Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2172(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0127/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0127/2007

Keskustelut :

PV 09/05/2007 - 14
CRE 09/05/2007 - 14

Äänestykset :

PV 10/05/2007 - 7.8
CRE 10/05/2007 - 7.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0179

Hyväksytyt tekstit
PDF 140kWORD 66k
Torstai 10. toukokuuta 2007 - Bryssel
Uudistukset arabimaailmassa: mikä on Euroopan unionin strategia?
P6_TA(2007)0179A6-0127/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 uudistuksista arabimaailmassa: mikä on Euroopan unionin strategia? (2006/2172(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ja neuvoston eri arabimaita koskevat suuntaviivat ja strategiat,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2006 hyväksymän Euroopan unionin strategista kumppanuutta Välimeren ja Lähi-idän alueen kanssa käsittelevän väliraportin,

–   ottaa huomioon EU:n korkean edustajan vuonna 2003 esittelemän arabimaailmaa koskevan EU:n strategian,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104), sen strategia-asiakirjan Euroopan naapuruuspolitiikasta (KOM(2004)0373), sen ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä (KOM(2004)0628), sen tiedonannon neuvostolle Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia koskevista komission ehdotuksista (KOM(2004)0795) sekä kyseisiä maita koskevat toimintasuunnitelmat ja komission tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726),

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajana toimivan Euroopan parlamentin 21. huhtikuuta 2005 ilmoittamat poliittiset tavoitteet, joihin kuuluu erityisesti kumppanuusmaiden parlamenttien kanssa ihmisoikeuksista käytävän vuoropuhelun lisääminen,

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen Rabatissa 21. marraskuuta 2005 ja Brysselissä 27. maaliskuuta 2006 hyväksymät päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) inhimillistä kehitystä arabimaissa arvioivat vuosiraportit vuosilta 2002, 2003 ja 2005 sekä erityisesti vuosiraportin vuodelta 2004 "Kohti vapautta arabimaailmassa",

–   ottaa huomioon aiemmin Euroopan unionin Välimeren politiikasta antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 12. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa toteutettavien ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittamisesta(1), Barcelonan Euro–Välimeri-huippukokouksessa 28. marraskuuta 2005 hyväksytyn 5-vuotisen työohjelman sekä 27. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman tarkistetusta Barcelonan prosessista(2),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0127/2007),

A.   toteaa, että identiteetin perustana oleva arabiuden käsite viittaa tiedostettuun ominaispiirteeseen, joka yhdistää kansoja ja valtioita laajalla maantieteellisellä alueella Maghreb-maista Mashrek-maiden ja Lähi-idän kautta Persianlahdelle;

B.   huomauttaa kuitenkin, että arabiyhteisöt ovat sekä poliittisesti (monarkiat, arabitasavallat, juutalaisvaltion sisäiset arabiyhteisöt ja palestiinalaishallinto), uskonnollisesti (sunnit – wahhabit mukaan lukien – alawiitit, druusit, šiiat, eri uskontokuntien kristityt) että sosiologisesti (suurkaupunkien, maaseudun tai vuoristoseutujen väestö, paimentolaiset) erilaisia, mutta kansainvälisellä tasolla niillä on yhdistäviä tekijöitä,

C.   toteaa, että eurooppalaisten käsitys arabimaailmasta perustuu yleensä vain valtioiden välisiin kahdenkeskisiin tai aluesuhteisiin ja että EU:n suhteissaan arabimaailmaan soveltamaa yleistä strategiaa olisi elvytettävä käyttäen hyväksi olemassa olevia alueellisia järjestöjä (Arabivaltioiden liitto, Persianlahden yhteistyöneuvosto, mahdollisesti uudelleen viritettävä Maghreb-unioni) ja nykyisiä välineitä ja rakenteita (Euromed, Meda-ohjelma, assosiaatiosopimukset, Euroopan naapuruuspolitiikka) sekä lisäämällä tukea alueen ei-valtiollisille toimijoille,

D.   ottaa huomioon, että EU:n korkean edustajan vuonna 2003 esittämä arabimaailmaa koskeva strategia perustui lähinnä 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen esiin tuomiin riskeihin ja uhkakuviin,

E.   ottaa huomioon, että Euroopassa tarvitaan parempaa ja syvempää moni-ilmeisten ja -muotoisten arabiyhteiskuntien ja -kulttuurien tuntemusta, jotta voidaan kuroa umpeen Välimeren pohjois- ja etelärannan välinen kuilu, kehittää integraatiopolitiikkaa EU:n jäsenvaltioissa ja poistaa kaavamaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja,

