Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sopimuspuolten kokouksen 12. istunnon (COP 12) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan sopimuspuolten kokouksen toisen istunnon (COP/MOP 2), joka pidettiin Nairobissa Keniassa 6.–17. marraskuuta 2006,

–   ottaa huomioon aikaisemmat ilmastonmuutokseen liittyvät päätöslauselmansa, erityisesti 16. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumisesta(1), ja 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Nairobin ilmastonmuutoskokouksessa (COP 12 ja COP/MOP 2)(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen" (KOM(2007)0002),

–   ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) 1. työryhmän Pariisissa pitämässään 10. istunnossa 2. helmikuuta 2007 virallisesti hyväksymän päätelmän, joka sisältyy IPCC:n neljänteen arviointikertomukseen ja jossa kuvataan sitä, mitä tällä hetkellä tiedetään ilmastonmuutoksen ihmisperäisistä ja luonnonmukaisista syistä ja jossa arvioidaan ilmastonmuutoksen tulevia näkymiä;

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että viimeaikaiset äärimmäiset sääilmiöt, kuten tuhoisa myrsky Kyrill, ovat johtaneet ilmastonmuutosta koskevan keskustelun kiihtymiseen entisestään,

B.   ottaa huomioon, että yksittäistä sään ääri-ilmiötä ei voida suoraan yhdistää ilmastonmuutokseen, mutta katsoo, että on huomattava lukuisten tiedemiesten olevan sitä mieltä, että sään ääriolosuhteiden kasvava esiintymistiheys voidaan yhdistää ilmaston muuttumiseen,

C.   ottaa huomioon, että viimeaikaisissa tieteellisissä raporteissa tuodaan esille huoli, että jo käynnissä olevat ilmastonmuutosprosessit voivat voimistua erilaisten niitä ruokkivien heijastusmekanismien johdosta,

1.   korostaa tarvetta ryhtyä kiireesti konkreettisiin ja maailmanlaajuisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä poliittisen johtajuuden tarvetta prosessin viemiseksi eteenpäin;

2.   pitää tässä mielessä tervetulleena, että sekä komissio että puheenjohtajavaltio ovat nostaneet ilmastonmuutoksen tärkeimpien poliittisten tavoitteidensa joukkoon;

3.   kehottaa Euroopan unionia säilyttämään johtavan roolinsa neuvotteluissa, joissa pohditaan ilmastonmuutoksen torjumisen kansainvälisiä puitteita vuoden 2012 jälkeisenä aikana, ja kehottaa sitä esittämään jatkossakin kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten kumppaneiden kanssa käymissään keskusteluissa;

4.   kehottaa Euroopan unionia osoittamaan päättäväisyytensä ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi ottamalla mitattavissa olevia edistysaskeleita kasvihuonekaasujen vähentämisessä ja toteuttamalla kansalliset ja kansainväliset päästöjen vähennystavoitteensa;

5.   myöntää, että EU:n osuus kasvihuonekaasupäästöistä, mikä Euroopan yhteisön antaman neljännen kansallisia tiedonantoja koskevan kertomuksen, joka annetaan ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen mukaisesti (KOM(2006)0040), mukaan on 14 prosenttia, voi vaikuttaa vähäiseltä; korostaa kuitenkin, että jos se ilmaistaan päästöinä asukasta kohti, EU:n osuus on yksi maailman suurimmista; muistuttaa näiden erojen kaventamiseksi komissiota ja jäsenvaltioita niiden Kioton pöytäkirjan ja Marrakeshin sopimuksen mukaisista velvoitteista huolehtia siitä, että niiden käyttämät joustavat välineet täydentävät toisiaan;

6.   painottaa tarvetta vauhdittaa huomattavasti kansainvälisiä neuvotteluja vuoden 2012 jälkeisestä kehyksestä, jotta varmistetaan, että Kioton pöytäkirjan ensimmäisen ja toisen sitoumusjakson väliin ei jää aukkoa ja jotta kansainvälisellä yhteisöllä jää aikaa suunnitella tarvittavat toimenpiteet; toistaa kehotuksensa päästä sopimukseen vuoden 2008 loppuun mennessä tai viimeistään vuonna 2009;

7.   korostaa, että EU:n olisi rakennettava strategiansa sen oletuksen varaan, että ilmastonmuutosta koskevasta kehyksestä vuoden 2012 jälkeisenä aikana sovitaan kansainvälisellä tasolla; pitää siksi ennenaikaisena keskustella tässä vaiheessa varastrategiasta, johon turvaudutaan siinä tapauksessa, että kyseistä kansainvälistä sopimusta ei saada aikaan;

8.   muistuttaa, että kuten se esitti 16. marraskuuta 2005 ja 26. lokakuuta 2006 antamissaan edellä mainituissa päätöslauselmissa EU:n ilmastomuutosstrategian olisi perustuttava seuraaviin, komission tiedonannossaan osin hyväksymiin avaintavoitteisiin:

9.   pitää valitettavana, että komission "energia- ja ilmastopaketissa" ei ole tehty selväksi, mikä on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite vuoteen 2020 mennessä; tähdentää, että kaikkien teollisuusmaiden kokonaispäästöjä on vähennettävä vähintään 30 prosenttia, jotta EU:lla on kohtuulliset edellytykset päästä tavoitteeseensa rajoittaa keskilämpötilan nousu kahteen celsius-asteeseen;

10.   vaatii, että EU:n on perustettava kaikki sisäiset politiikkansa ja toimenpiteensä tavoitteeseen, jonka mukaan päästöjä vähennetään 30 prosenttia vuoden 1990 määriin verrattuna vuoteen 2020 mennessä;

11.   korostaa, että jotta kansainvälisesti voidaan sopia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 30 prosenttia kaikissa teollisuusmaissa, Euroopan unionin on keskityttävä ympäristöpolitiikan lisäksi myös ulkopolitiikkaan ja kansainväliseen kauppapolitiikkaan sekä halukkuuteen saada aikaan muutos energian ja muiden luonnonvarojen kysynnässä, ja katsoo, että tämä laajempi näkökulma on sisällytettävä strategiakeskusteluun edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi;

12.   ottaa huomioon, että taloudellisesti kehittyneet maat ovat vieneet suuren osan energiaa ja luonnonvaroja kuluttavista toiminnoistaan ja teknologioistaan niitä vähemmän kehittyneisiin maihin, missä samat toiminnot voivat aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön politiikkoja kyseisten käytäntöjen ehkäisemiseksi;

13.   painottaa, että kehittyneillä mailla on erityinen vastuu ilmastonmuutoksen torjumisessa maailmanlaajuisesti; kehottaa sen vuoksi ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen liitteen I sopimuspuolia täyttämään nykyiset sitoumuksensa ja hyväksymään kunnianhimoiset tavoitteet vuonna 2013 alkavalle toiselle velvoitekaudelle; kehottaa lisäksi niitä teollisuusmaita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Kioton pöytäkirjaa, harkitsemaan uudelleen kantaansa, ryhtymään tehokkaisiin kansallisiin toimiin ja osallistumaan aktiivisesti tuleviin kansainvälisiin neuvotteluihin voidakseen osallistua tulevaan ilmastonmuutospolitiikkaan;

14.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta toteuttaa kauppaa koskevia raja-alueiden sopeutustoimia, jotta voitaisiin kompensoida vailla hiilidioksidirajoitteita toimivien teollisuusmaiden tuottajien mahdollisia lyhyen aikavälin kilpailuetuja;

15.   toistaa ehdotuksensa tarkistaa päästökauppajärjestelmää niin, että yhdenmukaistetaan vertailuarvoihin ja huutokauppaan perustuva jakomenetelmä; ehdottaa, että päästöoikeuksien jakamista ilman kustannuksia olisi vähennettävä ja ehdottaa jäsenvaltioille, että esimerkiksi päästöoikeuksia huutokauppaamalla saadut tulot olisi jaettava takaisin kansalaisille ja asianomaisille yrityksille;

16.   on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että muut kuin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen liitteessä I tarkoitetut sopimuspuolet on saatava tiiviimmin mukaan prosessiin, mutta korostaa, että kehitysmaita ei voida käsitellä kokonaisuutena ja että kehitysmaiden toteuttamat tai kehitysmaissa toteutetut toimet on eriytettävä niiden erityisten kansallisten olosuhteiden perusteella; korostaa myös, että vähiten kehittyneiltä mailta ei pitäisi vaatia minkäänlaisia sitoumuksia;

17.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhtäläisten kansainvälisten toimintaedellytysten varmistamiseksi harkitsemaan alakohtaisten tavoitteiden ehdottamista sellaisten maiden energiavaltaisille vientiteollisuusaloille, joita sitovat päästöjen vähennysvelvoitteet eivät koske, millä toimenpiteellä täydennettäisiin teollisuusmaiden sitovia päästötavoitteita;

18.   korostaa, että energiapolitiikka on ratkaisevan tärkeä osa EU:n maailmanlaajuista ilmastonmuutosstrategiaa ja että uusiutuvien energianlähteiden monipuolistamisessa ja kaikkein energiatehokkaimpiin teknologioihin siirtymisessä olisi mahdollisuuksia päästöjen merkittävään vähentämiseen ja samalla voidaan vähentää riippuvuutta ulkoisista energialähteistä;

19.   katsoo, että lukuisten sähkölaitosten nykyinen tehottomuus pahentaa merkittävästi ilmastonmuutoksen maailmanlaajuista ongelmaa, ja kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia, joissa vaaditaan kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että sähköntuotannon sivutuotteena vapautuva energia valjastetaan yhdistettyyn lämmön- ja energiantuotantoon tarkoitetun teknologian avulla;

20.   katsoo, että energiatehokkuuden alalla on mahdollista toteuttaa valtavia päästövähennyksiä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoisia toimenpiteitä ja tavoitteita tällä alalla ja tutkimaan mahdollisuutta ylittää komission ehdottama 20 prosentin vähennystavoite;

21.   on sitä mieltä, että tasapainoisten kansallisten vero-/maksujärjestelmien avulla energiatehokkuutta voidaan parantaa jäsenvaltioissa ja tarpeetonta energiankulutusta voidaan välttää;

22.   kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n laajuinen verojärjestelmä, jolla pyritään edistämään hiiltä vähän käyttävään talouteen siirtymistä, rohkaisemaan parhaiden saatavissa olevien teknologioiden ja tuotantoprosessien käyttöä ja kyseistä tavoitetta palvelevia kestävämpiä kulutustottumuksia;

23.   kehottaa jäsenvaltioita täyttämään sitoumuksensa ryhtymällä tarvittaviin toimiin pannakseen viipymättä täytäntöön rakennusten energiatehokkuudesta 16. joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY(3), joka tuli voimaan 4. tammikuuta 2003 ja jonka avulla rakennusalan arvioidaan voivan päästä noin 22 prosentin kustannustehokkuussäästöön; kehottaa siksi komissiota käynnistämään asianmukaiset menettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vielä ole toteuttaneet direktiivin 2002/91/EY täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimia;

24.   korostaa, että liikenteen alalla energian kulutus on lisääntynyt eniten ja että maantieliikenteen osuus yhteisön hiilidioksidipäästöistä on noin 25 prosenttia; kehottaa näin ollen edistämään julkista liikennettä ja toteuttamaan liikenteen alalla, lentoliikenne mukaan lukien, sitovia toimia, joilla sen päästövähennykset nostetaan muiden alojen tasolle vuoteen 2020 mennessä, sekä kehittämään kokonaisvaltaisempaa ja vihreämpää ja ympäristöä ja luonnonvaroja säästävää julkista liikennettä;

25.   korostaa, että ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä on kiireesti vähennettävä ja vaatii siksi komissiota määräämään kaikille Euroopan unionissa myydyille uusille autoille sitovaksi tavoitteeksi 120 grammaa kilometriä kohti vuoteen 2012 mennessä;

26.   toistaa vaatimuksensa, että lento- ja meriliikenteen päästöt on sisällytettävä kansainvälisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähennysvelvoitteisiin vuoden 2012 jälkeisenä aikana, ja kehottaa uusiin ponnisteluihin kerosiiniveron käyttöön ottamiseksi EU:ssa ja maailmanlaajuisesti;

27.   panee merkille ehdotuksen sitovasta tavoitteesta, jolla pyritään kasvattamaan uusiutuvien energiamuotojen osuus EU:n energiavalikoimasta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ja pitää sitä hyvänä lähtökohtana, mutta katsoo, että kyseinen tavoite olisi nostettava 25 prosenttiin EU:n energiavalikoimasta;

28.   panee merkille, että alakohtaisesti ei ole asetettu uusiutuvia energiamuotoja koskevia sitovia tavoitteita; panee merkille, että niiden avulla voidaan todella vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ilmastonmuutoksen torjumiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan jäsenvaltioille, että ne asettavat erilaiset olosuhteensa huomioon ottaen yleisen tavoitteen lisäksi erityisesti sähköntuotannon, lämmityksen ja jäähdytyksen osalta alakohtaisia tavoitteita uusiutuvan energian käytölle, kuten uusiutuvien energialähteiden etenemissuunnitelmaan (KOM(2006)0848) sisältyvässä vaikutusten arvioinnissa on esitetty;

29.   toistaa, että käyttämällä uusiutuvaa energiaa lämmitykseen ja jäähdytykseen on mahdollista paremman kustannustehokkuuden ansiosta vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; pitää valitettavana, että komissio ei ole antanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun lämmön ja jäähdytyksen tukemista koskevaa ehdotusta direktiiviksi, kuten se oli luvannut Euroopan parlamentille, mutta panee merkille, että komissio suunnittelee edelleen lainsäädäntötoimien toteuttamista kyseisellä alalla;

30.   toistaa painokkaasti 14. helmikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa(4) esitetyt suositukset ehdotuksesta, joka koskee uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämpöä ja jäähdytystä;

31.   panee merkille komission ehdotuksen, jonka mukaan biopolttoaineiden käytölle olisi asetettava sitovaksi tavoitteeksi 10 prosentin osuus ajoneuvojen polttoaineista vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että myös 12,5 prosentin tavoite olisi toteuttamiskelpoinen ja suositeltava; painottaa biopolttoaineiden kestävän tuotannon merkitystä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön biopolttoaineiden kestävän tuotannon mahdollistavan sertifiointijärjestelmän ja normiston (esimerkiksi teknistä sääntelyä), joita sovelletaan sekä Euroopan unionissa tuotettuihin että unioniin tuotuihin biopolttoaineisiin;

32.   panee merkille, että komissio myöntää fossiilisten polttoaineiden tärkeyden keskipitkällä aikavälillä ja mahdollisuuden käynnistää lisätutkimuksia niiden hiilipitoisuuden vähentämiseksi kahden celsius-asteen hiilidioksidipäästötavoitteen mukaisesti; katsoo, että tähän tavoitteeseen olisi sisällettävä fossiilisten polttoaineiden tehokkuuden jatkuva uudenaikaistaminen ja parantaminen, uuden sukupolven laitosten kehittäminen, hiileen, kaasuun ja öljyyn liittyvän hiilen sitomista ja varastoimista koskevan tehokkaan ja taloudellisen menetelmän jatkokehittäminen eurooppalaisen teknologiayhteisön Fossiilisten polttoaineiden voimalaitosten päästöttömyyttä koskevien tavoitteiden mukaisesti, ja EU:n lainsäädännössä asetettujen esteiden poistaminen; tunnustaa hiilen sitomista ja varastointia koskevien teknologioiden merkityksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta;

33.   kannattaa ehdotusta energiakumppanuudesta Afrikan kanssa; suosittaa kuitenkin painokkaasti, että myös Kiinan ja Intian kanssa käynnistetään vastaavanlainen kumppanuus, pitäen mielessä kasvihuonekaasupäästöjen raju kasvu kyseisissä maissa ja kiireellinen tarve auttaa niitä kehittämään valmiuksiaan ja investoimaan hiilettömiin, vähän hiiltä käyttäviin ja energiatehokkaisiin teknologioihin (kiinnittäen erityistä huomiota uusiutuvaan energiaan) ja vaatimalla myös, että EU tekee työtä asianomaisten alueiden kanssa trooppisten metsien häviämisen torjumisessa ja samalla kannustaa metsänistutuksia ja metsien uudelleen istutuksia; ehdottaa lisäksi Venäjän, Ukrainan, Pohjois-Afrikan ja Kaspian meren maiden kanssa tehtävän energiayhteistyön tiivistämistä;

34.   katsoo, että merkittävät ponnistukset päästöjen vähentämiseksi voivat tukea talouskehitystä ja ovat jopa kestävän talouskehityksen ennakkoehto tulevina vuosikymmeninä; toistaa, että ympäristötekniikat voivat lisätä Euroopan unionin kilpailukykyä ja edesauttaa samalla merkittävästi päästöjen vähentämistä; panee merkille, että ympäristötekniikat ovat näin ollen EU:n Kioton velvoitteita ja Lissabonin strategiaa tukevan kestävän kehityksen strategian keskeisimpiä osatekijöitä;

35.   painottaa niitä taloudellisia, sosiaalisia ja terveydenhoidollisia kustannuksia, joita aiheutuu, jos toimiin ei ryhdytä, minkä muun muassa Sternin raportti ilmastonmuutoksen taloudellisista näkökohdista osoitti; palauttaa mieleen, että toimien toteuttamatta jättäminen aiheuttaisi vahinkoja, jotka vastaavat arvoltaan noin 5–20 prosenttia maailman BKT:stä vuosittain, kun taas asianmukaisen ilmastopolitiikan ja puhtaisiin teknologioihin sijoittamisen kustannuksien arvioidaan olevan noin puolesta yhteen prosenttiin maailman vuosittaisesta BKT:stä vuoteen 2050 asti, jos ei oteta huomioon lisäksi ympäristölle ja terveydelle koituvia etuja; ottaa huomioon, että aikailu lisää kielteisten ympäristövaikutusten ja kasvavien hillitsemiskustannusten riskiä;

36.   tunnustaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia, jotka edellyttävät välittömiä toimia EU:lta ja kansainväliseltä yhteisöltä; katsoo, että vuoteen 2050 mennessä ylivoimaisesti suurin osuus EU:n energiatarpeista on tyydytettävä hiilivapaista lähteistä tai ne on tuotettava tekniikalla, jotka eivät lisää kasvihuonekaasupäästöjä ja säästävät energiaa, ovat tehokkaita ja peräisin uusiutuvista energialähteistä, ja että siksi on laadittava selkeä etenemissuunnitelma tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa komissiota asettamaan kunnianhimoiset mutta realistiset tavoitteet sellaisia energiateknologioita varten, joiden hiilidioksidipäästöt ovat äärimmäisen matalia tai olemattomia ja hiilidioksidineutraaleja ja joiden toimitukset olisivat 60 prosenttia EU:n sähkönkysynnästä vuoteen 2020 mennessä Euroopan ilmasto- ja energian toimitusvarmuustavoitteiden tukemiseksi;

37.   katsoo, että tämän alan tutkimusta olisi tehostettava ja olisi asetettava selkeitä ympäristötavoitteita, jotta kannustetaan kehittämään ja käyttämään parempia ja ympäristöystävällisempiä teknologioita;

38.   pitää kiinni kannastaan, että päästöjen vähentäminen maailmanlaajuisesti ei saa johtaa muiden uhkien syntymiseen, kuten ydinaseiden leviämiseen tai terrorismiin; katsoo siksi, että ydinenergia pitäisi edelleen jättää puhtaan kehityksen ja yhteistoteutuksen mekanismien ja muiden sellaisten välineiden ulkopuolelle, joilla pyritään palkitsemaan kehitysmaita saavutetuista päästövähennyksistä;

39.   kannustaa pyrkimään siihen, että Euroopan kansalaiset voivat osallistua paljon laajemmin ja suoraan hillitsemistoimiin; kehottaa komissiota siksi tehostamaan toimintaansa tilanteen vakavuutta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja pyrkimään tiedottamaan, miten yksittäinen kansalainen voi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan;

40.   kehottaa jälleen Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoisen teknologiakumppanuuksia koskevan politiikan, johon sisältyy puhtaita teknologioita ja niiden siirtoja kehitysmaihin, jotta niitä autetaan kehittämään talouttaan ja lisäämään hyvinvointiaan kestävämmällä tavalla;

41.   kehottaa komissiota arvioimaan ilmastonmuutoksen seuraukset maanpinnan lämpötilan nousuna, sademäärien vähenemisenä ja pohjavesien tilan muutoksina; pitää erityisen tärkeänä tutkia, mitä vaikutuksia biomassan lähteenä ja hiilivarastona toimivan viljelykelpoisen maa-alueen pienenemisellä on; painottaa tiettyjen maatalousalan hoitokäytäntöjen merkitystä;

42.   kehottaa kaikkia asiaa käsitteleviä parlamentin valiokuntia ja valtuuskuntia tekemään tiivistä yhteistyötä ilmastonmuutoskysymysten yhteydessä, jotta parlamentin teollisuus-, energia-, liikenne-, maatalous-, tutkimus- ja kehitysyhteistyöpolitiikka sekä muut aloitteet sopisivat paremmin yhteen ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden kanssa ja jotta ilmastonmuutoskysymykset otettaisiin säännöllisesti esille parlamenttien välisissä valtuuskunnissa ja lainsäädännöstä käytävän transatlanttisen vuoropuhelun yhteydessä;

43.   kehottaa kolmea puheenjohtajavaltiota (Saksa, Portugali ja Slovenia) varmistamaan, että vauhditetaan ilmastonmuutosta koskevia toimia samalla kun poliittisen tason sitoumuksia lisätään ja kansainvälisellä tasolla prosessiin osallistuvien kansainvälisten kumppaneiden määrää kasvatetaan;

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.

(1) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 120. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0460. (3) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65. (4) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 115.