Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 24. heinäkuuta 2007 antaman tiedonannon "Afrikan maatalouden edistäminen – Ehdotus koko mantereen tasolla ja aluetasolla tehtävästä yhteistyöstä maatalouden kehittämiseksi Afrikassa" (KOM(2007)0440),

–   ottaa huomioon Berliinissä 18.–21. kesäkuuta 2007 pidetystä toisesta kestävää kehitystä käsitelleestä eurooppalaisesta foorumista aiheutuvat sitoumukset,

–   ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 27. kesäkuuta 2007 antaman tiedonannon "Kairosta Lissaboniin – EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus" (KOM(2007)0357),

–   ottaa huomioon komission ja neuvoston pääsihteeristön 27. kesäkuuta 2007 antaman yhteisen asiakirjan "Beyond Lisbon: making the EU-Africa strategic partnership work" (Lissabonin jälkeen: EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden käytännön toteutus) (SEC(2007)0856),

–   ottaa huomioon AKT-maiden pienviljelijöiden köyhyyden vähentämisestä –Erityisesti hedelmä, vihannes- ja kukka-alalla – 28. kesäkuuta 2007 Wiesbadenissa hyväksytyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin kaudeksi 2006–2010 laatiman strategisen suunnitelman "One Africa, One Voice", joka hyväksyttiin marraskuussa 2005,

–   ottaa huomioon EU:n strategian "EU ja Afrikka: kohti strategista kumppanuutta" (EU:n Afrikka-strategia), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15. ja 16. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon Afrikan unionin komission Accrassa Ghanassa 26.–28. maaliskuuta 2007 järjestämän AU:n ja EU:n yhteistä kehitysstrategiaa koskevan Afrikan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kuulemisen tulokset ja päätelmät,

–   ottaa huomioon Afrikan neljän alueellisen viljelijäverkoston edustajien Pretoriassa 25. huhtikuuta 2004 antaman loppujulistuksen maataloutta NEPAD-kumppanuusohjelmassa koskevasta viljelijöiden näkemyksestä,

–   ottaa huomioon Abujassa joulukuussa 2006 pidetyn elintarviketurvaa käsitelleen huippukokouksen julistuksen,

–   ottaa huomioon Afrikan kehitysstrategiasta 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman(3),

–   ottaa huomioon YK:n raportin kehitysmaiden elintarviketurvasta, jonka YK:n erityisraportoija esitteli YK:n ihmisoikeustoimikunnalle maaliskuussa 2002,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa syyskuussa 2000 hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet ja erityisesti ensimmäisen vuosituhattavoitteen, joka on äärimmäisen köyhyyden ja nälän kitkeminen vähentämällä nälkää näkevien ihmisten määrä puoleen vuoteen 2015 mennessä,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanoa koskevat YK:n pääsihteerin vuotuiset selvitykset, joista viimeisin on päivätty heinäkuussa 2006,

–   ottaa huomioon Lontoossa 13. huhtikuuta 1999 allekirjoitetun elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen, jonka tavoitteena tarkoituksena on edistää maailman elintarviketurvaa ja parantaa kansainvälisen yhteisön kykyä vastata hätätilanteisiin ja muihin kehitysmaiden elintarviketarpeisiin,

–   ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteita vuosina 2000–2004 koskevan komission kertomuksen (SEC(2004)1379),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi 12. huhtikuuta 2005(4) ja vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa 20. kesäkuuta 2007(5) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa vahvistetaan Euroopan unionin täysimääräinen sitoutuminen vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja politiikan johdonmukaisuuteen,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus(6) (kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(7) (Cotonoun sopimus) sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 allekirjoitetulla sopimuksella kumppanuussopimuksen muuttamisesta(8),

–   ottaa huomioon 25. helmikuuta 2003 kehitysavun yhdenmukaistamista käsitelleen korkean tason foorumin päätteeksi annetun yhdenmukaistamista koskevan Rooman julistuksen sekä kehitysavun tuloksellisuutta koskevan 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(9), ("kehitysyhteistyön rahoitusväline"),

–   ottaa huomioon G8-kokouksessa Gleneaglesissa vuonna 2005 tehdyt sitoumukset kehitysavun määrästä ja laadusta sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan kehitysavusta,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan 18. joulukuuta 1979 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW),

–   ottaa huomioon Monterreyssä maaliskuussa 2002 pidetyn kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin sekä Johannesburgissa syyskuussa 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen,

–   ottaa huomioon toimia nälkää ja köyhyyttä vastaan koskevan 20. syyskuuta 2004 annetun New Yorkin julistuksen, jonka on allekirjoittanut 111 kansallista hallitusta, mukaan luettuina kaikki EU:n jäsenvaltiot,

–   ottaa huomioon maailman elintarvikehuippukokouksessa vuonna 1996 annetun sitoumuksen puolittaa maailman nälkäänäkevien määrä vuoteen 2015 mennessä,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – Kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133),

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 2006 julkaistun AKT-maiden viljelijäorganisaatioiden alueellisen verkoston väliarvioinnin talouskumppanuussopimuksesta sekä meneillään olevat talouskumppanuussopimusneuvottelut,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0432/2007),

A.   ottaa huomioon, että maatalous on useimmissa Afrikan maissa suurin työllisyyden ala, ja että kyseisten maiden tärkein tulolähde riippuu maataloustuotannosta ja siihen liittyvistä toiminnoista,

B.   ottaa huomioon, että komission tiedonannon "Afrikan maatalouden edistäminen" päätarkoituksena on tehdä ehdotuksia periaatteista ja avainaloista, jotka koskevat EU:n ja Afrikan unionin (AU) yhteistyötä Afrikan maatalouden kehittämiseksi alueellisesti ja koko mantereenlaajuisesti,

C.   ottaa huomioon, että sekä eurooppalaisessa konsensuksessa että EU:n Afrikka-strategiassa toistetaan, että maatalous ja maaseudun kehitys ovat ratkaisevan tärkeitä köyhyyden vähentämiseksi,

D.   ottaa huomioon, että pelkästään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yli 200 miljoonaa ihmistä on aliravittuja ja että aliravittujen määrä on lisääntynyt 30 miljoonalla kymmenessä vuodessa; ottaa huomioon, että suurin osa näistä ihmisistä elää maaseudulla ja että heidän tulonsa ja elintarviketurvansa ovat riippuvaisia maataloudesta,

E.   ottaa huomioon, että jokaisella ihmisellä on oikeus saada terveellistä, turvallista ja ravitsevaa ruokaa ja että on jokaiselle kuuluva perusoikeus olla näkemättä nälkää,

F.   ottaa huomioon, että äärimmäisen köyhyyden ja nälän kitkeminen on ensimmäinen Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteista,

G.   ottaa huomioon, että Lissabonissa joulukuussa 2007 pidettävässä EU:n ja Afrikan toisessa huippukokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyvät EU:n ja Afrikan yhteisen strategian,

H.   katsoo, että "Maailman elintarvikehuippukokous: viisi vuotta myöhemmin" -huippukokouksen julistuksessa vahvistetaan sitoumukset, jotka koskevat elintarviketurvan aikaansaamista kaikille ja nälän poistamista kaikista maista ja joiden välittömänä tavoitteena on puolittaa aliravittujen ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä,

I.   katsoo, että 80 prosenttia Afrikan väestöstä elää maaseudulla ja 73 prosenttia Afrikan maaseudun väestöstä on omavaraisia pienviljelijöitä, joiden toimeentulo riippuu paljolti viljelyyn tai karjankasvatukseen perustuvasta elintarviketuotannosta,

J.   katsoo, että maatalous antaa työtä ja toimeentulon yli 60 prosentille kehitysmaiden työvoimasta ja että maaseudun kehittämispolitiikalla on tästä syystä keskeinen merkitys köyhyyden ja nälän tehokkaassa torjunnassa,

K.   katsoo, että maaseutuyhteisöt ovat erityisen alttiita kärsimään konflikteista sekä luonnon- ja muista katastrofeista,

L.   katsoo, että 70 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä elävistä 1,3 miljardista ihmisestä on naisia ja että kaikkialla maailmassa naisilta evätään tarvittavat mahdollisuudet parantaa taloudellisia ja sosiaalisia olojaan, kuten omistus- ja perintöoikeudet tai koulutus- ja työmahdollisuudet,

M.   katsoo, että perinteiset rahoituslaitokset eivät yleensä myönnä luottoja maaseudulle tällaisten luottojen korkeiden kustannusten ja suurten riskien sekä virallisten maarekisterien puutteen vuoksi,

N.   katsoo, että YK:n toisen maailman vesitilannetta koskevan kehitysraportin (2006) mukaan 75 prosenttia Afrikan väestöstä asuu kuivilla tai puolikuivilla alueilla ja noin 20 prosenttia alueilla, joilla vuosittainen ilmastonvaihtelu on voimakasta,

O.   katsoo, että syrjäiset maaseutualueet kärsivät suhteettoman paljon fyysisten energiahuolto-, liikenne- ja televiestintäperusrakenteiden puutteesta ja että niiden vesivarat ovat usein riittämättömät tai epäluotettavat,

P.   katsoo, että köyhyyteen liittyvät sairaudet, etenkin HIV/AIDS, tuberkuloosi ja malaria ovat monissa Afrikan maissa vakavan köyhyyden tärkeä syy ja samalla sen seuraus,

Q.   ottaa huomioon, että eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat vuosien ajan luoneet kumppanuussuhteita Afrikan maaseutuväestön järjestöihin ja siten edistäneet vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärrystä Euroopan kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä lisänneet merkittävästi kokemusta pienviljelyn edistämisestä,

R.   katsoo, että reilusta kaupasta ja kehityksestä 6. heinäkuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa(10) parlamentti tunnusti reilun kaupan merkityksen kehitysmaiden pienviljelijöiden ja tuottajien toimeentulon parantamisessa, sillä se tarjoaa kestävän tuotantomallin, johon sisältyy takuutuotto tuottajille,

S.   katsoo, että meneillään oleva talouskumppanuussopimuksia koskeva neuvotteluprosessi tarjoaa sekä mahdollisuuksia että haasteita AKT-maille ja erityisesti monien Afrikan maiden maatalousalalle,

T.   katsoo, että parlamenttien on kehitysprosessin ensisijaisina toimijoina osallistuttava aktiivisesti strategioihin ja toimintasuunnitelmiin, jotka vaikuttavat niiden edustamiin kansalaisiin,

1.   suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun tiedonantoon "Afrikan maatalouden edistäminen" ja erityisesti siinä esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan "maataloudella ja maatalouden kehityksellä on ratkaiseva rooli köyhyyden vähentämisessä ja talouskasvun edistämisessä"; on samaa mieltä siitä, että "jotta kasvu johtaa köyhyyden vähentymiseen, sen täytyy olla laaja-alaista, pienviljelijäsuuntautunutta ja työmahdollisuuksia lisäävää", mutta pahoittelee, että tämä lausuma esiintyy vain tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa eikä itse tiedonannossa;

2.   pitää myönteisenä Afrikan maiden välisten erojen tunnustamista, koska on oleellisen tärkeää ottaa huomioon vaihtelut ja erot, joita Afrikassa on sekä alueellisella tasolla että maiden välillä;

3.   kannattaa näkemystä, joka ilmaistiin edellä mainittua tiedonantoa "Afrikan maatalouden edistäminen" edeltäneessä, tammikuussa 2007 julkaistussa komission keskusteluasiakirjassa ja jonka mukaan: "…Afrikan valtiot ovat pitkään ohjailleet ja säännelleet maataloutta, mikä on usein ollut kallista ja tuloksiltaan vaihtelevaa, mutta myöhemmät vapauttamisprosessit eivät nekään ole olleet kattavia, vakuuttavia eivätkä menestyksellisiä";

4.   on samaa mieltä siitä, että kilpailukyky alueellisilla ja kansainvälisillä markkinoilla on ensisijainen tavoite; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tukea ja avustaa pientuottajia ja sallia heille riittävä pääsy näille markkinoille;

5.   korostaa, että on yhdennettävä Afrikan alueelliset markkinat ja poistettava asteittain esteet Afrikan maiden väliltä tuottajien markkinoiden laajentamiseksi;

6.   korostaa merkittävää asemaa, joka EU:n olisi otettava kansainvälisissä järjestöissä, kuten Maailman kauppajärjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa puolustettaessa tarmokkaasti Afrikan valtioiden oikeuksia suojella Afrikan mantereen kansallisia ja alueellisia markkinoita elintärkeiden maataloustuotteiden paikallisten tuottajien selviytymistä uhkaavaa tuontia vastaan;

7.   pitää myönteisenä komission tiedonannon valmistelussa käyttämää laajaa kuulemismenettelyä;

8.   toivoo, ettei tämä menettely jää yksittäistapaukseksi, vaan muodostaa osan järjestelmää, jonka avulla Euroopan ja Afrikan kansalaisyhteiskunta ja demokraattiset instituutiot saavat osallistumismahdollisuuden, kuten kehotetaan edellä mainitussa komission ja neuvoston pääsihteeristön yhteisessä asiakirjassa "Lissabonin jälkeen: EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden käytännön toteutus"; kehottaa komissiota käynnistämään neuvotteluprosessin parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa niiden roolista EU:n ja Afrikan yhteisen strategian täytäntöönpanossa ja seurannassa;

9.   kehottaa Afrikan unionia uusimaan uudella tarmolla sitoutumisensa Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjaan, jossa AU:n edeltäjä, Afrikan yhtenäisyysjärjestö, oli uranuurtajana ja jonka Zimbabwe on myös allekirjoittanut;

10.   korostaa, että on tärkeää lisätä hallitusten, paikallisviranomaisten ja sekä kansallisten että alueparlamenttien osallistumista maatalouspolitiikkaa ja elintarviketurvaa koskevaan päätöksentekoon samoin kuin helpottaa kansalaisyhteiskunnan nykyistä laajempaa osallistumista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan yhteisen alueellisen maatalouspolitiikan laatimista ja soveltamista tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa;

11.   ilmaisee huolensa tiedonannon päätöksentekoprosessin epäselvyydestä sekä EU:n sisäisen että ulkoisen (neuvottelut Afrikan maiden hallitusten kanssa) päätöksenteon suhteen; kehottaa siksi lisäämään niiden neuvottelujen avoimuutta, joita komissio käy Afrikan maiden hallitusten kanssa EU:n ja AU:n yhteistyön käynnistämisestä Afrikan maatalouden kehittämiseksi;

12.   huomauttaa, että ehdotukseen yhteistyön tekemisestä pääasiassa Afrikan maanosan laajuisten ja alueellisten organisaatioiden, kuten AU:n komission, Uuden kumppanuuden Afrikan kehittämiseksi (NEPAD) ja alueellisten talousyhteisöjen kanssa pitäisi myös kuulua välineitä, joilla tehdään eturyhmistä, ruohonjuuriliikkeistä ja kansalaisyhteiskunnasta maaseudun köyhille viljelijöille mielekäs vaikutuskanava poliittisiin prosesseihin;

13.   pahoittelee sitä, että EU:n ja Afrikan yhteisessä strategiassa Afrikan maaseudun kehitykseen ja elintarviketurvaan liittyviä ongelmia hahmotellaan vain suppeasti; toivoo, että tätä tasapainotetaan sillä, että yhteisen strategian liitteeksi suunnitellussa toimintasuunnitelmassa on enemmän sisältöä;

14.   huomauttaa, että jäsenvaltioiden ja komission tulee varmistaa kehitysavun nykyistä parempi koordinoiminen ja yhdenmukaistaminen; huomauttaa, että niiden on yleisesti pyrittävä saavuttamaan viipymättä kaikki ne tavoitteet, jotka on määritelty osana eurooppalaisen kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisprosessia;

15.   korostaa, kuinka tärkeää on, että komissio ja jäsenvaltiot ilmaisevat selkeästi, millä tavoin edunsaajavaltiot ja kansalaisyhteiskunta varmistavat kehitysyhteistyöpolitiikkojensa täysimääräisen hallinnan, ja ottavat käyttöön tulosindikaattorit, joiden avulla kansalliset ja alueelliset parlamentit sekä kansalaisyhteiskunta voivat valvoa kehitysavun vaikutuksia;

16.   korostaa Euroopan tasolla käytävien neuvottelujen tärkeyttä, mukaan lukien myös kehitysmaista peräisin olevien kuluttajien, tuottajien ja alakohtaisten järjestöjen kanssa tapahtuvaa näkemysten vaihdon tärkeyttä sen varmistamiseksi, että maatalous- ja tuotantosektorit ovat täysimääräisesti osallisina ja että niillä on ensi- eikä toissijainen asema;

17.   korostaa, että on tarpeen vahvistaa tietoon perustuvaa afrikkalaista ekologista taloutta, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita jakamaan maataloutta koskevaa tietotaitoaan afrikkalaisten tutkijoiden ja viljelijöiden kanssa ja jakamaan maatalousalan teknologiaa ja muita innovatiivisia tapoja Afrikan maiden kanssa niiden kilpailukyvyn parantamiseksi ja maanosan maatalouden lisäarvon lisäämiseksi;

18.   korostaa, että afrikkalaisen tutkimuksen ja tiedon teollis- ja tekijänoikeuksia on kunnioitettava; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita parantamaan Euroopan unionin lainsäädäntöä, jotta kasvien (esimerkiksi lääketieteellisiä) käyttömahdollisuuksia koskevan toisinaan muinaisen tiedon käytöstä saadut edut hyödyttävät niitä, jotka ovat kyseisen tiedon ruohonjuuritasolla löytäneet;

19.   kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan vuosittain täysin avoimesti kehitysapuun osoittamansa rahoitussitoumukset ja jättämään kehitysavun kokonaismenojen laskennan ulkopuolelle sellaisiin aloitteisiin osoitetut varat, jotka eivät suoraan liity kehitykseen (esim. velkahuojennus), mikäli kehitysapu luokitellaan viralliseksi kehitysavuksi taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) määräysten mukaisesti; huomauttaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentti seuraa erityisen tarkasti OECD:n kehitysapukomiteassa aiheesta käytäviä keskusteluja;

20.   painottaa, että elintarvikeaputoimet ja -ohjelmat eivät saa estää paikallisen ja kansallisen elintarviketuotantokapasiteetin kehittämistä eivätkä lisätä riippuvuutta, paikallisten ja kansallisten markkinoiden vääristymiä, korruptiota tai terveydelle haitallisten elintarvikkeiden (muuntogeeniset organismit) käyttöä;

21.   kehottaa kansainvälisiä elimiä toteuttamaan toimia, joilla asteittain korvataan elintarvikeapu tukemalla ja kehittämällä paikallista maataloutta; vaatii, että mikäli elintarvikeapu on ainoa vaihtoehto, etusija annetaan paikallisilta markkinoilta ja/tai vaikeuksissa olevan valtion naapurialueilta tai alueelta tehtäville hankinnoille;

22.   korostaa, että on tärkeää lisätä avunantajien maaseudun kehittämiseen ja elintarviketurvaan myöntämiä varoja, ja korostaa, että Afrikan maiden hallitusten on sisällytettävä maataloussektori poliittisiin painopistealoihinsa saadakseen Euroopan kehitysrahaston tukea;

23.   korostaa, että EU:n eri politiikanalojen olisi oltava johdonmukaisia niiden yleisten tavoitteiden osalta; vaatii, että EU:n kauppapolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan pitäisi olla yhtenäisiä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa; korostaa siksi, että kaikkien maataloustuotteiden – raaka-aineiden ja jalostettujen tuotteiden – tulliesteet on poistettava, jotta Euroopan markkinat voidaan avata nopeasti Afrikan mantereelta tuleville maataloustuotteille;

24.   kehottaa EU:ta laatimaan aikataulun kehitysmaiden haavoittuvia maatalousyrityksiä vahingoittavien maatalouden vientitoimien lakkauttamisesta ja painostamaan muita kansainvälisiä toimijoita tekemään samoin;

25.   myöntää, että talouskumppanuussopimusten tarjoamat mahdollisuudet edesauttavat maatalouskauppaa, mutta muistuttaa komissiota tässä yhteydessä siitä, että kyseisiä sopimuksia ei ole vielä allekirjoitettu ja että monia kiistakysymyksiä ei ole vielä ratkaistu;

26.   myöntää, että talouskumppanuussopimuksista voi tulla merkittävä Afrikan kauppaa ja alueellista yhdentymistä edistävä väline, mutta vain sillä ehdolla, että ne ovat "kehitysystävällisiä" ja mahdollistavat tarvittaessa poikkeukset ja pitkät siirtymäkaudet, jotta Afrikan omat tuottajat ja "lapsenkengissä oleva" teollisuus voivat mukautua uusiin markkinatilanteisiin;

27.   painottaa, että on toteutettava toimia, joilla torjutaan paikallista tuotantoa vahingoittavaa maatalouselintarvikkeiden tuontia ja joissa otetaan huomioon Afrikan maiden maantieteellinen, historiallinen ja kulttuurinen monimuotoisuus lisäämällä maaseutu- ja alkuperäisyhteisöjen panosta resurssien kestävään hallinnointiin;

28.   pitää valitettavana, että tiedonannossa "Afrikan maatalouden edistäminen" biopolttoaineiden markkinat on niputettu yhteen muiden suppeiden erityismarkkinoiden kanssa, sillä kehittyvän biopolttoaineteollisuuden laajentuminen saattaa myös vaikuttaa haitallisesti elintarvikehuoltoon, koska biomassan kasvatus voi viedä maata, vettä ja muita resursseja maataloustuotannolta; on kuitenkin samaa mieltä siitä, että on tärkeää tukea luonnonmukaisten tuotteiden markkinoita sekä reilua, molempia osapuolia hyödyttävää kauppaa;

29.   toistaa, että kehitysapupolitiikkojen ja -ohjelmien on tuettava kunkin kansakunnan oikeutta määrittää oma elintarvikestrategiansa sekä suojella ja säännellä kansallista maataloustuotantoa ja paikallisia markkinoita;

30.   kiinnittää huomiota edellä mainitun tiedonannon "Afrikan maatalouden edistäminen" epäjohdonmukaisuuteen sikäli, että siinä korostetaan naisten merkittävää roolia Afrikan maataloustuotannossa, mutta yhteistyöaloja koskevassa luvussa heitä ei mainita; huomauttaa kuitenkin, että Afrikan maatalouden kehittämistoimet tulisi suunnata ensi sijassa naisille ja että tulisi ottaa käyttöön erityisiä toimintatapoja, joilla varmistetaan tuotantoresurssien, erityisesti maaoikeuksien, valmiuksien kehittämisen, mikroyritysten rahoituksen, parempien elinolojen, elintarvikkeita ja terveyttä koskevan hyvinvoinnin ja koulutuksen saatavuus ja hallinta sekä aktiivisempi osallistuminen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään;

31.   korostaa, että viljelijäryhmien, erityisesti naisviljelijöiden ryhmien perustamista, organisointia ja vahvistamista on tuettava kansallisella ja alueellisella tasolla;

32.   korostaa, että tiedonannossa unohdetaan se itsestään selvä seikka, että apu tulisi suunnata ensisijaisesti heikommassa asemassa oleville ryhmille ja epäsuotuisassa asemassa oleville alueille (syrjäiset maaseutualueet), joilla maantieteellinen eristyneisyys ja maatalouden tuottavuutta rajoittavat fyysiset tekijät kärjistävät jatkuvaa köyhyyttä;

33.   toistaa, että jäsenvaltioiden on tarpeen kunnioittaa sitoumustaan saada aikaan Afrikassa kestävä rauha, joka on elintarviketurvan edellytys, ja kiinnittää siksi ensisijaisesti huomiota rauhan edistämiseen; kehottaa painokkaasti sekä maailman pohjoisten että eteläisten maiden hallituksia pyrkimään konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja toistaa vaatimuksensa siitä, että aseiden ja jalkaväkimiinojen kauppa on pysäytettävä;

34.   korostaa, että (edistääkseen järkevästi ja tehokkaasti köyhyyden torjumista) on tärkeää edistää mikrotalouden välineitä, erityisesti mikroluotto-ohjelmia maatalousalan talouskehityspolitiikan oleellisena osana;

35.   vahvistaa, että maatalouden on taattava maaseudun köyhille ihmisille oikeudenmukaiset mahdollisuudet käyttää ja hallita maataan, vesivaroja ja muita tarvittavia resursseja toimentulonsa turvaamiseksi kestävällä tavalla;

36.   kehottaa puolustamaan kaikkien ihmisten oikeutta veteen kansainvälisellä tasolla, sillä vesivarat ovat yleishyödyllinen hyödyke, joka tulee säilyttää erityisesti tuleville sukupolville;

37.   kehottaa Afrikan hallituksia edistämään maissaan maatalousuudistuksia, jotta voidaan turvata maaseutuväestölle ja etenkin maattomille perheille mahdollisuus käyttää maata ja tuotantoresursseja; kehottaa tässä yhteydessä, että EU:n ja Afrikan yhteisen strategian liitteenä olevassa toimintasuunnitelmassa annetaan erityinen etusija maarekisterien perustamiselle ja parantamiselle sekä oikeusjärjestelmien vahvistamiselle, jotta tuomioistuimet voivat valvoa omistusoikeutta koskevaa lainsäädäntöä tehokkaasti;

38.   kiinnittää uudelleen huomiota maanomistusoikeutta koskevaan keskeisimpään kysymykseen kehitysmahdollisuuksien mahdollisimman suuressa hyödyntämisessä eli sen tunnustamiseen, että omistusoikeusasiakirjojen avulla on mahdollista lainata rahaa kohtuullisella korolla liiketoiminnan perustamista ja kehittämistä varten; kehottaa siksi painokkaasti ensisijaisesti perustamaan ja/tai parantamaan maarekistereitä ja osoittamaan varoja maan kartoittamiseen ja rekisteröintiin sekä oikeusistuimille omaisuuden valvontaa varten;

39.   kehottaa Afrikan hallituksia kannustamaan tuotantomallien monipuolistamista (jotta vältetään yksipuolisen tehoviljelyn käyttöönotto) ja rohkaisemaan kestäviä tuotantomalleja, jotka soveltuvat paremmin niiden toimintaympäristöihin;

40.   katsoo, että biopolttoaineiden tuotanto saattaa olla erityisen tärkeää Afrikan maiden maataloudelle, mutta että ympäristölle koituva hyöty riippuu suuresti energiakasvien lajista sekä koko tuotantoketjussa kulutetusta energiasta; katsoo, että hiilidioksidin vähentämisen osalta todelliset edut on vielä todistettava, ja että biopolttoaineiden valvomattoman tuotannon lisääntymisestä luonnolle ja ympäristölle koituvien mahdollisten vahinkojen välttäminen on asetettava etusijalle;

41.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tehokkaampia kehitysyhteistyöpolitiikkoja, joiden avulla voidaan rakentaa laajempia maataloussektoria palvelevia perusrakenteita (kastelujärjestelmät, sähkö, kuljetukset, tieverkko jne.) ja jakaa paremmin tämän kaltaisiin keskeisiin julkisiin palveluihin myönnetyt varat;

42.   katsoo, että pienviljelijöille on tarjottava helposti saatavilla olevaa ja täsmällistä tietoa ja että sitä on levitettävä laajasti paikallisilla kielillä, esimerkiksi paikallisten radioasemien kautta, ja että tieto- ja viestintäteknologiaa on kehitettävä digitaalisen kahtiajaon vähentämiseksi maaseutualueilla;

43.   vaatii painokkaasti, että on pantava toimeen politiikkoja, joilla tuetaan ympäristön ja luonnonvarojen hallinnan kanssa yhteensopivia käytäntöjä ja tekniikoita (tämä on oleellista sopusointuisen ja kestävän kehityksen kannalta) ja joilla varmistetaan maatalousmaan ja maatalouden ekosysteemien parempi hoito, jotta estetään nykyisten aavikoitumisprosessien paheneminen;

44.   kehottaa EU:ta edistämään YK:n aavikoitumisen estämistä koskevan yleissopimuksen (UNCCD) kansallisten suunnitelmien sisällyttämistä nykyistä tehokkaammin afrikkalaisten kumppaneiden kansallisiin kehitysstrategioihin;

45.   kehottaa komissiota tekemään YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja YK:n kansainvälisen maatalouden kehittämisrahaston kanssa tehokasta yhteistyötä, joka perustuu näiden järjestöjen suhteellisiin etuihin maatalouden ja maaseudun kehityksen alalla;

46.   kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja Afrikan maiden hallituksia sitoutumaan yhdessä torjumaan HIV/AIDS-pandemiaa;

47.   tukee kansallisen ja alueellisen tason pyrkimyksiä ottaa maaseudun sidosryhmät ja niiden edustajajärjestöt mukaan kuulemismenettelyihin, jotka koskevat niihin vaikuttavia poliittisia kysymyksiä; panee merkille, että näiden menettelyjen kannalta on välttämätöntä kehittää valmiuksia ihmiskeskeisessä maaseudun väestön asioiden ajamisessa; korostaa, että pienviljelmien ja perheviljelmien tukeminen sekä maatalouden ekologiset käytännöt ovat tärkeimpiä strategioita köyhyyden lieventämisen ja elintarviketurvan saavuttamisessa;

48.   korostaa, että lapsityövoima ja lasten käyttö maataloustöissä Afrikassa on laajalle levinnyttä ja sääntelemätöntä, ja kehottaa yhteisöä tukemaan kansainvälisiä pyrkimyksiä, erityisesti FAO:n ja ILO:n pyrkimyksiä torjua tätä huomattavaa ongelmaa;

49.   kehottaa painokkaasti laatimaan koulutuksen kehittämistoimia, joiden avulla nuoret saavat mahdollisuuden suorittaa maataloustieteen ja -tekniikan korkeakouluopintoja, sekä toimia maatalousalan tutkinnon suorittaneiden työmahdollisuuksien luomiseksi, jotta erityisesti muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin ja kehitysmaista kehittyneisiin maihin vähenisi, ja korostaa, että tämä on yhdistettävä paikallisten hallitusten ja viranomaisten vahvistamiseen, jotta paikallisyhteisöjen aluehallinto toteutuisi;

50.   kehottaa käsittelemään yhteisessä strategiassa maahanmuuton perimmäisiä syitä ja kiinnittämään erityistä huomiota aivovientiin; katsoo, että EU:hun suuntautuvan muuttoliikkeen rajoittamista ei saisi pitää avun ehtona, mutta kehottaa kuitenkin painokkaasti tiedottamaan paremmin valtavasta vahingosta, jonka maastamuutto aiheuttaa Afrikan sosiaalisille rakenteille, ja sen kielteisistä seurauksista, sillä se estää Afrikkaa käyttämästä täysimääräisesti kehitysmahdollisuuksiaan;

51.   kiinnittää huomiota siihen, että maahanmuuttopolitiikan alalla on tarpeen edistää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka perustuu solidaarisuuteen Afrikan maiden kanssa sekä yhteisen kehityksen periaatteeseen, ja kehottaa vahvistamaan kumppanuutta paikallisten instituutioiden ja jäsenvaltioiden instituutioiden välillä;

52.   kannattaa komission ehdotusta kiertomuuton kannustamisesta, jotta edistetään hankitun osaamisen ja kokemuksen kierrätystä, ja rohkaisee yhteisen kehityksen aloitteita siirtolaisyhteisöjen lähtömaidensa kehitykselle antaman panoksen lisäämiseksi;

53.   suosittaa, että Afrikan maatalousalan, maaseudun kehityksen ja elintarviketurvan tukemiseksi tehdyistä toimista annetaan tarkkaa tietoa, jotta lisätään tietoisuutta ja siten avunantajien sitoutumista;

54.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT-ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 254, 26.10.2007, s. 25. (2) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475. (3) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (4) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0274. (6) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (7) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (8) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (9) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (10) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 865.