Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2132(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0033/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0033/2007

Keskustelut :

PV 12/03/2007 - 19
CRE 12/03/2007 - 19

Äänestykset :

PV 13/03/2007 - 8.6
CRE 13/03/2007 - 8.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0063

Hyväksytyt tekstit
PDF 244kWORD 78k
Tiistai 13. maaliskuuta 2007 - Strasbourg
Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010
P6_TA(2007)0063A6-0033/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2007 naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (2006/2132(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon nimeltä "Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010" (KOM(2006)0092),

–   ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan yhteisön toimintaohjelman (2001–2005) perustamisesta 20. joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/51/EY(1) ja siitä 15. marraskuuta 2000 hyväksytyn Euroopan parlamentin kannan(2),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien oikeudelliset välineet, erityisesti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW), sekä muut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat Yhdistyneiden kansakuntien asiakirjat, mm. ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa Wienissä 14.–25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 20. joulukuuta 1993 hyväksytyn naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päätöslauselman(3), 19. helmikuuta 2004 hyväksytyn naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamista koskevan päätöslauselman(4), 20. joulukuuta 2004 hyväksytyn naisiin kohdistuvien kunniarikosten lopettamista koskevan päätöslauselman(5) ja 2. helmikuuta 1998 hyväksytyn rikosten ehkäisemistä ja rikosoikeudellisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi koskevan päätöslauselman(6),

–   ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(7) ja 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking+10)(8),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin 6. heinäkuuta 2006 antaman raportin koskien perusteellista tutkimusta kaikesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta(9),

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 49. istunnon maaliskuussa 2005 hyväksymän loppuraportin,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista tehdyn afrikkalaisen peruskirjan, joka tunnetaan myös Maputon pöytäkirjana ja joka tuli voimaan 25. marraskuuta 2005 ja jossa muun muassa kielletään kokonaan sukupuolielinten silpominen,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien naisista, rauhasta ja turvallisuudesta 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman 1325(10), jossa naisia kehotetaan osallistumaan aktiivisemmin aseellisten konfliktien torjumiseen ja rauhanrakentamiseen,

–   ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevän komission neuvoa-antavan komitean toukokuussa 2003 antaman lausunnon tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta julkisyhteisöjen talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting),

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen ylimääräisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät sekä Tukholmassa 23. ja 24. maaliskuuta 2001, Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 sekä Brysselissä 20. ja 21. maaliskuuta 2003 ja 25. ja 26. maaliskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 12. heinäkuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/600/EY(11),

–   ottaa huomioon Lissabonin strategian tulevaisuudesta tasa-arvonäkökohdista tarkasteltuna 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(12),

–   ottaa huomioon työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman(13),

–   ottaa huomioon työajan järjestämisestä 11. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman (direktiivin 93/104/EY tarkistaminen)(14),

–   ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(15),

–   ottaa huomioon seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(16),

–   ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa(17),

–   ottaa huomioon tasa-arvopolitiikasta vastaavien EU:n ministerien Luxemburgissa 4. helmikuuta 2005 hyväksymän ministerijulistuksen,

–   ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen,

–   ottaa huomioon Kansainyhteisön hyväksymän sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintaohjelman vuosiksi 2005–2015,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0033/2007),

A.   ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen mukaan "naisten ja tyttölasten ihmisoikeudet sisältyvät kiinteästi ja erottamattomasti yleisiin ihmisoikeuksiin" ja että naisten ja miesten välinen tasa-arvo kuuluu Euroopan unionin perusoikeuksiin ja -periaatteisiin, jotka tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; katsoo kuitenkin, että huolimatta merkittävästä edistyksestä tällä alalla naisten ja miesten välinen eriarvoisuus on edelleen suurta,

B.   katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeuksien loukkauksista laaja-alaisin eikä tunne maantieteellisiä, taloudellisia eikä sosiaalisia rajoja ja että hälyttävän suuri joukko naisia joutuu edelleen kohtaamaan väkivaltaa, vaikka toimenpiteitä on toteutettu sekä kansallisella että yhteisön ja kansainvälisellä tasolla(18),

C.   ottaa huomioon, että termi "naisiin kohdistuva väkivalta" sisältää kaiken sukupuoleen perustuvan väkivallan, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa fyysistä, seksuaalista tai psykologista vahinkoa tai kärsimystä naisille, mukaan luettuna tällaisilla teoilla uhkailu, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto, tapahtuipa se julkisessa tai yksityisessä elämässä,

D.   katsoo, että köyhyysriski koskee ensisijaisesti naisia, myös työssä käyviä(19), ja erityisesti iäkkäitä naisia, yksinhuoltajanaisia, teiniäitejä ja perheyrityksissä työskenteleviä naisia, koska edelleen ilmenee sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja epätasa-arvoisuutta niin koulutuksen, palvelujen saamisen, työhönpääsyn ja perhe-elämään liittyvän vastuun ja eläkeoikeuksien osalta kuin erotilanteeseen liittyvän oikeusturvan osalta erityisesti silloin, kun naiselta puuttuu taloudellinen itsenäisyys,

E.   katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kulttuuriset ja yhteiskunnalliset periaatteet ja arvot kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ihmisarvo, tasa-arvo, vuoropuhelu, yhteisvastuu ja osallistuminen ovat kaikkien EU:n kansalaisten ja EU:n alueella asuvien yhteistä omaisuutta ja että heidän integraationsa on EU:n painopistealue ja edistää emansipaatiota ja yhteiskuntaan integroitumista erityisesti kun on kyse naisista ja tytöistä, jotka ovat joutuneet eristyneeseen asemaan kielellisten, kulttuuristen tai uskonnollisten esteiden vuoksi,

F.   katsoo, että tasa-arvonäkökohtien huomioimista julkisyhteisöjen talousarvioiden laatimisessa on lisättävä tasa-arvopolitiikan hallinnoinnin tehostamiseksi, ja sitä voitaisiin niin EU:n kuin jäsenvaltioiden ja alueidenkin tasolla kerättyjen tietojen ja kokemusten ansiosta viipymättä soveltaa sekä yhteisön talousarvion että yhteisön ohjelmien laatimisessa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa(20),

G.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa sekä 13 ja 152 artiklassa määritellään sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseen liittyvät yhteisön tehtävät ihmisten terveyden suojelua koskevan politiikan yhteydessä,

H.   katsoo, että naisten työllisyyteen liittyvien Lissabonin tavoitteiden toteuttaminen vaatii lisätoimia avoimen koordinointimenetelmän nojalla siten, että noudatetaan kansallisella ja alueellisella tasolla yksilöityjä parhaita käytäntöjä, joissa otetaan huomioon erityisesti koulutuspolitiikan ja työhönpääsyn keskinäinen riippuvuus, perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevat politiikat, palvelut ja naisten päätöksentekoprosesseihin osallistumisen lisääminen; katsoo, että tästä syystä olisi erityisesti ponnisteltava sosioekonomisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi, sukupuoleen perustuvan digitaalisen kuilun poistamiseksi ja naisten aseman edistämiseksi tieteessä,

I.   ottaa huomioon, että huolimatta samapalkkaisuutta koskevasta yhteisön lainsäädännöstä ja kansallisista säännöksistä, sukupuolten välillä säilyy suuri kuilu, ja naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet; ottaa huomioon, että kuilu kapenee paljon hitaammin kuin ero sukupuolten työllisyysasteiden välillä,

J.   ottaa huomioon, että naisten eläkeoikeus on usein pienempi kuin miesten, joko, koska heidän palkkansa on ollut pienempi tai koska heidän uransa on ollut lyhempi ja on keskeytynyt siksi, että heillä on ollut enemmän perheeseen liittyviä velvollisuuksia,

K.   katsoo, että perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevat politiikat on suunnattava sekä naisille että miehille ja että ne edellyttävät tämän vuoksi kattavaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon naisiin kohdistuva syrjintä ja katsotaan uusien sukupolvien olevan eduksi koko yhteiskunnalle,

L.   katsoo, että johtaviin asemiin pääsyssä tai päätöksentekoon osallistumisessa ei näy, että 52 prosenttia Euroopan väestöstä on naisia; katsoo, että hallinto vahvistuisi, jos se edustaisi koko yhteiskuntaa, ja politiikat vastaisivat paremmin kansalaisten odotuksia; katsoo lisäksi, että naisten edustus päätöksentekoelimissä voidaan varmistaa kansallisella tasolla monin erilaisin ratkaisuin (lainsäädäntö, sopimukset tai poliittiset aloitteet),

