Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni perustuu vapauden, demokratian ja oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteille, jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille,

B.   ottaa huomioon, että Keski- ja Itä-Euroopan valtioilta riistettiin niiden itsemääräämisoikeus ja vapaus toisen maailmansodan jälkeisessä Jaltan jaossa yli neljäksi vuosikymmeneksi,

C.   ottaa huomioon, että Keski- ja Itä-Euroopan kommunistiset hallinnot eivät perustuneet kansan suostumukseen ja tahtoon ja että niitä ylläpiti Neuvostoliiton sotilaallinen miehitysvalta ja kommunististen puolueiden keskinäinen yhteistyö,

D.   palauttaa mieliin unkarilaisten rohkeuden ja päättäväisyyden heidän lähtiessään kaduille osoittamaan mieltään kommunistisen puolueen yksinvaltaa vastaan 23. lokakuuta 1956,

E.   ilmaisee kunnioituksensa sitä sitkeyttä kohtaan, jota unkarilaiset osoittivat jatkaessaan taisteluaan vapauden, kansallisen itsenäisyyden ja kansalaisoikeuksien puolesta siitä huolimatta, että he eivät saaneet minkäänlaista sotilaallista apua lännestä ja että Neuvostoliiton sotilaallinen ylivoima oli niin suuri,

F.   kunnioittaa sitä henkilökohtaista ja poliittista rohkeutta, jota uudistusmielinen kommunisti Imre Nagy osoitti ymmärtäessään Unkarin pääministerinä oikein kansan perimmäisen tahdon ilmaisun ja joka suostui olemaan vapautta ja demokratiaa vaatineen kansannousun poliittinen johtaja, joka lopulta uhrasi elämänsä ja josta tuli vapauden marttyyri, kun hänet teloitettiin vuonna 1958 sen vuoksi, ettei hän taipunut painostuksen edessä sanoutumaan julkisesti irti kansannoususta;

G.   osoittaa kunnioitustaan kansannousun uhreille – 2170 kuoli taisteluissa – ja julmien kostotoimien uhreille – 228 teloitettiin vuosina 1956–1961, 20 000 otettiin säilöön ja pidettiin vangittuina vuosina 1956–1958 ja tuhansia syrjittiin vuosikymmenien ajan kansannousun jälkeen kommunistijohdon palattua valtaan,

H.   ilmaisee kiitollisuutensa kansalaisten monissa länsimaissa osoittamasta solidaarisuudesta näiden ottaessa vastaan 194 000 unkarilaista pakolaista vuosina 1956 ja 1957;

I.   tunnustaa kansojen välisen solidaarisuuden olennaisen arvon ylipäätään ja erityisesti niiden Keski- ja Itä-Euroopan eri kansojen välillä, jotka ovat taistelleet vapautensa puolesta – kuten unkarilaiset, tšekit, slovakit, puolalaiset, saksalaiset, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset,

J.   tunnustaa sen historiallisen ja poliittisen yhteyden, joka on olemassa Unkarin lokakuun 1956 kansannousun ja monien muiden vastarinnan muotojen ja vastarintaliikkeiden välillä, joista voidaan mainita muun muassa Itä-Saksan joukkomielenosoitukset kesäkuussa 1953, Poznańin mielenosoitukset Puolassa kesäkuussa 1956, Prahan kevät 1968, Solidaarisuus-liikkeen synty Puolassa 1980 ja demokratialiikkeet entisessä Neuvostoliitossa, etenkin Baltian kansojen keskuudessa,

K.   tunnustaa, että Unkarin kansannousu oli historiallinen yritys jakautuneen Euroopan uudelleenyhdistämiseksi ja että se sellaisena jää yhteisen eurooppalaisen historiallisen perintömme kulmakiveksi,

L.   tunnustaa, että Unkarin kansannousu osaltaan vahvisti demokraattisen maailman yhteenkuuluvuutta, että sillä oli oma vaikutuksensa Euroopan yhteisöjen perustamiseen vuonna 1957 ja että se oli edeltäjänä Keski- ja Itä-Euroopassa vuosina 1989–1990 tapahtuneille demokraattisille muutoksille, jotka antoivat mahdollisuuden Euroopan rauhanomaiseen uudelleenyhdistämiseen Euroopan yhdentymisprosessin kautta,

1.   tunnustaa Unkarin vuoden 1956 kansannousun merkityksen yhtenä 1900-lukua kuvaavista mielenilmauksista, joilla tavoiteltiin vapautta ja demokratiaa itäblokin kommunistista järjestelmää uhmaten;

2.   osoittaa kunnioitustaan niille urheille Unkarin miehille ja naisille, jotka uhrautuen antoivat toivon pilkahduksen muille kommunistisen hallinnon otteessa kamppaileville kansoille;

3.   korostaa, että demokraattisen yhteisön on yksiselitteisesti hylättävä epädemokraattinen kommunistinen ideologia ja pidettävä yllä vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteita ja otettava selkeästi kantaa aina, kun niitä rikotaan;

4.   kehottaa kaikkia demokraattisia valtioita tuomitsemaan selkeästi kaikkien totalitaaristen hallintojen rikokset;

5.   kehottaa perustamaan eurooppalaisen ohjelman totalitaaristen hallintojen rikosten tutkimiseen omistautuneiden jäsenvaltioiden tutkimus- ja dokumentaatiokeskusten välisen yhteistyön tiivistämiseksi;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.