Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Valkoinen kirja eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta" (KOM(2006)0035),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen II osan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195, 211 ja 308 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11, 41, 42 ja 44 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(1),

–   ottaa huomioon komissiolle esitetyn tiedonannon "Toimintasuunnitelma Eurooppa-asioista tiedottamisen tehostamiseksi" (SEC(2005)0985),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Komission panos EU:n tulevaisuutta koskevaan pohdintaan – "K-suunnitelma": kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu" (KOM(2005)0494),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan unionin tiedotus- ja viestintäpolitiikan uudesta yhteistyökehyksestä(2),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategiasta(3),

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0365/2006),

A.   katsoo, että viestintä on tärkeä tekijä sekä edustuksellisessa että osallistuvassa demokratiassa,

B.   katsoo, että tästä syystä EU:n demokraattisen ulottuvuuden eräs vahvuus on yhteydessä niihin Euroopan tason viestintärakenteisiin, jotka yhdistävät toimielimet kansalaisiin,

C.   katsoo, että tiedonsaantioikeuden ja sananvapauden pitäisi olla demokratian keskeisiä tekijöitä Euroopassa ja niiden pitäisi vahvistaa eurooppalaisia ja kansallisia poliittisia järjestelmiä, minkä vuoksi tieto on mahdollisuuksien mukaan saatettava kansalaisten ulottuville,

D.   katsoo, että Euroopan parlamentin vaaleista ja kansanäänestyksistä saatu kokemus osoittaa, että ne, jotka olivat tietoisia ja kiinnostuneita EU:ta koskevista asioista, osallistuivat vaaleihin hyvin todennäköisesti, kun taas ne, joilta puuttui tietoa, eivät todennäköisesti tehneet niin,

E.   katsoo, että tätä nykyä ei ole mitään yhdistettyä Euroopan julkista foorumia, mutta on hyvin vireitä kansallisia julkisia foorumeja; katsoo, että näillä kansallisilla julkisilla foorumeilla tulevat esiin suuret erot Eurooppa-asioita koskevan keskustelun laajuudessa ja sisällössä,

F.   katsoo, että olisi merkittävä parannus, jos kansallisissa julkisissa foorumeissa Eurooppa-asiat olisivat näkyvämmin esillä,

G.   katsoo, että ensimmäinen askel Euroopan julkisen foorumin luomiseksi olisi päästä eroon kansallisten foorumien eristyneisyydestä eurooppalaisten viestintätoimien avulla; katsoo, että tämä liittyy läheisesti yleiseurooppalaisiin tai ainakin yli kansallisten rajojen ulottuviin mediarakenteisiin,

H.   katsoo, että useiden eurobarometritutkimusten tulokset osoittavat, että kansalaisilla ei ole selvästikään riittävästi tietoa Eurooppa-asioista,

I.   katsoo, että viestintä liittyy myös kysymykseen avoimuudesta, yksinkertaistetuista menettelyistä, kansalaisuudesta ja yhteisistä arvoista,

J.   toteaa, että Eurooppa-asioita ja yhteisön lainsäädännön tuomaa lisäarvoa tuodaan harvoin esiin kansallisissa keskusteluissa, joissa kansalliset poliitikot ottavat mielellään kunniaa eurooppalaisista menestystarinoista, vaikka ovat kuitenkin kärkkäitä arvostelemaan EU:ta usein sellaisista poliittisista epäkohdista, jotka ovat syntyneet kansallisella tasolla,

K.   ottaa huomioon, että 16. ja 17. kesäkuuta 2006 Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto otti kysymyksen institutionaalisesta uudistuksesta uudelleen ohjelmaan,

L.   katsoo, että niin sanotun harkintakauden tavoitteena on tehdä EU:sta demokraattisempi ja tehokkaampi sekä lähentää sitä jälleen kansalaisiin,

Viestintäpolitiikka ja Euroopan julkinen foorumi

1.   suhtautuu myönteisesti valkoiseen kirjaan ja kannattaa komission aietta tehdä viestinnästä oma itsenäinen politiikan alansa;

2.   katsoo, että EU:n ja sen kansalaisten välistä viestintää on tarpeen parantaa; tukee sen vuoksi pyrkimystä muuttaa tapaa, jolla viestintä kansalaisten kanssa on järjestetty; painottaa, että viestinnän parantamisella ei voida korvata politiikan vajavaisuutta, mutta sillä voidaan parantaa noudatetun politiikan ymmärrettävyyttä;

3.   pitää myönteisenä, että komissio tunnustaa, että viestintä ja sen sisältö ovat erottamattomia ja että viestinnän on oltava kaksisuuntainen prosessi, johon liittyy kansalaisten kuuleminen; pahoittelee kuitenkin sitä, että nämä valkoisen kirjan alussa esitetyt periaatteet eivät konkretisoidu; pyytää siksi komissiota täsmentämään, kuinka se aikoo ottaa huomioon kansalaisten äänen, ja ehdottaa tätä varten, että viestintäpolitiikkaan liitetään muiden toimielinten mahdolliset aloitteet, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajien kuulemiseen tarkoitettu yhteistyöelin "Agora", jonka parlamentti on päättänyt perustaa;

4.   kehottaa komissiota tukemaan Euroopan julkisen foorumin luomista; tämä foorumi rakentuisi ensisijaisesti kansallisista, paikallisista ja alueellisista tiedotusvälineistä, mutta myös kansallisten ja alueellisten laatulehtien ja televisiouutisten tärkeä asema olisi pidettävä mielessä pyrittäessä saamaan Eurooppa-asioille riittävästi näkyvyyttä; pyytää tämän johdosta, että jäsenvaltiot kannustavat kansallisia julkisia audiovisuaalisia kanavia tiedottamaan kansalaisille yhteisön tasolla toteutettavista politiikoista;

5.   toteaa, että Euroopan viestintäpolitiikan tavoitteena ei saisi olla sellaisen viestintäfoorumin luominen, joka kilpailee kansallisten julkisten foorumien kanssa, vaan pikemminkin kansallisten keskustelujen liittyminen tiiviisti EU:n tasolla käytävään keskusteluun;

6.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon viestintäpolitiikan suunnittelussa parlamentin 12. toukokuuta 2005 antamassa päätöslauselmassa tehdyt konkreettiset ehdotukset;

Yhteisten periaatteiden määrittely

7.   kannattaa ajatusta EU:n ja sen kansalaisten välillä tapahtuvasta kaksisuuntaisesta viestinnästä, jossa kyetään ja halutaan kuunnella aikaisempaa paremmin, mitä kansalaiset haluavat sanoa Euroopasta; korostaa kuitenkin, että ajatus kansalaisista osallistumisen ja vuoropuhelun moottoreina ei vaikuta järkevältä, koska kansalaisten ei pitäisi etsiä tietoa, vaan tiedon pitäisi tulla kansalaisten luo;

8.   ei katso tarkoituksenmukaiseksi antaa parlamentille käytännesääntöjä, jotka sääntelevät sen viestintää EU:n kansalaisten kanssa;

9.   pyytää komissiota esittämään luonnoksen toimielinten välisestä sopimuksesta sellaisten yleisten periaatteiden määrittelemiseksi, joiden avulla voidaan ohjata yhteisön toimielinten välistä tiedotusyhteistyötä;

10.   kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta käynnistää Eurooppaa koskevaa tiedotusta ja viestintää käsittelevä todellinen yhteisön ohjelma, jolla parannettaisiin nykyisiä toimielinten välisiä kumppanuusmekanismeja tällä alalla; toteaa, että mikäli komissio tarjoutuu tekemään tällaisen ehdotuksen, parlamentti osallistuu täysin ohjelman täsmällisen sisällön ja rajojen määrittelyyn ja laatimiseen;

11.   katsoo, että Euroopan viestintäpolitiikan rajoista päätettäessä on kiinnitettävä enemmän huomiota perusoikeuskirjaan sisältyviin periaatteisiin ja arvoihin;

12.   painottaa, että perusoikeuskirjassa on jo määritelty kansalaisten tiedonsaantiin liittyviä oikeuksia ja että mahdollisen uuden välineen on kunnioitettava parlamentin, vaaleilla valitun elimen, valtaoikeuksia ja etenkin sen oikeutta puhutella vapaasti koko unionin kansalaisia; pyytää parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa tutkimaan tällaisen toimielinten välisen välineen mahdollista luonnetta ja sisältöä;

13.   korostaa Euroopan perustuslain merkitystä, koska unionista tulisi sen myötä poliittisempi ja demokraattisempi sekä kykenevämpi tavoittamaan kansalaiset; muistuttaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission poliittisesta vastuusta tämän prosessin tukemisessa;

Kansalaisten roolin vahvistaminen

14.   pitää myönteisenä komission osoittamaa halua viedä Eurooppa kaikille tasoille, toisin sanoen hajauttaa viestintä ja viedä Eurooppa-asiat kansalliselle, alueelliselle ja paikalliselle tasolle, ja korostaa voimakkaasti, että tiedotuksen on oltava hyvin säännöllistä; pitää myönteisenä komission toimintasuunnitelmaa ja odottaa sen nopeaa täytäntöönpanoa;

15.   katsoo, että sellaisen eurooppalaisen lähihallinnon kehittäminen, joka voisi tukea monien nykyisten Eurooppa-tietopisteiden työtä, auttaisi osaltaan sitomaan tärkeitä suoria yhteyksiä unionin ja sen kansalaisten välille, erityisesti edistämällä kansalaisten tiedonsaantia heitä koskevista eurooppalaisista aloitteista ja ohjelmista; katsoo, että komission ja Euroopan parlamentin tiedotustoimistoilla jäsenvaltioissa on tässä asiassa tärkeä tehtävä; pitää tässä yhteydessä välttämättömänä, että jäsenvaltioissa toimivien komission ja parlamentin tiedotustoimistojen tähänastista työtä tarkastellaan perusteellisesti, sillä niiden harjoittama suhdetoiminta ei kiinnosta kansalaisia ja niille osoitetut varat voitaisiin käyttää olennaisesti tehokkaammin; toivoo siksi, että ne olisivat aktiivisempia ja vähemmän byrokraattisia;

16.   pitää myönteisenä komission marraskuussa 2005 käynnistämää avoimuusaloitetta, jossa korostetaan, että avoimuuden korkea taso on osa kaikkien uudenaikaisten hallintojen legitiimiyttä; katsoo, että eurooppalaisella yleisöllä on oikeus odottaa tehokkaita, vastuullisia ja palveluhenkisiä julkisia elimiä;

17.   pitää alueita ja kaupunkeja kaikkein sopivimpina foorumeina Eurooppa-ajatuksen edistämiseksi kansalaisten keskuudessa ja kehottaa alueiden komiteaa osallistumaan yhteisön tulevan viestintäpolitiikan toteuttamiseen;

18.   kannattaa ajatusta tehostaa Eurooppa-asioista käytävää keskustelua kansallisissa ja alueellisissa parlamenteissa;

19.   rohkaisee kansallisia parlamentteja vahvistamaan asemaansa hallitustensa valvojina niiden toimiessa neuvostossa ja lisäämään siten yleistä tietoisuutta ja samalla EU:n toimielinten demokraattista vastuuta;

20.   painottaa, että kansallisten parlamenttien olisi pyrittävä kiinnittämään enemmän huomiota yhteisön lainsäädäntöesityksiin paljon varhaisemmassa vaiheessa päätöksentekoprosessia;

21.   kiinnittää huomiota EU:n parlamenttien puhemiesten konferenssin (6. ja 7. toukokuuta 2005, Budapest) puheenjohtajan päätelmiin, joissa kehotetaan kansallisia parlamentteja järjestämään vuosittain keskustelu, mieluimmin täysistunnossa, komission vuosittaisesta lainsäädäntö- ja työohjelmasta;

22.   korostaa Euroopan tulevaisuutta käsittelevien parlamenttien välisten foorumien koolle kutsumisen merkitystä ja panee merkille, että foorumi kokoontuu seuraavan kerran Rooman sopimusten 50. vuosipäivän yhteydessä; pyytää eurooppalaista viestintäpolitiikkaa ajatellen ottamaan huomioon Euroopan unionissa käydyn kansalaiskeskustelun;

23.   korostaa EU:n yhdentymistä koskevan kansalaisvalistuksen tärkeyttä; katsoo, että tietyntasoiset perustiedot Euroopasta ovat edellytys EU:n kanssa käytävälle onnistuneelle interaktiiviselle viestinnälle ja Euroopan kansalaisuuden tunteen edistämiselle;

24.   pitää valitettavana, että tukea alakohtaisille ohjelmille, kuten Leonardo da Vinci-, Sokrates- ja Erasmus -ohjelmille, joilla on voimakas kerrannaisvaikutus, on leikattu, koska niissä korostuu eurooppalainen ulottuvuus ja ne helpottavat yli kansallisten rajojen ulottuvien verkostojen luomista;

25.   katsoo, että kansalaisten tavoittamiseksi on tärkeää viestiä paremmin ja osoittaa EU:n päätösten merkitys ja vaikutus jokapäiväisessä elämässä tekemällä yhteistyötä alueellisten ja paikallisten elinten kanssa; ehdottaa, että panostettaisiin kansalaisten säännölliseen tiedottamiseen merkittävistä alueellisista ja paikallisista hankkeista, joihin EU on osallistunut, ja pyrittäisiin edistämään yhteistä eurooppalaista hanketta;

26.   katsoo, että keskusteluissa pitäisi ottaa huomioon vammaisten henkilöiden ja vähemmistöjen sekä kansallisen ja paikallisen kuulijakunnan ja erityiskohderyhmien erityistarpeet ja toiminta; huomauttaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota olennaisen sekä aluekohtaisen tiedon kanavointiin määritetyille kohdeyleisöille ja Eurooppa-asioiden kytkemiseen kansalaisten jokapäiväiseen elämään;

27.   pitää myönteisenä tiettyjen komission edustustojen ja kansallisten hallintojen toteuttamia aloitteita toimia yhdessä EU:hun liittyvissä tiedotuskampanjoissa; huomauttaa, että tällainen yhteistyö voisi auttaa luomaan suoremman yhteyden kansalaisten ja toimielinten välille;

28.   kehottaa komissiota järjestämään sidosryhmien ja yleisön kuulemisen politiikan laadinnan varhaisessa vaiheessa; katsoo, että keskeisiä ehdotuksia voitaisiin täydentää vaikutustenarviointiin liitetyllä ylimääräisellä osiolla, jossa kerrottaisiin, kuinka kansalaisten huolenaiheet on otettu huomioon ehdotusta laadittaessa; huomauttaa, että olisi selvitettävä, kuinka julkiset kuulemiset vaikuttavat EU:n päätöksentekoprosessiin;

29.   kehottaa komissiota kehittämään sellaisen dynaamisen ja reaktiivisen tiedotuspolitiikan, jossa nykyisen pääasiallisesti aikaansaatuja sopimuksia koskevan tiedottamisen sijaan keskityttäisiin päätöksentekoprosessin eri vaiheissa tehtyjen päätösten raportointiin; katsoo, että EU:n tiedotuspolitiikan tavoitteena on saada kansalaiset ymmärtämään, kuinka yhteisön lainsäädäntö syntyy;

Tiedotusvälineet ja uusi teknologia

30.   korostaa tiedotusvälineiden merkitystä välittäjinä, mielipiteenmuodostajina ja viestien kuljettajina kansalaisille Euroopan julkisessa foorumissa, jota komissio pyrkii kehittämään; kehottaa komissiota siinä yhteydessä tukemaan konkreettisia aloitteita, kuten eurooppalaisia kulttuurisia ja poliittisia kysymyksiä käsitteleviä keskustelufoorumeja, joissa aineisto olisi saatavana useilla kielillä niin, että monet Euroopan kansalaiset voivat osallistua ja keskustella;

31.   korostaa, että asioista perillä oleva kansalainen on perusta toimivalle osallistuvalle demokraattiselle järjestelmälle;

32.   pyytää komissiota määrittelemään mahdollisimman tarkasti, minkä roolin se haluaisi antaa tiedotusvälineille, ja korostaa tarvetta löytää malli, joka saa kansalliset, alueelliset ja paikalliset tiedotusvälineet osallistumaan tiiviimmin viestintäpolitiikkaan, jonka yhteydessä olisi harkittava myös vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden käyttöä viestintäkanavana;

33.   katsoo, että eurooppalaisia politiikkahankkeita koskevaa rajat ylittävää yhteistyötä alueellisten ja paikallisten tiedotusvälineiden välillä on vahvistettava; uskoo, että eurooppalainen tiedotusvälineiden ja journalistien välinen yhteistyö hyödyttää raportointia Euroopan unionista, ja pyytää komissiota luomaan talousarvioon "Euroopan (tutkivan) journalismin rahaston", josta tuetaan hankkeita, joissa journalistit yhdessä useista jäsenvaltioista pureutuvat syvällisesti johonkin eurooppalaiseen aiheeseen ja soveltavat sitä eroihin paikallisissa ja alueellisissa tilanteissa;

34.   pitää myönteisenä, että ehdotuksesta perustaa EU:n uutistoimisto on luovuttu;

35.   suosittaa, että komissio käyttäisi selvää ja ytimekästä kieltä viestiessään tiedotusvälineiden ja kansalaisten kanssa ja että se käyttäisi järjestelmällisesti niiden koti- tai asuinjäsenvaltion virallisia kieliä; on sitä mieltä, että niin sanottu EU-jargon pikemminkin syventää kuin pienentää kuilua EU:n toimielinten ja kansalaisten välillä;

36.   suosittaa, että eurooppalaiseen viestintään liittyvistä asioista järjestetään säännöllinen näkemysten vaihto EU:n toimielinten, varsinkin parlamentin, ja tiedotusvälineiden kesken;

37.   katsoo, että komissiolla on yleinen ja jäsenvaltioilla erityinen vastuu hankkia objektiivista, luotettavaa ja puolueetonta tietoa EU:n politiikoista tietoon perustuvan keskustelun perustaksi; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä parantamaan tiedottamista jäsenvaltioiden virkamiehille Euroopan tasolla toteutettavista politiikoista;

38.   pitää myönteisenä, että uuden teknologian osalta valkoinen kirja käy yksiin viimeisimmän Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategiaa koskevan parlamentin päätöslauselman kanssa;

39.   arvostaa komission ehdotuksia uuden viestintäteknologian paremmaksi käytöksi, mutta pyytää, että toteutetaan toimia sen välttämiseksi, että "digitaalinen kahtiajako" eristää osan kansalaisista entistä enemmän unionia koskevan tiedonsaannin ulkopuolelle; korostaa tässä suhteessa, että laaja-alaiseen lähestymistapaan pyrittäessä olisi syytä liittää yhteen eri toimielinten omat viestintäkanavat, kuten Euroopan parlamentin tuleva "Web-TV", sen autonomiaa samalla kunnioittaen; painottaa vielä, että perinteisiä joukkotiedotusvälineitä, kuten televisiota, olisi arvostettava;

Yleisen mielipiteen selvittäminen

40.   pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille järjestämänsä kuulemisen perusteella tehdystä arvioinnista;

41.   pitää kyseenalaisena Euroopan julkisen mielipiteen seurantakeskuksen perustamista lyhyellä aikavälillä ja katsoo, että ennen kuin sellaiseen toimeen ryhdytään, jo käytettävissä olevia tietoja ja resursseja olisi käytettävä paremmin koordinoidulla tavalla;

42.   toteaa, ettei tyydyttävää viestintäpolitiikkaa voi olla ilman täsmällistä tietoa kansalaisten Euroopan unionia koskevasta tiedonvajeesta, olipa sitten kyse yhteisön toiminnan sisällöstä tai sen täytäntöönpanon mahdollistavista instituutioista ja menettelyistä; pyytää näin ollen, että eurobarometristä vastaava yksikkö toteuttaisi kohdennetun ja kattavan mielipidetiedustelun, jonka avulla olisi mahdollista kartoittaa yhteisön kansalaisten tiedot heidän kotijäsenvaltionsa, sosiaalisen ja ammatillisen viitekehyksensä sekä poliittisen suuntauksensa huomioon ottaen;

Yhteistyö

43.   pyytää komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia viestintäpolitiikan toteuttamiseksi ja arvioimaan sen oikeudellisia ja taloudellisia vaikutuksia;

44.   katsoo, että toimielinten tiedotusyhteistyöryhmän työtä olisi analysoitava, jotta nähtäisiin, onko sen parantaminen mahdollista;

45.   korostaa, että yleiseurooppalaisten poliittisten puolueiden tulisi olla tiiviimmässä EU-asioita koskevassa vuoropuhelussa vaalipiiriensä kanssa;

46.   kiinnittää erityistä huomiota poliittisten puolueiden rooliin parlamentaarisen demokratian vaalimisessa kaikilla tasoilla; pahoittelee, että ylikansallisten puolueiden potentiaalia ei edelleenkään hyödynnetä; valittaa monien kansallisten puolueiden vastahakoisuutta hyväksyä eurooppalainen ulottuvuus johdonmukaisella ja vakuuttavalla tavalla; kehottaa poliittisia puolueita ottamaan huomioon Eurooppa-asiat päätöksenteossaan ja vaalikampanjoissaan sekä toimimaan sen hyväksi, että kansalaisille tarjotaan todellisia Euroopan tulevaisuutta koskevia poliittisia vaihtoehtoja;

47.   painottaa, että viestintäpolitiikassa on otettava huomioon Eurooppa-asioille ominainen "tempo", joka eroaa usein kansallisista poliittisista asialistoista, ja että viestintäpolitiikkaa ei voida kehittää Euroopan unionin konkreettisten politiikkojen ja toimien ulkopuolella, joilla on oma aikataulunsa; katsoo siksi, että komission, neuvoston ja parlamentin tulee sopia eurooppalaista yleistä mielipidettä todennäköisesti kiinnostavien keskeisten asiakokonaisuuksien työaikataulusta voidakseen panostaa viestinnässään näihin aiheisiin;

48.   pyytää toimielimiä tutkimaan mahdollisuutta perustaa alemman tason koordinointiryhmä, jossa olisivat edustettuina eri toimielinten asiasta vastaavat pääosastot ja parlamentin valiokunnat, jotta voidaan koordinoida konkreettisia toimia toimielinten tiedotusyhteistyöryhmän hyväksymien ohjeiden panemiseksi täytäntöön;

49.   toistaa, että kansalaiset näkevät unionin usein yhtenä yksikkönä eivätkä pyri tuntemaan eri toimielinten ominaispiirteitä, ja katsoo siksi, että kaikkien toimielinten viestintäpolitiikat on liitettävä yhteiseen näkökulmaan kunkin toimielimen toimivaltuuksia ja itsenäisyyttä kunnioittaen; toistaa kehotuksensa toimielinten välisen vuosittaisen suuren keskustelun järjestämiseen asian puitteilta täysistunnossa yhteisen julistuksen hyväksymiseksi tämän politiikan pyrkimyksistä ja keinoista;

50.   kannattaa vuoropuhelun ja yhteisesti järjestettyjen, eurooppalaisten sekä kansallisten ja alueellisten toimielinten välisten julkisten keskustelujen kehittämistä; korostaa, että on tärkeää panostaa viestintään suurta yleisöä yleisesti kiinnostaviin aiheisiin liittyvistä aloitteista, kuten kulttuuriohjelmista (kirjallisuus- tai elokuvapalkinnot), urheilutapahtumista jne.; katsoo, että viestinnässä on pidettävä mielessä strateginen suuntaaminen kohdeyleisölle, kuten yliopistoille, paikallisyhteisöille ja toimialajärjestöille;

51.   tukee oikeusasiamiehen roolin vahvistamista, jotta avoimuudelle saataisiin lisää uskottavuutta;

52.   toteaa, että Prince-ohjelma on perustunut perinteisesti komission ja jäsenvaltioiden yhteistyöhön; viimeisimmässä Euroopan unionin tiedotusstrategiaa koskevassa päätöslauselmassaan parlamentti painotti, että parlamentin olisi osallistuttava Prince-ohjelman painopistealueiden asettamiseen, ja katsoo sen vuoksi, että Euroopan parlamentin jäsenet olisi otettava täysimääräisesti mukaan ohjelman puitteissa järjestettäviin tapahtumiin;

53.   suosittaa, että lisätään määrärahoja nykyisille rahoitusohjelmille, kuten Elinikäinen oppiminen, Nuoriso, Kansalaisten Eurooppa, Media ja Kulttuuri, jotta voitaisiin paremmin viestiä Euroopan yhdentymisestä; katsoo, että edellytyksenä on, että yksittäisten ohjelmien tavoitteita kunnioitetaan kaikilta osin;

54.   kannattaa Prince-ohjelmaa nykyisin koskevien viiden budjettikohdan korvaamista yhdellä ohjelmalla, jota hallinnoisi tiedottamisen pääosasto, koska siten lisättäisiin joustavuutta ja luotaisiin keskitetty yhteydenpito;

55.   pitää välttämättömänä lisätä mahdollisimman paljon Euroopan unionin myöntämien rahoitustukien näkyvyyttä ja katsoo siksi, että olisi varmistettava kaikkien Euroopan unionin ohjelmista tukea saavien instituutioiden, yhdistysten ja toiminnanalojen tukien julkisuus;

56.   korostaa, että viestinnän onnistumiseksi jäsenvaltioiden aktiivinen osallistuminen on oleellisen tärkeää, ja pyytää sen vuoksi jäsenvaltioita etsimään teknisiä ja taloudellisia keinoja, joilla ne voivat vaikuttaa EU:n yhteisiin tiedotusponnisteluihin;

57.   vaatii jäsenvaltioita siirtämään yhteisön lainsäädännön asianmukaisesti ja viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, että kaikilla EU:n kansalaisilla on samat, yhteisön lainsäädännön mukaiset oikeudet; kehottaa komissiota varmistamaan aktiivisemmin, että yhteisön lainsäädännön säännöksiä sovelletaan; kehottaa komissiota tiedottamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa kansalaisille heidän oikeudestaan käydä oikeutta ja hakea muutosta, mikäli heidän oikeuksiaan loukataan;

58.   kehottaa komissiota asettamaan selvemmin arvojärjestykseen sen kumppanuussuhteet viestinnän alalla kehittämällä etuoikeutettuja suhteita niihin kumppaneihin, jotka pyrkivät rajat ylittävään toimintaan, kuten rakenteilla olevan eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, eurooppalaiset poliittiset puolueet ja journalistit; painottaa nuorille suunnattujen viestintävälineiden mukaan ottamisen merkitystä unionin kansalaisuuden alueen vahvistamiseksi;

59.   korostaa, että on välttämätöntä mukauttaa ja edistää valkoisen kirjan strategioita ja sisältöä eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja jäsenvaltioiden välillä käytyjen keskustelujen mukaisesti;

o
o   o

60.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43. (2) EUVL C 47 E, 27.2.2003, s. 400. (3) EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 591. (4) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 403.