Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2006 antaman vihreän kirjan diplomaatti- ja konsuliviranomaisten Euroopan unionin kansalaisille antamasta suojelusta kolmansissa maissa (KOM(2006)0712),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0454/2007),

A.   toteaa, että jäsenvaltiot ovat hyvin vaihtelevasti edustettuina kolmansissa maissa,

B.   huomauttaa, että vain kolmessa maailman maassa (Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat) on kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliedustustot ja että 107 maassa on enintään 10 valtion edustustot ja tietyissä Malediivien kaltaisissa suosituissa matkakohteissa edustustoja ei ole lainkaan,

C.   toteaa, että matkailevien unionin kansalaisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti – 180 miljoonaa myytyä matkalippua vuonna 2006 – ja unionin kansalaisia asuu yhä enemmän unionin alueen ulkopuolella, mistä syystä unionin läsnäolo Euroopan komission lähetystöjen välityksellä voitaisiin ottaa huomioon pyrittäessä yhdistämään voimavaroja jäsenvaltioiden konsuli- ja diplomaattiverkostojen rajoitusten kompensoimiseksi,

D.   ottaa huomioon, että yhteisön säännöstö asiassa ei ole kovin kehittynyttä vaan rajoittuu diplomaatti- ja konsuliedustustojen Euroopan unionin kansalaisille antamasta suojelusta 19. joulukuuta 1995 tehtyyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseen 95/553/EY(1) ja jäsenvaltioiden tietojenvaihtoon unionin neuvostoon perustetussa konsuliyhteistyöstä vastaavassa työryhmässä (COCON), jonka tarkoituksena on jäsentää tietojenvaihtoa parhaista kansallisista toimintatavoista,

E.   ottaa huomioon komission aloitteen ja pyrkimyksen antaa vihreällä kirjallaan konkreettista sisältöä EY:n perustamissopimuksen 20 artiklalle (joka tunnetaan huonosti), jossa todetaan jokaisen unionin kansalaisen oikeus nauttia maissa, joissa hänen kotijäsenvaltiollaan ei ole suurlähetystöä tai konsuliedustusta, minkä tahansa kyseisessä kolmannessa maassa edustetun jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisten suojelua samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti,

F.   toteaa, että näin toimiessaan komissio

G.   katsoo kuitenkin, että olemassa olevia oikeudellisia puitteita on tähän asti tulkittu suppeasti ja diplomaatti- tai konsulisuojelun on katsottu kuuluvan yksinomaan hallitusten välisiin suhteisiin, joita säännellään Wienin yleissopimuksella vuodelta 1963 eikä EY:n perustamissopimuksen 20 artiklalla,

H.   katsoo, että diplomaatti- ja konsulisuojelua ei saa sekoittaa väestörekisterinpitäjän tai notaarin tehtäviin, jotka usein annetaan konsuliviranomaisten hoidettaviksi,

I.   toteaa, että diplomaatti- ja konsulisuojelun luonteessa, rakenteessa ja menettelyjen aloittamisessa on tosiaan eroja, sillä konsulisuojelu voi joissain tapauksissa olla pakollista, kun taas diplomaattisuojelu on aina harkinnanalaista, ja että sovellettavissa säännöksissä on tehtävä selvä ero diplomaatti- ja konsulisuojelun välillä,

J.   huomauttaa sitä vastoin, että Maastrichtin sopimuksessa luotiin jäsenvaltioiden kansalaisuudesta johdettu unionin kansalaisuus, jonka välityksellä olisi toivottavaa saavuttaa vastaava suojelu kaikille unionin kansalaisille heidän kansalaisuudestaan riippumatta,

K.   katsoo, että näistä syistä on viipymättä luotava päätöksen 95/553/EY tarkistamisen edellytykset, jotta sitä voidaan laajentaa niin, että diplomaattisuojelu kuuluu kiistatta sen soveltamisalaan,

L.   huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat jo tehneet aloitteita – esimerkiksi pilottivaltiosta ja yhteisistä simulointiharjoituksista – jotta kriisitilanteisiin ja/tai poikkeusolosuhteisiin pystytään reagoimaan paremmin, ja että komissio voisi antaa panoksensa arviointiin,

M.   toteaa, että olemassa olevia, esimerkiksi kunniakonsuleiden verkkoja ei vielä hyödynnetä täysimittaisesti ja että ne ovat arvokas voimavara, jota olisi tuettava riittävästi,

N.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella perustetaan Euroopan ulkosuhdehallinto, jolla on oma toimivalta ja vastuu,

1.   hyväksyy varauksetta komission aloitteen, jossa ei tyydytä tulkitsemaan EY:n perustamissopimuksen 20 artiklaa suppeasti vaan halutaan luoda perusta jokaisen Euroopan kansalaisen todelliselle yhdenmukaistetulle perusoikeudelle nauttia diplomaatti- ja konsulisuojelua;

2.   kehottaa komissiota selvittämään oikeudellisen yksikkönsä avulla, sisältävätkö Euroopan yhteisön perustamissopimus tai sopimus Euroopan unionista oikeusperustan jäsenvaltioiden säännösten yhdenmukaistamiselle diplomaatti- ja konsulisuojelun alalla;

3.   tukee komissiota sen ponnisteluissa laatia kunnianhimoinen pitkän aikavälin toimintasuunnitelma, jossa tiedotus ja viestintä ovat avaintekijöitä;

4.   suosittaa komissiolle, että lisäksi, että se antaa EY:n perustamissopimuksen 22 artiklan mukaisesti kolmivuotiskertomuksen unionin kansalaisuudesta, se ehdottaisi viipymättä neuvostolle yhteisten käsitteiden ja sitovien suuntaviivojen hyväksymistä, jotta voidaan luoda yhteisiä normeja konsulisuojelun alalla;

5.   kannustaa komissiota luomaan jo tässä vaiheessa rationalisoidun rakenteen, jonka avulla resurssit saadaan välittömästi yhteiskäyttöön, ja tehostamaan parhaiden käytänteiden vaihtoa määrittämällä viipymättä kaikki alalla käytettävissä ja käyttöönotettavissa olevat julkiset ja yksityiset voimavarat sekä aloittamaan erityyppisen yhteistyön niiden lukuisten toimijoiden (jäsenvaltioiden mutta myös kunniakonsuleiden, alue- ja paikallisyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen) kesken, jotka vastauksessaan komission kyselyyn ilmoittautuivat vapaaehtoiseksi osallistumaan työhön;

6.   pyytää komissiota tehostamaan viestintää ja tiedotusta, etenkin seuraavin toimin:

7.   kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille suosituksen, jossa niitä kehotetaan sisällyttämään EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan suora lainaus kansalaisten passeihin;

8.   pyytää komissiota tekemään Lissabonin sopimuksen ratifioimisen jälkeen Euroopan parlamentille ehdotuksen päätöksen 95/553/EY muuttamiseksi siten, että siihen sisällytetään nimenomaisesti

9.   kehottaa komissiota ulottamaan konsulisuojelun unionin kansalaisten perheenjäseniin, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, sekä pakolaisaseman saaneisiin henkilöihin ja kansalaisuudettomiin ja muihin henkilöihin, joilla ei ole minkään jäsenvaltion kansalaisuutta mutta jotka oleskelevat jäsenvaltiossa ja joilla on matkustusasiakirja, joka on myönnetty kyseisessä jäsenvaltiossa;

10.   kehottaa komissiota ryhtymään toimiin unionin kansalaisten oikeusavun takaamiseksi ja parantamiseksi kolmannessa valtiossa tehtävän pidätyksen tai vangitsemisen yhteydessä;

11.   tukee selkeästi Barnierin raportissa ilmoitettua aloitetta perustaa yhteisiä toimistoja neljälle kokeilualueelle (Karibianmeri, Balkanin niemimaa, Intian valtameri ja Länsi-Afrikka) ja kannustaa komissiota aloittamaan yhtä aikaa yhteisten toimistojen perustamisen kanssa mainituilla alueilla asuville unionin kansalaisille suunnatun tiedotuskampanjan, jotta he hoitaisivat tarvittavat rekisteröintimuodollisuudet;

12.   katsoo, että siihen asti kun yhteiset toimistot avataan ja ne kykenevät hoitamaan keskeiset konsulitehtävät (viisumien myöntäminen, asiakirjojen laillistaminen jne.), komission olisi osallistuttava jäsenvaltioiden ponnisteluihin yhteistyön parantamiseksi erityisesti

13.   kehottaa komissiota myös hyödyntämään mahdollisimman suuressa määrin koulutusta ja teknologiaa tiettyjen puutteiden paikkaamisessa ja/tai tehostamaan tiettyjen, vielä vajaakäytettyjen voimavarojen käyttöä; katsoo, että tätä varten komission olisi erityisesti otettava käyttöön varoja, joilla rahoitetaan jäsenvaltioiden kokeneiden diplomaattien ja konsulivirkamiesten antamaa erityisalan koulutusta kolmansissa maissa jo toimiville kunniakonsuleille; katsoo, että mainittua koulutusta olisi tarjottava myös Euroopan unionin toimihenkilöille sitten, kun yhteiset toimistot ja unioni lähetystöt alkavat tosiasiassa hoitaa tähän mennessä yksinomaan jäsenvaltioiden edustustojen hoitamia konsulitehtäviä;

14.   toteaa, että menettelyjä taloudellisen avun myöntämiseksi hidastaa usein vaadittavien konsultaatioiden suuri määrä, mikä aiheuttaa lisäongelmia silloin, kun yhteisön ulkopuolisessa valtiossa hätätilaan joutuneen unionin kansalaisen on saatava mutkattomasti apua; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa avun antamista koskevia menettelyjä;

15.   kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia ja vaikutuksia, joita Lissabonin sopimuksen mukaisella Euroopan ulkoasiainhallinnon perustamisella tulee olemaan diplomaatti- ja konsulisuojelun kannalta;

16.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 314, 28.12.1995, s. 73.