Euroopan parlamentin päätös 10. toukokuuta 2007 työjärjestykseen tehtävistä muutoksista sisäisten menettelyiden mukauttamiseksi yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamisesta aiheutuviin vaatimuksiin (2005/2238(REG))

P6_TA(2007)0173 A6-0143/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen työjärjestyksen muuttamiseksi (B6-0582/2005),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi" (KOM(2005)0535),

–   ottaa huomioon 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät ja erityisesti niiden 41 kohdan,

–   ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta(1),

–   ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa" (KOM(2006)0689),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 201 ja 202 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0143/2007),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti sitoutui 16. toukokuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta (21 kohta) "harkitsemaan omien sisäisten lainsäädäntömenettelyjen ja lainsäädäntöteknisten välineiden parantamista yksinkertaistamisprosessin vauhdittamiseksi, primaarioikeudessa vahvistettuja menettelyjä, tässä tapauksessa nimenomaisesti EY:n perustamissopimusta samalla noudattaen",

B.   ottaa huomioon, että kodifiointi ja uudelleenlaatiminen kuuluvat tärkeimpiin välineisiin yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamisessa, joka on osa kasvua ja työllisyyttä Euroopassa edistävää uutta Lissabonin strategiaa,

C.   ottaa huomioon, että työjärjestys sisältää yhden kodifiointia koskevan määräyksen, jota olisi tarkistettava, mutta ei yhtään uudelleenlaatimista koskevaa määräystä,

D.   toteaa, että parlamentti haluaa menettelyjään uudelleen tarkastelemalla ja selventämällä omalta osaltaan osallistua toden teolla yksinkertaistamispyrkimyksiin ja kannustaa komissiota tekemään enemmän sen suuntaisia ehdotuksia,

E.   toteaa, että on toivottavaa, että neuvosto ryhtyy samankaltaisiin toimiin,

1.   päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2.   muistuttaa, että kyseiset muutokset tulevat voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Nykyinen teksti   Tarkistukset Tarkistus 1 80 artikla 1.  Kun komission ehdotus yhteisön lainsäädännön kodifioimiseksi on annettu parlamentille, se lähetetään oikeudellisista asioista vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi. Jos todetaan, että ehdotus ei aiheuta sisällöllisiä muutoksia voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön, noudatetaan 43 artiklassa määrättyä menettelyä. 1.  Kun komission ehdotus yhteisön lainsäädännön kodifioimiseksi on annettu parlamentille, se lähetetään oikeudellisista asioista vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi. Valiokunta tarkastelee ehdotusta toimielinten kesken sovittujen sääntöjen1 mukaisesti varmistaakseen, että ehdotus rajoittuu ainoastaan kodifiointiin asiasisältöä muuttamatta. 2.  Asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja tai kyseisen valiokunnan nimeämä esittelijä voi osallistua kodifiointia koskevan ehdotuksen käsittelyyn ja tarkastamiseen. Asiasta vastaava valiokunta antaa tarvittaessa lausuntonsa etukäteen. 2.  Valiokunnalta, joka toimi asiasta vastaavana valiokuntana kodifioinnin kohteena olevien säädösten tapauksessa, voidaan sen pyynnöstä tai oikeudellisista asioista vastaavan valiokunnan pyynnöstä pyytää lausunto kodifioinnin aiheellisuudesta. 3.  Sen estämättä mitä 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, yksinkertaistettua menettelyä ei sovelleta virallista kodifiointia koskevaan ehdotukseen, jos oikeudellisista asioista vastaavan valiokunnan tai asiasta vastaavan valiokunnan jäsenten enemmistö vastustaa kyseistä menettelyä. 3.   Ehdotuksen tekstiin ei voida esittää tarkistuksia. Oikeudellisista asioista vastaavan valiokunnan puheenjohtaja voi kuitenkin esittelijän pyynnöstä antaa mainitun valiokunnan hyväksyttäväksi teknisiä mukautuksia koskevia tarkistuksia edellyttäen, että mukautukset ovat tarpeen, jotta ehdotus olisi kodifiointisääntöjen mukainen, ja että ne eivät aiheuta muutoksia ehdotuksen asiasisältöön. 4.  Jos oikeudellisista asioista vastaava valiokunta katsoo, että ehdotus ei aiheuta muutoksia yhteisön lainsäädännön asiasisältöön, se antaa ehdotuksen täysistunnon hyväksyttäväksi. Jos valiokunta katsoo, että ehdotus aiheuttaa muutoksia yhteisön lainsäädännön asiasisältöön, se esittää täysistunnolle ehdotuksen hylkäämistä. Molemmissa tapauksissa täysistunto äänestää asiasta vain kerran ilman tarkistuksia ja keskustelua. __________________________ Toimielinten välinen sopimus, tehty 20 päivänä joulukuuta 1994, nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi, 4 kohta, EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2. Tarkistus 2 80 a artikla (uusi) 80 a artikla Uudelleenlaatiminen 1.  Kun komission ehdotus yhteisön lainsäädännön uudelleen laatimiseksi on annettu parlamentille, se lähetetään oikeudellisista asioista vastaavan valiokunnan ja asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi. 2.  Oikeudellisista asioista vastaava valiokunta tarkastelee ehdotusta toimielinten kesken sovittujen sääntöjen¹ mukaisesti varmistaakseen, ettei ehdotus aiheuta muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity. Tässä tarkastelussa ehdotuksen tekstiin ei voida esittää tarkistuksia. Työjärjestyksen 80 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa sovelletaan säännöksiin, jotka uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa on jätetty muuttumattomiksi. 3.  Jos oikeudellisista asioista vastaava valiokunta katsoo, ettei ehdotus aiheuta muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, se antaa siitä tiedon asiasta vastaavalle valiokunnalle. Tässä tapauksessa asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi otetaan ainoastaan tarkistukset, jotka on esitetty 150 ja 151 artiklan mukaisesti ja jotka koskevat ehdotuksen muutettuja osia. Kyseisen valiokunnan puheenjohtaja voi kuitenkin poikkeuksellisesti ja tapauskohtaisesti hyväksyä käsiteltäväksi tarkistuksia ehdotuksen muuttumattomina säilyviin osiin, jos hän pitää sitä välttämättömänä pakottavista syistä, jotka liittyvät säädöstekstin yhtenäisyyteen tai yhtenäisyyteen muiden käsiteltäväksi otettujen tarkistusten kanssa. Nämä syyt on mainittava tarkistusten kirjallisissa perusteluissa. 4.  Jos oikeudellisista asioista vastaavan valiokunta katsoo, että ehdotus aiheuttaa muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, valiokunta esittää täysistunnolle ehdotuksen hylkäämistä ja antaa siitä tiedon asiasta vastaavalle valiokunnalle. Tässä tapauksessa puhemies pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksensa. Jos komissio peruuttaa ehdotuksensa, puhemies toteaa menettelyn käyneen aiheettomaksi ja ilmoittaa tästä neuvostolle. Jos komissio ei peruuta ehdotustaan, parlamentti palauttaa asian asiasta vastaavaan valiokuntaan, joka käsittelee sen tavanomaista menettelyä noudattaen. ______________________ 1 Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28 päivänä marraskuuta 2001 tehty toimielinten välinen sopimus, EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

(1) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 136. (2) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 140.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. toukokuuta 2007 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (13736/1/2006 – C6-0042/2007 – 2000/0212(COD))

P6_TA(2007)0174 A6-0131/2007

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (13736/1/2006 – C6-0042/2007)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2000)0007)(3),

–   ottaa huomioon ensimmäisen tarkistetun komission ehdotuksen (KOM(2002)0107)(4),

–   ottaa huomioon toisen tarkistetun komission ehdotuksen (KOM(2005)0319)(5),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0131/2007),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 10. toukokuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2007 antamiseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o .../2007.)

(1) EUVL C 70 E, 27.3.2007, s. 1. (2) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 262. (3) EYVL C 365 E, 19.12.2000, s. 169. (4) EYVL C 151 E, 25.6.2002, s. 146. (5) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. toukokuuta 2007 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä sekä neuvoston direktiivien 75/106/ETY ja 80/232/ETY kumoamisesta ja neuvoston direktiivin 76/211/ETY muuttamisesta (13484/1/2006 – C6-0039/2007 – 2004/0248(COD))

P6_TA(2007)0175 A6-0144/2007

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (13484/1/2006 – C6-0039/2007),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0708),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2006)0171),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0144/2007),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 10. toukokuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY antamiseksi valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä sekä neuvoston direktiivien 75/106/ETY ja 80/232/ETY kumoamisesta ja neuvoston direktiivin 76/211/ETY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2007/45/EY.)

(1) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 52.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. toukokuuta 2007 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle ("Puitedirektiivi") (9911/3/2006 – C6-0040/2007 – 2003/0153(COD))

P6_TA(2007)0176 A6-0145/2007

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (9911/3/2006 – C6-0040/2007),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0418)(2),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2004)0738)(3),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0145/2007),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 10. toukokuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY antamiseksi puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle ("Puitedirektiivi")

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2007/46/EY.)

(1) EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 370. (2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (3) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. toukokuuta 2007 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi peilien jälkiasentamisesta yhteisössä rekisteröityihin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin (KOM(2006)0570 – C6-0332/2006 – 2006/0183(COD))

P6_TA(2007)0177 A6-0124/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0570)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0332/2006),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0124/2007),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. toukokuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/.../EY antamiseksi peilien jälkiasentamisesta yhteisössä rekisteröityihin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2007/38/EY.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 Samarassa 18. toukokuuta 2007 pidettävästä EU:n ja Venäjän välisestä huippukokouksesta

P6_TA(2007)0178 RC-B6-0190/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen(1), joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jonka voimassaolo päättyy vuonna 2007,

–   ottaa huomioon Pietarissa 31. toukokuuta 2003 pidetyn huippukokouksen jälkeen annetussa yhteisessä julistuksessa määritellyn EU:n ja Venäjän jakaman tavoitteen perustaa yhteinen talousalue, yhteinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, yhteistyölle ulkoisen turvallisuuden alalla perustuva yhteinen alue sekä tutkimus- ja koulutusalan yhteinen alue, joka käsittää myös kulttuurin,

–   ottaa huomioon Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja sen viisi pöytäkirjaa,

–   ottaa huomioon EU:n ja Venäjän ihmisoikeusvuoropuhelun,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen komitean 13. maaliskuuta 2007 antaman julkilausuman Venäjän federaation Tšetšenian tasavallasta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin puheenjohtajavaltion 2. toukokuuta 2007 antaman julkilausuman tilanteesta Viron Moskovan-suurlähetystön edessä,

–   ottaa huomioon komission 10. tammikuuta 2007 antaman tiedonannon Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille energiapolitiikasta Euroopalle (KOM(2007)0001),

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa(2),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti

–   ottaa huomioon, että Samarassa pidetään 18. toukokuuta 2007 EU:n ja Venäjän 19. huippukokous,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   toteaa, että EU:n ja Venäjän väliset suhteet ovat viime vuosina jatkuvasti kehittyneet, mikä on johtanut syvään ja kattavaan taloudelliseen integroitumiseen ja keskinäiseen riippuvuuteen, joka vain lisääntyy lähitulevaisuudessa,

B.   toteaa, että EU:n ja Venäjän tehostettu yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat keskeisiä tekijöitä koko Euroopan ja sen naapurimaiden vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta,

C.   ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston jäsenenä sitoutunut kyseisen organisaation tavoitteisiin, joita ovat demokratian edistäminen ja demokraattisen vakauden lujittaminen Euroopassa,

D.   ottaa huomioon laajan huolestuneisuuden demokratian ja ihmisoikeuksien tilasta Venäjällä sekä oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, mistä on esimerkkinä Jukosin tapaus, tiedostusvälineiden lisääntyneestä valvonnasta, Venäjän poliisin ja oikeusviranomaisten kyvyttömyydestä löytää toimittajien murhiin syyllistyneet henkilöt sekä opposition tukahduttamisesta,

E.   ottaa huomioon, että Tšetšenian tasavallassa tapahtuu yhä vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten murhia, pakotettuja katoamisia, kidutusta, panttivankien ottoa ja mielivaltaisia pidätyksiä,

F.   ottaa huomioon, että toistaiseksi ihmisoikeuksia koskevat EU:n ja Venäjän neuvottelut eivät ole parantaneet tilannetta merkittävästi, vaikka näiden kysymysten pitäisi olla etusijalla EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa,

G.   katsoo, että kaikkien edellä mainittujen neljän yhteisen alueen nopean ja täysimääräisen täytäntöönpanon pitäisi olla tällaisesta uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävien neuvottelujen ytimessä,

H.   ottaa huomioon, että EU:n ja Venäjän federaation talous- ja kauppasuhteiden perusperiaatteina olisi oltava vastavuoroisuus, avoimuus, ennustettavuus, luotettavuus, syrjimättömyys ja hyvä hallintotapa,

I.   katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation tulevaan sopimukseen olisi sisällytettävä energiaperuskirjan periaatteet, joilla pyritään voimistamaan kytköksiä, ja sen pitäisi hälventää Euroopan huolta siitä, että Venäjä käyttää valtavia energiavarojaan poliittisena aseena,

J.   ottaa huomioon, että oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi 19. huhtikuuta 2007 viisumin myöntämisen helpottamista ja laittomien maahanmuuttajien takaisinottoa koskevien sopimusten tekemisen; ja ottaa huomioon, että 22. huhtikuuta 2007 käynnistettiin neuvottelut, joiden tavoitteena on viisumivapaa matkustaminen, mitä voidaan pitää konkreettisena edistymisenä yhteisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen perustamisessa,

K.   ottaa huomioon, että Venäjä on allekirjoittanut ja ratifioinut YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan,

L.   katsoo, että uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekeminen EU:n ja Venäjän federaation välillä on erittäin tärkeää niiden tulevan yhteistyön kannalta ja etenkin sen kannalta, että tämän yhteistyön perustana kehitetään edelleen taloussuhteita, parannetaan Euroopan turvallisuutta ja vakautta sekä lujitetaan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamista,

M.   ottaa huomioon, että uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävien neuvottelujen käynnistyminen on viivästynyt ja että käynnistymisen ehdoksi on asetettu se, että Venäjän hallitus kumoaa ensin vuonna 2005 asettamansa Puolasta peräisin olevan lihan tuontikiellon; ottaa huomioon, että EU pyrkii löytämään puolalaisen lihan maahantuontia koskevaan kiistaan kompromissiratkaisun, jotta poliittisesta umpikujasta päästäisiin pois,

N.   ottaa huomioon, että Viron viimeaikaisten tapahtumien seurauksena Viron Moskovan- suurlähetystön normaali toiminta on pysähtynyt ja suurlähetystöä ympäröivät mielenosoittajat ovat hyökänneet monia sen diplomaatteja, esimerkiksi edustuston johtajaa, vastaan ja polttaneet Viron lipun,

O.   toteaa, että yhteisten naapurimaiden "lukkiutuneiden konfliktien" ratkaisemisessa ei ole edistytty merkittävästi; toteaa, että rauha ja vakaus on sekä Venäjän että EU:n etujen mukaista,

P.   katsoo, että EU:n on tärkeää puhua yhdellä äänellä, osoittaa solidaarisuutta sekä yhtenäisyytensä suhteissaan Venäjän federaatioon ja perustaa suhteet yhteisiin etuihin ja arvoihin,

1.   vahvistaa uudelleen olevansa vakuuttunut siitä, että Venäjä on edelleen tärkeä kumppani, jonka kanssa kehitetään strategista yhteistyötä ja jonka kanssa Euroopan unionilla on yhteisten taloudellisten ja kaupallisten etujen lisäksi yhteinen tavoite toimia tiiviissä yhteistyössä kansainvälisellä areenalla sekä yhteisessä naapurustossa;

2.   korostaa miten tärkeää on, että kaikki EU:n jäsenvaltiot osoittavat aikaisempaa suurempaa yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta Venäjän-suhteissaan; pitää siksi myönteisenä, että EU on noudattanut yhteistä linjaa neuvotellessaan Venäjän hallituksen kanssa Venäjän puolalaisille maataloustuotteille määräämän tuontikiellon poistamisesta;

3.   pahoittelee neuvottelujen katkeamista ja sitä, että neuvotteluja EU:n ja Venäjän uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta ei tämän jälkeen onnistuttu käynnistämään, sekä kannustaa puheenjohtajavaltiota Saksaa jatkamaan toimia, jotta uutta sopimusta koskevat neuvotteluvaltuudet hyväksytään mahdollisimman pian ja jotta neuvottelut voidaan aloittaa viipymättä;

4.   pyytää Euroopan unionia osoittamaan solidaarisuutta Viroa kohtaan ja esiintymään Venäjää kohtaan yhtenäisenä Tallinnan viimeaikaisten tapahtumien johdosta; kehottaa Venäjää kunnioittamaan tinkimättä diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen velvoitteita takaamalla ulkomaisten diplomaattien suojelun sekä ulkomaisten suurlähetystöjen normaalin työskentelyn;

5.   pitää myönteisenä, että ihmisoikeuksista Venäjällä käydään jatkuvasti keskustelua osana EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvotteluja; korostaa kuitenkin, että Venäjän nykyinen tilanne antaa aihetta vakavaan huoleen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, demokratiasta, sananvapaudesta sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksilöiden oikeudesta vastustaa viranomaisia ja pitää niitä vastuullisina teoistaan;

6.   toistaa, että ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen päättäväisen puolustamisen olisi oltava keskeinen periaate kaikissa EU:n sitoumuksissa Venäjän suhteen; kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan, että nämä arvot eivät ole toissijaisessa asemassa EU:n ja Venäjän välisessä neuvottelupaketissa ja että annettaessa Venäjän viranomaisille taloudellista apua otetaan huomioon demokraattisten normien vahvistaminen maassa;

7.   on erittäin huolissaan siitä, että Venäjän viranomaiset käyttivät voimatoimia Moskovassa ja Pietarissa viime viikkoina järjestettyihin hallituksen vastaisiin rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistuneita mielenosoittajia vastaan; korostaa, että sananvapaus ja kokoontumisvapaus ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja että siksi tämän suuntauksen jatkuminen olisi niiden kansainvälisten velvoitteiden vastaista;

8.   on erittäin huolissaan venäläisten ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen jatkuvista raporteista, jotka koskevat kidutuksen käyttöä sekä epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua Tšetšenian vankiloissa, poliisiasemilla ja salaisissa pidätyskeskuksissa; tuomitsee jyrkästi tällaiset käytännöt ja kehottaa Venäjän viranomaisia varmistamaan, että Venäjän allekirjoittamassa Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksessa taattuja oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti Tšetšenian tasavallassa ja että kaikki näitä oikeuksia rikkovat tuodaan oikeuden eteen; korostaa tähän liittyen, että Venäjän hallitus epäsi lokakuussa 2006 annetun mandaatin YK:n kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua ja rankaisemista käsittelevältä erityisedustajalta, joka aikoi vierailla Pohjois-Kaukasian vankiloissa ilman ennakkoilmoitusta;

9.   ilmaisee huolensa sosiaalisten ja poliittisten vastakkainasettelujen kärjistymisestä ja demokraattisten vapauksien rajoittamisesta ennen joulukuussa 2007 järjestettäviä duuman vaaleja ja maaliskuussa 2008 järjestettäviä presidentinvaaleja; kehottaa Venäjän viranomaisia takaamaan, että molemmat vaalit ovat vapaat ja rehelliset, jotta oppositiopuolueilla on mahdollisuus kampanjointiin, ja pysäyttämään kehityskulun, jossa joiltakin poliittisilta puolueilta riistetään oikeudellinen asema ja oikeus osallistua vaaleihin asettamalla niiden jäsenistölle ja alueorganisaation laajuudelle liian pitkälle meneviä uusia vaatimuksia, sekä noudattamaan sananvapauden periaatetta; korostaa, että vapaat tiedotusvälineet ovat ratkaisevan tärkeä osoitus vaalien vapaudesta ja rehellisyydestä; korostaa valtiosta riippumattomien kansalaisjärjestöjen merkitystä kansalaisyhteiskunnan kehitykselle;

10.   korostaa, että Venäjän kanssa on tehtävä yhteistyötä, koska se on välttämätön ja tärkeä kumppani rauhan, vakauden ja turvallisuuden luomisessa ja kansainvälisen terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumisessa sekä ratkaistaessa muita turvallisuuskysymyksiä, kuten ympäristö- ja ydinuhkia, huumeita, ase- ja ihmiskauppaa sekä rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia kysymyksiä EU:n naapurialueilla;

11.   kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään edelleen Venäjän hallituksen kanssa yhteisiä aloitteita, joiden tavoitteena on turvallisuuden ja vakauden vahvistaminen yhteisissä naapurimaissa erityisesti Ukrainasta ja Valko-Venäjästä käytävän tehostetun vuoropuhelun avulla sekä pyrkimällä yhdessä ratkaisemaan viimeinkin Vuoristo-Karabahin sekä Moldovan ja Georgian lukkiutuneet konfliktit taaten näiden valtioiden täyden alueellisen koskemattomuuden;

12.   kehottaa EU:ta ja Venäjää YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä kantamaan vastuunsa Iranin ydinongelmasta;

13.   ilmaisee huolensa lausunnoista, joita presidentti Putin on antanut Yhdysvaltojen aikeista sijoittaa osia ohjustorjuntajärjestelmästään Puolaan ja Tšekin tasavaltaan, ja kehottaa kaikkia asianosaisia keskinäiseen vuoropuheluun; kehottaa Yhdysvaltoja pyrkimään entistä ponnekkaammin keskustelemaan suunnittelemastaan ohjustorjuntajärjestelmästä ja selittämään sitä, jotta Nato ja EU voisivat säilyttää yhtenäisyytensä; kehottaa keskustelemaan sekä EU:ssa että Natossa perusteellisesti näistä ehdotuksista, myös niiden tarpeesta, uhkien arvioinnista sekä eri turvallisuudenalojen mahdollisuudesta; korostaa, että Nato–Venäjä-neuvoston puitteissa on tärkeää käydä järjestelmää koskevia keskusteluja;

14.   kehottaa EU:ta ja Venäjää kantamaan kvartetin jäseninä vastuunsa Lähi-idän konfliktin ratkaisemisesta ja edistämään Lähi-idän alueen rauhoittamista käsittelevän kansainvälisen rauhankonferenssin koollekutsumista; kehottaa lisäksi Venäjää yhteysryhmän ja YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä tekemään yhteistyötä pysyvän ratkaisun löytämiseksi Kosovon kysymykseen sekä kuuden osapuolen neuvottelujen osapuolena edistämään ratkaisun löytämistä ydinaseiden leviämistä Pohjois-Koreassa koskevaan ongelmaan;

15.   kehottaa Venäjää olemaan viivyttämättä enää Kosovon lopullista asemaa koskevaa päätöstä, joka perustuu valvottua itsenäisyyttä koskevaan Ahtisaaren suunnitelmaan; kiinnittää huomiota seurauksiin, joita tällaisella viipeellä voi olla alueen vakauteen, ja kehottaa Moskovan viranomaisia toimimaan rakentavalla tavalla;

16.   toteaa, että Euroopan naapuruuspolitiikka tarjoaa jo lukuisia mahdollisuuksia monenväliseen yhteistyöhön; kehottaa perustamaan pohjoisen ulottuvuuden kaltaisen EU:n ja Mustanmeren yhteisön vakaammasta, turvallisemmasta ja demokraattisemmasta naapuruudesta käytävän vuoropuhelun tehostamiseksi ja siihen kannustamiseksi;

17.   pitää Latvian ja Venäjän rajasopimukseen liittyvää edistystä myönteisenä mutta korostaa, että lisätoimia tarvitaan, jotta Venäjän ja Viron välinen rajasopimus saadaan mahdollisimman pian ratifioitua ja pantua täytäntöön;

18.   toistaa tukevansa Venäjän WTO-jäsenyyttä, koska se helpottaa Venäjää mukautumaan globaalien markkinoiden sääntöihin; uskoo, että WTO:hon liittyminen johtaa EU:n ja Venäjän väliseen tiiviimpään taloudelliseen yhdentymiseen;

19.   toistaa lisäksi pitävänsä tärkeänä, että yhteinen talousalue perustetaan ja sitä koskevassa etenemissuunnitelmassa sovittuja tavoitteita kehitetään edelleen etenkin avoimien ja integroitujen markkinoiden luomiseksi EU:n ja Venäjän välille; edellyttää Venäjän poistavan eräitä moldovalaisia ja georgialaisia tuotteita koskevan tuontikiellon;

20.   korostaa Venäjän investointiolosuhteiden parantamisen tärkeyttä ja katsoo, että tähän päästään vain edistämällä ja helpottamalla syrjimättömiä ja avoimia liiketoimintaolosuhteita, vähentämällä byrokratiaa ja lisäämällä molempiin suuntiin tapahtuvia investointeja; on huolissaan siitä, että viranomaiset toimivat ennakoimattomasti sääntöjä soveltaessaan;

21.   suhtautuu myönteisesti energiakysymyksiä koskevaan tehostettuun EU:n ja Venäjän vuoropuheluun; korostaa energiatuonnin merkittävyyttä Euroopan kansantalouksille ja toteaa sen saattavan tarjota tilaisuuden EU:n ja Venäjän kaupan ja talouden alan yhteistyön laajentamiseen; korostaa, että tämän yhteistyön olisi perustuttava keskinäisen riippuvuuden periaatteeseen ja avoimuusperiaatteeseen sekä yhdenvertaiseen markkinoille pääsyyn ja infrastruktuurien käytettävyyteen ja yhdenvertaisiin investointimahdollisuuksiin; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että energiaperuskirjan ja sen liitteenä olevan kauttakulkupöytäkirjan periaatteet ja G8-päätelmät sisällytetään EU:n ja Venäjän uuteen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen, mukaan lukien energiatehokkuutta, energiasäästöjä ja uusiutuvia energialähteitä koskeva yhteistyö; huomauttaa, että näitä periaatteita olisi sovellettava suuriin energiainfrastruktuurihankkeisiin, kuten Itämeren kaasuputkeen; kehottaa Euroopan unionia esiintymään Venäjää kohtaan yhtenäisenä näissä arkaluonteisissa energiakysymyksissä;

22.   kannattaa tiedonvaihtoa uusista energiatekniikoista ja kannustaa EU:n ja Venäjän energia-alan toimijoiden yhteyksiä sekä energiatehokkuuden parantamiseksi ja hiilidioksidipäästöttömien teknologioiden kehittämiseksi tarvittavia toimia, jotka tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia etenkin teollisuuden yhteistyöhön, johon liittyy hyvien käytäntöjen ja tekniikoiden vaihtoa venäläisten ja EU:n yritysten kesken;

23.   kehottaa Venäjää ja EU:n jäsenvaltioita saavuttamaan Kioton pöytäkirjassa asetetut tavoitteet ja korostaa, että teollisuusmailla on tässä erityinen vastuu ryhtyä vähentämään päästöjä ensimmäisinä; kehottaa Venäjää omaksumaan aktiivisen roolin tulevissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja helpottamaan sopimuksen aikaansaamista nopeasti vuoteen 2008 tai viimeistään vuoteen 2009 mennessä, jotta maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden jatkuvuus voidaan taata;

24.   pitää myönteisinä aloitteita, joilla pyritään viisumittomaan matkustamiseen Euroopan unionin ja Venäjän välillä, mikä antaa toiveita suhteiden parantumisesta; kehottaa lisäämään yhteistyötä laittoman maahanmuuton torjumiseksi, henkilöasiakirjoihin kohdistuvien tarkastusten parantamiseksi sekä terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan tiedonvaihdon parantamiseksi; korostaa, että neuvoston ja komission on varmistettava, että Venäjä noudattaa kaikkia osapuolten keskinäisen viisumipakon poistamisesta neuvotelluissa sopimuksissa asetettuja ehtoja, jotta Euroopan turvallisuus ja demokratia eivät vaarannu;

25.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kaksinkertaistamaan toimensa EU:n ja Venäjän välisen rajan ylittämiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ja kehottaa osallistumaan käytännön hankkeisiin sekä käyttämään täysimääräisesti uutta naapuruus- ja kumppanuusvälinettä ja Interreg-varoja rajatylittävään yhteistyöhön;

26.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja Venäjän federaation hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle.

(1) EYVL L 327, 28.11.1997, s. 1. (2) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 112. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0169. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0566. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0448. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0270. (7) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 302. (8) EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 525. (9) EUVL C 117 E, 18.5.2006, s. 235.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 uudistuksista arabimaailmassa: mikä on Euroopan unionin strategia? (2006/2172(INI))

P6_TA(2007)0179 A6-0127/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ja neuvoston eri arabimaita koskevat suuntaviivat ja strategiat,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2006 hyväksymän Euroopan unionin strategista kumppanuutta Välimeren ja Lähi-idän alueen kanssa käsittelevän väliraportin,

–   ottaa huomioon EU:n korkean edustajan vuonna 2003 esittelemän arabimaailmaa koskevan EU:n strategian,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104), sen strategia-asiakirjan Euroopan naapuruuspolitiikasta (KOM(2004)0373), sen ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä (KOM(2004)0628), sen tiedonannon neuvostolle Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia koskevista komission ehdotuksista (KOM(2004)0795) sekä kyseisiä maita koskevat toimintasuunnitelmat ja komission tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726),

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajana toimivan Euroopan parlamentin 21. huhtikuuta 2005 ilmoittamat poliittiset tavoitteet, joihin kuuluu erityisesti kumppanuusmaiden parlamenttien kanssa ihmisoikeuksista käytävän vuoropuhelun lisääminen,

–   ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen Rabatissa 21. marraskuuta 2005 ja Brysselissä 27. maaliskuuta 2006 hyväksymät päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) inhimillistä kehitystä arabimaissa arvioivat vuosiraportit vuosilta 2002, 2003 ja 2005 sekä erityisesti vuosiraportin vuodelta 2004 "Kohti vapautta arabimaailmassa",

–   ottaa huomioon aiemmin Euroopan unionin Välimeren politiikasta antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 12. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa toteutettavien ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittamisesta(1), Barcelonan Euro–Välimeri-huippukokouksessa 28. marraskuuta 2005 hyväksytyn 5-vuotisen työohjelman sekä 27. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman tarkistetusta Barcelonan prosessista(2),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0127/2007),

A.   toteaa, että identiteetin perustana oleva arabiuden käsite viittaa tiedostettuun ominaispiirteeseen, joka yhdistää kansoja ja valtioita laajalla maantieteellisellä alueella Maghreb-maista Mashrek-maiden ja Lähi-idän kautta Persianlahdelle;

B.   huomauttaa kuitenkin, että arabiyhteisöt ovat sekä poliittisesti (monarkiat, arabitasavallat, juutalaisvaltion sisäiset arabiyhteisöt ja palestiinalaishallinto), uskonnollisesti (sunnit – wahhabit mukaan lukien – alawiitit, druusit, šiiat, eri uskontokuntien kristityt) että sosiologisesti (suurkaupunkien, maaseudun tai vuoristoseutujen väestö, paimentolaiset) erilaisia, mutta kansainvälisellä tasolla niillä on yhdistäviä tekijöitä,

C.   toteaa, että eurooppalaisten käsitys arabimaailmasta perustuu yleensä vain valtioiden välisiin kahdenkeskisiin tai aluesuhteisiin ja että EU:n suhteissaan arabimaailmaan soveltamaa yleistä strategiaa olisi elvytettävä käyttäen hyväksi olemassa olevia alueellisia järjestöjä (Arabivaltioiden liitto, Persianlahden yhteistyöneuvosto, mahdollisesti uudelleen viritettävä Maghreb-unioni) ja nykyisiä välineitä ja rakenteita (Euromed, Meda-ohjelma, assosiaatiosopimukset, Euroopan naapuruuspolitiikka) sekä lisäämällä tukea alueen ei-valtiollisille toimijoille,

D.   ottaa huomioon, että EU:n korkean edustajan vuonna 2003 esittämä arabimaailmaa koskeva strategia perustui lähinnä 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen esiin tuomiin riskeihin ja uhkakuviin,

E.   ottaa huomioon, että Euroopassa tarvitaan parempaa ja syvempää moni-ilmeisten ja -muotoisten arabiyhteiskuntien ja -kulttuurien tuntemusta, jotta voidaan kuroa umpeen Välimeren pohjois- ja etelärannan välinen kuilu, kehittää integraatiopolitiikkaa EU:n jäsenvaltioissa ja poistaa kaavamaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja,

F.   ottaa huomioon, että kylmän sodan ja suurvaltojen vastakkainasettelun päättymisestä johtuvat mullistukset rohkaisivat yhtäältä arabiyhteisöjen emansipaatiohaluja ja toisaalta joidenkin arabimaiden hallitusten ja taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden kunnianhimoa olla aktiivisesti mukana globalisoituvassa ja moninapaisessa maailmassa,

G.   ottaa huomioon, että pitkän vaientamisen jälkeen arabimaissa kuullaan nykyään yhä enemmän kansalaisyhteiskuntaa ja uudistusvoimia, jotka vaativat vuorovaikutuksen ja vastuiden lisäämistä sekä suurempaa poliittista roolia,

H.   ottaa huomioon, että aiemmat kokemukset uudistuksiin tähtäävästä arabimaailman "renessanssista" ovat yleensä olleet tuhoon tuomittuja ja että valtiollinen nationalismi jarruttaa olennaisesti arabimaailman kaikkia yhdistymisyrityksiä,

I.   ottaa huomioon, että Tunisissa 23. ja 24. toukokuuta 2004 pidetyn Arabivaltioiden liiton neuvoston huippukokouksen hyväksymään loppujulistukseen sisältyy muun muassa lupaus Arabivaltioiden liiton jäsenvaltioiden uudistamisesta ja nykyaikaistamisesta demokratiaa lujittamalla ja poliittista osallistumista kehittämällä,

J.   ottaa huomioon, että on sekä arabimaiden että niiden eurooppalaisten kumppaneiden yhteisen edun mukaista käynnistää poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla edistetään yhteistyötä, vakautta ja demokratiakehitystä, parannetaan elintasoa ja supistetaan elintasokuilua koko alueella,

K.   ottaa huomioon, että poliittisen ja taloudellisen vapauttamisen eteneminen ja ihmisoikeuksien ja sosiaalisten ja koulutuksellisten oikeuksien edistyminen ovat juuri niitä tekijöitä, jotka auttavat lisäämään näiden maiden vakautta, ja että paikalleen jääminen ei turvaa aitoa vakautta,

L.   ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat ja varsinkin kulttuurien liiton korkean tason työryhmä ja UNDP ovat saavuttaneet tässä asiassa viime vuosina arabiyhteisöjen eri toimijoiden keskuudessa tuloksia, jotka vain pitäisi toteuttaa konkreettisina ja todellisina toimintalinjoina,

M.   ottaa huomioon, että Euroopan suhteet kyseisten maiden viranomaisiin ovat liian kauan perustuneet yksinomaan vakauden ja strategisen kumppanuuden tavoittelemiseen, vaikka nuo viranomaiset eivät ole kunnioittaneet yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, ja siten on vahingoitettu kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yrityksiä uudistaa yhteiskuntia sisältä käsin,

N.   katsoo, että on tärkeää luoda puitteet, joissa arabiyhteiskuntien eri ryhmät voivat käydä vuoropuhelua vapaasti ja avoimesti niin, että sisältäpäin syntyy aito uudistusprosessi,

O.   ottaa huomioon, että vuonna 1994 hyväksytty arabien ihmisoikeuskirja on osoitus halusta turvata ihmisoikeuksien kunnioittaminen arabimaailmassa; pahoittelee kuitenkin, että sen eräiden määräyksien muotoilu mahdollistaa erilaiset tulkinnat,

P.   ottaa huomioon, että arabiliike on perustajiensa tarkoittamassa muodossaan hanke, jonka yhdeksi tavoitteeksi on otettu yhteiskuntien uskonnollinen sitoutumattomuus; ottaa huomioon, että poliittisen islamin nykyinen tie ei aina näytä tarjoavan toimivia vastauksia poliittisen uudistuksen ongelmiin; on huolissaan siitä, että poliittisen uudistuksen umpikujat ruokkivat radikaalia islamismia ja sen juutalaisvihamielistä retoriikkaa; muistuttaa, että islamismin maltillisuus riippuu sekä kyseisten voimien taustalla olevan toimielinrakenteen vakaudesta että toimielinten tarjoamista mahdollisuuksista vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon,

1.   on vakuuttunut siitä, että arabi-identiteetti ei ole millään tavoin ristiriidassa nykyaikaistamisen ja todellisiin uudistuksiin sitoutumisen kanssa; katsoo, että "arabimaailman kovan onnen" tunteen perimmäisenä syynä oleva voimattomuus on mahdollista korjata uudistetussa kumppanuudessa, joka perustuu keskinäiseen ymmärrykseen, luottamukseen, yhteiskunnallisten ja kulttuuriperinteiden kunnioittamiseen ja uskottavuuteen; muistuttaa, että arabiyhteiskuntien länsimaistuminen ei ole kaikkein soveltuvin tie ja että demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion käsitteet ovat yleismaailmallisia perusarvoja, jotka lukuisat muslimiviranomaiset ovat julistaneet yhteensopiviksi islamin kanssa;

2.   pitää ilahduttavana komission edellä mainittua tiedonantoa Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) voimistamisesta; pitää ENP:tä keskeisen tärkeänä välineenä uudistusten edistämisessä EU:n eteläisissä ja itäisissä naapureissa; on pettynyt investointirahaston ehdotettuun summaan ja katsoo, että sitä pitäisi kasvattaa tehokkuuden varmistamiseksi;

3.   katsoo, että koska EU:n viime vuosikymmeninä kumppanimaasuhteissaan toteuttamilla kahdenkeskisillä kohdistetuilla strategioilla on rajansa, unionin ulkoisia toimia järkeistettäessä on annettava uutta puhtia EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja arabimaailman kumppanuudelle kokonaisuutena mutta kohdistettava toimet erityisille yhteistyöalueille ja toimittava yhteistyössä nykyisten poliittisten rakenteiden, kuten Arabivaltioiden liiton tai Persianlahden yhteistyöneuvoston ja mahdollisesti uudelleen viritettävän Pohjois-Afrikan arabivaltioiden (Maghreb-maat) liiton kanssa; painottaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja uudistusliikkeet olisi otettava mukaan alueellisen tason toimintaan ja että erityistä yhteistyötä olisi kehitettävä etenkin demokratiaa väkivallattomasti edistävien poliittisten organisaatioiden kanssa;

4.   korostaa, että arabimaailman uudistusprosessin heikkous johtuu myös eräiden arabimaiden välisistä ongelmista ja kiistoista; katsoo, että EU:n olisi tehtävä parhaansa edistääkseen arabimaiden poliittista ja taloudellista integraatiota; toteaa, että kyetäkseen todella vaikuttamaan EU ei saa osoittaa minkäänlaista ylemmyydentunnetta eikä esiintyä oppimestarin tavoin, vaan euro–arabi-vuoropuhelusta on tehtävä tasaveroisten osapuolten aitoa vuoropuhelua;

5.   katsoo, että vaikka EU:n ja arabimaailman suhteissa onkin äärimmäisen tärkeää tarkastella ehdottoman tärkeää terrorismin torjuntaa, suhteiden tehokkuuden ja sisällön kannalta on oleellista, että terrorismin torjunta ei jätä pimentoon eikä hidasta monia muita yhteisen mielenkiinnon kohteita, kuten taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, työllisyys, kestävä kehitys, tehokas julkinen hallinto ja korruption vastainen taistelu, vahvan ja aidon demokraattista järjestelmää ja suvaitsevuutta vauhdittavan kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen, sukupuolten tasa-arvon edistäminen kunnioittaen täysin ja syrjimättä erilaisia seksuaalisia suuntautumisia, maailman kulttuuriperinnön suojeleminen, kulttuurien välinen vuoropuhelu, hyvä hallintotapa, vapaa ja tasapuolinen media, poliittinen osallistuminen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen, omantunnonvapaus ja myös uskonnonvapaus, ilmaisunvapaus ja yhdistymisvapaus, kidutuksen torjuminen ja kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen sekä suvaitsemattomuudesta ja fundamentalismista luopuminen, jotta saadaan lopulta aikaan todellinen yhteinen rauhan ja hyvinvoinnin alue;

6.   kehottaa arabimaita torjumaan rankaisemattomuuden kaikki muodot ja luomaan siirtymäkauden oikeudellisia järjestelyitä sen varmistamiseksi, että vakavien ihmisoikeusloukkausten uhrit saavat oikeutta ja että näihin rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan; kehottaa samassa hengessä arabimaita ratifioimaan Rooman peruskirjan kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta ja allekirjoittamaan kaikkien henkilöiden suojelemisesta tahdonvastaisilta katoamisilta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen;

7.   pitää ilahduttavana, että on olemassa Euroopan unionin ja arabimaailman välisiä keskustelufoorumeita ja lukuisia yhteistyöhankkeita sekä aloitteita, jotka on perustettu osana Barcelonan prosessia, Välimeren alueen ja Lähi-idän strategista kumppanuutta sekä Persianlahden arabivaltioiden yhteistyöneuvoston (CCASG) kanssa tehtävää yhteistyötä;

8.   korostaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävää demokraattisena elimenä, joka tuo Välimeren molempien puolien parlamentaarikkoja yhteen käsittelemään Barcelonan prosessin kolmea pilaria; kehottaa vahvistamaan Euro–Välimeri-edustajakokouksen, komission ja neuvoston välistä yhteistyötä; vakuuttaa jälleen, että Barcelonan prosessin parlamentaarisena toimielimenä Euro–Välimeri-edustajakokous on käytettävissä ja halukas auttamaan ratkaisun löytämisessä Israelin ja arabien väliseen konfliktiin;

9.   pitää välttämättömänä, että jatkossa kehitetään Barcelonan prosessin kolmatta pilaria eli inhimillistä ja sosiaalista yhteistyötä, jotta voidaan päästä eroon kaavamaisista mielikuvista ja väärinkäsityksistä, jotka estävät Välimeren pohjois- ja etelärannan ihmisten reilun ja syvän lähentymisen; kehottaa Euro–Välimeri-kumppanuuden toimijoita ja erityisesti hallituksia tukemaan kulttuurien välistä vuoropuhelua edistävän Anna Lindhin Euro–Välimeri-säätiön työtä antamalla sille kunnolliset resurssit, joita se tarvitsee vahvistaakseen verkostojen verkostoaan, joka tuo yhteen 1 200 vuoropuhelua omissa yhteiskunnissaan edistävää järjestöä ja yhdistystä;

10.   kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä koko kansainvälistä yhteisöä kehittämään tasapainoiset suhteet alueen maihin; toteaa, että tiettyjen maiden yksipuolinen tukeminen tai tuomitseminen muita enemmän voi johtaa polarisoitumiseen ja tehdä arabimaailman jo nyt hyvin monimutkaisen tilanteen entistä vaikeammaksi;

11.   katsoo, että kun arabimaailmasta etsitään uusia keskustelukumppaneita, on jätettävä huomiotta henkilöt, järjestöt ja valtiot, jotka hyväksyvät terroritoimet ja kieltävät Israelin oikeuden olemassaoloon;

12.   panee merkille, että EU:n ja arabimaiden välisten suhteiden syventäminen riippuu siitä, kuinka tarmokkaasti ja kykenevästi Eurooppa sovittaa yhteen historialliset velvoitteensa ja vastuunsa Israelin valtiota ja juutalaiskansaa kohtaan ja velvollisuutensa aktiivisemmin ja tehokkaammin edistää kansainvälisen ja humanitaarisen oikeuden noudattamista, jotta konfliktiin löydetään kestävä ratkaisu ja saadaan luotua demokraattinen palestiinalaisvaltio, joka elää rauhassa ja turvassa Israelin valtion rinnalla;

13.   iloitsee tältä osin Saudi-Arabian rauhanaloitteesta, jonka Arabivaltioiden liitto hyväksyi yksimielisesti 28. maaliskuuta 2007 Riadissa pitämässään kokouksessa; katsoo, että näin arabimaailma myötävaikuttaa merkittävästi pyrkimyksiin aloittaa rauhanprosessi uudelleen ja aikaansaada kattava ratkaisu Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin; pyytää neuvostoa tekemään kaikkensa, jotta tätä ehdotusta käsiteltäisiin Lähi-idän kvartetin seuraavassa kokouksessa ja jotta löydettäisiin keinot Arabivaltioiden liiton saamiseksi tiiviimmin mukaan tähän prosessiin;

14.   toteaa, että EU:n ja arabimaiden välisen vuoropuhelun haavoittuvuus johtuu toisinaan legitimiteetin puutteesta, josta arabimaiden poliittiset neuvottelukumppanit kärsivät jopa omissa maissaan, koska niiltä puuttuvat riittävät demokraattiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset valmiudet;

15.   kehottaa sen vuoksi Eurooppaa antamaan näkyvän poliittisen tuen myös kansalaisyhteiskunnan, yhdistysten ja uskontokuntien edustajille ja erityisesti demokratiaa väkivallattomasti edistäville poliittisille organisaatioille, lukuun ottamatta fundamentalistisia ja äärinationalistisia lahkoja mutta ottaen tarvittaessa mukaan uskontoihin sitoutumattomat tahot ja maltillisen linjan muslimit, mukaan lukien erityisesti maalliset muslimit, joiden demokraattista osallistumista unioni on rohkaissut, ottaen huomioon sekä kulttuuritekijät että poliittisen pragmaattisuuden; katsoo, että tällaisen tuen onnistuminen riippuu poliittisten ja sosiaalisten rakenteiden ja kehityskulkujen perusteellisesta ymmärtämisestä ja kyvystä toimia paikallisen poliittisen dynamiikan mukaisesti; katsoo, että kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle, kansojen vuoropuhelua koskevien ehdotusten ja kaikkien Yhdistyneiden Kansakuntien asiaan liittyvien aloitteiden mukaisesti;

16.   korostaa sen vuoksi päättäväisesti, että Euroopan unionin olisi sitouduttava laaja-alaiseen kulttuuriseen vuoropuheluun, jotta arabimaiden keskustelukumppaneita voidaan kannustaa omaksumaan unionin perusarvot (oikeusvaltio, ihmisoikeudet, demokratia, jne.) samalla kun otetaan huomioon erilaiset kulttuuriset ja poliittiset näkemykset;

17.   panee merkille, että arabimaiden keskinäisen kaupan vapauttamisessa ja yksityissektorin vahvistamisessa on saavutettu vain vähän edistystä; kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään tuntuvasti ponnistelujaan arabimaiden kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tukemalla rakenne- ja sosiaalipoliittisia toimintalinjoja, joilla rajoitetaan talousuudistusten yhteiskunnallisesti haitallisia vaikutuksia; tukee arabimaiden taloudellista integraatiota, erityisesti olennaisen tärkeillä energia- ja televiestintämarkkinoilla, ja myönteisen kehityksen ulottamista myös muille sektoreille sekä toteuttaa uudistusten kannustamiseksi toimia, joita säännellään yksityiskohtaisin ja rajoitetuin teknisin ja poliittisin ehdoin; on tyytyväinen ponnisteluihin EU:n ja Välimeren alueen vapaakauppa-alueen luomiseksi ja Agadirin sopimukseen, jolla edistetään alueiden välistä kauppaa; odottaa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston vapaakauppasopimuksen hyväksymistä;

18.   toteaa poliittisista uudistuksista ja demokratian edistyksestä, että arabimaailman olosuhteet vaihtelevat suuresti, joten niille ei ole asianmukaista tarjota yhtä ainoaa mallia;

19.   toivoo, että arabimaat, jotka vielä eivät ole niin tehneet, sitoutuvat paremmin uskonnonvapauteen eli yksilöiden ja yhteisöjen oikeuteen tunnustaa ja harjoittaa uskoaan vapaasti ja että ne takaavat poliittisten elinten ja poliittisen vallan erottamisen uskonnollisista auktoriteeteista; toteaa, että miljoonien Euroopassa asuvien arabien kokemukset auttanevat arabimaita soveltamaan omissa maissaan vastavuoroisuutta, joka on kansainvälisten suhteiden pysyvä periaate;

20.   korostaa, ettei kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle ja varsinkin ilmaisuvapauteen ja uskonnonvapauteen liittyvien perusoikeuksien kunnioittamiselle annettavaa tukea pidä sekoittaa valtiojärjestelmän valintaan eikä menettelyihin johtajia valittaessa; korostaa, että alueen kehitysvaiheisiin osallistuttaessa on kunnioitettava kansojen tahtoa ja otettava huomioon kulttuuriset, historialliset ja poliittiset erot; tuo esiin sen, että nuo tahdot voivat olla erilaisia kuin Euroopassa hyväksytyt, joten kaikki yritykset niiden yhdenmukaistamiseksi Euroopassa hyväksyttyjen tahtojen kanssa pakkoa käyttäen saattavatkin vaikuttaa tarkoituksensa vastaisella tavalla; korostaa lopuksi, että muutosten legitiimiys edellyttää, että asianomaiset kansat hyväksyvät ne ja tukevat niitä;

21.   toivoo erityisesti suurempaa tietoisuutta naisten roolista ja naisten vapautumista kansalaisyhteiskunnassa ja politiikassa;

22.   kehottaa Arabivaltioiden liittoa tarkistamaan ja selventämään tiettyjä arabien ihmisoikeuskirjan määräyksiä ja kehittämään mekanismeja, joilla voidaan seurata ihmisoikeuskirjan määräysten noudattamista sen allekirjoittajavaltioissa;

23.   muistuttaa, että demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen kuuluvat Euroopan unionin ulkopolitiikan tavoitteisiin, minkä vuoksi on soveliasta ja johdonmukaista toteuttaa kunnianhimoista ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu sopimusten ihmisoikeus- ja demokratialausekkeisiin ja rakenteelliseen ja syvälliseen poliittiseen vuoropuheluun asiasta; muistuttaa samalla, että arabimaat ovat ratifioineet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja siten sitoutuneet takaamaan näiden oikeuksien kunnioittamisen omissa maissaan;

24.   kehottaa komissiota tukemaan tehokkaammin oikeusvaltion periaatteen kunnioittamista arabimaissa ja kyseisten maiden pyrkimyksiä oikeusjärjestelmänsä uudistamiseen, joka olisi tehtävä yleismaailmallisesta ihmisoikeusjärjestelmästä johtuvia arvoja noudattaen, poliittista uudistusta opposition toiminnan laillistamiseksi, pitäen lähtökohtana olemassa olevia instituutiota ilman radikaaleja muutoksia Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvien toimintasuunnitelmien sekä Barcelonan prosessin puitteissa tehtyjen päätösten mukaisesti; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti hyväksi demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen tarkoitetun eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) tarjoamia mahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten uudistusliikkeiden tukemiseksi alueella;

25.   kehottaa komissiota siten antamaan asianmukaista tukea kaikille uudistusliikkeen toimijoille arabimaailmassa, ottamaan mukaan sekä valtiolliset että kansalaisyhteiskunnan toimijat ja antamaan tukensa arabimaiden yhteisten toimielinten, erityisesti parlamentaaristen toimielinten, perustamiselle; kehottaa komissiota lisäksi kehittämään yhdessä Arabivaltioiden liiton kanssa säännöllisesti toimivan, korkeimman tason virallisen kuulemis- ja seurantamekanismin, jossa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja käsitellään kaikkia yhteisen edun mukaisia kysymyksiä; kehottaa Euroopan unionia ja Arabivaltioiden liittoa pitämään säännöllisiä huippukokouksia, joissa laaditaan yhteisiä asialistoja ja hankkeita;

26.   panee merkille uusien tiedotusvälineiden merkityksen ja rohkaisee niitä levittämään demokraattisia arvoja arabimaailmassa ja luomaan yleisarabialaisen julkisen foorumin, jossa ne voivat keskustella ja vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä; korostaa tässä yhteydessä, että Euronews-ohjelmia on alettava lähettää arabiaksi ja persiaksi;

27.   kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita edistämään opiskelijoiden, opettajien, yliopistoihmisten ja tutkijoiden vaihtoa EU:n ja arabimaiden välillä ja helpottamaan tätä vaihtoa mukautetuilla ja joustavammilla viisumijärjestelyillä;

28.   rohkaisee jäsenvaltioita perustamaan alueilleen tutkimuskeskuksia, joilla pyritään arabimaiden ja Euroopan maiden väliseen kulttuurivaihtoon ja -tapaamisiin, siten että luodaan mahdollisuuksia tieteidenvälisen yhteistyön syventämiseen ja siltoja keskinäisen tuntemuksen lisäämiseksi;

29.   kehottaa komissiota kaikin mahdollisin keinoin tukemaan yliopistollista ja tieteellistä tutkimusta arabimaailmassa ja edistämään kunnianhimoista julkaisupolitiikkaa, jolla pyritään kehittämään tieteellisten ja kaunokirjallisten teosten julkaisemista ja kääntämistä hinnalla, jonka yleisö kykenee maksamaan;

30.   kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, joilla vastustetaan korruptiota arabimaissa erityisesti ottamalla käyttöön selkeät säännöt valtion virkamiesten nimittämisessä;

31.   katsoo, että Pariisissa äskettäin pidetyn kolmannen Libanon-konferenssin tapaan Euroopan unionin talousapu voisi olla kaikkein tehokkain ja luotettavin tapa varmistaa unionin ja sen jäsenvaltioiden näkyvä läsnäolo siten, että annetaan strategista ja ehdollista tukea uudistuksiin arabimaailmassa ja otetaan samalla asianmukaisesti huomioon nykyiset sopimukset ja kunkin valtion ja alueen poliittinen tilanne;

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Arabivaltioiden liitolle, Persianlahden yhteistyöneuvostolle sekä jäsenvaltioiden, arabimaiden ja Israelin hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 656. (2) EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 570.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 Afrikan sarvesta: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi (2006/2291(INI))

P6_TA(2007)0180 A6-0146/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EU:n strategian "EU ja Afrikka: kohti strategista kumppanuutta" (EU:n Afrikka-strategia), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15. ja 16. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus (kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005(1),

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000(2), sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 allekirjoitetulla sopimuksella(3), ja erityisesti sen 8 artiklan,

–   ottaa huomioon EU:n strategian pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15. ja 16. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Afrikka-strategia: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarvessa" (KOM(2006)0601),

–   ottaa huomioon päätöslauselmansa Darfurista, erityisesti ne, jotka on annettu 15. helmikuuta 2007(4), 28. syyskuuta 2006(5), 6. huhtikuuta 2006(6), 23. kesäkuuta 2005(7) ja 16. syyskuuta 2004(8),

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1706(2006), jossa ehdotetaan 22 000 henkilön vahvuisia rauhanturvajoukkoja Darfuriin,

–   ottaa huomioon Abujassa (Nigeria) 5. toukokuuta 2006 allekirjoitetun Darfurin rauhansopimuksen,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta, jossa käsitellään sodan vaikutusta naisiin, ja 26. lokakuuta 2005 tehdyn Maputon pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, joka on sitova ja jota sovelletaan ilman poikkeuksia,

–   ottaa huomioon 12. ja 13. helmikuuta 2007 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen tulokset,

–   ottaa huomioon Somaliasta 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman(9),

–   ottaa huomioon 14. ja 15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2007 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen päätelmät Sudanista/Darfurista,

–   ottaa huomioon kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(10),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0146/2007),

A.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 Lissabonissa pidettävässä toisessa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa valtion ja hallituksen päämiehet hyväksyvät EU:n ja Afrikan yhteisen strategian, joka edustaa EU:n sitoumusta tehdä EU:n Afrikka-strategiasta EU:n ja Afrikan yhteinen strategia; ottaa huomioon, että Euroopan parlamenttia ei ole tähän mennessä otettu mukaan kuulemiseen,

B.   ottaa huomioon, että edellä mainittu komission tiedonanto Afrikka-strategiasta rakentuu toisiinsa liittyvien turvallisuus- ja kehityskysymysten käsitteeseen ja että siinä todetaan, ettei ole olemassa kehitystä ilman kestävää rauhaa eikä kestävää rauhaa ilman kehitystä, ja että sillä pyritään antamaan suuntaviivoja maa- ja aluekohtaisille strategia-asiakirjoille,

C.   ottaa huomioon, että EU:n Afrikka-strategialla pyritään laatimaan kattavat pitkäaikaiset puitteet EU:n suhteille Afrikan mantereen kanssa ja että ensisijaisena tavoitteena on saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja edistää kestävää kehitystä, turvallisuutta ja hyvää hallintotapaa Afrikassa,

D.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 8 artiklassa määrätään poliittisen vuoropuhelun puitteista erityisille poliittisille kysymyksille, jotka koskevat molempia osapuolia tai ovat yleisesti merkittäviä, ja että siinä määrätään, että laaja-alainen politiikka rauhan edistämiseksi ja väkivaltaisten selkkausten ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ratkaisemiseksi on keskeisessä asemassa tässä vuoropuhelussa,

E.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 11 artiklassa rauhaa rakentavista politiikoista sekä selkkausten ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta todetaan, että osapuolten on jatkettava kattavaa ja kokonaisvaltaista politiikkaa rauhan rakentamiseksi sekä selkkausten ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi ja keskityttävä erityisesti alueiden, tätä pienempien yksiköiden ja kansallisten toimintaedellytysten kehittämiseen,

Turvallisuusulottuvuus

F.   ottaa huomioon, että Afrikan sarvi on yksi maailman konflikteille altteimmista alueista ja myös yksi köyhimmistä alueista ja että siellä vallitsee ainainen epävarmuus, jossa selkkaukset ja poliittiset kriisit ruokkivat toisiaan, ja että valtioiden väliset suhteet ovat vaikeat ja rajat epävakaat, kiistellyt, alikehittyneet ja turvattomat, ja että valtiot antavat turvapaikkoja, tukikohtia, sotilastukea ja diplomaattista tunnustusta ryhmille, jotka käyvät sotaa naapurivaltiossa,

G.   ottaa huomioon, että konfliktien perimmäisenä syynä ovat yleensä ihmisoikeusloukkaukset, demokratian ja oikeusvaltion puute, huono hallintotapa ja korruptio, etniset jännitteet, tehoton hallinto, järjestäytynyt rikollisuus sekä laiton huume- ja asekauppa, pienaseiden ja kevyiden aseiden hallitsematon ja laiton leviäminen, köyhyys, työttömyys sekä sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo, nopea väestönkasvu ja luonnonvarojen huono hallinta ja/tai hyödyntäminen,

H.   ottaa huomioon, että Afrikan sarven selkkauksista on tullut alueellisia, kun naapurimaat ja muut maat ovat osallistuneet niihin ja niillä on myös yhä laajeneva kansainvälinen ulottuvuus,

Alueelliset puitteet ja ulkoiset tekijät

I.   ottaa huomioon, että Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestö (IGAD) on keskeinen osa Afrikan sarven poliittista rakennetta ja turvallisuusrakennetta ja ratkaisevan tärkeä konfliktien ehkäisemisessä Afrikan sarvessa ja että se on alueen ainoa järjestö, jonka jäseneksi Somalia on liittynyt,

J.   ottaa huomioon, että Afrikan unioni (AU) kehittää valmiuksia osallistua konfliktien sovitteluun ja rauhanturvaamiseen ja että Afrikan rauhanrahasto on yksi EU:n ja AU:n yhteistyön konkreettisimpia osia,

Kehitysyhteistyöulottuvuudet

K.   ottaa huomioon, että alueen krooninen epävakaus heikentää sen poliittista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja on yksi suurimmista esteistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle,

L.   ottaa huomioon, että Afrikan sarven maat kuuluvat eri alueellisiin talousjärjestöihin ja -aloitteisiin, kuten Itä-Afrikan yhteisöön (EAC)(11), itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkinajärjestöön (COMESA)(12) ja Niili-hankkeeseen (Nile Basin Initiative)(13),

M.   ottaa huomioon, että alueen ongelmia kärjistävät väestönkasvun, ilmastonmuutoksen ja niihin liittyvien luonnonvaroihin kohdistuvien paineiden, erityisesti öljyn, alueellinen vaikutus sekä Niilin vesivaroista käytävän kilpailun aiheuttama jännite sekä alueen syrjäytyneimmän ryhmän, paimentolaisten, suuri osuus, joita yhdistävät lähinnä etniset ja kielelliset siteet pikemmin kuin poliittiset rajat,

N.   ottaa huomioon, että köyhyyteen liittyvät taudit, erityisesti HIV/AIDS, tuberkuloosi ja malaria ovat alueen huomattavan köyhyyden suuria syitä ja seurauksia,

O.   ottaa huomioon, että useimmissa alueen maissa alle 50 prosenttia lapsista käy peruskoulua,

P.   ottaa huomioon, että naiset ja lapset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa konflikteissa ja että heihin kohdistuu perusihmisoikeuksien rikkomuksia, kuten väkivaltaa, etnisiä raiskauksia, kidutusta ja sukuelinten silpomista, ja että he kärsivät sairauksista miehiä enemmän eikä heillä ole mahdollisuutta koulutukseen ja luonnonvaroihin,

1.   pahoittelee, ettei Euroopan parlamenttia eikä Afrikan maiden parlamentteja eikä AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta eikä kansalaisyhteiskunnan edustajia ole kuultu asianmukaisesti missään vaiheessa EU:n Afrikka-strategiaa laadittaessa, mikä asettaa kyseenalaiseksi yhteisen sitoumuksen demokraattisen oikeutuksen;

2.   muistuttaa, että kestävä lähestymistapa kestävän rauhan saavuttamiseksi Afrikan sarvessa vaatii kaikkien EU:n välineiden ja Afrikkaa koskevien oikeudellisten puitteiden yhdistämistä; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön Cotonoun sopimuksen 8–11artiklat;

Turvallisuusulottuvuus

3.   korostaa, että Afrikan sarven selkkauksia on käsiteltävä kattavalla, konfliktit huomioon ottavalla alueellisella lähestymistavalla, jonka avulla voidaan muotoilla kattava vastaus alueen dynamiikkaan ja konfliktijärjestelmiin;

4.   katsoo, että Afrikan sarvea koskevissa EU:n toimissa on käsiteltävä turvallisuuskysymysten lisäksi myös selkkausten rakenteellisia syitä, jotka liittyvät sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen, sekä vahvistettava turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta;

5.   korostaa, että ratkaistessaan turvallisuusongelmia ja harjoittaessaan terrorismin torjuntaa EU ei saa laiminlyödä ihmisoikeuskysymyksiä ja humanitaarista oikeutta; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita tuomaan päivänvaloon ja paljastamaan kaikki alueella pidätettyjen terrorismista epäiltyjen kansainväliset luovutukset;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään päättäväisiin toimiin rankaisematta jättämisen, aseiden laittoman kaupan, ihmisoikeusloukkausten, aseleporikkomusten ja siviileihin, rauhanturvaajiin ja humanitaarisiin työntekijöihin kohdistuvien hyökkäysten torjumiseksi alueella sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen aseman tukemiseksi;

7.   korostaa, että Afrikan sarven kestävä rauha riippuu myös Euroopan unionin sitoutumisesta demokratiaan ja ihmisoikeuksiin alueella; kehottaa Euroopan unionia tuomitsemaan julkisesti alueen sortohallinnot; ilmaisee syvän huolestuneisuutensa uudesta sortoaallosta Etiopiassa – jossa sijaitsee AU:n päämaja – oppositiojohtajia, journalisteja, ihmisoikeusaktivisteja ja tavallisia ihmisiä vastaan vuoden 2005 vilpillisten vaalien jälkeen;

Rauhanrakentamisen alueellinen ulottuvuus

8.   kehottaa vahvistamaan EU:n läsnäoloa alueella ja nimittämään Afrikan sarvesta vastaavan EU:n edustajan, jolle uskotaan aluetta koskevien EU:n aloitteiden koordinointi ja joka toimii EU:n tärkeimpänä neuvottelijana kaikkien Afrikan sarven valtioiden osalta ja raportoi säännöllisesti Euroopan parlamentille;

9.   kannustaa komissiota ja neuvostoa edistämään EU:n valtuuskunnan perustamista Etiopiassa toimivaan AU:hun komission Etiopian edustuston lisäksi;

10.   kehottaa komissiota ja neuvostoa käynnistämään kuulemisprosessin muiden alueella toimivien sidosryhmien eli YK:n, AU:n, IGAD:n, Arabivaltioiden liiton, Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, jotta voidaan toteuttaa aloite laajasta turvallisuus-, rauhan- ja kehityskongressista turvallisuuskokouksesta, jossa käsitellään kaikkien Afrikan sarven valtioiden turvallisuuskysymyksiä yhtä aikaa; muistuttaa, että tällaisen aloitteen olisi oltava lähtökohtana luottamuksen rakentamista koskeville toimille alueen kansoille ja valtioissa;

11.   uskoo vahvasti, että toimiessaan Afrikan sarven alueen kriisin ratkaisemiseksi EU:n olisi ennen kaikkea haettava afrikkalaisia ratkaisuja eli ratkaisuja, jotka saadaan aikaan alueellisten järjestöjen, AU:n ja IGAD:n, osallistumisen avulla; korostaa kuitenkin, että on tarpeen vahvistaa kyseisiä järjestöjä kehittämällä valmiuksia ja instituutioita ja erityisesti käyttämällä Afrikan rauhanrahastoa selkkausten ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen;

12.   muistuttaa, että Afrikan valmiuksien kehittäminen mantereen selkkausten ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ratkaisemiseksi vaatii konkreettisia toimia AU:n rauhaa ja turvallisuutta koskevan ohjelman täytäntöönpanon tukemiseksi, ja että sitä voidaan tukea tarjoamalla teknistä tukea, asiantuntemusta ja apua yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen Afrikan valmiusjoukoille ja rauhasta ja turvallisuudesta vastaavalle AU:n komission osastolle;

13.   muistuttaa alueellisten aloitteiden, kuten Afrikan vertaisarviointimekanismin tärkeästä asemasta korruption torjumisessa ja hyvän hallintotavan edistämisessä; korostaa, että Afrikan maiden on pantava kyseiset aloitteet täytäntöön ja että komission ja jäsenvaltioiden on tarjottava teknistä ja taloudellista apua tähän tarkoitukseen;

14.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä välinettä pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ammusten jäljittämiseksi ja merkitsemiseksi sekä tukemaan alueellisia aloitteita pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ammusten laittoman kaupan torjumiseksi kehitysmaissa;

15.   panee tyytyväisenä merkille UNICEFin aloitteen järjestää Pariisissa (5. ja 6. helmikuuta 2007) kansainvälinen lapsisotilaita koskeva konferenssi ja korostaa tarvetta lopettaa lasten laiton ja tuomittava käyttö aseistetuissa konflikteissa;

16.   korostaa tarvetta kitkeä pois laiton kauppa ja valvoa entistä paremmin pienaseiden kevyiden aseiden kulkua; pitää myönteisenä YK:n yleiskokouksen 6. joulukuuta 2006 hyväksymää päätöslauselmaa "Kohti asekauppasopimusta: tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoa koskevien yhteisten kansainvälisten normien vahvistaminen";

17.   kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan ja laajentamaan muihin maihin ja muille alueille nykyisiä aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista sekä turvallisuusalan uudistusta koskevia aloitteita;

18.   korostaa tarvetta edistää asemaa, jossa kansalliset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt, yhteisöperustaiset järjestöt, ruohonjuuritason liikkeet ja muut valtiosta riippumattomat toimijat voivat toimia rauhan rakentamisessa ja konfliktien ehkäisemisessä;

Kehitysulottuvuus / alueellisen yhdentymisen akselit

19.   korostaa, että on asetettava etusijalle köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite, joka toteutetaan saavuttamalla vuosituhannen kehitystavoitteet ja panemalla vuosituhannen julistus täytäntöön, ja että sen on näyttävä selkeästi kaikissa keskeisissä aluetta koskevissa EU:n politiikoissa, mutta katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteita ei pitäisi nähdä teknisenä kysymyksenä, joka ratkaistaan vain antamalla lisää rahaa tunnistamatta ja käsittelemättä köyhyyden taustalla olevia syitä;

20.   uskoo vahvasti, että Afrikan sarven valtioilla on yhteisten turvallisuusongelmien lisäksi yhteinen kehitysohjelma, joka vaatii yhteisiä toimia ja kyseisten maiden poliittisten johtajien ja yhteisöjen osallistumista; korostaa, että kyseiset ongelmat voidaan ratkaista vain konfliktit huomioon ottavilla, yhteisillä toimilla, joilla pyritään löytämään yhteiset ratkaisut;

21.   korostaa, että aloitteiden ja alueellisen yhteistyön organisointi selkeästi määritellyissä yhteisissä asioissa, kuten pakolaisvirrat, rajavalvonta, elintarvikevarmuus, luonnonvarat, energia, ympäristö, koulutus, infrastruktuuri, asevalvonta ja sukupuolten välinen tasa-arvo, toimisi vakaana pohjana Afrikan sarven valtioiden väliselle myönteiselle poliittiselle vuoropuhelulle;

22.   kehottaa painokkaasti komissiota kiinnittämään asianmukaisesti huomiota alueen tarpeisiin laatiessaan niin alue- ja maakohtaisia strategia-asiakirjoja AKT-maille kuin teemakohtaisia strategia-asiakirjoja ja vuosittaisia toimintaohjelmia kehitysyhteistyön rahoitusvälineen(14) puitteissa;

23.   kehottaa komissiota edistämään parempaa koordinaatiota yksiköidensä ja jäsenvaltioiden välillä interventioiden yhdenmukaistamiseksi EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuuden ja EU:n hallintotavan parantamista koskevan aloitteen kaltaisilla aloilla ja yhteistyön varmistamiseksi kyseisillä aloilla YK:n, Yhdysvaltojen, Kiinan ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa;

24.   on huolestunut asiantuntijoiden ennusteista, joiden mukaan Afrikka, vaikka se myötävaikuttaa vähiten kasvihuonekaasujen syntyyn, tulee kärsimään pahimmin maapallon lämpenemisestä alikehittyneisyyden ja köyhyyden takia; korostaa, että kansainvälisen yhteisön on tuettava aluetta, jotta se voi paremmin mukautua ilmastonmuutoksen vakaviin seurauksiin;

25.   muistuttaa, että luonnonvarojen kestävän hallinnan, mukaan luettuna veden hyödyntäminen ja energialähteiden saatavuus ja käyttö, on oltava kiinteä osa kehityssuunnitelmia ja strategioita köyhyyden torjumiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi Afrikan sarven alueella;

26.   katsoo, että EU:n tukea tarvitaan kestävän maankäytön suunnittelua ja aavikoitumista koskevaan ohjelmaan ympäristön ja luonnonvarojen kestävän hoidon teemakohtaisen ohjelman kautta sekä AKT:n ja EU:n vesivälineeseen vesivarojen ympäristönsuojelun tehostamiseksi;

27.   pyytää neuvostoa ja komissiota pyrkimään vuoropuheluun Kiinan kanssa ja ottamaan huomioon, että Kiina on lisännyt poliittista ja taloudellista osallistumistaan Afrikassa ja investoinut voimakkaasti infrastruktuuri- ja kehityshankkeisiin esimerkiksi Sudanissa;

28.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan EAC:tä, COMESAa ja Niili-hanketta jakamaan tietoa asemastaan ja toimistaan toisilleen ja Afrikan sarven maille sekä alueen keskeisille toimijoille; korostaa EAC:n, COMESAn ja Niili-hankkeen myönteisiä kokemuksia aloilla kuten rajavalvonta, pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan ja leviämisen torjuminen, EAC:n tulliliitto, kaupan ja investointien edistäminen (COMESA) ja Niilin altaan veden kestävää käyttöä koskeva yhteistyö;

29.   on tyytyväinen EU:n aikeeseen toimia eri kumppaneiden kanssa, jotta voidaan käsitellä maahanmuuttoa, pakolaisia ja maansisäisiä pakolaisia, ja on tyytyväinen ehdotukseen lisätuen tarjoamisesta isäntäyhteisöille, valtioille ja alan järjestöille, jotka toimivat etelä–etelä-maahanmuuton ja pakolaiskriisien ennaltaehkäisemiseksi;

30.   pitää erittäin tärkeänä paikallisyhteisöjen osallistumista taloudellisiin toimiin sekä maaseudulla että kaupungeissa, jotta tuetaan niiden sosiaalis-taloudellista asemaa konfliktin jälkeisissä yhteiskunnissa;

31.   korostaa, että HIV/aidsin, tuberkuloosin ja malarian sekä huomiotta jätettyjen sairauksien ja naisten sukuelinten silpomisen torjumisen on oltava yksi keskeisistä strategioista köyhyyden torjumiseksi ja talouskasvun edistämiseksi Afrikan sarven valtioissa; korostaa, että EU:n toimet on suunniteltava siten, että ne kohdistetaan heikossa asemassa oleviin ja riskialttiisiin ryhmiin;

Valtiotaso
Sudan

32.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kantamaan täyden vastuunsa ja tekemään kaikkensa Darfurin asukkaiden suojelemiseksi humanitaariselta katastrofilta, joka johtuu siitä, että kaikki osapuolet rikkovat tulitaukoa jatkuvasti, ja erityisesti väkivallalta, joka kohdistuu siviiliväestöön ja siviiliavustajiin;

33.   on erittäin huolissaan Darfurin tilanteen kehityksestä ja vetoaa Sudanin hallitukseen, jotta se estäisi aseellisten Janjaweed-joukkojen julmuudet; kehottaa painokkaasti Sudanin viranomaisia hyväksymään viipymättä AU:n ja YK:n yhteisten kansainvälisten joukkojen saattamisen toimintavalmiuteen alueella ja pyytää vahvistamaan tämän aloittamiselle määräajan;

34.   pitää valitettavana, että YK:n lähteiden mukaan aseistautuneet joukot ovat hyökänneet kansalaisjärjestöjen ja YK:n tiloihin 30 kertaa ja että viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana 12 avustustyöntekijää on saanut surmansa;

35.   kehottaa kaikkia selkkauksen osapuolia noudattamaan velvollisuuttaan noudattaa humanitaarista lainsäädäntöä ja varmistamaan avustushenkilökunnan täyden, turvallisen ja esteettömän pääsyn kaikkien avuntarvitsijoiden luokse Darfurissa ja varmistamaan humanitaarisen avun toimittamisen erityisesti maansisäisille pakolaisille;

36.   kehottaa panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston sanktiot kohdennetuilla talouspakotteilla, joihin kuuluvat matkustuskielto, saatavien jäädyttäminen ja öljysaarron uhka; kehottaa asettamaan valmiiksi välineet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1591 (2005) perustetun Darfurin lentokieltoalueen valvomista varten;

37.   korostaa tarvetta panna täytäntöön nopeasti Sudanin hallituksen ja YK:n päätöksen AU:n ja YK:n yhteisten joukkojen saattamisesta toimintavalmiuteen ja kehottaa toimimaan näin, jotta voidaan lisätä turvallisuutta ja parantaa siviilien suojelemista;

38.   kehottaa painokkaasti kansainvälistä yhteisöä, erityisesti YK:ta, Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita, Yhdysvaltoja, Kiinaa, Intiaa, Arabiliittoa ja AU:ta käynnistämään rauhanneuvottelut Darfurin rauhansopimuksen sisällön kehittämiseksi ja tekemään sopimuksesta kaikkien osapuolten kannalta hyväksyttävän ja siten saamaan osapuolet sitoutumaan tiiviimmin sopimukseen;

39.   korostaa, että Darfurin konfliktin ratkaisun epäonnistumisella olisi vakavia seurauksia Itä-Afrikan alueelle ja myös muille suhteellisen vakaille Afrikan alueille, eli Keski-Afrikalle ja Suurten järvien alueelle;

40.   kehottaa painokkaasti kansainvälistä yhteisöä ottamaan huomioon, että Darfurin konfliktiin keskittyminen ei saa johtaa muiden Sudanin konfliktien unohtamiseen ja erityisesti tunnustamaan Etelä-Sudanin rauhan haurauden, joka johtuu hitaasta edistyksestä kattavan rauhansopimuksen täytäntöönpanossa ja suuren epävakauden vaaran, joka johtuu Pohjois- ja Etelä-Sudanin jännitteistä, heimojen välisistä konflikteista ja aseiden suuresta levinneisyydestä yhteiskunnassa;

Somalia

41.   tuomitsee ulkomaisten tahojen väliintulot Somaliassa ja kehottaa Etiopian hallitusta vetämään armeijansa pois Somaliasta; kannattaa AU:n rauhanturvajoukkojen lähettämistä alueelle konfliktin osapuolten kattavan poliittisen sopimuksen mukaisesti, jotta saataisiin muodostettua kansallisesti yhtenäinen hallitus, johon saadaan mukaan rauhanprosessille ja sovittelulle avoin osa islamilaisten tuomioistuinten liittoa (Union of Islamic Courts) sekä nykyiseen hallitukseen kuulumattomat klaanijohtajat;

42.   katsoo, että AU:n rauhanturvaoperaatioon Somaliassa (AMISOM) olisi liitettävä laajempi poliittinen prosessi, jota väestö tukee ja jolla on selkeä mandaatti, hyvät valmiudet, selkeät tavoitteet ja poistumisstrategia;

43.   on tyytyväinen EU:n AMISOMille antamaan tukeen, mutta korostaa, että EU:n panoksen on oltava riippuvainen siitä, että Somalian viranomaiset käynnistävät laajan poliittisen vuoropuhelun ja sovitteluprosessin, jossa on käsiteltävä asianmukaisesti haasteita, jotka liittyvät sovitteluun, yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen ja rauhan tarjoamiseen Somalian asukkaille;

44.   korostaa keskeisessä asemassa olevaa kaiken kattavaa poliittista vuoropuhelua, joka johtaa sovintoon ja maan jälleenrakennukseen; on tyytyväinen Somalian väliaikaisen liittohallituksen sitoumukseen kutsua koolle laaja sovittelukonferenssi (kansallinen sovittelukongressi), johon kuuluu klaaneja, uskonnollisia yhteisöjä, kansalaisyhteiskunta, kaupallisia yhteisöjä ja poliittisia johtajia; huomauttaa, että seuraavan askeleen on oltava uskottavan, laajapohjaisen hallituksen perustaminen;

45.   kehottaa arvioimaan uudelleen EU:sta, Italiasta, Ruotsista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, YK:sta, AU:sta, IGADista, Arabivaltioiden liitosta, Norjasta, Yhdysvalloista, Keniasta ja Tansaniasta koostuvan kansainvälisen Somalia-kontaktiryhmän roolia, joka perustettiin toukokuussa 2006 koordinoimaan kansainvälisen yhteisön toimintaa Somaliassa, jotta toimintaa voitaisiin kohdentaa hallinnon ja toimielinten rakentamiseen, asuinseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille ja apua tarvitseville väestöryhmille tarkoitettuun humanitaariseen apuun sekä alueellisen vakauden ja turvallisuuden parantamiseen;

46.   kehottaa Somalian väliaikaista liittohallitusta kumoamaan hätätilan ja palauttamaan parlamentin puhemiehen tehtävät ennakkoedellytyksenä kansallisen sovintoprosessin toteuttamiselle;

47.   korostaa, että väliaikaisen liittohallituksen on pikaisesti vakiinnutettava edustukselliset viranomaiset keskeisille alueille, mukaan lukien Mogadishu ja Kismayo, jotta voidaan varmistaa poliittisesti vakaat olot ja paikallinen turvallisuus lyhyellä aikavälillä, ja luovuttava pakotetun aseistariisunnan periaatteesta etenkin Mogadishussa ja neuvoteltava sen sijasta vapaaehtoista aseistariisuntaa koskevasta suunnitelmasta;

48.   katsoo, että Somalimaan itsenäisyysvaatimusta olisi käsiteltävä osana koko Somalian turvallisuutta koskevaa suunnitelmaa;

Etiopia

49.   kehottaa neuvostoa ja komissiota painostamaan Etiopian hallitusta paljastamaan niiden ihmisten kokonaismäärän, jotka ovat vangittuna koko maassa, ja sallimaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vierailut ja antamaan kaikille vangeille oikeuden pitää yhteyttä perheisiinsä ja saada oikeusapua ja antaa heille heidän terveydentilansa vaatimia terveydenhuoltopalveluja ja päästämään myös välittömästi ja ehdoitta vapaaksi kaikki poliittiset vangit, eli toimittajat, ammattiyhdistysaktivistit, ihmisoikeuksien puolustajat ja tavalliset kansalaiset, ja täyttämään ihmisoikeuksia, demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta koskevat velvollisuutensa;

50.   kehottaa Etiopiaa hyväksymään rajansa sellaisena kuin YK:n rajakomissio on ne määrännyt;

Eritrea

51.   kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin Eritrean hallitukseen nähden, jotta se vapauttaa kaikki poliittiset vangit, antaa erityiset syytteet saaneille vangeille nopean ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja paljastaa kaikkien salaisiin vankiloihin vangittujen olinpaikan;

52.   kannustaa Eritrean presidenttiä ylläpitämään säännöllisiä yhteyksiä EU:n edustajiin ja eri jäsenvaltioiden Eritrean suurlähettiläisiin;

Uganda

53.   kehottaa neuvostoa ja komissiota helpottamaan Pohjois-Ugandan rauhanprosessia, jossa kaikkia konfliktin osapuolia kehotetaan osoittamaan aitoa ja jatkuvaa sitoumusta rauhanprosessiin, noudattamaan vihollisuuksien lopettamista koskevaa sopimusta sekä lopettamaan vihamielisen ja yllyttävän propagandan;

54.   kehottaa käynnistämään todellisen sovitteluprosessin, jossa sotarikoksiin syyllistyneet tunnustetaan sotarikollisiksi; korostaa kansainvälisen rikostuomioistuimen keskeistä asemaa sotarikoksista syytettyjen saamiseksi oikeuden eteen; kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan Pohjois-Ugandan sisäisiä sekä pohjoisugandalaisten ja maan muiden osien asukkaiden välisiä paikallisia vaihtoehtoisen oikeuden ja sovittelun prosesseja;

o
o   o

55.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan unionin jäsenvaltioille, Yhdistyneille Kansakunnille, Afrikan unionille ja Afrikan sarven maiden hallitustenväliselle kehitysviranomaiselle (IGAD).

(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (2) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (3) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0052. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0387. (6) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 320. (7) EUVL C 133 E, 8.6.2006, s. 96. (8) EUVL C 140 E, 9.6.2005, s. 153. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0322. (10) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316. (11) EAC:n jäseniä ovat Uganda, Kenia ja Tansania. (12) COMESAn jäseniä ovat kaikki Afrikan sarven valtiot Somaliaa lukuun ottamatta. (13) Niili-hankkeen jäseniä ovat Burundi, Kongon demokraattinen tasavalta, Egypti, Eritrea, Etiopia, Kenia, Ruanda, Sudan, Tansania ja Uganda. (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 Euratomin toiminnan arviointi – 50 vuotta eurooppalaista ydinenergiapolitiikkaa (2006/2230(INI))

P6_TA(2007)0181 A6-0129/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Roomassa 25. maaliskuuta 1957 allekirjoitetun Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ("Euratom-sopimus"),

–   ottaa huomioon kyseisen sopimuksen johdanto-osan, jossa muistutetaan sopimuksen alkuperäisestä tarkoituksesta perustaa Euroopan atomienergiayhteisö, joka luo tarvittavat edellytykset sellaisen voimakkaan ydinteollisuuden kehittämiselle, joka lisää olennaisesti energiantuotantoa, nykyaikaistaa tekniikkaa sekä monin muin tavoin myötävaikuttaa heidän kansojensa hyvinvointiin,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti sen 14. marraskuuta 1978 antaman ratkaisun(1), 22. huhtikuuta 1999 antaman tuomion(2) ja 10. joulukuuta 2002 antaman tuomion(3),

–   ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon Energiapolitiikka Euroopalle (KOM(2007)0001),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Ohjeellinen ydinalan ohjelma, osoitettu Euratomin perustamissopimuksen 40 artiklan mukaisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle lausuntoa varten (KOM(2006)0844),

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi – Vihreä kirja(4),

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa(5),

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää apua varten(6),

–   ottaa huomioon radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta 20. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/117/Euratom(7),

–   ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännestä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2007–2011) 18. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/970/Euratom(8),

–   ottaa huomioon säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2007–2011) 19. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1908/2006(9),

–   ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännen ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2007–2011) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta 19. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/976/Euratom(10),

–   ottaa huomioon yhteisen tutkimuskeskuksen suorina toimina toteuttamasta erityisohjelmasta Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännessä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelman (2007–2011) täytäntöön panemiseksi 19. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/977/Euratom(11),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2005 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisehdoista tehtyyn asiakirjaan liitetyn Slovakiassa sijaitsevaa Bohunice V1 -ydinvoimalaitosta koskevan pöytäkirjan N:o 9 täytäntöönpanosta(12),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käytöstä(13),

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kyseisestä asiasta 1. helmikuuta 2007 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden tulokset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kertomuksen sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0129/2007),

A.   ottaa huomioon, että EU:n perussopimuksia on uusien tarpeiden ja haasteiden myötä muutettu monta kertaa perustavanlaatuisesti, kun taas Euratomin perustamissopimusta on sen 50-vuotisen historian aikana muutettu vain kerran(14) muuttamatta kuitenkaan sen keskeisiä määräyksiä ja alkuperäistä sisältöä,

B.   ottaa huomioon, että vaikka Euratom-sopimusta on muutettu vain vähän viimeisten 50 vuoden aikana, se on kuitenkin ollut edellä mainitulla ajanjaksolla lähtökohtana laajamittaiselle johdetulle oikeudelle ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lukuisten tuomioiden kohteena, joiden perusteella on esimerkiksi ollut mahdollista laajentaa olennaisesti Euratom-sopimuksen alkuperäistä soveltamisalaa,

C.   ottaa huomioon, että Euratom-sopimuksen myötä EU:ssa otettiin käyttöön radioaktiivista polttoainetta ja jätettä koskevat tiukat turvallisuusmääräykset ja että siinä määrätään työntekijöiden ja kansalaisten terveydensuojelua koskevista yhdenmukaisista turvallisuusmääräyksistä sekä näiden määräysten täytäntöönpanomenettelyistä ja että sillä estetään ydinmateriaalin käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin,

D.   katsoo, että Euratom-sopimus tarjoaa laajan ja johdonmukaisen lainsäädännöllisen kehyksen ydinenergian turvalliselle ja kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävälle käytölle Euroopassa,

E.   ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot eivät ole koskaan hyödyntäneet ydinvoimaa, toiset ovat aktiivisesti lopettamassa vaiheittain ydinvoiman käyttöä ja loput tukevat edelleen ydinvoima-alaansa,

F.   ottaa huomioon, että luonnoksessaan sopimukseksi Euroopan perustuslaista (perustuslakisopimus) valmistelukunta ehdotti Euratom-sopimuksen eriyttämistä tulevan perustuslain oikeudellisesta rakenteesta; katsoo, että Euratom-sopimuksen määräykset ovat säilyneet ennallaan sen liitteenä olevan pöytäkirjan muodossa Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan työssä ja perustuslakisopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä,

G.   ottaa huomioon, että Saksa, Irlanti, Itävalta, Unkari ja Ruotsi ovat liittäneet perustuslakisopimukseen julistuksen, jonka mukaan Euratom-sopimuksen määräyksiä on ajantasaistettava, mitä varten olisi kutsuttava mahdollisimman pian koolle perustamissopimuksen uudistamista käsittelevä konferenssi,

H.   katsoo, että viimeaikaiset laajentumiset ovat monipuolistaneet entisestään Euroopan unionin ydinenergia-alan kokonaisnäkymää ja lisänneet ydinalaa koskevan yhteisön toiminnan tarvetta,

I.   katsoo, että Euratom-sopimuksen viideskymmenes vuosi tarjoaa Euroopan parlamentille tilaisuuden tarkastella sopimuksen sisältöä ja asianmukaisuutta ja ilmaista huolensa siitä, että Euratom-sopimuksen tärkeimpiä määräyksiä ei ole tarkistettu sen jälkeen, kun sopimus tuli voimaan 50 vuotta sitten,

J.   katsoo, ettei näitä Euratom-sopimuksen pysyvyyttä koskevia pohdintoja voida erottaa niistä komission tavoitteista, joilla pyritään varmempaan, kestävämpään ja kilpailukykyisempään sekä osaltaan ilmastonmuutokseen vaikuttavaan Euroopan unionin energiapolitiikkaan ja jotka käyvät ilmi edellä mainitusta 10. tammikuuta 2007 annetusta komission tiedonannosta,

Yleiskatsaus 50-vuotiaaseen Euratom-sopimukseen

1.   korostaa, että vuonna 1957 allekirjoitetun Euratom-sopimuksen jälkeen Euroopan unionista on tullut maailman ydinteollisuuden johtotekijä ja yksi tärkeimmistä ydintutkimuksen toimijoista hallitun lämpöydinfission ja -fuusion alalla; panee merkille, että Euroopan teollisuus on mukana kaikessa ydinpolttoainekierrossa ja on pystynyt kehittämään Euroopan tasolla tekniikoita, joista eräät, kuten ultrasentrifugointiin perustuva rikastustekniikka, ovat syntyneet Euroopan tason kumppanuuksien ansiosta;

2.   panee merkille, että polttoaineketjun oleminen lähestulkoon kokonaisuudessaan Euroopan unionin ydinvoimateollisuuden hallinnassa tarjoaa unionille energiariippuvuudesta käytävien nykyisten keskustelujen aikana takeet teollisesta ja teknologisesta riippumattomuudesta, erityisesti mitä tulee polttoaineen rikastukseen;

3.   muistuttaa, että ydinenergia tuotti, erityisesti juuri Euratom-sopimuksen ansiosta, vuoden 2006 lopulla 15 jäsenvaltiossa sijaitsevassa 152 reaktorissa 32 prosenttia Euroopan sähköstä eli suurimman osan ilman hiiltä tuotetusta sähköstä Euroopan unionissa tavalla, joka on yksi kilpailukykyisimpiä, ja auttaa näin osaltaan saavuttamaan edellä mainitussa 10. tammikuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa mainittuja Euroopan energiapoliittisia tavoitteita;

4.   huomauttaa ilmastonmuutoksen suhteen, että komissio vihreässä kirjassaan "Energiahuoltostrategia Euroopalle" (KOM(2000)0769) esitti arvion, jonka mukaan ydinvoiman avulla vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä yli 300 miljoonaa tonnia vuoteen 2010 mennessä, mikä vastaa 100 miljoonan auton hiilidioksidipäästöjä; muistuttaa, että 10. tammikuuta 2007 antamansa tiedonannon liitteessä I komissio katsoi ydinvoiman olevan merituulivoiman ja pienimuotoisen vesivoimatuotannon jälkeen energiamuodoista vähiten hiilidioksidipäästöjä tuottavaa;

5.   panee merkille, että Euroopan atomienergiayhteisön perustajamaat ovat laatineet määräyksiä, jotka on jaoteltu kymmeneen lukuun ja joilla on tarkoitus pitää tiukasti ydinenergian kehittäminen yhteisössä, ja että määräyksiä sovelletaan yhä ja kehitetään sitä mukaa kuin Euratom-sopimukseen perustuvaa lainsäädäntöä hyväksytään, ja että määräyksillä on suuri merkitys ydinlaitosten turvalliselle käytölle Euroopassa;

6.   panee merkille, että jäsenvaltioiden keskuudessa ei enää ole vuoden 1957 konsensusta ydinenergiasta;

7.   toteaa, että 50 vuotta sitten Euratomin perustamissopimukseen sisällytetyt odotukset ydinenergian käytöstä ovat muuttuneet; katsoo, että nämä odotukset kohdistuvat nyt pikemminkin tarpeeseen laatia Euratomin perustamissopimuksen pohjalta yhtenäinen oikeuskehys, jotta voidaan hallinnoida ydinenergian käytön valvontaa Euroopan unionissa ja tukea ydinenergiaa käyttävien maiden yhdentymistä EU:hun saattamalla Euratomia koskeva yhteisön säännöstö osaksi kansallista lainsäädäntöä; myöntää, että Euratomin perustamissopimuksen II osaston tärkeiden lukujen perusteella on voitu suojella väestöä, työntekijöitä ja ympäristöä ionisoivalta säteilyltä (III luku), kehittää jätehuoltoa ja ydinvoimaloitten turvallisuutta (I luku) sekä halkeamiskelpoisten aineiden valvontaa koskevaa tutkimusta Euroopassa (VII luku);

8.   muistuttaa, että tutkimustoimintaa alettiin ensin kehittää Euratom-sopimuksen puitteissa (I luku) ja että sen seurauksena perustettiin yhteinen tutkimuskeskus, EU:n ensimmäinen tutkimuslaitos; kehottaa painokkaasti sisällyttämään pikaisesti ydinvoimaa koskevan tutkimus- ja kehittämisohjelman yleisen tutkimuskehyksen talousarvioon niin, että ohjelmaa valvotaan ja sitä koskee sama vastuuvelvollisuus kuin muita tutkimusohjelmia;

9.   katsoo, että Euratom-sopimuksen III luvun (terveyden suojelu) puitteissa kehitetyn lainsäädännön on pysyttävä Euroopan unionin toimivallan piirissä sen varmistamiseksi, että työntekijöiden ja väestön suojelua koskevia perusstandardeja noudatetaan ja laajennetaan siten, että ne kattavat myös ympäristön ja että siinä otetaan huomioon suojelun kehittäminen kansainvälisten tieteellisten tutkimusten tulosten perusteella;

10.   korostaa, että kyseistä lainsäädäntöä ei sovelleta ainoastaan alueisiin, joilla ydinlaitoksia toimii, vaan soveltamisala sisältää myös naapurijäsenvaltioiden ja kolmansien maiden suojelun, sillä radioaktiivisen jätteen loppusijoituksia valvotaan jatkuvasti ja hyväksytään sääntelyä, joka kohdistuu käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen siirtoihin, ravintoketjun suojeluun ja säteilyhätätilanteisiin;

11.   panee merkille, että Euratom-sopimuksen IV luvun (investoinnit) tarkoituksena oli, että Euroopan yhteisön tasolla saadaan täsmällistä tietoa jäsenvaltioiden investointihankkeista;

12.   panee kuitenkin merkille, että julkaistessaan ohjeellisia ydinohjelmia (PINC) komissio ei ole tosiasiallisesti arvioinut, mikä on ydinenergian investointitarve, jos otetaan huomioon erityisesti energiahuollon varmuutta, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja Euroopan unionin kilpailukykyä koskevat ongelmat ydinvoima-alan säilymistä maailmanlaajuisesti silmällä pitäen;

13.   on kuitenkin tyytyväinen siitä, että Euratom-sopimukseen sisältyy velvoite toimittaa yksityiskohtaiset tiedot kaikista uusista ydinalan investoinneista Euroopassa, jolloin tietojen avulla voidaan tehdä täydellinen kartoitus Euroopan unionin ydinalaan liittyvästä toiminnasta, mikä on Euroopan ydinteollisuudelle ominainen velvoite;

14.   katsoo, että yhteisyritykset (Euratom-sopimuksen V luku) ovat olleet arvokkaita välineitä julkisten politiikkojen toteuttamisessa, erityisesti julkisen tutkimustoiminnan alalla, missä tätä oikeudellista välinettä on käytetty useasti, esimerkkinä Joint European Torus -yhteisyrityksen perustaminen Culhamiin vuonna 1978 ja sen jälkeen eurooppalaisen oikeussubjektin perustaminen kansainvälistä lämpöydinkoereaktoria koskevan hankkeen (ITER) toteuttamiseksi;

15.   katsoo, että luomalla hankintakeskuksen (VI luku), joka valvoo, että unionissa sijaitsevien käyttäjien materiaalinsaanti tapahtuu yhtäläisen lähtöaineiden saannin periaatteen mukaisesti, Euratom-sopimus sisältää välineen, joka on olennaisen tärkeä nyt, kun pohditaan energiahuollon varmuutta;

16.   katsoo, että turvavalvonta (VII luku) on yksi parhaiten onnistuneista kohdista sovellettaessa Euratom-sopimusta ja antaa komissiolle mahdollisuuden tuntea erittäin tarkasti Euroopan unionin ydinaineiden varastot ja materiaalivirrat;

17.   panee merkille, että turvavalvonta antaa ydinmateriaalin toimittajavaltioille tosiasiallisen takuun siitä, mihin niiden toimittamia aineita käytetään, ja täydentää kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) suorittamaa ydinaineiden laittoman leviämisen estämiseen liittyvää valvontaa;

18.   toteaa, että Euratom-sopimuksen X luvun (ulkosuhteet) perusteella kansainvälisen atomienergiayhteisön jäsenyys useissa kansainvälisissä sopimuksissa, erityisesti ydinturvallisuutta koskevassa yleissopimuksessa ja käytetyn polttoaineen sekä radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevassa yhteisessä yleissopimuksessa, on mahdollistanut yhteisön osallistumisen kyseisiä aiheita koskeviin kansainvälisiin toimiin ja Euroopan unionissa saavutettuihin merkittäviin edistysaskeleisiin;

19.   muistuttaa myös, että Euroopan atomienergiayhteisö on juuri Euratom-sopimuksen X luvun perusteella tehnyt useita tutkimuksen alan yhteistyösopimuksia ja osallistunut kansainvälisiin hankkeisiin, esimerkiksi neljännen sukupolven ydinenergiajärjestelmien foorumiin, joka koskee tulevaisuuden reaktorien malleja, ja käynyt ITER-hanketta koskevia kansainvälisiä neuvotteluja;

Institutionaalinen keskustelu

20.   panee merkille, että Euratom-sopimuksen tärkeimpiä määräyksiä ei ole tarkistettu sen jälkeen, kun sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 1958;

21.   vahvistaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kunkin jäsenvaltion asiana on päättää turvautuvatko ne ydinenergian käyttöön vai eivät;

22.   panee lisäksi merkille, että joitakin jäsenvaltioita, jotka ovat selvästi vastustaneet ydinenergiaa ja jotka ovat yhteisöjen (Euroopan yhteisö ja Euratom) jäseniä, ei ole koskaan millään tavoin vaadittu tuottamaan ydinenergiaa maaperällään; panee näin ollen merkille, että monien vuosien ajan on hyväksytty se, että ydinenergian käyttöä edistävässä Euratom-sopimuksessa ei aseteta velvoitteita, mutta se luo lainsäädännöllisen kehyksen, joka on tarkoitettu sovellettavaksi kaikille;

23.   korostaa, että Euratom-sopimus ei haittaa sähkön sisämarkkinoiden kehitystä ja vielä vähemmän estää tavaroiden, henkilöiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä sovelletaan myös ydinenergiaa koskevaan toimintaan, ja mainitsee esimerkkinä, että ydinmateriaalin, siihen liittyvien laitteiden ja teknologioiden liikkumista Euroopan unionissa tai sen rajojen ulkopuolella säännellään unionissa valmistettavien kaksikäyttötuotteiden valvontaa koskevilla määräyksillä, jotka on hyväksytty EY:n perustamissopimuksessa tarkoitetun kauppapolitiikan perusteella; huomauttaa lisäksi, että Euratomia koskevaa lainsäädäntöä sitovat kilpailulainsäädäntö ja valtiontukia koskevat, EY:n perustamissopimuksen VI osastossa mainitut määräykset; päättelee siksi, että Euratom-sopimus ei missään tapauksessa muodosta ydinenergiaa koskevaa protektionistista kehystä;

24.   toteaa, että Euratom-sopimus tarjoaa ydinvoimavaihtoehdon valinneille maille välineitä kehittää ydinvoimaa (yhteisyritykset, tutkimuksen ja kehityksen tuki, Euratomin lainat), mutta liittää näiden välineiden käyttöönottoon tiukan oikeudellisen kehyksen (terveyden suojelu, turvavalvonta, hankinta), jonka tarkoituksena on rauhoittaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole valinneet tätä vaihtoehtoa;

25.   muistuttaa, että Euratomin oikeudellista kehystä sovelletaan myös - yhteisön edun vuoksi - niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät tuota ydinvoimaa, mutta joiden maaperällä on ydintutkimusreaktoreita, ja kehys tarjoaa näille jäsenvaltioille välineitä (esimerkiksi Euratomin tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmia), joiden avulla valtiot voivat saada rahoitusta esimerkiksi lääketieteelliseen tutkimukseen;

26.   katsoo, ydinenergiaa koskevista eriävistä näkemyksistä huolimatta, että ne Euratomin perustamissopimuksen määräykset, jotka ovat auttaneet ehkäisemään ydinmateriaalien leviämistä, sekä terveyttä, turvallisuutta ja radioaktiiviselle säteilylle altistumista koskevat määräykset ovat olleet varsin hyödyllisiä ja niitä tulisi koordinoida huolellisesti EY:n perustamissopimuksen terveyttä ja turvallisuutta koskevien määräysten kanssa;

Puutteet

27.   pitää valitettavana, että Euroopan parlamentin toimivaltuuksien kehittymistä ja erityisesti niiden laajentamista niin, että yhteispäätösmenettelyä sovelletaan suurimmassa osassa unionin lainsäädännön hyväksymistä, ei ole otettu huomioon Euratom-sopimuksessa; katsoo, että huolimatta kyseisen sopimuksen teknisestä luonteesta Euroopan parlamentilla on oikeus olla virallisesti mukana käsittelemässä lakitekstejä, joiden oikeusperusta on Euratom-sopimus;

28.   pitää tuomittavana demokratiavajeena sitä, että parlamentti on lähes täysin suljettu Euratomia koskevan lainsäädäntötyön ulkopuolelle, ja sitä, että parlamenttia ylipäätään pyydetään antamaan lausunto ainoastaan yhdestä Euratom-sopimuksen kymmenestä luvusta;

29.   huomauttaa kuitenkin, että Euroopan parlamentti on toimielinten välisen sopimuksen nojalla mukana neuvotteluissa, jotka koskevat Euratomin seitsemättä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmaa (2007–2011); huomauttaa myös, että Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa äskettäin käsittelyssä olleet asiakirjat (Euratomin seitsemäs ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelma, radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtoja koskeva direktiivi, ydinturvallisuuteen liittyvän avun väline jne.) huomioon ottaen vaikka menettelyssä on tarkoitus kuulla Euroopan parlamenttia, neuvosto on säännöllisesti huomioinut kokonaisuudessaan tai osittain Euroopan parlamentin Euratomia koskeviin teksteihin ehdottamat tarkistukset; katsoo kuitenkin, ettei tätä voida pitää riittävänä;

30.   korostaa Euratom-sopimuksen 203 artiklan merkitystä, koska se tarjoaa joustavuutta – kuten ydinalan yhteistyövälineen perustamisen yhteydessä – tehdä sellaisia lainsäädäntöaloitteita, joista Euratom-sopimuksessa ei alun perin määrätty; katsoo, että on tarpeen tutkia sitä, miten 203 artiklaa voitaisiin hyödyntää uusien aloitteiden luomiseksi ja mahdollisesti Euratom-sopimuksen mukauttamiseksi;

31.   pitää valitettavana, että sopimuksesta puuttuu ydinturvallisuutta, radioaktiivisten jätteiden huoltoa ja ydinlaitosten käytöstäpoistoa koskevat harmonisoidut standardit sisältävä lainsäädäntö, jolla on todellista lisäarvoa etenkin nykyiseen kansainväliseen kehykseen verrattuna;

32.   kehottaa komissiota käyttämään hyväkseen IAEA:n hallinnoimien yleissopimusten (ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yhteinen yleissopimus) täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia ja ottamaan huomioon OECD:n ydinenergiajärjestön (NEA) arvioinnit kehittyneimmistä radioaktiivisten jätteiden huoltoa koskevista kansallisista käytännöistä; panee merkille, että yhdessä sovitut hankkeet, kuten läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestön (WENRA) johtamat hankkeet, joiden tarkoituksena on laatia yhteinen ydinturvallisuutta koskeva lähestymistapa, voivat auttaa laatimaan lainsäädännön rungon;

33.   muistuttaa, että kuten edellä mainitussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa (asia C-29/99 komissio vastaan neuvosto) vahvistetaan, komissiolla on toimivaltaa ydinturvallisuuden alalla Euratom-sopimuksen nojalla, ja sillä on valtuudet tehdä asiaa koskevia ehdotuksia;

Tulevaisuuden suuntaviivat

34.   katsoo, että Euratom-sopimus on puutteistaan huolimatta vielä tällä hetkellä välttämätön oikeudellinen kehys niin niille jäsenvaltioille, jotka haluavat kehittää ydintuotantoaan, kuin myös niille jäsenvaltioille, jotka haluavat pelkästään oikeudellisia välineitä suojatakseen itseään, väestöään ja ympäristöään;

35.   toistaa vaatimuksensa hallitustenvälisen konferenssin koollekutsumisesta, jotta Euratomin perustamissopimus voidaan tarkistaa kokonaisuudessaan ja jotta voidaan poistaa sen vanhentuneet määräykset ja säilyttää ydinteollisuuden sääntelyjärjestelmä EU:ssa, muuttaa sen säilytettävät osat nykyaikaisen ja kestävän energiapolitiikan mukaisiksi ja tämän jälkeen sisällyttää muutetut osat omana energia-alaa koskevana lukunaan EY:n perustamissopimukseen;

36.   huomauttaa, että Euratom-sopimuksen määräykset ovat keskeisessä asemassa, koska niissä käsitellään Lissabonin strategiaan liittyviä teollisuutta koskevia kysymyksiä sekä energiakysymyksiä energiahuollon näkökulmasta hetkellä, jolloin Euroopan unioni pyrkii määrittelemään eurooppalaisen energialähteiden yhdistelmän, joka olisi vähähiilinen, kilpailukykyinen ja mahdollisimman "kotimainen";

37.   toistaa tähän liittyen, että ydinenergialla tuotetaan tällä hetkellä 32 prosenttia Euroopan unionin energiasta ja että komissio katsoo 10. tammikuuta 2007 antamassaan tiedonannossa sen olevan yksi tärkeimmistä hiilidioksidittomista energialähteistä Euroopassa ja Euroopan kolmanneksi edullisin energianlähde sisällyttämättä hiilidioksidikustannuksia hintoihin; katsoo siksi, että Euroopan unionin olisi Euratom-sopimus huomioiden puolustettava teollista ja teknologista johtavaa asemaansa, kun otetaan huomioon muiden toimijoiden (Venäjä, USA) ydinvoimaan liittyvän toiminnan voimakas elvyttäminen ja se, että ydinvoima-alalle on ilmaantunut uusia maailmanluokan toimijoita (Kiina ja Intia), joista tulee Euroopan unionin kilpailijoita keskipitkällä aikavälillä;

38.   katsoo, että Euratom-sopimuksen muodostaman oikeudellisen kehyksen puuttuminen johtaisi Euroopan ydinvoimapolitiikan uuteen kansallistamiseen, ja siten yhteisön säännöstön taantumiseen, mikä aiheuttaisi vaaran oikeudellisesta epävarmuudesta kaikille 27 jäsenvaltiolle;

39.   kehottaa noudattamaan reilun kilpailun ja tasapuolisten toimintaedellytysten periaatteita eri energiamuotojen yhteydessä;

40.   katsoo myös, että yhden tai useamman luvun poistaminen Euratom-sopimuksesta tai joidenkin määräysten liittäminen EY:n perustamissopimukseen saattaisi Euratom-sopimuksen epätasapainoon, koska nämä toimet heikentäisivät ydinenergian käytön valvontaa Euroopassa; lisää, että johdonmukaisen lainsäädännöllisen kehyksen puuttuminen saisi aikaan sen, että tulevien jäsenvaltioiden olisi entistä vaikeampaa hyväksyä Euratomin säännöstö;

41.   katsoo, että ydinenergian käytön valvonta Euroopassa vaatii kyseisen energiamuodon erityisominaisuudet huomioiden Euratom-sopimuksen kaltaisen asialle omistetun lainsäädännöllisen kehyksen säilyttämistä, koska sopimus on jo 50 vuoden ajan osoittanut kaikkien sen sisältämien määräysten hyödyllisyyden; katsoo lisäksi, että sopimuksen osittainen sisällyttäminen mahdolliseen energiaa käsittelevään lukuun EY:n perustamissopimuksessa heikentäisi ydinenergian lainsäädännöllistä valvontaa Euroopassa ja poistaisi tällä hetkellä Euratom-sopimuksessa olevat erityiset ydinvoiman valvontamenettelyt;

42.   katsoo kuitenkin, että Euratom-sopimusta on jossain määrin uudistettava;

43.   katsoo, että vaikka Euratom-sopimukseen tehtäisiinkin lyhyen aikavälin muutoksia, sille on myös tehtävä laaja-alainen tarkistus demokratiavajeen korjaamiseksi ja yleistä turvallisuutta koskevien kysymysten saattamiseksi unionin ja sen jäsenvaltioiden ydinvoimatoimintojen keskipisteeseen;

44.   pyytää, että Euratom-sopimukseen sisällytettyjä päätöksentekomenettelyjä uudistettaisiin siten, että Euroopan parlamentti voisi olla tiiviisti mukana ydinalan lainsäädäntötyössä, ja että menettelyissä päästäisiin parempaan avoimuuteen ja unionin kansalaiset voisivat osallistua niihin täysimääräisesti; pyytää siksi neuvostoa ja komissiota käsittelemään Euratom-sopimuksen sisäsyntyistä demokratiavajetta ja laajentamaan yhteispäätösmenettelyn soveltamista kyseisen sopimuksen mukaisesti hyväksyttävään lainsäädäntöön;

45.   katsoo, että nämä muutokset voidaan tehdä Euratom-sopimuksen 203 artiklan mukaisesti mullistamatta välttämättä kyseisen sopimuksen yleistä rakennetta ja sisältöä; kehottaa neuvostoa harkitsemaan tätä mahdollisuutta;

46.   korostaa, että tilanteessa, jossa Euroopan energiapolitiikkaa on mukautettava ja ydinvoimaloiden käyttöikää pidennettävä, on tarpeen kiireellisesti kehittää vahvaa yhteisön lainsäädäntöä ydinturvallisuuden, radioaktiivisten jätteiden huollon ja ydinlaitosten käytöstäpoiston aloille ja toteutettava käytännön toimia sen varmistamiseksi, että ydinenergian turvallista käyttöä edistävään tutkimus- ja kehitystyöhön kiinnitetään mahdollisimman paljon huomiota ja sitä tuetaan mahdollisimman hyvin; kehottaa komissiota tarkistamaan uudelleen tekemiään lainsäädäntöehdotusten luonnoksia ja tekemään uusia ehdotuksia direktiiveiksi, jotka koskevat ydinlaitosten turvallisuutta, jätehuoltoa, sulkemista ja käytöstä poistamista ja joissa otetaan huomioon aiheuttamisperiaate;

47.   kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa tutkimaan asianmukaisen nopeasti tämän kysymyksen ja työskentelemään tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

48.   kehottaa laatimaan eurooppalaisia ydinalan koulutusohjelmia ja takaamaan rahoituksen kunnianhimoisille tutkimusohjelmille, joiden avulla voidaan vastata ydinfission (turvallisuus, jätehuolto, tulevat reaktorit) ja säteilysuojelun haasteisiin ja ylläpitää asianmukaisia toimivaltuuksia ja henkilöstöresursseja, jotta ydinvoimaa koskeva vaihtoehto pidetään avoimena kestävän ja kilpailukykyisen eurooppalaisen teollisuuden pohjalta;

49.   kehottaa luomaan hyvien kansallisten käytäntöjen eurooppalaisen koordinointimekanismin työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi säteilyltä Euratom-sopimuksen myötä alalla saavutetun yhdenmukaistamisen täydentämiseksi;

50.   kannustaa voimakkaasti komissiota laatimaan säännöllisesti sellaisia Euratom-sopimuksen edellyttämiä PINC-ohjelmia, jotka todella käsittelevät tulevaisuuden ydinvoimatuotanto- ja -investointitavoitteita alan kasvavaa kilpailua koskevassa kokonaisvaltaisessa asiayhteydessä ja joissa otetaan huomioon myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat tavoitteet; huomauttaa tässä yhteydessä, että muiden energiamuotojen käyttäminen kuuluu kansallisen toimivallan piiriin, mutta että tavoitteet (toisinaan jopa sitovat tavoitteet) asetetaan kuitenkin yhteisön tasolla, kuten tehdään uusiutuvien energialähteiden yhteydessä;

51.   pyytää neuvostoa luomaan koordinoidun toimintaperiaatteen – toimitusvarmuutta ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevia tavoitteita unohtamatta – jolla kannustettaisiin investointeihin turvallisuusmääräyksiä täysimääräisesti noudattaen, jotta voitaisiin pidentää nykyisten reaktorien käyttöikää ja parantaa niiden suorituskykyä, sekä uusiin toimintavalmiuksiin kohdistuviin investointeihin;

52.   panee merkille neuvoston aloitteen harkita eurooppalaisen ydinturvallisuutta, ydinlaitosten turvaamista ja ydinjätehuoltoa käsittelevän korkean tason työryhmän perustamista;

53.   pitää tervetulleena aloitetta Euroopan atomienergiafoorumin (European Nuclear Forum) perustamisesta poliittiset edustajat, teollisuuselämän ja kansalaisyhteiskunnan kattavan korkean tason vuoropuhelun helpottamiseksi;

54.   kehottaa palauttamaan Euratomin hankintakeskukselle sen merkittävän aseman ja käyttämään täysimääräisesti hyväksi sille Euratom-sopimuksessa myönnettyjä valtuuksia; katsoo, että keskuksen merkitys ei liity niinkään uraanin puutteeseen kuin kilpailukykyyn ja toimitusvarmuuteen, valmistetun ydinpolttoaineen toimitus mukaan lukien; katsoo, että Euratom-sopimuksen määräykset antavat keskukselle mahdollisuuden olla todellinen energian seurantakeskus ydinalalla, ja kannustaa jatkamaan nykyisiä Euratomin hankintakeskuksen aseman parantamista koskevia pohdintoja tätä silmällä pitäen;

55.   kehottaa jatkamaan tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, jonka perusta on luotu Euratom-sopimuksella, ja vahvistamaan jatkuvasti yhteistyötä IAEA:n kanssa, jotta voitaisiin välttää päällekkäinen toiminta viimeksi mainitun järjestön ja Euratomin välillä ja jotta säteilysuojelu, ydinturvallisuus ja ydinaineiden laittoman leviämisen estäminen varmistettaisiin korkeimmalla mahdollisella tasolla;

56.   kehottaa jatkamaan tutkimusta ja kehitystä koskevaa korkean tason kansainvälistä yhteistyötä ITER-hankkeessa tai neljännen sukupolven reaktoreita käsittelevässä kansainvälisessä foorumissa tehtävän yhteistyön tapaan;

o
o   o

57.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ratkaisu asiassa 1/78, Kok. 1978, s. 2151. (2) Asia C-161/97 P, Kernkraftwerke Lippe-Ems Gmbh vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. I-02057. (3) Asia C-29/99, Euroopan yhteisön komissio vastaan Euroopan unionin neuvosto, Kok. 2002, s. I-11221. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0603. (5) EUVL C 292E, 1.12.2006, s. 112. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0599. (7) EUVL L 337, 5.12.2006, s. 21. (8) EUVL L 400, 30.12.2006, p. 60. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 54, 22.2.2007, s. 21. (9) EUVL L 400, 30.12.2006, p. 1. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 54, 22.2.2007, s. 4. (10) EUVL L 400, 30.12.2006, p. 404. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 54, 22.2.2007, s. 139. (11) EUVL L 400, 30.12.2006, p. 434. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 54, 22.2.2007, s. 149. (12) EUVL C 280E, 18.11.2006, s.108. (13) EUVL C 280E, 18.11.2006, s.117. (14) Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella, joka allekirjoitettiin Maastrichtissa 7. helmikuuta 1992.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 vuonna 1968 Thulessa tapahtuneen maahansyöksyn kansanterveydellisistä seurauksista (vetoomus nro 720/2002) (2006/2012(INI))

P6_TA(2007)0182 A6-0156/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vetoomuksen nro 720/2002,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan, jonka mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vedota Euroopan parlamenttiin 194 artiklan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euratomin perustamissopimuksen 107 C artiklan sekä EY:n perustamissopimuksen 194 artiklan, jonka mukaan kaikilla unionin kansalaisilla sekä niillä luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus yksin taikka yhdessä toisten kansalaisten tai henkilöiden kanssa esittää Euroopan parlamentille vetoomus asiassa, joka kuuluu yhteisön toiminnan alaan ja koskee häntä välittömästi,

–   ottaa huomioon perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13. toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. huhtikuuta 2005 antaman tuomion asiassa C-61/03, komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, ja 9. maaliskuuta 2006 antaman tuomion asiassa C-65/04, komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0156/2007),

A.   ottaa huomioon vetoomuksen esittäjän esiin tuomat merkittävät seikat ja vakavat ongelmat sekä keskeisen merkityksen, joka kansanterveyden ja ympäristön suojelemisella on liittyen ydinenergian käyttöön, kuten yhteisöjen tuomioistuin on myöntänyt,

B.   ottaa huomioon vetoomuksen sisältämän paljastuksen, jonka mukaan työntekijät ja muut kansalaiset altistuivat äärimmäisen vaarallisen asekelpoisen plutoniumin aiheuttamalle säteilylle Yhdysvaltojen ydinaseita kuljettaneen B-52 -sotilaslentokoneen maahansyöksyn vuoksi vuonna 1968 Thulessa Grönlannissa,

C.   ottaa huomioon, että monet Thulen onnettomuudesta hengissä selvinneet ovat kuolleet säteilystä johtuneisiin sairauksiin, koska lääketieteellistä seurantaa ei ollut suoritettu, ja tällä hetkellä vielä hengissä olevilla on riski sairastua tällaisiin kuolemaan johtaviin sairauksiin,

D.   katsoo, että Thulen onnettomuudesta hengissä selvinneiden terveydentilan seuraaminen helpottaisi säteilystä johtuvien sairauksien varhaista havaitsemista ja niiden hoitoa,

E.   ottaa huomioon, että Tanskan hallitus on ilmaissut aikomuksensa pyrkiä mahdollisimman laajaan avoimuuteen Thulen onnettomuuden jälkeisissä "puhdistustoimenpiteissä",

F.   ottaa huomioon, että Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan b kohdassa todetaan, että yhteisö "laatii yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi sekä huolehtii niiden noudattamisesta",

G.   ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että terveyden suojelua koskeva Euratomin perustamissopimuksen luku muodostaa yhdenmukaisen kokonaisuuden, jossa komissiolle annetaan melko laaja toimivalta suojella väestöä ja ympäristöä radioaktiivisen saastumisen vaaroilta(2), ja katsoo, että tuomioistuin on pitäytynyt kyseisen luvun säännösten väljässä tulkinnassa, sillä tarkoituksena on varmistaa väestön terveyden yhtäläinen ja tehokas turvaaminen ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta säteilyn lähteestä riippumatta(3),

H.   ottaa huomioon, että komissio ja Tanskan kuningaskunta ovat jatkuvasti kieltäytyneet tunnustamasta, että Euratomin perustamissopimusta ja sen yhteydessä hyväksyttyä johdettua lainsäädäntöä olisi sovellettava Thulen maahansyöksyn jälkivaikutuksiin,

1.   toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön lainsäädännön uusia säännöksiä sovelletaan periaatteessa sellaisten tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jotka tapahtuivat ennen uusien säännösten voimaantuloa;

2.   toteaa, että Euratomin perustamissopimus tuli välittömästi voimaan Tanskan kuningaskunnassa ja oli siellä sitova Tanskan kuningaskunnan liittymisestä lähtien, minkä seurauksena Euratomin perustamissopimusta sovellettiin sellaisten tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jotka tapahtuivat ennen Tanskan kuningaskunnan liittymistä yhteisöihin;

3.   panee merkille, että Euratomin perustamissopimusta sovellettiin Grönlantiin 12 vuoden ajan Tanskan liittymisestä vuonna 1973 Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten muuttamiseen Grönlannin osalta 1. tammikuuta 1985; katsoo kuitenkin, että koska kyseisellä sopimuksella ei ole taannehtivaa vaikutusta, Tanskan kuningaskuntaa sitovat kaikki olemassa olevat oikeudelliset velvoitteet, jotka liittyvät Grönlannin alueella ennen 1. tammikuuta 1985 sattuneisiin tapauksiin, ja että lisäksi vuoden 1968 onnettomuuden jälkivaikutukset ihmisten terveydelle eivät rajoitu Grönlantiin, koska on selvää, että monet työntekijöistä, myös unionin kansalaisia, ovat muuttaneet Tanskan mantereelle;

4.   panee merkille äskettäisen oikeuskäytännön, jonka mukaan "Euratomin perustamissopimusta ei sovelleta ydinenergian käyttöön sotilastarkoituksessa"(4); katsoo kuitenkin, että tuomioistuin tulkitsi Euratomin perustamissopimusta tiukasti suojellakseen jäsenvaltioiden keskeisiä maanpuolustuksellisia etuja;

5.   korostaa, että edellä mainittua Euratomin perustamissopimuksen soveltamisen rajoitusta ei tulisi käyttää terveyttä ja turvallisuutta koskevan sääntelyn välttämiseksi tilanteissa, joissa kyseinen sotilaallinen käyttötarkoitus koskee kolmatta maata, ydinvoimaa käytetään jonkin kansainvälisen sopimuksen vastaisesti ja ainoa todennäköinen olemassa oleva yhdistävä tekijä jäsenvaltion maanpuolustuksellisiin etuihin on jäsenvaltion alueella tapahtunut ydinmateriaalin päästö;

6.   panee merkille, että direktiivin 96/29/Euratom 2 artiklan 3 kohdan soveltamisala ulottuu tilanteisiin, joissa säteilyhätätilanteen jälkivaikutuksista aiheutuu jatkuvaa altistusta;

7.   kehottaa Tanskan kuningaskuntaa yhteistyössä Grönlannin viranomaisten kanssa ja kyseisen direktiivin 38 artiklan nojalla "käynnistämään tarkkailu- ja interventiotoimenpiteitä" liittyen Thulen maahansyöksyn jatkuviin jälkivaikutuksiin ja saman direktiivin 53 artiklan nojalla "järjestämään säteilyaltistuksen seuranta " ja toteuttamaan "asianmukaiset interventiot ottaen huomioon tilanteen todellinen luonne";

8.   katsoo, että perusoikeudet muodostavat yhteisön lainsäädännön yleisten periaatteiden olennaisen osan, ja ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 2 ja 8 artiklassa edellytetyt positiiviset velvoitteet sekä kehottaa vaarallisiin toimiin osallistuneita jäsenvaltioita, jotka ovat saattaneet salata kyseisiin toimiin osallistuneisiin kohdistuvia terveydelle haitallisia vaikutuksia, varmistamaan tehokkaat ja käytettävissä olevat menettelyt, joiden avulla kyseiset henkilöt voivat etsiä kaikki asiaankuuluvat ja tarkoituksenmukaiset tiedot;

9.   kehottaa jäsenvaltioita saattamaan viipymättä direktiivin 96/29/Euratom osaksi kansallista lainsäädäntöään ja soveltamaan sitä ja kehottaa painokkaasti komissiota seuraamaan päättäväisesti tähän liittyvien velvoitteiden laiminlyöntiä;

10.   esittää epäilynsä siitä, onko Tanskan kuningaskunta täyttänyt sille direktiivin 96/29/Euratom nojalla kuuluvat velvoitteet liittyen Thulen maahansyöksyyn ja sen jälkivaikutuksiin;

11.   ilmaisee syvän huolensa nykyisestä puutteesta suuren yleisön terveyden suojelussa, kun on kyse ydinenergian käytöstä sotilastarkoituksessa;

12.   kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen keskeisen tärkeästä kansanterveydestä ja sotilastarkoituksiin käytettävän ydinenergian ympäristövaikutuksista tämän puutteen korjaamiseksi;

13.   katsoo, että Euratomin perustamissopimuksen keskeisiä määräyksiä ei ole merkittävästi tarkistettu sen voimaantulon jälkeen ja että ne on saatettava ajantasalle;

14.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Tanskan kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1. (2) Asia 187/87, Saarland, Kok. 1988, s. 5013, 11 kohta. (3) Asia C-70/88, Euroopan parlamentti vastaan neuvosto, Kok. 1991, s. I-4529, 14 kohta. (4) Asia C-61/03, komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, Kok. 2005, s. I-2477, "Jason Reactor", 44 kohta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 asuntoasioista ja aluepolitiikasta (2006/2108(INI))

P6_TA(2007)0183 A6-0090/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon rakennerahastoja kaudella 2007–2013 koskevat säännöt,

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta(1),

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman kaupunkiulottuvuudesta laajentumisen yhteydessä(2),

–   ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2001 antaman päätöslauselman kaupunki- ja maaseutuympäristön arkkitehtuurin laadusta(3),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupungit ja taajamat alueiden kasvun ja työllisyyden edistäjinä (KOM(2006)0385),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia (KOM(2005)0718),

–   ottaa huomioon komission 22. kesäkuuta 2005 antaman vihreän kirjan energiatehokkuudesta "Enemmän tuloksia vähemmällä" (KOM(2005)0265),

–   ottaa huomioon 7. joulukuuta 2005 tehdyn Bristolin sopimuksen, jossa mainitaan yhtenä kahdeksasta kestävän kaupungin tunnusmerkistä hyvin suunniteltu ja rakennettu korkealaatuinen kaupunkiympäristö,

–   ottaa huomioon Strasbourgissa 3. toukokuuta 1996 allekirjoitetun Euroopan neuvoston laatiman Euroopan sosiaalisen peruskirjan (tarkistettu versio STE 163),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin kaupunkien asuntoasioista vastaavan laajennetun työryhmän 26. huhtikuuta 2006 hyväksymän asuntoasioita koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–   ottaa huomioon Vancouverin julistuksen asuinyhdyskunnista, joka annettiin 31. toukokuuta–11. kesäkuuta 1976 Vancouverissa pidetyssä YK:n asuinyhdyskuntakonferenssissa (Habitat I),

–   ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon (345/2006) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (407/2007) työjärjestyksen 117 ja 118 artiklan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0090/2007),

A.   katsoo, että kohtuuhintaisten asumiskelpoisten asuntojen puute vaikuttaa suoraan kansalaisten elämään rajoittaen sosiaalista osallisuutta ja liikkuvuutta sekä kaupunki- että maaseutualueilla,

B.   ottaa huomioon, että lukuisissa Euroopan kaupungeissa on merkittäviä asuntoihin liittyviä ongelmia, kuten ylitarjonta tai tarjonnan riittämättömyys alueesta tai maasta riippuen, kodittomuus, osto- ja kunnossapitohintojen räjähdysmäinen kasvu ja rakennusten huono kunto; ottaa huomioon, että heikko kunnossapito johtaa usein olemassa olevien asuinrakennusten purkamiseen, mikä voi ilman yhtenäistä maankäyttösuunnitelmaa luoda uutta eriarvoisuutta kaupunkisuunnitteluun,

C.   ottaa huomioon, että kaupunkien asuntokysymys olisi nähtävä osana laajempaa kaupunkisuunnittelukysymystä ja siten se on yhteydessä ongelmiin, jotka liittyvät tiettyjen kaupunginosien köyhtymiseen, ympäristön tilan heikkenemiseen (ilman ja veden pilaantuminen, melu, jätteet, tilan puute jne.), julkisten palvelujen toiminnan puutteisiin, palvelujen saatavuuteen, turvallisuuteen jne.,

D.   katsoo, että asuntojen saantiin liittyvät ongelmat aiheuttavat sosiaalista eriytymistä ja gettoutumista,

E.   katsoo, että väestörakenteenmuutos ja väestökato voivat johtaa joillakin alueilla asuntojen kysynnän jyrkkään laskuun, asuntojen tyhjillään oloon ja erityisesti kulttuuri- - ja sosiaali-infrastruktuurin häviämiseen siten, että elämänlaatu heikkenee näillä alueilla ja että huonommassa asemassa olevat väestönosat jäävät ensisijaisesti asumaan näille alueille,

F.   katsoo, että alhaiset palkat, energian korkea hinta ja sopimattomat lämmitys- ja eristysjärjestelmät saavat yhdessä aikaan energiaköyhyyttä ja energian saantiin liittyvää syrjäytymistä,

G.   katsoo, että asunto-ongelma ei rajoitu pelkästään asuntojen rakentamiseen, vaan että siihen kuuluu myös sosiaalinen infrastruktuuri (kulttuurikeskukset, kirjastot, urheilustadionit, kohtaamispaikat jne.), jolla on merkittävä asema sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja erityisesti suurissa kaupunkitaajamissa esiintyvän vieraantumisen tunteen torjumisessa,

H.   katsoo, että yhteiskunnallinen syrjäytyminen on vastoin eurooppalaista sosiaalista mallia,

I.   katsoo, että kaupunkikeskustojen ja taajamien elinvoimaisuutta sekä suojelukohteiksi luokiteltujen rakennusten perusolemusta on ylläpidettävä,

J.   katsoo, että kaupunkien laajeneminen saa aikaan lukuisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia vaikuttaen liikenteeseen (julkisten liikennevälineiden ruuhkautuminen, riippuvuus yksityisauton käytöstä), ympäristön suojeluun (energian kulutuksen kasvu, saastuminen) ja palvelujen saantiin,

K.   ottaa huomioon merkityksen, joka teollisuusjoutomaiden elvyttämisellä ja uusiokäytöllä sekä rakentamattomien alueiden suojelulla on,

L.   katsoo, että koheesiopolitiikan rahoitusvälineillä edesautetaan kaupunkialueiden kasvua edistämällä julkisten alueiden kunnostusta, turvallisuutta parantavien ja rikollisuutta ehkäisevien toimien täytäntöönpanoa sekä veden ja energian käyttöä tehostavien toimien kehittämistä ja tuetaan sosiaalista integroitumista jne.,

M.   ottaa huomioon suuriin elementtirakennuksiin liittyvät erityisongelmat, joita ovat paitsi asuinrakennusten laatu myös infrastruktuurin kunnostaminen (kunnossapito- ja uudistustöiden rahoittaminen sekä soveltuvaa tekniikkaa ja teknologiaa koskeva tutkimustyö),

N.   ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastoa koskevassa uudessa asetuksessa on asuntokanta hyväksytty valintakelpoiseksi rahoituskohteeksi uusissa jäsenvaltioissa joissakin tietyissä erityistapauksissa(4),

O.   ottaa huomioon asuinrakennusten omistukseen liittyvät ongelmat, erityisesti vuokrauksen ja omistusoikeuden siirron riittämättömään sääntelyyn joissakin jäsenvaltioissa liittyvät ongelmat,

P.   ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman(5),

Q.   ottaa huomioon Euroopan investointirahaston (EIR) ja Euroopan investointipankin (EIP) kanssa yhteistyössä toteutetut JEREMIE-(6) ja JESSICA -rahoitusaloitteet(7),

R.   katsoo, että asuntoala on merkittävä työllistäjä paitsi rakennusalalla myös kunnostus- ja viimeistelytöiden sekä lähipalvelujen ja rahoituspalvelujen alalla,

S.   ottaa huomioon, että työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaava neuvosto on ottanut kodittomia ja asumiseen liittyvää syrjäytymistä koskevat kysymykset ensisijaisten asioiden listalle sosiaalista osallisuutta ja suojelua koskevassa Euroopan unionin strategiassa,

T.   katsoo, että sosiaaliseen asuntotuotantoon investoimisella on nyt ja jatkossa ensisijainen asema asuntojen tarjoamisessa monille ihmisille, joilla ei muutoin ole mahdollisuuksia hankkia asuntoa asuntomarkkinoilta,

1.   katsoo, että oikeus asianmukaiseen, laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon on tärkeä perusoikeus, joka tunnustetaan useissa kansainvälisissä peruskirjoissa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa;

2.   toivoo, että jäsenvaltiot hyväksyvät tarvittavat säännökset saattaakseen voimaan oikeuden asianmukaiseen, laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon;

3.   katsoo, että asuntojen kunnostaminen sosiaalisia ja energiatehokkuutta koskevia tarkoituksia varten ei ole pelkästään kaupunkeja koskeva kysymys, vaan että laajassa mittakaavassa erityisesti uusien koheesiomaiden maaseutualueilla tällä hetkellä esiintyviä asumiseen liittyviä haasteita on käsiteltävä asianmukaisesti;

4.   kehottaa määrittelemään Euroopan tasolla laatustandardit käsitteelle asianmukainen asunto;

5.   korostaa, että EU:lle on tärkeää hyväksyä Euroopan parlamentin kaupunkien asuntoasioista vastaavan laajennetun työryhmän hyväksymän peruskirjan pohjalta eurooppalainen asuntoasioita koskeva julistus; ehdottaa tätä varten, että aluekehitysvaliokunta tekee aloitteen tässä asiassa;

6.   korostaa tarvetta vahvistaa Lissabonin strategian yhteydessä oikeutta asumistukeen yhteiskunnallisen integraation edistämiseksi ja erityisesti niin, että myös työntekijöiden todellinen liikkuvuus varmistetaan;

7.   vaatii näkemään asuntopolitiikan osana aluesuunnittelua, koska se edistää yhteiskunnallista tasapainoa ja eri väestöryhmien sijoittumista samoille asuinalueille;

8.   toivoo, että kansalliset ja paikalliset päätöksentekijät toteuttavat toimia, joilla edistetään nuorten mahdollisuutta saada ensiasunto;

9.   kehottaa komissiota sisällyttämään asuntoasiat kaupunkeja ja alueiden kestävää kehittämistä koskevaan työhön sekä kaupunkiulottuvuuteen vaikuttavia politiikan aloja koordinoimaan perustetun yksiköiden välisen työryhmän työohjelmaan;

10.   korostaa turvallisuuteen liittyvien kysymysten merkitystä erityisesti seuraavilta osin:

11.   katsoo myös, että on tärkeää käsitellä yhdenmukaisesti kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia (yhteisvastuullisuus, ympäristö ja energia), saatavuutta, terveyttä, turvallisuutta ja laatua, ja varmistua siitä, että asuntojen kunnostuksesta koituvat kustannukset suhteutetaan vastaamaan kotitalouksien varoja;

12.   korostaa kulttuurikeskusten, kulttuurien välisen vuoropuhelun sekä eri asuinalueiden välisten yhteishankkeiden merkitystä, koska niiden avulla voidaan edistää kaupungeissa, taajamissa ja läheisillä maaseutualueilla elävien eri yhteisöjen välistä integraatiota;

13.   korostaa tarvetta ottaa huomioon maaseudun asuntoasioiden erityisongelmat sellaisen tasapainoisen maankäytön suunnittelua koskevan politiikan edistämiseksi, jolla estetään syrjäytyminen ja maaseutualueiden väestökato, etenkin kun otetaan huomioon näiden alueiden monet heikkoudet, kuten alhainen tulotaso, asuntojen hajanaisuus ja huono kunto ja sosiaalisten tai muiden vuokra-asuntojen puute;

14.   korostaa myös asuntokysymysten erityisasemaa pienissä kaupungeissa; katsoo, että ne vetävät puoleensa maaseutuväestöä ei ainoastaan tarjoamiensa työpaikkojen vuoksi, vaan myös siksi, että niissä on mahdollista hankkia korkeamman tason koulutusta ja pätevyyttä ja että ne vastaavat terveydenhoitoon ja kulttuuriin liittyviin tarpeisiin; korostaa tarvetta tukea pienten kaupunkien aseman kehittämistä, koska se on läheisesti yhteydessä maaseutualueiden rakenneuudistukseen, erityisesti mitä tulee terveydenhoitopalveluihin, toisen asteen koulutukseen, pk-yritysten kehittämiseen, matkailuun, kylpylätoimintaan jne.;

15.   katsoo, että maaseutualueilla on välttämätöntä ottaa käyttöön toimia, joilla kannustetaan ostamaan, kunnostamaan ja korjaamaan vanhoja rakennuksia, tukea julkisia ja yksityisiä laitoksia, jotka tarjoavat neuvontaa ja yksilöllistä tukea alueelle asettuville yksityishenkilöille ja ammatinharjoittajille, sekä parantaa julkisen ja yksityisen sektorin sosiaalista, uusien tai kunnostettujen asuntojen tarjontaa;

16.   kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen ja jäsenvaltioita parantamaan tietojen keruuta asumisen kustannuksista ja kysynnästä sekä yleisemmin asuntomarkkinoista ottamalla huomioon asumistarpeiden vaihtelevuuden, perinteisten perherakenteiden muuttumisen ja nuorten erityistilanteen sekä väestön ikääntymisen ja vähenemisen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan huomioon teknisen ja yhteiskunnallisen sekä kulttuuri- ja liikenneinfrastruktuurin saatavuuden ja käyttöasteen suunnitellessaan ja muokatessaan asuntohankkeita ja kerätessään tietoja;

17.   korostaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti asuntokysymyksiä pitäisi kansallisella tasolla käsitellä ensisijaisesti paikallisesti ja näin ollen tukea pitäisi antaa kaupungeille ja kunnille; katsoo, että eurooppalaisten suuntaviivojen antaminen auttaisi lisäämään näiden ongelmien ratkaisemiseen tarvittavaa kapasiteettia;

18.   katsoo, että asumiseen vaikuttavien tekijöiden moninaisuudesta johtuen on tarpeen sopia integroidusta lähestymistavasta, jonka perustana ovat toissijaisuus- ja läheisyysperiaate, jotta varmistettaisiin sellaisten tekijöiden samanaikainen täytäntöönpano, joiden avulla parannettaisiin asuntojen saatavuutta, rakennusten laatua, kaikkien ikäluokkien elämänlaatua ja sekä kaupunkien että maaseutualueiden vetovoimaa;

19.   kiinnittää huomiota siihen, että koska suurin osa sosiaalisen asuntotarjonnan asunnoista ei sijaitse terveyttä edistävässä ympäristössä eikä näiden asuntojen taso anna mahdollisuutta varmistaa hyviä elinolosuhteita, Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamilla kehittämistoimilla olisi sekä edistettävä asuntotilannetta että parannettava näissä asunnoissa asuvien ihmisten elinympäristöä ja terveyttä ja näin ollen edistettävä heidän elämänlaatunsa kohentamista;

20.   katsoo myös, että integroidulla lähestymistavalla on suuremmat onnistumisen mahdollisuudet, jos sitä toteuttavat paikallisviranomaiset ja alueelliset viranomaiset, joilla on kokonaisnäkemys asiasta, jotka voivat varmistaa kaupunkialueella toteutettavien toimintaperiaatteiden ja toimien optimaalisen koordinoinnin ja joilla on pitkän ajan näkemys kyseisen kaupunkialueen kehittämisestä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 11 artiklan nojalla ottamaan kaupungit mukaan päättämään sellaisten rakennerahastosta annettavien määrärahojen ohjelmoinnista ja hallinnoinnista, joilla on tarkoitus yhteisrahoittaa kaupunkeja koskevia, toimintaohjelmien valintaperusteet täyttäviä toimia, sekä antamaan kaupungeille valtuudet vastata toimien täytäntöönpanosta;

21.   kehottaa jäsenvaltioita ja/tai paikallisviranomaisia varmistamaan, että yhteisörahoitusta saavien asunto-ohjelmien laadinnan yhteydessä paikallisyhteisöt suorittavat puheenjohtajavaltio Suomen laatiman suosituksen Terveys kaikissa politiikoissa pohjalta terveysvaikutusten arvioinnin, jonka avulla voitaisiin luoda terveellinen ympäristö sosiaalisesti heikommassa asemassa oleville ihmisille;

22.   painottaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä keskushallinnon eri tasojen välisen vuoropuhelun ja konsultoinnin merkitystä julkisen tahon toiminnan johdonmukaisuuden ja yhteiskunnallisen vastuun varmistamiseksi ja luottaa koordinointiin, joka on monialaista (koskien kaikkia EU:n asuntopolitiikan aloja), eritasoista (asuntoasioita EU:n tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla käsittelevien tahojen välistä) ja eri sektoreita yhdistävää (viranomaiset, sosiaaliset ja taloudelliset eturyhmät ja kansalaisyhteiskunta); vaatii lisäksi asukkaiden ja heitä edustavien järjestöjen aktiivista osallistumista yhteisten päätösten tekemiseksi kaupunkiympäristön elvyttämisestä, kunnostamisesta, hallinnoinnista ja säilyttämisestä;

23.   kehottaa koordinoimaan tehokkaammin asuntoasioihin vaikuttavia rahavirtoja ja politiikan aloja varmistamalla erityisesti, että Euroopan aluekehitysrahastosta, JESSICA- ja JEREMIE -rahoitusvälineistä, tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta ja muista asuntoasioita ja kaupunkiympäristön kunnostamista koskevista yhteisöaloitteista sekä kansallisista, alueellisista ja paikallisista aloitteista tukea saavat toimet täydentävät toisiaan, ja että historiallisten kaupunkialueiden asuinrakennuksia uudistetaan ja kunnostetaan;

24.   toivoo, että vuodeksi 2009 suunnitellun koheesiopolitiikkaa sääntelevien asetusten tarkastamisen yhteydessä elvytetään keskustelua siitä, että sosiaalisiin asuntoihin tarkoitettujen yhteisön varojen myöntäminen, joka tällä hetkellä koskee vain tiettyjä jäsenvaltioita, laajennetaan koskemaan kaikkia jäsenvaltioita energian säästämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi, koska asuntojen tarve on kriittinen kysymys koko Euroopassa; pyytää komissiota ja Euroopan investointipankkia toteuttamaan JESSICA-aloitetta samoin ehdoin kaikissa jäsenvaltioissa, kehittämistä koskevan integroidun lähestymistavan piiriin kuuluvat asunnot mukaan luettuina;

25.   kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti Euroopan aluekehitysrahaston asuntoja varten varaamat määrärahat;

26.   kehottaa komissiota varmistamaan rakennerahastoista rahoitettavia toimia koskevan tarkastuksen yhteydessä, että Euroopan unionin rakennerahastoista asuntorakentamiselle myönnettävän rahoituksen yhteydessä noudatetaan täysimääräisesti asetuksen (EY) N:o 1080/2006 7 artiklan 2 kohtaa ja että tukea saavalla asuntorakentamisella voidaan tarjota asianmukaisia asuntoja heikommassa asemassa oleville väestönosille;

27.   vahvistaa tukevansa viranomaisten, sosiaalisten ja taloudellisten eturyhmien ja kansalaisyhteiskunnan välisten kumppanuuksien vahvistamista ja korostaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden mahdollista merkitystä erityisesti elementtirakenteisten talojen uudistamisessa ja teollisuusjoutomaiden elvyttämisessä;

28.   antaa tukensa komission käynnistämälle kestävän energian kampanjalle, jonka tavoitteena on valistaa EU:n kansalaisia vähentämään kotitalouksien kulutusta; kehottaa lisäksi komissiota käynnistämään laajan tiedotuskampanjan energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä;

29.   pyytää komissiota edistämään asuntoalalla tehokkaamman uuden teknologian ja uusien rakennustuotteiden käytön lisäämistä energiankulutuksen vähentämiseksi;

30.   kehottaa komissiota jatkamaan sosiaalista asuntotarjontaa koskevaa pilottihanketta SAVE-ohjelman yhteydessä(8), energiatehokkuuteen liittyvien valikoitujen esimerkkihankkeiden edistämiseksi ja laajentamiseksi;

31.   korostaa asuntopolitiikkaa koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä ja kehottaa komissiota kehittämään asuntoasioita käsitteleviä teemaverkostoja URBACT-ohjelmassa toteutettujen verkostojen tapaan; panee tässä yhteydessä kiinnostuneena merkille komission aloitteen Alueet talouden muutosten edistäjinä (KOM (2006)0675) ja odottaa ehdotusta aloitteen toimeenpanomenettelyiksi;

32.   pyytää komissiota luomaan kaikilla unionin virallisilla kielillä Internet-sivuston, joka voisi toimia yhteistyöfoorumina, jossa vaihdettaisiin tietoja ja hyviä käytäntöjä Euroopan kaupunkitiedon verkoston (EUKN) tapaan;

33.   pyytää komissiota laatimaan tutkimuksen, jossa selvitettäisiin valmiuksien ja vastuualueiden jakautumista kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason kesken ja asetettaisiin oikeudellinen kehys asuntoasioille kaikissa jäsenvaltioissa; uskoo, että tällaisen tutkimuksen avulla voitaisiin tehdä harkittuja päätöksiä ja määritellä EU:n toiminnan mahdolliset alat asuntoasioissa, jotta yhteisön toimilla tuotaisiin todellista lisäarvoa kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin toimiin nähden, ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden yleishyödyllinen tehtävä tarjota asianmukaisia, laadukkaita ja kohtuuhintaisia asuntoja;

34.   antaa selkeän tukensa byrokratian yksinkertaistamiselle kaikilla tasoilla maankäytön suunnittelun ja hallinnoinnin tehostamiseksi;

35.   korostaa merkitystä, joka on kentällä toimivien tahojen kouluttamisella ja kaupunkisuunnittelun, rakentamisen, kunnostuksen, hallinnoinnin ja olemassa olevan rakennusperinnön säilyttämisen erityiskoulutuksella, ja pitää myönteisenä koulutuksen rahoittamista Euroopan sosiaalirahastosta (ESR);

36.   korostaa, että maankäytön hallinnasta vastaavien viranomaisten on tärkeää huomioida asuntojen, julkisten palvelujen ja kaupunkiliikenteen välineiden esteettömyys vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden kannalta ja suunnitella leikki- ja vapaa-ajanviettopaikkoja lapsille ja nuorille määritellessään maankäyttöpolitiikkaa sekä suunnitellessaan toimia ja toteuttaessaan niitä;

37.   kannustaa EIP-ryhmää ja komissiota laatimaan JEREMIE-aloitteen perusteella ja JESSICA-aloitteen yhteisvaikutuksesta strategian rakennussektorin kasvun edistämiseksi ensisijaisesti uusissa jäsenvaltioissa, mikä toimisi rakenteellisena tukena asuntoasioiden kehittämiselle yhdessä kaupunkikehittämisen hankkeille myönnettävien paikallisten ja alueellisten resurssien kanssa;

38.   kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia yksilöimään kaupunkien ja alueiden erilaiset olosuhteet jäsenvaltioissa sekä laatimaan asuntopolitiikkaa ja tarkistamaan sitä kestävyysperiaatteen mukaisesti;

39.   kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia tarttumaan kiireellisesti yhteen asuntopolitiikan ensisijaisista kysymyksistä eli kodittomuuden poistamiseen;

40.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, alueiden komitealle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0367. (2) EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 127. (3) EYVL C 73, 6.3.2001, s. 6. (4) Euroopan aluekehitysrahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 7 artiklan 2 kohta ja johdanto-osan 5 ja 6 kappale. (5) Euroopan yhteisön seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (2007–2013). (6) Joint European Resources for Micro to Medium Enterprises, Euroopan yhteiset resurssit mikro- ja keskikokoisten yritysten tukemiseksi. (7) Joint European Support for Sustainable Investment in City Areas, Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäviä investointeja varten. (8) SAVE, monivuotinen ohjelma energiatehokkuuden edistämiseksi yhteisössä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn (2006/2104(INI))

P6_TA(2007)0184 A6-0096/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2, 3, 158, 159 ja 160 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1) sekä siihen tehdyn oikaisun(2),

–   ottaa huomioon koheesiorahaston perustamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006(3),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006(4),

–   ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006(5),

–   ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006(6),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(7),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY, tehty 18. joulukuuta 2006, Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013)(8),

–   ottaa huomioon kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY(9),

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman tieteestä ja teknologiasta – suuntaviivoja unionin tutkimusrahoituspolitiikalle(10),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013" (KOM(2005)0299),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle"(KOM(2006)0502),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Lisää tutkimusta ja innovaatiota – Investointi kasvuun ja työllisyyteen: Yhteinen lähestymistapa" (KOM(2005)0488),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupungit ja taajamat alueiden kasvun ja työllisyyden edistäjinä" (KOM(2006)0385),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Koheesiota käsittelevä kolmas väliraportti: kohti uutta kasvua, työllisyyttä ja koheesiota koskevaa kumppanuutta" (KOM(2005)0192),

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon Feirassa 19. ja 20. kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän pieniä yrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon kevään 2006 Eurooppa-neuvostolle "Aika kiristää tahtia. Uusi kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus" (KOM(2006)0030),

–   ottaa huomioon Lahdessa 20. lokakuuta 2006 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa annetun komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle "Innovaatiomyönteinen moderni Eurooppa" (KOM(2006)0589),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle "Euroopan teknologiainstituutti: perustamisvaiheen jatkotoimet" (KOM(2006)0276),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Alueet talouden muutosten edistäjinä" (KOM(2006)0675),

–   ottaa huomioon Esko Ahon johtaman riippumattoman tutkimusta ja kehitystä käsittelevän asiantuntijaryhmän komissiolle toimittaman kertomuksen "Innovatiivisen Euroopan luominen" (tammikuu 2006), Eurooppalaisen tutkimuksen neuvoa-antavan komitean (EURAB, European Research Advisory Board) loppuraportin nimeltä "Stimulating regional potential for research and innovation" (marraskuu 2005) ja komission valmisteluasiakirjan "Innovative strategies and actions: results of 15 years of regional experience" (lokakuu 2006),

–   ottaa huomioon politiikan seurantaverkon TrendChartin EU:n edistymistä innovaation alalla koskevan vuoden 2006 kertomuksen ("European Innovation Progress Report 2006 – TRENDCHART"),

–   ottaa huomioon alueiden komitean kannat ja lausunnot,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0096/2007),

A.   ottaa huomioon, ettei aluepolitiikka rajoitu pelkästään hankkeiden hyväksymiseen tai rakennerahastojen hallintaan, vaan se myös osaltaan rakentaa Euroopan unionin innovaatiokykyä, mihin kuuluu sellaisten toisiaan täydentävien toimien joukko tutkimuksen ja tekniikan, lainsäädännön ja rahoituksen, talouden ja kaupan, organisoinnin ja hallinnon, energian ja ympäristön, koulutuksen ja yhteiskunnan sekä terveyden ja kulttuurin alalta, jonka tarkoituksena on aidon yhteenkuuluvuuden edistäminen yhteisössä,

B.   ottaa huomioon, että investointimenot eivät sinänsä takaa kehitystä, mutta – asianmukaisten politiikkojen kautta ja kasvua suosivia toimenpiteitä tukemalla – niistä voi tulla kehityksen konkreettisen toteuttamisen oleellisen tärkeitä välineitä,

C.   ottaa huomioon, että innovaatiokyvyn kasvattamisen pitäisi edistää yksittäisten alueiden välisten epäsuhtien pienentämistä ja siten toteuttaa yhteiskunnallisen solidaarisuuden ja yhtenäisen kehityksen periaatteita,

D.   katsoo, että ihmisten olisi oltava kaiken innovaatiotoiminnan keskeisen huomion kohteena ja että heidän täysimääräinen ja sopusointuinen kehityksensä on kaiken politiikan toteuttamisessa menestyksen avain; katsoo myös, että kaikkien EU:n toteuttamien toimien perustana pitäisi olla sen asukkaiden – jotka ovat paikallisten ja alueellisten yhteisöjen jäseniä ja samanaikaisesti eri jäsenvaltioiden kansalaisia – hyvinvointi käsitettynä laaja-alaisesti (määriteltynä elämän laadun ja pituuden kannalta),

E.   ottaa huomioon, että kaikkien tasojen koulutukseen pääsyn yhtäläiset mahdollisuudet kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin ja että elinikäistä oppimista olisi tehostettava ja työntekijöille olisi annettava mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen,

F.   ottaa huomioon, että EU:ssa tapahtuva innovaatio pitäisi ymmärtää dynaamiseksi ja vuorovaikutteiseksi prosessiksi, johon osallistuu erilaisia sidosryhmiä, muun muassa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti alueellisia ja paikallisia sidosryhmiä,

G.   ottaa huomioon, että innovaatio voi merkitä myös paluuta hyviin, kokeiltuihin ja sukupolvien ajan käytettyihin käytäntöihin ja että joskus innovaatio voi olla tarkoitettu vain tietylle alueelle,

H.   ottaa huomioon, että jotkut toimet edellyttävät mittavaa rahoitusta, mutta toiset vain uusia ideoita ja/tai hyvää, selkeää lainsäädäntöä, jonka noudattamista valvotaan,

I.   ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä, muun muassa kasvattamalla tutkimus- ja kehitysmenot 3 prosenttiin BKT:sta, ja katsoo, että alueellisten ja paikallisten keskusten olisi osallistuttava aktiivisemmin Lissabonin strategian toteuttamiseen käytännössä,

J.   ottaa huomioon, että noin 60–70 prosenttia yhteisön lainsäädännöstä pannaan täytäntöön alueellisella ja paikallisella tasolla,

K.   katsoo, että rakennerahastoja olisi hyödynnettävä joustavasti siten, että yksittäisten alueiden erityispiirteet voidaan ottaa huomioon,

L.   ottaa huomioon, että on otettu käyttöön erilaisia rahoitusvälineitä, muun muassa uudet Jaspers(11)-, Jeremie(12)- ja Jessica(13)-välineet, sekä tunnustaa Euroopan investointipankin (EIP) toiminnan olevan hyödyllinen kehityksen vauhdittaja järkeistämällä rahoitusmenoja,

M.   ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) oleellisen tärkeän roolin innovaatiokyvyn luomisessa EU:ssa muun muassa sen ansiosta, että ne ovat joustavia ja kykenevät reagoimaan nopeasti uuteen teknologiaan ja uusiin toimintamenetelmiin,

N.   ottaa huomioon, että pk-yrityksiä on pidettävä eräänä tärkeimmistä innovaation moottoreista Euroopassa ja että jäsenvaltiot ja EU ovat sitoutuneet vahvistamaan pienten yritysten innovaatiohenkeä, niiden teknologisen kapasiteetin kehittämistä sekä pienten yritysten saatavilla olevan yhteisöpatentin käyttöönottamista,

O.   katsoo, että energia-alan kestävä kehitys on EU:n yksi kaikkein suurimmista haasteista,

P.   ottaa huomioon, että laajasti käsitettyyn taloudelliseen toimintaan kuuluu myös maatalous,

Q.   ottaa huomioon, että palveluala tuottaa merkittävän osan (noin 70 prosenttia) jäsenvaltioiden tuloista,

R.   ottaa huomioon EU:n demografista tilannetta koskevat ennusteet (alhainen syntyvyys ja ikääntyvä väestö), jotka ovat EU:lle yhteiskunnallinen haaste ja avaavat suuria mahdollisuuksia jäsenvaltioiden innovatiivisille toimille myös palvelualalla,

S.   katsoo, että on tarpeen luoda asianmukaiset olosuhteet liikenteeseen, televiestintään sekä tietoverkkoihin liittyvien perusrakenteiden alalla,

T.   ottaa huomioon, että muut maailmanlaajuisen taloudellis-poliittisen pelin osanottajat eivät seuraa toimettomina sivusta, vaan myös he etsivät uusia ratkaisuja ja että innovatiivisuus voi olla valtti, sillä se tekee EU:n taloudesta houkuttelevamman ja kilpailukykyisemmän ja se luo siteitä EU:n alueiden välille,

U.   katsoo, ettei innovointiin pitäisi suhtautua vain muodollisesti ja että on olemassa erityinen itseään ruokkiva kehä, joka ilmenee siten, että asianmukaisesti harjoitettu aluepolitiikka edistää monensuuntaisia innovaatioita, jotka vuorostaan laukaisevat alueiden nopeamman ja yhtenäisemmän kehityksen, mikä edistää EU:n yhteenkuuluvuutta,

V.   ottaa huomioon, että innovatiivisuus on yksi EU:n kolmesta painopistealueesta, jotka on mainittu yhteisön strategisissa suuntaviivoissa (2007–2013),

Inhimillistä pääomaa, koulutusta, tiedettä ja tutkimusta koskeva politiikka

1.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n alueilla kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä koulutukseen sen kaikilla tasoilla, mikä tehostaisi ihmisten kykyä ajatella innovatiivisella, luovalla tavalla ja varmistaisi tasapainoisen henkilökohtaisen kehityksen (sekä älyllisen että fyysisen) myös aktiivisen, eettisen ja sosiaalisen käyttäytymisen osalta;

2.   pitää arvossa tähänastisia tuloksia, kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alueellisten akateemisten keskusten sekä tiede- ja tutkimuskeskusten – myös eri alojen osaamiskeskusten ja erityisesti vakiintuneiden ja nousevien osaamiskeskusten – kehitystä ja edistämään niiden välistä yhteistyötä, ja käyttämään tässä yhteydessä apuna myös kolmansille maille avoimia verkostoja, tehostamalla tutkija- ja opiskelijavaihtoa ja lisäämällä naispuolisten tutkijoiden osallistumista;

3.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia edistämään tutkimushankkeita, joiden tuloksilla on käytännön sovelluksia ja jotka siten edistävät alueellista kehitystä;

4.   kiinnittää neuvoston ja komission huomiota siihen, että EU:n nykyisen väestötilanteen vuoksi jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten noudattamaa sosiaaliturva- ja eläkepolitiikkaa on uudistettava, ja katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä eurooppalaisen yhteiskunnan ikääntymiseen, minkä lisäksi olisi edistettävä iäkkäiden henkilöiden osallistumista innovaatiotoimiin hyödyntäen siten heidän tietämystään ja kokemustaan;

5.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan tehokkaampia toimia lahjakkaiden nuorten tunnistamiseksi ja antaa heille mahdollisuus kehittää tieteellisiä ja älyllisiä valmiuksiaan, sekä tukemaan kattavasti nuorten tutkijoiden edistymistä;

6.   korostaa, että demografinen muutos luo myös mahdollisuuksia EU:n taloudelle; viittaa innovaatiotoimintaan tietotekniikan ja lääketieteen alalla, domotiikassa, telematiikassa ja suurissa osissa palvelu-, liikenne- ja hoitoalaa sekä aluesuunnittelussa; muistuttaa, että suurimmalla osalla alue- ja paikallisviranomaisista on riittävät toimivaltuudet toteuttaa politiikkaa näillä alueilla;

7.   ehdottaa komissiolle, alueiden komitealle, jäsenvaltioille ja alueellisille viranomaisille, että ne innovaatiohengen vahvistamiseksi järjestelmällisesti kannustaisivat alueellisia ja paikallisia yhteisöjä toimintaan yhteiskunnan, ja erityisesti liike-elämän, kanssa käytävän vuoropuhelun monitahoisen vahvistamisen avulla alhaalta ylös-periaatteen pohjalta;

8.   katsoo, että innovaatiotoiminta on välttämätöntä työpaikkojen luomiseksi Euroopassa;

9.   katsoo, että innovaatiokyvyn kasvattamisen olennainen edellytys EU:ssa, myös syrjäisimmillä alueilla, etäällä sijaitsevilla tai vuoristoisilla alueilla sekä saarilla ja maaseudulla, on rajoittamaton ja maksuton – tai äärimmäisen edullinen – internetin laajakaistayhteyden avulla tarjottava pääsy

10.   kehottaa painokkaasti alueellisia, paikallisia ja kansallisia viranomaisia yhteistyössä alakohtaisten elinten, kuten teollisuus- ja kauppakamarien ja muiden tietokeskusten kanssa perustamaanyhteisiä keskitettyjä tietopalvelupisteitä; painottaa, että tämä voidaan tehdä ilman lisäresursseja uudistamalla olemassaolevia tiedotusverkostoja; toteaa lopuksi, että tällä tavalla yritykset ja tutkimuslaitokset saavat tietoa yhdestä paikasta innovaatiosta, tutkimuksesta ja aluekehityspolitiikasta paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

11.   katsoo, että pyrittäessä vahvistamaan innovaatiotoimintaa koko EU:ssa on olennaista, että tuetaan laajasti keksintöihin, ja näin ollen patentteihin ja lisensseihin liittyviä toimia, ja kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia eurooppalaisen patentin käyttöönottamiseksi ja varmistamaan tekijänoikeuksien kunnioittamisen (teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva strategia) sekä jämäkästi ja tehokkaasti torjumaan plagiointia ja väärentämistä ja toimimaan pääasiassa eurooppalaisille malleille perustuvien kokonaisvaltaisten ratkaisujen löytämiseksi tällä alueella;

12.   korostaa, että kehittämis- ja innovaatiotoimet kattavat myös ei-teknisen organisatorisen ja palveluihin liittyvän innovaation; pitää ilahduttavana, että 5. joulukuuta 2006 kokoontunut "kilpailu-neuvosto" päätti laatia poliittiset suuntaviivat palveluja koskevalle ja muulle kuin tekniselle innovaatiolle; kehottaa komissiota ottamaan asiaankuuluvia yrityksiä edustavat järjestöt mukaan tähän prosessiin; kehottaa alueviranomaisia toteuttamaan toimia muun kuin teknologisen innovaation tukemiseksi;

13.   katsoo, että innovaatioklusterien ja osaamiskeskusten tähänastinen toiminta on tuottanut hyviä tuloksia ja että niitä olisi täydennettävä johtopäätöksillä, jotka on esitetty edellä mainitussa komission tiedonannossa Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle; katsoo, että olisi otettava huomioon myös edellä mainittu komission työasiakirja Innovaatiostrategiat ja toimet (joka sisältää "innovaatiosetelin") ja edellä mainitut EURABin suositukset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan klusterien kehitystä rakenteina, jotka luovat yhteyksiä tieteellisten tutkimuskeskusten, koulutuskeskusten, yritysten ja paikallisyhteisöjen välille;

14.   katsoo, että innovaation dynaaminen kehitys alueellisella tasolla, erityisesti perinteisillä teollisuusalueilla tai yhden teollisuuden alueilla, voi olla toimintojen siirtämisen kielteisten vaikutusten torjunnan sekä alueellisen työllisyyden edistämisen tehokas väline;

15.   kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita kehittämään yhteistyötä perustamalla eurooppalaisia teknologiayhteisöjä, jotka tarjoavat tilaisuuden keskittää innovaatiotoimintaa luomalla valtioiden ja alueiden välisiä yhteyksiä teollisuuden, liike-elämän, tieteellisen tutkimuksen ja rahoittajatahojen välille;

16.   pitää tarpeellisena luoda alueellisia innovaatiokeskuksia ja -vyöhykkeitä ja liittää ne verkostojen avulla muiden alueiden ja jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden vastaaviin rakenteisiin;

17.   pitää myönteisenä sitä, että tutkimus- ja kehitysmenot ovat tutkimusta koskevan seitsemännen puiteohjelman yhteydessä kasvaneet noin 40 prosenttia; korostaa kuitenkin, että nykyinen tutkimukseen ja kehitykseen panostettavien menojen taso on edelleen vaarallisen alhainen ja että yhteisön tähän tarkoitukseen osoitetut budjettimäärärahat ovat täysin riittämättömät; pyytää jäsenvaltioita merkittävästi kasvattamaan T&K-toimintaan käytettyjen varojen prosenttiosuutta BKT:sta sekä kansallisella että alueellisella tasolla mahdollisimman pian kiinnittäen huomiota siihen, että on välttämätöntä käyttää nämä varat järkiperäisellä tavalla ja niihin tarkoituksiin, joihin ne on osoitettu;

18.   ilmaisee huolensa siitä, että vaikka EU:n elimet tunnustavat innovaatioiden edistämisen olennaiseksi tavoitteekseen, tutkimukseen ja kehitykseen osoitetut määrärahat eivät riitä tyydyttämään kilpailukyvyn säilyttämiseen liittyviä unionin tarpeita;

19.   katsoo, että rakennerahastot ovat yksi merkittävistä välineistä innovaatiokyvyn tukemiseksi ja alueiden välisten taloudellisten erojen vähentämiseksi; ehdottaa, että komissio, jäsenvaltiot ja alueviranomaiset kasvattaisivat rakennerahastoista tutkimukselle ja kehitykselle osoitettavaa määrärahaosuutta;

20.   katsoo, että Euroopan teknologiainstituutin (ETI) perustaminen merkitsisi uutta mahdollisuutta, joka estäisi "aivovuotoa" ja antaisi lahjakkaille eurooppalaisille tutkijoille ainutkertaisen tilaisuuden harjoittaa tieteellistä tutkimusta korkeimmalla tasolla sekä olisi myös alueellisten tiede- ja tutkimusinstituuttien mahdollisen tukemisen väline; kehottaa siksi neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ETI:n perustamista ja siten vahvistamaan yhteisön kilpailukykyä ja mahdollisuuksia innovaation, tutkimuksen ja koulutuksen muodostamassa "osaamiskolmiossa";

21.   kannustaa komissiota laatimaan strategian, jolla tutkijoille pyritään luomaan avoimet, yhtenäiset ja kilpailukykyiset eurooppalaiset työmarkkinat, ja jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia toteuttamaan tämän strategian niin, että tutkijat saavat mahdollisuuden ammatilliseen kehitykseen asianmukaisten uranäkymien avulla, ja toteuttamaan toimia liikkuvuuden edistämiseksi;

Talous- ja energiapolitiikka sekä rahoitusvälineet ja hallinto

22.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia – vastaavan toimivaltansa mukaisesti – antamaan kattavaa tukea pk-yrityksille (mukaan lukien hallinnollisten menettelyjen ja verojärjestelmän virtaviivaistaminen tai julkisten hankintamenettelyjen kautta tapahtuva tukeminen), koska ne ovat luovimpia ja dynaamisimpia teknologisen ja organisatorisen innovoinnin välineitä, ja voivat siten mahdollisesti lisätä Euroopan taloudellista kilpailukykyä ja helpottaa tilannetta työmarkkinoilla;

23.   korostaa, että on tärkeää parantaa pk-yritysten pääsyä rakennerahastojen rahoituksen piiriin, jotta unionin menojen kustannus-hyötysuhde paranisi yhteisön kansalaisten kannalta katsottuna; toteaa, että tässä mielessä olisi kannustettava monipuolistamaan rahoitusta entistä laajemmin ja kiinnitettävä erityistä huomiota riskipääomapotentiaalin täysimääräisempään kehittämiseen;

24.   kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia kannustamaan ja tukemaan alueellista yhteistyötä tieteellisten tutkimuskeskusten ja kaikenkokoisten yritysten – niin pienten kuin keskisuurten ja suurten – mukaan luettuna mahdollisuuksien mukaan myös sosiaalisen talouden instituutiot; kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia pitämään avoimen innovaation periaatetta (teollisuuden, pk-yritysten ja hallituksen tutkimus- ja innovaatioyhteistyö keskittymien avulla) aluekehityksen moottorina;

25.   korostaa rakennerahastojen ja koheesiorahaston tärkeää roolia pantaessa täytäntöön etenkin innovaatioihin liittyviä Lissabonin tavoitteita;

26.   katsoo, että rakennerahastot ovat olennainen väline innovaatiokapasiteetin tukemisessa ja erityisesti pyrittäessä koheesioon ja alueiden välisten taloudellisten erojen kaventamiseen; ehdottaa, että rakennerahastojen myöntämiä tutkimus- ja innovaatiomäärärahoja lisätään huomattavasti;

27.   tunnustaa, että paikallisissa ja alueellisissa olosuhteissa pienet yritykset ja mikroyritykset sekä käsityöyritykset ovat erityisen tärkeitä innovaatiomyönteisen politiikan kannalta ja että niitä olisi tuettava toimimaan yhteistyössä julkisten ja yksityisten tutkimuslaitosten kanssa erityisesti matalan ja keskitason teknologian alueilla; kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle näitä yrityksiä koskevan erityisen toimintaohjelman ja ehdottaa, että jäsenvaltiot ja alueviranomaiset tukisivat kyseisiä yrityksiä rakennerahastojen avulla myös opiskelijoiden työharjoittelussa; pahoittelee kuitenkin, että niitä varten ei ole tehty ehdotuksia operationaalisista toimenpiteistä; kehottaa sen vuoksi neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että näiden yritysten erityispiirteet ja tarpeet otetaan huomioon määriteltäessä strategian painopistealueita;

28.   kehottaa kansallisia ja alueviranomaisia luomaan edellytykset alueidenvälisen ja rajat ylittävän yhteistyön tehostamiseksi innovoinnin alalla ja ehdottaa samalla, että yksinkertaistetaan mahdollisimman paljon tällaisen yhteistyön rahoitusta koskevia hallinnollisia menettelyjä;

29.   suosittelee, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset ryhtyvät välttämättömiin innovaatiotoimiin laajasti ymmärretyllä palveluiden alalla, joka sisältää julkiset palvelut;

30.   kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita, toteuttaakseen tehokkaasti innovaatioita edistävää politiikkaa alueilla, hyödyntämään Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta, koheesiorahastosta, tutkimusta koskevasta seitsemännestä puiteohjelmasta sekä ensimmäisestä kilpailukykyä ja innovointia koskevasta puiteohjelmasta saatavissa olevan rahoituksen keskinäistä täydentävyyttä;

31.   katsoo, että vahvan yhteiskunnallisen paineen vuoksi olisi tarpeen vähentää merkittävästi byrokraattisia esteitä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan kukin oman toimivaltansa puitteissa uudelleen yhteisön, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason lainsäädäntöä tästä näkökulmasta ja yksinkertaistamaan sitä laajasti sekä mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistamaan hallinnollisia menettelyjä, erityisesti niitä, jotka liittyvät taloudellisen toiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen (keskitetyt asiointipisteet);

32.   katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisille pitäisi antaa institutionaalista tukea niiden innovaation edistämistyössä ja ehdottaa jäsenvaltioille, että ne harkitsisivat mahdollisimman laaja-alaisten tehtävien ja toimivaltuuksien antamista näille viranomaisille toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja noudattaen komission vahvistamia valtionavun suuntaviivoja, yhdessä riittävien omarahoitusvälineiden, tukien ja avustusten kanssa, minkä pitäisi helpottaa pyrkimyksiä löytää paikallisten asukkaiden kannalta parhaat mahdolliset ratkaisut;

33.   kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia, etsiessään tapoja toteuttaa innovaatiota edistäviä investointeja ja hankkeita, edistämään ja hyödyntämään enemmän sellaisia ratkaisuja, joihin liittyy julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia (PPP) ja hyödyntämään samanaikaisesti muissa maissa ja muilla alueilla kehitettyjä parhaita käytäntöjä noudattaen rahoituksen tehokkuutta koskevaa periaatetta;

34.   korostaa tarvetta tehostaa julkisten ja yksityisten kumppanuuksien (PPP) järjestelmää jäsenvaltioiden ja yhteisön käyttöön antamien julkisten varojen täydentämiseksi; huomauttaa, että sellaisten toimien menestys riippuu ensisijaisesti mahdollisten toimijoiden välisten suhteiden kehityksestä;

35.   kehottaa painokkaasti komissiota, kun otetaan huomioon jännitteiden mahdollisuus toisaalta kilpailupolitiikan ja valtiontukipolitiikan välillä ja toisaalta kilpailupolitiikan ja kyseisten hankkeiden rakennerahastotuen välillä, toteuttamaan toimia näiden jännitteiden vähentämiseksi PPP-kumppanuuksissa ja myös muissa kysymyksissä, mukaan lukien laajakaistaisten internetyhteyksien perusrakenteet;

36.   katsoo, että innovaatiota edistävien toimintalinjojen täytäntöön panemiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla olisi tarpeen helpottaa pääoman hankkimisen tehtävää, ja kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan tarpeita vastaavia rahoitusvälineitä sekä innovatiivisiin hankkeisiin liittyvien riskien hallitsemisjärjestelmän; tunnustaa tässä yhteydessä EIP:n ja Euroopan investointirahaston (EIR) yhdessä käyttöön ottamien uusien rahoitusta koskevien aloitteiden (Jaspers, Jeremie ja Jessica) arvon innovaation kannalta ja katsoo, että näiden aloitteiden tehokasta käytännön täytäntöönpanoa koskevaa tietoa olisi jaettava mahdollisimman laajasti alueellisella tasolla;

37.   painottaa kuitenkin, että nykyinen riskipääomajärjestelmä ei tyydytä pienten yritysten ja mikroyritysten innovaatiorahoitustarpeita varsinkaan ei-teknologisessa innovaation osalta; kehottaa komissiota, EIP:ia ja EIR:a yksilöimään rahoitusmenetelmiä, jotka soveltuvat näiden yritysten ja käsiteollisuusyritysten tarpeisiin mukauttamalla riskipääomaa tai luomalla tarvittaessa muita innovatiivisia rahoitusvälineitä; huomauttaa, että Jeremie-aloitetta ei pitäisi rajoittaa yksinomaan korkean teknologian innovaation tukemiseen ja kehottaa jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan, että sillä tuetaan myös matalan ja keskitason teknologioiden innovaatiota;

38.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia keskittämään huomion paitsi tärkeimpiin hankkeisiin ja osaamiskeskuksiin, myös pienempiin hankkeisiin heikommassa asemassa olevilla alueilla ja tarjoamaan mukautettuja mikrolainamekanismeja;

39.   tunnustaa innovaation ja henkilöiden ja tavaroiden nopean ja turvallisen liikkuvuuden välisen yhteyden, mikä edellyttää, että alueelliset yhteisöt osallistuvat toimintaan liikenteen perusrakenteiden alalla; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan teknisesti ja organisatorisesti innovatiivisia toimia liikenteen alalla, erityisesti julkisessa liikenteessä paikallisella ja alueellisella tasolla;

40.   pitää ilahduttavana, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat yhdessä nostaneet esiin Euroopan energiaongelmat ja tiedostaen, että energiapolitiikka periaatteessa kuuluu kansallisen toimivallan piiriin ja että sillä on merkittävä vaikutus talouden innovatiivisuuteen, kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ottamaan huomioon tämän politiikan alueelliset näkökohdat, muun muassa energiakasvatuksen, jonka pitäisi johtaa aktiivisempiin pyrkimyksiin energian käytön järkeistämiseksi sekä "puhtaan" energian tuottamiseksi geologisten ominaispiirteiden hyödyntämisen sekä paikallisten energialähteiden ja energiaälykkäiden rakennusten edistämisen avulla, talouteen, jossa yhä laajemmin käyttövoimana ovat uusiutuvat energialähteet, liikennejärjestelmään, jossa hyödynnetään tehokkaammin intermodaalisten yhdistelmien mahdollisuuksia ja tehokkaampaan uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen; korostaa tässä yhteydessä pk-yritysten positiivista roolia;

Kaupunki- ja maaseutualueet sekä ympäristö

41.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita, että ne – hillitäkseen tiettyjen alueiden rakenteellisten heikkouksien (kuten taloudellisen köyhyyden ja työttömyyden) aiheuttamaa väestökatoa – tehokkaammin toteuttaisivat alueiden välisen kompensoinnin politiikkaa, ottaen huomioon innovaation kehittämisen alueellisissa talouksissa, mikä vahvistaisi yhteisön innovaatiokykyä ja myötävaikuttaisi todellisen alueellisen koheesion saavuttamiseen;

42.   kiinnittää komission, jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten huomion siihen, että innovaatiomyönteisen ympäristön luomiseksi ihmisillä on oltava hyvät elinolot, mikä merkitsee riittävän turvallisuuden, terveydenhoidon ja ympäristönsuojelun tason sekä kunnollisten asumisolojen, koulutuksen, kulttuurin ja palvelujen saatavuuden jne. takaamista;

43.   kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia, ottaen huomioon kaupunkialueiden huomattava rooli paikkoina, joissa useimmat unionin kansalaiset asuvat ja myös paikallisina ja alueellisina innovaatiokeskuksina, tukemaan sellaista pitkän aikavälin aluesuunnittelua, joka luo kaupunkitilan järkiperäistä ja sopusointuista käyttöä sekä kestävää kaupunkikehitystä edistävät olosuhteet ottaen asianmukaisesti huomioon taloudelliset sekä asumista ja virkistystä koskevat tarpeet ja tarpeen suojella ympäristöä;

44.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joilla turvataan innovatiivinen ympäristöystävällinen toiminta (ekoinnovaatio) kestävän kehityksen strategian suuntaviivojen mukaisesti edistämällä muun muassa kestävää aluekehitystä; korostaa myös pk-yritysten huomattavaa potentiaalia tällaisessa innovaatiossa;

45.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia, ottaen huomioon sen, että maaseutualueet, joilla asuu noin 20 prosenttia unionin väestöstä, ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n elintarviketurvallisuuden kannalta, tuomaan maatalouselintarvikkeiden tuotantoa ja jalostusta koskevat kysymykset sekä maaseutualueiden asukkaiden elinolot innovaatiopolitiikan piiriin;

Hyvät käytännöt ja innovaatiopolitiikan konsolidointi

46.   pitää myönteisenä komission tähän mennessä tekemää, jäsenvaltioiden innovaatiopolitiikan arvioimista (esimerkiksi European Innovation Progress Report) koskevaa työtä ja kehottaa sitä järjestelmällisesti analysoimaan yksittäisten alueiden kehitystasoa käyttäen objektiivisimpia saatavilla olevia innovaation indikaattoreita; ehdottaa, että nämä analyysit ja arviot sekä parhaat käytännöt esitetään parhaillaan laadittavana olevassa koheesiota käsittelevässä neljännessä kertomuksessa;

47.   kehottaa komissiota toteuttamaan toimia kansallisten strategisten viitekehysten konsolidoimiseksi, joihin pitäisi sisältyä alueelliset innovaatiostrategiat, jotta innovointi tuotaisiin etualalle, ja kokoamaan nämä strategiat yhteen koko EU:n käsittäväksi yhteiseksi, johdonmukaiseksi järjestelmäksi;

48.   pitää myönteisenä alueiden ja paikallisyhteisöjen välisessä, yhteistyöverkkojen välityksellä tapahtuneessa kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdossa tähän mennessä saavutettuja tuloksia; kehottaa komissiota edelleen tukemaan tällaisten verkkojen kehitystä ja innovaation siirtoa uusinta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen, mikä helpottaa merkittävästi tietojen siirtoa ja vaihtoa, ottaen erityisesti huomioon tarpeen saada syrjäisillä alueilla elävät yhteisöt osallistumaan; pitää tässä yhteydessä myönteisenä sitä, että edellä mainitun "Alueet talouden muutosten edistäjinä" -aloitteen kautta komissio kannustaa alueita ja kaupunkeja yhteistyöhön, mutta jää odottamaan tämän aloitteen täytäntöönpanemista koskevia erityisiä ehdotuksia;

49.   kehottaa komissiota laatimaan, kumppanuudessa jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, tähän mennessä toteutetun koheesiopolitiikan vaikutuksia ja edellä mainittuja yhteisön strategisia suuntaviivoja koskevan väliraportin sen edistyksen arvioimiseksi, jota EU:n innovaatiopolitiikan täytäntöönpanossa alueilla on saavutettu;

50.   muistuttaa komissiota siitä, että tulevan neljännen koheesiokertomuksen on myös edistettävä koheesiopolitiikan parantamista tulevaisuudessa; viittaa myös EU:n alueelliseen agendaan, joka on määrä laatia vuonna 2007; painottaa, että tällä politiikka-asiakirjalla pyritään luomaan uusia ja kauaskantoisia alueellisen kehityksen käsitteitä (erityisesti alue- ja kaupunkikehityksessä, kriittinen massa alueellisissa keskittymissä ja alueiden eriytetyt lähestymistavat) ja käyttämään kulttuuria alueellisen kehityksen apuna;

51.   toivoo, että tämä päätöslauselma osoittaa sen merkityksen, joka aluekehityksellä ja kasvulla on kaupungeille ja alueille ja että se toimii osana keskustelua, jota käydään vuosittaisista kertomuksista jäsenvaltioiden edistymisestä Lissabonin strategian toteuttamisessa;

o
o   o

52.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä alueiden komitealle.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25. (2) EUVL L 239, 1.9.2006, s. 248. (3) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 79. (4) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1. (5) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 12. (6) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19. (7) EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11. (8) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1. (9) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15. (10) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 259. (11) Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu (Joint Assistance in Supporting Projects in European Regions). (12) Euroopan yhteiset resurssit mikro- ja keskikokoisten yritysten tukemiseksi (Joint European Resources for Micro to Medium Enterprises). (13) Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäviä investointeja varten (Joint European Support for Sustainable Investment in City Areas).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. toukokuuta 2007 yhteisön lainsäädännön vahvistamisesta työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa alalla

P6_TA(2007)0185 B6-0189/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 136 artiklan,

–   ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä - Luonnos työntekijöiden edustusta koskevaksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiseksi julistukseksi 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY(1), työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY(2), eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun direktiivin 94/45/EY(3) ja työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY(4); ottaa huomioon, että kaikki nämä direktiivit koskevat työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun välineitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamista,

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2001 hyväksymänsä päätöslauselman direktiivin 94/45/EY soveltamisesta(5),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Rakenneuudistukset ja työllisyys – Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät" (KOM(2005)0120),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2005 antaman lausunnon(6),

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 hyväksymänsä päätöslauselman "Rakenneuudistukset ja työllisyys"(7),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa teollisuuden rakennemuutoksista ja yritysfuusioista,

–   ottaa huomioon komission 25. huhtikuuta 2007 parlamentin täysistunnossa antaman julkilausuman yhteisön lainsäädännön vahvistamisesta työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa alalla,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että globalisaation myötä yhä useammat yritykset toimivat kansainvälisellä tasolla,

B.   ottaa huomioon, että rakennemuutoksen, fuusioiden, yritysten siirtojen jne. muodostama prosessi, joka vaikuttaa kaikkiin aloihin ja toimintoihin ja saa aikaan muutoksia yritysten rakenteessa, tuotannossa ja työllisyydessä, on voimistunut,

C.   ottaa huomioon, että useat rakennemuutos- ja joukkoirtisanomistapaukset eri aloilla ovat osoittaneet, että työntekijöiden oikeutta saada tietoa ja tulla kuulluiksi koskevassa yhteisön lainsäädännössä saattaa olla ongelmia,

D.   katsoo, että tiedon rakentava ja positiivinen vaihto ja työntekijöiden aito kuuleminen ovat tärkeitä teollisten muutosten ennustamisen kannalta; katsoo myös, että tiedottaminen ja kuuleminen ovat tärkeä osatekijä yhteisessä eurooppalaisessa sosiaalisessa mallissa,

1.   kehottaa komissiota tekemään aloitteita yhteisön lainsäädännön tarkistamiseksi ja päivittämiseksi työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa alalla, kuten parlamentti on jo useita kertoja ja viimeksi 15. maaliskuuta 2006 annetussa päätöslauselmassa vaatinut, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja tehokas oikeudellinen kehys, taata oikeusvarmuus ja parantaa sosiaalisen vuoropuhelun sujuvuutta kansallisten tasojen ja eurooppalaisen tason välillä;

2.   kehottaa komissiota esittämään parlamentille aikataulun kuulemista ja tiedottamista, työntekijöiden joukkovähentämistä, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen luovutuksen yhteydessä ja erityisesti eurooppalaisesta yritysneuvostosta annetun direktiivin 94/45/EY kauan odotettua tarkistamista koskevan yhteisön lainsäädännön tarkistamista ja nykyaikaistamista varten;

3.   kehottaa komissiota ryhtymään pikaisesti toimiin, jotta varmistetaan, että tällainen tiedottaminen ja kuuleminen pannaan jäsenvaltioissa asianmukaisesti täytäntöön, sekä lähettämään ilmoituksen niille jäsenvaltioille, joissa tiedottamis- ja kuulemisdirektiivejä ei panna täytäntöön;

4.   panee erityisesti merkille, että direktiiviä 94/45/EY ei joko ole pantu lainkaan täytäntöön, tai jos onkin, jäsenvaltioiden täytäntöönpanossa käyttämissä tavoissa on suuria ja perusteettomia eroja; kehottaa komissiota myös laatimaan pikaisesti täysimääräisen kertomuksen parlamentille ja lähettämään jäsenvaltioille tarpeen vaatiessa ilmoituksen;

5.   muistuttaa komissiota siitä, että Euroopan tasolla tarvitaan johdonmukaista teollisuuspolitiikkaa, jonka sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset otetaan asianmukaisesti huomioon; katsoo, että työmarkkinaosapuolilla on keskeinen asema kehitettäessä tällaista politiikkaa;

6.   kehottaakin komissiota parantamaan edelleen politiikkojensa koordinaatiota eri aloilla, kuten sosiaaliasioiden, talous- ja raha-asioiden, teollisuuden ja tutkimuksen sekä kehitysyhteistyöpolitiikan alalla, sekä kannustamaan työmarkkinaosapuolia aktiiviseen osallistumiseen kehitettäessä johdonmukaisia politiikkoja vahvan, innovatiivisen ja kilpailukykyisen eurooppalaisen teollisuuden ylläpitämiseksi;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan tason työmarkkinaosapuolille.

(1) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29. (2) EYVL L 225, 12.8.1998, s. 16. (3) EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64. (4) EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16. (5) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 68. (6) EUVL C 65, 17.3.2006, s. 58. (7) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 297.