Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2079(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0005/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0005/2007

Keskustelut :

PV 14/02/2007 - 14
CRE 14/02/2007 - 14

Äänestykset :

PV 15/02/2007 - 6.2
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0043

Hyväksytyt tekstit
PDF 132kWORD 59k
Torstai 15. helmikuuta 2007 - Strasbourg
Talousarviotuki kehitysmaille
P6_TA(2007)0043A6-0005/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma talousarviotuesta kehitysmaille (2006/2079(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 ja 180 artiklan,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 18. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään kansainvälisen yhteisön yhteiset vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman (Kairo, 1994),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Yhteisön tuki talousuudistusohjelmiin ja rakennesopeutukseen: tilanne ja näkymät" (KOM(2000)0058),

–   ottaa huomioon yhteistyötoimisto EuropeAidin (AIDCO) ja komission kehitysyhteistyön pääosaston (DEV) ja ulkosuhteiden pääosaston (RELEX) huhtikuussa 2003 julkaiseman oppaan kolmansille maille annettavan talousarviotuen ohjelmoimisesta ja käyttöönotosta (Guide to the Programming and Implementation of Budget Support for Third Countries),

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1) (Cotonoun kumppanuussopimus),

–   ottaa huomioon Birminghamin yliopiston kansainvälisen kehityksen laitoksen ja sen kumppaneiden toukokuussa 2006 julkaiseman yhteenvetoraportin yleisen talousarviotuen yhteisestä arvioinnista,

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2001 talousarviotukiin kohdennettuihin rakennesopeutustukiin liittyvistä vastikevaroista (seitsemäs ja kahdeksas EKR) ja komission vastaukset(2),

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2005 EKR:n talousarviotuesta AKT-maille: komission tapa hallinnoida julkistalouden uudistusta ja komission vastaukset(3),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Yhteistyö aseellisissa selkkauksissa osallisina olevien AKT-maiden kanssa" (KOM(1999)0240),

–   ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kehitysavusta ja korruptiosta kehitysmaissa(4),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasioiden pääosaston kesäkuussa 2004 laatiman muistion talousarviotuen eduista ja haitoista tuen toimittamisen muotona,

–   ottaa huomioon OECD:n korkean tason kehitysyhteistyökomitean (DAC) kokouksen Pariisissa maaliskuussa 2005,

–   ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta 2. maaliskuuta 2005,

–   ottaa huomioon kesäkuussa 2005 julkaistun julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevan ohjelman (PEFA) suoritusten arviointikehyksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0005/2007),

A.   toteaa, että parhaillaan keskustellaan siitä, miten kehitysyhteistyövaroista saataisiin tehokkaimpia tuloksia tuensaajamaiden ihmisten hyväksi,

B.   katsoo, että on todettava, että useiden vuosikymmenten ponnistelut kehitysmaiden ihmisten jokapäiväisten elinolojen parantamiseksi ovat epäonnistuneet monissa maailman osissa, mikä johtuu erilaisista monimutkaisista syistä ja olosuhteista, joista eräät voidaan selvästi osoittaa huonoksi hallinnoksi, varojen väärinkäytöksi ja korruptioksi,

C.   katsoo, että kehitysyhteistyöhön sitoutumisen tarve ei edellytä ainoastaan jatkuvaa perustelemista yleisölle, vaan myös vuorovaikutusta muiden osapuolten kanssa julkisten menojen alalla,

D.   katsoo, että talousarviotuki tunnustetaan Euroopan yhteisön tärkeänä kehitysyhteistyövälineenä ja että noin viidennes Euroopan kehitysrahaston EKR:n avusta on kohdistamatonta talousarviotukea,

E.   katsoo, että Pariisin korkean tason kehitysyhteistyökomitean kokouksessa maaliskuussa 2005 tunnustettiin ennustettavan, hallitukselta hallitukselle annettavan ja mahdollisimman paljon tuensaajamaan omia järjestelmiä käyttävän tuen tärkeys,

F.   katsoo, että talousarviotuki tekee mahdolliseksi rahoittajien tiiviimmän koordinoimisen,

G.   katsoo, että talousarviotuen vaikuttavuuden kannalta ratkaisevia ovat tuensaajavaltion perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja poliittista moniarvoisuutta kunnioittavan toimivan demokratian ja talousarvioprosessien tehokkaat rakenteet, pätevyys menojen hallinnassa ja palvelujen tarjoaminen siten, että ne ovat valvottavissa,