M.   katsoo, että komission tiedonannossa "i2010 – kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta" (KOM(2005)0229) ehdotettu "i2010"-puitestrategia tähtää muun muassa elämänlaadun parantamiseen edistämällä kaikkien osallistumista tietoyhteiskuntaan,

1.   panee merkille, että komissio haluaa jatkaa tasa-arvostrategian toteuttamista monen vuoden tähtäimellä, sillä se mahdollistaa pitkän aikavälin strategian jatkamisen tasa-arvon edistämiseksi EU:n tasolla, mutta huomauttaa, että suunnitelmassa ei ole eritelty komission ja jäsenvaltioiden täytöönpanoa ja kansalaisille tiedottamista koskevia vastuualueita tai rahoitusta, joka myönnetään suositusten täytäntöönpanemiseksi;

2.   antaa tunnustusta kaksitahoiselle lähestymistavalle tasa-arvon edistämiseksi siten, että kaikki politiikan alueet valtavirtaistetaan samaan aikaan kun toteutetaan erityisiä toimenpiteitä tasa-arvon toteuttamiseksi;

3.   pyytää komissiota laatimaan kattavan kehyksen sukupuolten tasa-arvon edistämisohjelmien ja -politiikkojen arviointia varten, niistä seuraavat kansalliset toimintalinjat mukaan luettuina; pyytää erityisesti, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhteisön puitestrategia vuosiksi 2001–2005(21) arvioidaan perusteellisesti ja että analysoidaan tasa-arvodirektiivien täytäntöönpanoa, erityisesti direktiivejä 86/613/ETY(22), 89/391/ETY(23), 92/85/ETY(24) ja 2003/41/EY(25), jotta voidaan luotettavia tietoja ja tilastoja käyttäen määrittää naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman johdonmukainen ohjelmasuunnittelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi; on sitä mieltä, että tämän vuoksi on välttämätöntä perustaa nopeasti Euroopan tasa-arvoinstituutti valvomaan etenemissuunnitelman toteuttamista;

4.   kehottaa komissiota pitämään sukupuolten tasa-arvoon tähtäävää politiikkaa paitsi EU:n ensisijaisena painopistealueena myös ja ennen muuta yksilön oikeuksiin erottamattomasti liittyvänä vaatimuksena; tämän lähestymistavan tulisi näkyä pyrkimyksenä koordinoida ja vahvistaa Euroopan laajuisia ja kansallisia toimenpiteitä, joiden avulla pyritään lujittamaan naisten ja lasten oikeusturvaa erityisesti seuraavilla tavoilla;

   poistamalla orjuus, kunnian ja perinteiden nimissä tehdyt rikokset, väkivalta, ihmiskauppa, naisten sukupuolielinten silpominen, pakkoavioliitot, moniavioisuus sekä identiteetin riistäminen (esimerkiksi pakottamalla käyttämään koko kehon tai kasvot peittäviä huiveja tai naamioita), tavoitteena nollatoleranssi;
  

ja pyytää komissiota:

   tutkimaan sukupuoleen perustuvan väkivallan taustalla olevia syitä ja kehittämään indikaattoreita uhrien määrän selvittämiseksi sekä, oikeusperustan määrittelyn jälkeen, tekemään direktiiviehdotuksen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;
   keräämään mahdollisimman pian vertailukelpoisia ja luotettavia tietoja ihmiskaupasta uhrien määrän vähentämiseksi sekä tutkimaan prostituution laillistamisen ja seksuaalista hyväksikäyttöä varten tehtävän ihmiskaupan välistä syy-seuraus–suhdetta ja levittämään hyviä toimintatapoja, mukaan luettuina kysyntää edustaviin osapuoliin liittyvät toimet;
  

ja kehottaa jäsenvaltioita:

   ottamaan käyttöön velvollisuuden ilmoittaa rekisteriin terveydenhoitohenkilökunnan suorittamista naisten sukupuolielinten silpomisista sekä perumaan sitä harjoittavilta lääkäreiltä heidän lääkärinlupansa;

5.   kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen liitetyn ihmiskauppaa, erityisesti naisten ja lasten kauppaa, torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (yksi Palermon pöytäkirjoista), sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, elleivät ne ole sitä vielä tehneet, sekä panemaan täytäntöön oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY(26);

6.   katsoo, että naisten oikeuksien samoin kuin muidenkin ihmisoikeuksien kunnioittaminen on perusvaatimus, kun ehdokasmaiden kanssa neuvotellaan niiden liittymisestä unioniin; kehottaa tämän vuoksi komissiota seuraamaan tietoja naisiin näissä maissa kohdistuvasta syrjinnästä ja väkivallasta ja ilmoittamaan tilanteesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä edistämään aktiivisesti unioniin liittyvien maiden osallistumista yhteisön rahoittamiin Progress- ja Daphne-ohjelmiin;

7.   korostaa, että naisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen on asetettava olennaiseksi ehdoksi Euroopan unionin naapuruuspolitiikassa, ulkopolitiikassa ja kehitysyhteistyöpolitiikassa:

   suosittelee, että Euroopan unioni sitoutuu näiden politiikan alojen yhteydessä selkeämmin poliittiseen vuoropuheluun kolmansien maiden kanssa ja myöntää kehitysyhteistyöhön liittyvää rahoitustukea naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi;
   korostaa köyhyyden naisistumisen erityisluonnetta ja sitä, että vuosituhannen kehitystavoitteet voivat toteutua ainoastaan, jos edistetään sukupuolten tasa-arvoa kaikissa ikäluokissa;
   pyytää, että erityistä huomiota kiinnitetään vuosituhannen kehitystavoitteisiin 2 ja 3 sekä tyttöjen koulutuksen edistämiseen kaikilla tasoilla sekä sen varmistamiseen, että kaikilla on yhtäläinen pääsy koulutusohjelmiin, jotka edistävät naisten yrittäjyyttä erityisesti pk-yrityksissä keinona vähentää köyhyyttä, lisätä terveyttä ja hyvinvointia sekä edistää ainutlaatuista ja kestävää kehitystä;
   kehottaa ryhtymään toimiin sen ennaltaehkäisemiseksi, että naiset jätetään huomiotta kehitysohjelmissa varmistamalla heille tasavertainen pääsy työmarkkinoille ja mahdollisuus pysyvän ja paremman työpaikan saamiseen sekä mahdollisuus hankkia tuotantovälineitä, kuten maata, luottoja ja teknologiaa;
   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kehitysyhteistyöpolitiikkansa yhteydessä tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä naisten edustuksen lisäämiseksi huolehtimalla siitä, että naisille annetaan samat mahdollisuudet kuin miehille, ja edistämällä naisten osallistumista ammatillisiin yhdistyksiin sekä poliittisesta suunnittelusta ja päätöksenteosta vastaaviin elimiin;
   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan kehitysyhteistyöohjelmissaan toimia, joiden tarkoituksena on kehittää ehkäiseviä menetelmiä sukupuoleen perustuvan väkivallan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan torjumiseksi ja joilla aktiivisesti ehkäistään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja taataan, että konfliktien vuoksi asuinsijoiltaan siirtymään joutuneet naiset ja muut maahanmuuttajanaiset voivat saada lääketieteellistä, sosiaalialan, oikeudellista ja psykologista apua;
   kehottaa komissiota arvioimaan kolmansissa maissa toteutettavaan kehitysapuun liittyvät menot ja ohjelmat määrällisesti ja laadullisesti;

8.   pyytää komissiota toteuttamaan toimia naisten terveyteen liittyvien oikeuksien takaamiseksi, sukupuoli- ja lisääntymisterveys mukaan lukien; toistaa, että on ratkaisevan tärkeää parantaa sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä koskevan tiedon sekä terveyspalvelujen saantia, etenkin hi-viruksen/aidsin torjunnan yhteydessä;

9.   toteaa, että tytöt ovat erityisen alttiita väkivallalle ja syrjinnälle, ja pyytää, että toteutetaan nykyistä tehokkaampia toimia heidän suojelemisekseen kaikenlaiselta väkivallalta, myös raiskauksilta, seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja pakkovärväämiseltä asevoimiin, sekä myötävaikutetaan politiikkoihin ja ohjelmiin, joiden tarkoituksena on parantaa tyttöjen asemaa konfliktitilanteissa ja niiden jälkeen;

10.   pyytää komissiota pitämään lupauksensa esittää tiedonanto, joka koskee eurooppalaista näkökulmaa sukupuolten tasa-arvoon kehitysyhteistyöpolitiikassa;

11.   kehottaa komissiota varmistamaan EU:n ja YK:n tasa-arvopolitiikan ja tyttöjen oikeuksien koordinoinnin; tuo jälleen esiin, kuinka tärkeää on läheinen yhteistyö eurooppalaisten, kansainvälisten, alueellisten ja/tai kahdenvälisten instituutioiden kanssa, Yhdistyneiden Kansakuntien elimet mukaan lukien, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun aloilla sukupuolten osalta sovellettavien lähestymistapojen yhdenmukaistamiseksi, etenkin lujittamalla Pekingin toimintaohjelman, Kairon toimintaohjelman, CEDAW-sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden välistä yhteyttä;

12.   kehottaa komissiota varmistamaan, että Afrikkaa ja Afrikan maiden kansallisia kehitysstrategioita koskevalla politiikalla edistetään Maputon pöytäkirjan ratifiointia ja täytäntöönpanoa kaikissa Afrikan maissa kiinnittäen erityistä huomiota 5 artiklaan, jossa tuomitaan ja kielletään kaikenlainen sukupuolielinten silpominen;

13.   ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio on sitoutunut edistämään edellä mainitun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa sekä laatimaan ohjeet tasa-arvon valtavirtaistamisesta kriisinhallintaa koskevassa koulutustoiminnassa;

14.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään maahanmuuttajanaisten emansipaatiota ja taloudellista ja sosiaalista kotoutumista tukevia konkreettisia aloitteita erityisesti kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan puiteohjelman yhteydessä ja toteuttamaan tukitoimia, jotka edistävät vastaanottavan maan kielen sekä yhteisön lainsäädäntöön, kansainvälisiin sopimuksiin, maan voimassa olevaan lainsäädäntöön ja muihin siellä noudatettaviin periaatteisiin perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien (mm. moniavioisuuden kieltäminen perheenyhdistämisen yhteydessä) sekä unionin perusarvojen tuntemusta, luomalla erityisen koulutuspolitiikan tasa-arvoisen kohtelun, sukupuolisen syrjimättömyyden ja sukupuolinäkökulmasta tapahtuvan väliintulon alalla ja ohjelmia syrjinnän torjumiseksi työhönotossa ja työssä, tukemalla maahanmuuttajanaisten kaupallisia hankkeita, joilla edistetään heidän alkuperämaidensa kulttuurisen rikkauden ylläpitoa ja levittämistä, ja perustamalla ja tukemalla julkisia maahanmuuttajanaisten foorumeja, joissa he ovat aktiivisesti edustettuina;

15.   suosittelee, että jäsenvaltiot ja komissio osoittavat rahoitusta alkuperämaihin suunnatuille tiedotusohjelmille, joissa kerrotaan Euroopan unioniin muuttamisen ja siellä asumisen ennakkoedellytyksistä sekä laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä vaaroista;

16.   kehottaa komissiota aloittamaan ensimmäiset pilottihankkeet, joiden tavoitteena on sukupuolten tasa-arvonäkökohtien huomioon ottaminen Euroopan unionin yleisen talousarvion ja yhteisön ohjelmien laatimisessa, erityisesti rakennerahastojen sekä tutkimusta, teknologian kehittämistä ja esittelyä koskevan seitsemännen puiteohjelman (2007–2013), terveyden ja kuluttajansuojelun alalla toteutettavan yhteisön toimintaohjelman (2007–2013) ja kansanterveyttä koskevan yhteisön toimintaohjelman (2003–2008) yhteydessä; katsoo, että näiden pilottihankkeiden yhteydessä olisi tarkasteltava Euroopan unionin talousarvion vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon (laaja-alainen lähestymistapa) ja naisia tai naisten esittämiä hankkeita varten määriteltyjen erityisten varausten vaikuttavuutta sekä analysoitava vaikeuksia, joita naiset ovat kohdanneet pyrkiessään osallistumaan kyseisiin ohjelmiin (alakohtainen lähestymistapa);

