Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2005–2008 (KOM(2005)0141) (yhdennetyt suuntaviivat),

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 12. heinäkuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/600/EY(1),

–   ottaa huomioon komission talousennusteet(2),

–   ottaa huomioon komission 22. marraskuuta 2006 julkistaman kertomuksen EU:n taloudesta, jossa käsitellään talouden sopeutumiskykyä euroalueella sekä saatuja kokemuksia ja tulevia haasteita,

–   ottaa huomioon osana Lissabonin strategiaa syksyllä 2006 esitetyt jäsenvaltioiden kertomukset kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanosta(3),

–   ottaa huomioon komission 12. joulukuuta 2006 antaman vuosittaisen seurantakertomuksen Lissabonin strategiasta "Implementing the renewed Lisbon Strategy for growth and jobs – A year of delivery",

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys EU:ssa" (KOM(2006)0574),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan väestökehitys – Haasteista mahdollisuuksiin" (KOM(2006)0571),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan keskuspankille "Vuotuinen lausuma euroalueesta" (KOM(2006)0392),

–   ottaa huomioon 26. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman komission suosituksesta kasvua ja työllisyyttä koskeviin yhdennettyihin suuntaviivoihin (2005–2008) sisältyvistä jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikkojen laajoista suuntaviivoista(4),

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 7. helmikuuta 2006 Ecofin-neuvostolle laatiman selvityksen keskeisistä kysymyksistä keväällä 2006 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa varten,

–   ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Lissabonin Eurooppa-neuvoston, 15. ja 16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Göteborgin Eurooppa-neuvoston ja 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneen Brysselin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0012/2007),

A.   katsoo, että yhdennetyt suuntaviivat ovat EU:n keskeinen talous- ja työllisyyspoliittinen väline, joka on suunnattu kolmen vuoden keskipitkälle aikavälille; katsoo, että välinettä olisi arvioitava huolellisesti ja kehitettävä edelleen vuoden 2005 version ja tulevan arvioinnin pohjalta, jotta sen täytäntöönpanoa voidaan parantaa,

B.   katsoo, että yhdennetyt suuntaviivat, uudistettu vakaus- ja kasvusopimus sekä vuosien 2007–2013 rahoituskehys yhdessä edistävät päätöksentekoprosessin johdonmukaistamista ja Euroopan unionin talouspolitiikan ohjausjärjestelmän kehittämistä,

C.   katsoo, että yhdennettyihin suuntaviivoihin ei ole syytä suhtautua siten, että nykyiset toimintalinjat ainoastaan esitetään uusilla nimillä, vaan yhdennetyistä suuntaviivoista olisi tultava aidosti yhdennetty toimintalinjakokonaisuus, johon sisältyvät ja jossa kootaan yhteen makroekonomiset, mikroekonomiset ja työllisyyttä koskevat näkökohdat,

D.   katsoo, että yhdennetyt suuntaviivat ovat Lissabonin strategian olennainen osa ja niillä olisi pyrittävä saamaan aikaan vastavuoroisesti innoittavia uudistuksia talouden, työllisyyden, ympäristön ja sosiaaliturvan aloilla, sillä ne ovat keskeinen väline strategian toteuttamisessa, missä lähtökohtana on tasapainoinen "menettelytapojen yhdistelmä",

E.   katsoo, että talouskasvu ei ole päämäärä sinänsä, mutta välttämätön edellytys ja sellaisena osa yhdennettyä lähestymistapaa, jossa tavoitteena on kansalaisten hyvinvointi ja elämänlaatu; katsoo, että pyrkimyksen kestävään kasvuun täytyy perustua sellaiseen talous-, sosiaali-, työllisyys-, ympäristö- ja budjettipolitiikkaan, joka kantaa vastuunsa tulevia sukupolvia kohtaan,

Euroopan unionin taloudellinen ja työllisyyspoliittinen kasvusuuntaus käytettävä hyväksi

