Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2205(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0066/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0066/2007

Keskustelut :

PV 28/03/2007 - 17
CRE 28/03/2007 - 17

Äänestykset :

PV 29/03/2007 - 8.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0098

Hyväksytyt tekstit
PDF 181kWORD 93k
Torstai 29. maaliskuuta 2007 - Bryssel
Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuus
P6_TA(2007)0098A6-0066/2007
Päätöslauselma
 Liite

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. maaliskuuta 2007 Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta (2006/2205(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 22. marraskuuta 1990 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisön tulevasta rahoittamisesta(1) ja 21. huhtikuuta 1994 antamansa päätöslauselman uudesta Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(2),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omista varoista 31. lokakuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/728/EY, Euratom(3),

–   ottaa huomioon komission 7. lokakuuta 1998 antaman kertomuksen "Euroopan unionin rahoitus – Komission kertomus omien varojen järjestelmän toiminnasta" (KOM(1998)0560),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän muutos- ja uudistamistarpeesta(4),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 1999 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(5),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom(6),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen omien varojen järjestelmän toiminnasta (KOM(2004)0505) sekä komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi omien varojen järjestelmästä ja siihen liittyvän ehdotuksen neuvoston asetukseksi täytäntöönpanotoimenpiteistä budjettiaseman epätasapainon korjaamiseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (…) tehdyn neuvoston päätöksen 4 ja 5 artiklan mukaisesti (KOM(2004)0501), jotka esitettiin 14. heinäkuuta 2004,

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 päivätyn päätöslauselmansa politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013(7),

–   ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2005 esitetyn Euroopan parlamentille laaditun tutkimuksen "Own Resources: Evolution of the system in a EU of 25"(8),

–   ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä sekä komission valmisteluasiakirjan Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen ('Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus') laskemisesta, rahoittamisesta, maksamisesta ja talousarvioon ottamisesta Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn neuvoston päätöksen (…) 4 ja 5 artiklan mukaisesti (KOM(2006)0099),

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä(9),

–   ottaa huomioon tammikuussa 2007 esitetyn Euroopan parlamentille laaditun tutkimuksen "EU Own Resources – Preliminary assessment of the scope for Member State taxes supporting an EU-wide tax system"(10),

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan tapaamiset kansallisten kansanedustuslaitosten budjettivaliokuntien puheenjohtajien kanssa 16. kesäkuuta 2005 ja 21. kesäkuuta 2006,

–   ottaa huomioon vastaukset budjettivaliokunnan 30. marraskuuta 2005 kaikille jäsenvaltioiden kansallisten kansanedustuslaitosten budjettivaliokunnille lähettämään kyselyyn omista varoista,

–   ottaa huomioon viralliset ja epäviralliset keskustelut, joita omia varoja koskevien asioiden pysyvä esittelijä kävi asianomaisten valiokuntien tai niiden edustajan kanssa vuosina 2006 ja 2007 asiasta keskustelemisesta kiinnostuneiden kansallisten kansanedustuslaitosten kutsusta,

–   ottaa huomioon tulokset, joita saavutettiin Euroopan unionin tulevaa rahoittamista käsitelleissä työryhmissä 8. ja 9. toukokuuta 2006 ja 4. ja 5. joulukuuta 2006 pidetyissä yhteisissä parlamentaarisissa kokouksissa,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(11) ja erityisesti sen 8 kohdan sekä sopimukseen liitetyn julistuksen nro 3 rahoituskehyksen tarkistuksesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0066/2007),

A.   ottaa huomioon, että ensimmäinen Euroopan yhteisö eli 23. heinäkuuta 1952 perustettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisö rahoitettiin aidolla omien varojen järjestelmällä, joka perustui jokaisesta tuotetusta terästonnista perittyyn maksuun, jonka hiiltä ja terästä tuottavat yritykset maksoivat suoraan EHTY:n talousarvioon,

B.   ottaa huomioon, että 25. maaliskuuta 1957 tehdyn Rooman sopimuksen nojalla Euroopan talousyhteisön rahoitus oli tarkoitus hoitaa kansallisilla maksuosuuksilla vain siirtymäkauden ajan, jonka jälkeen olisi siirrytty omien varojen järjestelmään,

C.   ottaa huomioon, että siirtyminen tapahtui lopulta 21. ja 22. huhtikuuta 1970, kun Luxemburgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi päätöksestä, jolla lopetettiin kansalliset maksuosuudet ja otettiin käyttöön uusi rahoitusjärjestelmä, joka perustui kahdenlaisiin todellisiin omiin varoihin – maatalousmaksuihin ja tullimaksuihin – joita täydensivät arvonlisäveroon (alv) perustuvat kolmannenlaiset varat,

D.   ottaa huomioon, että kaikki parlamentin pyrkimykset(12) saada alv-varojen määräytymisperusteen määrittelyssä käyttöön todelliset alv-ilmoitukset ("ilmoitusmenetelmä") yhdenmukaistetun määräytymisperusteen sijaan, joka lasketaan soveltamalla painotettua keskimääräistä verokantaa tulojen nettomäärään ("tulomenetelmä"), jäivät tuloksettomiksi, minkä seurauksena alv-varat muuttuivat todellisista omista varoista, joilla on vahva välitön side Euroopan kansalaisiin, jäsenvaltion maksuosuuden laskennassa käytettäväksi puhtaasti tilastolliseksi välineeksi,

E.   ottaa huomioon, että valtion- ja hallitusten päämiesten 25. ja 26. kesäkuuta 1984 tekemässä "Fontainebleaun sopimuksessa" todettiin selvästi, että loppujen lopuksi menopolitiikka on budjettiaseman epätasapainosta aiheutuvan ongelman keskeinen ratkaisukeino; ottaa huomioon, että samaan aikaan Eurooppa-neuvosto kuitenkin loi korjausmekanismin Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi ("British rebate"), jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta saisi vuodesta 1985 lähtien 66 prosenttia sen alv-maksuosuuden ja kyseiselle vuodelle kohdennetuista menoista sille kuuluvan osuuden välisestä erotuksesta; ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden oli tarkoitus osallistua hyvityksen kustannusten rahoittamiseen kuitenkin siten, että Saksan osuudelle asetettaisiin yläraja; huomauttaa tämän johtaneen siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta sai EU:n talousarvioon vuosittain maksamastaan osuudesta hyvitystä keskimäärin 5,3 miljardia euroa vuodessa vuosina 2001–2004,

F.   ottaa huomioon, että samassa huippukokouksessa valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat myös, että samantyyppiseen hyvitykseen olisi periaatteessa ja sopivana ajankohtana oikeutettu jokainen jäsenvaltio, jonka budjettitaakka on liiallinen sen suhteelliseen vaurauteen nähden,

G.   ottaa huomioon, että Brysselissä 11.–13. helmikuuta 1988 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti yhteisön talousarviossa maksuille 1,2 prosentin enimmäismäärän bktl:sta ja maksusitoumuksille 1,3 prosentin enimmäismäärän bktl:sta ja vahvisti, että jäsenvaltiot saavat pidättää varojen keräämisestä aiheutuvina kuluina itselleen 10 prosenttia perinteisistä omista varoista saatavista tuloista,

H.   ottaa huomioon, että viidentoista jäsenvaltion unionin omien varojen enimmäismäärä nostettiin 1,24 prosenttiin bktl:sta maksumäärärahojen osalta ja 1,31 prosenttiin maksusitoumusmäärärahojen osalta vuosiksi 1993–1999 ja se on sen jälkeen pysynyt muuttumattomana laajentumisesta huolimatta,

I.   ottaa kaikkein tärkeimpänä huomioon, että Brysselin Eurooppa-neuvosto loi vuonna 1988 neljännenlaiset "täydentävät" omat varat, jotka perustuvat bktl:oon ja joihin olisi turvauduttava, jos ja kun alv:sta ja perinteisistä omista varoista kerätyt varat eivät riittäneet kattamaan yhteisön rahoitussitoumuksia,

J.   ottaa huomioon, että ajan myötä viimeksi mainituista varoista on tullut Euroopan unionin talousarvion tärkein varainlähde, jonka osuus varainhoitovuoden 2007 tuloista on arviolta 70 prosenttia, kun taas alv-varojen osuus on noin 15 prosenttia, joten perinteisten omien varojen (tulli- ja maatalousmaksujen yhteensä) osuus on laskenut vain 15 prosenttiin tuloista,

K.   ottaa huomioon, että nykyinen, 29. syyskuuta 2000 tehty omia varoja koskeva päätös tuli voimaan 1. maaliskuuta 2002 ja sen pääpiirteet ovat seuraavat: omien varojen enimmäismäärä on 1,24 prosenttia unionin bktl:sta (eli 1,27 prosenttia bkt:sta) maksumäärärahojen osalta ja 1,13 prosenttia bktl:sta (eli 1,335 prosenttia bkt:sta) maksusitoumusmäärärahojen osalta, jäsenvaltioilla on oikeus pidättää itsellään varojen keräämisestä aiheutuvina kuluina 25 prosenttia perinteisistä omista varoista, alv-varojen keräämisaste on enintään 0,50 prosenttia, jäsenvaltioiden arvonlisäverokanta on rajattu 50 prosenttiin niiden bktl:sta (alv-määräytymisperusteen rajaaminen), ja yhden jäsenvaltion hyväksi tehdään korjaus, jonka rahoittamiseen sovelletaan joidenkin muiden jäsenvaltioiden osalta poikkeuksia,

L.   ottaa huomioon, että komission uusimmassa, vuonna 2006 esitetyssä ehdotuksessa pyritään panemaan täytäntöön 15. ja 16. joulukuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston omista varoista tekemät päätökset, joiden tärkeimpänä piirteenä on se, että jo olemassa olevien poikkeusten luetteloon lisätään vieläkin enemmän uusia, tiettyjä nettomaksajajäsenvaltioita koskevia erityisjärjestelyjä, kuten alennettuja alv-varojen keräämisasteita tai vuosittaisten bktl-osuuksien bruttoalennuksia, mikä entisestään lisää järjestelmän mutkikkuutta ja käsittämättömyyttä ja ruokkii budjettiaseman epätasapainoon perustuvaa lyhytnäköistä ajattelua,

M.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on myös uusinut vuonna 2000 tehdyn päätöksen korottaa jäsenvaltioiden itselleen pidättämää kantopalkkiota 10 prosentista 25 prosenttiin perinteisistä omista varoista huolimatta siitä kiistämättömästä tosiseikasta, että tällä prosenttiosuudella ei ole mitään tekemistä jäsenvaltioille varojen keräämisestä aiheutuvien todellisten kulujen kanssa ja se suosii paljon tullimaksuja kerääviä jäsenvaltioita niiden valtioiden kustannuksella, joissa niiden osuus ei ole suuri, joten se olisikin katsottava pikemminkin vain yhdeksi hyvityksen muodoksi,

N.   ottaa huomioon, että vaikka parlamentti onkin jo hyväksynyt komission ehdotuksen uudeksi omia varoja koskevaksi päätökseksi(13), sen käsittely on yhä pysähdyksissä neuvostossa, jossa sitä ensin kannattaneet jäsenvaltiot eivät nyt itse halua soveltaa sitä,

