Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman WTO:n kokouksesta Qatarissa(1), 3. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman kaupankäynnistä ja kehityksestä köyhyyden poistamisen ja elintarviketurvallisuuden kannalta(2), 30. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman maailman nälkäongelmasta ja köyhimpien maiden kanssa käytävän kaupan esteiden poistamisesta(3), 15. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden toimintaedellytysten parantamisesta(4), 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Kauppapolitiikka ja kehitys – kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta(5), 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(6), 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman toimista nälkää ja köyhyyttä vastaan(7), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(8), 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman köyhyydestä(9), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(10), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(11), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(12), 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä(13) ja 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(14),

–   ottaa huomioon komission tiedonannot "Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen – Euroopan unionin panos" (KOM(2005)0132), "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133), "Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi" (KOM(2005)0134), "Kehitysyhteistyön rahoitus ja avun tuloksellisuus – EU:n avun lisäämisen haasteet 2006–2010" (KOM(2006)0085) ja "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087),

–   ottaa huomioon neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta "Eurooppalainen konsensus"(15),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 12. joulukuuta 2005 sekä 16. ja 17. lokakuuta 2006 hyväksymät päätelmät,

–   ottaa huomioon WTO:n neljännen ministerikokouksen julkilausuman(16), joka hyväksyttiin 14. marraskuuta 2001 Dohassa,

–   ottaa huomioon WTO:n kuudennen ministerikokouksen julkilausuman(17), joka hyväksyttiin 18. joulukuuta 2005 Hongkongissa,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen julistuksen(18), jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhdessä laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan kertomuksen vuodelta 2005,

–   ottaa huomioon YK:n vuosituhatkampanjan työryhmän raportin,

–   ottaa huomioon G8-maiden julkilausuman, joka annettiin 8. heinäkuuta 2005 Gleneaglesissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0088/2007),

A.   katsoo, että tasapainoinen ja säännelty monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä on olennaisen tärkeä, jotta kehitysmaat voivat osallistua kansainväliseen kauppaan ja hyötyä siitä,

B.   ottaa huomioon, että vähiten kehittyneiden maiden osuus maailmankaupasta on 40:n viime vuoden aikana laskenut 1,9 prosentista 1 prosenttiin, vaikka kahdenväliset järjestelmät, jotka takaavat niiden tuotteille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn, ovat yleistyneet viime vuosina (näistä suurin on yhteisön "kaikki paitsi aseet' -järjestelmä),

C.   katsoo, että kehitysmaiden talouskasvu ja osallistuminen maailmantalouteen on tärkein edellytys sille, että köyhyyden poistamista koskeva tavoite voidaan saavuttaa kestävän kehityksen ja vuosituhattavoitteiden yhteydessä,

D.   katsoo, että rauha sekä ihmisoikeuksien, perusvapauksien, hyvän hallinnon, demokratiakehityksen ja oikeusvaltioperiaatteen, jotka ovat kaikki yleisiä ja yleismaailmallisia arvoja, kunnioittaminen ja edistäminen ovat olennaisen tärkeitä kehitysmaille sekä köyhyyden vähentämiseksi että kauppamahdollisuuksien paranemisesta saatavien etujen hyödyntämiseksi,

E.   katsoo, että kuten kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa pantiin merkille, kun yhteisö hyödyntää omia kokemuksiaan ja yksinomaista toimivaltaansa kaupassa, sillä on suhteellinen etu annettaessa tukea kumppanimaille kaupan integroimiseksi kansallisiin kehitysyhteistyöstrategioihin ja alueellisen yhteistyön tukemiseksi,

F.   ottaa huomioon Hongkongissa pidetyssä WTO:n kuudennessa ministerikokouksessa annetun julistuksen, jonka mukaan kaupan edistämistoimilla olisi pyrittävä auttamaan kehitysmaita ja varsinkin vähiten kehittyneitä maita luomaan tarjontapuolen kapasiteettia ja tarvitsemaansa kauppaan liittyvää infrastruktuuria kehitysmaiden auttamiseksi WTO:n sopimusten täytäntöönpanemisessa ja niistä hyötymisessä sekä yleisemmin kaupan laajentamiseksi,

G.   muistuttaa, että maailmanlaajuistuminen on jatkuva prosessi, jota ei voi pysäyttää ja joka tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita mutta joka voi myös lisätä maiden, etenkin köyhimpien maiden sekä näiden maiden kaikkein huono-osaisimpien väestöryhmien, syrjäytymisen riskiä, varsinkin jos maiden sisäiset ja maiden väliset tuloerot pysyvät suurina ja jos köyhyydessä elävien ihmisten määrä kasvaa,

Kaupan kehittämiseksi annettava apu ja kolme toisiaan tukevaa tekijää: markkinoille pääsyn parantaminen, kansallisen politiikan vakauttaminen sekä kaupan avun lisääminen ja tehostaminen

1.   korostaa, että kaupan vapauttaminen on avainasemassa talouskasvun tuottamiseksi, mikä on välttämätön edellytys köyhyyden vähentämiseksi, köyhiä suosivan talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä merkittävä kestävän kehityksen alullepanija kaikkialla maailmassa;

2.   korostaa kuitenkin, että kaupan avoimuus yksin ei riitä siihen, että kauppa saadaan valjastettua kehityksen tukemiseen ja köyhyyden vähentämiseen, vaan tämä on monimutkainen ja monitahoinen ongelma, johon ei ole yksinkertaisia ratkaisuja;

3.   korostaa, että sisäpoliittiset olot ja puutteelliset talous- ja investointiympäristöt hankaloittavat huomattavasti kauppamahdollisuuksien paranemisesta saatavien etujen hyödyntämistä monissa kehitysmaissa; toteaa tästä syystä, että kasvu ja kauppa eivät pysty vähentämään köyhyyttä, jos niitä ei tueta tarvittavilla kansallisilla politiikoilla, joihin kuuluvat myös uudelleenjakotoimenpiteet ja sosiaalipolitiikka sekä hyvää hallinnointia koskevien valmiuksien todellinen parantaminen;

4.   katsoo, että jos hallinnossa ei tapahdu edistystä, kaikkien muiden uudistusten vaikutus jää vähäiseksi; korostaa, että tehokkaat valtiot eli ne, jotka pystyvät edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia ja tuottamaan palveluja kansalaisilleen, sekä yrittäjyyttä ja kasvua suosiva ilmapiiri ovat kehityksen perusta; korostaa, että vaikka hallinnon, myös demokratian, parantaminen on ensi sijassa asianomaisen maan vastuulla, kaupan kehittämiseksi annettavaa apua voidaan käyttää sekä suoraan tukeen että hyvän hallinnon heikentämisen estämiseen siten, että tuetaan kattavia kansallisia strategioita toimintavalmiuksien parantamiseksi, lisätään osallistumista ja lujitetaan avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta parantavia toimielimiä;

5.   katsoo, että vastuuvelvollisuus on vastavuoroista ja kestävän ympäristöpolitiikan, sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien suojelun sekä hyvän hallinnon periaatteet koskevat yhtä lailla teollisuusmaita ja kehitysmaita, minkä vuoksi ne on otettava huomioon kaikissa toimissa, jotka EU toteuttaa kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä;

6.   toteaa, että kaikkien kaupan vapauttamisen kehitysmaille tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi markkinoille pääsyä, erityisesti aloilla, joilla ne ovat kilpailukykyisimpiä, on täydennettävä vakaata kansallista politiikkaa koskevilla uudistuksilla sekä oikeudenmukaisella kansainvälisellä kauppajärjestelmällä, johon kuuluu huomattavasti suurempi ja tehokkaampi kaupan kehittämiseksi annettava apu;

7.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettava apu ei ole yleislääke kaikkeen, mutta tarpeen, jotta voidaan hyödyntää kaikki kansainvälisen kaupan mahdolliset edut ja vähentää sen mahdollisia kustannuksia; katsoo, että vastaanottajamaiden tuottajien ja myyjien on saatava suoraa taloudellista hyötyä, jotta kaupan kehittämiseksi annettavan avun voidaan katsoa onnistuneen;

8.   ottaa huomioon, että kauppa sekä yleisemmin tuotantokapasiteetti ovat jääneet hieman taka-alalle tukiohjelmissa 10–15 viime vuoden aikana, ja ohjelmissa on sen sijaan korostettu suoraan köyhyyden vähentämiseen tähtääviä tärkeitä ponnistuksia, mitkä eivät kuitenkaan aina ole kaikkein tehokkaimpia keinoja köyhyyden vähentämiseksi merkittävästi pitkällä aikavälillä; uskoo näin ollen, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä toteutettavat aloitteet tarjoavat ainutkertaisen tilaisuuden hälventää kaupan ja avun keskinäistä epäluottamusta; katsoo tästä syystä, että tasapainon palauttamiseksi ja pitkällä aikavälillä kestävien tuotantorakenteiden löytämiseksi, jotka voivat edistää köyhyyden vähentämistä, on välttämätöntä kiinnittää erityishuomiota kauppaa ja kehitysyhteistyötä koskevien strategioiden yhdentämiseen;

9.   myöntää, että kehityksessä ei ole kyse pelkästään taloudellisesta kehityksestä, vaan myös kehityksestä terveyden, koulutuksen, ihmisoikeuksien, ympäristönsuojelun ja poliittisen vapauden alalla; katsoo kuitenkin, että näitä ei pystytä varmistamaan ilman taloudellista kehitystä, jolla luodaan tarvittavat edellytykset;

10.   toivoo, että kaupan kehittämiseksi annettava apu on sopiva väline kehittää apua saavien kehitysmaiden valmiuksia käynnistää etelä–etelä-akselin taloudellinen yhdentymisprosessi, joka on tähän saakka puuttunut;

11.   kehottaa EU:ta vastaamaan sitoumuksistaan, joita se antoi vähiten kehittyneille maille Dohan kierroksella, aikaistamalla kehitysapupakettia ja poistamalla maataloutensa vientituet vuoteen 2013 mennessä; korostaa, että EU:n on kehotettava myös muita WTO:n jäseniä vastaamaan vähiten kehittyneille maille antamistaan sitoumuksista;

Kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskeva yhteinen eurooppalainen strategia vuodeksi 2007

12.   pitää myönteisenä ja tukee voimakkaasti 16. ja 17. lokakuuta 2006 hyväksytyissä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmissä näkyvää yhteisymmärrystä siitä, että kaupan apua on lisättävä ja tehostettava, jotta kaikki kehitysmaat, erityisesti vähiten kehittyneet maat, voivat yhdentyä paremmin monenkeskiseen säänneltyyn kaupankäyntijärjestelmään ja käyttää kauppaa tehokkaammin päällimmäisen tavoitteen saavuttamiseen eli köyhyyden poistamiseen kestävän kehityksen yhteydessä;

13.   pitää ensiarvoisen tärkeänä, että seurataan kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen esimerkkiä ja parlamentti otetaan asianmukaisella tavalla mukaan valmisteltaessa ja hyväksyttäessä kaupan apua koskevaa yhteistä eurooppalaista strategiaa vuodeksi 2007;

14.   huomauttaa, että tässä yhteisessä strategiassa olisi ensinnäkin vahvistettava yleiset periaatteet kaupan kehittämiseksi annettavalle EU:n avulle, toiseksi siinä olisi vahvistettava työohjelma, joka sisältää konkreettisia suosituksia siitä, miten Euroopan unioni voi saavuttaa kaupan avulle asetetun tavoitteen, joka on 2 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä, ja mahdollisesti parantaa sitä ja antaa tehokkaampaa apua kaupan kehittämiseksi, kolmanneksi siinä olisi määritettävä säännöt kaupan avun yhteensovittamiselle ja käytännön toteuttamiselle sen eri tasoilla siten, että noudatetaan WTO:n työryhmän suosituksia, ja neljänneksi siinä olisi vahvistettava mekanismit avoimuuden, seurannan ja valvonnan parantamiseksi;

Kaupan kehittämiseksi annettavan avun soveltamisala ja määritelmä

15.   ottaa huomioon, että yksi kaupan kehittämiseksi annettavaan apuun liittyvistä kiistanalaisimmista kysymyksistä koskee sen määritelmää, sillä ilmaisua "kaupan kehittämiseksi annettava apu" käytetään kuvaamaan mitä erilaisimpia kehitysmaille myönnettäviä kaupan tukitoimia;

16.   palauttaa mieliin, että OECD:n ja kehitysapukomitean laatiman ja WTO:n Dohan kehitysohjelman toimintaedellytysten parantamista koskevaan tietokantaan kirjatun määritelmän mukaisesti kaupan apu on perinteisesti jaettu kahteen luokkaan, jotka ovat: "kauppapolitiikka ja sääntely" sekä "kaupan kehittäminen", ja näistä jälkimmäinen tulkitaan siten, että siihen kuuluu yksityisen sektorin tuki ja joskus myös toimituspuolen esteet sekä mukauttamistuki;

17.   korostaa kuitenkin, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua käsittelevä WTO:n työryhmä on lisännyt kahteen olemassa olevaan luokkaan kolme uutta luokkaa, jotka ovat kaupan sopeuttaminen, kaupan infrastruktuuri ja tuotantokapasiteetti;

18.   ottaa huomioon, että nämä kolme kaupan kehittämiseksi annettavan avun luokkaa menevät päällekkäin kahden olemassa olevan luokan kanssa, ja tästä syystä niitä saattaa olla vaikea erottaa yleisestä kehitysavusta, eivätkä ne voi olla nykyisten komission asettamien määrällisten tavoitteiden ja jäsenvaltioiden antamien sitoumusten kohteena ennen kuin niiden määritelmistä saadaan aikaan kansainvälinen yhteisymmärrys, sillä kaupan kehittämiseksi annettavan avun määritteleminen "laajemmin" saattaa altistaa sen epäselvälle raportoinnille ja kaksinkertaiselle laskennalle;

19.   uskoo kuitenkin, että kaupan apua käsittelevän WTO:n työryhmän laajassa ja kunnianhimoisessa määritelmässä ehdotetut kolme uutta luokkaa ovat arvokkaita, sillä ne ilmentävät hyvin kehitysmaiden moninaisia kauppaan liittyviä tarpeita, minkä vuoksi niitä olisi käytettävä maiden kehitystä ja köyhyyden poistamista koskevissa strategioissa, jotta kaikki olennaiset kauppaa koskevat ensisijaiset tavoitteet ja toimet otetaan todella mukaan; katsoo, että keskeisin haaste, ja samalla mahdollisuus, on nyt kehittää johdonmukainen välinekokonaisuus kaiken sen tuen kanavoimiseksi, joka auttaa kehitysmaita osallistumaan niille edullisempaan kauppaan, ja näin edistää talouskasvua ja köyhyyden vähentämistä ja tukee kehitystä;

20.   suosittaa, että kansallisella tasolla olisi luotava asianomaisten toimielinrakenteiden tukemia kattavia prosesseja, jotka tuovat yhteen kansalliset virastot, asianomaiset ministeriöt, myös kauppaministeriöt (joiden valta politiikan suunnittelussa on perinteisesti rajoittunut pelkästään kansalliselle tasolle), parlamentaarikot, ammattiyhdistykset, kansalaisjärjestöt, avunantajat sekä yksityisen sektorin, sillä tällaiset prosessit ovat lähtökohta kaupan kehittämiseksi annettavan avun todellisten tarpeiden ja painopisteiden kartoittamiselle sekä tiedon jakamiselle ja poliittiselle vuoropuhelulle;

21.   ottaa huomioon, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevissa aloitteissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota yksityisen sektorin, erityisesti pk-yritysten, ammattiyhdistysten ja kansalaisyhteiskunnan, osallistumiseen niin tarpeiden kartoittamiseen kuin avun toteuttamiseen, jotta kaupan kehittämiseksi annettava apu helpottaisi enemmän yritysten perustamista ja kasvua sekä kunnollisten työpaikkojen tehokasta luomista; korostaa tässä yhteydessä, että osa kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrärahoista on suunnattava reilun kaupan kehittämiseen reilusta kaupasta ja kehityksestä antamansa päätöslauselman 19 kohdan mukaisesti;

Soveltamisala muuttuu, aihe pysyy samana: laajemman asialistan merkitys kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä

22.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun täsmällisestä määritelmästä riippumatta Euroopan unionin on edistettävä merkittävästi asialistan laajentamista kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä;

Kaupan mukauttaminen

23.   katsoo, että kaupan mukauttaminen olisi sisällytettävä kaupan kehittämiseksi annettavan avun laajempaan asialistaan yhtenä tärkeänä osatekijänä, vaikka sitä ei mainita erityisesti edellä mainitussa Hongkongin ministerikokouksen julistuksessa; palauttaa tässä yhteydessä mieleen, että YK:n vuosituhathankkeeseen kuuluva kauppaa käsittelevä työryhmä ehdotti kaupan kehittämiseksi annettavan avun tilapäistä rahastoa ja EU:n kaupasta vastaava komission jäsen itse ehdotti (4. helmikuuta 2005) erityisen kaupan mukauttamisrahaston perustamista, jotta voidaan auttaa köyhiä maita käymään kauppaa tehokkaammin ja lieventää mukauttamisen yhteiskunnallisia kustannuksia;

24.   ottaa huomioon, että kaupan mukauttamisesta aiheutuu monenlaisia kustannuksia, joista voidaan mainita erityisesti seuraavat: ensinnäkin etuuskohtelun poistamisesta aiheutuvat kustannukset, jotka koskettavat erityisesti tekstiili- ja maataloustuotteiden viennistä riippuvaisia maita, toiseksi tullitariffeista saatujen tulojen menetys ja kolmanneksi elintarvikkeiden hinnannoususta aiheutuvat kustannukset, jotka todennäköisesti koskettavat elintarvikkeiden nettotuojia ja kohdistuvat pääasiassa köyhempiin väestöryhmiin;

25.   korostaa, että tuotevaatimusten, myös terveys- ja kasvinsuojelutoimien, noudattamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja WTO:n sopimusten täytäntöönpanosta, kuten kauppaan liittyvistä investointitoimenpiteistä (TRIM), teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) ja WTO:n palvelukaupan yleissopimuksesta (GATS), jotka edellyttävät toimintalinjoihin ja lainsäädäntöön tehtäviä monimutkaisia muutoksia, aiheutuvia kustannuksia pidetään usein mukauttamiskustannuksina, mutta korostaa myös, että ne menevät päällekkäin kaupan kehittämiseksi annettavaan apuun kuuluvan kauppapolitiikan ja sääntelyn luokan kanssa; ottaa huomioon, että jotkut asiantuntijat pitävät myös tuotantotekijöistä, kuten lyhytaikaisen työttömyyden hallinnoinnista ja uudelleenkoulutuksesta, aiheutuvia kustannuksia kaupan mukauttamisesta aiheutuvina kustannuksina;

26.   ottaa huomioon, että maksutaseen tukeminen on yleinen kehitystyöpolitiikan väline, jota voi ja jota pitää käyttää mukauttamiskustannuksiin;

27.   korostaa, että mukauttamiskustannukset tulevat kyseeseen erityisesti EU:n tekemien kumppanuussopimusten yhteydessä;

28.   tunnustaa, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maat tuntevat entistä enemmän oikeutettua huolta EU:n hallinnoiman kaupan kehittämiseksi annettavan avun tehokkuudesta ja laadusta niiden ohjelmien osalta, joilla tuetaan talouden sopeutumisohjelmia;

29.   korostaa, että kaupan mukauttamista ei saisi nähdä ainoastaan etuuksien poistamisesta tai vapauttamisen laajemmista vaikutuksista maksettavana korvauksena, vaan mekanismina, joka helpottaa siirtymistä yhä vapaampaan ympäristöön;

30.   uskoo, että apu kaupan alan heilahteluihin vastaamiseksi on välttämätöntä, jotta voidaan helpottaa vapaamman kaupan hyväksyntää, sillä jos minkäänlaista mukauttamisapua ja sosiaaliturvaverkkoja ei ole, kaupan vapauttamista vastustetaan tai siinä tapahtuu täyskäännös; katsoo, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun rahoittamiseksi ja toteuttamiseksi tässä yhteydessä EU:n on nähtävä mukauttaminen paljon laajempana prosessina, joka kehitysmaiden työntekijöiden, kuluttajien, liikeyritysten ja hallitusten on käytävä läpi kaupan vapauttamisen seurauksena;

31.   ottaa huomioon, että Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kauppaa koskevaan integrointijärjestelyyn, joka kehitettiin vuonna 2004 tarkoituksena auttaa maksutasevaikeuksissa olevia maita selviytymään kaupan vapauttamisesta, sovelletaan IMF:n tavanomaisia poliittisia ehtoja ja lainaehtoja, ja katsoo, että tästä syystä se ei ehkä sovi maille, jotka ovat jo erittäin velkaantuneita ja/tai eivät halua IMF:n ohjelmaa; myöntää huolestuneena, että IMF:n kauppaa koskeva integrointijärjestely on ainoa saatavilla oleva monenvälinen kaupan mukauttamista koskeva erityinen mekanismi ja sitä on tähän mennessä käyttänyt ainoastaan kolme maata: Bangladesh, Dominikaaninen tasavalta ja Madagaskarin tasavalta;

32.   suosittaa, että koska uusia monenkeskisiä mekanismeja, joilla voitaisiin puuttua kaupan mukauttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, ei ole, komission ja jäsenvaltioiden olisi ensinnäkin tutkittava kaupan mukauttamiseksi annettavan nykyisen avun soveltamisalaa, tehoa ja tehokkuutta ja kiinnitettävä tässä erityistä huomiota tämän avun vaikutuksen määrälliseen arviointiin – sekä kuvailevaan että analyyttiseen; suosittaa, että komissio käyttäisi johdonmukaista menetelmää sen arvioimiseksi, miten yksittäiset hankkeet ovat tukeneet kaupan ja talouden kehitystä, ja laadittava kaupan apua koskevan vuoden 2007 yhteisen eurooppalaisen strategian yhteydessä tätä koskevia erityisiä suosituksia, ja toiseksi edistettävä rahoituksen ja soveltamisalan suhteen kunnianhimoisempaa kansainvälisten rahoituslaitosten tarjoamaa kauppaa koskevaa integrointijärjestelyä, jonka käyttö yleistyy, ja kolmanneksi jäsenvaltioiden tapauksessa kehitettävä omien kansallisten tai alueellisten ohjelmiensa yhteydessä konkreettisia aloitteita, joilla voidaan puuttua mukauttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, erityisesti niihin, jotka on ratkaistava pääasiassa etuuskohtelun saajien ja antajien välillä, kuten etuuskohtelun poistamiseen, sekä niihin, joihin ei puututa riittävästi kansainvälisten rahoituslaitosten tarjoamassa kauppaa koskevassa integrointijärjestelyssä;

33.   kehottaa komissiota selventämään, mitä budjettikohtia kaupan mukauttamiseksi annettavaan apuun voitaisiin käyttää, ja arvioimaan tässä yhteydessä EU:n nykyisen budjettirakenteen mahdollisia puutteita;

34.   korostaa, että on tärkeää myöntää apua infrastruktuureihin, sillä näillä on huomattava merkitys kansallisten ja alueellisten markkinoiden vakauttamisessa ja vientiin perustuvan kasvun edistämisessä;

Infrastruktuuri

35.   pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan investointipankkia toimittamaan selkeän yleiskatsauksen nykyisestä avusta sekä suunnitteilla olevista aloitteista ja sisällyttämään siihen selkeästi kaupan infrastruktuureille varatun osuuden; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä osallistumaan kunnianhimoisemmin infrastruktuurien, esimerkiksi tie-, rautatie-, tietotekniikka- ja viestintä-, lentokenttä- ja merisatamainfrastruktuurien, rahoittamiseen monivuotisella suunnitelmalla;

36.   kehottaa komissiota esittämään täsmällisiä ehdotuksia siitä, miten WTO:n kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevat suositukset voidaan ottaa huomioon aloilla, jotka saattavat sijoittua kapea-alaisemmin määritellyn kaupan kehittämiseksi annettavan EU:n avun soveltamisalan ulkopuolelle, erityisesti tuotantokapasiteettien ja kaupan infrastruktuurien rakentamisessa sekä kaupan vapauttamisesta johtuvien mukauttamista koskevien haasteiden yhteydessä;

Muita asiaa koskevia seikkoja
Alueellinen yhdentyminen ja etelä–etelä-kauppa

37.   uskoo, että kehitysmaiden keskinäiset ja/tai kehitysmaiden ja teollisuusmaiden väliset alueelliset kauppasopimukset ovat tehokas keino varmistaa kehitysmaiden osallistuminen maailmantalouteen;

38.   myöntää, että etelä–etelä-akselilla toteutettavilla aloitteilla saadaan huomattavaa lisäarvoa, sillä nämä perustuvat kokemusten jakamiseen ja levittävät tätä kautta tietoa parhaista käytännöistä kaupan helpottamiseksi, ja odottaa, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun vuoden 2007 yhteisessä eurooppalaisessa strategiassa esitetään täsmällisiä toimia kyseisten aloitteiden edistämiseksi;

39.   korostaa, että alueellinen ja etelä–etelä-akselilla tapahtuva yhdentyminen voi olla tehokas väline kaupan valjastamiseksi kehityksen tukemiseen, sillä se voi lisätä tehokkuutta ja kilpailukykyä, mahdollistaa mittakaavaedut, luoda suoria ulkomaisia investointeja houkuttelevan ympäristön, taata paremmat neuvotteluasemat sekä omalta osaltaan lujittaa rauhaa ja turvallisuutta;

40.   ottaa huomioon, että alueellisen ja maiden välisen kaupan kehittämiseksi annettavan avun tarpeita ei usein oteta riittävästi huomioon maiden ohjelmasuunnittelukäytännöissä; kehottaa tästä syystä komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia esittämään erityisiä suosituksia nykyisten mekanismien parantamiseksi, jotta voidaan käsitellä alueellista ja maiden välistä kaupan kehittämiseksi annettavaa apua, myös suosituksia, jotka koskevat erityisesti alueellista yhdentymistä;

Maatalous

41.   ottaa huomioon, että maatalous on edelleen tärkein tulonlähde ja työllistäjä useimmissa kehitysmaissa, ja korostaa tästä syystä kaupan kehittämiseksi annettavan avun merkitystä, kun autetaan kehitysmaita selviytymään maatalousalan, erityisesti sokerin-, banaanin- ja puuvillantuotantoalojen, kohtaamista haasteista;

Palvelut

42.   katsoo, että EU on tähän saakka kohdistanut verrattain pienen osan kaupan alan avustaan palvelualalle, mikä on ristiriidassa sen kanssa, miten suuri merkitys palveluilla on maailmankaupassa; korostaa näin ollen, että virallisen kehitysavun ja kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrärahojen kohdentaminen palvelualalla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden mahdollisuuksia hallinnoida ja säädellä palvelualojaan ja vientiyksiköitään ja noudattaa asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja muita palveluihin liittyviä esteitä OECD-maissa; korostaa lisäksi, että kehitysmaille on tarjottava rahoitusta sekä oikeudellista ja teknistä asiantuntemusta, jotta ne pystyvät puolustamaan taloudellisia etujaan kansainvälisesti;

Työ- ja ympäristönormit

43.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun asialistaan kuuluu olennaisena osana erityinen apu Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksissa vahvistettujen työelämän perusnormien sekä asianmukaisen ja tehokkaan ympäristölainsäädännön noudattamisen varmistavan lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi;

Reilun kaupan edistäminen

44.   kehottaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota aloitteisiin, jotka edistävät parhaiten köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä, reilun kaupan hankkeet ja naisten osallistumista työmarkkinoille helpottavat aloitteet mukaan luettuina;

45.   korostaa, että tuotantokapasiteettien rakentamisen yhteydessä kaupan kehittämiseksi annettavalla avulla olisi tuettava pyrkimyksiä saada pienet ja muita heikommassa asemassa olevat tuottajat mukaan kauppaan, tuettava tuottajajärjestöjen ja tuottajia edustavien organisaatioiden perustamista, helpotettava mahdollisuuksia saada kaupan rahoitusta sekä mahdollistettava tuottajien ja kuluttajien suorat kontaktit, sillä tämä on nykyisten reilun kaupan aloitteiden parasta käytäntöä;

46.   on sitä mieltä, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun piiriin kuuluvan kaupallisten toimintaedellytysten luomisen ohella tarvitaan nykyistä tehokkaampia pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että työntekijät ja tuottajat saavat kohtuullisen korvauksen työstään; muistuttaa tässä yhteydessä, että tuottajien on tärkeää osallistua hintojen määrittämiseen, kuten Cotonoun sopimuksessa esitettiin;

Kaupan kehittämiseksi annettavan EU:n avun periaatteet

47.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevassa yhteisessä eurooppalaisessa strategiassa vuodeksi 2007 olisi OECD:n kokouksessa Pariisissa annetun julistuksen mukaisesti vahvistettava seuraavat yleisperiaatteet:

Kaupan kehittämiseksi annettavan avun lisääminen

48.   muistuttaa, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot lupasivat yhdessä lisätä kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrää 2 miljardiin euroon Hongkongin ministerikokouksessa; huomauttaa, että tämän lupauksen pitäisi koskea EU:n perinteisiä kaupan alan tukiluokkia, jotka ovat kauppapolitiikka ja sääntely sekä kaupan kehittäminen, sellaisina kuin ne on vahvistettu OECD ja kehitysapukomitean määritelmissä, joka on kirjattu WTO:n Dohan kehitysohjelman toimintaedellytysten parantamista koskevaan tietokantaan, ja niitä olisi arvioitava näiden perusteella;

49.   myöntää kuitenkin, että koska sitoumuksena on ainoastaan olla suhteessa kauppaan liittyvään tukeen, on vaara, että saatavilla olevaa rahoitusta suunnataan tähän kaupan kehittämisavun kapeampaan alaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja saatetaan estää, että kaupan kehittämisapu olisi aidosti kysyntävetoista silloin, kun maat tai alueet asettavat etusijalle infrastruktuuriin ja mukauttamiseen liittyvän kaupan; kehottaa komissiota puuttumaan tähän kysymykseen yhteisessä strategiassa;

50.   palauttaa mieliin, että EU on sitoutunut lisäämään virallisen kehitysavun määrää 0,56 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2010 mennessä, mikä vastaa 20 miljardin euron lisäystä apumäärärahoissa, ja huomauttaa tästä syystä, että kaupan apuun pitäisi riittää lisämäärärahoja eikä näitä tarvitse ottaa kehitysyhteistyön muihin painopisteisiin tarkoitetuista määrärahoista;

51.   korostaa näkemystä, jonka mukaan kaupan kehittämiseksi annettavan avun paketin olisi oltava apua, jota annetaan nykyisen kehitysavun lisäksi, ja että näin ollen uudet lupaukset avusta kaupan kehittämiseksi eivät saisi johtaa siihen, että tähän tarkoitukseen siirretään varoja, jotka on jo osoitettu toisiin kehityshankkeisiin, kuten terveys- ja koulutushankkeisiin, jotka ovat erittäin tärkeitä vahvan talouden rakentamiseksi;

52.   kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita mahdollisimman pian panemaan kaikilta osin täytäntöön kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevat velvoitteensa tässä päätöslauselmassa kartoitettujen yleisperiaatteiden mukaisesti;

53.   kehottaa komissiota tekemään erityisessä työohjelmassa selkoa siitä, miten se aikoo panna täytäntöön lupauksensa lisätä kaupan kehittämiseksi annettavan avun tukemiseen nykyisin ja tulevaisuudessa annettavaa yhteisön rahoitusta nykyisestä keskimäärin arviolta 850 miljoonasta eurosta vuosittain 1 miljardiin euroon vuodessa; panee tässä yhteydessä merkille, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun lisäyksen olisi tapahduttava siten, että vertailukohdaksi sovitaan konkreettinen perustaso, esimerkiksi vuosien 2002–2004 keskiarvo;

54.   korostaa, että sekä komission että jäsenvaltioiden olisi lunastettava 1 miljardin euron lupauksensa ilman, että ne turvautuvat siihen, että aikaisemmin infrastruktuureihin luokitellut määrärahat merkitään uudelleen kaupan kehittämiseksi annettavaksi avuksi, tai siihen, että jäsenvaltiot laskevat kahdenvälisen avun ja maksuosuutensa EU:n ulkoiseen apuun kahteen kertaan;

55.   kehottaa kaikkia suuria kansainvälisiä avunantajia selventämään lupaustensa täsmällisen luonteen ja laajuuden;

56.   kehottaa komissiota selittämään seikkaperäisesti, mitä täsmällisiä toimia tarvitaan sen varmistamiseksi, että kauppakysymysten huomioon ottaminen edunsaajamaiden ja -alueiden kanssa ohjelmasuunnittelusta käytävässä vuoropuhelussa johtaa siihen, että luvattu lisäapu todella maksetaan;

57.   tunnustaa budjettiongelmat, joita komissio joutuu kohtaamaan, kun se myöntää varoja monenvälisiin tarkoituksiin; pyytää komissiota selvittämään horisontaalisten kaupan alan apua koskevien aloitteiden rahoitustarpeen, kahdenväliset, alueelliset ja monenkeskiset aloitteet, kuten yhdennetyt toimintakehykset, mukaan luettuina; korostaa tässä yhteydessä ehdottaneensa kaupan alan apua koskevien monenkeskisten ohjelmien ja aloitteiden, jotka tuottavat lisäarvoa yhteisön maantieteellisiin ohjelmiin nähden, rahoittamiseksi tarkoitetun uuden budjettikohdan sisällyttämistä jo yhteisön vuoden 2007 talousarvioon; korostaa, että uusi budjettikohta antaa parlamentille paremmat mahdollisuudet valvoa kaupan apua koskevista monenvälisistä ohjelmista ja aloitteista aiheutuvia menoja ja lisää näin kyseisten menojen näkyvyyttä ja avoimuutta; pyytää komissiota saattamaan mahdollisimman pian päätökseen horisontaalista kaupan alan apua koskevien aloitteiden, myös yhdennettyjen toimintakehysten, tarpeiden ja määrärahojen arvioinnin;

Talouskumppanuussopimukset

58.   katsoo, että riittävä tuki talouskumppanuussopimusten yhteydessä tehtävään mukauttamiseen ja siihen liittyviin toimiin vaikuttaa suuresti siihen, miten AKT-maat ja alueet pystyvät hyödyntämään talouskumppanuussopimusten yhteydessä tehtävien sitoumusten ja uudistusten mahdollisesti mukanaan tuomat edut; lisäksi pitää AKT-maille annettavaa kaupan apua muita talouskumppanuussopimuksia täydentävänä tarpeellisena lisänä, jotta ne saisivat täyden hyödyn kansainvälisen kauppajärjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista;

59.   on tyytyväinen siihen, että merkittävä osa niistä 2 miljardista eurosta, joilla EU ja jäsenvaltiot ovat luvanneet lisätä kaupan alan apuaan vuoteen 2010 mennessä, käytetään AKT-maiden hyväksi; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että ainoastaan jäsenvaltioiden kollektiivinen panos on tarkoitettu käytettäväksi Euroopan kehitysrahaston EKR:n määrärahojen lisäksi; pitää valitettavana, että on edelleen epäselvää, miten talouskumppanuussopimuksiin annetun kehitysavun toiminnalliset näkökohdat ja tästä syystä tämän päätöksen seuraukset vaikuttavat talouskumppanuussopimuksista käytäviin keskusteluihin, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota selvittämään jäsenvaltioiden osuuden suuruusluokan ja sen vaikutuksen talousarvioon mahdollisimman pian ja hyvissä ajoin ennen talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen päättymistä ja kiinnittämään tässä erityistä huomiota siihen, kuinka paljon tukea on saatavilla ja mitä se kattaa, tuen maksumekanismeihin, kymmenennessä Euroopan kehitysrahaston ohjelmasuunnittelussa kartoitettuihin kytköksiin ja synergiavaikutuksiin sekä kaupan kehittämiseksi annettavan avun kytkemiseen talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin ja sen täytäntöönpanoon;

60.   vaatii jäsenvaltioiden kaupan kehittämiseksi antaman avun nykyisten ohjelmien tarkistamista talouskumppanuussopimuksiin liittyvän sopeutuksen osalta siten, että määritetään talouskumppanuussopimuksiin liittyvien sopeutusprosessien tukemisen tehokkain toteuttamismekanismi;

61.   korostaa, että on tartuttava kiireellisesti haasteisiin, jotka liittyvät kaupan kehittämiseksi annettavan tehokkaan avun toimittamiseksi niille AKT-maille, jotka käyvät jo etuuskohtelukauppaa EU:n kanssa (esimerkiksi Botswanalle, Lesotholle, Namibialle ja Swazimaalle, jotka ovat jo toteuttaneet puolet EU:n kanssa käytävän kaupan tullien poistamista koskevista sitoumuksistaan);

Yhdennetty toimintakehys

62.   on tyytyväinen yhdennettyä toimintakehystä käsittelevän työryhmän suosituksiin ja ottaen huomioon, että vuoden 2005 WTO:n ministerikokous lupasi toiminnallistaa laajennetun yhdennetyn toimintakehyksen 31. joulukuuta 2006 mennessä, kehottaa avunantajia ja erityisesti EU:ta selventämään lupauksiaan, jotta laajennettuun yhdennettyyn toimintakehykseen voidaan myöntää välittömästi riittävä ja ennustettava rahoitus ja se voidaan toteuttaa tehokkaasti mahdollisimman pian;

63.   palauttaa mieliin, että laajennetusta yhdennetystä toimintakehyksestä olisi tultava avainväline, jolla autetaan vähiten kehittyneitä maita määrittämään kaupan alan tarpeensa kaupan integraatiota koskevien diagnostisten tutkimusten avulla, sekä merkittävä väline, jolla autetaan vähiten kehittyneitä maita ottamaan kauppakysymykset huomioon kansallisissa kehityssuunnitelmissaan ja parantamaan kauppapolitiikan suunnittelu-, neuvottelu- ja toteuttamisvalmiuksiaan;

64.   ottaa huomioon, että laajennetun yhdennetyn toimintakehyksen, joka perustuu 40:n vähiten kehittyneen maan osallistumiseen viiden vuoden aikana, kustannuksiksi arvioidaan noin 400 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaisi keskimäärin 1–2:ta miljoonaa vuodessa maata kohti, ja katsoo tämän merkitsevän parannusta, mikäli se todella toteutetaan, mutta ei kuitenkaan ole läheskään riittävä vastaus nykyisiin haasteisiin;

65.   vaatii avun antajilta enemmän koordinointia ja johdonmukaisuutta, joka perustuu niiden järjestöjen osoittamaan toimikelpoisuuteen, jotka liittyvät tehokkaan ja korkealaatuisen avun antamiseen kaupan kehittämiseksi eri aloilla, sekä enemmän läpinäkyvyyttä kauppaan liittyvän kehitysavun myöntämiseen; vaatii siksi kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin täysivaltaista osallistumista kauppaan liittyvään teknisen avun ohjelmaan;

66.   panee merkille eri virastoista kootun tilapäisen neuvoa-antavan kaupan kehittämisavun ryhmän kunnianhimoisen työohjelman; pahoittelee kuitenkin, etteivät yksityissektorin, kansalaisyhteiskunnan ja kehitysmaiden edustajat ole osallistuneet tähän prosessiin;

67.   korostaa, että avun maksamisen avoimuus ja tehokas seuranta ja arviointi ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan rakentaa luottamusta kehitysmaissa ja parantaa jatkuvasti avun laatua;

68.   pyytää komissiota laatimaan mitattavat kriteerit, joilla voidaan arvioida kaupan kehittämiseksi annettavan avun tehokkuutta;

69.   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätöksen, että talouskumppanuussopimuksiin liittyvä kaupan apu koskee ainoastaan kauppapolitiikkaa ja kauppaa koskevia määräyksiä ja kaupan kehittämistoimia; kehottaa neuvostoa ja komissiota selventämään, miten muihin talouskumppanuussopimuksista johtuviin tarpeisiin, joita ovat esimerkiksi kaupan infrastruktuurit, tuotantovalmiuksien luominen ja kaupan mukauttaminen, vastataan; katsoo, että neuvoston ja komission olisi käsiteltävä myös sitä, mitkä ovat talouskumppanuussopimusten yhteydessä myönnettäville eri tukimuodoille parhaiten sopivat maksumekanismit;

70.   toteaa, että naisille on vähemmän hyötyä kaupan vapauttamisen ja globalisaation antamista mahdollisuuksista ja toisaalta näiden ilmiöiden kielteiset vaikutukset kohdistuvat voimakkaammin juuri naisiin, ja kehottaa siksi EU:ta kiinnittämään kauppaan liittyvissä kehitysapuohjelmissaan erityistä huomiota siihen, että naisten mahdollisuuksia osallistua kauppaan, ja etenkin kansainväliseen kauppaan, parannetaan;

Seuranta, arviointi ja uudelleentarkastelu sekä parlamentin osallistuminen valvontaan ja tarkkailuun

71.   on sitä mieltä, että OECD ja kehitysapukomitean olisi seurattava kaupan kehittämiseksi annettavan avun maailmanlaajuista asialistaa, jotta voidaan varmistaa avun hallinnoinnin ja avustuskohteiden mahdollisimman suuri avoimuus, mutta yhtyy WTO:n työryhmän suositukseen, että kaupan kehittämiseksi annettava apu olisi sisällytettävä avunantajan ja/tai vastaanottajan WTO:n kauppapolitiikan uudelleenarviointeihin;

72.   toistaa kantanaan, että komission olisi seurattava kaupan kehittämiseksi annettavan avun täytäntöönpanon etenemistä ja sen olisi toimitettava parlamentille ja neuvostolle kahdesti vuodessa (vuodesta 2008 alkaen) kertomus, jossa käsitellään täytäntöönpanoa ja tuloksia sekä mahdollisuuksien mukaan kaupan avun merkittävimpiä tuloksia ja vaikutuksia;

73.   pyytää nimenomaan, että kahdesti vuodessa toimitettavan kertomuksen olisi sisällettävä täsmälliset tiedot rahoitettujen toimien historiasta, tarvittaessa valvonnan ja arvioinnin tulokset, asianomaisten kumppanien osallistumisesta, ja lupausten ja maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen toteuttamisesta, maittain, alueittain ja tukiluokittain jaoteltuina; vaatii, että kertomuksessa olisi myös arvioitava kauppakysymysten huomioon ottamisessa avun suunnittelun yhteydessä tapahtunutta edistystä sekä avun tuloksia käyttäen niin pitkälle kuin mahdollista erityisiä ja mitattavissa olevia indikaattoreita sen osuudesta kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevien tavoitteiden saavuttamisessa;

74.   korostaa, että komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31. joulukuuta 2010 mennessä toinen kertomus, jossa arvioidaan kaupan kehittämiseksi annettavan avun täytäntöönpanoa ja saavutettuja tuloksia, sekä tarvittaessa ehdotus kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrärahojen lisäämiseksi ja tarvittavien muutosten tekemiseksi kaupan kehittämiseksi annettavan avun strategiaan ja täytäntöönpanoon;

o
o   o

75.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä AKT-maiden ja EU:n neuvostolle ja AKT-maiden ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 290. (2) EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 277. (3) EUVL C 39 E, 13.2.2004, s. 79. (4) EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 255. (5) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 435. (6) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (7) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 383. (8) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (9) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 397. (10) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (11) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (12) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0320. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0350. (15) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (16) WT/MIN(01)/DEC/1. (17) WT/MIN(05)/DEC. (18) A/RES/55/2.