1.   panee merkille, että monissa jäsenvaltioissa kuutena viimeksi kuluneena vuonna vallinneen heikon talouskasvun, nollakasvun tai jopa taantuman jälkeen Euroopan talouden tunnusluvut ovat nyt paremmat ja kasvu aikaisempia vuosia nopeampaa, mikä näkyy talouskasvussa, joka vuonna 2006 oli Euroopan unionissa 2,8 prosenttia BKT:sta ja euroalueella 2,6 prosenttia BKT:sta ja joka kuitenkin vuonna 2007 hidastuu Euroopan unionissa 2,4 prosenttiin ja euroalueella 2,1 prosenttiin; kysyy, missä määrin Euroopan talouskasvu on suhdannekasvua, ja korostaa, että työpaikkojen luomiseksi on lisättävä Euroopan kasvumahdollisuuksia;

2.   panee merkille jäsenvaltioiden väliset suuret erot kasvuluvuissa ja pitää valitettavana, että talouskasvu on verrattain heikkoa joissakin suurissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu pääasiassa kotimaisen kysynnän heikosta kehityksestä; toteaa tässä yhteydessä, että Pohjoismaissa kasvuluvut ovat keskimääräistä korkeammat ja työttömyys on laskenut niissä merkittävästi viime aikoina;

3.   korostaa, että julkisen talouden tulokset ovat parantuneet ja keskimääräinen julkisen talouden alijäämä supistui vuonna 2006 kahteen prosenttiin BKT:sta; odottaa julkisen talouden laatuun lisäparannuksia, jotka eivät ainoastaan ilmennä suhdannevaihteluja;

4.   panee merkille työmarkkinoilla tapahtuneen myönteisen kehityksen, jota kuvaa se, että vuonna 2006 työn tuottavuuden vuotuinen kasvuvauhti kaksinkertaistui 0,6 prosentista 1,2 prosenttiin ja työttömyys väheni 8 prosenttiin sekä Euroopan unionissa että euroalueella ja työttömyysasteen ennustetaan olevan vuoteen 2008 mennessä Euroopan unionissa 7,3 prosenttia ja euroalueella 7,4 prosenttia, sekä työllisyyden noin 1,4 prosentin kasvun, mikä vastaa 2,9:ää miljoonaa uutta työpaikkaa vuonna 2006 ja mihin liittyy odotus vielä 7 miljoonasta uudesta työpaikasta aikavälillä 2007–2008, mikä merkitsisi työllisyysasteen kasvua vuoden 2005 luvusta 63,7 prosenttia 65,5 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä; panee kuitenkin merkille, että erityisesti naisten työttömyysaste on edelleen korkea ja työttömyysluvut ovat edelleen kaukana Lissabonissa asetetuista tavoitteista; peräänkuuluttaa tästä syystä lisätoimia, jotta voidaan luoda tehokkaat ja osallistumista edistävät eurooppalaiset työmarkkinat, joilla yhdistyvät joustavuus ja turvallisuus ja joilla päästään huomattavasti korkeampaan työvoimaosuuteen; korostaa tässä yhteydessä, että tarvittavat uudistukset on suunniteltava ja toteutettava tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa;

5.   on huolestunut siitä, että köyhien määrä Euroopan unionissa pysyttelee edelleen korkealla ja köyhyys on 1990-luvun puolivälin laskusuuntauksen jälkeen, jolloin se laski 17 prosentista 15 prosenttiin, kääntynyt viime vuosina uudelleen kasvuun ja noussut jälleen 17 prosenttiin vuonna 2005; pitää tästä syystä mahdottomana hyväksyä, että laajentuneessa Euroopan unionissa elää nykyään noin 80 miljoonaa ihmistä, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia kulutusyksikköä kohti lasketuista kansallisista keskituloista;

6.   korostaa, että Euroopan unionin vienti kasvoi 8 prosenttia vuonna 2006, minkä ansiosta se pystyi laajentamaan asemaansa maailman johtavana viejänä, mutta korostaa, että vientiylijäämien osuus on vain noin 0,3 prosenttiyksikköä euroalueen nykyisestä BKT:n kasvusta ja että euron korkeaan dollarikurssiin sisältyy omat vaaransa; korostaa, että nykyistä talouden kasvusuuntausta pitää yllä pääasiassa kotimaisen kysynnän elpyminen ennen kaikkea lyhytaikaisten investointien tuloksena; panee merkille, että Euroopan talouden perusongelma kymmenen viime vuoden ajan on ollut kotimaisen kysynnän riittämättömyys, joka johtuu työttömyydestä alkunsa saaneesta luottamuksen puutteesta; ilmaisee huolensa sen suhteen, voidaanko investointien ja kulutuskysynnän jatkuva kasvu saavuttaa yhtä aikaa työmarkkinoiden tilanteen pysyvän kohentumisen kanssa, jotta toistaiseksi ensisijaisesti suhdannevaihteluun liittyvä kasvu muuttuisi rakenteelliseksi noususuuntaukseksi;

7.   katsoo, että tärkeimmät saavutukset, talous- ja rahaliitto sekä yhteismarkkinat, ovat vahvistaneet Euroopan taloutta; vaatii, että on toteutettava erityisesti rahoituspalveluiden sekä energiasektorin yhteiset sisämarkkinat ja sitä varten pantava sähkö- ja kaasudirektiivit nopeasti ja kokonaisuudessaan täytäntöön; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää toteuttaa tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat infrastruktuuri-investoinnit; odottaa taloudelle lisää impulsseja Euroopan palvelumarkkinoilta, jotka takaavat palvelun tarjoajan syrjimättömän pääsyn niille sekä työ- ja sosiaalioikeudellisten normien suojan siellä, missä palvelu tuotetaan; kehottaa jäsenvaltioita viime laajentumisia ajatellen säilyttämään avoimet ja vapaat työmarkkinat, sillä nämä tukevat talouskasvua;

8.   huomauttaa, että talouskasvumahdollisuuksien pysyvämpi kasvu Euroopan unionissa edellyttää hyvin tasapainotettujen uudistusten jatkuvaa täytäntöönpanoa Lissabonin strategian yhteydessä, myös toimia, joilla edistetään innovaatiotoimintaa, tekniikan kehitystä ja inhimillisen pääoman kehittämistä, sisämarkkinoiden toimintaa haittaavien jäljellä olevien esteiden poistamista sekä suotuisamman ympäristön luomista liiketoiminnalle jäsenvaltioissa;

9.   korostaa, ottaen huomioon odotettavissa olevan Yhdysvaltain talouden kasvun hidastumisen ja sen myötä maailmankaupan heikentymisen sekä mahdolliset ulkoiset shokit, joita voivat olla äkillinen sopeutuminen maailmantalouden epätasapainoon ja siihen liittyvät laajat vaikutukset vaihtokursseihin ja rahamarkkinoihin sekä raakaöljyhintojen nousun mahdollinen jatkuminen, että on välttämätöntä tukea ja voimistaa talouden elpymistä kasvua edistävällä ja yhtä lailla vientiin kuin kotimaiseen kysyntään suunnatulla talouspolitiikalla, joka parantaa tavaroiden, palveluiden, työvoiman sekä pääoman markkinoiden tehokkuutta;

10.   on huolestunut euron vaihtokurssista, sillä se saattaa heikentää Euroopan kilpailukykyä Yhdysvaltoihin nähden; odottaa Euroopan keskuspankin seuraavan kehityksiä tarkasti ja ryhtyvän tarvittaviin toimiin turvatakseen Euroopan taloudelliset edut kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä;

Jäsenvaltioita kannustettava suorituksiin esikuvien voimin (benchmarking)

11.   panee merkille, että Euroopan unionin talouden reaalikasvulle ovat ominaisia entiset ja uudet eroavuudet, niin että talouskasvu oli vähäisintä Portugalissa (1,2 % BKT:sta) ja Italiassa (1,7 %) ja suurta EU-15:n jäsenvaltioista Espanjassa (3,8 %), Kreikassa (3,8 %) ja erityisesti Ruotsissa (4 %), Suomessa (4,9 %) ja Luxemburgissa (5,5 %); panee merkille, että uusista jäsenvaltioista talouskasvu on ollut erityisen voimakasta Slovakiassa (6,7 %), Liettuassa (7,8 %), Virossa (10,5 %) ja Latviassa (11 %); korostaa, että nämä eroavuudet kertovat myös erilaisista rakenteellisista suuntauksista, erilaisista talous- ja väestörakenteista ja yhteisten toimintalinjojen epäsymmetrisistä vaikutuksista, jotka ilmentävät Euroopan unionin sisäistä yhteenkuuluvuutta uhkaavia vaaroja; korostaa tästä syystä, että tarvitaan taloudellista yhteenkuuluvuutta lujittavia ja tätä kautta sisämarkkinoita ja valuuttaunionia vahvistavia toimintalinjoja;

12.   korostaa, että nykyaikaistamispyrkimyksillä ja talouden suorituskyvyllä mitattuna parhaiten menestyvät ilmeisesti ne jäsenvaltiot, joissa tulevaisuuteen suuntautuviin ja hyvin tasapainotettuihin rakenneuudistuksiin liittyy keskimääräistä suurempi investointi liikenteeseen, tietotekniikkaan, tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovaatiotoimintaan, koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen ja hoitopalveluihin sekä luotettavien sosiaalisten verkostojen uudistamiseen; toteaa, että useimmiten samoissa jäsenvaltioissa on erittäin tehokas ja avoin hallinto, innovatiivinen liiketoimintaympäristö, ylijäämäinen budjetti, keskimääräistä alhaisempi velkaantumisaste, niiden julkisten menojen laatu on korkea ja teknisen kehityksen osuus kansallisesta kasvusta EU:n keskiarvoon nähden lähes kaksinkertainen; toteaa lopuksi, että työllisyysasteen nostamiseen, myös naisten ja vanhempien työntekijöiden työllisyyden lisäämiseen, tähtäävien jäsenvaltioiden toimintalinjojen ansioista Euroopan unioni voi kohdata luottavaisemmin nykyiset ja tulevat haasteet, joita ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen ja globalisaatiosta johtuva kilpailun lisääntyminen;

13.   korostaa tässä yhteydessä, että taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten strategioissaan parhaiten menestyneitä jäsenvaltioita voidaan myös pitää Lissabonin strategian onnistuneen täytäntöönpanon roolimalleina, ja kehottaa muita jäsenvaltioita suuntaamaan toimintansa näiden maiden mukaisesti, vaikka Lissabonin strategian täytäntöönpanotoimet on kehitettävä nimenomaan asianomaisen jäsenvaltion tilanteeseen sopiviksi ja vastuun täytyy säilyä kyseisellä jäsenvaltiolla;

14.   toteaa jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien yhteydessä, että kokonaisuutena on nähtävissä suurempaa yhdenmukaistumista ja myös uudenlaista sitoutumista Euroopan laajuisesti sovittuihin tavoitteisiin; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden lähtötilanteet ovat erilaiset ja uudistusten sisältö, tahti ja voimakkuus eri politiikan aloilla vaihtelevat niissä huomattavasti; toteaa, että uudistukset vastaavat ainoastaan rajallisesti nykyiseen taloudelliseen ja työllisyyspoliittiseen tilanteeseen, ja että usein innovaatiotoiminnan, työllisyyden edistämisen, energiansaannin, ympäristön kestävän kehityksen ja sääntelyn parantamisen kaltaisia keskeisiä tehtäviä ei vielä sisällytetä riittävällä tavalla yhdennettyyn uudistusohjelmaan; pitää valitettavana, että kehitys ja uudistusponnistelut etenevät muita aloja hitaammin juuri sellaisilla aloilla kuin työllisyysasteen parantaminen ja aktiivinen työmarkkinapolitiikka; on sitä vastoin tyytyväinen pyrkimyksiin lisätä vastuuta kansallisella ja alueellisella tasolla ("ownership") sekä parlamenttien ja työmarkkinaosapuolten osallistumista, ja kehottaa jatkamaan ja laajentamaan näitä ponnisteluja;

Potentiaaleja vahvistettava – onnistumisia levitettävä laajemmalle: mitä jää tehtäväksi

15.   kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään uuden taloudellisen tilanteen ja sen mukanaan tuoman liikkumavaran edistääkseen kestävämpää ja vahvemmin laadullisiin tavoitteisiin suuntautunutta talouskasvua; korostaa, että terve ja vakaa makrotaloudellinen ympäristö edellyttää julkisen talouden laadun parantamista ja siihen liittyvää pidemmälle vakautettua rahoitusasemaa samoin kuin järkevää yksityistä ja julkista investointipolitiikkaa, joka tuottaa tulevaisuushakuisia perusrakenteita ja avaa huomisen markkinoita jo tänään;

16.   korostaa, että nykyiset protektionistiset ja kilpailunvastaiset suuntaukset on saatava kääntymään, jotta sisämarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja lujittaa Euroopan asemaa maailmanmarkkinoilla;

17.   korostaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) roolia työpaikkojen luomisessa; korostaa tästä syystä, että on luotava pk-yrityksille myönteinen ilmapiiri siten, että hyväksytään suotuisampi verojärjestelmä, puretaan sääntelyä ja kevennetään hallinnollista taakkaa, parannetaan rahoituksensaantimahdollisuuksia, alennetaan energiasta, kuljetuksesta, viestinnästä ja palveluista aiheutuvia liiketoiminnan kustannuksia, parannetaan pk-yritysten pääsyä tieto- ja viestintätekniikkaan ja lisätään investointeja tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä innovaatioon;

18.   korostaa sitä merkitystä, joka sekä erinomaisella kilpailukyvyllä että kysyntäpotentiaalin ylläpitämisellä on Euroopan taloudelle, ja odottaa talouspoliittisilta toimijoilta seuraavassa vaiheessa uusia ponnisteluja voimakkaamman pitkäaikaisen kasvusuunnan varmistamiseksi, mikä edellyttää talouden vakautta ja kestävää kehitystä sekä talouspolitiikan toimintalinjojen tehokasta yhteensovittamista;

19.   korostaa tässä yhteydessä erityisesti kolmannen asteen koulutuksen merkitystä, jotta voidaan vahvistaa tulevia kasvumahdollisuuksia ja lisätä eurooppalaisten pätevyyttä, liikkuvuutta ja mukautuvuutta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnisteluja, jotta eurooppalaisten koulutusjärjestelmien houkuttavuus, pääsymahdollisuudet ja kilpailukyky paranevat;

20.   muistuttaa, että Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että niihin myönnetään riittävät määrärahat yhteisön talousarviosta; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että määrärahat eivät riitä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen;

21.   katsoo, että jäsenvaltioiden samanaikainen ja yhteensovitettu toiminta kasvavien menojen osalta ja yksityisten investointien ja yksityistä ja julkista yhteistyötä koskevien yhteisten aloitteiden edistämisessä voi tuottaa huomattavia synergiavaikutuksia ja parantaa Euroopan valmiuksia vastata nykyisiin haasteisiin tieteen ja tutkimuksen, liikenteen ja viestinnän sekä energian ja ympäristön kestävän kehityksen aloilla, ja katsoo, että se tukee tehokasta resurssien kohdentamista EU:n sisällä; korostaa tässä yhteydessä pk-yrityksille suotuisan ja työpaikkojen luomiseen suunnatun koordinoidun verokehyksen, myös yhtiöverojärjestelmien, merkitystä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiään helpottaakseen työpaikkojen luomista erityisesti tietyissä yhteiskuntaryhmissä, kuten naisten, pitkäaikaistyöttömien ja ikääntyneen väestön keskuudessa; katsoo, että kilpailukykyisten verojärjestelmien olisi kannustettava uusien liikeyritysten perustamista, mutta kuitenkin siten, että tämä ei vaikuta valtion rahoituskykyyn, ja niiden olisi siirrettävä verorasitteen painopiste työn verotuksesta ympäristöverotukseen ja niihin olisi sisällytettävä verokannustimia tutkimuksen ja kehityksen tukemiseen ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöön;

22.   kehottaa jälleen kerran tekemään yhteisön talousarvioon Lissabonin tavoitteiden edellyttämät lisämuutokset rahoituskehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä ja edistämään tällä tavalla Lissabonin strategian täytäntöönpanoa kaikilta osin;

23.   tunnustaa, että valtionavun painopisteen siirtämisessä horisontaalisiin tavoitteisiin on tapahtunut merkittävää edistystä; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan samalla linjalla ja suuntaamaan valtionavun Lissabonin tavoitteiden mukaisesti esimerkiksi työllisyyden, innovaatiotoiminnan ja kestävän kehityksen edistämiseen;

24.   korostaa, että tulevaisuudessa EU:n kansantalouksien kilpailukyky on suunnattava entistä vahvemmin siten, että tavoitteena on järkevä ja kestävä talous, johon yhdistetään resurssien tehokkaampi käyttö; suosittelee tässä harkittavaksi erityisesti seuraavassa esitettyjä kansallisen tason toimia, jotka sekä auttavat nykyaikaistamaan taloutta, kehittämään uusia teknologioita ja parantamaan kilpailukykyä että edistävät ympäristön kannalta tervettä kehitystä ja uusien työllistämismahdollisuuksien luomista:

25.   pitää perusluonteisesti yhtenä päätehtävänään avata kaikille väestöryhmille nopeasti muuttuvassa taloudessa uusia tilaisuuksia ja toimintamahdollisuuksia; korostaa, että joustavuustoimet uhkaavat eniten haavoittuvimmassa asemassa olevia yhteiskunnan jäseniä, ja ensisijaisesti olisi edistettävä "aktiivista osallistumista" ja parempien työpaikkojen luomista entistä laajemmin; korostaa niin ikään tarvetta vastata työntekijöihin kohdistuviin joustavuutta ja oppimishaluisuutta koskeviin vaatimuksiin uudella tarjonnalla ja takaamalla uudenlaista turvallisuutta ("flexicurity") myös siksi, että voidaan edistää mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi paremmin toisiinsa; vaatii tässä yhteydessä parannettavaksi naisten, ikääntyvien työntekijöiden, nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja pääsyä niille, minkä vuoksi kansallisella tasolla olisi pyrittävä tehokkaammin toteuttamaan muun muassa seuraavassa esitetyt työllisyyttä ja koulutusta koskevat toimet:

26.   muistuttaa, että makrotaloudellisen vakauden vuoksi työn tuottavuuden kasvun on tapahduttava rinta rinnan kasvun tulosten oikeudenmukaisemman jakaantumisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisen kanssa; muistuttaa tässä yhteydessä vaatimuksesta, että palkkojen korottamisen olisi pysyttävä keskipitkän aikavälin tuottavuuskehityksen tasalla; korostaa, että eurooppalaisissa yrityksissä olisi kiireellisesti vahvistettava kannustamisen ja osallistumisen kulttuuria osana yritysjohdon valvontaa (corporate governance) ja yritysten yhteiskuntavastuuta (corporate social responsibility);

27.   huomauttaa, että hyvän hallintotavan ja Euroopan yhdentymisprosessin lujittamiseksi on välttämätöntä saada aikaan tehokkaampi ja rakenteellinen yhteistyö Euroopan unionissa ja erityisesti euroalueella, koska vain siten pystytään vastaamaan maailmanlaajuisiin taloudellisiin haasteisiin; pyytää siksi neuvostoa ja komissiota huolehtimaan siitä, että euroaluetta koskeva vuotuinen lausuma antaa tulevaisuudessa konkreettisen välineistön, joka mahdollistaa syvemmälle menevän vuoropuhelun Euroopan unionin talouden hallinnon vahvistamista käsittelevien EU:n eri elinten kesken; katsoo lisäksi, että euroryhmän olisi keskityttävä varmistamaan, että siihen kuuluvat maat sovittavat paremmin yhteen ja yhdenmukaistavat, sekä sisällöllisesti että ajallisesti, kansallisten talousarvioiden laadintaa ja täytäntöönpanoa, mikä merkitsisi huomattavaa panosta talouspoliittisen uudistusohjelman läpiviemiseksi; ehdottaa euroalueen laajennetun ja rakenteellisen yhteistyön yhteydessä, että tähän yhteistyöhön kutsutaan mukaan neuvoston muut kokoonpanot, joita asia koskee;

Toimielinten uudistusten nopeuttaminen välttämätöntä

28.   pitää myönteisenä, että komissio on omaksunut uuden lähestymistavan kansallisista uudistusohjelmista tehtävien arviointien seurantaan, kun se ehdottaa maakohtaisia suosituksia jäsenvaltioiden ohjaamiseksi, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään nämä; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen lujittaa kiireesti yhdennettyjen suuntaviivojen eri alojen toisiaan vahvistavaa lähestymistapaa, ja katsoo, että yhdennettyjen suuntaviivojen pitäisi näkyä kansallisissa uudistuspolitiikoissa; vaatii jälleen kerran avointa parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä sitä, että komissio julkaisee vuosittain järjestystaulukon niistä jäsenvaltioista, joilla on parhaimmat ja huonoimmat saavutukset uudistuksissa, jotta sekä onnistumisista että epäonnistumisista voitaisiin ottaa opiksi; korostaa kuitenkin tässä yhteydessä, että tähän tarvitaan riittävä määrä yhteisiä indikaattoreita, jotka kattavat kaikki Lissabonin strategian politiikanalat;

29.   pitää valitettavana, että Lissabonin strategia näkyy edelleen vain heikosti monien jäsenvaltioiden kansallisissa toimintalinjoissa, ja katsoo, että strategian tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi on olennaisen tärkeää saada liikkeelle kaikki talouden toimijat; uskoo erityisesti, että työmarkkinaosapuolten, kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan tiiviimpi osallistuminen parantaa Lissabonin strategian näkyvyyttä, talousuudistuksista käytävän julkisen keskustelun laatua, kehittää vastuuvelvollisuutta ja lisää kansalaisten tietoisuutta siitä, että talouspolitiikkoja on koordinoitava tiiviisti, jotta voidaan vastata nykyisen globalisaatioprosessin asettamiin tärkeimpiin haasteisiin ja hyväksyä yhteinen kanta taloushallinnon parantamiseksi Euroopan unionin sisällä; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan yhdennettyjen suuntaviivojen ja kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanoon ja toimimaan siinä niin sanotun omistajaohjausmallin mukaisesti sekä ottamaan tällöin tiiviimmin mukaan kansalliset parlamentit ja muut asiasta kiinnostuneet toimijat, kuten työmarkkinaosapuolet; pyytää tarkistamaan säännöllisesti kansallisten uudistusohjelmien soveltuvuuden esikuva-analyysin (benchmarking) periaatteen mukaisesti; odottaa, että kansallisten uudistusohjelmien painopisteiden pitäisi näkyä paremmin kansallisten talousarviopäätösten aikataulussa ja sisällössä;

30.   panee tyytyväisenä merkille suuntaviivoissa toteutetun talous-, rakenne- ja työllisyyspoliittisten toimien yhdistämisen ja integroimisen; toistaa tässä yhteydessä, että talous- ja rakennepoliittisten suuntaviivojen on saatava sama lainsäädännöllinen asema kuin työllisyyspoliittisia toimia koskevien suuntaviivojen ja että on laadittava toimielinten välinen sopimus, jotta voidaan selkeyttää parlamentin osallistumista tässä yhteydessä;

31.   odottaa, että yhdennettyjen suuntaviivojen tarkistusta koskevaa työtä silmällä pitäen järjestetään yhteinen harkintaprosessi asianomaisten EU:n toimielinten kesken, ja ehdottaa, että kevään 2007 Eurooppa-neuvoston jälkeen perustetaan toimielinten välinen työryhmä; suosittelee, että EU:n uudistusohjelman täytäntöönpanon parantamiseksi otetaan harkittaviksi ja keskusteltaviksi seuraavat näkökohdat:

32.   pitää edelleen valitettavana, että parlamentin, neuvoston ja komission kesken ei ole vielä sovittu yksiselitteisestä aikataulusta ja menettelysäännöistä, jotka varmistaisivat kaikkien kolmen EU:n elimen asianmukaisen yhteistyön ja laajan osallistumisen Lissabonin strategian keskeisiin välineisiin kuuluvien yhdennettyjen suuntaviivojen asianmukaiseen jatkokäsittelyyn; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota yhdennettyjen suuntaviivojen tulossa olevaa tarkistusta silmällä pitäen viipymättä esittämään ehdotukset näiden kolmen EU:n elimen tiiviistä yhteistyöstä;

o
o   o

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 205, 6.8.2005, s. 21. (2) Syksy 2006, N:o 5/2006. (3) http://ec.europa.eu/growthandjobs/key/nrp2006_en .htm. (4) EUVL C 117 E, 18.5.2006, s. 248.