Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi yhteisön kannasta Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöluonnokseen, joka koskee matkustajia siirtyviltä matkatavaroilta suojaavien, muina kuin ajoneuvojen alkuperäisosina toimitettavien tilanjakojärjestelmien hyväksymistä (11523/2006 – C6-0346/2006 – 2006/0035(AVC))

P6_TA(2007)0011 A6-0473/2006

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (11523/2006)(1),

–   ottaa huomioon neuvoston päätöksensä 97/836/EY 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0346/2006)(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan 1 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A6-0473/2006),

1.   antaa puoltavan lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) Neuvoston päätös 97/836/EY, tehty 27. marraskuuta 1997, Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (EYVL L 346, 17.12.1997, s. 78).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi yhteisön kannasta luonnokseen Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännöksi moottoriajoneuvojen hyväksynnästä moottoriajoneuvon kuljettajan etunäkyvyysalueen osalta (11522/2006 – C6-0347/2006 – 2006/0041(AVC))

P6_TA(2007)0012 A6-0472/2006

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (11522/2006)(1),

–   ottaa huomioon neuvoston päätöksensä 97/836/EY(2) 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0347/2006),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan 1 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A6-0472/2006),

1.   antaa puoltavan lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) Neuvoston päätös 97/836/EY, tehty 27 päivänä marraskuuta 1997, Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (EYVL L 346, 17.12.1997, s. 78).

Euroopan parlamentin päätöslauselma kestävyyden huomioon ottamisesta kehitysyhteistyöpolitiikassa (2006/2246(INI))

P6_TA(2007)0014 A6-0474/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177, 178, 179, 180 ja 181 artiklan,

–   ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän asiakirjan EU:n kestävän kehityksen uudistetun strategian ja Göteborgin Eurooppa-neuvoston vuonna 2001 hyväksymän EU:n kestävän kehityksen strategian sekä Barcelonan Eurooppa-neuvoston vuonna 2002 lisäämän strategian ulkoisen ulottuvuuden,

–   ottaa huomioon kestävän kehityksen huippukokouksen vuonna 2002 hyväksymän Johannesburgin toimeenpanosuunnitelman,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ympäristö- ja kehityskonferenssin Rio de Janeirossa vuonna 1992 hyväksymän Agenda 21:n,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoittaman kumppanuussopimuksen(1) ja erityisesti sen 19, 23 ja 32 artiklan,

–   ottaa huomioon YK:n vuonna 2000 antaman vuosituhatjulistuksen ja siinä esitetyt vuosituhannen kehitystavoitteet sekä YK:n vuonna 2005 laatiman raportin "Investing in Development",

–   ottaa huomioon Pariisin korkean tason foorumissa 2. maaliskuuta 2005 annetun julistuksen kehitysavun tuloksellisuudesta,

–   ottaa huomioon vuoden 2002 Monterreyn konsensuksen, joka hyväksyttiin kehitysrahoitussa koskevassa YK:n konferenssissa,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087) sekä neuvoston (yleiset asiat ja ulkosuhteet) 11. huhtikuuta 2006 antamat kyseiseen tiedonantoon perustuvat päätelmät,

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2005 allekirjoitetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus(2),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 hyväksymän EU:n strategian "EU ja Afrikka: kohti strategista kumppanuutta" ja komission tiedonannon "EU:n ja Karibian kumppanuus kasvun, vakauden ja kehityksen edistämiseksi" (KOM(2006)0086),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta – Toimintaohjelma" (KOM(2005)0658),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Vuoden 2005 tilannekatsaus ja suuntaviivat tulevalle"(KOM(2005)0037) ja sen liitteen (SEC(2005)0225)),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus: Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi" (KOM(2005)0134),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Vesihuolto kehitysmaissa ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan painopisteet" (KOM(2002)0132),

–   ottaa huomioon Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 käynnistetyn EU:n vesialoitteen,

–   ottaa huomioon kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksytyn eurooppalaisen energia-aloitteen ja komission tiedonannon "Euroopan unionin energia-aloitteen tulevasta kehityksestä ja energia-alan AKT–EU-välineen perustamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä" (KOM(2004)0711),

–   ottaa huomioon EU:n ja AKT-maiden kuuden alueen väliset talouskumppanuussopimukset, joiden on määrä tulla voimaan vuonna 2008,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) yleisneuvoston 2. elokuuta 2004 hyväksymän Dohan työohjelman,

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2005 ja 1.–12. toukokuuta 2006 pidetyn YK:n kestävän kehityksen toimikunnan 14. istunnon,

–   ottaa huomioon Joaquín Almunian tiedonannon komission jäsenille "Sustainable development indicators to monitor the implementation of the EU Sustainable Development Strategy" (SEC(2005)0161),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa" (KOM(2005)0489),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen – Euroopan unionin panos" (KOM(2005)0132),

–   ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin julkaisun "Economic Development in Africa - Rethinking the Role of Foreign Direct Investment" vuodelta 2005,

–   ottaa huomioon YK:n talouskomission Afrikkaa koskevan taloudellisen raportin "Unlocking Africa's Trade Potential" vuodelta 2004,

–   ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportin "The DAC Guidelines: Strategies for Sustainable Development" vuodelta 2001,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. huhtikuuta 2004 antaman lausunnon "Assessing the EU Sustainable Development Strategy",

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö" (KOM(2003)0085),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Ympäristönäkökohtien sisällyttäminen muihin politiikan osa-alueisiin – Cardiffin prosessin arviointi" (KOM(2004)0394),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Maaseudun köyhyyden torjuminen - Kehitysmaiden maaseudun kehitystä ja luonnonvarojen kestävää hallintaa koskeva Euroopan yhteisön politiikka ja lähestymistapa" (KOM(2002)0429),

–   ottaa huomioon yhteenvetoraportin "Evaluation of the Environment and Forest Regulations 2493/2000 and 2494/2000" marraskuulta 2004, joka tilattiin EuropeAid-yhteistyötoimiston sekä kehitysyhteistyön ja ulkosuhteiden pääosastojen yhteiseltä arviointiyksiköltä,

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi vapaaehtoisuuteen perustuvan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta Euroopan yhteisöön suuntautuvassa puutavaran tuonnissa (KOM(2004)0515),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Integrating the environment into EC economic and development cooperation" (SEC(2001)0609),

–   ottaa huomioon asiakirjan "The OECD Guidelines for Multinational Enterprises" vuodelta 2000,

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman EU:n normeista eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille: kohti eurooppalaisia menettelysääntöjä(3),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman pienistä ja keskisuurista yrityksistä kehitysmaissa(4),

–   ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman "Kehitysavun tehokkuus ja korruptio kehitysmaissa"(5),

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kestävän kehityksen ympäristönäkökohdista(6) ja 15. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta(7),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0474/2006),

A.   ottaa huomioon, että ympäristön ja kehityksen maailmankomissio (WCED) laatimassa Brundtlandin-raportissa vuodelta 1987 kestävä kehitys määriteltiin kehitykseksi, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa; pitää välttämättömänä turvata maapallon kyky ylläpitää elämää kaikissa muodoissaan, ottaa huomioon planeettamme luonnonvarojen rajallisuus sekä edistää kestävää tuotantoa ja kulutusta talouskasvun ja ympäristön pilaantumisen välisen yhteyden katkaisemiseksi,

B.   katsoo, että kestävän kehityksen käsite on kuulunut EU:n perustavoitteisiin vuodesta 1997 lähtien, jolloin se sisällytettiin perustamissopimukseen hallitsevana periaatteena, jonka olisi tuettava kaikkia EU:n politiikkoja ja toimintoja,

C.   ottaa huomioon, että kestävän kehityksen käsitteeen yhteydessä yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja taloudellisia kysymyksiä ei pidetä keskenään ristiriitaisina vaan pikemminkin toisistaan riippuvaisina ja toisiaan tukevina asioina,

D.   toteaa, että edellä mainitun, EU:n kestävän kehityksen uudistetun strategian keskeisiä tavoitteita on kestävän kehityksen maailmanlaajuinen edistäminen,

E.   ottaa huomioon, että EU:n kehitysyhteistyön tavoitteena on edistää kehitysmaiden kestävää taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista kehitystä sekä saumatonta ja asteittaista integroimista maailmantalouteen sekä osallistua kampanjaan, jonka tavoitteena on kehitysmaiden köyhyyden vähentäminen,

F.   katsoo, että kestävän kehityksen vastaisten suuntauksien jatkuminen sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa sellaisilla aloilla kuin maavarojen käyttö, liikenne, ilmastonmuutos, kalatalous, biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen tai luonnonvarojen käyttö vaikuttaa kielteisesti ennen kaikkea kehitysmaiden köyhien asemaan,

G.   toteaa, että yli 1 miljardi enimmäkseen vähiten kehittyneiden maiden ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä vähemmällä kuin yhdellä dollarilla päivässä ja 1,5–3 miljardia ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella eli alle kahdella dollarilla päivässä,

H.   ottaa huomioon, että kaksi kolmannesta maailman köyhistä asuu maaseudulla ja heidän toimeentulonsa on riippuvainen luonnonvaroista(8), 90 prosenttia maailman miljardista äärimmäisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä saa toimentulonsa metsästä(9) ja yli miljardi ihmistä maailmassa, erityisesti köyhissä yhteisöissä, saa vähintään 30 prosenttia eläinproteiinin saannistaan kalasta(10),

I.   panee merkille, että Afrikkaan suunnattu julkinen kehitysapu (ODA) on vielä merkittävästi vuoden 1990 huippulukemien alapuolella ja vuosittaiseksi vajaukseksi arvioidaan 20–25 miljardia Yhdysvaltain dollaria,

J.   toteaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet nostamaan julkisen kehitysavun määrän tavoitetasolle eli 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL) vuoteen 2015 mennessä ja uudet jäsenvaltiot lisäämään kukin kehitysapuansa 0,33 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä,

K.   katsoo, että köyhyyden poistaminen voi johtaa kestävään kulutukseen ja resurssienhallinnan omaksumiseen kehitysmaissa vain siinä tapauksessa, että keskitytään koulutuksen, terveydenhuollon ja institutionaalisten valmiuksien tason parantamiseen; katsoo, että köyhyyden poistamisen tulokset ovat myönteisiä ainoastaan, jos ympäristöä ja luonnonvaroja hallinnoidaan kestävällä tavalla,

L.   katsoo, että demokraattisten arvojen kunnioittaminen, avoimien ja tehokkaiden valtion instituutioiden perustaminen ja lujittaminen sekä erityisesti hallinnollisten valmiuksien parantaminen ovat ratkaisevan tärkeitä kehitysmaiden taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin haasteisiin vastatessa,

M.   katsoo, että korruptio heikentää avun tuloksellisuutta ja siten myös EU:n kehityspolitiikkaa; pitää tätä vakavana esteenä kehitykselle EU:n kumppanuusmaissa,

N.   katsoo, että uusia lähestymistapoja tarvitaan, jotta markkinat saadaan toimimaan kestävän kehityksen suuntaan, ja että yksityisen sektorin olisi pyrittävä luomaan oikeudenmukaisia ja kestäviä yhteisöjä,

O.   katsoo, että tehokkaiden oikeusjärjestelmien sekä taloudellisten ja teollis- ja tekijänoikeuksien puuttuminen monessa vähiten kehittyneessä maassa on vakava este sellaisten investointiolosuhteiden luomiselle, jotka saavat aikaan tervettä talouskehitystä ja sen myötä yhteiskunnallista kehitystä,

P.   katsoo, että terve kehityspolitiikka ja runsas kehitysapu ovat tärkeitä mutta että ne eivät aiheuta muutoksia kestävään kehitykseen, ellei niitä käytetä vastaanottavissa maissa tehokkaasti johdonmukaiseen kehitystoimintaan, jossa on tunnustettava ympäristöön liittyvät mahdollisuudet ja uhkat ja reagoidaan niihin kestävällä tavalla,

Q.   katsoo, että edellä mainittu julkaisu "Economic Development in Africa - Rethinking the Role of Foreign Direct Investment" osoittaa, että ympäristönsuojelun ja kehitysavun kytkeminen toisiinsa voi tuntuvasti vähentää köyhyyttä,

R.   toteaa, että laittomista hakkuista koituu ympäristövahinkoa, että ne aiheuttavat kehitysmaiden hallituksille miljardien dollarien tulonmenetyksiä, edistävät korruptiota sekä heikentävät oikeusvaltion ja hyvän hallintotavan periaatteita ja että niillä rahoitetaan aseellisia konflikteja,

S.   toteaa, että 2,6 miljardia henkilöä eli 40 prosenttia maailman väestöstä ei ole perusjätevesihuollon piirissä ja että miljardi ihmistä saa juomavetensä epäterveellisistä lähteistä,

T.   katsoo, että luonnonvarojen saastuminen, vähentyminen ja ehtyminen voivat olla konfliktitilanteiden alkuunpanijoita monissa kehitysmaissa,

U.   ottaa huomioon, että kehitysmaiden talous kärsii energian hinnan vaihtelusta ja monipuolisten energialähteiden puuttumisesta ja että kyseiset maat käyttävät usein merkittävän osan kauppataseen ylijäämästä energian tuontiin, mikä vaikuttaa epäedullisesti näiden maiden taloudellisen kehityksen vakauteen,

V.   katsoo, että luonnonvarojen väärinkäytön vuoksi nopea väestönkasvu on yksi kestävän kehityksen haasteista ja johtaa vakavaan ympäristön heikentymiseen,

1.   on tyytyväinen, että edellä mainitussa EU:n kestävän kehityksen uudistetussa strategiassa mainitaan jälleen yhtenä strategian tärkeimmistä tavoitteista kestävän kehityksen maailmanlaajuinen edistäminen;

2.   on tyytyväinen, että edellä mainitussa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa asetetaan EU:n kehitysyhteistyön ensisijaiseksi ja yleiseksi tavoitteeksi köyhyyden poistaminen osana kestävää kehitystä;

3.   katsoo, että kestävän talouskasvun edistäminen ja köyhyyden poistaminen niin, että samalla huolehditaan ympäristönsuojelusta, ovat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan suurimpia haasteita eikä niitä voida saavuttaa asettamatta sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita, joihin kuuluu ympäristönsuojelu ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet luonnonvarojen käyttämiseen ja niistä saatavan hyödyn jakamiseen;

4.   korostaa, että siirtyminen kohti luonnon- ja energiavarojen tasapuolisempaa saatavuutta ja jakelua on kestävän kehityksen edellytys ja olennainen osa ihmisarvoa;

5.   on tyytyväinen, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1905/2006(11) on sisällytetty aihekohtainen ohjelma, joka koskee ympäristöä ja luonnonvarojen kestävää hoitoa, mukaan lukien energia;

6.   painottaa tarvetta varmistaa, että kestävän kehityksen kaikki kolme osatekijää – ympäristönsuojelu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhteenkuuluvuus sekä taloudellinen hyvinvointi – otetaan asianmukaisesti huomioon ja pannaan asianmukaisesti täytäntöön kaikilla kehitysyhteistyöpolitiikan aloilla; kehottaa komissiota tarkastelemaan prosessia säännöllisin väliajoin;

7.   kehottaa vahvistamaan mekanismeja, joilla seurataan edistymistä Johannesburgin toimeenpanosuunnitelman tavoitteiden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, esimerkiksi vahvistamalla kestävään kehitykseen kannustavia sitoumuksia, huolehtimalla kestävän kehityksen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta sekä edistämällä oikeusvaltion periaatteita sekä julkisten ja muiden instituutioiden asemaa;

8.   muistuttaa, että kestävä kehitys on monialainen kysymys, joka edellyttää johdonmukaisempaa politiikkaa kaikilla aloilla, niin että ne voivat toimia saumattomasti;

9.   korostaa, että tarvitaan lisätoimia sellaisten kestävän kehityksen vastaisten nykyisten kehityssuuntien torjumiseksi, jotka johtavat erityisesti kasvihuonekaasujen päästöjen lisääntymiseen, kalakantojen ehtymiseen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen; kehottaa viimeksi mainitun osalta kaikkia sidosryhmiä toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotta tavoitteeksi asetettu luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä voitaisiin todella saavuttaa;

10.   kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan ympäristönäkökohtien kuten luonnonvarojen hallinnan huomioon ottamiseksi kehitysyhteistyöpolitiikan kaikilla keskeisillä aloilla;

11.   kehottaa komissiota kytkemään kehitysavun antamisen sitä vastaanottavien maiden kestäviin kansallisiin kehitysstrategioihin;

12.   kehottaa EU:ta opastamaan kehitysmaita, miten ne voivat kehittää valmiuksiaan arvioida luonnonvaroja ja niiden hallintaa koskevan politiikkansa ympäristövaikutuksia; toteaa, että arviointi voidaan tämän jälkeen toteuttaa osana näiden maiden kanssa sovittuja kehitysyhteistyöohjelmia;

13.   toistaa, että EU:n ekologisen jalanjäljen seuranta on välttämätöntä, sillä se osoittaa, miten sitoutunut EU on kestävän kehityksen edistämiseen maailmanlaajuisesti;

14.   korostaa luonnon monimuotoisuuden suojelun merkitystä ja ehdottaa, että se joko lisätään kestävän kehityksen strategiaan uutena tärkeänä kysymyksenä tai että siihen ainakin kiinnitetään erityistä huomiota luonnonvarojen hallintaa käsittelevässä osuudessa;

15.   kehottaa komissiota toimimaan yhdessä AKT-valtioiden kanssa, jotta estetään myrkyllisten jätteiden laiton sijoittaminen niin paikallisten toimijoiden kuin EU:ssa toimivien tai sieltä lähtöisin olevien välittäjien toimesta;

16.   korostaa, että kehitysmaita on ehdottomasti autettava mukautumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja toteuttamaan tarvittavia toimia, joilla tuetaan entistä enemmän investointeja puhtaaseen ja tehokkaaseen teknologiaan kehitysmaissa; tunnustaa myös, että EU:n on ehdottomasti saavutettava ja ylitettävä päästörajoituksia koskevat tavoitteensa edesauttaakseen vaarallisen ilmastonmuutoksen jarruttamista, sillä sen vaikutukset saattaisivat olla kaikkein vakavimpia juuri kehitysmaille ja erityisesti kaikkein köyhimmille niistä;

17.   pyytää EU:ta ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla autetaan kehitysmaakumppaneitamme noudattamaan kestävää kehitystä koskevissa maailmanlaajuisissa neuvotteluissa (Kioto, Monterrey, Doha, Johannesburg) antamiaan sitoumuksia, erityisesti ilmastonmuutoksen estämisen osalta, sillä näiden maiden asukkaat ovat ilmastonmuutoksen ensimmäisiä uhreja;

18.   kannustaa vaihtoehtoisen energiateknologian kehittämiseen ja levittämiseen ja painottaa, että on välttämätöntä lisätä huomattavasti uusiutuvien energialähteiden kokonaisosuutta;

19.   kehottaa komissiota käynnistämään uusiutuvaan energiaan erikoistuneiden eurooppalaisten yhtiöiden kanssa hankkeita, joilla helpotetaan ja edistetään ympäristöystävällisten energialähteiden siirtoa ja hyödyntämistä niin yksityisten kuin yritystenkin keskuudessa kehitysmaissa;

20.   korostaa, että infrastruktuureilla voi olla keskeinen asema kestävässä kehityksessä, jos ne ovat ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten suuntaviivojen mukaisia, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että kustakin EU:n rahoitustukea saavasta ohjelmasta ja hankkeesta tehdään ja julkaistaan strategiset ympäristöarviot ja ympäristövaikutusarviot; näin on tehtävä erityisesti komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille (KOM(2006)0376) ehdotetun uuden EU:n ja Afrikan välisestä infrastruktuurikumppanuuden osalta; kumppanuuden yhteydessä myönnetään EU:n rahoitusta rajat ylittäviin infrastruktuurihankkeisiin, joilla voidaan paikata alueellisten infrastruktuurihankkeiden aukkoja ja jotka edellä mainitun eurooppalaisen konsensuksen mukaisesti antaisivat kaikille jäsenvaltioille mahdollisuuden esittää hankkeita koskevia ehdotuksia mahdollisesta suorasta avusta riippumatta;

21.   katsoo, että olisi varmistettava kunkin infrastruktuurihankkeen taloudellinen kestävyys – ja tarvittaessa kytkettävä se maksupolitiikan uudistukseen – ja että ympäristön kestävyyttä ei saa vaarantaa;

22.   myöntää, että Afrikassa on suuri määrä rajat ylittäviä ja jaettuja vesivaroja, että ilmastonmuutos, liiallinen vedenotto ja saasteet uhkaavat vesivaroja; kehottaa komissiota edistämään yhdennettyä vesivarojen hallintajärjestelmää EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuuden puitteissa, jotta varmistetaan ihmisten hyvinvointia ja ympäristön kestävyyttä edistävä vesihuolto;

23.   tunnustaa, että suurten infrastruktuurihankkeiden ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset voivat olla vakavia; ehdottaa, että maailman patokomission laatimat kriteerit, joihin kuuluu vaihtoehtojen arviointi ja julkinen osallistuminen, muodostavat perustan suuria patohankkeita koskevalle päätöksenteolle;

24.   kehottaa lisäämään sellaisten kehitysapuhankkeiden osuutta, jotka liittyvät ympäristö- ja terveysasioita koskevaan tiedotukseen;

25.   pahoittelee, että EU:n kestävän kehityksen strategian ulkoista ulottuvuutta ei ole kytketty tiiviimmin kansanterveyskysymyksiin, kuten HIV:hen ja aidsiin sekä tuberkuloosiin; painottaa, että näihin ongelmiin on puututtava sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti;

26.   korostaa, että kansalaisyhteiskunnan, valtioista riippumattomien järjestöjen ja etenkin naisten osallistuminen kestävää kehitystä koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon on välttämätöntä yleisen tietoisuuden lisäämiseksi kestävästä kehityksestä; painottaa koulutuksen merkitystä kestävien ekologisten valintojen tekemisessä, erityisesti köyhien väestönosien keskuudessa;

27.   kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaiden paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen valmiuksien kehittämistä ja heidän osallistumistaan luonnonvarojen käyttöön, valvontaan ja hallintaan;

28.   korostaa, että vahvistettu osallistuminen vaatii avoimuutta olennaisten tietojen antamisessa sekä EU:n asiakirjojen entistä laajempaa julkisuutta;

29.   kehottaa laatimaan kestävän kehityksen indikaattoreita, joita sovelletaan EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan, ja vahvistettuja raportointi- ja seurantajärjestelmiä luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön kestävyyden alalla;

30.   kehottaa vanhoja ja uusia jäsenvaltioita sitoutumaan huomattavasti vakavammin tavoitteeseen, jonka mukaan julkiseen kehitysapuun olisi käytettävä 0,7 prosenttia bruttokansantulosta;

31.   korostaa, että monenvälisten ympäristösopimusten kuten Kioton pöytäkirjan ja WTO:ssa tehtyjen sopimusten keskinäinen johdonmukaisuus on tärkeää, erityisesti tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) 20 artiklan osalta, joka koskee yleisiä poikkeuksia, joita sovelletaan muun muassa sellaisiin toimenpiteisiin, jotka b) ovat välttämättömiä ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi ja g) koskevat ehtyvien luonnonvarojen suojelemista, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet pannaan täytäntöön yhdessä kotimaiseen tuotantoon ja kulutukseen kohdistuvien rajoitusten kanssa; vahvistaa tässä yhteydessä ympäristön kestävyyttä koskevan vaikutustenarvioinnin merkityksen kauppaa koskevissa ehdotuksissa;

32.   kehottaa Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Intiaa ratifioimaan Kioton pöytäkirjan ja kantamaan EU:n kanssa vastuuta maailmanlaajuisesta kestävästä kehityksestä;

33.   korostaa, että EU:n olisi pohdittava uudelleen haitallista vaikutusta, joka vientituilla on kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille, ja pyrittävä päättäväisemmin tukien poistamiseen kansainvälisten kauppaneuvottelujen avulla;

34.   vahvistaa sellaisille vähiten kehittyneille maille myönnetyn velkahuojennuksen merkityksen, joiden hallitukset kunnioittavat ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan periaatteita;

35.   uskoo, että Euroopan kestävän kehityksen verkko voisi toimia yhteyspisteenä, jota käyttäen jäsenvaltiot voisivat jakaa kokemuksia ja vaihtaa parhaita käytäntöjä esimerkiksi vertaisarvioinnin avulla;

36.   katsoo, että olisi erittäin tärkeää perustaa sellainen kestävää kehitystä käsittelevä pysyvä neuvoa-antava seurantaelin, johon kuuluisi jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajia ja joka arvioisi kestävän kehityksen huomioon ottamista EU:n politiikoissa ja ohjelmissa erityisesti kehitysyhteistyön kannalta, ja että ympäristönäkökulman ottamista osaksi kaikkea kehitysyhteistyöpolitiikkaa käsittelevän komission yksiköiden välisen ryhmän tukeminen on ratkaisevan tärkeää;

37.   painottaa, että teollisuusmaiden olisi näytettävä esimerkkiä kestävän kehityksen edistämisessä;

38.   korostaa, että kestävän kehityksen edellytyksiä ovat kestävät instituutiot, minkä vuoksi tarvitaan velvoittavia toimenpiteitä, kuten velkahuojennuksen kytkemistä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hyvään hallintotapaan; uskoo, että tämä voisi johtaa avun myöntäjien vastavuoroisuuteen ja sellaiseen kehitysyhteistyöhön, joka perustuu yhdenvertaisuuteen, kumppanuuteen ja omavastuullisuuteen;

39.   korostaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) vahvistamisen merkitystä keskeisenä keinona edistää ympäristöllistä, sosiaalista ja taloudellista kehitystä kehitysmaissa; kehottaa sen vuoksi tehostamaan yhteistyötä kumppanimaiden viranomaisten kanssa sellaisten politiikkojen, ohjelmien ja hankkeiden suunnittelussa, joilla edistetään pk-yritysten kehitystä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti; toistaa ehdotuksensa pk-yritysten asemaa edistävien alueellisten instituutioiden tukemiseksi ja rahoittamiseksi;

40.   kehottaa OECD:n jäsenvaltioita auttamaan kehitysmaita parantamalla tarvittavien investointivirtojen saatavuutta, helpottamalla markkinoille pääsyä sekä toteuttamalla tehokkaampia kehitysyhteistyöohjelmia;

41.   kannustaa yhteiskunnan kehitystä mitattaessa ottamaan bruttokansantuotteen (BKT) ohella tasaveroisesti huomioon kasvun laadulliset näkökohdat, koska tämä on kestävän kehityksen välttämätön edellytys;

42.   korostaa sellaisten täydentävien toimenpiteiden tarvetta kuin verotus, julkiset hankinnat sekä kauppaa vääristävien ja ympäristölle haitallisten tukien vähentäminen ja asteittainen poistaminen;

43.   kehottaa kehitys- ja teollisuusmaiden yksityistä sektoria ottamaan käyttöön yritysten käytännesääntöjä, joissa tuodaan esiin julkisesti niiden panos kestävän kehityksen tavoitteeseen, ja sitoutumaan niihin;

44.   kehottaa komissiota seuraamaan säännöllisesti kehitysmaissa toimivien eurooppalaisten yritysten käytännesääntöjen tehokkuutta ja raportoimaan siitä, erityisesti kestävän kehityksen vaatimusten toteutumisen osalta;

45.   pitää myönteisenä komission lähestymistapaa, jolla pyritään edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta kansainvälisesti; kehottaa kuitenkin komissiota lisäämään yhteiskuntavastuukysymyksen painoarvoa laatimalla kehitysmaissa toimiville eurooppalaisille yrityksille sitovampia sääntöjä, erityisesti Kansainvälisen työjärjestön (ILO) laatimien työelämän perusnormien ja ympäristönsuojelun osalta;

46.   muistuttaa komissiota, että sen kehitysohjelmien on perustuttava avoimuuteen ja tilivelvollisuuteen, sillä kehitysmaiden korruptio vahvistaa usein kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia esimerkiksi laittoman puunkorjuun kaltaisilla aloilla; korostaa, että riippumattomien korruption vastaisten valvontaelinten perustamista kehitysmaihin on tärkeää tukea myöntämällä tällaisiin hankkeisiin riittävästi rahoitusta;

47.   kehottaa komissiota työskentelemään jäsenvaltioiden kanssa tunnistaakseen ja tuodakseen oikeuden eteen laittomasti hakatun puun ja puutuotteiden tuontiin syyllistyneet henkilöt ja tukemaan AKT-valtioiden toimia tällaisten tuotteiden kaupan ja markkinoinnin pysäyttämiseksi;

48.   painottaa jälleen suorien ulkomaisten investointien merkitystä kehitysmaille ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan kehitysyhteistyöpolitiikkansa siten, että sillä parannetaan kehitysmaiden taloudellisia instituutioita ja investointi-ilmapiiriä;

49.   arvioi, että kehitysmaiden paikallisviranomaiset eivät aina pysty järjestämään riittävästi rahoitusta suuriin investointeihin, joita tarvitaan infrastruktuuriverkostojen kuten esimerkiksi vesijohto- tai viemäriverkoston rakentamiseen ja huoltamiseen, ja siksi ainoastaan yksityisten pääomien avulla ja yksityissektorin ja julkisen vallan kumppanuudella voidaan saada kokoon riittävästi rahoitusta;

50.   kehottaa edelleen komissiota tukemaan voimakkaasti FLEGT-lupajärjestelmää ja suunniteltuja vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia; katsoo, että huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti siihen, että kumppanuusmaat olisi saatava allekirjoittamaan vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia ja liittymään lupajärjestelmään ja että samalla estettäisiin näitä maita kiertämästä järjestelmää viemällä tuotteita kolmansiin maihin, joissa lisenssijärjestelmä ei ole käytössä;

51.   korostaa, että on tärkeää kannustaa kehitysmaiden paikallisten yritysten kanssa käytävää sosiaalista vuoropuhelua, jotta edistetään yhteistyötä ja yhteisvastuuta kestävän kulutuksen ja tuotannon aikaan saamiseksi ja tuetaan oppimista teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä;

52.   kehottaa komissiota painottamaan talouskumppanuussopimuksia koskevissa neuvotteluissa erityisesti strategioita, joilla edistetään AKT-maiden viennin monipuolistamista ja tuetaan ympäristön kannalta kestäviä ja yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisia kasvu- ja kehitysmalleja;

53.   vahvistaa, että kehitysmaiden kannalta ensisijainen kysymys on energian saatavuus; kehottaa tässä yhteydessä edistämään energian saatavuutta EU:n energia-aloitteen avulla ja lisäämällä energiatehokkuuden painoarvoa kehitysyhteistyöohjelmissa;

54.   korostaa, että kaupunkien hallitsemattoman kasvun oloissa kaupunkien vesi- ja viemäriverkostokysymys on keskeinen kehitykseen liittyvä asia, sillä paikallisten julkisten palveluiden ympärille voidaan rakentaa paikallista valmiutta demokraattisen hallinnon hyviin käytäntöihin;

55.   kehottaa kehitysmaita hajauttamaan vesihuoltoaan paikalliselle tasolle, jotta huolehditaan vesivarojen kestävästä käytöstä ja saadaan käyttäjät ja päättäjät mukaan määrittämään vesipolitiikkaa siten, että se vastaa mahdollisimman pitkälti kansalaisten tarpeisiin;

56.   kehottaa kannustamaan EU:n paikallisviranomaisia kohdistamaan osa käyttäjiltä saaduista vesi- ja viemärimaksuista hajautettuun kehitysyhteistyöhön, jolla rahoitetaan hankkeita vesihuollon kattavuuden parantamiseksi kehitysmaissa;

57.   kehottaa EU:ta kehittämään strategioita, joilla kannustetaan sellaisia talouden ja maatalouden kehitysmalleja, joilla voidaan ylläpitää tai palauttaa veden korkea laatu aina pohjavesistä loppukuluttajille toimitettuun veteen asti;

58.   pitää tarpeellisena kestävän kehityksen käsitteen huomioon ottamista tutkimuksessa ja innovoinnissa;

59.   kehottaa kaikkia osapuolia laatimaan kestävää kehitystä koskevia konkreettisia lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita ja seuraamaan, miten näiden tavoitteiden saavuttamisessa edistytään;

60.   uskoo, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ja maahanmuuton osalta jäsenvaltiot pääsevät yhteisymmärrykseen maahanmuuton haasteiden kohtaamisesta; muistuttaa tässä yhteydessä, että huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti maahanmuuttajien kotimaahansa lähettämiin rahalähetyksiin ja aivoviennin mahdolliseen muuttamiseen kaikkia hyödyntäväksi aivokapasiteetiksi; korostaa, että EU ei saa aiheuttaa pitkällä aikavälillä aivovientiä kehitysmaista;

61.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (2) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (3) EYVL C 104, 14.4.1999, s.180. (4) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 171. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316. (6) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 185. (7) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2006)0272. (8) Maailman luonnonsäätiö (2004) EU:n apu: Köyhyyden vähentäminen kestävällä kehityksellä: Miksi EU:n kehitysavulla pitäisi puuttua juuri köyhyyden ja ympäristön väliseen yhteyteen? (9) Maailmanpankki (2002) Maailmanpankkiryhmän tarkistettu metsästrategia, 31.10.2002. (10) FAO (2002). Maailman kalastuksen ja vesiviljelyn tilanne. FAO, Rooma, Italia. (11) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

Euroopan parlamentin päätöslauselma esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2007 varainhoitovuodeksi 2007: marraskuun 28. päivänä 2006 pidetyssä kolmikantakokouksessa saavutettu sopimus – rakennerahastot, Euroopan kalatalousrahasto, Euroopan investointirahasto ja yhteinen tutkimuskeskus, Pääluokka III – Komissio (5739/2007 – C6-0060/2007 – 2006/2303(BUD))

P6_TA(2007)0015 A6-0010/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 272 artiklan 4 kohdan toiseksi viimeisen alakohdan,

–   ottaa huomioon Euratomin perustamissopimuksen ja erityisesti sen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2007,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2),

–   ottaa huomioon komission 20. joulukuuta 2006 esittelemän alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2007 varainhoitovuodeksi 2007 (SEC(2006)1776),

–   ottaa huomioon neuvoston 30. tammikuuta 2007 hyväksymän esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2007 (5739/2007 – C6-0060/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0010/2007),

A.   ottaa huomioon, että tekniset muutokset ovat välttämättömiä, jotta 28. marraskuuta 2006 järjestetyn kolmikantakokouksen tulokset voidaan ottaa huomioon ja sisällyttää Euroopan unionin talousarvioon varainhoitovuodeksi 2007,

B.   ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 1/2007 tarkoituksena on esittää nämä muutokset,

1.   pitää lisätalousarvioesitystä nro 1/2007 myönteisenä;

2.   hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 1/2007 sellaisenaan;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1). (2) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma Intian kastittomien ihmisoikeustilanteesta

P6_TA(2007)0016 B6-0021/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan 18. joulukuuta 2006 antaman lausunnon,

–   ottaa huomioon 28. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Intian talous- ja kauppasuhteista(1) ja parlamentin vuosittaiset ihmisoikeuspäätöslauselmat vuosilta 2000, 2002, 2003 ja 2005,

–   ottaa huomioon YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean 22. elokuuta 2002 antaman yleissuosituksen XXIX (syntyperään perustuva syrjintä) sekä sopimuspuolina oleville valtioille toteutettaviksi tarkoitetut 48 tointa,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua käsittelevän YK:n alakomitean meneillään olevan tutkimuksen, jossa kehitellään luonnosta työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamista koskeviksi periaatteiksi ja suuntaviivoiksi; panee merkille työhön ja syntyperään perustuvaa syrjintää tutkivien erityisedustajien ennakkokertomuksen,

–   ottaa huomioon Intian perustuslain lukuisat määräykset kastittomien (dalitit eli koskemattomat) oikeuksien edistämisestä, jotka koskevat vähintään 167 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien määräykset koskemattomuuskäytännön lopettamisesta, kastin perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltämisestä, yhtäläisistä mahdollisuuksista julkisissa työsuhteissa sekä vähemmistöjä suosivasta erityiskohtelusta koulutuksen, työllisyyden ja politiikan aloilla noudatettavilla kiintiöillä valtiollisissa laitoksissa ja edustuksellisissa poliittisissa elimissä; ottaa huomioon myös lukuisat lainsäädäntötoimet, joilla on säädetty koskemattomuutta ja kastin perusteella tapahtuvaa syrjintää koskevien pahimpien käytäntöjen kuten velkaorjuuden, käymäläjätteiden keräämisen ja kastittomiin kohdistuvien julmuuksien lopettamisesta,

–   ottaa huomioon kansallisen ihmisoikeuskomission, valtion ja osavaltioiden kastikomiteoiden ja käymäläjätteiden keräämisen ongelmaa käsittelevän kansallisen komission (Safai Karamchari) toiminnan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 91 artiklan ja 90 artiklan 4 kohdan,

A.   katsoo, että Intia on maailman suurin toimiva demokratia, jossa jokaisella kansalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet äänestää, jossa maan entinen presidentti ja valtionpäämies oli kastiton ja jossa kastittomat ovat toimineet ministereinä; ottaa huomioon, että hindulaisuudessa on koulukuntia, jotka pitävät kastin perusteella tapahtuvaa syrjintää ja eristämistä uskonnon vääristelynä;

B.   toteaa, että kastittomia ja vastaavia ryhmiä on olemassa myös Nepalissa, Pakistanissa ja Bangladeshissä,

C.  C, ottaa huomioon, että Intian kansallisen ihmisoikeuskomission mukaan dalit- ja avidas-yhteisöihin kohdistuvia julmuuksia estävän lainsäädännön täytäntöönpano on edelleen puutteellista ja että se on antanut lukuisia suosituksia tämän ongelman ratkaisemiseksi,

D.   ottaa huomioon, että vaikka päivittäin tehdään 27 virallista valitusta kastittomiin kohdistuvista julmuuksista, poliisit estävät usein kastittomien pääsyn poliisiasemille, kieltäytyvät ottamasta vastaan kastittomien tekemiä valituksia ja kiduttavat kastittomia joutumatta vastaamaan teoistaan,

E.   ottaa huomioon, että vaikka monet kastittomat eivät tee rikosilmoituksia hallitsevien kastien jäsenten pelossa, viiden viime vuoden poliisitilastot osoittavat, että viikossa murhataan 13 kastitonta henkilöä, viideltä kastittomalta poltetaan koti tai muuta omaisuutta ja kuusi kastitonta siepataan ja että päivittäin raiskataan kolme kastitonta naista ja pahoinpidellään 11 kastitonta henkilöä, minkä lisäksi kastitonta vastaan tehdään rikos joka 18. minuutti(2),

F.   ottaa huomioon, että tuoreessa Intian maaseudulla vallitsevaa koskemattomuutta käsittelevässä, 565 kylää 11 osavaltiossa kattavassa tutkimuksessa(3) todetaan, että julkinen terveydenhoitohenkilökunta kieltäytyi vierailemasta kastittomien kodeissa 33 prosentissa kylistä, kastittomilta kiellettiin pääsy poliisiasemalle 27,6 prosentissa kylistä, kastittomien lasten oli istuttava erillään kouluruokailun aikana 37,8 prosentissa valtion kouluista, kastittomat eivät saaneet postia kotiinsa kannettuna 23,5 prosentissa kylistä ja kastittomia ei päästetty yleisille kaivoille 48,4 prosentissa kylistä eristämis- ja koskemattomuuskäytäntöjen vuoksi,

G.   ottaa huomioon, että puolet Intian kastittomista lapsista on aliravittuja, 21 prosenttia on vakavasti alipainoisia ja 12 prosenttia kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä(4),

H.   ottaa huomioon, että koulujen koskemattomuuskäytäntö on osaltaan vaikuttanut siihen, että koulujen keskeyttäminen ja lukutaidottomuus on kastittomien lasten keskuudessa paljon yleisempää kuin muulla väestöllä, että "lukutaitokuilu" kastittomien ja kasteihin kuuluvien välillä ei ole juurikaan kaventunut Intian itsenäistymisen jälkeen ja että kastittomista naisista jopa 37,8 on lukutaidottomia Intian maaseudulla(5),

I.   ottaa huomioon, että dalit- ja avidas-yhteisöjen naiset ovat Intian kaikkein köyhimpiä ja he joutuvat kohtaamaan kaksinkertaista syrjintää kastin ja sukupuolen perusteella kaikilla elämänaloilla; toteaa, että ylempien kastien edustajat loukkaavat heidän fyysistä koskemattomuuttaan mitä törkeimmillä tavoilla ilman, että he joutuvat vastaamaan teoistaan, myös seksuaalisen hyväksikäytön keinoin, minkä lisäksi he ovat sosiaalisesti eristettyjä ja taloudellisesti hyväksikäytettyjä,

J.   ottaa huomioon, että kastittomien asioita käsittelevä kansallinen komitea on havainnut, että kastilaitosta koskevassa hallituksen erityisohjelmassa kastittomien hyvinvointiin ja kehitykseen tarkoitettuja varoja ei ole jaettu täysimääräisesti,

K.   ottaa huomioon, että dalitit voivat joutua velkaorjuuteen ja tekemään pakkotyötä ja että heitä syrjitään useilla eri aloilla, mukaan lukien työ-, asunto-, kulutus-, pääoma- ja luottomarkkinoilla, ja että heille maksetaan alhaisempaa palkkaa ja he joutuvat sietämään pidempiä työaikoja, palkanmaksun viivästymistä ja sanallista tai fyysistä väkivaltaa,

1.   on tyytyväinen Intian perustuslain useisiin määräyksiin kastittomien oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi; panee kuitenkin merkille, että kyseisistä määräyksistä huolimatta kastittomien oikeuksien suojelemiseen tarkoitettuja lakeja pannaan edelleen täytäntöön erittäin heikosti ja että julmuudet, koskemattomuus, lukutaidottomuus, epätasa-arvoiset mahdollisuudet, käymäläjätteiden kerääminen, alipalkkaisuus, velkaorjuus, lapsityövoima ja maattomuus vaikeuttavat edelleenkin Intian kastittomien elämää;

2.   ilmaisee huolensa tällaisten rikosten tekijöiden tuomitsemisen alhaisesta asteesta ja kehottaa Intian hallitusta parantamaan rikosoikeusjärjestelmäänsä kastittomiin kohdistuneiden rikosten tekijöiden syytteiden kirjaamisen helpottamiseksi, tällaisten rikoksentekijöiden tuomitsemisasteen parantamiseksi, oikeudenkäyntien keston lyhentämiseksi huomattavasti ja kastittomien naisten suojelemista koskevien erityistoimien toteuttamiseksi;

3.   on tyytyväinen siihen, että lasten työhönotto kotiapulaisiksi tai työntekijöiksi muun muassa tienvarsien ruokapaikkoihin, ravintoloihin ja teehuoneisiin on kielletty äskettäin, ja kehottaa Intian hallitusta toteuttamaan lisätoimia kaikkien lapsityövoiman muotojen täysimääräiseksi kieltämiseksi;

4.   pyytää Intian hallitusta toteuttamaan pikaisia toimia sen takaamiseksi, että kastittomat saavat käydä tasa-arvoisesti poliisiasemilla ja muissa julkisissa instituutioissa ja tiloissa, mukaan lukien tilat, jotka liittyvät Intian demokraattiseen rakenteeseen, kuten panchayat-rakennukset (paikallishallinnon käyttämät rakennukset) ja vaalihuoneistot;

5.   on tyytyväinen Intian suunnittelukomitean ja useiden ministeriöiden noudattamaan veropolitiikkaan talousarvion määrärahojen osoittamisessa kastittomien hyvinvointiin ja kehitykseen ja pyytää Intian hallitusta varmistamaan, että kaikkia kastittomien hyvinvointia ja kehitystä koskevia toimintatapoja ja budjettitoimenpiteitä pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja tietyn ajan puitteissa, mukaan luettuna kastilaitosta koskevan hallituksen alakohtaisen erityissuunnitelman täysimääräinen täytäntöönpano;

6.   kehottaa Intian hallitusta osallistumaan entistä tiiviimmin kastiin perustuvan syrjinnän tehokasta poistamista käsittelevien YK:n ihmisoikeuselinten toimintaan, mukaan luettuna rotusyrjinnän poistamista käsittelevä YK:n komitea ja YK:n erityisedustajat, joiden tehtävänä on kehittää periaatteita ja suuntaviivoja työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi;

7.   pyytää Intian hallitusta ratifioimaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimia pienentääkseen kastittomien kiduttamisen riskiä, ja toteuttamaan oikeudellisia toimia kidutuksen kriminalisoimiseksi Intiassa sekä toteuttamaan rankaisutoimenpiteitä kidutukseen syyllistyneiden poliisien asettamiseksi syytteeseen, tarjoamaan kidutuksen uhreille jatkuvasti kuntoutusta ja korvauksia ja ottamaan käyttöön kidutuksen uhreja varten suunnitellun riippumattoman valitusmekanismin, jota kastittomat saavat käyttää;

8.   panee huolestuneena merkille EU:n ja Intian välisen todellisen yhteistyön puuttumisen kastiin perustuvaa syrjintää koskevan laaja-alaisen ongelman osalta, erityisesti EU:n ja Intian välisten huippukokousten puitteissa;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan EU:n ja Intian välisissä huippukokouksissa ja muissa kokouksissa esille kastiin perustuvaa syrjintää koskevan kysymyksen osana kaikkia politiikkaa, ihmisoikeuksia, kansalaisyhteiskuntaa, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevia vuoropuheluita ja kertomaan asiasta vastaaville valiokunnille tällaisten vuoropuheluiden edistymisestä ja tuloksista;

10.   kehottaa yhteisen toimintakomitean eurooppalaisia jäseniä kehittämään vuoropuhelua kastiin perustuvaa syrjintää koskevasta ongelmasta osana sen keskusteluja demokratiasta ja ihmisoikeuksista, sosiaali- ja työllisyyspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä;

11.   toistaa odottavansa, että EU:n kehitysohjelmat Intiassa sisältävät erityistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että dalitien ja adivasien kaltaiset vähemmistöt ja muut syrjäytyneet yhteisöt, heimot ja kastit voivat vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen osalta kuroa umpeen suurta eroa muuhun väestöön verrattuna;

12.   muistuttaa pyytäneensä, että neuvosto ja komissio asettaisivat etusijalle tasavertaisten mahdollisuuksien edistämisen työllistymisessä EU:n alueelta käsin toimivissa yksityisissä yrityksissä ja että ne kannustaisivat EU:n alueelta käsin toimivia yrityksiä panemaan täytäntöön "Ambedkar-periaatteet" (taloudelliseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät työllisyyttä ja muita kysymyksiä koskevat periaatteet, jotka on muotoiltu auttamaan kaikkia ulkomaisia investoijia puuttumaan kastiin perustuvaan syrjintään Etelä-Aasiassa);

13.   on tyytyväinen siihen, että EU on sitoutunut kehittämään ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta vastaavan YK:n alikomitean laatimia periaatteita ja suuntaviivoja työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan asiaa jatkossakin;

14.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille sekä Intian presidentille, hallitukselle ja parlamentille ja YK:n pääsihteerille ja ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta vastaavan YK:n alikomitean, ILOn, UNICEFin, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston johtajille.

(1) Hyväksytyt tekstit P6_TA(2006)0388. (2) Lähde: Crime in India 2005 , http://ncrb.nic.in/crime2005/home.htm ja http://ncrb.nic.in/crime2005/cii-2005/CHAP7.pdf. (3) Julkaistu nimellä Untouchability in Rural India (tekijät: Shah, Mander, Thorat, Deshpande ja Baviskar), Sage Publications, India, 2006. (4) Intian terveys- ja perheasioiden ministeriön tilaama kansallinen perheiden terveystutkimus National Family Health Survey 1998-99 (tuorein saatavilla oleva tutkimus), s.11, http://www.nfhsindia.org/data/india/indch6.pdf. (5) Intian väestönlaskenta 2001.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Gabonin tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä (KOM(2006)0454 – C6-0303/2006 – 2006/0156(CNS))

P6_TA(2007)0017 A6-0477/2006

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (KOM(2006)0454)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0303/2006),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A6-0477/2006),

1.   hyväksyy ehdotuksen neuvoston asetukseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna ja hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Gabonin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a) EY:n taloudellista korvausta on käytettävä kalataloudesta riippuvaisten rannikkoyhteisöjen kehittämiseen sekä pienten paikallisten kalanpakastus- ja kalanjalostusyritysten perustamiseen. Tarkistus 2 3 a artikla (uusi) 3 a artikla Komission on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sopimuksen soveltamisesta ja sen toimeenpanoa koskevista olosuhteista pöytäkirjan soveltamiskauden viimeisen vuoden aikana ja ennen kuin uusi sopimus tehdään tai ennen kuin tähän asetukseen liitetyn sopimuksen soveltamiskautta jatketaan. Tarkistus 3 3 b artikla (uusi) 3 b artikla Komissio raportoi vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle pöytäkirjan 7 artiklan tarkoittaman monivuotisen alakohtaisen ohjelman tuloksista. Tarkistus 4 3 c artikla (uusi) 3 c artikla Neuvosto myöntää tarvittaessa komissiolle neuvotteluvaltuudet uuden pöytäkirjan hyväksymiseksi komission toimittaman, 3 a artiklassa tarkoitetun kertomuksen perusteella ja kuultuaan ensin Euroopan parlamenttia. Tarkistus 5 3 d artikla (uusi) 3 d artikla Komissio arvioi vuosittain, ovatko jäsenvaltiot, joiden alukset kalastavat tämän sopimuksen nojalla, noudattaneet ilmoittamisvaatimuksia.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi

P6_TA(2007)0018 RC-B6-0032/2007

Euroopan parlamentti, joka

‐   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisesta keskeyttämisestä ja erityisesti 23. lokakuuta 2003(1), 6. toukokuuta 1999(2) ja 18. kesäkuuta 1998(3) antamansa päätöslauselmat,

‐   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien eri elinten, myös sen ihmisoikeustoimikunnan, antamat päätöslauselmat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä,

‐   ottaa huomioon EU:n julkilausumat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisen keskeyttämisen tukemiseksi ja YK:n yleiskokoukselle 19. joulukuuta 2006 esitetyn julkilausuman kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta, jonka on allekirjoittanut 85 maata ympäri maailman,

‐   ottaa huomioon 29. kesäkuuta 1998 yleisten asioiden neuvoston hyväksymät suuntaviivat Euroopan unionin politiikalle suhteissa kolmansiin maihin kuolemanrangaistukseen liittyvissä kysymyksissä,

‐   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus on julma ja epäinhimillinen rangaistus ja rikkoo oikeutta elämään,

B.   ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen on Euroopan unionin perusarvo ja edellytys EU:n jäsenvaltioiksi pyrkiville maille,

C.   on syvästi huolissaan, että yhä nykyisin kymmenien maailman maiden laeissa säädetään kuolemanrangaistuksesta tai se on otettu uudelleen käyttöön ja että tuhansia ihmisiä teloitetaan vuosittain,

D.   toteaa, että samalla kehitys kohti kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koko maailmassa jatkuu; pitää myönteisenä kuolemanrangaistuksen lakkauttamista viime vuosina kokonaan Liberiassa, Meksikossa, Filippiineillä ja Moldovassa sekä sitä, että Perun kongressi hylkäsi lakiesityksen kuolemanrangaistuksen käyttöönottamista terrorismiin liittyvien rikosten osalta,

E.   ottaa huomioon hyväksytyt EU:n politiikan suuntaviivat, jotka koskevat suhteita yhteisön ulkopuolisiin maihin kuolemanrangaistuksiin liittyvissä kysymyksissä, ja joiden mukaisesti unioni sitoutuu työskentelemään kansainvälisissä elimissä kuolemanrangaistuksen lopullisen lakkauttamisen puolesta,

F.   ottaa huomioon Italian hallituksen ja Euroopan neuvoston 9. tammikuuta 2007 tekemän päätöksen työskennellä yhdessä mahdollisimman laajan tuen kokoamiseksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen nykyiselle aloitteelle, joka koskee kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä tavoitteena kuolemanrangaistuksen lopullinen lakkauttaminen,

G.   ottaa huomioon, että Italian parlamentti hyväksyi 27. heinäkuuta 2006 yksimielisesti päätöslauselman, jossa pyydetään Italian hallitusta esittämään seuraavassa YK:n yleiskokouksessa muita EU:n jäsenvaltioita kuultuaan – kuitenkin niin, että ei tarvitse soveltaa yksimielisyysperiaatetta – päätöslauselmaesityksen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisen keskeyttämisen puolesta pyrkimyksenä lakkauttaa kuolemanrangaistus kaikkialla maailmassa; ottaa huomioon, että Euroopan unionin yleisten asioiden neuvostossa sovittiin 22. tammikuuta 2007, että puheenjohtajavaltio Saksa tutkii New Yorkissa mahdollisuuksia ja keinoja käynnistää uudelleen keskustelu ehdotuksesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi,

H.   tuomitsee Saddam Husseinin teloittamisen ja hänen hirttämisensä hyväksikäytön tiedotusvälineissä, ja valittaa tapaa, jolla se suoritettiin,

1.   toistaa vastustaneensa kuolemanrangaistusta jo pitkään kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa ja toteaa jälleen olevansa vakuuttunut siitä, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen edistää ihmisarvon entistä parempaa huomioonottamista ja ihmisoikeuksien asteittaista kehitystä;

2.   kehottaa keskeyttämään välittömästi ja ehdoitta kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon kaikkialla maailmassa, tavoitteena kuolemanrangaistuksen yleismaailmallinen lakkauttaminen, asiasta annettavalla YK:n nykyisen yleiskokouksen päätöslauselmalla, jonka konkreettista noudattamista YK:n pääsihteerin olisi voitava valvoa;

3.   kehottaa EU:n puheenjohtajavaltiota ryhtymään välittömästi asianmukaisiin toimiin, jotta varmistetaan tällaisen päätöslauselman esittäminen pikaisesti YK:n nykyiselle yleiskokoukselle; kehottaa EU:n puheenjohtajavaltiota ja komissiota tiedottamaan parlamentille YK:n nykyisen yleiskokouksen tuloksista kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseen keskeyttämiseen liittyvissä kysymyksissä;

4.   kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tekemään poliittisesti ja diplomaattisesti kaikkensa, jotta tämän päätöslauselman läpimeno YK:n nykyisessä yleiskokouksessa varmistetaan;

5.   tukee vahvasti Italian parlamentin ja hallituksen aloitetta, jota EU:n neuvosto, komissio ja Euroopan neuvosto kannattavat;

6.   kehottaa painokkaasti kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan, jolla pyritään kuolemanrangaistuksen täydelliseen lakkauttamiseen;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja kaikille YK:n jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 609. (2) EYVL C 279, 1.10.1999, s. 421. (3) EYVL C 210, 6.7.1998, s. 207.

Euroopan parlamentin päätöslauselma vihreästä kirjasta "Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä" (2006/2231(INI))

P6_TA(2007)0019 A6-0450/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan (KOM(2005)0637),

–   ottaa huomioon 57:nnessä maailman terveyskokouksessa 22. toukokuuta 2004 hyväksytyn ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä koskevan maailmanlaajuisen strategian,

–   ottaa huomioon neuvoston 14. joulukuuta 2000 antaman päätöslauselman terveydestä ja ravitsemuksesta (2001/C 20 23.01),(1)

–   ottaa huomioon työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaavan neuvoston 3. kesäkuuta 2005 tekemät lihavuutta, ravitsemusta ja liikuntaa koskevat päätelmät,

–   ottaa huomioon EU:n urheiluministereiden 19. ja 20. syyskuuta 2005 pitämän epävirallisen kokouksen, jossa puheenjohtajavaltio Yhdistyneet kuningaskunnat ehdotti urheilua ja terveyttä käsittelevän työryhmän perustamista,

–   ottaa huomioon Sydneyssä 3.–8. syyskuuta 2006 pidetyssä 10. kansainvälisessä lihavuutta käsitelleessä kongressissa (ICO 2006) esitetyn tiedemiesten vetoomuksen,

–   ottaa huomioon Suomen puheenjohtajakaudella Kuopiossa 20. ja 21. syyskuuta 2006 aiheesta "Terveys kaikissa politiikoissa" järjestetyn korkean tason asiantuntijakonferenssin päätelmät,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0450/2006) ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,

A.   ottaa huomioon, että lihavuudesta kärsivien määrä Euroopan unionissa on kasvanut rajusti viimeisten 30 vuoden aikana, että ilmiön kasvuvauhti on sama kuin Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa ja että Euroopassa luokitellaan tällä hetkellä 27 prosenttia miehistä ja 38 prosenttia naisista ylipainoisiksi tai lihaviksi,

B.   ottaa huomioon, että lihavuuden lisääntyminen erityisesti lasten keskuudessa ei rajoitu pelkästään EU:hun ja muihin rikkaisiin valtioihin, vaan se lisääntyy merkittävästi myös useissa kehitysmaissa,

C.   ottaa huomioon, että lihavuus koskee myös yli viittä miljoonaa lasta 27 jäsenvaltion EU:ssa a että yleistymistahti on hälyttävä, sillä uusia tapauksia ilmaantuu joka vuosi lähes 300 000,

D.   ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan vammaisillaon muita suurempi riski lihoa, mikä johtuu useista tekijöistä, kuten energia-aineenvaihdunnan patofysiologisista muutoksista sekä ruumiinrakenteesta, lihasatrofiasta ja liikunnan puutteesta,

E.   katsoo, että vaikka energiansaanti on valtaosalla väestöä pysynyt samantasoisena 1950-luvulta lähtien, muutokset elintavoissa ovat johtaneet sekä liikunnan että ruumiillisen työn vähenemiseen ja pienentäneet siten energiantarvetta, minkä johdosta energiantarve ja energiansaanti eivät ole tasapainossa,

F.   ottaa huomioon, että useiden hankkeiden ja tutkimusten mukaan lihomiseen liittyy varhaisvaiheen sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön liittyviä eroja ja että sairaus on yleinen sellaisten perheiden parissa, joissa on alhainen tulo- ja koulutustaso,

G.   katsoo, että olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota erilaisiin jäsenvaltioissa esiintyviin ruokailutottumuksiin ja kulutustapoihin, kun laaditaan EU:n toimintasuunnitelmaa terveiden elintapojen edistämiseksi,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan terveystilannetta käsittelevän Maailman Terveysjärjestön (WHO) vuoden 2005 raportin mukaan suuri osa sairauksista johtuu seitsemästä suurimmasta riskitekijästä, joista kuusi (korkea verenpaine, kolesteroli, liian korkea painoindeksi, hedelmien ja vihannesten riittämätön saanti, liikunnan vähyys ja liiallinen alkoholin käyttö) liittyy ravintoon ja liikuntaan; katsoo, että näitä terveyteen vaikuttavia tekijöitä on priorisoitava yhtä paljon, jotta voidaan ehkäistä merkittävästi kuolemantapauksia ja sairauksia,

I.   katsoo, että terveellisenä voidaan pitää sellaista ruokavaliota, jonka ominaisuudet täyttävät tietyt määrälliset ja laadulliset kriteerit, kuten energian määrän suhteessa henkilökohtaiseen tarpeeseen, ja joka aina vastaa ruokavaliota koskevia periaatteita,

J.   katsoo, että Euroopan unionilla on sille perussopimuksessa uskotun toimivallan nojalla keskeinen rooli kuluttajan suojelussa edistämällä terveellistä ruokavaliota ja hedelmien ja vihannesten käyttöä ja että yhteisön urheilua ja liikuntaa edistävillä toimilla on täydennettävä jäsenvaltioissa, niiden alueilla ja kaupungeissa toteutettuja toimia,

K.   ottaa huomioon ylipaino-ongelmiin liittyvien sairauksien sosioekonomisen vaikutuksen, joka jo nyt on 4–7 prosenttia jäsenvaltioiden terveysmenoista; ottaa huomioon, että lihavuudesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista, joihin luetaan mukaan myös suurempi työttömyyden, sairaslomien ja työkyvyttömyyden riski, ei ole tehty täsmällistä tieteellistä arviointia,

L.   ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista on ottanut käyttöön politiikkoja, jolla pyritään puuttumaan lihavuusongelmiin ja parantamaan väestön terveyttä, ja että jotkut hallitukset ovat valinneet kieltotoimenpiteitä ja jotkut kannustimia,

M.   ottaa huomioon, että tietyt jäsenvaltiot ovat esimerkiksi päättäneet rajoittaa välipala-automaatteja tai jopa kieltää ne kouluissa tarjonnan yksipuolisuuden ja vähäsokeristen juomien, hedelmien ja vihannesten sekä dieettituotteiden vähäisen tarjonnan vuoksi,

N.   pitää kiinnostavana ensimmäisenä vaiheena yhtäältä eurooppalaisten virvoitusjuomavalmistajien viime aikoina tekemiä vapaaehtoisia sitoumuksia, joiden mukaan alle 12-vuotiaille lapsille suunnattua kaupallista tarjontaa rajoitetaan ja pyritään tarjoamaan monipuolisempia juomavaihtoehtoja kouluissa, ja toisaalta pikaruoka-alan kahden suuryrityksen sitoutumista ilmoittamaan hampurilaisten ja ranskalaisten perunoiden pakkauksissa tiedot tuotteiden sisältämästä ravintoarvosta,

O.   on ilahtunut useista eri aloitteista, joilla pyritään edistämään terveellistä ruokavaliota ja joita monet eurooppalaiset vähittäismyyjät testaavat, mukaan lukien terveellisten tuoteryhmien kehittäminen, ravintotietojen kattava ja helposti ymmärrettävä merkitseminen sekä kumppanuudet hallitusten, koulujen ja kansalaisjärjestöjen kanssa terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan hyödyistä tiedottamiseksi,

P.   katsoo, että käsiteltävänä oleva vihreä kirja on osa laajaa EU-aloitetta, jonka tarkoituksena on puuttua terveydelle vaarallisimpiin tekijöihin (huonot ruokailutottumukset ja liikunnan puute mukaan lukien) jotka - samoin kun tupakointi ja alkoholin käyttö - ovat suurimpia syitä sydän- ja verisuonitauteihin (jotka ovat yleisin miesten ja naisten kuolinsyy Euroopan unionissa) tiettyihin syöpiin, hengityselinten sairauksiin, osteoporoosiin ja tyypin 2 diabetekseen, jotka lisäävät kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kuormitusta,

Q.   ottaa huomioon komission 11. syyskuuta 2006 julkaiseman vihreään kirjaan liittyvät julkisen kuulemisen tulokset, joissa muun muassa vaaditaan unionilta yhteisön eri politiikanaloihin liittyviä toimia, joissa kiinnitetään erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin,

R.   katsoo, että yhteisöä kehotetaan ottamaan aktiivinen rooli yhteisillä politiikanaloilla tai 27 jäsenvaltion toteuttamien toimien lisäksi järjestämällä kuluttajille suunnattuja lihavuuttakäsitteleviä tiedotus- ja valistuskampanjoita, kannustamalla hedelmien ja vihannesten kulutukseen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa, rahoittamalla tutkimus-, koulutus- ja liikuntahankkeita sekä ottamalla käyttöön uutta tai tarkistettua lainsäädäntöä, jolla on tuntuvia vaikutuksia Euroopan kansalaisten ravitsemusterveyteen.

Lihavuus: poliittinen painopistealue?

1.   kiittää komissiota sitoutumisesta (määrällisesti ja laadullisesti) terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistämiseen sekä lihavuuden ja yleisimpien ruokavaliosta johtuvien sairauksien torjuntaan; kehottaa pitämään tätä vastedes Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden poliittisena painopistealueena;

2.   tunnustaa, että lihavuus johtuu useista tekijöistä ja että sitä sen takia olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti useilla eri politiikan aloilla;

3.   pahoittelee syvästi, että vaikka monet jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimiin, lihavien osuus väestöstä lisääntyy jatkuvasti, ja että jos suuntaus jatkuu tällaisena, on mahdotonta arvioida siitä aiheutuvia kansanterveydellisiä seurauksia, jotka asianmukaisilla toimilla olisivat kuitenkin vältettävissä;

4.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti lihavuuden krooniseksi sairaudeksi, jotta vältetään lihavien henkilöiden leimaaminen ja syrjiminen millään tavoin; kehottaa lisäksi varmistamaan, että näillä henkilöillä on mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässään;

5.   pitää myönteisenä lihavuuden torjuntaa koskevan peruskirjan hyväksymistä Istanbulissa 15.–17. marraskuuta 2006 pidetyssä WHO:n Euroopan ministerikokouksessa, painottaa kunnianhimoisten tavoitteiden asettamista toimille epidemian kurissa pitämiseksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan aikataulun näiden toimien täytäntöön panemiseksi ja priorisoimiseksi;

6.   tukee varauksetta maaliskuussa 2005 käynnistetyn ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen toimintafoorumin ('toimintafoorumi') työtä ja antaa hyväksyntänsä terveysasioiden pääosaston valitsemalle menetelmälle, joka on jatkuva vuoropuhelu teollisuuden, kansallisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

7.   on ilahtunut toimintafoorumin osanottajien jo tekemistä vapaaehtoisista sitoumuksista; painottaa tarvetta varmistaa, että tällaisia toimintafoorumissa tehtyjä sitoumuksia valvotaan tehokkaasti ja kehottaa komissiota laatimaan selkeitä arviointikriteerejä; toteaa, että luotettava arviointi on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että edistystä voidaan mitata asianmukaisesti ja tarvittaessa harkita EU:n lisätoimia tai lainsäädäntöehdotuksia; kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen toimintafoorumin työn tuloksista;

8.   pyytää komissiota tekemään vaikutusarvioinnin olennaisista poliittisista ehdotuksista määritelläkseen niiden vaikutuksen kansanterveyteen, lihavuuteen ja ravitsemusta koskeviin tavoitteisiin; suosittelee, että tämä 'terveys- tai lihavuustarkistus' tehtäisiin erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tutkimusohjelmissa, energiapolitiikassa sekä mainonta- ja elintarvikepolitiikassa;

9.   toteaa, että vaikka useat eri sidosryhmät osallistuvat nykyisin toimintafoorumiin, niillä on taipumusta keskittyä näkökulmaan, joka koskee lihavuuteen liittyvää energiansaantia; kehottaa siksi energiankulutukseen liittyviä sidosryhmiä, kuten tietokonepelien valmistajia, urheiluyhdistyksiä ja televisio-ohjelmien tarjoajia, osallistumaan keskusteluun tehokkaammin ja harkitsemaan vastaavanlaisten sitoumusten tekemistä;

10.   katsoo, että monien eurooppalaisten elintarviketeollisuuden alojen tämänhetkinen pyrkimys konkreettisiin toimiin lapsille suunnatun kaupallisen tarjonnan määrittämiseksi uudelleen ja elintarvikkeiden ja juomien ravintoarvojen ilmoittamiseksi on askel oikeaan suuntaan;

11.   kannustaa jäsenvaltioita määrittelemään kustannustehokkaita mahdollisuuksia yhdistää terveydenhuoltopalvelut teollisuuteen tavalla, joka saa potilaat ymmärtämään ja valvomaan ruokavalioitaan paremmin ja joka keventää lihavuuden aiheuttamaa taloudellista taakkaa; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä suunnitelmiin, joilla vastataan sellaisten kansalaisten tarpeisiin, jotka elävät sosiaalisesti ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevissa yhteisöissä;

12.   odottaa, että komissio esittää lähiaikoina valkoisessa kirjassaan käytännön toimia ylipainoisten ja lihavien henkilöiden määrän vähentämiseksi viimeistään vuodesta 2015 lähtien;

Kuluttajille tiedottaminen lapsesta lähtien

13.   katsoo, että lihavuuden torjunta- ja seurantapolitiikassa on otettava huomioon koko elinkaari syntymää edeltävästä kaudesta vanhuusikään saakka; katsoo lisäksi, että lapsuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota, sillä suuri osa ruokailutottumuksista saa alkunsa lapsuusvaiheessa;

14.   kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että erittäin nuoresta iästä lähtien annettava ravintoa ja terveyttä koskeva koulutus on ratkaiseva tekijä ylipainon ja lihavuuden torjumisessa;

15.   korostaa sitä vaaraa, että lihavuuden torjuntaa koskevia kampanjoita toteutetaan liian innokkaasti, ja katsoo, että ikätovereiden painostukselle alttiille lapsille ja nuorille olisi annettava oikeanlaisia esimerkkejä, jotta voidaan välttää muiden syömishäiriöiden, kuten anoreksia nervosan ja bulimian lisääntyminen;

16.   katsoo, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat keskeisessä asemassa tasapainoisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan terveysvaikutuksien edistämisessä ja riskien havaitsemisessa, varsinkin kun on kyse keskivartalolihavuudesta kärsivistä henkilöistä, joilla on suurempi riski sairastua erityisesti tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin sekä saada muita vaivoja; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ravitsemusterapeutin ammattia sitä kautta, että ravitsemusterapeutin ammattipätevyys tunnustetaan vastavuoroisesti ja määritellään ehdot ammatin harjoittajaksi ryhtymiselle, sekä takaamaan tieteellisen ammatillisen koulutuksen;

17.   muistuttaa, että lapset viettävät suurimman osan ajastaan koulussa ja että siksi on välttämätöntä, että kouluympäristö, erityisesti koulun ruokala, kannustaa lapsia kehittämään makuaan, tarjoaa mahdollisuuden omaksua ruoanlaiton perustaitoja ja perustietoa elintarvikkeista sekä edistää säännöllistä liikuntaa ja terveellistä elämäntapaa, erityisesti sen suuntauksen torjumiseksi, että liikuntakasvatukselle varataan EU:n kouluissa yhä vähemmän aikaa; kehottaa siksi komissiota kehittämään mekanismeja, joilla edistetään parhaita käytäntöjä kouluissa, ja kiinnittämään tällöin huomiota tehokkaimpiin tapoihin opettaa lapsille terveellisiä ruokailutottumuksia ja tarjota ravintoarvoltaan korkealaatuista ruokaa;

18.   pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden hallitusten käytäntönä on myydä koulujen leikkikenttiä asuntorakentamiseen;

19.   kehottaa jäsenvaltioita varaamaan riittävästi määrärahoja kouluruokailuun, jotta koulut voivat tarjota vastalaitettua, mieluiten luonnonmukaisesta tai alueellisesta maataloudesta peräisin olevaa ruokaa ja kannustaa terveellisten ruokailutottumusten omaksumiseen jo lapsesta lähtien;

20.   katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava takaamaan, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksia harrastaa urheilua ja liikuntaa koulussa; kannustaa jäsenvaltioita ja niiden paikallisviranomaisia ottamaan huomioon terveellisten ja aktiivisten elintapojen edistämisen, kun ne suunnittelevat koulujen sijaintia, jotta kouluja tuotaisiin lähemmäksi niitä yhteisöjä, joita ne palvelevat, ja jotta lapsille näin ollen annettaisiin mahdollisuus kävellä tai pyöräillä kouluun autossa tai linja-autossa istumisen sijaan;

21.   kehottaa eurooppalaisia virvoitusjuomavalmistajia toteuttamaan viipymättä 20. joulukuuta 2005 käytännesäännöissään antamansa sitoumukset ja erityisesti ne, joiden tavoitteena on rajoittaa kaupallista toimintaa ala-asteilla;

22.   katsoo, että jos välipala-automaatit ovat sallittuja yläasteella ja lukiossa, niiden on vastattava terveellistä ravitsemusta koskevia vaatimuksia;

23.   pitää vain lapsille suunnattujen television mainos- ja myynninedistämiskampanjoiden runsautta ja voimakkuutta tuomittavana; korostaa, että kyseisenlaiset kaupalliset käytännöt eivät kannusta terveellisiin ruokailutottumuksiin ja niitä on siten rajoitettava EU:n tasolla televisio ilman rajoja -direktiivin(2) avulla; korostaa lisäksi, että televisiomainokset vaikuttavat kiistattomasti 2–11-vuotiaiden lasten lyhytaikaisiin kulutustottumuksiin, mutta katsoo kuitenkin vanhempien olevan henkilökohtaisesti vastuussa sikäli, että he tekevät lopullisen ostopäätöksen; toteaa kuitenkin, että tutkimusten mukaan enemmistö vanhemmista haluaa selviä rajoituksia epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamiseen lapsille;

24.   kehottaa komissiota vakiinnuttamaan toimintafoorumin puitteissa vapaaehtoisia tai itsesääntelyyn perustuvia sitoumuksia rasvaa, sokeria ja suolaa runsaasti sisältävien elintarvikkeiden lapsille suunnatun markkinoinnin lopettamiseksi, mutta kehottaa komissiota antamaan lainsäädännöllisiä ehdotuksia, jos itsesääntelyn avulla ei saada aikaan muutosta;

25.   huomauttaa, että lapsille suunnatun mainonnan uudet muodot, kuten tekstiviestien lähettäminen matkapuhelimiin, verkossa pelattavat pelit ja leikkikenttien tukeminen olisi otettava huomioon tällaisia asioita käsiteltäessä;

26.   pitää viime kädessä välttämättömänä, että komissio ja eurooppalaiset tiedotusvälineet tekevät niin kutsutun herrasmiessopimuksen, jonka mukaan lapsille tarkoitettujen eri tiedotusvälineissä julkaistavien tuotteiden (televisio-, elokuva-, Internet- ja videopelituotantojen) yhteyteen on liitettävä terveyttä ja vapaa-ajanviettoa koskevaa tietoa, jotta Euroopan nuoret saadaan tiedostamaan urheilun sekä vihannesten ja hedelmien syömisen merkitys terveydelle;

27.   tunnustaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen merkityksen ruokavaliota koskevien neuvojen ja suositusten antamisessa;

28.   on sitä mieltä, että tiedotusvälineet (televisio, radio, Internet) ovat enemmän kuin koskaan aiemmin välttämätön pedagoginen väline terveellisen ravitsemuksen opettamiseen ja käytännön neuvojen jakamiseen kuluttajille, jotta he saavuttavat sopivan tasapainon jokapäiväisen kalorien saannin ja energiankulutuksen välillä ja saavat viime kädessä aidon valinnanvapauden;

29.   katsoo, että elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006(3) on selkeä kannanotto ja tarjoaa kuluttajille viimein luotettavaa, harhaanjohtamatonta ja johdonmukaista tietoa elintarvikkeiden ja erityisesti runsaasti sokeria, suolaa ja tiettyjä rasvoja sisältävien elintarvikkeiden ravitsemuksellisista ominaisuuksista; huomauttaa, että kyseisen asetuksen täytäntöönpano olisi toteutettava tavalla, joka edelleenkin kannustaa elintarvikkeita ja juomia valmistavia yhtiöitä innovoimaan ja kehittämään tuotteitaan ja antaa siihen mahdollisuuden; katsoo siksi, että kyseisen asetuksen yhteydessä on pidettävä ensisijaisen tärkeänä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen laatii ravintosisältöprofiileja, joissa on otettu huomioon viimeisin mahdollinen käytettävissä oleva tieto, ja jotka on laadittu tiiviissä yhteistyössä kuluttajajärjestöjen ja elintarvikealan toimijoiden kanssa, mukaan lukien vähittäismyyjät;

30.   ottaa huomioon kasvavan julkisen ja tieteellisen huolen keinotekoisten transrasvojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja panee merkille tiettyjen kansallisten (Kanadan, Tanskan) ja alueellisten (New Yorkin kaupungin) viranomaisten toimenpiteet transrasvojen poistamiseksi ihmisten ruokavaliosta; kehottaa EU:ta toimimaan transrasvojen saannin vähentämiseksi;

31.   katsoo, että elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24. syyskuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/496/ETY(4) on tarkistettava viipymättä siten, että se sisältää vähintään vaatimuksen ilmoittaa tuotteen sisältämät ravintoaineet ja niiden määrät sekä rasvojen laadun, jotta se vastaisi yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamis- ja yhteensovittamistavoitteita ja noudattaisi näin teollisuuden toimijoiden ja kuluttajayhdistysten suosituksia;

32.   on erittäin kiinnostunut elintarvikeyritysten, vähittäiskauppiaiden ja julkisten elinten useassa jäsenvaltiossa käyttöön ottamista elintarvikkeiden merkintäjärjestelmistä, joilla helpotetaan ravitsemusta koskevan tiedon saantia; tunnustaa tällaisten merkintäjärjestelmien arvon, samoin kuin terveellisten tuotteiden merkit, mikäli kuluttajat ne hyväksyvät ja ne ovat helppokäyttöisiä; muistuttaa, että tutkimusten mukaan järjestelmät, joissa ravintoaineiden määrät ilmoitetaan tulkittavissa olevin merkein, auttavat kuluttajia eniten terveellisten tuotteiden valinnassa; kehottaa komissiota hyödyntämään näitä kokemuksia ja tutkimusta kehittääkseen ja ottaakseen käyttöön EU:n laajuisen elintarvikkeiden pakkausten etupuolelle tehtävien merkintöjen järjestelmän ja huomauttaa, että kuluttajille suunnattu johdonmukainen tiedottaminen edellyttää tietynasteista yhdenmukaistamista tällä alalla ja että tietojen on perustuttava tutkimustuloksiin;

Ravitsemuksen ja liikunnan sisällyttäminen muihin yhteisön politiikanaloihin

33.   katsoo, että tuotteiden uudistaminen on tehokas väline rasvan, sokerin ja suolan saannin vähentämiseksi ruokavalioissamme, ja on tyytyväinen toimiin, joita jotkut valmistajat ja vähittäismyyjät ovat toteuttaneet tähän pääsemiseksi; toteaa, että tähän mennessä vain viisi prosenttia kaikista toimintafoorumin puitteissa tehdyistä vapaaehtoisista sitoumuksista liittyy tuotekehittelyyn; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, valmistajia, vähittäiskauppiaita ja ateriapalvelujen tarjoajia tehostamaan toimiaan sen takaamiseksi, että valmistajat, vähittäismyyjät ja ateriapalvelujen tarjoajat vähentävät rasvan, sokerin ja suolan määrää elintarvikkeissa; kehottaa valmistajia hyödyntämään tuotteiden uudistamista uusien ja joskus kalliimpien tuotemerkkien lanseeraamisen lisäksi myös asettaakseen etusijalle rasvan, sokerin ja suolan vähentämisen olemassa olevissa päivittäin käytettävissä tuotemerkeissä;

34.   korostaa, että on tärkeää antaa kuluttajalle oikeus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, mitä hän syö ja miten paljon liikuntaa hän harrastaa;

35.   pitää tärkeänä sitä, että terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen on poliittinen painopistealue terveysasioiden pääosaston lisäksi myös komission maatalouden, liikenteen, työllisyysasioiden, tutkimuksen, koulutuksen ja urheilun pääosastoille, jotka panevat täytäntöön sellaisia yhteisön politiikkoja tai ohjelmia, jotka vaikuttavat ravitsemusterveyteen; pyytää komissiota tekemään vaikutusarvioinnin olennaisista poliittisista ehdotuksista, jotta määriteltäisiin niiden vaikutus kansanterveyteen ja ravitsemuksellisiin tavoitteisiin, erityisesti YMP:sta;

36.   on tyytyväinen siihen, että nykyisestä kansanterveyttä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2003–2008) rahoitetaan useita lihavuutta käsitteleviä hankkeita; katsoo tarpeelliseksi varmistaa näiden määrärahojen jatkuvuus ja ottaa terveellisten elintapojen edistäminen lasten, nuorten ja vammaisten parissa toisen ohjelman (2007–2013) painopisteeksi;

37.   korostaa, että tiedotuskampanjat eivät ole parhaita mahdollisia keinoja saavuttaa sosioekonomisesti muita heikommassa asemassa olevat väestönosat; katsoo, että toiminta on mukautettava paikallisia tarpeita vastaavaksi ja sen on oltava yhteisölähtöistä, on luotava suoria yhteyksiä ja tehtävä tiivistä yhteistyötä paikallisten koulujen, lastentarhojen, kaikkien yleislääkäreiden, lastenlääkäreiden ja paikallisten terveyspalvelujen kanssa; huomauttaa, että tällaisten toimien arviointi on olennaista, jotta ymmärretään, vaikuttavatko ne asiaan toivotulla tavalla;

38.   kehottaa käyttämään rakennerahastoja sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien alueiden infrastruktuuri-investointeihin, joilla helpotetaan liikunnan ja turvallisen liikkumisen harrastamista eli esimerkiksi rakennetaan pyöräteitä ja kannustetaan ulkoleikkeihin turvallisessa ympäristössä; kehottaa samalla jäsenvaltioita investoimaan näihin tavoitteisiin;

39.   kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden tai alueiden asiasta vastaavien ministeriöiden kanssa osallistumaan "Koululiikunta"-ohjelmiin ns. testilaitoksissa;

40.   kehottaa komissiota arvioimaan sitä, missä määrin aliravitsemus ja liikkuvuuden puute ovat vanhuksien ongelmana, ja pohtimaan, mitä muita toimia on toteutettava tämän tärkeän, mutta joskus huomiotta jäävän yhteisön ihmisryhmän auttamiseksi kyseisessä asiassa;

41.   kehottaa jäsenvaltioita ja työnantajia edistämään työntekijöidensä osallistumista kuntoa ylläpitäviin toimiin ja liikuntaan, ja tekemään niin erityisesti niiden naisten kohdalla, jotka suorittavat yksitoikkoisia tehtäviä, jotka saattavat johtaa kroonisiin sairauksiin;

42.   tunnustaa työnantajien merkityksen terveellisten elintapojen edistämisessä työntekijöidensä keskuudessa; huomauttaa, että työntekijöiden terveyden ja edelleen tuottavuuden pitäisi olla osa yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevaa strategiaa; odottaa äskettäin käynnistetyn yritysten yhteiskuntavastuun eurooppalaisen liittouman edistävän hyvien käytäntöjen vaihtoa tällä alalla;

43.   ottaa vakavasti tiedeyhteisön 10:nnessä lihavuutta käsittelevässä kansainvälisessä kongressissa esittämän vetoomuksen tehostaa tutkimusta, jotta ymmärrettäisiin paremmin perintötekijöiden ja elintapojen vuorovaikutus sairauden synnyssä;

44.   on tyytyväinen tässä yhteydessä siihen, että yhteisö rahoittaa kuudennen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman aihealueen 'elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus' puitteissa yhdeksän hanketta, joissa etsitään uusia keinoja torjua lihavuutta keskittymällä esimerkiksi tiettyyn ikäryhmään tai tutkimalla perintötekijöiden, käyttäytymisen ja kylläisyydentunteen välistä vuorovaikutusta;

45.   kehottaa seitsemännessä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmassa toimiin, jotta lihavuuden torjunta paitsi otettaisiin edelleen tutkijoiden harjoittaman ruokavaliota, maataloutta ja bioteknologiaa koskevan kansainvälisen yhteistyön piiriin, myös määriteltäisiin yhteisen edun mukaiseksi monialaiseksi tutkimusaiheeksi;

46.   korostaa sen merkitystä, että käytössä on joukko verrannollisia terveydentilaa koskevia indikaattoreita, mukaan lukien tietoa ravintoaineiden saannista, liikunnasta ja lihavuudesta erityisesti ikäryhmän ja sosioekonomisen aseman perusteella luokiteltuna;

47.   on erittäin huolissaan hedelmien ja vihannesten kulutuksen vähentymisestä Euroopassa ja erityisesti matalan tulotason eurooppalaisissa kotitalouksissa johtuen tuotteiden hinnoista ja niiden todellista ravitsemuksellista hyötyä koskevan tiedon puutteesta;

48.   kehottaa komissiota ehdottamaan poliittisia puitteita ja sääntelyä koskevia puitteita, joilla tarjolle tuodaan ravintoaineiden ja muiden hyödyllisten ruoka-aineiden parhaita lähteitä ja joilla eurooppalaisten kuluttajien annetaan päättää tavoista, joilla he saavuttavat omiin elintapoihinsa ja terveyteensä parhaiten sopivan ravinnonsaannin;

49.   on huolestunut tiedoista, joiden mukaan Euroopassa tuotettujen hedelmien ja vihannesten ravintosisältö on heikentynyt viime vuosikymmenien aikana, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään tarvittaviin toimiin yhteistä maatalouspolitiikkaa tarkastettaessa vuonna 2008, niin että elintarvikkeiden ravintoarvoa pidetään tärkeänä kriteerinä ja tehostetaan laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoa ja kannustetaan terveelliseen ravitsemukseen maaseudun kehittämispolitiikassa;

50.   toivoo, että yhteinen maatalouspolitiikka ja Euroopan unionin käynnistämät terveysalan toimet olisivat keskenään johdonmukaisempia; kehottaa komissiota valvomaan tiukemmin sitä, että tiettyjen teollisuudenalojen saamilla eurooppalaisilla tuilla ei missään tapauksessa rahoitettaisi mainoskampanjoita, joissa esitellään runsaskalorisia tuotteita suotuisassa valossa;

51.   katsoo, että hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä on uudistettava siten, että tavoitteeksi otetaan tällaisten ravintoarvoltaan erinomaisten elintarvikkeiden kulutuksen kasvattaminen; on vakuuttunut lisäksi siitä, että kannustava politiikka (hintojen alentaminen, verokevennykset, muut tuet) on parempi vaihtoehto kuin runsaskaloristen tuotteiden ankarampi verotus (ns. "fat tax"), joka viime kädessä haittaisi eniten heikoimmassa asemassa olevia eurooppalaisia kotitalouksia;

o
o   o

52.  ° °

53.   kehottaa WHO:ta esittelemään Euroopan parlamentille nykyisen näkemyksensä lihavuudesta.

(1) EYVL C 20, 23.1.2001, s. 1. (2) Neuvoston direktiivi 89/552/ETY (EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY (EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60). (3) EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9. Oikaisu julkaistu EUVL L 12, 18.1.2007, s. 3. (4) EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/120/EY (EUVL L 333, 20.12.2003, s. 51).

Euroopan parlamentin päätöslauselma vanhentumisajoista henkilövahinkoihin ja kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin liittyvissä rajatylittävissä riita-asioissa sekä suositukset komissiolle (2006/2014(INI))

P6_TA(2007)0020 A6-0405/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0405/2006),

A.   ottaa huomioon, että Euroopassa on eroja riitatapausten vanhentumisessa, vanhentumisajan alkamisessa, toteamisajankohdassa, mahdollisuudessa keskeyttää tai estää vanhentuminen sekä vanhentumiseen vetoamiseen liittyvissä näyttövaatimuksissa ja valituksen esittämisessä,

B.   ottaa huomioon, että mainitut erot saattavat johtaa rajatylittävissä oikeusriidoissa onnettomuuden uhrin kannalta ikäviin seurauksiin aiheuttaen vaikeuksia loukkaantuneelle henkilölle tämän käyttäessä oikeuksiaan muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan – joskus jopa omassa valtiossaan –, jolloin uhri joutuu turvautumaan vieraan valtion lainsäädäntöön,

C.   ottaa huomioon, että etenkin seuraavat kysymykset nousevat esiin rajatylittävien onnettomuuksien yhteydessä: eräissä valtioissa alaikäisille tai vammaisille henkilöille ei ole olemassa erityistä suojaa vanhentumisajan kulumisen osalta, minkä vuoksi he saattavat menettää oikeutensa vaatia korvauksia, joita olisivat muutoin saaneet loukkaantuessaan muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan; toisissa valtioissa ainoa tapa pysäyttää vanhentumisaika on nostaa kanne: rajatylittävissä oikeusriidoissa kyseinen menettely saattaa pahentaa ongelmia neuvottelujen pitkittymisen myötä, ja koska vanhentumisajan kulumista ei voida pysäyttää, uhri saattaa joutua epäedulliseen asemaan kustannusten noustessa huomattaviksi jo kanteen nostamisen alkuvaiheessa ennen kuin neuvottelut on mahdollista saattaa päätökseen,

D.   ottaa huomioon, että koska rajatylittäviä henkilövahinkoja koskevissa vanhentumisajoissa on eroja, voisi olla tarkoituksenmukaista, että nimetään vain olennaisiin seikkoihin rajoittuvia periaatteita,

E.   ottaa huomioon, että työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohdan ehto, jonka mukaan valmisteilla ei saa olla yhtään ehdotusta, täyttyy asianmukaisella tavalla,

1.   kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen sisämarkkinoilla sovellettavien eripituisten vanhentumisaikojen vaikutuksista ja erityisesti niiden vaikutuksista kansalaisten mahdollisuuksiin käyttää perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan; toteaa, että tutkimuksessa olisi erityisesti pyrittävä määrittelemään sellaisten henkilövahinkoja aiheuttaneiden tapausten määrä, joihin liittyy rajatylittävä tekijä, sekä arvioimaan eripituisista vanhentumisajoista loukkaantuneille osapuolille mahdollisesti aiheutuneet ongelmat ja/tai kärsimykset, ottaen huomioon johdanto-osan kappaleessa B mainitut seikat;

2.   kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen arvioinnin jälkeen kertomuksen, jossa käsitellään erityisesti mahdollisia vaihtoehtoja vanhentumisaikojen rajoitetusta yhdenmukaistamisesta lainvalintasääntöjen käyttöön;

3.   pyytää komissiota tarvittaessa sekä ottaen huomioon 1 kohdan mukaisesti suoritetun tutkimuksen ja kuultuaan parlamenttia toimittamaan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan c kohdan ja 67 artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti lainsäädäntöehdotuksen vanhentumisajoista henkilövahinkoja ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia koskevissa rajatylittävissä riita-asioissa liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaan;

4.   vahvistaa liitteenä olevien suositusten olevan toissijaisuusperiaatteen sekä kansalaisten perusoikeuksien mukaisia; kehottaa komissiota varmistamaan huolellisesti, että toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusnäkökohtia noudatetaan tarkasti; kehottaa kiinnittämään erityisesti huomiota siihen, että valitaan mahdollisimman lievä lainsäädäntöväline, ja että tutkitaan, voitaisiinko ongelma ratkaista parhaiten esimerkiksi alkuperämaaperiaatetta soveltamalla;

5.   toteaa, että kyseisellä ehdotuksella ei saa olla vaikutuksia talousarvioon;

6.   kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman sekä oheiset yksityiskohtaiset suositukset neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1 (hyväksyttävän välineen muodosta ja soveltamisalasta)

Suositus 2 (hyväksyttävän välineen vähimmäissisällöstä)

Kesto, laskeminen, alkamispäivä, vanhentumisajan kumoaminen ja keskeyttäminen

–  Yleisen vanhentumisajan olisi oltava neljä vuotta, riippumatta velvoitteen luonteesta, korvausvaatimuksen syystä tai vastaajan henkilöydestä, paitsi jos asianomaisessa lainsäädännössä sovelletaan pitempää ajanjaksoa, jolloin vaatimuksen esittäjän on näytettävä toteen pitemmän ajanjakson olemassaolo. Lainvoimaisella päätöksellä tai välitystuomiolla vahvistetun vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen vanhentumisajan olisi oltava kymmenen vuotta. Vanhentumisaikaa ei pitäisi soveltaa vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet terroriteoista, kidutuksesta tai orjuudesta.

–  Vanhentumisajan olisi päätyttävä kello 24.00 sen viimeisenä voimassaolopäivänä ja se on laskettava sen jäsenvaltion virallisen kalenterin mukaan, jossa kantaja esittää vaatimuksen. Päivää, jona vaatimus on aiheutunut, ei pitäisi laskea mukaan. Jos vanhentumisaikaa pidennetään, uusi vanhentumisaika olisi laskettava edeltävän vanhentumisajan voimassaolon päättymispäivästä alkaen.

–  Vanhentumisajan olisi alettava

–  Vanhentumisajan voimassaolo olisi keskeytettävä, jos vastaaja tahallisesti, vilpillisesti, perusteettomasti tai erehdyksessä on salannut tietoja tai seikkoja, jotka antavat aihetta vastaajalle esitettäviin vaatimuksiin. Vanhentumisaika olisi keskeytettävä myös asiaan liittyvien rikosasioiden käsittelyn/ tutkimuksen ajaksi sekä tapauksissa, joissa on moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä 16. toukokuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY (neljäsliikennevakuutusdirektiivi)(1) mukaisia keskeneräisiä vaatimuksia.

–  Vanhentumisaika olisi keskeytettävä aloitettaessa asian käsittely tuomioistuimessa, vaatimuksen esittäjän antaessa tiedoksi vastaajalle mitä tahansa toimia, joiden tarkoituksena on asian käsittelyn aloittaminen muualla kuin tuomioistuimessa, vaatimuksen esittäjän antaessa tiedoksi vastaajalle mitä tahansa toimia, joiden tarkoituksena on neuvottelujen aloittaminen, tai vaatimuksen esittäjän antaessa tiedoksi vastaajalle mitä tahansa muita toimia, joilla vastaajalle tiedotetaan vaatimuksen esittäjän vahingonkorvausvaatimuksista.

Tekstiin on sisällytettävä asianmukaiset määräykset vanhentumiseen vetoamisesta, tuomioistuimen harkintavallasta vanhentumisajan soveltamisessa, menestyksekkään vanhentumiseen vetoamisen vaikutuksista ja tapauksista, joissa on useita kantajia/vastaajia.

Jäsenvaltiot olisi lisäksi velvoitettava perustamaan kansallisia tietokeskuksia rekisterin pitämiseksi kaikista rikostutkimuksista tai meneillään olevista oikeusmenettelyistä, joissa on osallisina ulkomaalaisia uhreja, ja kirjallisten vastausten antamiseksi ulkomaalaisten uhrien tai toisen henkilön heidän puolestaan tekemiin perusteltuihin kyselyihin.

(1) EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/14/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 14).

Euroopan parlamentin päätöslauselma nuorten naisten ja tyttöjen syrjinnästä koulutuksessa (2006/2135(INI))

P6_TA(2007)0021 A6-0416/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   vahvistaa uudelleen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa, 3 artiklan 2 kohdassa, 13 artiklassa, 137 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa ja 141 artiklassa asetetut periaatteet,

–   ottaa huomioon vuonna 2000 hyväksytyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 23 artiklan,

–   ottaa huomioon vuoden 1950 Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 10. joulukuuta 1948 antaman ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet, erityisesti kolmannen vuosituhattavoitteen sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja naisten aseman parantamisesta, joka on edellytys muun muassa tasa-arvon saavuttamiseen kaikilla koulutustasoilla ja työaloilla,

–   ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman ja myöhemmissä YK:n erityisistunnoissa hyväksytyt konferenssin tuloksia arvioivat asiakirjat, eli Peking +5 -kokouksessa 9. kesäkuuta 2000 hyväksytyn päätöslauselman jatkotoimista ja aloitteista Pekingin julistuksen toimeenpanemiseksi sekä Peking +10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 hyväksytyn päätösasiakirjan toimintaohjelmasta,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan YK:n yleissopimukseen (CEDAW) vuonna 1999 liitetyn valinnaisen pöytäkirjan, jossa säädetään, että sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvat yksityiset henkilöt ja henkilöryhmät, jotka väittävät kyseisen sopimusvaltion loukanneen heidän yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksiaan voivat tehdä valituksia CEDAW-komitealle,

–   ottaa huomioon YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Koulutus kaikille -seurantaraportit 2003/2004, 2005 ja 2006,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston suositukset ja erityisesti sen päätöslauselman ja toimintaohjelman, jotka hyväksyttiin Tukholmassa 8. ja 9. kesäkuuta 2006 pidetyssä kuudennessa eurooppalaisessa ministerikonferenssissa miesten ja naisten tasa-arvosta,

–   ottaa huomioon eurooppalaisen yhteistyön jatkamisesta korkea-asteen koulutuksen laadun varmistamisessa 15. helmikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/143/EY(1),

–   ottaa huomioon eurooppalaisesta yhteistyöstä korkeakouluopetuksen laadun arvioinnissa 24. syyskuuta 1998 annetun neuvoston suosituksen 98/561/EY(2),

–   ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman romanien tilanteesta Euroopan unionissa(3) ja 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa(4),

–   ottaa huomioon komission 4. heinäkuuta 2006 antaman tiedonannon "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" (KOM(2006)0367),

–   ottaa huomioon komission 1. maaliskuuta 2006 antaman tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010" (KOM(2006)0092),

–   ottaa huomioon komission 1. kesäkuuta 2005 antaman tiedonannon "Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille – puitestrategia" (KOM(2005)0224),

–   ottaa huomioon komission 19. helmikuuta 2004 antaman kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta, 2004 (KOM(2004)0115) ja 14. helmikuuta 2005 antaman kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta, 2005 (KOM(2005)0044),

–   ottaa huomioon komission 5. helmikuuta 2003 antaman tiedonannon "Yliopistojen rooli tietojen ja taitojen Euroopassa" (KOM(2003)0058),

–   ottaa huomioon komission 7. kesäkuuta 2000 antaman tiedonannon "Kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa (2001–2005)" (KOM(2000)0335),

–   ottaa huomioon Luxemburgissa 4. helmikuuta 2005 pidetyn Euroopan unionin tasa-arvoministerien ministerikokouksen julistuksen,

–   ottaa huomioon romanien integraation vuosikymmentä 2005–2015 koskevan julkilausuman, jonka keski- ja kaakkois-Euroopan osallistujamaiden pääministerit allekirjoittivat Sofiassa 2. helmikuuta 2005,

–   ottaa huomioon naisten vallankäyttöä käsitelleessä eurooppalaisessa konferenssissa vuonna 1992 annetun Ateenan julistuksen, jossa todetaan, että naiset edustavat puolta ihmiskunnan mahdollisista taidoista ja pätevyyksistä,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnöt ja puheet,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0416/2006),

A.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden tilastot osoittavat jatkotutkinnon suorittavien naisten osuuden olevan alhaisempi kuin miesten ja että tietojen mukaan yhä pienempi määrä naisia kuin miehiä osallistuu elinikäiseen oppimiseen monenlaisten sukupuoleen perustuvien rajoitteiden vuoksi,

B.   ottaa huomioon, että naiset tekevät edelleen suuren osan kotitöistä, minkä vuoksi heille jää vain rajoitetusti aikaa jatkokouluttautumiseen tai elinikäiseen oppimiseen,

C.   ottaa huomioon, että pääsy koulutukseen ja etenkin korkeakoulutukseen on erityisen vaikeaa vähätuloisista perheistä lähtöisin oleville nuorille, mikä vahvistaa entisestään poikien perinteistä etuasemaa koulutukseen pääsyssä,

D.   katsoo, että naisten ja miesten koulutuksellisen tasa-arvon merkittävä kohentuminen näkyy lähinnä määrällisenä kehityksenä, esimerkiksi siinä, että yhä useammalla naisella on mahdollisuus kaikenasteiseen koulutukseen, ilman vastaavaa laadullista kehitystä kurssien tai erikoistumisalojen valinnassa, mikä johtuu pääasiassa sosiaalisista käsityksistä ja perinteisistä sukupuolirooleista,

E.   katsoo, että koulutus on tärkeä eurooppalainen arvo, perusoikeus ja tärkeä tekijä yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta; ottaa huomioon, että koulutettuihin naisiin kohdistuu yhteiskunnassa edelleen haasteita ja tiettyjä ennakkoluuloja ja että koulutetuilla naisilla on usein vaikeuksia saada täysipainoisesti käyttää potentiaaliaan työelämässä ja yhteiskunnassa,

F.   ottaa huomioon, että eräissä kulttuureissa vallitsee edelleen perinteisiä ja uskonnollisia ennakkoasenteita, jotka rajoittavat tyttöjen ja nuorten naisten pääsyä koulutukseen,

G.   katsoo, että joukkoviestimet pitävät jatkuvasti yllä sukupuolistereotypioita, mikä on omiaan vahvistamaan perinteistä mielikuvaa naisesta, Maria Skłodowska-Curien kaltaisten ihailtavien esimerkkien esiintuomisen sijaan,

H.   ottaa huomioon, että kansallisista vähemmistöistä, etenkin romanivähemmistöstä, tai maahanmuuttajaväestöstä lähtöisin olevien tyttöjen ja nuorten naisten mahdollisuudet päästä koulutukseen ovat erityisen rajalliset ja/tai koulutukselle on usein ominaista syrjintä ja eristäminen kouluissa, mukaan lukien tukiopetus, vähäiset resurssit, heikosti motivoitunut ja epäpätevä henkilökunta, heikko infrastruktuuri sekä puutteelliset opetusohjelmat ja kuulustelumenetelmät,

I.   ottaa huomioon, että monen jäsenvaltion koulutusbudjetti on riittämätön ja että samanaikaisesti suurin osa opettajista on naisia,

1.   muistuttaa, että tyttöjen ja naisten yleissivistävä koulutus ja ammatillinen koulutus ovat ihmisoikeuksia ja tärkeä osa kaikkien muiden sosiaalisten, taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten oikeuksien täysimääräistä nautinto-oikeutta;

2.   on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltioissa korkea-asteen oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä keskimäärin kahdeksan kymmenestä suorittaa opintonsa loppuun, sekä siihen, että tilastot osoittavat molemmilla sukupuolilla olevan yhtäläiset mahdollisuudet korkeakoulutuksen saantiin ja naisten motivaation olevan myös parempi kun heitä eivät rajoita sukupuoleen perustuvat syyt;

3.   muistuttaa, että vaikka korkeakoulututkinnon suorittaneita naisia on miehiä enemmän (59 prosenttia), naisten osuus vähenee urakehityksen huipulla: naisten osuus tohtorintutkinnon suorittaneista on 43 prosenttia kun taas professorin viran haltijoista vain 15 prosenttia on naisia;

4.   pitää myönteisenä sitä seikkaa, että YK:n vuosituhathankkeen puitteissa on ryhdytty moniin käytännön toimiin sukupuolten välisen eriarvoisuuden vähentämiseksi koulutuksen saatavuuden osalta sekä sitä, että molempien sukupuolten yhdenvertaisesta koulutukseen pääsystä keskustellaan avoimesti jäsenvaltioissa;

5.   pitää myönteisenä Lissabonin strategiasta alkunsa saanutta etenkin elinikäiseen oppimiseen kohdistuvaa yliopistolaitoksen uudistusta, joka antaa nuorille naisille mahdollisuuden jatkaa opintojaan;

6.   pitää myönteisenä vuonna 2000 julkaistua komission kertomusta kouluopetuksen laadusta, jossa analysoitiin 16 indikaattoria ja tarkasteltiin koulutuksen saatavuutta sukupuolinäkökulmasta;

7.   pitää tervetulleena tasa-arvoinstituutin perustamista, jonka tehtäviin tulisi kuulua tilanteen seuranta molempien sukupuolten koulutukseen pääsyn osalta yksittäisissä jäsenvaltioissa ja muualla maailmassa;

8.   suosittaa tasapuolisia koulutusmahdollisuuksia koskevan politiikan arviointia sukupuolitilastoja analysoimalla, jotta voidaan entistä paremmin ottaa huomioon tiettyjen korkea-asteen akateemisten tutkintojen suorittamismahdollisuuksissa edelleen ilmenevä eriarvoisuus ja sen poistaminen, mikä koskee myös jatko-opintoja ja tieteellistä tutkimusta sekä elinikäistä oppimista;

9.   kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan lapsia hoitavien naisten ja miesten sekä lasten saannin vuoksi tutkinnon suorittamisen keskeyttäneiden vanhempien koulutukseen pääsyä;

10.   suosittelee käymään vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta motivoitaisiin työnantajia luomaan suotuisat olosuhteet, joilla voidaan parantaa opintonsa keskeyttäneiden tai vähän koulutettujen naisten pääsyä koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

11.   huomauttaa, että miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat edelleen kohtuuttoman suuret eivätkä ne ole oleellisesti kaventumassa; huomauttaa lisäksi, että naiset ansaitsevat keskimäärin 15 prosenttia miehiä vähemmän, mikä johtuu samapalkkaisuuslainsäädännön laiminlyömisestä ja monista rakenteellisista epäkohdista, kuten syrjinnästä työmarkkinoilla, erilaisista työtavoista, epätasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista, puolueellisista arviointi- ja palkkausjärjestelmistä sekä vallalla olevista stereotypioista;

12.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvautumaan kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin torjuakseen yleisiä stereotypioita, joiden varjolla koulutettuja ja päteviä naisia syrjitään työpaikalla, mikä pätee erityisesti tieteessä ja teknisillä aloilla, joilla naisten osuus on hyvin vähäinen, sekä kiinnittämään erityistä huomiota tasa-arvokysymyksiin ja seuraamaan ja arvioimaan tietoja säännöllisesti;

13.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten pääsyä vastuullisiin ja päätöksentekokykyä vaativiin tehtäviin julkisissa ja yksityisissä yrityksissä sekä kiinnittämään erityistä huomiota akateemista koulutusta edellyttäviin työpaikkoihin;

14.   kannustaa komissiota edistämään tasa-arvon periaatteita ja tyttöjen tasapuolisia koulutusmahdollisuuksia suhteissaan kolmansiin maihin ja erityisesti naapuruus- ja kehitysapupolitiikoissaan;

15.   kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan naisopettajien asemaa koulutusjärjestelmän ja koulutuskysymyksistä päättävien elinten huipulla, sillä suurin osa kyseisissä tehtävissä työskentelevistä on edelleen miehiä;

16.   korostaa tarvetta uudistaa kaikilla koulutuksen tasoilla tutkintovaatimuksia ja koulukirjojen sisältöä; suosittaa, että opettajien ja muun opetushenkilökunnan koulutus suunnataan tasapainoisen tasa-arvopolitiikan vaatimusten täyttämiseen ja että tasa-arvopolitiikkaa koskevat kysymykset otetaan osaksi opettajien koulutusta opettajakoulutuksessa ja muissa aineissa;

17.   suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot panevat täytäntöön kansallisia, etnisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä, mukaan lukien romanivähemmistöä koskevan politiikan, joka mahdollistaa pääsyn laadukkaaseen koulutukseen ja sekä samanarvoiset koulutusolosuhteet pojille ja tytöille, mukaan lukien esikoulun ja nollaluokkien opetusohjelmat, kiinnittäen erityishuomiota monikulttuuriseen lähestymistapaan, jolla helpotetaan vähemmistö- ja maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien nuorten naisten ja tyttöjen integrointia koulutusjärjestelmään tarkoituksena torjua kaksoissyrjintää;

18.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin maahanmuuttajataustaisten naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaamiseksi sekä heihin omassa yhteisössään kohdistuvan syrjinnän kitkemiseksi siten, että kielletään kaikenlainen naisten perusoikeuksia mahdollisesti loukkaava kulttuuri- ja uskonnollinen relativismi;

19.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan koulutuksen yhtäläistä saatavuutta koskevan tietoisuuden lisäämistä kaikilla tasoilla ja etenkin heikossa asemassa olevien yhteisöjen keskuudessa, ja pyrkimään näin poistamaan tyttöjen ja nuorten naisten koulutusmahdollisuuksiin vaikuttavia kaikenlaisia ennakkoasenteita;

20.   kehottaa jäsenvaltioita sopeuttamaan opinto-ohjelmansa nuorten työelämän tarpeisiin ja sellaisten väestöryhmien, kuten erityisesti tyttöjen ja niiden naisten tarpeisiin, jotka hoitavat lapsiaan tai ovat äitiyslomalla; katsoo, että nykytekniikka antaa mahdollisuuden ratkaista asia tehokkaasti;

21.   kehottaa tekemään nykyistä enemmän kognitiivisesti lahjakkaiden nuorten, erityisesti tyttöjen tai nuorten naisten ja henkilöiden, jotka kärsivät oppimisvaikeuksista, kuten lukihäiriöstä, koordinaatiohäiriöstä, laskemishäiriöstä sekä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöhäiriöstä, tunnustamiseksi ja heille suunnatun tuen lisäämiseksi;

22.   kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen testausmenetelmät, joita käytetään sijoitettaessa lapsia, erityisesti romanilapsia, erityiskouluihin;

23.   pitää myönteisenä EU:n rahastoista sekä muista lähteistä, mukaan lukien voittoa tavoittelematon sektori, rahoitettujen koulutusohjelmien käyttöönottoa ja toteuttamista, josta hyötyvät sosiaalisesti heikossa asemassa olevien perheiden tytöt ja nuoret naiset; pitää erityisen tervetulleena nykyisten ohjelmien ja tukirahastojen käyttöä sekä uusien rahoitusmuotojen etsintää, korostaa samalla tarvetta investoida kaikissa jäsenvaltioissa nykyistä huomattavasti enemmän nuorten koulutukseen tulevaisuutta ajatellen;

24.   ehdottaa, että jäsenvaltiot hyödyntäisivät budjetteja laatiessaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin ("gender budgeting") tarjoamaa välinettä voidakseen siten tasoittaa tasa-arvossa ilmeneviä epäkohtia, mistä hyötyisi ennen kaikkea opetusala;

25.   suosittaa, että jäsenvaltiot loisivat sellaista kansallista koulutuspolitiikkaa, jonka ansiosta kaikki tytöt ja pojat voisivat suorittaa oppivelvollisuuden loppuun asti, sekä valvoisivat tämän politiikan noudattamista; katsoo, että siten taattaisiin se, että kaikki tytöt ja pojat kävisivät koulua siihen asti kunnes ovat laillisesti siinä iässä, että voivat osallistua työmarkkinoille;

26.   korostaa erityisesti, että on ensiarvoisen tärkeää arvioida oikein tasa-arvokysymyksiin ja muihin moninaisen syrjinnän, kuten etnisen syrjinnän, näkökohtiin liittyviä tilastotietoja, ottaen etenkin huomioon että varsinkaan lapsista ja nuorista ei ole aina saatavilla tilastollisesti eriteltyä, tasa-arvoa koskevaa tietoa; muistuttaa, että tiedon kerääminen kuuluu muun muassa uuden tasa-arvoinstituutin tehtäviin;

27.   kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan joukkoviestimiä sukupuoliroolien tasa-arvoiseen ja positiiviseen esittämiseen tiedotusvälineissä ja antamaan niin naisista kuin miehistäkin ihmisarvoa kunnioittavan kuvan, johon ei liity ennakkoluulojen värittämiä tai vääristyneitä mielikuvia, jotka johtavat toisen tai molempien sukupuolten aliarvioimiseen ja väheksyntään;

28.   korostaa erityisesti tarvetta soveltaa uusia oppimisteknologioita naisten koulutustarpeisiin, esimerkiksi mahdollisuutta etäoppimiseen tietokonetekniikkaa käyttäen;

29.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan toimenpiteitä sukupuolten välisen digitaalisen kuilun poistamiseksi osana Lissabonin strategiaa, tavoitteena laajentaa erilaisin toimin tietoyhteiskuntaa ja siten edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa sekä toimia, joilla parannetaan naisten pääsyä tietotekniikoihin, samoin kuin vauhdittaa sähköisten välineiden käytön hallintaa sekä viedä läpi erityistoimia käsittäviä ohjelmia heikossa asemassa olevien naisten aktivoimiseksi sekä kaupunkien ja maaseudun välisten erojen kaventamiseksi;

30.   suosittaa, että jäsenvaltiot kehittäisivät nykyistä joustavampia aikuiskoulutusta ja elinikäistä oppimista koskevia ohjelmia, jotta työssä käyvät naiset ja äidit voisivat jatkaa opintojaan heille sopivana ajankohtana; katsoo, että tämä olisi omiaan parantamaan heidän koulutusmahdollisuuksiaan sekä mahdollisuuksia osallistua vaihtoehtoisiin koulutusohjelmiin, mikä lisäisi heidän riippumattomuuttaan ja antaisi heille mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan mielekkäällä tavalla; katsoo, että tämä taas lisäisi entisestään sukupuolten välistä tasa-arvoa;

31.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 64, 4.3.2006, s. 60. (2) EYVL L 270, 7.10.1998, s. 56. (3) EUVL C 45 E, 23.2.2006, s. 129. (4) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 283.

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n suhteista Tyynenmeren saariin – kumppanuuden vahvistamisstrategia (2006/2204(INI))

P6_TA(2007)0022 A6-0325/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 29. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle: EU:n suhteet Tyynenmeren saarten kanssa – kumppanuuden vahvistamisstrategia (KOM(2006)0248),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 17. heinäkuuta 2006 hyväksymät neuvoston päätelmät EU:n Tyynenmeren saarten strategiasta,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen ('Cotonoun sopimus')(1),

–   ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen 89 artiklan 1 kohdan, jossa säädetään, että "AKT saarivaltioiden tukemiseksi annetaan erityismääräyksiä ja toteutetaan erityistoimenpiteitä niiden pyrkiessä voittamaan maantieteelliset vaikeudet ja muut kehitystään hidastavat esteet siten, että ne voivat nopeuttaa kehitysvauhtiaan",

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien uutta vuosituhatta koskevan hankkeen raportin: "Investing in Development: A Practical Plan to Achieve the Millennium Development Goals" (Kehitykseen investoiminen: käytännön suunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus(2),

–   ottaa huomioon kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden kehitysyhteistyöministerien ja muiden monen- ja kahdenvälisten kehitysyhteistyöelinten johtajien 2. maaliskuuta 2005 antaman Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta,

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0325/2006),

A.   ottaa huomioon Euroopan maiden historiallisen sitoutumisen Tyynenmeren alueen maihin,

B.   ottaa huomioon, että enemmistö Tyynenmeren saarivaltioista on itsenäistynyt varsin äskettäin,

C.   katsoo, että EU:n läsnäolo alueella on merkittävä Uuden-Kaledonian, Ranskan Polynesian, Wallis- ja Futunasaarten (Ranska) ja Pitcairnin saarten (Yhdistynyt kuningaskunta) välityksellä,

D.   ottaa huomioon, että ydinvoimatonta ja riippumatonta Tyynenmeren aluetta ajava liike (Nuclear-Free and Independent Pacific Movement, NFIP) kampanjoi kaikkien alueella suoritettavien ydinkokeiden keskeyttämisen ja alueen kotoperäisten väestöjen arvokkuuden puolesta,

E.   ottaa huomioon, että EU:n alueelle lahjoittaman tuen määrä on merkittävä lahjoitusten kokonaismäärän ollessa yli 1,8 miljardia euroa siitä hetkestä lukien, jolloin ensimmäiset Tyynenmeren saarivaltiot liittyivät ensimmäiseen Lomén yleissopimukseen vuonna 1975,

F.   ottaa huomioon, että Tyynenmeren saarten foorumin 16 jäsenmaata on hyväksynyt Tyynenmeren suunnitelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä keskittymällä talouskasvuun, kestävään kehitykseen, hyvään hallintotapaan ja turvallisuuteen regionalismin avulla sekä tarjota mahdollisuus EU:n ja Tyynenmeren alueen suhteiden kehittämiseen edelleen,

G.   ottaa huomioon, että Tyynenmeren saarivaltiot joutuvat kohtaamaan korkeasta väestönkasvusta, ammattitaitoisen työvoiman vähyydestä, talouskasvun hitaudesta, etnisistä jännitteistä, sosioekonomista eriarvoisuuksista, heikosta hallinnosta ja talouden maailmanlaajuisten suuntausten vaikutuksista johtuvia vaikeita ongelmia, jotka aiheuttavat huolta köyhyyden ja epävakauden lisääntymisestä alueella,

H.   ottaa huomioon, että Tyynenmeren alueella on huomattavia luonnonvaroja, mutta alueen maanomistusjärjestelmät ovat hyvin monimutkaiset, mikä voi jossain tapauksissa haitata kehitystä;

I.   ottaa huomioon, että Tyynenmeren, Afrikan ja Karibian alueen valtiot ovat toimivia demokratioita, paitsi Tonga, joka on perustuslaillinen kuningaskunta,

1.   on tyytyväinen siihen, että ensimmäisen Lomén yleissopimuksen allekirjoittamisesta 1975 alkaneen, ja kesäkuussa tehdyn 2000 Cotonoun sopimuksen perusteella jatkuneen 30 vuoden yhteistyön jälkeen komissio on tehnyt aloitteen laatia EU:n ensimmäinen strategia Tyynenmeren aluetta varten;

2.   painottaa, että pääasiallisena tuen antajana tälle alueelle EU:lla on mahdollisuus luoda strategia, joka tukee Tyynenmeren saarivaltioita Yhdistyneiden kansakuntien asettamien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa;

3.   painottaa alueen heterogeenisyyttä ja pyytää siksi, että komission strategia olisi joustava, jotta varmistettaisiin, että kehitysapu on kanavoitu kansallisten ja alueellisten painopisteiden mukaisesti. Tällöin voidaan saavuttaa suurin mahdollinen hyöty sekä kehittyneimmille että vähemmän kehittyneille Tyynenmeren alueen maille;

4.   hyväksyy komission näkemyksen, jonka mukaan tehostettua poliittista vuoropuhelua tarvitaan Tyynenmeren saarten foorumin kanssa, jonka johtajat ovat hyväksyneet uuden sopimuksen, jonka mukaan foorumi on hallitusten välinen, kansainvälisen oikeuden alainen organisaatio; korostaa samalla, että alueellisen tason vuoropuhelun lisääntymisen on kohdistuttava myös alueen köyhimpien maiden tarpeisiin;

5.   korostaa, että kaikissa strategioissa on kiinnitettävä riittävästi huomiota kaikkien ja etenkin köyhimpien Tyynenmeren saarivaltioiden kehitystarpeisiin, jotta tuetaan maiden pyrkimyksiä saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet;

6.   panee merkille, että Tyynenmeren alueella on runsaasti luonnonvaroja, erityisesti kalaa, mineraaleja ja metsiä, ja että monissa tämän alueen maissa maatalous ja matkailu ovat talouden perusta; korostaa siksi, että ekologisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen täytyy olla kaikkien näitä avainsektoreita koskevien strategioiden lähtökohtana; korostaa, että luonnonvarojen hyödyntämisen on vaikutettava Tyynenmeren saarivaltioiden koko väestön tulonmuodostukseen ja että sen on tuettava erityisesti köyhyyden vähentämistä;

7.   tunnustaa, että Euroopan unionin taloudellinen apu on tärkeää rohkaisemaan kehittämään alueen paikallista kalastusta, joka on merkittävä tulonlähde Tyynenmeren maille ja varsinkin valtioille, joilla on alhaisempi bruttokansantulo, kuten Kiribatilla, Marshallinsaarilla, Mikronesialla ja Tuvalulla;

8.   korostaa kalastussektorin hyvän hallinnoinnin tärkeyttä ylikalastuksen ja tuhoisien kalastustekniikoiden hillitsemisessä ja sen estämisessä, että ympäristöhaitat tuhoaisivat meren elämää erityisesti tonnikalan pyyntialueilla, jotka ovat Tyynenmeren mailla maailman rikkaimmat kalastusalueet;

9.   iloitsee Tyynenmeren valtioiden soveltamasta alueellisesta lähestymistavasta tonnikalan pyynnin valvomiseen alueellaan ja rohkaisee EU:ta neuvottelemaan tonnikalasopimuksista yksittäisten valtioiden sijasta koko alueen kanssa;

10.   pitää tärkeänä tonnikalan pitkänmatkan kalastusta koskevien lupamaksujen käyttöönottoa Tyynenmeren saarten yksinomaiseen talousvyöhykkeeseen kuuluvien maiden ja erityisesti matalan tulotason maiden kuten Kiribatin, Marshallinsaarien, Mikronesian ja Tuvalun alueella sillä lupamaksut ovat Tyynenmeren saarivaltioiden päätulonlähde; on kuitenkin huolestunut yksinomaisen talousvyöhykkeen maiden alueella jalostettavien saaliiden pienestä määrästä ja siitä johtuvasta tulojen menetyksestä;

11.   on tyytyväinen komission ehdotukseen lisätä ponnisteluja kestävän kalastuksen hallinnoinnin edistämiseksi tukemalla alueen seuranta-, tarkastus- ja valvontajärjestelmiä sekä vahvistaa kykyä torjua laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta;

12.   kehottaa Euroopan unionia ja Tyynenmeren saarten valtiot tukemaan FAO:n kansainvälistä suunnitelmaa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi; katsoo, että tämän pitää olla etusijalla tehtäessä sopimuksia kolmansien maiden kanssa;

13.   kehottaa Euroopan unionia ja Tyynenmeren saarten valtioita toimimaan tiiviissä yhteistyössä, jotta laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastustoiminta eliminoidaan alueelta pitäen tarkkaa huolta satama- ja/tai lippuvaltiona niille kuuluvien velvoitteiden noudattamisesta;

14.   suosittelee, että kehittyneimmät Tyynenmeren saarten valtiot jatkavat paikallisen kalanjalostuksen kehittämistä luomalla näin enemmän työllisyyttä, ja selvittävät Euroopan investointipankin mahdollisuutta myöntää halpakorkoisia lainoja Tyynenmeren saarten etuja ajavien tahojen omistamille pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta kalanjalostuskapasiteettia voitaisiin lisätä ja alueen saamia tuloja kasvattaa; suhtautuu myönteisesti Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestön (Pacific Forum Fisheries Agency) toteuttamaan kalakantojen ja pyyntikapasiteetin arviointiin ja kehottaa laajentamaan alueellisia kalastuslaivastoja siellä, missä kapasiteettia voidaan kasvattaa;

15.   kehottaa komissiota toteuttamaan ekologisen ja sosiaalisen vaikutusten arvioinnin teollisuuden laittomasta ja laajasta hakkuutoiminnasta ja siihen liittyvästä kaupasta Tyynenmeren valtioissa;

16.   kehottaa komissiota keskittymään biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien sopimusten pikaiseen täytäntöönpanoon ja keskittymään erityisesti suojeltujen alueiden työohjelmaan, joka on tehokas väline Tyynenmeren alueen metsäisten ja merellisten ekojärjestelmien tuhoamisen tai heikentymisen jatkumisen ehkäisemiseksi;

17.   kehottaa komissiota lisäämään tukeaan ekologisesti ja sosiaalisesti vastuuntuntoiselle metsänhoidolle ja sellaisten luotettavien järjestelmien käyttöönotolle, joilla voidaan antaa uskottavat takuut eurooppalaisille kuluttajille siitä, että EU:n markkinoilla myydyt puutuotteet on valmistettu kestävästä lähteestä peräisin olevasta puusta; korostaa sen tärkeyttä, että siirrytään liian laajamittaisten teollisten hakkuiden vallitsevasta käytännöstä ekologisesti kestäviin metsänhoitohankkeisiin, jotta parannetaan paikallisten yhteisöjen tulotasoa ja edistetään köyhyyden lieventämistä;

18.   hyväksyy syyskuussa 2000 allekirjoitetun yleissopimuksen, joka koskee vaelluskalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä ja jonka tavoitteena on varmistaa tonnikalan kestävä kalastus pitkällä aikavälillä merkkinä Tyynenmeren saarten maiden ja etävesillä kalastavien maiden yhteistyöstä;

19.   korostaa, että sekä kehittyneimmille että vähemmän kehittyneille Tyynenmeren valtioille elintärkeän ulkomaisen valuutan lähteinä olevien mineraalivarojen hallinnointia varten tarvitaan ratkaisevasti suurempia investointeja, jotta voitaisiin estää näiden varojen ennenaikainen ehtyminen, joka pääsi tapahtumaan Naurun tasavallassa 50 vuotta jatkuneen kaivostoiminnan aikana;

20.   pyytää komissiota varmistamaan yhteistyössä Tyynenmeren saarten maiden kanssa, että alueen öljy-, kaivos- ja kaasuyhtiöiden on julkaistava vuositilinpäätöksissään tiedot kaikista niiden eri hallituksille maksamista veroista ja maksuista;

21.   kiinnittää huomiota taloudelliseen merkitykseen, joka matkailulla on alueelle, ottaen huomioon että idylliset maisemat ovat yksi Tyynenmeren saarten päävalteista; korostaa, että alueen matkailun edistämisen yhteydessä on pyrittävä lisäämään matkailupalvelujen paikallista omistusta, jotta matkailusektorin kestävä kehitys voitaisiin taata ja saattaa sen hyödyt paikalliselle taloudelle mahdollisimman suuriksi;

22.   vaatii kaikkien ydinkokeiden kieltämistä, ja katsoo, että koko alueesta olisi tehtävä ydinalan toiminnasta vapaata ja että ydinkokeista ympäristölle, ekosysteemeille ja kansanterveydelle aiheutuneet vahingot olisi korvattava;

23.   panee merkille ne edut, joita aluetta palvelevien halpalentoyhtiöiden perustaminen on tuonut Tyynenmeren saarten talouksille, ja kehottaa poistamaan esteet "avoimen taivaan politiikan" noudattamiselle samalla kun lentoliikennettä kehitetään järkiperäisesti päästöjen ja muiden lentoliikenteen lisääntymisen aiheuttamien ympäristövaikutusten vähimmäistämiseksi;

24.   korostaa, että suurimmassa osassa tapauksista vain rikkaimmat maat, joilla on kehittynyt perusrakenne ja tiheät lentoyhteydet, houkuttelevat joka vuosi merkittävän määrän matkailijoita; korostaa, että näissä tapauksissa kehitysavun käyttöä infrastruktuurin rahoittamiseen ja kestävän matkailun edistämiseen on jatkettava;

25.   kehottaa komissiota painottamaan 10. Euroopan kehitysrahaston puitteissa toteutetuissa hankkeissa alueen valtioiden koulutusjärjestelmien ja teknisen alan koulutusjärjestelmien tukemista, sillä niiden puutteellisuudet haittaavat kyseisten valtioiden kehitystä;

26.   panee merkille maatalouden ja siihen liittyvien vientitulojen tärkeyden ensisijaisena tulonlähteenä, toimeentulomahdollisuutena ja työllisyyden lähteenä alueella;

27.   tähdentää, että globalisaatiolla ja etuuskohtelun menettämisellä EU:n markkinoille pääsyssä on jo ollut syvällinen taloudellinen vaikutus alueelle, erityisesti Fidži-saarille;

28.   korostaa, että vähemmän kehittyneissä maissa, jotka selviävät pääasiassa luontaistalouden varassa, pitäisi siirtyä asteittain itse käytettävän sadon tuotannosta myytävän sadon tuotantoon, jotta vientiin voitaisiin tarjota enemmän maataloustuotteita, ja että pitäisi tutkia mahdollisuuksia perustaa ruoanjalostus- ja pakkauspalveluja;

29.   korostaa, että ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on tärkeä edellytys Tyynenmeren valtioiden talouskasvulle ja kehottaa siksi komissiota tukemaan sellaisia kansallisia politiikan viitekehyksiä, joilla pyritään tarjoamaan ammattikoulutusmahdollisuuksia ja muuta koulutusta tukemaan paikallista teollisuutta Tyynenmeren valtioissa;

30.   painottaa alueen sisäisen kaupan ja Tyynenmeren valtioiden ja EU:n välisen kaupan tärkeyttä mukaan lukien alueelliset kauppasopimukset, kuten Tyynenmeren saarten maiden kauppasopimukset (PICTA), ehdotettu Tyynenmeren sopimus tiiviimmistä taloussuhteista (PACER) ja taloudellinen kumppanuussopimus (EPA), keinoina lisätä alueen taloudellista varallisuutta;

31.   kehottaa komissiota huolehtimaan kyseisten kauppasopimusten oikea-aikaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon vaatimasta asianmukaisesta taloudellisesta ja teknisestä avusta, pitäen mielessä niiden valvomisesta ja hallinnoimisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien Tyynenmeren valtioiden ja Tyynenmeren alueellisen foorumin sihteeristön kaltaisten alueellisten järjestöjen täytäntöön panema Tyynenmeren strategia;

32.   hyväksyy komission arvion alueen tärkeimpien taloudellisten toimijoiden kuten Australian, Uuden Seelannin, USA:n ja Japanin merkityksestä, ottaa huomioon, että ne ovat tärkeitä tuen antajia ja kauppakumppaneita Tyynenmeren alueen maille, ja että kahdenväliset suhteet EU:n ja näiden maiden välillä paranevat EU:n lisääntyneen toiminnan kautta;

33.   hyväksyy komission arvion siitä, että tuen antamisen tiiviimpi yhteensovittaminen alueen muiden kumppaneiden kuten Australian ja Uuden-Seelannin kanssa lisäisi tuen toimittamisen tehokkuutta;

34.   painottaa tosiseikkaa, että Tyynenmeren alueella on geopoliittista merkitystä, ja ilmaisee huolensa siitä, että valtioiden välinen kilpailu voi edistää huonolaatuista, poliittisesti kytkeytynyttä tukea pitkäaikaisen kehityksen, voimavarojen kestävyyden ja hyvän hallintotavan vahingoksi;

35.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että erityisesti Papua-Uusi-Guineassa, Salomon-saarilla, Vanuatulla ja Uudessa-Kaledoniassa (Ranskan merentakainen alue) maanomistusjärjestelmät ovat hyvin monimutkaiset ja todellinen este kehitykselle; pyytää siksi komissiota tukemaan kyseisissä maissa ja kyseisellä alueella käynnistettyjä kansallisia maareformeja;

36.   kehottaa komissiota aloittamaan toimenpiteet HIV:in/Aidsin (jota esiintyy yhä enemmän maissa kuten Papua-Uusi-Guinea) nopean leviämisen estämiseksi alueella;

37.   kiinnittää huomiota alueen neljään valtioon, joissa esiintyy malariaa: Papua-Uusi-Guinea, Salomon-saaret, Vanuatu ja Itä-Timor; kehottaa komissiota kehittämään ohjelmia tähän ongelmaan tarttumiseksi ja varmistamaan, esimerkiksi toimittamalla asianosaisiin maihin malariakärpäsiä torjuvia sänkyverkkoja, että malariaa vastaan voidaan suojautua asianmukaisesti;

38.   korostaa, että avun tehokkaan toimittamisen varmistamiseksi on olennaisen tärkeää edistää hyvää hallintotapaa koko Tyynenmeren alueella ja että sama on totta myös ehkäistäessä lahjontaa, joka on yksi vuosituhattavoitteiden ja kestävän kehityksen saavuttamisen suurimpia esteitä; painottaa, että on luotava kansallisia instituutioita ja avoimia ja vankkoja menettelyjä, joilla huolehditaan siitä, että kehitysapu löytää perille aiottuun osoitteeseensa alueella;

39.   on yhtä mieltä komission näkemyksestä, jonka mukaan poliittinen epävakaisuus ja konfliktit voivat olla tuhoisia alueen taloudelliselle kehitykselle erityisesti matkailusta saatavien tulojen menettämisenä ja taloudellisen perusrakenteen tuhoutumisena;

40.   korostaa, että Euroopan unionin ja Tyynenmeren valtioiden kumppanuuden lujittumisen on vaikutettava siten, että asianomaisten valtioiden parlamenteille suunnattua tukea lisätään, jotta vahvistetaan niiden valmiuksia alueellisen poliittisen vakauden vaalimiseen ja niiden roolia siinä;

41.   kiinnittää huomiota Tyynenmeren saarten valtioiden alttiudelle luonnonkatastrofeille ja niiden tuhoisalle vaikutukselle näiden valtioiden talouksiin; hyväksyy pyynnön laatia alueellinen katastrofivalmiusohjelma;

42.   hyväksyy komission näkemyksen, jonka mukaan Tyynenmeren saarten valtioilla on suuri haaste ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi ottaen huomioon merenpinnan tason kohoamisen mahdolliset vaikutukset alueelle; ottaa huomioon Tyynenmeren saarten toimintasuunnitelman ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuosina 2006–2015 alueellisena toimintatapana ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi, ja kehottaa lisäämään vuoropuhelua EU:n ja Tyynenmeren alueen kanssa ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi;

43.   kiinnittää huomiota tilanteeseen Itä-Timorissa, jossa touko-kesäkuussa 2006 esiintyi väkivaltaisuuksia ja ilmaisee toivomuksen, että komissio tiiviissä yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa auttaisi Itä-Timorin johtajia käsittelemään kriisiin vaikuttavia ongelmia, joita ovat poliittisen vakauden puute, köyhyyden lieventämisen ja sosiaalisen kehityksen tarve sekä sovitteluratkaisun löytyminen yhteiskunnan eri osien välillä;

44.   suhtautuu myönteisesti neuvoston 17. heinäkuuta 2006 antamiin päätelmiin EU:n strategiasta Tyynellemerelle ja siihen, että strategiassa korostetaan köyhyyden poistamista, vuosituhattavoitteiden saavuttamista sekä henkilöstövoimavarojen kehittämistä ja terveyttä koskevia kysymyksiä; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvosto hyväksyi päätelmänsä odottamatta parlamentin kantaa;

45.   pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Tyynenmeren saarten valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Kumppanuussopimus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä, allekirjoitettu Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 (EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3). (2) EUVL C 46 , 24.2.2006, s. 1. (3) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121.

Euroopan parlamentin päätöslauselma suosituksista komissiolle yksityisen eurooppayhtiön säännöistä (2006/2013(INI))

P6_TA(2007)0023 A6-0434/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen 192 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

–   ottaa huomioon 21. toukokuuta 2003 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma" (KOM(2003)0284),

–   ottaa huomioon komission julkisen kuulemistilaisuuden yhtiöoikeuden uudistamista ja omistajaohjausta koskevan etenemissuunnitelman tulevista painopistealoista sekä kuulemisen tulokset,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0434/2006),

A.   katsoo, että työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohdan ehto, jonka mukaan valmisteilla ei saa olla yhtään ehdotusta, täyttyy asianmukaisesti,

B.   katsoo, että Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnassa 22. kesäkuuta 2006 pidetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa korostettiin yksityisen eurooppayhtiön tarpeellisuutta kansainvälisesti aktiivisten pienten ja keskisuurten yritysten yhtiömuotona,

C.   katsoo, että yhden tai useamman luonnollisen tai oikeushenkilön, joka ei tai jotka eivät välttämättä ole sijoittautuneet jäsenvaltioon, olisi voitava perustaa yhteisön alueelle asetuksessa vahvistettavien yhteisön säännösten ja menettelysääntöjen mukainen yksityinen eurooppayhtiö,

D.   katsoo, että yksityisellä eurooppayhtiöllä olisi oltava oikeushenkilön asema ja että sen vastuu veloista olisi rajattava sen varojen suuruiseksi,

E.   katsoo, että yksityinen eurooppayhtiö tarjoaa kansallisten yhtiömuotojen rinnalla uuden mahdollisuuden valita yrityksen yhtiömuoto,

F.   katsoo, että yksityisellä eurooppayhtiöllä olisi oltava mahdollisuus valita joko monistinen tai dualistinen rakenne,

G.   katsoo, että yksityinen eurooppayhtiö ja sen liikeosoite, jossa palvelut voidaan asianmukaisesti toimittaa, on merkittävä kotipaikkavaltiossaan direktiivin 68/151/ETY mukaisesti annettujen kansallisten säännösten mukaiseen rekisteriin ja että samalla on otettava huomioon perustamisasiakirjan sisällön oikeellisuuden ja aitouden tarkastamiseen tarkoitetut mekanismit,

H.   katsoo, että asiaankuuluva yhteisön säännöstö rajat ylittävästä tiedottamis- ja kuulemisoikeudesta ja työntekijöiden osallistumisoikeudesta sekä olemassa olevien työntekijöiden osallistumisoikeuksien turvaaminen (direktiivit 94/45/EY ja 2005/56/EY) olisi säilytettävä kokonaisuudessaan, ja katsoo näin ollen, että yrityksen, jossa työntekijöillä on osallistumisoikeus sekä oikeus saada tietoa ja tulla kuulluiksi, muuttaminen yksityiseksi eurooppayhtiöksi ei saa johtaa näiden oikeuksien menettämiseen,

1.   kehottaa komissiota esittämään parlamentille vuoden 2007 aikana EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla säädösehdotuksen yksityisen eurooppayhtiön säännöistä ja toteaa, että ehdotus olisi laadittava toimielinten välisten neuvotteluiden perusteella ja liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.   toteaa, että kyseiset suositukset ovat sopusoinnussa toissijaisuusperiaatteen ja kansalaisten perusoikeuksien kanssa;

3.   katsoo, että esitetyllä ehdotuksella ei ole taloudellisia vaikutuksia;

4.   kehottaa parlamentin puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1 (yhtiömuodon järjestäminen yhteisön oikeuden mukaisesti)

Euroopan parlamentti katsoo, että yksityisen eurooppayhtiön sääntöjen pitäisi perustua mahdollisimman paljon yhteisön säännöksiin eikä niiden pitäisi viitata kansalliseen lainsäädäntöön, ja ne olisi sen vuoksi laadittava yhtenäisinä ja lopullisina sääntöinä. Siksi on sovellettava ainoastaan yksityisen eurooppayhtiön säännöistä annetun asetuksen yhtiöoikeudellisia säännöksiä, eikä asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla pitäisi soveltaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tämä koskee yhtiön oikeudellista asemaa, oikeus- ja toimintakelpoisuutta, perustamista, yhtiöjärjestyksen muuttamista, yhtiön rakenteiden muuttamista ja sen purkamista, nimeä tai toiminimeä, yhtiön organisaatiota, yhtiön elinten edustusvaltuuksia, jäsenyyden hankkimista ja menettämistä ja jäsenyyteen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, yhtiön toimitusjohtajan ja sen elinten ja osakkaiden vastuuta yhtiön sitoumuksista sekä liikkeenjohdon velvollisuuksia koskevia vähimmäisvaatimuksia. Sääntöihin olisi lisäksi sisällytettävä määräyksiä yhtiön elinten toimintatavasta, äänestyksiin sovellettavista enemmistöistä, osakkaiden kanssa käytävistä neuvotteluista sekä osakkuuksien ostamisen ja myymisen ehdoista. Nämä määräykset olisi voitava laatia yksilöllisesti yhtiön tarpeiden mukaan. Muilla aloilla pitäisi periaatteessa soveltaa yksityistä eurooppayhtiötä koskevia sääntöjä ja vain toissijaisesti sen yli meneviä sääntöjä seuraavassa järjestyksessä: muita yhteisön säännöksiä, säännöksiä, joita sovelletaan vastaaviin yhtiömuotoihin jäsenvaltiossa, jossa yhtiön sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. Vastaavat yhtiömuodot kussakin jäsenvaltiossa olisi mainittava liitteessä.

Suositus 2 (perustamistavat)

Euroopan parlamentti katsoo, että yksityinen eurooppayhtiö olisi voitava perustaa tyhjästä (ex nihilo) tai olemassa olevan yrityksen pohjalta tai yritysfuusion seurauksena tai yhteisen tytäryhtiön puitteissa. Yksityinen eurooppayhtiö on lisäksi voitava muuttaa eurooppayhtiöksi.

Suositus 3 (osakepääoma)

Euroopan parlamentti katsoo, että yksityisen eurooppayhtiön osakepääoma olisi jaettava määrätyn nimellisarvon arvoisiin osakkeisiin; osakkaiden omistusosuudet pitäisi pyöristää lähimpään euroon. Vähimmäispääoman olisi oltava 10 000 euroa tai rekisteröintiajankohdan mukaisena, toisen rahayksikön määräisenä vasta-arvona; ja vähimmäispääomaa ei välttämättä jouduta maksamaan, vaan se määrittää osakkaan vastuun rajat.

Suositus 4 (organisaatio)

Euroopan parlamentti ehdottaa, että yksityisillä eurooppayhtiöillä olisi oltava vähintään yksi toimitusjohtaja, että ensimmäiset toimitusjohtajat olisi nimitettävä osakkaiden päätöksellä tai perustamisasiakirjassa ja että henkilö, jota on kielletty jäsenvaltion tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätöksellä toimimasta toimitusjohtajan asemaan verrattavissa olevassa asemassa, ei saisi ottaa vastaan kyseistä asemaa tai toimia siinä.

Suositus 5 (perustamisasiakirjan sisältö)

Euroopan parlamentti ehdottaa, että perustamisasiakirjassa olisi annettava seuraavat tiedot: yhtiömuoto ja yhtiön nimi, yhtiön toiminnan kesto, jos se on rajattu, yrityksen toimiala, yhtiön kotipaikka, yhtiöpääoma ja elin tai elimet, jotka voivat edustaa yhtiötä suhteissa kolmansiin osapuoliin tai oikeudessa sekä kunkin osakkaan hankkimistaan osakkeista suorittama maksu.

Suositus 6 (toimitusjohtajan vastuu)

Euroopan parlamentti katsoo, että yksityisen eurooppayhtiön toimitusjohtajan tai -johtajien on oltava joko yksin tai yhdessä vastuussa yhtiön toimista, jotka rikkovat mitä tahansa yhtiöön sovellettavia siviili- tai rikosoikeudellisia säännöksiä.

Suositus 7 (toimitusjohtajien ja osakkaiden vastuu siinä tapauksessa, että yhtiö menettää nettovarallisuuttaan)

Euroopan parlamentti katsoo, että yhtiön hallinto- ja päätöksentekoelimillä olisi oltava yhteisvastuu vahingoista, joita yksityiselle eurooppayhtiölle aiheutuu siitä, että sen nettovarallisuus ehtyy yhtiön toimien seurauksena yhtiön hallinto- ja päätöksentekoelimen, osakkaan tai niiden lähipiiriin kuuluvan henkilön hyväksi. Perusteettoman edun saajan olisi korvattava varallisuus yritykselle. Hallinto- ja päätöksentekoelimet olisi asetettava vastuuseen vain silloin, kun on kyse toimista, jotka eivät ole yksityisen eurooppayhtiön tunnustetun edun mukaisia. Vastuuseen ei pitäisi voida asettaa erityisesti silloin, kun yksityinen eurooppayhtiö kuuluu ryhmään, joka noudattaa yhdenmukaista politiikkaa, ja ryhmään kuulumisesta koituvat edut tasaavat aiheutuvia haittoja. Muut säännökset eivät saisi vaikuttaa toimitusjohtajien tai osakkaiden vastuuseen.

Suositus 8 (asetuksen liitteet)

Suositus 9 (tilinpäätökset)

Euroopan parlamentti katsoo, että yksityisiin eurooppayhtiöihin olisi sovellettava (direktiivien 78/660/ETY(1) ja 83/349/ETY(2) mukaisia) yhdenmukaistettuja tilinpäätössäännöksiä , joita jäsenvaltioissa sovelletaan vastaaviin yhtiömuotoihin.

Suositus 10 (muutosmahdollisuudet)

Euroopan parlamentti katsoo, että yksityisellä eurooppayhtiöllä on oltava mahdollisuus sulautumiseen(3), kotipaikkansa siirtoon, diffuusioon ja yhtiömuodon muuttamiseen eurooppayhtiöksi(4) jo yhdenmukaistetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti, jos kyseinen lainsäädäntö on jo voimassa. Jos kyseistä yhteisön lainsäädäntöä ei vielä ole , on sovellettava kansallisia säännöksiä, joita jäsenvaltiot soveltavat vastaaviin yhtiömuotoihin. Tässä yhteydessä olisi sovellettava rinnakkain kotipaikkavaltion ja yhteisön oikeuden mukaisia työntekijöiden osallistumissäännöksiä. Myös kansallisten yritysten muuttamisen yksityisiksi eurooppayhtiöiksi on oltava mahdollista siten, että säilytetään työntekijöiden oikeudet. Tämä koskee myös yksityisen eurooppayhtiön muuttamista takaisin kansalliseksi yritykseksi.

Suositus 11 (purkaminen, selvitystila, maksukyvyttömyys ja maksujen keskeyttäminen)

Euroopan parlamentti katsoo, että yksityisen eurooppayhtiön toimitusjohtajilla on oltava maksukyvyttömyystilanteessa velvollisuus hakea yhtiön asettamista maksukyvyttömyysmenettelyyn ilman tahallista viivyttelyä, kuitenkin viimeistään kolmen viikon kuluessa maksukyvyttömyyden alkamisesta. Tämän velvollisuuden laiminlyöviä toimitusjohtajia olisi pidettävä välittömästi yhteisvastuullisina niihin velkojiin nähden, joille aiheutuu tämän vuoksi vahinkoa. Yksityiseen eurooppayhtiöön olisi lisäksi sovellettava purkamisen tai selvitystilan, maksukyvyttömyyden, maksujen keskeyttämisen ja muiden vastaavien tapahtumien seurauksena säännöksiä, joita sovelletaan yhtiöihin, joihin jäsenvaltiot rinnastavat kyseisen asetuksen nojalla yksityiset eurooppayhtiöt. Maksukyvyttömyystapauksissa olisi sovellettava sen jäsenvaltion voimassa olevia määräyksiä, jossa yhtiön päätoimipaikka sijaitsee..

(1) Neljäs neuvoston direktiivi 78/660/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1978, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/46/EY (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 1). (2) Seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1983, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 193, 18. 7. 1983, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/99/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 137). (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/56/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista (EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1). (4) Neuvoston asetus (EY) N:o 2157/2001, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön (SE) säännöistä (EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).