Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin 94/19/EY uudelleentarkastelusta (KOM(2006)0729),

–   ottaa huomioon komission 22. joulukuuta 1986 esittämän suosituksen 87/63/ETY talletusten vakuusjärjestelmien käyttöönotosta yhteisössä(1),

–   ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 22. syyskuuta 1992 esittämän lausunnon ehdotuksesta talletusten vakuusjärjestelmään liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamista koskevaksi neuvoston direktiiviksi(2),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 1993(3) ja toisessa käsittelyssä 9. maaliskuuta 1994(4) vahvistamansa kannan komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä,

–   ottaa huomioon talletusten vakuusjärjestelmistä 30. toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY(5),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin (94/19/EY) 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vakuusturvan vientikiellon soveltamisesta (KOM(1999)0722),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin (94/19/EY) 4 artiklan 2–5 kohdan mukaisten lisäsuojaa koskevien eli ns. "topping-up" -säännösten soveltamisesta (KOM(2001)0595),

–   ottaa huomioon Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean 30. syyskuuta 2005 esittämät talletusten vakuusjärjestelmiin liittyvien seikkojen tarkastelua koskevat tekniset neuvot (CEBS/05/81),

–   ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen helmikuussa 2007 esittämän kertomuksen "Scenario Analysis: Estimating the effects of changing the funding mechanisms of EU Deposit Guarantee Schemes",

–   ottaa huomioon komission kertomuksen talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin 94/19/EY mukaisesta talletusten vähimmäissuojasta,

–   ottaa huomioon komission valkoisen kirjan rahoituspalvelupolitiikasta 2005–2010 (KOM(2005)0629) ja parlamentin siitä 11. heinäkuuta 2007 antaman päätöslauselman(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0448/2007),

A.   katsoo, että talletusten vakuusjärjestelmät ovat tärkeä osa turvaverkkoa,

B.   katsoo, että talletusten vakuusjärjestelmät suojelevat yksittäisiä henkilöitä ja toimintoja sekä takaavat reilun kilpailun edellytykset,

C.   katsoo, että pankkialan tämänhetkinen tilanne, johon Yhdysvaltojen korkeariskisten asuntolainojen kriisi ja sen vaikutukset rahoitusmarkkinoilla ovat johtaneet, on osoittanut talletusten vakuusjärjestelmien tärkeyden,

D.   katsoo, että talletusten vakuusjärjestelmien kansalliset erot johtuvat yksittäisten jäsenvaltioiden instituutioihin perustuvien edellytysten erilaisuudesta,

E.   katsoo, että luottamus rahoitusmarkkinoiden vakauden ja reilun kilpailun edellytysten takaamiseen on koko sisämarkkinoiden kannalta tärkeä perustekijä,

F.   katsoo uusimpien tutkimusten perusteella olevan pääteltävissä, että yhä suurempi osa EU:n kansalaisista pitää mahdollisena rahoitustuotteiden ostamista ulkomailta,

G.   toteaa, että luottolaitosten rajat ylittävän toiminnan lisääntyminen sekä eurooppalaisen pankkivalvonnan rakenteen muutokset tuovat esiin uusia kysymyksiä, jotka koskevat kotimaan ja vastaanottavan maan välistä yhteistyötä, koordinointia ja rasitusten jakamista kriisitilanteissa,

H.   katsoo, että yhä integroituneempien rahoitusmarkkinoiden vuoksi turvaverkon on kehityttävä tarkoitukseensa soveltuvaksi rajat ylittävissä kriisitilanteissa,

1.   tunnustaa talletusten vakuusjärjestelmien merkityksen ja direktiivin 94/19/EY tuoman hyödyn kuluttajille ja rahoitusmarkkinoiden vakaudelle; pitää samalla tärkeänä, että poistetaan mahdolliset markkinoiden vääristymät, jos ne on todettu analyysein;

2.   on komission kanssa samaa mieltä siitä, että direktiiviä 94/19/EY koskevia lainsäädännöllisiä muutoksia tulisi tehdä vasta sen jälkeen, kun on esitetty lisää tutkimustuloksia erityisesti rajat ylittävään riskin- ja kriisinhallintaan liittyen; pitää tärkeänä, että vakaviin kilpailun vääristymiin puututaan, jos ne on todettu analyysein;

3.   katsoo, että säädetyn vähimmäissuojan yhtenäistäminen nykyistä korkeammalle tasolle on toivottavaa, mutta korotus on kytkettävä vastaavaan kansantaloudelliseen kehitykseen erityisesti, koska eräät maat eivät kansantaloudestaan johtuvien reunaehtojen vuoksi ole edelleenkään saavuttaneet direktiivissä 94/19/EY säädettyä vähimmäisturvaa; selventää tässä yhteydessä kuitenkin, että inflaatiosta aiheutuvan turvan tason laskun jatkuminen olisi lopetettava viimeistään direktiivin seuraavan muuttamisen yhteydessä;

4.   yhtyy komission arvioon, jonka mukaan talletusten vakuusjärjestelmien toimintaa voitaisiin parantaa itsesääntelytoimilla ja erityisesti rajat ylittävillä toimilla;

5.   pitää siksi myönteisenä komission alulle panemaa yhteistyötä Euroopan talletussuojalaitosten foorumin (EFDI) sekä yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa samoin kuin komission käynnistämää laajaa keskustelua itsesääntelytoimien muotoilusta; pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille aikataulustaan sekä kyseisessä asiassa saavutettavista tuloksista;

6.   katsoo, että asiakkaille tiedottamisen tasoa on parannettava, jotta asiakkaat voivat tehdä tietoon perustuvia ratkaisuja valitessaan välittäjiä, joille he uskovat säästönsä, ja että erityisesti välittäjien rajat ylittäviä toimintamahdollisuuksia olisi tarpeen parantaa edelleen sekä edistää markkinoiden yhdentymistä; katsoo, että itsesääntelyllä ja varsinkin Euroopan talletussuojalaitosten foorumin mahdollisella panoksella voisi olla tärkeä rooli kyseisessä asiassa;

7.   katsoo, että talletusten vakuusjärjestelmien tämänhetkisiä erilaisia rahoitusjärjestelmiä on tutkittava sen selvittämiseksi, aiheuttavatko ne mahdollisesti kilpailun vääristymistä, ja samoin on tutkittava asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua ja aiheutuvia kustannuksia mutta myös erityisesti vaikutuksia toimintaan rajat ylittävässä kriisissä;

8.   painottaa, että talletusten jälkirahoitteisten vakuusjärjestelmien pitäisi tarjota kuluttajille yhtä paljon suojaa ja turvaa kuin talletusten ennakkorahoitteiset vakuusjärjestelmät tarjoavat;

9.   katsoo, että valvonnan ja talletusten vakuusjärjestelmien erottaminen eri maiden kesken aiheuttaa sääntelyongelmia; pyytää komissiota analysoimaan tällaisesta tilanteesta mahdollisesti aiheutuvia haittoja;

10.   katsoo, että viestintäteknologiassa direktiivin 94/19/EY säätämisen jälkeen tapahtuneen merkittävän kehityksen ansiosta on mahdollista olennaisesti lyhentää korvausten maksamista tallettajille kriisitapauksissa edeltävää määräaikaa; katsoo, että ensi vaiheessa on pyrittävä parannuksiin ilman lainsäädäntömenettelyä soveltamalla sopimuksia, parhaita käytäntöjä, tietojen laadun parantamista, tietojen käsittelyyn liittyvää selvää toimivallan jakoa sekä pankkien omaehtoista velvoittautumista;

11.   pitää välttämättömänä, että silloin, kun korvaus tulee kahdesta talletusten vakuusjärjestelmästä, tallettajan korvauksen saamisen aikaraja ei ole pidempi silloin, kun korvaus maksetaan kotimaan järjestelmästä, kuin silloin, kun se maksetaan vastaanottavan maan järjestelmästä;

12.   tukee lähestymistapaa, jonka mukaan luottolaitoksen vakuusjärjestelmään maksamien summien mahdollinen palauttaminen tai siirtäminen jäsenen erotessa talletusten vakuusjärjestelmistä on ratkaistava kansallisella tasolla;

13.   tukee komission arviota, jonka mukaan uudet säännökset vakuusjärjestelmiin maksettujen summien siirtämisestä tai palauttamisesta eivät heikennä rahastojen toimintaa eivätkä johda riskien kertymiseen tavalla, jota ei voida hyväksyä;

14.   katsoo, että pitkällä aikavälillä on käsiteltävä kysymystä talletusten vakuusjärjestelmien yhdenmukaistamisesta niiden rahoituksen ja toimivallan sekä valvovan viranomaisen roolin osalta yhteisen ennakoivan lähestymistavan avulla, jos pyydetyt analyysit osoittavat kilpailun vääristymistä, asiakkaiden erilaista kohtelua tai rajat ylittävään riskinhallintaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia;

15.   pitää myönteisenä talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä rahoituspalvelukomitean työryhmien asettamista tutkimaan ja kehittämään EU:n toimia, jotka koskevat rahamarkkinoiden vakautta sekä valvontaa koskevaa sääntelyä;

16.   selventää, että myös pankkialalla ilmenevä suuntaus tytäryhtiöiden korvaamiseen sivuliikkeillä aiheuttaa kriisitilanteessa uusia vaatimuksia asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten väliselle yhteistyölle;

17.   pitää tarpeellisena, että komissio analysoi yhdessä jäsenvaltioiden valtiovarainministerien, keskuspankkien ja EFDIn kanssa rasitusten jakamiseen liittyviä mahdollisia etuja ja haittoja ennen mahdollista kriisiä ja sen alettua ja että se välittää tulokset parlamentille;

18.   pitää tarpeellisena, että kaikkien osapuolten menettelyt ja yhteistoiminta mahdollisessa rajat ylittävässä kriisitilanteessa määritetään etukäteen ja että komissio suunnittelee ja määrittää yhdessä jäsenvaltioiden, keskuspankkien ja EFDIn edustajien kanssa menettelyt ja yhteistoiminnan ja antaa parlamentille asiaa koskevat tiedot;

19.   kehottaa komissiota laatimaan normit riskien varhaisen tunnistamisen parantamiseksi talletusten vakuusjärjestelmissä; pitää mahdollisena varhaisen tunnistamisen järjestelmän käyttämistä riskien suuruudesta riippuvien maksujen määrittämiseen;

20.   pitää tarpeellisena, että aloitetaan yhteisen riskienarviointimenetelmän määrittelemiseksi tarvittavat laajemmat selvitykset;

21.   selventää, että riskien rajoittamisesta vastaavat ensisijaisesti pankit;

22.   pitää tarpeellisena, että kehitetään periaatteita sellaiselle rajat ylittävälle riskien ja kriisien hallinnalle, jolla vähennetään "vapaamatkustajien" ongelmaa sekä moraalisen riskin vaaraa;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EYVL L 33, 4.2.1987, s. 16. (2) EYVL C 332, 16.12.1992, s. 13. (3) EYVL C 115, 26.4.1993, s. 91. (4) EYVL C 91, 28.3.1994, s. 85. (5) EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0338.