O.   ottaa huomioon, että parlamentti pitää vuosina 2008/2009 toteutettavaa EU:n tulojen ja menojen kattavaa tarkastusta, josta määrätään 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa, tilaisuutena – jota ei pidä hukata – palata todelliseen mutta oikeudenmukaiseen omien varojen järjestelmään Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten hengessä,

P.   ottaa huomioon, että vuoden 2006 alusta lähtien on asiasta keskustelemaan halukkaiden kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa käyty neuvotteluja, jotta kaikki voitava tulisi tehdyksi yhteisen parlamentaarisen perustan saamiseksi tälle tulevalle tarkistusprosessille,

Q.   ottaa huomioon, että tähän mennessä näissä neuvotteluissa parlamentaarikot ovat vain vaihtaneet henkilökohtaisia näkemyksiään, koska useimmilla kansallisilla poliittisilla puolueilla ja kansanedustuslaitoksilla ei vielä ole ollut tilaisuutta vahvistaa virallista kantaa omiin varoihin,

R.   huomauttaa näiden kokousten kuitenkin antaneen mahdollisuuden yksilöidä osallistujien kesken useita aloja, joilla vallitsee yhteisymmärrys, sekä todeta, että vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että tavoitteena on löytää keino työskennellä yhdessä EU:n rahoituksen tulevaisuuden parissa,

S.   ottaa huomioon, että tällä välin Portugalin kansalliskokouksen puhemies on tehnyt ehdotuksen, jonka mukaan Portugalin puheenjohtajakaudella myöhemmin vuonna 2007 järjestettäisiin kansallisten parlamenttien budjetti- ja valtionvarainvaliokuntien ja Euroopan parlamentin välinen konferenssi, jossa käsiteltäisiin unionin omia varoja ja rahoituskehystä,

Nykyisen rahoitusjärjestelmän puutteet

1.   huomauttaa, että järjestelmä, jossa noin 70 prosenttia unionin tuloista ei ole peräisin omista varoista vaan tulee suoraan kansallisista talousarvioista bktl-varoina ja 15 prosenttia on peräisin sellaisista varoista kuin alv-prosenttiosuudesta, jota ei voida määräytymistapansa vuoksi pitää joka suhteessa unionin omana varana, on vastoin Rooman sopimuksen määräyksiä ja henkeä; huomauttaa, että jo pelkkä Euroopan unionin olemassaolo on lisännyt yhteisön sisäistä kauppaa ja kasvattanut jäsenvaltioiden "vaurautta", joten unionilla on täysi oikeus ottaa käyttöön todellisten omien varojen järjestelmä kansallisilla maksuosuuksilla rahoitettavan järjestelmän sijaan;

2.   korostaa, että juuri tämä "jäsenmaksuajattelu" on korostunut nettomaksajuudesta käytävässä lyhytnäköisessä keskustelussa, joka ei tee oikeutta Euroopan unionista saataville eduille rauhan, vapauden, vaurauden ja turvallisuuden kannalta, olkoonkin että "nettobudjettiasemien" käsitteessä on vakavia, osittain myös teknisiä puutteita ja se mahdollistaa vain pelkät arviot; korostaa, että nettoasemien tulopuolesta ("Rotterdamin ilmiö") ja menopuolesta ("Luxemburgin ilmiö") kumpikaan ei täysin vastaa todellisuutta;

3.   on täysin vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden maksuosuuksiin perustuva nykyinen omien varojen järjestelmä on sekä epäoikeudenmukainen kansalaisten kannalta että epädemokraattinen eikä auta tuomaan esiin sitoutumista unionin yhdentymiseen; lisäksi katsoo, ettei järjestelmä tarjoa unionille riittävästi varoja hoitaa kaikkia politiikanalojaan, koska sen takia maksuosuudet Euroopan unionille koetaan lisärasitteiksi jäsenvaltioiden talousarvioissa; suhtautuu erittäin kriittisesti yksittäisille maille annettaviin mahdollisuuksiin rahoittaa virallisesti vain niitä politiikanaloja, joista ne ovat kiinnostuneita; pelkää tämän olevan alkua niiden arvojen tuhoutumiselle, jotka ovat olleet tunnusmerkillisiä Euroopan unionin menestykselle kuluneiden 50 vuoden aikana;

4.   korostaa, että nykyinen järjestelmä, jossa on neljänlaisia erilaisia varoja ja useita erilaisia hyvitysmekanismeja, ovatpa ne sitten yleisiä mekanismeja yhden jäsenvaltion hyväksi, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus, tai erityisiä mekanismeja, kuten muita hyvityksiä rahoitettaessa tehtäviä hyvityksiä, on äärimmäisen mutkikas, siitä puuttuu avoimuus ja se on Euroopan kansalaisille täysin käsittämätön; korostaa, ettei se mitenkään auta täyttämään vaatimusta suoran yhteyden luomisesta unionin ja sen kansalaisten välille;

5.   toteaa, että "omia varoja" ja "rahoituskehyksiä" koskeviin päätöksiin sovellettavan yksimielisyysvaatimuksen vuoksi näiden alojen neuvottelutulokset ovat aina riippuvaisia vastahakoisimmankin jäsenvaltion, rikkaan tai köyhän, hyvästä tahdosta ja rahoitusmahdollisuuksista; ei pidä yllättävänä, että tulokset tuottavat usein pettymyksen;

6.   pitää järjestelmän puutteellisuuden syynä Brysselissä 14. ja 15. joulukuuta 2005 pidetyssä huippukokouksessa uudesta rahoituskehyksestä 2007–2013 tehdyn Eurooppa-neuvoston sopimuksen puutteita; pitää sovittua rahoituspakettia, jossa oli lukuisia poikkeuksia tulopuolella ja jossa joillekin jäsenvaltioille annettiin lahjaksi korvauksia menopuolella, kaikkein selvimpänä osoituksena nykyjärjestelmän täydellisestä epäonnistumisesta; ei voi hyväksyä sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat olleet sopimassa tärkeistä yhteisön toimista, kuten Galileosta tai Euroopan laajuisista verkoista, sekä asettamassa suurisuuntaisia tavoitteita, kuten Göteborgin ja Lissabonin tavoitteita tai vuosituhattavoitteita, ja nyt kukaan ei halua rahoittaa niitä;

7.   pahoittelee, että Brysselissä vuonna 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ei luonut yksinkertaisempaa ja avoimempaa järjestelmää vaan sen sijaan teki siitä vieläkin monimutkaisemman ja vaikeaselkoisemman jättämällä Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen pohjimmiltaan ennalleen ja ottamalla käyttöön muiden jäsenvaltioiden hyväksi tehtäviä muita poikkeuksia ja korjauksia;

8.   huomauttaa, että jos Edinburghissa vuonna 1992 tehtyä päätöstä, jossa omien varojen enimmäismääräksi asetetaan 1,24 prosenttia bktl:sta, olisi sovellettu kokonaisuudessaan, yhteisön talousarvioon olisi vuosittain tullut 0,2 prosenttia lisää bktl:sta 13 viime vuoden aikana, mikä vastaa noin 240 miljardin euron kasvua; pitää näitä varoja, jotka jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti puheenjohtajavaltiona toimineen Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksen mukaisesti, välttämättömänä edellytyksenä sille, että, ottaen erityisesti huomioon Euroopan unionin roolin maailmassa, Euroopan unioni pystyy toimimaan kasvavien haasteidensa ja valtuuksiensa mukaisesti etenkin Lissabonin tavoitteita (innovointi, koulutus, tutkimus, infrastruktuurit ja työllisyys) toteutettaessa tai kuten sovittiin Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa, puhumattakaan perustuslakiluonnoksesta, varsinkin kun unionissa on nyt 27 jäsenvaltiota;

9.   korostaa, että vuodesta 1995 unionin talousarvion reaalikasvu on ollut vain 8,2 prosenttia ja sen osuus bktl:sta on laskenut, mutta samalla kansalliset talousarviot ovat kasvaneet keskimäärin 23 prosenttia eli lähes kolme kertaa niin paljon;

Uudistuksen ensimmäinen vaihe: jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmän parantaminen

10.   myöntää, että omien varojen järjestelmän uudistaminen on aina arkaluonteista ja vaikeaa ja kansalliset kansanedustuslaitokset on otettava siihen mukaan; kehottaakin siksi soveltamaan vaiheittaista toimintamallia, joka voitaisiin toteuttaa kahdessa vaiheessa mutta jonka pitäisi muodostaa osa yhdestä ainoasta päätöksestä, sillä yhteisön menettelyn vaivalloisuuden vuoksi olisi mahdotonta tehdä kahta päätöstä suhteellisen lyhyessä ajassa; esittää, että ensimmäisessä, väliaikaisessa siirtymävaiheessa parannettaisiin nykyistä jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmää, mihin olisi sovellettava seuraavia poliittisia periaatteita:

   jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo
   yksinkertainen esitystapa niin valituille edustajille kuin myös kansalaisille
   jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus ja yhtäläinen arvostus
   tulouudistuksen ja menojen tarkistamisen välille luotava poliittinen yhteys, joka on jo asianmukaisesti sisällytetty toimielinten sopimukseen;

Jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo

11.   määrittelee "jäsenvaltioiden välisen tasa-arvon" siten, että talousarviossa ei anneta minkäänlaisia erioikeuksia millekään jäsenvaltiolle; myöntää, että koska tulopuolen erityisjärjestelyillä ja menojen jakamisella tietyllä tavalla on pitkät perinteet, joidenkin jäsenvaltioiden voi olla vaikea suostua luopumaan niistä ja saattaa olla perusteltua alkaa soveltaa mahdollista uudistusta asteittain (vanhan järjestelmän "alasajo"); kieltäytyy kuitenkin hyväksymästä talousarvioon liittyvien erioikeuksien pitkää perinnettä perusteeksi säilyttää järjestelmä, jolla ei enää ole oikeutusta, kun tarvittavat uudistukset ovat tulossa;

Yksinkertainen esitystapa

12.   korostaa, että parannetun järjestelmän on tärkeää olla esitystavaltaan mahdollisimman yksinkertainen, jotta se on Euroopan kansalaisille ymmärrettävä ja avoin; pahoittelee, että kaikkien Euroopan kansalaisten elämään vaikuttavien päätösten esitystapa on joskus täysin käsittämätön, kuten Brysselissä joulukuussa 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston EU:n rahoitukseen liittyvissä päätelmissä;

Jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus ja yhtäläinen arvostus

13.   edellyttää, että järjestelmässä turvataan jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden ja yhtäläisen arvostuksen periaatteet; katsoo näiden periaatteiden heikentyvän nykyisessä omien varojen järjestelmässä, jossa eräät saavat korvauksia, kun taas toiset joutuvat neuvottelemaan korvauksistaan Eurooppa-neuvoston kokouksissa; muistuttaa, että joulukuussa 2005 pidetyn Brysselin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä uuden otsakkeen 1b – Kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio menoja säätelevistä 46 kohdasta peräti 20 on "lisäsäännöksiä", joissa annetaan vapaasti "joululahjoja" eri jäsenvaltioille tai alueille(14);

Poliittinen yhteys tulo- ja menouudistuksen välille

14.   on vakuuttunut siitä, että tulouudistuksen ja menotarkistuksen välinen poliittinen yhteys on väistämätön ja täysin perusteltu, etenkin niin kauan kuin yhteisön politiikan rahoittaminen kansallisista talousarvioista saatavista tuloista säilyy unionin ohjenuorana;