17.   kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään työllisyyttä ja sosiaalista integroitumista edistäviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin toimenpiteitä, joiden avulla edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille tasavertaisin edellytyksin sekä samapalkkaisuutta ja tuetaan naisten yrittäjyyttä, tai vahvistamaan tällaisia toimenpiteitä, sekä yksilöimään ja edistämään uusia työllistymismahdollisuuksia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla sekä yksilöille ja perheille tarjottavien palveluiden alalla, missä työvoima koostuu ensisijaisesti naisista, korostamalla näiden töiden taloudellista ja yhteiskunnallista merkitystä ja laatimalla säännöstö, jonka avulla voidaan turvata palveluiden laatu ja niiden tarjoajien sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien tunnustaminen sekä tukea köyhyysriskin vähentämistä; katsoo, että naiset ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti epäsuotuisassa asemassa, koska heidän työttömyysasteensa on korkeampi ja palkkansa matalampia kuin miesten, ja että naisilla on täten suurempi riski joutua hyväksikäytön uhreiksi;

18.   kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön konkreettisia strategioita naisten yrittäjyyden tukemiseksi hyödyntämällä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia sekä toimia, joilla helpotetaan naisyrittäjien pankkilainojen ja pankkipalvelujen saantia, erityisesti mikroluottojen saantia, ja naisyrittäjien verkostoja tukevia toimia;

19.   panee merkille, että jäsenvaltioiden ja EU:n kohtaamat haasteet sukupuolten tasa-arvon saralla lisääntyvät kiihtyneen globaalin taloudellisen kilpailun ja siitä johtuvan alati joustavamman ja liikkuvamman työvoiman kysynnän seurauksena; korostaa, että naiset kärsivät edelleenkin yhteiskunnallisesta, työhön liittyvästä ja muista syrjinnän muodoista ja että näillä haasteilla tulee olemaan suurempi vaikutus naisiin kuin miehiin; katsoo, että tämän tilanteen ei pidä antaa haitata sukupuolten tasa-arvoa ja naisten lastensaantiin liittyviä oikeuksia;

20.   kehottaa jäsenvaltioita nimeämään kansallisen vastuuhenkilön valvomaan sukupuolten tasa-arvonäkökohtien toteutumista Lissabonin strategian tavoitteiden yhteydessä ja katsoo, että vastuuhenkilön tehtävänä olisi osallistua tätä koskevien kansallisten suunnitelmien laatimiseen ja tarkistamiseen sekä valvoa niiden toteuttamista, jotta voitaisiin edistää sukupuolten tasa-arvonäkökohtien integroimista ja budjetoimista suunnitelmissa määriteltyihin politiikkoihin ja tavoitteisiin;

21.   pahoittelee, että sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen 15 prosenttia; kehottaa komissiota pikimmiten tarkistamaan direktiiviä 75/117/ETY(27) ja erityisesti säännöksiä, jotka koskevat työsuojeluviranomaisia sekä niitä tahoja, joihin syrjintätapauksen yhteydessä voi ottaa yhteyttä; kehottaa komissiota myös huolehtimaan siitä, että tätä direktiiviä sovellettaessa naisia ei syrjitä siksi, että heidän työuransa jää lasten saamisen vuoksi lyhyemmäksi;

22.   kehottaa komissiota nopeuttamaan yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevien politiikkojen luomista;

   huolehtimalla siitä, että äitiydestä ja isyydestä aiheutuvat kustannukset jaetaan koko yhteisön kesken, jotta voidaan poistaa syrjivä kohtelu työelämässä ja edistää väestönkasvua sekä naisten osallistumista työelämään;
   toteuttamalla tiedotuskampanjan ja käynnistämällä pilottihankkeita, jotta helpotetaan naisten ja miesten tasapainoista osallistumista työhön ja perhe-elämään;
   huolehtimalla Barcelonan tavoitteiden mukaisesti siitä, että hoito- ja tukipalvelut ovat helpommin ja joustavammin kaikkien niiden saatavilla, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään (lapset, vammaiset, kroonisesti sairaat tai vanhukset) asettamalla hoitoa ja tukea koskevat vähimmäisvaatimukset, mukaan luettuna yöllä avoinna olevien hoitopaikkojen tarve, jotta voidaan vastata työ- ja perhe-elämän tarpeisiin;
   kannustamalla aktiivisesti isiä ja avomiehiä hyödyntämään joustavia työaikoja ja osallistumaan kodin ja perheen töihin, esimerkiksi säätämällä alustavasti isyyslomasta ja käynnistämällä odotetun neuvoston direktiivin 96/34/EY(28) tarkistamisen;
   määrittelemällä vaihtoehtoisia keinoja sen varmistamiseksi, että heidän eläkkeensä katetaan tapauksissa, joissa heidän ammatillinen uransa ei tarjoa asianmukaista eläkettä, koska se oli liian lyhyt tai keskeytyi perheeseen liittyvien velvollisuuksien lisääntymisen takia;

