Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan (KOM(2005)0637),

–   ottaa huomioon 57:nnessä maailman terveyskokouksessa 22. toukokuuta 2004 hyväksytyn ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä koskevan maailmanlaajuisen strategian,

–   ottaa huomioon neuvoston 14. joulukuuta 2000 antaman päätöslauselman terveydestä ja ravitsemuksesta (2001/C 20 23.01),(1)

–   ottaa huomioon työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaavan neuvoston 3. kesäkuuta 2005 tekemät lihavuutta, ravitsemusta ja liikuntaa koskevat päätelmät,

–   ottaa huomioon EU:n urheiluministereiden 19. ja 20. syyskuuta 2005 pitämän epävirallisen kokouksen, jossa puheenjohtajavaltio Yhdistyneet kuningaskunnat ehdotti urheilua ja terveyttä käsittelevän työryhmän perustamista,

–   ottaa huomioon Sydneyssä 3.–8. syyskuuta 2006 pidetyssä 10. kansainvälisessä lihavuutta käsitelleessä kongressissa (ICO 2006) esitetyn tiedemiesten vetoomuksen,

–   ottaa huomioon Suomen puheenjohtajakaudella Kuopiossa 20. ja 21. syyskuuta 2006 aiheesta "Terveys kaikissa politiikoissa" järjestetyn korkean tason asiantuntijakonferenssin päätelmät,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0450/2006) ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,

A.   ottaa huomioon, että lihavuudesta kärsivien määrä Euroopan unionissa on kasvanut rajusti viimeisten 30 vuoden aikana, että ilmiön kasvuvauhti on sama kuin Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa ja että Euroopassa luokitellaan tällä hetkellä 27 prosenttia miehistä ja 38 prosenttia naisista ylipainoisiksi tai lihaviksi,

B.   ottaa huomioon, että lihavuuden lisääntyminen erityisesti lasten keskuudessa ei rajoitu pelkästään EU:hun ja muihin rikkaisiin valtioihin, vaan se lisääntyy merkittävästi myös useissa kehitysmaissa,

C.   ottaa huomioon, että lihavuus koskee myös yli viittä miljoonaa lasta 27 jäsenvaltion EU:ssa a että yleistymistahti on hälyttävä, sillä uusia tapauksia ilmaantuu joka vuosi lähes 300 000,

D.   ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan vammaisillaon muita suurempi riski lihoa, mikä johtuu useista tekijöistä, kuten energia-aineenvaihdunnan patofysiologisista muutoksista sekä ruumiinrakenteesta, lihasatrofiasta ja liikunnan puutteesta,

E.   katsoo, että vaikka energiansaanti on valtaosalla väestöä pysynyt samantasoisena 1950-luvulta lähtien, muutokset elintavoissa ovat johtaneet sekä liikunnan että ruumiillisen työn vähenemiseen ja pienentäneet siten energiantarvetta, minkä johdosta energiantarve ja energiansaanti eivät ole tasapainossa,

F.   ottaa huomioon, että useiden hankkeiden ja tutkimusten mukaan lihomiseen liittyy varhaisvaiheen sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön liittyviä eroja ja että sairaus on yleinen sellaisten perheiden parissa, joissa on alhainen tulo- ja koulutustaso,

G.   katsoo, että olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota erilaisiin jäsenvaltioissa esiintyviin ruokailutottumuksiin ja kulutustapoihin, kun laaditaan EU:n toimintasuunnitelmaa terveiden elintapojen edistämiseksi,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan terveystilannetta käsittelevän Maailman Terveysjärjestön (WHO) vuoden 2005 raportin mukaan suuri osa sairauksista johtuu seitsemästä suurimmasta riskitekijästä, joista kuusi (korkea verenpaine, kolesteroli, liian korkea painoindeksi, hedelmien ja vihannesten riittämätön saanti, liikunnan vähyys ja liiallinen alkoholin käyttö) liittyy ravintoon ja liikuntaan; katsoo, että näitä terveyteen vaikuttavia tekijöitä on priorisoitava yhtä paljon, jotta voidaan ehkäistä merkittävästi kuolemantapauksia ja sairauksia,

I.   katsoo, että terveellisenä voidaan pitää sellaista ruokavaliota, jonka ominaisuudet täyttävät tietyt määrälliset ja laadulliset kriteerit, kuten energian määrän suhteessa henkilökohtaiseen tarpeeseen, ja joka aina vastaa ruokavaliota koskevia periaatteita,

J.   katsoo, että Euroopan unionilla on sille perussopimuksessa uskotun toimivallan nojalla keskeinen rooli kuluttajan suojelussa edistämällä terveellistä ruokavaliota ja hedelmien ja vihannesten käyttöä ja että yhteisön urheilua ja liikuntaa edistävillä toimilla on täydennettävä jäsenvaltioissa, niiden alueilla ja kaupungeissa toteutettuja toimia,

K.   ottaa huomioon ylipaino-ongelmiin liittyvien sairauksien sosioekonomisen vaikutuksen, joka jo nyt on 4–7 prosenttia jäsenvaltioiden terveysmenoista; ottaa huomioon, että lihavuudesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista, joihin luetaan mukaan myös suurempi työttömyyden, sairaslomien ja työkyvyttömyyden riski, ei ole tehty täsmällistä tieteellistä arviointia,

L.   ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista on ottanut käyttöön politiikkoja, jolla pyritään puuttumaan lihavuusongelmiin ja parantamaan väestön terveyttä, ja että jotkut hallitukset ovat valinneet kieltotoimenpiteitä ja jotkut kannustimia,

M.   ottaa huomioon, että tietyt jäsenvaltiot ovat esimerkiksi päättäneet rajoittaa välipala-automaatteja tai jopa kieltää ne kouluissa tarjonnan yksipuolisuuden ja vähäsokeristen juomien, hedelmien ja vihannesten sekä dieettituotteiden vähäisen tarjonnan vuoksi,

N.   pitää kiinnostavana ensimmäisenä vaiheena yhtäältä eurooppalaisten virvoitusjuomavalmistajien viime aikoina tekemiä vapaaehtoisia sitoumuksia, joiden mukaan alle 12-vuotiaille lapsille suunnattua kaupallista tarjontaa rajoitetaan ja pyritään tarjoamaan monipuolisempia juomavaihtoehtoja kouluissa, ja toisaalta pikaruoka-alan kahden suuryrityksen sitoutumista ilmoittamaan hampurilaisten ja ranskalaisten perunoiden pakkauksissa tiedot tuotteiden sisältämästä ravintoarvosta,

O.   on ilahtunut useista eri aloitteista, joilla pyritään edistämään terveellistä ruokavaliota ja joita monet eurooppalaiset vähittäismyyjät testaavat, mukaan lukien terveellisten tuoteryhmien kehittäminen, ravintotietojen kattava ja helposti ymmärrettävä merkitseminen sekä kumppanuudet hallitusten, koulujen ja kansalaisjärjestöjen kanssa terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan hyödyistä tiedottamiseksi,

P.   katsoo, että käsiteltävänä oleva vihreä kirja on osa laajaa EU-aloitetta, jonka tarkoituksena on puuttua terveydelle vaarallisimpiin tekijöihin (huonot ruokailutottumukset ja liikunnan puute mukaan lukien) jotka - samoin kun tupakointi ja alkoholin käyttö - ovat suurimpia syitä sydän- ja verisuonitauteihin (jotka ovat yleisin miesten ja naisten kuolinsyy Euroopan unionissa) tiettyihin syöpiin, hengityselinten sairauksiin, osteoporoosiin ja tyypin 2 diabetekseen, jotka lisäävät kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kuormitusta,

Q.   ottaa huomioon komission 11. syyskuuta 2006 julkaiseman vihreään kirjaan liittyvät julkisen kuulemisen tulokset, joissa muun muassa vaaditaan unionilta yhteisön eri politiikanaloihin liittyviä toimia, joissa kiinnitetään erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin,

R.   katsoo, että yhteisöä kehotetaan ottamaan aktiivinen rooli yhteisillä politiikanaloilla tai 27 jäsenvaltion toteuttamien toimien lisäksi järjestämällä kuluttajille suunnattuja lihavuuttakäsitteleviä tiedotus- ja valistuskampanjoita, kannustamalla hedelmien ja vihannesten kulutukseen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa, rahoittamalla tutkimus-, koulutus- ja liikuntahankkeita sekä ottamalla käyttöön uutta tai tarkistettua lainsäädäntöä, jolla on tuntuvia vaikutuksia Euroopan kansalaisten ravitsemusterveyteen.

Lihavuus: poliittinen painopistealue?

1.   kiittää komissiota sitoutumisesta (määrällisesti ja laadullisesti) terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistämiseen sekä lihavuuden ja yleisimpien ruokavaliosta johtuvien sairauksien torjuntaan; kehottaa pitämään tätä vastedes Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden poliittisena painopistealueena;

2.   tunnustaa, että lihavuus johtuu useista tekijöistä ja että sitä sen takia olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti useilla eri politiikan aloilla;

3.   pahoittelee syvästi, että vaikka monet jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimiin, lihavien osuus väestöstä lisääntyy jatkuvasti, ja että jos suuntaus jatkuu tällaisena, on mahdotonta arvioida siitä aiheutuvia kansanterveydellisiä seurauksia, jotka asianmukaisilla toimilla olisivat kuitenkin vältettävissä;

4.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti lihavuuden krooniseksi sairaudeksi, jotta vältetään lihavien henkilöiden leimaaminen ja syrjiminen millään tavoin; kehottaa lisäksi varmistamaan, että näillä henkilöillä on mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässään;

5.   pitää myönteisenä lihavuuden torjuntaa koskevan peruskirjan hyväksymistä Istanbulissa 15.–17. marraskuuta 2006 pidetyssä WHO:n Euroopan ministerikokouksessa, painottaa kunnianhimoisten tavoitteiden asettamista toimille epidemian kurissa pitämiseksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan aikataulun näiden toimien täytäntöön panemiseksi ja priorisoimiseksi;

6.   tukee varauksetta maaliskuussa 2005 käynnistetyn ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen toimintafoorumin ('toimintafoorumi') työtä ja antaa hyväksyntänsä terveysasioiden pääosaston valitsemalle menetelmälle, joka on jatkuva vuoropuhelu teollisuuden, kansallisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

7.   on ilahtunut toimintafoorumin osanottajien jo tekemistä vapaaehtoisista sitoumuksista; painottaa tarvetta varmistaa, että tällaisia toimintafoorumissa tehtyjä sitoumuksia valvotaan tehokkaasti ja kehottaa komissiota laatimaan selkeitä arviointikriteerejä; toteaa, että luotettava arviointi on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että edistystä voidaan mitata asianmukaisesti ja tarvittaessa harkita EU:n lisätoimia tai lainsäädäntöehdotuksia; kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen toimintafoorumin työn tuloksista;

8.   pyytää komissiota tekemään vaikutusarvioinnin olennaisista poliittisista ehdotuksista määritelläkseen niiden vaikutuksen kansanterveyteen, lihavuuteen ja ravitsemusta koskeviin tavoitteisiin; suosittelee, että tämä 'terveys- tai lihavuustarkistus' tehtäisiin erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tutkimusohjelmissa, energiapolitiikassa sekä mainonta- ja elintarvikepolitiikassa;

9.   toteaa, että vaikka useat eri sidosryhmät osallistuvat nykyisin toimintafoorumiin, niillä on taipumusta keskittyä näkökulmaan, joka koskee lihavuuteen liittyvää energiansaantia; kehottaa siksi energiankulutukseen liittyviä sidosryhmiä, kuten tietokonepelien valmistajia, urheiluyhdistyksiä ja televisio-ohjelmien tarjoajia, osallistumaan keskusteluun tehokkaammin ja harkitsemaan vastaavanlaisten sitoumusten tekemistä;

10.   katsoo, että monien eurooppalaisten elintarviketeollisuuden alojen tämänhetkinen pyrkimys konkreettisiin toimiin lapsille suunnatun kaupallisen tarjonnan määrittämiseksi uudelleen ja elintarvikkeiden ja juomien ravintoarvojen ilmoittamiseksi on askel oikeaan suuntaan;

11.   kannustaa jäsenvaltioita määrittelemään kustannustehokkaita mahdollisuuksia yhdistää terveydenhuoltopalvelut teollisuuteen tavalla, joka saa potilaat ymmärtämään ja valvomaan ruokavalioitaan paremmin ja joka keventää lihavuuden aiheuttamaa taloudellista taakkaa; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä suunnitelmiin, joilla vastataan sellaisten kansalaisten tarpeisiin, jotka elävät sosiaalisesti ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevissa yhteisöissä;

12.   odottaa, että komissio esittää lähiaikoina valkoisessa kirjassaan käytännön toimia ylipainoisten ja lihavien henkilöiden määrän vähentämiseksi viimeistään vuodesta 2015 lähtien;

Kuluttajille tiedottaminen lapsesta lähtien

13.   katsoo, että lihavuuden torjunta- ja seurantapolitiikassa on otettava huomioon koko elinkaari syntymää edeltävästä kaudesta vanhuusikään saakka; katsoo lisäksi, että lapsuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota, sillä suuri osa ruokailutottumuksista saa alkunsa lapsuusvaiheessa;

14.   kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että erittäin nuoresta iästä lähtien annettava ravintoa ja terveyttä koskeva koulutus on ratkaiseva tekijä ylipainon ja lihavuuden torjumisessa;

15.   korostaa sitä vaaraa, että lihavuuden torjuntaa koskevia kampanjoita toteutetaan liian innokkaasti, ja katsoo, että ikätovereiden painostukselle alttiille lapsille ja nuorille olisi annettava oikeanlaisia esimerkkejä, jotta voidaan välttää muiden syömishäiriöiden, kuten anoreksia nervosan ja bulimian lisääntyminen;

16.   katsoo, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat keskeisessä asemassa tasapainoisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan terveysvaikutuksien edistämisessä ja riskien havaitsemisessa, varsinkin kun on kyse keskivartalolihavuudesta kärsivistä henkilöistä, joilla on suurempi riski sairastua erityisesti tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin sekä saada muita vaivoja; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ravitsemusterapeutin ammattia sitä kautta, että ravitsemusterapeutin ammattipätevyys tunnustetaan vastavuoroisesti ja määritellään ehdot ammatin harjoittajaksi ryhtymiselle, sekä takaamaan tieteellisen ammatillisen koulutuksen;

17.   muistuttaa, että lapset viettävät suurimman osan ajastaan koulussa ja että siksi on välttämätöntä, että kouluympäristö, erityisesti koulun ruokala, kannustaa lapsia kehittämään makuaan, tarjoaa mahdollisuuden omaksua ruoanlaiton perustaitoja ja perustietoa elintarvikkeista sekä edistää säännöllistä liikuntaa ja terveellistä elämäntapaa, erityisesti sen suuntauksen torjumiseksi, että liikuntakasvatukselle varataan EU:n kouluissa yhä vähemmän aikaa; kehottaa siksi komissiota kehittämään mekanismeja, joilla edistetään parhaita käytäntöjä kouluissa, ja kiinnittämään tällöin huomiota tehokkaimpiin tapoihin opettaa lapsille terveellisiä ruokailutottumuksia ja tarjota ravintoarvoltaan korkealaatuista ruokaa;

18.   pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden hallitusten käytäntönä on myydä koulujen leikkikenttiä asuntorakentamiseen;

19.   kehottaa jäsenvaltioita varaamaan riittävästi määrärahoja kouluruokailuun, jotta koulut voivat tarjota vastalaitettua, mieluiten luonnonmukaisesta tai alueellisesta maataloudesta peräisin olevaa ruokaa ja kannustaa terveellisten ruokailutottumusten omaksumiseen jo lapsesta lähtien;

20.   katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava takaamaan, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksia harrastaa urheilua ja liikuntaa koulussa; kannustaa jäsenvaltioita ja niiden paikallisviranomaisia ottamaan huomioon terveellisten ja aktiivisten elintapojen edistämisen, kun ne suunnittelevat koulujen sijaintia, jotta kouluja tuotaisiin lähemmäksi niitä yhteisöjä, joita ne palvelevat, ja jotta lapsille näin ollen annettaisiin mahdollisuus kävellä tai pyöräillä kouluun autossa tai linja-autossa istumisen sijaan;

21.   kehottaa eurooppalaisia virvoitusjuomavalmistajia toteuttamaan viipymättä 20. joulukuuta 2005 käytännesäännöissään antamansa sitoumukset ja erityisesti ne, joiden tavoitteena on rajoittaa kaupallista toimintaa ala-asteilla;

22.   katsoo, että jos välipala-automaatit ovat sallittuja yläasteella ja lukiossa, niiden on vastattava terveellistä ravitsemusta koskevia vaatimuksia;

23.   pitää vain lapsille suunnattujen television mainos- ja myynninedistämiskampanjoiden runsautta ja voimakkuutta tuomittavana; korostaa, että kyseisenlaiset kaupalliset käytännöt eivät kannusta terveellisiin ruokailutottumuksiin ja niitä on siten rajoitettava EU:n tasolla televisio ilman rajoja -direktiivin(2) avulla; korostaa lisäksi, että televisiomainokset vaikuttavat kiistattomasti 2–11-vuotiaiden lasten lyhytaikaisiin kulutustottumuksiin, mutta katsoo kuitenkin vanhempien olevan henkilökohtaisesti vastuussa sikäli, että he tekevät lopullisen ostopäätöksen; toteaa kuitenkin, että tutkimusten mukaan enemmistö vanhemmista haluaa selviä rajoituksia epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamiseen lapsille;

24.   kehottaa komissiota vakiinnuttamaan toimintafoorumin puitteissa vapaaehtoisia tai itsesääntelyyn perustuvia sitoumuksia rasvaa, sokeria ja suolaa runsaasti sisältävien elintarvikkeiden lapsille suunnatun markkinoinnin lopettamiseksi, mutta kehottaa komissiota antamaan lainsäädännöllisiä ehdotuksia, jos itsesääntelyn avulla ei saada aikaan muutosta;

25.   huomauttaa, että lapsille suunnatun mainonnan uudet muodot, kuten tekstiviestien lähettäminen matkapuhelimiin, verkossa pelattavat pelit ja leikkikenttien tukeminen olisi otettava huomioon tällaisia asioita käsiteltäessä;

26.   pitää viime kädessä välttämättömänä, että komissio ja eurooppalaiset tiedotusvälineet tekevät niin kutsutun herrasmiessopimuksen, jonka mukaan lapsille tarkoitettujen eri tiedotusvälineissä julkaistavien tuotteiden (televisio-, elokuva-, Internet- ja videopelituotantojen) yhteyteen on liitettävä terveyttä ja vapaa-ajanviettoa koskevaa tietoa, jotta Euroopan nuoret saadaan tiedostamaan urheilun sekä vihannesten ja hedelmien syömisen merkitys terveydelle;

27.   tunnustaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen merkityksen ruokavaliota koskevien neuvojen ja suositusten antamisessa;

28.   on sitä mieltä, että tiedotusvälineet (televisio, radio, Internet) ovat enemmän kuin koskaan aiemmin välttämätön pedagoginen väline terveellisen ravitsemuksen opettamiseen ja käytännön neuvojen jakamiseen kuluttajille, jotta he saavuttavat sopivan tasapainon jokapäiväisen kalorien saannin ja energiankulutuksen välillä ja saavat viime kädessä aidon valinnanvapauden;

29.   katsoo, että elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006(3) on selkeä kannanotto ja tarjoaa kuluttajille viimein luotettavaa, harhaanjohtamatonta ja johdonmukaista tietoa elintarvikkeiden ja erityisesti runsaasti sokeria, suolaa ja tiettyjä rasvoja sisältävien elintarvikkeiden ravitsemuksellisista ominaisuuksista; huomauttaa, että kyseisen asetuksen täytäntöönpano olisi toteutettava tavalla, joka edelleenkin kannustaa elintarvikkeita ja juomia valmistavia yhtiöitä innovoimaan ja kehittämään tuotteitaan ja antaa siihen mahdollisuuden; katsoo siksi, että kyseisen asetuksen yhteydessä on pidettävä ensisijaisen tärkeänä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen laatii ravintosisältöprofiileja, joissa on otettu huomioon viimeisin mahdollinen käytettävissä oleva tieto, ja jotka on laadittu tiiviissä yhteistyössä kuluttajajärjestöjen ja elintarvikealan toimijoiden kanssa, mukaan lukien vähittäismyyjät;

30.   ottaa huomioon kasvavan julkisen ja tieteellisen huolen keinotekoisten transrasvojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja panee merkille tiettyjen kansallisten (Kanadan, Tanskan) ja alueellisten (New Yorkin kaupungin) viranomaisten toimenpiteet transrasvojen poistamiseksi ihmisten ruokavaliosta; kehottaa EU:ta toimimaan transrasvojen saannin vähentämiseksi;

31.   katsoo, että elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24. syyskuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/496/ETY(4) on tarkistettava viipymättä siten, että se sisältää vähintään vaatimuksen ilmoittaa tuotteen sisältämät ravintoaineet ja niiden määrät sekä rasvojen laadun, jotta se vastaisi yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamis- ja yhteensovittamistavoitteita ja noudattaisi näin teollisuuden toimijoiden ja kuluttajayhdistysten suosituksia;

32.   on erittäin kiinnostunut elintarvikeyritysten, vähittäiskauppiaiden ja julkisten elinten useassa jäsenvaltiossa käyttöön ottamista elintarvikkeiden merkintäjärjestelmistä, joilla helpotetaan ravitsemusta koskevan tiedon saantia; tunnustaa tällaisten merkintäjärjestelmien arvon, samoin kuin terveellisten tuotteiden merkit, mikäli kuluttajat ne hyväksyvät ja ne ovat helppokäyttöisiä; muistuttaa, että tutkimusten mukaan järjestelmät, joissa ravintoaineiden määrät ilmoitetaan tulkittavissa olevin merkein, auttavat kuluttajia eniten terveellisten tuotteiden valinnassa; kehottaa komissiota hyödyntämään näitä kokemuksia ja tutkimusta kehittääkseen ja ottaakseen käyttöön EU:n laajuisen elintarvikkeiden pakkausten etupuolelle tehtävien merkintöjen järjestelmän ja huomauttaa, että kuluttajille suunnattu johdonmukainen tiedottaminen edellyttää tietynasteista yhdenmukaistamista tällä alalla ja että tietojen on perustuttava tutkimustuloksiin;

Ravitsemuksen ja liikunnan sisällyttäminen muihin yhteisön politiikanaloihin

33.   katsoo, että tuotteiden uudistaminen on tehokas väline rasvan, sokerin ja suolan saannin vähentämiseksi ruokavalioissamme, ja on tyytyväinen toimiin, joita jotkut valmistajat ja vähittäismyyjät ovat toteuttaneet tähän pääsemiseksi; toteaa, että tähän mennessä vain viisi prosenttia kaikista toimintafoorumin puitteissa tehdyistä vapaaehtoisista sitoumuksista liittyy tuotekehittelyyn; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, valmistajia, vähittäiskauppiaita ja ateriapalvelujen tarjoajia tehostamaan toimiaan sen takaamiseksi, että valmistajat, vähittäismyyjät ja ateriapalvelujen tarjoajat vähentävät rasvan, sokerin ja suolan määrää elintarvikkeissa; kehottaa valmistajia hyödyntämään tuotteiden uudistamista uusien ja joskus kalliimpien tuotemerkkien lanseeraamisen lisäksi myös asettaakseen etusijalle rasvan, sokerin ja suolan vähentämisen olemassa olevissa päivittäin käytettävissä tuotemerkeissä;

34.   korostaa, että on tärkeää antaa kuluttajalle oikeus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, mitä hän syö ja miten paljon liikuntaa hän harrastaa;

35.   pitää tärkeänä sitä, että terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen on poliittinen painopistealue terveysasioiden pääosaston lisäksi myös komission maatalouden, liikenteen, työllisyysasioiden, tutkimuksen, koulutuksen ja urheilun pääosastoille, jotka panevat täytäntöön sellaisia yhteisön politiikkoja tai ohjelmia, jotka vaikuttavat ravitsemusterveyteen; pyytää komissiota tekemään vaikutusarvioinnin olennaisista poliittisista ehdotuksista, jotta määriteltäisiin niiden vaikutus kansanterveyteen ja ravitsemuksellisiin tavoitteisiin, erityisesti YMP:sta;

36.   on tyytyväinen siihen, että nykyisestä kansanterveyttä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2003–2008) rahoitetaan useita lihavuutta käsitteleviä hankkeita; katsoo tarpeelliseksi varmistaa näiden määrärahojen jatkuvuus ja ottaa terveellisten elintapojen edistäminen lasten, nuorten ja vammaisten parissa toisen ohjelman (2007–2013) painopisteeksi;

37.   korostaa, että tiedotuskampanjat eivät ole parhaita mahdollisia keinoja saavuttaa sosioekonomisesti muita heikommassa asemassa olevat väestönosat; katsoo, että toiminta on mukautettava paikallisia tarpeita vastaavaksi ja sen on oltava yhteisölähtöistä, on luotava suoria yhteyksiä ja tehtävä tiivistä yhteistyötä paikallisten koulujen, lastentarhojen, kaikkien yleislääkäreiden, lastenlääkäreiden ja paikallisten terveyspalvelujen kanssa; huomauttaa, että tällaisten toimien arviointi on olennaista, jotta ymmärretään, vaikuttavatko ne asiaan toivotulla tavalla;

38.   kehottaa käyttämään rakennerahastoja sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien alueiden infrastruktuuri-investointeihin, joilla helpotetaan liikunnan ja turvallisen liikkumisen harrastamista eli esimerkiksi rakennetaan pyöräteitä ja kannustetaan ulkoleikkeihin turvallisessa ympäristössä; kehottaa samalla jäsenvaltioita investoimaan näihin tavoitteisiin;

39.   kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden tai alueiden asiasta vastaavien ministeriöiden kanssa osallistumaan "Koululiikunta"-ohjelmiin ns. testilaitoksissa;

40.   kehottaa komissiota arvioimaan sitä, missä määrin aliravitsemus ja liikkuvuuden puute ovat vanhuksien ongelmana, ja pohtimaan, mitä muita toimia on toteutettava tämän tärkeän, mutta joskus huomiotta jäävän yhteisön ihmisryhmän auttamiseksi kyseisessä asiassa;

41.   kehottaa jäsenvaltioita ja työnantajia edistämään työntekijöidensä osallistumista kuntoa ylläpitäviin toimiin ja liikuntaan, ja tekemään niin erityisesti niiden naisten kohdalla, jotka suorittavat yksitoikkoisia tehtäviä, jotka saattavat johtaa kroonisiin sairauksiin;

42.   tunnustaa työnantajien merkityksen terveellisten elintapojen edistämisessä työntekijöidensä keskuudessa; huomauttaa, että työntekijöiden terveyden ja edelleen tuottavuuden pitäisi olla osa yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevaa strategiaa; odottaa äskettäin käynnistetyn yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaisen liittouman edistävän hyvien käytäntöjen vaihtoa tällä alalla;

43.   ottaa vakavasti tiedeyhteisön 10:nnessä lihavuutta käsittelevässä kansainvälisessä kongressissa esittämän vetoomuksen tehostaa tutkimusta, jotta ymmärrettäisiin paremmin perintötekijöiden ja elintapojen vuorovaikutus sairauden synnyssä;

44.   on tyytyväinen tässä yhteydessä siihen, että yhteisö rahoittaa kuudennen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman aihealueen 'elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus' puitteissa yhdeksän hanketta, joissa etsitään uusia keinoja torjua lihavuutta keskittymällä esimerkiksi tiettyyn ikäryhmään tai tutkimalla perintötekijöiden, käyttäytymisen ja kylläisyydentunteen välistä vuorovaikutusta;

45.   kehottaa seitsemännessä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmassa toimiin, jotta lihavuuden torjunta paitsi otettaisiin edelleen tutkijoiden harjoittaman ruokavaliota, maataloutta ja bioteknologiaa koskevan kansainvälisen yhteistyön piiriin, myös määriteltäisiin yhteisen edun mukaiseksi monialaiseksi tutkimusaiheeksi;

46.   korostaa sen merkitystä, että käytössä on joukko verrannollisia terveydentilaa koskevia indikaattoreita, mukaan lukien tietoa ravintoaineiden saannista, liikunnasta ja lihavuudesta erityisesti ikäryhmän ja sosioekonomisen aseman perusteella luokiteltuna;

47.   on erittäin huolissaan hedelmien ja vihannesten kulutuksen vähentymisestä Euroopassa ja erityisesti matalan tulotason eurooppalaisissa kotitalouksissa johtuen tuotteiden hinnoista ja niiden todellista ravitsemuksellista hyötyä koskevan tiedon puutteesta;

48.   kehottaa komissiota ehdottamaan poliittisia puitteita ja sääntelyä koskevia puitteita, joilla tarjolle tuodaan ravintoaineiden ja muiden hyödyllisten ruoka-aineiden parhaita lähteitä ja joilla eurooppalaisten kuluttajien annetaan päättää tavoista, joilla he saavuttavat omiin elintapoihinsa ja terveyteensä parhaiten sopivan ravinnonsaannin;

49.   on huolestunut tiedoista, joiden mukaan Euroopassa tuotettujen hedelmien ja vihannesten ravintosisältö on heikentynyt viime vuosikymmenien aikana, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään tarvittaviin toimiin yhteistä maatalouspolitiikkaa tarkastettaessa vuonna 2008, niin että elintarvikkeiden ravintoarvoa pidetään tärkeänä kriteerinä ja tehostetaan laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoa ja kannustetaan terveelliseen ravitsemukseen maaseudun kehittämispolitiikassa;

50.   toivoo, että yhteinen maatalouspolitiikka ja Euroopan unionin käynnistämät terveysalan toimet olisivat keskenään johdonmukaisempia; kehottaa komissiota valvomaan tiukemmin sitä, että tiettyjen teollisuudenalojen saamilla eurooppalaisilla tuilla ei missään tapauksessa rahoitettaisi mainoskampanjoita, joissa esitellään runsaskalorisia tuotteita suotuisassa valossa;

51.   katsoo, että hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä on uudistettava siten, että tavoitteeksi otetaan tällaisten ravintoarvoltaan erinomaisten elintarvikkeiden kulutuksen kasvattaminen; on vakuuttunut lisäksi siitä, että kannustava politiikka (hintojen alentaminen, verokevennykset, muut tuet) on parempi vaihtoehto kuin runsaskaloristen tuotteiden ankarampi verotus (ns. "fat tax"), joka viime kädessä haittaisi eniten heikoimmassa asemassa olevia eurooppalaisia kotitalouksia;

o
o   o

52.  ° °

53.   kehottaa WHO:ta esittelemään Euroopan parlamentille nykyisen näkemyksensä lihavuudesta.

(1) EYVL C 20, 23.1.2001, s. 1. (2) Neuvoston direktiivi 89/552/ETY (EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY (EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60). (3) EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9. Oikaisu julkaistu EUVL L 12, 18.1.2007, s. 3. (4) EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/120/EY (EUVL L 333, 20.12.2003, s. 51).