Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi" (KOM(2006)0105),

–   ottaa huomioon energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston (NESCO) ensimmäisen kokouksen, joka pidettiin 10. toukokuuta 2007 Brysselissä,

–   ottaa huomioon 15. ja 16. kesäkuuta 2006 pidetylle Eurooppa-neuvostolle toimitetun komission ja korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin yhteisen asiakirjan "An external policy to serve Europe's energy interests",

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2006 esittämänsä kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi energiayhteisön perustamissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta(1),

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa(2),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiatehokkuudesta annetusta vihreästä kirjasta "Enemmän tuloksia vähemmällä"(3),

–   ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2006 esittämän tiedonannon "Energia-alan ulkosuhteet – periaatteista toimintaan" (KOM(2006)0590),

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta "Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi"(4),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta(5), sekä erityisesti sen II osan,

–   ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa neuvosto vahvisti vihreän kirjan energiapolitiikasta Euroopalle, sekä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät komission ja korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin laatimasta yhteisestä asiakirjasta energian toimitusvarmuuden ulkoisista tekijöistä,

–   ottaa huomioon 21. ja 22. kesäkuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät hallitusten välisen konferenssin mandaatista laatia nykyisiä perustamissopimuksia uudistava perustamissopimus,

–   ottaa huomioon Euroopan perustuslakisopimuksen, jonka nojalla jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta energiaa koskevissa kysymyksissä,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726),

–   ottaa huomioon 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä Eurooppa-neuvoston toimintasuunnitelman vuosiksi 2007–2009: Energiapolitiikka Euroopalle,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Mustanmeren synergiasta – uusi alueellinen yhteistyöaloite (KOM(2007)0160),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A6-0312/2007),

A.   katsoo, että energian toimitusvarmuutta on pidettävä tärkeänä osana Euroopan unionin kokonaisvaltaista turvallisuutta sekä avaintekijänä tavoiteltaessa taloudellista ja sosiaalista kehitystä Euroopassa, mutta ottaa huomioon, että asialle ei ole vielä perustamissopimusten mukaista pohjaa,

B.   katsoo, että koska EU:n riippuvuus lähinnä epävakaista ja epädemokraattisista maista tuotavasta energiasta kasvaa jatkuvasti, yksistään jäsenvaltioissa tehdyt ponnistelut energiahuollon varmuuden takaamiseksi ovat osoittautuneet riittämättömiksi, sillä niillä ei voida varmistaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden pitkäaikaisia etuja; toteaa, että EU:n ulkoinen energiapolitiikka liittyy läheisesti sen sisäiseen energiapolitiikkaan, ja korostaa tarvetta luoda sisämarkkinoiden sääntely ja ulkoiset seikat huomioon ottaen yhteinen energiapolitiikka, jossa otetaan huomioon kaikkien jäsenvaltioiden poliittiset ja taloudelliset edut,

C.   katsoo, että EU:n nykyinen haavoittuvuus ja energiariippuvuus maista, joissa on autoritaarinen hallitus, heikentää huomattavasti uskottavan, tehokkaan ja johdonmukaisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä erityisesti, kun pyritään kunnioittamaan, tukemaan ja edistämään arvoja, joille EU perustuu,

D.   katsoo, että EU:n sisämarkkinaperiaatteita voidaan käyttää perustana rakentavalle politiikalle EU:n ulkoisten energiakumppanien kanssa, kunhan otetaan huomioon kyseisten EU:n ulkopuolisten maiden erityispiirteet ja tuetaan kestävää energiakehitystä, myös energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä,

E.   katsoo, että toimitusvarmuus kohtuullisin ja ennustettavin hinnoin on taattava EU:ssa vahvalla poliittisella yhteistyöllä sekä energian sisämarkkinoiden täysimääräisellä toteuttamisella siten, että energia-alan vapauttamista lisätään edelleen,

F.   katsoo, että energiaa ei saisi käyttää poliittisen painostuksen välineenä kauttakulkumaita ja energiaa tuovia maita vastaan,

G.   ottaa huomioon, että kaasusektori on nykyisin erittäin altis ulkoisille uhkille; ottaa huomioon, että kaasua vievät maat kehittävät uusia yhä tiiviimmän yhteistyön muotoja, jotka voivat vaarantaa unionin energiaturvallisuuden,

H.   katsoo, että yhteisvastuuseen ja monipuolisuuteen sekä kestävään kehitykseen perustuva EU:n yhteinen energiapolitiikka olisi omiaan luomaan synergiaa, joka takaisi energiahuollon varmuuden Euroopan unionissa sekä vahvistaisi EU:n asemia, toimintakykyä ulkopoliittisissa asioissa ja uskottavuutta maailmanlaajuisena toimijana,

I.   katsoo, että on varmistettava kestävä, luotettava ja kohtuuhintainen energiahuolto; ottaa huomioon, että kansainväliset öljyn ja kaasun hinnat ovat hyvin epävakaita ja että johdonmukainen EU:n energiaulkopolitiikka on siksi EU:n kansalaisten etujen mukaista,

J.   katsoo, että tiivis yhteistyö energiahuollon alalla on yksi tehokkaimmista ja tärkeimmistä keinoista rakentaa luottamusta Euroopan unionin ja sen naapurimaiden välisissä suhteissa,

K.   ottaa huomioon, että yhteisvastuun perusta energiapolitiikan alalla voi muodostua ennakkotapaukseksi muiden alojen tulevalle yhteisvastuulle ja auttaa siten vahvistamaan EU:n asemaa sen ulkosuhteissa,

L.   katsoo, että EU:n yhteisen energiapolitiikan puitteissa olisi perustettava luotettava energian toimitusvarmuuden riskienarviointijärjestelmä ja että tässä yhteydessä vasta perustettu energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkosto NESCO voisi toimia ratkaisevan tärkeässä asemassa ja käytettävissä olisi oltava myös vaadittavat valvontavalmiudet ennakkovaroitusjärjestelmää varten,

M.   katsoo, että uusiutuvia energialähteitä ja niiden käyttöä sekä energiatehokkuutta koskevaa yhteistä tutkimusta olisi lisättävä sekä EU:ssa että yhteistyössä ulkoisten kumppanien ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa,

1.   kehottaa kehittämään sellaista EU:n yhteistä energiapolitiikkaa, joka auttaisi merkittävästi turvaamaan energiavarmuutta koko EU:ssa samalla, kun tavoiteltaisiin kestävää kehitystä kansainvälisesti, ja toisi siten EU:n kansalaisten kannalta tuntuvaa lisäarvoa jäsenvaltioiden ponnisteluille;

2.   katsoo, että energiapolitiikan on oltava yhdenmukainen ja näkyvä osa yhteistä ulkopolitiikkaa ja että energiapolitiikka pitäisi ottaa huomioon ulkopolitiikan kaikissa yhteyksissä;

3.   korostaa, että vaikka jäsenvaltioiden on voitava säilyttää suvereeni oikeutensa tehdä eri energialähteiden käyttöä koskevia strategisia päätöksiä, hyödyntää energiavarojaan ja päättää energiatoimitusten rakenteista, on siitä huolimatta tarpeen antaa konkreettisia, perussopimuksiin liitettäviä määräyksiä, jotka johtaisivat energian toimitusvarmuuden, kauttakulun sekä energian toimitusvarmuuteen liittyvät investoinnit kattavan EU:n yhteisen energiapolitiikan luomiseen sekä energiatehokkuuden, energiansäästöjen ja puhtaiden, uusiutuvien energialähteiden edistämiseen erityisesti maissa, joiden energiankulutus kasvaa nopeasti;

4.   kehottaa luomaan energialle ja energian toimitusvarmuudelle sopivan perustan perustamissopimukseen;

5.   korostaa, että unionin kokonaisvaltaisen energiapolitiikan tulee tukea Euroopan unionin arvojen ja etujen sekä sen ulkopolitiikan tärkeimpien tavoitteiden edistämistä ja toteuttamista, eli näin tulee turvata rauhan säilyminen, ihmisoikeuksien ensisijaisuus ja demokratian sekä oikeusvaltion toteutuminen; tunnustaa, että EU:n riippuvuudella tuontienergiasta voi olla merkittäviä vaikutuksia sen päätöksenteon itsenäisyyteen muilla politiikanaloilla;

6.   pitää olennaisena, että EU:lla on edelleen johtava rooli torjuttaessa maailmanlaajuisesti ilmastonmuutosta, joka voi muiden riskien ohella johtaa huomattaviin muuttoliikkeisiin ja turvallisuusuhkiin, sekä täytettäessä ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen sisältyvän Kioton pöytäkirjan tavoitteet; tukee tässä yhteydessä täysin jatkuvia ponnistuksia vuoden 2012 jälkeisen monenvälisen kehyksen luomiseksi kasvihuonekaasujen vähentämiseen liittyen; pitää tarpeellisena, että EU:n toimet uusiutuvien ja puhtaiden energialähteiden ja energiaa säästävien menetelmien, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi mukaan lukien, kehittämiseksi yhdistetään kaikkiin ulkosuhteisiin;

7.   on tyytyväinen energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston (NESCO) perustamiseen ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vakiinnuttamaan sen toiminnan kehittämällä täysin sen toimintavalmiudet ja käyttämällä sitä tehokkaana ennakkovaroitusjärjestelmänä energiaturvallisuuden uhkiin liittyen sekä tiedonvaihtojärjestelmänä energia-alalla;

8.   kannattaa asteittaista lähestymistapaa pyrittäessä luomaan EU:lle yhteinen energiapolitiikka;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan vuoden 2007 loppuun mennessä energiapolitiikan luomista koskevat tarkat menettelyohjeet, jotka sisältävät lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, päämäärät ja vaiheet sekä selkeän aikataulun tavoitteiden toteuttamiseksi;

10.   kehottaa komissiota toimittamaan vuosikertomuksen edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä, jotta Euroopan parlamentti voidaan ottaa tiivisti mukaan EU:n yhteisen energiapolitiikan seurantaan;

11.   kehottaa komissiota laatimaan vuosikertomukset energia-alan sisämarkkinoita ohjaavien sääntöjen noudattamisesta kiinnittämällä huomiota erityisesti EU:n kilpailulainsäädännön avoimuuteen sekä siihen, miten kolmansien maiden yhtiöt ja etenkin suurimmat energiantoimittajat sekä niiden tytäryhtiöt noudattavat EU:n kilpailulainsäädäntöä; on tyytyväinen pyyntöön, jonka 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ulotti komissioon, arvioida vertikaalisesti integroitujen kolmansien maiden energiayhtiöiden vaikutusta sisämarkkinoihin ja sitä, miten vastavuoroisuuden periaate panna täytäntöön;

12.   tukee komission aietta toteuttaa asianmukaisia toimia valvomattomien investointien estämiseksi valtion omistamiin ulkomaisiin yrityksiin EU:n energia-alalla, mikä koskee erityisesti kaasun ja sähkön siirtoverkkoja;

13.   kehottaa puheenjohtajavaltiota, komissiota ja korkeana edustajana toimivaa pääsihteeriä tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta ne voisivat esittää yhteisiä kantoja ja toimia yhtenäisesti energiaa ja energian toimitusvarmuutta koskevissa yhteisen ulkopolitiikan kysymyksissä; vaatii vahvistamaan komission ja Euroopan parlamentin asemaa energiaa koskevan yhteisen ulkopolitiikan määrittelyssä perussopimusten tulevan tarkistuksen yhteydessä; kehottaa harkitsemaan että, uuden sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvoston ja komission hyväksynnällä nimitettäisiin yhteisen energiaulkopolitiikan korkean tason virkamies, jolla olisi kaksi tehtävää ja joka toimisi EU:n uuden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli komission varapuheenjohtajan alaisuudessa, jolloin toimella olisi yhteys sekä neuvostoon että komissioon; katsoo, että tämän tehtävänä olisi unionin yhteiseen energiaulkopolitiikkaan liittyvien kaikkien toimien koordinointi, mikä edistäisi unionin kykyä suojata energiaturvallisuuteen liittyviä etujaan neuvotteluissa EU:n ulkopuolisten kumppanien kanssa;

14.   on vakuuttunut siitä, että Euroopan energiaperuskirjasta tehdystä sopimuksesta on tultava EU:n yhteisen energiapolitiikan kulmakivi, koska sopimus on kansainvälisen yhteisön tärkein väline, jolla voidaan edistää energia-alan yhteistyötä, luoda pohja oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle kohtelulle, varmistaa turvalliset investoinnit sekä taata oikeus korvauksiin pakkolunastusten ja/tai kansallistamisen yhteydessä; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa vaatimaan, että EU:n tärkeimmät energia-alan yhteistyökumppanit soveltaisivat Euroopan energiaperuskirjasta tehtyä sopimusta, ja sisällyttämään kauttakulkua koskevan pöytäkirjan pääsisällön kaikkiin sopimuksiin energia-alan yhteistyökumppaneiden kanssa;

15.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan ponnisteluja sisämarkkinoiden periaatteiden ja normien levittämiseksi EU:n naapuruuspolitiikan puitteissa yhteistyössä kolmansien maiden kanssa; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan EU:n ja Kaakkois-Euroopan energiayhteisön laajentamista muihin kolmansiin maihin tarpeen mukaan ja sen mallin mukaisten uusien alueellisten energiamarkkinoiden luomista esimerkkinä Euro–Välimeri-energiayhteisö toimitusvarmuuden takaamiseksi;

EU:n yhteisen energiapolitiikan periaatteet sekä suositukset sen yhteydessä toteutettaviksi toimiksi
A.Energialähteiden monipuolistaminen

16.   katsoo, että koska EU on yhä enenevässä määrin riippuvainen rajallisesta määrästä energialähteitä, energiantoimittajia ja energian kuljetusreittejä, on tärkeää tukea niiden monipuolistamiseen tähtääviä ensisijaisia aloitteita, joilla pyritään löytämään maantieteellisiä vaihtoehtoja ja kehittämään kestäviä vaihtoehtoja; katsoo, että ensisijalle olisi asetettava ympäristön kannalta turvalliset ja uusiutuvat energialähteet; katsoo, että toimitusten varmistamisen kohtuullisin ja ennustettavin hinnoin on oltava EU:n tärkeä tavoite;

17.   kannattaa, että etusija annetaan kaikille EU:n jäsenvaltioiden lähialueilla toteutetuille energialähteiden monipuolistamishankkeille ja erityisesti hankkeille, joiden tavoitteena on luoda uusia energian kuljetusreittejä energiantoimittajien ja energiareittien monipuolistamiseksi, kuten Kaspianmeren/Mustanmeren energiakäytävä ja varsinkin Nabucco-kaasuputki, nesteytetyn maakaasun infrastruktuuri, sähköverkkojen yhdistäminen ja Euro–Välimeri-alueen yhteiset sähkö- ja kaasuinfrastruktuurit sekä Odessa–Gdańsk- ja Constanta–Trieste-hanke, jotka olisi sisällytettävä Euroopan etujen kannalta ensisijaisiksi määriteltyihin hankkeisiin;

18.   pitää myönteisenä EU:n koordinaattorien nimittämistä EU:n kannalta erittäin tärkeisiin hankkeisiin maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien mukaisesti ja kiittää erityisesti koordinaattorien nimittämistä Nabucco-hankkeeseen sekä Saksan, Puolan ja Liettuan väliseen voimalinjahankkeeseen;

19.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harjoittamaan aktiivista politiikkaa korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta yhteisö voisi monipuolistaa maakaasulähteitään; odottaa, että kaasua vievien maiden välisessä yhteistyössä noudatetaan avoimien, seurattavien ja kilpailukykyisten markkinoiden periaatetta; katsoo, että aloite OPECia vastaavan kaasujärjestön luomiseksi olisi tämän tavoitteen vastainen;

20.   katsoo, että on tarpeen siirtyä julkilausumista ja avoimista tarjouksista kohti konkreettisia ensisijaisia hankkeita, sekä esittää, että nimitettäisiin EU:n yhteisestä energiaulkopolitiikasta vastaava korkean tason virkamies, joka vastaisi myös EU:n ulkopuolisen energiainfrastruktuurin kehittämishankkeiden koordinoinnista, esimerkkeinä Nabucco- ja Odessa–Gdańsk-hankkeet; kehottaa samalla komissiota, puheenjohtajavaltiota ja korkeana edustajana toimivaa pääsihteeriä vahvistamaan sitoumusta ulkoisten energiainfrastruktuurien kehittämiseen yhdessä EU:n koordinaattorien kanssa;

21.   katsoo, että energialähteiden monipuolistamishankkeiden toteuttamisen on kuuluttava vahvistetun EU:n naapuruuspolitiikan ensisijaisiin tavoitteisiin, sekä kehottaa lisäämään tukea, jolla pyritään parantamaan tuottaja- ja kauttakulkumaiden energia-alan investointi-ilmastoa ja sääntelykehystä Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen periaatteiden pohjalta;

22.   kehottaa tunnustamaan, että jäsenvaltiot ovat erilaisessa asemassa energialähteiden käytön, energiariippuvuuden ja infrastruktuurin suhteen, sekä kannattaa kaikkia ponnisteluja, joilla pyritään vähentämään jäsenvaltioiden nykyistä riippuvuutta hallitsevista energiantoimittajista, puutteellisesta infrastruktuurista, hiilipitoisista energialähteistä ja energiantuonnista maista, jotka rikkovat järjestelmällisesti YK:n peruskirjan kirjainta ja henkeä;

23.   kannattaa kaikkia ponnisteluja, joilla pyritään löytämään uusia lähteitä tärkeiden hankkeiden rahoittamiseksi; katsoo, että rahoituslähteinä voisivat toimia myös Euroopan investointipankin EIP:n erityislainat ja että tähän tarkoitukseen osoitettuja varoja voitaisiin osoittaa EU:n talousarvion erityisistä budjettikohdista edellyttäen, ettei tämä vaaranna yhdenkään jäsenvaltion energian toimitusvarmuutta;

24.   kehottaa parantamaan EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa harjoitettavaa yhteistyötä tarkoituksena hyödyntää rahoitusvälineitä ensisijaisten hankkeiden tukemisessa;

25.   pitää mahdollista riippuvuutta biopolttoaineiden tuonnista yhtä huolestuttavana kuin riippuvuutta öljyn tai kaasun ulkoisista toimituksista; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä EU:n kumppaneiden kanssa globaalin sertifiointijärjestelmän, jonka avulla voidaan varmistaa biologisen monimuotoisuuden kannalta turvallisten biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö sekä normit, jotka koskevat viljely- ja jalostusvaihetta sekä kasvihuonekaasujen koko elinkaaren aikaista tasapainoa;

26.   pitää biopolttoaineiden ja biomassan käyttöön kannustamisen yhteydessä välttämättömänä, että EU varmistaa, ettei se uhkaa maailmanlaajuista elintarvikevarmuutta, voimista luonnonmetsiin kohdistuvia paineita, johda monokulttuurien tai eksoottisten lajien viljelemisen laajentumiseen tai voimista ilmastonmuutosta trooppisten metsien hakkuiden seurauksena;

B.EU:n etujen yhteinen puolustaminen

27.   pitää unionin kannalta välttämättömänä sitä, että neuvoston olisi kehitettävä EU:n yhteisen energiapolitiikan luomiseen tähtäävä pitkäaikainen strategia ja toimintakehys, jos se haluaa saavuttaa vahvan aseman vuoropuhelussa suurimpien energiantoimittajamaiden kanssa sekä parantaa valmiuksiaan puhua yhdellä äänellä neuvotteluissa, joita käydään EU:n, jäsenvaltioiden sekä teollisuuden tasolla, mikä tarjoaa foorumin yhteisvastuulle muille politiikanaloille ja EU:n ulkoisen aseman vahvistamiselle;

28.   kehottaa lyhyellä aikavälillä jäsenvaltioita pitämään toisensa ja komissio ajan tasalla ja vielä kuulemaan toisiaan ja komissiota strategisista päätöksistä, jotka liittyvät kahdenvälisiä energiahankkeita koskevien tärkeiden sopimusten tekemiseen kolmansien maiden kanssa ja jotka saattaisivat vahingoittaa muiden jäsenvaltioiden tai koko EU:n etuja; katsoo, että samoin olisi toimittava kaikissa yhteiseen etuun liittyvissä ulkopoliittisissa kysymyksissä; katsoo, että jos tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat vastoin muiden jäsenvaltioiden ja koko EU:n etuja, jäsenvaltioiden ja tarvittaessa komission on tehtävä yhteistyötä sellaiseen sopimukseen pääsemiseksi, jolla varmistetaan kielteisten vaikutusten neutraloiminen erityisesti ympäristövaikutusten osalta yhteisvastuuta koskevan periaatteen mukaisesti;

29.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan, että täydellinen ympäristövaikutusten arviointi suoritetaan, ennen kuin päätetään suurista infrastruktuuri-investoinneista; kehottaa niitä erityisesti ottamaan huomioon suunnitellun Euroopan pohjoisen kaasuputken (Nord Stream) ekosysteemeille ja ihmiselämälle aiheuttaman uhan, joka johtuu Itämeren pohjaan upotetuista ammuksista ja aseista putken suunnitellulla reitillä; korostaa, että suurissa ekologisissa katastrofeissa rahallinen vastuu kuuluu asianosaisille;

30.   kehottaa keskipitkällä aikavälillä antamaan komissiolle institutionaaliset toimivaltuudet neuvotella energiatoimituksia koskevista EU:n puitesopimuksista kolmansien maiden kanssa;

C.Yhteisvastuu kriisitilanteissa

31.   katsoo, että energian sisämarkkinoiden sujuva toiminta edellyttää yhteisvastuuta ja energian toimitusvarmuutta ja että kaikilla taloudellisilla toimijoilla on oltava yhtäläinen pääsy energiamarkkinoille; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteisvastuujärjestelmän uudessa sopimuksessa tarkoitetun jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä, kuten Eurooppa-neuvostossa sovittiin kesäkuussa 2007; katsoo, että tämä mahdollistaisi EU:n tehokkaan, ripeän ja johdonmukaisen toiminnan energiatoimitusten häiriöiden, keskeisen infrastruktuurin vaurioitumisen tai muiden vastaavien ongelmien synnyttämissä kriisitilanteissa;

32.   kehottaa komissiota kannattamaan niin sanotun "energiaturvallisuuslausekkeen" sisällyttämistä energiantuottajamaiden ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin kauppa-, assosiaatio-, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin, jotka vahvistaisivat käytännesäännöt ja joissa määriteltäisiin selkeästi toimet, joihin on ryhdyttävä, jos joku yhteistyökumppaneista keskeyttää energiatoimitukset tai muuttaa sopimus- tai toimitusehtoja yksipuolisesti;

33.   tukee sellaisen tehokkaan mekanismin luomista, joka käsittäisi NESCOn ja jolla voitaisiin vastata energiatoimituksissa ilmeneviin häiriöihin; katsoo, että järjestelmään voitaisiin sisällyttää myös toimet, joilla mahdollistetaan varoitusjärjestelmien tehokas hyödyntäminen ja EU:n järjestelmien yhteisen hätäinfrastruktuurin yhteenliittäminen erityisesti kaasun ja sähkön osalta, millä voitaisiin tukea apua tarvitsevia jäsenvaltioita ottaen huomioon kyseisten jäsenvaltioiden geologiset ja maantieteelliset piirteet ja erityisesti varastointikapasiteetti ja sen sijainti lähellä energialähteitä;

D.Suurimpien energiaa tuottavien ja kuluttavien maiden sekä kauttakulkumaiden välinen vahvistettu yhteistyö

34.   kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan edelleen aktiivisesti osaa EU:n ja suurimpien energiaa tuottavien ja kuluttavien maiden sekä kauttakulkumaiden välillä käytävään tiiviiseen vuoropuheluun ja vahvistamaan erityisesti energia-alan suhteita Algerian, Egyptin ja muiden Mashrek- ja Maghreb-alueen tuottajamaiden kanssa; kannustaa näitä maita täyttämään kansainväliset sitoumuksensa ja noudattamaan kansainvälistä oikeutta;

35.   kannattaa kaikkia toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään avoimuutta, oikeusvaltiota ja entistä parempaa hallinnointia energia-alalla kolmansien maiden kanssa solmittujen kumppanuuksien avulla, kun tavoitteena on luoda kaikkien osapuolten etujen mukaiset, avoimet, syrjimättömät ja vakaat lainsäädännölliset ehdot tuotantoketjun alkupään varojen hyödyntämiselle, energia-alan investoinneille ja kaupalle vastavuoroisuuden sekä reilun ja avoimen kilpailun periaatteiden mukaisesti varmistaen, että energiakaupan tuloja ei käytetä väärin terrorismin rahoittamiseen eikä ohjata siihen;

36.   korostaa tarvetta jatkaa tutkimus- ja tuotekehittelyalan yhteistyötä tärkeimpien EU:n ulkopuolisten energiankuluttaja- ja kauttakulkumaiden kanssa ilmaston lämpenemisen synnyttämän haasteen voittamiseksi sekä vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi; korostaa, että tarvitaan laajennettua energiayhteistyötä tällaisten kolmansien maiden kanssa, Yhdysvallat mukaan lukien, niin, että otetaan huomioon erityisesti energiatehokkaiden menetelmien kehittäminen sekä lämmön ja sähkön yhteistuotanto uusiutuvan ja kestävän biomassan tuotannon ja käytön avulla;

37.   kehottaa EU:ta käynnistämään kehitysmaiden kanssa vuoropuhelun energia-asioista uusiutuvien energialähteiden hajauttamisen, energian saatavuuden ja kestävyyden sekä yhteistä etua koskevien energiainfrastruktuurien kehittämiseksi;

38.   korostaa erityisesti Yhdysvaltojen ja muiden keskeisten EU:n arvoja noudattavien kumppanien kanssa käytävän vahvistetun energiavuoropuhelun merkitystä; kehottaa yhteisön toimielimiä pyrkimään energian toimitusvarmuutta parantavien kumppanuuksien luomiseen Yhdysvaltojen kanssa;

39.   kehottaa myös niitä Euroopan maita, jotka eivät ole EU:n jäseniä – kuten Norjaa, maailman kolmanneksi suurinta öljynviejää – osallistumaan aktiivisesti yhteiseen eurooppalaiseen energiaulkopolitiikkaan;

40.   kehottaa yhtenäiseen energiapolitiikkaan kaikilla EU:n ulkopolitiikan aloilla, kuten pohjoisen ulottuvuuden, Mustanmeren synergian ja Euro–Välimeri-kumppanuuden alalla;

41.   kannattaa komission aloitteita entistä tiiviimmän energia-alan vuoropuhelun kehittämiseksi Etelä-Kaukasuksen, Kaspianmeren alueen, Keski-Aasian, Välimeren alueen ja Lähi-idän maiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on kulkemassa kohti "kriittisen ja rakentavan vuoropuhelun" omaksumista kyseisten maiden kanssa; katsoo, että tällainen vuoropuhelu auttaa suhteuttamaan toisiinsa yhtäältä EU:n edut öljy- ja kaasutoimitusten monipuolistamisessa ja toisaalta pyrkimykset saada aikaan poliittisia uudistuksia edellä mainituissa maissa;

42.   kehottaa kehittämään Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja Mustanmeren synergiaa koskevia nykyisiä järjestelmiä ja luomaan uusia, joiden tarkoituksena on syventää kauttakulkumaiden, kuten Ukrainan, Valko-Venäjän, Moldovan, Etelä-Kaukasuksen sekä Mashrek- ja Maghreb-maiden kanssa harjoitettavaa yhteistyötä markkinatoimien avoimuuden lisäämiseksi sekä pysyvän energiansaannin ja kauttakulun mahdollistamiseksi;

43.   korostaa Turkin merkitystä kauttakulkumaana kaasutoimitusten monipuolistamisessa EU:hun; odottaa Turkin tekevän täysimääräisesti yhteistyötä EU:n kanssa kauttakulun helpottamiseksi;

44.   kannustaa Turkkia liittymään täysjäsenenä Euroopan energiayhteisöön, joka ulottuu tällä hetkellä Kaakkois-Euroopan maihin ja tarjoaa rakenteellisen sääntelykehyksen alueellisen energiayhteistyön tiivistämiselle ja siten parantaa energian toimitusvarmuutta ja tukee investointeja; tukee Ukrainan, Norjan ja Moldovan hakemuksia Euroopan energiayhteisön jäseneksi;

45.   kehottaa komissiota kehittämään energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston NESCOn lisäksi välineitä ja järjestelmiä, joiden avulla se voi parantaa kauttakulkumaiden tilanteiden analysoinnissa ja valvonnassa harjoittamaansa yhteistyötä EU:n naapurimaiden kanssa ja lisätä siten EU:n valmiuksia ehkäistä ennalta kriisejä sekä reagoida entistä tehokkaammin ja ripeämmin kriisitilanteissa;

46.   korostaa EU:n ja Venäjän välisen energia-alan kumppanuuden merkitystä, mutta huomauttaa samalla, että Venäjä on energiaviennissään edelleen lähes täysin riippuvainen EU:n markkinoista ja yksittäisistä suurista EU:n kuluttajista; kehottaa unionia korostamaan molemminpuolista riippuvuutta EU:n ja Venäjän välisessä energiaa koskevassa vuoropuhelussa; huomauttaa, että EU:n ja Venäjän välinen energiakumppanuus voi perustua vain syrjimättömyyteen ja asianmukaiseen kohteluun sekä yhtäläisiin markkinoille pääsyn ehtoihin;

47.   korostaa, että Venäjää sitoo jo energiaperuskirja sen 45 artiklan 1 kohdan nojalla(6); on vakuuttunut siitä, että Venäjän on ratifioitava Euroopan energiaperuskirja ja sen lisäksi EU:n on neuvoteltava tulevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen yhteydessä virallisesta puiteasiakirjasta, joka koskee energiasuhteita Venäjän kanssa; katsoo, että pelkkä energiaperuskirjan periaatteiden siirtäminen tulevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen on tarpeetonta; tunnustaa energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti kauttakulkupöytäkirjan sisältämien velvoitteiden selkiyttämistä tai täydentämistä koskevien säännösten lisäarvon;

48.   korostaa, että Venäjän suorittama energiaperuskirjan ratifiointi olisi näkyvä ja konkreettinen osoitus Venäjän sitoumuksesta luotettavaan energian toimitukseen sekä energiayhteistyöhön yhteisten periaatteiden ja arvojen pohjalta;

49.   kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään vaikutusvaltaansa Venäjän taivuttelemiseksi sitoutumaan avoimiin ja oikeudenmukaisiin markkinoihin energian tuotannossa ja energiatoimituksissa; katsoo, että jos Venäjä ratifioisi energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen ja kauttakulkupöytäkirjan, se vaikuttaisi myönteisesti EU:n tukeen Venäjän jäsenyydelle Maailman kauppajärjestössä (WTO);

50.   on huolestunut Venäjän energiajärjestelmän yleisestä tehottomuudesta tutkimuksen ja siirron alalla sekä teollisuuden ja kotitalouksien käytössä, millä voi olla vakavia vaikutuksia Venäjän toimitusvelvollisuuksiin; kehottaa komissiota käsittelemään tätä kysymystä teknisessä yhteistyössään Venäjän kanssa;

51.   korostaa, että ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan tekniikan kehittämistä koskeva periaate olisi sisällytettävä EU:n ja Venäjän väliseen uuteen sopimukseen; korostaa, että EU:n ja Venäjän yhteistyötä ympäristöasioissa on lisättävä pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä, erityisesti mitä tulee arktiseen alueeseen;

52.   kehottaa komissiota vaatimaan vuoropuhelussa tärkeimpien EU:n hiilivetyjen toimittajien kanssa eurooppalaisten yritysten tasaveroista kohtelua, joka perustuu hankintahintojen asettelussa vain taloudellisiin kriteereihin eikä poliittisiin tekijöihin;

53.   kehottaa komissiota laatimaan selvityksen kaasutoimitusten määränpäätä koskevista lausekkeista, joilla tosiasiassa estetään kaasun jälleenvienti sisämarkkinoilla; kehottaa lisäksi komissiota vaatimaan kaikkiin EU:n markkinoilla tehtyihin maakaasusopimuksiin sisältyvien vastaavanlaisten lausekkeiden kumoamista, mikäli ne ovat EY:n lainsäädännön vastaisia;

54.   kehottaa vauhdittamaan Kiinan, Intian, Brasilian ja muiden nopean talouskasvun ja kehittyvien maiden kanssa käytävää vuoropuhelua, jotta voidaan luoda oikeudenmukaisiin ja avoimiin sääntöihin perustuvat vakaat ja ennustettavissa olevat globaalit energiamarkkinat, joilla pyritään myös toimintaan yhdessä maapallon lämpenemisen estämiseksi ja kestävän kehityksen ylläpitämiseksi;

55.   kehottaa tiivistämään energia-alan suhteita Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan; pitää tärkeänä tulevaa EU:n ja Afrikan välistä energia-alan kumppanuutta, joka on tarkoitus käynnistää Lissabonissa 7. ja 8. joulukuuta 2007 pidettävässä EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa ja joka on yksi EU:n ja Afrikan yhteisen strategian keskeisistä aloitteista; katsoo, että energiakumppanuuden tulisi osaltaan vahvistaa sekä Afrikan ja EU:n välistä vuoropuhelua, joka koskee energiansaantia ja energiaturvallisuutta, että investointien lisäämistä energia-infrastruktuureihin ja uusiutuviin energialähteisiin sekä energiatehokkuuteen, öljy- ja kaasuvarojen kehityspainotteisen käytön tehostamista, avoimuuden edistämistä sekä ilmastonmuutoksen valtavirtaistamista energia- ja kehitysyhteistyössä;

56.   kehottaa komissiota edistämään reilua kilpailua kansainvälisellä tasolla tukemalla Maailman kauppajärjestössä (WTO) energiamarkkinoiden avoimuutta ja etenkin kauppaa vääristäviä toimenpiteitä koskevia erityismääräyksiä;

57.   suosittelee, että komissio arvioi WTO:ssa mahdollisuutta neuvotella monenvälisiä sopimuksia erityisille energiamarkkinoille kuten biopolttoaineille ja että se antaa parlamentille kertomuksen mahdollisimman nopeasti;

58.   kehottaa komissiota ja neuvostoa torjumaan aktiivisesti ja päättäväisesti kartellien, kuten kaasukartellien, syntymistä;

59.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat G8-ryhmän jäseniä, ja komissiota käyttämään tätä foorumia EU:n energiaa koskevien etujen edistämiseksi, mukaan luettuna G8+5-kokoonpano, joka kokoaa yhteen tärkeimmät tuottajat ja kuluttajat;

60.   korostaa EU:n Gleneaglesin toimintasuunnitelman yhteydessä esittämän ehdotuksen tärkeyttä puhtaan teknologian kehittämisen tukemisessa uuden maailmanlaajuisen foorumin muodossa, jonka kautta tehdään järjestelmällistä yhteistyötä ja vaihdetaan parhaita käytänteitä valtioiden, alueiden, suurkaupunkien ja muiden julkisten yksiköiden välillä, joiden energiankulutustasot ovat huomattavan korkeat;

61.   kannattaa kaikkia toimia, joilla pyritään vahvistamaan monenkeskisiä teknisiä aloitteita, joita ovat muun muassa kaasun tarpeettoman polttamisen vähentämiseen tähtäävä kumppanuus (Global Gas Flaring Reduction Partnership), kaivosteollisuuden avoimuutta edistävä aloite (Extractive Industries Transparency Initiative), rahoitusalan erityistyöryhmä (Financial Action Task Force), Kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n "päiväntasaajan periaatteet" sekä Inogate-ohjelma;

62.   korostaa, että EU:n yhteinen energiapolitiikka ei riitä ja että EU:n yhteistä energiapolitiikkaa on kehitettävä ja siihen on kuuluttava energia-alan tutkimusta ja tekniikoita koskeva EU:n yhteinen politiikka;

63.   kehottaa neuvostoa laatimaan strategian EU:n sisäisen keskeisen infrastruktuurin ja EU:n lähialueiden suojelemiseksi terrorismin uhkilta;

64.   kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioissa määritettyjen parhaiden käytäntöjen perusteella ehdotuksia sääntelyn uudistamiseksi ja kehottaa etenkin eriyttämään energiantuotannon omistuksen kokonaan energian siirtämisestä ja jakelusta, tehostamaan riippumatonta kansallista sääntelyn valvontaa ja parantamaan sääntelijöiden toimien koordinointia EU:n tasolla uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen tukemiseksi sekä vaatii selvää kehystä siirtoinfrastruktuureja koskevien investointien lisäämiselle;

65.   korostaa, että yhteentoimivien energiaverkkojen luominen hyvin koordinoidun eurooppalaisen energiaverkon avulla edistää sähkön ja kaasun markkinoiden kilpailukykyä, parantaa toimitusvarmuutta ja tukee ympäristönsuojelua vahvistaen samalla EU:n asemaa toimittaja- ja kauttakulkumaihin nähden;

66.   korostaa, että energiavarojen käytöstä syntyvä saaste, erityisesti öljyn osalta, aiheuttaa vakavia ja peruuttamattomia ympäristövahinkoja ja myös vakavia turvallisuusriskejä alueellisesti ja maailmanlaajuisesti, esimerkiksi Lähi-idässä; vaatii uusia turvatoimia ja investointeja entistä parempaan turvallisuuteen ja tehokkuuteen energiavarojen käytössä;

67.   kehottaa käymään julkista keskustelua ja valistamaan EU:n kansalaisia EU:n yhteisestä energiaulkopolitiikasta julkisin tiedotuskampanjoin ja korostamaan tällaisen politiikan myönteisiä näkökohtia;

68.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 340. (2) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 112. (3) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 273. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0603. (5) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 330. (6) Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan 1 kohdassa määrätään, että energiaperuskirjan määräyksiä sovelletaan väliaikaisesti valtioihin, jotka ovat sen allekirjoittaneet mutta eivät ole sitä vielä ratifioineet, kunnes ne ovat ratifioineet sen, elleivät ne ole jättäytyneet pois 45 artiklan mukaisesti.