H.   katsoo, että talousarviotuella voidaan antaa tuensaajalle valtuudet määritellä itse kehitysprosessinsa,

I.   katsoo, että talousarviotukea annetaan kumppanuuden kehyksessä asettamalla painopisteitä ja tekemällä arviointeja ja että tuki perustuu rahoittajan ja tuensaajan jatkuvaan poliittiseen vuoropuheluun,

J.   katsoo, että talousarviotuen olisi myös rohkaistava demokraattisen prosessin vahvistumista tarjoamalla poliittista tilaa kansalaisyhteiskunnalle erityisesti köyhyyden vähentämistä ja kehitysyhteistyötä koskevan strategian muokkaamisen yhteydessä ja edistämällä kehitysyhteistyöpolitiikan ja talousarviovarojen käyttämisen parlamentaarista valvontaa,

K.   katsoo, että talousarviotuki voi joko olla yleistä talousarviotukea, joka kattaa yleisen makrotaloudellisen ja talousarvioon liittyvän kehyksen, tai alakohtaista talousarviotukea,

L.   katsoo, että tärkeimmät näkökohdat päätettäessä talousarviotuen rahoittamisen kohdentamisesta ovat "ulkoinen talousarviovaje", köyhyyden määrä, hyvä hallintotapa, aikaisemmat suoritukset, sitoutuminen kehitykseen ja mahdollisten tulosten realistinen arviointi köyhyyden vähentämisen, taloudellisen kasvun ja toimielimien uudistamisen osalta,

M.   katsoo, että yleisenä talousarviotukena tarjottavat varat ovat täysin liikuteltavissa, koska siirto tehdään suoraan vastaanottajavaltion kassatilille, mikä tarkoittaa sitä, että tuensaaja valvoo ja omistaa nämä varat ja vastaa niiden käytöstä,

N.   katsoo, että Cotonoun kumppanuussopimuksen 61 artiklan 2 kohdassa ja 67 artiklassa on selvästi määritetty kelpoisuusedellytykset, jotka tuensaajamaan on täytettävä talousarviotuen saamiseksi, ja niissä on selvästi todettu tarve ottaa käyttöön erityisesti julkisten menojen hallinnointiin, makroekonomiseen ja alakohtaiseen politiikkaan sekä julkisiin hankintoihin liittyviä normeja sekä se, että rahoittajan ja tuensaajan on varmistettava, että sopeuttaminen on taloudellisesti mahdollista sekä sosiaalisesti ja poliittisesti toteutettavissa,

O.   katsoo, että talousarviotuen edellytyksinä ovat perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja poliittista moniarvoisuutta kunnioittava toimiva parlamentaarinen demokratia ja tehokas julkinen varainhoitojärjestelmä, joita olisi arvioitava vastaanottavan maan hyvän hallintotavan, demokraattisiin vaaleihin perustuvan parlamentaarisen valvonnan, oikeusvaltion periaatteiden ja hallitusvastuun, pätevyyden, hyvin määritellyn makrotaloudellisen, kehitys- ja alakohtaisen politiikan sekä julkisten hankintojen avoimuuden ja läpinäkyvyyden perusteella,

P.   katsoo, että riskit olisi arvioitava ottaen huomioon kyseisten valtion elinten kyky hallinnoida ja ottaa käyttöön varoja, hyvä hallintotapa, sitoutuminen kehitysperiaatteisiin, korruption esiintyminen, demokratia ja ihmisoikeudet,

Q.   katsoo, että kehityksen ratkaiseva edellytys on tehokas julkisten varojen hallinnointi- ja talousarviojärjestelmä, joka on tarkoitettu luomaan vakaa makrotaloudellinen ilmapiiri,

R.   katsoo, että joidenkin talousarviotukea saavien kumppanimaiden, erityisesti AKT-valtioiden, julkisten varojen hallinnointijärjestelmät ovat äärimmäisen kehittymättömiä,

S.   katsoo, että rahoittajan ja tuensaajan väliseen kumppanuuteen perustuen on yhdessä varmistettava kehitysyhteistyöpolitiikan toteuttamisen tulosten ja uudistusten erittely, sillä ne ovat keskeisiä talousarviotuen toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa,

1.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään talousarviotukea ainoastaan, jos tällaisen järjestelyn nettohyöty voidaan osoittaa selvästi objektiivisesti esitettyjen kriteerien valossa ja vain, jos kaikki asiaan liittyvät riskit on arvioitu kattavasti;

2.   korostaa, että tukijärjestelynä talousarviotuki voi onnistua ainoastaan, jos molemmat osapuolet kantavat täysimääräisesti vastuunsa todellisen kumppanuuden ja omavastuullisuuden hengessä;

3.   pyytää, että tuen antamisessa keskitytään mahdollisimman paljon köyhyyden vähentämistä koskeviin kehityksellisiin painopisteisiin ja että näille painopisteille annetaan keskeinen osa rahoittajan ja tuensaajan välisessä poliittisessa vuoropuhelussa ja varmistetaan sekä rahoittajan että tuensaajan parlamentaarinen valvonta;

4.   korostaa tuensaajamaiden hallitusten, joiden on otettava voimakkaampi johtoasema kehitysavun koordinoinnissa, toimintavalmiuksien parantamisen merkitystä;

5.   korostaa, että on tärkeätä luoda vastuullisuuden kulttuuri, jossa parlamentit ja ylimmät tilintarkastuselimet ovat täysimääräisesti mukana; tunnustaa, että talousarviotuen on kuljettava käsi kädessä kansalaisyhteiskunnan lujittamisen kanssa;

6.   katsoo, että selkeiden, täsmällisten ja realististen edellytysten, joista kaikki talousarviotukiohjelmaan liittyneet osapuolet ovat sopineet, tasapuolinen soveltaminen on ratkaisevan tärkeää kyseisen välineen käytössä ja tarpeellista tuen myöntämisen ennalta arvaamattoman vaihtelun estämiseksi;

7.   suosittaa Cotonoun kumppanuussopimuksen 61artiklan 2 kohtaan ja 67 artiklaan sisältyvien kelpoisuuskriteerien käyttämistä AKT-valtioille annettavan talousarviotuen yhteydessä;

8.   on huolestunut päätöksestä myöntää talousarviotukea Malawille, jossa esiintyi merkittäviä ja tunnettuja riskejä, sekä Kenialle, jolle kaikki jäsenvaltiot ovat keskeyttäneet talousarviotuen, ja näin kyseenalaistaa komission kyvyn käyttää tätä välinettä tehokkaasti;

9.   on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin on todennut, että joissakin tapauksissa komission perusteet myöntää talousarviotukea maille, joissa on huono julkisten varojen hallintojärjestelmä, olivat riittämättömät, ja että Cotonoun kumppanuussopimuksen 61 artiklan 2 kohtaa ja 67 artiklaa on usein tulkittu väljästi ja subjektiivisesti;

10.   on erittäin huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin on löytänyt puutteita komission yleisessä johdonmukaisuudessa käyttää talousarviotukivälinettä sekä tarkastuksissa ja seurannassa ja kyseisten tuensaajamaiden omien talousarvion tarkastuselinten, kuten parlamentin ja korkeimpien tilintarkastuselinten tukemisessa, sekä siitä, että teknistä tukea ei ole käytetty riittävästi, vaikka nämä kaikki ovat välttämättömiä välineen käytössä;

11.   myöntää, että tietyssä maassa voi olla vain yksi makrotaloudellinen uudistusohjelma, jota kansainväliset rahoituslaitokset yleensä johtavat, mutta jonka yhteydessä komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä esittämään aktiivista osaa pyrkien vaikuttamaan politiikkaan;

12.   muistuttaa, että makrotaloudellisilla uudistuksilla voi olla kestävä vaikutus ainoastaan, jos niissä otetaan täysimääräisesti huomioon inhimillisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tavoitteet;

13.   katsoo, että alakohtaista talousarviotukea tai koko alan kattavaa lähestymistapaa olisi pidettävä ensisijaisina välineinä terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla;

14.   vahvistaa, että 20 prosenttia vuotuisten sitoumusten kokonaismäärästä olisi osoitettava peruskoulutuksen ja keskiasteen koulutuksen sekä perusterveydenhuollon aloille (seksuaali- ja lisääntymisterveys mukaan luettuina);

15.   kehottaa komissiota hyväksymään ja soveltamaan uutta julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevassa ohjelmassa (PEFA) esitettyä kansainvälistä suorituksen arviointikehystä tietyn maan julkistalouden hallinnoinnin arvioimiseksi;

16.   kehottaa komissiota reagoimaan johdonmukaisesti ja tasapuolisesti silloin, kun valtiot lakkaavat noudattamasta demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita;

17.   kehottaa komissiota arvioimaan korruption esiintymistä ja siitä aiheutuvia riskejä Cotonoun kumppanuussopimuksen 9 artiklan 3 kohdan ja 97 artiklan mukaisesti;

18.   kehottaa komissiota pyrkimään yhdenmukaisuuteen politiikassa ja päätöksenteossa talousarviotuen rahoittajien kumppanuuden puitteissa ja pyytää, että tukivaroja hallinnoidaan tehokkaasti tuen myöntämisen muun kuin ennustettavissa olevan vaihtelun mahdollisuuden poissulkemiseksi, ja katsoo, että komissio voi parhaiten helpottaa EU:n suorittamaa rahoittajien koordinointia;

19.   katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää, että varojen maksamisen arviointiprosessi linjataan tuensaajien omien kehitysstrategia-, talousarvio- ja arviointiprosessien mukaiseksi;

20.   kehottaa komissiota säilyttämään edelleen vahvan painopisteen tasa-arvon edistämisessä ja köyhyyden vähentämisessä keskittyen yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpiin ja köyhimpiin;

21.   kehottaa käyttämään vaihtuvia maksueriä, jotka tarjoavat tuloksiin perustuvia kannustimia, mutta huomauttaa, että vaihtelujen kaikkien maksujen suorituksessa olisi oltava mahdollisimman ennustettavia, jolloin vaihtelu ei vaikuta kielteisesti talousarviosuunnitteluun;

22.   on huolestunut suoritusindikaattorien saavuttamisen ja erityisesti köyhyyteen kohdistuvien vaikutusten tulosten arvioinnin vaikeudesta, ja kehottaa komissiota tukemaan tilastoihin, tiedonkeruuseen, laadunarviointiin ja analysointiin liittyvien toimintavalmiuksien kehittämistä;

23.   kehottaa komissiota tarkistamaan säännöllisin väliajoin yhteistyössä kaikkien asianosaisten kanssa, että tuensaajamaiden talouspolitiikka on yhdenmukainen kehitysyhteistyön tuen tavoitteiden ja periaatteiden kanssa ja että tuen edellytykset ovat voimassa;

24.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja edunsaajamaita antamaan säännöllisesti yleisölle alaa koskevia tietoja talousarviotuen vaikutusten havainnollistamiseksi eurooppalaisille veronmaksajille, jotta voitaisiin lisätä tietoa kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta yleensä ja talousarviotuen vaikutuksista erityisesti sekä vastata yleisön syytöksiin varojen väärinkäytöstä ja antaa tietoja talousarviotuen käytön perusvaatimuksista sekä myös tapauksista, joissa kyseinen tuki on osoittautunut tehottomaksi; kehottaa komissiota parantamaan EU:n näkyvyyttä kehitysavussa ja dokumentoimaan ja todistamaan tukea saavien kolmansien maiden edistystä kyseisten talousarviotukien itsenäisessä hallinnassa;

25.   kehottaa komissiota arvioimaan säännöllisesti talousarviotukien kustannustehokkuutta köyhyyden torjunnassa eli sitä, saadaanko rahalle vastinetta, sekä osoittamaan, miten tukea saavat kolmannet maat ovat edistyneet niiden omalle vastuulle kuuluvassa talousarviotuen hallinnoinnissa; katsoo, että komission on tässä yhteydessä erotettava yleiset ja alakohtaiset talousarviotuet toisistaan, jotta saadaan selkeämpi kuva eri tukivälineiden tehokkuudesta köyhyyden torjunnassa; katsoo, että myös talousarvio- ja hanketukien hallinnolliset kustannukset on arvioitava ja että tavoitteeksi on asetettava se, että voidaan ymmärrettävästi perustella, milloin mitäkin välinettä käytetään;

26.   kehottaa komissiota korjaamaan valvonnassa esiintyviä puutteita (esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen suorittaman) talousarviotuen ulkoisen valvonnan avulla; katsoo, että komissiota on kehotettava tekemään aloite yhdessä muiden suurten tuenantajien kanssa perustettavasta yhteisestä valvontaelimestä;

27.   katsoo, että tuensaajamaiden omien talousarvion valvontamekanismien tukemiseksi tuensaajamaan parlamentin on osallistuttava talousarvion vahvistamiseen ja talousarviolaki on julkistettava; painottaa lisäksi, että parlamentin on arvioitava talousarviotukea vuosittain saavutetun edistyksen osalta;

28.   kehottaa komissiota esittämään, miten talousarviotukia voidaan rajoittaa ajallisesti; toteaa, että talousarviotuen perimmäisenä tarkoituksena on oltava tuensaajamaan omavastuun kasvattaminen, minkä vuoksi komission olisi vahvistettava (kohtuullinen) ajanjakso tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

29.   pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3, sopimus sellaisena kuin se on muutettuna 25. kesäkuuta 2005 tehdyllä sopimuksella kumppanuussopimuksen muuttamisesta (EUVL L 287, 28.10.2005, s. 4).
(2) EYVL C 257, 14.9.2001, s. 1.
(3) EUVL C 249, 7.10.2005, s. 1.
(4) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö