Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. toukokuuta 2007 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla (17032/2/2006 – C6-0101/2007 – 2004/0154(COD))

P6_TA(2007)0198 A6-0169/2007

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (17032/2/2006 – C6-0101/2007)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0475),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2006)0245),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0169/2007),

1.   hyväksyy yhteisen kannan;

2.   toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.   kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 103 E, 8.5.2007, s. 26. (2) EUVL C 272 E, 9.11.2006, s. 404.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. toukokuuta 2007 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta (KOM(2006)0382 – C6-0244/2006 – 2006/0133(COD))

P6_TA(2007)0199 A6-0155/2007

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0382)(1),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0244/2006),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0155/2007),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. toukokuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2007 antamiseksi verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella ja direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 717/2007.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. toukokuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen välisen, taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen toisen lisäpöytäkirjan tekemisestä Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (16522/2006 – KOM(2006)0777 – C6-0077/2007 – 2006/0259(CNS))

P6_TA(2007)0200 A6-0138/2007

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2006)0777)(1),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen välisen, taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen toisen lisäpöytäkirjan allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (16522/2006),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohdan, 71 artiklan, 80 artiklan 2 kohdan, 133 artiklan 1 ja 5 kohdan ja 181 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen kanssa,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0077/2007),

–   ottaa huomioon oikeusasiainvaliokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0138/2007),

1.   hyväksyy ehdotuksen neuvoston päätökseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna ja hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Meksikon yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 1 viite ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan, 71 artiklan, 80 artiklan 2 kohdan, 133 artiklan 1 ja 5 kohdan ja 181 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen sekä 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan, 71 artiklan, 80 artiklan 2 kohdan, 133 artiklan 1 ja 5 kohdan ja 181 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen sekä 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa,

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2007 terveyspalvelujen poistamisesta sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevasta direktiivistä: vaikutus ja seuraukset (2006/2275(INI))

P6_TA(2007)0201 A6-0173/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 16, 49 ja 50 artiklan, 95 artiklan 1 kohdan sekä 152 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot 28. huhtikuuta 1998 asioissa C-120/95, Decker(1) ja C-158/96, Kohll(2), 12. heinäkuuta 2001 asioissa C-157/99, Geraets-Smits ja Peerbooms(3) ja C-368/98, Vanbraekel(4), 25. helmikuuta 2003 asiassa C-326/00, IKA(5) , 13. toukokuuta 2003 asiassa C-385/99, Müller-Fauré ja van Riet(6), 23. lokakuuta 2003 asiassa C-56/01, Inizan(7), 18. maaliskuuta 2004 asiassa C-8/02, Leichtle(8), ja 16. toukokuuta 2006 asiassa C-372/04, Watts(9),

–   ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(10) ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja johdanto-osan 22 ja 23 kappaleen,

–   ottaa huomioon terveyspalveluita koskeviin yhteisön toimiin liittyvästä kuulemisesta 26. syyskuuta 2006 annetun komission tiedonannon (SEK(2006)1195/4),

–   ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa(11),

–   ottaa huomioon neuvoston päätelmät Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista(12),

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen 152 artiklan 5 kohdan, jossa vahvistetaan kansanterveysalan toissijaisuusperiaate, ja sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14. kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71(13) sekä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004(14),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A6-0173/2007),

A.   katsoo, että jäsenvaltioilla on velvollisuus huolehtia eri jäsenvaltioiden välillä vaihtelevien terveydenhuoltojärjestelmien järjestämisestä, hallinnosta, tarjoamisesta ja rahoituksesta,

B.   toteaa, että yhteisöjen tuomioistuin on antanut tietyn määrän tuomioita, jotka koskevat muun muassa terveydenhoidon saatavuutta, ennakkolupamenettelyjen ja kulujen takaisinmaksua koskevien kriteereiden asettamista sekä luvan antamista EU:n kansalaisille vapaasti hakea sairaanhoitoa toisesta jäsenvaltiosta,

C.   ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi edellä mainituissa päätelmissään Euroopan unionin 25 terveysministerin antaman lausuman Euroopan terveysjärjestelmiä tukevista yhteisistä arvoista ja periaatteista,

Periaatteet

1.   toteaa, että potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuus rajojen yli lisääntyy lähivuosina Euroopan unionissa, mikä antaa potilaille enemmän valinnanvaraa; katsoo, että kaikille Euroopan kansalaisille olisi heidän tulotasostaan ja asuinpaikastaan riippumatta taattava yhtäläiset mahdollisuudet saada kohtuuhintaan terveydenhoitoa riittävän nopeasti universaalisuus-, laatu-, turvallisuus-, jatkuvuus- ja yhteisvastuullisuusperiaatteiden mukaisesti ja täten edistettävä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta unionissa varmistaen samalla kansallisten terveydenhoitojärjestelmien taloudellinen elinkelpoisuus; katsoo, että näiden periaatteiden mukaisesti potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuus voi osaltaan myötävaikuttaa terveydenhoidon saatavuuden ja laadun parantamiseen;

2.   toteaa, että jäsenvaltiot eivät riittävästi edistä terveydenhuoltoa, mikä rajoittaa potilaiden oikeuksia;

3.   muistuttaa, että jäsenvaltiot, jotka ovat panneet täytäntöön yhteisöjen tuomioistuimen nykyistä oikeuskäytäntöä, eivät ole havainneet merkittävää kasvua terveydenhuoltobudjetissa potilaiden lisääntyneen liikkuvuuden takia;

4.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön ennakkolupajärjestelmän vasta sitten, kun on todistettu, että potilaiden rajatylittävällä liikkumisella on kielteinen vaikutus kansallisten terveydenhuoltobudjettien rahoitustasapainoon; kehottaa jäsenvaltioita panemaan merkille mahdollisuuden toteuttaa koeaika, jonka aikana ennakkolupaa ei vaadita;

5.   korostaa, että potilaiden liikkuvuuden ja ammatillisen liikkuvuuden ei pitäisi olla tekosyy sille, että jäsenvaltio ei investoi omaan terveydenhuoltojärjestelmäänsä;

6.   korostaa, että rajatylittävän terveydenhuollon saatavuus on edellytyksenä kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle yhteisössä ja se auttaa nostamaan työllisyyden ja kilpailukyvyn tasoa jäsenvaltioissa;

7.   korostaa tarvetta vähentää byrokratiaa, joka liittyy rajatylittävien terveyspalvelujen käyttöön ja tarjoamiseen;

8.   huomauttaa, että rajatylittävien terveyspalvelujen käyttöön liittyvän byrokratian vähentämiseksi on parannettava potilaiden henkilötietojen ja korvausvaatimusten käsittelyä;

9.   pyytää, että komissio rohkaisee jäsenvaltioita aktiivisesti tukemaan sähköisen terveydenhuoltojärjestelmän ja etälääketieteen käyttöönottoa;

10.   muistuttaa, että perustamissopimuksen mukaisesti jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu tehokkaan ja korkealaatuisen terveydenhuollon tarjoamisesta kansalaisilleen; korostaa, että tätä varten niiden olisi käytettävä asianmukaisia sääntelykeinoja sekä EU:n tasolla että monen- ja kahdenvälisesti kansallisten terveydenhoitojärjestelmiensä ja terveysviranomaistensa hallinnoinnissa, ja että käyttäessään sääntelyvaltaansa niiden on aina noudatettava perussopimusten määräyksiä ja toissijaisuusperiaatetta;

11.   korostaa, että perustamissopimuksen määräyksiä, mukaan lukien yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevat erityiset määräykset samoin kuin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, sovelletaan terveyspalveluihin ja että terveyspalvelujen tarjoajat voivat asettautua mihin tahansa jäsenvaltioon ja tarjota palveluja kansallisen ja EU:n lainsäädännön mukaisesti; korostaa myös, että potilaat saavat hakea terveydenhoitoa kaikissa jäsenvaltioissa;

12.   toteaa, että vaikka terveyspalvelut eivät kuulu yhteisön toimivallan piiriin, jotkut terveydenhoitojärjestelmiä koskevat kysymykset, kuten lääkkeiden ja hoidon saatavuus, potilaille tiedottaminen sekä vakuutusyhtiöiden ja terveysalan ammattilaisten liikkuvuus, ovat luonteeltaan rajat ylittäviä; toteaa, että Euroopan unionin on käsiteltävä näitä kysymyksiä;

13.   muistuttaa, että potilailla on joka tapauksessa oltava yhtäläiset mahdollisuudet asianmukaiseen hoitoon mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa ja omalla kielellään; katsoo, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja niiden soveltamisesta kansallisissa sairausvakuutusjärjestelmissä 21. joulukuuta 1988 annettua neuvoston direktiiviä 89/105/ETY(15) olisi sovellettava paremmin, jotta lääkkeet saatettaisiin nopeammin markkinoille, lääkkeiden innovointia ja turvallisuutta edistettäisiin ja markkinointiluvan myöntämisen keskitettyä menettelyä edistettäisiin entistä voimakkaammin;

14.   korostaa, että jäsenvaltioiden olisi hoidettava terveyspalvelujen alalla toisen jäsenvaltion asukkaita tasaveroisesti riippumatta siitä, ovatko he yksityisen vai julkisen sektorin potilaita;

15.   huomauttaa, että potilaiden olisi saatava tietoa siitä, mitkä terveyspalvelujen tarjoajat ovat saaneet kansainvälisen luvan ja että valtuutettujen terveydenhuollon tarjoajien olisi riippumatta niiden sijainnista EU:ssa varmistettava, että terveydenhoito on turvallista ja perustuu mitattavissa oleviin kansainvälisiin laatuindikaattoreihin;

16.   korostaa, että terveyspalveluihin liittyvistä poliittisista aloitteista olisi mahdollisuuksien mukaan päätettävä parlamentaarisen lainsäädännön avulla mieluummin kuin ad hoc -pohjalta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä;

17.   katsoo, että terveydenhuollon rajatylittävä tarjoaminen ei nykyisin takaa potilaiden turvallisuutta ja oikeuksia ja että korvausmekanismeihin, kansallisten viranomaisten velvollisuuteen antaa tietoa sääntelystä, sekä hoidon aloittamista että sen jatkamista koskevaan hoitovelvollisuuteen ja yksityispotilaita koskeviin riskinhallintasäännöksiin liittyy oikeudellista epävarmuutta;

Määritelmät

18.   pyytää määrittelemään selkeästi terveyspalvelut, jotta alan tulevan lainsäädännön soveltamisala selkiytetään ja rajataan selvästi; pyytää selkiyttämään, mitkä terveydenhuoltojärjestelmän osat ovat keskeisiä tässä yhteydessä;

19.   toteaa, että terveyspalveluissa pyritään tavoitteisiin, jotka ovat verrattavissa muiden yleisen edun mukaisten sosiaalipalvelujen tavoitteisiin, koska ne perustuvat yhteisvastuullisuuden periaatteeseen, kuuluvat usein kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, ovat henkilökeskeisiä, niillä varmistetaan, että kansalaiset voivat nauttia perusoikeuksiaan ja saavat korkeatasoista sosiaalista suojelua, ja lujitetaan sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

20.   on sitä mieltä, että kaikkien terveydenhoitopalveluja koskevien yhteisön toimien olisi oltava yhdenmukaisia yleisen edun mukaisia sosiaalipalveluja koskevien yhteisön toimien kanssa;

21.   pyytää, ettei yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä käytettyjä käsitteitä täsmennettäessä muuteta tasapainoa, jonka tuomioistuin on luonut jäsenvaltioiden valtaoikeuksien välille julkisen terveydenhuollon ja yksittäisten potilaiden oikeuksien alalla; muistuttaa tässä yhteydessä, että tuomioistuin on todennut selvästi, että "kohtuullisen ajan" käsite on määriteltävä vain kunkin potilaan lääketieteellisen tilanteen perusteella eikä taloudellisilla näkökohdilla saa olla mitään sijaa kyseisessä arvioinnissa;

22.   pyytää lisäksi täsmentämään käsitteitä, jotka liittyvät "kohtuulliseen aikaan" sekä sairaalahoidon ja muun terveydenhoidon kuin sairaalahoidon määritelmään;

23.   huomauttaa, että toisen jäsenvaltion sairaalapalvelujen osalta lupamenettelyssä on annettava potilaille takuu, joka suojelee heitä kansallisten viranomaisten mielivaltaisilta päätöksiltä; huomauttaa, että potilaiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi jäsenvaltioiden suunnittelutavoitteita haittaamatta sairaalahoito olisi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa määriteltävä suppeasti hoidoksi, jota voidaan tarjota vain sairaalainfrastruktuurissa ja jota ei voida tarjota esimerkiksi lääkärin vastaanotolla tai potilaan kotona; huomauttaa erityisesti, että luvan epäämisen on oltava avointa oikeudellisille ja näennäisesti oikeudellisille menettelyille ja että kunkin potilaan lääketieteellisen tilanteen arvioimista varten olisi saatava riippumattomien asiantuntijoiden objektiivinen ja puolueeton arvio;

Potilaiden liikkuvuus

24.   toteaa, että kansallisen terveysjärjestelmän ulkomaille lähettämien potilaiden sekä omasta vapaasta tahdostaan ulkomailta hoitoa hakevien potilaiden, matkalla sairastuvien turistien, siirtotyöläisten, opiskelijoiden, eläkeläisten ja kaikkien jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin lähtömaassaan oleskelevien henkilöiden liikkuvuuden välillä on paljon eroja ja liikkuvuudelle eri syitä, ja korostaa, että kyseiset erot olisi otettava huomioon politiikan suunnittelussa;

25.   painottaa, että on toisaalta erotettava rajatylittävät terveyspalvelut, toisin sanoen kahden jäsenvaltion välisen yhteisen rajan jommallakummalla puolella tarjottavat palvelut, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja tarjota potilaille terveyspalvelujen korkea taso ja saatavuus, ja toisaalta Euroopan unionissa tarjottavat kansainväliset terveyspalvelut, joissa on tarjottava palveluja sellaisten harvinaisten sairauksien hoitoon, jotka edellyttävät harvinaista ja kallista teknologiaa (hoitokeskus), tai tarjottava mahdollisuus hoitoon, jota potilaan koti- tai asuinjäsenvaltio ei nykyisin voi tarjota;

26.   kehottaa komissiota laatimaan vuosittain tilastoja kunkin jäsenvaltion potilaiden liikkuvuudesta ja niiden tapausten määrästä, joissa korvaus on evätty, sekä epäämisen syistä;

27.   tunnustaa, että terveydenhuoltopolitiikka kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja korostaa, että korkealaatuisia terveydenhuoltopalveluja tarvitaan potilaan lähtömaassa; pitää kuitenkin ilahduttavana komission aloitetta käynnistää kuulemismenettely siitä, miten yhteisö parhaiten voisi parantaa turvallisten, korkealaatuisten ja tehokkaiden rajatylittävien terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta potilaille kohtuullisessa ajassa; kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia edistyksen vauhdittamiseksi ja seuraamiseksi tällä alalla;

28.   toteaa, että huomattava määrä useiden jäsenvaltioiden potilaita ei voi saada tarvittavaa sairaanhoitoa omassa maassaan kohtuullisessa ajassa hoitojonojen takia, ja toteaa, että kyseiset potilaat ovat siksi riippuvaisia ulkomaisesta sairaanhoidosta;

Parempaa tiedottamista potilaille

29.   toteaa, että potilaiden on vaikeaa saada terveydenhoitoa koskevaa selkeää ja täsmällistä tietoa varsinkin rajatylittävästä terveydenhoidosta ja että menettelyt hoidon saamiseksi ovat hankalia; panee merkille tämän vaikeuden, jota eivät aiheuta ainoastaan kielimuurit ja joka voi lisätä potilaiden turvallisuuteen kohdistuvia riskejä;

30.   katsoo, että EU on tärkeässä asemassa, kun kehitetään tiedotusta potilaille rajatylittävän hoidon saannista;

31.   toteaa, että terveyttä koskevien tietojen tehokas ja avoin jakaminen ja vaihto on erittäin tärkeää terveydenhuollon yhdenmukaisuuden takaamiseksi ja korkean laadun ylläpitämiseksi käytettäessä toisten jäsenvaltioiden terveyspalveluja;

32.   katsoo, että on tärkeää antaa potilaille oikeus valita terveydenhuoltopalveluja toisessa maassa, jos he näin pystyvät saamaan asianmukaista hoitoa ja jos heille on annettu kattavat tiedot tällaisen hoidon saamisen ehdoista ja valinnan seurauksista; katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ennakkolupa sairaalahoitoon olisi saatava helposti, käsiteltävä välittömästi ja arvioitava objektiivisin ja puolueettomin syin; katsoo, että ennakkoluvan epääminen olisi perusteltava objektiivisin perustein, jotka on tarkistettava avoimella tavalla ja perusteltava, ja että epääminen olisi perusteltava viittauksilla riippumattomien asiantuntijoiden lausuntoihin;

33.   toivoo, että potilaiden oikeuksista hyväksyttäisiin eurooppalainen peruskirja erilaisten jäsenvaltioissa jo olemassa olevien peruskirjojen sekä valtioista riippumattomien järjestöjen selvitysten pohjalta;

Korvaukset

34.   panee merkille olemassa olevat erot jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien välillä ja monimutkaisen oikeudellisen kehyksen, jolla korvauksia säännellään; kehottaa kodifioimaan olemassa olevan oikeuskäytännön rajatylittävien terveydenhoidon korvauksista, jotta varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot soveltavat oikeuskäytäntöä asianmukaisesti, ja jotta parannetaan potilaiden, kansallisten sairausvakuutusjärjestelmien ja hoidontarjoajien tiedonsaantia luomatta jäsenvaltioille hankalaa byrokraattista lisätaakkaa;

35.   pyytää, että komissio rohkaisee kaikkia jäsenvaltioita soveltamaan voimassa olevia rajatylittäviä korvausmenettelyjä; katsoo, että tarvittaessa olisi voitava asettaa syytteeseen jäsenvaltiot, jotka eivät tee niin;

36.   pyytää perustamaan korvauksia koskevan Euroopan viitejärjestelmän, jotta kansalaiset voivat tehdä vertailuja ja löytää itselleen sopivimman hoitoratkaisun;

37.   kehottaa tutkimaan tapoja tukea ja edistää aktiivisesti työtä, jolla pyritään yleistämään eurooppalaisen sairausvakuutuskortin käyttöä, ja liittämään siihen standardoidun sähköisen potilaiden rekisteröintijärjestelmän niiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi, jotka koskevat Euroopan kansalaisten terveydenhoitoa muissa jäsenvaltioissa; katsoo, että kortin haltijoiden on itse päätettävä siinä olevista tiedoista; kehottaa hyväksymään eurooppalaiset terveysindikaattorit, jotta järjestelmää voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti; katsoo, että on potilaiden turvallisuutta koskevista syistä erittäin tärkeää kannustaa kansallisia viranomaisia vaihtamaan tietoja rekisteröinti- ja kurinpitoasioista, jotka liittyvät rajojen yli toimiviin terveyspalvelujen tarjoajiin; pitää asianmukaisena eurooppalaisen sairausvakuutuskorttijärjestelmän laajentamista niin, että se sisältää potilaiden vakuutustietojen vaihtoa koskevan kansainvälisen järjestelmän;

38.   pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että terveyspalvelujen tarjoajat esittävät selvästi näkyvän symbolin, joka osoittaa (samalla tavalla kuin luottokortit hotelleissa, ravintoloissa jne.) että potilaan eurooppalainen sairausvakuutuskortti voidaan hyväksyä kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 883/2004 mukaisesti; vaatii korkeatasoista tietosuojaa potilaille terveyspalvelujen rajatylittävässä yhteistyössä arkaluonteisten lääketieteellisten tietojen luottamuksellisuuden takaamiseksi;

Terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuus

39.   muistuttaa, että ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY(16) ei korjaa kaikkia EU-tason puutteita, joita lainsäädännöstä aiheutuu terveydenhuollon ammattilaisten vapaalle liikkuvuudelle varsinkin jatkuvaan koulutukseen liittyvissä kysymyksissä, sijoittautumisoikeudessa ja terveydenhuollon ammattilaisten nykyisen pätevyyden varmistamisessa; korostaa, että alan tulevalla lainsäädännöllä olisi helpotettava huomattavasti rajatylittävien terveyspalvelujen tarjontaa ja toisista jäsenvaltioista tulevien palveluntarjoajien sijoittautumista;

40.   toteaa, että vaikka ammattipätevyydet tunnustetaan EU:ssa vastavuoroisesti, ammattikoulutuksen sisältö sekä tavat, joilla ammattia harjoitetaan eivät edelleenkään ole riittävän yhtenäisiä tai laadullisesta yhtenevyydestä ei ole riittävää osoitusta tai siitä ei ole määrätty riittävän tarkasti;

41.   korostaa, että perusoikeuskirjan 35 artiklassa säädetään, että unionin on varmistettava terveyden korkeatasoinen suojelu, ja toteaa tässä yhteydessä, että terveyspalveluiden laatu ja alan mahdollisuudet pitää kiinni henkilöstöstään määräytyvät terveysalan työntekijöiden työn ja työolojen, lepoajat ja koulutusmahdollisuudet mukaan lukien, laadun mukaan; toteaa myös, että laadunvalvontaa, valvontaa ja uusien tietotekniikoiden käyttöä koskevien toimenpiteiden kaltaisten lisätoimien avulla olisi varmistettava parhaan mahdollisen lääketieteellisen hoidon tarjoaminen potilaille;

42.   pitää erittäin tärkeänä sitä, että terveyspalvelujen tarjoajat, jotka ovat suorassa yhteydessä potilaisiin, osaavat riittävästi kohdevaltion kieltä;

43.   pyytää komissiota luomaan järjestelyn, jonka avulla kansallisten viranomaisten välillä voidaan kerätä ja vaihtaa tietoja hoidontarjoajista, sekä luomaan eurooppalaisen kortin, jossa olisi tietoa terveydenhuollon ammattilaisten pätevyydestä, ja antamaan nämä tiedot potilaiden saataville, kehittämään palveluntarjoajille luotettavan terveystietojärjestelmän sekä velvoittamaan kansalliset viranomaiset jakamaan kyseisiä tietoja;

44.   kehottaa komissiota vahvistamaan lisääntyneen ammatillisen liikkuvuuden vuoksi kansallisten viranomaisten laillisen velvollisuuden vaihtaa terveydenhuoltoalan ammattilaisten rekisteröintiä ja kurinpitotoimia koskevia tietoja potilasturvallisuuden varmistamiseksi;

45.   pitää Health Professionals Crossing Borders -konferenssin tekemää työtä hyvänä esimerkkinä jäsenvaltioiden terveydenhuollon viranomaisten monenvälisestä yhteistyöstä;

46.   korostaa, että terveydenhuollon ammattilaisille on tiedotettava paremmin heidän oikeudestaan liikkuvuuteen EU:ssa käyttämällä olemassa olevia komission perustamia välineitä, kuten EURES-verkostoa (European Employment Services);

Oikeudellinen vastuu

47.   katsoo, että potilaiden liikkuvuus tarvitsee takeet samanaikaisista ja selkeistä säännöistä, jotka koskevat vastuuta rajatylittävistä terveyspalveluista ja siitä seuraavaa tarvetta helpottaa korvausten saantia ja pääsyä oikeusjärjestelmän piiriin, erityisesti jos hoitoa on sen eri vaiheissa saatu useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa;

48.   toteaa, että kun nykyiset kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt toimivallasta ja sovellettavasta lainsäädännöstä yhdistetään yhteisön eri lainsäädäntövälineisiin, seurauksena on monimutkainen ja vaikea oikeudellista vastuuta koskevien järjestelmien verkko, joka ei edistä oikeussuojan saatavuutta; painottaa, että tämä on erityinen huolenaihe terveyspalveluissa, jotka ovat luonnostaan henkilö- ja yksilökohtaisia; katsoo myös, että potilas, joka hakee korvauksia, on suojaton ja toimii yksin joko laitosta tai virallista järjestöä vastaan;

49.   korostaa näin ollen, että on taattava oikeusvarmuus potilaiden ja ammattilaisten osalta; pyytää, että vastuuta selkeytetään mahdollisissa vahinkotapauksissa ja että terveydenhuollon ammattilaisilla olisi oltava käytössään pakollinen kohtuuhintainen vastuuvakuutus;

50.   korostaa, että on vahvistettava potilaiden suojelua vaatimalla terveydenhuollon ammattilaisilta ammatillisen vastuuvakuutuksen ottamista; toteaa kuitenkin, että keinot sen takaamiseksi ja terveydenhuollon ammattilaisen määritelmä vahvistetaan kyseisessä vakuutuksessa tai muussa taloudellista turvaa koskevassa järjestelyssä kussakin jäsenvaltiossa;

51.   huomauttaa, että terveydenhoito edellyttää usein lääketieteellistä seurantaa; pyytää hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi selventämään sääntöjä, jotka koskevat hoidontarjoajien välistä vastuunjakoa sairaanhoidon eri vaiheissa; huomauttaa, että telelääketiede ja sähköinen terveydenhuoltojärjestelmä kehittyvät niin laajamittaisesti, että sosiaalisen suojelun, rahoituksen ja hoitoon pääsyn alalla on sovittava uusista säännöistä;

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

52.   katsoo, että terveysjärjestelmien välisellä tehostetulla yhteistyöllä paikallisella, alueellisella, hallitustenvälisellä ja EU:n tasolla olisi mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa toisessa jäsenvaltiossa ja parantaa palvelujen laatua, mikä lisäisi kansalaisten luottamusta;

53.   toteaa, että jos asianosaiset tekevät rajat ylittävää yhteistyötä, voidaan löytää käytännön ratkaisuja, kuten Euroregisin antama esimerkki on osoittanut;

54.   odottaa jäsenvaltioiden tekevän rajat ylittävää yhteistyötä terveyspalvelujen tarjonnassa, jotta terveydenhoitojärjestelmät voidaan tehdä kustannustehokkaammiksi;

55.   kehottaa komissiota laatimaan tekniset normit ja kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tukemaan aktiivisesti yhteentoimivien, avointen tietojärjestelmien käyttöönottoa tehokkaan tiedonvaihdon mahdollistamiseksi yksittäisten jäsenvaltioiden terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien välillä;

56.   rohkaisee asiantuntijakeskusten, myös sellaisten sähköisten asiantuntijakeskusten, jotka käsittelevät harvinaisia, erityisiä ja kroonisia sairauksia, sekä parhaita hoitokäytäntöjä ja terveydenhuoltojärjestelmien organisointia koskevan tietämyksen vaihdon kehittämistä jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota optimoimaan kansainvälisen hallinnollisen yhteistyön;

57.   katsoo, että Euroopan unioni voi olla merkittävässä asemassa tiedonsaannin parantamisessa potilaille rajatylittävästä liikkuvuudesta esimerkiksi edistämällä yhteisön terveysindikaattoreita;

58.   tunnustaa, että asianmukaisesti säännellyille, laadukkaille rajatylittäville terveys- ja apteekkipalveluille sekä pitkälle erikoistuneiden terveydenhuoltokeskusten väliselle tieteellisen ja teknologisen tiedon vaihdolle ja yhteistyölle on kysyntää; huomauttaa kuitenkin, että tutkimusten mukaan useimmat ihmiset haluaisivat mieluiten korkeatasoisia palveluja lähellä asuinpaikkaansa; katsoo, että sopivimman lainsäädäntövälineen laatimiseksi komission olisi teetettävä etukäteen perusteellinen tutkimus toisaalta potilaiden todellisesta liikkuvuuden tarpeesta ja toisaalta potilaista, joihin liikkuvuus vaikuttaa, ja arvioitava siten tällaisen liikkuvuuden vaikutukset terveydenhuoltojärjestelmiin;

59.   odottaa vallitsevien erojen vuoksi, että jäsenvaltiot sääntelevät keskenään muun muassa hoidon saatavuutta ja laatua koskevia kysymyksiä sekä kustannusten hallintaa;

60.   uskoo, että avoin koordinointimenetelmä on yksi sopivista välineistä, joilla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä voidaan tiivistää;

61.   toivoo, että laaditaan kahden- ja monenvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisviranomaisten sekä terveydenhoitoalan toimijoiden välillä, ja katsoo, että tämä lisäisi aineellisten ja inhimillisten voimavarojen jakamista rajatylittävillä alueilla ja erityisesti alueilla, joilla on paljon lyhytaikaisia vierailijoita, sekä osaamisen ja tietojen vaihtoa;

62.   pyytää keskitettyjen palvelupisteiden luomista ja käyttöä nykyisten yhteisön välineiden pohjalta ja terveydenhoitojärjestelmien järjestämisen erityispiirteiden mukaisesti takaamaan potilaille, terveydenhuollon ammattilaisille, terveydenhuoltolaitoksille ja toimivaltaisille viranomaisille pääsy objektiivisiin ja riippumattomiin tietoihin; katsoo, että terveydenhuollon ammattilaiset voivat avustaa potilaita tällaisten tietojen hakemisessa;

63.   kannustaa komissiota käyttämään kaikkia olemassa olevia välineitä, kuten SOLVITia ja rikkomusmenettelyjä, niiden potilaiden auttamiseksi, joilta on evätty korvaukset (sairaalan ulkopuolella annettavasta hoidosta) tai lupa (sairaalahoitoon), vaikka oikeuskäytännössä annetut ehdot on täytetty;

64.   kehottaa komissiota jatkamaan tietojen keräämistä jäsenvaltioista ja analysoimaan edelleen suuntauksia ja haasteita, joita potilaiden ja ammattilaisten rajatylittävä liikkuvuus aiheuttaa;

Johtopäätökset

65.   kehottaa komissiota vahvistamaan politiikkaansa EU:n lainsäädännön rikkomisten korjaamiseksi, jotta varmistetaan se, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja että kaikki eurooppalaiset potilaat alkuperämaasta riippumatta hyötyvät perustamissopimuksella heille myönnetyistä oikeuksista;

66.   pyytää komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen asianmukaisesta välineestä erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kodifioimiseksi;

67.   pyytää komissiota esittämään ehdotuksen, jossa otetaan huomioon tämä päätöslauselma ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset potilaiden oikeuksista; kehottaa takaamaan potilaille mahdollisimman laajan pääsyn terveyspalvelujen piiriin kaikkialla Euroopassa sekä varmistamaan terveyspalvelujen tarjoajien vapauden tarjota palveluja ja sijoittautumisvapauden;

68.   vaatii – koska Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät hyväksyneet komission ehdotusta käsitellä terveyskysymyksiä direktiivissä 2006/123/EY – nyt lisätoimia nykyisten oikeuksien säilyttämiseksi; kehottaa siksi komissiota perussopimuksien valvojana takaamaan näiden oikeuksien turvaamisen;

69.   katsoo, että ennen kaikkea yhteisön uudella rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevalla sääntelykehyksellä olisi parannettava korkealaatuisen terveydenhuollon saatavuutta sairaustapauksissa, edistettävä potilaiden turvallisuutta ja lisättävä kaikkien potilaiden saatavana olevia vaihtoehtoja Euroopan unionissa lisäämättä eriarvoisuutta terveydenhuollon tuloksissa;

o
o   o

70.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Kok. 1998, s. I-1831. (2) Kok. 1998, s. I-1931. (3) Kok. 2001, s. I-5473. (4) Kok. 2001, s. I-5363. (5) Kok. 2003, s. I-1703. (6) Kok. 2003, s. I-4509. (7) Kok. 2003, s. I-12403. (8) Kok. 2004, s. I-2641. (9) Kok. 2006, s. I-4325. (10) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. (11) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 543. (12) EUVL C 146, 22.6.2006, s. 1. (13) EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2. (14) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1. (15) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 8. (16) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2007 rakennepolitiikan vaikutuksista ja seurauksista Euroopan unionin koheesion kannalta (2006/2181(INI))

P6_TA(2007)0202 A6-0150/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon luonnokset aluesuunnittelua koskevaksi EU:n alueelliseksi agendaksi ja eurooppalaista kestävää kaupunkia koskevaksi Leipzigin peruskirjaksi,

–   ottaa huomioon Hampton Courtin epävirallisen valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksen päätöksellä perustetun tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijaryhmän 20. tammikuuta 2006 antaman raportin innovatiivisen Euroopan luomisesta (Creating an innovative Europe, nk. Ahon raportti),

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Kasvu- ja työllisyysstrategia ja Euroopan koheesiopolitiikan uudistaminen – Koheesiota koskeva neljäs väliraportti' (KOM(2006)0281),

–   ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Toinen taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus"(1),

–   ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä(2),

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman valtiontuesta aluekehityksen välineenä(3),

–   ottaa huomioon koheesiorahaston perustamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006(4),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(5),

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa(6),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(7),

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vuoden 2007 talousarviosta: komission kertomus vuosittaisesta toimintastrategiasta(8),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0150/2007),

A.   toteaa, että rakennepolitiikalla on kiistatta myönteinen vaikutus sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen koheesioon sekä hallinnon tason parantamiseen paikallisesti ja alueellisesti,

B.   toteaa, että tämä myönteinen vaikutus on eriasteista eri alueilla, minkä vuoksi tässä mietinnössä halutaan antaa suosituksia koheesiopolitiikan vaikutuksen optimoimiseksi uudella ohjelmakaudella 2007–2013,

C.   ottaa huomioon, että edellä mainittuja luonnoksia EU:n alueelliseksi agendaksi ja Leipzigin peruskirjaksi laaditaan parhaillaan siinä tarkoituksessa, että ne hyväksytään kaupunkirakentamista ja alueellista koheesiota käsittelevässä epävirallisessa ministerikokouksessa, joka pidetään Leipzigissa 24. ja 25. toukokuuta 2007,

D.   ottaa huomioon, että tehostaakseen rakennerahastojen vaikutusta Euroopan unionin koheesioon, pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yrityksillä) olisi oltava merkittävämpi rooli tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa ja helpompi pääsy julkisten tutkimuslaitosten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopalveluihin,

E.   huomauttaa, että edellä mainitun neljännen koheesiota koskevan väliraportin mukaan asukasta kohden laskettu BKT:n kasvu on ollut vuosina 1995–2005 nopeampaa koheesiorahastoista tukea saavissa 13 maassa (3,6 prosenttia vuodessa) kuin 15 jäsenvaltion EU:ssa (2,2 prosenttia vuodessa),

F.   huomauttaa, että jokaisesta EU:n tasolla koheesiopolitiikkaan käytettävästä eurosta syntyy lisämenoja, jotka ovat keskimäärin 0,9 euroa muita heikommin kehittyneillä alueilla (tavoite 1 -alueilla) ja 3 euroa rakennemuutosalueilla (tavoite 2 -alueilla),

G.   katsoo, että sääntelemättömät markkinavoimat eivät yksin riitä Euroopan yhteisön perustajien asettaman koheesiotavoitteen saavuttamiseksi, vaan lisäksi tarvitaan välttämättä julkisia toimia, joilla voidaan palauttaa tasapaino alueiden välille,

H.   toteaa, että rakennepolitiikoilla on merkittävä rooli alueellisen koheesion vahvistamisessa ja että niillä on voitava vastata EU:n uusiin alueellisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa väestön ikääntyminen, maatalouden markkinoiden kehittyminen sekä maahanmuuttoon, energiaan ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset,

I.   toteaa, että monikeskuksisuus on Euroopan aluekehitysstrategian keskeinen teema, joka on otettava huomioon uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheessa,

J.   katsoo, että koheesiopolitiikan näkyvyyttä on lisättävä,

K.   katsoo, että on tarpeen varmistaa, että yhteisön rahoitusta saavat yritykset eivät siirrä toimintojaan pitkän ja määritellyn ajan kuluessa ja että toimintansa siirtäneet yritykset jätetään yhteisrahoituksen ulkopuolelle ja että niitä vaaditaan palauttamaan saamansa tuet siinä tapauksessa, että niitä on käytetty epäasianmukaisesti,

1.   korostaa, että koheesiopolitiikalla on ratkaisevan tärkeä rooli sisämarkkinoiden tukemisessa, sillä Euroopan unionin yhteisrahoittamien hankkeiden suunnittelu ja käynnistäminen vilkastuttaa kauppaa ja lisää työllisyyttä;

2.   korostaa, että on tärkeää kehittää yhdennetty ja kestävä rakennepolitiikka, jossa rakenne- ja koheesiorahastojen toiminta yhdistetään johdonmukaisesti osaksi yhteisön muuta politiikkaa; kehottaa levittämään tietoa yhdennetyn rakennepolitiikan käsitteestä ja sisällyttämään tieto koulutuspoliittisiin toimiin, jotta kaikki alan toimijat ja erityisesti kenttätyöntekijät voisivat hyödyntää sitä;

3.   painottaa, että komission, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten olisi kiinnitettävä erityishuomiota niiden tavoitteiden saavuttamiseen, jotka on otettu uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheessa osaksi kaikkia menettelytapoja ja toimia sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi;

4.   toistaa pyyntönsä, että yritykset, jotka ovat saaneet julkisia tukia ja jotka ovat siirtäneet toimintansa EU:n sisällä, eivät voi saada julkisia tukia uusia toimintapaikkojaan varten ja että ne jätetään rakennerahastojen varojen ja kansallisten tukien ulkopuolelle seitsemän vuoden ajaksi siirtymisen päivämäärästä;

5.   kehottaa komissiota selvittämään koheesiopolitiikan tehostamiseksi, millaisilla kansallisilla julkisilla ja alueellisilla toimintalinjoilla voitaisiin edistää lähentymistä, ja antamaan sen jälkeen aiheesta tiedonannon, jossa pohditaan mahdollisuutta myöntää tulevasta koheesiopolitiikasta rahoitusta sellaisten kasvua tukevien hyvien kansallisten käytäntöjen edistämiseen, jotka olisi määriteltävä mitattavien indikaattoreiden perusteella;

6.   katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi laajennettava Euroopan sosiaalirahaston osuutta Euroopan työllisyysstrategian toteutuksessa ja tiivistettävä näiden keskinäistä yhteyttä; katsoo lisäksi, että laajentamiseen on ryhdyttävä viipymättä ottamalla käyttöön asianmukaisia indikaattoreita, joilla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia;

7.   kehottaa komissiota tutkimaan uusia tapoja yhdistää rakennepolitiikka ja siinä käytettävät välineet muuhun yhteisön politiikkaan ja välineisiin, joiden tarkoituksena on lisätä kilpailukyvyn sekä kestävän tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edistämisestä saatavia synergiaetuja; katsoo, että tässä voitaisiin ottaa esimerkkiä komission yksiköiden välisten, mainituista aloista vastaavien komission task force -työryhmien tuloksista;

8.   suosittaa alueille ja jäsenvaltioille, että ne sisällyttäisivät toimintaohjelmiinsa mitattavissa olevia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotavoitteita;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan, onko edellä mainitussa Ahon raportissa esitetty ehdotus, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia rakennerahastojen varoista olisi suunnattava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan seuraavan ohjelmakauden 2007–2013 alusta alkaen, toteuttamiskelpoinen; kehottaa lisäksi välttämään keskittymistä pelkästään suuriin hankkeisiin ja osaamiskeskuksiin ja kiinnittämään huomiota myös sellaisiin pienempiin, epäsuotuisimmilla alueilla toteuttaviin hankkeisiin, jotka edistävät alueellista kestävää kehitystä;

10.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan alueellisten ja paikallisten teknologiakoordinaattoreiden rekrytointia (käyttämällä olemassa olevia resursseja, kuten euroneuvonta- ja innovaatiokeskuksia), joiden toiminta rahoitettaisiin rakennerahastojen varoin ja jotka osallistuisivat alueellisiin hankkeisiin sekä teknologiakeskusten, klustereiden ja verkostojen toimintaan ja vauhdittaisivat yritysten ja erityisesti pk-yritysten innovaatiotoimintaa helpottamalla niiden pääsyä EU:n tukiin ja ohjelmiin;

11.   pitää myönteisenä edellä mainittujen EU:n alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan luonnosten laatimista mutta korostaa samalla, että molemmissa asiakirjoissa on määriteltävä yksityiskohtaisemmin, millaisia toimia on tarkoitus toteuttaa näissä strategisissa asiakirjoissa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja mikä on jäsenvaltioiden osuus; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita sitoutumaan edellä mainitussa, Leipzigissa 24. ja 25. toukokuuta 2007 pidettävässä epävirallisessa ministerikokouksessa kaupunkien kestävän kehityksen edistämiseen;

12.   katsoo, että rakennerahastojen erilaisten käyttötapojen pitkän aikavälin vaikutuksista on laadittava arviointi tulevien säädösten valmistelemiseksi ja moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi;

13.   kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita edistämään hyviä käytäntöjä, arvioimaan yhteisön politiikan vaikutuksia koheesioon asianmukaisten indikaattoreiden avulla ja asettamaan Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston käyttöön tarvittavat resurssit ja toimet, jotta se voisi todella arvioida rakennepolitiikan vaikutusta koheesioon;

14.   kehottaa komissiota tutkimaan myös määrärahojen kohdentamisen alueellista vaikutusta ja arvioimaan etenkin, voidaanko EU:n varojen ohjaamisella Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamiseen todella edistää tasapainoista ja yhdenmukaista aluekehitystä;

15.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia, erityisesti lähentymistavoitealueilla, asettamaan etusijalle toimenpiteet, joilla pyritään alueellisen epätasapainon ehkäisemiseen siten, että tuetaan useampia toiminnallisia keskuksia käsittävien alueiden kehittämistä;

16.   kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia tutkimaan, mitkä välineet soveltuvat parhaiten alueellisen tasapainon luomiseen kaupunki- ja maaseutualueiden välille, jotta voidaan varmistaa, että maaseudun kehittäminen ja alueellinen kehittäminen tapahtuvat toisiaan täydentävällä tavalla, että yhdennettyä strategista lähestymistapaa sovelletaan kaupunkialueiden kehittämiseen yhtenä kokonaisuutena niiden reuna-alueiden ja ympäröivän maaseudun kanssa ja että edistetään moitteetonta varainhoitoa koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa erityisesti alueellisissa ja alakohtaisissa verkostoissa, erityisesti Brysselissä järjestettävällä Euroopan alueiden ja kaupunkien teemaviikolla;

17.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita turvautumaan aiempaa useammin rakennerahastoihin muuttotappiollisten alueiden kestävän ja itsenäisen kehityksen edistämiseksi sekä torjumaan väestörakenteen muutoksen kielteisiä vaikutuksia;

18.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia edistämään koheesiopolitiikan myönteistä vaikutusta kestävän kehityksen uuden strategian toteuttamisessa, joka perustuu suureksi osaksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen, uusiokäyttöön ja kierrätykseen sekä sellaiseen liikennejärjestelmään, jossa hyödynnetään aiempaa tehokkaammin intermodaaliliikenteen tarjoamia mahdollisuuksia;

19.   ehdottaa komissiolle, jäsenvaltioille sekä alue- ja paikallisviranomaisille, että nämä tukisivat ja edistäisivät uusien teknologioiden kehittämiseen liittyvän taloudellisen toiminnan harjoittamista maaseutualueilla, sillä kyseinen toiminta ei edellytä sijaintia suurten kaupunkikeskusten läheisyydessä;

20.   korostaa alueellisen yhteistyön merkitystä koheesiopolitiikassa ja kehottaa hallintoviranomaisia lisäämään valtioiden ja alueiden välistä yhteistyötä luomalla alueellisia ja alakohtaisia yhteistyöverkostoja sekä vaihtamalla kokemuksia ja hyviä käytäntöjä alueellisesti ja paikallisesti 'Alueet taloudellisen muutoksen puolesta' -aloitteen avulla;

21.   kehottaa hyödyntämään koheesiotasoa mitattaessa asukasta kohden lasketun BKT:n lisäksi myös muita alueellisia indikaattoreita, kuten työllisyysaste ja työpaikkojen laatu, naapurialueiden väliset BKT-erot, hajauttamisaste ja palvelujen saatavuus, infrastruktuurin ja liikennepalveluiden kattavuus, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen panostaminen ja alueellisen tuotannon monipuolisuus;

22.   kehottaa komissiota tarkastelemaan Eurostatin kanssa uusien määrällisten ja laadullisten koheesioindikaattoreiden käyttöä uuden koheesiopolitiikan väliarvioinnissa vuonna 2009;

23.   kannustaa komissiota analysoimaan rakennerahastojen kerrannaisvaikutusta yksityisten investointien houkuttelemiseen uudessa koheesiopolitiikassa ja korostamaan tarvetta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön;

24.   ehdottaa, että komissio hankkisi kattavampia tietoja rakennerahastojen avulla luotujen työpaikkojen laadusta ja kestosta;

25.   kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että hallintokapasiteetin puuttuminen voi olla huomattava este koheesiopolitiikan vaikutusten optimoinnille, ja pyytää siksi komissiota kehittämään sopimusten ja kolmikantasopimusten käyttöä sekä jatkamaan hallintokapasiteetin vahvistamisprosessia uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheessa, muun muassa perustamalla valtuutettujen koulutusvastaavien verkoston, jonka tarkoituksena on varmistaa hallintoviranomaisten, erityisesti alueellisten ja paikallisten, koulutus- ja valistustoiminnan yhdenmukaisuus yhden jäsenvaltion sisällä;

26.   korostaa kumppanuusperiaatteen merkitystä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja muistuttaa sen edellyttävän, että kumppanit ovat täysimääräisesti informoituja, että heidän kantansa sisällytetään arviointiasiakirjoihin ja että heille järjestetään tarvittavaa koulutusta tehtäviensä suorittamiseksi;

27.   kehottaa komissiota tutkimaan soveltamisasetuksen(9) mukaisesti, millä toimenpiteillä voitaisiin lisätä sekä suurissa infrastruktuurihankkeissa että pienissä hankkeissa toteutettavien rakennetoimenpiteiden näkyvyyttä; kehottaa lisäksi valvomaan tarkemmin pakollisten tiedotustoimien toteutusta sekä määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka syyllistyvät näiden sääntöjen vakavaan rikkomiseen; kehottaa hallintoviranomaisia ottamaan Euroopan parlamentin jäseniä mukaan rakennerahastoista rahoitettuja hankkeita koskevaan viestintään;

28.   koska Euroopan unionin rahoittamat hankkeet todistavat solidaarisesta ja kansalaista lähellä olevasta unionista, korostaa, että jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten on tarpeen toteuttaa edellä mainitussa soveltamisasetuksessa säädetyt toimenpiteet rakennetoimien näkyvyyden lisäämiseksi ja pyrittävä parantamaan tiedottamista tuomalla esiin kansalaisten arkipäivään vaikuttavia koheesiopolitiikan tuloksia;

29.   katsoo, että tarvitaan lisää tutkimusta, jonka avulla voidaan löytää useampia vaihtoehtoja EU:n koheesiopolitiikan rahoittamiseksi tulevaisuudessa; katsoo, että on tarpeen suorittaa vertailevaa tutkimusta tärkeimpien rahoitusvälineiden (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, yhteinen maatalouspolitiikan ensimmäinen pilari, maaseuturahasto) vaikutuksista Euroopan unionin 27 jäsenvaltion kehitykseen;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

(1) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 329. (2) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 509. (3) EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 501. (4) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 79. (5) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25. (6) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 123. (7) EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11. (8) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 357. (9) Komission asetus (EY) N:o 1828/2006, annettu 8 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ja Euroopan aluekehitysrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 täytäntöönpanoa koskevista säännöistä (EUVL L 371, 27.12.2006, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2007 EU:n avusta kaupan kehittämiseksi (2006/2236(INI))

P6_TA(2007)0203 A6-0088/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman WTO:n kokouksesta Qatarissa(1), 3. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman kaupankäynnistä ja kehityksestä köyhyyden poistamisen ja elintarviketurvallisuuden kannalta(2), 30. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman maailman nälkäongelmasta ja köyhimpien maiden kanssa käytävän kaupan esteiden poistamisesta(3), 15. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden toimintaedellytysten parantamisesta(4), 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Kauppapolitiikka ja kehitys – kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta(5), 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(6), 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman toimista nälkää ja köyhyyttä vastaan(7), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(8), 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman köyhyydestä(9), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(10), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(11), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(12), 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä(13) ja 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(14),

–   ottaa huomioon komission tiedonannot "Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen – Euroopan unionin panos" (KOM(2005)0132), "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133), "Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi" (KOM(2005)0134), "Kehitysyhteistyön rahoitus ja avun tuloksellisuus – EU:n avun lisäämisen haasteet 2006–2010" (KOM(2006)0085) ja "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087),

–   ottaa huomioon neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta "Eurooppalainen konsensus"(15),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 12. joulukuuta 2005 sekä 16. ja 17. lokakuuta 2006 hyväksymät päätelmät,

–   ottaa huomioon WTO:n neljännen ministerikokouksen julkilausuman(16), joka hyväksyttiin 14. marraskuuta 2001 Dohassa,

–   ottaa huomioon WTO:n kuudennen ministerikokouksen julkilausuman(17), joka hyväksyttiin 18. joulukuuta 2005 Hongkongissa,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen julistuksen(18), jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhdessä laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan kertomuksen vuodelta 2005,

–   ottaa huomioon YK:n vuosituhatkampanjan työryhmän raportin,

–   ottaa huomioon G8-maiden julkilausuman, joka annettiin 8. heinäkuuta 2005 Gleneaglesissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0088/2007),

A.   katsoo, että tasapainoinen ja säännelty monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä on olennaisen tärkeä, jotta kehitysmaat voivat osallistua kansainväliseen kauppaan ja hyötyä siitä,

B.   ottaa huomioon, että vähiten kehittyneiden maiden osuus maailmankaupasta on 40:n viime vuoden aikana laskenut 1,9 prosentista 1 prosenttiin, vaikka kahdenväliset järjestelmät, jotka takaavat niiden tuotteille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn, ovat yleistyneet viime vuosina (näistä suurin on yhteisön "kaikki paitsi aseet' -järjestelmä),

C.   katsoo, että kehitysmaiden talouskasvu ja osallistuminen maailmantalouteen on tärkein edellytys sille, että köyhyyden poistamista koskeva tavoite voidaan saavuttaa kestävän kehityksen ja vuosituhattavoitteiden yhteydessä,

D.   katsoo, että rauha sekä ihmisoikeuksien, perusvapauksien, hyvän hallinnon, demokratiakehityksen ja oikeusvaltioperiaatteen, jotka ovat kaikki yleisiä ja yleismaailmallisia arvoja, kunnioittaminen ja edistäminen ovat olennaisen tärkeitä kehitysmaille sekä köyhyyden vähentämiseksi että kauppamahdollisuuksien paranemisesta saatavien etujen hyödyntämiseksi,

E.   katsoo, että kuten kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa pantiin merkille, kun yhteisö hyödyntää omia kokemuksiaan ja yksinomaista toimivaltaansa kaupassa, sillä on suhteellinen etu annettaessa tukea kumppanimaille kaupan integroimiseksi kansallisiin kehitysyhteistyöstrategioihin ja alueellisen yhteistyön tukemiseksi,

F.   ottaa huomioon Hongkongissa pidetyssä WTO:n kuudennessa ministerikokouksessa annetun julistuksen, jonka mukaan kaupan edistämistoimilla olisi pyrittävä auttamaan kehitysmaita ja varsinkin vähiten kehittyneitä maita luomaan tarjontapuolen kapasiteettia ja tarvitsemaansa kauppaan liittyvää infrastruktuuria kehitysmaiden auttamiseksi WTO:n sopimusten täytäntöönpanemisessa ja niistä hyötymisessä sekä yleisemmin kaupan laajentamiseksi,

G.   muistuttaa, että maailmanlaajuistuminen on jatkuva prosessi, jota ei voi pysäyttää ja joka tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita mutta joka voi myös lisätä maiden, etenkin köyhimpien maiden sekä näiden maiden kaikkein huono-osaisimpien väestöryhmien, syrjäytymisen riskiä, varsinkin jos maiden sisäiset ja maiden väliset tuloerot pysyvät suurina ja jos köyhyydessä elävien ihmisten määrä kasvaa,

Kaupan kehittämiseksi annettava apu ja kolme toisiaan tukevaa tekijää: markkinoille pääsyn parantaminen, kansallisen politiikan vakauttaminen sekä kaupan avun lisääminen ja tehostaminen

1.   korostaa, että kaupan vapauttaminen on avainasemassa talouskasvun tuottamiseksi, mikä on välttämätön edellytys köyhyyden vähentämiseksi, köyhiä suosivan talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä merkittävä kestävän kehityksen alullepanija kaikkialla maailmassa;

2.   korostaa kuitenkin, että kaupan avoimuus yksin ei riitä siihen, että kauppa saadaan valjastettua kehityksen tukemiseen ja köyhyyden vähentämiseen, vaan tämä on monimutkainen ja monitahoinen ongelma, johon ei ole yksinkertaisia ratkaisuja;

3.   korostaa, että sisäpoliittiset olot ja puutteelliset talous- ja investointiympäristöt hankaloittavat huomattavasti kauppamahdollisuuksien paranemisesta saatavien etujen hyödyntämistä monissa kehitysmaissa; toteaa tästä syystä, että kasvu ja kauppa eivät pysty vähentämään köyhyyttä, jos niitä ei tueta tarvittavilla kansallisilla politiikoilla, joihin kuuluvat myös uudelleenjakotoimenpiteet ja sosiaalipolitiikka sekä hyvää hallinnointia koskevien valmiuksien todellinen parantaminen;

4.   katsoo, että jos hallinnossa ei tapahdu edistystä, kaikkien muiden uudistusten vaikutus jää vähäiseksi; korostaa, että tehokkaat valtiot eli ne, jotka pystyvät edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia ja tuottamaan palveluja kansalaisilleen, sekä yrittäjyyttä ja kasvua suosiva ilmapiiri ovat kehityksen perusta; korostaa, että vaikka hallinnon, myös demokratian, parantaminen on ensi sijassa asianomaisen maan vastuulla, kaupan kehittämiseksi annettavaa apua voidaan käyttää sekä suoraan tukeen että hyvän hallinnon heikentämisen estämiseen siten, että tuetaan kattavia kansallisia strategioita toimintavalmiuksien parantamiseksi, lisätään osallistumista ja lujitetaan avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta parantavia toimielimiä;

5.   katsoo, että vastuuvelvollisuus on vastavuoroista ja kestävän ympäristöpolitiikan, sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien suojelun sekä hyvän hallinnon periaatteet koskevat yhtä lailla teollisuusmaita ja kehitysmaita, minkä vuoksi ne on otettava huomioon kaikissa toimissa, jotka EU toteuttaa kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä;

6.   toteaa, että kaikkien kaupan vapauttamisen kehitysmaille tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi markkinoille pääsyä, erityisesti aloilla, joilla ne ovat kilpailukykyisimpiä, on täydennettävä vakaata kansallista politiikkaa koskevilla uudistuksilla sekä oikeudenmukaisella kansainvälisellä kauppajärjestelmällä, johon kuuluu huomattavasti suurempi ja tehokkaampi kaupan kehittämiseksi annettava apu;

7.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettava apu ei ole yleislääke kaikkeen, mutta tarpeen, jotta voidaan hyödyntää kaikki kansainvälisen kaupan mahdolliset edut ja vähentää sen mahdollisia kustannuksia; katsoo, että vastaanottajamaiden tuottajien ja myyjien on saatava suoraa taloudellista hyötyä, jotta kaupan kehittämiseksi annettavan avun voidaan katsoa onnistuneen;

8.   ottaa huomioon, että kauppa sekä yleisemmin tuotantokapasiteetti ovat jääneet hieman taka-alalle tukiohjelmissa 10–15 viime vuoden aikana, ja ohjelmissa on sen sijaan korostettu suoraan köyhyyden vähentämiseen tähtääviä tärkeitä ponnistuksia, mitkä eivät kuitenkaan aina ole kaikkein tehokkaimpia keinoja köyhyyden vähentämiseksi merkittävästi pitkällä aikavälillä; uskoo näin ollen, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä toteutettavat aloitteet tarjoavat ainutkertaisen tilaisuuden hälventää kaupan ja avun keskinäistä epäluottamusta; katsoo tästä syystä, että tasapainon palauttamiseksi ja pitkällä aikavälillä kestävien tuotantorakenteiden löytämiseksi, jotka voivat edistää köyhyyden vähentämistä, on välttämätöntä kiinnittää erityishuomiota kauppaa ja kehitysyhteistyötä koskevien strategioiden yhdentämiseen;

9.   myöntää, että kehityksessä ei ole kyse pelkästään taloudellisesta kehityksestä, vaan myös kehityksestä terveyden, koulutuksen, ihmisoikeuksien, ympäristönsuojelun ja poliittisen vapauden alalla; katsoo kuitenkin, että näitä ei pystytä varmistamaan ilman taloudellista kehitystä, jolla luodaan tarvittavat edellytykset;

10.   toivoo, että kaupan kehittämiseksi annettava apu on sopiva väline kehittää apua saavien kehitysmaiden valmiuksia käynnistää etelä–etelä-akselin taloudellinen yhdentymisprosessi, joka on tähän saakka puuttunut;

11.   kehottaa EU:ta vastaamaan sitoumuksistaan, joita se antoi vähiten kehittyneille maille Dohan kierroksella, aikaistamalla kehitysapupakettia ja poistamalla maataloutensa vientituet vuoteen 2013 mennessä; korostaa, että EU:n on kehotettava myös muita WTO:n jäseniä vastaamaan vähiten kehittyneille maille antamistaan sitoumuksista;

Kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskeva yhteinen eurooppalainen strategia vuodeksi 2007

12.   pitää myönteisenä ja tukee voimakkaasti 16. ja 17. lokakuuta 2006 hyväksytyissä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmissä näkyvää yhteisymmärrystä siitä, että kaupan apua on lisättävä ja tehostettava, jotta kaikki kehitysmaat, erityisesti vähiten kehittyneet maat, voivat yhdentyä paremmin monenkeskiseen säänneltyyn kaupankäyntijärjestelmään ja käyttää kauppaa tehokkaammin päällimmäisen tavoitteen saavuttamiseen eli köyhyyden poistamiseen kestävän kehityksen yhteydessä;

13.   pitää ensiarvoisen tärkeänä, että seurataan kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen esimerkkiä ja parlamentti otetaan asianmukaisella tavalla mukaan valmisteltaessa ja hyväksyttäessä kaupan apua koskevaa yhteistä eurooppalaista strategiaa vuodeksi 2007;

14.   huomauttaa, että tässä yhteisessä strategiassa olisi ensinnäkin vahvistettava yleiset periaatteet kaupan kehittämiseksi annettavalle EU:n avulle, toiseksi siinä olisi vahvistettava työohjelma, joka sisältää konkreettisia suosituksia siitä, miten Euroopan unioni voi saavuttaa kaupan avulle asetetun tavoitteen, joka on 2 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä, ja mahdollisesti parantaa sitä ja antaa tehokkaampaa apua kaupan kehittämiseksi, kolmanneksi siinä olisi määritettävä säännöt kaupan avun yhteensovittamiselle ja käytännön toteuttamiselle sen eri tasoilla siten, että noudatetaan WTO:n työryhmän suosituksia, ja neljänneksi siinä olisi vahvistettava mekanismit avoimuuden, seurannan ja valvonnan parantamiseksi;

Kaupan kehittämiseksi annettavan avun soveltamisala ja määritelmä

15.   ottaa huomioon, että yksi kaupan kehittämiseksi annettavaan apuun liittyvistä kiistanalaisimmista kysymyksistä koskee sen määritelmää, sillä ilmaisua "kaupan kehittämiseksi annettava apu" käytetään kuvaamaan mitä erilaisimpia kehitysmaille myönnettäviä kaupan tukitoimia;

16.   palauttaa mieliin, että OECD:n ja kehitysapukomitean laatiman ja WTO:n Dohan kehitysohjelman toimintaedellytysten parantamista koskevaan tietokantaan kirjatun määritelmän mukaisesti kaupan apu on perinteisesti jaettu kahteen luokkaan, jotka ovat: "kauppapolitiikka ja sääntely" sekä "kaupan kehittäminen", ja näistä jälkimmäinen tulkitaan siten, että siihen kuuluu yksityisen sektorin tuki ja joskus myös toimituspuolen esteet sekä mukauttamistuki;

17.   korostaa kuitenkin, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua käsittelevä WTO:n työryhmä on lisännyt kahteen olemassa olevaan luokkaan kolme uutta luokkaa, jotka ovat kaupan sopeuttaminen, kaupan infrastruktuuri ja tuotantokapasiteetti;

18.   ottaa huomioon, että nämä kolme kaupan kehittämiseksi annettavan avun luokkaa menevät päällekkäin kahden olemassa olevan luokan kanssa, ja tästä syystä niitä saattaa olla vaikea erottaa yleisestä kehitysavusta, eivätkä ne voi olla nykyisten komission asettamien määrällisten tavoitteiden ja jäsenvaltioiden antamien sitoumusten kohteena ennen kuin niiden määritelmistä saadaan aikaan kansainvälinen yhteisymmärrys, sillä kaupan kehittämiseksi annettavan avun määritteleminen "laajemmin" saattaa altistaa sen epäselvälle raportoinnille ja kaksinkertaiselle laskennalle;

19.   uskoo kuitenkin, että kaupan apua käsittelevän WTO:n työryhmän laajassa ja kunnianhimoisessa määritelmässä ehdotetut kolme uutta luokkaa ovat arvokkaita, sillä ne ilmentävät hyvin kehitysmaiden moninaisia kauppaan liittyviä tarpeita, minkä vuoksi niitä olisi käytettävä maiden kehitystä ja köyhyyden poistamista koskevissa strategioissa, jotta kaikki olennaiset kauppaa koskevat ensisijaiset tavoitteet ja toimet otetaan todella mukaan; katsoo, että keskeisin haaste, ja samalla mahdollisuus, on nyt kehittää johdonmukainen välinekokonaisuus kaiken sen tuen kanavoimiseksi, joka auttaa kehitysmaita osallistumaan niille edullisempaan kauppaan, ja näin edistää talouskasvua ja köyhyyden vähentämistä ja tukee kehitystä;

20.   suosittaa, että kansallisella tasolla olisi luotava asianomaisten toimielinrakenteiden tukemia kattavia prosesseja, jotka tuovat yhteen kansalliset virastot, asianomaiset ministeriöt, myös kauppaministeriöt (joiden valta politiikan suunnittelussa on perinteisesti rajoittunut pelkästään kansalliselle tasolle), parlamentaarikot, ammattiyhdistykset, kansalaisjärjestöt, avunantajat sekä yksityisen sektorin, sillä tällaiset prosessit ovat lähtökohta kaupan kehittämiseksi annettavan avun todellisten tarpeiden ja painopisteiden kartoittamiselle sekä tiedon jakamiselle ja poliittiselle vuoropuhelulle;

21.   ottaa huomioon, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevissa aloitteissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota yksityisen sektorin, erityisesti pk-yritysten, ammattiyhdistysten ja kansalaisyhteiskunnan, osallistumiseen niin tarpeiden kartoittamiseen kuin avun toteuttamiseen, jotta kaupan kehittämiseksi annettava apu helpottaisi enemmän yritysten perustamista ja kasvua sekä kunnollisten työpaikkojen tehokasta luomista; korostaa tässä yhteydessä, että osa kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrärahoista on suunnattava reilun kaupan kehittämiseen reilusta kaupasta ja kehityksestä antamansa päätöslauselman 19 kohdan mukaisesti;

Soveltamisala muuttuu, aihe pysyy samana: laajemman asialistan merkitys kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä

22.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun täsmällisestä määritelmästä riippumatta Euroopan unionin on edistettävä merkittävästi asialistan laajentamista kaupan kehittämiseksi annettavan avun yhteydessä;

Kaupan mukauttaminen

23.   katsoo, että kaupan mukauttaminen olisi sisällytettävä kaupan kehittämiseksi annettavan avun laajempaan asialistaan yhtenä tärkeänä osatekijänä, vaikka sitä ei mainita erityisesti edellä mainitussa Hongkongin ministerikokouksen julistuksessa; palauttaa tässä yhteydessä mieleen, että YK:n vuosituhathankkeeseen kuuluva kauppaa käsittelevä työryhmä ehdotti kaupan kehittämiseksi annettavan avun tilapäistä rahastoa ja EU:n kaupasta vastaava komission jäsen itse ehdotti (4. helmikuuta 2005) erityisen kaupan mukauttamisrahaston perustamista, jotta voidaan auttaa köyhiä maita käymään kauppaa tehokkaammin ja lieventää mukauttamisen yhteiskunnallisia kustannuksia;

24.   ottaa huomioon, että kaupan mukauttamisesta aiheutuu monenlaisia kustannuksia, joista voidaan mainita erityisesti seuraavat: ensinnäkin etuuskohtelun poistamisesta aiheutuvat kustannukset, jotka koskettavat erityisesti tekstiili- ja maataloustuotteiden viennistä riippuvaisia maita, toiseksi tullitariffeista saatujen tulojen menetys ja kolmanneksi elintarvikkeiden hinnannoususta aiheutuvat kustannukset, jotka todennäköisesti koskettavat elintarvikkeiden nettotuojia ja kohdistuvat pääasiassa köyhempiin väestöryhmiin;

25.   korostaa, että tuotevaatimusten, myös terveys- ja kasvinsuojelutoimien, noudattamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja WTO:n sopimusten täytäntöönpanosta, kuten kauppaan liittyvistä investointitoimenpiteistä (TRIM), teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) ja WTO:n palvelukaupan yleissopimuksesta (GATS), jotka edellyttävät toimintalinjoihin ja lainsäädäntöön tehtäviä monimutkaisia muutoksia, aiheutuvia kustannuksia pidetään usein mukauttamiskustannuksina, mutta korostaa myös, että ne menevät päällekkäin kaupan kehittämiseksi annettavaan apuun kuuluvan kauppapolitiikan ja sääntelyn luokan kanssa; ottaa huomioon, että jotkut asiantuntijat pitävät myös tuotantotekijöistä, kuten lyhytaikaisen työttömyyden hallinnoinnista ja uudelleenkoulutuksesta, aiheutuvia kustannuksia kaupan mukauttamisesta aiheutuvina kustannuksina;

26.   ottaa huomioon, että maksutaseen tukeminen on yleinen kehitystyöpolitiikan väline, jota voi ja jota pitää käyttää mukauttamiskustannuksiin;

27.   korostaa, että mukauttamiskustannukset tulevat kyseeseen erityisesti EU:n tekemien kumppanuussopimusten yhteydessä;

28.   tunnustaa, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maat tuntevat entistä enemmän oikeutettua huolta EU:n hallinnoiman kaupan kehittämiseksi annettavan avun tehokkuudesta ja laadusta niiden ohjelmien osalta, joilla tuetaan talouden sopeutumisohjelmia;

29.   korostaa, että kaupan mukauttamista ei saisi nähdä ainoastaan etuuksien poistamisesta tai vapauttamisen laajemmista vaikutuksista maksettavana korvauksena, vaan mekanismina, joka helpottaa siirtymistä yhä vapaampaan ympäristöön;

30.   uskoo, että apu kaupan alan heilahteluihin vastaamiseksi on välttämätöntä, jotta voidaan helpottaa vapaamman kaupan hyväksyntää, sillä jos minkäänlaista mukauttamisapua ja sosiaaliturvaverkkoja ei ole, kaupan vapauttamista vastustetaan tai siinä tapahtuu täyskäännös; katsoo, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun rahoittamiseksi ja toteuttamiseksi tässä yhteydessä EU:n on nähtävä mukauttaminen paljon laajempana prosessina, joka kehitysmaiden työntekijöiden, kuluttajien, liikeyritysten ja hallitusten on käytävä läpi kaupan vapauttamisen seurauksena;

31.   ottaa huomioon, että Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kauppaa koskevaan integrointijärjestelyyn, joka kehitettiin vuonna 2004 tarkoituksena auttaa maksutasevaikeuksissa olevia maita selviytymään kaupan vapauttamisesta, sovelletaan IMF:n tavanomaisia poliittisia ehtoja ja lainaehtoja, ja katsoo, että tästä syystä se ei ehkä sovi maille, jotka ovat jo erittäin velkaantuneita ja/tai eivät halua IMF:n ohjelmaa; myöntää huolestuneena, että IMF:n kauppaa koskeva integrointijärjestely on ainoa saatavilla oleva monenvälinen kaupan mukauttamista koskeva erityinen mekanismi ja sitä on tähän mennessä käyttänyt ainoastaan kolme maata: Bangladesh, Dominikaaninen tasavalta ja Madagaskarin tasavalta;

32.   suosittaa, että koska uusia monenkeskisiä mekanismeja, joilla voitaisiin puuttua kaupan mukauttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, ei ole, komission ja jäsenvaltioiden olisi ensinnäkin tutkittava kaupan mukauttamiseksi annettavan nykyisen avun soveltamisalaa, tehoa ja tehokkuutta ja kiinnitettävä tässä erityistä huomiota tämän avun vaikutuksen määrälliseen arviointiin – sekä kuvailevaan että analyyttiseen; suosittaa, että komissio käyttäisi johdonmukaista menetelmää sen arvioimiseksi, miten yksittäiset hankkeet ovat tukeneet kaupan ja talouden kehitystä, ja laadittava kaupan apua koskevan vuoden 2007 yhteisen eurooppalaisen strategian yhteydessä tätä koskevia erityisiä suosituksia, ja toiseksi edistettävä rahoituksen ja soveltamisalan suhteen kunnianhimoisempaa kansainvälisten rahoituslaitosten tarjoamaa kauppaa koskevaa integrointijärjestelyä, jonka käyttö yleistyy, ja kolmanneksi jäsenvaltioiden tapauksessa kehitettävä omien kansallisten tai alueellisten ohjelmiensa yhteydessä konkreettisia aloitteita, joilla voidaan puuttua mukauttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, erityisesti niihin, jotka on ratkaistava pääasiassa etuuskohtelun saajien ja antajien välillä, kuten etuuskohtelun poistamiseen, sekä niihin, joihin ei puututa riittävästi kansainvälisten rahoituslaitosten tarjoamassa kauppaa koskevassa integrointijärjestelyssä;

33.   kehottaa komissiota selventämään, mitä budjettikohtia kaupan mukauttamiseksi annettavaan apuun voitaisiin käyttää, ja arvioimaan tässä yhteydessä EU:n nykyisen budjettirakenteen mahdollisia puutteita;

34.   korostaa, että on tärkeää myöntää apua infrastruktuureihin, sillä näillä on huomattava merkitys kansallisten ja alueellisten markkinoiden vakauttamisessa ja vientiin perustuvan kasvun edistämisessä;

Infrastruktuuri

35.   pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan investointipankkia toimittamaan selkeän yleiskatsauksen nykyisestä avusta sekä suunnitteilla olevista aloitteista ja sisällyttämään siihen selkeästi kaupan infrastruktuureille varatun osuuden; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä osallistumaan kunnianhimoisemmin infrastruktuurien, esimerkiksi tie-, rautatie-, tietotekniikka- ja viestintä-, lentokenttä- ja merisatamainfrastruktuurien, rahoittamiseen monivuotisella suunnitelmalla;

36.   kehottaa komissiota esittämään täsmällisiä ehdotuksia siitä, miten WTO:n kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevat suositukset voidaan ottaa huomioon aloilla, jotka saattavat sijoittua kapea-alaisemmin määritellyn kaupan kehittämiseksi annettavan EU:n avun soveltamisalan ulkopuolelle, erityisesti tuotantokapasiteettien ja kaupan infrastruktuurien rakentamisessa sekä kaupan vapauttamisesta johtuvien mukauttamista koskevien haasteiden yhteydessä;

Muita asiaa koskevia seikkoja
Alueellinen yhdentyminen ja etelä–etelä-kauppa

37.   uskoo, että kehitysmaiden keskinäiset ja/tai kehitysmaiden ja teollisuusmaiden väliset alueelliset kauppasopimukset ovat tehokas keino varmistaa kehitysmaiden osallistuminen maailmantalouteen;

38.   myöntää, että etelä–etelä-akselilla toteutettavilla aloitteilla saadaan huomattavaa lisäarvoa, sillä nämä perustuvat kokemusten jakamiseen ja levittävät tätä kautta tietoa parhaista käytännöistä kaupan helpottamiseksi, ja odottaa, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun vuoden 2007 yhteisessä eurooppalaisessa strategiassa esitetään täsmällisiä toimia kyseisten aloitteiden edistämiseksi;

39.   korostaa, että alueellinen ja etelä–etelä-akselilla tapahtuva yhdentyminen voi olla tehokas väline kaupan valjastamiseksi kehityksen tukemiseen, sillä se voi lisätä tehokkuutta ja kilpailukykyä, mahdollistaa mittakaavaedut, luoda suoria ulkomaisia investointeja houkuttelevan ympäristön, taata paremmat neuvotteluasemat sekä omalta osaltaan lujittaa rauhaa ja turvallisuutta;

40.   ottaa huomioon, että alueellisen ja maiden välisen kaupan kehittämiseksi annettavan avun tarpeita ei usein oteta riittävästi huomioon maiden ohjelmasuunnittelukäytännöissä; kehottaa tästä syystä komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia esittämään erityisiä suosituksia nykyisten mekanismien parantamiseksi, jotta voidaan käsitellä alueellista ja maiden välistä kaupan kehittämiseksi annettavaa apua, myös suosituksia, jotka koskevat erityisesti alueellista yhdentymistä;

Maatalous

41.   ottaa huomioon, että maatalous on edelleen tärkein tulonlähde ja työllistäjä useimmissa kehitysmaissa, ja korostaa tästä syystä kaupan kehittämiseksi annettavan avun merkitystä, kun autetaan kehitysmaita selviytymään maatalousalan, erityisesti sokerin-, banaanin- ja puuvillantuotantoalojen, kohtaamista haasteista;

Palvelut

42.   katsoo, että EU on tähän saakka kohdistanut verrattain pienen osan kaupan alan avustaan palvelualalle, mikä on ristiriidassa sen kanssa, miten suuri merkitys palveluilla on maailmankaupassa; korostaa näin ollen, että virallisen kehitysavun ja kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrärahojen kohdentaminen palvelualalla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden mahdollisuuksia hallinnoida ja säädellä palvelualojaan ja vientiyksiköitään ja noudattaa asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja muita palveluihin liittyviä esteitä OECD-maissa; korostaa lisäksi, että kehitysmaille on tarjottava rahoitusta sekä oikeudellista ja teknistä asiantuntemusta, jotta ne pystyvät puolustamaan taloudellisia etujaan kansainvälisesti;

Työ- ja ympäristönormit

43.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun asialistaan kuuluu olennaisena osana erityinen apu Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksissa vahvistettujen työelämän perusnormien sekä asianmukaisen ja tehokkaan ympäristölainsäädännön noudattamisen varmistavan lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi;

Reilun kaupan edistäminen

44.   kehottaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota aloitteisiin, jotka edistävät parhaiten köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä, reilun kaupan hankkeet ja naisten osallistumista työmarkkinoille helpottavat aloitteet mukaan luettuina;

45.   korostaa, että tuotantokapasiteettien rakentamisen yhteydessä kaupan kehittämiseksi annettavalla avulla olisi tuettava pyrkimyksiä saada pienet ja muita heikommassa asemassa olevat tuottajat mukaan kauppaan, tuettava tuottajajärjestöjen ja tuottajia edustavien organisaatioiden perustamista, helpotettava mahdollisuuksia saada kaupan rahoitusta sekä mahdollistettava tuottajien ja kuluttajien suorat kontaktit, sillä tämä on nykyisten reilun kaupan aloitteiden parasta käytäntöä;

46.   on sitä mieltä, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun piiriin kuuluvan kaupallisten toimintaedellytysten luomisen ohella tarvitaan nykyistä tehokkaampia pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että työntekijät ja tuottajat saavat kohtuullisen korvauksen työstään; muistuttaa tässä yhteydessä, että tuottajien on tärkeää osallistua hintojen määrittämiseen, kuten Cotonoun sopimuksessa esitettiin;

Kaupan kehittämiseksi annettavan EU:n avun periaatteet

47.   korostaa, että kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevassa yhteisessä eurooppalaisessa strategiassa vuodeksi 2007 olisi OECD:n kokouksessa Pariisissa annetun julistuksen mukaisesti vahvistettava seuraavat yleisperiaatteet:

Kaupan kehittämiseksi annettavan avun lisääminen

48.   muistuttaa, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot lupasivat yhdessä lisätä kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrää 2 miljardiin euroon Hongkongin ministerikokouksessa; huomauttaa, että tämän lupauksen pitäisi koskea EU:n perinteisiä kaupan alan tukiluokkia, jotka ovat kauppapolitiikka ja sääntely sekä kaupan kehittäminen, sellaisina kuin ne on vahvistettu OECD ja kehitysapukomitean määritelmissä, joka on kirjattu WTO:n Dohan kehitysohjelman toimintaedellytysten parantamista koskevaan tietokantaan, ja niitä olisi arvioitava näiden perusteella;

49.   myöntää kuitenkin, että koska sitoumuksena on ainoastaan olla suhteessa kauppaan liittyvään tukeen, on vaara, että saatavilla olevaa rahoitusta suunnataan tähän kaupan kehittämisavun kapeampaan alaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ja saatetaan estää, että kaupan kehittämisapu olisi aidosti kysyntävetoista silloin, kun maat tai alueet asettavat etusijalle infrastruktuuriin ja mukauttamiseen liittyvän kaupan; kehottaa komissiota puuttumaan tähän kysymykseen yhteisessä strategiassa;

50.   palauttaa mieliin, että EU on sitoutunut lisäämään virallisen kehitysavun määrää 0,56 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2010 mennessä, mikä vastaa 20 miljardin euron lisäystä apumäärärahoissa, ja huomauttaa tästä syystä, että kaupan apuun pitäisi riittää lisämäärärahoja eikä näitä tarvitse ottaa kehitysyhteistyön muihin painopisteisiin tarkoitetuista määrärahoista;

51.   korostaa näkemystä, jonka mukaan kaupan kehittämiseksi annettavan avun paketin olisi oltava apua, jota annetaan nykyisen kehitysavun lisäksi, ja että näin ollen uudet lupaukset avusta kaupan kehittämiseksi eivät saisi johtaa siihen, että tähän tarkoitukseen siirretään varoja, jotka on jo osoitettu toisiin kehityshankkeisiin, kuten terveys- ja koulutushankkeisiin, jotka ovat erittäin tärkeitä vahvan talouden rakentamiseksi;

52.   kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita mahdollisimman pian panemaan kaikilta osin täytäntöön kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevat velvoitteensa tässä päätöslauselmassa kartoitettujen yleisperiaatteiden mukaisesti;

53.   kehottaa komissiota tekemään erityisessä työohjelmassa selkoa siitä, miten se aikoo panna täytäntöön lupauksensa lisätä kaupan kehittämiseksi annettavan avun tukemiseen nykyisin ja tulevaisuudessa annettavaa yhteisön rahoitusta nykyisestä keskimäärin arviolta 850 miljoonasta eurosta vuosittain 1 miljardiin euroon vuodessa; panee tässä yhteydessä merkille, että kaupan kehittämiseksi annettavan avun lisäyksen olisi tapahduttava siten, että vertailukohdaksi sovitaan konkreettinen perustaso, esimerkiksi vuosien 2002–2004 keskiarvo;

54.   korostaa, että sekä komission että jäsenvaltioiden olisi lunastettava 1 miljardin euron lupauksensa ilman, että ne turvautuvat siihen, että aikaisemmin infrastruktuureihin luokitellut määrärahat merkitään uudelleen kaupan kehittämiseksi annettavaksi avuksi, tai siihen, että jäsenvaltiot laskevat kahdenvälisen avun ja maksuosuutensa EU:n ulkoiseen apuun kahteen kertaan;

55.   kehottaa kaikkia suuria kansainvälisiä avunantajia selventämään lupaustensa täsmällisen luonteen ja laajuuden;

56.   kehottaa komissiota selittämään seikkaperäisesti, mitä täsmällisiä toimia tarvitaan sen varmistamiseksi, että kauppakysymysten huomioon ottaminen edunsaajamaiden ja -alueiden kanssa ohjelmasuunnittelusta käytävässä vuoropuhelussa johtaa siihen, että luvattu lisäapu todella maksetaan;

57.   tunnustaa budjettiongelmat, joita komissio joutuu kohtaamaan, kun se myöntää varoja monenvälisiin tarkoituksiin; pyytää komissiota selvittämään horisontaalisten kaupan alan apua koskevien aloitteiden rahoitustarpeen, kahdenväliset, alueelliset ja monenkeskiset aloitteet, kuten yhdennetyt toimintakehykset, mukaan luettuina; korostaa tässä yhteydessä ehdottaneensa kaupan alan apua koskevien monenkeskisten ohjelmien ja aloitteiden, jotka tuottavat lisäarvoa yhteisön maantieteellisiin ohjelmiin nähden, rahoittamiseksi tarkoitetun uuden budjettikohdan sisällyttämistä jo yhteisön vuoden 2007 talousarvioon; korostaa, että uusi budjettikohta antaa parlamentille paremmat mahdollisuudet valvoa kaupan apua koskevista monenvälisistä ohjelmista ja aloitteista aiheutuvia menoja ja lisää näin kyseisten menojen näkyvyyttä ja avoimuutta; pyytää komissiota saattamaan mahdollisimman pian päätökseen horisontaalista kaupan alan apua koskevien aloitteiden, myös yhdennettyjen toimintakehysten, tarpeiden ja määrärahojen arvioinnin;

Talouskumppanuussopimukset

58.   katsoo, että riittävä tuki talouskumppanuussopimusten yhteydessä tehtävään mukauttamiseen ja siihen liittyviin toimiin vaikuttaa suuresti siihen, miten AKT-maat ja alueet pystyvät hyödyntämään talouskumppanuussopimusten yhteydessä tehtävien sitoumusten ja uudistusten mahdollisesti mukanaan tuomat edut; lisäksi pitää AKT-maille annettavaa kaupan apua muita talouskumppanuussopimuksia täydentävänä tarpeellisena lisänä, jotta ne saisivat täyden hyödyn kansainvälisen kauppajärjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista;

59.   on tyytyväinen siihen, että merkittävä osa niistä 2 miljardista eurosta, joilla EU ja jäsenvaltiot ovat luvanneet lisätä kaupan alan apuaan vuoteen 2010 mennessä, käytetään AKT-maiden hyväksi; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että ainoastaan jäsenvaltioiden kollektiivinen panos on tarkoitettu käytettäväksi Euroopan kehitysrahaston EKR:n määrärahojen lisäksi; pitää valitettavana, että on edelleen epäselvää, miten talouskumppanuussopimuksiin annetun kehitysavun toiminnalliset näkökohdat ja tästä syystä tämän päätöksen seuraukset vaikuttavat talouskumppanuussopimuksista käytäviin keskusteluihin, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota selvittämään jäsenvaltioiden osuuden suuruusluokan ja sen vaikutuksen talousarvioon mahdollisimman pian ja hyvissä ajoin ennen talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen päättymistä ja kiinnittämään tässä erityistä huomiota siihen, kuinka paljon tukea on saatavilla ja mitä se kattaa, tuen maksumekanismeihin, kymmenennessä Euroopan kehitysrahaston ohjelmasuunnittelussa kartoitettuihin kytköksiin ja synergiavaikutuksiin sekä kaupan kehittämiseksi annettavan avun kytkemiseen talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin ja sen täytäntöönpanoon;

60.   vaatii jäsenvaltioiden kaupan kehittämiseksi antaman avun nykyisten ohjelmien tarkistamista talouskumppanuussopimuksiin liittyvän sopeutuksen osalta siten, että määritetään talouskumppanuussopimuksiin liittyvien sopeutusprosessien tukemisen tehokkain toteuttamismekanismi;

61.   korostaa, että on tartuttava kiireellisesti haasteisiin, jotka liittyvät kaupan kehittämiseksi annettavan tehokkaan avun toimittamiseksi niille AKT-maille, jotka käyvät jo etuuskohtelukauppaa EU:n kanssa (esimerkiksi Botswanalle, Lesotholle, Namibialle ja Swazimaalle, jotka ovat jo toteuttaneet puolet EU:n kanssa käytävän kaupan tullien poistamista koskevista sitoumuksistaan);

Yhdennetty toimintakehys

62.   on tyytyväinen yhdennettyä toimintakehystä käsittelevän työryhmän suosituksiin ja ottaen huomioon, että vuoden 2005 WTO:n ministerikokous lupasi toiminnallistaa laajennetun yhdennetyn toimintakehyksen 31. joulukuuta 2006 mennessä, kehottaa avunantajia ja erityisesti EU:ta selventämään lupauksiaan, jotta laajennettuun yhdennettyyn toimintakehykseen voidaan myöntää välittömästi riittävä ja ennustettava rahoitus ja se voidaan toteuttaa tehokkaasti mahdollisimman pian;

63.   palauttaa mieliin, että laajennetusta yhdennetystä toimintakehyksestä olisi tultava avainväline, jolla autetaan vähiten kehittyneitä maita määrittämään kaupan alan tarpeensa kaupan integraatiota koskevien diagnostisten tutkimusten avulla, sekä merkittävä väline, jolla autetaan vähiten kehittyneitä maita ottamaan kauppakysymykset huomioon kansallisissa kehityssuunnitelmissaan ja parantamaan kauppapolitiikan suunnittelu-, neuvottelu- ja toteuttamisvalmiuksiaan;

64.   ottaa huomioon, että laajennetun yhdennetyn toimintakehyksen, joka perustuu 40:n vähiten kehittyneen maan osallistumiseen viiden vuoden aikana, kustannuksiksi arvioidaan noin 400 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaisi keskimäärin 1–2:ta miljoonaa vuodessa maata kohti, ja katsoo tämän merkitsevän parannusta, mikäli se todella toteutetaan, mutta ei kuitenkaan ole läheskään riittävä vastaus nykyisiin haasteisiin;

65.   vaatii avun antajilta enemmän koordinointia ja johdonmukaisuutta, joka perustuu niiden järjestöjen osoittamaan toimikelpoisuuteen, jotka liittyvät tehokkaan ja korkealaatuisen avun antamiseen kaupan kehittämiseksi eri aloilla, sekä enemmän läpinäkyvyyttä kauppaan liittyvän kehitysavun myöntämiseen; vaatii siksi kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin täysivaltaista osallistumista kauppaan liittyvään teknisen avun ohjelmaan;

66.   panee merkille eri virastoista kootun tilapäisen neuvoa-antavan kaupan kehittämisavun ryhmän kunnianhimoisen työohjelman; pahoittelee kuitenkin, etteivät yksityissektorin, kansalaisyhteiskunnan ja kehitysmaiden edustajat ole osallistuneet tähän prosessiin;

67.   korostaa, että avun maksamisen avoimuus ja tehokas seuranta ja arviointi ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan rakentaa luottamusta kehitysmaissa ja parantaa jatkuvasti avun laatua;

68.   pyytää komissiota laatimaan mitattavat kriteerit, joilla voidaan arvioida kaupan kehittämiseksi annettavan avun tehokkuutta;

69.   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätöksen, että talouskumppanuussopimuksiin liittyvä kaupan apu koskee ainoastaan kauppapolitiikkaa ja kauppaa koskevia määräyksiä ja kaupan kehittämistoimia; kehottaa neuvostoa ja komissiota selventämään, miten muihin talouskumppanuussopimuksista johtuviin tarpeisiin, joita ovat esimerkiksi kaupan infrastruktuurit, tuotantovalmiuksien luominen ja kaupan mukauttaminen, vastataan; katsoo, että neuvoston ja komission olisi käsiteltävä myös sitä, mitkä ovat talouskumppanuussopimusten yhteydessä myönnettäville eri tukimuodoille parhaiten sopivat maksumekanismit;

70.   toteaa, että naisille on vähemmän hyötyä kaupan vapauttamisen ja globalisaation antamista mahdollisuuksista ja toisaalta näiden ilmiöiden kielteiset vaikutukset kohdistuvat voimakkaammin juuri naisiin, ja kehottaa siksi EU:ta kiinnittämään kauppaan liittyvissä kehitysapuohjelmissaan erityistä huomiota siihen, että naisten mahdollisuuksia osallistua kauppaan, ja etenkin kansainväliseen kauppaan, parannetaan;

Seuranta, arviointi ja uudelleentarkastelu sekä parlamentin osallistuminen valvontaan ja tarkkailuun

71.   on sitä mieltä, että OECD ja kehitysapukomitean olisi seurattava kaupan kehittämiseksi annettavan avun maailmanlaajuista asialistaa, jotta voidaan varmistaa avun hallinnoinnin ja avustuskohteiden mahdollisimman suuri avoimuus, mutta yhtyy WTO:n työryhmän suositukseen, että kaupan kehittämiseksi annettava apu olisi sisällytettävä avunantajan ja/tai vastaanottajan WTO:n kauppapolitiikan uudelleenarviointeihin;

72.   toistaa kantanaan, että komission olisi seurattava kaupan kehittämiseksi annettavan avun täytäntöönpanon etenemistä ja sen olisi toimitettava parlamentille ja neuvostolle kahdesti vuodessa (vuodesta 2008 alkaen) kertomus, jossa käsitellään täytäntöönpanoa ja tuloksia sekä mahdollisuuksien mukaan kaupan avun merkittävimpiä tuloksia ja vaikutuksia;

73.   pyytää nimenomaan, että kahdesti vuodessa toimitettavan kertomuksen olisi sisällettävä täsmälliset tiedot rahoitettujen toimien historiasta, tarvittaessa valvonnan ja arvioinnin tulokset, asianomaisten kumppanien osallistumisesta, ja lupausten ja maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen toteuttamisesta, maittain, alueittain ja tukiluokittain jaoteltuina; vaatii, että kertomuksessa olisi myös arvioitava kauppakysymysten huomioon ottamisessa avun suunnittelun yhteydessä tapahtunutta edistystä sekä avun tuloksia käyttäen niin pitkälle kuin mahdollista erityisiä ja mitattavissa olevia indikaattoreita sen osuudesta kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskevien tavoitteiden saavuttamisessa;

74.   korostaa, että komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31. joulukuuta 2010 mennessä toinen kertomus, jossa arvioidaan kaupan kehittämiseksi annettavan avun täytäntöönpanoa ja saavutettuja tuloksia, sekä tarvittaessa ehdotus kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrärahojen lisäämiseksi ja tarvittavien muutosten tekemiseksi kaupan kehittämiseksi annettavan avun strategiaan ja täytäntöönpanoon;

o
o   o

75.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä AKT-maiden ja EU:n neuvostolle ja AKT-maiden ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 290. (2) EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 277. (3) EUVL C 39 E, 13.2.2004, s. 79. (4) EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 255. (5) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 435. (6) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (7) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 383. (8) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (9) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 397. (10) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (11) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (12) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0320. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0350. (15) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (16) WT/MIN(01)/DEC/1. (17) WT/MIN(05)/DEC. (18) A/RES/55/2.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2007 talouskumppanuussopimuksista (2005/2246(INI))

P6_TA(2007)0204 A6-0084/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman WTO:n kokouksesta Qatarissa(1), 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(2), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(3), 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman köyhyyden poistamisesta – Global Call to Action Against Poverty(4), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(5), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(6), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(7), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(8) ja 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä(9),

–   ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Barbadoksella 23. marraskuuta 2006 antaman päätöslauselman talouskumppanussopimuksia koskevista neuvotteluista,

–   ottaa huomioon Kapkaupungin julistuksen, jonka AKT:n ja EU:n parlamentaarinen sekakomitea hyväksyi yksimielisesti 21. maaliskuuta 2002 ja jossa kehotettiin määrittämään kehitystä koskevia mittapuita, joihin AKT:n ja EU:n välisiä neuvotteluja ja niiden tulosta voitaisiin verrata,

–   ottaa huomioon WTO:n parlamentaarisen konferenssin 2. joulukuuta 2006 Genevessä pitämän vuosikokouksen antaman julistuksen,

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2005 esittämänsä kannan ehdotukseen neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta(10),

–   ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005(11),

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 10. ja 11. huhtikuuta 2006 sekä 16. ja 17. lokakuuta 2006 tekemät päätelmät sekä Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. kesäkuuta 2006 tekemät päätelmät,

–   viittaa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20. joulukuuta 2005 allekirjoitettuun yhteiseen julkilausumaan Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta "Eurooppalainen konsensus"(12),

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan talouskumppanuussopimusten kauppa- ja kehitysnäkökohdista (SEK(2005)1459),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

–   ottaa huomioon Dohassa 14. marraskuuta 2001 hyväksytyn WTO:n ministerikokouksen neljännen kokouksen julistuksen,

–   ottaa huomioon WTO:n yleisneuvoston 1. elokuuta 2004 hyväksymän päätöksen,

–   ottaa huomioon Hongkongissa 18. joulukuuta 2005 hyväksytyn WTO:n ministerikokouksen kuudennen kokouksen julistuksen,

–   ottaa huomioon WTO:n yleisneuvoston 10. lokakuuta 2006 hyväksymät Aid for Trade -työryhmän raportin ja suositukset,

–   ottaa huomioon WTO:n tulevaisuutta käsittelevän Sutherlandin raportin,

–   ottaa huomioon YK:n 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimaksi köyhyyden poistamisen perusteeksi,

–   ottaa huomioon YK:n vuoden 2005 huippukokouksen tulokset,

–   ottaa huomioon Jeffrey Sachsin johtaman Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatkampanjaa käsittelevän työryhmän raportin vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koskevasta suunnitelmasta "Investing in Development: a practical plan to achieve the Millennium Development Goals",

–   ottaa huomioon G8-ryhmän 8. heinäkuuta 2005 Gleneaglesissa antaman tiedotteen,

–   ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) raportin vähiten kehittyneistä maista "The Least Developed Countries 2006: Developing Productive Capacities",

–   ottaa huomioon YK:n Afrikan talouskomission Afrikkaa koskevan talousraportin vuodelta 2004 "Unlocking Africa's Trade Potential",

–   ottaa huomioon talouskumppanuussopimuksista käytäviä neuvotteluja koskevat AKT:n suuntaviivat, jotka AKT:n ministerineuvosto hyväksyi 27. kesäkuuta 2002 Punta Canassa (Dominikaaninen tasavalta), ja talouskumppanuussopimuksia koskevista neuvotteluista ja osallistumisesta kansainväliseen kauppaan tehdyn päätöksen, joka hyväksyttiin AKT:n valtion- ja hallituksenpäämiesten kolmannessa huippukokouksessa 19. heinäkuuta 2002 Nadissa (Fidži),

–   ottaa huomioon AKT:n valtion- ja hallitustenpäämiesten 23. ja 24. kesäkuuta 2004 Maputossa (Mosambik) pitämän neljännen huippukokouksen antaman julistuksen ja erityisesti sen taloudellista kehitystä koskevan ulottuvuuden,

–   ottaa huomioon AKT:n ministerineuvoston 21. ja 22. kesäkuuta 2005 Brysselissä pitämän 81:sen kokouksen antaman julistuksen,

–   ottaa huomioon AKT:n ministerineuvoston 28.–31. toukokuuta 2006 Port Moresbyssä (Papua-Uusi-Guinea) pitämän 83:nnen kokouksen päätöksen N:o 2/LXXXIII/06,

–   ottaa huomioon AKT:n valtion- ja hallituksenpäämiesten 8. joulukuuta 2006 Khartumissa (Sudan) pitämän viidennen kokouksen antaman julistuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0084/2007),

A.   katsoo, että EU:n nykyiset kauppasuhteet AKT-maiden kanssa – AKT-maat saavat yksipuolisen etuuskohtelun EU:n markkinoilla – eivät ole WTO:n sääntöjen mukaiset,

B.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimus sisältää osapuolten sopimuksen uusien WTO:n kanssa yhteensopivien kauppajärjestelyjen tekemisestä, kaupan esteiden asteittaisesta poistamisesta niiden väliltä ja yhteistyön tehostamisesta kaikilla olennaisilla kaupan ja kehitysyhteistyön aloilla,

C.   ottaa huomioon, että neuvottelut eivät etene samaa vauhtia kuudella alueella, mikä aiheuttaa huolta siitä, ettei niitä saada loppuun kaikilla alueilla vuoden 2007 loppuun mennessä,

D.   ottaa huomioon yleisen huolen siitä, että neuvottelut eivät ole edenneet niin pitkälle kuin niiden olisi pitänyt neuvottelujen tässä vaiheessa edetä,

E.   ottaa huomioon, että kummankin osapuolen epäonnistuminen ehdotusten antamisessa ja niihin vastaamisessa riittävän nopeasti on ollut suuri syy viivästymiseen,

F.   ottaa huomioon, että toinen muodollinen WTO-poikkeuslupa olisi poliittisesti kallis ja vaikea saavuttaa,

G.   ottaa huomioon, että monissa AKT-maissa tieto talouskumppanuussopimuksista ja niihin osallistuminen kansallisella tasolla on ollut huolestuttavan alhaista,

H.   ottaa huomioon, että edistymisen puute WTO:n Dohan kehitysohjelmaa koskevissa neuvotteluissa vaikeuttaa talouskumppanuussopimuksia koskevia neuvotteluja,

I.   ottaa huomioon, että kumpikin osapuoli on samaa mieltä "kehitysulottuvuuden" keskeisyydestä talouskumppanuussopimuksissa, mutta neuvottelijat eivät ole tähän mennessä päässeet sopimukseen tämän käsitteen yhteisestä määritelmästä,

J.   pitää oleellisen tärkeänä, että talouskumppanuussopimukset edistävät kestävää sosiaalista ja taloudellista kehitystä sekä köyhyyden vähentämistä AKT-maissa,

K.   katsoo, että yhä globalisoituneemmassa maailmassa etuudet vähenevät vääjäämättömästi,

L.   katsoo, että "Kaikki paitsi aseet" -aloite ei ole onnistunut huomattavasti kasvattamaan vähiten kehittyneiden maiden EU:hun suuntautuvaa vientiä; katsoo, että tämä viittaa siihen, että tullitariffien ja kiintiöiden vapauttaminen ei yksin tee köyhistä maista kilpailukykyisempiä,

M.   katsoo, että EU- ja AKT-maiden välisen lisääntyneen vastavuoroisuuden olisi parannettava AKT-maiden kilpailukykyä, mutta todennäköisesti se vahingoittaa kilpailukyvyttömiä aloja, vanhanaikaista ja yksipuolista maataloutta ja haavoittuvia talouksia,

N.   ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimukset eivät aina vastaa nykyisiä taloudellista yhdentymistä koskevia järjestelyjä, mikä on vastoin näiden maiden alueellisen yhdentymisen vahvistamisen ensisijaista tavoitetta,

O.   ottaa huomioon, että maatalous on useimpien AKT-maiden kehityksen moottori ja jotta talouskumppanuussopimukset voisivat toimia kehityksen välineinä, niiden on käsiteltävä AKT-maiden maatalouden kohtaamia haasteita,

P.   katsoo, että aitojen alueellisten markkinoiden perustaminen on talouskumppanuussopimusten menestyksekkään täytäntöönpanon olennainen perusta; katsoo, että aito alueellinen yhdentyminen on tärkeä perusta AKT-maiden sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle, kuten Cotonoun sopimuksessa todetaan,

Q.   katsoo, että alueen sisäisen kaupan kasvua, johon talouskumppanuussopimuksilla pyritään, haittaa heikko alueiden sisäinen infrastruktuuri ja monet muita kuin tullitariffeja koskevat kaupan esteet,

R.   ottaa huomioon, että alueellisten valmistelutyöryhmien epäonnistuminen niille annetussa tehtävässä on haitannut neuvotteluja ja nostanut esiin kysymyksiä talouskumppanuussopimuksiin liittyvien valvontamekanismien tulevasta tehokkuudesta,

S.   ottaa huomioon, että tietojen puuttuminen AKT-maiden talouksien analysoinnissa on tehnyt talouskumppanuussopimusten täyden vaikutustenarvioinnin erittäin vaikeaksi toteuttaa,

T.   katsoo, että parannettujen kauppasääntöjen myötä on annettava enemmän tukea kauppaan liittyvälle avulle,

U.   katsoo, että kaupan kehittämiseksi annettavalla avulla pyritään tukemaan kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista,

V.   katsoo, että on löydettävä ratkaisu kysymykseen, joka koskee talouskumppanuussopimusten osana vaadittavan vapauttamisen valmisteluihin ja toteuttamiseen liittyviä mukauttamiskustannuksia,

W.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikille maille suunnitelluista järjestelyistä on tehtävä virallinen ja kattava tarkastelu sen varmistamiseksi, että valmisteluihin tai neuvotteluihin ei tarvita lisäaikaa; toteaa, että tarkastelun yhteydessä on arvioitava kriittisesti käynnissä olevia talouskumppanuussopimuksia koskevia neuvotteluja,

1.   katsoo, että talouskumppanuussopimukset on muotoiltava kehityksen välineiksi ja että niillä on edistettävä talouskasvua, alueellista yhdentymistä ja köyhyyden vähentämistä;

2.   toistaa näkemyksensä, että talouskumppanuussopimukset ovat oikein toteutettuina mahdollisuus elvyttää AKT:n ja EU:n kauppasuhteita, edistää AKT-maiden taloudellista monimuotoisuutta ja alueellista yhdentymistä sekä vähentää köyhyyttä AKT-maissa;

3.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden; korostaa, että "Euroopan unionin kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus" ja erityisesti sen 36 kohta antavat suuntaviivoja talouskumppanuussopimuksista neuvotteleville; kehottaa tähän liittyen komissiota noudattamaan epäsymmetrian ja joustavuuden periaatteita;

4.   tunnustaa, että AKT-maiden ja EU:n on tärkeää täysimääräisesti omaksua tarvittava vastuunsa niin, että AKT-maille voidaan taata oikeus kehitykseen ja hyvinvointiin; kehottaa AKT-maiden hallituksia panemaan toimeen hyvää hallintotapaa koskevat säännöt hyödyntäen muun muassa kaupan kehittämistä koskevan avun yhteydessä annettavaa teknistä tukea;

5.   muistuttaa, että talouskumppanussopimuksia koskevien neuvottelujen päättyessä yhdenkään AKT-maan ei pitäisi olla heikommassa asemassa kuin nykyisessä järjestelyssä;

6.   ilmaisee huolensa hitaasta neuvottelutahdista ja siitä johtuvasta konkreettisen edistyksen puuttumisesta monissa keskeisissä kysymyksissä, joista ei ole vielä keskusteltu tai sovittu;

7.   kehottaa neuvottelijoita olemaan työskentelemättä liiallisen paineen alaisina tai kiireessä näin monimutkaisissa ja äärimmäisen tärkeissä neuvotteluissa; kehottaa komissiota osoittamaan enemmän joustavuutta AKT-maiden huolenaiheita kohtaan;

8.   kehottaa komissiota pidättymään perusteettomasta painostuksesta ja – mikäli neuvotteluja ei ole saatu päätökseen 1. tammikuuta 2008 mennessä – toteuttamaan Maailman kauppajärjestön tasolla toimia, joilla varmistetaan, että AKT-maiden nykyinen vienti EU:hun ei katkea lopullista ratkaisua odotettaessa;

9.   vaatii neuvottelujen edistymistä ja sisältöä koskevaa suurempaa avoimuutta; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan, että parlamenttien jäseniä ja muita sidosryhmiä AKT-maissa ja EU:ssa kuullaan talouskumppanuusneuvotteluista, jotta talouskumppanuussopimukset voidaan toteuttaa asianmukaisesti;

10.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen saattamiseksi päätökseen ja varmistamaan, että vapauttamissopimuksilla edistetään kehitystä köyhissä maissa;

11.   katsoo, että talouskumppanuussopimusten olisi täydennettävä Dohan kehitysohjelmaa koskevaa sopimusta eikä oltava sen vaihtoehto ja että talouskumppanuussopimusten päättäminen kehitystä tukevalla tavalla voisi olla ensimmäinen askel kehitykseen keskittyvään monenkeskiseen sopimukseen;

12.   tunnustaa, että etuuskohtelu markkinoillepääsyn osalta ei ole ollut väline, jolla yksin mahdollistettaisiin AKT-maiden kehitys, ja korostaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä toteuttaa oheistoimia AKT-maiden kilpailukyvyn vahvistamiseksi;

13.   vaatii AKT-maille täysin tulli- ja kiintiövapaata markkinoillepääsyä sekä talouskumppanuussopimuksiin yksinkertaistettuja, vapautettuja ja joustavampia alkuperäsääntöjä kuin "Kaikki paitsi aseet" -aloitteessa ottaen huomioon EU:n ja AKT-maiden väliset sekä AKT-maiden keskinäiset erot teollisen kehittyneisyyden tasossa;

14.   katsoo, että vapauttamisen on oltava tahdiltaan, ajoitukseltaan ja laajuudeltaan asteittaista ja joustavaa AKT-maiden alueellisen yhdentymisen ja kilpailukyvyn parantamiseksi ja sen takaamiseksi, että etusijalle asetetaan kehitystavoitteet, kuten kielteisten sosiaalisten ja erityisesti naisiin kohdistuvien vaikutusten välttäminen;

15.   vaatii, että talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaessa otetaan täysin huomioon EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen Euroopan unionin maiden merentakaisten alueiden ja etenkin erityisen syrjäisten alueiden erityistilanne;

16.   kehottaa AKT-maita ratkaisemaan ongelman, joka koskee päällekkäisten alueellisten ryhmien jäsenyyttä;

17.   kehottaa neuvottelijoita kehittämään strategian AKT-maiden monipuolisuuden lisäämiseksi, modernisoimiseksi sekä kilpailukyvyn parantamiseksi – erityisesti maatalouden alalla – ja etenemään näin pelkkää markkinoillepääsyä pidemmälle;

18.   tunnustaa, että toimivat suojelumekanismit, joiden avulla AKT-alueet voivat vastata EU:sta tulevan tuonnin äkilliseen kasvuun, ovat olennaisen tärkeitä erityisesti maataloustuotteiden osalta;

19.   kehottaa EU:ta edistämään reilua kauppaa ja toteuttamaan muita keinoja pienten ja syrjäytyneiden tuottajien sekä köyhien työntekijöiden aseman parantamiseksi;

20.   muistuttaa neuvottelijoita siitä, että kehitettäessä maatalouden kilpailukykyä koskevia strategioita AKT-maissa olisi kiinnitettävä huomiota elintarvikkeiden turvallisuuteen;

21.   pitää olennaisena sen takaamista, että AKT-mailla säilyy oikeus suojata joitakin arkoja tuotteita;

22.   tunnustaa, että kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnilla ei ole onnistuttu vaikuttamaan merkittävästi neuvotteluihin, ja kehottaa komissiota selvittämään ja arvioimaan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin ja neuvottelukantojen välisen yhteyden, jotta sidosryhmät saavat mahdollisuuden tulla kuulluiksi;

23.   vaatii luomaan asianmukaisen ja avoimen valvontamekanismin – jolla on selkeä asema ja vaikutus – sekä alueelliselle että kansalliselle tasolle talouskumppanuussopimusten vaikutusten seuraamiseksi siten, että AKT:n osakkuus kasvaa ja sidosryhmiä kuullaan laajasti;

24.   kehottaa neuvostoa ja komissiota selvittämään laajuuden, jolla talouskumppanuussopimuksen kehitysulottuvuuden rahoitus on käytettävissä kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohella;

25.   on tyytyväinen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 16. lokakuuta 2006 antamiin päätelmiin, joissa todetaan että huomattava osa yhteisön ja jäsenvaltioiden sitoumuksesta lisätä kauppaan liittyvää apuaan kahteen miljardiin euroon vuoteen 2010 mennessä kohdistuu AKT-maihin, mutta pahoittelee samalla, että nämä varat eivät ole kokonaan Euroopan kehitysrahaston varoja täydentäviä varoja, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään kyseisten sitoumusten tarkat ehdot sen takaamiseksi, että tällainen apu ei riipu talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen tuloksesta; kehottaa lisäämään kaupan käytettävissä olevan tuen määrää merkittävästi AKT-maiden esittämän kysynnän kasvaessa;

26.   hyväksyy neuvoston komissiolle ja jäsenvaltioille esittämän kehotuksen tukea ensisijaisena asiana talouskumppanuussopimuksiin liittyvien uudistussitoumusten täyttämistä ja kehottaa ennen talouskumppanuussopimuksia koskevia neuvotteluja tekemään konkreettisia sitoumuksia, jotka ovat yksityiskohtaisia, määritettyjä ja liittyvät nimenomaisesti talouskumppanuussopimuksiin ja joissa käsitellään sekä kauppaan liittyvää apua sekä talouskumppanuussopimuksiin liittyviä mukauttamiskustannuksia;

27.   kehottaa koordinoimaan talouskumppanuussopimusten tukea ja yhdistämään sen monenkeskiseen kaupan kehittämiseksi annettavan tuen tiiviiseen, integroituun kehykseen;

28.   vaatii, että noudatettaessa tuen tehokkuutta koskevia Pariisin periaatteita tuen on oltava esimerkiksi kysyntään perustuvaa, ja kehottaa AKT:tä siksi esittämään, tarvittaessa asianmukaisen EU:n tuen kanssa, yksityiskohtaisia ehdotuksia kustannusarvioineen siitä, miten ja mitä varten tarvitaan lisää talouskumppanuussopimuksiin liittyvää rahoitusta, erityisesti seuraaville aloille: sääntelykehykset, suojelutoimet, kaupan helpottaminen, tuki kansainvälisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien noudattaminen sekä talouskumppanuussopimusten seurantamekanismin perustaminen;

29.   pyytää komissiota antamaan pyydettäessä lisää teknistä apua AKT-maille kauppaneuvotteluja varten;

30.   kehottaa komissiota antamaan pyydettäessä apua AKT-maille, jotka päättävät toteuttaa verouudistusohjelmia;

31.   panee merkille monien AKT-maiden tulojen perinnän heikon tason ja vaatii tukea verouudistuksille ja toimia veronkierron estämiseksi osana strategiaa menetettyjen tullitariffitulojen vaikutuksen minimoimiseksi; on samoin huolissaan tulleista saatujen tulojen vähenemisen vaikutuksista AKT-maiden budjetteihin, mikä voi johtaa julkisten menojen vähenemiseen sellaisilla keskeisillä aloilla kuin koulutus ja terveydenhuolto; kehottaa Euroopan unionia ja auttamaan tarvittavien korvaavien mekanismien luomisessa tällaisten vaikutusten välttämiseksi;

32.   muistuttaa, että AKT-maat ovat usein erittäin riippuvaisia alkutuotteista, ja kehottaa EU:ta kehittämään tehokkaampia tukivälineitä tuotannon mukauttamiseksi ja monipuolistamiseksi sekä prosessiteollisuuden ja pk-yritysten kehittämistä AKT-maissa;

33.   ymmärtää AKT:n vastahakoisuuden neuvotella kahdenvälisesti niin kutsutuista Singaporen kysymyksistä, jotka on poistettu monenkeskisistä neuvotteluista, ja tunnustaa, että AKT:n alueellisten ryhmien on arvioitava kysymyksiä koskevien sopimusten edut kehityksen kannalta; muistuttaa, että 77 köyhää maata vastusti Singaporen kysymysten sisällyttämistä Dohan kehitysohjelmaa koskeviin neuvotteluihin;

34.   katsoo, että investointeja, kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat sopimukset voivat oikein muotoiltuina yhdessä uskottavan sääntely-ympäristön kanssa auttaa saavuttamaan hyvän hallintotavan ja avoimuuden tavoitteet luoden ympäristön, joka mahdollistaisi entistä paremmin yksityisen ja julkisen sektorin väliset kumppanuudet etenkin keskeisen infrastruktuurin kehittämiseen liittyen;

35.   ilmaisee pettymyksensä siitä, että tähän mennessä ei ole hyödynnetty riittävästi tarkasteluun liittyvää mahdollisuutta ottaa mukaan parlamenttien jäsenet ja muut sidosryhmät; uskoo, että keskeisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien ottaminen mukaan antaisi tälle prosessille keskeisen käytännöllisen ja pragmaattisen ulottuvuuden;

36.   panee merkille ulkomaisten yritysten ja sijoittajien sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän vastuun sijoituskohteina oleviin yhteisöihin ja yhteiskuntiin nähden; uskoo, että henkilöiden välisiä kontakteja liiketoiminnassa ja sijoittamisessa tulisi kannustaa ja helpottaa, jotta voitaisiin maksimoida enenevän vapauttamisen sosiaalinen ja taloudellinen hyöty;

37.   kehottaa komissiota ja AKT-maita käyttämään talouskumppanuussopimusten tarkastelua mahdollisuutena keskustella avoimesti neuvottelujen päättämisen esteistä ja esittämään yksityiskohtaisia ehdotuksia niiden ylittämiseksi;

38.   muistuttaa AKT:n monissa foorumeissa esittämistä talouskumppanuussopimusten vaihtoehtoja koskevista pyynnöistä, mutta panee merkille, ettei AKT ole esittänyt virallisia pyyntöjä Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 6 kohdan nojalla;

39.   pyytää komissiota tarjoamaan Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 6 kohdan mukaisesti tilanteissa, joissa muut kuin vähiten kehittyneet AKT-maat eivät voi tehdä talouskumppanuussopimusta, tarkastelemaan mahdollisia tapoja tarjota näille maille vaihtoehtoinen kaupan kehys, joka vastaa nykytilannetta ja on WTO:n sääntöjen mukainen;

40.   pyytää komissiota tekemään ehdotuksia kehitykseen suuntautuvista vaihtoehdoista, jotka tarjoavat enemmän kuin pelkän markkinoillepääsyn, kuten "Kaikki paitsi aseet" -aloite sekä kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskeva erityinen aloite (GSP+);

41.   pyytää komissiota edistämään sosiaalisia normeja ja ihmisarvoista työtä talouskumppanuussopimuksiin liittyvien kansallisten neuvottelujen yhteydessä;

42.   kehottaa komissiota selvittämään seuraamukset kaupan kehittämiseksi annettavaan apuun ja talouskumppanuussopimuksiin liittyvään tukeen niiden maiden osalta, jotka päättävät olla allekirjoittamatta talouskumppanuussopimuksia;

43.   kehottaa komissiota ja neuvostoa yksinkertaistamaan ja vähentämään Euroopan kehitysrahaston vaatimusten byrokraattista taakkaa ja parantamaan AKT:ssa Euroopan kehitysrahaston menettelyjä koskevaa koulutusta nykyisten resurssien käytön maksimoimiseksi;

44.   muistuttaa, että kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa palvelujen alalla on pidätyttävä painostamasta AKT-maita tarjoamaan minkäänlaista julkisten peruspalvelujen vapauttamista, kunnioitettava maiden oikeutta säännellä vapaasti julkisia palveluja ja pyydettävä molempia osapuolia tunnustamaan, että vakaat sääntelykehykset ovat aina olennainen osa vapauttamisprosessia;

45.   kehottaa EU:ta välttämään talouskumppanuussopimuksissa immateriaalioikeuksia koskevia määräyksiä, jotka aiheuttavat lisäesteitä keskeisten lääkkeiden saannille, ja käyttämään talouskumppanuussopimuksia AKT-maiden auttamiseksi Dohan julistuksen mukaisen joustavuuden toteuttamisessa; muistuttaa, että TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä vuonna 2001 annetun Dohan julistuksen nojalla Euroopan unioni on sitoutunut asettamaan kansanterveyden kaupallisten etujen edelle;

46.   korostaa, että talouskumppanuussopimusten alueellinen ulottuvuus on keskeisellä sijalla, jotta voitaisiin tehostaa paitsi pohjoisen ja etelän välistä kauppaa myös etelän sisäistä kauppaa; katsoo, että unioni ei ole kiinnittänyt tähän asiaan riittävästi huomiota ja että asianmukaisen alueiden sisäisen integroitumisen saavuttamiseksi kysymys voi olla vielä tärkeämpi kuin alueiden välistä integroitumista koskevan aloitteen käynnistäminen;

47.   vaatii talouskumppanuussopimuksille riidanratkaisujärjestelmää, joka on riittävän yksinkertainen ja kustannustehokas ja joka puuttuu asioihin nopeasti, jos osapuolet eivät noudata sitoumuksiaan;

48.   vaatii esittämään asianmukaisia ehdotuksia niiden AKT:n huolien käsittelemiseksi, jotka koskevat GATS-sopimuksen toimitusmuotoa neljä;

49.   pyytää komissiota takaamaan, että ihmisarvoista työtä koskevasta kansainvälisestä ohjelmasta sekä perustyönormien toteuttamisesta tulee pysyviä kauppaneuvottelujen ja strategisten kumppanuuksien osatekijöitä; kehottaa komissiota takaamaan Cotonoun sopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanon – se sisältää kaupan ja työn normeja koskevan erityismääräyksen ja vahvistaa osapuolten sitoutumisen perustyönormien noudattamiseen;

50.   tunnustaa, että korkeat kasvinsuojelunormit ja EU:n muuta terveys- ja ympäristönormit voivat haitata AKT:n vientiä, erityisesti maataloustuotteiden vientiä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan AKT-maita sellaisten asianmukaisten ohjelmien laatimisessa, joiden avulla nämä normit voidaan saavuttaa nopeasti;

51.   kehottaa komissiota tekemään aloitteen ja mobilisoimaan kansainvälistä tukea GATT-sopimuksen XXIV artiklan tarkistamiseksi ja selkiyttämiseksi vapaakauppasopimusten osalta sellaisten osapuolten välillä, jotka ovat eri kehitystasolla;

52.   kehottaa komissiota tekemään neuvottelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeen järjestelmällisen analyysin talouskumppanuussopimusten sosiaalisista vaikutuksista kaikkein riskialttiimpiin ryhmiin, kuten AKT-maiden nuoriin ja naisiin;

53.   tunnustaa parlamentaarisen valvonnan merkityksen hyvän hallintotavan, vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden saavuttamisessa;

54.   kehottaa perustamaan jokaisen talouskumppanuussopimuksen yhteydessä kauppaa ja kehitystä käsittelevän sekavaliokunnan – joka työskentelee yhdessä EU:n ja AKT:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kanssa – valvomaan ja tarkastelemaan julkisesti talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanon vaikutusta kauppaan ja kehitykseen, laatimaan mekanismeja, joilla taataan seurattavuus, ja käsittelemään talouskumppanuussopimuksiin liittyviä huolenaiheita sekä alueellisesta että koko AKT:n näkökulmasta;

55.   vaatii komissiota kuulemaan säännöllisin väliajoin AKT-maiden kansallisia parlamentteja, jotta ne voivat paremmin valvoa prosessia, ja suosittelee lisäksi, että yhteisen parlamentaarisen yleiskokouksen asiasta vastaava valiokunta ja Euroopan parlamentin ja AKT-maiden parlamenttien jäsenet huolehtisivat seurannasta säännöllisesti täysistunnoissa;

56.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-valtioiden hallituksille, AKT:n ja EU:n neuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 290. (2) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (3) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 397. (4) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 397. (5) EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 126. (6) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (7) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (8) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261. (9) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 244. (10) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 145. (11) EUVL L 169, 30.6.2005, s. 1. (12) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2007 neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista ja niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan unionin yleiseen talousarvioon – 2005 (2006/2217(INI))

P6_TA(2007)0205 A6-0130/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen (10314/1/2006),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen (perustuslakisopimus), joka allekirjoitettiin Roomassa 29. lokakuuta 2004,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6. toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 40 kohdan,

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tekemänsä päätöksen toimielinten sopimuksesta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta(2),

–   ottaa huomioon Brysselissä 16.–17. kesäkuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajavaltion päätelmät ja erityisesti julistuksen Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen ratifioinnista sekä 15.–16. kesäkuuta ja 14.–15. joulukuuta 2006 pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten puheenjohtajavaltion päätelmät,

–   ottaa huomioon Brysselissä 15.–16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät rahoitusnäkymistä vuosille 2007–2013,

–   ottaa huomioon 12. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan perustuslaista tehdystä sopimuksesta(3),

–   ottaa huomioon 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta 2004(4),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa(5),

–   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman harkintakauden jatkotoimista ja Euroopan tulevaisuuden analyysistä(6) sekä 4.–5. joulukuuta 2006 Brysselissä pidetyn Euroopan tulevaisuutta käsitelleen parlamenttien välisen yhteisen tapaamisen ("Tuumasta toimeen") tulokset,

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman uusista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä(7),

–   ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2006(8) ja 13. joulukuuta 2006(9) antamansa päätöslauselmat EU:n ja Venäjän huippukokouksista,

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselmat EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä(10) sekä transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä(11),

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman rauhasta ja ihmisarvosta Lähi-idässä(12) sekä 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Lähi-idän tilanteesta(13),

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(14),

–   ottaa huomioon Brysselissä 15.–16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät asiassa "EU ja Afrikka: kohti strategista kumppanuutta",

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ydinsulkusopimuksen vuoden 2005 tarkistuskonferenssista ja ydinaseista Pohjois-Koreassa ja Iranissa(15), jossa todetaan, että EU noudattaa Korean niemimaan suhteen periaatetta "No Say, No Pay" eli se ei anna varoja, ellei se saa sananvaltaa,

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa(16),

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2005 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta(17) sekä 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(18),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin valmiudesta integroida uusia jäsenvaltioita: institutionaaliset näkökohdat(19),

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007(20),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0130/2007),

A.   odottaa, että neuvoston noudattama menettely, jossa se toimittaa jälkikäteen vain kuvailevan luettelon edellisenä vuonna toteutetuista yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) toimista sen sijaan, että se kuulisi Euroopan parlamenttia etukäteen, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määrätään, korjataan tästä lähtien turvautumalla talousarvion kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(21) 42 ja 43 kohdan rakentavaan soveltamiseen,

B.   katsoo, että neuvoston olisi korvattava tämä käytäntönsä pysyvästi parlamentin todellisella kuulemisella varmistaakseen, että parlamentin näkemykset todella vaikuttavat seuraavaa vuotta varten tehtäviin valintoihin,

C.   ottaa huomioon, että EU:n viidennen laajentumisen jälkeen 18 jäsenvaltiota on ratifioinut perustuslakisopimuksen mutta tavoitteena on pidettävä sopimuksen ratifiointia kaikissa jäsenvaltioissa sekä sen voimaantuloa, jotta EU olisi valmis kantamaan maailmanlaajuisen vastuunsa ja vastaamaan maailman akuutteihin uhkiin ja haasteisiin,

D.   ottaa huomioon, että uuden perustuslakisopimuksen ulkosuhteita koskevia määräyksiä ei ole kyseenalaistettu ratifiointiprosessin aikana, minkä johdosta YUTP voi merkittävällä tavalla lisätä luottamusta unioniin suuren yleisön keskuudessa,

E.   katsoo, että unionin ulkoisissa toimissa yleensä ja YUTP:n toimissa erityisesti on otettava huomioon unionin edut ja etenkin se, missä määrin kukin kolmansista maista ja EU:n ulkopuolisista alueista noudattaa eurooppalaista mallia ja arvoja, sekä se, että unioni yhtenä maailman tärkeimmistä geopoliittisista toimijoista toimii rauhaan sitoutuneiden valtioiden ja kansalaisten poliittisena ja sosiaalisena sekä talous- ja ympäristöunionina, joka toimii demokratian, oikeusvaltion ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteita noudattaen, minkä vuoksi se tarvitsee vahvoja ja luotettavia poliittisia ja taloudellisia kumppaneita,

F.   ottaa huomioon, että yhteisen ulkopolitiikan tehokkuutta ja uskottavuutta on viime aikoina vähentänyt se, että tietyt jäsenvaltiot ovat käyttäneet kahdenvälisiä kysymyksiä koskevaa veto-oikeutta huolimatta muiden jäsenvaltioiden ponnisteluista kompromissiin pääsemiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toimittava tasapuolisesti ja niiden olisi pyrittävä rajoittamaan veto-oikeuden käyttö vain erittäin arkoihin kansallisiin kysymyksiin,

G.   katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kehittäminen ja vakiinnuttaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ovat edelleen YUTP:n tärkeimpiä tavoitteita, ja katsoo, että YUTP:ssa on pääasiallisesti keskityttävä talouden yhdentymiseen, diplomatiaan, siviilipuolen kriisien ehkäisyyn ja konfliktien hallintaan,

H.   katsoo, että YUTP:n ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) uskottavuus edellyttää niiden rahoituksen lisäämistä siten, että rahoitus vastaa niiden tavoitteita,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin sotilaallisten operaatioiden rahoittaminen on todellisuudessa edelleen sekä kansallisten parlamenttien että Euroopan parlamentin demokraattisen valvonnan ulottumattomissa,

Perustuslakisopimuksen ratifiointi YUTP:n päätavoitteena ja perusvalintana vuonna 2007

1.   katsoo, että ilman perustuslakisopimusta, jonka 18 maata on jo ratifioinut, Euroopan unioni ei voi luoda ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka edes osittain pystyy vastaamaan tärkeimpiin haasteisiin kuten globalisaatio, romahtaneet tai heikentyneet valtiot, rajatylittävä muuttoliike, kansainvälinen terrorismi, energiariippuvuus ja ilmastonmuutos; katsoo, että YUTP:n tehokkuus edellyttää tarvittavien voimavarojen kehittämistä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuden, riippumattomuuden ja koskemattomuuden turvaamiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että kaikissa jäsenvaltioissa tuetaan laajasti unionin merkittävämpää roolia maailmassa, koska jäsenvaltiot eivät yksinään enää pysty huolehtimaan tästä roolista kansalaisten puolesta; korostaa, että perustuslakisopimuksen loppuun saattaminen on yksi nykyisen ja tulevien EU:n puheenjohtajuuskausien tärkeimmistä tehtävistä;

2.   pitää ulkoministerin tehtävän perustamista tarpeellisena ja pitää välttämättömänä, että tämä on samanaikaisesti komission jäsen ja ulkoministerien neuvoston puheenjohtaja, jotta YUTP saa jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta ja jotta Eurooppa voi puhua yhdellä äänellä;

3.   katsoo, että jäsenvaltioiden on uuden EU:n ulkoministerin viran perustamisen yhteydessä aidosti sitouduttava määrittämään ja toimeenpanemaan todellinen ja tehokas yhteinen ulkopolitiikka, joka heijastaa Euroopan unionin yleisiä huolenaiheita;

4.   toteaa, että keskinäinen avunantolauseke, rakenteellinen yhteistyö, Euroopan ulkosuhdehallinto ja yksi ainoa oikeushenkilöys ovat esimerkkejä perustuslakisopimuksen tarjoamista kiireellisesti tarvittavista edistysaskeleista;

5.   huomauttaa, että poliittinen ja sosiaalinen yhteisymmärrys ulko- ja turvallisuuspolitiikan integraation lisäämisestä tarjoaa vankan pohjan perustuslakiprosessin edistämiselle;

6.   kehottaa jälleen kerran valtion- ja hallitusten päämiehiä saattamaan perustuslakisopimuksen tekemisen päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, jotta voidaan mahdollistaa uudet laajentumiset sekä varmistaa, että unioni voi toteuttaa tehokkaammin, avoimemmin ja demokraattisemmin sekä ulkoisia toimia että yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa;

YUTP:n tehokkuuden, yhdenmukaisuuden ja näkyvyyden parantaminen

7.   pitää tervetulleena Euroopan puolustusviraston perustamista, taisteluosaston käsitteen kehittämistä, eurooppalaisen naapuruuspolitiikan vahvistamista ja solidaarisuuslausekkeen soveltamista terrorismin uhan ja terrori-iskujen torjumiseen sekä siviilikriisinhallinnan yleistavoitteiden, siviilivalmiusryhmien ja rauhanrakennuskumppanuuden perustamista vakautusvälineen puitteissa; kehottaa komissiota perustamaan siviilirauhanturvajoukot, kuten on vaadittu useissa parlamentin päätöslauselmissa;

8.   pitää asianmukaisempana, että neuvosto ja komissio hyödyntävät menettelyihin ja organisaatioon liittyviä mahdollisuuksiaan ja pyrkivät siinä myös vahvistamaan ensimmäisen ja kolmannen pilarin välisiä sidoksia seuraavasti:

9.   kehottaa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoon kuuluvia EU:n jäsenvaltioita tiedottamaan muille jäsenvaltioille ja huomioimaan niiden ehdotukset sekä edistämään Euroopan yleisimpiä näkemyksiä heijastavia koordinoituja toimia turvallisuusneuvostossa;

10.   kehottaa lisäksi YK:n turvallisuusneuvostoon kuuluvia EU:n jäsenvaltioita parantamaan koordinointia tässä yhteydessä EU:n toimien tehostamiseksi maailmanpolitiikassa sekä päättämään lyhyellä aikavälillä Euroopan unionin yhteisestä edustajasta;

11.   katsoo, että jollei YUTP:n asioista äänestettäessä oteta käyttöön määräenemmistöä, Euroopan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus, tehokkuus ja näkyvyys heikkenevät vakavasti;

12.   katsoo, että kolmansien maiden ja alueiden kanssa ja erityisesti merkittävien kumppaneiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua voidaan edelleen vahvistaa sekä toimia aktiivisemmin suhteessa kansainvälisiin järjestöihin; katsoo, että komission edustustoverkostoa voitaisiin käyttää joustavammin ja dynaamisemmin;

13.   huomauttaa, että kolmansien maiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua on vahvistettava erityisesti ihmisoikeuksien osalta; katsoo, että yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden edustustojen henkilökunta on tietoinen neuvoston hyväksymistä ihmisoikeuksia koskevista suuntaviivoista, tukeutuu niihin ja toimii niiden mukaisesti;

14.   muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentaarinen diplomatia voi toimia hyödyllisenä ja täydentävänä välineenä unionin suhteissa kolmansiin maihin ja alueisiin; kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan yhteistyöhön perustuvat tiiviimmät suhteet kolmeen tärkeimpään parlamentaariseen yhteiskokoukseen (AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarinen edustajakokous), joilla on merkittävä rooli ja joissa kokoontuu parlamentaarikkoja kaikkialta maailmasta, jolloin ne parantavat demokraattista legitiimiyttä ja tarjoavat arvokkaan poliittisen foorumin yleiselle vuoropuhelulle; kehottaa asianomaisia parlamentin elimiä koordinoimaan ja vahvistamaan hallinnollista tukeaan mainituille parlamentaarisille yhteiskokouksille vastaavasti;

15.   katsoo, että vallitsevan epäjohdonmukaisuuden korjaaminen sekä voimavarojen ja odotusten välisen kuilun ylittäminen edellyttävät, että unioni käyttää kaikkia ulkoisen toiminnan alalla käytettävissä olevia välineitä, kuten politiikkoja, jotka kattavat kaupan, avun, ulkopolitiikan ja ETPP:n, sekä ympäristö-, tutkimus-, liikenne-, maatalous-, kalastus- ja sisäpolitiikan ulkoista ulottuvuutta;

Alakohtaisia näkökohtia koskevat suositukset vuodelle 2007

16.   vaatii, että vaurauden ja turvallisuuden takaamiseksi etusijalle on asetettava vain muutamia aloja – kuten demokratian vakauttaminen, ihmisten turvallisuus ja toimet terroristijärjestöjä vastaan, maahanmuuton hallinta, kulttuurien välinen vuoropuhelu, energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutos, asevalvonta ja aseistariisunta, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen sekä EU:n osallistuminen köyhyyden vähentämiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen sekä sosiaalinen kehitys – jotka kytkeytyvät tiiviimmin Euroopan kansalaisten toiveisiin ja huolenaiheisiin sekä heidän odotuksiinsa unionin roolista kansainvälisissä kysymyksissä;

17.   korostaa tarvetta panna kansainvälinen ydinaseiden leviämisen estämisen järjestelmä täytäntöön kaikilta osin, toimia aktiivisesti nykyisen asevalvonta- ja aseistariisuntajärjestelmän säilyttämiseksi, erityisesti kemiallisten aseiden kieltosopimuksen johdonmukaisen täytäntöönpanon ja kattavan valvonnan sekä maamiinojen kieltämistä koskevan sopimuksen (Ottawan sopimuksen) yleisen soveltamisen sekä täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (CTBT) voimaansaattamisen hyväksi, ja aloittaa neuvottelut uusista aseistariisuntasopimuksista, jotka koskevat muun muassa pienaseita ja tavanomaisten sekä ydinaseiden vähentämisen jatkamista Euroopassa;

18.   ilmaisee syvän huolestumisensa, mitä tulee Venäjän presidentin Vladimir Putinin ilmoitukseen Venäjän haluttomuudesta jatkaa mukanaoloaan tavanomaisia joukkoja Euroopassa koskevassa vuoden 1990 sopimuksessa; katsoo, ettei tämä ole sopiva vastaus ohjustorjuntajärjestelmää koskeviin suunnitelmiin; kehottaa avaamaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puitteissa uudelleen turvallisuus-, asevalvonta- ja aseistariisuntakysymyksiä koskevan poliittisen vuoropuhelun;

19.   kehottaa komissiota keskittymään näillä painopistealoilla nykyisten perussopimusten ensimmäisen pilarin alaisiin poliittisiin, kaupallisiin, taloudellisiin ja rahoituksellisiin välineisiin ja politiikkoihin, jotta komissio voi nykyistä paremmin edistää unionin tavoitteiden toteutumista maailmapolitiikassa; katsoo, että EU:n ulkoiset toimet voisivat myös saada etua siitä, että johtotehtävissä, YUTP mukaan luettuna, toimisi enemmän naisia;

20.   toistaa, että unionin turvallisuusstrategia olisi saatettava ajan tasalle siten, että siviili- ja sotilastoimiin perustuva kaksijakoinen lähestymistapa säilytetään ja samalla säilytetään konfliktien eston ja tehokkaan monenvälisyyden ratkaisevan tärkeät käsitteet ja että energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutos ja köyhyyden leviämisen ehkäiseminen koko maailman tasolla sisällytetään EU:n turvallisuutta uhkaaviin merkittäviin haasteisiin; katsoo, että huomioon on erityisesti otettava turvallisuuden ja kehityksen yhteys sekä sosioekonomisten näkökohtien erityinen merkitys;

21.   toteaa, että terrorismi muodostaa yhden EU:n turvallisuuden pääuhista, mutta sen torjunnassa ei saa loukata demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisia arvoja vaan niitä on suojeltava ja on toimittava läheisessä yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä Yhdistyneissä Kansakunnissa vahvistetun strategian mukaisesti;

22.   toistaa, että vaikka terrorismin torjunta on merkittävä osa EU:n ulkoista toimintaa, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamisen on kuuluttava EU:n ensisijaisiin tehtäviin; katsoo, että on tehtävä vielä paljon kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi terrorismin torjumisessa kansainvälisen oikeuden ja YK:n perusoikeuskirjan nojalla;

23.   korostaa energian toimitusvarmuuden ulkopoliittisen ulottuvuuden merkitystä, mukaan luettuina unionin riippuvuus yhä epävakaampien maiden ja alueiden energian ja muiden strategisten hyödykkeiden toimituksista sekä vaihtoehtoisten energiamuotojen saatavuus ja kehittäminen; torjuu kaikki pyrkimykset käyttää energiantoimitusten rajoittamista poliittisena välineenä ja korostaa EU:n jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden tarvetta energiapolitiikan yhteydessä; katsoo, että riippuvuutta olisi pyrittävä kaikin keinoin vähentämään; korostaa tarvetta kohdistaa unionin ulkoiset toimet yhteiseen strategiaan ja siihen, että tuetaan energialähteiden monipuolistamiseen tähtääviä hankkeita;

24.   korostaa, että Euroopan unionille on elintärkeää vahvistaa maailmanlaajuista hallintoa, kansainvälisiä instituutioita ja kansainvälisen oikeuden arvoa; korostaa Yhdistyneiden Kansakuntien perustavaa roolia maailmanlaajuisen hallinnon kehittämisessä; toistaa, että kehittyvät voimatekijät Kiina ja Intia sekä myös Venäjä on otettava mukaan vastaamaan maailmanlaajuisen hallinnon tilasta ja maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisuista ja että transatlanttisten kumppaneiden yhteistyö on tässä yhteydessä korvaamatonta;

25.   korostaa tarvetta edelleen kehittää alueyhteistyön ulottuvuutta EU:n ulkopolitiikassa erityisesti naapurialueilla vahvistamalla suhteita Mustanmeren alueeseen ja edistämällä naapureiden keskinäistä sekä EU:n ja sen naapureiden välistä yhteistyötä alueellisten ratkaisujen tarjoamiseksi vakauden, kehityksen ja vaurauden lisäämiseksi;

26.   muistuttaa, että EU:n täytyy kehottaa kumppaneitaan edistämään demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kehittämistä ja lujittamista, sillä nämä kriteerit muodostavat perustan vauraalle ja turvalliselle maailmalle;

27.   ilmaisee tässä yhteydessä huolensa Kiinan tammikuussa 2007 tekemästä ensimmäisestä satelliitintorjunta-asekokeesta; katsoo, että tämä on merkki aseiden käytön lisääntymisestä avaruudessa; pyytää neuvostoa tekemään aloitteen YK:n tasolla monenvälisten neuvottelujen aloittamiseksi, jotta kyseiset aseet kielletään kansainvälisellä tasolla;

28.   pitää tervetulleena Yhdysvaltain uutta aloitetta, joka koskee sen ohjustorjuntajärjestelmään liittyviä keskusteluja ja siihen liittyvää jatkuvaa tiedottamista; ilmaisee huolensa lausunnoista, joita presidentti Putin on antanut Yhdysvaltain aikeista sijoittaa ohjustorjuntajärjestelmänsä osia Puolaan ja Tšekin tasavaltaan; kehottaa kaikkia osapuolia vuoropuheluun; kehottaa Yhdysvaltoja pyrkimään voimakkaammin parantamaan tapaa, jolla keskustellaan mahdollisten uusien ydinasevaltojen uhkaa vastaan rakennettavaa ohjuspuolustusjärjestelmää koskevista suunnitelmista ja selitetään suunnitelmat siten, että sekä Nato että EU säilyvät yhtenäisinä; kehottaa keskustelemaan perusteellisesti näistä ehdotuksista, mukaan luettuna tarpeellisuus, uhkakuva ja mahdollisuus perustaa erilaisia turvallisuusalueita sekä EU:n että Naton puitteissa; korostaa, että on tärkeää käydä keskusteluja ohjuspuolustusjärjestelmästä Nato–Venäjä-neuvoston puitteissa;

29.   katsoo, että ulkoisten toimien näkökulmasta enemmän huomiota olisi kiinnitettävä köyhyyden leviämisen pysäyttämiseen maailmassa sekä leimautumisen, syrjinnän ja tärkeimpien tautien torjumiseen; toistaa pitävänsä tärkeänä, että Euroopan unioni pitäytyy vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamista koskevissa sitoumuksissaan;

30.   pitää myönteisenä, että sekä komissio että neuvosto pyrkivät pitämään laittoman maahanmuuton ja oleskelun torjumista EU:n ulkoisten toimien merkittävänä osana suhteissaan alkuperä- ja kauttakulkumaihin; katsoo, että kehitysyhteistyössä olisi puututtava myös laajamittaisen maahanmuuton perimmäisiin syihin ja lisättävä EU:n sitoutumista konfliktien ratkaisemiseen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi etenkin suhteissa Afrikan maihin; korostaa, että laittoman maahanmuuton torjumisen pitäisi olla oikeudellinen ja poliisiasia ja että EU:n politiikan avulla olisi puututtava myös laittoman maahanmuuton perimmäisiin syihin; huomauttaa, että laittoman maahanmuuton torjuminen on oikeudellinen ja poliisiasia, eikä siihen voida puuttua sotilaallisin tai ETPP:n keinoin;

31.   viittaa jälleen edellä mainittuun 14. helmikuuta 2006 antamaansa päätöslauselmaan ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa ja kehottaa komissiota ja neuvostoa huomioimaan päätöslauselmassa annetut suositukset, jotta voidaan hallinnoida nykyistä paremmin EU:n ja lukuisien kumppanivaltioiden välisiä kaikenlaisia sopimuksia, joissa demokratialausekkeiden osuus on johdonmukaisesti merkittävä; toistaa olevansa sitoutunut toimiin, joilla torjutaan sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja muihin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden henkilöiden rankaisemattomuutta muun muassa vahvistamalla kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa;

32.   kehottaa neuvostoa ja komissiota vastaamaan velvollisuuksistaan ja viipymättä panemaan täytäntöön ne suositukset, jotka sisältyvät Euroopan parlamentin 14. helmikuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen(22);

33.   korostaa ihmisoikeuksia, joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä sekä terrorismin torjuntaa koskevien lausekkeiden tehokkaan valvonnan tarvetta kaikenlaisten kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten yhteydessä ja vaatii yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi pidättymään tapauskohtaisista muutoksista; kehottaa komissiota esittämään vakauttamista, liittymisen valmistelua, eurooppalaista naapuruutta ja kumppanuutta sekä kehitysyhteistyön rahoitusta koskevien uusien välineiden puitteissa ehdotuksia, jotka koskevat teknisen avun ja rahoitusavun antamista kolmansille maille, jotta ne voivat täyttää edellä mainittuihin lausekkeisiin perustuvat sitoumuksensa; korostaa, että näitä uusia välineitä on tarpeen soveltaa tavalla, joka on johdonmukainen Euroopan uuden demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen kanssa ja täydentää sitä;

Maantieteellisiä alueita koskevat painopisteet vuonna 2007

34.   suosittelee toimenpiteitä, joilla EU:n laajentuminen säilytetään vuonna 2007 yhtenä EU:n poliittisena päätavoitteena, joskin sellaisena, jossa otetaan huomioon EU:n kyky ottaa vastaan uusia jäsenvaltioita (laajentumisen vaikutus sen toimielimiin, sen taloudellisiin resursseihin ja sen kykyyn toteuttaa poliittisia tavoitteitaan); suosittelee eurooppalaisen naapuruuspolitiikan vahvistamista muun muassa aloitteilla EU:n ja Mustanmeren alueen maiden välisten taloussuhteiden, poliittisten suhteiden sekä turvallisuuteen ja energiaan liittyvien suhteiden vahvistamiseksi; suosittelee osallistumista jatkossakin Länsi-Balkanin vakauttamiseen, mukaan luettuna mahdollisuus liittyä EU:hun, Thessalonikin toimintasuunnitelman mukaisesti; suosittelee vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen aloittamista uudelleen Serbian kanssa; suosittelee Euro–Välimeri-yhteistyön vahvistamista; suosittelee sellaisen tasapuolisen ja laaja-alaisen kumppanuuden kehittämistä Venäjän kanssa, joka kattaa kansainväliset haasteet, kaupan ja energian mutta ennen kaikkea ihmisoikeudet ja demokratisointikysymykset; suosittelee suhteiden syventämistä Keski-Aasian kanssa alueella toimivien asiaankuuluvien kansainvälisten elinten kanssa tehtävän täysipainoisen yhteistyön avulla;

35.   katsoo, että kansallisen solidaarisuuden, vakauden ja rauhan sekä demokratian ja taloudellisen kehityksen edistämisen on oltava EU:n Afganistanin-politiikan painopisteenä tulevinakin vuosina; edellyttää, että näille tehtäville myönnetään luotettava rahoitus, joka voidaan suunnitella keskipitkää aikaväliä varten; katsoo, että EU:n on tuettava erityisesti vahvojen kansallisten ja valtion elinten kehittämistä, maan talouden ja kulttuurin kehittämistä, yksityisten taistelujoukkojen aseistariisuntaa sekä huumeiden viljelyn ja myynnin vastaisia toimia;

36.   pitää tervetulleena Saksan puheenjohtajuuden aikana esiteltyä Keski-Aasiaa koskevaa aloitetta, jonka avulla EU:n ulkopolitiikkaa voitaneen tehostaa kyseisellä alueella; katsoo, että aloitteen avulla voidaan kehittää ainutlaatuista ja laaja-alaista yhteistyötä EU:n ja Keski-Aasian maiden välillä; katsoo, että EU:lle on erittäin tärkeää voida todeta, että alueella tapahtuu vakaata talouden kehitystä ja että hallintotapaa ja ihmisoikeustilannetta parannetaan;

37.   toistaa, että todellisen monenvälisyyden valossa on tarve jatkaa YK:n uudistamista kaikilta osiltaan siten, että erityishuomiota kiinnitetään YK:n turvallisuusneuvoston uudistamiseen; pitää tässä yhteydessä myönteisinä YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan ehdottamia lupaavia uudistuksia;

38.   katsoo, että on pyrittävä kaikin keinoin vakauttamaan Libanonin tilannetta ja että komission olisi valvottava tarkkaan ja perusteellisesti EU:n rahoitusavun käyttöä; kehottaa neuvostoa lisäämään ponnisteluja Lähi-idän kvartetin puitteissa (EU, Yhdysvallat, Venäjän federaatio ja YK) Israelin ja palestiinalaisten välisten neuvottelujen edistämiseksi, jotta saadaan aikaan kokonaisvaltainen rauhanomainen ratkaisu Lähi-idän konfliktiin kahden turvallisen ja elinkelpoisen valtion pohjalta; suosittaa, että EU sitoutuu voimakkaammin kvartetin kantaan (sitoutuminen väkivallattomuuteen, Israelin tunnustaminen sekä aiempien sopimusten ja velvoitteiden, kuten etenemissuunnitelman, hyväksyminen); katsoo, että Palestiinan uuden kansallisen yhtenäisyyden hallituksen ja Israelin kanssa tehtyjen aiempien sopimusten tunnustamisen olisi kannustettava EU:ta tehostamaan toimintaansa Palestiinassa; huolimatta edellisestä kohdasta uskoo, että Israelin ja Palestiinan hallitusten olisi jo periaatteen vuoksi kunnioitettava vuoden 1967 rajoja kahden keskinäisesti tunnustetun itsenäisen valtion välisenä rajana; katsoo, että arabimaiden suora osallistuminen voisi tässä suhteessa myös olla hedelmällistä; tukee kvartetin kehotusta jatkaa Palestiinan kansalle annettavaa kansainvälistä apua;

39.   suosittelee myös, että ryhdytään toimiin transatlanttisen kumppanuuden vahvistamiseksi yhtäältä Yhdysvaltain kanssa ja toisaalta Latinalaisen Amerikan kanssa edistämällä sen yhdentymisprosessia tasa-arvoiselta pohjalta muun muassa terrorismin torjumiseksi kunnioittaen ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta siten, että voimassa oleva uusi transatlanttinen toimintaohjelma korvataan uudella transatlanttisella kumppanuussopimuksella; ehdottaa tässä yhteydessä Euroopan turvallisuusstrategian arviointimekanismin kaltaisen säännöllisen arviointimekanismin perustamista transatlanttista kumppanuussopimusta varten; toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen asiantuntijat pyrkisivät mekanismin avulla jatkuvasti parantamaan transatlanttista kumppanuutta sen koko potentiaalin hyödyntämiseksi;

40.   suosittelee neuvottelujen jatkamista kumppanuussopimuksesta Kiinan kanssa, edellyttäen että demokratian ja ihmisoikeuksien alalla edistytään merkittävästi; suosittelee, että strategista kumppanuutta Intian kanssa syvennetään; suosittelee poliittisen ja taloudellisen yhteistyön tehostamista Japanin ja ASEANin kanssa ja sitä, että EU pyrkii omaksumaan aktiivisen roolin eikä pelkästään rahoittajan asemaa Korean niemimaan ratkaisemattomissa kysymyksissä;

41.   suosittelee voimakkaasti EU:n Afrikan-strategian päättäväistä toteuttamista käytännössä muutenkin kuin perinteisen kehitysapupolitiikan kautta ottaen huomioon tuleva Portugalin puheenjohtajakausi, jonka aikana Portugali isännöi seuraavaa EU:n ja Afrikan huippukokousta; suosittelee Latinalaisen Amerikan yhdentymisprosessin edistämistä tekemällä EU:n ja Mercosurin assosiointisopimus sekä käynnistämällä assosiointisopimuksia koskevat neuvottelut Keski-Amerikan maiden ja Andien yhteisön kanssa;

42.   korostaa, että on tarpeen antaa uutta pontta Barcelonan prosessille, jotta voidaan edistää asianomaisten maiden vakaata taloudellista, sosiaalista ja demokraattista kehitystä;

43.   katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston Kosovon aseman ratkaisuehdotusta koskevan tulevan päätöksen valossa EU:n on oltava täysin valmistautunut hoitamaan uudet tehtävänsä ja kantamaan uuden vastuunsa kyseisellä alueella ja näin ollen julistamaan yksimielisen yhteisen kannan uuteen turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan, joka korvaa päätöslauselman 1244(1999); kehottaa neuvostoa ryhtymään voimakkaampiin ja tehokkaampiin toimiin Etelä-Kaukasian ja Transnistrian umpikujaan ajautuneiden konfliktien yhteydessä;

44.   viittaa laajoihin päätöslauselmiinsa ja mietintöihinsä EU:n etujen kannalta tärkeistä maantieteellisistä alueista; korostaa, että mainitut asiakirjat edistävät tärkeällä tavalla keskustelua siitä, miten mainittuja maantieteellisiä alueita koskevaa EU:n politiikkaa olisi kehitettävä;

YUTP:n parlamentaarinen valvonta

45.   panee merkille neuvoston 30. kesäkuuta 2006 antaman vuonna 2005 toteutettuja YUTP-toimia koskevan kuvailevan vuosikertomuksen; toistaa, että sen lisäksi, että neuvoston annettava asiaa koskevia tietoja Euroopan parlamentille, sen on ennen kaikkea mahdollistettava parlamentin täydellinen osallistuminen YUTP:n vuoden 2007 tärkeimpien näkökohtien ja perusvalintojen käsittelyyn; pitää valitettavana sitä, että neuvosto jätti jälleen kerran vaille huomiota parlamentin oikeuden tulla kuulluksi etukäteen tulevista näkökohdista ja valinnoista vuodelle 2006, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa ja 6. toukokuuta 1999 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään;

46.   panee merkille, että vaikka neuvosto on rikkonut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklaa, parlamentti ei menettelysääntöihin liittyvistä syistä voi nostaa kannetta yhteisöjen tuomioistuimessa, koska 21 artikla ei sisälly EU:sta tehdyn sopimuksen 46 artiklassa olevaan tyhjentävään luetteloon tapauksista, joissa EY:n perustamissopimuksen määräyksiä oikeudenkäynnistä yhteisöjen tuomioistuimessa sovelletaan myös YUTP:n alalla;

47.   toistaa kuitenkin olevansa pettynyt siihen, että neuvosto vain antaa parlamentille tietoja ja toimittaa kuvailevan luettelon edellisen vuoden aikana toteutetuista YUTP-toimista, kuten neuvosto itsekin toteaa vuosikertomusten alkusanoissa, sen sijaan että neuvosto todella kuulisi parlamenttia kunkin vuoden alussa kyseisen vuoden tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista ja myös niiden taloudellisista vaikutuksista, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklassa määrätään, sekä raportoisi sen jälkeen parlamentille siitä, onko parlamentin kanta otettu huomioon ja jos on niin millä tavalla; korostaa, että tämä käytäntö merkitsee tosiasiallisesti 21 artiklan olennaisen sisällön noudattamatta jättämistä;

48.   kehottaa neuvostoa korjaamaan mainitun asiaintilan siten, että se tulkitsee talousarvion kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn ja 1. tammikuuta 2007 voimaan tulleen uuden toimielinten välisen sopimuksen 42 ja 43 kohtaa laajemmin ja joustavammin, jotta parlamentin oikeus tulla vuosittain etukäteen kuulluksi YUTP:n tulevista tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista voidaan varmistaa; korostaa, että voimassa olevissa perussopimuksissa mikään ei viittaa siihen, että käsitteen "kuuleminen" merkitys edellä mainitussa 21 artiklassa poikkeaisi millään tavoin sen tavanomaisesta merkityksestä EU:n lainsäädännössä;

49.   panee merkille erityisesti vuonna 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 42 ja 43 kohdan, jotka koskevat YUTP:n rahoitusta ja joissa määrätään neuvoston ja parlamentin välisestä rakenteellisesta vuoropuhelusta, mikä rakentavasti ja joustavasti tulkittuna voisi edistää asiasta vastaavan valiokunnan aitoa kuulemista; katsoo, että puheenjohtajavaltio Suomen ja parlamentin kahden asianomaisen valiokunnan puheenjohtajien välinen selvittävä kirjeenvaihto täytti tässä yhteydessä osittain vaatimuksen parlamentin kuulemisesta;

50.   varoittaa tulkitsemasta vuonna 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 43 kohtaa rajoittavalla tavalla, joka johtaisi tilanteeseen, jossa kierrettäisiin parlamentille EU:sta tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan kuuluvaa oikeutta tulla aidosti kuulluksi kunkin vuoden alussa kyseisen vuoden tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista;

51.   korostaa valmiuttaan keskustella kunkin vuoden alussa neuvoston ja korkean edustajan / neuvoston pääsihteerin kanssa alkavaa vuotta koskevista YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista, koska mainittu keskustelu antaa ihanteellisen mahdollisuuden kuulla parlamenttia; katsoo lisäksi, että ehdokkaiden, jotka pyrkivät korkean edustajan / neuvoston pääsihteerin virkaan, olisi erityisen hyödyllistä esittää ohjelmansa Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa;

52.   kannustaa sekä neuvostoa että jäsenvaltioita vahvistamaan ETPP:n parlamentaarista valvontaa entisestään siten, että varmistetaan Euroopan parlamentin merkittävä osallistuminen uuden toimielinten välisen sopimuksen mukaisen rakenteellisen vuoropuhelun avulla sekä huolehditaan läheisestä yhteistyöstä Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten välillä;

53.   korostaa, että on tärkeää ottaa parlamentti mukaan olennaisella tavalla keskusteluihin ja menettelyihin kansainvälisten sopimusten sekä EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten tekemisen yhteydessä;

54.   ehdottaa seuraavia toimia, joilla vahvistetaan erityisesti parlamentin suorittamaa tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen valvontaa:

YUTP:n ja ETPP:n rahoitus

55.   katsoo, että YUTP:aan osoitettu 1 740 miljoonan euron budjettirahoitus vuosiksi 2007–2013 on riittämätön, jotta sillä voitaisiin saavuttaa EU:n tavoitteet maailmanlaajuisena vaikuttajana, mutta myöntää toisaalta, että YUTP:n toimiin vuodeksi 2007 myönnetty 159,2 miljoonan euron määräraha edustaa merkittävää edistymistä aikaisempiin vuosiin verrattuna;

56.   pitää myönteisenä, että parlamentti ja neuvosto saivat neuvotteluissa lopulta sovittua YUTP:aa koskevan luvun vahvistamisesta ja siitä, että yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on saatavilla vähintään 1 740 miljoonaa euroa vuosina 2007–2013; muistuttaa, että tämä itse asiassa yli kolminkertaistaa vanhojen rahoitusnäkymien rahoitustason ja että juuri tästä syystä on samalla lujitettava parlamentaariseen valvontaan liittyviä toimenpiteitä ja neuvoston on omalta osaltaan parannettava yhteistyötä;

57.   pitää myönteisenä vuonna 2006 tehtyä toimielinten välistä sopimusta, koska se lisää erityisesti parlamentin osallistumista YUTP:n päätöksentekoprosessiin ja mahdollistaa unionin ulkoisten toimien sekä YUTP-toimien rahoituksen demokraattisen valvonnan tehostamisen ja siinä konsolidoidaan ja tehostetaan aiempia määräyksiä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista säännöllisistä poliittisista neuvotteluista parlamentin kanssa;

58.   katsoo, että EU:n talousarvioon kohdistuvien taloudellisten vaikutusten todellista arviointia on tähän asti haitannut se, että neuvosto ei ole antanut ennakoivia tietoja, vaikka viime vuosina tästä asiasta on järjestetty yhteisiä kokouksia; katsoo, että uuden toimielinten välisen sopimuksen allekirjoittamisen myötä nyt on tullut aika toteuttaa sekä kirjaimeltaan että hengeltään nämä määräykset, jotka nyt ovat saaneet selkeän sanamuodon;

59.   pahoittelee neuvoston aiempaa asennetta, kun se on antanut merkittäviä taloudellisia tietoja vasta, kun lopulliset päätökset on jo tehty, mikä on täysin koko toiminnan tarkoituksen vastaista; pitää kuitenkin myönteisenä, että asiassa on tapahtunut jonkin verran parannusta varsinkin uuden Kosovo-operaation yhteydessä, ja odottaa näin tehtävän jatkossa säännöllisesti;

60.   korostaa tässä yhteydessä vuonna 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 42 ja 43 kohtaa; painottaa nimenomaisesti, että neuvoston on kuultava parlamenttia tulevaisuuteen suuntautuvasta asiakirjasta, jossa käsitellään YUTP:n tärkeimpiä näkökohtia ja perusvalintoja sekä niiden taloudellisia vaikutuksia, vuosittain 15. kesäkuuta mennessä noudattaen täysimääräisesti uutta toimielinten välistä sopimusta; korostaa, että edellisenä vuonna käynnistettyjen toimenpiteiden arviointi on otettava mukaan, ja katsoo, että yhdessä nämä voisivat tarjota perustan aidosti paremmalle demokraattiselle valvonnalle;

61.   pitää YUTP:lle ajanjaksoksi 2007–2013 jo myönnetyn rahoituksen riittämättömyyden vuoksi valitettavana, että talousarvion YUTP:aa koskevaan lukuun sisältyvässä EU:n erityisedustajia koskevassa momentissa ei vältetä erityisedustajien liiallista nimittämistä, vaikka erityisedustaja olisi jo käsitteellisesti nimitettävä vain erityisissä tapauksissa eikä erityisedustajien nimittäminen saisi heikentää komission paikallisten edustustojen roolia;

62.   muistuttaa, että EU:n erityisedustajat kuuluvat YUTP:n talousarvion piiriin ja että vuonna 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 42 kohdan asiaa koskevia määräyksiä sovelletaan myös heidän toimeksiantojensa jatkamisesta aiheutuviin taloudellisiin vaikutuksiin; on sitä mieltä, että EU:n erityisedustajien nimittämiselle ja arvioinnille on tarpeen vahvistaa kriteerit, joihin sisältyy muun muassa heidän tehtäviensä määrittely ja niiden tarkoitus, toimeksiannon kesto, koordinointi ja täydentävyys ensimmäiseen pilariin kuuluvien komission edustustojen kanssa sekä heidän potentiaalisen "lisäarvonsa" arviointi; kehottaa neuvostoa ja komissiota asiassa yhteistyöhön muun muassa antamalla mahdollisuus tutustua ajoissa arviointiraportteihin, joissa olisi oltava merkittävää, perinpohjaista ja objektiivista tietoa ja jotka olisi laadittava YUTP:n korkean edustajan vastuulla;

63.   on erityisesti huolissaan siitä, että yhdisteltyjä YUTP-toimia, joihin liittyvät menot johtuvat sekä siviilialan toimista että toimista, joilla on sotilaallisia tai puolustukseen liittyviä vaikutuksia, on minkään parlamentin ollut tähän asti melkein mahdotonta arvioida; huomauttaa, että tämä johtuu sirpaloituneesta tilanteesta, jossa toisaalta kansalliset parlamentit voivat tarkastella rahoituksen sotilas-/puolustuspuolta ja toisaalta Euroopan parlamentti voi tarkastella pelkästään siviilinäkökohtia; korostaa, että näitä yhdisteltyjä siviili- ja sotilasalan toimia olisi voitava valvoa koko laajuudessaan, ja kehottaakin neuvostoa ja komissiota varauksettomaan yhteistyöhön löytääkseen keinot, joilla saadaan yleiskuva näistä operaatioista ja niiden moninkertaisesta rahoitusrakenteesta;

64.   pitää valitettavana sitä, että vuonna 2006 tehty toimielinten välinen sopimus ei sisällä nimenomaisesti ETPP:n puitteissa toteutettavien sotilaallisten operaatioiden yhteisten kustannusten rahoittamista yhteisön talousarviosta, mikä mahdollistaisi irtautumisen nykyisestä käytännöstä, jossa joudutaan turvautumaan jäsenvaltioiden lisäbudjetteihin ja käynnistysrahastoihin;

65.   pitää sen vuoksi valitettavana sitä, että vuonna 2006 tehty toimielinten välinen sopimus ei muuta ETPP-operaatioita koskevia nykyisiä sääntöjä, joista voidaan mainita periaate "aiheutuneet kustannukset maksaa niiden aiheuttaja" sekä kaikki muut tapauskohtaiset järjestelyt, kuten Athene-järjestelmä; muistuttaa, että tällaiset järjestelyt vakiinnuttavat tilanteen, jossa rahoitustaakka kohdistuu niihin jäsenvaltioihin, jotka antavat suurimman panoksen toteutettavissa operaatioissa, mikä vaarantaa tulevan osallistumisen ETPP-operaatioihin ja luo tilanteen, joka voidaan helposti välttää rahoittamalla yhteiset operaatiot EU:n talousarviosta;

66.   pahoittelee, että ainakin yhdessä tapauksessa neuvosto on rahoittanut tiettyjä kuluja hallitustenvälisen Athene-järjestelmän kautta, vaikka komissio yksiselitteisesti katsoi, että kyseiset menot olisi pitänyt rahoittaa EU:n talousarviosta; katsoo, että neuvoston ja komission velvollisuutena on tiedottaa parlamentille ja neuvotella sen kanssa asioista, joihin liittyy epävarmuutta, eikä voi hyväksyä neuvoston yksipuolisia päätöksiä;

67.   pyytää neuvostoa saattamaan parlamentin ajan tasalle joulukuussa 2006 hyväksytyistä Athene-järjestelmää koskevista uusista määräyksistä; on yllättynyt, ettei neuvosto katsonut tarpeelliseksi tiedottaa parlamentille asiasta kahdessa yhteisessä kokouksessa, jotka pidettiin vuoden 2006 syksyllä, kun asiasta kerran oli keskusteltu aikaisemmin vuoden kuluessa;

68.   toistaa ehdotuksensa talousarviota koskevasta uudesta metodiikasta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan menojen avoimuuden lisäämiseksi ja Euroopan unionin turvallisuusstrategian tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavan sotilaallisten ja siviilivoimavarojen kehittämisen tukemiseksi:

69.   panee merkille, että komissio käsittelee kaikkia yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa luvussa käyttämättä jääviä määrärahoja ja etenkin takaisin perittyjä varoja myöhemmin varainhoitoasetuksessa tarkoitettuina "käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina", joten ne palautetaan kyseisiin kohtiin seuraavana vuonna; ei ole vakuuttunut siitä, että tämä on varainhoitoasetuksen säännösten mukaista, ja pyytää tilintarkastustuomioistuinta tutkimaan asiaa;

o
o   o

70.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, NATO:n pääsihteerille sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

(1) EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1. (2) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 182. (3) EUVL C 247 E, 6.10.2005, s. 88. (4) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 59. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0495. (6) EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 267. (7) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 396. (8) EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 482. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0566. (10) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 226. (11) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 235. (12) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 610. (13) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 240. (14) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 233. (15) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 253. (16) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 112. (17) EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 341. (18) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (19) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0569. (20) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0568. (21) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (22) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0032. (23) EYVL C 283, 20.11.2002, s. 1. (24) EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. toukokuuta 2007 ihmisarvoisesta työstä kaikille (2006/2240(INI))

P6_TA(2007)0206 A6-0068/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon ihmisarvoisesta työstä kaikille – yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon (KOM(2006)0249) (komission tiedonanto ihmisarvoisesta työstä),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan – liite komission tiedonantoon ihmisarvoisesta työstä (SEK(2006)0643),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. tammikuuta 2007 antaman lausunnon komission tiedonantoon ihmisarvoisesta työstä(1),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon ILO:n yleissopimukset ja työelämän perusnormit,

–   ottaa huomioon 16. syyskuuta 2005 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätösasiakirjan 47 kohdan, joka koskee ihmisarvoista työtä ja oikeudenmukaista globalisaatiota,

–   ottaa huomioon YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (Ecosoc) 5. heinäkuuta 2006 hyväksymän ministerijulistuksen, jossa todetaan, että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on kiireesti luotava ympäristö, joka edistää täyden ja tuottavan työllisyyden sekä ihmisarvoisen työn saavuttamista, mikä on avaintekijä kestävälle kehitykselle,

–   ottaa huomioon Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission 24. helmikuuta 2004 antaman raportin "Oikeudenmukainen globalisaatio: mahdollisuuksia kaikille" ("A fair globalisation: creating opportunities for all"),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset" (KOM(2004)0383),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Toinen vuosikertomus maahanmuutosta ja kotouttamisesta" (SEK(2006)0892),

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle perustyönormien edistämisestä ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehittämisestä maailmanlaajuistumisen yhteydessä(2),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus(3),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Investointi ihmisiin: tiedonanto inhimillistä ja sosiaalista kehitystä koskevasta temaattisesta ohjelmasta ja vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä" (KOM(2006)0018) (komission tiedonanto investoinnista ihmisiin),

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutumisesta: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006(4),

–   ottaa huomioon maaliskuussa 2004 julkaistun ILO:n hallintoelimen, työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa käsittelevän komitean mietinnön, joka koskee maailmanlaajuisen työllisyyttä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanon ajanmukaistamista ja politiikan yhtenäistämiseen liittyviä näkökohtia (An update of the implementation of the Global Employment Agenda and related aspects of policy integration),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2006 julkaistun ILO:n työasiakirjan, joka koskee pakkotyöhön liittyvän ihmiskaupan laillisia näkökohtia Euroopassa (Legal Aspects of trafficking for Forced Labour Purposes in Europe),

–   ottaa huomioon elokuussa 2005 julkaistun ILO:n työasiakirjan nro 58, joka koskee ihmisarvoista työtä, normeja ja indikaattoreita (Decent work, standards and indicators),

–   ottaa huomioon elokuussa 2006 julkaistun ILO:n tutkimuksen, joka koskee ihmisarvoisessa työssä esiintyviä puutteita eri puolilla maailmaa ja suuntauksien arviointia indeksien avulla (Decent work deficits around the globe: measuring trends with index),

–   ottaa huomioon lokakuussa 2004 julkaistun ILO:n muistion, joka laadittiin ILO:n maailmanlaajuisia tavoitteita ja kansallisia haasteita koskevaa seminaaria varten, ja joka koskee ihmisarvoista työtä kansallisissa puitteissa ("Decent work in national frameworks", Policy Integration department),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohdan, jossa määrätään, että jokaisella työntekijällä on oikeus sellaisiin työoloihin, jotka ovat hänen terveytensä, turvallisuutensa ja ihmisarvonsa mukaisia,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 1 kohdan, jossa määrätään, että kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(5) 50 artiklan (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon ihmisarvoisesta työstä kaikille 1. joulukuuta 2006 Brysselissä hyväksytyt neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(6),

–   ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(7),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0068/2007),

A.   katsoo, että ihmisarvoinen työ on perustyönormien turvaamista laajempi käsite ja perustuu seuraaviin perusperiaatteisiin: tuottava ja vapaasti valittu työ, työoikeudet, sosiaaliturva ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä sukupuoliulottuvuuden sisällyttäminen kaikkiin näihin neljään perusperiaatteeseen,

B.   katsoo, että keinot ihmisarvoisen työn saavuttamiseksi pitäisi mukauttaa kunkin yhteiskunnan ominaispiirteisiin, kehitystasoon ja voimavaroihin; katsoo, että ihmisarvoisen työn edistämispyrkimysten olisi koskettava sekä virallisen että epävirallisen talouden samoin kuin maatalouden työntekijöitä, itsenäisiä ammatinharjoittajia, osa-aikaisia ja tilapäisiä työntekijöitä ja etätyöntekijöitä,

C.   katsoo, että ihmisarvoisen työn edistämisen kaikilla tasoilla pitäisi olla maailmanlaajuinen tavoite, kuten globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa, YK:n päätöslauselmassa vuonna 2005 pidetystä maailman huippukokouksen päätösasiakirjasta sekä YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 5. heinäkuuta 2006 hyväksymässä ministerijulistuksessa vaaditaan; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseen tähtäävien toimien pitäisi osaltaan edistää myös vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteiden saavuttamista ja vuonna 1995 Kööpenhaminassa pidetyn sosiaalisen kehityksen maailman huippukokouksen sitoumusten noudattamista,

D.   katsoo, että uusien halpojen työmarkkinoiden avautuminen ja siihen liittyvä pyrkimys hyödyntää voittoa tuottavaa työn polkumyyntiä on johtanut nykyiseen ihmisarvoisen työn halveksimiseen ja kyseenalaistamiseen,

E.   katsoo, että ILO:lla on toimivalta määritellä kansainväliset työelämän perusnormit ja neuvotella niistä sekä valvoa niiden sisällyttämistä lainsäädäntöön ja niiden noudattamista käytännössä; katsoo, että ILO:n ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien keskinäisen yhteistyön lisääminen ja ILO:n täysipainoinen osallistuminen Maailman kauppajärjestön (WTO) työhön on olennaisen tärkeää; katsoo, että 27 jäsenvaltiota edustavalla Euroopan unionilla on merkittävää painoarvoa ja huomattava rooli tällä alalla sekä työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän alalla,

F.   ottaa huomioon, että ILO:n ihmisarvoisen työn kansallisilla ohjelmilla sekä muilla kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen ja Yhdistyneiden kansakuntien toimilla, joilla pyritään vastaamaan työllisyyden tavoitteeseen, edistetään laajemmassa yhteydessä kansallisia ja alueellisia kehitysstrategioita sekä työttömyyden torjumista ja köyhyyden vähentämistä koskevia strategioita,

G.   ottaa huomioon, että vuosina 2000–2006 useimmat ulkoista yhteistyötä koskevat ohjelmat ja tutkimukset eivät kattaneet työllisyyttä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisarvoista työtä,

H.   ottaa huomioon, että ihmisarvoisesta työstä on tulossa keskeinen osa jatkuvaa työolojen parantamista sekä työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa,

I.   ottaa huomioon, että ihmisarvoisen työn normit eivät usein täyty osa-aikatyössä, alityöllisyydessä, epävirallisessa taloudessa sekä pimeässä ja laittomassa työssä, pakkotyö ja lapsityövoiman käyttö mukaan luettuina,

J.   katsoo, että ihmisarvoisen työn periaatetta ei noudateta myöskään tilanteissa, joissa työntekijöiden on pakko eikä vapaus tehdä osa-aikatyötä ja joissa monien on tultava toimeen vähimmäispalkkaa pienemmillä tuloilla,

K.   ottaa huomioon, että kulttuurinen monimuotoisuus, oikeudenmukainen globalisaatio, täyden ja tuottavan työllisyyden tavoitteet sekä ihmisarvoisen työn tarjoaminen kaikille, mukaan lukien vammaiset, naiset, nuoret ja iäkkäät työntekijät, kulttuuri- ja alkuperäisvähemmistöt, maahanmuuttajat, matalan ammattipätevyyden omaavat henkilöt sekä taantuneilla ja epäsuotuisilla alueilla asuvat henkilöt, ovat tärkeimpiä keinoja köyhyyden, työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa,

L.   katsoo, että kaikkien kansainvälisten toimijoiden on pyrittävä lisäämään ikääntyneiden ihmisten mahdollisuuksia saada tehdä ihmisarvoista työtä parantamalla heidän mahdollisuuksiaan elinikäiseen oppimiseen ja uudenlaisiin työtehtäviin kouluttautumiseen tai varmistamalla, että he saavat riittävät eläkkeet, täysipainoista terveydenhoitoa ja kaikkia muita tarpeellisia sosiaaliturvan muotoja; ottaen huomioon, että sosiaalinen suojelu on olennainen osa ihmisarvoista työtä,

M.   katsoo, että nuorilla on oltava kaikkialla oikeus löytää ihmisarvoista työtä ja että tähän tavoitteeseen olisi pyrittävä koko elämänkaarta koskevan ja sukupolvien välisen lähestymistavan avulla; katsoo, että vaarana on, että pitkäaikainen työttömyys nuorten työelämän alussa vaikuttaa pysyvästi heidän työllistymiseensä, tuloihinsa ja mahdollisuuksiinsa saada laadukasta työtä,

N.   ottaa huomioon, että monilla vierastyöläisillä Euroopassa ei ehkä ole ihmisarvoisia työoloja,

O.   ottaa huomioon, että monissa osissa maailmaa naiset ovat edelleen alttiita joutumaan ihmisarvoa alentaviin työoloihin ja siksi tähän asiaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota,

P.   katsoo, että koulutus- ja harjoittelujärjestelmät, jotka on mukautettu tietoyhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin, ovat ratkaisevassa asemassa valmisteltaessa nuorten osallistumista työmarkkinoille ja parantavat heidän mahdollisuuksiaan löytää ihmisarvoista ja laadukasta työtä,

Q.   ottaa huomioon, että elinikäinen oppiminen antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden hankkia tarvittavat taidot, joiden avulla voi mukautua työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin, edistää tuottavuutta ja osallistua aktiivisena kansalaisena tietoyhteiskuntaan,

R.   ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat laatineet kansalliset toimintaohjelmat Luxemburgissa 20. ja 21. marraskuuta 1997 pidetyn työllisyyttä käsitelleen ylimääräisen Eurooppa-neuvoston huippukokouksen asettamien työllisyyden suuntaviivojen mukaisesti,

S.   ottaa huomioon, että Euroopan työllisyysstrategialla sekä sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden strategialla pyritään näyttämään suuntaa ja varmistamaan niiden työllisyyttä, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevien politiikkojen painopisteiden koordinointi, joihin jäsenvaltioiden olisi sitouduttava EU:n tasolla,

T.   ottaa huomioon, että 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto painotti tarkistetussa kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa ja kestävää kehitystä koskevassa eurooppalaisessa strategiassa, että on tärkeää kehittää työelämässä pysymistä yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla,

U.   ottaa huomioon, että EU on asettanut itselleen Lissabonin strategiassa uuden strategisen päämäärän: siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä korkeatasoista ympäristönsuojelua; toteaa, että kyseisiä tavoitteita ei tähän mennessä ole saavutettu,

V.   katsoo, että kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen (2005–2008) (KOM(2005)0141) mukaisesti Euroopan unionin kilpailukyvyn lujittamiseksi yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla on tärkeää lisätä tuottavuutta edistämällä ihmisarvoista työtä ja parantamalla työelämässä pysymisen laatua, työterveys ja -turvallisuus, joustavuuden ja työpaikkojen säilyvyyden välinen parempi tasapaino, elinikäinen oppiminen, keskinäinen luottamus ja osallistuminen sekä yksityis-, perhe- ja työelämän parempi yhteensovittaminen mukaan luettuina; katsoo, että sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja kaikkien muiden syrjinnän muotojen torjuminen sekä heikoimmassa asemassa olevien ryhmien yhteiskunnallisen integraation edistäminen ovat olennainen osa ihmisarvoisen työn saavuttamiseksi toteutettavia ponnisteluja,

1.   katsoo, että ihmisarvoinen työ on keskeinen osa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa;

2.   uskoo, että Euroopan unioni voi merkittävästi edistää ihmisarvoista työtä sekä sisä- että ulkopolitiikoilla noudattamalla yhteiskunnallisia arvojaan ja periaatteitaan, torjumalla sosiaalista polkumyyntiä, kuten työn polkumyyntiä, ja edistämällä asemaansa kansainvälisellä tasolla;

3.   korostaa, että ihmisarvoinen työ ei liity pelkästään työllisyyteen tai sosiaaliseen suojeluun vaan myös hallintotapaan ja että ihmisarvoista työtä painottavien tehokkaiden politiikkojen täytäntöönpano edellyttää toimielinten vastuullisuutta, poliittista sitoutumista moitteettomaan valtionhallintoon sekä vireää ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa;

4.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission ja vuonna 2005 pidetyn maailman huippukokouksen päätösasiakirjasta annetun YK:n päätöslauselman sekä YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 5. heinäkuuta 2006 hyväksymän ministerijulistuksen huomiot ja suositukset sekä sisällyttämään ihmisarvoisen työn ulottuvuuden kaikkiin Euroopan unionin toimiin ja rohkaisemaan sen jäsenvaltioita tekemään samoin;

5.   painottaa, että monikansallisten yritysten olisi sitouduttava erityisesti globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden periaatteisiin ja noudattamaan kansainvälisiä työnormeja ja ihmisarvoisen työn käytäntöä kaikissa maailmanlaajuisissa toiminnoissaan;

6.   kehottaa komissiota panemaan käytäntöön ehdottamansa strategian ja suuntaviivat toteuttaakseen tehokkaammin EU:n sisä- ja ulkopolitiikkoja ihmisarvoisen työn toimintaohjelman edistämiseksi erityisesti kehitystä, ulkoista apua, laajentumista, naapuruuspolitiikkaa, kauppaa, maahanmuuttoa sekä kahden- ja monenvälisiä ulkosuhteita koskevissa kysymyksissä;

7.   pyytää, etteivät neuvosto ja komissio väistä velvollisuuksiaan panna täytäntöön yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP+), vaan että ne työskentelevät aktiivisesti ILO:n kanssa sen varmistamiseksi, että sopimusehtoja noudatetaan täysipainoisesti, ja että ne käyttävät tarvittaessa valtaansa perua etuuskohtelu sellaisilta mailta, jotka eivät noudata perustavanlaatuisia sosiaalisia tai työ- ja ihmisoikeuksia, mukaan lukien yhdistymisvapautta koskevaa oikeutta ja muita keskeisiä ILO:n yleissopimuksia ja perustyönormeja;

8.   kehottaa komissiota olemaan tiukempi GSP plus -järjestelmän täytäntöönpanossa antamalla edunsaajahallituksille suosituksia ja ottamalla käyttöön yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005(8) mukaiset valvontamenettelyt ja tarvittaessa soveltamaan menettelyjä, joilla tullietuisuudet keskeytetään väliaikaisesti niiden maiden osalta, jotka eivät noudata sitoumuksiaan ja rikkovat vakavasti ja järjestelmällisesti sosiaalisia perusoikeuksia siten, että samalla varmistetaan, että etuuksien peruuttaminen ei edistä protektionismia; kehottaa lisäksi valvomaan ja panemaan täytäntöön menettelyjä, jotka laajennetaan kattamaan muut GSP-edunsaajamaat, kuten menettelyt, jotka koskevat lapsi- ja pakkotyötä, joiden poistaminen on keskeinen haaste ILO:lle, mikä käy ilmi sen lapsityövoiman käytön lopettamista koskevasta kertomuksesta "The end of child labour: Within reach";

9.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ihmisarvoista työtä koskevan komission tiedonannon mukaista sitoutumista ja ottamaan huomioon ihmisarvoisen työn sosiaalisen ulottuvuuden komission aloitteissa kolmansien maiden kanssa tehtävien kauppasopimusten yhteydessä;

10.   korostaa, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelma sisältää joukon yleisiä suuntaviivoja, jotka eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyyn kehityksen malliin vaan liittyvät suoraan oikeudenmukaisempaan ja tasapainoisempaan tuotetun vaurauden jakamiseen, ja että se on väline, joka liittää kehityksen toiminnan ja hallinnon arvoihin ja periaatteisiin, joissa yhdistyy taloudellinen kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus;

11.   kehottaa komissiota kehittämään kestävän kehityksen strategiaan liittyvän johdonmukaisen lähestymistavan, joka koskee sosiaali-, työllisyys- ja ympäristöpolitiikan välisiä yhteyksiä ja perustuu vapauteen ja vastuullisuuteen;

12.   muistuttaa, että ihmisarvoisen työn tavoitteen saavuttaminen edellyttää johdonmukaista ja kokonaisvaltaista talous- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla pyritään edistämään tuottavien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista; korostaa, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelmalla edistetään sellaisten politiikkojen käyttöönottoa, jotka ulottuvat perinteisiä työmarkkinapolitiikkoja pitemmälle ja että jäsenvaltioiden kaikkien talouspolitiikkojen on tuettava niiden toteuttamista;

13.   kehottaa jäsenvaltioita ja yrityksiä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla omaksumaan ennaltaehkäiseviä strategioita ja toteuttamaan toimia, joilla pyritään suojelemaan äitiyttä ja parantamaan työterveyttä ja -turvallisuutta niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat raskaana, ovat synnyttäneet äskettäin tai imettävät;

14.   korostaa tarvetta parantaa työmarkkinoiden avoimuutta siten, että kaikki työ (olipa kyse määräaikaisesta tai vakinaisesta, koko- tai osa-aikaisesta tai tuntipalkkaisesta työstä) teetetään laillisesti ja on kohtuullisesti palkattua ja että kaikessa työssä kunnioitetaan täysimääräisesti työntekijöiden oikeuksia, noudatetaan keskeisiä työelämän normeja ja käytäisiin sosiaalista vuoropuhelua sekä sovelletaan sosiaalista suojelua (mukaan luettuna työterveys ja -turvallisuus) sekä sukupuolten tasa-arvoa;

15.   muistuttaa, että nuorten, mukaan lukien harjoittelijoiden työolojen olisi oltava kaikkien työntekijöiden perusoikeuksien ja ihmisarvoisen työn periaatteiden mukaisia;

16.   pitää myönteisenä ihmisarvoista työtä koskevaa komission tiedonantoa ja kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön ne ILO:n yleissopimukset, jotka ILO on luokitellut ajantasaisiksi ja jotka koskevat erityisesti ihmisarvoista työtä; on vakuuttunut siitä, että ihmisarvoista työtä koskevien ILO:n yleissopimusten toteutumista olisi edistettävä naapuruus- ja ulkopolitiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ILO:ta valvontajärjestelmänsä ja -mekanismiensa vahvistamisessa;

17.   tukee voimakkaasti komission lähestymistapaa, jolla pyritään tukemaan järjestäytymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden edistämistä, työsuojeluhallinnon ja -valvonnan sekä sosiaaliturvahallinnon rakenteiden vahvistamista ja työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien ennakoivien strategioiden kehittämistä laajentumisen yhteydessä ja liittymistä edeltävissä ohjelmissa;

18.   on tyytyväinen komission tiedonantoon investoinnista ihmisiin, joka liittyy "Eurooppalaiseen konsensukseen" (EU:n kehityspolitiikka), ja että ohjelmassa pidetään tärkeänä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman täytäntöönpanoa EU:n kumppanuusmaissa;

19.   painottaa, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 12 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii luetelmakohdassa kehotetaan edistämään ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa yleismaailmallisena tavoitteena, joka on määrä toteuttaa turvautumalla muun muassa maailmanlaajuisiin ja muihin monenvälisiin aloitteisiin kansainvälisesti hyväksyttyjen ILO:n työelämän perusnormien täytäntöönpanemiseksi, arvioihin kaupan vaikutuksesta ihmisarvoiseen työhön sekä pitkäaikaisiin ja tarkoituksenmukaisiin mekanismeihin oikeudenmukaisen rahoituksen varmistamiseksi sekä sosiaaliturvajärjestelmien tehokkaaseen toimintaan ja niiden soveltamisalan laajentamiseen; korostaa, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ihmisarvoinen työ mainitaan painopistealueena; kehottaa komissiota soveltamaan aktiivisesti näitä säännöksiä kehityspolitiikassaan; kehottaa komissiota lisäksi raportoimaan järjestelmällisesti toimistaan ihmisarvoisen työn edistämiseksi kehityspolitiikkaansa ja ulkoisen avun täytäntöönpanoa koskevassa vuotuisessa kertomuksessaan;

20.   kehottaa komissiota kannustamaan työelämän perusnormien ja ihmisarvoista työtä koskevan tavoitteen noudattamista WTO:n jäsenten kauppapolitiikassa tehokkaana säännöstönä, jota täydentävät seuraamusmekanismit, joita sovelletaan kumppaneihin, jotka laiminlyövät kyseisten normien noudattamisen, ja samalla GSP plus-menettelyn täysipainoista noudattamista; rohkaisee Euroopan unionia harkitsemaan sellaisten mekanismien luomista, joiden avulla seurattaisiin kaupan ja ihmisarvoisen työn samansuuntaista kehittymistä sekä Euroopassa että kansainvälisellä tasolla;

21.   kehottaa komissiota mahdollisuuksien mukaan tukemaan kansainvälisten rahoituslaitosten, ILO:n, YK:n ja WTO:n välillä käynnistynyttä vuoropuhelua niiden talouskasvuun, investointiin, kauppaan ja ihmisarvoiseen työhön liittyvien politiikkojen täydentävyydestä ja johdonmukaisuudesta ja myös osallistumaan siihen;

22.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia kauppaetuuksia myöntäessään sen, kuinka edunsaajavaltiot noudattavat kansainvälisiä työnormeja, joilla taataan ihmisarvoisen työn kunnioittaminen, jotta ne maat, jotka eivät noudata kyseisiä perusnormeja, eivät hyötyisi Euroopan unionin kauppaetuuksista;

23.   korostaa tarvetta lisätä WTO:n, UNCTAD:n, ILO:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden välistä yhteistyötä niiden politiikkojen täydentävyyden osalta; katsoo, että toteutettavien toimenpiteiden johdonmukaisuus on välttämätöntä ihmisarvoisen työn edistämisessä ja sen varmistamisessa käytännössä; esittää, että ILO:lle myönnettäisiin tarkkailijan asema WTO:ssa; pyytää muiden WTO:n jäsenten parlamentteja tukemaan tätä pyyntöä;

24.   kehottaa komissiota esittämään kauppa- ja ympäristökomitean kaltaisen kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevän komitean perustamista WTO:n yhteyteen;

25.   muistuttaa, että ILO:n perussääntö antaa sille oikeuden kehottaa taloudellisiin sanktioihin sellaista valtiota vastaan, joka ei noudata sosiaalisia oikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ja kehottaa WTO:ta sitoutumaan noudattamaan ILO:n päätöksiä kansainvälisten järjestöjen toiminnan johdonmukaisuuden nimissä;

26.   ehdottaa, että ILO:lle annettaisiin valtuudet antaa asiantuntijaraportteja ("amicus briefs") WTO:n paneeleille ja valituselimelle asianmukaisissa tapauksissa, joissa kansainvälisten työsopimusten rikkominen on riita-asian syy ja joissa ILO:n päätökset on otettava huomioon;

27.   ehdottaa, että ILO:ssa pitäisi avata vetoamismahdollisuus niissä tapauksissa, joissa WTO:n jäsenvaltio katsoo, että WTO:n riitojenratkaisuelimen päätös asettaa kyseenalaiseksi ILO:n työehtosopimusten noudattamista koskevat päätökset, jotta varmistetaan kansainvälisen yhteisön toiminnan yhdenmukaisuus ihmisarvoisen työn edistämisessä;

28.   kehottaa EU:ta asettamaan kansainvälisten työnormien noudattamisen osaksi uusien maiden WTO:hon liittymistä koskevia neuvotteluita;

29.   kehottaa painokkaasti komissiota tekemään perustyönormien noudattamisesta hankinta- ja sopimuspolitiikkansa ennakkoehdon; kehottaa komissiota kehittämään tätä tarkoitusta varten politiikkaa sekä antamaan apua kaupankäyntiä koskevissa asioissa, jotta myös kehitysmaiden pientuottajien olisi mahdollista noudattaa näitä normeja;

30.   painottaa, että on tarpeen kehittää edelleen menetelmiä, joiden avulla arvioidaan kaupan ja kauppasopimusten vaikutuksia ihmisarvoiseen työn edistämiseen niin maailmanlaajuisissa hankintaketjuissa kuin vapailla tuotantoalueilla, ja varmistaa kaupan kestävän kehityksen vaikutusten arviointien tehokkuus ja oikea ajoitus;

31.   kehottaa komissiota tunnustamaan ja sisällyttämään kahdenvälisiin ja monenvälisiin kauppasopimuksiin sekä kestävän kehityksen vaikutusten arviointeihin ILO:n määrittelemät tarvittavat indikaattorit, jotka koskevat työtarkastajien määrää suhteessa työvoiman määrään: 1 tarkastaja 10 000 työntekijää kohden teollistuneissa markkinatalousmaissa, 1 tarkastaja 20 000 työntekijää kohden siirtymätalousmaissa ja 1 tarkastaja 40 000 työntekijää kohden vähemmän kehittyneissä maissa;

32.   kehottaa komissiota varmistamaan Cotonoun sopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanon, sillä se sisältää erityiset säännökset kauppa- ja työnormeista ja siinä vahvistetaan osapuolten sitoutuminen perustyönormeihin;

33.   kehottaa komissiota yhteistyössä YK:n elinten, kansallisten ja alueellisten järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan osapuolten kanssa koordinoimaan paremmin ihmisarvoista työtä koskevien ulkoisten yhteistyöohjelmien täytäntöönpanoa ILO:n ihmisarvoisen työn kansallisten ohjelmien tai vastaavien suunnitelmien täytäntöönpanon kanssa ja tehostamaan yhteisiä toimia ihmisarvoisen työn integroimiseksi köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin ja asiakirjoihin sekä kehitysstrategioihin, sillä niillä voi olla lisäarvoa ihmisarvoisen työn saavuttamisessa kaikille; kehottaa kuulemaan työmarkkinaosapuolia ja muita kansalaisyhteiskunnan osapuolia tässä asiassa;

34.   kehottaa Euroopan unionia rahoittamaan yhdessä ILO:n kanssa ihmisarvoista työtä koskevan kehitysohjelman ja erityisesti pyrkimään tunnistamaan tehokkaimmat strategiat ihmisarvoisen työn edistämiseksi;

35.   korostaa, että on ratkaisevan tärkeää ja ihmisarvoisen työn saavuttamistavoitteen mukaista, että jäsenvaltiot noudattavat tavoitettaan käyttää 0,7 prosenttia BKT:stään kehitysmaiden auttamiseen ottaen huomioon, että kasvu ja kestävät sosiaaliset rakenteet ovat olennainen edellytys ihmisarvoisen työn edistämiselle etenkin kehitysmaissa;

36.   kannustaa komissiota noudattamaan toimissaan kokonaisvaltaista moniulotteista lähestymistapaa, joka perustuu ihmisarvoisen työn toimintaohjelman neljään pilariin: vapaasti valittu tuottava työ, työoikeudet, mukaan lukien perustyönormit, sosiaalinen suojelu ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä sukupuolinäkökohdan sisällyttäminen kaikkiin pilareihin; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan vähimmäispalkan käyttöön ottoa turvaverkkona, jonka avulla estetään ihmisten riistäminen ja torjutaan työtä tekevien köyhyyttä;

37.   korostaa, miten tärkeää on tukea työllisyyttä ja ihmisarvoista työtä koskevien kysymysten sisällyttämistä kehitysstrategioihin; kehottaa sisällyttämään perusteellisemman analyysin työllisyydestä ja muista ihmisarvoisen työn näkökohdista köyhyyden vähentämistä koskeviin strategia-asiakirjoihin, talouskumppanuussopimuksiin, maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin tavoiteohjelmiin; korostaa tässä yhteydessä kaikkien asianosaisten sidosryhmien kuulemisen merkitystä, mukaan lukien järjestäytyneet työnantajat, ammattiliitot ja työntekijät sekä yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta laajimmin määriteltynä;

38.   kehottaa vahvistamaan työllisyysministeriöitä, työnantajajärjestöjä ja työntekijäjärjestöjä ja ottamaan ne järjestelmällisemmin mukaan köyhyyden vähentämistä koskevien strategia-asiakirjojen, maakohtaisten strategioiden ja monivuotisten ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon perustana olevaan prosessiin; katsoo, että tätä varten niiden yhteistyötä on tiivistettävä valtiovarainministereiden sekä Bretton Woods -instituutioiden, Euroopan investointipankin ja WTO:n kaltaisten kansainvälisten rahoitus- ja talousinstituutioiden kanssa; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan, että maakohtaiset strategia-asiakirjat laaditaan aidosti osallistuvalla tavalla; kehottaa painokkaasti komissiota investoimaan enemmän teknisten ja institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen ja tukemaan toimia, joilla ihmisarvoinen työ juurrutetaan maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin;

39.   painottaa erityisesti tarvetta laatia maavetoisia ja maakohtaisia ihmisarvoista työtä koskevia strategioita tai vastaavia toimintasuunnitelmia, joiden kehittämiseen työmarkkinaosapuolten järjestöt ja muut asianomaiset sidosryhmät ovat osallistuneet ja joilla pyritään luomaan ihmisarvoista työtä kaikille toteuttamalla kehitysyhteistyötä – talouspolitiikkojen ja hallinnon, talousarvion tukitoimien ja valmiuksien, etenkin institutionaalisten valmiuksien kehittämisen työllisyysvaikutuksia koskeva poliittinen vuoropuhelu mukaan lukien – joka on hyvin koordinoitu ja yhdenmukaistettu komission, jäsenvaltioiden ja muiden kansainvälisten kehitysyhteistyökumppaneiden ja asiaankuuluvien toimijoiden kesken, ILO ja muut YK:n virastot sekä kansainväliset rahoituslaitokset mukaan lukien;

40.   kehottaa uudistamaan toimia ihmisoikeuksien ja työtä koskevien oikeuksien loukkausten torjumiseksi ja tutkimaan mahdollisuuksia jättää kehitysmaissa toimivat monikansalliset yhtiöt Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden rahoittamien tai tukemien hankintasopimusten sekä Euroopan investointipankin ja muiden rahoituslaitosten myöntämien vientiluottotakuiden ulkopuolelle, jos ne rikkovat kyseisiä oikeuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään työelämän perusnormien noudattamisesta pakollisen ehdon sopimuksissa, jotka koskevat Euroopan kehitysrahaston rahoittamia tai muiden yhteisön tai kahdenvälisten tukimuotojen kautta rahoitettuja julkisia hankintoja;

41.   kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan tehokkaampia toimia taitojen kehittämiseksi, jotta uusista tekniikoista ja innovaatioista saadut edut voidaan koota ja jakaa; huomauttaa, että ihmisarvoinen työ saavutetaan kasvun, investointien ja yritysten kehittämisen kautta yhdessä yhteiskuntavastuun kanssa;

42.   kehottaa EU:n toimielimiä Lissabonin strategian ja kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen (2005–2008) yhteydessä kehittämään ja edistämään Euroopan yrityskulttuuria kohdistamalla huomion yksilöihin ja erityisesti nuoriin nopeasti kasvavien yritysten luomiseksi ja ihmisarvoisen työn tavoitteista yhden – useampien ja parempien työpaikkojen luomista koskevan tavoitteen – saavuttamiseksi;

43.   kehottaa jäsenvaltioita asettamaan ihmisarvoisen työn talous- ja sosiaalipolitiikkansa ensisijaiseksi tavoitteeksi painottamalla erityisesti laadukkaiden työpaikkojen luomista, kaikkien työntekijäryhmien perustavanlaatuisten työoikeuksien kunnioittamista, sosiaalisen suojelun vahvistamista ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämistä;

44.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan menettelysääntöjen omaksumista vapaaehtoisina aloitteina yrityksissä tai alakohtaisesti ja täydentämään näin kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä normeja sekä monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n ja ILO:n menettelysääntöjä ja viittamaan niihin;

45.   suosittaa painokkaasti, että jäsenvaltiot ja Euroopan unioni edistävät yritysten yhteiskuntavastuun hyvien käytänteiden soveltamista kaikissa yrityksissä niiden toimipaikasta riippumatta turvallisen, joustavan ja korkealaatuisen työympäristön luomiseksi; kannustaa sidosryhmäfoorumia ja yritysten yhteiskuntavastuuta edistävää eurooppalaista liittoumaa laatimaan aloitteita, joilla edistetään ihmisarvoisen työn sisällyttämistä tärkeäksi osaksi yritysten yhteiskuntavastuuta;

46.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimiessaan työnantajina kehitysmaissa ottamaan huomioon ihmisarvoisen työn periaatteen ILO:n suosituksen 135 mukaisesti, joka koskee vähimmäispalkkojen määräämistä erityisesti kehitysmaat huomioon ottaen;

47.   pitää myönteisenä YK:n järjestöjen panosta ihmisarvoisen työn edistämiseksi, esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun aloitetta, joka koskee ylimääräisen kertomuksen laatimista ihmisoikeuksien toteutumisesta monikansallisissa yhtiöissä;

48.   korostaa, miten tärkeää on edistää ILO:n kolmikantajulistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta;

49.   kannustaa yrityksiä omaksumaan vastuulliset, ei-syrjivät palvelukseen ottamista ja ammatillista kehittymistä koskevat toimintatavat, jotta voidaan parantaa naisten ja työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien työllisyyttä;

50.   suosittelee, että yritykset toteuttavat aloitteita naisten osallistumisen ja edustuksen lisäämiseksi elimissä, jotka osallistuvat työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, mikä on strateginen päämäärä ihmisarvoisen työn puolustamisessa;

51.   kehottaa komissiota yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja ILO:n kanssa kannustamaan naisyrittäjiä perustamaan ja kehittämään yrityksiä Euroopan unionin sisällä ja sen ulkopuolella osana kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

52.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n sisällä ja sen ulkopuolella toimivat yritykset tarjoavat paremmin tietoa ja kuulevat työntekijöiden edustajia osana laajempaa meneillään olevaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jossa työntekijöille tiedotetaan ja heitä kuullaan useista heidän työhönsä ja työoloihinsa liittyvistä asioista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tunnustamaan, että työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat korkeat normit ovat olennainen ihmisoikeus;

53.   korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä jäsenvaltioiden toteutettaviksi tarkoitettujen ihmisarvoista työtä koskevien kansallisten ohjelmien laatimisessa ja kehottaa niitä työmarkkinaosapuolten aitoon kuulemiseen;

54.   painottaa, että työmarkkinaosapuolten osuus on ratkaisevan tärkeä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman täytäntöönpanon onnistumiselle ja siksi ne olisi saatava osallistumaan aktiivisesti ainakin kuulemisprosessin avulla ihmisarvoisen työn edistämistä koskevien aloitteiden täytäntöönpanoon;

55.   on tyytyväinen eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin työpaikkakiusaamista ja -väkivaltaa koskevasta puitesopimuksesta, joka olisi esimerkki ihmisarvoisen työn edistämisestä Euroopassa; kehottaa komissiota kannustamaan työmarkkinaosapuolia saattamaan nämä neuvottelut onnistuneesti päätökseen;

56.   painottaa, että Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma, Lissabonin strategia (mukaan lukien kansalliset uudistusohjelmat) ja lisätyt toimet ILO:n ajantasaisiksi luokittelemien kansainvälisten työyleissopimusten ratifioimiseksi ja täytäntöön panemiseksi, muodostavat ihmisarvoista työtä koskevan EU:n etenemissuunnitelman;

57.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita, ennaltaehkäiseviä ja suojelevia toimia ja ohjelmia työsuojeluhallinnon määrän, laadun ja toimivaltuuksien sekä välineiden lisäämiseksi yhteisön lainsäädännön ja ILO:n yleissopimusten mukaisesti, jotta vahvistetaan työterveyttä ja -turvallisuutta, työoloja ja muuta sosiaalista lainsäädäntöä;

58.   ehdottaa yhteistyön vahvistamista kansallisten työsuojelupalveluiden kesken parhaiden käytänteiden vaihdon kehittämisessä yhteisön tasolla ihmisarvoisen työn edistämisen helpottamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan työsuojelupalveluista vastaaville viranomaisille kattavammat resurssit tehtäviensä toteuttamiseen, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden kansallista työlainsäädäntöä noudatetaan käytännössä eikä sitä laiminlyödä;

59.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uudet työmuodot kuuluvat myös nykyisen lakisääteisen työsuojelun piiriin, ja harkitsemaan sellaisten uusien säädösten antamista, joita voidaan soveltaa joustavasti uusiin työmuotoihin niin, että kaikille työntekijöille voidaan taata yhtäläinen suojelun taso;

60.   tunnustaa nuorten työllisyysverkoston ja ILO:n ihmisarvoisen työn foorumin työn merkityksen vaihto-, tuki- ja tarkistusmekanismeina; kehottaa komissiota tukemaan näiden verkostojen kehittämistä EU:n kumppanuusmaissa yhdessä ILO:n kanssa maailmanlaajuisen työllisyyttä koskevan toimintaohjelman toteuttamiseksi;

61.   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan koulutuksen nuorille tehokkaana strategiana sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi ja edistämään nuorten työllistyvyyttä käyttämällä sellaisia olemassa olevia mekanismeja kuin Euroguidance-verkkoa, jonka avulla henkilöt voivat paremmin ymmärtää työmahdollisuuksia Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita myös helpottamaan nuorten onnistunutta siirtymistä työmarkkinoille ja heidän pääsyään työhön ammatinvalinnanohjausta koskevien järjestelyjen avulla samalla kun varmistetaan vastaavuus elinkaaren ja sukupolvien välisen lähestymistavan kanssa;

62.   kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan investointejaan infrastruktuuriin, jota tarvitaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöön sekä nuorten opetukseen ja ammatilliseen koulutukseen, käyttämällä sekä yksityisen että julkisen sektorin yhteisrahoitusta;

63.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttaessaan yhteisön politiikkoja mahdollistamaan kaikille pääsyn elinikäiseen oppimiseen jopa maantieteellisesti kaukaisilla alueilla ja maaseutualueilla ja toteuttamaan erityistoimia, jotka on mukautettu paikallisiin oloihin, jotta kaikkien työllistyvyys voidaan varmistaa muuttuvassa työympäristössä;

64.   kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan asianmukaisesti koulutusjärjestelmäänsä ja varmistamaan korkeatasoiseen koulutukseen pääsyn kaikille;

65.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden kaikkiin politiikkoihin ja ohjelmiin, joilla edistetään ihmisarvoista työtä, ja pyytää jäsenvaltioita varmistamaan miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet ihmisarvoiseen työhön ei ainoastaan työllistyvyyden tai uralla etenemisen vaan myös palkkatason kannalta;

66.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen yksityis-, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen, jotta naisten osallistumista työmarkkinoilla voidaan lisätä ja jotta voidaan tutkia ja poistaa syitä, jotka saattaisivat heikentää näiden toimien tehokkuutta;

67.   kehottaa tutkimaan keinoja, joiden avulla myös nykyisin liian raskaina tai vähäarvoisina pidetyt työt saadaan houkuttelevammiksi (kotiapu, perhe- ja vanhustyö, henkilökohtaisen avustajan työ jne.);

68.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan toimia, joilla mahdollistetaan kaikille työntekijöille paremman työn ja perhe-elämän välisen tasapainon saavuttaminen ottaen huomioon, että pitkät työpäivät, stressi ja epävarmuus työn jatkumisesta uhkaavat perheen, joka on yhteiskuntamme tärkeä perusta, koossa pysymistä;

69.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen, naisjärjestöjen ja sellaisten verkostojen kanssa, jotka tukevat naisten taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan lisäämistä kehitysmaissa sekä ihmisarvoisen työn edistämistä kaikilla tasoilla;

70.   pitää myönteisenä komission ihmisarvoista työtä koskevassa tiedonannossa ilmoittamaa aloitetta tukea työmarkkinaosapuolten ja muiden yhteiskunnallisten sidosryhmien ottamista paremmin mukaan maailmanlaajuiseen hallintoon samaan tapaan kuin OECD:n neuvottelumallissa;

71.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kansallisia politiikkoja, joilla edistetään työntekijöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua heidän iästään tai sukupuolestaan riippumatta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden syrjinnän estämiseksi;

72.   korostaa, että ihmisarvoisen työn edistämisellä pyritään saavuttamaan kaikkien ihmisten elin- ja työolojen kokonaisvaltainen parantaminen ja tukee tässä tarkoituksessa epävirallisen sektorin integroimista valtavirtatalouteen;

73.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään vammaisuuden syrjimättömyyttä, sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia ammattikoulutuksessa ja työpaikalla koskevia lainsäädännöllisiä ja poliittisia aloitteita ja käytäntöjä, mukaan lukien tuki työpaikkojen mukauttamiseksi vammaisille soveltuviksi kehitysmaissa;

74.   kehottaa komissiota rohkaisemaan jäsenvaltioita käyttämään sosiaaliturvaa koskevaa avointa koordinointimenetelmää, jotta se tuo lisäarvoa erilaisille sosiaalisille järjestelmille; tämän tavoitteen ja uudistetun Lissabonin strategian mukaisesti, jossa pyritään eurooppalaisten työntekijöiden joustavuuden ja liikkuvuuden ja EU:n sosiaaliseen yhteenkuuluvuuden parantamiseen, pitää tarpeellisena yhdenmukaistaa vielä enemmän eläkejärjestelmiä erityisesti kun on kyse palvelujen kattavuudesta kun ihmiset ovat työskennelleet EU:n eri jäsenvaltioissa; katsoo, ettei kyse ole pelkästään vakavasta esteestä työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle vaan myös rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toiminnan estämisestä;

75.   toteaa, että tiettyjen vähemmistöjen syrjäytyminen uskonnon tai rodun perusteella on este kaikille kuuluvan ihmisarvoisen työn tavoitteen saavuttamiselle EU:ssa ja kehottaa siksi kaikkia niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, saattamaan lopullisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(9);

76.   panee tyytyväisenä merkille kansainväliseen siirtotyöläisyyteen sovellettavan yhtenäisen lähestymistavan puitteissa jäsenvaltioiden halukkuuden ratifioida kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista sekä ILO:n yleissopimukset nro 97 ja 143;

77.   kehottaa jäsenvaltioita sopimaan pakkotyötä ja heikommassa asemassa olevien väärinkäyttöä koskevasta yhteisestä vakiomääritelmästä, jotta vähennetään tulkinnanvaraisuutta ja väärinkäsityksiä oikeudellisissa päätöksissä;

78.   toteaa, että jotkut EU:n kansalaiset, jotka harjoittavat oikeuttaan liikkua vapaasti, joutuvat helposti puutteellisiin työoloihin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia EU:n sisällä muuttaneiden työmarkkinoita koskevien kokemusten seuraamiseksi ja toteuttamaan toimia riistävien työkäytäntöjen kitkemiseksi;

79.   kehottaa komissiota ja kumppanuusmaissa toimivia yhteisön lähetystöjä edistämään aktiivisesti ihmisarvoisen työn toimintaohjelman, ihmisarvoista työtä koskevien maaohjelmien ja ihmisarvoista työtä koskevien alueellisten ohjelmien sisällyttämistä maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin, alueellisiin strategia-asiakirjoihin, kansallisiin toimintasuunnitelmiin ja muihin EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ohjelmasuunnittelun välineisiin;

80.   on tyytyväinen komission aikomukseen harkita yhteisön ulkoisen avun saatavuudesta 14. joulukuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2110/2005(10) perustyönormien noudattamista koskevien määräysten soveltamisalan laajentamista Euroopan kehitysrahastosta rahoitettaviin sopimuksiin;

81.   kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi varoja toteuttaakseen ihmisarvoisen työn edistämistä koskevat ehdotuksensa, jotka sisältyivät sen tiedonantoon investoinnista ihmisiin;

82.   pitää myönteisenä sitä, miten tärkeänä komission tiedonannossa investoinnista ihmisiin pidetään ihmisarvoisen työn toimintaohjelman toteuttamista EU:n kumppanuusmaissa; pitää myönteisenä, että ohjelmassa tunnustetaan ihmisarvoisen työn ja sosiaalisen suojelun välinen selkeä yhteys; kehottaa komissiota kohdistamaan riittävästi varoja ihmisarvoisen työn edistämiseen kyseisessä temaattisessa Investointi ihmisiin -ohjelmassa;

83.   pitää myönteisenä lasten oikeuksia koskevaa uutta integroitua strategiaa, josta ilmoitettiin komission tiedonannossa "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" (KOM(2006)0367), ja muistuttaa, että toimet lapsityövoiman käytön torjumiseksi, sellaisena kuin se on määritettynä pakkotyön torjumista koskevissa ILO:n yleissopimuksissa 138 ja 182, on sisällytettävä kansallisiin ja kansainvälisiin toimiin;

84.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kolmansien maiden kansalaisten integroitumista EU:hun koskevien yleisten perusperiaatteiden mukaista politiikkaa;

85.   pitää myönteisenä komission aikomusta laatia yhteenveto ihmisarvoista työtä koskevan tiedonannon jälkeisistä toimista vuonna 2008 ja katsoo, että yhteenvetoon olisi sisällyttävä analyysi ja arvio siitä kuinka jäsenvaltiot ovat ratifioineet ja panneet täytäntöön työllisyyttä, terveyttä ja turvallisuutta, äitiyssuojelua ja maahanmuuttajien oikeuksia koskevat ILO:n yleissopimukset; kehottaa sisällyttämään tähän yhteenvetoon ihmisarvoista työtä koskevan toimintasuunnitelman, joka kattaa sekä EU:n sisäisen yhteistyön että kansainväliset toimet;

86.   pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä parantaa ihmisarvoisen työn toimintaohjelman analyysiä ja kehittää siihen liittyviä asianmukaisia indikaattoreita;

87.   on tyytyväinen YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 5. heinäkuuta 2006 hyväksymän ministerijulistuksen ehdotukseen, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa olisi kehitettävä täyttä vauhtia konkreettisten tulosten saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä;

88.   kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille tarkat luvut siitä, miten ihmisarvoista työtä ja siihen liittyviä aihealueita rahoitetaan, jotta poliittista sitoutumista voidaan paremmin arvioida myönnetyn rahoituksen perusteella;

89.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 93, 27.4.2007, s. 38. (2) EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 598. (3) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (4) EUVL C 300 E, 11.12.2003, s. 290. (5) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (6) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (7) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (8) EUVL L 169, 30.6.2005, s. 1. (9) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (10) EUVL L 344, 27.12.2005, s. 1.