Järjestelmän väliaikaisuus ja siirtymäluonne

15.   huomauttaa, että parannettu nykyjärjestelmä ehdotetun kaksivaiheisen lähestymistavan ensimmäisenä vaiheena ei voi koskaan olla muuta kuin väliaikainen siirtymäkauden ratkaisu, koska jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmän merkittävät heikkoudet tekevät siitä poliittisesti kestämättömän;

16.   yhtyy kuitenkin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen käsitykseen(15), että yhteisöjen omien varojen järjestelmän perusteellinen uudistaminen on erittäin vaikeaa, jos kyseisestä uudistuksesta käytävä keskustelu yhdistetään suoraan enimmäismääristä ja monivuotisten rahoitusnäkymien mukaisesti yhteisön toiminta-aloihin käytettävistä määristä käytäviin neuvotteluihin, kuten on toistuvasti tapahtunut Eurooppa-neuvoston tähänastisissa keskusteluissa;

Suosituksia jäsenvaltioiden maksuosuusjärjestelmän parantamiseksi
Schreyerin ehdotukset

17.   muistuttaa, että nykyisen rahoitusjärjestelmän parantamiseksi on jo tehty ehdotuksia ja muun muassa komission jäsen Michaele Schreyer esitti heinäkuussa 2004 ehdotuksia(16), joiden mukaan

   jokainen jäsenvaltio on vauraudestaan riippumatta oikeutettu hyvitykseen, jota sovelletaan, kun sen maksuosuus EU:n talousarvioon saavuttaa 0,35 prosentin raja-arvon bktl:sta,
   palautus toteutettaisiin jäsenvaltion nettomaksuosuuden 66 prosentin vähennyksenä ja
   kaikkiin hyvityksiin käytettävissä oleva palautuksen enimmäismäärä rajataan 7,5 miljardiin euroon vuodessa;

18.   myöntää, että jotkut Schreyerin ehdotusten näkökohdat olivat oikeansuuntaisia siinä mielessä, että ne olisivat tehneet järjestelmästä hieman avoimemman poistamalla ainakin "hyvityksestä myönnettävän hyvityksen" periaatteen tai ne olisivat rajanneet korvauksia ja korjauksia – ja tärkein myönteinen seikka oli se, että se oli tarkoitettu vain siirtymäkauden järjestelmäksi vuoteen 2014 asti;

19.   on kuitenkin vakuuttunut siitä, että hyvityksen ottaminen yleiseen käyttöön, vaikka siihen liitettäisiinkin nettobudjettiasemia koskeva enimmäismäärä, olisi kaksinkertainen virhe, sillä se vain vahvistaisi järjestelmän epäyhteisömäisyyttä ja lujittaisi lyhytnäköistä lähestymistapaa, jossa käytetään määrällisesti laskettavissa olevaa "oikeudenmukaista palautusta"; pitää kiinni siitä, että ainoa mahdollinen ratkaisu on lopullinen luopuminen nettobudjettiasemajärjestelmästä samalla menorakennetta uudistaen; korostaa, että unionin menojen tunnusmerkkinä on juuri niiden lisäarvo, joka perustuu rahoituksen yhteisvastuullisuuden periaatteeseen;

Rakenne- ja koheesiomenojen kysymys

20.   hylkää kategorisesti joihinkin muihin uudistusehdotuksiin sisältyvän ajatuksen siitä, että rakenne- ja koheesiomenot jätetään pois kaikista jäsenvaltioiden maksuosuuksien tai niihin liittyvien hyvitysten vahvistamiseksi tehtävistä laskelmista, sillä tällöin tehtäisiin ero "ylevien" ja "epäilyttävien" menojen välille ja avattaisiin ovi Euroopan unionille, jossa kukin jäsenvaltio valitsee, mihin se osallistuu ja mihin ei, ja jossa eri politiikanaloja rahoittaisivat loppujen lopuksi vain niistä kiinnostuneet jäsenvaltiot;

Johtopäätös

21.   panee merkille Suomen huhtikuussa 2004 tekemän ehdotuksen perinteisten omien varojen jättämisestä ennalleen mutta nykyisen Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän korvaamisesta bktl:oon perustuvalla järjestelmällä, jossa bktl-osuuksia käytetään jäsenvaltioiden unionin omiin varoihin suorittamien maksuosuuksien perustana, poistetaan nykymuotoiset alv-varat, sillä ne ovat vain kansallisten maksuosuuksien matemaattinen laskentaperuste, ja alennetaan Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus asteittain nollaan vuoteen 2013 mennessä;

22.   korostaa, että tämän järjestelmän etuna olisi, että se on yksinkertainen ja avoin ja se olisi mahdollinen ensimmäinen askel kohti todellisten omien varojen järjestelmän luomista unionille, ja että kaikki tällä hetkellä Yhdistyneelle kuningaskunnalle maksettavan hyvityksen rahoittamiseen osallistuvat jäsenvaltiot hyötyisivät, kuten hyötyisi Yhdistynyt kuningaskunta itsekin nykymuotoisten alv-varojen poistamisen myötä; korostaa, ettei tämä haittaa muutetun arvonlisäveron sisällyttämistä pidemmällä aikavälillä EU:n rahoitukseen;

23.   myöntää, etteivät bktl-varat ole kansalaisten kannalta kovin havainnollisia mutta niissä maksuosuudet suhteutuvat tasapuolisesti jäsenvaltioiden yleiseen vauraustasoon toimien osoituksena niiden välisestä solidaarisuudesta;

24.   on tietoinen siitä, että Suomen ehdotuksen kanssa samoilla linjoilla oleva sopimus uudesta rahoitusjärjestelmästä on poliittisesti hyväksyttävissä vain, jos siihen liittyy yleinen neuvotteluprosessi, johon otetaan mukaan myös menot; kehottaa komissiota harkitsemaan edellä kuvailtua bktl:oon perustuvaa järjestelmää tehdessään uusia ehdotuksia EU:n tuloista 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa määrätyn tarkistusprosessin jälkeen;

25.   korostaa, että tulojen ja menojen välistä yhteyttä on käsiteltävä yhtenä aiheena keskusteltaessa siirtymisestä uuteen järjestelmään; ei hyväksy minkäänlaisia aikeita kansallistaa uudelleen yhteinen maatalouspolitiikka;

26.   suosittelee, että uudistuksen ensimmäinen vaihe voisi alkaa heti, kun tehtävä sopimus on ratifioitu; toteaa, että vaikka jäsenvaltioiden maksuosuuksien järjestelmä säilytettäisiinkin, siitä tulisi yksinkertaisempi, avoimempi ja absoluuttisempi suhteessa kunkin jäsenvaltion suhteelliseen vaurauteen; edellyttää tämän kuitenkin olevan vain siirtymävaihe, jonka ainoana päämääränä on siirtyminen todella uuteen omien varojen järjestelmään;

Uudistuksen toinen vaihe: uusi omien varojen järjestelmä

27.   vahvistaa aiemmat kantansa, joiden mukaan yhteisön tulojen uudistuksen lopullisena tavoitteena on oltava todellisten omien varojen saaminen Euroopan unionille nykyisten mekanismien tilalle; muistuttaa, ettei tämä tavoite eivätkä ehdotukset sen saavuttamiseksi ole mitenkään mullistavia vaan niillä vain pyritään elvyttämään perustamissopimusten kirjain ja henki;

28.   pitää omien varojen tulevan järjestelmän kulmakivinä kaikissa vaihtoehdoissa seuraavia periaatteita, jotka ovat tulleet esiin kaikissa yhteyksissä kansallisiin kansanedustuslaitoksiin:

   jäsenvaltioiden verotuksellisen itsemääräämisoikeuden periaatteen täysimääräinen kunnioittaminen
   verotuksen tasapuolisuus
   ei muutoksia EU:n talousarvion suuruusluokkaan
   uuden järjestelmän vaiheittainen käyttöönotto
   selvän poliittisen yhteyden luominen tulo- ja menouudistuksen välille;

Jäsenvaltioiden verotuksellisen itsemääräämisoikeuden täysimääräinen kunnioittaminen

29.   toteaa, että verotuksessa jäsenvaltioilla säilyy edelleen itsemääräämisoikeus, kuten todetaan perussopimuksissa ja ehdotuksessa perustuslaiksi, mutta ne voivat kuitenkin antaa unionille rajatuksi ajaksi luvan, joka voidaan perua milloin tahansa, saada suoraan tietty osuus veroista, kuten useimmissa jäsenvaltioissa tehdään alue- tai paikallisviranomaisten suhteen;

Verotuksen tasapuolisuus

30.   on vakuuttunut siitä, että uusi järjestelmä ei saa kasvattaa julkisia kokonaismenoja eikä kansalaisten verotaakkaa, edellyttäen että tilanne muutoin pysyy samana; toteaa, että jos uudessa järjestelmässä jokin vero osoitetaan kaikkien kansalaisten kannalta havainnollisella tavalla osittain tai kokonaan suoraan Euroopan unionille, jostakin muualta olisi tehtävä vastaava vähennys; ehdottaa, että kansallisia tilintarkastusvirastoja ja Euroopan tilintarkastustuomioistuinta olisi kehotettava tarkastamaan ja takamaan tämän periaatteen noudattaminen;

31.   katsoo, että uutta omien varojen järjestelmää kehitettäessä on otettava huomioon jäsenvaltioiden toimet veropolitiikkansa yhteensovittamiseksi;

Ei muutoksia EU:n talousarvion suuruusluokkaan, mutta EU:n talousarvion riittävien tulojen varmistaminen EU:n poliittisten prioriteettien saavuttamiseksi

32.   ei pidä tällä hetkellä tarpeellisena muuttaa 1,24 prosentin bktl-kattoa, joka mahdollistaa jo huomattavan liikkumavaran; muistuttaa, että yksikään talousarvio ei ole koskaan käynyt lähelläkään tätä enimmäismäärää, josta jäsenvaltiot itse sopivat vuonna 1992 Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella, ja että maksumäärärahat olivat vuonna 1993 korkeimmalla tasollaan 1,18 prosenttia bktl:sta; korostaa, että vaikka rahoituskehyksessä onkin vuosiksi 2007–2013 määrätty osuudeksi 1,045 prosenttia bktl:sta, kauden ensimmäisen hyväksytyn talousarvion taso oli niinkin alhainen kuin 0,99 prosenttia bktl:sta;

Uuden järjestelmän vaiheittainen käyttöönotto

33.   kehottaa ottamaan uuden järjestelmän asteittain käyttöön vuodesta 2014 alkaen; kannattaa mahdollisuutta siirtymäkauteen, jotta vanha rahoitusjärjestelmä ja sen varhaisemmalta ajalta periytyvät erityisjärjestelyt voidaan sujuvasti poistaa vaiheittaisesti käytöstä;

Selvän poliittisen yhteyden luominen tulo- ja menouudistuksen välille

34.   huomauttaa, että EU:n tulorakenteen uudistuksen ja EU:n menorakenteen uudistuksen on kuljettava käsi kädessä, kuten esitetään 17. toukokuuta 2006 tehtyyn uuteen toimielinten sopimukseen liitetyssä julistuksessa nro 3;

35.   toteaa, että omien varojen järjestelmä, jossa varmistetaan EU:n talousarvion tulojen kehitys jäsenvaltioiden vaurauden kasvun myötä, parantaa talousarvioon liittyvän päätöksenteon poliittista ilmapiiriä, mikä antaa päätöksentekijöille mahdollisuuden keskittyä menotasoja koskevan kaupankäynnin sijasta tärkeimpiin painopistealoihin, joilla EU tuo lisäarvoa;

36.   pitää myönteisenä Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten yhteistapaamisissa esitettyä aloitetta koota omia varoja käsittelevä erityistyöryhmä; pitää vuoropuhelua kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa välttämättömänä edellytyksenä omia varoja koskevan uudistuksen edistymiselle;

Mahdollisia tulevaisuudenvaihtoehtoja

37.   toistaa, että yhteyksissä jäsenvaltioiden kansallisiin kansanedustuslaitoksiin monet ovat katsoneet, että uuden unionin veron aika ei ole vielä koittanut lyhyellä aikavälillä; korostaa, ettei tämä kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että jos ja kun jäsenvaltiot päättävät periä uusia veroja, ne voisivat samaan aikaan tai myöhemmin päättää antaa unionille mahdollisuuden päästä suoraan osalliseksi tällaisista uusista veroista saatavista tuloista;

38.   korostaa kuitenkin, että toisessa vaiheessa on ratkaisevan tärkeää tarkastella mahdollisuutta luoda uusi omien varojen järjestelmä, joka perustuu jäsenvaltioissa jo perittävään veroon, ajatuksena se, että tämä vero ohjattaisiin osittain tai kokonaan suoraan EU:n talousarvioon todellisena omana varana, jolloin saataisiin aikaan suora yhteys unionin ja sen veronmaksajien välille; muistuttaa, että tämä myös lähentäisi eri jäsenvaltioiden verolainsäädäntöä; korostaa, että tämänkaltainen ratkaisu merkitsisi vain paluuta Rooman sopimuksessa vahvistettuun periaatteeseen, jonka mukaan yhteisön menot on rahoitettava yhteisön omista varoista;

39.   palauttaa mieliin, että keskusteluissa kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa tai komission kertomuksissa omien varojen järjestelmästä ehdokkaiksi tällaiseksi mahdollisesti osittain tai kokonaan kyseeseen tulevaksi veroksi harkittiin muun muassa seuraavia veroja:

   alv
   liikenteessä käytettävien moottoripolttoaineiden valmisteverot ja muut energiaverot
   tupakan ja alkoholin valmisteverot
   yritysten voitoista suoritettavat verot;

40.   toteaa, että Euroopan parlamentissa käydyissä keskusteluissa harkittiin myös muita mahdollisuuksia, kuten

   arvopaperikauppaan kohdistuvat verot
   liikenteeseen tai telepalveluihin kohdistuvat verot
   tulovero
   korkotulojen lähdevero
   EKP:n voitot (seigniorage-tulo)
   ympäristövero
   valuuttakauppaan kohdistuvat verot
   säästöihin kohdistuvat verot
   rahoitustoimiin kohdistuvat verot;

41.   katsoo, että uuden omien varojen järjestelmän soveltuvuutta olisi arvioitava seuraavin kriteerein:

   riittävyys: Riittäisivätkö tulot kattamaan EU:n menot pitkällä aikavälillä?
   vakaus: Toisiko järjestelmä tasaisesti tuloja EU:n talousarvioon?
   havainnollisuus ja yksinkertaisuus: Olisiko se EU:n kansalaisten kannalta havainnollinen ja ymmärrettävä?
   alhaiset toimintakustannukset: Olisiko sitä yksinkertaista hallinnoida, ja olisivatko sen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset alhaiset?
   tehokas resurssien jako: Johtaisiko se resurssien tehokkaaseen jakoon EU:ssa?
   vertikaalinen keskinäinen tasapuolisuus: Liittyisikö siihen tulojen uudelleenjakoa?
   horisontaalinen keskinäinen tasapuolisuus: Vaikuttaisiko se tasapuolisesti samassa asemassa oleviin veronmaksajiin kaikkialla EU:ssa?
   oikeudenmukaiset maksuosuudet: Hankittaisiinko tällä varalla tuloja jäsenvaltioilta niiden taloudellisen vahvuuden mukaisesti?

42.   haluaa jatkaa näiden vaihtoehtojen tarkastelua tiiviissä yhteistyössä kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa ennen lopullisen kannan vahvistamista; asettaa tärkeysjärjestyksessä korkealle sen, että mahdollisesti Portugalin puheenjohtajakauden aikana vahvistetaan yhteinen perusta keskusteluille EU:n tulojen tulevasta tarkistamisesta käytävälle keskustelulle; pyrkii kaikin tavoin saamaan unionin omien varojen tulevaisuudesta aikaan kannan, jota enemmistö jäsenvaltioiden parlamenteista voi tukea;

43.   pitää tätä päätöslauselmaa alustavana mutta vakaana perustana, jonka pohjalta Euroopan unionille voidaan ryhtyä etsimään oikeudenmukaisempaa ja avoimempaa uutta rahoitusjärjestelmää; aikoo keskustella uudesta Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja hyväksyä lopullisen kantansa hyvissä ajoin, niin että se voidaan ottaa huomioon neuvotteluissa EU:n tulojen ja menojen kattavasta tarkastuksesta, josta sovittiin 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa;

o
o   o

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteen neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 324, 24.12.1990, s. 243.
(2) EYVL C 128, 9.5.1994, s. 363.
(3) EYVL L 293, 12.11.1994, s. 9.
(4) EYVL C 175, 21.6.1999, s. 238.
(5) EYVL C 189, 7.7.2000, s. 72.
(6) EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42.
(7) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 373.
(8) Study Group for European Policies (SEP) -tutkimusryhmän laatima tutkimus; ks. myös liite "Comments on the revenue adequacy of possible own EU taxes", 30. elokuuta 2005.
(9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0292.
(10) Deloitte and Touchen laatima tutkimus "Phase II Report – Preliminary draft", 12. tammikuuta 2007.
(11) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.
(12) Esimerkiksi Cornelissenin mietintö, Euroopan parlamentti 1985: "Pystyykö parlamentti hyväksymään sen, että alv-tulot muuttuvat yhä enemmän vesitetyksi kansalliseksi rahoitusosuudeksi sen jälkeen, kun on pakostakin hylätty yhdenmukaisen alv-kannan periaate, ja voiko se hyväksyä, että yhdenmukaisen alv-kannan vahvistaminen kutistuu loppujen lopuksi tilastolliseksi laskennaksi? Vai pitääkö kaikin keinoin pyrkiä alv-määräytymisperusteen laskennassa elvyttämään yhteisöjen omien varojen järjestelmä ja yhteisön rahoituksellinen itsenäisyys, joka on siitä riippuvainen?"
(13) Hyväksytyt tekstit, 4.7.2006, P6_TA(2006)0292.
(14) Ks. päätöslauselman liite.
(15) Ks. lausunto nro 2/2006, 18 kohta (EUVL C 203, 25.8.2006, s. 50).
(16) "Schreyerin kertomus": KOM(2004)0505 ja KOM(2004)0501, 14. heinäkuuta 2004.


LIITE

Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 hyväksymät poikkeukset talousarvion tulo- ja menopuoleen

Hankkeisiin osoitetut

– 865 000 000 EUR Ignalinan ydinvoimalaitokseen (LIT) ja 375 000 000 EUR Bohunicen ydinvoimalaitokseen (SLK)

– 200 000 000 EUR Pohjois-Irlannin rauhanprosessiin (UK)

Alueille osoitetut

– 879 000 000 EUR viidelle Puolan tavoite 2 -alueelle (107 EUR kansalaista kohti)

– 140 000 000 EUR unkarilaiselle alueelle (Közép-Magyarország)

– 200 000 000 EUR Prahalle

– tuen asteittainen lakkauttaminen suomalaiselle alueelle ja Madeiralle, jotka olivat alunperin "phasing-in"-alueita

– 100 000 000 EUR Kanariansaarille

– 150 000 000 EUR Itävallan raja-alueille

– 75 000 000 EUR Baijerille

– 50 000 000 EUR Ceutalle ja Melillalle (ES)

– 225 000 000 EUR Saksan itäisille osavaltioille

– 136 000 000 EUR erityisen syrjäisille alueille (35 EUR kansalaista kohti)

– 150 000 000 EUR ruotsalaisille kilpailukyky- ja työllisyystavoitealueille

Jäsenvaltioiden erityisrahastot

Puolan vastaanottoasteen nostaminen 4 prosentilla

– "phasing-in"-tukea Kyprokselle, vaikka se ei ole koskaan ollut tavoite 1 -alue

– 2 000 000 000 EUR Espanjalle, jaettuina vapaasti rakennerahaston tavoitteiden kesken

– 1 400 000 000 EUR Italialle (ennalta määrätty jako)

– 100 000 000 EUR Ranskalle (tavoite: "Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys")

– 47 000 000 EUR Virolle (35 EUR kansalaista kohti)

– 81 000 000 EUR Liettualle (35 EUR kansalaista kohti)

– lisämaksut maaseudun kehittämiseen:

– 1 350 000 000 EUR Itävallalle

– 20 000 000 EUR Luxemburgille

– 460 000 000 EUR Suomelle

– 100 000 000 EUR Ranskalle

– 500 000 000 EUR Irlannille

– 820 000 000 EUR Ruotsille

– 500 000 000 EUR Italialle

– 320 000 000 EUR Portugalille

Erityisolosuhteet

– 50 prosentin tuen lisäys Romanian ja Bulgarian entisille ulkorajoille tavanomaiseen raja-alueiden tukeen verrattuna

– yksityinen yhteisrahoitus voidaan laskea mukaan rakennerahastosta tuettuihin hankkeisiin uusissa jäsenvaltioissa (BKT per asukas < 85 % EU:n keskiarvosta) ja Saksan itäisissä osavaltioissa

– uusissa jäsenvaltioissa (< 85 %), arvonlisävero on tukikelpoinen kustannus rakennerahastohankkeissa

Oikeusperustoja koskevat erityisolosuhteet

– "n+2" -säännöstä poikkeaminen uusien jäsenvaltioiden kohdalla (<85 %) vuosina 2007–2010

– rakennushankkeita voidaan tukea uusissa jäsenvaltioissa (EU10 + ROM, BLG)

– kukin maa voi käyttää 20 % ensimmäisen pilarin määrärahoista (maatalous) maaseudun kehittämiseen tarvitsematta ottaa huomioon yleisiä sääntöjä mm. yhteisrahoituksesta

– erityismäärärahoja maaseudun kehittämiseen Portugalissa (320 000 000 EUR), ilman yhteisrahoitusta

Talousarvion rahoitusta koskevat erityisolosuhteet

Itävallan alv-varojen keräämisastetta leikataan 25 %

Saksan alv-varojen keräämisastetta leikataan 50 %

Ruotsin ja Alankomaiden alv-varojen keräämisastetta leikataan 66 %

Alankomaat saa 4 230 000 000 EUR (bruttokansantulosta saatavat omat varat)

Ruotsi saa 1 050 000 000 EUR (bruttokansantulosta saatavat omat varat)

Yhdistyneen kuningaskunnan korjausmekanismi säilytetään, mutta sitä leikataan tiettyjen uusille jäsenvaltioille maksettavien "phased-in"-maksujen vuoksi.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö