Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. kesäkuuta 2007 kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön (2006/2048(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (KOM(2006)0744) ja yhteenvedon ja vertailevan analyysin kuluttajansuojaa koskevasta yhteisön lainsäädännöstä (EU Consumer Law Compendium – Comparative Analysis)(1),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentissa 24. tammikuuta 2007 järjestetyn julkisen kuulemistilaisuuden ja siinä esitetyt asiantuntijoiden laatimat tutkimukset kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 ja 153 artiklan,
– ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman aiheesta Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet(2) ja 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta(3),
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön voimassa olevan kuluttajansuojaa, sähköistä kaupankäyntiä ja tietoyhteiskunnan kehitystä koskevan lainsäädännön,
– ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Saksan peruskirjan kuluttajansuojasta digitaalisessa ympäristössä,
– ottaa huomioon komission tiedonannon roskapostin sekä vakoilu- ja haittaohjelmien torjunnasta (KOM(2006)0688),
– ottaa huomioon komission tiedonannon sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta (KOM(2006)0334),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0191/2007),
A. katsoo, että digitaalinen ympäristö on osa jokapäiväistä elämää ja että tieto- ja viestintäteknologialla on keskeinen asema käyttöympäristöjen, laitteiden, ohjelmistojen, tietopalvelujen, viestinnän, viihteen ja kulttuuripalvelujen tuottajana; katsoo, että tuotteiden ja palvelujen välinen raja on hämärtymässä, erilaiset tieto- ja viestintäteknologian muodot ovat yhdistymässä, hankintamenetelmät monipuolistuvat ja kuluttajat tuottavat yhä useammin sisältöä ja lisäarvoa tuotteille; katsoo lisäksi, että tässä uudessa ja monimutkaisessa tilanteessa on yhä vaikeampaa tunnistaa kuka on tietyn osapalvelun tarjoaja ja mitkä ovat tietyn teknologian ja uusien liiketoimintamallien vaikutukset,
B. ottaa huomioon, että eurooppalaisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamus digitaaliseen ympäristöön on alhainen ja joissakin sähköistä kaupankäyntiä koskevissa näkökohdissa Yhdysvaltoja ja Aasiaa jäljessä,
C. ottaa huomioon, että huolimatta digitaalisen viestinnän mahdollisuuksista vain kuusi prosenttia kuluttajista osallistuu tavaroiden, palveluiden ja sisällön rajatylittävään sähköiseen kaupankäyntiin, mutta toteaa, että kyseinen osuus on kuitenkin kasvamassa,
D. ottaa huomioon, että vaihtoehtoisen riitojenratkaisun mahdollisuudesta huolimatta tällaisia järjestelmiä käyttää ainoastaan kolme prosenttia jälleenmyyjistä ja että 41 prosenttia jälleenmyyjistä ei tiedä tällaisten keinojen käyttömahdollisuuksista,
E. katsoo, että EU:n digitaalisten markkinoiden kehitys lisäisi merkittävästi EU:n kilpailukykyä kansainvälisessä kaupankäynnissä,
F. katsoo, että verkon puolueettomuus vaatii syvällisiä tutkimuksia ja tiivistä seurantaa yhteisön tasolla, jotta on mahdollista vapauttaa ja käyttää täysimääräisesti hyväksi sen koko potentiaali kuluttajan valinnan tehostamiseksi ja mahdollistaa samalla uusien liikeyritysten yhtäläiset mahdollisuudet päästä sisämarkkinoille,
G. ottaa huomioon, että yhteisön säännöstössä vahvistetut oikeudet vaarantuvat, koska osa EU:n sähköisistä markkinoista on hajanainen,
H. katsoo, että digitaalinen kahtiajakautuminen on sekä yhteiskunnallista että maantieteellistä ja että digitaalisesta kehityksestä jälkeen jääneet asuvat usein epäsuotuisilla alueilla ja maaseutualueilla,
I. ottaa huomioon, että eurooppalaisten kuluttajien ja yrittäjien oikeusvarmuus on vähäinen EU:n sisällä käytävässä rajatylittävässä kaupassa verrattuna kansallisiin ja EU:n ulkopuolisiin maksutapahtumiin,
J. ottaa huomioon, että yhtä yksittäistä maksutapahtumaa säännellään monella säädöksellä, joissa asetetaan toisistaan poikkeavia vaatimuksia, joten elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien säännöt eivät ole selkeät eivätkä helposti toteutettavissa,
K. katsoo, että tietoyhteiskunnan tulevaisuus riippuu hyvin paljon siitä, miten vastataan haasteeseen suojata asianmukaisesti henkilötiedot sekä sähköisen ympäristön korkeasta turvallisuuden tasosta,
1. kehottaa komissiota tukemaan sähköisen kaupankäynnin kehittämistä varten tarkoitettua sopivaa kehystä, jolla lisätään kuluttajien nykyisin vähäistä luottamusta, luodaan suotuisampi yritysilmasto, parannetaan lainsäädännön laatua, lujitetaan kuluttajien oikeuksia ja pienyrittäjien asemaa markkinoilla ja pysäytetään digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden pirstaloituminen; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti komission tiedonantoon EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013: Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen (KOM(2007)0099);
2. kehottaa komissiota lisäksi parantamaan kuluttajalainsäädännön laatua, keskittymään asianmukaisten rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin sääntöjen kehittämiseen normein, joita rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevan luotettavuusmerkin haltijat noudattaisivat vapaaehtoisesti;
3. kehottaa komissiota ehdottamaan strategiaa kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi digitaalisessa ympäristössä kokonaisuutena ja perustamaan se eConfidence-aloitteen(4) yhteydessä saatuihin kokemuksiin;
4. on vakuuttunut siitä, että osallisuusaloite (eInclusion) on tarpeen toteuttaa käytännössä viipymättä; kehottaa siksi komissiota kannustamaan jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleiseurooppalaisen aloitteen, ryhtymään tämänsuuntaisiin toimenpiteisiin;
5. katsoo, että 'kuluttaja' pitäisi määritellä laajemmin siten, että määritelmä sopii paremmin tietoyhteiskuntaan;
6. on vakuuttunut, että pienyrittäjät ansaitsevat erityissuojelua heidän asemansa tehostamiseksi tietoyhteiskunnan markkinoilla;
7. korostaa, että on olemassa tekijöitä, jotka vähentävät kuluttajan luottamusta digitaaliseen ympäristöön, ja pitää siksi tarpeellisena, että harjoitetaan aktiivista politiikkaa ja tuetaan erityismekanismeja, joilla lisätään kuluttajan luottamusta ja varmistetaan, että liiketoimintaa voidaan harjoittaa digitaalisessa ympäristössä turvallisesti ja asianmukaisesti;
8. kehottaa komissiota hyväksymään kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ("asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä")(5) 18 artiklan mukaisesti sopimusten tekemisen kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä kolmansien maiden (erityisesti OECD-maiden) kanssa, koska siten voidaan parantaa kuluttajien oikeuksien toteutumista digitaalisessa ympäristössä;
9. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen kuluttajia koskevan säännöstön tarkistamiseksi ja ajantasaistamiseksi sekä erityisesti sähköiselle kaupankäynnille annettuun runsaaseen huomioon;
10. katsoo, että uudella eConfidence-strategialla lisättäisiin kuluttajien luottamusta tukemalla edistystä seuraavilla aloilla:
–
avustusohjelman perustaminen ja nykyisten rahoitusohjelmien hyödyntäminen sellaisia hankkeita varten, joiden tavoitteena on lisätä kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön, mukaan lukien koulutus- ja tiedotuskampanjat sekä hankkeet, joilla varmistetaan verkkopalvelut käytännössä (kuten "mystery shopping"),
–
suoraan kuluttajien suojeluun ja kuluttajien oikeuksiin digitaalisessa ympäristössä liittyvän sähköisen oppimismoduulin perustaminen Dolceta-hankkeen (Development of On-Line Consumer Education Tools for Adults) yhteyteen siten, että otetaan samalla huomioon nuorten kuluttajien edut digitaalisessa ympäristössä,
–
koulutus- ja tiedotushankkeiden tukeminen, jotta lisätään pienten ja keskisuurten yritysten tietoisuutta niiden velvollisuuksista, kun ne tarjoavat tai toimittavat tavaroita, palveluita tai sisältöä rajojen yli digitaalisessa ympäristössä,
–
perinteisten kuluttajansuojaa koskevien välineiden valtuuksien lujittaminen, jotta voidaan varmistaa, että niitä käytetään tehokkaasti myös digitaalisessa ympäristössä, erityisesti laajentamalla eurooppalaisten kuluttajakeskusten tavoitteita,
–
digitaalisessa ympäristössä rajojen yli toimivien yrittäjien kohtaamien esteiden poistaminen esimerkiksi standardoimalla rajat ylittävää sähköistä laskutusta ("e-invoicing") koskevat EU:n säännöt,
–
Euroopan laajuisen asiantuntijafoorumin perustaminen vaihtamaan parhaita kansallisia käytäntöjä ja esittämään pitkällä aikavälillä lainsäädäntöön liittyvän ja muun kuin lainsäädäntöön liittyvän strategian kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi digitaaliseen ympäristöön,
–
vaikutustutkimusten tekeminen kaikista lainsäädäntöehdotuksista, jotka liittyvät sisämarkkinoihin, jotta voidaan arvioida vaikutuksia, joita kyseisillä ehdotuksilla olisi kuluttajiin digitaalisessa ympäristössä,
–
itsesääntelyä koskevien eurooppalaisten menettelysääntöjen koordinointi ja tukeminen parhaiden käytäntöjen ja tehokkaan itsesääntelyn tärkeimpien osien mukaisesti (mukaan lukien arviointi niiden vaikutuksista kuluttajien aseman parantamiseen markkinoilla digitaalisessa ympäristössä),
–
ulkoista tilintarkastusta koskevien vaatimusten käyttöön ottaminen siten, että tarkastus koskee tiettyjä sähköisten palveluiden lajeja, joissa on olemassa muita suurempi tarve varmistaa kyseisten palvelujen täydellinen turvallisuus sekä suojella henkilötietoja ja informaatiota (esimerkiksi internetin välityksellä käytettävät pankkipalvelut) ja niin edelleen,
–
verkkomaksuja koskevan kaikkein turvallisimpien tekniikoiden pakollisen käytön tukeminen,
–
eurooppalaisen varhaisvaroitusjärjestelmän sekä siihen liittyvän tietokannan perustaminen petollisen toiminnan torjumiseksi digitaalisessa ympäristössä; kyseisen tietokannan olisi tarjottava kuluttajille mahdollisuus ilmoittaa vilpillisestä menettelystä yksinkertaista verkkolomaketta käyttäen,
–
kehotus toteuttaa internetin välityksellä myytävien lääkkeiden väärentämistä koskeva eurooppalainen tiedotuskampanja, jossa korostetaan tähän liittyvää vakavaa kansanterveydellistä vaaraa;
11. korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeää siirtää ajoissa ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskeva direktiivi)(6), joka on tärkein kuluttajien suojelun varmistava väline rajat ylittävissä liiketoimissa;
12. katsoo myös, että uudelleen käynnistetyssä eConfidence-aloitteessa ei pitäisi käsitellä ainoastaan kuluttajansuojaa vaan siinä olisi myös määriteltävä koordinoitu lähestymistapa digitaaliseen ympäristöön kokonaisuutena, mukaan luettuna analyysi markkinoiden ulkopuolisista tekijöistä, kuten yksityisyyden suojasta, suuren yleisön mahdollisuuksista käyttää tietotekniikkaa (eInclusion), internetin turvallisuudesta ja niin edelleen;
13. korostaa, että Euroopan väestön oikeus käyttää digitaalista ympäristöä on ratkaisevan tärkeä ja muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää panna täytäntöön asianmukaiset rahoitukselliset ja oikeudelliset välineet, jotta edistetään sähköistä osallisuutta etenkin toteuttamalla sähköisen viestinnän alalla yleiset palveluvelvoitteet ja tarvittaessa laajentamalla niitä sekä osoittamalla taloudellisia resursseja investointeihin, joilla kehitetään digitaalisen viestinnän infrastruktuureita;
14. on vakuuttunut, että sidosryhmiä (teollisuuden edustajia ja kuluttajajärjestöjä) on kuultava tulevista toimista;
Sähköisen kaupankäynnin kulttuuri
15. kehottaa komissiota aloittamaan vapaaehtoisten eurooppalaisten normien laatimisen rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin helpottamiseksi, , erityisesti laatimaan eurooppalaiset normit, jotka on suunniteltu ylittämään kielierot ja eri jäsenvaltioissa voimassa olevista laeista johtuvat erot, sillä tämä on tekijä, joka muodostaa vakavan esteen sille, että sekä kuluttajat että pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyötyä täysimääräisesti sisämarkkinoiden potentiaalista digitaalisessa ympäristössä;
16. kehottaa komissiota tukemaan valinnaisten vakiosopimusten ja vapaaehtoisten vakiomuotoisten yleisten kaupan ehtojen laatimista sähköistä kaupankäyntiä varten, jotta varmistetaan tasapainoinen suhde, koska kuluttajat tai yrittäjät eivät yleensä ole oikeudellisia eivätkä teknisiä asiantuntijoita, mutta jättämään kuitenkin osapuolille mahdollisuuden tehdä vapaasti sopimuksia sopimuksen tekemisen vapautta koskevan yksityisoikeuden perusperiaatteen mukaisesti;
17. kehottaa komissiota laatimaan vaatimukset vakiosopimuksia ja vakiomuotoisia kaupan ehtoja vapaaehtoisesti käyttäviä yrittäjiä varten korostaakseen säännöksiä, jotka poikkeavat niistä;
18. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen siitä, että sähköistä viestintää koskevia sääntöjä muutetaan avoimuuden lisäämiseksi ja loppukäyttäjille tarkoitettujen tietojen julkistamisen parantamiseksi;
Rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevat eurooppalaiset luottamusmerkinnät
19. kehottaa komissiota – sen jälkeen kun sisämarkkinoiden yhdentymisen esteet vähittäismyyntipuolella on poistettu – arvioimaan mahdollisuuksia kehittää eurooppalaista luottamusmerkintää koskevien ehtojen ja logon määrittely, jotta voidaan lisätä varmuutta rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin alalla ja varmistaa tässä yhteydessä vapaaehtoista luottamusmerkintää koskevat yhteiset oikeudelliset puitteet, kuten kehotettiin tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä")(7); suosittaa, että asiaan olisi kuuluttava seuraavat seikat:
–
edullinen järjestelmä,
–
merkintä ei saa olla nykyisten luotettavuus- tai laatumerkintöjen kilpailija,
–
kustannuksia aiheutuisi vain riitatilanteessa,
–
itsesääntelyperiaate (merkintää ei myönnetä institutionaalisesti, vaan elinkeinonharjoittajat käyttävät sitä, jos he julkisesti osoittavat toimittaneensa pakolliset tiedot määritellyssä ajassa, käyttäneensä suositeltuja sopimuksia, käsitelleensä valitukset viipymättä, käyttäneensä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä tai noudattaneensa muita eurooppalaisia normeja),
–
seuraamukset asiattomasta käytöstä;
20. panee kuitenkin merkille seuraavat luottamusmerkintäjärjestelmiä koskevat käytännön ongelmat:
–
sidosryhmien haluttomuus investoida tällaisten järjestelmien markkinointiin ja mainontaan,
–
vilpillisen käytön mahdollisuuksien lisääntyminen asianmukaisen valvonnan puuttuessa;
21. on vakuuttunut, että tehokkaimmat tavat kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi ovat
–
alakohtaiset järjestelmät, joita tukee ja valvoo ponnekkaasti kaupallinen elin, jolla on pienten ja suurten yritysten yleinen tuki,
–
alakohtaiset palveluiden tarjoajien käytännesäännöt, joihin rohkaistaan palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/123/EY(8) ("palveludirektiivi"),
–
verkkosivuille sijoitettavat riippumattomat kuluttajien lausunnot uusien kuluttajien avuksi heidän tehdessään valintoja,
ja pyytää komissiota helpottamaan tällaisia järjestelmiä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa;
22. panee merkille, että sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskeva direktiivi kattaa luottamusmerkintöjen ja muiden merkkien vilpillisen käytön sekä tekaistut kuluttajien suositukset; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kuluttajansuojelukeskuksia varoitetaan näistä väärinkäytöksistä;
23. kehottaa komissiota arvioimaan jo saatuja kokemuksia olemassa olevista onnistuneista luottamusmerkinnöistä, erityisesti niistä, jotka ovat käytössä useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kuten Euro-merkki, ja hyödyntämään näitä kokemuksia suunnitellessaan rajat ylittävään sähköiseen kaupankäyntiin liittyvää EU:n luottamusmerkintää (mukaan luettuna se, että tarkistetaan, saattaako luottamusmerkintöjen leviämistä uusiin jäsenvaltioihin haitata käytettävissä olevien varojen puute tällaisten merkintöjen käyttöönoton rahoittamiseksi);
24. uskoo vakaasti, että luottamusmerkinnät tarjoavat erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille merkittävän tilaisuuden lisätä kuluttajan luottamusta digitaalisessa ympäristössä;
Kuluttajien oikeuksia tietoyhteiskunnassa koskeva eurooppalainen peruskirja
25. kehottaa komissiota tekemään kuluttajajärjestöjä kuultuaan esityksen kuluttajien oikeuksia koskevaksi eurooppalaiseksi peruskirjaksi, jossa selvennettäisiin tietoyhteiskunnan toimijoiden, myös kuluttajien oikeuksia ja velvollisuuksia, erityisesti digitaalista sisältöä koskevia kuluttajien oikeuksia (toisin sanoen digitaalisen sisällön käyttöön liittyviä kuluttajien oikeuksia ja velvollisuuksia), kuluttajien oikeuksia, joilla turvataan yhteentoimivuutta koskevat perusnormit, sekä erityisen herkässä asemassa olevien kuluttajien oikeuksia (toisin sanoen parannettaisiin vammaisten mahdollisuuksia käyttää verkkosivuja); mikäli alan dynaamisen kehityksen vuoksi peruskirjan valmistelu osoittautuu toistaiseksi mahdottomaksi, kehottaa komissiota esittämään oppaan, jossa selvitetään olemassa olevaan lainsäädäntöön perustuvia tietoyhteiskunnan toimijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia;
26. kehottaa komissiota vahvistamaan peruskäyttäjän vapaudet ja oikeudet tietoyhteiskunnassa; katsoo, että tässä suhteessa jotkut käyttäjän vapaudet ja oikeudet olisi vahvistettava sähköistä sisältöä yhtenäismarkkinoilla koskevan tulevan tiedonannon puitteissa;
27. katsoo, että verkkoympäristö ja myös digitaalitekniikka mahdollistavat sen, että kuluttajille voidaan tarjota lukuisia uusia tuotteita ja palveluita ja että tekijänoikeudet muodostavat tällaisten palvelujen todellisen perustan; mutta katsoo myös, että kuluttajat tarvitsevat selkeää tietoa siitä, mitä he ovat oikeutettuja tekemään digitaalisen sisällön, digitaalisten oikeuksien hallinnan ja teknisten suojelutoimenpiteiden suhteen ja mitä eivät, jotta he pystyisivät täysin hyödyntämään näitä palveluita ja jotta heidän odotuksensa täyttyisivät; on vakuuttunut siitä, että kuluttajille olisi annettava oikeus yhteentoimiviin ratkaisuihin;
28. kehottaa komissiota levittämään käyttäjien oikeuksia koskevaa eurooppalaista peruskirjaa ja rohkaisemaan jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia järjestöjä levittämään sitä laajalti kaikille internetin käyttäjille, jotta nämä ovat tietoisia oikeuksistaan ja pystyvät puolustamaan niitä;
Digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden hajanaisuus
29. kehottaa komissiota ehdottamaan toimia, joilla voidaan pysäyttää digitaalisessa ympäristössä toimivien sisämarkkinoiden pirstaloituminen (toisessa valtiossa tuotettujen tavaroiden, palvelujen tai sisällön saatavuuden kieltäminen), mikä vaikuttaa merkittävästi uusien ja pienten jäsenvaltioiden kuluttajiin yksinomaan kansallisuuden ja asuinpaikan mukaan, sekä sen mukaan onko heillä tietyssä valtiossa myönnetty maksukortti, ja kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti edistymisestä tällä alalla;
30. pitää ehdottomasti paheksuttavana, että tietyt yrittäjät, jotka toimittavat tavaroita tai tarjoavat palveluita ja sisältöä internetissä useissa jäsenvaltioissa, kieltävät kuluttajilta pääsyn verkkosivuilleen tietyissä jäsenvaltioissa ja pakottavat kuluttajat käyttämään verkkosivuja valtiossa, jossa kuluttaja asuu tai jonka kansalaisuus hänellä on;
31. kehottaa komissiota ehdottamaan määräyksiä, joiden nojalla päästään käyttämään tuotteita, joita toimitetaan rajojen yli palveludirektiivin 20 artiklan mukaisesti;
32. kehottaa komissiota valvomaan tarkasti palveludirektiivin 20 artiklan tehokkuutta erityisesti objektiivisten kriteereiden suhteen;
33. pitää myönteisenä, että komissio tutkii, miten alueellinen lupamenettelykäytäntö tai alueelliset erityissopimukset ovat ristiriidassa sisämarkkinoiden kanssa, ja kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille kattavasti näiden tutkimusten tuloksista;
34. korostaa, että on tärkeää varmistaa, että eurooppalaisilla yrittäjillä on digitaalisessa ympäristössä hyvä syy tarjota tavaroita, palveluita ja sisältöä rajojen yli koko sisämarkkinoiden alueella;
35. panee merkille, että yhteentoimivuus on ratkaiseva taloudellinen tekijä, ja korostaa alan käynnistämien, saatavilla olevien ja yhteentoimivien teknisten ja oikeudellisten standardien merkitystä, koska niiden avulla voidaan saavuttaa mittakaavaetuja, varmistaa kuluttajille syrjimätön mahdollisuus käyttää laitteita, palveluita ja sisältöä, edistää teknologian nopeaa käyttöönottoa sekä välttää osaltaan markkinoiden pirstaloitumista; korostaa, että olisi edistettävä laitteiden, palveluiden ja sisällön todellista yhteentoimivuutta ainakin kuluttajan (loppukäyttäjän) tasolla;
Kuluttajien oikeudellisen suojan lujittaminen digitaalisessa ympäristössä
36. katsoo, että luottamusta digitaaliseen ympäristöön olisi mahdollista lisätä selkiyttämällä ja parantamalla kuluttajia koskevaa säännöstöä, jossa pyrittäisiin kohti horisontaalisia säädöksiä, ja yhdenmukaistamalla kuluttajia koskevan sopimusoikeuden tiettyjä näkökohtia; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta ja käsittelemään siinä kuluttajien luottamukseen liittyviä kysymyksiä;
37. pitää myönteisenä komission vihreässä kirjassaan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta tekemää ehdotusta sisällyttää digitaaliset tiedostot kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY(9) soveltamisalaan;
38. uskoo, että epäoikeudenmukaisia sopimusehtoja koskevien järjestelmien soveltaminen olisi pantava täytäntöön myös loppukäyttäjien lisenssisopimuksien alalla ja niihin olisi liitettävä niin kutsuttuja teknisiä sopimusehtoja;
39. kehottaa komissiota ehdottamaan, että etäsopimuksia koskevat säännöt ulotettaisiin koskemaan kuluttajien ja ammattimaisten elinkeinonharjoittajien verkkohuutokaupoissa tekemiä sopimuksia ja yksilöllisesti Internetin välityksellä tilattuja matkailupalveluja koskevia sopimuksia (lentoliput, hotellimajoitus, autonvuokraus, vapaa-ajan palvelut jne.);
40. kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja standardoimaan vaatimuksia, jotka koskevat myyjän sähköisessä liiketoimissa ostajalle toimittamia pakollisia tietoja, ja tällaisten tietojen yhteydessä asettamaan etusijalle olennaiset pakolliset tiedot;
41. kehottaa komissiota tekemään toimitusketjun digitaalisessa ympäristössä helpommin seurattavaksi siten, että kuluttaja voi aina yksilöidä toimittajan henkilöllisyyden sekä sen, onko kyseessä välittäjä vai lopullinen toimittaja;
42. on vakaasti sitä mieltä, että ei ole hyväksyttävää, että kuluttajat ohjataan pois myyjän verkkosivulta toisille verkkosivuille ilman, että siitä varoitetaan asianmukaisesti, koska tämä aiheuttaa sen, että todellisen tavaroiden, palveluiden tai sisällön toimittajan oikea identiteetti hämärtyy kuluttajalta;
43. kehottaa komissiota tehostamaan kuluttajansuojaa sellaisissa tapauksissa, joissa kaikki sopimukseen liittyvät riskit, esimerkiksi suoritettaessa maksu etukäteen, ja erityisesti sähköisissä sopimuksissa, lankeavat kuluttajalle;
44. kehottaa komissiota vauhdittamaan suunnitelmiaan toimista, jotka koskevat yhteisiä oikeussuojamekanismeja rajat ylittävissä, yritysten ja kuluttajien välisissä riitatapauksissa digitaalisessa ympäristössä;
45. palauttaa mieliin SOLVITista ja Euroopan kuluttajakeskusten verkostosta saadut myönteiset kokemukset ja kehottaa perustamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevan eurooppalaisen kuluttajaneuvontajärjestelmän, jonka avulla tarjottaisiin kaikille eurooppalaisille sähköisen kaupankäynnin kuluttajille yksityiskohtaista opastusta ja tietoja kuluttajien ja yritysten oikeuksista ja velvollisuuksista digitaalisessa ympäristössä sekä käytännön opastusta vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn mahdollisuuksiin sekä yleisellä tasolla että tarvittaessa yksittäisissä tapauksissa;
46. kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajia suojellaan tehokkaasti turvallisuutta ja yksityisyyttä vastaan tehdyiltä hyökkäyksiltä digitaalisessa ympäristössä sekä sääntelyyn liittyvillä että teknisillä toimenpiteillä;
47. kehottaa komissiota seuraamaan yksityiskohtaisesti matkapuhelimilla toteutetun sähköisen kaupankäynnin kuluttajansuojasuuntauksia, painottaen muun muassa nuorten kuluttajien suojelua;
48. kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä, jotta saavutettaisiin korkea kuluttajansuojan taso digitaalisessa ympäristössä kaikkialla sisämarkkinoilla;
49. kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille säännöllisin väliajoin (mieluiten kerran vuodessa) edistyksestä, jota on saavutettu kuluttajansuojan suhteen digitaalisessa ympäristössä, mukaan luettuina tämän päätöslauselman noudattamiseksi toteutetut toimenpiteet;
o o o
50. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.