Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon viimeaikaiset Jammua ja Kašmiria käsittelevät päätöslauselmansa ja erityisesti 29. syyskuuta 2005 EU:n ja Intian suhteista: strateginen kumppanuus(1), 17. marraskuuta 2005 Kašmirista(2), 18. toukokuuta 2006 vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2005 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(3) ja 28. syyskuuta 2006 talous- ja kauppasuhteista Euroopan unionin ja Intian välillä(4) sekä 22. huhtikuuta 2004 Pakistanin tilanteesta(5) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan yhteistyösopimuksen kumppanuudesta ja kehityksestä(6), jonka tekemisen parlamentti hyväksyi 22. huhtikuuta 2004(7),

–   ottaa huomioon kaikki asiaa käsittelevät Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat vuosilta 1948–1971(8),

–   ottaa huomioon useiden eri YK:n työryhmien, YK:n ihmisoikeusneuvoston ja sen edeltäjän ihmisoikeustoimikunnan esittelijöiden sekä kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen ilmaiseman huolen ihmisoikeusloukkauksista Kašmirissa,

–   ottaa huomioon vuonna 1960 tehdyn Indus-vesisopimuksen,

–   ottaa huomioon Jammussa ja Kašmirissa vierailleen parlamentin tilapäisen valtuuskunnan matkoista laaditun raportin, joka ulkoasiainvaliokunta hyväksyi marraskuussa 2004,

–   ottaa huomioon Jammussa ja Kašmirissa 8. lokakuuta 2005 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 14. marraskuuta 2005 antaman päätöslauselman A/RES/60/13, jossa hallituksia ja väestöä kiitetään osallistumisesta maanjäristyksen avustus- ja jälleenrakennusponnisteluihin,

–   ottaa huomioon Pakistanin islamilaisen tasavallan presidentin Pervez Musharrafin vierailun ulkoasiainvaliokunnassa 12. syyskuuta 2006,

–   ottaa huomioon Helsingissä 13. lokakuuta 2006 järjestetyn seitsemännen EU:n ja Intian välisen huippukokouksen,

–   panee merkille uudet rauhanpyrkimykset Kašmirissa sen jälkeen, kun tulitaukosopimus tuli voimaan vuonna 2003, presidentti Musharrafin tammikuussa 2004 antaman vakuutuksen siitä, että Pakistanin aluetta ei käytetä rajat ylittävään terrorismiin, ja Intian pääministeri Manmohan Singhin vision, jonka mukaan rajoja ei voida määritellä uudelleen mutta niistä voidaan tehdä merkityksettömiä, sekä 17. tammikuuta 2007 alkaneen uuden rauhanneuvottelukierroksen,

–   ottaa huomioon presidentti Musharrafin hiljattain esittämän nelikohtaisen suunnitelman Kašmirin konfliktin ratkaisemiseksi (ei muutosta Jammun ja Kašmirin rajoihin, ihmisten vapaa liikkuvuus valvontalinjan yli, porrastettu demilitarisointi sekä itsehallinto, jota valvotaan yhteisellä mekanismilla, johon osallistuvat Intia, Pakistan ja Kašmirin väestö) sekä pääministeri Singhin ehdotuksen, jonka mukaan pitäisi laatia kattava sopimus rauhasta, turvallisuudesta ja ystävyydestä,

–   ottaa huomioon Intian ulkoministeri Pranab Mukherjeen 13. ja 14. tammikuuta 2007 alkaneen Pakistanin vierailun, jonka aikana allekirjoitettiin neljä luottamuksen rakentamiseen tähtäävää sopimusta,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kriisiryhmän 11. joulukuuta 2006 antaman Aasiaa koskevan raportin nro 125 sekä Amnesty Internationalin, Freedom Housen, Human Rights Watchin ja Yhdysvaltain sisäministeriön ihmisoikeusraportit,

–   ottaa huomioon parlamentin esittelijän vierailut valvontalinjan molemmilla puolilla kesäkuussa 2006,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6–0158/2007),

A.   ottaa huomioon, että entisen Jammun ja Kašmirin ruhtinaskunnan kiistelty alue on nykyisin jaettu osiin, joita hallinnoivat Intian tasavalta, Pakistanin islamilainen tasavalta ja Kiinan kansantasavalta, ja että alueella asuu 13,4 miljoonaa ihmistä,

B.   ottaa huomioon, että suuri osa Jammun ja Kašmirin alueesta ja erityisesti Gilgit ja Baltistan kärsivät äärimmäisestä köyhyydestä ja kurjuudesta: väestön peruslukutaidossa ja laskutaidossa sekä terveydenhoitopalvelujen saatavuudessa on valtavia puutteita, demokraattisia rakenteita ei ole ja oikeusvaltion toteutuminen on hyvin vajavaista; ottaa huomioon, että koko Jammun ja Kašmirin alueella on parhaillaan poikkeuksellisen vakava taloudellinen taantuma,

C.   ottaa huomioon, että Pakistanin ja Intian välisen Jammua ja Kašmiria koskevan kiistan vaikeuttavana tekijänä on myös kysymys vesivaroista ja että se on tärkeä osa kiistan lopullista ratkaisua,

D.   ottaa huomioon, että Jammun ja Kašmirin alue on ollut konfliktien lähde jo lähes 60 vuoden ajan ja että kyseisellä ajanjaksolla on esiintynyt useita Intian, Pakistanin ja Kiinan välisiä aseellisia yhteenottoja; ottaa huomioon, että kyseinen kiista on tiettävästi vaatinut yli 80 000 henkeä; ottaa huomioon, että nykypäivänä Intian ja Pakistanin välisiin konflikteihin sisältyy kansainvälistä terrorismia; ottaa huomioon, että Kiina, Intia ja Pakistan ovat ydinasevaltoja, vaikka Intia ja Pakistan eivät ole liittyneet ydinsulkusopimukseen,

E.   ottaa huomioon, että on huomattava määrä todisteita siitä, että Pakistan on useiden vuosien ajan antanut Kašmirin sotilasryhmittymille koulutusta, aseita, rahoitusta ja turvapaikan ja on jättänyt nämä ryhmittymät rankaisematta niiden Intian hallinnoimalla alueella suorittamista julmuuksista; ottaa kuitenkin huomioon, että Intian hallituksen raporttien mukaan 11. syyskuuta 2001 jälkeen sotilasryhmittymien soluttautuminen Intian hallinnoimaan Jammuun ja Kašmiriin on vähentynyt huomattavasti, ja katsoo, että Pakistanin hallituksen on ehdottomasti lopetettava kaikki soluttautumistoimet,

F.   ottaa huomioon, että valvontalinjalla on ollut tulitauko marraskuusta 2003 lähtien ja että se on pitänyt muutamista rikkomisista huolimatta,

G.   ottaa huomioon, että Intia ja Pakistan ovat tulitauon ansiosta voineet käydä Jammun ja Kašmirin tilanteesta jatkuvaa vuoropuhelua, joka alkaa nyt tuottaa ensimmäisiä vaatimattomia tuloksia, ja ottaa huomioon, että rauhanprosessin yhteydessä pyritään nyt rakentamaan luottamusta erilaisin toimin; ottaa huomioon, että Kašmirin väestö pyrkii saamaan hyötyä kyseisistä luottamusta rakentavista toimista ja todella soveltaa niitä paikallistasolla; ottaa huomioon, että Kiinan puolella asuvat kašmirilaiset jäävät kyseisen prosessin ulkopuolelle,

H.   ottaa huomioon, että presidentti Musharrafin Intian vierailun päätteeksi Intian ja Pakistanin 18. huhtikuuta 2005 antama yhteinen julkilausuma Kašmirista on auttanut lujittamaan näiden kahden maan lähentymisprosessia erityisesti vahvistamalla uudelleen rauhanprosessin peruuttamattomuutta ja epäsuoraa luopumista sotilaallisesta ratkaisusta Kašmirin konfliktiin,

I.   ottaa huomioon, että taloudellinen kehitys on elintärkeää fyysisen ja sosiaalisen infrastruktuurin rakentamiseksi ja Jammun ja Kašmirin tuotantopotentiaalin kehittämiseksi; katsoo, että Euroopan unionin ja Pakistanin 8. helmikuuta 2007 antama yhteinen julkilausuma on myönteinen uusi askel niiden välisten suhteiden lujittamiseksi ja että kumpikin osapuoli odottaa kolmannen sukupolven yhteistyösopimuksen täytäntöönpanon etenemistä toivoen, että se voi auttaa edistämään sosioekonomista kehitystä ja vaurautta Pakistanissa; ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Pakistan ovat vahvistaneet sitoutumisensa kiistojen ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin kansainvälisen oikeuden, kahdenvälisten sopimusten ja YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti,

J.   ottaa huomioon, että nykyisen laaja-alaisen, vuodesta 1994 alkaen käytössä olleen EY:n ja Intian välisen kolmannen sukupolven yhteistyösopimuksen institutionaalisena perustana on yhteinen poliittinen julkilausuma, jossa vahvistettiin vuotuiset ministerikokoukset ja joka avasi mahdollisuuden laajaan poliittiseen vuoropuheluun,

K.   ottaa huomioon, että lokakuun 8. päivän 2005 aamuna 7,6 Richterin asteen maanjäristys, tuhoisin maanjäristys maailmassa miesmuistiin, ravisutti laajaa maakaistaletta Afganistanista aina Pakistaniin ja Intiaan, mutta sen vaikutukset olivat ylivoimaisesti pahimmat Jammun ja Kašmirin alueella, ja menetykset olivat poikkeuksellisen valtavia Azad Jammun ja Kašmirin (AJK) alueella sekä Pakistanin luoteisraja-alueella,

L.   ottaa huomioon, että maanjäristyksessä kuoli muutamassa minuutissa 75 000 AJK:n alueen asukasta, ja luku kasvoi myöhemmin 88 000:een, ja siinä kuoli 6 000 henkeä Intian hallinnoimalla Jammun ja Kašmirin alueella, kymmenettuhannet ihmiset loukkaantuivat ja miljoonat joutuivat jättämään kotinsa lopullisesti, eikä tarjolla ollut Pakistanin puolella muuta kuin vähimmäishätäapua, eikä siellä ollut tarjolla pysyviä suojapaikkoja, työtä, terveydenhuoltopalveluja eikä kouluja; ottaa huomioon, että kymmenet kaupungit ja kylät ovat tuhoutuneet kokonaan tai osittain, viljelykset ovat tuhoutuneet ja ympäristö pilaantunut ja että alueen kehitystaso on mennyt huomattavasti taaksepäin,

M.   ottaa huomioon, että niin Kašmirin kiistan osapuolina olevien valtion aseistettujen joukkojen kuin opposition aseistettujen ryhmien pitäisi noudattaa vuoden 1949 Geneven sopimuksia ja kansainvälistä humanitaarista tapaoikeutta, joissa kielletään siviileihin kohdistuvat hyökkäykset ja joiden vakavat rikkomiset ovat sotarikoksia, joista valtiot ovat velvoitettuja nostamaan syytteen,

N.   ottaa huomioon, että yli 2 000 sotilasta on kuollut Siachenin jäätiköllä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ja että Siachenin alueen marraskuusta 2005 alkanut tulitauko on tervetullut,

Johdanto

1.   korostaa, että Intia, Pakistan ja Kiina (jolle Pakistan luovutti Trans-Karakoramin alueen vuonna 1963) ovat tärkeitä kumppaneita EU:lle ja että Intialla on strategisen kumppanin asema; uskoo, että Intian ja Pakistanin hallitukset voivat kyseiseen asiaan yhdessä jatkuvasti sitoutumalla ja mahdollistamalla entisen ruhtinaskunnan kaikkien osien kansojen osallistumisen parhaiten löytää ratkaisun valvontalinjan ympärillä jatkuvaan konfliktiin; on kuitenkin sitä mieltä, että EU:sta voisi olla hyötyä perustuen sen aiempiin kokemuksiin onnistuneesta konfliktinratkaisusta eri etnisten ryhmien, kansallisuuksien ja uskontokuntien välillä; tarjoutuukin tämän päätöslauselman ja sen seurauksena mahdollisesti pidettävien tapaamisten puitteissa jakamaan kokemuksia, joista myös EU voi ottaa opiksi; toistaa, että EU:n jatkuva tuki sekä Intialle että Pakistanille on tärkeää, kun nämä ryhtyvät panemaan täytäntöön vuoden 2004 rauhanprosessia;

2.   kehottaa muistamaan, että Intia on maailman suurin maallinen demokratia ja että sillä on demokraattiset rakenteet käytössä kaikilla tasoilla, kun Pakistan sen sijaan ei ole vielä toteuttanut kaikilta osin demokratiaa AJK:ssa, ja että Pakistanilla on vielä parantamisen varaa demokratian toteuttamisessa Gilgitissa ja Baltistanissa; toteaa, että molemmat maat kuuluvat nykyisin ydinasevaltoihin mutta eivät kuulu ydinsulkusopimukseen; korostaa, että Intian ydinaseoppi perustuu periaatteeseen, jonka mukaan ydinasetta ei käytetä ensimmäisenä, mutta Pakistan ei ole vielä antanut vastaavaa lupausta; panee lisäksi merkille, että presidentti Musharraf ei ole vielä toteuttanut vuonna 1999 antamaansa lupausta, jonka mukaan asevoimilla ei ole aikomusta pysyä vallassa pidempään kuin on ehdottoman välttämätöntä sen valmistelemiseksi, että aito demokratia voi menestyä Pakistanissa;

3.   pahoittelee syvästi sitä kielteisten tapahtumien ketjua, joka sai alkunsa korkeimman oikeuden presidentin Iftikhar Muhammed Chaudhryn erottamisesta, ja pahoittelee viimeaikaisia väkivaltaisuuksia vaikka tunnustaakin, että erottaminen on avannut Pakistanissa uuden keskustelun demokratiasta, perustuslaillisuudesta ja armeijan roolista; korostaa, että varmaa ja riippumatonta oikeusjärjestelmää tarvitaan kipeästi Pakistanin ja erityisesti AJK:n, Gilgitin ja Baltistanin alueiden väestön tilanteen korjaamiseksi;

4.   kehottaa sekä Intian että Pakistanin hallitusten edustajia käyttämään hyväkseen pääministeri Singhin ja presidentti Musharrafin antamien lausuntojen tarjoaman tilaisuuden ja etsimään uudella innolla mahdollisuuksia lisätä itsehallintoa, liikkumisen vapautta, aseistariisuntaa ja hallitusten välistä yhteistyötä esimerkiksi vesihallinnon, matkailun, kaupan ja ympäristön aloilla sekä edistämään aitoa läpimurtoa pyrittäessä ratkaisemaan Kašmiria koskeva kiista;

5.   toteaa, että maanjäristyksen vaikutukset AJK:n alueen asukkaisiin ovat pahentaneet jyrkästi jo ennestäänkin niukkaa perustarvetilannetta ja heikentäneet vakavasti institutionaalisia valmiuksia ja kehittämismahdollisuuksia; kehottaa Euroopan unionia kiireesti auttamaan ja tukemaan Kašmirin asukkaita tässä asiassa;

6.   vaatii Pakistanin ja Intian hallituksia ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti keskeiset jokivarsiin liittyvät ongelmat, jotka liittyvät vesilähteisiin ja Jammun ja Kašmirin läpi virtaavien jokien (Indus, Jhelum, Chenab, Ravi, Beas ja Sutlej) hyödyntämisoikeuteen ottaen huomioon nykyisen, vuonna 1960 tehdyssä Indus-joen veden käyttöä koskevassa sopimuksessa tarkoitetun mekanismin; tähdentää kuitenkin, että esimerkiksi Manglan padon kunnostamisen tai Bagliharin padon rakentamisen tapauksessa on turvattava ensisijaisesti asianomaisten paikallisten asukkaiden mahdollisuus saada vettä maatalouteen, kalastukseen, karjalle ja ihmisille, ja molempiin hallituksiin on vedottava, jotta ne teettävät ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia koskevia perinpohjaisia arviointeja ennen uusia patohankkeita koskevien päätösten tekemistä;

7.   ilmaisee vakavan huolensa pitkäaikaisen konfliktin Jammun ja Kašmirin alueen luonnolle aiheuttamista vaikutuksista, jotka uhkaavat jo Jammun ja Kašmirin alueen taloudellista tulevaisuutta maaperän kulumisen, ilmansaasteiden, jokien pilaantumisen ja erityisesti matkailijoita aiemmin houkutelleen Dal-järven pilaantumisen sekä metsien hakkuiden ja villieläinten katoamisen muodossa;

8.   toteaa, että vesi, turvallisuus ja kestävät ja turvatut energiantoimitukset ovat tärkeitä alueen vakauden ja kasvun kannalta, ja panee tässä yhteydessä merkille kastelu- ja vesivoimahankkeiden kehittämisen merkityksen; katsoo, että Pakistanin ja Intian hallitusten on ehdottomasti jatkettava rakentavaa vuoropuheluaan ja kuultava Kašmirin asukkaiden edustajia jokivarsiin liittyvistä ongelmista, kehottaa niitä omaksumaan vesilähteisiin holistisen lähestymistavan ja ottaa huomioon veden, maan, paikallisten käyttäjien, ympäristön ja infrastruktuurin välisen keskeiset yhteydet;

9.   muistuttaa Intian ja Pakistanin yhteisestä perinnöstä, joka näkyy muinaisessa Jammun ja Kašmirin kulttuurissa; tunnustaa Jammun ja Kašmirin kansojen moniarvoisen, monikulttuurisen ja eri uskontoja yhdistävän luonteen ja maalliset perinteet, jotka on pidetty elävinä Intian hallitsemassa Jammun ja Kašmirin osassa, ja arvostaa niitä;

10.   katsoo, että EU:n kunnioitus alueellisia identiteettejä kohtaan ja sen pyrkimykset tehdä omat päätöksensä asianmukaisimmalla hallinnollisella tasolla (lähimpänä niitä, joihin päätökset vaikuttavat), ovat merkityksellisiä Kašmirin väestön haluaman alueille siirretyn päätöksentekorakenteen ja ainutlaatuisen kulttuuri-identiteetin tunnustamisen kannalta;

Poliittinen tilanne: väestön toivomukset

11.   kiittää ja tukee Intiaa ja Pakistania parhaillaan käynnissä olevasta rauhanliikkeestä ja suhtautuu myönteisesti siihen, että kahdenväliset neuvottelut, jotka keskeytettiin kolmeksi kuukaudeksi heinäkuussa 2006 Mumbaihin kohdistuneiden pommi-iskujen seurauksena, on käynnistetty uudelleen; korostaa, että kyseisen alueen, Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön on tarpeen tukea käynnissä olevia kahdenvälisiä neuvotteluja ja tiivistää entisestään konfliktinratkaisusta käytäviä keskusteluja varmistaen siten, että Jammun ja Kašmirin ja sen naapureiden asukkaille voidaan tarjota menestyksellisempi tulevaisuus ja Kašmiria koskevaan kiistaan löydettäisiin ratkaisu, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä;

12.   kehottaa Euroopan unionia tukemaan paikallisen kansalaisyhteiskunnan osallistumista rauhanprosessiin ja jatkamaan ennen kaikkea ihmisten välisiä hankkeita vuoropuhelun ja yhteistyön edistämiseksi pakistanilaisten, intialaisten ja kašmirilaisten kansalaisjärjestöjen välillä;

13.   on suhtautunut erittäin myönteisesti Intian ja Pakistanin käynnistämiin luottamuksenrakennustoimiin, joilla on onnistuttu vähentämään kummankin osapuolen jännitteitä ja epäluuloa jonkin verran ja on annettu kummallakin puolella eläville perheille mahdollisuus yhdistyä vuosien erillään elämisen jälkeen; korostaa, että Intian ja Pakistanin hallitusten olisi ryhdyttävä mittavampiin ponnistuksiin kašmirilaisten ottamiseksi mukaan keskeisten kysymysten ratkaisemiseen;

14.   kiinnittää huomiota siihen, että tavalliset kašmirilaiset hyötyvät nyt maanjäristyksen jälkeisen humanitaarisen tilanteen ansiosta jatkuvasti enemmän rauhanprosessin käytännön toteutuksesta, kun valvontalinjan yli toteutetaan vaihtoja ja kun Intian ja Pakistanin hallitukset ovat poliittisesti sitoutuneet ihmisten, tavaroiden ja palveluiden (joskin vasta osittaiseen) vapaaseen liikkuvuuteen; kehottaa pyrkimään jälleen siihen, että kašmirilaiset poliittisista suuntauksista riippumatta saavat mahdollisuuden osallistua henkilökohtaisesti rauhanprosessin käytännön toteutukseen ja luottamusta rakentaviin toimiin;

15.   korostaa, että viime vuosien kriisit ja konfliktit ovat korostaneet eivätkä suinkaan vähentäneet Yhdistyneiden Kansakuntien merkitystä ja että YK on edelleenkin tärkeä vuoropuhelun ja diplomatian foorumi; muistuttaa YK:n turvallisuusneuvoston vuosina 1948–1971 antamista lukuisista Kašmiria koskevista päätöslauselmista, joilla on pyritty kannustamaan sekä Intian että Pakistanin hallitusta toteuttamaan kaikkia niiden vallassa olevia toimenpiteitä, joiden voidaan olettaa parantavan tilannetta, ja jotka ovat ilmentäneet uskoa siihen, että kiistan rauhanomainen ratkaisu edistää parhaiten Jammun ja Kašmirin, Intian ja Pakistanin kansojen etuja; tekee kaikkien edellä mainittujen seikkojen ja lukuisien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien kohtien rikkomisien valossa sen johtopäätöksen, etteivät edellytykset kansanäänestyksen ehdottamiselle ole vielä toteutuneet;

16.   vahvistaa, että YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus, jonka nojalla ne voivat päättää vapaasti poliittisesta asennoitumisestaan ja harjoittaa vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä; vahvistaa, että 1 artiklan 3 kohdan mukaan jokaisen sopimusvaltion on edistettävä itsemääräämisoikeuden toteutumista ja kunnioitettava tätä oikeutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti; panee kuitenkin merkille, että kaikissa Kašmirin kiistaa koskevissa YK:n päätöslauselmissa tunnustetaan selvästi ainoastaan entisen Jammun ja Kašmirin ruhtinaskunnan oikeus liittyä osaksi Intiaa tai Pakistania; etsittäessä pysyvää ratkaisua Kašmirin konfliktiin, mistä koko alue hyötyisi valtavasti, pitää myönteisinä uusia ideoita, joita pohditaan tällä hetkellä yhdistetyssä vuoropuhelussa ja Intian pyöreän pöydän keskusteluissa (joiden yhteydessä Intian hallituksen ja kaikkien osapuolten Hurriyat-konferenssin (APHC) välisen vuoropuhelun uudelleen käynnistämistä on syytä pitää erityisen myönteisenä), sekä erityisesti ideoita, jotka liittyvät rajojen tekemiseen pysyvästi merkityksettömiksi, itsehallintojärjestelmään ja yhteistä tai yhteistyöhön pohjautuvaa hallintoa koskeviin institutionaalisiin järjestelyihin; kehottaa voimakkaasti sekä Intiaa että Pakistania pohtimaan tarkemmin kyseisiä ajatuksia yhteiskeskusteluissa ja kašmirilaisten kanssa valvontalinjan kummallakin puolella sekä Gilgitissa ja Baltistanissa;

17.   pahoittelee Jammun ja Kašmirin kaikkien neljän osan jatkuvaa poliittista ja humanitaarista tilannetta; pitää kuitenkin myönteisenä yhdistetyn rauhanprosessin roolia edettäessä kohti demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa kašmirilaisten pysyvää asuttamista; tukee "toista polkua" koskevaa lähestymistapaa sekä laajempaa vuoropuhelua, jossa on mukana vaikutusvaltaisia henkilöitä, akateemikkoja sekä muita asianosaisia asiantuntijoita molemmilta puolilta Kašmiria sekä Intiasta ja Pakistanista, jotka laativat käytännön ehdotuksia läheisemmästä yhteistyöstä; kiittää Intiaa ja Pakistania näiden ryhmien saattamisesta yhteen, ja ehdottaa, että EU tarjoaisi käytännön tukea silloin, kun sitä siltä pyydetään kummankin osapuolen toimesta ja yhdistetyn rauhanprosessin puitteissa;

18.   pahoittelee kuitenkin sitä, että Pakistan on jatkuvasti laiminlyönyt velvollisuutensa perustaa toimivat ja edustukselliset demokraattiset rakenteet AJK:n alueella; huomauttaa erityisesti, että Kašmir ei edelleenkään ole edustettuna Pakistanin kansalliskokouksessa, että AJK:n aluetta johtaa Kašmirista vastaava ministeriö Islamabadista käsin, että pakistanilaisilla virkamiehillä on valta Kašmirin valtuustossa ja että pääsihteeri, poliisin päätarkastaja, päätilintarkastaja ja rahoitussihteeri ovat kaikki Pakistanista; ei hyväksy vuoden 1974 väliaikaisen perustuslain määräystä, jolla kielletään kaikenlainen sellainen poliittinen toiminta, jossa ei kannateta ajatusta Jammusta ja Kašmirista Pakistanin osana ja velvoitetaan AJK:n alueen kansanedustajaehdokkaat allekirjoittamaan julistus, jossa vakuutetaan uskollisuutta tälle aatteelle; on huolissaan siitä, että Gilgit-Baltistanin alueella ei ole minkäänlaista demokraattisen edustuksen muotoa; kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että Pakistanin hallituksen vuonna 1961 antamalla määräyksellä (Administration of Property Ordinance) Pakistanin kontrolloima, mutta 15. elokuuta 1947 lähtien Jammun ja Kašmirin osavaltion omistuksessa ollut maa-alue siirrettiin liittovaltion omistukseen;

19.   pahoittelee suuresti Pakistanin hallituksen jatkuvaa välinpitämättömyyttä Gilgitin ja Baltistanin etnistä identiteettiä kohtaan, minkä osoituksena presidentin lausunnot ovat ristiriidassa hallituksen virallisten tiedonantojen kanssa; suosittelee voimakkaasti, että Pakistanin hallitus hyväksyy ja toteuttaa Pakistanin korkeimman oikeuden 28. toukokuuta 1999 antaman tuomion, jossa tunnustetaan Gilgitin ja Baltistanin väestön kašmirilainen perintö ja todetaan, että hallituksen olisi pantava täytäntöön heidän perustavaa laatua olevat ihmisoikeutensa, demokraattiset vapautensa ja oikeusturvansa;

20.   tunnustaa, että Pakistan on erityisen hankalassa tilanteessa ja että siihen kohdistuu paineita eri tahoilta; siitä huolimatta

21.   kehottaa Pakistania pohtimaan uudelleen näkemystään demokraattisesta vastuuvelvollisuudesta sekä vähemmistöjen ja naisten oikeuksista AJK:n alueella, sillä ne ovat, kuten muuallakin, avain ihmisten elinolojen parantamiseen ja terrorismin uhan torjumiseen;

22.   ilmaisee huolestuneisuutensa, mitä tulee ilmaisunvapauden puutteeseen AJK:n alueella sekä raportoituun kidutukseen ja pahoinpitelyyn, Intian hallinnoimalta Jammun ja Kašmirin alueelta tulleiden pakolaisten syrjintään ja korruptioon hallituksen virkamiesten piirissä, ja kehottaa Pakistanin hallitusta varmistamaan, että AJK:n asukkaat voivat harjoittaa perustavaa laatua olevia yhteiskunnallisia ja poliittisia oikeuksiaan painostuksesta ja pelosta vapaasta ilmapiirissä;

23.   kehottaa Pakistania lisäksi varmistamaan vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit AJK:n alueella, kun otetaan huomioon, että 11. heinäkuuta 2006 järjestetyille yleisvaaleille oli tyypillistä petokset ja vaalivilppi valtavassa mittakaavassa ja että kaikkia ehdokkaita, jotka kieltäytyivät kannattamasta Kašmirin liittämistä Pakistaniin, estettiin osallistumasta vaaleihin; kehottaa Pakistania myös järjestämään ensimmäistä kertaa vaalit Gilgitissä ja Baltistanissa;

24.   kehottaa Pakistanin ja Intian hallituksia muuntamaan myös Siachenissa vuonna 2003 tehdyn tulitauon pysyväksi rauhansopimukseksi, koska tällä maailman korkeimmalla sijaitsevalla taistelukentällä kuolee joka vuosi enemmän sotilaita ilmaston vuoksi kuin aseellisessa konfliktissa;

25.   kehottaa Euroopan unionia tukemaan Intiaa ja Pakistania, kun neuvotellaan täysimääräisen vetäytymisen vyöhykkeestä Siachenin alueella, puuttumatta kuitenkaan kummankaan kantaan ja erityisesti antamalla tukea valvontateknologian ja varmennusmenetelmien alalla;

26.   kehottaa sotilasryhmittymiä aloittamaan tulitauon, jota seuraa aseistariisunta, joukkojen hajottaminen ja kotouttamisprosessi; kehottaa Pakistanin ja Intian hallituksia helpottamaan tulitaukoa;

27.   kannustaa Pakistanin hallitusta lakkauttamaan sotilasryhmittymien Internet-sivustot ja lehdet; ehdottaa, että Pakistanin ja Intian hallitukset harkitsivat vihaa lietsovat puheet kieltävän lain käyttöönottoa;

28.   huomauttaa, että Intian hallinnoimalla Jammulla ja Kašmirilla on ainutlaatuinen asema Intian perustuslain 370 artiklan nojalla ja sillä on suurempi autonomia kuin muilla liiton valtioilla; on tyytyväinen siihen, että Jammussa ja Kašmirissa on viime aikoina havaittu kehitystä demokratian vahvistamisen suuntaan (mistä on osoituksena, että äänestysprosentti äskettäisissä paikallisvaaleissa oli 75) ja että pääministeri Singh on ottanut askelia vuoropuhelun uudelleen käynnistämiseksi APHC:n kanssa; panee kuitenkin merkille, että käytännössä ilmenee yhä puutteita ihmisoikeuksien ja suoran demokratian alalla, mistä on osoituksena esimerkiksi, että kaikki Jammussa ja Kašmirissa (ja myös muissa osavaltioissa) vaaleissa ehdolla olevat ehdokkaat joutuvat allekirjoittamaan uskollisuudenvalan Jammun ja Kašmirin osavaltion perustuslaille, joka takaa Intian yhtenäisyyden; kehottaa Intian kansallista ihmisoikeuskomissiota (NHRC) käyttämään täysiä valtuuksiaan, mitä tulee mahdollisiin epäiltyihin tai todistettuihin rikoksiin, ja kehottaa Intian kansallista ihmisoikeuskomissiota sen uskottavuuden lisäämiseksi entisestään korjaamaan ihmisoikeusasiantuntijoiden puutteen sen johtokunnassa; odottaa, että asiassa tapahtuu pidemmälle menevää edistystä ja että uudella lapsityötä ja naisia ja väkivaltaa koskevalla lainsäädännöllä saadaan aikaan myönteisiä tuloksia; panee huolestuneena merkille tiedot, joiden mukaan suuri joukko kašmirilaisia on vangittuina ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä;

29.   pahoittelee ihmisoikeusloukkauksia, joihin Intian asevoimat on todistetusti syyllistynyt, erityisesti, jos murhat ja raiskaukset jatkuvat rankaisemattomuuden ilmapiirin vallitessa; panee huolestuneena merkille, että Intian kansallisella ihmisoikeuskomissiolla ei ole ohjesääntönsä mukaisesti valtuuksia tutkia Intian turvallisuusjoukkojen tekemiä ihmisoikeusloukkauksia; pitää kuitenkin kannustavana Intian kansallisen ihmisoikeuskomission suositusta, jota valvotaan ja jonka mukaan armeija nimittäisi korkea-arvoisia upseereja valvomaan perusihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamista sotilasyksiköissään, mikä parhaillaan on toteutumassa; panee merkille Intian hallituksen syyskuussa 2005 antaman sitoumuksen siitä, ettei ihmisoikeusloukkauksia suvaita, ja kehottaa Lok Sabhaa harkitsemaan ihmisoikeuksien suojelua koskevan lain tarkistamista, jotta Intian kansallinen ihmisoikeuskomissio voi tutkia riippumattomasti asevoimien jäsenten väitettyjä väärinkäytöksiä;

30.   korostaa, että kuolemanrangaistuksen säilyttäminen on riskialtista Kašmirin kiistan kaltaisessa mutkikkaassa poliittisessa tilanteessa, jossa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei vaikuta turvatulta; panee huolestuneena merkille, että Etelä-Aasialla on edelleen huono maine kuolemanrangaistuksen suhteen, ja pahoittelee syvästi, että Intian ja Pakistanin hallitukset ovat sen säilyttämisen kannalla; pitää myönteisenä, että alueen näkyvimpiin kuolemanrangaistuksen vastustajiin kuuluvat presidentti Kalam ja Intian korkeimman oikeuden vastavalittu puheenjohtaja; pitää myönteisenä kuolemanrangaistusta koskevaa YK:n ihmisoikeuspäätöslauselmaa 2005/59 ja vahvistaa uudelleen ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat kuolemanrangaistuksesta; vaatii Intiaa ja Pakistania harkitsemaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) toiseen valinnaiseen pöytäkirjaan ja vastaaviin alueellisiin instrumentteihin liittymistä kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämiseksi ja niiden lopulliseen poistamiseen pyrkimiseksi;

31.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä pääministeri Singhin lausuntoja, joissa hän kehottaa nollatoleranssiin ihmisoikeusloukkausten suhteen Kašmirissa, ja kehottaa Intian hallitusta lopettamaan kaikki laittomiin teloituksiin, katoamisiin, kidutukseen ja mielivaltaisiin pidätyksiin liittyvät käytännöt Jammun ja Kašmirin alueella;

32.   panee merkille, että laajalti levinnyt rankaisemattomuus rohkaisee ja helpottaa ihmisoikeusrikkomusten tekemistä kaikkialla osavaltion alueella; kehottaa Intiaa ja Jammun ja Kašmirin aluehallitusta kumoamaan kaikki säädökset, jotka takaavat sotajoukkojen jäsenille käytännössä koskemattomuuden, ja perustamaan riippumattoman ja puolueettoman tutkintalautakunnan tutkimaan Intian turvallisuusjoukkojen konfliktin alun jälkeen tekemiä vakavia kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden ja humanitaarisen oikeuden loukkauksia;

33.   kehottaa Intian ja Pakistanin hallituksia antamaan kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille (kuten Freedom House, Amnesty International ja Human Rights Watch) välittömän ja rajoittamattoman pääsyn entisen ruhtinaskunnan kaikkiin osiin, jotta ne voivat tutkia alueen ihmisoikeustilannetta ja laatia siitä säännöllisesti riippumattomia raportteja; kehottaa molempia hallituksia sitoutumaan julkisesti täyteen yhteistyöhön kyseisten kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa;

34.   kehottaa EU:ta ottamaan selkeästi kantaa ja tukemaan demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeita Intian ja Pakistanin kanssa solmimissaan sopimuksissa, pyrkimään intensiiviseen ihmisoikeuksia, Kašmir mukaan lukien, koskevaan poliittiseen vuoropuheluun molempien maiden kanssa sekä tutkimaan mahdollisuutta käynnistää Pakistanin kanssa – kuten on jo tehty Intian kanssa – erityinen ihmisoikeusvuoropuhelu ja perustaa molempia maita käsitteleviä ihmisoikeuksien alakomiteoita, kuten joidenkin maiden tapauksissa on tehty;

35.   tunnustaa monien ryhmien, kuten Kašmirin laakson pakkosiirrettyjen pandiittien, vaikeat elinolot; vaatii, että heihin ja muihin ryhmiin kohdistuvaan syrjintään erityisesti työllistämisen yhteydessä puututaan pikaisesti; ehdottaa, että kyseiset ryhmät pyrkisivät saamaan vaikutusmahdollisuuksia perustamalla omista valituista edustajistaan muodostuvia komiteoita, joissa naiset ja alle 25-vuotiaat ovat riittävästi edustettuina;

36.   ehdottaa, että Intia selvittäisi, missä määrin riippumattoman vuoristoneuvoston perustaminen Ladakhiin vuonna 1993 on ollut menestys; toivoo, että Kargilin ja Skardun välinen kauppareitti voidaan ottaa jälleen käyttöön luottamusta rakentavien toimien ansiosta ja että Ladakhin ja pohjoisten alueiden välille voidaan luoda valvontalinjan ylityspaikkoja samaan tapaan kuin muualle valvontalinjan osiin;

37.   pitää erityisen myönteisenä Intian ja Pakistanin välisten viisumien myöntämisen yleistä lisääntymistä ja Srinagar–Muzaffarabad-bussireitin uudelleen avaamista; panee merkille, että viimeisimpien tilastojen mukaan sitä on käyttänyt alle 400 henkilöä valvontalinjan molemmilla puolilla, ja kehottaa Intian ja Pakistanin viranomaisia vähentämään matkustuslupien myöntämiseen liittyviä rajoituksia;

38.   onnittelee Intiaa sen ponnisteluista Jammun ja Kašmirin alueen sosioekonomisen kehityksen edistämiseksi erityisten pakettien avulla, sen työpaikkojen luomiselle antamasta merkityksestä sekä sen toimista matkailun kehittämiseksi Jammun ja Kašmirin alueella, ja esittää, että tutkitaan, miten (tuleva) EU:n ja Intian kumppanuus voisi auttaa luomaan uusia osaamiseen perustuvia työpaikkoja erityisesti naisille ja nuorille; kannustaa Euroopan unionia tukemaan paikallisten, valtiosta riippumattomien järjestöjen aloitteita perustaa hankkeita naisten valmiuksien lisäämiseksi sekä tuotannossa että markkinoinnissa; uskoo, että Euroopan unioni voisi puuttua tasavertaisia mahdollisuuksia koskeviin ongelmiin lisäämällä kaupankäyntiä sellaisten tuotteiden alalla, jotka perinteisesti tuovat toimeentulon naisille, kuten tekstiilit ja käsityöt, sekä helpottamalla palveluilla käytävää kauppaa aloilla, jotka työllistävät naisia; suosittaa, että Euroopan unionin ja Pakistanin välisiä taloudellisia suhteita vahvistetaan vastaavalla tavalla;

39.   kehottaa Intiaa ja Pakistania tarkastelemaan lisääntyneen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen mahdollista roolia koko Jammun ja Kašmirin alueen tavoitteena olevan työpaikkojen luomisen ja matkailun lisääntymisen saavuttamisessa;

Terrorismin vastainen taistelu

40.   tunnustaa, että ilman terrorismin loppumista ei voi olla todellista edistystä poliittisen ratkaisun löytämiseksi tai väestön taloudellisen tilanteen parantamiseksi Jammun ja Kašmirin alueella; toteaa, että samalla kun terrori-iskujen uhrien määrä on tasaisesti laskenut viiden viime vuoden aikana, jatkuvasti muotoaan muuttavien AJK:n alueella toimivien terroristiryhmien, kuten Lashkar-e-Taiba ja Harakat ul-Mujahedeen, toiminta on aiheuttanut satoja kuolonuhreja Intian hallinnoimalla Jammun ja Kašmirin alueella ja sen ulkopuolellakin;

41.   pahoittelee ihmisoikeusloukkauksia, joihin Pakistan on todistetusti syyllistynyt muun muassa Gilgitissa ja Baltistanissa, joissa sattui tiettävästi väkivaltaisia mellakoita vuonna 2004, ja aseellisten sotilasryhmittymien lukuisia terrori- ja väkivaltaiskuja; kehottaa Pakistania tarkistamaan käsityksiään perusoikeuksista, kuten sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta ja uskonnonvapaudesta AJK:n alueella ja Gilgitissa ja Baltistanissa, ja panee huolestuneena merkille ihmisoikeusjärjestöjen, kuten Amnesty Internationalin, ilmoitukset kidutuksista ja pidätyksistä ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä; kehottaa voimakkaasti molempia asianosaisia osapuolia tekemään kaiken voitavansa näihin loukkauksiin puuttumiseksi; suhtautuu myönteisesti Pakistanin esittämiin julkisiin lupauksiin hillitä sen valvonnan alaisena olevien alueiden ulkopuolella toimivien aktivistien soluttautumista valvontalinjan yli, mutta katsoo, että toimenpiteiden on oltava tehokkaampia ja tuloksellisempia; vaatii presidentti Musharrafia sitoutumaan jatkuvasti ja määrätietoisesti terrorismin torjuntaan, johon liittyy, kuten laajalti tunnustetaan, valtavia haasteita; hyväksyy Euroopan unionin jäsenvaltioiden antaman monenvälisen ja kahdenvälisen avun Pakistanin auttamiseksi terrorismin torjunnassa ja määrätietoisissa ponnisteluissa AJK:n alueen ja Gilgitin ja Baltistanin ihmisten elämän parantamiseksi ja kannattaa kyseistä apua; vaatii lisäksi Pakistanin hallitusta ja Euroopan unionin jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan unionin jäsenvaltioista Pakistaniin saapuvien mahdollisten tulevien terroristien tunnistamiseksi ja kiinni ottamiseksi; pitää myönteisenä sitä, että kyseisten kahden maan hallitukset ovat perustaneet vähän aikaa sitten yhteisen keskustelufoorumin, Intian ja Pakistanin välisen terrorisminvastaisen mekanismin, terrorismin torjumiseksi ja tietojen jakamiseksi, ja panee merkille, että keskustelufoorumi kokoontui ensimmäistä kertaa Islamabadissa 6. maaliskuuta 2007;

42.   tukee voimakkaasti kansainvälisen kriisiryhmän 11. joulukuuta 2006 Pakistanille antamia suosituksia päättäväisistä toimista AJK:n, Gilgitin ja Baltistanin sotilasryhmittymien riisumiseksi aseista, sulkemaan terroristien koulutusleirit, lopettamaan terroristien rekrytoinnin ja kouluttamisen alueellaan sekä pysäyttämään raha- ja asevirrat talibaneille ja muille ulkomaisille tai paikallisille sotilasryhmittymille Pakistanin alueella;

43.   ottaa huomioon Kašmirin asukkaiden toiveet valvontalinjan kummallakin puolella olevien asevoimien määrän supistamisesta merkittävästi ja tukee kyseisiä toiveita; huomauttaa kuitenkin, että demilitarisointi voi onnistua vain, jos samalla toteutetaan todellisia toimia Pakistanin ulkopuolella toimivien aseellisten ryhmittymien Jammuun ja Kašmiriin soluttautumisen uhan torjumiseksi ja luottamusta rakentavia toimia, kuten lopetetaan molemminpuolinen syyttely, toteutetaan kokonaisuudessaan Srinagar–Muzzafarabad-bussilinja, viestintä- ja kauppayhteydet sekä muita toimia, jotka määritellään läheisessä yhteistyössä Kašmirin molempien osien asukkaiden kanssa, ja panee merkille tällaisten toimien suotuisan vaikutuksen alueen asukkaiden mielenterveyteen ja turvallisuudentunteeseen erityisesti lasten ja nuorten tapauksessa; korostaa, että ainoastaan tulevaisuuteen suuntautuvat ennakkoluulottomat aloitteet voivat saada aikaan muutoksen parempaan suuntaan;

44.   korostaa, että luottamusta ja hyvää tahtoa osoittavan ilmapiirin luomiseksi on elintärkeää poistaa alueelta kaikki esteet ja hidasteet kaikkien kašmirilaisten vapaalta matkustamiselta Jammun ja Kašmirin koko osavaltion alueella;

Toimenpiteet luottamuksen rakentamiseksi

45.   pitää erittäin myönteisinä viimeaikaisia sekä Pakistanin että Intian hallituksen antamia merkkejä uusista pyrkimyksistä ja jopa huomattavista muutoksista politiikassa Kašmiria koskevan kiistan ratkaisemiseksi;

46.   on erityisen tyytyväinen toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty valvontalinjan toisistaan erottamien perheiden yhdistämiseksi avaamalla viisi ylikulkupistettä; on tietoinen siitä, että kokoontumispisteiden avaaminen valvontalinjalle on ollut todistetusti hidasta eikä ole vastannut kentällä vallinneeseen kiireelliseen tarpeeseen; tukee siitä huolimatta valvontalinjan avaamista ja odottaa, että ylitykset yleistyvät jatkossa; haluaisi, että ylitys tulisi mahdolliseksi kaikille asukkaille linjan kummallakin puolella, ja suosittelee, että Intia ja Pakistan ottavat käyttöön kaikkea, sekä entisen ruhtinaskunnan sisällä että kansainvälisesti tapahtuvaa matkustamista helpottavia toimenpiteitä nopeutettujen hallinto- ja konsulipalvelujen muodossa;

47.   katsoo, että valvontalinjan ylittävää vaihtoa pitäisi ehdottomasti lisätä kaikilla kansalaisyhteiskunnan tasoilla ja kaikilla elämänaloilla; ehdottaa, että asianajajayhdistysten, koulujen ja yliopistojen välille luodaan vaihto-ohjelmia sekä yhteinen yliopisto, jolla on kampusalue linjan kummallakin puolella; ehdottaa asejoukkojen välisen vuoropuhelun käynnistämistä kummankin puolen armeijoiden välisen keskinäisen epäluulon lievittämiseksi;

48.   kehottaa Intian ja Pakistanin hallituksia asettamaan Jammun ja Kašmirin ympäristön korjaamisen ja suojelun yhteisten toimiensa ja toimintasuunnitelmiensa yhdeksi painopisteeksi valvontalinjan kummallakin puolella, ja vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan voimakkaasti kyseisiä hankkeita;

49.   suosittaa, että harkitaan Intian ja Pakistanin yhteisen valvontayksikön perustamista sääilmiöitä ja seismistä aktiivisuutta koskevien tietojen jakamiseksi, jotta valvontalinjan jommallakummalla puolella alkavista luonnonkatastrofeista voidaan antaa varhaisvaroitus;

50.   suosittelee poliittisella tasolla Intian ja Pakistanin välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan perustamista parlamentaarisen vaihdon ja vuoropuhelun lisäämiseksi; ehdottaa myös, että perustetaan yhteisiä paikallishallinnon työryhmiä tutkimaan kauppa- ja matkailumahdollisuuksia;

51.   kannustaa EU:n yrityksiä kiinnittämään huomiota koko Kašmirin alueen investointi- ja matkailumahdollisuuksiin ja erityisesti erittäin motivoituneen työvoiman saatavuuteen; ehdottaa, että eurooppalaiset yritykset perustaisivat yhteisyrityksiä paikallisten yritysten kanssa ja että luodaan sijoitusvakuutusjärjestelmiä investoijien luottamuksen lisäämiseksi; kehottaa kaikkia osapuolia tukemaan ja helpottamaan kyseisten alueiden kauppakamareiden edustettuna oloa kansainvälisissä messuilla Euroopan unionissa, jotta ne voivat edistää omien tuotteidensa vientiä;

52.   tukee lisäksi Pakistanille esitettyä kehotusta kehittää henkilöresursseja investoimalla korkea-asteen koulutukseen, ammattioppilaitokset ja tekniset opistot mukaan lukien, liittovaltion hallinnoimilla alueilla, muun muassa Gilgit-Baltistanin alueilla Kašmirissa;

53.   toteaa, että Intia on yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) suurin yksittäinen edunsaaja; kehottaa komissiota automaattisesti tarkastelemaan uudelleen GSP+-järjestelmää ja muita kaupan välineitä välittömästi laajojen luonnonkatastrofien, kuten maanjäristysten, jälkeen; pitää myönteisenä kaikkien Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon (SAARC) kuuluvien Etelä-Aasian valtioiden sitoutumista tehokkaisiin ponnisteluihin Etelä-Aasian vapaakauppasopimuksen muuttamiseksi poliittiseksi ja taloudelliseksi realiteetiksi, mikä maksimoisi Jammun ja Kašmirin neljälle osalle koituvan hyödyn, ja kehottaa Pakistanin hallitusta lopettamaan ns. sallittujen tuotteiden luettelon järjestelmän; panee tyytyväisenä merkille, että vaikka kyseisten kahden maan välisen kaupan määrä on vaihdellut kymmenen viime vuoden aikana, Intian ja Pakistanin välisen virallisen kaupan kokonaistaso on kasvanut 180 miljoonasta Yhdysvaltain dollarista vuonna 1996 602 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuonna 2005, ja koska epävirallisen kaupan korkea taso ilmentää maiden välistä latenttia kaupankäyntipotentiaalia, katsoo, että kyseinen kehitys voi jatkua ja että sitä pitäisi kannustaa;

54.   korostaa, että matkailu tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet vahvistaa paikallista taloutta; kannustaakin EU:n jäsenvaltioiden hallituksia seuraamaan tarkasti turvallisuustilannetta ja jakamaan ajantasaista, koordinoitua matkustustietoa Jammun ja Kašmirin alueelle suuntaaville matkustajille;

Lokakuun 8. päivän 2005 maanjäristyksen seuraukset

55.   korostaa voimakkaasti sitä, että maanjäristyksen vaikutukset kašmirilaisten elämään valvontalinjan kummallakin puolella ovat valtavat ja että äärimmäisen vakava humanitaarinen tilanne on huonontanut haurasta institutionaalista kapasiteettia paikan päällä AJK:n alueella ja luoteisraja-alueella; korostaa, että ylivoimaisesti tärkein haaste asukkaille on nyt selviytyä päivästä toiseen;

56.   on pahoillaan sen vuoksi, että lukuisten ihmishenkien menetyksen lisäksi AJK:n alueella aiheutui myös suunnatonta aineellista vahinkoa sen infrastruktuurille (sairaaloille, kouluille, valtion rakennuksille, viestintäyhteyksille), joka monissa tapauksissa käsitti jo ennestäänkin vain alkeellisia perusinstituutioita ja -palveluita;

57.   on syvästi surullinen sen johdosta, että maanjäristyksen vaikutukset lapsiin olivat suhteettoman kovat ja että lapsia kuoli Unicefin tilastojen mukaan 17 000; on erittäin huolestunut tuhon jälkimainingeissa harjoitettua lapsikauppaa koskevista raporteista, ja kehottaa Pakistanin hallitusta kiinnittämään erityistä huomiota lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun AJK:n alueella sekä Gilgitissa ja Baltistanissa ja puuttumaan lapsikauppaan tehokkaammin;

58.   pyytää kiinnittämään huomiota sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden kärsimyksiin ja maanjäristyksen takia vakavassa ja jatkuvassa puutteessa eläviin henkilöihin; pitää myönteisenä, sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöjen oikeuksia koskevan yleissopimuksen puuttuessa, YK:n suuntaa-antavia periaatteita, jotka tarjoavat perustan inhimilliselle ratkaisulle pakkosiirtojen muodossa tapahtuneisiin epäsuoriin ihmisoikeusloukkauksiin, ja vaatii, että kaikki asianosaiset viranomaiset, joilla on intressejä Kašmirissa, kunnioittavat kyseisiä periaatteita; kehottaa Pakistanin hallitusta tekemään kaiken voitavansa myöntääkseen mahdollisimman pian maata niiden kylien asukkaille, jotka kirjaimellisesti hävisivät maanvyöryissä, jotta he voivat muodostaa kylänsä uudelleen ja rakentaa pysyvät asunnot; kehottaa voimakkaasti Euroopan unionia painottamaan johdonmukaisesti edellä mainittuja periaatteita sekä laajempia kysymyksiä, kuten demokratiaa, oikeutta ja ihmisoikeuksia Kašmirin kaikissa neljässä osassa; toteaa myös, että pitkäaikaiset "pakolaisleirit" pitäisi purkaa valvontalinjan kummaltakin puolelta ja että niiden asukkaiden suojeluun, tarpeisiin ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen pitäisi kiinnittää riittävästi huomiota; toteaa, että kansainvälisen yhteisön olisi annettava jatkuvaa apua tässä asiassa;

59.   korostaa, että tuho iski alueelle, joka oli jo ennestään konfliktin ja terrorismin heikentämä ja jolla perusinstituutiot ja alueellinen vakaus ovat jatkuvasti horjuneet järjestäytyneen rikollisuuden ja vaikeakulkuista maastoa hyödyntäen yli valvontalinjan soluttautuvien radikaalien islamistien verkostojen toiminnan vuoksi;

60.   on järkyttynyt siitä, että AJK:n alueella jo ennen maanjäristystä vallinneet minimaaliset peruselinolot (elintarvikkeet, vesi, suojapaikka, hygienia, koulut sekä juuri ja juuri kelvolliset terveyskeskukset) ovat vakavasti heikentyneet maanjäristyksen seurauksena; kehottaa, miljoonien ihmisten ollessa vailla perustarpeita, asianomaisia viranomaisia keskittämään voimavaransa korruption torjuntaan, sillä korruptio on vahingollisesti kääntänyt rahoitusvirrat pois aiotuilta vastaanottajilta ja aiheuttanut huolestuttavia väitteitä, joiden mukaan YK:n terroristijärjestöiksi katsomat tahot ovat toimineet maanjäristysalueella AJK:ssa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioiden hallituksia, Intian ja Pakistanin hallituksia sekä avustusjärjestöjä keskittymään jatkossakin maanjäristyksen uhrien perustarpeisiin;

61.   panee merkille, että maanjäristyksen koko ja vaikutukset olivat paljon suuremmat valvontalinjan Pakistanin puolella ja että maanjäristys tuhosi kokonaisia paikallishallintoinfrastruktuurin vyöhykkeitä ja viivytti auttamattomasti palveluja, jotka olivat tarpeen hätätilaan vastaamiseksi; onnittelee hallituksia, armeijoita ja paikallisyhteisöjä valvontalinjan kummallakin puolella omistautumisesta, määrätietoisuudesta ja sitoutumisesta, jolla ne vastasivat maanjäristyksen aiheuttamiin moninaisiin haasteisiin;

Avustustoimet lokakuun 8. päivän 2005 maanjäristyksen jälkeen

62.   myöntää, että kansainvälisen yhteisön, Intian ja Pakistanin reaktio maanjäristykseen oli olosuhteet huomioon ottaen nopea ja positiivinen: Intia ja Pakistan olivat välittömästi yhteydessä toisiinsa korkeimmalla tasolla, maiden ja alueen kansalaisjärjestöt reagoivat ripeästi ja tekivät yhteistyötä paikallis- ja keskushallinnon kanssa; tunnustaa, että kansainvälinen yhteisö ja kansalaisjärjestöt osoittivat ennennäkemätöntä yhteisvastuullisuutta maanjäristyksestä selvinneitä ja sen uhreja kohtaan, ja pitää uusien kumppanuuksien luomista myönteisenä; suosittaa, että Euroopan unioni suhtautuisi myönteisesti pyyntöihin lisäavusta jälleenrakennukselle maanjäristyksestä kärsineillä alueilla, ja pyytää komissiota antamaan ajan tasalla olevaa tietoa jo esitetyistä, tätä koskevista pyynnöistä;

63.   panee huolestuneena merkille, että Aasian kehityspankin ja Maailmanpankin laatimassa alustavassa vahinko- ja tarvearvioinnissa arvellaan elinkeinonsa tai työpaikkansa kokonaan menettäneiden määrä 29 prosentiksi, mikä koskee noin 1,64 miljoonaa ihmistä, joista arviolta puolet on alle 15-vuotiaita; on tyytyväinen komission 50 miljoonan euron hankkeeseen "Earthquake Early Recovery and Reconstruction Support to Pakistan"; korostaa, että tässä hankkeessa olisi keskityttävä ensin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien suojelemiseen, vahinkoa kärsineiden alueiden taloudellisen toiminnan uudelleen käynnistämiseen, mukaan lukien pienyritysten elvyttäminen ja maataloudesta kadonneiden varojen korvaaminen, sekä työllisyysmahdollisuuksien luomiseen koulutuksen ja taitojenkehittämisohjelmien avulla; suosittelee, että jälleenrakennukseen ja toimeentulon varmistamiseen tähtäävien toimien olisi myöhemmin sisällettävä mikrorahoitusta ja taitojen kehittämistä ja vaatii komissiota tukemaan tällaisia strategioita pitkällä aikavälillä;

64.   panee tyytyväisenä merkille, että komissio vapautti kiireellisiin avustusoperaatioihin tarkoitettuja varoja AJK:n ja Pakistanin maanjäristyksen uhreille; vaatii kuitenkin kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavaa komissaaria myöntymään AJK:n pääministerin pyyntöön saada lisää varoja kuntouttamis- ja jälleenrakennustarkoituksiin, mikä helpottaisi suuresti tämän inhimillisen tragedian jälkivaikutuksia;

65.   kiittää kaikkia niitä, jotka olivat mukana määrittelemässä maanjäristyksestä selvinneiden, leireille koottujen ihmisten terveydellisiä tarpeita ja vastaamassa niihin, sillä leireillä ei ole puhtaan juomaveden ja asianmukaisten hygieniapalvelujen tarjoamiseen katastrofin jälkeisessä tilanteessa liittyvistä haasteista huolimatta esiintynyt laajoja vesiperäisiä tautiepidemioita; onnittelee Pakistanin hallitusta siitä, että se toimitti suojan ja tarvikkeita yli 2 miljoonalle siirtymään joutumaan henkilölle, jotta nämä selviäisivät talvesta, ja onnittelee Intiaa siitä, että se on asuttanut uudelleen 30 000 henkilöä, jotka joutuivat kodittomiksi Intian puolella valvontalinjaa; on huolissaan siitä, että raporttien mukaan kymmenettuhannet ihmiset asuvat edelleen teltoissa, minkä parlamentin suhteista Etelä-Aasian maihin vastaava valtuuskunta totesi AJK:n alueelle suuntautuneen matkansa aikana 15.–22. joulukuuta 2006;

66.   panee merkille, että Pakistan perusti liittovaltion hätäapukomitean muutaman päivän kuluttua katastrofista koordinoimaan etsintä- ja pelastustoimia; pahoittelee kuitenkin sitä, että Pakistan ei voinut hyväksyä Intian tarjousta helikopteriavusta lentäjien kansalaisuuden vuoksi eikä valvontalinjan ylittäviä hätäaputoimia, lääkinnällisiä ensiapuryhmiä tai puhelinviestintäverkon korjausapua, vaikka niiden ansiosta menetykset olisivat saattaneet olla selvästi pienemmät; pahoittelee näin ollen sitä, että maanjäristys ei suonut tilaisuutta osoittaa poliittista tahtoa laittaa etusijalle Kašmirin asukkaiden humanitaariset tarpeet ja laittaa syrjään poliittiset erimielisyydet;

67.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Pakistanin naapurimaat (Intia, Kiina, Iran, Afganistan) ja laajemmin alueellisesti Turkki ja Islamilaisten maiden konferenssi sekä koko kansainvälinen yhteisö lupasivat nopeasti avustusvaroja; kiittää Euroopan komissiota ja erityisesti Pakistanissa paikalla ollutta humanitaarisen avun toimistoa välittömästä ja tehokkaasta toiminnasta; kannustaa lahjoittajia täyttämään mahdollisimman pian alkuperäiset avustuslupauksensa;

68.   kiittää komissiota erityisesti sen ohjelmasta, joka koskee rahoituksen jatkamista maanjäristyksen vuoksi ja josta on nyt myönnetty 48,6 miljoonaa euroa ja jota toteutetaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, Punaisen ristin ja YK:n järjestöjen kanssa; kehottaa EU:ta sitoutumaan edelleen Kašmirin jälleenrakennukseen;

69.   korostaa, että jälleenrakennusvarat olisi merkittäviltä osilta kohdistettava aloitteisiin, joilla suojellaan jäljellä olevia metsiä, ennen kaikkea tarjoamalla vaihtoehtoisia polttoainelähteitä, metsien istutuksella, ympäristöalan koulutusohjelmilla ja mahdollisesti korvausjärjestelmillä, jotka antaisivat AJK:n hallitukselle mahdollisuuden tarjota korvauksia puutavaran myynnin esteiden aiheuttamista tulojen menetyksistä;

70.   pahoittelee sitä, että Pakistanin hallitus vaati, että Intia poistaa kaikesta toimittamastaan humanitaarisesta avusta intialaiset merkit ennen kuin se jaetaan;

71.   korostaa sitä, että Pakistanin armeijan aluksi epäröivä suhtautuminen katastrofiin loi heti katastrofin jälkeen tarvetyhjiön, jota paikalla olleet sotilaalliset organisaatiot, kuten Jamaat-i-Islami ja Jamaat-ud-Dawa, uudelleen nimetty Lakshar-e-Tayyaba (joka on julistettu terroristiorganisaatioksi ja jonka Musharrafin hallitus siten kielsi vuonna 2002) käyttivät hyväksi, sillä niistä tuli käytännössä nopeasti elintarvikkeiden, asuntojen, lasten koulupalvelujen ja leskiavun jakajia; on erittäin huolissaan siitä, että tämä on vahvistanut kyseisten ääriryhmien uskottavuutta paikallisten asukkaiden silmissä, mikä heikentää entisestään mahdollisuuksia aitoon demokraattiseen edustukseen;

72.   vaatii Intian ja Pakistanin hallituksia yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa tekemään kaiken voitavansa suojatoimenpiteiden toteuttamiseksi ja lahjoitettujen varojen käytön valvomiseksi;

73.   suhtautuu erittäin myönteisesti 2. toukokuuta 2006 tehtyyn virstanpylvässopimukseen kaupan elvyttämisestä valvontarajan yli Jammun ja Kašmirin jaetuilla alueilla aloittamalla kuorma-autoliikenne Srinagar-Muzaffarabadin reitillä sekä toinen Kašmirin kattava linja-autoyhteys, joka yhdistää Poonchin Jammussa ja Kašmirissa Rawalakotiin; ehdottaa tieverkoston luomista Jammun, Sialkotin ja Gilgit-Baltistanin välille; ehdottaa myös rautatieyhteyden luomista Jammun ja Srinagarin välille ja niiden välisen tieyhteyden parantamista; panee tyytyväisenä merkille pääministeri Singhin 23. toukokuuta 2006 antaman vakuutuksen siitä, että luodaan vapaakaupan ja vapaan liikkuvuuden ilmapiiri ja ns. pehmeät rajat, jotta voitaisiin luoda Kašmiria koskevan kiistan ratkaisun mahdollistava ympäristö; kannustaa voimakkaasti molempia osapuolia nostamaan ripeästi virallisen kaupan määrän merkittävälle tasolle; vaatii, että tierahtiin liittyvistä, mahdollisimman yksinkertaisista menettelytavoista tehdään nopeasti sopimus; ehdottaa, että perustetaan integroitu markkinakehityssuunnitelma, johon sisältyy useita maataloustuotteiden jalostusyksiköitä, kylmäketjuja, pienikokoisia kontteja koskevia palveluja ja tullivarastokuormauspalveluja;

Johtopäätökset

74.   vaatii EU:ta ja sen toimielimiä varmistamaan, ettei Jammun ja Kašmirin väestön ahdinko unohdu ja että apu ja muut ohjelmat suunnitellaan ja toteutetaan siten, että pitkän aikavälin elpyminen ja instituutioiden vahvistaminen on mahdollista;

75.   korostaa, että yksi tärkeimmistä maiden välisten suhteiden parantamiseen johtavista tekijöistä on EU:n omien kokemusten perusteella kahdenvälisten kauppavirtojen kasvattaminen; uskoo, että Jammun ja Kašmirin tapauksessa valvontalinjan ylittävä kauppa on erityisen tärkeää talouskasvun ja kehityksen aikaansaamiseksi ja sen taloudellisen potentiaalin vapauttamiseksi; suosittelee, että liikenne- ja infrastruktuurihankkeista tehdään ensisijainen painopiste;

76.   tukee voimakkaasti käynnissä olevia aloitteita poliittisten rakenteiden perustamiseksi linjan kummallekin puolelle ja kaikille tasoille ja kehottaa vastaamaan niissä ensisijaisesti Kašmirin asukkaiden tarpeisiin sekä aineellisesti että institutionaalisesti, jotta alueen poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset puutteet voidaan paikata; suosittelee, että EU vastaisi kummaltakin hallitukselta tuleviin pyyntöihin;

77.   antaa tunnustusta komission Islamabadin ja New Delhin lähetystöjen tekemälle erinomaiselle työlle;

78.   toteaa, että luonnonkatastrofit luovat joskus poliittiset edellytykset rauhalle; toteaa, että luonto ei tunne rajoja ja että vain toteuttamalla kestäviä toimia yhdessä Pakistan ja Intia voivat tarjota Kašmirin väestölle toivoa tulevaisuudesta;

o
o   o

79.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Intian tasavallan ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksille, Intian ja Pakistanin hallinnoimien Jammun ja Kašmirin toimivaltaisille viranomaisille tai hallituksille ja Kiinan kansantasavallan hallitukselle sekä Yhdistyneille Kansakunnille.

(1) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 589. (2) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 469. (3) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 341. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0388. (5) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1040. (6) EUVL L 378, 23.12.2004, s. 22. (7) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 988. (8) Ks. ulkoasiainvaliokunnan mietinnön A6-0158/2007 liite, jossa on lueteltu kaikki päätöslauselmat.