Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön 22. joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2836/98(1),

–   ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan toimintaohjelman perustamisesta (2001–2005) 20. joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/51/EY(2) ja siihen kuuluvan työohjelman,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan vuonna 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Pekingissä pidetyssä YK:n naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon YK:n 10. kesäkuuta 2000 hyväksymän päätöslauselman Pekingin toimintaohjelman seurannasta ja Pekingin toimintaohjelman tarkistuksen ja arvioinnin sekä YK:n yleiskokouksen 23. erityisistunnon päätösasiakirjan,

–   ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2001 julkaiseman vihreän kirjan yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (KOM(2001)0366),

–   ottaa huomioon komission 22. maaliskuuta 2006 antaman tiedonannon "kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttaminen: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla" (KOM(2006)0136),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelemista koskevan YK:n alakomitean 13. elokuuta 2003 hyväksymät YK:n normit monikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten vastuista ihmisoikeuksien alalla,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1977 antaman monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen ja monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n toimintaohjeet,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön 18. kesäkuuta 1998 antaman julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, suosituksen R100 siirtotyöläisten suojelemisesta heikosti kehittyneissä maissa ja heikosti kehittyneillä alueilla, suosituksen R 111, joka koskee työssä ja ammatissa tapahtuvaa syrjintää, suosituksen R 156 työntekijöiden suojelemisesta ilmansaasteista, melusta ja tärinästä johtuvilta työympäristöön liittyviltä riskeiltä sekä suosituksen R 191 äitiyden suojelemisesta annetun suosituksen muuttamisesta,

–   ottaa huomioon YK:n 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen ja sen arviointia ja ajantasaistamista koskevan 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyn huippukokouksen,

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, joissa vahvistetaan Euroopan unionin täysi sitoutuminen vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja politiikan johdonmukaisuuteen,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin 11:nnen yleiskokouksen 18. kesäkuuta 2004 antaman São Paulon julistuksen hengen,

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0254/2006),

A.   katsoo, että kansainvälinen kauppa tarjoaa mahdollisuuksia tasa-arvon edistämiseen ja naisten taloudellisten, yhteiskunnallisten ja poliittisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen sekä työelämässä että kotona; ottaa kuitenkin huomioon, että kaupan globalisoituminen on edistänyt työsuhteiden epävirallistumista ja siten epävakaiden työsuhteiden lisääntymistä sekä työttömyyden naisistumista useilla talouden sektoreilla,

B.   ottaa huomioon, että 70 prosenttia maailman 1,3 miljardista köyhästä on naisia ja että yleisesti naisten on vaikeampaa hankkia koulutusta, omaisuutta, luottoa, muita varoja ja tuotannontekijöitä sekä päästä poliittisiin päätöksentekoelimiin,

C.   ottaa huomioon, että sukupuolten välinen eriarvoisuus, johon liittyy naisten heikommat mahdollisuudet hankkia tuotannontekijöitä ja päästä markkinoille, heikentää pitkällä aikavälillä kasvua, koska naiset käyttävät hankkimistaan tuloista suhteellisesti suuremman osuuden opetukseen, terveydenhoitoon ja ruokaan ja koska koko väestön taloudellista potentiaalia ei käytetä täysin hyväksi,

D.   katsoo, että kauppasopimuksissa on täysimääräisesti noudatettava voimassa olevaa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, sosiaalilainsäädäntöä ja työlainsäädäntöä ja että niissä on kunnioitettava myös nykyisiä kansainvälisiä sopimuksia kestävästä kehityksestä,

E.   ottaa huomioon, että lasten- ja kodinhoidon sekä vastuun perheen hoitamisesta ja hoitotyöstä yleensä katsotaan lähes kaikissa yhteiskunnissa olevan naisen keskeinen tehtävä, mutta että ne ovat yleensä aliarvostettuja ja palkattomia,

F.   katsoo, että kun markkinoiden vapauttamisessa ei oteta huomioon sukupuoleen liittyviä tekijöitä, vahvistuvat sellaiset prosessit kuten epävakaiden työsuhteiden naisistuminen, naisten riistämisen kärjistyminen ja naisten, mukaan luettuna maahanmuuttajanaiset, toimeentulomahdollisuuksien heikentyminen kaikkialla maailmassa,

G.   katsoo, että kaupan vapauttaminen on vaikuttanut voimakkaasti siihen, että naisten osallistuminen epäviralliseen talouteen on kasvanut,

H.   ottaa huomioon, että Kansainvälinen työjärjestö määrittelee epäviralliseen talouteen kuuluvan työn sellaiseksi työksi, jossa ei ole työsopimusta, työsuhde-etuja tai sosiaaliturvaa ja joka suoritetaan epävirallisissa yrityksissä tai niiden ulkopuolella,

I.   katsoo, että kansainvälisen siirtolaisuuden naisistumiseen ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota; ottaa huomioon, että siirtotyöläiset eivät usein ole siinä asemassa, että pystyisivät vaatimaan oikeudenmukaisia työolosuhteita,

J.   katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen (TRIPS) sisällyttäminen Maailman kauppajärjestön piiriin vuonna 1995 rajoitti geneeristen lääkkeiden saatavuutta niin, että TRIPS-sopimuksen muuttamisesta sovittiin syyskuussa 2005 Hongkongissa,

1.   korostaa, että kaupan vapauttaminen vaikuttaa eri tavalla miehiin ja naisiin; painottaa johdonmukaisuuden tarvetta Euroopan unionin tasa-arvopolitiikan tavoitteiden ja kauppa- kehitysyhteistyö- ja tukipolitiikan tavoitteiden välillä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi näillä politiikan aloilla; tähdentää, että taloudellinen osallistuminen on avain naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja naisten rakenteellisen syrjinnän poistamiseen, mikä johtaa naisten ja heidän perheidensä elinolojen parantumiseen, edistää aktiivisempaa naisten osallistumista politiikkaan ja vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ja että päämääriä ovat omaisuuden oikeudenmukainen jakaminen, yhtäläiset oikeudet ja taloudellinen riippumattomuus;

2.   huomauttaa, että vaikka myös monet naiset ovat hyötyneet kaupan vapauttamisesta ja suorista ulkomaisista investoinneista niiden synnyttämien työmahdollisuuksien johdosta, kaupan vapauttaminen on edistänyt työsuhteiden epävirallistumista, heikentänyt työolosuhteita sekä työvoiman naisistumista useilla talouden sektoreilla;

3.   kehottaa neuvostoa ja komissiota asettamaan ensisijaiseksi kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen (CEDAW) liittyvien kaikkien varaumien poistamisen ja sen, että kaikki kumppanivaltiot ratifioivat sen valinnaisen pöytäkirjan;

4.   pyytää komissiota esittämään Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunnalle ja kansainvälisen kaupan valiokunnalle kertomuksen, jonka ovat allekirjoittaneet naisille tarkoitettua rahoitusapua antaneen ja vastaanottaneen elimen hallinnointiviranomaiset, jotta voidaan todistaa, että kyseinen apu saapuu kohteeseen eikä sitä käytetä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa;

5.   korostaa sellaisten tutkimusten tarvetta, joissa selvitetään, miten naiset voivat hyötyä kaupan vapauttamisesta, sekä tarvetta järjestelmällisesti kerätä sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja, jotta voidaan korjata tilanne, jossa sukupuolinäkökulmaa ei oteta huomioon nykyisissä kauppapolitiikoissa ja kansainvälisten talouden alan elinten menettelyissä; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille tätä asiaa koskevan vuotuisen seurantaraportin; muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten analysoinnin on oltava erottamaton osa kauppasopimusten kestävän kehityksen vaikutusten arviointeja, joita komissio parhaillaan tekee;

6.   pyytää komissiota tekemään sukupuolivaikutusten arvioinnin ennen kauppasopimusten tekemistä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja laatimaan sopimuksiin tiukat ehdollisuuslausekkeet sellaisille maille, joissa ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia loukataan laajalti;

7.   pyytää komissiota perustamaan virallisesti kauppapolitiikan pääosastoonsa kauppa- ja sukupuolikysymyksistä vastaavan toimiston, jonka tehtävänä olisi muun muassa valvoa, että maat, joiden kanssa EU:lla on kauppasuhteita, kunnioittavat ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia, ja toimimaan ihmisoikeuksien loukkaustapauksissa;

8.   pyytää komissiota analysoimaan sukupuolinäkökulmasta Maailman kauppajärjestön määrittelemiä tuotanto- ja jalostusmenetelmiä sellaisten tuotteiden tunnistamiseksi, joiden tuotanto- ja jalostusmenetelmien yhteydessä on esiintynyt kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa sekä ihmisoikeussopimuksissa määriteltyä sukupuolisyrjintää ja laatimaan suunnitelmia, joiden avulla viejämaat saadaan kunnioittamaan kansainvälistä säännöstöä;

9.   kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan markkinoille pääsyä koskevista ohjelmista hyötyvät yritykset eivät edistä sellaisia ilmiöitä kuin työvoiman ja erityisesti naisten epäinhimillinen hyväksikäyttö;

10.   korostaa, että virallisen ja epävirallisen talouden piirissä tehdyn työn hyödyt riippuvat useista eri tekijöistä, kuten palkoista, työoloista sekä työpaikan turvallisuudesta, ja että naiset ovat tässä edelleen syrjityssä asemassa, sillä he hyötyvät vähiten näistä eduista; kehottaa komissiota näin ollen perustamaan sellaisen rahaston osana EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviä kauppa- ja yhteistyösopimuksia kyseisten maiden naisten tukemiseksi, jonka avulla edistetään naisten mahdollisuuksia saada luottoa, koulutusta ja ammatillista koulutusta ja jotta naisten osuus epävirallisen talouden piirissä työskentelevistä saadaan pienenemään; pyytää komissiota esittämään parlamentille kertomuksen, jonka ovat allekirjoittaneet sekä tuenantajat että tuensaajat, jotta voidaan todistaa, ettei erityisrahoitusta ole käytetty muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa;

11.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kiireesti ottamaan mukaan globalisaatioon mukautumista tukevan eurooppalaisen rahaston toimintaan syrjimättömyysperiaatteen sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatteen ja varmistamaan, ettei rahaston tuki korvaa sosiaaliturvamaksuja;

12.   painottaa, että monien työpaikkojen häviäminen Euroopasta vahvistaa, että teollisuuden rakennemuutos on voimistumassa; toteaa, että eniten kärsimään joutuvat alat ovat tehdasteollisuus, liikenne, televiestintä ja rahoituspalvelut; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan syrjimättömyyden ja miesten ja naisten välisen tasa-arvon vakavasti;

13.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan sukupuolinäkökulman huomioonottamisen ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat tavoitteet kaikissa yhteisön rahastoissa; painottaa, että tarvitaan osoittimia saavutetulle menestykselle miesten ja naisten tasa-arvon edistämisessä ja kaikkinaisen syrjinnän vastustamisessa;

14.   huomauttaa, että työpaikkoja, työllisyyttä ja säällisiä työolosuhteita koskevat kysymykset olisi mahdollisimman pian sisällytettävä hyväksyttäviin yhdeksänsiin vuosituhannen kehitystavoitteisiin; vaatii keskeisten työnormien sisällyttämistä monenvälisiin ja kahdenvälisiin kauppasopimuksiin sekä sukupuolten tasa-arvon periaatteen ottamista kaikkiin vuosituhannen kehitystavoitteisiin;

15.   tähdentää, että veteen, koulutukseen, terveyteen ja energiaan liittyvien elintärkeiden palvelujen yleinen ja edullinen saatavuus on edellytys naisten mahdollisuuksien parantamiselle; korostaa kuitenkin, että palvelukaupan yleissopimuksen mukaisella palveluiden vapauttamisella edistetään vain siinä tapauksessa näiden tavoitteiden saavuttamista, jos palvelukaupan yleissopimuksen joustavuuden ja poliittisen väljyyden periaatteet säilytetään täysin tämänhetkisissä kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissa;

16.   korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevassa sopimuksessa määrätään sopimuksen tarkistamisesta kahden vuoden kuluttua sen täytäntöönpanosta, mitä ei vielä ole tehty; kehottaa siksi tarkistamaan sopimusta sen pohjalta, mitkä ovat sen täytäntöönpanosta kehitysmaille aiheutuvien kustannusten vaikutukset;

17.   kehottaa komissiota arvioimaan, johtaako Hongkongissa joulukuussa 2005 järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksessa saavutetun, hiv/aidsin antiviruslääkkeiden pakollista lisenssiä koskevan sopimuksen täytäntöönpano todella lääkkeiden parempaan saatavuuteen ja tarkastelemaan tässä yhteydessä sukupuolinäkökulmaa;

18.   kehottaa kehittämään sellaisia kansallisia toimenpiteitä, joilla edistetään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, suojellaan ja edistetään työtä ja hyvinvointia, parannetaan naisten ja miesten terveys- ja työoloja sekä edistetään kestävää kehitystä; korostaa joustavuuden ja poliittisen väljyyden kunnioittamista kaikissa kauppa- kehityspolitiikkaneuvotteluissa; vaatii, että kehitysmaille ja haavoittuville talouksille on taattava oikeus valita, avaavatko ne palvelusektorin ja mitkä palvelusektorit ne avaavat ja mitkä jättävät markkinoiden vapauttamisen ulkopuolelle;

19.   kehottaa komissiota kolmansien maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa ja niiden kanssa tekemässään yhteistyössä kiinnittämään erityistä huomiota sellaisiin oikeudellisiin rajoituksiin, jotka estävät naisia hankkimasta tuotannonvälineitä kuten lainoja, maaoikeuksia ja pääomaa;

