Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

–   ottaa huomioon inhimillistä kehitystä koskevat Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) raportit,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden (MDG) saavuttamiseksi 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon yhdenmukaistamista koskevan korkean tason foorumin jälkeen 25. helmikuuta 2003 yhdenmukaistamisesta annetun Rooman julistuksen sekä kehitysavun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen, joka annettiin 2. maaliskuuta 2005 täytäntöönpanoa, mukauttamista ja tuloksia käsitelleen korkean tason foorumin päätteeksi (jäljempänä "Pariisin julistus"),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus" (jäljempänä "kehitysyhteistyötä koskeva eurooppalainen konsensus"), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa" (KOM(2005)0489),

–   ottaa huomioon Afrikan kehitysstrategiasta 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman(3),

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(4) (jäljempänä 'kehitysyhteistyön rahoitusväline'),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanoa koskevat YK:n pääsihteerin vuotuiset selvitykset, joista viimeisin on päivätty heinäkuussa 2006,

–   ottaa huomioon professori Jeffrey Sachsin johtaman YK:n vuosituhathanketta käsittelevän työryhmän raportin "Investing in Development: a practical plan to achieve the Millennium Development Goals",

–   ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) vähiten kehittyneiden maiden köyhyysloukkua koskevan raportin nimeltä "'The Least Developed Countries – Report 2002: – Escaping the Poverty Trap",

–   ottaa huomioon Unicefin vuosittaiset maailman lasten asemaa käsittelevät selvitykset ja lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan nimeltä "EC Report on Millennium Development Goals 2000–2004" (SEC(2004)1379),

–   ottaa huomioon Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) vuosittaiset vuosituhannen kehitystavoitteiden maailmanlaajuiset seurantakertomukset, joista viimeisin julkaistiin huhtikuussa 2007,

–   ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysyhteistyöraportin 2006, jonka viimeisin versio julkaistiin maaliskuussa 2007,

–   ottaa huomioon etenkin seuraavien kansainvälisten konferenssien päätösjulistukset ja päätelmät: kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi (Monterrey, 2002), YK:n vuoden 2005 huippukokous (New York, 2005), kestävän kehityksen huippukokous (Johannesburg, 2002), kolmas vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) YK-konferenssi (Bryssel, 2001), Maailman kauppajärjestön (WTO) neljäs ministerikokous (Doha, 2001), Kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi (Kairo, 1994), YK:n yleiskokouksen vuoden 1999 erityisistunto, jossa tarkasteltiin edistymistä väestö- ja kehityskonferenssin tavoitteissa ("Kairo + 5"), ja Maailman koulutusfoorumi (Dakar, 2000),

–   ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden esittämät varaumat edellä mainittujen konferenssien lopullisiin julistuksiin ja päätelmiin,

–   ottaa huomioon Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ennen Monterreyn konferenssia tekemät sitoumukset,

–   ottaa huomioon kehitysavun määrästä ja laadusta sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan kehitysavusta G8-maiden huippukokouksessa Gleneaglesissa vuonna 2005 tehdyt sitoumukset,

–   ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työryhmä II:n neljännen arviointiraportin "Climate Change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability" (jäljempänä 'neljäs ilmastonmuutosta koskeva arviointiraportti'),

–   ottaa huomioon Sternin raportin ilmastonmuutoksen taloudellisista näkökohdista,

–   ottaa huomioon UNDP:n, YK:n vuosituhathankkeen ja Maailmanpankin vuoden 2006 energiaa ja vuosituhannen kehitystavoitteita (MDG) koskevassa raportissaan tekemät päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun vaikutuksen vahvistaminen: maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja yhteisen monivuotisen ohjelmatyön yhteinen kehys" (KOM(2006)0088),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 10. ja 11. huhtikuuta 2006 pidetyn kokouksen päätelmät kehityksen rahoittamisesta ja EU:n kehitysavun tuloksellisuudesta,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt" (KOM(2007)0072),

–   ottaa huomioon kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman talousarviotuesta kehitysmaille(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0220/2007),

A.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 ollaan puolivälissä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä ja siksi on ainutlaatuinen tilaisuus arvioida jäljellä olevaa työtä,

B.   ottaa huomioon, että monien Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kehitys ei ole riittävää yhdenkään vuosituhattavoitteen saavuttamiseksi ja että monissa keskitulon maissa on edelleen alueita ja miljoonien ihmisten etnisiä ryhmiä, joiden edistyminen ei ole tyydyttävää,

C.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi toukokuussa 2005, ottaen huomioon Gleneaglesissa heinäkuussa 2005 pidetyn G8-kokouksen asialistan, että vuoteen 2015 mennessä 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) annettaisiin viralliseen kehitysapuun ja että avun lisääminen on vuosituhattavoitteiden saavuttamisen perusedellytys,

D.   ottaa huomioon, että OECD:n kehitysapukomitea (DAC) sallii velkajärjestelyjen laskemisen osaksi avunantajamaiden virallista kehitysapuosuutta, vaikka velkahelpotus ei merkitse uusien varojen siirtämistä avunantajilta avunsaajamaille,

E.   ottaa huomioon, että velkahelpotus on yksi vuosituhannen kehitystavoite 8 päämääristä, jolla pyritään nimenomaan käsittelemään kehitysmaiden velkaongelmia kokonaisvaltaisesti kansallisten ja kansainvälisten toimien kautta, jotta velasta tehtäisiin kestävä pitkällä aikavälillä,

F.   ottaa huomioon, että 24 maata on nyt hyötynyt velkojen peruuttamisesta, mukaan lukien 18 Afrikan maata, mutta katsoo, että tarvitaan vielä paljon enemmän velkojen peruutuksia,

G.   ottaa huomioon, että peruskoulutusta koskevan vuosituhattavoitteen saavuttamiseksi kehitysapua tarvitaan vuosittain 6,9 miljardia euroa ja että maailmanlaajuisesti peruskoulutukseen suunnattu vuosittainen kehitysapu on noin 1,6 miljardia euroa, josta EU:n osuus on 0,8 miljardia euroa,

H.   ottaa huomioon, että terveyttä koskevien vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarvittava rahoitus on arvioitu 21 miljardiin euroon vuodessa, kun nykyinen rahoitus vastaa vain 36 prosenttia tarpeesta, ja ottaa huomioon, että EU:n virallisen kehitysavun ennakoidusta lisäyksestä vuoteen 2010 mennessä huolimatta käytettävissä olevat varat kattavat vain 41 prosenttia vaadituista 21 miljardista eurosta, mikä merkitsee 11,9 miljardin euron vuosittaista rahoitusvajetta,

I.   ottaa huomioon, että huolimatta huomattavasta edistymisestä kohti peruskoulutuksen tarjoamista kaikille viime vuosien aikana, tällä hetkellä yhä noin 77 miljoonaa alakouluikäistä lasta ei käy koulua, eikä sukupuolten välisen epätasapainon korjaamistavoitetta alakouluissa vuoteen 2005 mennessä ole saavutettu,

J.   katsoo, että lapsityövoiman käyttö riistää lapsilta oikeuden koulutukseen, joka on olennainen edellytys sille, että tulevat sukupolvet pääsevät eroon köyhyydestä,

K.   ottaa huomioon, että kolme terveyttä koskevaa vuosituhattavoitetta, nimittäin lapsikuolleisuutta, äitiyskuolleisuutta ja HIV/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumista koskevat tavoitteet ovat niitä tavoitteita, joiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on vähiten todennäköistä,

L.   ottaa huomioon, että YK:n vuosituhattavoitteita koskevan vuoden 2006 raportin mukaan joissakin maissa saavutetusta edistyksestä huolimatta HIV/aids-tartuntojen määrä kasvaa jatkuvasti, ja tartunnan saaneiden ihmisten määrä on noussut 36,2 miljoonasta vuonna 2003 38,6 miljoonaan (joista puolet on naisia) vuonna 2005, ja että myös aids-kuolemien määrä kasvoi vuonna 2005 huolimatta siitä, että antiretroviraalihoidon saatavuus parani,

M.   ottaa huomioon, että nykyisin yli 90 prosenttia terveystutkimuksen rahoituksesta käytetään sairauksiin, jotka koskevat vain kymmentä prosenttia maailman väestöstä, ja että patenttijärjestelmät ovat voineet toimia T&K:n kannustimina kehitysmaissa, mutta näin ei ole tapahtunut köyhiä koskevien, laiminlyötyjen sairauksien kohdalla,

N.   ottaa huomioon, että joidenkin arvioiden mukaan kehitysmaista puuttuu noin kaksi miljoonaa opettajaa ja yli neljä miljoonaa terveysalan työntekijää ja useimmissa tapauksissa ei ole laadittu koulutusta ja rekrytointia koskevia strategioita,

O.   katsoo, että oikeus elintarvikkeisiin on olennainen oikeus, jotta kaikki muut ihmisoikeudet voisivat toteutua, ja sen toteutuminen on edellytyksenä vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle; toteaa, että YK:n vuonna 2006 laatiman vuosituhattavoitteita koskevan selonteon mukaan nälän vähentäminen on edennyt liian hitaasti ja että nälästä kärsivien lukumäärä on jopa noussut viime vuosina niin, että peräti 854 miljoonaa ihmistä (17 prosenttia koko maapallon väestöstä) kärsii nälästä joka päivä ja päivittäin liki 16 000 lasta kuolee nälkään liittyvistä syistä,

P.   ottaa huomioon, että edistyminen kohti aliravitsemusongelman ratkaisemista on hälyttävän hidasta ja 27 prosenttia lapsista on aliravittuja ja 53 prosenttia alle viisivuotiaiden lasten kuolemista liittyy aliravitsemukseen,

Q.   ottaa huomioon, että YK:n kehitysohjelman mukaan ainakin 19 maata on saanut päätökseen vuosituhattavoitteisiin liittyvien tarpeiden arvioinnin ja että 55 maata laatii niitä parhaillaan, mutta toistaiseksi kuitenkaan yksikään matalatuloinen Afrikan maa ei ole pannut täytäntöön näitä strategioita,

R.   ottaa huomioon, että peruskartoituksen, joka tehtiin Pariisin julistuksen seuraamiseksi vuonna 2006, tulokset tuottivat pettymyksen, mitä tulee yhdenmukaistamista, mukauttamista ja omavastuullisuutta koskevien sitoumusten täyttämiseen,

S.   ottaa huomioon, että EU, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Ruotsi, Irlanti, Tanska ja Saksa kasvattavat yleisen talousarviotuen kautta annettavan avun osuutta,

T.   ottaa huomioon, että kehitysavun laatu on yhtä tärkeää kuin sen määrä, kun otetaan huomioon asianosaisten maiden vastaanottokyky,

U.   ottaa huomioon, että eteneminen kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista edellyttää radikaaleja toimenpiteitä koskien köyhyyden rakenteellisia syitä, myös sellaisten oikeudenmukaisten ja kohtuullisten, sääntöihin perustuvien kauppajärjestelmien tarvetta, jotka on suunniteltu edistämään kauppaa ja korjaamaan maailmankaupan epätasapainoa, erityisesti Afrikan osalta,

V.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti tunnusti 6. heinäkuuta 2006 reilusta kaupasta ja kehityksestä(7) antamassaan päätöslauselmassa reilun kaupan merkityksen kehitysmaiden pienviljelijöiden ja tuottajien toimeentulon parantamisessa, koska se tarjoaa kestävän tuottamismallin, johon liittyy varma tuotto tuottajalle,

W.   ottaa huomioon, että kasvava yksityissektorille annettava tuki, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, on yksi uusien markkinoiden kehittämistä ja luomista sekä työpaikkojen luomista edistävistä voimista,

X.   ottaa huomioon, että vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on EU:n prioriteetti ja että YK on tunnustanut paikallisviranomaisten ratkaisevan tärkeän roolin näiden tavoitteiden täytäntöönpanossa,

Y.   ottaa huomioon, että arviolta kahdella miljardilla ihmisellä maailmassa ei ole käytettävissään nykyaikaisia energiankantajia ja ettei mikään maa ole kyennyt merkittävästi vähentämään köyhyyttä lisäämättä huomattavasti energian käyttöä,

Z.   ottaa huomioon, että edellä mainittu Sternin raportti ilmastonmuutoksen taloudellisista näkökohdista ja neljäs ilmastonmuutosta koskeva arviointiraportti osoittivat kiistattomasti, että ilmastonmuutoksella on suurin vaikutus kehitysmaihin ja että monissa maailman heikoimmassa asemassa olevista yhteisöistä ilmastonmuutos on jo todellisuutta,

AA.   ottaa huomioon, että Maailmanpankin alustavien arvioiden mukaan 10–40 miljardia Yhdysvaltain dollaria tullaan tarvitsemaan vuosittain siihen, että kehityksestä tehdään ilmastovaikutuksiltaan kestävää köyhimmissä maissa; ottaa huomioon, etteivät ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen kuuluvat maksut mukauttamisrahastoihin ole enempää kuin 150–300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa,

AB.   ottaa huomioon, että konfliktien koettelemat epävakaat valtiot edustavat 9 prosenttia kehitymaiden väestöstä, mutta että vuonna 2005 epävakaissa valtioissa oli 27 prosenttia äärimmäisen köyhistä, lähes kolmannes kaikista lapsikuolemista ja 29 prosenttia 12-vuotiaista, jotka eivät olleet saattaneet päätökseen alakoulua,

AC.   ottaa huomioon, että hyvä hallintotapa ja paremmat insitutionaaliset valmiudet ovat elintärkeitä perussosiaalipalveluiden sekä perusrakenteiden ja turvallisuuden varmistamiseksi kansalaisille,

AD.   ottaa huomioon, että vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ei merkitsisi ainoastaan jättimäistä askelta maailmanlaajuisen köyhyyden ja kärsimyksen vähentämisessä vaan myös auttaisi osoittamaan kansainvälisen yhteisön kyvyn asettaa maailmanlaajuiselle kumppanuudelle käytännön tavoitteita ja toteuttaa ne,

Avun kasvattaminen

1.   korostaa, että kehitysyhteistyön yleinen tavoite on, ja tulee ollakin, köyhyyden torjuminen; painottaa kuitenkin, että tämä torjuminen ei rajoitu materiaaliseen kehitykseen, ja siksi demokratian rakentamisen ja perusihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja oikeudenmukaisuuden, tasavertaisuuden, avoimuuden sekä vastuuvelvollisuuden edistämisen on oltava aina keskeisiä teemoja tällaisessa yhteistyössä;

2.   muistuttaa G8-maiden Gleneaglesissa vuonna 2005 tekemästä sitoumuksesta kaksinkertaistaa Saharan eteläpuolisen Afrikan kehitysapu vuoteen 2010 mennessä ja ilmaisee pettymyksensä siihen, että OECD:n mukaan Saharan eteläpuoliselle Afrikalle annettu virallinen kehitysapu velkahelpotuksia lukuun ottamatta pysyi muuttumattomana vuonna 2006;

3.   korostaa, että täyttääkseen Afrikalle annetut rahoitussitoumukset, kunkin G8-maan olisi nostettava Afrikalle vuonna 2004 antamansa tuen tasoa 15 miljardilla eurolla vuoteen 2010 mennessä, mutta ne ovat toistaiseksi kaukana tavoitteesta;

4.   pitää valitettavana, että Heiligendammissa äskettäin pidetyssä G8-huippukokouksessa maiden johtajat eivät kyenneet millään tavoin takaamaan Afrikalle antamiaan lupauksia, ja on huolissaan siitä, että vaikka G8-maat toistivat vuonna 2005 antamansa lupauksen lisätä Afrikalle annettavaa vuosittaista kehitysapua 18,6 miljardilla eurolla vuoteen 2010 mennessä, ne eivät sitoutuneet luotettavaan aikatauluun tämän toteuttamiseksi;

5.   korostaa, että G8-maiden ilmoitus 44,7 miljardin euron kohdentamisesta hi-viruksen, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan koostuu huomattavassa määrin nykytason rahoituksesta eikä se riitä siihen, että G8-maat täyttäisivät koko kehitysapua koskevat sitoumuksensa; kehottaa siksi G8-maita varmistamaan, että kyseistä sitoumusta täydennetään muilla, terveydenhoitoa, koulutusta, kauppaa, hallintoa, rauhaa ja turvallisuutta koskevilla sitoumuksilla, jotta voidaan todella varmistaa, että G8-maat pitävät Afrikalle antamansa lupaukset;

6.   pitää tervetulleena monien unionin maiden toimia kehitysmaiden velkojen mitätöimiseksi; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että velkojen mitätöinti on paisuttanut EU:n kehitysavun määrää keinotekoisesti lähes 30 prosentilla vuonna 2006, mikä merkitsee, että viime vuonna jäsenvaltiot käyttivät itse asiassa vain 0,31 prosenttia BKTL:sta tosiasialliseen apuun eivätkä ne siis saavuttaneet 0,33 prosentin yhteistä välitavoitetta;

7.   kehottaa EU:ta ja G8-maita erottamaan velkojen peruuttamisen ja velkahelpotukset avun määrää kuvaavista luvuista vuoden 2002 Monterreyn konsensuksen ja edellä mainitun yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston huhtikuussa 2006 antamien päätelmien mukaisesti;

8.   pahoittelee sitä, että vuosituhattavoitteiden täytäntöönpanokauden puolivälissä 15 jäsenvaltion EU:n virallisen kehitysavun osuus BKTL:sta on pudonnut 0,44 prosentista vuonna 2005 0,43 prosenttiin vuonna 2006;

9.   pitää myönteisenä sitä, että komission tarjoama apu nousi 5,7 prosentilla 7,5 miljardiin euroon vuonna 2006, mikä heijastaa viime vuosina tehtyjen sitoumusten korkeampaan tasoon perustuvaa parantunutta maksukapasiteettia;

10.   onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat saavuttaneet 0,7 prosentin BKTL-osuuden kehitysaputavoitteen tai ylittäneet sen, sekä jäsenvaltioita, jotka nostavat kehitysavun tosiasiallista tasoa, mutta pahoittelee sitä, että jotkut EU:n 15 jäsenvaltiosta olivat vuonna 2006 kaukana 0,33 prosentin välitavoitteesta;

11.   toteaa, että Portugalissa, jonka on määrä toimia puheenjohtajakaudellaan EU:n ja Afrikan huippukokouksen isäntänä, kehitysavun osuus oli vuonna 2006 vain 0,21 prosenttia BKTL:sta;

12.   toteaa, että kehitysavun keinotekoinen paisuttaminen oli pahinta Itävallassa (57 prosenttia), Ranskassa (52 prosenttia), Italiassa (44 prosenttia), Saksassa (53 prosenttia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (28 prosenttia), sekä toteaa, että tällä hetkellä sekä EU:n että G8:n puheenjohtajana toimiva Saksa ei olisi saavuttanut 0,33 prosentin BKTL-osuuden kehitysaputavoitetta paisuttamatta keinotekoisesti antamansa avun määrää;

13.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät etene Barcelonassa, Gleneaglesissa ja Monterreyssa annettujen lupausten täyttämisessä, sitoutumaan viipymättä todellisen avun kasvattamiseen vuonna 2007 ja kehottaa komissiota tukemaan näitä jäsenvaltioita suunnittelemalla huolellisesti tulevien avun lisäysten rahoitusta ja organisointia koskevat näkökohdat sen varmistamiseksi, että EU:n vuoden 2010 välitavoite, 0,56 prosenttia BKTL:sta, saavutetaan;

14.   väittää, että talousarvion uudelleentarkastelussa, joka aloitetaan vuonna 2008, olisi otettava huomioon EU:n yhä tärkeämpi rooli maailmassa ja mahdollistettava kehitysmenojen lisääminen; katsoo, että tässä yhteydessä EU saattaa päättää ottaa käyttöön uusia vuosituhattavoitteiden rahoittamisen muotoja kuten Euroopan investointipankin (EIP) kautta tapahtuva rahoittaminen ja kehottaa EIP:tä varmistamaan, että näihin parlamentin rahoittamiin hankkeisiin sovelletaan samaa poliittista vastuuvelvollisuutta kuin muissa EIP:n operaatioissa;

15.   kehottaa komissiota laatimaan suunnitelmia sen varalta, että kaikki 27 jäsenvaltiota eivät ratifioi kymmenettä Euroopan kehitysrahastoa (EKR) ennen vuotta 2010, mikä on selvästi todennäköistä, ja katsoo, että komission olisi siksi kiireellisesti varmistettava, että varoja on käytettävissä siirtymäkauden aikana (2008–2010);

16.   kehottaa painokkaasti komissiota jatkamaan innovatiivisten rahoituslähteiden tutkimista vaihtoehtoisina tapoina turvata kehitysohjelmien rahoitus;

17.   kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita arvioimaan julkista kehitysapua koskevien tavoitteiden saavuttamisessa edistymistä säännöllisesti ja pitää myönteisenä komission ehdotusta, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansalliset aikataulut varmistaakseen, että ne edistyvät asianmukaisesti kohti sovittuja maakohtaisia julkista kehitysapua koskevia tavoitteita vuoteen 2010/2015 mennessä ja parantaakseen avustusvirtojensa ennustettavuutta pitkällä aikavälillä;

18.   kehottaa painokkaasti EU:ta ja G8:aa tunnustamaan uusien avunantajamaiden ja etenkin Kiinan kasvavan merkityksen sekä aloittamaan uusien avunantajien kanssa vuoropuhelun ulkoisen avun lähestymistavoista ja normeista, myös kansainvälisesti sovittujen, avun täytäntöönpanoa koskevien normien ja standardien soveltamisen tärkeydestä;

19.   kehottaa G8-maita irrottamaan kaiken avun kansallisista taloudellisista eduistaan, ottaen huomioon, että ryhmänä G8 nykyään sitoo 29 prosenttia kehitysmaille antamastaan avusta, kun kaikkien avunantajien vastaava keskiarvo on 24 prosenttia

Velkahelpotukset

20.   korostaa, että mahdollisesti jopa 60 maan kaikki velat on tarpeen peruuttaa, jotta näillä mailla olisi mitään mahdollisuuksia saavuttaa vuosituhattavoitteita ja että vielä enemmän on maita, jotka tarvitsevat lisää velkahelpotuksia; näihin lukeutuu joukko maita, joilla on "laittomia velkoja", esimerkiksi Etelä-Afrikan aikaisemman apartheid-hallinnon aikana ottamat velat;

21.   pitää myönteisenä Maailmanpankin havaintoa, että voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan aloitteen puitteissa velkahelpotuksia saavat maat ovat vuosien 1999 ja 2005 välillä lähes kaksinkertaistaneet köyhyyden vähentämissuunnitelmiin käyttämänsä menot;

22.   kehottaa maita täyttämään velvoitteensa käyttää velkahelpotusten ja velkojen peruuttamisen kautta vapautuneita varoja avoimesti ja siten, että niistä tehdään tiliä, ja väittää edelleen, että velkahelpotukset olisi evättävä ainoastaan, mikäli maiden parlamenteissa ja kansalaisyhteiskunnan elinten keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, ettei avoimuutta ja tilintekovastuuta koskevia standardeja täytetä;

23.   korostaa, että pitkällä aikavälillä kestävyys riippuu vastuullisesta lainanantopolitiikasta, asianmukaisen rahoituksen tarjoamisesta, vakaan talouspolitiikan jatkuvasta harjoittamisesta, vahvistetusta velanhoidosta ja vankasta julkisesta ja parlamentaarisesta vastuuvelvollisuudesta velanotossa sekä vientikyvystä ja erityisesti viennin monipuolistamisesta;

24.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että velkahuojennuksiin kytkeytyvät taloudellisten uudelleenjärjestelyjen ehdot rajataan velanhoitokyvyn palauttamiseen ja että kyseisistä ehdoista ei aiheudu kielteisiä vaikutuksia julkisen rahoituksen turvin toteutettaville toimille, joilla torjutaan köyhyyttä;

25.   kehottaa kaikkia avunantajia ja luotonantajia saattamaan kaikki lainoihin ja velkojen peruuttamiseen liittyvät tiedot helposti saataville ja kumppanimaiden käytettäviksi sekä vaatimaan samaa avoimuutta kaupallisilta luotonantajilta;

26.   kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin korruption "tarjontapuolella" tutkimalla, asettamalla syytteeseen ja kirjaamalla mustalle listalle lahjusten antajia sekä suojelemaan köyhiä maita kriisiyrityksiin sijoittavilta rahastoilta (vulture funds);

27.   kehottaa Maailmanpankkia saattamaan enemmän edullisin ehdoin myönnettävää rahoitusta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi työskentelevien maiden saataville;

Inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen rahoittaminen

28.   kehottaa painokkaasti EU:ta lisäämään koulutuksen alan kehitysapusitoumuksiaan 5,3 miljardin euron rahoitusvajeen kattamiseksi, ja ottaen huomioon, että "Koulutusta kaikille – vauhdilla" -aloitteen (FTI) suurin haaste on ulkoisen rahoituksen puute, kiittää komissiota sen pyrkimyksistä rahoitussitoumusten lisäämiseksi, mutta pitää valitettavana, että vaikka Brysselissä 2. toukokuuta 2007 pidetyssä avunantajien konferenssissa tehtyjen sitoumusten pitäisi mahdollistaa se, että miljoona lasta enemmän pääsee käymään koulua, silti yhä 76 miljoonaa jää ilman koulutusta;

29.   kehottaa EU:ta nostamaan terveydenhoitoon suunnattua kehitysapuosuutta nykyisistä 6,6 prosentista, jotta voitaisiin kattaa 11,9 miljardin euron vuotuinen rahoitusvaje arvioidusta 21 miljardista eurosta, joita tarvitaan vuosittain terveyskustannusten kattamiseksi maailmanlaajuisesti, sekä kehottaa antamaan jatkuvaa, suurempaa ja ennakoitavissa olevaa tukea HIV:n/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuiselle rahastolle;

30.   kehottaa Afrikan unionia (AU) antamaan jatkossakin tukensa vuonna 2001 annetulle Abujan julistukselle, jossa vahvistetaan, että valtioiden on kohdistettava vähintään 15 prosenttia kansallisesta talousarviosta terveydenhoitoon, mutta pahoittelee sitä, että vain kaksi Afrikan valtiota on pitänyt tämän lupauksen;

31.   korostaa, että kehitysmaiden hallitukset ovat aikaansaaneet todellista edistystä viimeisen vuosikymmenen aikana terveyteen ja koulutukseen suunnattujen investointien lisäämisessä, mutta että joissakin tapauksissa lupauksia ei ole pidetty ja kehottaa näitä hallituksia laatimaan aikataulun niiden tavoitteiden saavuttamiselle, että vähintään 20 prosenttia hallituksen talousarvioista investoidaan koulutukseen ja että 15 prosenttia hallituksen talousarvioista investoidaan terveyteen;

32.   kehottaa tilintarkastustuomioistunta panemaan vuonna 2008 täytäntöön sitä kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen liittyvää sitoumusta koskevan tarkastuksen, että vuoteen 2009 mennessä 20 prosenttia kaikesta EU:n julkisesta kehitysavusta jaetaan perusterveydenhuoltoon ja perusasteen sekä toisen asteen koulutukseen;

Inhimillisenja sosiaalisen kehityksen prioriteetit

33.   korostaa, että on pidettävä etusijalla sen varmistamista, että "vaikeasti tavoitettavat" lapset – ne, jotka asuvat konfiktien koettelemissa epävakaissa valtioissa, jotka ovat vammaisia, asuvat syrjäisillä alueilla, kuuluvat pitkäaikaisesti köyhiin perheisiin tai perheisiin, jotka on syrjäytetty etnisen alkuperän perusteella – voivat käyttää oikeuttaan saada peruskoulutus;

34.   kehottaa EU:ta kiinnittämään kiireellisesti huomiota koulutukseen konfliktien koettelemissa epävakaissa valtioissa, jotka tällä hetkellä saavat vähemmän kuin viidenneksen maailmanlaajuisesta koulutusavusta huolimatta siitä, että niissä asuu yli puolet maailman lapsista, jotka jäävät vaille koulutusta, ja erityisesti kehottaa komission humanitaarisen avun pääosastoa (ECHO) toteuttamaan selkeät suuntaviivat ECHO:n koulutusavulle kriisitilanteissa;

35.   kehottaa EU:ta avustamaan maita kansallisen oppimistulosten seuraamisvalmiuden rakentamisessa sen varmistamiseksi, että laajennetun koulutukseen pääsyn kautta aikaansaadaan myös korkealaatuista koulutusta;

36.   pahoittelee sitä, että käytännöllisesti katsoen yksikään Afrikan maa ei edisty asianmukaisesti äitien ja lasten terveyttä koskevien vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa;

37.   panee merkille, että lapsikuolleisuuden alalla ollaan jääty jälkeen suhteessa muihin vuosituhattavoitteisiin huolimatta siitä, että saatavilla on yksinkertaisia, kustannuksiltaan alhaisia toimenpiteitä, jotka voisivat estää miljoonia kuolemia joka vuosi, ja korostaa, että suun kautta annettava rehydraatiohoito, hyönteiskarkottein käsitellyt vuodeverkot, rintaruokinta ja tavanomaiset antibiootit hengitysteiden sairauksia varten voisivat estää arviolta 63 prosenttia lasten kuolemista;

38.   katsoo, että terveydenhuollon perusrakenteet ansaitsevat vakaan ja pitkän aikavälin rahoitustuen kansallisista talousarvioista ja kansainvälisen avun kautta, jotta saataisiin aikaan tuloksia terveyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden osalta, esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähentämisessä lisäämällä immunisoinnin kattavuutta, vähentämällä äitien kuolleisuutta lisäämällä pätevien ammattilaisten saatavuutta, tukemalla uutta diagnostiikkaa ja hoitoja koskevaa tutkimusta ja kehitystä sekä näiden saatavuutta, tarjoamalla turvallista juomavettä ja puhtaanapitoa sekä kasvattamalla merkittävästi panostusta sen tavoitteen saavuttamiseen, että HIV/aidsin, malarian, tuberkuloosin ja muiden sairauksien ehkäisy, hoito ja tukipalvelut ovat vuoteen 2010 mennessä kaikkien saatavilla, mukaan lukien syrjäytyneet väestönosat ja tarttuville taudeille kaikkein altteimmat henkilöt;

39.   kehottaa kansainvälistä avunantajayhteisöä auttamaan kehitysmaita kehittämään ja panemaan täytäntöön laaja-alaisia terveysalan toimintaohjelmia, käyden käsiksi sellaisiin kysymyksiin kuten tarve turvata kestävä rahoitus terveysalan perusrakenteille ja palkoille, lisätä investointeja koulutukseen ja välttää korkeasti koulutettujen terveysalan työntekijöiden maastamuuton kautta tapahtuvaa liiallista "aivovuotoa";

40.   pitää myönteisenä AU:n terveysministerien konferenssin kolmannessa varsinaisessa istunnossa 9.–13. huhtikuuta 2007 annettua Johannesburgin julistusta terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisesta oikeudenmukaisuuden ja kehityksen edistämiseksi, sillä se on tärkeä aloite, jolla edistetään terveyttä koskevien vuosituhattavoitteiden saavuttamista; kehottaa EU:ta tukemaan AU:n jäsenvaltioita tähän julistukseen perustuvien ohjelmien täytäntöönpanossa;

41.   kehottaa painokkaasti EU:ta olemaan jatkossakin seksuaalisten oikeuksien ja lisääntymisterveyden tukemisen eturintamassa säilyttämällä ennallaan kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman täytäntöönpanon rahoituksen ja pahoittelee, että vaikka äitien kuolleisuusluvut ovat korkeimmat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, myös ehkäisyvalmisteiden käyttöaste on siellä maailman alhaisin (19 prosenttia), ja 30 prosenttia kaikista äitien kuolemista tässä maanosassa johtuvat vaarallisissa oloissa tehdyistä aborteista;

42.   huomauttaa, että YK.n suunnittelee uuden tavoitteen ottamista käyttöön yleisesti saatavilla olevia seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluja koskevan vuosituhattavoitteen 5 osalta, ja näin ollen panee merkille AU:n terveysministerien konferenssin erityisistunnossa 18.–22. syyskuuta 2006 hyväksytyn Maputon toimintasuunnitelman, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä -oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen (2007–2010) saattamista toimintavalmiiksi;

43.   korostaa kiireellistä tarvetta ryhtyä toimiin sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi sen kaikissa muodoissa, koska väkivalta vaikuttaa tyttöjen pääsyyn koulutukseen ja terveyspalveluihin ja on myös yksi suurimmista HIV-epidemiaa edistävistä voimista ja näin ollen merkittävä este suuremman sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiselle kehitysmaissa;

44.   kehottaa komissiota tehostamaan HIV/aidsin torjumista koskevaa sitoutumistaan kehitysmaissa ja varmistamaan, että kohtuuhintaiset ehkäisyresurssit ja -politiikat, antiretroviraaliset hoidot ja terveydenhoitopalvelut (perusrakenteet, henkilöstö ja lääkkeet), joilla pystytään vastaamaan kasvavaan kysyntään, ovat paremmin niiden henkilöiden saatavilla, joita tämä vitsaus pahimmin koettelee;

45.   panee merkille, että kaikki vuosituhattavoitteet ovat kriittisesti riippuvaisia HIV/aids-epidemian hillitsemisestä, ja pyytää komissiota antamaan etusijan tämän maailmanlaajuisen pandemian torjumiselle tukemalla tehostettua ja laaja-alaista toimintaa; huomauttaa, että toimien olisi taattava olemassa olevien ehkäisy- ja hoitokeinojen yleinen saatavuus sekä riittävät investoinnit monenlaisten ehkäisytekniikkojen kehittämiseen, mikrobisidit ja rokotteet mukaan lukien; kehottaa EU:ta edistämään alan laajennettua osallistumista, paremmin yhteensovitettuja tieteellisiä ponnisteluja sekä toimintalinjoja ja ohjelmia, jotka kiihdyttävät uusien rokotteiden ja mikrobisidien testaamista;

46.   kehottaa EU:ta lisäämään rahoitusta sen varmistamiseksi, että perustieteessä ja biolääketieteessä tapahtuva edistys johtaa uusien ja kohtuuhintaisten lääkkeiden, rokotteiden ja diagnostiikan kehittämiseen laiminlyödyille sairauksille, sekä tukemaan T&K:n kehittämisvaiheita ja turvaamaan sen, että laiminlyödyt väestönosat pääsevät käyttämään uusia tuotteita ja että samalla noudatetaan TRIPS-sopimuksen määräyksiä;

47.   kehottaa EU:ta tukemaan TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä WTO:n ministerikonferenssissa 9.–14. marraskuuta 2001 annetun Dohan julistuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että lääkkeet ovat kohtuuhintaisia niiden kehitysmaiden kohdalla, jotka toteuttavat Dohan julistuksen mukaisia toimia; edelleen kehottaa EU:ta tarjoamaan kehitysmaille teknistä apua patenttilainsäädäntöä koskevien, kansanterveyttä edistävien toimien täytäntöönpanemiseksi;

48.   korostaa tarvetta tarkastella laaja-alaisesti uudelleen käytössä olevia järjestelmiä, jotka eivät ratkaise lääkkeiden saatavuusongelmaa; tämä käsittää suositusten antamisen WTO:lle sen pakkolisenssien alaista lääkevientiä sääntelevien sääntöjen tarkistamiseksi, jotka tunnetaan elokuun 30. päivän päätöksenä;

49.   huomauttaa, että joidenkin arvioiden mukaan kaksi miljoonaa opettajaa ja neljä miljoonaa terveysalan työntekijää on rekrytoitava, jotta terveydestä ja koulutuksesta tehdään todellisuutta kaikille, ja 10 miljardia euroa on investoitava vuosittain korkealaatuisten opettajien ja terveysalan työntekijöiden koulutukseen ja palkkoihin;

50.   kehottaa köyhien maiden hallituksia asettamaan nykyisten terveydenhoitoalan työntekijöiden ja opettajien palkat kohtuulliselle tasolle yhteistyössä ammattiliittojen kanssa;

51.   kehottaa köyhien maiden hallituksia varmistamaan parlamentin ja kansalaisten osallistumisen julkisten palvelujen seurantaan ja helpottamaan kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistumista paikallisiin ja kansallisiin suunnittelu- ja rahoitusprosesseihin, myös tuenantajien kanssa allekirjoitettavien sopimusten yhteydessä;

52.   tähdentää, että aliravitsemus on yleistymässä eräissä maissa ja että arvioiden mukaan koko Afrikassa aliravitsemuksesta kärsivien lasten määrä nousee 3,7 miljoonalla vuoteen 2015 mennessä nykytilanteeseen verrattuna, ja kehottaa EU:ta tarkastelemaan uudelleen epäsuoria sijoituksia ja arvioimaan, käsitelläänkö niissä tehokkaasti aliravitsemuskysymystä;

53.   kehottaa kansainvälisten tuenantajien yhteisöä kaksinkertaistamaan uudelleen ponnistelunsa ja sovittamaan erityisiä politiikan aloja yhteen, jotta kroonisen nälän ongelma voidaan ratkaista ja elintarviketurva voidaan taata siten, että ne hyväksyvät kattavan lähestymistavan, jossa paneudutaan ongelman moninaisiin syihin; kehottaa hallituksia noudattamaan antamiaan sitoumuksia elintarvikkeita koskevan oikeuden kunnioittamisesta, suojelemisesta ja toteuttamisesta erityisesti huolehtimalla, että elintarvikkeita on kaikkien saatavilla;

54.   kehottaa EU:n tuenantajia käynnistämään viipymättä raportoinnin, jossa sovelletaan kansainvälisesti tunnustettuja ravitsemusindikaattoreita ja jossa käsitellään edistymistä elintarviketurvaa, turvaverkkoja, sosiaaliturvaa, hallintoa, vettä, hygieniaa ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa;

Avun laatu ja köyhyyteen kesittyvä kehitysyhteistyö

55.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan edellä mainittuja kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevia EU:n menettelysääntöjä varmistaakseen terveyden ja koulutuksen alan rahoituksen ja ohjelmien paremman koordinoinnin ja taatakseen tuen paremman kohdistamisen laiminlyötyihin ja tukea vailla oleviin maihin, kriisitilanteessa oleviin maihin ja epävakaisiin maihin;

56.   kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön sovitun edellä mainitun Pariisin julistuksen kehitysavun tehokkuudesta, ja tähdentää, että EU:n on tehostettava toimiaan molemminpuolisen vastuun, kumppanimaiden omavastuullisuuden, ja teknisen tuen uudistusten yhteydessä, koska kehitysapukomitean jäsenmaiden tulokset jäivät näillä kolmella alalla laihoiksi OECD:n äskettäin teettämässä Pariisin julistuksen täytäntöönpanoa koskevassa perustasotutkimuksessa;

57.   kehottaa EU:ta tukemaan kumppaneitaan niiden omien johtamisvalmiuksien kehittämiseksi kehityksen johdonmukaisessa hallinnoinnissa, koska tämä on edelleen keskeinen kysymys varmistettaessa maiden oikeutettu omavastuullisuus ja johto niiden omissa kehitysprosesseissa;

58.   uskoo, että mikrorahoitus on yksi tärkeimmistä köyhyyden torjumisen välineistä, koska se mahdollistaa köyhien oman aktiivisen osallistumisen;

59.   korostaa, että takeet tuottavasta ja laadukkaasta, asianmukaisen tulotason varmistavasta työstä ovat yksi pääasiallisista keinoista päästä köyhyydestä ja huolehtia naisten ja miesten voimaantumisesta;

60.   katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa on tarpeeni kiinnittää entistä enemmän huomiota tärkeisiin sukupuolikohtaisiin kysymyksiin ja lasten oikeuksiin, joita olisi pidettävä sekä perusoikeuksina että osana Cotonoun sopimuksen(8) mukaisesti ja muissa yhteyksissä sovellettavaa hallintotavan kriteeriä;

61.   pitää äskettäin käynnistettyä sukupuolten välistä tasa-arvoa kehityksen ja rauhan edistämisessä koskevaa EY:n ja YK:n kumppanuutta myönteisenä, koska sillä pyritään varmistamaan, ettei sukupuolinäkökulma jää sivuraiteelle Pariisin julistusta toteutettaessa ja uudelleen arvioitaessa;

62.   uskoo, että köyhyyden vähentämisstrategiat ja maakohtaiset strategiat voivat olla tärkeitä välineitä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi, mutta ne olisi laadittava ja pantava täytäntöön ja niitä olisi seurattava ja arvioitava yhteistyössä AKT-maiden ja jäsenvaltioiden parlamenttien, Euroopan parlamentin, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten kanssa ja niissä tulisi keskittyä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen;

63.   ilmaisee huolensa yhteisön ohjelmien joustamattomuudesta, joka rajoittaa painopistealoja jo ohjelmakierron alusta lähtien eikä salli uusien asioiden tukemista, vaikka kumppanimaiden hallitukset sitä suoraan pyytäisivät;

64.   korostaa, että kehitysyhteistyön pitkän aikavälin tavoitteena on oltava taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöä koskevan kestävän kehityksen edellytysten luominen; painottaa tässä yhteydessä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kasvualoitteita ja pk-yrityksiä koskevia tukitoimia on edistettävä tuottavuuden ja työllisyysasteen nostamiseksi;

65.   tähdentää ulkomaisten suorien sijoitusten suurta potentiaalia kehityksen, kestävän talouskasvun asiantuntemuksen, yrittäjyyden ja tekniikan siirtämisen sekä työpaikkojen luomisen kannalta; painottaa tässä yhteydessä avoimen, ennakoitavissa olevan ja suotuisan investointi-ilmapiirin, liike-elämää koskevan byrokratian minimoimisen, omistusoikeuden kunnioittamisen, kilpailun edistämisen ja vakaaseen makrotalouden politiikkaan pyrkimisen merkitystä;

66.   kehottaa avunantaja- ja avunsaajamaita antamaan tukensa vuosituhattavoitteiden täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevan tiedon laadun parantamiselle;

67.   kehottaa komissiota varmistamaan käytettäessä varoja infrastruktuuriin, että kaikissa hankkeissa keskitytään ensisijaisesti köyhyyden vähentämiseen;

68.   tunnustaa EU:n nykyisten rahastojen ja rahoitusvälineiden, kuten infrastruktuurin rahoitusvälineen, vettä koskevan rahoitusvälineen ja energiaa koskevan rahoitusvälineen merkityksen ratkaistaessa tärkeitä kysymyksiä;

69.   kehottaa EU:ta lujittamaan kumppanuussuhdetta kehitysmaiden kanssa ja kannustamaan molemminpuolista vastuullisuutta ja vastavuoroisia velvollisuuksia laatimalla ennakoitavia viitearvoja ja määräaikoja kehitysavun lisäämiselle, mikä helpottaisi avunsaajamaiden julkisia investointeja koskevaa suunnittelua;

70.   korostaa, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä kaikki keinot ja että tämä edellyttää mahdollisimman laajaa kumppanuutta sidosryhmien, erityisesti kehitysmaiden kansallisten parlamenttien, kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja yksityisten kumppanien kanssa;

71.   uskoo, että sopimukseen päästään laadittaessa Afrikan ja EU:n yhteistä strategiaa, joka koskee sitä perustavanlaatuista merkitystä, jota vuosituhattavoitteiden saavuttamisella vuoteen 2015 mennessä on;

Yleinen budjettituki

72.   kehottaa EU:ta ja kumppanimaita varmistamaan, että budjettituki annetaan aina alakohtaisena budjettitukena, jossa varat kohdennetaan tietylle alalle käytettäviksi köyhyyttä koskeviin tavoitteisiin, mittamaan politiikan tuloksia eikä talousarvion panoksia ja tuottoa sekä ottamaan käyttöön valvontamekanismeja ja -välineitä sen varmistamiseksi, että riittävä osuus yleisestä budjettituesta käytetään etenkin terveyden ja koulutuksen alan perustarpeiden tukemiseen, ja korostaa, että samalla on tuettava kapasiteetin kehittämistä ja että 0,5 prosenttia myönnetystä budjettituesta olisi varattava yksinomaan kansalaisyhteiskunnan vahtijoina toimiville tahoille;

73.   kehottaa EU:ta tukemaan yleisen budjettituen johdonmukaista hallinnointia eri täytäntöönpano- ja lainsäädäntöelimissä ja tukemaan parlamenttien, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten toteuttamaa budjettituen seurantaa sen varmistamiseksi, että budjettituen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen välillä vallitsee vahva ja selkeä yhteys;

74.   vaatii kansallisen parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista tehokkaaseen budjettiseurantaan toteuttamalla julkisten menojen jäljittämistä koskevia selvityksiä, joissa tulevaa ja lähtevää osuutta arvioidaan yksityiskohtaisesti OECD:n kehitysapukomitean kriteereiden perusteella;

75.   kehottaa EU:ta lisäämään suoran budjettituen osuutta sellaisia maita varten, jotka ovat osoittaneet noudattavansa hyvää hallintotapaa ja kunnioittavansa ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita;

76.   korostaa, että budjettituen yleisenä muotona on tuenantajien ja hallitusten välinen lyhyen aikavälin sopimus ja että harvat sopimukset ovat voimassa yli kolmen vuoden ajan, ja kehottaa tuenantajia vahvistamaan sitoumuksiaan mahdollisesti soveltamalla komission ehdottamia vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia, joiden sitoumukset ovat kuusivuotisia ja joilla päästään yhteisymmärrykseen ja selvyyteen siitä, milloin ja millä tavoin tuki voidaan keskeyttää;

77.   kehottaa maita keskittymään siihen, millaisia vaikutuksia yleisellä budjettituella on naisten tasa-arvoon ja sukupuolinäkökohtiin, koska rahoituksen yleinen lisääminen ei välttämättä auta ratkaisemaan eriarvoista saatavuutta ja naisten ja vammaisten kaltaisten syrjäytyneiden ryhmien tilannetta;

Hallinto

78.   muistuttaa, että Cotonoun sopimus muodostaa kehyksen EU:n ja AKT-maiden väliselle hallintokysymyksiä käsittelevälle vuoropuhelulle, ja kehottaa EU:ta vahvistamaan tätä kehystä sen sijaan, että se tuottaisi uusia aloitteita, strategioita ja politiikkoja;

79.   pitää valitettavana, että komission tiedonanto Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus ja hallintotapa: kohti yhdenmukaista lähestymistapaa Euroopan unionissa (KOM(2006)0421), jossa ehdotetaan budjettitukea kannustavana eränä, kutistaa vuosituhattavoitteet vain yhdeksi kaikkiaan kahdestakymmenestäkolmesta indikaattoreista, joista muut, kuten kaupan vapauttaminen terrorismia ja muuttoliikkeitä vastustava toiminta, ovat epärelevantteja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja katsoo, että hallintovälineessä olisi keskityttävä kumppanimaan sitoutumiseen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen;

80.   kehottaa painokkaasti komissiota hyödyntämään vuonna 2008 toteutettavan hallintotapojen uudelleenarvioinnin suomaa tilaisuutta kuunnella Euroopan ja Afrikan parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä jäsenvaltioiden ja Afrikan maiden hallitusten näkemyksiä ja mukauttamaan hallintoon sovellettavaa lähestymistapaa vastaavasti;

81.   muistuttaa kehitysmaiden hallituksia siitä, että laajalle levinnyt korruptio, kehno hallintotapa ja kyseenalaiset terveydenhuoltostrategiat haittaavat usein vuosituhattavoitteiden saavuttamista, ja korostaa, että köyhyyttä ei koskaan kyetä poistamaan, ellei sen aiheuttavia järjestelmävirheitä kyetä tunnistamaan, hoitamaan ja poistamaan;

82.   kehottaa kehitysmaita kohentamaan omaa vaurastumispotentiaaliaan järjestämällä talouden vapauttamista koskevia ohjelmia etenkin omistusoikeuksien alalla, koska näin vapautettaisiin kerralla huomattavasti pääomaa välittömiin investointeihin, mikä helpottaisi vuosituhattavoitteiden nopeampaa saavuttamista;

83.   kehottaa kaikkia kahden- ja monenvälisiä tuenantajia ja vientiluottolaitoksia kehittämään ennakkoedellytyksiä, jotka perustuvat siihen, että hallitukset ovat vastuussa kansalaisilleen, sekä kumppanuusjärjestelmän, jossa erityiskriteerien täyttäminen ja erityisesti tulovirtoja koskeva avoimuus asetetaan ehdoksi muun kuin humanitaarisen avun saamiselle;

Rauha ja turvallisuus

84.   muistuttaa, että rauha ja turvallisuus ovat ratkaisevia vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja kehottaa siksi painokkaasti EU:ta varmistamaan, että sen kehityspolitiikka vaikuttaa myönteisesti rauhanrakentamiseen;

85.   muistuttaa sitoumuksista, jotka koskevat konfliktinäkökohtien huomioon ottamista kaikilla EU:n politiikan aloilla ja kaikissa välineissä, kuten väkivaltaisten konfliktien ehkäisemistä koskevassa vuoden 2001 Göteborgin ohjelmassa esitettiin, ja kehottaa EU:ta toteuttamaan uusimmat konfliktien ehkäisemisvälineet, kuten EU:n pienaseita ja kevyitä aseita koskevan strategian, turvallisuusalan uudistamista koskevan EU:n poliittisen mekanismin ja aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevan EU:n yhteisen lähestymistavan;

86.   pitää myönteisenä, että 80 prosenttia maailman hallituksista on antanut tukensa asekauppaa säätelevälle sopimukselle, ja kehottaa painokkaasti EU:ta hoitamaan osansa sen varmistamisessa, että kansainvälinen ja oikeudellisesti sitova sopimus voi toteutua;

Kauppa

87.   kehottaa EU:ta omaksumaan johdonmukaisen linjan kauppa-, kalastus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan sekä yhteisen maatalouspolitiikan alalla, jotta vältetään suorat tai välilliset haitalliset vaikutukset kehitysmaiden taloudelle;

88.   korostaa, että kaupan avaaminen voi olla yksi merkittävimmistä talouskasvun vauhdittajista, mutta sitä on täydennettävä uudelleenjakamista koskevalla kotimaisella yhteiskuntapolitiikalla, jotta köyhyyttä voidaan vähentää;

89.   korostaa Dohan kehityskierroksen lupauksia sekä tarvetta sääntöihin perustuvalle, tasapuoliselle ja oikeudenmukaiselle kansainväliselle kauppajärjestelmälle, jonka avulla korjattaisiin maailmankaupan epätasapainoa etenkin Afrikan osalta, ja kehottaa EU:ta tekemään kaikkensa, jotta WTO:n neuvottelujen nykyinen pattitilanne saataisiin purettua;

90.   toteaa, että umpikujaan joutuneen Dohan kierroksen puheenjohtajan mukaan EU:n on ympäristöystävällisen sopimisen edistämiseksi leikattava kauppaa vääristäviä maatalouden vientitukiaan arviolta 70 prosentilla, ja että tukien ja tullien leikkaamisesta on päästävä sopimukseen, jotta neuvottelut voidaan saattaa päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä;

91.   pitää reilua kauppaa tärkeänä välineenä, jolla kehitetään kestävää kauppaa siten, että kehittyvän maailman tuottajat saavat kohtuullisen korvauksen; kehottaa komissiota vastaamaan oikeudenmukaista kauppaa ja kehitystä käsittelevään, ja reilun kaupan tukemista koskevan suosituksen sisältävään edellä mainittuun parlamentin päätöslauselmaan siten kuin päätöslauselman 1 ja 2 kohdassa on esitetty;

92.   kehottaa komissiota varmistamaan, että sen kauppasopimukset edistävät vuosituhattavoitteiden saavuttamista sen sijaan, että ne haittaisivat sitä; katsoo, että komission olisi varmistettava erityisesti, että talouskumppanuussopimuksia käytetään AKT-maiden kehittämiseen ja köyhyyden poistamiseen;

93.   uskoo, että lääkealaa koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat, jotka vaikuttavat TRIPS-sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviin kansanterveyteen ja lääkkeiden saatavuuteen, olisi jätettävä alhaisen tulotason maiden kanssa tehtävien talouskumppanuussopimusten ja muiden kahdenvälisten tai alueellisten sopimusten ulkopuolelle;

94.   uskoo, että kaikilla AKT-mailla on oltava kiistaton oikeus valita, laajennetaanko neuvotteluja muualle kuin tavaroiden kauppaan, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että teollis- ja tekijänoikeudet ja Singaporen kysymykset (kilpailupolitiikka, julkiset hankinnat ja investoinnit jätetään pois neuvottelupöydästä, jos AKT-maat eivät halua neuvotella niistä;

95.   kehottaa komissiota välttämään kaupan keskeyttämistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän kanssa, ja pyytää näin ollen komissiota varmistamaan että, jos talouskumppanuussopimuksia ei saada aikaan vuoden 2007 loppuun mennessä,  ryhdytään järjestelyihin epävarmuuden poistamiseksi AKT-kumppaneiden osalta; korostaa että tämä edellyttää sen takaamista, että talouskumppanuussopimusten neuvottelujen tuolloisesta vaiheesta riippumatta, AKT-valtiota koskevat EU:n markkinoille pääsyn ehdot ja edellytykset vastaavat nykyisiä, Cotonoun sopimuksessa sovittuja ehtoja ja edellytyksiä; pyytää komissiota selventämään kuinka tällaisiin järjestelyihin voidaan ryhtyä maastaviejien ja maahantuojien epävarmuuden poistamiseksi;

96.   ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin ja muiden tahojen äskettäiset selvitykset, jotka osoittavat, että vähiten kehittyneissä maissa toteutetulla laajalla kaupan vapauttamisella on vain vähän vaikutuksia kestävään ja konkreettiseen köyhyyden vähentämiseen ja että se on edistänyt kehitysmaiden ja etenkin Afrikan maiden kaupan rapautumista, kehottaa EU:ta käynnistämään pysyvän ja vilpittömän kampanjan, jolla lisätään aidosti vähiten kehittyneiden maiden vientikapasiteettia ja edistetään teknistä apua uusiin fysiosanitaarisien standardien, varallisuuslainsäädännön, liike-elämän taitojen ja lisäarvoa tuottavien ohjelmien yhteydessä;

97.   kehottaa komissiota mukauttamaan yhteistyö- ja kauppapolitiikkaansa mahdollisimman paljon, jotta kehitysmaiden hallitukset voisivat pitää yllä ja kehittää julkisia palveluja ja etenkin niitä palveluja, joilla taataan, että juomavesi, terveydenhuoltopalvelut, koulutus ja liikennemahdollisuudet ovat koko väestön saatavilla;

98.   kehottaa painokkaasti ottamaan täysimääräisesti huomioon, että AKT-maat ovat usein pitkälti riippuvaisia alkutuotteista, jotka ovat erittäin haavoittuvaisia hintojen heilahteluille ja tullien porrastukselle, ja korostaa kyseisten maiden jalostusteollisuuden ja pk-yritysten monimuotoisuuden ja kehittämisen merkitystä;

99.   tähdentää kauppaa koskevan kapasiteetin kehittämisen merkitystä ja EU:lta saatavan lisärahoituksen tarvetta, jotta AKT-maat voivat parantaa valmiuksiaan tarpeiden ja strategioiden yksilöintiin, alueellisesta integraatiosta neuvottelemiseen ja sen tukemiseen, monimuotoistumiseen ja vapauttamisvalmisteluihin tuotantoa, toimituksia ja kaupan kapasiteettia tehostamalla ja kompensoimalla mukautuskustannuksia sekä lisäämällä niiden houkuttelevuutta investointien kannalta;

100.   kehottaa komissiota lisäämään kauppaan kytkeytyvää apua köyhimpien maiden kapasiteetin kehittämisen auttamiseksi, mikä on välttämätöntä, jotta ne voivat selviytyä markkinoiden vapautumisen aiheuttamasta kilpailun lisääntymisestä;

Ilmastonmuutos

101.   kehottaa painokkaasti EU:ta säilyttämään johtavan asemansa kestävään ja niukkahiiliseen kehitykseen sovellettavien ympäristöystävällisempien ja tehokkaampien lähestymistapojen edistämisessä;

102.   huomauttaa, että kehitysmaiden köyhät yhteisöt ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksesta, mutta ne tulevat kärsimään pahimmin sen vaikutuksista; kehottaa EU:ta myöntämään riittävästi määrärahoja auttaakseen kehitysmaita sopeutumaan merenpinnan nousuun, ja äärimmäisten sääolosuhteiden, kuten kuivuuden, rajumyrskyjen, tulvien jne. voimistumiseen ja yleistymiseen sekä seuraamaan terveyttä, elintarviketuotantoa ja vettä koskevia ongelmia, jotka saattavat vaarantaa kehityksen ja johtaa laajan mittakaavan muuttoliikkeisiin ja turvallisuusuhkiin;

103.   kehottaa EU:ta kohdentamaan merkittävästi määrärahoja siihen, että köyhät maat voivat sopeutua ilmastonmuutokseen, ja korostaa, että rahoja ei voida yksinkertaisesti kanavoida nykyisistä kehitysapubudjeteista, ja uskoo lisäksi, että merkittävä osa Euroopan päästökauppajärjestelmän ja hiiliveron avulla saaduista tuloista olisi käytettävä puhtaan kehityksen rahoittamiseen kehitysmaissa;

104.   korostaa, että sopeutumista ei pidä käsitellä pelkästään humanitaarisena kysymyksenä tai ensisijaisena asiana pelkästään ilmastonmuutossopimuksen yhteydessä; tähdentää, että riskien vähentämistä ja muuttuvan ilmaston kestämistä koskevat toimet on sisällytettävä laajempaan kehitysohjelmaan sekä köyhyyden vähentämisstrategioihin ja maakohtaisiin strategioihin;

105.   myöntää, että puhtaan tekniikan alalla perittävät teollis- ja tekijänoikeuksien lisenssimaksut saattavat estää tämän tekniikan siirtämisen kehitysmaihin; korostaa, että teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden on kehitettävä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia kumppanuuksia, jotta voidaan torjua energianiukkuutta ja varmistaa kestävä kehitys sekä varmistaa omistusoikeuksien kunnioittaminen samalla kun helpotetaan tekniikan siirtoja;

106.   korostaa, että vaikka vuosituhatjulistuksessa ei käsitellä erityisesti energia-asioita, nykyaikaisten energiapalvelujen tarjoaminen köyhille on ratkaiseva ennakkoedellytys vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle; korostaa, että monissa kehitysmaissa vallitsevat erinomaiset olosuhteet uusiutuvien energialähteiden käyttötekniikan kannalta, millä voidaan reagoida tehokkaasti paisuviin öljykustannuksiin ja täyttää energiatarpeet lisäämättä haitallisia ilmastovaikutuksia; pitää valitettavana, että EU on kohdentanut riittämättömästi määrärahoja energianiukkuudesta aiheutuvan haasteen ratkaisemiseen; tähdentää siksi, että apua on lisättävä samoin kuin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan tekniikkaan tehtävien yksityisinvestointien tukemista;

Vuosituhtattavoitteiden jälkeinen ohjelma

107.   korostaa, että mikäli vuosituhattavoitteet saavutetaan, köyhyydessä elävien ihmisten osuus puolittuu vuosikymmenen aikana, mikä on valtava saavutus, mutta siitä huolimatta sadat miljoonat kaikkein köyhimmät ja haavoittuvimmat ihmiset olisivat edelleen kroonisen köyhyyden loukussa;

108.   kehottaa EU:ta vahvistamaan määrärajan köyhyyden poistamista vuoden 2015 jälkeen koskevasta strategiasta sopimiselle;

o
o   o

109.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Parlamenttien väliselle liitolle, Yhdistyneille Kansakunnille sekä OECD:n kehitysapukomitealle.

(1) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (2) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (3) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475. (4) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (5) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0043. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0320. (8) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus (EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3), sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna AKT–EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22).