Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan 1 ja 2 kohdan,

–   ottaa huomioon pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1. joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY(1),

–   ottaa huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY(2),

–   ottaa huomioon niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18. helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003(3),

–   ottaa huomioon turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27. tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY(4),

–   ottaa huomioon 4. ja 5. marraskuuta 2004 hyväksytyn Haagin ohjelman,

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2005 hyväksymänsä kannan luonnoksesta neuvoston direktiiviksi pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista(5),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon käytännön yhteistyön lujittamisesta – Uudet rakenteet, uudet lähestymistavat: päätöksenteon laadun parantaminen yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä (KOM(2006)0067),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa koskevien Euroopan yhteisön perustamissopimuksen IV osaston määräysten mukauttamisesta oikeussuojan tehostamiseksi (KOM(2006)0346),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0182/2007),

A.   katsoo, että kansainvälisiä yleissopimuksia ja Euroopan yleissopimusta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi on täysin kunnioitettava ja on taattava, että turvapaikanhakijoiden palauttamiskieltoa koskevaa periaatetta noudatetaan aina,

B.   ottaa huomioon, että yhteisen turvapaikkajärjestelmän käyttöönoton ensimmäinen vaihe päätettiin hyväksymällä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan 1 kohdassa määrätyt neljä välinettä; ottaa huomioon, että on ratkaistava olemassa olevat poliittiset ja tekniset vaikeudet, jotta päästään Euroopan unionin turvapaikkajärjestelmän toiseen vaiheeseen, jonka tavoitteena on ottaa käyttöön yhteinen turvapaikkamenettely sekä turvapaikkaan tai toissijaiseen suojeluun oikeutettujen henkilöiden yhdenmukainen asema; pitää toivottavana, että tämän vaiheen päättämiseksi asetettua määräaikaa (2010) noudatetaan,

C.   ottaa huomioon, että se on jo asettunut kannattamaan neuvoston direktiivissä 2004/83/EY esitettyä "pakolaisen" määritelmää, jota käytetään myös tässä mietinnössä,

D.   ottaa huomioon, että direktiivien hyväksyminen on vasta ensimmäinen askel yhteisten normien täytäntöönpanossa ja että tämän vaiheen jälkeen yhteisön tasolla hyväksytyt säännökset on pantava asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että komission suorittama täytäntöönpanon valvonta on erittäin tärkeää ja että tähän tehtävään on osoitettava asianmukaiset määrärahat,

E.   ottaa huomioon, että tähän mennessä turvapaikka-asioiden alalla hyväksytyissä välineissä on kyse vain vähimmäisvaatimuksista ja että on päästävä eroon taipumuksesta pyrkiä pienimpään yhteiseen nimittäjään, jotta voidaan välttää alhaisimman tason saavuttamista koskeva kilpailu, joka heikentää suojelua sekä vastaanoton, menettelyjen ja suojan laatua,

F.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kehotti 4. ja 5. marraskuuta 2004 hyväksytyssä Haagin ohjelmassa neuvostoa ja komissiota perustamaan käytännön yhteistyön helpottamiseksi sopivia rakenteita, joihin turvapaikkakysymyksistä vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset osallistuvat, sekä katsoo, että kyseisen käytännön yhteistyön sekä tiedonvaihdon ja parhaiden käytäntöjen vaihdon tehostaminen muodostaa tärkeän välineen yhteisen turvapaikkamenettelyn ja yhdenmukaisen aseman saavuttamiseksi,

G.   katsoo, että vastavuoroisen luottamuksen vahvistaminen on yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomisen kulmakivi; katsoo, että käytännöllinen ja säännöllinen yhteistyö jäsenvaltioissa eri hallintotasoilla on paras tapa tällaisen luottamuksen saavuttamiseksi; toteaa, että vastavuoroisen luottamuksen lujittaminen on tarpeen, jotta voidaan taata laatu ja lisätä turvapaikkamenettelyjä koskevaa yleistä luottamusta, mikä helpottaa vähemmän kiistanalaisen ja tehokkaamman menettelyn toteuttamista,

H.   ottaa huomioon erityisesti sen, että turvapaikkapolitiikan tehokas täytäntöönpano edellyttää useita täydentäviä tavoitteita, kuten päätöksenteon laadun parantaminen, turvapaikkahakemusten nopea ja varma käsittely sekä alkuperämaissa ja kauttakulkumaissa järjestettävät tiedotuskampanjat, joissa kerrotaan mahdollisuuksista lailliseen maahanmuuttoon, pakolaisaseman tai humanitaarisen suojelun saamisen ehdoista, ihmiskauppaan liittyvistä vaaroista etenkin naisten ja ilman saattajaa liikkuvien alaikäisten tapauksessa, ja sekä laittoman maahanmuuton että pakolaisaseman epäämisen seurauksista,

I.   katsoo, että turvapaikkahakemusten käsittelyn laadun parantamiseksi ja siten oikeudenkäyntien määrän ja menettelyjen viivästymisen vähentämiseksi voi olla mielekästä hakea apua järjestöiltä, kuten UNHCR:ltä, joka on kehittänyt menetelmän tukemaan viranomaisia päätöksenteon laadun parantamisessa (Quality Initiative),

J.   ottaa huomioon, että on tuettava yhtenäisen menettelyn käyttöönottamista viivästysten välttämiseksi ja siten menettelyn tehokkuuden parantamiseksi käytännössä, kuten oikeus- ja sisäasioiden neuvosto 27. ja 28. huhtikuuta 2006 totesi,

K.   ottaa huomioon, että vaikka Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen toteutetuilla turvapaikkoja koskevilla toimenpiteillä on yhteinen perusta, jäsenvaltiot toteuttavat vieläkin toimia tai tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat toisiin jäsenvaltioihin erityisesti kansainvälisen suojelun myöntämisen osalta,

L.   ottaa huomioon, että direktiivin 2005/85/EY 29 artiklassa säädetään menettelystä, jonka avulla laaditaan yhteinen vähimmäisluettelo turvallisiksi alkuperämaiksi katsotuista kolmansista valtioista; panee merkille, että kyseistä luetteloa ei ole vieläkään laadittu, ja toisaalta sitä, että neuvosto ei ottanut huomioon Euroopan parlamentin näkemystä hyväksyessään kyseisen direktiivin, minkä vuoksi direktiivin 2005/85/EY kumoamista koskeva kanne on parhaillaan vireillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa (tuomioistuin); ottaa huomioon, että tällainen luettelo olisi hyväksyttävä yhteispäätösmenettelyssä; ottaa huomioon, että maan ottaminen luetteloon ei automaattisesti merkitse sitä, että kyseisestä maasta tulevilta turvapaikanhakijoilta evättäisiin turvapaikka, vaan kaikki hakemukset käsitellään tapauskohtaisesti noudattaen 28. heinäkuuta 1951 annettua pakolaisasemaa koskevaa Geneven yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 31. tammikuuta 1967 annetulla New Yorkin pöytäkirjalla (Geneven yleissopimus),

M.   pitää valitettavana, että neuvosto ei ole pitänyt tarpeellisena yhteispäätösmenettelyn soveltamista turvallisia kolmansia valtioita koskevan luettelon laatimiseen; odottaa kiinnostuneena tuomiota, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antaa tässä asiassa,

N.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on oltava korkealaatuisia tietoja alkuperämaiden senhetkisestä vaaratilanteesta, jos ne haluavat taata luotettavat ja oikeudenmukaiset menettelyt, joilla taataan turvapaikanhakijoiden oikeudet,

O.   katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta ja väkivallalla uhkaaminen rikkovat oikeutta elämään, turvallisuuteen, vapauteen, ihmisarvoon sekä fyysiseen ja emotionaaliseen koskemattomuuteen ja ovat vakava uhka tällaisen väkivallan uhrien fyysisen ja henkisen terveyden kannalta,

P.   ottaa huomioon, että vaikka on olemassa teknisiä ja poliittisia ongelmia, jotka haittaavat alkuperämaita koskevien arkaluonteisten tietojen jakamista, viime kädessä on varmasti luotava yhteinen alkuperämaita koskeva tietokanta, jotta kaikki menettelyyn osallistuvat henkilöt voivat käyttää samoja tietoja käsitellessään yksittäistä hakemusta,

Q.   ottaa huomioon, että päätöksentekomenettelyjen parantaminen edellyttää päätöksiä tekevien viranomaisten koulutustason nostamista,

R.   ottaa huomioon, että menettely, joka parhaiten antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden taata yhteisön lainsäädännön yhtenäisyys, on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa määrätty ennakkoratkaisumenettely, ja että kyseisen menettelyn olennainen osa on periaate, jonka mukaan kukin kansallinen tuomioistuin voi pyytää tuomioistuimelta ennakkoratkaisua; ottaa kuitenkin huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 68 artiklassa määrätyn poikkeuksen takia tuomioistuin voi valitettavasti tulkita turvapaikkoja koskevia päätöksiä vain, jos ylimmän oikeusasteen kansallinen oikeus sitä pyytää,

1.   pitää myönteisenä käytännön yhteistyön lujittamiseksi yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä toteutettuja toimia; katsoo, että menettelyjen ja päätösten laadun parantaminen on sekä jäsenvaltioiden että turvapaikanhakijoiden etujen mukaista;

2.   toistaa, että tarvitaan proaktiivista yhteistä EU:n turvapaikkapolitiikkaa, joka perustuu velvollisuuteen ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja noudattaa palauttamiskiellon periaatetta; muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että ratkaisevan tärkeä tekijä on vahva yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jolla tuetaan demokratiaa ja perusoikeuksia ja taataan ne;

3.   korostaa jälleen kerran, että yhteisen turvapaikkajärjestelmän lopullisena tavoitteena on oltava laadukas suojelu, yksittäisten turvapaikkahakemusten laadukas käsittely sekä laadukkaat menettelyt, jolloin päätökset ovat perusteltuja ja oikeudenmukaisia; muistuttaa, että päätöksenteon laadun parantamisen on merkittävä sitä, että suojelua tarvitsevat henkilöt voivat saapua EU:hun turvallisesti ja saada turvapaikkahakemuksensa käsiteltyä asianmukaisella tavalla, sekä sitä, että ihmisoikeuksien ja pakolaislainsäädännön kansainvälisiä standardeja kunnioitetaan täysin etenkin palauttamiskiellon osalta;

4.   tuomitsee komission selvästi riittämättömät mahdollisuudet valvoa turvapaikkaa koskevien eri direktiivien täytäntöönpanoa ja kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita auttamaan komissiota kyseisessä tehtävässä esittämällä komissiolle säännöllisesti vastaavuustaulukon, jossa esitetään tarkasti mitä toimia on toteutettu kyseisten direktiivien minkä säännöksien panemiseksi täytäntöön;

5.   kehottaa neuvostoa ja komissiota pyrkimään siihen, että kaikissa jäsenvaltioissa otetaan käyttöön yhtenäinen menettely, joka mahdollistaa oikeudenmukaisen ja tehokkaan päätöksenteon, jotta varmistetaan, että pakolaisasema myönnetään mahdollisimman nopeasti kaikille, joilla on siihen oikeus;

6.   muistuttaa, että kansainvälisen suojelun ja erityisesti toissijaisen suojelun myöntämisen ehdoissa ja menettelyissä on jäsenvaltiokohtaisia eroja ja että "asylum shopping' -ilmiö säilyy ongelmana niin kauan, kuin voimassa olevat turvapaikkaa koskevat säännökset perustuvat vähimmäisvaatimuksiin ja pienimpään yhteiseen nimittäjään;

7.   korostaa, että yksi turvapaikka-alalla käyttöön otettujen välineiden tavoitteista on hillitä turvapaikanhakijoiden liikkumista EU:n valtiosta toiseen; kehottaa siksi painokkaasti jäsenvaltioita toteuttamaan käytännön toimenpiteitä, jotta niiden turvapaikkapolitiikkojen lähentämisessä voidaan päästä mahdollisimman pitkälle;

8.   katsoo, että yhtenä EU:n turvapaikkajärjestelmään tarvittavista parannuksista olisi pidettävä sitä, että jaetaan solidaarisuuden nimissä tasaisemmin taakka, joka kohdistuu erityisesti EU:n ulkorajoilla sijaitseviin jäsenvaltioihin, ja odottaa jo nyt kiinnostuneena komission arviota Dublin II -asetuksesta sekä mahdollisia ehdotuksia tällä alalla;

9.   katsoo, että on kiinnitettävä huomiota siihen, että pakolaisaseman myöntämisestä vastaavilla viranomaisilla on asianmukainen koulutus, joka perustuu eurooppalaiseen koulutussuunnitelmaan siten, että otetaan mahdollisesti käyttöön pakollisia pätevyysvaatimuksia tai pakollista koulutustasoa koskeva järjestelmä;

10.   kehottaa toteuttamaan alkuperä- ja kauttakulkumaissa tiedotuskampanjoita, joissa mahdollisille turvapaikanhakijoille kerrotaan laittoman maahanmuuton riskeistä ja seurauksista siinä tapauksessa, että pakolaisasemaa ei myönnetä, sekä mahdollisuuksista lailliseen maahanmuuttoon ja turvapaikan hakemiseen perustelluissa tapauksissa, samoin kuin ihmiskauppaan liittyvistä vaaroista erityisesti naisten ja ilman saattajaa liikkuvien alaikäisten tapauksessa;

11.   vaatii, että sen jälkeen kun kaikki oikeussuojakeinot on käytetty, ne toimenpiteet, joita sovelletaan henkilöihin, jotka eivät ole saaneet pakolaisasemaa tai joilta pakolaisasema on evätty, on toteutettava nopeasti ja oikeudenmukaisesti siten, että kotiutettavien henkilöiden ihmisarvoa ja perusoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti; kehottaa lisäksi tässä yhteydessä määrittelemään mahdollisimman pian EU:n kotiuttamismenettelyn;

12.   vaatii, että pakolaisaseman tai humanitaarista suojelua saaneisiin henkilöihin sovellettavat toimenpiteet toteutetaan nopeasti ja oikeudenmukaisesti, jotta voidaan edistää asiamukaisia elinolosuhteita, tehokasta integroitumista sosiaaliseen ja poliittiseen elämään sekä aktiivista yhteistä osallistumista vastaanottavassa yhteiskunnassa tehtäviin päätöksiin;

13.   kehottaa komissiota ratkaisemaan mahdollisimman pian alkuperämaita koskevan yhteisen tietokannan käyttöönottoon liittyvät tekniset ja poliittiset ongelmat; katsoo, että EU:n tietokannan olisi toimittava avoimena järjestelmänä, jotta kaikki menettelyyn osallistuvat voivat käyttää samoja tietoja käsitellessään yksittäistä hakemusta; toivoo, että monikielisyyden ongelmaan löydetään käytännön ratkaisu;

14.   panee merkille, että edellinen komissio pyrki direktiivin 2005/85/EY 29 artiklan mukaisesti laatimaan luettelon turvallisista alkuperämaista, mutta muistuttaa toisaalta siitä, että kyseistä direktiiviä vastaan nostettiin tuomioistuimessa kumoamiskanne, minkä vuoksi tällaisen luettelon laatiminen on tällä hetkellä keskeytetty; ja kehottaa neuvostoa ottamaan huomioon nämä keskenään ristiriitaiset elementit ja tekemään päätökset niiden mukaan; korostaa lisäksi, että turvallisen kolmannen maan käsite ei vapauta jäsenvaltioita niillä kansainvälisen oikeuden mukaisesti olevista velvoitteista, erityisesti Geneven yleissopimuksen määräyksistä, jotka koskevat palauttamattomuuden periaatetta ja kunkin turvapaikkahakemuksen tapauskohtaista arviointia;

15.   katsoo, että turvapaikkaa koskevien toimien käytännön yhteistyön koordinoinnin on säilyttävä komissiolla, jolla on oltava käytössään riittävästi määrärahoja; kehottaa komissiota kannattamaan tätä vaihtoehtoa kertomuksessa, jonka se antaa vuoden 2008 alussa toimien ensimmäisen vaiheen edistymisestä, sekä perustelemaan, miksi se pitää eurooppalaisen tukitoimiston kaltaista uutta rakennetta tarpeellisena, jos se valitsee toisen vaihtoehdon; katsoo, että kustannus-hyötysuhde olisi otettava huomioon; katsoo, että jos komissio aikoo perustaa eurooppalaisen tukitoimiston, se olisi tiukasti velvoitettava takaamaan sen avoimuus ja vastuunalaisuus;

16.   vaatii jäsenvaltioita tekemään täysimääräisesti yhteistyötä UNHCR:n kanssa, antamaan sille tarvittavaa tukea ja toteuttamaan "Quality Initiative" -aloitteen ja julkaisemaan aloitteen tulokset, jotta ihmiset tutustutetaan kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn parhaisiin käytäntöihin ja jotta heitä kannustetaan käyttämään niitä;

17.   ei pidä hyväksyttävänä, että turvapaikanhakijoita pidetään olosuhteissa, jotka merkitsevät heidän vapautensa riistoa;

18.   korostaa tarvetta perustaa vastaanottokeskuksia, joissa on erilliset rakenteet perheitä, naisia ja lapsia varten sekä riittävät rakenteet ikääntyneitä ja vammaisia turvapaikanhakijoita varten; kehottaa arvioimaan vastaanotto-olosuhteet direktiivin 2003/9/EY täytäntöönpanon yhteydessä; korostaa tässä yhteydessä, että uuden Euroopan pakolaisrahaston tarjoamat mahdollisuudet pitäisi hyödyntää täysimääräisesti;

19.   on tyytyväinen komission aikeisiin tukea kovien paineiden alla olevia jäsenvaltioita, jotta ne voivat ratkaista turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ja turvapaikkahakemusten käsittelyyn liittyvät ongelmat; pitää erityisen tervetulleena ehdotusta, jonka mukaan lähetetään asiantuntijaryhmiä, jotka koostuvat eri jäsenvaltioista tulevista jäsenistä;

20.   korostaa, että komissio on velvollinen valvomaan turvapaikka-asioita koskevien direktiivien soveltamista ja että sillä tätä varten käytettävissä olevat voimavarat ovat tällä hetkellä aivan riittämättömät näin laajan tehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen; katsoo, että kyseessä on unionin uskottavuus tällä alalla ja yhteisen turvapaikkapolitiikan tulevaisuus;

21.   kehottaa komissiota helpottamaan Euroopan pakolaisrahaston ja Argo-ohjelman (unionin ulkorajojen sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alan hallinnollisen yhteistyön toimintaohjelma) kaltaisten rahoitusvälineiden käyttöä, jotta jäsenvaltiot voivat saada viipymättä varoja hätätilanteissa;

22.   muistuttaa, että turvapaikkapolitiikkaa koskeva yhteisön lainsäädäntö vaatii koko unionissa yhdenmukaista tulkintaa ja soveltamista; katsoo, että turvapaikkapolitiikan yhdenmukaistaminen helpottuu ja nopeutuu, jos tuomioistuin voi nykytilanteesta poiketen ottaa käsiteltäväksi muidenkin kuin ylimpien kansallisten oikeusasteiden asioita; kehottaa neuvostoa siksi palauttamaan tuomioistuimelle ennakkoratkaisujen alalla tuomioistuimelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen IV osaston mukaisesti myönnetyn täyden toimivallan; panee tyytyväisenä merkille tuomioistuimen arviointiasiakirjan, joka koskee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevien ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyä(6) ja kannustaa keskustelemaan sellaisen menettelyn tarpeesta, joka on mukautettu turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevien asioiden erityisluonteeseen;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13. (2) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12. (3) EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1. (4) EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18. (5) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 46. (6) Neuvoston asiakirja 13272/06.