20.   painottaa, että koska naisilla on tärkeä asema perheiden harjoittamassa maanviljelyssä, erityisesti Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa on kunnioitettava ja vahvistettava kehitysmaiden oikeutta kehittää ja panna toimeen erityisesti Maailman kauppajärjestön maataloussopimuksen puitteissa sellaisia maatalouspolitiikkoja, jotka takaavat niille elintarvikeriippumattomuuden; korostaa mikroluottojen merkitystä köyhyyden vähentämisessä; pyytää komissiota esittämään kaksi kertaa vuodessa kertomuksen, jonka ovat allekirjoittaneet sekä tuen antajat että tuen saajat, jotta voidaan todistaa, että rahoitus saapuu kohteeseen;

21.   kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan kehitysmaita niiden kehittäessä valmiuksiaan kauppapolitiikkojen muotoiluun, niistä neuvotteluun ja niiden täytäntöönpanoon siten, että otetaan jokaisen maan tarpeet huomioon ja edistetään kestävää, kummatkin sukupuolet tasapuolisesti huomioon ottavaa taloudellista kehitystä; vaatii, että miehet ja naiset ovat tasapuolisesti edustettuina kaikessa tarjotussa avussa;

22.   katsoo, että sukupuolivaikutusten arviointi on tehtävä aikaisessa vaiheessa kehitysmaille tarjottavan avun suunnittelun ja talousarvion laatimisen yhteydessä; katsoo, että siten poliittiset päättäjät voivat arvioida tietyn politiikan vaikutusta naisiin ja miehiin tarkemmin ja verrata ja arvioida nykyistä tilannetta ja kehityssuuntia ehdotetun politiikan odotettuihin tuloksiin; katsoo, että vuosittaisessa kertomuksessa olisi oltava luku sukupuolivaikutusten arviointien seurannasta;

23.   pitää myönteisenä Norjan hallituksen päätöstä säätää lailla, että osakeyhtiöiden hallituksissa on oltava 40 prosentin naiskiintiö;

24.   vaatii, että kaupan kehittämiseksi annettavaa tukea koskevat ohjelmat (aid-for-trade) suunnataan niin, että ne edistävät sukupuolten tasa-arvoa ja kestävää kehitystä, ja että ne rahoitetaan lisävaroista; painottaa, että apua kaupalle -rahoituksen pitäisi tukea kauppaan tarvittavan tarjonnan kapasiteetin lisäämistä, eikä sen saamisen edellytyksenä saa olla sellaiset menettelyt, joilla hallitukset saadaan vapauttamaan maatalouden, teollisuuden ja palvelujen markkinoita;

25.   tähdentää, että laadittaessa Euroopan unionin kauppapolitiikan talousarviota tasa-arvonäkökohtien huomioiminen on tärkeää, sillä se on keino edistää sukupuolten tasa-arvoa; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kiireesti tekemään sukupuolinäkökohdat huomioivasta budjetoinnista vakiomenetelmän talousarviopolitiikkojen kaikilla tasoilla;

26.   painottaa, että taloudellinen osallistuminen on oleellisen tärkeää naisten luottamuksen rakentamisessa ja kykyjen kehittämisessä sekä heidän asemansa parantamisessa yhteiskunnassa; korostaa lisäksi, että resurssien saatavuus antaa naisille mahdollisuuden luoda tuloja ja omaisuutta, joiden avulla saatetaan luoda ympäristö, jossa matalatuloiset ja köyhät naiset voivat aloittaa liiketoimintaa, parantaa elinolosuhteita, pitää perheet ravittuina ja terveinä, kouluttaa lapsia, saada arvostusta kotona ja yhteisössä ja päästä mukaan politiikkaan; korostaa mikroluottojen valtavia mahdollisuuksia ainutlaatuisena välineenä köyhyyden vähentämisessä, omavaraisuuden edistämisessä ja taloudellisen toiminnan kannustamisessa eräissä maailman puutteenalaisimmissa ja epäsuotuisimmissa maissa;

27.   kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa varmistaakseen, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon maailman kauppaneuvotteluissa; kehottaa myös jäsenvaltioita kannustamaan naisia asettumaan ehdolle virkoihin kansainvälisissä järjestöissä, kuten WTO:ssa, Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja ILO:ssa, ja tukemaan naisia, jotka niin tekevät;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja liittyvien maiden hallituksille sekä niiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

(1) EYVL L 354, 30.12.1998, s. 5. (2) EYVL L 17, 19.1.2001, s. 22. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0427.