Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2005,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussäännön 15 artiklan,

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa(1),

–   ottaa huomioon parlamentissa 5. heinäkuuta 2005 pidetyn äänestyksen, jossa hylättiin EKP:n vuosikertomuksesta 2004 annettu päätöslauselmaesitys(2),

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan taloudellisesta tilanteesta: alustava selvitys laajoista taloudellisista suuntaviivoista vuodeksi 2006(3),

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta talous- ja rahaliitossa (EMU)(4),

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon vuotuisesta lausumasta euroalueesta (KOM(2006)0392),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa kannan Euroopan keskuspankin suosituksesta neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta(5),

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta(6),

–   ottaa huomioon EKP:n kertomuksen rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja kertomuksen rahapoliittisesta yhdentymisestä euroalueella,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan 5. toukokuuta 2006 päivätyn kirjeen Ecofin-neuvoston puheenjohtajalle EKP:n johtokunnan nimittämismenettelystä,

–   ottaa huomioon eurojärjestelmän talousennusteet kesäkuulta 2006,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan ja 112 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0349/2006),

A.  A tunnustaa Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) täyden riippumattomuuden,

B.   ottaa huomioon, että EKP:n ja EKPJ:n pääasiallisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta ja muutoin tukea Euroopan yhteisön yleistä talouspolitiikkaa, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa; ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 105 artiklassa määrätään, että rahapolitiikalla olisi edistettävä yhteisön tavoitteiden saavuttamista "sanotun kuitenkaan rajoittamatta hintatason vakauden tavoitetta",

C.   ottaa huomioon, että euroalueen BKT nousi 1,4 prosenttia vuonna 2005, mikä merkitsee vähäisempää kasvua kuin vuonna 2004, jolloin se oli 1,8 prosenttia, ja että samaan aikaan euroalueen inflaatioaste oli vakiintunut 2,2 prosenttiin, mikä on hyvin lähellä vuonna 2004 mitattua 2,1 prosentin tasoa,

D.   katsoo, että jäsenvaltiot eivät voineet hyötyä yhtä paljon voimakkaasta maailmanlaajuisesta kasvusta vuonna 2005, mikä johtui öljyn hinnan noususta ja epäsuotuisasta valuuttakurssikehityksestä: euron vaihtokurssi oli enemmän kuin 1,17 Yhdysvaltain dollaria joulukuussa 2005 (verrattuna joulukuussa 2004 noteerattuun korkeimpaan vaihtokurssiin, joka oli 1,36 Yhdysvaltain dollaria ); ottaa huomioon, että kasvuennusteiden mukaan on odotettavissa jonkin verran taloudellista elpymistä, ja komission ennusteiden mukaan kasvun odotetaan olevan vuonna 2006 2,5 prosenttia, vuonna 2007 1,3–2,3 prosenttia ja inflaation pysyvän vakaana hieman yli 2 prosentin tasolla,

E.   ottaa huomioon, että EKP:n neuvosto on säilyttänyt ohjauskorot muuttumattomina 2 prosentin tasolla kahden ja puolen vuoden ajan, minkä jälkeen se on nostanut niitä 25 peruspisteellä 1. joulukuuta 2005, 2. maaliskuuta 2006, 8. kesäkuuta 2006, 3. elokuuta 2006 ja 5. lokakuuta 2006 ja ottaa huomioon, että korkotaso on edelleen matala sekä nimellisten että reaalikorkojen osalta,

F.   ottaa huomioon, että IMF:n, WTO:n ja OECD:n korkeisiin virkoihin on runsaasti hakijoita täysin erillään Maailmanpankin viroista ja että tämä ei vaikuta haitallisesti hakijoiden tuleviin uranäkymiin,

G.   ottaa huomioon, että monet kolmansien maiden keskuspankit ovat ilmoittaneet viime kuukausina aikeistaan lisätä euromääräisen varannon osuutta valuuttavarannostaan,

H.   ottaa huomioon, että maailmantalouden epätasapaino lisääntyi vuonna 2005 pääasiassa Yhdysvaltojen maksutaseen alijäämän, joka oli 6,4 prosenttia BKT:stä, kasvun vuoksi,

I.   ottaa huomioon, että EKP:n vuoden 2005 tilinpäätöksessä nettovoitoksi ilmoitetaan nolla euroa, mikä selittyy vapautettujen varojen kohdentamisella takuurahastoon,

J.   ottaa huomioon, että EKP:lla on keskeinen asema ERM II -valuuttakurssimekanismin toimivuuden ja inflaation torjumisen kannalta,

K.   ottaa huomioon Euroopan parlamentin tahdon osallistua EKP:n kansainvälisen aseman ja vaikutusvallan vahvistamiseen,

Talous- ja raha-asioiden kehitys

1.   korostaa, että viimeaikaisen taloudellisen elpymisen valossa, johon liittyy vuoden 2006 toisella neljänneksellä reaalisen BKT:n 2,5 prosentin kasvu ja kotimaisen kysynnän 2,1 prosentin kasvu, työ- rahoitus- ja tuotemarkkinoiden uudistukset tukevat tämänhetkistä talouskasvua; katsoo, että korkotasoa olisi nostettava varovasti, jotta talouskasvua ei vaarannettaisi; kiinnittää huomiota euron vaihtokurssin kehitykseen ja öljynhintoihin liittyviin riskeihin, sillä nämä tekijät heikensivät kasvua vuonna 2005; ilmaisee tyytyväisyytensä EKP:n politiikkaan, jossa keskitytään sen pääasialliseen tavoitteeseen eli hintavakauden ylläpitämiseen; katsoo myös, että EKP reagoi asianmukaisesti vuoden 2005 taloudelliseen ja rahoitukselliseen kehitykseen nostamalla ohjauskorkoaan sen jälkeen, kun inflaatio oli saavuttanut 2,6 prosentin huippulukemat syyskuussa 2005;

2.   korostaa, että EKP:n on oltava tietoinen riskeistä, joita kasvulle aiheutuu korkotason jatkuvasta nostamisesta viimeaikaisessa taloudellisessa elpymisvaiheessa; toteaa, että jäsenvaltioiden on elpymisen tukemiseksi saatettava päätökseen tarvittavat rakennemuutokset ja investoinnit; katsoo, että korkopolitiikkaan vaikuttaa jäsenvaltioiden julkisen talouden elvyttämisessä tapahtunut edistys;

3.   panee merkille, että talouden elpymisen tukemiseksi 2 prosentin korkotaso kaudella 2003–2005 oli historiallisesti katsottuna matala; kehottaa EKP:tä noudattamaan harjoittamassaan politiikassa sille kuuluvaa tehtävää kiinnittää keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset hintavakautta edistävälle tasolle; korostaa, että EKP:n on seurattava tulevaisuudessakin tarkkaavaisesti öljyn ja kiinteistöjen hintoja ja yhä esiintyvää liikaa likviditeettiä;

4.   panee merkille, että jäsenvaltioiden on jatkettava vakauttamisprosessiaan perustan luomiseksi pitkäaikaiselle kasvulle; katsoo, että tässä yhteydessä ei saa laiminlyödä investointeja tulevaisuuteen suuntautuneeseen yhteiskuntaan; katsoo, että Kansainvälisen valuuttarahaston tämänhetkiset talousnäkymät tukevat tätä diagnoosia; katsoo, että ratkaisevia ovat uudet uudistukset euroalueen jäsenvaltioissa jatkuvan kasvun perusteiden vahvistamiseksi;

5.   panee merkille, että vuoden 2001 lopussa ja 2003 alussa oli havaittavissa samanlaisia merkkejä taloudellisesta elpymisestä kuin nyt, ja ne eivät johtaneet pysyvään kasvuun; panee merkille, että komission ja eurojärjestelmän arviossa ennustettiin vuodelle 2006 hienoista elpymistä, jota seuraa hidastuminen vuonna 2007; katsoo, että euroalueen kasvumahdollisuuksien lisääntyminen riippuu ennen kaikkea jäsenvaltioiden rakenneuudistuksista ja huolellisesti toteutetusta investointitoiminnasta; tunnustaa, että kilpailu ja korkealaatuinen työllisyys ovat EU:n markkinoilla taloudellista kasvua liikkeelle paneva voima ja että niiden vaikutuksia tehokkuuden parantamiseen ja innovaatioon ei pidä estää; panee merkille viimeaikaisen, vuonna 2006 tapahtuneen elpymisen ja korostaa, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä paremmin tätä myönteistä tilannetta julkisten talouksiensa vakauttamiseksi;

6.   katsoo, että euroalueen kasvumahdollisuuksien lisääntyminen perustuu uudistusohjelman jatkuvaan johdonmukaiseen toteuttamiseen; katsoo, että kun otetaan huomioon väestötieteellinen kehitys, sosiaaliturvajärjestelmiä on valmisteltava tulevaisuuden varalle; katsoo, että tätä taustaa vasten eurooppalaiset makrotaloudelliset vuoropuhelut kriteerien laatimiseksi kansallisille uudistusohjelmille ja makrotalouden mukautetulle sääntelylle ovat edelleen tärkeitä; katsoo, että EKP:n on tärkeää säilyttää riippumattomuutensa;

7.   katsoo, että euroalueen sisäiset eroavaisuudet, jotka olivat vuonna 2005 jopa 4,5 prosenttia, ja inflaatiotason erot, jotka olivat vuonna 2005 jopa 2,7 prosenttia, muodostavat pitkällä aikavälillä huomattavan uhan EMUlle;

8.   panee merkille, että viime vuosina riskit hintojen nopeaan ja kestämättömään nousuun kiinteistömarkkinoilla ovat olleet yhä suurempia; toivoo EKP:n selventävän erityisesti kiinteistöjä koskevasta hintakehityksestä; katsoo, että selkeämpi kanta osaltaan auttaisi estämään markkinakuplien syntymisen;

9.   on tyytyväinen Kyproksen, Latvian ja Maltan liittymiseen ERM II:een 29. huhtikuuta 2005 sekä Slovakian liittymiseen siihen 25. marraskuuta 2005; tukee euron käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että lähentymiskriteerien noudattamisessa on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota jäsenvaltioiden tilastojen tarkkuuteen ja uskottavuuteen; kehottaa muita jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisesti toimia, jotta ne täyttäisivät euroalueeseen liittymistä koskevat kriteerit;

10.   panee merkille, että rahapolitiikan välittymismekanismit vaihtelevat euroalueen eri jäsenvaltioiden välillä, toiset valtiot reagoivat ennen kaikkea herkemmin vaihtuvakorkoisten velkojen lisääntymiseen; kehottaa EKP:tä ja komissiota esittämään tarkan analyysin näistä eroista ja mahdollisista parannuksista, joita voitaisiin tehdä rahapolitiikan välittymisen helpottamiseksi; katsoo, että vain jos motto "moninaisuudessaan yhtenäinen" hyväksytään yhteiskunta- ja talouspoliittisesti, uudistumisen mahdollisuudet voivat kasvaa Euroopassa;

11.   korostaa kansainväliseen epävakauteen vastaamiseksi tehtävistä nopeista tarkistuksista aiheutuvia riskejä, jotka voivat johtaa euron arvon nousuun dollariin nähden; kehottaa euroryhmää, neuvostoa ja EKP:tä tehostamaan toimiensa koordinointia valuuttakurssipolitiikassa;

12.   panee merkille, että EKP kannattaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osuuden vahvistamista, mutta on myös toistuvasti suhtautunut kielteisesti vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osuuden heikentämiseen, ja tämä kanta on yhdenmukainen kaikkien euroalueen keskuspankkien kannan kanssa, sillä jotkut niistä ovat esittäneet tässä yhteydessä voimakasta kritiikkiä;

Rahapolitiikka

13.   katsoo, että EKP:n soveltamassa rahapolitiikassa tarvittaisiin enemmän selkeyttä ja johdonmukaisuutta varsinkin sen osalta, että määritellään kahden politiikan pääpilarin eli liikkeellä olevan rahan (M3) ja muun tulevaa inflaatiokehitystä koskevan olennaisen tiedon suhteellinen merkitys ja suhde toisiinsa; uskoo, että selkeät ja avoimet säännöt siitä, kuinka nämä kaksi pilaria vaikuttavat rahapolitiikan operatiivisiin päätöksiin, tekisivät EKP:n politiikasta ennakoitavampaa ja tehokkaampaa;

14.   kehottaa EKP:tä käsittelemään jatkuvaa suurta rahan tarjontaa liikkeellä olevan rahan (M3) mukaan (8,8 prosenttia toukokuussa 2006 verrattuna 7,4 prosenttiin joulukuussa 2005) verrattuna pitkäaikaiseen 4,5 prosentin viitearvoon; viittaa erityisesti rahan liikkeelle laskun ja päivätalletusten suureen kasvuun, ja on huolissaan, että pitkällä aikavälillä tällaiset lisääntymiset eivät ole tarkoituksenmukaisia; kehottaa EKP:tä tutkimaan tarkoin asuntomarkkinoiden sekä yritysfuusioita ja -ostoja koskevien lainojen kehitystä ja niiden mahdollisia vaikutuksia systeemisten riskien, kuluttajien luottamuksen ja korkotason kehityksen kannalta;

Rahapolitiikan vakaus ja yhdentäminen

15.   suhtautuu myönteisesti siihen, että EKP on julkaissut euroalueen taloudellista yhdentymistä koskevan ensimmäisen raportin, joka on merkittävä sekä rahapolitiikan välittymisen että taloudellisen vakauden kannalta; panee merkille, että EKP:n kannalta rahapoliittinen yhdentäminen edellyttää markkinainfrastruktuurien, erityisesti selvitysjärjestelmien yhdentämistä; panee merkille, että EKP on tehnyt aloitteen selvitysjärjestelmän perustamisesta; toteaa, että tämän järjestelmän mahdolliseen käyttöönottoon asti EKP:tä on hallinnoitava;

16.   tuomitsee sen, että EKP on ottanut yhteyttä Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaan 2-tason toimenpiteistä jo ennen kuin lainsäätäjä alkoi toimia;

17.   panee merkille EKP:n esille tuoman huolen hedge-rahastoista ja kehottaa EKP:tä toteuttamaan tällä alalla uusia analyysejä;

18.   kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota vaikutuksiin, joita rahoitusmarkkinoiden toiminnalla on euroalueen makrotaloudelliseen tilanteeseen;

19.   kiinnittää huomiota rajatylittävien fuusioiden rahoitusmarkkinoiden vakaudelle aiheuttamiin riskeihin ja pyytää EKP:tä laatimaan analyysin ja kiinnittämään huomiota ennen kaikkea kysymykseen hätärahoittajasta (lender of last resort) sekä esittämään vastaavat analyysit vuoden 2007 monetaarisessa vuoropuhelussa;

20.   odottaa yhdennetyn TARGET II -järjestelmän täytäntöönpanoa, joka helpottaa likviditeetin hallintaa koko EKPJ:ssä ja lisää tehokkuutta huomattavasti; kehottaa EKPJ:ä laatimaan kattavat, avoimet ja vankat oikeudelliset puitteet TARGET II -järjestelmän tulevalle toiminnalle;

21.   pahoittelee, että EKP sen paremmin kuin neuvostokaan ei ole katsonut tarpeelliseksi tiedottaa parlamentille taloudellisten kriisien hallintaa koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta;

Euron ulkoinen asema

22.   toistaa pyyntönsä perustaa liike euroalueen edustuksen yhtenäistämiseksi kansainvälisissä rahoituslaitoksissa euroalueen etujen puolustamiseksi painokkuudella, joka on suhteessa alueen taloudelliseen painoon;

23.   panee mielenkiinnolla merkille, että useat keskuspankit ovat ilmoittaneet lisäävänsä euromääräistä osuutta varannostaan; kehottaa EKP:tä valvomaan tarkoin näitä liikkeitä ja esittämään euron kansainvälistä asemaa koskevan vuosikertomuksensa yhteydessä määrällisiä tietoja asiasta ja analysoimaan seurauksia, joita näillä liikkeillä on varsinkin vaihtokurssien kannalta;

Setelit

24.   panee merkille, että liikkeellä olevien eurosetelien arvo on edelleen noussut voimakkaasti ja vakiintui 12,8 prosenttiin vuonna 2005; toteaa, että tämä jatkuva nousu johtuu pääasiallisesti suurista seteleistä, erityisesti 500 euron seteleistä, joiden määrä on lisääntynyt 20,9 prosenttia; kehottaa EKP:tä tutkimaan tämän merkittävän lisääntymisen syyt, analysoimaan näillä seteleillä suoritettujen maksutapahtumien luonnetta ja määrittämään kysynnän jakautumisen maittain, jotta voitaisiin tunnistaa niihin mahdollisesti liittyvät riskit;

25.   katsoo, että setelien ensimmäinen sukupolvi, jossa pidättäydyttiin esittämästä eläviä olentoja, maisemia ja todellisia monumentteja, antoi osaltaan kylmän kuvan rahallisesta yhdentymisestä ja etäännytti osaltaan eurooppalaiset eurosta; kehottaa EKP:tä kuvaamaan seteleiden toisessa sukupolvessa eläviä olentoja, maisemia, eurooppalaisia ihmisten aikaansaannoksia tai eurooppalaisia merkkihenkilöitä, joita kannatetaan yleisesti; kehottaa EKP:tä esittämään ehdotuksiaan asiasta Euroopan parlamentille;

Demokraattinen valvonta

26.   suhtautuu myönteisesti EKP:n selkeään sitoutumiseen siihen, että ratifioidaan perustuslakia koskeva sopimus, jossa luetellaan EMUn poliittisia puitteita koskevat olennaiset tekijät rahaa sekä taloutta ja verotusta koskevien pilarien yhteydessä; korostaa, että ratifiointiprosessi ei vaikuta talous- ja rahaliiton toimintaan eikä euron vakauteen; kehottaa EKP:tä varmistamaan jatkossakin euron uskottavuuden ja takaamaan hintavakauden, joka on taloudellista kasvua ja työllisyyttä edistävän inflaationvastaisen makrotaloudellisen ympäristön edellytys;

27.   katsoo, että EKP:n riippumattomuus myös johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyssä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi; korostaa, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että EKP:n johtokunnan jäsenet on valittava henkilöistä, joilla on arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla, ja korostaa, että heidän kansallisuudellaan ei pitäisi olla merkitystä ja heitä arvioidaan tulevaisuudessakin perustamissopimuksen tiukkojen kriteerien, kuten ammatillisen pätevyyden perusteella; katsoo, että ennakkoon toteutettava demokraattinen vastuunalaisuus ja avoimuus paranisi, jos neuvosto arvioisi useita mahdollisia ehdokkaita ja jos neuvoston esittämät ehdokkaat asetettaisiin sitten parlamentissa hyväksymisäänestykseen;

28.   pyytää neuvostoa pitämään kiinni EKP:n johtokunnan jäsenten nimitysmenettelystä; korostaa olevansa valmis käynnistämään muiden toimielinten kanssa mahdollisia parannuksia koskevan pohdinnan ennen seuraavaa uuden johtokunnan nimittämistä vuonna 2010;

29.   katsoo, että parlamentin ja EKP:n välinen valuuttapoliittinen vuoropuhelu oli menestys, ja sitä on edelleen vahvistettava; korostaa, että EKP:n jälkivastuun toteuttamisella on keskeinen merkitys luottamukselle ja siten rahamarkkinoiden vakaudelle; pitää tärkeänä, että johtokunnan ja EKP:n neuvoston päättäväisyys taataan edelleen ulkoisessa esiintymisessä; tukee EKP:n tavoitteellista tiedotuspolitiikkaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission suuntaan; korostaa erityisesti, että vaatimus parantaa EKP:n viestintäpolitiikkaa voidaan ymmärtää vain siten, että samalla säilytetään EKP:n ja sen elinten riippumattomuus; toistaa vaatimuksensa julkaista vuosittain maittain jaotellun katsauksen lisäksi alueellinen ja rajatylittävä katsaus kyseisistä suuntauksista, samaan tyyliin kuin Yhdysvaltain keskuspankki julkaisee "beigen kirjan", sillä se tarjoaisi EKP:lle mahdollisuuden vaikuttaa vuoropuheluun tuottavuuden suuntauksista sekä hinta- ja palkkanäkymistä; pyytää EKP:tä tutkimaan mahdollisuutta julkaista lyhyitä pöytäkirjoja;

30.   korostaa, että EKP:n uskottavuus riippuu myös päätöksentekoprosessin avoimuuden tasosta; toistaa kehotuksensa julkaista EKP:n neuvoston kokouksista yhteenvetopöytäkirja, jossa esitetään selkeästi tehtyjen päätösten puolesta ja niitä vastaan puhuvat seikat sekä päätösten perustelut ja tieto siitä, tehtiinkö päätökset yksimielisesti vai ei; korostaa, että tällä tiedottamisen muodolla ei pidä korvata sitä, että EKP:n puheenjohtaja tiedottaa rahapoliittisista päätöksistä heti sen jälkeen, kun ne on tehty, koska näin tarkkailijat ja markkinaosallistujat saavat arvokasta ja ajankohtaista tietoa; katsoo, että tällainen avoimuus on välttämätöntä, jotta markkinoilla voidaan paremmin arvioida EKP:n rahapolitiikkaa;

31.   palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti on hylännyt EKP:n neuvoston päätöksiin sovellettavan rotaatioäänestysjärjestelmän sellaisena kuin siitä päätettiin vuonna 2003, koska se oli liian monimutkainen; katsoo, että euroalueen tuleva laajentuminen huomioon ottaen olisi perustettava tasapuolisuuteen ja tehokkuuteen perustuva järjestelmä; muistuttaa päätöslauselmastaan, jossa EKP:tä kehotetaan siirtymään yhdeksän jäsenen johtokuntaan, joka olisi vastuussa rahapolitiikasta, ja näin korvattaisiin nykyinen monimutkainen järjestelmä ja vältyttäisiin tulevaisuudelle kaavaillulta vielä monimutkaisimmalta ratkaisulta; kehottaa tekemään perustamissopimukseen tarvittavat mukautukset;

32.   kehottaa EKP:tä suosimaan viestintästrategiassaan sitä, että talous- ja raha-asioista vastaava valiokunta kuulee EKP:n puheenjohtajaa;

EKP:n hallinto

33.   panee merkille, että EKP:n henkilöstön määrä on kasvanut voimakkaasti, 86 prosentilla, vuodesta 1999 alkaen; panee merkille, että EKP:n henkilöstön määrän kasvu oli väliaikaisesti pysähdyksissä muutaman kuukauden ajan vuonna 2005, mutta henkilöstön määrä kasvoi kuitenkin 3,5 prosentilla vuonna 2005; toteaa, että EKP on ilmaissut tahtonsa lisätä sisäistä tehokkuuttaan; katsoo, että tämä tavoite on arvokas, ja toivoo, että se ajan myötä todella toteutetaan, erityisesti vakauttamalla henkilöstön määrä pysyvästi;

34.   korostaa sen tärkeyttä, että EKP ja kansalliset keskuspankit painottavat keskustelun tasoa, tietojen avoimuutta ja ammattiyhdistysten läsnäoloa henkilöstökomitean kokouksissa;

35.   katsoo, että henkilöstön ja heidän ammattiyhdistystensä läsnäolo heitä koskevien päätösten teossa sekä korkean tason työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu auttaisivat yhteisen kulttuurin luomisessa eurojärjestelmän ja EKPJ:n sisällä;

36.   panee merkille, että EKP:n tulos, joka vuonna 2005 oli 992 miljoonaa euroa, on varattu täysimääräisesti kurssiriskien, valuuttakurssiriskien ja kullan hinnasta johtuvien kurssivaihteluiden kattamiseen, minkä vuoksi siitä ei ole saatu lainkaan nettohyötyä; toteaa, että tämän varauksen määrä tarkistetaan vuosittain; toteaa samanaikaisesti, että EKP:n uudesta toimipaikasta aiheutuvat kustannukset on arvioitu 850 miljoonaksi euroksi; kehottaa EKP:tä selventämään omia varoja ja varantoja koskevia tavoitteitaan sekä toteuttamaan sellaista budjettipolitiikkaa, jolla vastataan asianmukaisella tavalla sitä koskeviin riskeihin ja saavutetaan tyydyttävä taloudellinen tulos;

o
o   o

37.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman euroryhmän puheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan keskuspankille.

(1) EYVL C 138, 4.5.1998, s. 177. (2) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 19. (3) Hyväksytyt tekstit 4.4.2006, P6_TA(2006)0124. (4) Hyväksytyt tekstit 17.5.2006, P6_TA(2006)0214. (5) EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 374. (6) Hyväksytyt tekstit 14.3.2006, P6_TA(2006)0076.