Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan asuntoluotoista EU:ssa (KOM(2005)0327) (jäljempänä vihreä kirja),

–   ottaa huomioon komission valkoisen kirjan rahoituspalvelupolitiikasta vuosille 2005–2010 (KOM(2005)0629),

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin neuvoston 1. joulukuuta 2005 antaman vastauksen vihreään kirjaan asuntoluotoista EU:ssa,

–   ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 15. joulukuuta 1989 annetun toisen neuvoston direktiivin 89/646/ETY(1),

–   ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY(2) (pääomavaatimuksia koskeva direktiivi) sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY(3) (uudelleen laadittu),

–   ottaa huomioon kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY(4),

–   ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY(5),

–   ottaa huomioon muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajille myönnettävistä luottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 93/13/EY muuttamisesta (KOM(2005)0483),

–   ottaa huomioon komission tarkistetun ehdotuksen neuvoston direktiiviksi sijoittautumisvapaudesta ja palvelujen vapaasta tarjoamisesta asuntoluottojen alalla (KOM(1987)0255),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0370/2006),

A.   ottaa huomioon, että asuntoluotot muodostavat suuret ja nopeasti kasvavat markkinat ja ovat elintärkeä osa EU:n taloudellista ja yhteiskunnallista rakennetta,

B.   panee merkille, että eräiden jäsenvaltioiden kiinteistömarkkinoilla tapahtuneen ennennäkemättömän nousun ansiosta rakennusala ei enää ole riippuvainen suhdanteista, millä on ollut ratkaiseva merkitys talouskasvun ja työllisyyden luomisessa Euroopassa, jossa koettiin taloudellinen lama vuosien 2000 ja 2005 välisenä aikana,

C.   ottaa huomioon, että ennätyksellisen alhaisen korkotason takia asuntoluottoja otetaan entistä enemmän erityisesti niissä maissa, joissa asuntoluottojen ottaminen perustuu kuluttajien luottamukseen, joka puolestaan on saanut aikaan talouskasvua,

D.   katsoo, että eurooppalaisten kuluttajien suojelemisen on oltava kaikkien asuntoluottoja koskevien lainsäädännöllisten toimien tärkein tavoite, sillä asuntoluotto on useimpien EU:n kansalaisten suurin taloudellinen sitoumus koko heidän elämänsä aikana ja sillä on pitkän aikavälin vaikutuksia heidän elintasoonsa ja heidän taloutensa vakauteen,

E.   katsoo, että tarjolla olevien asuntoluottojen keskeisiä ominaisuuksia koskevan avoimuuden parantaminen tehostaa markkinoita ja sen lisäksi vahvistaa asuntoluottoa muista jäsenvaltioista hakevien luotonottajien luottamusta ja antaa heille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia päätöksiä,

F.   katsoo, että kuluttajien on voitava saada kussakin yksittäistapauksessa mahdollisimman kattavia ja yksinkertaisia vakiomuodossa esitettyjä tietoja, joiden avulla he voivat tehdä vertailuja jäsenvaltioiden välillä voidakseen käyttää valinnanvapauttaan asuntoluoton ottamisessa ulkomailta,

G.   katsoo, että tuotteiden ja palveluiden laajempaan valikoimaan, parempaan saatavuuteen ja yhtenäisiin rahoitusmarkkinoihin tähtäävät kohdennetut toimenpiteet voisivat edistää markkinatehokkuutta, mittakaavaetuja ja monipuolistamista, laskea luottokustannuksia ja siten hyödyttää Euroopan taloutta,

H.   katsoo, että mahdollistamalla asuntoluottopalvelujen tarjoajille pääsy asiakkaiden luottotietoja sisältäviin tietokantoihin rajat ylittävän luotonannon yhteydessä edistetään merkittävästi asuntoluottotoiminnan kilpailukykyä ja yhtenäisten eurooppalaisten asuntoluottomarkkinoiden syntymistä,

I.   katsoo, että yhtenäiset asuntoluottomarkkinat helpottavat työntekijöiden liikkuvuutta,

J.   ottaa huomioon, että, asuntoluoton antajat tai kuluttajajärjestöt eivät yllättävää kyllä juurikaan painosta kehittämään rajatylittävää luotonantoa muuten kuin konkreettisella sijoittautumisella erillisille kansallisille markkinoille,

K.   ottaa huomioon, että huomattavat markkinaesteet ovat tähän asti haitanneet rajat ylittävän asuntoluottotarjonnan lisääntymistä, joten niiden osuus koko EU:n asuntoluottomarkkinoista on tällä hetkellä alle yksi prosentti,

L.   ottaa huomioon, ettei yhteisöllä ole toimivaltaa tai että sen toimivalta on rajoitettu useiden merkittävien kysymysten suhteen ja että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita on noudatettava,

M.   katsoo, että asuntoluoton välittäjät voivat olla keskeisessä osassa rajatylittävän toiminnan tukemisessa ja toimia yhdistävinä tekijöinä kuluttajien ja ulkomaisten ja paikallisten rahoituslaitosten välillä käyttämällä hyväkseen paikallisilla markkinoilla sekä muiden jäsenvaltioiden markkinoilla tarjottavia asuntoluottoja koskevaa ammattitaitoaan,

N.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja tuotteiden valikoimassa ja niiden erityispiirteissä, jakelurakenteissa, laina-ajoissa ja rahoitusmekanismeissa, koska oikeuteen, verotukseen, sääntelyyn ja kuluttajansuojaan liittyvät olosuhteet ovat niissä erilaisia,

O.   katsoo, että asuntoluottomarkkinat ovat erittäin monimutkaisia ja että kansalliset oikeusjärjestelmät ja rahoituskäytänteet, omistusoikeus ja maarekisterijärjestelmä, esineoikeus, luottosopimuslainsäädäntö, arviointikysymykset, pakkomyyntiä koskeva lainsäädäntö, uudelleenrahoitusmarkkinat jne. poikkeavat merkittävästi toisistaan, vaikka alojen välillä vallitsee tiivis sisäinen yhteys,

P.   huomauttaa, että on olemassa joitakin syrjiviä verotuksellisia esteitä, jotka estävät asuntoluottojen yhtenäismarkkinoiden hyödyntämisen ja jotka joissakin tapauksissa saattavat jopa olla EU:n lainsäädännön vastaisia,

Q.   ottaa huomioon, että asuntoluottomarkkinat, makrotaloudellinen politiikka ja erityisesti rahapolitiikan hoito liittyvät suoraan toisiinsa,

R.   ottaa huomioon, että asuntoluottomarkkinoiden epävakaus voi vaikuttaa asuntojen myyntihintojen vaihteluihin sekä suhdannekiertoihin ja siten aiheuttaa järjestelmäriskejä,

S.   katsoo, että jotta EU:n asuntoluottomarkkinoista saataisiin tehokkaampia ja kilpailukykyisempiä, olisi ensin tarkasteltava komission 1. päivänä maaliskuuta 2001 antaman, kuluttajille myönnettäviä asuntolainoja koskevia ennakkotietoja (asuntolainoja koskevat menettelysäännöt)(6) koskevan suosituksen 2001/193/EY täytäntöönpanoa ja tehokkuutta sekä vakiomuotoisen tietosivun käyttöä, millä pyritään takaamaan, että kuluttajat saavat avointa ja verrattavissa olevaa tietoa asuntolainoista,

T.   ottaa huomioon, että edellä mainittuja menettelysääntöjä on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön vaihtelevin tuloksin, mutta että yleistä ongelmaa, yhteisten oikeudellisten puitteiden puuttumista, ei vieläkään ole ratkaistu,

Johdanto

1.   tunnustaa, että kuluttajat hyötyisivät EU:n asuntoluottomarkkinoiden yhdentämisestä entisestään ja tarkkaan suunnitellusti;

2.   katsoo, että EU:n tasolla toteutettavien Euroopan asuntoluottomarkkinoita koskevien toimien on ensisijaisesti hyödytettävä suoraan kansalaisia, sillä he ovat asuntoluoton ottajia; katsoo, että asuntoluottomarkkinoiden olisi oltava laajemman potentiaalisen luotonottajaryhmän saatavilla, mukaan lukien henkilöt joilla on heikot tai puutteelliset luottotiedot, määräaikaiset työntekijät ja ensiasunnon ostajat;

3.   on tyytyväinen komission toteuttamaan kattavaan kuulemiseen ja vaatii, että ennen konkreettisten ehdotusten esittämistä olisi laadittava perusteelliset taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnit;

4.   on tyytyväinen komission tähänastisiin ponnisteluihin, joilla pyritään vastaamaan lainsäädännön parantamisen vaatimuksiin; muistuttaa kuitenkin komissiota siitä, että kaikkien tehtyjen päätelmien on aina perustuttava laajamittaiseen kuulemisprosessiin;

5.   panee merkille EU:n asuntoluottojen yhtenäisten vähittäismarkkinoiden lukuisat esteet, jotka tuodaan esille vihreässä kirjassa, ja kehottaa komissiota keskittymään sellaisiin tarkoin kohdennettuihin toimenpiteisiin, joista saadaan suurin hyöty, ja kannustamaan markkinalähtöisiin aloitteisiin aina kun se on mahdollista;

6.   varoittaa komissiota siitä, että itse tuotteiden yhdenmukaistamisyritykset saattavat johtaa lainsäädännöllisiin ristiriitoihin ja siten vaikuttaa kielteisesti alaan;

7.   vaatii, että EU:n toimet eivät saa estää kilpailua ja innovointia varsinkaan tuotteiden, niihin liittyvien palvelujen ja rahoitusmenetelmien osalta;

Menettelysäännöt ja ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot

8.   kehottaa yhdenmukaistamaan määräyksiä, joilla säännellään ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja, joiden perusteella luotonottaja voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen mahdollisesta asuntoluottosopimuksesta;

9.   vaatii, että ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen on oltava tarkkoja ja ymmärrettäviä, jotta päätökset voidaan perustaa tietoon ja jotta kuluttajille annettaisiin mahdollisimman kattava ja laaja käsitys asuntolainasopimuksen pohjana olevien tietojen perusteella; korostaa, että jos luotonantaja haluaa tarjota luottoja toisessa jäsenvaltiossa, kyseiset tiedot on toimitettava luotonottajalle mahdollisimman pikaisesti luotonottajan asuinjäsenvaltion tunnustamilla virallisilla kielillä;

10.   katsoo, että menettelysäännöt ja vakiomuotoinen tietosivu ovat tärkeitä, mutta että ne eivät ole riittäviä välineitä suojaamaan niiden kansalaisten taloudellisia etuja, jotka liikkuvat jäsenvaltioiden välillä ja jotka aikovat hankkia kiinteistöjä muista jäsenvaltioista; kehottaa komissiota arvioimaan edistymistä ja harkitsemaan nykyisin vapaaehtoisten menettelysääntöjen tekemistä pakollisiksi, mikäli sääntöjä ei noudateta varhaisessa vaiheessa;

Rahoittaminen

11.   katsoo, että yhtenäisten, avointen ja yhteensopivien rahoitusmarkkinoiden kehittäminen on ensisijainen tavoite, sillä se edistää tehokkuutta, mahdollistaa luottoriskien hajauttamisen kansainvälisesti, optimoi rahoitusehdot ja pääoman sijoittamisen sekä laskee luotonottokustannuksia; tunnustaa markkinalähtöisten aloitteiden tärkeyden ja niiden suomat mahdollisuudet tältä osin;

12.   huomauttaa, että toissijaisia yhtenäisiä asuntolainamarkkinoita ei ole mahdollista luoda ilman asuntolainasopimuksen tekemistä koskevien kansallisten sääntöjen asteittaista yhdenmukaistamista;

13.   on tyytyväinen asuntoluottojen rahoittamista käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamiseen ja pyytää laatimaan perusteellisen analyysin asuntoluottoihin vaikuttavista eroavuuksista kansallisessa sääntelyssä ja oikeudellisissa menettelyissä;

14.   katsoo, että pääomavaatimuksista annetun direktiivin katettuja joukkolainoja ja asuntovakuudellisia arvopapereita koskevat säännökset tarjoavat tärkeitä rahoitusvaihtoehtoja;

15.   ehdottaa, että komissio harkitsisi parasta tapaa luoda keskustietokanta, johon syötettäisiin tiedot eri kansallisista asuntoluottomarkkinoista ja kansainvälisistä asuntovakuudellisista arvopaperirahastoista (kuten maksukyvyttömyyden todennäköisyys, maksukyvyttömyydestä ja ennenaikaisista maksuista aiheutuvat tappiot), jotta sijoittajat voisivat arvioida ja hinnoitella asuntoluotot asianmukaisesti;

16.   ehdottaa, että pääomamarkkinoilla voitaisiin kaupata yhdenmukaisia eurooppalaisten asuntoluottojen paketteja, joiden riskiluokitus perustuisi niiden ominaispiirteisiin, ja siten edistää asuntovakuudellisten arvopapereiden toissijaisia markkinoita;

17.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon sharia-lakia noudattavat kasvavat asuntolainamarkkinat sekä varmistamaan, ettei kyseisiä markkinoita koskevia vaatimuksia jätetä minkään lainsäädännön ulkopuolelle;

18.   tunnustaa asuntoluottovakuutusten merkityksen luotonantajien riskialttiuden vähentämisessä ja luotonottomahdollisuuksien tarjoamisessa suuremmalle ryhmälle luotonottajia;

Vähittäismyynti

19.   pyytää komissiota tutkimaan esteitä, jotka heikentävät luotonantajan oikeutta palvelujen vapaaseen tarjoamiseen tai sijoittautumisvapauteen toisessa jäsenvaltiossa, sekä sitä, käytetäänkö yleistä etua koskevaa lauseketta hillitsemään rajatylittävää toimintaa;

20.   tukee komission toimintaa rajatylittävien fuusioiden ja yritysostojen helpottamiseksi rahoituspalvelujen alalla huolehtien samalla, että jakeluverkostoissa otetaan huomioon paikallisten olosuhteiden vaatimukset ja pienemmät markkinat; toteaa kuitenkin, että rajatylittävät fuusiot ja yritysostot eivät sinällään riitä edistämään tämän alan markkinoiden lähentymistä;

21.   katsoo, että asuntoluottomarkkinoiden avaaminen luottotoimintaa harjoittamattomille ja yhtäläisesti valvotuille laitoksille lisää kilpailua ja laajentaa tuotevalikoimaa;

22.   tunnustaa luoton välittäjien, kuten asuntoluoton välittäjien, merkityksen asiakkaiden auttamisessa saamaan kilpailukykyistä asuntoluottoa kotimaisilta ja ulkomaisilta luotonantajilta, ja kannattaa komission sitoutumista siihen, että se neuvottelee asianmukaisesta sääntely-ympäristöstä kyseisiä toimijoita varten;

23.   pyytää komissiota tutkimaan tekijöitä, jotka estävät lainojen siirron valtioiden rajojen yli, ja käsittelemään edelleen mahdollisuutta käyttää eurooppalaista asuntoluottoa vakuusvälineenä antamalla säädöksiä:

24.   katsoo, että kaikkiin tässä tarkoituksessa tehtäviin ehdotuksiin olisi tarvittaessa liitettävä vaikutustenarviointi, johon sisällytettäisiin myös oikeudelliset näkökohdat sekä yksityiskohtaiset oikeusvertailevat selvitykset; ehdotuksiin olisi liitettävä myös taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat kilpailukykyneuvoston 29. toukokuuta 2006 hyväksymiin vaikutuksenarviointien tekoa koskeviin ohjeisiin sisältyvän lähestymistavan mukaisesti;

25.   kehottaa komissiota edistämään kansallisten mekanismien kehittämistä joustolainoja ja tasaerälyhenteisiä lainoja varten siten, että varmistetaan täydet vakuudet tietojen julkisen saatavuuden sekä kolmansiin osapuoliin kohdistuvien vaikutusten suhteen;

26.   katsoo, että luotonantajat siirtyvät todennäköisemmin markkinoille, jos kansalliset säädökset sallivat heidän tarjota asiakkaille velan ennenaikaista takaisinmaksua kustannuksia vastaavalla hinnalla tai muuttaa korkotasoa markkinaolosuhteiden sekä luottoon liittyvän riskin mukaisesti, ja että kyseisten asioiden rajoittaminen luultavasti heikentää markkinoiden kehittymistä rahoituksen, uusien tuotteiden ja korkeampaan riskiryhmään luettaville luotonottajille annettavan luoton osalta;

27.   katsoo, että asuntoluotoista perittävän todellisen vuosikoron soveltamisalan ja laskutavan määrittelevän EU:n normin olisi koottava yhteen kaikki luotonantajan perimät maksut maksamista kuluista ja siinä olisi varmistettava vertailukelpoisuus laina-ajaltaan vastaavien muissa jäsenvaltioissa tarjottavien tuotteiden kanssa; uskoo kuitenkin, että luotonottajille olisi ilmoitettava etukäteen kaikista muista asiaan liittyvistä kustannuksista ja luotonottajan oikeudellisista velvoitteista, mukaan lukien kolmansien osapuolten perimistä maksuista, kuten notaarin palkkioista tai kiinteistön rekisteröintiin liittyvistä maksuista sekä mahdollisten juridisten prosessien ja arviointien kustannuksista; katsoo, että jos kyseiset tiedot eivät ole julkisesti saatavilla, olisi annettava viitteellinen arvio kustannuksista;

28.   katsoo, että todellista vuosikorkoa koskevan tiedon tarjoamisen lisäksi luotonantajan on annettava tietoja myös muuntyyppisistä luotonantajan maksuista tai kustannuksista, joita voivat olla lainahakemusten tutkimisesta aiheutuvat kustannukset, lainasitoumusmaksut, ennenaikaiseen täysimääräiseen tai osittaiseen takaisinmaksuun liittyvät maksut jne.;

29.   tunnustaa Internetin mahdollisuudet asuntoluottojen markkinoinnissa ja suosittelee, että komissio jatkaisi asian tutkimista;

Oikeudelliset, verotukselliset ja toiminnalliset esteet

30.   kehottaa komissiota tutkimaan niitä lainsäädännöstä ja muista säännöistä johtuvia esteitä, jotka hidastavat asuntoluottojen Euroopan laajuisten rahoitusmarkkinoiden markkinalähtöistä kehittymistä;

31.   kehottaa komissiota määrittämään tulevien ehdotustensa soveltamisalan ja rajoittamaan sen asuntoluottosopimuksiin ja niiden vakuuksiin (kiinteään omaisuuteen liittyvät kiinteät maksut), jotta vältetään mahdolliset päällekkäisyydet asiakirjan KOM(2005)0483 kanssa;

32.   kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan toissijaisten asuntoluottomarkkinoiden asianmukainen toimivuus ja luodaan oikeudellinen kehys tehokkaiden portfolio-operaatioiden toteuttamista varten, ja täsmennetään erityisesti, miltä osin käytettävissä olevilla uudelleenrahoitusta koskevilla oikeudellisilla välineillä ei ole mahdollista saavuttaa asetettua tavoitetta, sekä ottamaan huomioon erilaiset oikeudelliset perinteet sekä esinevakuuksia koskevat erilaiset mallit;

33.   on samaa mieltä komission kanssa siitä, että asuntoluottosopimuksiin sovellettavaa lainsäädäntöä koskeva kysymys olisi otettava esille sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta lainsäädännöstä vuonna 1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen tarkistuksen yhteydessä; tukee asuntoluottoja tarkastelevan työryhmän näkemystä siitä, että sellaisiin asuntoluottosopimuksiin sovellettavan lainsäädännön ei tarvitse olla yhdenmukainen kiinnitysasiakirjaan sovellettavan lainsäädännön kanssa ja että kiinnitysasiakirjoihin sovelletaan kiinteistön sijaintipaikan lakia (lex rei sitae);

34.   korostaa asiakkaiden luottotietoja sisältävien kattavien ja luotettavien tietokantojen merkitystä ja kehottaa komissiota edistämään työkalujen kehittämistä tiedon muuntamiseksi yhtenäiseen muotoon kaikissa jäsenvaltioissa;

35.   kehottaa komissiota helpottamaan syrjimättömällä tavalla asiakkaiden luottotietoja sisältävien tietokantojen rajatylittävää käyttöä ja siten ensisijaisesti kannustamaan luotonantajia tulemaan mukaan uusille markkinoille;

36.   tunnustaa, että sekä positiivisten että negatiivisten luottotietojen saatavuus on toivottavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusteltua tietosuojaa;

37.   kannattaa ponnisteluja pakkomyyntimenettelyjä säätelevän lainsäädännön parantamiseksi ja tarkistamiseksi;

38.   tukee komission ehdotusta siitä, että käyttöön otettaisiin pakkomyyntimenettelyiden kestoa ja niistä aiheutuneita kustannuksia osoittava tulostaulu;

39.   ehdottaa, että arvioijien ammattialajärjestöjen olisi tehtävä yhteistyötä, jotta EU:ssa voitaisiin ottaa käyttöön yhteiset kiinteistöjen arvon määrittämistä koskevat korkeatasoiset ja vertailukelpoiset normit;

40.   korostaa asuntoluottovakuuksia ja omistusoikeutta koskevien täydellisten ja täsmällisten tietojen helpon saatavuuden merkitystä luotonantajille;

41.   kannattaa ajatusta edistää kiinteistörekistereihin pääsyä, sikäli kuin sitä ei kielletä lainsäädännössä; tukee kaikkia ponnisteluja, joiden tarkoituksena on kansallisin toimin yhdenmukaistaa näiden rekistereiden informatiivista arvoa, ja kannustaa tehostamaan nykyistä eurooppalaista kiinteistötietopalvelujärjestelmää (Eulis);

42.   tukee toimia, joilla pyritään poistamaan syrjiviä verotuksellisia esteitä, kuten paikallisten ja ulkomaisten luotonantajien sekä valtiolle suoritettavien maksujen erilaista verotuksellista kohtelua;

43.   kehottaa komissiota pohtimaan rajatylittävien asuntoluottojen osalta sitä, miten asuntoluottojen koroista tehtäviä verovähennyksiä koskevia menettelyitä voidaan sovittaa yhteen koko EU:n alueella;

Kokonaisuutta ja vakautta koskevat kysymykset sekä makrotaloudelliset kysymykset

44.   kehottaa komissiota ja Euroopan keskuspankkia valvomaan ja tutkimaan niitä mahdollisia riskejä, joita voisi seurata pääomamarkkinoiden rahoittamien asuntovelkojen ja asuntoluottojen määrän lisääntymisestä;

Päätelmä

45.   päättelee, että kuluttajille ja taloudelle voisi olla hyötyä siitä, että EU:n asuntoluottomarkkinoita yhdennettäisiin harkitusti edelleen;

o
o   o

46.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL L 386, 30.12.1989, s. 1. (2) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1. (3) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201. (4) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16. (5) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. (6) EYVL L 69, 10.3.2001, s. 25.