F.   ottaa huomioon, että kylmän sodan ja suurvaltojen vastakkainasettelun päättymisestä johtuvat mullistukset rohkaisivat yhtäältä arabiyhteisöjen emansipaatiohaluja ja toisaalta joidenkin arabimaiden hallitusten ja taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden kunnianhimoa olla aktiivisesti mukana globalisoituvassa ja moninapaisessa maailmassa,

G.   ottaa huomioon, että pitkän vaientamisen jälkeen arabimaissa kuullaan nykyään yhä enemmän kansalaisyhteiskuntaa ja uudistusvoimia, jotka vaativat vuorovaikutuksen ja vastuiden lisäämistä sekä suurempaa poliittista roolia,

H.   ottaa huomioon, että aiemmat kokemukset uudistuksiin tähtäävästä arabimaailman "renessanssista" ovat yleensä olleet tuhoon tuomittuja ja että valtiollinen nationalismi jarruttaa olennaisesti arabimaailman kaikkia yhdistymisyrityksiä,

I.   ottaa huomioon, että Tunisissa 23. ja 24. toukokuuta 2004 pidetyn Arabivaltioiden liiton neuvoston huippukokouksen hyväksymään loppujulistukseen sisältyy muun muassa lupaus Arabivaltioiden liiton jäsenvaltioiden uudistamisesta ja nykyaikaistamisesta demokratiaa lujittamalla ja poliittista osallistumista kehittämällä,

J.   ottaa huomioon, että on sekä arabimaiden että niiden eurooppalaisten kumppaneiden yhteisen edun mukaista käynnistää poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla edistetään yhteistyötä, vakautta ja demokratiakehitystä, parannetaan elintasoa ja supistetaan elintasokuilua koko alueella,

K.   ottaa huomioon, että poliittisen ja taloudellisen vapauttamisen eteneminen ja ihmisoikeuksien ja sosiaalisten ja koulutuksellisten oikeuksien edistyminen ovat juuri niitä tekijöitä, jotka auttavat lisäämään näiden maiden vakautta, ja että paikalleen jääminen ei turvaa aitoa vakautta,

L.   ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat ja varsinkin kulttuurien liiton korkean tason työryhmä ja UNDP ovat saavuttaneet tässä asiassa viime vuosina arabiyhteisöjen eri toimijoiden keskuudessa tuloksia, jotka vain pitäisi toteuttaa konkreettisina ja todellisina toimintalinjoina,

M.   ottaa huomioon, että Euroopan suhteet kyseisten maiden viranomaisiin ovat liian kauan perustuneet yksinomaan vakauden ja strategisen kumppanuuden tavoittelemiseen, vaikka nuo viranomaiset eivät ole kunnioittaneet yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, ja siten on vahingoitettu kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yrityksiä uudistaa yhteiskuntia sisältä käsin,

N.   katsoo, että on tärkeää luoda puitteet, joissa arabiyhteiskuntien eri ryhmät voivat käydä vuoropuhelua vapaasti ja avoimesti niin, että sisältäpäin syntyy aito uudistusprosessi,

O.   ottaa huomioon, että vuonna 1994 hyväksytty arabien ihmisoikeuskirja on osoitus halusta turvata ihmisoikeuksien kunnioittaminen arabimaailmassa; pahoittelee kuitenkin, että sen eräiden määräyksien muotoilu mahdollistaa erilaiset tulkinnat,

P.   ottaa huomioon, että arabiliike on perustajiensa tarkoittamassa muodossaan hanke, jonka yhdeksi tavoitteeksi on otettu yhteiskuntien uskonnollinen sitoutumattomuus; ottaa huomioon, että poliittisen islamin nykyinen tie ei aina näytä tarjoavan toimivia vastauksia poliittisen uudistuksen ongelmiin; on huolissaan siitä, että poliittisen uudistuksen umpikujat ruokkivat radikaalia islamismia ja sen juutalaisvihamielistä retoriikkaa; muistuttaa, että islamismin maltillisuus riippuu sekä kyseisten voimien taustalla olevan toimielinrakenteen vakaudesta että toimielinten tarjoamista mahdollisuuksista vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon,

1.   on vakuuttunut siitä, että arabi-identiteetti ei ole millään tavoin ristiriidassa nykyaikaistamisen ja todellisiin uudistuksiin sitoutumisen kanssa; katsoo, että "arabimaailman kovan onnen" tunteen perimmäisenä syynä oleva voimattomuus on mahdollista korjata uudistetussa kumppanuudessa, joka perustuu keskinäiseen ymmärrykseen, luottamukseen, yhteiskunnallisten ja kulttuuriperinteiden kunnioittamiseen ja uskottavuuteen; muistuttaa, että arabiyhteiskuntien länsimaistuminen ei ole kaikkein soveltuvin tie ja että demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion käsitteet ovat yleismaailmallisia perusarvoja, jotka lukuisat muslimiviranomaiset ovat julistaneet yhteensopiviksi islamin kanssa;

2.   pitää ilahduttavana komission edellä mainittua tiedonantoa Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) voimistamisesta; pitää ENP:tä keskeisen tärkeänä välineenä uudistusten edistämisessä EU:n eteläisissä ja itäisissä naapureissa; on pettynyt investointirahaston ehdotettuun summaan ja katsoo, että sitä pitäisi kasvattaa tehokkuuden varmistamiseksi;

3.   katsoo, että koska EU:n viime vuosikymmeninä kumppanimaasuhteissaan toteuttamilla kahdenkeskisillä kohdistetuilla strategioilla on rajansa, unionin ulkoisia toimia järkeistettäessä on annettava uutta puhtia EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja arabimaailman kumppanuudelle kokonaisuutena mutta kohdistettava toimet erityisille yhteistyöalueille ja toimittava yhteistyössä nykyisten poliittisten rakenteiden, kuten Arabivaltioiden liiton tai Persianlahden yhteistyöneuvoston ja mahdollisesti uudelleen viritettävän Pohjois-Afrikan arabivaltioiden (Maghreb-maat) liiton kanssa; painottaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja uudistusliikkeet olisi otettava mukaan alueellisen tason toimintaan ja että erityistä yhteistyötä olisi kehitettävä etenkin demokratiaa väkivallattomasti edistävien poliittisten organisaatioiden kanssa;

4.   korostaa, että arabimaailman uudistusprosessin heikkous johtuu myös eräiden arabimaiden välisistä ongelmista ja kiistoista; katsoo, että EU:n olisi tehtävä parhaansa edistääkseen arabimaiden poliittista ja taloudellista integraatiota; toteaa, että kyetäkseen todella vaikuttamaan EU ei saa osoittaa minkäänlaista ylemmyydentunnetta eikä esiintyä oppimestarin tavoin, vaan euro–arabi-vuoropuhelusta on tehtävä tasaveroisten osapuolten aitoa vuoropuhelua;

5.   katsoo, että vaikka EU:n ja arabimaailman suhteissa onkin äärimmäisen tärkeää tarkastella ehdottoman tärkeää terrorismin torjuntaa, suhteiden tehokkuuden ja sisällön kannalta on oleellista, että terrorismin torjunta ei jätä pimentoon eikä hidasta monia muita yhteisen mielenkiinnon kohteita, kuten taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, työllisyys, kestävä kehitys, tehokas julkinen hallinto ja korruption vastainen taistelu, vahvan ja aidon demokraattista järjestelmää ja suvaitsevuutta vauhdittavan kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen, sukupuolten tasa-arvon edistäminen kunnioittaen täysin ja syrjimättä erilaisia seksuaalisia suuntautumisia, maailman kulttuuriperinnön suojeleminen, kulttuurien välinen vuoropuhelu, hyvä hallintotapa, vapaa ja tasapuolinen media, poliittinen osallistuminen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen, omantunnonvapaus ja myös uskonnonvapaus, ilmaisunvapaus ja yhdistymisvapaus, kidutuksen torjuminen ja kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen sekä suvaitsemattomuudesta ja fundamentalismista luopuminen, jotta saadaan lopulta aikaan todellinen yhteinen rauhan ja hyvinvoinnin alue;

6.   kehottaa arabimaita torjumaan rankaisemattomuuden kaikki muodot ja luomaan siirtymäkauden oikeudellisia järjestelyitä sen varmistamiseksi, että vakavien ihmisoikeusloukkausten uhrit saavat oikeutta ja että näihin rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan; kehottaa samassa hengessä arabimaita ratifioimaan Rooman peruskirjan kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta ja allekirjoittamaan kaikkien henkilöiden suojelemisesta tahdonvastaisilta katoamisilta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen;

7.   pitää ilahduttavana, että on olemassa Euroopan unionin ja arabimaailman välisiä keskustelufoorumeita ja lukuisia yhteistyöhankkeita sekä aloitteita, jotka on perustettu osana Barcelonan prosessia, Välimeren alueen ja Lähi-idän strategista kumppanuutta sekä Persianlahden arabivaltioiden yhteistyöneuvoston (CCASG) kanssa tehtävää yhteistyötä;

8.   korostaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävää demokraattisena elimenä, joka tuo Välimeren molempien puolien parlamentaarikkoja yhteen käsittelemään Barcelonan prosessin kolmea pilaria; kehottaa vahvistamaan Euro–Välimeri-edustajakokouksen, komission ja neuvoston välistä yhteistyötä; vakuuttaa jälleen, että Barcelonan prosessin parlamentaarisena toimielimenä Euro–Välimeri-edustajakokous on käytettävissä ja halukas auttamaan ratkaisun löytämisessä Israelin ja arabien väliseen konfliktiin;

9.   pitää välttämättömänä, että jatkossa kehitetään Barcelonan prosessin kolmatta pilaria eli inhimillistä ja sosiaalista yhteistyötä, jotta voidaan päästä eroon kaavamaisista mielikuvista ja väärinkäsityksistä, jotka estävät Välimeren pohjois- ja etelärannan ihmisten reilun ja syvän lähentymisen; kehottaa Euro–Välimeri-kumppanuuden toimijoita ja erityisesti hallituksia tukemaan kulttuurien välistä vuoropuhelua edistävän Anna Lindhin Euro–Välimeri-säätiön työtä antamalla sille kunnolliset resurssit, joita se tarvitsee vahvistaakseen verkostojen verkostoaan, joka tuo yhteen 1 200 vuoropuhelua omissa yhteiskunnissaan edistävää järjestöä ja yhdistystä;

10.   kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä koko kansainvälistä yhteisöä kehittämään tasapainoiset suhteet alueen maihin; toteaa, että tiettyjen maiden yksipuolinen tukeminen tai tuomitseminen muita enemmän voi johtaa polarisoitumiseen ja tehdä arabimaailman jo nyt hyvin monimutkaisen tilanteen entistä vaikeammaksi;

11.   katsoo, että kun arabimaailmasta etsitään uusia keskustelukumppaneita, on jätettävä huomiotta henkilöt, järjestöt ja valtiot, jotka hyväksyvät terroritoimet ja kieltävät Israelin oikeuden olemassaoloon;

12.   panee merkille, että EU:n ja arabimaiden välisten suhteiden syventäminen riippuu siitä, kuinka tarmokkaasti ja kykenevästi Eurooppa sovittaa yhteen historialliset velvoitteensa ja vastuunsa Israelin valtiota ja juutalaiskansaa kohtaan ja velvollisuutensa aktiivisemmin ja tehokkaammin edistää kansainvälisen ja humanitaarisen oikeuden noudattamista, jotta konfliktiin löydetään kestävä ratkaisu ja saadaan luotua demokraattinen palestiinalaisvaltio, joka elää rauhassa ja turvassa Israelin valtion rinnalla;

13.   iloitsee tältä osin Saudi-Arabian rauhanaloitteesta, jonka Arabivaltioiden liitto hyväksyi yksimielisesti 28. maaliskuuta 2007 Riadissa pitämässään kokouksessa; katsoo, että näin arabimaailma myötävaikuttaa merkittävästi pyrkimyksiin aloittaa rauhanprosessi uudelleen ja aikaansaada kattava ratkaisu Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin; pyytää neuvostoa tekemään kaikkensa, jotta tätä ehdotusta käsiteltäisiin Lähi-idän kvartetin seuraavassa kokouksessa ja jotta löydettäisiin keinot Arabivaltioiden liiton saamiseksi tiiviimmin mukaan tähän prosessiin;

14.   toteaa, että EU:n ja arabimaiden välisen vuoropuhelun haavoittuvuus johtuu toisinaan legitimiteetin puutteesta, josta arabimaiden poliittiset neuvottelukumppanit kärsivät jopa omissa maissaan, koska niiltä puuttuvat riittävät demokraattiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset valmiudet;

15.   kehottaa sen vuoksi Eurooppaa antamaan näkyvän poliittisen tuen myös kansalaisyhteiskunnan, yhdistysten ja uskontokuntien edustajille ja erityisesti demokratiaa väkivallattomasti edistäville poliittisille organisaatioille, lukuun ottamatta fundamentalistisia ja äärinationalistisia lahkoja mutta ottaen tarvittaessa mukaan uskontoihin sitoutumattomat tahot ja maltillisen linjan muslimit, mukaan lukien erityisesti maalliset muslimit, joiden demokraattista osallistumista unioni on rohkaissut, ottaen huomioon sekä kulttuuritekijät että poliittisen pragmaattisuuden; katsoo, että tällaisen tuen onnistuminen riippuu poliittisten ja sosiaalisten rakenteiden ja kehityskulkujen perusteellisesta ymmärtämisestä ja kyvystä toimia paikallisen poliittisen dynamiikan mukaisesti; katsoo, että kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle, kansojen vuoropuhelua koskevien ehdotusten ja kaikkien Yhdistyneiden Kansakuntien asiaan liittyvien aloitteiden mukaisesti;

16.   korostaa sen vuoksi päättäväisesti, että Euroopan unionin olisi sitouduttava laaja-alaiseen kulttuuriseen vuoropuheluun, jotta arabimaiden keskustelukumppaneita voidaan kannustaa omaksumaan unionin perusarvot (oikeusvaltio, ihmisoikeudet, demokratia, jne.) samalla kun otetaan huomioon erilaiset kulttuuriset ja poliittiset näkemykset;

17.   panee merkille, että arabimaiden keskinäisen kaupan vapauttamisessa ja yksityissektorin vahvistamisessa on saavutettu vain vähän edistystä; kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään tuntuvasti ponnistelujaan arabimaiden kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tukemalla rakenne- ja sosiaalipoliittisia toimintalinjoja, joilla rajoitetaan talousuudistusten yhteiskunnallisesti haitallisia vaikutuksia; tukee arabimaiden taloudellista integraatiota, erityisesti olennaisen tärkeillä energia- ja televiestintämarkkinoilla, ja myönteisen kehityksen ulottamista myös muille sektoreille sekä toteuttaa uudistusten kannustamiseksi toimia, joita säännellään yksityiskohtaisin ja rajoitetuin teknisin ja poliittisin ehdoin; on tyytyväinen ponnisteluihin EU:n ja Välimeren alueen vapaakauppa-alueen luomiseksi ja Agadirin sopimukseen, jolla edistetään alueiden välistä kauppaa; odottaa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston vapaakauppasopimuksen hyväksymistä;

18.   toteaa poliittisista uudistuksista ja demokratian edistyksestä, että arabimaailman olosuhteet vaihtelevat suuresti, joten niille ei ole asianmukaista tarjota yhtä ainoaa mallia;

19.   toivoo, että arabimaat, jotka vielä eivät ole niin tehneet, sitoutuvat paremmin uskonnonvapauteen eli yksilöiden ja yhteisöjen oikeuteen tunnustaa ja harjoittaa uskoaan vapaasti ja että ne takaavat poliittisten elinten ja poliittisen vallan erottamisen uskonnollisista auktoriteeteista; toteaa, että miljoonien Euroopassa asuvien arabien kokemukset auttanevat arabimaita soveltamaan omissa maissaan vastavuoroisuutta, joka on kansainvälisten suhteiden pysyvä periaate;

20.   korostaa, ettei kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle ja varsinkin ilmaisuvapauteen ja uskonnonvapauteen liittyvien perusoikeuksien kunnioittamiselle annettavaa tukea pidä sekoittaa valtiojärjestelmän valintaan eikä menettelyihin johtajia valittaessa; korostaa, että alueen kehitysvaiheisiin osallistuttaessa on kunnioitettava kansojen tahtoa ja otettava huomioon kulttuuriset, historialliset ja poliittiset erot; tuo esiin sen, että nuo tahdot voivat olla erilaisia kuin Euroopassa hyväksytyt, joten kaikki yritykset niiden yhdenmukaistamiseksi Euroopassa hyväksyttyjen tahtojen kanssa pakkoa käyttäen saattavatkin vaikuttaa tarkoituksensa vastaisella tavalla; korostaa lopuksi, että muutosten legitiimiys edellyttää, että asianomaiset kansat hyväksyvät ne ja tukevat niitä;

21.   toivoo erityisesti suurempaa tietoisuutta naisten roolista ja naisten vapautumista kansalaisyhteiskunnassa ja politiikassa;

22.   kehottaa Arabivaltioiden liittoa tarkistamaan ja selventämään tiettyjä arabien ihmisoikeuskirjan määräyksiä ja kehittämään mekanismeja, joilla voidaan seurata ihmisoikeuskirjan määräysten noudattamista sen allekirjoittajavaltioissa;

23.   muistuttaa, että demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen kuuluvat Euroopan unionin ulkopolitiikan tavoitteisiin, minkä vuoksi on soveliasta ja johdonmukaista toteuttaa kunnianhimoista ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu sopimusten ihmisoikeus- ja demokratialausekkeisiin ja rakenteelliseen ja syvälliseen poliittiseen vuoropuheluun asiasta; muistuttaa samalla, että arabimaat ovat ratifioineet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja siten sitoutuneet takaamaan näiden oikeuksien kunnioittamisen omissa maissaan;

24.   kehottaa komissiota tukemaan tehokkaammin oikeusvaltion periaatteen kunnioittamista arabimaissa ja kyseisten maiden pyrkimyksiä oikeusjärjestelmänsä uudistamiseen, joka olisi tehtävä yleismaailmallisesta ihmisoikeusjärjestelmästä johtuvia arvoja noudattaen, poliittista uudistusta opposition toiminnan laillistamiseksi, pitäen lähtökohtana olemassa olevia instituutiota ilman radikaaleja muutoksia Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvien toimintasuunnitelmien sekä Barcelonan prosessin puitteissa tehtyjen päätösten mukaisesti; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti hyväksi demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen tarkoitetun eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) tarjoamia mahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten uudistusliikkeiden tukemiseksi alueella;

25.   kehottaa komissiota siten antamaan asianmukaista tukea kaikille uudistusliikkeen toimijoille arabimaailmassa, ottamaan mukaan sekä valtiolliset että kansalaisyhteiskunnan toimijat ja antamaan tukensa arabimaiden yhteisten toimielinten, erityisesti parlamentaaristen toimielinten, perustamiselle; kehottaa komissiota lisäksi kehittämään yhdessä Arabivaltioiden liiton kanssa säännöllisesti toimivan, korkeimman tason virallisen kuulemis- ja seurantamekanismin, jossa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja käsitellään kaikkia yhteisen edun mukaisia kysymyksiä; kehottaa Euroopan unionia ja Arabivaltioiden liittoa pitämään säännöllisiä huippukokouksia, joissa laaditaan yhteisiä asialistoja ja hankkeita;

26.   panee merkille uusien tiedotusvälineiden merkityksen ja rohkaisee niitä levittämään demokraattisia arvoja arabimaailmassa ja luomaan yleisarabialaisen julkisen foorumin, jossa ne voivat keskustella ja vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä; korostaa tässä yhteydessä, että Euronews-ohjelmia on alettava lähettää arabiaksi ja persiaksi;

27.   kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita edistämään opiskelijoiden, opettajien, yliopistoihmisten ja tutkijoiden vaihtoa EU:n ja arabimaiden välillä ja helpottamaan tätä vaihtoa mukautetuilla ja joustavammilla viisumijärjestelyillä;

28.   rohkaisee jäsenvaltioita perustamaan alueilleen tutkimuskeskuksia, joilla pyritään arabimaiden ja Euroopan maiden väliseen kulttuurivaihtoon ja -tapaamisiin, siten että luodaan mahdollisuuksia tieteidenvälisen yhteistyön syventämiseen ja siltoja keskinäisen tuntemuksen lisäämiseksi;

29.   kehottaa komissiota kaikin mahdollisin keinoin tukemaan yliopistollista ja tieteellistä tutkimusta arabimaailmassa ja edistämään kunnianhimoista julkaisupolitiikkaa, jolla pyritään kehittämään tieteellisten ja kaunokirjallisten teosten julkaisemista ja kääntämistä hinnalla, jonka yleisö kykenee maksamaan;

30.   kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, joilla vastustetaan korruptiota arabimaissa erityisesti ottamalla käyttöön selkeät säännöt valtion virkamiesten nimittämisessä;

31.   katsoo, että Pariisissa äskettäin pidetyn kolmannen Libanon-konferenssin tapaan Euroopan unionin talousapu voisi olla kaikkein tehokkain ja luotettavin tapa varmistaa unionin ja sen jäsenvaltioiden näkyvä läsnäolo siten, että annetaan strategista ja ehdollista tukea uudistuksiin arabimaailmassa ja otetaan samalla asianmukaisesti huomioon nykyiset sopimukset ja kunkin valtion ja alueen poliittinen tilanne;

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Arabivaltioiden liitolle, Persianlahden yhteistyöneuvostolle sekä jäsenvaltioiden, arabimaiden ja Israelin hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 656.
(2) EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 570.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö