Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkia näkökohtia koskevasta YK:n konferenssista 15. maaliskuuta 2001(1), pienaseista 15. marraskuuta 2001(2), pienaseiden laittoman kaupan torjuntaa koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien ohjelman täytäntöönpanosta 19. kesäkuuta 2003(3) ja pien- ja kevytaseista 26. toukokuuta 2005(4) antamansa päätöslauselmat sekä vuosittaiset päätöslauselmansa aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen täytäntöönpanosta,

–   ottaa huomioon pienaseista ja kevytaseista 15. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman(5), jossa kansainvälistä yhteisöä kehotettiin käynnistämään välittömästi vuonna 2006 pidettävän YK:n toimintaohjelman tarkistamiskokouksen jälkeen YK:n puitteissa kansanvälistä asekauppaa koskevaan sopimukseen ('asekauppasopimus') tähtäävät neuvottelut asekaupan sääntelyä koskevan, oikeudellisesti sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen luomiseksi,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   pitää myönteisenä YK:n yleiskokouksen 6. joulukuuta 2006 hyväksymää päätöslauselmaa A/RES/61/89, joka merkitsi asekauppasopimukseen tähtäävän prosessin muodollista alkamista, ja panee merkille ylitsevuotavan tuen, jota kyseinen päätöslauselma sai 153 valtiolta, mikä osoittaa vahvaa maailmanlaajuista poliittista sitoutumista siihen, että on tullut aika lopettaa vastuuton asekauppa,

B.   ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri on ensimmäisenä tehtävänään selvittämässä YK:n jäsenten näkemyksiä kattavan, oikeudellisesti sitovan välineen toteutettavuudesta, soveltamisalasta ja alustavista kriteereistä yhteisten kansainvälisten standardien laatimiseksi tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoja varten,

C.   ottaa huomioon, että noin sata hallitusta on esittänyt näkemyksensä ja että YK:n aseriisunnasta vastaava osasto on ilmoittanut, että vaikka vain 20. kesäkuuta 2007 mennessä jätetyt kannanotot sisällytetään YK:n pääsihteerin raporttiin, joka esitellään YK:n yleiskokouksen aseistariisuntaa ja kansainvälistä turvallisuutta käsittelevälle ensimmäiselle komitealle lokakuussa 2007, 20. kesäkuuta 2007 päättyvästä määräajasta myöhästyvien valtioiden kannanotot voidaan silti sisällyttää raporttiin erillisinä lisäyksinä,

D.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa YK:n yleiskokouksen 6. joulukuuta 2006 hyväksymässä päätöslauselmassa YK:n pääsihteeri niin ikään valtuutetaan perustamaan kansallisten asiantuntijoiden ryhmä tutkimaan vuodesta 2008 alkaen kattavan, oikeudellisesti sitovan välineen toteutettavuutta, soveltamisalaa ja alustavia kriteerejä yhteisten kansainvälisten standardien laatimiseksi tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoja varten,

E.   katsoo, että kuulemisprosessin myönteinen lopputulos on ratkaisevan tärkeää pohjan luomiseksi tuleville asekauppasopimusta koskeville neuvotteluille,

F.   toistaa, että siihen saakka, kunnes neuvottelut on saatu menestyksekkäästi päätökseen, vastuuton asekauppa aiheuttaa edelleenkin kohtuutonta inhimillistä kärsimystä ja pahentaa aseellisia konflikteja, epävakautta, terrorismia, huonoa hallintoa ja korruptiota sekä vakavia oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia ja heikentää kestävää kehitystä,

G.   on ehdottomasti sitä mieltä, että neuvottelujen tuloksia odotettaessa valtioiden ei pidä sallia sitä, että aiemmin käyttöön otetut asevientikiellot sivuutetaan ja että aseellisten selkkausten osapuolet ja häikäilemättömät asekauppiaat pitävät niitä pilkkanaan,

H.   pitää myönteisinä ja tukee käynnissä olevia kansalaisyhteiskunnan kampanjoita,

1.   kehottaa kaikkia niitä 153 valtiota, jotka äänestivät edellä mainitun YK:n yleiskokouksen 6. joulukuuta 2006 hyväksymän päätöslauselman puolesta ja joiden joukossa olivat kaikki EU:n jäsenvaltiot, lähettämään asekauppasopimusta puoltavat kannanottonsa viipymättä YK:n pääsihteerille;

2.   kehottaa painokkaasti neuvostoa laatimaan toimintaohjelman käyttäen erilaisia kansainvälisiä foorumeja, kuten Natoa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä (Etyj) sekä AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta, kannustaakseen valtioita lähettämään kannanottonsa;

3.   kehottaa painokkaasti kaikkia valtioita korostamaan kannanotoissaan sitä, että asekauppasopimukseen pitäisi sisällyttää nykyiset asekauppaa koskevat kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteet ja varsinkin sellaiset velvoitteet, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin ja humanitaariseen oikeuteen;

4.   suosittaa voimakkaasti, että valtiot perustavat kannanottonsa seuraaviin seikkoihin, jotta asekauppasopimus olisi tehokas:

5.   kehottaa valtioita tukemaan kansallisten asiantuntijoiden ryhmän työskentelyä ja osallistumaan siihen, jotta varmistetaan sen merkittävä edistys tarkoituksenmukaisen asekauppasopimuksen laadinnassa;

6.   on vakuuttunut siitä, että asekauppasopimuksen onnistuminen riippuu ratkaisevalla tavalla suuremmasta avoimuudesta ja uudesta tahdosta vaihtaa asekauppaa koskevia tietoja loppukäyttäjiä koskevat tiedot mukaan lukien ja että tämä edellyttää tiettyjen mekanismien, kuten YK:n tavanomaisten aseiden rekisterin parannetun version käyttöä kompensoivien ja vastavuoroisten takeiden luomiseksi maailmanlaajuisesta avoimuudesta;

7.   kehottaa kaikkia valtioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä siihen saakka, kunnes asekauppaa koskeva sopimus hyväksytään, jotta saadaan loppumaan vastuuton aseiden, ammusten ja kaikentyyppisten niihin liittyvien sotilas- ja turvallisuustarvikkeiden, komponentit ja kaksikäyttöiset välineet mukaan lukien, välittäminen ja kuljettaminen sekä kyseisten ulkomaisten tuotteiden kauppa ja tuontilupien antaminen sellaisille osapuolille, jotka on asetettu kansainväliseen asevientikieltoon tai jotka syyllistyvät jatkuvasti kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavaan rikkomiseen;

8.   kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita saattamaan osaksi kansallista lainsäädäntöään aseiden välityksen valvonnasta 23. kesäkuuta 2003 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2003/468/YUTP(6) määräykset vastuuttoman aseiden välityksen lopettamiseen pyrkivien toimien tehokkuuden maksimoimiseksi;

9.   tuomitsee järjestelmällisesti ase- ja ammuskaupan, joka on vastoin YK:n turvallisuusneuvoston asevientikieltoja, ja toteaa, että kyseisten tarvikkeiden kuljettaminen tapahtuu pääsääntöisesti ilmateitse; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään muiden valtioiden kanssa kyseisellä alalla; kehottaa toimivaltaisia kansainvälisiä järjestöjä ja asianomaisia alueellisia järjestöjä suosittelemaan yhteistyössä lentoliikenneteollisuuden kanssa asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, Naton pääsihteerille, Etyj:lle, Afrikan unionille, pienaseita ja kevytaseita käsittelevälle parlamentaariselle foorumille, parlamenttien välisen liiton yleiskokoukselle sekä kansalaisjärjestöjen ryhmälle, joka tunnetaan asekauppaa koskevan sopimuksen ohjausryhmänä.

(1) EYVL C 343, 5.12.2001, s. 311. (2) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 587. (3) EUVL C 69 E, 19.3.2004, s. 136. (4) EUVL C 117 E, 18.5.2006, s. 230. (5) EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 496. (6) EUVL L 156, 25.6.2003, s. 79.