Hyväksytyt tekstit - Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue

Choisissez la langue de votre document :

Hakemisto

Edellinen

Seuraava

Koko teksti

Menettely : 2006/2610(RSP)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari : B6-0625/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit : B6-0625/2006		Keskustelut :		Äänestykset : PV 30/11/2006 - 8.22 Äänestysselitykset		Hyväksytyt tekstit : P6_TA(2006)0525

Hyväksytyt tekstit

137k

55k

Torstai 30. marraskuuta 2006 - Bryssel

Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue

P6_TA(2006)0525

B6-0625/2006

Euroopan parlamentin päätöslauselma vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä Euroopan unionissa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, jossa EU asettaa tavoitteekseen kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena,

– ottaa huomioon saman sopimuksen 39 artiklan, jossa Euroopan parlamentin tehtäväksi annetaan käydä vuosittain keskustelu tällä alalla tapahtuneesta edistymisestä,

– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 käydyssä keskustelussa neuvoston suulliseen kysymykseen B6-0428/2006 antamat vastaukset sekä komission esittämät tiedonannot Haagin ohjelman täytäntöönpanosta ja tulevaisuuden näkymistä,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan välisessä tapaamisessa 2. ja 3. lokakuuta 2006 käydyt keskustelut,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A. katsoo, että nykyisessä yhä globalisoituneemmassa maailmassa, jota leimaavat jatkuvat kriisit ja jännitteet, taloudellinen epätasa-arvo ja kasvavat siirtolaisvirrat, yhä useampaa koskettavat ideologiset ja kulttuuriset vastakkainasettelut sekä laajuudeltaan tuntemattoman terrorismin uhka, Euroopan kansalaisten vaatimukset entistä vapaammasta, turvallisemmasta ja oikeudenmukaisemmasta unionista kasvavat jatkuvasti,

B. ottaa huomioon, että Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmistä on kulunut jo seitsemän vuotta, eikä Euroopan unionilla ole vieläkään johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa eikä edes laillista maahanmuuttoa koskevaa politiikkaa,

C. panee merkille, ettei näitä ulkoapäin tulevia paineita

	–	voitu ottaa huomioon vielä vuoden 1999 Eurooppa-neuvostossa, jossa hyväksyttiin ensimmäinen Tampereen ohjelma, ja ettei niitä otettu tarpeeksi kattavasti huomioon Haagin ohjelmaa määriteltäessä marraskuussa 2004,
	–	voida enää hallita jäsenvaltioiden tasolla ja että se on vaikeaa jopa unionin tasolla, ellei tämä löydä nopeasti keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi ja ellei se esiinny uskottavasti muiden kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n(1) silmissä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyen tai alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin, silmissä siirtolais- ja kehitysyhteistyöpolitiikan osalta; tämä pätee myös siinä tapauksessa, ettei Euroopassa kyetä luomaan nykyistä jäsennellympää yhteistyötä Euroopan neuvoston ja siihen kuuluvien, oikeusvaltion edistämisestä ja perusoikeuksien turvaamisesta vastaavien elinten kanssa(2),

D. muistuttaa, että yhtenäisen säännöstön tai jäsenvaltioiden yhteisten kantojen puuttuessa EU ei voi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyvissä asioissa vaikuttaa toden teolla kolmansien maiden, myöskään liittolaistensa, kuten Yhdysvaltojen, mielipiteisiin, ja että tämä voi vahingoittaa unionin uskottavuutta ja altistaa sen näiden maiden poliittisille ja strategisille vaikutuksille,

E. katsoo, että tällainen EU:n strateginen heikkous ei johdu pelkästään siitä, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyvät asiat on tuotu unioniin vasta hiljattain (huolimatta siitä, että ensimmäiset yritykset luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue ovat peräisin vuodelta 1975, jolloin Eurooppaan iski ensimmäinen terroristiaalto), vaan ennen kaikkea siitä, että tämä jäsenvaltioissa suurta varauksellisuutta herättänyt muutos tapahtui Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten voimassaolon aikana; toteaa, että lisäksi siirtyminen jo vuonna 1993 suunniteltuun tavanomaiseen lainsäädäntöjärjestelmään tapahtui asteittain vuosina 1999, 2001, 2004 ja vihdoin 2005, jolloin Haagin ohjelman ansiosta otettiin (osittain) käyttöön EY:n perustamissopimuksen 67 artiklassa tarkoitetut "siirtymälausekkeet",

F. panee merkille sen, että yhtä poliittista tavoitetta kohti on yhä enemmän oikeusperustoja, toimielinten toimivaltuuksien laajuuden rajaamista koskevat ristiriidat ja kanteet ovat moninkertaistuneet, sekä yksimielisyyssääntö ja ennen kaikkea todellisen demokraattisen ja oikeudellisen valvonnan puute ovat kaikki yhdessä tehneet kolmanteen pilariin kuuluvien politiikan alojen tilanteesta erittäin haavoittuvan sen suhteen, miten unioni noudattaa periaatteita, joihin se ilmoittaa perustuvansa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artikla),

G. varoittaa käsittelemästä perussopimusten ulkopuolella kysymyksiä, joista Euroopan unionin toimielimet ovat jo tehneet ehdotuksia; toivoo, että Euroopan unionin toimielimet ja kansalliset parlamentit kävisivät vilpittömään yhteistyöhön perustuvaa avointa keskustelua 27. toukokuuta 2005 allekirjoitetun Prümin sopimuksen sisällyttämisestä EY:n perustamissopimukseen, jotta Euroopan parlamentti voisi toteuttaa demokraattista valvontaa,

H. panee merkille, että jäsenvaltiot ovat ensimmäisinä tiedostaneet tämän demokraattisen, oikeudellisen ja jopa toiminnallisen vajeen ja että allekirjoittamalla Euroopan unionin perustuslakisopimuksen ne sitoutuivat siihen, että se, mikä Maastrichtin sopimuksessa tunnustettiin ainoastaan neuvoston oikeudeksi, tulee pakolliseksi marraskuusta 2006 lähtien,

I. on vakuuttunut siitä, että EY:n perustamissopimuksen 67 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa tarkoitettujen "siirtymälausekkeiden" käyttöönotto on tarkoituksenmukaista nykyisessä perustuslaillisessa tilanteessa ja sopusoinnussa tulevan perustuslaillisen tilanteen kanssa ja että neuvoston olisi siten ryhdyttävä toimiin myös valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 18 artiklan nojalla, jossa osapuolia kehotetaan vilpittömään yhteistyöhön, jolla tähdätään mahdollisimman suotuisten olosuhteiden luomiseen perustuslakisopimuksen ratifioimiseksi,

J. kannattaa komission ehdotusta ottaa vuoden 2007 aikana käyttöön EY:n perustamissopimuksen 67 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa tarkoitetut "siirtymälausekkeet" (poistamalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa koskevat rajoitukset EY:n perustamissopimuksen IV osastoon kuuluvien alojen osalta) Euroopan parlamentin Eurooppa-neuvostolle jo 14. lokakuuta 2004 tekemän suosituksen mukaisesti(3),

K. muistuttaa, että "siirtymälausekkeiden" käyttöönotto jättää avoimeksi neuvoston mahdollisuuden päättää äänestysehdoistaan ja että yksimielisyyden säilyttämiseksi tietyissä tapauksissa ja/tai tietyksi ajanjaksoksi voitaisiin löytää useita eri ratkaisumalleja, kunhan kaikissa Euroopan kansalaisten oikeuksia koskevissa asioissa sovelletaan yhteispäätösmenettelyä Euroopan parlamentin kanssa; katsoo lisäksi, ettei Euroopan parlamentin roolia voida pitää vähäisempänä kuin kaikkein pienimmän jäsenvaltion roolia,

L. katsoo, että nykyisten perussopimusten nojalla käyttöön otettaviksi aiotut "siirtymälausekkeet" ovat yhteensopivia Euroopan unionin perustuslakisopimuksessa tarkoitetun kehyksen kanssa eivätkä saa ylittää sen määräyksiä (esimerkiksi siirtolaispolitiikkaan liittyvien kiintiöiden osalta),

M. katsoo, että on myös tarpeen määrittää, mihin "siirtymälausekkeiden" tulisi johtaa, ja että ellei nykyisiin perussopimuksiin voida enää lisätä uusia tavoitteita, kahden seuraavan vuoden aikana olisi syytä harkita unionin säännöstön konsolidointia/yksinkertaistamista vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyvissä asioissa ottamalla huomioon alueen toteuttamisessa jäsenvaltioiden yhteistyön tuloksena ja erityisesti Maastrichtin sopimuksen jälkeen tapahtunut edistyminen; katsoo lisäksi, että unionin säännöstön mahdollisella konsolidoinnilla tai yksinkertaistamisella olisi pyrittävä poistamaan säännöstössä ilmeneviä lukuisia epäjohdonmukaisuuksia sekä tekemään vahvistettua yhteistyötä koskevasta säännöstöstä mahdollisimman laaja (kuten Schengenin sopimuksessa),

N. ottaa huomioon, että nykyisten sopimusten mukaisen käytännön yhteistyön parantamista ovat vaatineet voimakkaasti sekä kansalaiset, yhteistyötä tekevät tahot että neuvosto, jossa ei ole tähän päivään mennessä saatu aikaan sopimusta tämän yhteistyön todellisesta edistämisestä,

O. katsoo, että uusien jäsenvaltioiden, jotka täyttävät Schengen-sopimukseen liittymisen kriteerit ja ehdot päästä mukaan järjestelmään, ei pitäisi joutua kärsimään epäoikeudenmukaisesti toisen sukupolven Schengen-tietojärjestelmän (SIS II) täytäntöönpanoa koskevien huomattavien viivästysten vuoksi,

P. katsoo, että Euroopan parlamentti osoitti huomattavaa nopeutta ja kompromissihenkeä saadessaan aikaan ensimmäisessä käsittelyssä sopimuksen kolmesta säädöstekstistä, jotka ovat SIS II:n oikeusperusta,

1. kehottaa komissiota toimittamaan neuvostolle vuoden 2007 aikana päätösehdotus, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artikla sekä saattaa yhteisössä voimaan (perustamissopimuksen IV osasto) poliisiyhteistyötä (myös Europolia) ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa (myös Eurojustia) koskevat määräykset;

2. kehottaa neuvostoa

	–	hyväksymään pikaisesti ja Euroopan parlamentin lausunnon mukaisesti EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohtaan perustuvan päätösehdotuksen siltä osin kuin se koskee Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan rajoitusten poistamista EY:n perustamissopimuksen IV osaston puitteissa ja tekemään kaikkensa ennakkoratkaisujen käsittelyn nopeuttamiseksi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyvissä asioissa;
	–	laajentamaan Euroopan parlamentin kanssa harjoitettavan yhteispäätösmenettelyn ja neuvostossa noudatettavan määräenemmistön soveltamista kaikkiin tapauksiin, kuten laillinen maahanmuutto tai kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen, joissa se on mahdollista voimassa olevien perussopimusten mukaisesti neuvoston puheenjohtajana vuonna 2004 toimineen Alankomaiden ehdotuksen mukaisesti;

3. kehottaa Eurooppa-neuvostoa ehdottamaan neuvostolle ja komissiolle suuntaviivoja, joiden mukaisesti nämä

	a)	mukauttaisivat yhteisön lainsäädäntöä siten, että siinä asetettaisiin etusijalle vaatimus taata unionissa perusoikeuksien korkeatasoinen suojelu ja yksilöiden oikeuksien kohdalla se, ettei rajoituta vain ylikansallisiin kysymyksiin; Euroopan parlamentin olisi tässä yhteydessä voitava hyödyntää tulevan perusoikeusviraston asiantuntemusta ja tukea;
	b)	tehostaisivat EU:n perusperiaatteiden (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artikla) sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrättyjen varoitus- ja rangaistusmekanismien suojelua; Euroopan tuomioistuinten ja perustuslakituomioistuinten oikeuskäytäntö sekä Euroopan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa aloitetut tutkimukset osoittavat, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on noudatettava jatkuvasti näitä periaatteita ja jäsenvaltioiden on otettava käyttöön julkisia vertailuarvoja oikeuskäytännön ja poliisiyhteistyön laadun parantamiseksi; tässä yhteydessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisen varoitusjärjestelmän käyttöönoton olisi kuuluttava tavallisiin keskinäisen avun toimiin, joilla varmistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden korkeatasoinen suojelu;
	c)	vastaisivat vaatimuksiin käytännön yhteistyön todellisesta parantamisesta lujittamalla ja yhdenmukaistamalla Eurojustin ja sen kansallisten jäsenten nykyisiä toimivaltuuksia, etenkin antamalla todellisen oikeuden koordinoida tutkinta- ja syytetoimia sekä oikeuden käynnistää syytetoimia ja edistää toimivaltaristiriitojen ratkaisua, sekä antamalla Europolille oikeuden järjestää ja koordinoida tutkintaa ja operatiivisia toimia yhteisissä tutkintaryhmissä; kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin olisi käsiteltävä vuosittain tällaisessa toiminnassa saavutettua edistystä ja kohdattuja ongelmia ja tarkistettava, pitäisikö kansallista tai yhteisön lainsäädäntöä mukauttaa;
	d)	varmistaisivat, ettei yhteisön lainsäädännön avulla luoda valvontavaltiota ja että julkisen vallan puuttuminen yksilöiden oikeuksien harjoittamiseen on tarkasti rajattua ja että sitä tarkistetaan määräajoin Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa;
	e)	korjaisivat EU:n toimielinten hallussa olevien luottamuksellisten tietojen käsittelyssä yhteisön lainsäädännön tasolla nykyisin vallitsevat epäkohdat; ryhtyisivät toimiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001(4) 9 artiklan tarkistamiseksi ja luottamuksellisten tietojen valvonnasta vastaavan komitean perustamiseksi Euroopan parlamentin yhteyteen;
	f)	vauhdittaisivat neuvoston suositukset hyväksymällä Euroopan neuvoston pääsihteerin antamien periaatteiden/suositusten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 52 artiklan soveltamiseksi siltä osin kuin se koskee tiedustelupalvelujen parlamentaarista valvontaa (ks. erityisesti Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan tulevat suositukset);

4. pyytää neuvostoa esittämään mahdollisimman pian Euroopan parlamentille suuntaviivat, joita se aikoo noudattaa laatiessaan ehdotusta puitepäätökseksi rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta; varoittaa vesittämästä tätä ehdotusta ja muistuttaa neuvoston sitoutumisesta siihen, että myös parlamentti osallistuu poliittisesti tämän puitepäätöksen hyväksymiseen;

5. kehottaa kansallisia parlamentteja tarkistamaan mahdollisimman pian sellaisten neuvoston suunnittelemien uusien määräysten vaikutukset kansallisella tasolla, jotka koskevat tietosuojaa, tietokantojen saatavuusperiaatteen ja niiden yhteenliittämistä koskevan periaatteen täytäntöönpanoa turvallisuustarkoituksia varten; ilmoittaa jo nyt olevansa valmis ottamaan tällaisen tutkimuksen tulokset huomioon lausunnossa, jonka se antaa neuvostolle tästä aiheesta;

6. kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain kertomuksen perusoikeuksista, syrjinnän torjumisesta ja yhdenvertaisista mahdollisuuksista vastuussa olevan komission jäsenten ryhmän toiminnasta; kehottaa komissiota myös esittämään mahdollisimman pian katsauksen edellä mainitun ryhmän toiminnasta ja päätöksistä viimeksi kuluneiden kahden ja puolen vuoden aikana;

7. katsoo, ettei jäsenvaltioita pidä pyrkiä korvaamaan EU:n toimielimillä perusoikeuksia, maahanmuuttoa ja turvallisuuden parantamista koskevissa tärkeissä kysymyksissä vaan EU:n toimielinten roolin pitäisi olla täydentävä; katsoo lisäksi, että olisi syytä varmistua siitä, että rikosasioita koskevan poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön yhteisöllistämiseen liitettäisiin jonkinasteinen valvontaoikeus, joka

	a)	koskisi jäsenvaltioiden nykyistä oikeutta tehdä lainsäädäntöaloitteita (neuvosto voisi EY:n perustamissopimuksen 208 artiklan nojalla pyytää komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksia niistä asioista, joista neljännes jäsenvaltioista haluaa ehdotuksia tehtävän),
	b)	antaisi kansallisille parlamenteille mahdollisuuden ottaa kantaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskeviin vireillä oleviin ehdotuksiin; tässä suhteessa kansallisilla parlamenteilla on nykyisin kuusi viikkoa aikaa ottaa kantaa kyseisiin ehdotuksiin ennen kuin neuvosto päättää niistä; Euroopan parlamentti voisi sitoutua siihen, ettei se päätä asiasta neuvoston kanssa ensimmäisessä käsittelyssä ennen tuota kuuden viikon määräaikaa;

8. muistuttaa tarpeesta taata lainsäädännöllisten toimivaltuuksien yhdenmukaisuus Euroopan unionissa ja kehottaa määräämään esimerkiksi siitä, ettei maahanmuuttolainsäädäntöä rajoiteta pelkästään laittomaan maahanmuuttoon vaan että se kattaisi myös laillisen maahanmuuton;

9. on syvästi huolestunut, Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen väliseen sopimukseen lentoyhtiöiden PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriölle(5) liittyvästä, Yhdysvaltojen kirjallisesti ilmoittamasta matkustajarekisteriä koskevan väliaikaisen sopimuksen tulkinnasta, josta ilmenee, että USA:n viranomaisten tulkinta ei vastaa sopimuksen sisältöä eikä sen tarkoitusta, kun on kyse USA:n virastojen ja laitosten oikeudesta saada matkustajarekisteritietoja ja siitä, mihin tietueisiin niillä olisi pääsy;

10. kehottaa neuvostoa hyväksymään viipymättä ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella noudatettavista oikeuksista (KOM(2004)0328) ja ottamaan siinä asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin 12. huhtikuuta 2005 hyväksymän kannan(6);

11. toistaa näkemyksensä siitä, että Tampereella vuonna 1999 tehdyn esityksen mukaisesti

	–	vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta on tehtävä yleinen käytäntö ja EU:n lainsäädännön kulmakivi;
	–	oikeussuojaa on parannettava edelleen siviilioikeudellisten asioiden sovittelua, vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä ja maksusuoritusmääräysmenettelyä koskevien ehdotusten mukaisesti;
	–	lainsäädännön yhtenäistämiseen tähtäävistä toimista on säädettävä vasta sen jälkeen kun niiden vaikutukset perusoikeuksiin on arvioitu yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa;

12. on vakuuttunut tarpeesta säilyttää – sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission valtaoikeuksia – jäsenvaltioiden oikeus keskinäiseen avunantoon ja valvontaan myös siinä tapauksessa, että yhteisöllistäminen ulotetaan kolmanteen pilariin, kuten on tehty jo Schengen-yhteistyön ja terrorismin torjunnan kohdalla;

13. kannattaa komission hiljattain antamaa tiedonantoa, joka koskee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen liittyvän politiikan arviointijärjestelmän laatimista; muistuttaa lisäksi, että

	a)	arvioinnista olisi annettava myös Euroopan parlamentille vuosittain tiedonanto, jotta parlamentti voisi keskustella siitä perussopimusten mukaisesti yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa,
	b)	vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevan politiikan ja toimien vaikutusten arviointiin olisi otettava entistä enemmän mukaan kansalaisyhteiskunnan ja akateemisen yhteisön edustajia;

14. katsoo, että hienot tavoitteet jäävät vain aikomuksiksi, ellei niille osoiteta tarpeeksi henkilöstöresursseja ja varoja: katsoo, että tähän voitaisiin päästä mm. siten, että

	a)	sovelletaan EU:ssa yhteisvastuun ja vilpittömän yhteistyön periaatetta sekä jäsenvaltioiden välisen taloudellisen yhteistyön periaatetta,
	b)	mukautetaan eurooppalaisten virastojen (kuten Europolin, Eurojustin, Frontexin, Olafin tai CEPOLin) toimivaltuuksia, jotta ne voisivat panna täytäntöön jäsenvaltioiden Euroopan unionissa määrittämät strategiset painopistealueet,
	c)	mahdollistetaan kansainvälisten siviilikriisien ennaltaehkäisy ja torjunta; komissiossa ja neuvoston pääsihteeristössä on jo jonkin verran asiantuntemusta siitä, miten inhimillisiä, teknisiä ja taloudellisia resursseja voidaan hyvin lyhyellä varoitusajalla koota yhteen;

15. pyytää komissiota paneutumaan SIS II:n täytäntöönpanon nopeuttamiseen ja pitämään Euroopan parlamentin ajan tasalla prosessin etenemisestä ja perustelemaan jo todetut ja mahdolliset tulevat viivästykset;

16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)	Tämä koskee erityisesti YK:n turvallisuusneuvostoa sekä sen terrorismin vastaista komiteaa, perusoikeusneuvostoa sekä erityisvirastoja, jotka voivat monin eri perustein vaikuttaa EU:n toimiin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyvissä asioissa.
(2)	Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Euroopan neuvoston pääsihteeri ja YK :n ihmisoikeusvaltuutettu.
(3)	EUVL C 166 E, 7.7.2005, s. 58.
(4)	EUVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(5)	EUVL L 298, 27.10.2006, s. 29.
(6)	EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 159.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö