Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 8. marraskuuta 2006 esittämän tiedonannon "Laajentumisstrategia ja pääasialliset haasteet 2006–2007" (KOM(2006)0649) ja erityisesti siihen kuuluvan Turkin edistymistä koskevan selvityksen,

–   ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2005 esittämän tiedonannon vuoden 2005 laajentumisstrategiasta (KOM(2005)0561),

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä(1),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman naisten roolista Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä(2),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2004 tekemän päätöksen aloittaa 3. lokakuuta 2005 neuvottelut Turkin kanssa sen liittymisestä Euroopan unioniin,

–   ottaa huomioon yhteisön säännöstön naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla,

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2003 kokoontuneen Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen Rec(2003)3 jäsenvaltioille naisten ja miesten tasapainoisesta osallistumisesta poliittiseen ja julkiseen päätöksentekoon,

–   ottaa huomioon ILO:n vuonna 1996 tekemän kotityötä koskevan yleissopimuksen N:o 177,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean EU:n ja Turkin neuvoa-antavan sekakomitean Kayserissa Turkissa 14. heinäkuuta 2006 laatiman raportin naisista ja työllisyydestä,

–   ottaa huomioon vuonna 2006 esitetyn Turkin parlamentin valiokunnan raportin perinteeseen perustuvista murhista ja kunniamurhista sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta,

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 10. marraskuuta 2005 antaman tuomion Turkin säädöksistä, jotka koskevat islamilaisen huivin käyttämistä yliopistoissa(3),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1976 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja siihen vuonna 1999 hyväksytyn valinnaisen pöytäkirjan, jotka ovat osa kansainvälistä lainsäädäntöä ja joiden sopimuspuoli Turkki on ollut vuosista 1985 ja 2002 alkaen, ja Turkin perustuslain 90 artiklan, jossa vahvistetaan, että kansainvälinen lainsäädäntö on etusijalla Turkin kansalliseen lainsäädäntöön nähden,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0003/2007),

A.   ottaa huomioon, että EU:n jäsenehdokkaiden on hyväksyttävä yhteisön säännöstö ja että naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo ovat osa yhteisön säännöstöä,

B.   ottaa huomioon, että komission Turkin edistymistä liittymisvalmisteluissa koskevassa kertomuksessa, joka sisältyy sen edellä mainittuun, 9. marraskuuta 2005 antamaan strategia-asiakirjaan, luetellaan naisten tilanteen osalta muun muassa seuraavat keskeiset huolenaiheet: naisiin kohdistuva väkivalta, erityisesti perheväkivalta ja kunniarikokset, korkea lukutaidottomuusaste, naisten vähäinen edustus parlamentissa ja paikallisissa edustuselimissä, naisten vähäinen osallistuminen työmarkkinoille ja siellä vallitseva syrjintä ottaen huomioon, että taloudellinen riippumattomuus on olennaisen tärkeää heidän emansipoitumisensa kannalta, minkä erityisesti pitäisi olla Turkin huolenaiheena,

C.   ottaa huomioon, että komissio on vuoden 2006 Turkin edistymistä koskevassa kertomuksessaan päätellyt, että naisten oikeuksien osalta lainsäädäntökehys on yleisesti ottaen tyydyttävä, mutta sen täytäntöönpano on edelleen haastava tehtävä,

1.   korostaa, että ihmisoikeuksien, myös naisten oikeuksien, kunnioittaminen on ehdoton edellytys EU:n jäsenyydelle, ja kehottaa komissiota ottamaan naisten oikeuksia koskevan kysymyksen keskeiseksi asiaksi neuvotteluissa Turkin kanssa;

2.   panee tyytyväisenä merkille, että Turkin ja EU:n välisissä liittymisneuvotteluissa on alkanut aktiivinen vaihe; pahoittelee kuitenkin Turkin uudistusprosessin hidastumista viime vuoden aikana ja naisten oikeuksiin liittyviä jatkuvia ongelmia;

Lainsäädännön täytäntöönpano ja koordinointi

3.   panee merkille, että naisten oikeuksia koskeva lainsäädäntökehys on yleensä ottaen ollut tyydyttävä, mutta katsoo, että sen täytäntöönpano on edelleen epätäydellistä; toistaakin siksi kehotuksensa naisten oikeuksia koskevan lainsäädännön täydestä ja tehokkaasta täytäntöönpanosta erityisesti maan köyhimmillä alueilla;

4.   vaatii Turkin hallitusta vauhdittamaan naisten oikeuksia koskevan uuden lainsäädännön täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että tämä lainsäädäntö on täysin sopusoinnussa yhteisön säännöstön vaatimusten kanssa ja että se pannaan käytännössä tehokkaasti täytäntöön;

5.   huomauttaa, että kesäkuussa 2005 voimaan tullut Turkin uusi rikoslaki vahvistaa merkittävästi naisten perusoikeuksia, mutta että miesten ja naisten tasa-arvoa koskevia eurooppalaisia direktiivejä ei ole vieläkään täysin siirretty osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee huolestuneena merkille (epäonnistuneet) yritykset kumota naisten oikeuksia koskeva lainsäädäntö;

6.   pitää valitettavana, että Kaakkois-Turkin joissakin osissa tyttöjen syntymiä ei rekisteröidä ja että tämä estää pakkoavioliittojen ja kunniarikosten torjumista, koska uhreilla ei ole virallista henkilöllisyyttä; kehottaa Turkin viranomaisia jatkamaan kaikkia tarvittavia toimia, joilla varmistetaan, että kaikkien turkkilaisten lasten syntymä rekisteröidään;

7.   korostaa, että Turkin hallituksen olisi ylläpidettävä maanlaajuista laillista avioliittorekisteriä ja tarvittaessa perustettava sellainen, jotta jokaiselle miehelle ja naiselle taattaisiin täydet kansalaisoikeudet, kuten pääsy opetuksen ja terveydenhuollon piiriin sekä tasapuolinen mahdollisuus osallistua työmarkkinoille;

8.   panee tyytyväisenä merkille, että Turkissa on perustettu naisten asemaa käsittelevä neuvoa-antava lautakunta, joka antaa neuvoja naisten oikeuksiin liittyvien hallituksen politiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

9.   painottaa, että työmarkkinaosapuolet, tasa-arvoasioiden kanssa toimivien erilaisten elinten ja kansalaisjärjestöjen edustajat sekä ammattiyhdistyksien edustajat on otettava mukaan lautakuntaan, mitä nyt ei ole tehty, ja kehottaa painokkaasti asianomaisia viranomaisia käyttämään lautakuntaa tehokkaasti, jotta sidosryhmien välisestä koordinaatiosta saataisiin tehokasta;

Kansalaisyhteiskunta

10.   toteaa olevansa edelleen huolestunut kansalaisjärjestöjen ja Turkin hallituksen yhteistyöstä;

11.   kehottaa kohtelemaan kaikkia kansalaisjärjestöjä samalla tavalla, vapaat ja riippumattomat naisjärjestöt mukaan lukien;

12.   katsoo, että Turkin hallituksen naisten oikeuksista vastaavan ministerin kokous 55 naisjärjestön kanssa Turkissa sekä päätös jäsennellä paremmin yhteistyötä ja tehokkaampaa koordinaatiota järjestöjen ja ministeriön välillä muodostavat hyviä käytäntöjä, jotka olisi säännöllisesti toistettava; odottaa näkevänsä tulevaisuudessa tämän poliittisen tahdon täytäntöönpanemisen konkreettisten aloitteiden ja toimien kautta;

13.   kehottaa komissiota ja Turkin hallitusta tunnustamaan naisten oikeuksia puolustavien kansalaisjärjestöjen aseman keskeisinä ja välttämättöminä kumppaneina virallisten ja pysyvien rakenteiden ja instituutioiden kautta sekä ottamaan kansalaisjärjestöt säädettyjen menettelyjen perusteella järjestelmällisesti mukaan EU:n jäsenyysneuvotteluihin;

14.   kehottaa Turkin hallitusta käynnistämään laajamittaisen kampanjan välittääkseen koko yhteiskunnalle mielikuvan naisista taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä eteenpäin vievinä toimijoina;

15.   panee merkille naisten oikeuksia puolustavien kansalaisjärjestöjen huolenaiheen ongelmista, joita niillä on EU:n tukien saamiseen liittyvien laaja-alaisten menettelyjen yhteydessä ja niiden toteuttaessa hankkeita, joita varten niille on myönnetty tukea; panee merkille, että monet naisten oikeuksia puolustavat kansalaisjärjestöt epäröivät hakea tukea ja että ne eivät saa siten käyttöönsä erityisen tarpeellisia taloudellisia resursseja;

16.   pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan kehittämiskeskuksen perustamista, joka työskentelee kansalaisyhteiskunnan kehityksen edistämiseksi;

17.   kehottaa komissiota tarjoamaan lisäapua, muun muassa vahvistamalla muiden avustuskeskusten suorituskykyä;

Tiedot, arviointiperusteet ja tavoitteet

18.   panee merkille, että naisten tilanteesta Turkissa ei ole vieläkään tarkkaa tietoa ja että nykyiset tiedot eivät vielä kata kaikkia naisten asemaan, rooliin ja oikeuksiin liittyviä ongelmia;

19.   pitää tässä yhteydessä tervetulleena Turkin valtion tilastotieteellisen instituutin vuoden 2007 alussa tekemää aloitetta laatia yhteiskunnallista sekä kulttuuri- ja talouselämän alaa koskevia sukupuolitilastoja mukaan lukien miesten ja naisten välistä palkkakuilua koskevia tietoja;

20.   pitää tervetulleena EU:n ja Turkin yhteistä sukupuolten tasa-arvon edistämishanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa sidosryhmien mahdollisuuksia suojella naisia perheväkivallalta, ja pitää myönteisenä hankkeen osana olevaa aloitetta kansallisesta tutkimuksesta naisiin kohdistuvan väkivallan syistä ja seurauksista, jonka yhteydessä on tarkoitus luoda naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva tietokanta;

21.   kehottaa Turkin hallitusta antamaan tarkkoja ja luotettavia tietoja naisten lukutaidottomuusasteesta, naisten tasavertaisesta pääsystä koulutukseen, naisten työvoimaan osallistumiseen liittyvistä ongelmista sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta, kunniamurhista ja pakkoavioliitoista;

22.   kehottaa komissiota esittämään Eurooppa-neuvostolle uudistusvauhdista antamissaan kertomuksissa selkeitä suuntaviivoja ja tarkkoja lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, jotka koskevat naisten oikeuksia;

23.   kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan, että kaikki naiset kielestään, rodustaan, etnisestä alkuperästään, ihonväristään, poliittisista mielipiteistään, vakaumuksestaan ja uskonnostaan riippumatta osallistuvat naisten oikeuksia koskeviin ohjelmiin;

24.   on äärimmäisen huolestunut komission havainnosta, että perheen suojelua koskevaa lakia sovelletaan vain osittain, ja kehottaa Turkin viranomaisia panemaan tämän lain täytäntöön välittömästi, oikein ja tehokkaasti, koska se edistää naisten aseman ja oikeuksien suojelua perheiden sisällä;

Naisiin kohdistuva väkivalta

25.   panee merkille, että naisiin kohdistuva väkivalta on yhä ongelma, ja tuomitsee naisiin kohdistuvat väkivaltatapaukset, mukaan lukien kunniamurhat, perheväkivallan, pakkoavioliitot ja moniavioisuuden;

26.   panee merkille komission toteamuksen, että vaikka Turkin uuden rikoslain säännösten mukaan kunniamurha on raskauttava tekijä murhatapauksissa, niin tuomioistuinten langettamat tuomiot ovat olleet epäyhtenäisiä; kehottaa oikeusviranomaisia panemaan rikoslainsäädännön säännökset täytäntöön ja tulkitsemaan niitä oikein ja tehokkaasti, jotta estettäisiin tämäntyyppiset rikokset sekä varmistamaan, että naisia vastaan tehty rikos ei ole peruste alentaa rangaistusta tai lieventävä asianhaara ja että kyseisiä tapauksia pidetään päinvastoin järjestelmällisesti mahdollisimman raskauttavana tekijänä;

27.   on syvästi huolestunut siitä, että naisten tekemiä itsemurhia, jotka johtuvat perheen vaikutuksesta, esiintyy edelleen ja erityisesti Itä- ja Kaakkois-Turkin alueilla; kehottaa Turkin viranomaisia suojelemaan naisia tämäntyyppiseltä perheiden harjoittamalta painostukselta ja toimittamaan tarkkoja ja luotettavia tietoja naisten tekemistä itsemurhista varsinkin näillä alueilla;

28.   kehottaa julkisia instituutioita (oikeuslaitosta, hallintoa, poliisia, terveydenhoitojärjestelmää jne.) varmistamaan, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset Turkissa saavat kaiken tarvittavan suojelun;

29.   korostaa, että tapauksissa, joissa uhreja ei ole suojeltu ja avustettu, olisi käynnistettävä oikeudellinen tutkinta julkisten instituutioiden kautta ja yritettävä ryhtyä rankaisutoimiin asiasta vastuussa olevia vastaan;

30.   panee tyytyväisenä merkille kiertokirjeen, jonka pääministeri lähetti Turkin parlamentin valiokunnan antaman, perinteeseen perustuvia murhia ja kunniamurhia sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan virallisen raportin jälkeen ja jossa määrätään kaikki ministeriöt, julkiset toimielimet ja paikalliset virkamiehet panemaan täytäntöön ehdotetut ratkaisut naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi; kehottaa Turkin hallitusta muotoilemaan sitovat ja käytännölliset ohjeet tämän virallisen kiertokirjeen täytäntöönpanemiseksi, myöntämään riittävästi varoja tarpeellisiin toimiin ja määrittelemään seuraukset ohjeiden noudattamatta jättämisestä;

31.   pitää tervetulleena Turkin sisäministeriön 9. tammikuuta 2007 antamaa virallista kiertokirjettä, jolla perustetaan toimintalinjojen koordinointia koskeva toimintasuunnitelma murhien ja kunniamurhien estämiseksi ja panee merkille, että tämän toimintasuunnitelman mukaan on pantava kunnolla toimeen laki turvapaikkojen perustamisesta kaikkiin yli 50 000 asukkaan kuntiin, jokaiseen kaupunkiin on perustettava erityisiä komiteoita koordinoimaan murhien ja kunniamurhien uhrien avustusta sekä toteuttava toimia, joilla uhreille annetaan psykologista ja taloudellista tukea ja joilla heitä suojellaan;

32.   pitää myönteisenä aloitetta antaa asepalveluksessa oleville sotilaille naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä koskevaa koulutusta ja sisällyttämään poliisikoulujen opetusohjelmaan sellaisia asioita, kuten naisten oikeudet osana ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvo, naisiin kohdistuva väkivalta ja kunniarikokset;

33.   kehottaa Turkin hallitusta ja komissiota asettamaan etusijalle väkivallan ja etenkin kunniarikosten torjumisen ja perustamaan erityisiä huippusuojattuja turvakoteja, myös Turkin kaakkoisosissa, jotta naisilla on turvakoti omassa naapurustossaan; vaatii tuki- ja avustustoimia naisten ilmaisille neuvontakeskuksille Kaakkois-Turkissa, esimerkiksi KA-MERille; vaatii taloudellista kehitystä, jossa keskitytään naisiin alueilla, joilla naiset altistuvat väkivallalle; korostaa, että on tärkeää, että tutkinnat ovat järjestelmällisiä ja että rangaistukset ovat tehokkaita ja että näin ollen poliisi- ja oikeusviranomaisille pitää antaa sukupuolten tasa-arvoa ja väkivallan torjumista koskevaa koulutusta; muistuttaa tarpeesta antaa tuomareille määräys soveltaa uusia lakeja, jotta väkivallanteoista ja erityisesti kunniarikoksista, pakkoavioliitoista ja moniavioisuudesta rangaistaisiin ankarasti, ja painottaa todistajien suojelun merkitystä; kehottaa Turkin hallitusta tekemään komission kanssa erityissopimuksen osallistumisesta lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevaan toimintaohjelmaan (Daphne-ohjelmaan) ja varaamaan kansallisesta talousarviosta tarvittavan rahoituksen tähän tarkoitukseen;

34.   huomauttaa, että naisille ei pidä tarjota ainoastaan suojelua vaan ennen kaikkea psykologista hoitoa ja neuvontaa; vaatii, että tällaisia palveluja tarjotaan naisten turvakodeissa ja paikan päällä alueilla, joilla naisten itsemurhien määrä on korkea ja joilla esiintyy paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa;

35.   kehottaa Turkin hallitusta luomaan yhteyksiä kaikkiin yhteiskunnan ryhmittymiin – kansalaisten ryhmittymiin, sosiaalisiin ja uskonnollisiin ryhmittymiin – käynnistääkseen kampanjoita, jotka on kohdennettu erityisesti nuorelle sukupolvelle tietoisuuden levittämiseksi siitä, että naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on vakava ihmisoikeuksien loukkaus, ja synnyttääkseen vastenmielisyyttä väkivaltaa kohtaan sen kaikissa muodoissa;

Turvakodit

36.   panee merkille, että väkivallan uhreiksi joutuneille naisille Turkissa tarkoitetut turvakodit, joiden kapasiteetiksi on ilmoitettu paikat 469 naiselle ja jotka ovat tähän mennessä tarjonneet palveluja 5512 naiselle(4), eivät vastaa noin 70 miljoonan väestön tarpeita, kun edes voimassa olevan lain edellyttämiä vaatimattomimpia vaatimuksia – eli turvakoti kaikissa kunnissa, joissa on yli 50 000 asukasta – ei ole riittävästi toteutettu;

37.   kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan turvakotien tehokkuuden ja turvallisuuden sekä niiden riittävän määrän naisten tarpeita varten;

38.   pitää myönteisenä, että on perustettu neuvontapuhelin "183 -sosiaalipalvelu perheille, naisille, lapsille ja vammaisille", johon voi ilmoittaa väkivallasta, ja pitää myönteisenä myös maanlaajuisen hätänumeron 157 perustamista ihmiskaupan uhreille ja uskoo, että nämä numerot voivat olla hyvä malli EU:lle;

39.   kehottaa jälleen Turkkia ratifioimaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan N:o 12;

40.   kehottaa Turkin hallitusta suorittamaan rakenteellisia ja henkilöstöä koskevia parannuksia naisten turvakodeissa ja poistamaan puutteet, jotka ovat antaneet aihetta valituksiin;

41.   kannustaa Turkin hallitusta tehostamaan yhteistyön edistämistä valtion instituutioiden/paikallisviranomaisten ja riippumattomien naisjärjestöjen välillä; kehottaa sitä myös tarjoamaan rahallista tukea riippumattomille ja itsenäisille naisten turvakodeille;

Poliittinen osallistuminen

42.   panee merkille, että naisten poliittinen osallistuminen Turkissa on liian vähäistä; korostaa, että naisten syrjintää voidaan joissakin tapauksissa lievittää parhaiten väliaikaisilla, positiivista erityiskohtelua koskevilla toimenpiteillä, kuten muun muassa kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa sallitaan, ja panee merkille, että valta- ja päätöksentekoasemissa tarvitaan ehdottomasti naispuolisia roolimalleja;

43.   ehdottaa, että esitetään sellaisia toimia, joilla taataan naisten asianmukainen edustus vaalilistoilla, koska se on paras tapa parantaa naisten osallistumista Turkin politiikkaan lyhyellä aikavälillä;

44.   kehottaa Turkin poliittisia puolueita ottamaan käyttöön sisäisiä sääntöjä, jotka takaavat naisten mukanaolon niiden johtoelimissä kaikilla tasoilla;

45.   kehottaa painokkaasti Turkin poliittisia puolueita ottamaan vuoden 2007 vaaleista lähtien enemmän naisia vaalilistoille, antamaan naisille puoluehierarkiassa asianmukaisen roolin ja herättämään tietoisuutta naisten poliittisen osallistumisen tärkeydestä;

46.   pahoittelee syvästi, että Turkin parlamentissa ei ole vieläkään perustettu pysyvää naisten oikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon valiokuntaa; painottaa, että Turkin hallituksen ja tiettyjen puolueiden puolueohjelmissaan tekemät lupaukset olisi pidettävä, ja tähdentää, että valiokunta olisi perustettava mahdollisimman pian;

47.   on huolestunut komission toteamuksesta, että naiset ovat edelleen alttiina syrjinnälle, koska heiltä puuttuu koulutusta ja koska lukutaidottomuusaste on maassa korkea, ja kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan sukupuolten tasa-arvon koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyn osalta erityisesti maan kaakkoisosassa; kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan toimenpiteitä koulutuksen alalla, jotta opetushenkilöstö saa asianmukaisen sukupuolten tasa-arvoasioita koskevan tietämyksen, ja luomaan kannustusjärjestelmän tyttöjen pitämiseksi opetusjärjestelmän parissa; kehottaa myös valistamaan koulutyttöjä ja -poikia miesten ja naisten tasa-arvosta ja naisten itsemääräämisoikeudesta, muun muassa koulujen opetusta ohjaavissa sukupuolisensitiivisissä periaatteissa;

Koulutus

48.   panee merkille, että UNICEFin arvioiden mukaan joka vuosi 600 000–800 000 oppivelvollisuusiän saavuttanutta tyttöä ei mene kouluun, koska heidän perheensä estää sen tai logististen vaikeuksien takia;

49.   pitää tervetulleena tyttöjen koulutuskampanjaa "Let's go to school, girls", jonka tuloksena 222 800 tyttöä on kirjoittautunut kouluun; pitää myös tervetulleena kansallista opetusta tukevaa kampanjaa, joka saavutti neljässä vuodessa lähes viisi miljoonaa aikuista, joista suurin osa oli maaseutualueiden naisia ja tyttöjä, jotka eivät voineet käydä koulua;

50.   painottaa koulutuksen tärkeyttä ja sen mahdollista myötävaikutusta naisten taloudelliseen riippumattomuuteen; kehottaa Turkin viranomaisia luomaan seurantajärjestelmän tyttöjen pitämiseksi opetusjärjestelmän parissa; pitää tärkeänä, että naiset voivat osallistua paremmin korkeakoulutukseen ja että he voivat olla mukana muun muassa psykologian alan opetuksessa, jotta he voivat valmistautua ja saada koulutusta muiden uhreiksi joutuneiden naisten avustamisessa;

Osallistuminen työmarkkinoille

51.   panee merkille, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on edelleen hyvin vähäistä eli alle 25 prosenttia ja että määrä on erittäin alhainen verrattuna naisten 49 prosentin keskimääräiseen työllisyysasteeseen 27 jäsenvaltion EU:ssa; panee merkille, että naisten työllisyysaste on laskenut noin 20 prosenttiin päinvastoin kuin naisten lisääntyvä osallistuminen epäviralliseen talouteen, mikä on usein tulosta yhdistelmästä, joka koostuu monien naisten alhaisesta koulutustasosta, vakiintuneen, laajalle levinneen, saatavilla olevan ja hinnaltaan kohtuullisen lasten, vanhusten ja vammaisten sukulaisten hoitojärjestelmän puutteesta ja sukupuolten välisestä työnjaosta yhteiskunnassa;

52.   painottaa komission toteamusta, että mukauttamista yhteisön säännöstöön vaaditaan yhtäläisten mahdollisuuksien alalla, mitä tulee vanhempainlomaan, samapalkkaisuuteen, tasa-arvoon työhön pääsyssä sekä oikeudellisten ja ammatillisten sosiaaliturvajärjestelmien piiriin pääsemiseen;

53.   pitää tässä valossa myönteisenä sellaisia hankkeita, kuten hollantilais-turkkilainen tasa-arvon vahvistamista työllisyydessä koskeva yhteinen hanke ja tulossa oleva naisten yrittäjyyden tukemista koskeva hanke, sekä Garanti-pankin ja KAGIDERin (Naisyrittäjien yhdistys) välistä yhteistyötä, joka käsittää jopa 30 000 Yhdysvaltain dollarin luottomahdollisuudet ja naisyrittäjille tarjottavan ilmaisen koulutuksen;

54.   kehottaa hallitusta perustamaan elimen tai elimiä edistämään, analysoimaan, seuraamaan ja tukemaan tasavertaista kohtelua työmarkkinoilla, mukaan lukien ammatillinen koulutus miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9. helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY(5) 8 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla;

55.   kehottaa työmarkkinaosapuolia ja Turkin hallitusta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet epävirallisen talouden siirtämiseksi virallisen talouden piiriin; pyytää komissiota vahvistamaan tämän toimenpiteen tukemisen yhdeksi prioriteetikseen;

56.   pyytää Turkin hallitusta antamaan oikeaa tietoa naisiin kohdistuvasta syrjinnästä, mukaan lukien huiveja käyttävien naisten pääsystä työmarkkinoille, jotta osoitettaisiin, onko uhkana epäsuora sukupuoleen perustuva syrjintä;

57.   kehottaa Turkin hallitusta parantamaan kotityöntekijöiden, joista useimmat ovat naisia, tilannetta; kehottaa painokkaasti tässä yhteydessä Turkkia allekirjoittamaan ja ratifioimaan edellä mainitun ILO:n kotityötä koskevan yleissopimuksen N:o 177 ja laajentamaan Turkin työlakia siten, että se kattaa kotityöntekijät;

58.   kehottaa jälleen kerran Turkin hallitusta laatimaan ja panemaan täytäntöön naisia ja työllisyyttä koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia, joiden ajanjakso on rajoitettu ja joilla on konkreettisia tavoitteita, EU:n jäsenvaltioissa nykyisin vallitsevan käytännön mukaisesti;

59.   kehottaa Turkin työministeriä ja työmarkkinaosapuolia sisällyttämään sukupuolten tasa-arvokysymykset politiikkoihinsa ja työehtosopimuksiinsa ja kehottaa Turkin ammattiyhdistyksiä järjestämään työolot epävirallisella sektorilla ja kouluttamaan unionin edustajia sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä; pitää tässä yhteydessä tervetulleena ammattijärjestö Türk-IS:n aloitteita;

60.   korostaa työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia naisten oikeuksien sekä heidän talouselämään, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään osallistumisensa edistämisessä; kannustaa työmarkkinaosapuolia edistämään enemmän naisten osallistumista sosiaalista vuoropuhelua käyviin elimiin;

61.   päättää arvioida säännöllisesti edistystä naisten oikeuksien alalla Turkissa komission vuosittaisen edistymiskertomuksen lisäksi ja sen yhteydessä sekä mitata Turkin edistystä naisten oikeuksien alalla edistymiskertomuksen arviointiperusteiden mukaisesti;

o
o   o

62.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevälle tarkkailijalle, Kansainvälisen työjärjestön pääjohtajalle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0381. (2) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 385. (3) 3 Leyla Şahin vastaan Turkki, Application No 44774/98. (4) Lähde: Nimet Çubukçu, Turkin naisten oikeuksista vastaava ministeri. (5) EYVL L 39, 14.2.1976, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/73/EY (EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15).