Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2005 hyväksytyn EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden yhteisen toimintasuunnitelman ja erityisesti siihen sisältyvän kaupan ja investointien kehittämistä koskevan luvun,

–   ottaa huomioon Hyderabadissa 18.–20. syyskuuta 2005 pidetyn EU:n ja Intian yhdeksännen kokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Kiinan kauppasuhteiden tulevaisuudennäkymistä(1),

–   ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman EU:n ja Intian suhteista: strateginen kumppanuus(2),

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 esittämänsä kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskeviin patentteihin liittyvästä pakkolisensoinnista(3),

–   ottaa huomioon WTO:n 29. marraskuuta 2005 hyväksymän päätöksen TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä,

–   ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(4),

–   ottaa huomioon Intian ja Yhdysvaltojen vuonna 2004 tekemän sopimuksen "Seuraava askel kohti strategista kumppanuutta" sekä presidentti Bushin Intiaan 2. maalikuuta 2006 tekemän valtiovierailun aikana neuvotellun ydinteknologian siviilikäyttöä koskevan sopimuksen,

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(5),

–   ottaa huomioon Delhissä 6. huhtikuuta 2006 pidetyn EU:n ja Intian energiahuippukokouksen,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin suhteista Etelä-Aasian maihin ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestöön (SAARC) vastaavan valtuuskunnan vierailun New Delhissä ja Punjabissa huhtikuussa 2006,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0256/2006),

A.   ottaa huomioon, että EU ja Intia ovat maailman suurimpia demokratioita ja että kummankin sitoutuminen moniarvoisuuteen ja oikeusvaltion periaatteeseen takaa kauppa- ja taloussuhteiden johdonmukaisuuden lisäten samalla investointien oikeusvarmuutta ja edistäen alueellista ja maailmanlaajuista vakautta,

B.   ottaa huomioon, että yhteinen toimintasuunnitelma sisältää laaja-alaiset toimet, jotka toteutetaan kauppa- ja talouspolitiikkaa koskevan vuoropuhelun ja yhteistyön puitteissa, mutta ottaa huomioon, että siinä ei määritellä painopistealoja eikä määräaikoja,

C.   ottaa huomioon, että EU:n on Intiaan tehtävien suorien ulkomaisten investointien suurin lähde, jonka investoinnit olivat noin 1 100 miljoonaa euroa vuonna 2004, ja että Intian suorat ulkomaiset investoinnit EU:hun nousivat vuoden 2002 140 miljoonasta eurosta 600 miljoonaan euroon vuonna 2003,

D.   ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden osuus Intian viennistä on 22,4 prosenttia ja että Intian tuonnista niiden osuus on 20,8 prosenttia, ja että EU:n ja Intian välinen kaupankäynti nousi vuosina 1980–2004 4 400 miljoonasta eurosta 33 200 miljoonaan euroon ja että vuodesta 2003 vuoteen 2004 nousu oli 16,9 prosenttia,

E.   ottaa huomioon, että EU:n ja Intian välinen kaupankäynti on vahvasti epäsuhtaista; ottaa huomioon, että EU:n osuus Intian kaupankäynnistä on 21 prosenttia ja että Intian osuus EU:n kaupankäynnistä on alle 1 prosenttia; ottaa huomioon, että EU on Intian suurin kauppakumppani, mutta Intia on EU:n kauppakumppanien joukossa vasta kymmenennellä sijalla,

F.   ottaa huomioon, että Intian talous on kasvanut keskimäärin 6 prosenttia vuodessa kymmenen viimeisen vuoden aikana ja että se saattaa kasvaa 7–8 prosenttia vuodessa kymmenen seuraavan vuoden aikana,

G.   ottaa huomioon, että tehoton rahoitusala estää Intian talouskasvua pysymästä kahdeksan prosentin tasolla,

H.   ottaa huomioon, että Intia on kokonsa, väestönsä ja kahden viime vuosikymmenen dynaamisen talouskasvunsa ansiosta nouseva alueellinen valtatekijä ja yksi maailman ydinasevalloista, joka pystyy vaikuttamaan maailmantalouden suuntaan ja maailmanlaajuiseen turvallisuuteen, mikä lisää Intian vastuuta monenvälisillä foorumeilla, kuten Yhdistyneissä Kansakunnissa, Maailman kauppajärjestössä tai Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä, sekä Aasian alueellisissa järjestöissä, etenkin Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestössä (SAARC) ja Kaakkois-Aasian maiden liitossa (ASEAN),

I.   ottaa huomioon, että Intian talouskasvu tuo mukanaan edullisia mahdollisuuksia, mutta toteaa toisaalta, että se tuo vakavia huolenaiheita EU:n teollisuudenaloille aiheuttaen sen, että tarvitaan poliittista ohjausta ja yhteistyötä, jotta Intian viennin taloudelliset ja kauppapoliittiset näkökohdat saadaan hallintaan,

J.   ottaa huomioon, että jos Intian väestö kasvaa nykyistä kahden prosentin vauhtia, maassa on 1,4 miljardia asukasta vuonna 2025, jolloin maa voi ohittaa Kiinan asukasluvultaan maailman suurimpana valtiona,

K.   ottaa huomioon, että vuonna 2020 keskimääräinen länsieurooppalainen on 45-vuotias, kun keskimääräinen intialainen on vain 29-vuotias; ottaa huomioon, että nykyisten väestönkehitystä koskevien suuntausten seurauksena EU:n mahdollinen kasvu heikentyy vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että Intialla puolestaan on keskeisenä suhteellisena etuna joukko nuoria, koulutettuja, englanninkielentaitoisia ja edullisia työntekijöitä,

L.   ottaa huomioon, että Dohan kehitysohjelman menestyksekäs toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää sekä EU:n että Intian kannalta ja että mainittu sopimus ei sulje pois kahdenvälisiä WTO+ -sopimuksia,

M.   ottaa huomioon, että Intia on yksi polkumyynnin vastaisen välineen aktiivisimmista käyttäjistä sekä tutkimusten käynnistäjänä että tutkimusten kohteena, sillä se on käynnistänyt 412 tutkimusta viimeisen vuosikymmenen aikana, kun Yhdysvallat on käynnistänyt 358 ja EU 318 tutkimusta,

N.   ottaa huomioon, että Intia on vasta äskettäin ottanut käyttöön maantieteelliset merkinnät, mutta siitä huolimatta jo tässä vaiheessa on rekisteröity 27 intialaista maantieteellistä merkintää, ja yli 40 hakemusta odottaa hyväksymistä,

O.   ottaa huomioon, että teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien velvoitteiden täytäntöönpanon valvonta WTO:n puitteissa on tärkeää sekä EU:n että Intian kannalta,

P.   ottaa huomioon, että yli 20 miljoonaa intialaista elää diasporassa ja että EU:ssa asuu noin 3 miljoonaa intialaista, jotka lähettävät kotimaahansa keskimäärin 6 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa,

Q.   ottaa huomioon, että lähes ydinsodan aiheuttanut vuodesta 1947 jatkunut jännite nykyisten ydinasevaltioiden Intian ja Pakistanin välillä estää sisäisiä investointeja ja sitoumuksia molemmissa valtioissa,

R.   ottaa huomioon, että öljyn maailmanlaajuinen kysyntä on kasvanut 7 miljoonalla tynnyrillä päivää kohden vuodesta 2000 lähtien ja että miljoona tynnyriä kyseisestä määrästä viedään Intiaan, jonka öljynkulutus lisääntyy nopeaa vauhtia; ottaa huomioon, että Intian etanoliteollisuus on 462 miljoonan gallonan vuosituotannollaan maailman neljänneksi suurin; ottaa huomioon, että tuontienergian osuus Intian energiankulutuksesta on 70 prosenttia; katsoo, että jatkuva talouskasvu riippuu uusien energiahuoltoreittien löytymisestä; katsoo, että öljyn lisääntyvä maailmanlaajuinen kysyntä saattaa aiheuttaa taloudellista epävakautta, sekä strategisia ja poliittisia jännitteitä,

S.   ottaa kuitenkin huomioon, että Intia on ensimmäinen Etelä-Aasian maa, joka hankkii strategiset öljyvarannot,

T.   ottaa huomioon, että 390 miljoonaa intialaista elää alle yhden dollarin päiväansioilla ja että Intian talouskasvu vaikuttaa epätasa-arvoisesti yhteiskunnan eri osiin siten, että se vaikuttaa vain pieneen murto-osaan väestöstä,

U.   ottaa huomioon, että Intian nopeimmin kasvavan osavaltion Gujaratin BKT kaksinkertaistui vuosina 1993–2003 ja sen bruttokansantuote henkeä kohden lisääntyi 73 prosentilla; ottaa huomioon, että Intian köyhimmässä osavaltiossa Biharissa bruttokansantuote henkeä kohden on sitä vastoin kasvanut samalla ajanjaksolla vain 22 prosenttia,

V.   ottaa huomioon, että Anantapurin alueella (Andhra Pradeshin osavaltiossa) 2. helmikuuta 2006 käynnistetty hanke, joka tunnetaan työllisyyden maaseudulla takaavana ohjelmana, turvaa vähätuloisten perheyksiköiden yhdelle jäsenelle 100 työpäivää julkisissa hankkeissa vuosittain vähimmäispalkkaa vastaan; katsoo, että ohjelma on kunnianhimoisin suunnitelma maaseudun köyhyyden vähentämiseksi Intiassa,

W.   ottaa huomioon, että Intia on yleisen kauppaetujärjestelmän (GSP) suurin yksittäinen edunsaaja, jonka etuuskohtelun – tuotteet saapuvat EU:n markkinoille joko täysin veroitta tai alennetuin veroin – saavan viennin arvo vuonna 2005 oli 7,7 miljardia euroa; ottaa huomioon, että tämän perusteella lähes puolet EU:hun suuntautuneesta tuonnista, jonka arvoksi arvioidaan hieman yli 17 miljardia, hyötyi yleisestä kauppaetujärjestelmästä; ottaa huomioon, että suosituimmuusaseman ansiosta intialaisten vaatetuotteiden tuontitulli on alennettu keskimäärin 12 prosentista 9,5 prosenttiin,

X.   ottaa huomioon, että Kiina ja Intia saivat suurimmat voitot tekstiilejä ja vaatetustuotteita koskevan kiintiön poistamisesta 1. tammikuuta 2005, sillä niiden vienti lisääntyi viime vuonna 42 prosentilla ja 18 prosentilla; ottaa huomioon, että useimmat muut kehitysmaiden tuottajat kärsivät puolestaan tappioista, vaikka EU määräsikin Kiinan vientituotteille kiintiöt jälleen vuoden 2005 puolessa välissä, mikä vaikutti myönteisesti muiden maiden vientiin vuoden toisella puoliskolla,

Y.   ottaa huomioon, että Intia on yksi niistä maista, joissa lapsityövoima on yleisintä,

Z.   ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2006 julkaiseman maailmanlaajuista aids-epidemiaa koskevan raportin mukaan 5,7 miljoonaa intialaista on saanut hiv/aids -tartunnan; ottaa huomioon, että tällä hetkellä alle yhden prosentin Intian aikuisväestöstä arvioidaan saaneen tartunnan, mutta että Intia ohittaa yhä Etelä-Afrikan niiden maiden luettelossa, joissa hiv/aids -tartunnat ovat yleisimpiä, mikä korostaa taudin vaikutusta Etelä-Aasian niemimaahan; ottaa huomioon, että ne osavaltiot, joissa tartunnat ovat yleisimpiä, ovat talouskasvun osavaltioita, jotka vetävät puoleensa siirtotyöläisiä ja rekkaliikennettä, joista kummatkin ovat tartuntaa edistäviä tekijöitä,

AA.   ottaa huomioon, että noin 80 prosenttia Intian maantieteellisestä alueesta on alttiina hirmumyrskyille, tulville, maanvyöryille, kuivuudelle, maanjäristyksille sekä paikallisille katastrofeille ja että heikot sosiaalis-taloudelliset olot ja luonnonmullistukset ovat yhdessä johtaneet köyhyyden ja haavoittuvuuden kierteeseen,

AB.   katsoo, että malaria ja kolera ovat vieläkin vakavia uhkia Intiassa, mihin olisi puututtava erityisellä politiikalla,

AC.   katsoo, että jatkuva, kastijärjestelmässä yleinen syrjintä tarkoittaa, että Intia ei vieläkään hyödynnä mahdollisuuksia, jotka kansan potentiaali ja kansalaisten taidot tarjoavat,

Kauppa

1.   pitää myönteisenä sekä Intian että EU:n sitoutumista Dohan kehitysohjelman menestyksekkääseen ja kunnianhimoiseen toteuttamiseen; kehottaa siksi Intiaa hyödyntämään asemaansa G20-maiden johtajana, jotta teollisuusmaat, kehittyvät taloudet ja kehitysmaat saisivat vuoden 2006 loppuun mennessä tehtyä tasapainoisen ja kehitystä tukevan sopimuksen; toteaa, että Dohan kehitysohjelmaa koskevat neuvottelut eivät ole yhteensopimattomia kahdenvälisten WTO+-sopimusten neuvottelujen kanssa; toteaa, että loppuun saatetun Dohan kehityskierroksen tulokset heikentävät esimerkiksi yleisen tullietuusjärjestelmän kaltaisten järjestelmien arvoa kehittyville maille, kuten Intialle, sillä ne vähentävät entisestään etuuksia, joista ne tällä hetkellä hyötyvät; kehottaa EU:ta tarjoamaan Intialle Chilen kanssa tehdyn sopimuksen kaltaista vapaakauppasopimusta, jossa sovitaan molempien osapuolten vientituotteiden vastavuoroisesta verovapaasta tuonnista, ja kehottaa kaupankäyntiä käsittelevää korkean tason työryhmää kartoittamaan kumpaakin osapuolta hyödyttäviä mahdollisuuksia tässä suhteessa;

2.   ottaa huomioon, että vaikka Intian ja Yhdysvaltojen suhteet ovat olleet paremmat kuin koskaan aikaisemmin ja maat ovat allekirjoittaneet ydinteknologian siviilikäyttöä koskevan sopimuksen reilu vuosi sitten, Dohan kehitysohjelman nykyinen pattitilanne on jäytänyt maiden välisiä suhteita ja kauppasuhteet ovat huonontuneet jatkuvasti Intian syyttäessä Yhdysvaltoja siitä, että se kieltäytyy leikkaamasta maataloustukiaan elleivät kehitysmaat avaa markkinoitaan muille kuin maataloustuotteille ja Yhdysvaltojen uhatessa peruuttaa kolme vuosikymmentä voimassa olleen yleisen tullietuusjärjestelmän etuuskohtelun, joka on taannut tiettyjen intialaisten tuotteiden verottoman maahantuonnin; korostaa, että Dohan kehitysohjelman myönteisiin tuloksiin päästään vain, jos EU ja Intia tukevat ohjelmaa täysimääräisesti; toivoo Intian ja G20-maiden ymmärtävän, että G20-maiden on vastattava maataloutta koskevaan eurooppalaiseen tarjoukseen kohtuullisella tarjouksella, joka koskee muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä ja palveluja, ja että se on sovitettava Yhdysvaltojen tarjoukseen;

3.   pitää myönteisenä kaupankäyntiä käsittelevän korkean tason työryhmän toimintaa yhteistyön parantamiseksi ja toimintasuunnitelman vaiheittaista täytäntöönpanoa, jonka ansiosta Intia on osallistunut yhä vahvemmin tärkeimpiin ja yhteisiin kansainvälisiin hankkeisiin, kuten Iter- ja Galileo- ohjelmiin; on kuitenkin huolissaan siitä, että yhteinen toimintasuunnitelma koskee vain monilla aloilla käytävää vuoropuhelua, mutta siinä ei aseteta painopistealoja eikä määräaikoja; kehottaa kumpaakin osapuolta osoittamaan tarvittavaa poliittista tahtoa vahvistaa suhteitaan tehokkaan strategisen kumppanuuden hyväksi;

4.   on huolissaan siitä, että rohkaisevista tilastotiedoista huolimatta molempien maiden talouksissa on vielä paljon hyödyntämättömiä kauppamahdollisuuksia; kehottaa kaupankäyntiä käsittelevää korkean tason työryhmää pohtimaan kauppaa ja sijoittamista koskevia kysymyksiä osana laaja-alaista ja kattavaa poliittista vuoropuhelua ja tutkimaan yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi muuttoliikkeen, koulutuksen ja kulttuurivaihdon osalta;

5.   toteaa, että Intian korkeat tuontitullit ja viimeaikaisesta merkittävästä edistymisestä huolimatta myös muut kuin tulliesteet ovat edelleen EU:n teollisuuden oikeutettuna huolenaiheena; uskoo, että tällaisen protektionismin jatkaminen talouden vapauttamisen jälkeen aiheuttaa markkinoiden vääristymistä ja manipulointia; on huolissaan siitä, että WTO:n tullineuvottelut eivät ole parantaneet tilannetta (tulleja ei sidottu mihinkään, eikä neuvotteluissa luvattu noudattaa sitomiselle asetettuja "enimmäisarvoja", jotka jätettiin myös korkeiksi) ja että komission tämän perusteella aloittamat pyrkimykset käynnistää kahdenvälinen tiettyjä vääristäviä tekijöitä koskeva vuoropuhelu Intian kanssa eivät tähän mennessä ole tuottaneet tulosta; huomauttaa, että kauppaesteiden vähentäminen voi parantaa kaupankäynnin edellytyksiä ja siten edistää kasvua, työllisyyttä ja kestävää kehitystä; kehottaa Intiaa sitomaan tuontitullinsa lähemmäs sen Dohan kehitysohjelman mukaisesti soveltamaa tasoa ja pyrkimään tehokkaammin poistamaan osan nykyisistä tullien ulkopuolisista esteistä; kehottaa kaupankäyntiä käsittelevää korkean tason työryhmää työskentelemään sen puolesta, että osapuolten väliset tullit poistettaisiin pääosin kaikesta kaupasta kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen avulla, mikä antaisi nykyisille ja mahdollisille viejille mahdollisuuden kehittää liiketoimintaansa ja monipuolistaa vientipohjaansa;

6.   kehottaa EU:ta edistämään Intian kansainvälistä kaupankäyntipotentiaalia sekä Intian pyrkimyksiä houkutella suoria ulkomaisia investointeja erityisesti tehostamalla kauppaan liittyvää apua infrastruktuurin ja hallinnon pullonkaulojen poistamiseksi;

7.   katsoo, että kilpailusäännöt ja niiden tehokas täytäntöönpano ovat olennaisia, jotta voidaan varmistaa vapauttamisen ja vastaavan lainsäädännön uudistamisen täydet hyödyt ja edistää taloudellista kehitystä sekä hyvää hallintotapaa; katsoo myös, että tehokas kilpailupolitiikka houkuttelee ulkomaalaisia sijoittajia luomalla avoimet ja syrjimättömät oikeudelliset puitteet taloudellisille toimijoille; toteaa, että EU:n viime vuosikymmenellä tekemän vapaakauppasopimuksen kilpailua koskevat määräykset eivät sovi kaikille, sillä kilpailua koskevien määräysten sisältö vaihtelee kumppanivaltion kilpailusääntöjen kehittämisestä ja kehittämisen tasosta sekä täytäntöönpanevista toimielimistä riippuen; kehottaa kaupankäyntiä käsittelevää korkean tason työryhmää pohtimaan minkälaisia tuloksia halutaan saavuttaa minkä tahansa EU:n ja Intian välisen kahdenvälisen kauppasopimuksen kilpailua koskevilla määräyksillä;

8.   toteaa, että Intia neuvottelee polkumyynnin vastustamisesta sekä käyttäjänä että toimenpiteiden kohteena; pitää myönteisenä EU:n ja Intian hyvää yhteistyötä tällä alalla ja kehottaa kumpaakin osapuolta toimimaan yhdessä polkumyynnin vastaisten välineiden väärinkäytön poistamiseksi ja polkumyynnin lopettamiseksi;

9.   toteaa, että EU ja Intia pitävät maantieteellisiä merkintöjä tuottajien, kuluttajien ja hallitusten kannalta hyödyllisenä välineenä; toteaa kuitenkin, että maantieteelliset merkinnät eivät ole kovin tunnettuja Intiassa; kehottaa Intian hallitusta edistämään maantieteellisten merkintöjen käyttöä ja rohkaisemaan mahdollisten maantieteellisten merkintöjen hakemusten esittämistä; toteaa, että TRIPS-sopimuksen mukaan WTO:n jäsenet voivat vapaasti soveltaa lainsäädäntöään kattavampaan suojeluun kuin mistä itse sopimuksessa määrätään; katsoo, että kahdenvälinen sopimus voisi turvata EU:n ja Intian maantieteelliset merkinnät kattavammin kuin TRIPS-sopimus ja että sopimus olisi näin ollen hyödyllinen täydentävä väline yhteisiin monenvälisiin toimiin;

10.   toteaa, että teollis- ja tekijänoikeudet ovat entistä tärkeämpiä Intiassa, mikä käy ilmi intialaisiin teollis- ja tekijänoikeuksia käsitteleviin toimistoihin jätettyjen hakemusten lisääntymisestä, ja panee merkille, että Intian teollisuus on kehittynyt siten, että se kykenee vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin, ja että se on ottamassa tutkimukseen perustuvan kehityksen olennaiseksi osaksi liiketoimintastrategiaansa; toteaa, että Intia on äskettäin uudistanut teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmänsä, muun muassa vuonna 2005 annettua Intian (tarkistettua) patenttilakia; panee merkille, että myös menettelyä koskevia kysymyksiä on pyritty yhdenmukaistamaan ja järkeistämään, jotta järjestelmä olisi käyttäjäystävällisempi; toteaa myös, että Intia on uusien lainsäädäntöaloitteiden mukaisesti aloittanut merkittäviä ohjelmia kaikkien teollis- ja tekijänoikeuksia käsittelevien toimistojen nykyaikaistamiseksi ja varannut huomattavia summia infrastruktuurin luomiseen ja parantamiseen; kehottaa Intiaa varmistamaan, että sen täytäntöönpanon valvonta on biologista monimuotoisuutta koskevan Rion sopimuksen ja voimassa olevien WTO:n velvoitteiden mukaista;

11.   toteaa, että viimeisten kymmenen vuoden aikana myös EU on ottanut käyttöön kattavan teollis- ja tekijänoikeuksia suojaavan järjestelmän yhdenmukaistamalla useimmat kansalliset teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat järjestelmät ja antamalla koko EU:n alueella sovellettavat teollis- ja tekijänoikeudet; katsoo, että suosituimmuuskohtelua ja kansallista kohtelua koskevien periaatteiden takia kyseinen lainsäädäntö hyödyttää EU:n tekijänoikeuksien haltijoiden ohella myös kolmansien maiden tekijänoikeuksien haltijoita; katsoo, että valvonta on olennainen osa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamista, ja kannustaa EU:ta ja Intiaa sopimaan yhteisistä valvontatoimia koskevista periaatteista, kuten siitä, että toimien olisi oltava tehokkaita, suhteellisia ja vakuuttavia eivätkä ne saisi luoda esteitä oikeutetulle kaupalle;

12.   katsoo, että koska maailmalaajuisesti useampi kuin joka kolmas kopio tietokoneohjelmasta on hankittu laittomasti, piratismi uhkaa edelleen ohjelmistoinnovaatioiden tulevaisuutta ja aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä ja verotappioita sekä Intiassa että EU:ssa; panee merkille, että ohjelmistopiratismiin ankaralla kädellä puuttuvan hallituksen politiikan ja valistuskampanjoiden ansiosta piratismi väheni Intiassa merkittävät kaksi prosenttia vuonna 2005; tunnustaa kuitenkin, että on pitkä matka siihen, että intialaiset yritykset eivät enää saisi epäreilua kilpailuetua käyttämällä piraattiohjelmistoja ja -laitteistoja tuotannossa ja valmistuksessa; kehottaa Intian osavaltioiden hallituksia ja liittovaltion hallitusta vähentämään piratismia entisestään; toteaa, että vaikka EU:n ja Yhdysvaltain nykyiset piratismin vastaiset toimet kohdistuvat pääasiassa Kiinaan ja Venäjään, muiden Aasian maiden vuoro tulee kyllä myöhemmin; katsoo, että IDC:n vuonna 2005 tekemän vaikutustutkimuksen perusteella on Intian edun mukaista tehdä rakentavaa yhteistyötä EU:n kanssa kyseisen asian osalta, sillä tutkimuksessa arvioitiin, että jos Intia saa laskettua nykyistä 72 prosentin piratismitasoaan 64 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä, maahan syntyy 115 000 uutta tietotekniikan alan työpaikkaa, ja lisäksi sen talouteen sijoitetaan 5 900 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja se sen verotulot kasvavat 86 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla;

13.   tunnustaa lääketeollisuuden merkityksen Intian taloudelle ja yhteiskunnalle ja kehottaa Intian viranomaisia varmistamaan, että kansanvälisiä normeja sovelletaan, kun ihmisiä ja eläviä eläimiä käytetään tieteellisiin kokeisiin, ja että kyseisiä kokeita suoritetaan mahdollisimman vähän ja niille löydetään vaihtoehtoja;

14.   kehottaa EU:ta ja Intiaa olemaan edelläkävijöinä ja löytämään Dohan kehityskierroksen puitteissa tehokkaan ja pysyvän ratkaisun teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan ja kansanterveyteen, jotta keskeisten lääkkeiden saatavuutta voitaisiin parantaa; suhtautuu myönteisesti Intian hallituksen toteuttamiin etenkin lääkkeitä koskeviin teollis- ja tekijänoikeudellisiin toimiin; kehottaa Intian hallitusta panemaan lain nopeammin täytäntöön etenkin geneeristen lääkkeiden osalta;

15.   panee merkille, että perinteistä tietämystä pidetään yhä useammin sekä teollisuus- että kehitysmaiden arvokkaana etuna, sillä jopa 80 prosenttia maailman väestöstä, mukaan luettuna jopa 441 Intian etnistä yhteisöä, on riippuvainen perinteiseen tietämykseen perustuvien innovaatioiden ja käytäntöjen avulla tuotetuista tuotteista ja palveluista, jotta he voivat tyydyttää jokapäiväiset ravintoa ja terveyttä koskevat tarpeensa; panee merkille monimutkaiset oikeudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset yhteydet teollis- ja tekijänoikeuksien sekä biologisen monimuotoisuuden ja geneettisten resurssien säilyttämisen välillä; kehottaa EU:ta ja Intiaa tekemään yhteistyötä löytääkseen järkevän ratkaisun teollis- ja tekijänoikeuksien kaupan yhtenäistämiseen ja pyrkimään biologista monimuotoisuutta koskevan Rion yleissopimuksen tavoitteisiin;

16.   on tyytyväinen Intian pyrkimyksiin uudistaa rahoitusalaansa vapauttamalla huomattavasti korkotasojaan, alentamalla pankkien pakollista osuutta valtion joukkovelkakirjalainoista ja lieventämällä pankkien velvollisuutta antaa lainaa painopistealoja, kuten maataloutta ja pienimuotoista liiketoimintaa varten; katsoo, että Intian liittyessä yhä vahvemmin maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmään, tarve rahoitusalan pikaiseen uudistamiseen on kasvanut; katsoo, että on tarpeen vapauttaa erityisesti rahoitusalaa, jotta se selviäisi paremmin sekä sisäisistä että ulkoisista häiriöistä ja jotta edistettäisiin talletusten kasvua, luottokulttuurin kehittämistä sekä yksityisten ja ulkomaisten vaikuttajien siirtymistä markkinoille; katsoo, että teknisen asiantuntemuksen ja hallintoa koskevan asiantuntemuksen siirtäminen voisi hyödyttää Intian rahoitusmarkkinoiden kehittämistä, ja kehottaa EU:ta tarjoamaan tukea tämän asian osalta;

17.   on tyytyväinen Intian suunnitelmiin poistaa rupialle asetetut rajoitteet poistamalla kaikki osittain vaihdettavaa rupiaa koskevat valuuttasääntelyt; katsoo, että Intian integroitumista maailmantalouteen estävä keskeinen tekijä poistuu tämän myötä, jolloin Intian kansalaiset ja intialaiset yritykset voivat tehdä vapaammin investointeja ulkomaille ja suuret yritykset saavat helpommin edullisempaa ulkomaista lainaa, jota on nykyisin rajoitettu 500 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuodessa yritystä kohden;

18.   kehottaa Intiaa liittymään ydinsulkusopimukseen, joka on korvaamaton monenvälinen väline kansainvälisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden ylläpitämisessä ja vahvistamisessa, ja on huolissaan Yhdysvaltain sekä Ranskan ja Intian tehostetusta ydinyhteistyöstä, koska Intia ei ole sitoutunut ydinturvallisuuteen sopimuksen muodossa;

19.   toteaa Intian ymmärtävän, että jos se haluaa saavuttaa tavoitteensa, sen on täytettävä vastuunsa Etelä-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa; pitää myönteisenä kaupankäynnin käyttämistä luottamusta lisäävänä välineenä Intian ja Pakistanin välillä ja on tyytyväinen erityisesti 2. toukokuuta 2006 tehtyyn merkittävään sopimukseen valvontalinjan ylittävän kaupan ja liiketoiminnan elvyttämisestä Jammun ja Kashmirin jaetulla alueella aloittamalla rekkapalvelu Srinagarin ja Muzaffarabadin välillä sekä avaamalla Kashmirin läpi kulkeva linja-autoreitti, jolloin Jammussa ja Kashmirissa sijaitsevasta Poonchista on yhteys Jammun Azad Kashmirin Rawalakotiin; on tyytyväinen siihen, että pääministeri Singh lupasi 23. toukokuuta 2006 luoda vapaamman kaupan ja "pehmeämpien rajojen" rajoittaman vapaan liikkuvuuden ympäristön, joka edistäisi Kashmiria koskevan kiistan ratkeamista; kehottaa sekä Intiaa että Pakistania vähentämään entisestään hallinnollisia näkökohtia, jotka estävät kauppalähtöisten luottamusta rakentavien toimien täytäntöönpanoa, ja kehottaa EU:ta tarjoamaan pyydettäessä teknistä tukea tämän asian osalta;

20.   ottaa huomioon, että ASEAN on edelleen Intian edellä korkeamman työn tuottavuuden, ammattitaitoisen työvoiman ja alhaisten tonttihintojen ansiosta; ottaa huomioon myös, että ASEAN pyrkii perustamaan yhteismarkkinat vuoteen 2020 mennessä, vaikka jotkut jäsenet, kuten Singapore, Malesia ja Thaimaa, painostavat tavoitteen aikaistamista vuoteen 2015; on tästä syystä huolissaan siitä, että Etelä-Aasia alueellisen yhteistyön järjestön (SAARC) alueen sisäinen kauppa on edelleen vähäistä; katsoo, että Etelä-Aasian alueellinen yhteistyösopimus sisältää liian monta poikkeusta, minkä vuoksi sitä ei voida pitää normaalina vapaakauppasopimuksena; ottaa huomioon, että ASEAN-maiden ministerit keskustelivat äskettäin ehdotuksista kauppa-alueen laajentamiseksi muihin Aasian maihin, kuten Intiaan, Kiinaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan; kehottaa Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestöä tutkimaan jatkuvasti kaupan ja investointien laajentamisen mahdollisuuksia alueella; katsoo, että EU:n olisi suhteissaan Intiaan otettava huomioon kaikki alueet, ja kehottaa EU:ta perustamaan EU:n ja SAARCin välisten suhteiden tulevaisuudennäkymiä käsittelevän ryhmän, kuten on tehty ASEANin osalta;

21.   ottaa huomioon, että SAARCin ministerineuvosto päätti yksimielisesti elokuussa 2006, että SAARCin kauppaministerit keskustelisivat Intian ja Pakistanin kauppakiistasta Etelä-Aasian vapaakauppa-alueen (SAFTA) yhteydessä ennen SAARCin 14:ttä huippukokousta, joka pidetään Intiassa 3.–4. huhtikuuta 2007; ottaa huomioon myös, että Euroopan unioni on pyytänyt ja sille on myönnetty tarkkailijan asema SAARCissa ja se osallistuu huippukokoukseen; ottaa huomioon, että perustelu, jonka mukaan kauppa on kytkettävä Intian ja Pakistanin välillä pitkään vallinneiden erimielisyyksien ratkaisussa tapahtuvaan edistykseen, on syynä SAFTAn täytäntöönpanon viivästymiseen; kehottaa molempia osapuolia jatkamaan poliittista vuoropuhelua yhdessä kauppaneuvottelujen kanssa; ottaa huomioon, että SAFTA-neuvosto käsittelee parhaillaan positiivisiin ja negatiivisiin listoihin sisältyviä kohtia; kehottaa Euroopan unionia tarjoamaan kaikkea tarvittavaa apua tämän prosessin helpottamiseksi ja varmistamaan, että SAARCin 14:nnessä huippukokouksessa saadaan aikaan todellista edistystä;

22.   kannustaa Intiaa käyttämään SAARCin ja BIMSTECin (Bay of Bengal Initiative for Multisectoral Technical and Economic Cooperation) jäsenyyden tuomaa myönteistä vaikutusvaltaansa edistääkseen demokraattista muutosta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Burmassa ja tukemaan edelleenkin Sri Lankan rauhanprosessia ja auttamaan niitä arviolta 6 000:ta pakolaista, jotka ovat paenneet Intiaan huhtikuun 2006 jälkeen; panee tässä yhteydessä merkille YK:n erityisraportoijan Philip Alstonin suosituksen, että Sri Lankaan olisi lähetettävä riippumaton kansainvälinen valtuuskunta, joka tarkkailisi ihmisoikeustilannetta ja toisi julkisuuteen kaikkien osapuolten rikkomukset kansainvälistä oikeutta vastaan, ja kehottaa Euroopan unionia ja Intiaa tukemaan tätä suositusta asian kannalta olennaisissa kansainvälisissä elimissä;

23.   toteaa, että Aasian maat, kuten Intia ja Kiina, ovat vuosia kestäneestä talouskasvusta huolimatta edelleen aliedustettuina ja epäoikeudenmukaisesti vähemmistöinä monenvälisissä elimissä, kuten Kansainvälisessä valuuttarahastossa; kehottaa EU:ta ja Intiaa tekemään yhteistyötä kyseisen epätasapainon korjaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että äänioikeudet ja korkea-arvoiset asemat jaetaan sen mukaisesti, mikä painoarvo kullakin maalla on kansainvälisessä talousjärjestelmässä;

24.   pitää myönteisenä Intian hallituksen toteuttamaa suorien ulkomaisten investointien strategian uudistamista ja pitää myönteisenä investointikomission työn edistymistä; on huolissaan siitä, että ulkomaiset investoijat kohtaavat edelleen turhauttavaa byrokratiaa ja muita tullien ulkopuolisia esteitä paikallisella tasolla; kehottaa Intian viranomaisia jatkamaan byrokratian ja korruption kitkemistä; kehottaa osavaltioiden hallituksia ja paikallisen tason hallintoa yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan hakemusmenettelyt; pyytää, että oikeudellista avoimuutta pyrittäisiin parantamaan;

25.   on huolissaan siitä, että ulkomaisten investointien suurena hankaluutena ovat hyväksymismenettelyt, joiden mukaan automaattiseen hyväksyntään oikeutettujen hakemusten lukumäärä pidetään mahdollisemman pienenä, kun taas joukko laajoja hakemuksia hyväksytään tapauskohtaisesti; on huolissaan siitä, että useat viranomaiset jatkavat edelleen syrjintää paikallisten etujen hyväksi; panee merkille, että kyseistä hyväksymis- ja lupamenettelyä on arvosteltu joillakin alueilla, koska menettely on epäoikeudenmukainen eikä se ole avoin, sillä asetukset muuttuvat niin raivostuttavan usein, että voi olla vaikeaa olla perillä järjestelmän päähänpistoista; kehottaa osavaltioiden hallituksia ja paikallisen tason hallintoa yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan hakemusmenettelyt;

26.   panee merkille, että ulkointialaiset edistävät merkittävästi Intian talouskasvua; toteaa kuitenkin, että diasporan osuus Intiaan tehtävistä suorista ulkomaisista investoinneista on vain 10 prosenttia; katsoo, että pitkällä aikavälillä kehittäminen edellyttää sekä diasporan sosiaalisten resurssien että rahalähetysten hyödyntämistä; kehottaa Intiaa jatkamaan niiden järjestelyjen kehittämistä, joilla se voi hyödyntää ulkointialaisten resursseja, kuten esimerkiksi kaksoiskansalaisuutta;

EU:n ja Intian välinen yhteistyö

27.   pitää myönteisenä sitä, että EU ja Intia sitoutuivat 7. syyskuuta 2005 pidetyssä kuudennessa Intian ja EU:n välisessä huippukokouksessa vahvistamaan vuoropuhelua ja sitoumusta strategiseen kumppanuuteen noudattaen yhteistä toimintaohjelmaa, joka käsittää myös kehitysyhteistyön ja korostaa ympäristön kannalta kestävän kehityksen sekä sosiaalisen ja taloudellisen koheesion merkitystä; pyytää, että käynnissä olevaa ihmisoikeusvuoropuhelua jatketaan strategisen kumppanuuden puitteissa; kiittää tässä yhteydessä Intian kansallista ihmisoikeuskomissiota sen riippumattomasta ja tarkasta työstä näissä asioissa;

28.   painottaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen ja köyhyyden torjunnan olisi jatkossakin oltava keskeinen tekijä EU:n ja Intian strategisessa kumppanuudessa; pitää myönteisenä sitä, että 13. lokakuuta 2006 pidettävässä seuraavassa EU:n ja Intian välisessä huippukokouksessa käsitellään vuosituhannen kehitystavoitteita; vaatii Intiaa ryhtymään erityisiin ja kiireellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että kastittomien ja alkuperäisasukkaiden kaltaiset vähemmistöt ja muut syrjäytyneet yhteisöt, heimot ja kastit pystyvät ylittämän leveän kuilun ja saavuttamaan muut väestöryhmät vuosituhannen kehitystavoitteiden osalta;

29.   pitää myönteisenä sitä, että EY:n Intian kehitysapu vuosina 2002–2006 painottuu terveydenhuoltoon, koulutukseen, vesihuoltoon ja ympäristöasioihin, sekä siihen, että yhteisen toimintaohjelman puitteissa on sitouduttu syventämään kehitysyhteistyötä terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla, pyrkien siten tehostamaan kehitysyhteistyötä tärkeiden intialaisten sosiaalialan ohjelmien täydentämiseksi, mukaan luettuina erityiset toimet, joilla lopetetaan heikommassa asemassa olevien sosiaaliryhmien ja erityisesti naisten syrjintä; vaatii myös tyttöjen koulutuksen tukemista osana toimintasuunnitelman toteuttamista, millä täytetään vuosituhannen tavoitteet 2 ja 3;

30.   pitää myönteisenä komission julkista kuulemisprosessia, jonka tarkoituksena on laatia merkittävä strateginen arviointi EU:n ja Kiinan kauppa- ja taloussuhteista; katsoo, että Intia muodostaa Kiinaan verrattavan, joskin erilaisen haasteen EU:n teollisuudelle; kehottaa komissiota laatimaan vastaavan strategisen arvioinnin myös Intiasta, jotta EU:n ja Intian kauppa- ja taloussuhteita voidaan ohjata poliittisesti, taloudellisesti ja kaupallisesti EU:n tasolla;

31.   katsoo, että EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Intian pk-yrityksiin, ja ehdottaa sen vuoksi, että pk-yrityksiä voitaisiin vahvistaa toimilla, joilla edistetään kansalaisten ehdottamien markkinavetoisten paikallisten hankkeiden rahoittamista;

32.   tähdentää, että kehitysyhteistyössä EU:n pitäisi toimia yhteistyössä Intian kanssa, joka on nouseva kansainvälinen avunantaja, vaihtamalla kokemuksia ja tekemällä yhteistyötä konkreettisten hankkeiden parissa kehitysmaissa; korostaa, että Intian kokemukset voivat auttaa EU:ta parantamaan kehitysapunsa tehokkuutta ja tuottavuutta;

33.   panee merkille, että intialaiset ovat kiinnostuneita EU:sta ja haluavat tutkia ja ymmärtää sitä paremmin; pitää Erasmus Mundus -ohjelman 33 miljoonan euron apurahajärjestelmää myönteisenä, koska ohjelmassa korostetaan yhteistyötä erityisesti tieteen ja teknologian aloilla, joilla Intia on menestynyt, ja koska Intian menestys kyseisillä aloilla voi edistää EU:n suorituskykyä tietoyhteiskunnan perustana olevan pyramidin osalta, eli koulutuksessa, tutkimuksessa ja kehityksessä sekä innovoinnissa; pitää Eurooppa-tutkimuksen Jean Monnet -professuurin perustamista Delhin yliopistoon myönteisenä ja ratkaisevan tärkeänä aloitteena, joka vahvistaa EU:n ja Intian suhteita; katsoo, että eurooppalaisten korkeakoululaitosten olisi laajennettava tätä aloitetta panostamalla enemmän Intia-opintoihin ja markkinoimalla kursseja tehokkaasti; ehdottaa, että asianomaiset eurooppalaiset korkeakoululaitokset harkitsevat tutkimusvirastojen avaamista Intiassa, kuten Harvardin yliopisto on äskettäin tehnyt Mumbaissa; kehottaa komission lähetystöä ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä vaikuttamaan Intian viranomaisiin EU:n asianmukaisen roolin edistämiseksi koulutuksen sekä kulttuuria ja tiedettä koskevan vaihdon edistäjänä, ja katsoo, että kulttuurivaihdot auttaisivat saamaan julkista tukea rakentavalle yhteistyölle ja että ammattilais- ja yritysvaihdot voisivat myös edistää sekä kulttuurien välistä ymmärtämystä että kahdensuuntaista tiedonvaihtoa; korostaa Japanin ja Korean kanssa toteutettavan "Executive Training Programme – People to People Exchange" -ohjelman (yritysjohtajien koulutusohjelma – kansojen välinen vaihto) menestystä ja kehottaa komissiota laajentamaan ohjelmaa siten, että se koskisi myös Intiaa, ja antamaan ohjelmalle asianmukaista rahoitusta;

34.   ottaa huomioon, että Intian markkinoiden tuntemus on huolestuttavan vähäistä joillakin EU:n liike-elämän aloilla; kehottaa EU:ta tekemään järjestelmällisempää työtä, yhdessä erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustavien EU:n liike-elämän vakiintuneiden toimijoiden kanssa, Intiasta vallitsevien käsitysten muuttamiseksi korostamalla Intiassa olevia erittäin merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia;

35.   suosittelee, että komissio tutkisi mahdollisuuksia EU:n ja Intian välisiin ohjelmiin, jotka toteutettaisiin esimerkiksi korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen alalla tai jotka tukisivat opiskelija-, opettaja- ja tutkijavaihtoa, tai että se syventäisi kyseisiä aloja koskevia ohjelmia;

36.   tunnustaa, että Intian ohjelmisto- ja palveluala on kolminkertaistunut kooltaan viimeisen viiden vuoden aikana ja että sen arvo on nykyisin 20 miljardia euroa; panee merkille, että suurin osa kyseisestä kasvusta johtuu länsimaisista myyjistä, jotka ulkoistavat kehitystyötä Intiaan; katsoo, että EU voi hyödyntää sitä, että korkeasti koulutetut ja ammattitaitoiset intialaiset työntekijät siirtyvät sen alueelle suurin joukoin, mutta sen olisi estettävä siirtymisen "aivovientivaikutus" Intian kehitykseen; kehottaa kaupankäyntiä käsittelevää korkean tason työryhmää tutkimaan GATSin tavan 4 mukaista ammattitaitoisten työntekijöiden liikkuvuutta koskevaa sopimusta, jotta intialaiset IT-alan asiantuntijat voivat työskennellä EU:ssa valmistumisensa jälkeen, mikä toimii koulutetun työvoiman lähteenä ja oikeuttaa investoinnit EU:n korkeakoulujärjestelmiin; huomauttaa, että ohjelmistoyritykset houkuttelevat paikalle myös muita alaan liittyviä yhtiöitä ja että yrityksiä seuraavat palveluala ja infrastruktuuria koskevat vaatimukset voivat vahvistaa alueellista taloutta ja tarjota muita työmahdollisuuksia paikallisille asukkaille;

37.   toteaa, että 200 000 EU:n työpaikkaa voitaisiin ulkoistaa vuosina 2003–2008, lähinnä Intiaan; toteaa myös, että vuoteen 2010 mennessä Intiassa tarvitaan 160 000 vieraan kielen ammattilaista ja että intialaisista vain 40 000 henkilöä on päteviä kyseisiin töihin; katsoo, että koska 30 000 EU:n kansalaista työskentelee jo tällä hetkellä Intiassa, maa voi tarjota selviä mahdollisuuksia koulutetuille eurooppalaisille, jotka ovat valmiita asettumaan maahan, ja että tällainen suuntaus varmistaisi aivoviennin sijaan "aivovaihdon" EU:n ja Intian välillä;

38.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarjoamaan yrityksille ja yliopistoille oikeanlaiset puitteet, joiden avulla ne voivat hyötyä nopeasti kasvavasta taloudellisesta kehityksestä tietyillä aloilla, kuten ohjelmisto- ja elokuva-aloilla;

39.   toteaa, että Intian talouskasvun vaikutus maailman energiankysyntään aiheuttaa energiahuollon varmuuteen liittyviä huolenaiheita; panee merkille, että Intia kärsii edelleen vakavasta energiapulasta ja on liian riippuvainen öljystä ja hiilestä, jotka molemmat ovat kalliita ja saastuttavia fossiilisia polttoaineita; toteaa, että Intian pyrkimykset kaasunjakelun varmistamiseksi ja ydinvoiman kehittämiseksi ovat kaksi konkreettista seurausta kyseisestä asiantilasta; huomauttaa, että vaikka Intia kehittäisikin ydinvoimaa, sillä voitaisiin tuottaa alle viisi prosenttia maan sähköstä ja vain kaksi prosenttia sen kokonaisenergiasta; katsoo, että kehittämällä ydinvoimaa Intia perääntyisi Gleneaglesissa pidetyn G8-maiden huippukokouksen vetoomuksista, jotka koskevat ilmastonmuutoksen pysäyttämistä ja energian säästämistä; katsoo, että jo ympäristön rappeutumista ei saada pysäytettyä, se haittaa jatkossa suuresti Intian talouskehitystä;

40.   panee merkille, että sekä Intia että EU ovat jo pitkään edistäneet uusiutuvan energian käyttöä, ja katsoo, että uusiutuvat energianlähteet, kuten aurinko, tuuli ja biomassa, ovat käytännöllisiä vaihtoehtoisia energianlähteitä, joilla energiatehokkuuteen tehtäviin huomattaviin investointeihin yhdistettynä voidaan vastata pitkän aikavälin energiatarpeisiin; on tyytyväinen Intian toimiin tässä asiassa, myös sen omiin maaseudun biokaasun keräysjärjestelmiin ja aurinkokennoihin (joilla tuotetaan energiaa kylien asuntoihin ja työpajoihin), ja viime aikoina myös maailman neljänneksi suurimman tuulivoima-alan luomiseen; katsoo, että koska lisääntynyt öljynkysyntä vaikuttaa kielteisesti maailman köyhimpiin valtioihin, kuten viimeaikaiset kohoavia öljyn hintoja koskevat mellakat Indonesiassa ovat osoittaneet, Intian olisi edelleenkin tuettava sitä, että alueellista uusiutuvaa energiaa kehitetään laajemmin Aasiassa, aivan kuten se tukee asiaa Bhutanissa; on tyytyväinen EU:n ja Intian välisen energiaa käsittelevän paneelin perustamiseen ja kehottaa tekemään enemmän energiahuollon varmuutta ja markkinauudistuksia sekä uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevaa yhteistyötä; katsoo, että Intian ja EU:n olisi jatkettava maailmanlaajuisten energiarakenteiden määrittelemistä energian innovatiivisen ja kestävän kehittämisen avulla, mutta noudatettava samalla ilmastonmuutosta koskevia kriteerejä;

41.   toteaa, että Intia on maantieteellisen monipuolisuutensa takia öljy- ja kaasurikasta aluetta, mutta että julkisen sektorin johtamat tutkimukset eivät tähän mennessä ole olleet kovinkaan kekseliäitä; panee kuitenkin merkille, että eurooppalaisten energiayhtiöiden siirryttyä markkinoille asetelma on muuttumassa, sillä esimerkiksi britannialainen Cairn Energy -yhtiö kertoi vuonna 2004 tehneensä Rajasthanissa useita öljylöytöjä (joista suurimman arvioidaan sisältävän 500 miljoonaa tynnyriä hyödynnettäviä varoja); kehottaa Intiaa kannustamaan entistäkin tehokkaampaa öljyn ja kaasun etsintää tarjoamalla huomattavia kannusteita, joilla käyttöön saataisiin eurooppalaisten tutkimusyhtiöiden tehokkuus ja ammattitaito;

42.   panee merkille, että biodieselin käsittelykustannukset Intiassa vastaavat noin kolmatta osaa Euroopan kustannuksista ja että Intia on äskettäin päättänyt laajentaa biodieselin jalostusohjelmiaan; panee merkille, että Intia on laajentamassa etanoliteollisuutta ja että hallitus on pannut täytäntöön useita erilaisia taloudellisia kannusteita, mukaan luettuna liikevaihtoveron ja etanolipolttoaineen ja etanolisekoitteisen polttoaineen valmisteveron alentaminen; katsoo, että syötäväksi kelpaamatonta jatropha-pensasta voitaisiin mahdollisesti käyttää biopolttoaineena Intiassa, sillä se voi kasvaa kuivahkossa tai kuivassa maaperässä eikä vaadi suuria investointeja, ja kehottaa EU:ta ja Intiaa tekemään yhteistyötä tässä asiassa; katsoo, että tällaiset ohjelmat luovat noin 17 miljoonaa uutta työpaikkaa ja tuovat tuloja vähävaraisille maaseutuyhteisöille, mutta että ne myös vähentävät Intian riippuvuutta ulkomaisesta öljystä, kuitenkin vain siinä tapauksessa, että ne toteutetaan kestävällä tavalla;

Intian taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne

43.   toteaa, että kansainvälinen kauppa voi edistää tehokkaasti talouskasvua ja vähentää köyhyyttä, mutta että se ei ole ihmelääke asiaan, ja että kaupan uudistaminen täydentää kehityspolitiikkaa; katsoo, että kohottaakseen kansalaisensa köyhyyden syövereistä ja edetäkseen talouskehityksessä Intian on keskityttävä ratkaisevalla tavalla sellaisen liiketoimintaympäristön luomiseen, joka vahvistaa useiden eri tuotantoalojen ja palvelujen yhdentymistä maailmantalouteen;

44.   pitää myönteisenä sitä, että Intian inhimillistä kehitystä vuosina 2002–2007 koskevassa viimeisimmässä viisivuotissuunnitelmassa tunnustaan ulkoisen taloudellisen ympäristön, kaupan ja investointien merkitys;

45.   toteaa, että Intian osavaltioiden välistä epätasapainoa pahentaa vallan hajauttaminen osavaltioille, joissa poliittisen johtamisen taito ja varainhoidon hallinnan taso ovat hyvin vaihtelevia; katsoo, että köyhyyden vähentäminen riippuu valtion varojen uudelleenosoittamisesta maaseutualueille sekä teollisuus- ja palvelualan toimien leviämistä tukevan infrastruktuurin kehittämisestä; kehottaa Intiaa varmistamaan yhdenmukaisuuden ja hallitsemaan paremmin vapauttamista ottamalla käyttöön moitteettoman myötävaikuttavan talouspolitiikan, verotuksen harmonisointi mukaan luettuna, ja keskittämällä valmiuksien kehittämisen köyhimpiin osavaltioihin, minkä ansiosta nämä pystyvät käyttämään tukirahoituksen tehokkaalla tavalla; pitää joidenkin Intian alueiden talouskasvun kehitysvaikutuksia erinomaisina; kehottaa komissiota tukemaan Intiaa sen pyrkiessä hyödyntämään Intian talouskasvun aikana menestyneistä osavaltioista saatuja tietoja ottamalla käyttöön parhaat käytännöt, joilla voidaan varmistaa, että ratkaisevat investoinnit ohjataan kehityksessä jäljessä oleville alueille ja aliedustetuille yhteiskuntaryhmille;

46.   on huolissaan kaupunkien ja maaseudun välisistä kasvavista tuloeroista Intiassa; kehottaa Intian viranomaisia tunnustamaan maaseudun maatalouden pysähtyneisyyden tilan ja kehittämään ohjelmia, joilla voidaan lisätä maatalouden tuotantoa kyseisillä alueilla, jotta maaseudun köyhyyteen voitaisiin puuttua tehokkaammin;

47.   toteaa, että dramaattisesta talouskasvusta huolimatta Intian infrastruktuurissa on osittain edelleen kehitysmaan piirteitä, sillä liikenneverkot ovat heikkoja ja sähkökatkokset yleisiä; ottaa huomioon, että vuoden 2010 Kansainyhteisön kisat tarjoavat eurooppalaisille yrityksille tilaisuuden kilpailla tärkeistä infrastruktuurihankkeista; kehottaa Intiaa ja EU:ta tutkimaan kauppaan liittyvän infrastruktuurin kehittämistä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden investointien avulla taaten avoimuuden, uskottavan sääntely-ympäristön ja tasa-vertaiset toimintaedellytykset yksityisten investoijien ja hallituksen välillä; kehottaa vastaavasti käyttämään Euroopan keskuspankilta saatavia lainoja, sillä sen valtuudet ovat Aasian ja Latinalaisen Amerikan osalta keskitetty tuottaviin investointeihin; kehottaa Intiaa ja EU:ta keskittämään kyseiset investoinnit maaseudulle ja siten tarjoamaan parempaa veden jakelua ja vesihuoltoa, kehittämään liikenneverkkoja, erityisesti kaikilla säillä käyttökelpoisia teitä, ja parantamaan sähkölaitosten sähköntuotannon laatua;

Kehitys ja ympäristö

48.   tunnustaa Intian hallituksen merkittävät ansiot köyhyyden poistamisessa, mutta toteaa, että pysyvästä talouskasvusta huolimatta valtavat epätasa-arvoisuuden muodot ovat edelleen todellisuutta, koska noin 30 prosenttia Intian väestöstä elää yhä köyhyysrajan alapuolella; on erityisesti huolissaan vähäosaisten väestöryhmien, erityisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien kuten naisten ja lasten sekä maaseutuväestön tilanteen parantamisesta, joista viimeksi mainittu sisältää kastittomat ja alkuperäisasukkaat; kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan yhteistyössä Intian hallituksen kanssa mainittujen ryhmien tilanteen parantamiseksi ja tutkimaan, miten ne voivat tulevaisuudessa toimia yhteistyössä Intian hallituksen kanssa naisten syrjinnän ja kastisyrjinnän lopettamiseksi;

49.   korostaa, että perättäiset Intian hallitukset ovat ponnistelleet merkittävästi puuttuakseen kastisyrjintää koskevaan kysymykseen; katsoo kuitenkin, että asiaan on puututtava entistä tehokkaammin;

50.   kehottaa EU:ta edistämään ja toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan niiden vähemmistöjen sosiaalinen ja taloudellinen edistyminen, jotka suurelta osin on suljettu Intian uuden talouden ulkopuolelle ja joita syrjitään kehitysohjelmissa ja katastrofitilanteiden jälkihoidossa, muun muassa edistämällä sitä, että EU-lähtöiset yritykset ja sijoittajat antavat mainituille ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet saada työtä Intiassa, edistämällä kastittomien osallistamisen sisältäviä kehitysohjelmia sekä käyttämällä indikaattoreita, joilla mitataan kastittomien osallistamista uudessa taloudessa;

51.   huomauttaa, että Intian hallituksen on tärkeää ottaa kehitysprosessissa huomioon sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ympäristökysymykset ja kuluttajanoikeudet;

52.   on tyytyväinen EU:n ja Intian väliseen yhteistyöhön ympäristöpolitiikan alalla ja pitää myönteisenä sitä, että yhteisessä toimintaohjelmassa ympäristöpolitiikka on määritelty yhdeksi yhteistyön alaksi; toteaa, että EU:n ja Intian on merkittävinä maailmanlaajuisina toimijoina oltava keskeisessä asemassa kansainvälisissä toimissa, joiden tavoitteena on ympäristön paremman maailmanlaajuisen hallinnon kehittäminen; vaatii ympäristönäkökohtien pysyvää korostamista kehitysyhteistyössä;

53.   korostaa, että lisääntyvät ympäristötuhot muodostavat Intiassa jatkuvasti kasvavan ongelman aiheuttaen suunnattoman vakavia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia erityisesti Intian suurelle köyhälle väestönosalle, ja korostaa, että EU:n on ehdottomasti jatkettava yhteistyötään Intian kanssa tällä alalla;

54.   pitää myönteisenä sitä, että Intia on sitoutunut vuosituhannen kehitystavoitteisiin; panee merkille, että Intian kymmenennessä viisivuotissuunnitelmassa kuvataan pääpiirteittäin Intian inhimillisen kehityksen tavoitteet ja päämäärät seuraavaksi 5–10 vuodeksi ja että suurin osa tavoitteista on kunnianhimoisempia kuin vuosituhannen kehitystavoitteet, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, kykeneekö Intia pääsemään tavoitteisiin vuoteen 2015 mennessä, koska YK:n vuosituhatkampanjassa arvioidaan, että Intia ei todennäköisesti saavuta neljää kahdeksasta vuosituhannen kehitystavoitteesta; katsoo että kauppaan liittyvä apu voisi auttaa Intiaa täyttämään tavoitteet aikataulun mukaisesti; kehottaa EU:ta edistämään Intian painopistealoina olevien oppivelvollisuuden ja maaseudun kehittämisohjelmien toteuttamista ja tukemaan politiikkaa, jolla edistetään nuorten osallistumista työelämään; katsoo, että EU voisi vastata miesten ja naisten tasa-arvoa koskeviin huolenaiheisiin lisäämällä sellaisten tuotteiden kauppaa, jotka antavat toimeentulon naisille, ja edistämällä palvelukauppaa naisvaltaisilla aloilla;

55.   toteaa, että kytkeytyvyys on yksi YK:n asettamista vuosituhannen kehitystavoitteista ja että YK:n pääsihteeri Kofi Annan on kehottanut pyrkimään siihen, että kaikki kehitysmaiden kylät saisivat yhteyden muuhun maailmaan vuoteen 2015 mennessä, jotta vapautta, varallisuutta ja valtaa koskevat erot saataisiin poistettua; on tyytyväinen aloitteisiin kuten "Hole-in-the-Wall Internet Education Experiment" -hankkeeseen, jossa 150 nopeaa tietokonetta sekä niihin kuuluvat näppäimistöt, hiiret ja web-kamerat on asennettu 50 eri paikkaan (Delhin slummeihin, Intian maaseudulle ...), jolloin tuhannet aikaisemmin lukutaidottomat pojat ja tytöt saavan mahdollisuuden sekä opetella tietoteknisiä taitoja ja useita peruskoulutukseen kuuluvia asioita että asettaa itselleen tavoitteita; katsoo, että vaikka tällaiset hankkeet eivät korvaa tyydyttävällä tavalla opettajan johdolla tapahtuvaa luokkahuoneopetusta, ne voivat kaventaa koulutuseroa sellaisten lasten osalta, joilla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta saada perinteistä opetusta; kehottaa Intiaa jakamaan tietoteknisen noususuhdanteensa hyödyt myös sen 98 prosentin kansanosuuden kanssa, jota noususuhdanne ei tällä hetkellä hyödytä, ja ohjaamaan investointeja ja tukea kyseisille hankkeille, joiden vuosittaiset kustannukset ovat alle 2 senttiä päivässä jokaista lasta kohden;

56.   panee merkille, että Intia on ollut yksi yleisen tullietuusjärjestelmän suurimmista hyödynsaajista ja että järjestelmän käyttöaste oli keskimäärin 80 prosenttia, josta oman osuutensa muodostavat useat eri alat, muun muassa eläinkunnan tuotteet (88 prosenttia), jalokivet ja korut (85 prosenttia) sekä kuljetuslaitteisto ja yleiset metallit (83 prosenttia); panee merkille, että 40 prosenttia Intian vaatetusalan viennistä, joka vastaa 3 000 miljoonaa euroa kaikesta 4 800 miljoonan euron viennistä, sekä yhdeksän kymmenesosaa Intian jalkinealan viennistä, joka vastaa 600 miljoonaa euroa kaikesta 675 miljoonan euron viennistä, hyötyi yleisestä tullietuusjärjestelmästä; panee merkille, että Intian kaltaiset maat, joilla on oma kutomateollisuus, pystyivät hyödyntämään yleisen tullietuusjärjestelmän mahdollisuuksia paljon paremmin kuin Bangladeshin kaltaiset maat, jotka tuottavat vaatteita maahantuoduista kankaista ja joille yleisen tullietuusjärjestelmän hyödyntäminen oli ongelmallista EU:n alkuperäsääntöjä koskevan järjestelmän takia; on tyytyväinen siihen, että EU:n käytäntönä on valvoa kyseisiä järjestelmiä ja sääntöjä, ja kehottaa sitä yksinkertaistamaan ja järkeistämään kyseisiä sääntöjä; on tyytyväinen ehdotukseen yksittäisten tuotteiden alkuperäsääntöjen korvaamisesta yhtenäisillä ja yleisillä kriteereillä, jolloin järjestelmään oikeutettujen maiden on helpompi käyttää sitä;

57.   on huolissaan siitä, että koska 60 prosenttia maailman jäljellä olevista tiikereistä elää Intiassa, suunnitellussa mutta viivästyneessä koko Intian tiikereitä koskevassa laskennassa voi ilmetä, että tiikereiden lukumäärä maassa on laskenut kriittiseen 1 500 yksilöön; tunnustaa, että villieläinlajien laittoman kaupan arvo jää arvioiden mukaan toiseksi vain laittomien lääkkeiden kansainvälisen kaupan arvoon verrattuna ja että tiettyjen lajien, kuten tiikereiden, hyväksikäyttö ja kauppa on niin yleistä, että niiden kannat ovat vahingoittuneet vakavasti; vaatii, että villieläinten ja villieläintuotteiden tuonnin valvontaa tehostettaisiin luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) noudattamiseksi ja että täytäntöönpanoa parannettaisiin uhanalaisten lajien sukupuuton estämiseksi; kehottaa EU:ta tarjoamaan yhteistyötukea ja teknistä tukea Intialle, jotta se voisi säilyttää biologisen monimuotoisuutensa ja estää villieläinten laitonta kauppaa; kehottaa ottamaan seuraavassa EU:n ja Intian ympäristöfoorumissa esille tiikerinsuojelua koskevan kysymyksen yleisesti ja erityisesti esimerkiksi tulliyhteistyön puitteissa toteutettavaa tiikerien nahan, luiden ja ruumiinosien myynnin estämistä koskevan kysymyksen;

58.   panee merkille, että kaupan vapauttaminen on altistanut sekä EU:n että Intian pienviljelijät maailmanlaajuiselle kilpailulle painostamalla hintojen alentamiseen ja että hallituksen tukien vähentämisen takia maanviljelystä on tullut heille kalliimpaa; on huolissaan siitä, että kotitaloustuotteiden tuottamisen sijaan Intian maanviljelijät ovat siirtymässä vientitarkoitukseen harjoitettavaan sopimusviljelyyn, mikä aiheuttaa aliravitsemusta köyhillä maaseutualueilla; on huolissaan siitä, että monilla tahoilla yli puolet Intian maataloustuotannosta menee jätteeksi kylmien varasto- ja jakelutilojen puuttumisen vuoksi; katsoo, että vaikka maatalousala on suljettu ulkomaisilta investoinneilta, eurooppalaisilla yrityksillä on mahdollisuuksia muilla kuin peltoviljelyalalla, sillä muut maatalouteen liittyvät alat ovat avoimia ulkomaisille investoinneille ja saattaisivat korjata monia varastointia koskevia ongelmia; kehottaa Intiaa ohjaamaan varoja maaseutujen maanviljelyalueiden kauppaan liittyvään infrastruktuuriin, jotta viljelijöitä autettaisiin sopeutumaan globalisaation synnyttämiin haasteisiin ja tutkimaan kumppanuusmahdollisuuksia maataloustuotteiden jalostusalalla;

59.   kehottaa EU:ta edistämään kansainvälisillä foorumeilla Intiassa toimivien ulkomaisten yritysten vastuun parantamista, ja vaatii toisaalta, että EU:n on päästävä Intian hallituksen kanssa sopimukseen Intiassa toimivien intialaisten ja ulkomaisten yritysten työntekijöiden oikeuksien seurantajärjestelmän perustamisesta;

60.   kehottaa EU:ta ja Intiaa keskustelemaan siitä, että investoinneissa on otettava huomioon ulkomaisten sijoittajien sosiaalinen ja poliittinen vastuu; korostaa, että sijoittajien oikeuksien on oltava tasapainossa velvollisuuksien kanssa ja että sijoittajien olisi sovellettava vähintään Kansainvälisen työjärjestön (ILO) perustyönormeja;

61.   pitää myönteisenä Intian sitoutumista lapsityövoiman käytön estämiseen ja Intian osallistumista lapsityön poistamista koskevan kansainvälisen ohjelman sekä ILOn Indus-lapsityövoimahankkeen toteuttamiseen; on huolissaan lapsityövoiman käytön yleisyydestä Intiassa; kehottaa Intiaa toimimaan yhteistyössä Kansainvälisen työjärjestön kanssa ja ratifioimaan vähimmäisikää koskevan ILOn yleissopimuksen 138 ja lapsityövoiman pahimpia muotoja kokevan ILOn yleissopimuksen 182; kehottaa Intiaa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta se voisi torjua tehokkaasti kaikkia nykyaikaisen orjuuden, lapsityövoiman ja naistyövoiman hyväksikäytön muotoja ja siten taata työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamisen ja estää sosiaalista polkumyyntiä, sekä hyväksymään ihmisarvoista työtä koskevan ILOn periaatteen; muistuttaa, että eri kauppajärjestelyissä olisi tärkeä noudattaa ihmisoikeuksia ja työnormeja koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia;

62.   korostaa, että EU:n olisi painostettava Intian hallitusta puuttumaan erittäin pikaisesti miljoonien intialaisten elämään vaikuttavaan pakkotyöhön; kehottaa Intiaa ratifioimaan järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevan ILOn yleissopimuksen 98;

63.   katsoo, että Intian olisi ratifioitava loputkin ILOn yleissopimukset ja pantava ne täytäntöön mahdollisimman pian, jotta se auttaisi vahvistamaan pitkän aikavälin kehitystä ja parantaisi yhteiskunnan köyhimpien kansanosien elämänlaatua;

64.   korostaa, että EU:n ja Intian välisiä kehittyviä kauppasuhteita ei pitäisi erottaa Intian ihmisoikeuksien uudistamisesta;

65.   panee merkille, että Intian nykyinen hallinto on myöntänyt avoimemmin hiv/aidsin aiheuttamat ongelmat; katsoo, että hiv/aidsin leviäminen saattaa häiritä Intian kehittymistä; toteaa, että terveydenhuollon rajoitettu saatavuus ja alhainen tietoisuuden taso ovat vastuussa hiv/aidsin leviämisestä; suhtautuu myönteisesti siihen, että Intia on lisännyt hiv/aidsin aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen tarkoitettuja varoja ja ohjelmia ja kehottaa EU:ta auttamaan Intiaa tehostamaan ohjelmiaan, jotka koskevat kaikkein riskialttiimpia henkilöitä ja yhteisöjä; on tämän takia tyytyväinen kansallisen aids-järjestön NACOn (National AIDS Control Organization) toimintaan, jolla pyritään jakamaan tietoa maaseudun ja kaupunkien asukkaille;

66.   katsoo, että viime aikoina sattuneet luonnonmullistukset, erityisesti tsunami Intian valtameressä ja Etelä-Aasian maanjäristys, ovat nostaneet esille sen, että mullistusten seurauksiin vastaavien moninaisten virastojen ja järjestöjen olisi tehtävä luovempaa ja mielikuvituksellisempaa yhteistyötä keskenään; panee merkille, että Unescon kansainvälinen valtamerikomissio on osallistunut aktiivisesti Intian valtameren alueen tsunamien ennakkovaroitusjärjestelmän ja tsunamien seurausten lievittämisjärjestelmän perustamiseen ja että Yhdistyneet Kansakunnat koordinoivat Hyogon toimintakehystä, joka on luonnonmullistusten riskien vähentämistä koskeva kymmenvuotinen suunnitelma; kehottaa Intiaa, EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan näitä aloitteita, jotta katastrofinjälkeisen avun jatkuvaa tehokkuutta voitaisiin lisätä ennakoimalla luonnonmullistusten vakavuutta ja yleisyyttä sekä lisäämällä humanitaaristen toimien ja hallituksista riippuvaisten avustusjärjestöjen välistä synergiaa;

67.   kehottaa järjestämään vuosittain parlamentaarisen huippukokouksen samanaikaisesti vuosittaisen EU:n ja Intian välisen huippukokouksen kanssa tai välittömästi ennen kyseistä kokousta, johon Euroopan parlamentti ei tavallisesti osallistu virallisesti; katsoo, että mainittujen huippukokousten ansiosta olisi mahdollista luoda yhteyksiä parlamentaaristen elinten välille, parantaa ymmärrystä EU:n ja Intian eroista ja lähentää kummankin osapuolen demokraattisia järjestelmiä;

68.   kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti kertomuksen Euroopan unionin ja Intian yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanon edistymisestä;

o
o   o

69.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Intian tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 103. (2) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 589. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0454. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0056. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0123.