Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2007 perusoikeuskirjan noudattamisesta komission lainsäädäntöehdotuksissa: Menetelmä järjestelmällistä ja tiukkaa valvontaa varten (2005/2169(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon perusoikeuskirjan noudattamisesta komission lainsäädäntöehdotuksissa (KOM(2005)0172),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 6 ja 7 artiklan,
– ottaa huomioon Nizzassa 7. joulukuuta 2000 julkistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1),
– ottaa huomioon Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun sopimuksen Euroopan perustuslaista (perustuslakisopimus), joka kattaa perusoikeuskirjan määräykset, jotta niistä tulee oikeudellisesti sitovia,
– ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta, joka koskee Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa ja unionin perusarvojen kunnioittamista ja edistämistä(2),
– ottaa huomioon 26. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien edistämisestä ja suojelusta: kansallisten ja yhteisön toimielinten rooli, perusoikeusvirasto mukaan lukien(3),
– ottaa huomioon Euroopan unionin riippumattomien asiantuntijoiden laatiman perusoikeuksien tilaa Euroopan unionissa käsittelevän vuoden 2005 vuosikertomuksen,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007(4)ja neuvoston julistuksen poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa,
– ottaa huomioon puheenvuoron, jonka José Manuel Barroso käytti Euroopan komission puheenjohtajana Euroopan parlamentin 17. marraskuuta 2004 pitämässä täysistunnossa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45, 34 ja 91 artiklan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0034/2007),
A. katsoo, että unioni perustuu kaikille jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artikla),
B. toteaa, että parlamentilla, joka on suorilla vaaleilla valittava unionin kansalaisia edustava elin, on suuri vastuu näiden periaatteiden toteuttamisessa,
C. toteaa, että tämä vastuu on sitäkin suurempi, koska perustamissopimusten tämänhetkisen muodon mukaan
–
yksityishenkilöiden oikeus vedota suoraan yhteisöjen tuomioistuimeen on edelleen hyvin rajoitettu(5),
–
joukkokanteet ("collective action") eivät ole mahdollisia,
–
myös yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta on monilla aloilla hyvin rajoitettu (katso EY:n perustamissopimuksen IV osasto ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artikla) tai olematon (toinen pilari – Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osasto(6)),
mikä edellyttää unionin lainsäätäjältä sitäkin enemmän varovaisuutta lainsäädännön käsitellessä kysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa perusoikeuksien suojaan,
D. toteaa, että menettely, jolla selvitetään kaikkien lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuus perusoikeuskirjan kanssa, on välttämätön seuraus siitä, että parlamentti, neuvosto ja komissio sekä kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet perusoikeuskirjan ja julistaneet sen virallisesti unionin kansalaisille Nizzassa 7. joulukuuta 2000,
E. muistuttaa, että perusoikeuksien laajuus, joka vastaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan soveltamista, riippuu vielä edelleenkin lähinnä tuomioistuinten tulkinnasta, mutta unionin lainsäätäjän pitäisi myös osoittaa, miten nämä oikeudet on tulkittava,
F. muistuttaa, että julkistaessaan perusoikeuskirjan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat näiden oikeuksien määritelmistä, ja että johdonmukaisuuteen ja vilpittömyyteen liittyvistä ilmeisistä syistä niiden on jatkossa viitattava näihin oikeuksiin yhteisön lainsäädännön valmistelun yhteydessä (katso edellä mainittu komission tiedonanto KOM(2005)0172),
G. ottaa huomioon, että kun peruskirjan mukaiset oikeudet on siirretty yhteisön lainsäädäntöön, niistä tulee vastaavan unionin lainsäädännön johdosta sitovia,
H. toteaa, että järjestelmällisyys, perusteellisuus, objektiivisuus, avoimuus ja seurattavuus menettelyssä, jolla perusoikeudet otetaan huomioon lainsäädäntöehdotuksissa, on sitäkin tärkeämpää, koska perusoikeuskirja ei ole valitettavasti vieläkään oikeudellisesti sitova; toteaa kuitenkin, että perusoikeuskirjasta on vuosien mittaan tullut viiteasiakirja Euroopan tuomioistuimille, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle(7), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle Strasbourgissa sekä monille perustuslakituomioistuimille,
I. toteaa, että arvioitaessa etukäteen unionin uuden lainsäädännön vaikutusta perusoikeuksiin unionin lainsäätäjän on otettava huomioon kansallisen lainsäätäjän, kansalaisyhteiskunnan, akateemisen yhteisön sekä sen asiantuntemuksen, jota on muissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Euroopan neuvostossa ja Yhdistyneissä Kansakunnissa, näkemykset; katsoo, että näin unionin lainsäätäjä edistäisi perusoikeuksien yhä laajempaa kulttuuria, kuten tehtiin laadittaessa tiettyjä säädöksiä, jotka liittyvät yksityiselämän suojeluun, oikeuteen perhe-elämään sekä avoimuutta koskevaan oikeuteen,
J. toteaa, että komission ehdotus syventää vuonna 2001 käyttöön otettua menettelyä, jolla perusarvot otetaan huomioon komission lainsäädäntöehdotuksissa, ja lisätä sen julkisuutta on selvä edistysaskel toimissa, joilla komissio pyrkii kehittämään Euroopan unioniin todellisen "perusoikeuskulttuurin",
K. toteaa, että tämä menettely on kuitenkin luonteeltaan liian sisäänpäin kääntynyt, perusteet ovat liian rajoittavia, Euroopan parlamentin rooli on riittämätön ja jäsenvaltioiden parlamenttien mukaan ottamista koskevat ehdotukset, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen ehdotukset(8), ovat jääneet myös huomiotta samoin kuin tarvittava jatkuva keskustelu unionin toimielinten välillä ja riippumattomien organisaatioiden saaminen mukaan, jotta objektiivisuutta voitaisiin parantaa,
L. katsoo, että unionin todellinen "perusoikeuskulttuuri" edellyttää sellaisen kattavan perusoikeuksien valvontajärjestelmän kehittämistä, joka käsittää neuvoston sekä hallitusten väliseen yhteistyöhön liittyvät päätökset,
M. toteaa, että todellinen "perusoikeuskulttuuri" käsittää paitsi passiivisen sääntöjen noudattamisen myös perusoikeuksien aktiivisen edistämisen sekä asiaan puuttumisen silloin, kun jäsenvaltiot loukkaavat perusoikeuksia tai eivät suojele niitä riittävällä tavalla,
N. toteaa, että perusoikeuksien valvonnan kokonaisjärjestelmän tulee sisältää vuotuinen keskustelu, johon osallistuvat kolme toimielintä sekä kansalliset parlamentit, etenkin Euroopan parlamentin arvioidessa kehitystä, joka on saavutettu Euroopan unionin kehittämisessä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena,
O. katsoo, että tällaisen keskustelun yhteydessä voitaisiin samalla tarkastella
–
tulevan perusoikeusviraston vuosikertomusta,
–
komission yhteisön oikeuden soveltamista koskevaan yleiskertomukseen liittyvää erityiskertomusta,
–
neuvoston kertomusta kuluneen vuoden tapahtumista, joita se pitää merkittävinä perusoikeuksien kunnioittamisen kannalta unionissa ja sen jäsenvaltioissa,
P. muistuttaa, että näiden vuotuisten keskustelujen yhteydessä toimielinten olisi tarkasteltava mahdollisuuksia muuttaa sellaista lainsäädäntöä, joka on mahdollisesti heikentänyt vapauksien toteutumista yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä,
Q. katsoo, että salaisten vankiloiden olemassaolo ja CIA:n terrorismin vastaisen taistelun yhteydessä suorittamat sieppaukset, hidas tutkinta ja monien hallitusten yhteistyön puute samoin kuin lentotietojen luovuttaminen ja pankkitilitietojen luovuttaminen SWIFT-järjestelmällä ilman oikeudellista perustetta heikentävät kansalaisten uskoa unionin toimielinten kykyyn ja haluun suojella perusoikeuksia ja rangaista rikkomuksista,
1. viittaa historialliseen tehtävään luoda yhä läheisemmän liiton (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artikla) saavuttamiseksi turvallisuuteen, oikeuteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyvien välineiden ohella myös vapautta koskevia välineitä;
2. pitää tärkeänä perustuslakiprosessin kriisin voittamista ja perustuslakisopimuksen keskeisten saavutusten säilyttämistä sekä sitä, että perusoikeuskirjasta tehdään oikeudellisesti sitova;
3. pitää myönteisinä komission ehdotuksia, jotka koskevat perusoikeuksien huomioonottamisen syventämistä ja niiden näkyvyyden parantamista sen lainsäädäntöehdotusten yhteydessä, ja pitää tätä ensimmäisenä myönteisenä tuloksena komission puheenjohtajan José Manuel Barroson 17. marraskuuta 2004 parlamentissa ilmoittamista kunnianhimoisista toimista perusoikeuksien suojelemiseksi sekä hänen perustamastaan asiaa käsittelevästä työryhmästä;
4. kehottaa komissiota tekemään valvontamenettelystä entistä avoimemman ja kuulemaan kansalaisyhteiskunnan asianomaisia toimijoita ja etenkin niitä, joihin komission kulloinenkin ehdotus mahdollisesti vaikuttaa;
5. korostaa, että komission ehdottama 'järjestelmällinen' valvonta edellyttää ehdottomasti, että käytännössä jokainen lainsäädäntöehdotus tarkastetaan huolellisesti ja tulos perustellaan;
6. kehottaa komissiota tarkistamaan, miten lainsäädäntöehdotukset noudattavat paitsi perusoikeuskirjaa myös kaikkia perusoikeuksia koskevia eurooppalaisia ja kansainvälisiä oikeudellisia välineitä sekä oikeuksia, jotka ovat jäsenvaltioille yhteisistä perustuslaillisista perinteistä johdettuja yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita;
7. korostaa, että todella järjestelmällinen ja tiukka perusoikeuksien suojelu edellyttää paitsi mahdollisten oikeudellisten virheiden etsimistä, kun punnitaan yksilön vapautta ja toisaalta yleiseen etuun liittyviä vaatimuksia, myös aina poliittista analyysiä, jotta erilaisten oikeasuhteisten ratkaisujen joukosta löydettäisiin ne, joiden avulla saavutetaan paras suhde tavoitteen ja perusoikeuksien rajoittamisen välillä (perusoikeuspoliittinen optimointi);
8. pitää mielekkäänä, että valvonta keskitetään kulloinkin erityisesti kyseessä oleviin perusoikeuksiin, ja pitää välttämättömänä, että tämä mainitaan nimenomaisesti ja erikseen johdanto-osan kappaleissa;
9. toivoo, että menetelmää, jonka avulla komissio aikoo ottaa perusoikeuskirjan huomioon lainsäädäntöehdotuksissaan, myös sovelletaan konkreettisesti;
10. korostaa, että perusoikeuksien kunnioittamista koskevasta järjestelmällisestä sisäisestä valvonnasta lainsäädäntöehdotusten laadintavaiheessa tehdään oma kertomus, jossa käsitellään näiden oikeuksien kunnioittamisen juridista perustaa;
11. kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen päätöstään jakaa vaikutusten arvioinnissa perusoikeuksia koskevat huomiot kolmeen luokkaan – taloudelliset vaikutukset, sosiaaliset vaikutukset sekä ympäristövaikutukset – ja kehottaa sitä luomaan uuden erityisen "vaikutukset perusoikeuksiin" -luokan, koska vain näin voidaan taata kaikkien perusoikeuksiin liittyvien näkökohtien ottaminen huomioon;
12. korostaa komission koko lainsäädäntöprosessin käsittävää oikeutta peruuttaa ehdotuksensa ennen sen hyväksymistä neuvostossa, jos siihen on tehty jotakin perusoikeutta loukkaavia muutoksia;
13. vastustaa komission varaamaa oikeutta esittää kumoamispyyntöjä yksittäisten tapausten poliittisen tarkastelun jälkeen ja korostaa nimenomaisesti perusoikeuksien ja -vapauksien puolustamisen ehdotonta ensisijaisuutta kaikkiin poliittisiin näkökohtiin nähden;
14. pitää tarpeellisena, että perusoikeuskirjan huomioonottaminen laajennetaan koskemaan koko lainsäädäntöprosessia sekä komitologiaa ja että parlamentin asemaa vahvistetaan, perusoikeusviraston asema määritellään tarkemmin ja sen tukea tehostetaan;
15. harkitsee siksi työjärjestyksensä 34 artiklan muuttamista niin, että kansalaisvapauksista vastaava valiokunta käsittelisi perusoikeuksiin vaikuttavien lainsäädäntöehdotusten, toimien ja määräysten vaikutuksia, ja harkitsee lisäksi työjärjestyksensä 91 ja 115 artiklan muuttamista niin, että parlamentin päätöslauselmat voivat koskea myös jäsenvaltioiden olosuhteita, jotta parlamentti voisi näin kantaa jo aikaisessa vaiheessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan mukaisen vastuunsa;
16. korostaa, että vaikka onkin olemassa yleisiä kuulemismenettelyjä, on tärkeää, että riippumattomat järjestöt ja ulkopuoliset laitokset, jotka vastaavat erityisesti perusoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä, otetaan tiiviimmin mukaan kyseiseen prosessiin; kehottaa siksi komissiota perustamaan näiden järjestöjen ja laitosten kuulemisjärjestelmän sellaisten lainsäädäntöehdotusten laadintaprosessia varten, joilla on vaikutuksia perusoikeuksiin;
17. kehottaa neuvostoa vahvistamaan perusoikeuksien järjestelmällistä valvontaa myös hallitusten väliseen yhteistyöhön liittyvillä alueilla ja kehottaa sitä julkistamaan tulokset ja varmistamaan samoin myös tuen perusoikeusvirastolle;
18. vahvistaa, että parlamentti ja muut Euroopan unionin toimielimet voivat tarvittaessa hyödyntää lainsäädäntömenettelyssä vapaaehtoisesti perusoikeusviraston hankkimaa perusoikeuksia koskevaa asiantuntemusta perusoikeuksien sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön yhteydessä;
19. muistuttaa, että perustamissopimukset ja asetus (EY) N:o 168/2007 eivät kumpikaan estä parlamenttia pyytämästä apua perusoikeusvirastolta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan täytäntöönpanossa; odottaa, että komissio ja perusoikeusvirasto järjestävät sekä monivuotisen kehyksen että vuotuisen työohjelman yhteydessä tarvittavan rahoituksen ja henkilöstöresurssit, jotta perusoikeusvirasto voi vastata asianmukaisella tavalla pyyntöihin, joita parlamentti esittää käyttäessään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaista toimivaltaansa;
20. pitää erityisen tärkeänä, että käytettävissä on asianmukaisia menetelmiä unionin kansalaisten ja toimielinten kanssa viestimistä ja niille tiedottamista varten perusoikeuksien kunnioittamisen sisäistä valvontaa liittyvissä asioissa ja että niistä laaditaan myös säännöllisiä kertomuksia;
21. kehottaa jäsenvaltioiden parlamentteja etenkin poliisi- ja oikeusasioihin liittyvässä yhteistyössä sekä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa varmistamaan kaikkien päätösten ja toimien yhteensopivuus perusoikeuskirjan kanssa, jotta perusoikeuksien jakamattomuus voidaan taata ja unionin kaikilla politiikanaloilla voidaan toteuttaa perusoikeuksien järjestelmällinen ja perusteellinen valvonta;
22. kehottaa neuvostoa ja komissiota esittämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan tai EY:n perustamissopimuksen 200 ja 212 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille sekä kansallisille parlamenteille vuotuisen kertomuksen unionin perusoikeuspolitiikasta ja aloittamaan järjestelmällisen, avoimen ja pysyvän keskustelun perusoikeuksien suojelemista unionissa;
23. kehottaa komissiota ja neuvostoa raportoimaan parlamentille kansallisten asiantuntijoiden verkon kertomusten seurannasta;
24. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille.
Yhteisöjen tuomioistuimen 25 päivänä heinäkuuta 2002 antama tuomio asiassa C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores vastaan Euroopan unionin neuvosto, Kok. 2002, s. I─6677.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 7 päivänä kesäkuuta 2004 tekemä päätös asiassa T-338/02, Segi ym. vastaan Euroopan unionin neuvosto, Kok. 2004, s. II─1647.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 27 päivänä kesäkuuta 2006 antama tuomio asiassa C-540/03, Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto, kolmansien maiden kansalaisten alaikäisten lasten oikeus perheenyhdistämiseen (direktiivi 2003/86/EY).
Britannian parlamentin ylähuone, EU-valiokunta, 16. istuntoselostus 2005–2006, "Human Rights proofing EU Legislation", 29. marraskuuta 2005, kohta 149.