Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Vero- ja tullipolitiikan merkitys Lissabonin strategian toteuttamisessa" (KOM(2005)0532),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmien koordinointi sisämarkkinoilla" (KOM(2006)0823),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Maastapoistumisverotus (exit taxation) ja tarve koordinoida jäsenvaltioiden veropolitiikkoja" (KOM(2006)0825),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Verokannustimien tehokkaampi käyttö tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi" (KOM(2006)0728),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Tähänastinen edistyminen ja yhteiseen yhtenäistettyyn yhtiöveropohjaan tähtäävät jatkotoimet" (KOM(2006)0157),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Tappioiden verokohtelu rajatylittävissä tilanteissa" (KOM(2006)0824),

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2004 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23 päivänä heinäkuuta 1990 annetun direktiivin 90/434/ETY muuttamisesta(1),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman yritysverotuksesta Euroopan unionissa: yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja(2),

–   ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta(3),

–   ottaa huomioon Ecofin-neuvoston epäviralliset kokoukset 10. ja 11. syyskuuta 2004 sekä 7. ja 8. huhtikuuta 2006,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Pienten ja keskisuurten yritysten yhtiöveroesteiden poistaminen sisämarkkinoilla – kotivaltioverotusta (Home State Taxation) koskevan mahdollisen kokeiluhankkeen suuntaviivat" (KOM(2005)0702),

–   ottaa huomioon komission eurooppalaisen verotustutkimuksen (European Tax Survey) (SEK(2004)1128),

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion päätelmät Eurooppa-neuvoston kokoonnuttua 23. ja 24. maaliskuuta 2000 Lissabonissa, 23. ja 24. maaliskuuta 2001 Tukholmassa, 15. ja 16. maaliskuuta 2002 Barcelonassa sekä 22. ja 23. maaliskuuta 2005, 15. ja 16. joulukuuta 2005 ja 23. ja 24. maaliskuuta 2006 Brysselissä,

–   ottaa huomioon vuonna 1998 julkaistun OECD:n kertomuksen haitallisesta verokilpailusta (Harmful tax competition: An Emerging Issue),

–   ottaa huomioon komission vuonna 2006 laatiman kertomuksen "Verotuksen rakenne Euroopan unionissa",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0391/2007),

A.   ottaa huomioon, että kansallisissa verojärjestelmissä on tarpeen ottaa yhä enemmän huomioon talouden kansainvälistyminen ja tietopohjaisen yhteiskunnan tarve kerätä inhimillistä pääomaa,

B.   toteaa, että 27 erilaisen verotusjärjestelmän olemassaolo Euroopan unionissa muodostaa esteen sisämarkkinoiden kitkattomalle toiminnalle, aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia rajat ylittävälle kaupalle ja liiketoiminnalle hallinnon ja vaatimustenmukaisuuden suhteen, vaikeuttaa yritysten rakenneuudistuksia ja vähentää EU:n yritysten kilpailukykyä maailmanlaajuisella tasolla sekä johtaa kaksinkertaiseen verotukseen,

C.   ottaa huomioon, että EU:n omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta 29. maaliskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa korostetaan, että kaikissa Euroopan unionin tulevissa omien varojen järjestelmissä on noudatettava jäsenvaltioiden verotuksellisen itsemääräämisoikeuden periaatetta sekä verotuksen neutraalisuuden periaatetta, ja myös viitataan yhteisön veron tai uusien kansallisten verojen käyttöönottoon mahdollisena Euroopan unionin omien varojen tulevaisuutta koskevana pitkän aikavälin valintana, josta Euroopan unioni hyötyisi välittömästi,

D.   toteaa, että verokilpailu EU:ssa on johtanut koko EU:n saamaan taloudelliseen hyötyyn dynaamisen yritysilmaston ansiosta, mutta katsoo, että EU:n tason asianmukainen verotuksen koordinointi, jolla ei pyritä veroasteiden yhdenmukaistamiseen, voi edistää sitä, että verokilpailusta saatava hyöty jaetaan vielä tasaisemmin yritysten, niiden työntekijöiden ja kuluttajien kesken,

E.   ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on olemassa tiettyjä maita, joissa pääomaverotulot ovat kasvaneet suuremman yleisen talouskasvun vuoksi ja erityisesti lukuisista uusien yritysten perustamisen ja niiden voittojen huomattavan kasvun vuoksi päinvastoin kuin niissä maissa, joissa tulokapasiteetti on alentunut hitaamman kasvun vuoksi,

F.   ottaa huomioon, että yleinen verotaso eri jäsenvaltioissa vaihtelee BKT:sta laskettuna 28,4 prosentista 50,5 prosenttiin, minkä seurauksena talouteen kohdistuvat vaikutustasot ovat erilaisia,

G.   katsoo, että kun otetaan huomioon tutkimuksen ja kehityksen vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen, on tarpeen tutkia tutkimusta ja kehitystoimintaa koskevien verokannustimien tehokkaampaa käyttöä,

H.   toteaa, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttaminen edellyttää entistä enemmän jäsenvaltioiden veropolitiikan koordinointia; katsoo, että Euroopan on rakennettava erityiset taloudelliset ja sosiaaliset puitteet, joilla monimuotoisesta kulttuuriperinnöstä ja henkisestä pääomasta johtuva kilpailuetu muutetaan innovaatioon perustuvaksi tuottavuuden kasvuksi,

I.   toteaa, että verojärjestelmien nykyiseen murenemiseen liittyvät tekijät muodostuvat porsaanreikiä, joiden avulla on mahdollista kiertää veroja; ottaa huomioon, että petosten ja veronkierron aiheuttamien verotulojen menetysten arvioidaan olevan yksinomaan arvonlisäveron tapauksessa 200–250 miljardia euroa,

J.   toteaa, että verotaakan tarkka mitta on todellinen verokanta, joka koostuu nimellisverokannasta ja veropohjasta,

K.   ottaa huomioon, että energiaverotus on hyödyllinen väline sekä sovellettaessa saastuttaja maksaa -periaatetta että pyrittäessä vähentämään saastuttamista sen lähteellä; katsoo, että on käsiteltävä kiireellisesti liikenteen jatkuvasti kasvavia ympäristövaikutuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi,

L.   toteaa, että käytössä olevat energiaverotus ja EU:n päästökauppajärjestelmä ovat kaksi merkittävää taloudellista välinettä, joilla pyritään energian kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen;

Veropolitiikan merkitys Lissabonin strategiassa

1.   muistuttaa, että veropolitiikkaan liittyvät päätökset, kuten verokannustimien tarjoaminen yrityksille, ovat pääasiallinen kasvua ja työpaikkojen määrää lisäävä väline, mutta joka tehostaa myös investointeja tutkimukseen ja kehitystoimintaan sekä ympäristöystävälliseen teknologiaan; korostaa kuitenkin, että veropolitiikalla voi olla huomattava merkitys Lissabonin strategiassa vain, jos valvotaan jatkuvasti tapaa, jolla yritykset jakavat uudelleen tällaisten verohelpotusten tuomat lisätulonsa, jotta lisätulot todella käytetään innovoinnin ja energiatehokkaamman teknologian tukemiseen;

2.   panee merkille yhtiöveroprosenttien pienentymissuuntauksen EU:ssa ja muissa OECD-maissa, mikä kuvastaa kasvavaa maailmanlaajuista kilpailua, rakennemuutosta ja rahoitusmarkkinoiden kehitystä; panee kuitenkin merkille, että yleinen verotustaso Euroopassa on korkeampi verrattuna muihin OECD-maihin; kiinnittää myös huomiota siihen, että julkiset tulot ovat kokonaisuutena lisääntyneet huolimatta yhtiöverotason laskusta; panee merkille koordinoidun verokehyksen tarpeen, mukaan luettuna yritysten verojärjestelyt, joiden pitäisi suosia erityisesti pk-yrityksiä ja joiden tarkoituksena olisi oltava kasvun uudistaminen ja työpaikkojen luominen;

3.   pitää tarpeellisena, että luodaan julkista rahoituspolitiikkaa koskeva ympäristö, joka suosii talouden kasvua ja työllisyyttä ja jolla edistetään tervettä verokilpailua Euroopan unionissa siten, että verotaakka jaetaan laajapohjaisesti työntekijöiden ja kuluttajien, yritysten ja pääomasta tulonsa saavien välillä; tähdentää, että Euroopan unionin on edistettävä verojärjestelyjä, joilla rohkaistaan uusien yritysten perustamista ja teknologista innovaatiota;

4.   korostaa, että jäsenvaltioiden verotusjärjestelmissä on yleisesti menty liian pitkälle suhteellisen korkeiden veroasteiden soveltamisessa alhaisiin veroluokkiin, mikä haittaa riskinottoa ja toiminnan käynnistämistä;

5.   katsoo, että kilpailukykyiset verojärjestelyt ovat mahdollisia heikentämättä valtion rahoitusta, josta esimerkkinä ovat ne Euroopan maat, jotka ovat viime vuosikymmenen aikana onnistuneet lisäämään verotulojaan leikkaamalla veroja ja laajentamalla veropohjaa valvoen samalla menoja ja jotka ovat siten pienentäneet vajettaan;

6.   pitää myönteisenä komission aietta kehittää ratkaisuja siirtohinnoittelusäännöistä johtuviin ongelmiin EU:ssa;

7.   panee tyytyväisenä merkille komission ehdottaman pilottihankkeen, jossa sovelletaan kotivaltioverotuksen periaatetta pk-yritysten maksamaan yhtiöveroon;

8.   tunnustaa pk-yritysten Euroopan unionissa ja muissa OECD-maissa kohtaamat vaikeudet, jotka liittyvät niiden hankkeiden rahoittamiseen, ja kannattaa verokannustimien myöntämistä pk-yritysten kannustamiseksi turvautumaan enemmän väliportaan rahoitusmekanismeihin, kuten muun muassa yrittäjien osakepääomaan, bisnesenkeliverkostoihin jne.;

9.   kiinnittää huomiota julkisen talouden tulojen puutteeseen, jota veropetokset aiheuttavat Euroopan unionissa, ja kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita lisätoimiin veropetosten torjumiseksi;

10.   katsoo, että veronkierron ja veropetosten torjumiseksi tehokkaasti on muutettava radikaalisti verotuspalvelujen toimintatapaa nykyaikaisen organisaation ja hyvän hallinnon periaatteiden pohjalta, ja korostaa, että komission olisi tehtävä merkittäviä aloitteita koordinoinnin tukemiseksi tällä alalla yhteisön tasolla;

11.   katsoo, että yhteisön talouden mukaisesti suuntautuneiden julkisten ja puolijulkisten yritysten arvonlisäveroa koskevat veroetuudet on säilytettävä; katsoo, että on otettava käyttöön yhden luukun järjestelmä, jonka avulla yritykset voivat huolehtia EU:n laajuisista ALV-velvoitteistaan;

12.   kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan verotaakan entistä oikeudenmukaisemmasta jakautumisesta sekä parantamaan talousarvion menopuolen rakennetta ja kohdentamista;

13.   arvostelee suuntausta, jossa arvonlisäveroastetta ollaan nostamassa Euroopan unionissa, koska tämä vaikuttaa regressiivisesti ja vähentää kuluttajien kysyntää; korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa saadut kokemukset osoittavat, että tuloja saadaan lisää, kun laajennetaan veropohjaa, kun työllisyyden kasvu lisää kulutusta ja kun olosuhteet ovat suotuisat pimeän talouden muuttamiselle viralliseksi toiminnaksi, mitä ALV-kantojen nostaminen haittaisi;

14.   toistaa tukevansa kokeiluja alemman ALV-kannan soveltamisesta erittäin työvaltaisiin palveluihin rakenteellisena osana ALV-järjestelmää siten, että jäsenvaltiot voivat soveltaa näitä veroasteita joustavasti lähellä tarjottaviin palveluihin, jotka ovat pääasiassa paikallisia ja jotka eivät vääristä rajat ylittävää kilpailua;

15.   tukee komissiota sen pyrkimyksissä suunnata veropolitiikkaa entistä kunnianhimoisempien ympäristötavoitteiden mukaisesti; katsoo että tällaisilla toimilla voidaan lisätä entistä enemmän ympäristöteknologioiden tutkimusta ja hyödyntämistä ja kehittää siten Euroopan unionin kilpailukykyä tällä alalla; korostaa kuitenkin, että köyhimpien talouksien lisäkuormitusta on vältettävä;

16.   toteaa, että on tarpeen noudattaa aivan uudenlaista lähestymistapaa valmisteveroihin; korostaa, että olisi hylättävä toimintalinja, joka on suunnattu vähimmäisveroasteen määrittämiseen yhteisön tasolla ja että olisi sen sijaan otettava käyttöön yhteiset menettelytapasäännöt, joiden tavoitteena on rohkaista jäsenvaltioita lähentämään suuresti vaihtelevia valmisteverokantojaan toisiinsa tähänastista enemmän;

17.   katsoo, että veropolitiikan tulisi yleisesti saada teollisuus sisäistämään ulkoiset kustannukset, mutta pitää järkevänä säilyttää tai ottaa käyttöön vero- ja muita kannustimia puhtaiden ja muiden kuin fossiilisia polttoaineita hyödyntävien vaihtoehtoisten energiamuotojen edistämiseksi;

18.   katsoo, että polttoaineverojen korotuksella olisi myönteinen vaikutus ympäristöön, jos edullisia ja houkuttelevia joukkoliikennevälineitä olisi käytettävissä;

19.   katsoo, että eroa umpeen kuroviin maihin kohdistuu muita suurempia ulkoisia kustannuksia, mistä ne niitä ei pitäisi rangaista;

20.   korostaa, että työn verotusta on alennettava edelleen, mikä on tärkeä väline, jotta saavutetaan Lissabonin strategian tavoite 70 prosentin työllisyydestä;

21.   katsoo, että sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen kannalta on tärkeää yksinkertaistaa tullilainsäädäntöä ja järkiperäistää tullausmenettelyjä, jotta vähennetään hallinnollisia kustannuksia rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittavissa yrityksissä säilyttämällä sen, että yritysten rajat ylittävien velvollisuuksien noudattaminen on edelleen yksinkertaista; tukee sitä, että siirrytään kohti yksinkertaistettua arvonlisäveron perintäjärjestelmää rajat ylittävässä kaupankäynnissä Euroopan unionissa esimerkiksi panemalla täytäntöön käännetyn verovelvollisuuden mekanismin;

Yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja

22.   tukee komission pyrkimystä saada aikaan yleiseurooppalainen yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja; toteaa, että yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja johtaa entistä suurempaan avoimuuteen siten, että yritysten on mahdollista toimia samojen sääntöjen mukaan sekä ulkomailla että kotimaassa, sillä lisätään rajat ylittävää kauppaa ja investointeja ja vähennetään merkittävästi hallintokustannuksia sekä veronkiellon ja petosten mahdollisuutta; pitää tarpeellisena, että otetaan käyttöön erityisiä toimenpiteitä, jotka on suunniteltu vähentämään pk-yrityksiin kohdistuvia verotuksen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia kuten kotivaltion verotusmääräyksiä;

23.   toteaa, että yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa voidaan noudattaa tehostetun yhteistyömekanismin mukaisesti, kuten jo perussopimuksissa määrätään;

24.   muistuttaa, että yhteiseen yhtenäistettyyn yhtiöveropohjaan sisältyvät yhteiset veropohjaa koskevat säännöt eikä se millään tavoin vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen määrittää omat verokannat jatkossakin;

25.   pitää myönteisenä komission aietta ottaa käyttöön yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja myös osana tehostettua yhteistyötä; huomauttaa kuitenkin, että tämä on toiseksi paras vaihtoehto, koska avoimuudesta ja pienemmistä hallinnollisista kustannuksista saatavat edut voivat osittain jäädä pois kattavan, koko yhteisön laajuisen järjestelmän puuttuessa;

26.   pitää myönteisenä komission kantaa, jonka mukaan yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan on oltava yhtenäinen ja entistä yksinkertaisempi, ja suosittelee yhteisiä standardeja koskevia puitteita määriteltäessä kehittämään mekanismin, jonka mukaisesti verotulot jaetaan asianomaisten jäsenvaltioiden kesken; katsoo lisäksi, että todellisen yhteisen yhdenmukaisen veropohjan luomiseksi on tärkeää luoda verrattavissa olevat tai, parhaassa tapauksessa, yhteiset rekisteröintiasiakirjat rajat ylittävää taloudellista toimintaa varten;

27.   pitää myönteisenä komission tiedonantoa "Verokannustimien tehokkaampi käyttö tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi" ja korostaa tarvetta jakaa parhaita käytäntöjä ja selventää mahdollisimman pitkälle tällaisten kannustimien yhteensopivuus yhteisön lainsäädännön kanssa;

28.   korostaa, että vihreä verotus on joustava poliittinen väline tietyn saasteita koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, kannustimien tarjoamiseksi teknologisille innovaatioille ja saastepäästöjen vähentämiseksi entisestään;

29.   kannustaa komissiota käsittelemään rajat ylittävää toimintaa harjoittavien suurten ryhmittymien kirjanpidon yhdistämistä, verotusta ja verohallintoa;

Verokannustimien entistä tehokkaampi käyttö tutkimuksen ja kehitystoiminnan tukemiseksi

30.   katsoo, että verokannustimet tutkimuksen ja kehitystoiminnan edistämiseksi ovat erittäin tärkeitä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten sen, että tutkimuksen ja kehityksen määrärahoja lisätään Euroopassa, etenkin helpottamalla pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoimia; huomauttaa kuitenkin, että tällaisia verokannustimia ei saisi käyttää suorina tukina kansallisille yrityksille;

31.   on vakuuttunut siitä, että veropolitiikkaa olisi laadittava siten, että se lisää tuottavuuteen perustuvaa kasvua kaikilla talouden aloilla tarjoamalla veronmaksajille mahdollisuuden vähentää verotuksesta tutkimus- ja kehitysmenot;

32.   katsoo, että jäsenvaltioiden välisen teknologisen kuilun seurauksena veropolitiikat vaihtelevat ja että toimiin olisi ryhdyttävä yhteisön tasolla vain silloin, kun yksittäisen jäsenvaltion toimilla ei päästä tehokkaaseen ratkaisuun; katsoo, että hyvien käytäntöjen edistäminen tutkimusta ja kehitystä koskevien kannustimien luomiseksi ja veropolitiikan koordinoimiseksi tehokkaammin auttaisi jäsenvaltioita saavuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet;

Maastapoistumisverotus

33.   kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan käyttöön entistä ennakoivamman strategian verokeitaisiin nähden;

34.   tukee komission kantaa, jonka mukaan siirrettäessä varoja kolmanteen maahan on perusteltua puutteellisen rajat ylittävän hallinnollisen yhteistyön vuoksiperiä vero, joka lankeaa maksettavaksi maasta poistumisen hetkellä;

Rajat ylittävien tapahtumien yhteydessä aiheutuneiden tappioiden verokohtelu

35.   panee merkille, että verotusta koskevia asioita käsitellään usein Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, ja että tämä johtuu pääasiassa avoimuuden puutteesta ja Euroopan verojärjestelmien huomattavasta monimutkaisuudesta ja kehottaa siksi yksinkertaistamaan verokäytännöt kaikkialla Euroopan unionissa; katsoo, että tilanteissa, jotka liittyvät ulkomaisten tytäryhtiöiden rajat ylittäviin tappioihin, emoyhtiöön kohdistuvaa kaksinkertaista verotusta on vältettävä, verotusoikeus on jaettava oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken, tappioita ei saa ottaa huomioon kahdesti ja veronkierron riski on estettävä;

36.   toteaa, että ilman rajat ylittävien tappiovähennysten mahdollisuutta yritykset pyrkivät saamaan voittonsa verotetuksi maissa, joissa kotimaisten markkinoiden koko on riittävä tuottamaan tarpeeksi voittoa mahdollisten ulkomaisten tappioiden kompensoimiseksi;

37.   pitää tarpeellisena pyrkiä laatimaan rajat ylittävien tappiovähennysten järjestelmä, joka koskee sekä yrityksiä että ryhmittymiä, joilla on ulkomailla toimivia yksikköjä; panee merkille komission tiedonannon tappioiden verokohtelusta rajat ylittävissä tilanteissa;

38.   pitää tappioiden verotuskohtelua rajatylittävissä tilanteissa koskevaa komission tiedonantoa perustana keskustelun jatkamiselle, erityisesti kun on kyse mahdollisista ratkaisuista, odotettaessa yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan soveltamista, joka yksilöidään tiedonannossa tappiovähennysten ja palautusten järjestelmän täytäntöönpanosta vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

o
o   o

39.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 569. (2) EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 229. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0098.