Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksessa 12. joulukuuta 2003 hyväksytyn Euroopan unionin turvallisuusstrategian,

–   ottaa huomioon Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun sopimuksen Euroopan perustuslaista,

–   ottaa huomioon 16. ja 17. kesäkuuta 2005 ja 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät ja erityisesti puheenjohtajan kertomukset Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–   ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta(1),

–   ottaa huomioon neuvoston 9. joulukuuta 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian,

–   ottaa huomioon entisen komission jäsenen Barnierin toukokuussa 2006 esittämän kertomuksen "Euroopan pelastuspalvelujoukot: Euroopan apu",

–   ottaa huomioon syyskuussa 2005 kokoontuneen Euroopan puolustusviraston johtokunnan päätelmät,

–   ottaa huomioon 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista sekä niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan unionin yleiseen talousarvioon – 2004(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0366/2006),

Yleisiä näkökohtia

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin turvallisuusstrategia on osa koko yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ETPP), joiden yhteydessä Euroopan unioni voi käyttää kaikkia poliittisia – myös diplomaattisia, taloudellisia ja kehitysyhteistyöpoliittisia – toimintakeinojaan,

B.   ottaa huomioon, että mielipidemittaukset ovat osoittaneet jatkuvaa laajaa kannatusta kymmenen viime vuoden aikana ja on käynyt ilmi, että Euroopan unionin yhteistä ulkopolitiikkaa kannattaa yli 60 prosenttia ja Euroopan unionin yhteistä puolustuspolitiikkaa yli 70 prosenttia EU:n kansalaisista; ottaa lisäksi huomioon, että muiden mielipidemittausten mukaan puolustusmenojen lisäämistä ei kannateta,

C.   ottaa huomioon, että turvallisuus ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen sekä kansainvälisen terrorismin torjunta ovat Euroopan unionin painopisteitä; ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteydessä on löydettävä yhteinen vastaus ja yhteinen strategia,

D.   katsoo, että aseviennin valvontaa on vahvistettava sekä Euroopan unionin että kansainvälisellä tasolla,

1.   myöntää, että joulukuussa 2003 hyväksytty Euroopan unionin turvallisuusstrategia, joka perustuu puheenjohtajavaltio Kreikan aloitteeseen, sisältää erinomaisen analyysin nykymaailman uhkista ja siinä esitetään EU:n ulkopolitiikan perusperiaatteet; korostaa kuitenkin tarvetta seurata sen täytäntöönpanoa säännöllisesti, jotta voidaan reagoida geopoliittiseen kehitykseen;

2.   panee merkille, että kuten Euroopan turvallisuusstrategiassa todetaan, kansainvälinen terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus ovat nykyisin suurimpia uhkia Euroopan unionille ja sen kansalaisille; korostaa, että maailmanlaajuinen vesi- ja energialähteistä käytävä kilpailu, luonnonkatastrofit ja Euroopan unionin ulkorajojen turvaaminen on otettava huomioon strategisena tavoitteena kehitettäessä edelleen Euroopan turvallisuusstrategiaa; on huolestunut mahdollisesta uudesta asevarustelukilvasta maailmanlaajuisella ja alueellisella tasolla sekä tavanomaisten aseiden jatkuvasta leviämisestä;

3.   tunnustaa, että kansainvälisen terrorismin vastaista taistelua ei kuitenkaan voida käydä pelkästään sotilaallisin keinoin ja että terrorismin ehkäiseminen ja tukahduttaminen vaativat muiden kuin sotilaallisten välineiden koko valikoiman käyttöä kuten tiedustelutietojen vaihtoa, poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä, mikä edellyttää täysimittaista toimielinten ja eri pilarien välistä yhteistyötä, ja että demokraattisten instituutioiden, perusrakenteiden ja kansalaisyhteiskunnan rakentaminen romahtaneissa tai romahtamassa olevissa valtioissa on välttämätöntä; korostaa, että yksi Euroopan unionin merkittävimmistä panoksista kansainvälisen terrorismin ehkäisemiseen on sen kyky tehokkaasti rakentaa tai jälleenrakentaa demokraattisia instituutioita, sosiaalisia ja taloudellisia perusrakenteita, hyvää hallintoa ja kansalaisyhteiskuntaa sekä menestyksekkäästi torjua rasismia ja muukalaisvihaa;

4.   huomauttaa, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävänä on suojella unionin kansalaisia näiltä uhkilta, puolustaa unionin perusteltuja etuja ja edistää Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan tavoitteiden saavuttamista toimimalla maailmanlaajuisesti ja vastuullisesti maailmanrauhan ja demokratian hyväksi; tukee voimakkaasti Euroopan turvallisuusstrategiaan sisältyvää ajatusta, että paras keino näiden tavoitteiden saavuttamiseen on "tehokas monenvälisyys", jolla tarkoitetaan kansainvälisiä instituutioita ja kansainvälistä oikeutta;

5.   toistaa kantanaan, että unionin on, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kautta, hoidettava tehtävänsä ensi sijassa siviilikeinoin ja rauhanomaisin keinoin ja että sotilaallisia keinoja on käytettävä ainoastaan, mikäli kaikki neuvottelutiet on perusteellisesti tutkittu ja havaittu umpikujaan johtaviksi; katsoo, että näitä oikeutettuja tehtäviä toteutettaessa olisi pidettävä ensisijaisen tärkeänä, että kansalaisten ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ehdottomasti kunnioitetaan unionin rajojen sisä- ja ulkopuolella;

6.   katsoo, että geopoliittiset haasteet ovat muuttuneet huomattavasti sen jälkeen, kun Euroopan turvallisuusstrategia hyväksyttiin vuonna 2003 ja että strategiaa olisi näin ollen tarkistettava viimeistään vuonna 2008; on sitä mieltä, että strategiaa olisi tarkistettava viiden vuoden välein ja että siitä olisi käytävä keskustelua Euroopan parlamentissa ja kansallisissa parlamenteissa;

7.   huomauttaa, että on äärimmäisen tärkeää sovittaa kansainvälisen yhteisön kriisiin vastaamiseen liittyvät siviilielementit ja sotilaalliset elementit tehokkaasti yhteen;

8.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sellaisen parlamentaarisen ulottuvuuden luomista Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle, jossa instituutioiden ja rahoituksen tasolla tapahtuva kehitys etenee käsi kädessä parlamentaaristen valvontaoikeuksien laajentamisen kanssa; muistuttaa, että kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti jakavat vastuun Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan parlamentaarisesta valvonnasta perussopimuksissa ja perustuslaeissa säädettyjen oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa pohjalta;

9.   puoltaa aloitteiden tekemistä suhteiden lähentämisestä ja tietojen vaihdon tehostamisesta kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä, jotta jäsennellympi ja säännöllisempi vuoropuhelu parlamenttien välillä tulee mahdolliseksi;

10.   korostaa, että Euroopan unionin on kyettävä antamaan merkittävä panos:

11.   korostaa, että Nato on edelleen kollektiivisen puolustuksen takaaja siltä varalta, että jonkun kolmannen maan aseelliset joukot hyökkäävät EU:n alueelle mutta että EU:n odotetaan toimivan solidaarisesti ja antavan hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenvaltiolle kaikkea tarvittavaa apua YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti; pitää myönteisenä Naton kasvavia mahdollisuuksia omaksua itselleen rooli sen jäsenvaltioiden ulkopuolella toteutettavissa toimissa; katsoo, että samalla Nato on sopiva foorumi turvallisuuskysymyksistä käytävälle transatlanttiselle vuoropuhelulle;

12.   tunnustaa, että jäsenvaltioiden asevoimien toimintakykyyn ja niiden olemiseen EU:n käytettävissä vaikuttaa se seikka, että useimmat jäsenvaltiot ovat sekä EU:n että Naton jäseniä ja niillä on jokin osa asevoimistaan kummankin organisaation käytössä; vaatii näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkettava intensiivistä työskentelyä Naton kanssa, erityisesti toimintavalmiuksien kehittämisen alalla;

13.   korostaa Euroopan unionin turvallisuusstrategiaan luonnostaan kuuluvaa "strategista riippumattomuutta", siis kykyä toteuttaa sen puitteissa operaatioita muista toimijoista riippumattomana, mikä edellyttää yhteentoimivuutta sekä keskinäiseen tukeen ja avunantoon perustuvaa kestävämpää ja luotettavampaa toimitusketjua, välttäen päällekkäisyyttä ja niukkojen resurssien muuta kuin optimaalista käyttöä Euroopan tasolla tai jäsenvaltioiden välillä; varoittaa ponnistelujen tarpeettomasta päällekkäisyydestä Naton ja EU:n välillä sekä EU:n jäsenvaltioiden välillä;

14.   ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käytössä on nykyisin suhteellisen vähäiset resurssit siviili- ja sotilasoperaatioita varten; pyytää näin ollen, että EU – kehittääkseen uskottavuuttaan maailmanlaajuisena toimijana – keskittäisi kapasiteettinsa käytön maantieteelliseen lähiympäristöönsä, erityisesti Balkanille; harkitsee samalla lisäkapasiteetin kehittämistä, jotta EU voisi toimia aktiivisesti konfliktien ratkaisemiseksi myös muualla maailmassa YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti;

Integroitu siviili- ja sotilasyhteistyö

15.   pitää myönteisenä sitä, että EU painottaa siviili- ja sotilasyhteistyön vahvistamista kriisinhallinnassa, ja tunnustaa, että siviilipuolen kriisinhallintakapasiteetin kehittäminen on ollut erillinen osatekijä, joka tarjoaa lisäarvoa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä sekä moninaisissa vastauksissa konfliktien ehkäisemiseen, humanitaariseen väliintuloon, konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen sekä rauhanrakentamiseen; painottaa, että erikoistuneet kansainväliset ja paikalliset kansalaisjärjestöt ja niiden verkostot on otettava mukaan; kehottaa EU:ta pyrkimään johdonmukaisen politiikan täytäntöönpanoon konfliktien ehkäisemisen alalla 15. ja 16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti;

16.   pitää rohkaisevina viimeaikaisia pyrkimyksiä siviilikriisinhallinnan yleistavoitteen 2008 puitteissa korjata aikaisempaa painoarvon puuttumista siviilipuolen valmiuksien ja kykyjen kehittämiseltä; pitää edelleen rohkaisevana siviili- ja sotilasyksikön ja operaatiokeskuksen mahdollisuuksia esittää merkittävää osaa integroitua siviili-sotilasyhteistyötä ja -koordinointia koskevan unionin lähestymistavan kehittämisessä; suosittelee näin ollen siviili- ja sotilasyksikön ja operaatiokeskuksen korottamista siviili-sotilasoperaatioiden Euroopan päämajaksi;

17.   tunnustaa, että merkittävät valmiudet satelliitti- ja lentoavusteisten tiedustelujärjestelmien, integroitujen televiestintäjärjestelmien ja strategisten meri- ja ilmakuljetusjärjestelmien alalla ovat olennaisia niin kriisinhallinnan siviili- kuin sotilasoperaatioidenkin kannalta; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa yhdessä komission kanssa panemaan alulle integroituja tutkimus- ja kehitysprosesseja alueilla, jotka vahvistavat integroituja ja yhteensovitettuja siviili- ja sotilaspuolen tarkastelutapoja, erityisesti satelliitti- ja lentoavusteisten tiedustelujärjestelmien sekä integroitujen televiestintäjärjestelmien alalla;

Kriisinhallinta

18.   suhtautuu myönteisesti komission tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa rahoittaman GDACS:n (Global Disaster Alert and Coordination System) perustamiseen; huomauttaa, että kyseisen järjestelmän pitäisi parantaa huomattavasti EU:n toimintamahdollisuuksia;

19.   panee merkille terveyttä koskevien hätätilanteiden hallinnoimiseksi perustetun komission keskuksen toiminnan; korostaa, että keskus on tärkeä sen keräämien tietojen ja tietokannan vuoksi sekä siksi, että se voi varoittaa pandemioista ja epidemioista sekä biologisten ja kemiallisten aineiden aiheuttamista uhista; vaatii neuvostoa ja komissiota tästä syystä toteuttamaan tarvittavat järjestelyt, jotta varmistetaan komission osallistuminen toimien koordinointiin terveyttä koskevien kriisien ja valtioiden rajat ylittävien bioterrori-iskujen yhteydessä;

20.   pitää myönteisinä komission ponnisteluja yhteisön menettelyn perustamiseksi pelastuspalvelualalla, myös vakavan terrori-iskun varalta; panee merkille, että kyseinen menettely perustuu ensi sijassa tietokannaksi koottuihin tietoihin kansallisella tasolla avustustoimiin käytettävissä olevista voimavaroista; toteaa, että kyseisen tietokannan tuottamaa ajansäästöä ja synergiaetuja voitaisiin lisätä merkittävästi siirtämällä siihen EU:n sotilashenkilöstön kaikista käytettävissä olevista kriisinhallintaa koskevista voimavaroista laatiman tietopankin sisältö; pyytää neuvostoa ja komissiota tästä syystä ryhtymään tarvittaviin keskusteluihin ja toimiin tietojen siirron mahdollistamiseksi;

21.   pitää myönteisinä neuvoston ponnisteluja varmistaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erilaisten käytettävissä olevien voimavarojen nopea ja tehokas käyttö katastrofin sattuessa; korostaa tässä yhteydessä, kuinka tärkeää strategisten (ilma-)kuljetusten koordinoinnissa olevien puutteiden korjaaminen on; kehottaa jäsenvaltioita tästä syystä myöntämään mahdollisimman pian tarvittavat varat ongelman ratkaisemiseksi; kehottaa lisäksi neuvostoa tutustumaan erittäin huolellisesti Michel Barnierin toukokuussa 2006 esittämän kertomuksen ehdotuksiin; erityisesti ehdotuksiin, jotka koskevat epävirallisen Euroopan kansalaisten turvallisuutta käsittelevän neuvoston perustamista, yhdennettyä eurooppalaista lähestymistapaa kriisien ennakoinnissa, nykyisten kansallisten resurssien yhdistämistä ja Euroopan unionin konsulaattien perustamista avustamaan EU:n kansalaisia ulkomailla; pyytää neuvostoa ja komissiota työskentelemään yhdessä näiden ehdotusten toteuttamiseksi asteittain;

22.   katsoo, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitys on omalta osaltaan edistänyt sitä, että neuvoston/komission toimivaltuuksiin on syntynyt nk. harmaita vyöhykkeitä sellaisten operaatioiden toteuttamisen yhteydessä, jotka ovat pääosin siviililuonteisia; odottaa vakautusvälineen hyväksymisen selkiyttävän tilannetta jossakin määrin haittaamatta kuitenkaan kriisinhallinnan tähänastista käytännössä osoitettua joustavuutta;

23.   pitää myönteisenä siviilikriisinhallinnan yleistavoitteen 2008 suhteen saavutettua edistystä ja erityisesti siviilivalmiusryhmien sekä integroitujen poliisijoukkojen käyttöä koskevien suunnitelmien kehittämistä; panee merkille myös järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan torjumista koskevan asiantuntemuksen kehittämisen; pitää niin ikään myönteisenä sitä, että komissio on perustanut kriisiohjelman, jossa tavoitteeksi on asetettu nopeuttaa entisestään Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden aloitusvaihetta paikan päällä; kehottaa neuvostoa ja komissiota koordinoimaan yhdessä toimiaan ja ehdottaa tämän vuoksi yhteisen koulutusohjelman perustamista kaikille operaatioiden suunnitteluun osallistuville henkilöstön jäsenille;

Oman alueen turvallisuus

24.   huomauttaa, että turvallisuuspolitiikan tärkein tehtävä on aina oman alueen turvallisuuden takaaminen; on tietoinen siitä, että unionin kansalaiset odottavat Euroopan puolustuspolitiikalta ennen kaikkea merkittävää panosta henkilökohtaisen turvallisuutensa takaamiseksi sekä perusihmisoikeuksiensa kunnioittamista;

25.   huomauttaa, että Euroopan unionin on turvattava ulkorajansa, suojeltava elintärkeitä perusrakenteitaan, tuhottava kansainvälisten terroristien rahoitusverkostot ja torjuttava järjestäytynyttä rikollisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tätä silmällä pitäen unionin ulkorajojen yhdennetyn hallintojärjestelmän vähentämättä kuitenkaan ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien sekä humanitaarisen oikeuden kunnioittamista, erityisesti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla;

26.   huomauttaa, että EU:n on:

Nopea toiminta YK:n peruskirjan pohjalta

27.   tukee sitä Euroopan unionin turvallisuusstrategian oletusta, että uudet uhat huomioon ottaen unionin on oltava valmis toimimaan ennen kriisien puhkeamista ja ehkäisemään ajoissa selkkaukset ja uhat, mutta sen on noudatettava kaikilta osin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa, joka luo perustan kansainvälisille suhteille;

Menettelysäännöt/koulutus

28.   pitää erityisen myönteisenä sitä, että henkilöstön käyttäytymiseen kaikkien Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimien yhteydessä sovelletaan monia asiakirjoin vahvistettuja suuntaviivoja ja yleisiä menettelysääntöjä; suhtautuu myönteisesti kyseisissä suuntaviivoissa ja säännöissä esiintyviin ensimmäisiin merkkeihin siitä, että niissä kunnioitetaan ihmisoikeusnormeja ja -sääntöjä; korostaa, että näiden sääntöjen noudattamisen olisi oltava kauttaaltaan pakollista ja että päällystön olisi vastattava kurinpidosta ja alaistensa käytöksestä myös sotatilanteissa syntyvän ankaran paineen alaisena; panee niin ikään tyytyväisenä merkille ponnistelut, joiden tavoitteena on tuoda sukupuolinäkökohdat tulevaisuudessa paremmin esille Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan eri toimintalinjojen, ohjelmien ja aloitteiden yhteydessä;

29.   panee merkille neuvoston ponnistelut kehittää edelleen diplomaatti-, sotilas- ja siviilihenkilöstölle suunniteltuja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä strategisen että toiminnan tason koulutusohjelmia; odottaa, että Euroopan parlamentin asiantuntijoille annetaan mahdollisuus osallistua näihin ohjelmiin; yhtyy aloitteeseen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimiin paikan päällä osallistuvan henkilöstön koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi ja kehottaa neuvostoa pyrkimään yhdessä komission ja jäsenvaltioiden kanssa siihen, että kaikki koulutustoimet standardoidaan kaikilla tasoilla;

30.   on sitä mieltä, että sotilaat joutuvat tarpeettomasti alttiiksi vaaroille, jos komentoketju, varustelu tai aseistus eivät vastaa operaation asettamia vaatimuksia; pitää näin ollen erityisen tärkeänä varmistaa, että EU:n alaisuuteen asetettavat joukot ovat asianmukaisesti varustettuja;

31.   on sitä mieltä, että sotilaallisten valmiuksien tehokas käyttö ei ole mahdollista, ellei Euroopan voiman projisoinnin kykyä merkittävästi vahvisteta, myös ilma- ja merikuljetusjärjestelmien osalta; antaa tässä yhteydessä tunnustusta eri maiden ponnisteluille ilmakuljetuksia ja amfibiokulkuneuvoilla tapahtuvia kuljetuksia koskevien valmiuksiensa lisäämiseksi sekä suunnitelmille hankkia lisää lentotukialuksia;

32.   panee merkille, että monenvälisissä operaatioissa aiheutuu lisäkustannuksia ja niiden teho heikkenee, koska niihin osallistuvien yksikköjen varustus ja aseet ovat erilaisia ja usein yhteensopimattomia; katsoo tästä syystä, että Euroopan unionin olisi edistettävä toimia varustelun ja aseiden yhdenmukaistamiseksi, jotta voidaan optimoida resurssit ja monenvälisten toimien tehokkuus;

Tiedustelu

33.   arvostelee sitä erityisen vakavaa tosiseikkaa, että kehitteillä olevilla taistelujoukoilla ei ole kaikilla samanlaisia oikeuksia käyttää lento- ja avaruusperusteista tiedustelua; pahoittelee, että kansallisten satelliittitietojärjestelmien – Helios, SAR-Lupe ja Cosmo-Skymed – tarjoama tieto ei ole kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä;

34.   pyytää korjaamaan nämä puutteet ja sitä varten:

35.   huomauttaa, että Nato kehittää parhaillaan lentoavusteista AGS-tiedustelujärjestelmää (Airborne Ground Surveillance) jo olemassa tai kehitteillä olevien kansallisten järjestelmien lisäksi; edellyttää, että tämä järjestelmä saatetaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden käyttöön, erityisesti EU:n taisteluosastojen yhteydessä;

36.   katsoo, että televiestinnän alalla on kehitettävä yhteinen järjestelmä monikansallisten joukkojen komentamiseen; on täten sitä mieltä, että sotavoimien, poliisin ja hätäapua antavien viranomaisten käyttämien laitteiden olisi oltava teknisesti yhteensopivia, kuten ne Suomessa jo ovat;

Rajavalvonta

37.   korostaa, että EU:n kollektiivista toimintakykyä on vahvistettava sen ulkorajojen suojelemiseksi; on erityisen huolissaan rajavalvontavälineistön yhteensopimattomuudesta ja laadusta ja korostaa uuden teknologian tarvetta tilanteen parantamiseksi;

Kuljetukset

38.   katsoo, että koska kuljetusten, erityisesti strategisten kuljetusjärjestelmien, kohdalla esiintyy olennainen puute kaikessa EU:n kriisinhallintatoiminnassa, erityisen kiinnostava olisi erillinen eurooppalainen järjestely, joka varmistaisi tavanomaisten siviilipuolen multimodaalikuljetusten saatavuuden, rakentuisi integroidun siviili-sotilaslähestymistavan perustalle ja varmistaisi mittakaavaetujen hyödyntämisen kaikille eurooppalaisille toimijoille kriisinhallinnassa sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan että katastrofiavun tarkoituksia silmällä pitäen;

Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päätöksentekomenettelyn heikkoudet

39.   katsoo, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaation käynnistämispäätöstä edeltävässä poliittisessa päätöksentekomenettelyssä on joitakin heikkouksia, kuten Kongon demokraattisen tasavallan operaation yhteydessä kävi ilmi; kehottaa neuvostoa tästä syystä tutkimaan kyseisen menettelyn eri vaiheet ja tarvittaessa ryhtymään toimiin heikkouksien poistamiseksi; muistuttaa neuvostoa ja erityisesti sen poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa tässä yhteydessä niiden velvollisuudesta kuulla parlamenttia;

40.   vahvistaa vaatimuksenaan, että parlamentin on saatava osallistua täysimääräisesti ja sillä on oikeus tulla kuulluksi vuosittain etukäteen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevista vaiheista ja vaihtoehdoista, kuten voimassa olevissa perussopimuksissa määrätään; vaatii neuvostoa ponnekkaasti harjoittamaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla huomattavasti avoimempaa ja läpinäkyvämpää tiedotuspolitiikkaa parlamenttia kohtaan; arvostelee tässä yhteydessä nykyistä menettelyä, joka koskee parlamentin oikeutta tutustua neuvoston "luottamuksellisiin asiakirjoihin", jotka sisältävät useimmiten pelkästään hyvin yleistä tietoa;

41.   toistaa kantanaan, että mitään sotilasoperaatiota, jossa EU on mukana, ei pidä aloittaa ennen kuin Euroopan parlamentille on annettu asianmukaista tietoa ja sitä on kuultu;

42.   pyytää, että sotilaallisesta varustelusta ja aseistuksesta aiheutuvista menoista päätettäisiin parlamentaarisesti valvottujen talousarvioiden yhteydessä; on näin ollen sitä mieltä, että olisi vältettävä rinnakkaisia talousarvioita ja rahoitusjärjestelyjä, joita kansalliset parlamentit tai Euroopan parlamentti eivät voi tehokkaasti valvoa;

43.   panee merkille, että Euroopan unionin talousarvioon sisältyy useita budjettikohtia, joihin liittyy turvallisuusnäkökohtia, kuten kriisinhallintaan, ulkorajojen ja elintärkeiden perusrakenteiden turvaamiseen, turvallisuustutkimukseen sekä Galileo-ohjelman ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan (GMES) täytäntöönpanoon tarkoitetut määrärahat;

44.   vaatii erityisesti lisäämään kriisinhallintaoperaatioiden, ulkorajojen turvallisuuden, turvallisuustutkimuksen ja Galileo-ohjelman määrärahoja ja katsoo, että pitkällä aikavälillä turvallisuustutkimuksen ala olisi sovitettava turvallisuustutkimuksen korkean tason työryhmän määrittämään rahoitustarpeeseen;

45.   pyytää myös, että sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot rahoitettaisiin Euroopan unionin talousarviosta ja että jäsenvaltiot asettaisivat tätä tarkoitusta varten lisää EU-varoja käytettäväksi;

46.   arvostelee sitä, että Athene-järjestelmän ja jäsenvaltioiden ja Euroopan kehitysrahaston rahoittamien muiden tilapäismekanismien vuoksi Euroopan parlamentilla ei ole mahdollisuutta valvoa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sisältyvien sotilaallisten toimien varainhoitoa; huomauttaa, että avoimuutta tarvitaan myös, kun on kyse tilapäisjärjestelyjen ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrärahoista rahoitettujen toimien väliselle harmaalle alueelle sijoittuvista siviili-sotilaallisista toimista (kuten poliisitoimet);

47.   vaatii näin ollen talousarviota koskevaa uutta metodiikkaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan menojen avoimuuden lisäämiseksi ja Euroopan unionin turvallisuusstrategian tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavan sotilaallisen ja siviilikapasiteetin kehittämisen tukemiseksi:

Euroopan puolustusmateriaalimarkkinat ja tutkimusyhteistyö

48.   korostaa, että Euroopan unionin turvallisuusstrategia edellyttää vahvaa ja riippumatonta eurooppalaista puolustusteollisuutta ja itsenäistä teknologista tutkimusta ja kehityskapasiteettia, joilla pystytään suojelemaan asianmukaisesti EU:n ja jäsenvaltioiden keskeisiä turvallisuusetuja; toteaa julkisen keskustelun perusteella, että Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja itsenäisen perusteollisuuden, jolla voidaan saavuttaa tarvittava puolustuskyky, kehittämiseksi puolustustarvikkeille on hyväksyttävä alan erityispiirteisiin mukautettuja sisämarkkinasääntöjä; korostaa, että kyseisillä säännöillä on helpotettava teollista yhteistyötä ja kauppaa yhteisössä; muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan poikkeus ei poista yhteisön toimielimiltä velvollisuutta antaa lainsäädäntöä puolustustarvikkeiden ja -palveluiden sisämarkkinoiden kehittämiseksi edellyttäen, että kyseisessä lainsäädännössä suojataan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin keskeiset turvallisuusedut; vaatii, että on saavutettava suojan korkea taso;

49.   odottaa komission selittävää tiedonantoa 296 artiklan soveltamisesta, komission ehdotusta erityiseksi puolustushankintoja koskevaksi direktiiviksi ja puolustustarvikkeiden siirtojen helpottamista yhteisön sisällä koskevaa sitovaa säädöstä, jolla nykyiset kansalliset vientilisenssit korvattaisiin yksinkertaistetulla yhteisellä järjestelmällä; katsoo, että järjestelmällä pitäisi suojella EU:n ja jäsenvaltioiden keskeisiä turvallisuusetuja määrittämällä Euroopan vientipolitiikan periaatteet aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen pohjalta;

50.   muistuttaa, että esimerkiksi Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen XXIII artiklassa tunnustetaan mahdollisuus suojella puolustushankintoihin liittyviä keskeisiä turvallisuusetuja; korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden etujen turvaamiseksi hyväksyttävissä yhteisissä säännöissä eurooppalaista alkuperää olevat puolustustarvikkeet on asetettava kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden edelle, on sovellettava tinkimättä kauppasuhteiden vastavuoroisuuden periaatetta ja suosittava eurooppalaisten teollisoikeuksien suojaaman teknologian käyttämistä;

51.   pitää myönteisenä Euroopan puolustusviraston puolustushankintoja koskevia menettelysääntöjä ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään ne; vaatii luopumista vastikkeiden ja oikeudenmukaisten palautusten käytännöstä; pitää Euroopan puolustusviraston työn tehostamista välttämättömänä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteydessä;

52.   tunnustaa tutkimusyhteistyön tärkeyden Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle; vaatii näin ollen suurempaa täydentävyyttä komission ja Euroopan puolustusviraston työn välillä eurooppalaisesta siviili- ja turvallisuustutkimuksesta sekä puolustukseen liittyvästä tutkimuksesta käytävän tuloksellisemman vuoropuhelun kautta; korostaa, että kaksikäyttöteknologian hyödyntämisen ja voimavarojen monitoiminnallisuuden sekä siviili- ja puolustustutkimuksen välisen kuilun kaventamisen on oltava EU:n päämääriä ja tavoitteita; pitää välttämättömänä, että pienten- ja keskisuurten yritysten määritelmää mukautetaan Euroopan turvallisuustutkimuksen alalla, koska tämän alan yritysrakenne eroaa huomattavasti muista tutkimusaloista;

53.   vaatii, että vuoden 1998 aseiden vientiä koskevista käytännesäännöistä on tultava kaikissa jäsenvaltioissa oikeudellisesti sitovia ja että niitä on sovellettava asianmukaisesti ja pantava täytäntöön tehokkaalla tavalla; on sitä mieltä, että päätös siitä, mitkä vastaanottajamaat täyttävät sääntöjen ehdot, olisi tehtävä yhdessä;

Joukkotuhoaseet/Iran

54.   tietää, ettei onnistumisesta ole takeita pyrittäessä estämään Irania tuottamasta aseiden valmistukseen soveltuvaa rikastettua uraania; katsoo kuitenkin, että EU-kolmikon, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan esittämällä yhteisellä neuvottelutarjouksella on parhaat onnistumisen edellytykset; pitää myönteisenä monenvälistä menettelytapaa, johon kyseinen tarjous perustuu; pahoittelee, että neuvottelut, joiden osapuolina ovat olleet yhtäältä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja EU-kolmikko sekä toisaalta Iran, eivät ole toistaiseksi johtaneet tyydyttäviin tuloksiin; hyväksyy siis tämän seurauksena sen, että asia käsitellään YK:n turvallisuusneuvostossa; korostaa, että neuvottelut voidaan käynnistää uudelleen koska tahansa edellyttäen, että Iranin taholta annetaan merkkejä siitä, että niillä on onnistumisen mahdollisuudet; pitäisi myönteisenä Yhdysvaltojen valmiutta osallistua tällaisiin Iranin kanssa käytäviin neuvotteluihin;

Kohti turvallisuus- ja puolustusliittoa

55.   huomauttaa, että Euroopan unioni on kehittymässä myös puolustus- ja turvallisuusliitoksi, joka kattaa sekä ulkoisen turvallisuuden että useita sisäisen turvallisuuden, terrorismin kaikkien eri muotojen torjunnan ja luonnonkatastrofien hallinnan aspekteja ja sisältää seuraavat elementit:

56.   katsoo, että tätä prosessia olisi vahvistettava ottamalla mukaan seuraavat elementit:

57.   korostaa Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen tärkeyttä, sillä se merkitsee huomattavaa edistysaskelta kohti turvallisuus- ja puolustusliittoa, erityisesti

o
o   o

58.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n, Naton, Etyjin ja Euroopan neuvoston pääsihteereille.

(1) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 580. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0037.