Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007 (2007/2065(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,
– ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle naisten ja miesten tasa-arvosta – 2007 ("komission tasa-arvokertomus") (KOM(2007)0049),
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen,
– ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvopolitiikoista vastuussa olevien EU:n jäsenvaltioiden ministerien 4. helmikuuta 2005 hyväksymän yhteisen julkilausuman,
– ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 (KOM(2006)0092),
– ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean 22. maaliskuuta 2007 antaman lausunnon sukupuolten välisestä palkkakuilusta,
– ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten 22. maaliskuuta 2005 hyväksymät toimintapuitteet sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0290/2007),
A. ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat äskettäin uusineet sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvoon, etenkin edellä mainittuun naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmaan ja eurooppalaiseen tasa-arvosopimukseen,
B. ottaa huomioon, että Euroopan demografisella haasteella on selkeä sukupuoliulottuvuus ja että sukupuolten tasa-arvopolitiikat ovat olennaisen tärkeitä keinoja tähän haasteeseen vastaamiseksi,
C. katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että arvioidaan, kuinka poliittiset, hallinnolliset ja yhteiskunnalliset toimet vaikuttavat sekä naisten että miesten elämään ja asemaan, ja että tarvittaessa otetaan vastuuta ja arvioidaan näitä toimia uudelleen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi,
D. ottaa huomioon, että naisten ja miesten työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittaminen on tärkeää edistettäessä naisten tuloa ja paluuta työmarkkinoille ja pysymistä niillä; katsoo, että vastuu lapsista on vanhempien keskenään jakama vastuu sukupuolesta riippumatta,
E. ottaa huomioon, että erottelu opetuksessa ja sukupuolistereotypioiden pysyminen opiskelualojen valinnassa ja tyttöjen ja nuorten naisten syrjiminen koulutuksessa on edelleen laajalle levinnyttä ja että sillä on kielteisiä seurauksia naisten suhteelliseen asemaan tietyillä työmarkkinoiden aloilla, erityisesti korkeaan teknologiaan, tieteisiin, tutkimukseen ja insinööritaitoon liittyvillä aloilla,
F. ottaa huomioon, että neuvosto myönsi jälleen kerran maaliskuun 2006 Eurooppa-neuvostossa, että tasa-arvopolitiikat ovat elintärkeitä talouskasvun välineitä,
G. ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistaminen on eräs Lissabonin ohjelman päävaatimuksista, että se on edelleen alikehittynyttä ja että se puuttuu usein työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista,
H. ottaa huomioon, että komission tasa-arvokertomuksessa korostetaan naisten myönteistä työllistymistulosta, koska EU:ssa vuodesta 2000 lähtien luoduista kahdeksasta miljoonasta työpaikasta kuuteen miljoonaan työpaikkaan on työllistynyt nainen, mutta toteaa samalla, että eri ikäryhmien työllistymisasteiden välillä on huomattavia eroja ja että naisten työllisyysaste on kohonnut eritoten niillä ammattialoilla, jotka olivat ennestäänkin naisvaltaisia; pitää valitettavana, että suurin osa naisten uusista työtilaisuuksista on osa-aikatyötä ja että jotkut työpaikat ovat turvattomia, epävarmoja ja matalapalkkaisia ja niiden palkkakehitys on heikkoa,
I. ottaa huomioon, että Euroopan työllisyyttä vuonna 2006 käsittelevä komission kertomus osoittaa, että 32,3 prosentilla EU:ssa työskentelevistä naisista on osa-aikatyö, kun taas miesten vastaava osuus on vain 7,4 prosenttia,
J. ottaa huomioon, että sukupuolten palkkakuilussa (joka on keskimäärin 15 prosenttia EU:ssa ja jopa 30 prosenttia joissakin Euroopan maissa) ei ole huomattavaa eroa edelliseen kertomukseen verrattuna, mikä osoittaa selvästi, että todellista edistystä kolmekymmentä vuotta sitten direktiivillä 75/117/ETY(2), joka annettiin 10. helmikuuta 1975 miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, käyttöön otetun "sama palkka samanarvoisesta työstä" -periaatteen täytäntöönpanossa ei ole tapahtunut; toteaa, että myös omaisuus on jakautunut EU:ssa epätasaisesti miesten ja naisten kesken,
K. ottaa huomioon, että vuoden 2003 Eurobarometri-tutkimuksessa osoitettiin, että tärkeimmät tekijät, jotka estävät isiä ottamasta enemmän kotiin ja perheeseen liittyviä velvollisuuksia, eivät ole ainoastaan taloudellisia vaan liittyvät myös pelkoon urakehityksen kielteisistä seurauksista,
L. ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on suhteellisesti yleisempää naisten keskuudessa ja että vastuu alle viisivuotiaista lapsista on yhteydessä lapsettomia naisia korkeampaan työttömyysprosenttiin,
M. katsoo, että lasten, vanhusten ja muiden huollettavien hoitopalvelujen saatavuus on olennaista, jotta miehet ja naiset voivat osallistua työmarkkinoille täysipainoisesti ja yhdenvertaisesti,
N. ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa, jotka ovat ottaneet käyttöön sekä naisia että miehiä koskevia yhteensovittamispolitiikkoja, syntyvyysasteet, naisten osuus työmarkkinoilla ja työllisyys ovat korkeampia,
O. katsoo, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli määritettäessä sukupuolten tasa-arvoon liittyviä toimia eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella, alakohtaisella ja yrityksellisellä tasolla ja että menestyksekkäät yhteensovittamispolitiikat edellyttävät kumppanuutta työnantajien, ammattiyhdistysten, työntekijöiden ja julkisten viranomaisten kesken,
P. katsoo, että parhaat käytännöt osoittavat, että yhteensovittamistoimet mikrotaloudellisella tasolla aiheuttavat alhaisempaa henkilöstön vaihtuvuutta ja poissaoloja, suurempaa sitoutumista ja tuottavuutta ja vetävät puoleensa tehokasta ja motivoinutta työvoimaa,
Q. ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(3) 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että "jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista edistetään rahastojen täytäntöönpanon eri vaiheissa",
1. pitää tervetulleina komission ponnisteluja tehostaa toimiaan naisten ja miesten tasa-arvon edistämisessä;
2. panee tyytyväisenä merkille, että komission tasa-arvokertomuksessa keskitytään työllisyyskysymyksiin, kuten sukupuolten palkkakuiluun, yhteensovittamiseen ja yhtäläisen kohtelun direktiiveihin, koska naisten taloudellinen riippumattomuus on yksi naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman painopisteistä;
3. suhtautuu myönteisesti EU:n tasa-arvoisuuden kulttuuriin, johon sisältyy komission naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma, ja vaatii sen täytäntöönpanoa käytännössä konkreettisten toimien ja rahoituksen avulla;
4. korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehostaminen kaikilla politiikan aloilla edellyttää lisäponnisteluja ja vanhentuneiden päätöksenteko- ja menettelytapojen poistamista etenkin hallinnossa;
5. muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen politiikka käsitetään EU:n tasolla kaksitasoisena strategiana, jolla toisaalta varmistetaan, että miesten ja naisten tasa-arvo huomioidaan kaikilla politiikan aloilla ja kaikessa päätöksenteossa, ja toisaalta samanaikaisesti toteutetaan tarkoin suunnattuja toimia naisten syrjimisen poistamiseksi;
6. kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan lähestymistavan lisäksi erityistoimenpiteistä, muun muassa tiedotuskampanjoista, parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta, vuoropuhelujen käymisestä kansalaisten kanssa sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusaloitteista;
7. pitää myönteisinä sosiaalisen koheesiopolitiikan mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa;
8. vaatii, että vuosittaisten tasa-arvokertomusten ja etenemissuunnitelmassa määriteltyjen painopisteiden välillä on oltava selvä ja pysyvä yhteys, jotta toteutettaisiin tehokasta sukupuolten tasa-arvon suunnittelu-, seuranta- ja arvioimissykliä; kannustaa komissiota työskentelemään kohti tätä sykliä;
9. palauttaa mieliin 2. helmikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa miesten ja naisten tasa-arvosta Euroopan unionissa(4) esittämänsä pyynnön, että komissio valvoo miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan yhteisön säännöstön noudattamista jäsenvaltioissa kaikilla unionin toiminnan aloilla, erityisesti työtä ja työllisyyttä koskevissa kysymyksissä sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa ja niiden tarjonnassa; kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan tutkimuksen siitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön säännöstöä, ja ryhtymään tarvittaviin toimiin niiden jäsenvaltioiden kohdalla, jotka eivät saata tasa-arvoa koskevaa yhteisön säännöstöä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai jotka rikkovat sitä vastaan;
10. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan komissiota kansallisten toimenpiteiden toteuttamisen valvonnassa politiikkojen arvioimiseksi ja tasa-arvon periaatteiden kunnioittamiseksi, erityisesti mitä tulee lakisääteisiin oikeuksiin ja eläkejärjestelmiin sekä sosiaaliturvajärjestelmiin;
11. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä, joilla torjutaan naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa, joka aiheutuu työuran keskeytymisestä, etenkin äitiyden tai huollettavien hoitamisen vuoksi, ja vähentämään sen kielteisiä vaikutuksia uriin, palkkoihin ja eläkeoikeuksiin sekä pyrkimään sukupuolineutraaleihin palkkoihin ja eläkkeisiin; kehottaa komissiota löytämään asianmukaisia tapoja työmarkkinoilla ilmenevän sukupuolierottelun torjumiseksi ja naisten muille kuin perinteisesti naisvaltaisille aloille pääsyn helpottamiseksi;
12. kehottaa komissiota kehittämään sukupuolianalyysin, jossa kartoitetaan valtavirtaistamisen näkökulmasta eläkeuudistusten vaikutuksia EU:ssa naisten elämään pyrkien yksilöimään eläkeoikeuksia sekä sosiaaliturvaa ja verotusjärjestelmiä koskevia oikeuksia;
13. pitää tervetulleena komission käynnistämää työmarkkinaosapuolien kuulemisprosessia, jotta parannettaisiin sekä lainsäädännöllisiä että ei-lainsäädännöllisiä puitteita työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi; kannustaa komissiota käynnistämään viivytyksettä kuulemisen toisen vaiheen;
14. kehottaa komissiota keräämään ja levittämään parhaita käytäntöjä, jotka koskevat työympäristön politiikkoja, jotka mahdollistavat tehokkaan tasapainon työ- ja perhe-elämän välillä, sekä toimia, joilla edistetään miesten aktiivisempaa osallistumista perhe-elämään; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan tarvittavat toimet toisaalta työpaikoilla ilmenevän sukupuolisen ja moraalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja toisaalta sen torjumiseksi; vaatii tukemaan naisia heidän ammattiurallaan; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan vakavia toimia sukupuolten välisen palkkakuilun kaventamiseksi ja edistämään sekä miesten vanhempainloman että isyysloman käyttöä;
15. panee merkille, että työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tärkeä asia ja yksi avaimista työllisyyden lisäämiseen ja väestön ikääntymistaakan vähentämiseen; muistuttaa, että kaikkien tämän alan politiikkojen on aina perustuttava vapaan valinnan periaatteeseen ja että niitä on mukautettava eri elämänvaiheisiin;
16. pitää valitettavana, että komissio ei kuullut työmarkkinaosapuolia laatiessaan vihreää kirjaa työlainsäädännön nykyaikaistamisesta (KOM(2006)0708);
17. panee merkille, että globalisaatiolla on myönteinen voima, jolla mahdollistetaan, että naiset ympäri maailman saavuttavat potentiaalinsa erityisesti sen kautta, että koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin päästään paremmin; panee kuitenkin merkille, että kaupan vapauttaminen on luonut ristiriitaisia ja samanaikaisia suuntauksia, joissa toisaalta edistetään tehokkaasti työsuhteiden virallistamista monilla aloilla ja toisaalta laajennetaan epävirallista taloutta uusilla työtyypeillä ja naisten tulonlähteillä, kuten kotona tehtävä etätyö, aliurakointi ja mikroyritykset;
18. toteaa, että lisääntyvän globaalistumisen yhtenä seurauksena on köyhyyden naisistuminen ja että globaalistumisen kokonaisvaikutuksia naisten mahdollisuuksiin hankkia elantonsa olisi tutkittava kattavissa tieteellisissä selvityksissä;
19. kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkia tulevia kauppasopimuksia, esimerkiksi WTO:n puitteissa tehtäviä kauppasopimuksia, tarkastellaan sukupuolinäkökulmasta;
20. kehottaa komissiota keskittymään erityisesti esteisiin, jotka estävät naisten pääsyn tärkeimpiin työpaikkoihin, jotta arvioitaisiin tämän ilmiön rakenteellista ulottuvuutta; pitää siksi myönteisenä toimia, joilla naisia autetaan pääsemään työelämään tasa-arvoisina miesten kanssa ja edistetään naisten yrittäjyyttä, ja pitää tärkeänä poistaa nykyiset ennakkoluulot ja sukupuolisyrjinnän, jotka koskevat naisten kilpailukykyä ja työllistettävyyttä erityisesti korkeatasoisten työpaikkojen osalta;
21. korostaa, että on puututtava vakavaan demokratiavajeeseen, joka liittyy naisten aliedustukseen poliittisessa päätöksenteossa, ja kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan tilanteita, jotka estävät naisten osallistumisen politiikkaan tai julkishallinnon johtotehtäviin kaikilla tasoilla, ja toteuttamaan toimia tällaisten tilanteiden torjumiseksi;
22. kehottaa kiinnittämään erityishuomiota etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajanaisten tilanteeseen, koska näiden naisten syrjäytymistä vahvistaa ulkopuolelta ja omista yhteisöistä tuleva moninainen syrjintä; suosittelee kansallisten integroitujen toimintasuunnitelmien hyväksymistä, jotta moninaista syrjintää voidaan torjua tehokkaasti etenkin silloin, kun eri elimet käsittelevät syrjintäkysymyksiä yksittäisessä jäsenvaltiossa;
23. pitää tärkeänä varmistaa, että EU:n alueelle saapuvat maahanmuuttajat tietävät naisten ja miesten tasa-arvoa koskevista arvoista, lainsäädännöstä ja sosiaalisista tavoista, jotta vältettäisiin kulttuurisesta tiedostamattomuudesta aiheutuvia syrjimistilanteita;
24. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työmarkkinoiden syrjimättömyyttä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta pidettäisiin huolta tasa-arvotoimien tehokkuudesta ja dynamiikasta kansallisten ominaispiirteiden suhteen;
25. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään EU:n sosiaalisen osallisuuden strategiassa erityisiä sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, sekä toimenpidekokonaisuuden, jolla tuetaan yksinhuoltajaperheitä ja muita kuin perinteisiä perheitä, sekä erityisiä poliittisia toimia, joilla tuetaan naisryhmiä, joilla on suuri köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, kuten maahanmuuttajanaisia, naispakolaisia, etniseen vähemmistöön kuuluvia naisia, naisvanhuksia ja vammaisia naisia;
26. kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä asianmukaisten tietojen keräämiseksi ja sellaisten toimien toteuttamiseksi, joilla voitaisiin estää seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakkotyövoimaan perustuva ihmiskauppa;
27. kehottaa komissiota keskittymään välineisiin ja mekanismeihin, joilla estetään siirtotyöläisten riistäminen, tilapäissiirtolaisten perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien tunnustaminen ja toteuttaminen mukaan lukien, sen sijaan, että se luottaisi hillitsemiseen;
28. vaatii jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan äitiys- ja vanhempainlomakorvaukset, jotta varmistettaisiin, että naiset eivät ole enää miehiä kalliimpi työvoiman lähde;
29. kehottaa jäsenvaltioita torjumaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolien kanssa työmarkkinoilla ilmenevää raskaana olevien naisten syrjintää ja hyväksymään kaikki tarvittavat toimet äitiyden suojelemisen tason kohottamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan tiukemmin alalla annetun yhteisön lainsäädännön noudattamista ja arvioimaan sen tarkistamistarvetta;
30. panee huolestuneena merkille, että kaikesta edistyksestä huolimatta naisia, etenkin vanhempia naisia ja yksityishuoltajia, uhkaa edelleen syrjäytyminen ja köyhyys;
31. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia pyrkimään siihen, että kaikille kokopäivätyötä hakeville naisille voidaan tarjota kokopäivätyötä usein turvattomien ja epävarmojen osa-aikaisuuksien sijasta;
32. pitää tervetulleina komission ponnisteluja antaa uutta vauhtia Eurooppa-neuvoston Barcelonassa 2002 hyväksymien tavoitteiden saavuttamiselle poistaa esteet naisten ja miesten osallistumiselta työmarkkinoille ja ottaa käyttöön vuoteen 2010 mennessä lastenhoito 90 prosentille lapsista, joiden ikä on kolmesta oppivelvollisuusiän alkuun saakka, ja ainakin 33 prosentille alle 3-vuotiaista lapsista erityisesti rakennerahastojen kautta; kannustaa komissiota esittämään suunnitelmien mukaan vuonna 2008 tiedonannon, jossa asetetaan lisätoimet, jotka on tehtävä kaikilla tasoilla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että tavoitteena pitäisi olla antaa kaikille lapsille oikeus korkealaatuiseen hoitoon, johon yhdistetään opetuksellinen tekijä;
33. katsoo jäsenvaltioiden olevan vastuussa siitä, että kaikilla vanhustenhuoltoa, tai sairaiden tai vajaakuntoisten hoitoa tarvitsevilla on mahdollisuus saada laadukasta hoitoa ja huolenpitoa;
34. edellyttää, että politiikassa on keskityttävä sukupuolistereotypioiden torjumiseen koulutuksessa varhaisiästä lähtien poistamalla ne opetussuunnitelmista ja oppikirjoista, valistamalla opettajia ja opiskelijoita ja kannustamalla poikia ja tyttöjä valitsemaan muita kuin perinteisiä koulutusvaihtoehtoja;
35. kehottaa komissiota käymään vuoropuhelua tiedotusvälineiden kanssa ja kannustamaan niitä yhteiskunnallisen vastuunsa vuoksi sukupuolten tasa-arvon edistämisessä sekä naisten ja miesten stereotyyppisen esittämisen välttämisessä;
36. suosittelee kehitettävän yhteisiä eurooppalaisia tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä, jotta sukupuoleen perustuvat loukkaukset ja naisten alentava esittäminen tiedotusvälineissä ja kaupallisessa viestinnässä vältetään;
37. suosittelee ottamaan kouluissa paremmin huomioon poikien ja tyttöjen yksittäiset tarpeet heidän kehittymisensä kannalta sekä välttämään samalla stereotypioiden muodostumista;
38. katsoo, että naisten keskimääräistä korkeampi koulutus ja parempi akateeminen menestys ei näy riittävästi useimpien EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoilla;
39. suosittelee tukemaan koulutuksessa tietoa ja järkeviä vaatimuksia, joilla mahdollistetaan vapauden, itsemääräämisoikeuden ja tasavertaisuuden saavuttaminen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi; uskoo lisäksi, että yrittäjyyden sekä tieteellis-teknisen lähestymistavan kaltaisia niin kutsuttuja avaintaitoja olisi voimistettava erityisesti naisten keskuudessa;
40. korostaa tarvittavan vanhempainloman aikaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia muuttuneisiin ammattivaatimuksiin vastaamiseksi;
41. pitää tärkeänä, että on olemassa asianmukaisia ja vertailukelpoisia tilastoja, ja pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Euroopan tilastojen tietyt henkilökategorioiden tiedot, kuten perheiden maatiloilla työskenteleviä kumppaneita koskevat tiedot, eivät käy ilmi, ja että naiset kirjataan yleensä "kotirouviksi"; kehottaa Eurostatia sisällyttämään tämän henkilökategorian tilastoihinsa ja antamaan näkyvyyttä naisten tekemälle työlle;
42. korostaa, että naiset tekevät usein avustavina perheenjäseninä huomattavan osan maataloustyöstä; katsoo, että tämä työ voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon maaseudun kehityspolitiikassa;
43. muistuttaa, että perhemaatiloilla työskentelee useita (enimmäkseen naispuolisia) kumppaneita, joiden oikeudellinen asema on monessa jäsenvaltiossa riittämätön, mikä voi johtaa taloudellisiin ja oikeudellisiin ongelmiin äitiysloman ja sairausloman, eläkeoikeuksien kertymisen, sosiaaliturvan saatavuuden sekä avioeron yhteydessä;
44. pitää ehdottoman välttämättömänä maataloudessa työskentelevien naisten oikeudellisen aseman parantamista varmistamalla kaikkien naisten suora pääsy sosiaaliturvan piiriin ja turvaamalla heidän asemansa maatalousyrityksissä painottaen erityisesti perheviljelmien yhteisomistusta, lainansaantia ja naisten oikeuksia perintöoikeuden yhteydessä;
45. palauttaa tässä yhteydessä mieleen itsenäisten ammatinharjoittajien avustavien aviopuolisoiden tilanteesta 21. helmikuuta 1997 antamansa päätöslauselman(5), jossa se pyysi parantamaan maataloudessa työskentelevien avustavien puolisoiden tilannetta tiukentamalla miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla itsenäisinä toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, sekä ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella 11. joulukuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/613/ETY(6) siten, että avustaville puolisoille annetaan oikeudellinen asema, johon sisältyy muassa heidän pakollinen rekisteröimisensä, jotta he eivät enää olisi näkymättömiä työntekijöitä vaan kuuluisivat sosiaaliturvajärjestelmien piiriin ja olisivat näin oikeutettuja sairaus-, työkyvyttömyys-, tapaturma- ja vanhuusvakuutukseen;
46. kiinnittää huomiota joidenkin maaseutualueiden naisten köyhyyteen ja eristyneisyyteen ja vaatii sellaisten tehokkaiden toimien toteuttamista, joilla taataan naisten yhtäläiset mahdollisuudet, ja katsoo, että tällaisten toimien toteuttamisen pitäisi olla kaikkien yhteisen maatalouspolitiikan välineiden ja muiden asianmukaisten yhteisön politiikkojen ydintavoitteita;
47. katsoo, että maaseudulla elävien naisten elämänlaatua on parannettava varmistamalla heidän mahdollisuutensa saada yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, päästä elinikäisen oppimisen piiriin, käyttää uusia medioita, käyttää tehokkaita ja asianmukaisia julkisia lähiterveyspalveluja sekä lasten ja perheenhoitoa helpottavia perusrakenteita ja palveluja, kuten lastenseimiä ja -tarhoja, kulttuurikeskuksia ja lähimarkkinoita;
48. korostaa, että Euroopan sosiaalirahaston on tuettava erityisiä toimenpiteitä, joilla parannetaan naisten pääsyä ja osallistumista työmarkkinoille ja tehostetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista; katsoo, että alueellisilla rahastoilla pitäisi olla tasa-arvonäkökohtia koskeva budjettikohta, josta rahoitetaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia ja naisten asemaa edistävän politiikan vaikutuksia koskevia tutkimuksia;
49. muistuttaa, että aluekehitysstrategioihin on saatava uusia lähestymistapoja ja innovatiivisia välineitä, ja korostaa, että päätöksentekijöille on järjestettävä alue- ja paikallistasolla koulutusta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen menetelmistä ja välineistä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen hallinnolle suunnattuja ohjeitaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta rakennerahastojen yhteydessä;
50. pyytää komissiota Euroopan tasa-arvoinstituutin avustuksella sisällyttämään tuleviin vuosikertomuksiinsa naisten ja miesten tasa-arvosta faktoja ja tilastotietoja unioniin liittyvistä maista ja ehdokasmaista;
51. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.