23.   pyytää komissiota varmistamaan, että vaikutus eri sukupuoliin otetaan riittävästi huomioon yhteisön lainsäädäntöä, kuten direktiiviä 93/104/EY, tarkistettaessa tai kehitettäessä; pyytää komissiota toimimaan asianmukaisesti, jos kielteinen sukupuolivaikutus on odotettavissa, kuten tämän direktiivin tapauksessa; pyytää neuvostoa lopettamaan mahdollisuuden olla soveltamatta kyseistä direktiiviä, sillä se haittaa enemmän naisia kuin miehiä ja vaikeuttaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

24.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Suomen järjestämän "Miehet ja tasa-arvo" -konferenssin tulokset sekä miesten roolin sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa;

25.   kehottaa komissiota arvioimaan Euroopan tasa-arvoinstituutin selvitysten ja päätöksentekoa koskevan tietopankin(29) avulla seurattavan edistymisen pohjalta kansainvälisellä, kansallisella tai alueellisella tasolla noudatettuja hyviä käytänteitä, joiden avulla naiset voivat osallistua päätöksentekomenettelyihin, ja edistämään tällaisten käytäntöjen leviämistä ja omaksumista erityisesti tukemalla päätöksentekoprosesseissa mukana olevien naisten verkostoa;

26.   kehottaa jäsenvaltioita asettamaan ja toteuttamaan selkeitä tavoitteita ja aikatauluja, joilla pyritään lisäämään naisten osallistumista kaikkeen päätöksentekoon ja varmistamaan, että he ovat vahvemmin edustettuina politiikassa;

27.   pitää tärkeänä edistää naisten osallistumista tiede- ja tutkimusuralle; katsoo, että tätä tarkoitusta varten vaaditaan politiikkaa ja välineitä, joilla yhdessä varmistetaan sukupuolten välinen tasapaino ja huippuosaaminen kyseisissä ammateissa;

28.   katsoo, että naisten hakeutumista tiedeammatteihin kannustetaan huomattavasti tarjoamalla sopimusratkaisuja, kuten opiskeluapurahoja tai osa-aikatyöapurahoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi;

29.   toteaa, että levittämällä tiedotusvälineissä myönteisiä esimerkkejä sekä naisten roolista yhteiskunnassa että heidän saavutuksistaan kaikilla aloilla, mitä on korostettava, jotta luodaan myönteisiä mielikuvia naisista ja kannustetaan muiden naisten ja miesten osallistumisesta sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseen sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen, voidaan tehokkaasti taistella naisten kohtaamia sukupuoleen liittyviä kielteisiä stereotypioita vastaan; kehottaa tämän vuoksi komissiota edistämään esimerkiksi Media 2007 -ohjelman yhteydessä aloitteita, joiden tarkoituksena on kiinnittää tiedotusvälineiden huomio niissä ilmeneviin stereotypioihin esimerkiksi perustamalla pysyvät kuulemisfoorumit alan jäsenten kanssa sekä edistää tasavertaisia mahdollisuuksia, pyrkien erityisesti antamaan tietoa nuorille miehille ja naisille ja lisäämään tietoisuutta heidän keskuudessaan;

30.   kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin sukupuolistereotypioiden poistamiseksi, erityisesti työmarkkinoilla, ja edistämään miesten hakeutumista sellaisille aloille ja sellaisiin virkoihin, joissa naiset ovat yleensä selkeänä enemmistönä, esimerkiksi peruskoulun alaluokilla ja hoitoalalla;

31.   kehottaa komissiota sisällyttämään transsukupuolisten henkilöiden oikeudet ja ongelmat etenemissuunnitelmaan äskettäisten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti;

32.   kehottaa komissiota järjestämään naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamista ja tietoisuutta koskevaa koulutusta komission jäsenille ja korkeimman tason virkamiehille sekä kaiken johtajakoulutuksen yhteydessä EU:n virkamiehille;

33.   kehottaa komissiota edistämään kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja tulkkauksessa kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä kielenkäyttöä, joka on sukupuolitietoista ja jolla voidaan ottaa huomioon kaikki kyseiset kulttuurit;

34.   kehottaa yhteisön toimielimiä ja virastoja edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa hallinnossaan ja pyrkimään siihen, että palvelukseen otetaan ja virkoihin nimitetään yhtä paljon naisia ja miehiä, erityisesti silloin, kun kyse on korkean tason tehtävistä;

35.   kehottaa komissiota sisällyttämään etenemissuunnitelmaan erillisen kappaleen naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia Euroopan unionissa koskevasta vuosikertomuksesta ja kertomaan kappaleessa etenemissuunnitelmassa saavutetusta edistyksestä;

36.   kehottaa komissiota ilmoittamaan säännöllisesti Euroopan parlamentin toimivaltaisille valiokunnille etenemissuunnitelman edistymisen valvonnasta muun muassa julkisilla maakohtaisilla kertomuksilla;

37.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä tasa-arvokysymysten alalla toimivaltaisille täytäntöönpanoviranomaisille ja vaaleilla valituille elimille paikallis-, alue- ja kansallisella tasolla.

(1) EYVL L 17, 19.1.2001, s. 22.
(2) EYVL C 223, 8.8.2001, s. 149.
(3) YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/48/104.
(4) YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/58/147.
(5) YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/59/165.
(6) YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/52/86.
(7) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258.
(8) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 247.
(9) A/61/122/Add.1.
(10) YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325(2000).
(11) EUVL L 205, 6.8.2005, s. 21.
(12) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 323.
(13) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492.
(14) EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 566.
(15) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 66.
(16) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 75.
(17) Kyseisen päivän hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0437.
(18) YK:n naisten kehitysrahaston (UNIFEM) tietojen mukaan ainakin joka kolmas nainen joutuu elämänsä aikana jonkinlaisen väkivallan uhriksi.
(19) Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös se, että yksinhuoltajaperheen ainoa elättäjä on 85 prosentissa tapauksista nainen.
(20) Ks. mm. taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), UNIFEMin, Maailmanpankin ja Kansainyhteisön tasa-arvoasiain sihteeristön julkaisut sekä Euroopan neuvoston, Pohjoismaiden ministerineuvoston tai Alankomaiden työllisyys- ja sosiaaliasioiden ministeriön toteuttamat selvitykset ja hankkeet.
(21) Neuvoston päätös 2001/51/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2000, naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan toimintaohjelman perustamisesta (2001‐2005) (EYVL L 17, 19.1.2001, s. 22).
(22) Neuvoston direktiivi 86/613/ETY, annettu 11 päivänä joulukuuta 1986, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella (EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56).
(23) Neuvoston direktiivi 89/391/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1989, toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä (EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1).
(24) Neuvoston direktiivi 92/85/ETY, annettu 19 päivänä lokakuuta 1992, toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä (EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1).
(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10).
(26) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.
(27) Neuvoston direktiivi 75/117/ETY, annettu 10 päivänä helmikuuta 1975, miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 45, 19.12.1975, s. 19).
(28) Neuvoston direktiivi 96/34/EY, annettu 3. kesäkuuta 1996, UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta (EYVL L 145, 19.6.1996, s. 4).
(29) Komission työllisyys- ja sosiaaliasioiden pääosaston hanke, jonka tarkoituksena on koota ja analysoida tietoja naisten osallistumisesta päätöksentekomenettelyihin (poliittiset instituutiot, julkishallinto, työmarkkinaosapuolet ja tärkeimmät valtiosta riippumattomat järjestöt). Internet-sivusto: http://ec.europa.eu/employment_social/women_men_stats/index_en.htm

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö