Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta "Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: Uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla" (KOM(2007)0359) (joustoturvaa koskeva komission tiedonanto),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon "Työelämän joustoturva (työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys)"(1),

–   ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten suositukset 18. lokakuuta 2007 päivätyssä asiakirjassa "Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet: Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi",

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon "Työmarkkinaosapuolten rooli työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa"(2),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon "Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)"(3),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle" (KOM(2006)0708) ja parlamentin 11. heinäkuuta 2007 antaman samanaiheisen päätöslauselman(4),

–   ottaa huomioon OECD:n työllisyysraportin vuodelta 2006: "Boosting Jobs and Incomes",

–   ottaa huomioon elokuussa 2004 annetun ILO:n raportin "Onko vakaasta työvoimasta etua kansantaloudelle? - Näkemyksiä jatkuvuuden - tuottavuuden - työvoiman keskinäisistä suhteista", jossa osoitetaan, että työsuhteen jatkuvuuden ja tuottavuuden välillä on positiivinen suhde,

–   ottaa huomioon yhdistymisvapautta ja järjestäytymisoikeutta koskevan ILO:n yleissopimuksen C87 (1948), kollektiivisen neuvottelutoiminnan oikeutta koskevan ILO:n yleissopimuksen C98 (1949) ja työsuhdetta koskevan ILO:n suosituksen R198 (2006),

–   ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(5), jonka mukaan ikäsyrjintä on kiellettyä työllistämisen yhteydessä,

–   ottaa huomioon Euroopan sosiaalimallista tulevaisuutta varten 6. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman(6), jossa palautetaan mieliin EU:n yhteiset arvot eli tasa-arvo, yhteisvastuu, syrjimättömyys ja hyvinvoinnin jakaminen,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 136 ja 145 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 20 ja 27–38 artiklan ja erityisesti oikeuden suojaan perusteettoman irtisanomisen yhteydessä sekä oikeuden oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin ja työehtoihin,

–   ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–   ottaa huomioon sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineen korkean tason työryhmän toukokuussa 2004 julkistaman raportin,

–   ottaa huomioon yhteisön Lissabonin ohjelmasta annetun komission työasiakirjan: tekninen täytäntöönpanokertomus 2006 (SEK(2006)1379), ja sen täytäntöönpanon,

–   ottaa huomioon komission työasiakirjan Lissabonin tavoitteiden saavuttamisesta koulutuksen alalla (Progress Towards the Lisbon Objectives in Education and Training - Report based on indicators and benchmarks (SEC(2006)0639)),

–   ottaa huomioon pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (KOM(2005)0033),

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden esittämät kansalliset Lissabonin uudistusohjelmat,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa" (KOM(2006)0567),

–   ottaa huomioon komission kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2005–2008) (KOM(2005)0141),

–   ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2000, 23. ja 24. maaliskuuta 2001, 22. ja 23. maaliskuuta sekä 16. ja 17. kesäkuuta 2005 ja 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymät puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY(7),

–   ottaa huomioon väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman(8),

–   ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(9),

–   ottaa huomioon työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin 96/71/EY soveltamisesta 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman(10),

–   ottaa huomioon vuonna 1975 tehdyn siirtotyöläisiä koskevan ILO:n yleissopimuksen (täydentävät määräykset),

–   ottaa huomioon yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevan ILO:n yleissopimuksen vuodelta 1997,

–   ottaa huomioon ihmisarvoista työtä koskevan ILO:n toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta "Ihmisarvoista työtä kaikille: yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon" (KOM(2006)0249) ja aiheesta "Ihmisarvoinen työ kaikille" 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman(11),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10. helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY(12),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (13),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9. helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY(14),

–   ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiiviin 92/85/ETY(15),

–   ottaa huomioon nuorten työtekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY(16),

–   ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun direktiiviin 94/45/EY(17),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY(18),

–   ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY, Liite: Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus(19),

–   ottaa huomioon joustoturvaa käsittelevän eurooppalaisen asiantuntijaryhmän kesäkuussa 2007 antaman raportin joustoturvan mahdollisuuksista ja esteiden muuttamisesta astinkiviksi,

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus"(20),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0446/2007),

A.   katsoo, että EU taloudellinen ja poliittinen yhteisö mutta myös arvoyhteisö, minkä takia työlainsäädännön ja työmarkkinoiden uudistusten olisi heijastettava mainittuja arvoja, ja että Euroopassa kehittyneiden työlainsäädännön perusperiaatteiden olisi säilyttävä voimassa; katsoo, että joustoturvan tavoitteena on edustaa kaikkien työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ja työntekijöiden ja työnantajien asiamukaista tasapainoa ja toisaalta jouston ja turvan välistä tasapainoa; katsoo, että työlainsäädäntö parantaa työntekijöiden ja työnantajien osalta oikeusvarmuutta ja oikeusturvaa joko lainsäädännön tai työehtosopimusten tai molempien kautta ja että työlainsäädännön muutokset onnistuisivat paremmin, jos työntekijät tuntisivat olonsa turvatuiksi; katsoo, että on tarpeen lisätä sekä työntekijöiden että yritysten turvaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osalta; huomauttaa, että turvallisuus riippuu myös siitä, miten helppoa on löytää uusi työpaikka; toteaa, että maailmanlaajuinen kilpailu ja teknologisen kehityksen kiihtyminen pakottavat yritykset yhä nopeampaan mukautumiseen;

B.   katsoo, näin ollen, että joustoturvaa olisi pidettävä merkittävänä osatekijänä vahvassa Euroopan sosiaalimallissa, jolla edistetään kilpailukykyisiä ja mukautuvia yrityksiä ja työvoimaa; katsoo, että käsite "joustoturva" aiheuttaa suurta epävarmuutta niissä eurooppalaisissa työntekijöissä, jotka pelkäävät työpaikan säilyttämisen epävarmuuden lisääntymistä, ja että kyseinen käsite ja siihen sisältyvät vankat periaatteet olisi määriteltävä mahdollisimman täsmällisesti;

C.   katsoo, eurooppalaisista 16 prosenttia on vaarassa ajautua köyhyyteen ja että 10 prosenttia elää työttömyydestä kärsivässä kotitaloudessa, ja näin ollen on tärkeää toteuttaa kaikki joustoturvan uudistukset haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä koskevan yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin perusteella, ja kaikissa uudistuksissa on pyrittävä lisäämään sosiaalista osallisuutta ja olemaan vaarantamatta uusia ryhmiä,

D.   katsoo, että työttömyys Euroopan unionissa saattaa olla yhteydessä kestävien työpaikkojen rajalliseen luomiseen, joka riippuu muun muassa dynaamisista, innovatiivisista ja kilpailukykyisistä yrityksistä sekä investoinneista tutkimukseen ja kehitykseen ja elinikäiseen oppimiseen, sillä nämä voivat myös osaltaan edistää työmarkkinoiden dynaamisuutta,

E.   katsoo, että korkeatasoisen, innovatiivisen osaamistalouden olisi oltava kilpailukykyinen arvoketjun yläpäässä ja että sen saavuttamiseen vaaditaan pitkäaikaisia työpaikkoja ja osaavaa, hyvin motivoitunutta työvoimaa,

F.   katsoo, että joustoturvan tavoitteena on laajentaa työpaikkojen tarjontaa työmarkkinoilla ja antaa samalla työntekijöille ja yrityksille mahdollisuus sopeutua muutokseen ja lisätä liikkuvuutta EU:n työmarkkinoilla, mikä on yhdistettävä vakaiden ja kestävien työpaikkojen ja tulojen luomista edistäviin toimiin,

G.   katsoo, että liikkuvat työntekijät ovat edelleen vaarassa menettää sosiaaliturvaetuutensa,

H.   katsoo, että epäreilun kilpailun välttämiseksi sisämarkkinoilla EU:n ja jäsenvaltioiden on huolehdittava yhteisen ja samantasoisen normiperustan aikaansaamisesta, kuitenkin siten, että tämä ei estä jäsenvaltioita ottamasta halutessaan käyttöön korkeampia normeja,

I.   ottaa huomioon, että joustoturva tarkoittaa tasapainoilua työnantajien, työntekijöiden, työnhakijoiden ja viranomaisten oikeuksien ja velvollisuuksien välillä ja edellyttää viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien välillä luottamuksen ja avoimen vuoropuhelun ilmapiiriä, jossa kaikki ovat valmiita ottamaan vastuuta muutoksesta ja tuottamaan tasapainoisia poliittisia kokonaistuloksia, joilla tuetaan erityisesti parempien työpaikkojen luomista kaikille, sukupuolten tasa-arvon varmistamista ja sellaisten syrjivien käytäntöjen torjumista, jotka koskevat erityisesti heikossa asemassa olevia työntekijöiden ryhmiä kuten maahanmuuttajia, nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä ja vammaisia henkilöitä,

J.   ottaa huomioon, että vaikka joustoturvaa koskevassa komission tiedonannossa vahvistetaan naisten ja miesten tasa-arvon periaate, sen sanamuoto on heikko, koska siinä ei kyseenalaisteta naisten ja miesten välistä perustavanlaatuista eriarvoisuutta, jota esiintyy työmarkkinoille pääsyssä ja niille osallistumisessa sekä palkattoman työn jakamisessa tasan,

K.   katsoo, että suuri työttömyys ja työmarkkinoiden segmentoituminen on ratkaistava yhdenmukaistamalla tiettyjen työntekijäryhmien eriarvoiset oikeudet, tukemalla työpaikkojen luomista, suojelemalla kaikkien työntekijöiden yhtäläisiä perusoikeuksia ja edistämällä elinikäistä oppimista,

L.   ottaa huomioon, että osa-aikatyö, matala palkkataso ja työsuhteen määräaikaisuus – työssä käyvien köyhyyden suurimmat riskitekijät – ovat tyypillisiä erityisesti naisten osalta,

M.   katsoo, että joustoturvaa koskevaa komission tiedonantoa olisi käytettävä perustana joustoturvaa koskevan tasapainoisemman keskustelun käynnistämiseksi; ottaa huomioon, että OECD:n ja ILOn tutkimuksissa kannatetaan toimintastrategiaa, jonka mukaan sosiaaliturvan korkea taso vaikuttaa myönteisesti korvaustasoihin, ja toteaa, että Euroopan unionin "hyvän työpaikan" käsite sisältää työntekijöiden oikeudet ja osallistumisen, oikeudenmukaisen korvauksen, työterveyden ja työsuojelun varmistamisen sekä työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisen; katsoo, että unionin kansalaiset hyväksyvät EU:n vain sillä edellytyksellä, että edellä mainitut oikeudet on turvattu;

N.   ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalirahastolla (ESR) on olennainen asema sosiaalisen vuoropuhelun ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan edistämisessä, jotta saadaan aikaan enemmän ja parempia työpaikkoja sisältävä vahva Euroopan sosiaalimalli,

O.   ottaa huomioon OECDn äskettäin esittämän toteamuksen, jonka mukaan työntekijöiden suojelua koskeva lainsäädäntö ei vaikuta merkittävällä tavalla työllisyysasteeseen kokonaisuudessaan ja että työttömyyskorvausten korkea taso edistää tuottavuutta; ottaa lisäksi huomioon, että ILO on osoittanut työpaikassa pysymisen ja tuottavuuden välillä vallitsevan myönteisen suhteen,

1.   toteaa, että joustoturvaa koskevan yhtenäisen lähestymistavan tarkoituksena on saavuttaa uudistetun Lissabonin strategian tavoitteet, erityisesti parempien työpaikkojen lisäämisen suhteen, ja samalla uudenaikaistaa Euroopan sosiaalisia malleja, mikä samanaikaisesti edellyttää työmarkkinoiden joustavuutta, työn järjestelyä, työmarkkinasuhteita sekä työsuhdeturvaa ja sosiaaliturvaa käsittelevien toimintaperiaatteiden toteuttamista;

2.   huomauttaa, että menestyäkseen 2000-luvulla EU tarvitsee hyvin koulutettua työvoimaa ja yrityksiä, jotka tarttuvat nopeasti muuttuviin mahdollisuuksiin tuottavuuden lisäämiseksi ja innovaation tehostamiseksi;

3.   tukee voimakkaasti johtopäätöstä, jonka mukaan joustavuus voi olla sekä työntekijän että työnantajan edun mukaista, ja että tämä voidaan saavuttaa edistämällä mukautuvia ja luotettavia sopimusjärjestelmiä;

4.   korostaa, kuitenkin, että joustoturvaa voidaan käyttää poliittisena strategiana työmarkkinoiden uudistamiseksi, että sellaisena sen on oltava kattava ja että siihen on sisällytettävä kaikki olemassa olevat työllisyys- ja sosiaalipolitiikan näkökohdat jäsenvaltioiden että EU:n tasolla;

5.  5 katsoo, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien ja työlainsäädännön muutosten vuoksi komissio tulkitsee joustoturvavaihtoehtoja liian yksipuolisesti, koska komissio ei ota huomioon mainittujen toimien kustannuksia; kehottaa sen vuoksi komissiota toteuttamaan kustannus-hyöty-analyysin edellä mainituista vaihtoehdoista; muistuttaa, että joustoturvan käsitettä voidaan soveltaa käytännössä vain pitkällä aikavälillä;

6.   korostaa, että joustoturvaa koskevassa EU:n strategiassa olisi tarkasteltava lähemmin nykyaikaisen kansantalouden vaatimuksia ja sitä, minkälaista työvoimaa eurooppalaisten yritysten menestyminen vaatii sekä mitkä ovat tärkeimmät esteet; korostaa, että tässä yhteydessä eurooppalaisissa ja kansallisissa strategioissa on otettava huomioon yhden työntekijän yritysten, mikroyritysten ja pienyritysten tarpeet tavaroiden valmistamisessa ja palvelujen tarjoamisessa; pitää valitettavana sitä, että komission tiedonannossa joustoturvaa käsitellään vain työsuhteiden yhteydessä; vaatii sen vuoksi, että joustoturvaa koskevilla julkisilla toimilla on luotava riittävän tasoiset olosuhteet edellä mainittujen kaltaisten yritysten perustamista, niiden kehittämistä ja siirtämistä varten;

7.   toteaa huolestuneena, että vaikka joustoturvaa koskevassa komission tiedonannossa viitataan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen, komission tiedonantoon "Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma" sisältyvät velvollisuudet ja vastuut jätetään täysin vaille huomiota; arvostelee sitä, että sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä koskevalla Euroopan unionin lainsäädännöllä ei ole vielä saavutettu sen tavoitteita, ja että sukupuolten väliset tuloerot, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen välttämättömien edellytysten puuttuminen sekä julkisten lastenhoitojärjestelyjen puutteellisuus ovat edelleen eurooppalaisten työntekijöiden keskeisiä ongelmia;

8.   palauttaa mieliin, että joustoturvan yhteisissä periaatteissa on otettava huomioon sukupuolinäkökulma sekä:

9.   katsoo, että joustoturvaa koskevilla strategioilla olisi edistettävä työllistämistä ja mahdollistettava nopea reagointi taloudellisten olosuhteiden muuttumiseen, ja että joustoturvaa koskevilla strategioilla olisi puututtava mainittuihin ongelmiin hyödyntämällä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien avointa vuoropuhelua kansallisten tapojen ja käytännön mukaisesti ja vaikutusten arvioinnin perusteella siten, että jousto ja turva täydentävät toisiaan;

10.   kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, joka sisältää rajallisen määrän teoreettisia, työn laatua mittaavia laatuindikaattoreita, jotka täydentävät Laekenissa vuonna 2001 tehdyn työllisyyspolitiikan suuntaviivojen uudistamisen yhteydessä hyväksyttyjä laatuindikaattoreita; katsoo, että työllisyyspolitiikan tehokkuuden seuraamiseksi komission olisi käytettävä myös indikaattoreita, joilla mitataan investointia ihmisten osaamiseen, työpaikkojen ja työsopimusten epävarmuutta ja siirtymistä epätyypillistä työpaikoista pysyviin työpaikkoihin;

11.   vastustaa komission ehdottamaa "työntekijöiden suojelua koskevan lainsäädännön tiukkuutta" mittaavan uuden indikaattorin käyttöönottoa;

12.   katsoo kuitenkin, että yksi EU:n ongelmista koskee osaavien ja mukautuvien työntekijöiden saatavuutta kilpailukykyisten ja innovatiivisten yritysten palvelukseen; korostaa, että painopiste olisi asetettava joustavien työmarkkinoiden luomiseen nostamalla koulutustasoa ja laajentamalla oppisopimusmahdollisuuksia sekä koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia, toteuttamalla tehokkaita toimia naisten, maahanmuuttajien, vanhojen ja nuorten sekä muiden heikossa asemassa olevien työntekijöiden integroitumisen esteiden poistamiseksi, poistamalla ammattien välisen ja maantieteellisen liikkuvuuden esteet ja toteuttamalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, jolla edistetään siirtymistä vanhasta työpaikasta uuteen; korostaa koulutettujen työntekijöiden ja sopeutumiskykyisten työntekijöiden ja uusien teknologioiden ratkaisevaa roolia koulutuksessa ja muistuttaa uusista joustomuodoista, joita työmarkkinaosapuolten sopimukset etätyöstä sekä osa-aikaisesta ja määräaikaisesta työstä tarjoavat; torjuu sen, että komissio erottelee toisistaan mukanaolijat ja ulkopuoliset;

13.   ehdottaa näin ollen, että neuvosto tarkastelee vuoden 2007 loppuun mennessä mahdollisuutta aikaistaa kahdeksasta uudesta jäsenvaltiosta peräisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta estävien siirtymätoimien kumoamisen määräaikaa asettamalla uudeksi määräajaksi 1. tammikuuta 2009; korostaa, että liikkuvuuden esteiden poistaminen vuoden 2008 lopussa antaisi tärkeän poliittisen viestin Euroopan unionin sitoutumisesta tekemään kaikkensa parantaakseen työntekijöiden maantieteellistä ja työpaikkojen välistä liikkuvuutta;

14.   muistuttaa, että työvoiman vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin kulmakivistä, ja että tämän vuoksi on käsiteltävä monia jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien yhteensovittamista ja koordinointia koskevia kysymyksiä, jotta voidaan varmistaa mainitun vapauden täysipainoinen toteutuminen työntekijöiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, unionin kilpailukykyä edistäen ja vaarantamatta kansallisten sosiaalijärjestelmien saavutuksia ja asemaa;

15.   korostaa, että globalisoituneessa maailmassa jäsenvaltioiden on tehostettava pyrkimyksiään kohdella kaikkia yksilöitä tasapuolisesti valtioiden raja-alueilla ja että parhaat käytännöt edellyttävät, että jäsenvaltiot tekevät kahdenvälisiä sopimuksia vastavuoroisuuden hengessä;

16.   toteaa, että joustoturvan olisi tuettava sukupuolten tasa-arvoa ja toteutettava se edistämällä naisten ja miesten yhtäläistä pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja tarjoamalla mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen erityisesti, kun otetaan huomioon, että kolme neljäsosaa kaikista Euroopan unionissa vuoden 2000 jälkeen luoduista uusista työpaikoista on naisten hallussa ja usein jo muutenkin joustavien ja epävarmojen työsopimusten piirissä;

17.   ehdottaa siksi, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy joulukuussa 2007 entistä tasapainoisemman joustoturvaperiaatteiden kokonaisuuden, joka perustuu laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja Euroopan sosiaalimallin arvojen vahvistamiseen; katsoo, että kyseisiin periaatteisiin olisi sisällytettävä seuraavat seikat:

18.   palauttaa mieliin, että Euroopan unionilla on tietty toimivalta työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alalla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, ja muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita näiden vastuusta tiettyjen oikeuksien takaamiseksi unionin tasolla; muistuttaa, että yhteisön lainsäädäntö täydentää kansallisia työmarkkinasääntöjä ja on tärkeä osatekijä työntekijöiden oikeuksista huolehdittaessa;

19.   korostaa toissijaisuusperiaatteen merkitystä; tähdentää, että jäsenvaltiot tarvitsevat harkintavaltaa voidakseen punnita suojelun ja joustavuuden suhdetta kansallisten työmarkkinoidensa vaatimusten ja perinteiden mukaisella tavalla;

20.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan erityisesti itsenäisten ammatinharjoittajien, pienyrittäjien ja pk-yritysten oikeudellista tilannetta, jolle on ominaista voimakas taloudellinen riippuvuus asiakkaista, ja pohtimaan sopivimpia lainsäädännöllisiä keinoja näiden sosiaalisen suojelun parantamiseen;

21.   korostaa, että pk-yritysten ja niissä työskentelevien ihmisten erityishaasteet on otettava huomioon tässä yhteydessä;

22.   pitää valitettavana sitä, että neuvosto ei ole edennyt tärkeimpien työllisyysasioiden käsittelyssä, sillä niiden avulla voitaisiin edistää joustoturvan mieltämistä myönteisenä käsitteenä;

23.   kehottaa myös torjumaan edelleen pimeää työtä ja harmaata taloutta, jonka taso vaihtelee jäsenvaltioittain mutta joka vahingoittaa taloutta, jättää työntekijät suojattomiksi, on vahingollista kuluttajille, vähentää verotuloja ja johtaa yritysten välisen kilpailun vääristymiseen; kehottaa komissiota torjumaan pimeää työtä erityisesti tehostamalla työsuojeluviranomaisten ja/tai työmarkkinaosapuolten toimien koordinointia ja hallinnollista yhteistyötä, ja vaatii julkisten ja yksityisten organisaatioiden toimien tehokasta kansallista koordinointia ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään innovatiivisia menetelmiä, jotka perustuvat elinkeinoelämän eri alojen indikaattoreihin ja kriteereihin verotulojen vähenemisen torjumiseksi; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen vaihtoa pimeän työn torjumiseksi;

24.   on vakuuttunut siitä, että luottamuksen ja vuoropuhelun ilmapiiri voidaan tehokkaimmin luoda tilanteessa, jossa työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät osallistuvat kansallisen politiikan muotoiluun ja työehtosopimusten edistämiseen osana osallistavaa työllisyysjärjestelmää, jossa vallitsee vankka luottamus ja sen seurauksena tasapaino; korostaa tarvetta käsitellä puutteita työehtosopimusten kattavuudessa ja tarvetta taata liittymisvapaus ja kummankin työmarkkinaosapuolen edustus; kannustaa laajentamaan työehtosopimusneuvotteluja ja sosiaalista vuoropuhelua kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti – myös rajatylittävää vuoropuhelua ja alakohtaista vuoropuhelua – jotta ne sisältävät koulutuksen, työn organisoinnin ja kysymykset, jotka liittyvät muutoksen ennakointiin, uudelleenjärjestelyyn ja uudelleensijoittumiseen;

25.   korostaa, että joustoturvaan ei ole kaikille sopivaa lähestymistapaa ja että kunkin jäsenvaltion olisi koottava omaan joustoturvan käsitteeseensä kuuluvat tekijät tilanteensa sekä kansallisten perinteidensä pohjalta yhteisten periaatteiden mukaisesti;

26.   korostaa, että kaikkien joustoturvan mallien olisi perustuttava yhteisiin periaatteisiin, jotka tukevat Euroopan sosiaalimallia; katsoo, että joustavuutta ja turvaa koskevat vaatimukset vahvistavat toisiaan ja että joustoturva antaa yrityksille ja työntekijöille mahdollisuuden mukautua asianmukaisesti uuteen kansainväliseen tilanteeseen, jossa nousevat taloudet aiheuttavat voimakasta kilpailua, säilyttäen samalla korkeatasoisen sosiaalisen suojelun, sosiaaliturvan ja työttömyysetuudet, terveyden ja turvallisuuden suojelun, aktiivisen työmarkkinapolitiikan sekä koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevat mahdollisuudet sekä modernin ja läpinäkyvän työoikeuden; korostaa lisäksi sitä, että toistuvat ja tehokkaat työehtosopimusneuvottelut käydään vahvojen ja edustavien työmarkkinaosapuolten välillä, ja korostaa myös tarvetta riittäviin hyvinvointia koskeviin säännöksiin ja korkealaatuisten palvelujen, kuten lastenhoidon ja muiden huollettavien hoidon, yleiseen saatavuuteen; korostaa, että tällaisen sosiaalisen suojelun tason takaaminen voi tukea työvoiman liikkuvuutta ja rakennemuutosta lisäämällä riskinottohalua; korostaa, että hyvin suunnitellut työturvajärjestelmät kannustavat yrityksiä investoimaan työntekijöiden pätevyyteen ja etsimään innovatiivisia ja tuottavia tapoja rakenneuudistukseen ja että ne näin ollen edistävät yritysten sisäistä joustavuutta ja mukautuvuutta;

27.   kehottaa komissiota edistämään joustoturvaa koskevassa komission tiedonannossa mainitun neljän politiikan osa-alueen eli mukautuvien ja luotettavien sopimusjärjestelyjen, kattavan elinikäisen oppimisen, tehokkaiden aktiivisten työmarkkinatoimien ja modernin sosiaaliturvan kehittämistä sekä tarkastelemaan joustoturvaa Euroopan sosiaalimallin laajemmassa yhteydessä;

28.   korostaa, että työmarkkinoiden segmentoitumisen torjuntaan olisi kuuluttava säännösten antaminen kaikkien työntekijöiden keskeisistä oikeuksista heidän työasemastaan ja että säännösten olisi katettava yhtäläinen kohtelu, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu sekä työ-/lepoaikaa koskevat määräykset, järjestäytymis- ja edustusoikeus, suoja perusteetonta irtisanomista vastaan, työehtosopimukset ja työtaistelutoimet; painottaa seuraavien tekijöiden merkitystä: koulutukseen pääsy sekä saavutettujen etujen voimassaolo koulutusjaksojen aikana, hoitomahdollisuuksien parantaminen, eläkeoikeuksien, koulutusoikeuksien ja työttömyyskorvauksen kaltaisten olennaisten sosiaalietuuksien säilyttäminen siirryttäessä työsuhteesta toiseen ja työsuhteisesta työstä itsenäiseen ammatinharjoittamiseen; muistuttaa, että keskeiset oikeudet ja työlainsäädäntö takaavat kohtuulliset elin- ja työolot, asianmukaisen palkkatason ja ihmisarvoisen elämän vähimmäisehdot;

29.   korostaa tarvetta ottaa käyttöön politiikka, joka estää työntekijöiden riistämisen jatkamalla toistuvasti epätyypillisiä työsopimuksia, jotka eivät sisällä samoja oikeuksia kuin täysipäiväiset työsopimukset; vaatii, että jokaisen jäsenvaltion työllisyyspolitiikassa on säilytettävä jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien perustan muodostava perinteinen pysyvä työsopimus;

30.   korostaa tarvetta ottaa käyttöön ennaltaehkäiseviä ja täydentäviä toimenpiteitä epätyypillisten työsopimusten jatkuvaa toistumista vastaan;

31.   kehottaa luomaan kattavia elinikäisen oppimisen järjestelmiä, jotka koskevat myös työntekijöitä, joilla on epätyypilliset sopimukset; kehottaa jäsenvaltioita suuntaamaan strategioita kansallisesti heikoimmille aloille ja tekemään räätälöityjä investointeja koulutukseen sekä varmistamaan, että viranomaisten ja yritysten toiminta kehittyy; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikille oikeuden ja pääsyn koulutukseen;

32.   kehottaa vahvistamaan työmarkkinasuhteiden järjestelmää EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, sillä se on keskeinen tekijä sellaisen tasapainoisen joustoturvapolitiikan luomisessa ja toteuttamisessa, joka tarjoaa yrityksille oikeanlaista joustavuutta mutta jonka puitteissa voidaan varmistaa, että työehtojen kustannuksella ei voida käydä epäoikeudenmukaista kilpailua;

33.   antaa tunnustusta Euroopan yritysten vapaaehtoisesti toteuttamille saavutuksille sosiaalialalla, ja kannustaa niitä edelleen jatkamaan; tukee komission punnittua aloitetta, jolla pyritään jättämään yritysten sosiaalisen vastuun velvoitteet vapaaehtoiselle pohjalle, mikä myös estäisi byrokratian lisääntymistä;

34.   korostaa, että yritysten on valmistauduttava muutoksiin ja henkilöstöä koskeviin vaatimuksiinsa, jotta ne voivat suunnitella sisäisiä koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia työntekijöitään varten;

35.   muistuttaa, että tämän suhteen takia alihankkijoihin, uusiin työntekijöihin ja tilapäisiin työntekijöihin sovelletaan joustavuutta, mikä on riskialttiimpaa, kuten kyseisten henkilöiden korkea tapaturma-aste osoittaa;

36.   katsoo, että elinikäisellä oppimisella olisi poistettava työntekijöiden mahdollisuuksiin eroja kuiluja ja että se olisi aloitettava varhaiskasvatuksen yhteydessä; katsoo, että luku- ja laskutaidottomuutta on torjuttava varhaiskasvatuksesta alkaen ja että kaikkien koulunsa loppuun suorittaneiden pätevyyttä on lisättävä;

37.   kehottaa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia ja viranomaisia investoimaan elinikäiseen oppimiseen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita kannustamaan yrityksiä lisäämään investointeja elinikäiseen oppimiseen;

38.   korostaa tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) merkitystä sellaisten uusien ja parempien yritysten perustamisessa, jotka edistävät osaamiseen perustuvan talouden luomista Euroopassa;

39.   tunnustaa, että työorganisaatioiden innovatiiviset muodot, kuten oppivat organisaatiot, monitaitoisuuden kehittäminen ja työkierto koulutuksella, jonka työnantajat, alakohtaiset rahoitusaloitteet, aluekehitystuki ja aktiivinen työmarkkinapolitiikka mahdollistavat, tukevat osallistavia työmarkkinoita;

40.   on vakuuttunut siitä, että on kannustettava pysyviä työsuhteita parantamalla luottamukseen ja vuoropuheluun perustuvaa työn organisointia ja suhteiden laatua työpaikalla; uskoo vakaasti, että työlainsäädäntö, elinikäisen oppimisen uudenaikaiset muodot, kestävät turvajärjestelmät sekä tehokas työmarkkinapolitiikka voivat edistää luottamuksen korkean tason takaamista;

41.   muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on tehokas, aktiivinen työmarkkinapolitiikka, johon sisältyy neuvonta ja opastus, uudelleenkoulutus ja liikkuvuuden tukeminen työpaikkojen välisten siirtymäkausien lyhentämiseksi, sekä hyvinvointijärjestelmät, joilla olisi aktiivisesti motivoitava ihmisiä etsimään uusia työmahdollisuuksia samalla kun kannustetaan avoimuutta muutokseen pienentämällä tulotason laskua ja tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia;

42.   korostaa tarvetta helpottaa liikkuvuutta kehittämällä tapoja urakiertoon, jotta työntekijöiden on helpompi siirtyä turvallisempiin, vakaampiin ja vaativimpiin töihin, sekä edistämällä muodollisessa koulutuksessa sekä vapaamuotoisessa koulutuksessa ja arkioppimisessa saatujen taitojen ja tutkintojen tunnustamista, sellaisina kuin nämä on määritelty edellä mainitussa komission työasiakirjassa Lissabonin tavoitteiden saavuttamisesta koulutuksen alalla;

43.   palauttaa mieliin oikeuden elinikäiseen oppimiseen ja muistuttaa virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen sekä pätevyyksien tunnustamisesta ja siirrettävyydestä, jotka ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä, joilla mahdollistetaan yksilöiden siirtyminen työstä toiseen ja työttömän tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevan henkilön siirtyminen työelämään, koska näillä tekijöillä parannetaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan;

44.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimia, joilla edistetään naisten ja miesten yhtäläistä pääsyä laadukkaaseen työhön ja jotka noudattavat Euroopan tasa-arvosopimusta ja komission tiedonantoa Euroopan väestökehityksestä; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan sukupuolten välisen palkkaeron;

45.   panee merkille, etteivät naiset ja miehet aloita työmarkkinoilla samasta lähtökohdasta, erityisesti mitä tulee valtatasapainon tai palkattoman työn jakautumisen osalta;

46.   korostaa, että kaikki joustavuuden muodot, myös työorganisaation ja työajan joustavuus, on otettava huomioon erityisesti uusia teknologioita käyttäen; korostaa työmarkkinaosapuolten tarvetta neuvotella paremmista työaikajärjestelyistä, jotka ovat tarpeeksi joustavia useimpien työnantajien ja työntekijöiden tarpeisiin ja antavat ihmisille mahdollisuuden työelämän ja perhe-elämän yhdistämiseen;

47.   kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia vähentämään toimia, joilla työntekijöitä siirretään varhaiseläkkeelle, ja ottamaan käyttöön järjestelyjä, joilla tuetaan ikääntyneiden työntekijöiden joustavaa eläkkeelle siirtymistä osa-aikaeläkkeellä, työn jakamisella ja vastaavilla järjestelyillä, jotka edistävät työntekijöiden aktiivisen ikääntymisen käsitettä ja ikääntyneiden työntekijöiden pysymistä työmarkkinoilla;

48.   muistuttaa jäsenvaltioita, että jotta joustoturvalla voidaan saavuttaa korkeampi kokonaistyöllisyys, tarvitaan sitä tukevat kansantaloudelliset olosuhteet ja että joustoturvaa koskeva strategia edellyttää sitä tukevaa talouspolitiikkaa ja julkisten menojen koordinoinnin parantamista, sillä näin tuetaan järkevää kasvua ja kohdistetaan menoja Lissabonin painopistealoille;

49.   muistuttaa komissiota tarpeesta antaa Euroopan parlamentille riittävästi aikaa tämän neuvoa-antavan tehtävän toteuttamiseen, ja joka tapauksessa vähintään viisi kuukautta;

50.   katsoo, että yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä joustoturvan yleisiä periaatteita monialaisena aiheena Lissabonin strategian yhteydessä; kehottaa tarkistamaan työllisyyspolitiikan suuntaviivoja siten, että joustoturvan yleiset periaatteet voidaan ottaa huomioon; vaatii myös erityisen sosiaalisen vuoropuhelun laatua ja parantamista koskevan luvun sisällyttämistä vuosittaiseen yhteiseen työllisyyskertomukseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan Euroopan parlamentin ja kansalliset parlamentit sekä työmarkkinaosapuolet tehokkaammin kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti, mukaan avoimen koordinointimenetelmän, myös Euroopan työllisyysstrategian ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen, täytäntöönpanoon ja valvontaan kyseisten politiikkojen tehokkuuden optimoimiseksi; toteaa, että työllisyyssuuntaviivoihin sisältyville mainituille toimille, joustoturva mukaan luettuna, voidaan myöntää ESR:n tukea erityisesti koulutuksen ja aktiivisten työmarkkinatoimien osalta, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ESR:n ohjelmat edistävät Euroopan työllisyysstrategian ja joustoturvastrategioiden täytäntöönpanoa;

51.   kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota laatimaan kunnianhimoisen uudistusohjelman sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa mainittuja toimielimiä laatimaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa sosiaalisen Euroopan tulevaisuutta koskevan vision; korostaa näin ollen, että kasvun vahvistamiseksi ja työllisyyden ja työn laadun parantamiseksi on varmistettava sosiaaliset oikeudet ja sosiaalinen suojelu, jotka ovat kiinteä osa eurooppalaista perintöä; korostaa, että Euroopan sosiaalimalli tarjoaa yhdessä kunnianhimoisten, työllisyyttä edistävien kansallisten uudistusten kanssa tällä tavoin todellista lisäarvoa työtä tekeville ihmisille ja kansalaisille käyttäen kaikkia välineitä; katsoo, että vain sisämarkkinat, joissa taloudellinen vapaus yhdistetään sosiaalisiin oikeuksiin, voivat saada kansalaisten tuen;

52.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, sosiaalisen suojelun komitealle, Euroopan työllisyyskomitealle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 256, 27.10.2007, s. 108. (2) EUVL C 256, 27.10.2007, s. 102. (3) EUVL C 256, 27.10.2007, s. 93. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0339. (5) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (6) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 141. (7) EYVL L 175, 10.7.1999, s. 43. (8) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131. (9) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1. (10) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 452. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0206. (12) EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19. (13) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (14) EYVL L 39, 14.2.1976, s. 40. (15) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1. (16) EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12. (17) EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64. (18) EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15. (19) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9. (20) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0062.