Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta(1),

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman "Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet"(2),

–   ottaa huomioon 26. toukokuuta 1989(3), 6. toukokuuta 1994(4), 15. marraskuuta 2001(5) ja 2. syyskuuta 2003(6) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman oikeudellisesti sitomattomien välineiden institutionaalisista ja oikeudellisista vaikutuksista(7),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelyn parantamisesta Euroopan unionissa(8),

–   ottaa huomioon komission 25. heinäkuuta 2007 antaman toisen yhteisen viitekehyksen edistymistä käsittelevän kertomuksen (KOM(2007)0447),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että yhteisellä viitekehyksellä, josta komissio kaavailee opasta EU:n lainsäätäjälle voimassa olevaa lainsäädäntöä tarkistettaessa ja uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa sopimusoikeuden alalla, ei ole nykyisellään tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, joten se ei ole oikeudellisesti sitova,

B.   katsoo, että yhteisellä viitekehyksellä – jota koskevaa lähestymistapaansa komissio aikoo valottaa valkoisessa kirjassa – on välillisiä oikeudellisia ja käytännön vaikutuksia ja se määrittää hyvin pitkälti sopimusoikeuden tulevia lainsäädäntötoimia,

C.   katsoo, että päätökset siitä, mitkä yhteistä viitekehystä koskevan tutkijoiden luonnoksen osat sisällytetään lopulliseen viitekehykseen ja mikä on yhteisen viitekehyksen soveltamisala, ovat erittäin poliittisia,

D.   pitää erittäin tärkeänä varmistaa, että yhteistä viitekehystä varten valitut tutkijoiden luonnoksen osat ovat yhtenäisiä toistensa, komission "Vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamista" (KOM(2006)0744) seurannan ja muun sopimusoikeutta koskevan yhteisön lainsäädännön kanssa,

E.   ottaa huomioon, että yhteistä viitekehystä pidetään muita parempana säädöstyyppinä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että yhteisön sopimuslainsäädäntö on johdonmukaista ja laadukasta; katsoo kuitenkin, että säädöskäytännön parantamisella ei pyritä rajoittamaan Euroopan unionin lainsäädäntövallan käyttäjien toimintamahdollisuuksia,

F.   katsoo, että komission on jossain vaiheessa päätettävä, käyttääkö se aloiteoikeuttaan, ja jos se käyttää sitä niin millä sopimusoikeutta koskevilla aloilla ja minkä oikeusperustan nojalla,

1.   pitää myönteisenä, että tutkijoiden luonnos yhteisestä viitekehyksestä on valmistunut;

2.   kehottaa komissiota toimittamaan selkeän prosessia koskevan suunnitelman – prosessin, joka käynnistyy yhteistä viitekehystä koskevan tutkimuksen tulosten vastaanottamisen jälkeen – siitä, mitkä tutkijoiden luonnoksen osat otetaan komission lopulliseen yhteiseen viitekehykseen;

3.   kehottaa komissiota kääntymään parlamentin puoleen ennen varsinaisten menettelyjen käynnistämistä;

4.   kehottaa komissiota huolehtimaan tutkijoiden työn, jo pidettyjen yhteistä viitekehystä käsittelevien työkokousten ja oikeus- vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston ja sisämarkkinoiden pääosaston tulevien, yhteistä viitekehystä käsittelevien työkokousten seurannasta;

5.   kehottaa komissiota sovittamaan yhteistä viitekehystä käsittelevien eri pääosastojen työn yhteen avoimessa ja virallisessa menettelyssä, jotta kyetään varmistamaan yhtenäisyys sopimusoikeutta koskevien eri alojen välillä;

6.   kehottaa komissiota tekemään päätöksen lopullisen yhteisen viitekehyksen soveltamisalasta vasta kun kaikkien asianomaisten ryhmien, tutkijoiden ja sidosryhmien kanssa on käyty ensin laajaa keskustelua ja parlamentti on otettu mukaan asiaan käsittelyyn; kehottaa komissiota ottamaan huomioon parlamentin useissa päätöslauselmissa jo esittämät kannat, kun se tekee päätöksen lopullisen yhteisen viitekehyksen soveltamisalasta;

7.   toistaa tukevansa voimakkaasti lähestymistapaa, että kehitetään laajempi, yleistä sopimusoikeutta koskeva yhteinen viitekehys, joka menee kuluttajansuojakysymyksiä pidemmälle;

8.   painottaa uskovansa, että yhteiseen viitekehykseen sovellettava parempi säädöskäytäntö tarkoittaa, että yhteistä viitekehystä ei voida rajata pelkästään kuluttajasopimusoikeutta koskeviin näkökohtiin vaan siinä on keskityttävä yleistä sopimusoikeutta koskeviin kysymyksiin, jolloin on varmistettava, että kuluttaja-asioita koskevan säännöstön tarkistamiseen ja erityisesti mahdolliseen monialaiseen välineeseen on sovellettava yhtenäistä lähestymistapaa;

9.   pyytää uudelleen komissiota suhtautumaan edelleen avoimesti kaikkiin tulevan yhteisen viitekehyksen välinettä koskevan tarkoituksen ja oikeudellisen muodon eri vaihtoehtoihin, vaihtoehtoinen väline mukaan lukien;

10.   kehottaa jälleen kerran komissiota antamaan Euroopan parlamentille oikeuden osallistua yhteisen viitekehyksen kehittämiseen;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 247. (2) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 109. (3) EYVL C 158, 26.6.1989, s. 400. (4) EYVL C 205, 25.7.1994, s. 518. (5) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 538. (6) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 95. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0366. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0363.