Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission valkoisen kirjan sijoitusrahastojen sisämarkkinalainsäädännön kehittämisestä (KOM(2006)0686),

–   ottaa huomioon direktiivit 2001/107/EY(1) ja 2001/108/EY(2), joilla molemmilla on muutettu siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevaa direktiiviä 85/611/ETY(3), ensin mainitulla rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi ja jälkimmäisellä yhteissijoitusyritysten sijoitusten osalta (UCITS III -direktiivi),

–   ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(4),

–   ottaa huomioon rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamisesta 9. maaliskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/1/EY,

–   ottaa huomioon ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY(5) (eläkerahastodirektiivi),

–   ottaa huomioon vakuutusedustuksesta 9. joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY(6) (vakuutusedustusdirektiivi) sekä henkivakuutuksesta 5. marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY(7),

–   ottaa huomioon korkeariskisten sijoitusrahastojen ja johdannaisten tulevaisuudesta 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman(8),

–   ottaa huomioon omaisuudenhoitoa käsittelevän asiantuntijaryhmän 7. toukokuuta 2004 antaman raportin ja asiantuntijaryhmän heinäkuussa 2006 antamat raportit sekä parlamentin 27. huhtikuuta 2006 antaman päätöslauselman omaisuudenhoidosta(9),

–   ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) komissiolle 26. tammikuuta 2006 esittämän lausunnon (CESR/06-005), jossa selvennetään tiettyjä arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevia määritelmiä niistä varoista, joihin rahastot voivat tehdä sijoituksia,

–   ottaa huomioon kansainvälisen valuuttarahaston raportin kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakaudesta, "Global Financial Stability Report: Market Developments and Issues", joka annettiin huhtikuussa 2007,

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2006 luvun 4: Rahoitusjärjestelmän vakaus ja yhdentyminen,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta 10. elokuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/73/EY(10) (rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin soveltamisdirektiivi),

–   ottaa huomioon 29. toukokuuta 2007 annetut CESR:n tason 3 suositukset kannustimista rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin nojalla (CESR/07-228b),

–   ottaa huomioon arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY(11) (esitedirektiivi),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (KOM(2007)0361) (tuleva solvenssi II -direktiivi),

–   ottaa huomioon 8. toukokuuta 2007 kokoontuneen Ecofin-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan EU:n sijoitusrahastolainsäädännön kehittämisestä (KOM(2005)0314),

–   ottaa huomioon eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23. heinäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY(12) ja pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/56/EY(13),

–   ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän vakautta edistävän foorumin (Financial Stability Forum) 19. toukokuuta 2007 antaman ajantasaistetun raportin erittäin velkaantuneista laitoksista (Highly Leveraged Institutions, HLI),

–   ottaa huomioon yksityisten pääomien merkityksestä omistajaohjauksessa toukokuussa 2007 annetun OECD:n omistajaohjausta käsittelevän ohjausryhmän raportin "The role of private pools of capital in corporate governance: about the role of private equity firms and 'activist' hedge funds",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0460/2007),

A.   ottaa huomioon, että tässä päätöslauselmassa ei ole tarkoitus käsitellä UCITS III -direktiivin tarkistuspakettiin sisältyviä viittä lainsäädäntötoimenpidettä, jotka ovat ilmoittamismenettelyjen helpottaminen, rahastoyhtiön toimiluvan käyttöönotto, yksinkertaistetun tarjousesitteen tarkistaminen sekä sulautumisia ja varojen yhdistämistä koskevan lainsäädännön kehittäminen, eikä käsitellä näillä viidellä alalla suunnitellun valvontayhteistyön muuttamista,

B.   ottaa huomioon, että parlamentti aikoo osallistua täysimääräisesti yhdennetympien eurooppalaisten markkinoiden suunnitteluun investointirahastoille niin, että uudistukset menevät pitemmälle kuin UCITS III -direktiivin tuleva suppea tarkistaminen,

C.   ottaa huomioon, että avoimet kiinteistörahastot ja hedge-rahastojen rahastot sekä yhdenmukaistamattomat vähittäisrahastot eivät tätä nykyä kuulu yhteissijoitusyrityksiä koskevan lainsäädännön piiriin eivätkä ne näin ollen hyödy EU:n laajuisesta toimiluvasta, mikä rajoittaa vähittäissijoittajille tarjolla olevien sijoitustuotteiden monipuolisuutta sekä yhteissijoitusyritysten investointistrategiaa,

D.   ottaa huomioon, että suunnattuja anteja koskevat erilaiset kansalliset järjestelmät ja käytännöt estävät sijoitustuotteiden rajatylittävän annin ammattimaisille sijoittajille,

E.   katsoo, että yhteissijoitusyrityksiin ja muihin kilpaileviin sijoitustuotteisiin sovellettavien tietojen toimittamista koskevien vaatimusten erilaisuus, sijoitusrahastojen rajatylittäviä sulautumisia koskevien kansallisten verotussääntöjen erilaisuus, sijoitusrahastojen käsittelyn esteet ja säilytysyhteisöjen vaihtelevat velvollisuudet estävät tasavertaisten toimintaedellytysten luomisen, kilpailukyvyn kehittymisen ja yhdentymisen tehostumisen eurooppalaisella sijoitusrahastoalalla,

F.   ottaa huomioon, että vaihtoehtoisten sijoitusmuotojen eri välineistä on esiintynyt useita harhakäsityksiä, ja ottaa huomioon, että hedge-rahastojen ja pääomarahastojen kaltaiset välineet eroavat toisistaan varojen keräämisen, sijoituspoliittisten tavoitteiden ja hallintaa koskevan valvonnan suhteen,

Yhdenmukaistamattomat vähittäisrahastot

1.   panee tyytyväisenä merkille kiinteistörahastoja käsittelevän komission asiantuntijaryhmän perustamisen, mutta pahoittelee, että komissio ei ole asettanut yhtä tärkeäksi painopistealaksi hedge-rahastojen rahastoja koskevaa kysymystä; odottaa sekä asiantuntijaryhmän kertomusta kiinteistörahastoista että yhdenmukaistamattomista vähittäisrahastoista tehdyn komission tutkimuksen tuloksia, jotta voidaan perustaa kyseisten tuotteiden sisämarkkinat;

2.   kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia laajentaa tulevaisuudessa UCITS III -direktiivin 19 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa kiinteistörahastoihin ja hedge-rahastojen rahastoihin ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon, että hedge-rahastojen indeksejä pidetään jo hyväksyttyinä sijoituskohteina; korostaa, että kyseisen muutoksen riskeistä ja hyödyistä on tehtävä kattava vaikutustenarviointi ja tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota yhteissijoitusyrityksen (UCITS-rahasto) nimisuojaan; korostaa, että asian tutkiminen ei saa keskeyttää UCITS III -direktiivin tarkistamista;

3.   katsoo, että kun on ensin otettu huomioon edellä mainitun asiantuntijaryhmän kertomuksen ja komission tutkimuksen päätelmät, olisi harkittava kiinteistörahastojen, hedge-rahastojen rahastojen ja muiden yhdenmukaistamattomien vähittäisrahastojen sisämarkkinalainsäädännön antamista, jotta näistä tulisi EU:n tasolla säänneltyjä tuotteita, ja lainsäädännön olisi pohjauduttava vaikutustenarviointiin ja siinä olisi otettava kaikilta osin huomioon hajauttamista, likviditeettiä ja arvostusta koskevat kysymykset; korostaa, että asian tutkiminen ei saa keskeyttää UCITS III -direktiivin tarkistamista;

Suunnattuja anteja koskeva järjestelmä

4.   kehottaa luomaan tarkan vaikutustenarvioinnin perusteella EU:n tasolla yhdenmukaisen lainsäädännön suunnatuille anneille, jotta voidaan lisätä sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä; korostaa, että kyseisen järjestelmän olisi annettava toimijoille tarvittava oikeusvarmuus, mutta se ei saisi säädellä liikaa ja näin ylikuormittaa liian yksityiskohtaisilla tai liian määräävillä vaatimuksilla ammattimaisten ja asioista hyvin perillä olevien toimijoiden välisiä suunnattuja anteja; toistaa kantanaan, että kansallinen ylisääntely ei saisi olla mahdollista;

5.   katsoo, että suunnattuja anteja koskevaa järjestelmää olisi sovellettava kaikkiin avoimiin sijoitusrahastoihin, EU:n tasolla säänneltyjen rahastojen ja jäsenvaltioissa säänneltyjen rahastojen lisäksi myös kolmansissa maissa säänneltyihin rahastoihin; on kuitenkin vakuuttunut, että on olennaisen tärkeää edistyä vastavuoroista markkinoille päästämistä koskevassa kysymyksessä tarkoituksenmukaisella tavalla; kehottaa tästä syystä komissiota neuvottelemaan tällaisia sopimuksia yhteisön ulkopuolisten maiden, erityisesti Yhdysvaltojen, kanssa ja pyytää komissiota käsittelemään aihetta transatlanttisessa talousneuvostossa;

6.   on vakuuttunut siitä, että on olennaisen tärkeää määritellä, kenet hyväksytään sijoittajaksi; ehdottaa, että rahoitusvälineiden markkinoita koskevassa direktiivissä ja esitedirektiivissä vahvistetut nykyiset sijoittajaryhmät otettaisiin huomioon; kannattaa ammattimaisen sijoittajan käsitteen määrittelemistä laajasti; korostaa kuitenkin, että voimassa olevasta lainsäädännöstä huolimatta jäljellä on useita kysymyksiä, joihin on vielä puututtava, kuten vuosittaista tuloa koskevat kriteerit sekä sellaisten siirtorajoitusten tarve, jotka estävät ammattimaista sijoittajaa, joka hyväksytään sijoittajaksi kyseisen suunnattuja anteja koskevan järjestelmän mukaisesti, myymästä tuotetta vähittäissijoittajille suoraan tai välillisesti esimerkiksi sitomalla se muihin vähittäissijoittajille tarkoitettuihin tuotteisiin;

7.   ehdottaa, että tarkistettuun UCITS III -direktiiviin sisällytettäisiin ensimmäisessä vaiheessa yhteissijoitusyrityksiä koskeva poikkeus ilmoitusmenettelyn osalta siten, että kyseinen poikkeus rajoitettaisiin koskemaan pientä määrää erittäin ammattimaisia sijoittajia, kuten rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivissä tarkoitettuja ammattimaisia asiakkaita;

8.   katsoo, että suunnattuja anteja koskeva järjestelmä olisi toisessa vaiheessa ulotettava koskemaan muita tuotteita ja laajemmin määriteltyjä ammattimaisia sijoittajia ja että siihen olisi sisällytettävä yleinen poikkeus paikallista markkinointia koskevien säännösten osalta; pyytää komissiota määrittelemään kesään 2008 mennessä, ovatko lainsäädännölliset toimet tarpeen vai onko CESR:n ohjaus riittävää;

9.   on vakuuttunut, että suunnattuja anteja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä olisi sovellettava vain rajatylittäviin suunnattuihin anteihin ja että tässä tapauksessa sen olisi syrjäytettävä voimassa olevat kansalliset säännöt, muttei se saisi korvata kotimaisiin suunnattuihin anteihin sovellettavia kansallisia sääntöjä; kannattaa ainakin ensimmäisessä vaiheessa CESR:n ohjaukseen perustuvaa järjestelmää, mutta korostaa, että oikeusvarmuuden lisäämiseksi olisi tutkittava yhteisön lainsäädäntötoimien tarvetta;

10.   kehottaa komissiota selvittämään ja ratkaisemaan kyseisten tuotteiden rajatylittävien suunnattujen antien tiellä olevat verotukselliset esteet;

Jakelu, tietojen ilmoittaminen ja rahoitusalan yleinen tietämys

11.   katsoo, että komissiomaksujen käyttö on hyväksyttävä tapa saada palkkioita; huomauttaa samalla, että tietojen antaminen sijoittajille, maksujen ja hajauttamista koskevien tietojen ilmoittaminen mukaan luettuna, on olennaisen tärkeää, jotta sijoittajat voivat tehdä päätöksensä tiedon perusteella ja jotta kilpailua voidaan lisätä; panee tyytyväisenä merkille rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin säännökset maksujen ilmoittamisesta, mutta muistuttaa, että rahoitusvälineiden markkinoita koskevaa direktiiviä ei sovelleta kaikkiin kilpaileviin sijoitustuotteisiin;

Kilpailevat tuotteet

12.   katsoo, että kustannusten ja maksujen ilmoittamista myyntihetkellä koskevia vaatimuksia ja tuotto- ja arvonkehitystä koskevien tietojen jatkuvaa antamista koskevia vaatimuksia olisi sovellettava yhteissijoitusyritysten ohella yhtäläisesti myös muihin kilpaileviin tuotteisiin (eli sijoitustodistuksiin, velkakirjoihin ja sijoitussidonnaisiin henkivakuutuksiin); tunnustaa kuitenkin, että erilaisten sijoitustuotteiden täysimääräistä vertailtavuutta ei ole mahdollista varmistaa;

13.   pyytää tässä yhteydessä tarkistamaan viimeistään vuoden 2008 loppuun mennessä kaikkien vähittäissijoitustuotteiden markkinointia, ilmoittamista ja myyntiä koskevaa lainsäädäntöä, erityisesti tulevaa solvenssi II -direktiiviä, vakuutusedustusdirektiiviä ja UCITS III -direktiiviä, jotta toimijoille luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset ja jotta sijoittajia suojellaan yhdenmukaisella tavalla; kehottaa komissiota pyytämään tason 3 komiteoilta teknisiä neuvoja tällä alalla ja ottamaan samalla huomioon monenlaisten tuotteiden ja jakelukanavien olemassaolon;

14.   pyytää komissiota tutkimaan, lisäisivätkö alan sisäiset käytännesäännöt maksujen avoimuutta, ja ottamaan huomioon käytännesääntöjen myönteiset ja kielteiset vaikutukset kaupan jälkeisten toimien alalla;

15.   on tyytyväinen CESR:n suositukseen siitä, että jos maksun tai muun kuin rahallisen etuuden edunsaajana tai suorittajana on oikeushenkilö, joka kuuluu samaan ryhmään, joka tarjoaa ainoastaan omia tuotteitaan (sisäiset rahastot), kyseistä maksua tai muuta kuin rahallista etuutta olisi kohdeltava täysin samalla tavalla kuin jos sen edunsaajana tai suorittajana olisi mikä tahansa muu oikeushenkilö avoimiin rakenteisiin perustuvissa yrityksissä (ulkoiset rahastot);

16.   panee merkille, että rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin soveltamisdirektiivin 26 artiklan mukaisesti kannustimia koskevia säännöksiä sovelletaan kahden erillisen oikeussubjektin välisiin maksuihin tai muihin kuin rahallisiin etuihin, kun taas tuotteet, joiden tuottajana ja jakelijana on sama oikeussubjekti, eivät kuulu 26 artiklan piiriin; kehottaa komissiota selvittämään, miten 26 artikla käytännössä vaikuttaa kilpailevien tuotteiden jakeluun ja tätä kautta avoimiin rakenteisiin;

17.   tunnustaa, että komissiopalkkioiden, erityisesti siirtomaksujen, jäljittäminen on aikaavievää ja kallista ja yhä avoimempien rakenteiden odotetaan lisäävän sitä; kehottaa siksi alaa tutkimaan, tarvitaanko positioiden asianmukaista hoitoa koskevia Euroopan unionin laajuisesti sovellettavia yhteisiä normeja, esimerkiksi jakelijoiden tunnistamista tai tietojen toimittamista koskevat normeja, kuten tiedostoformaatit, tiedonsiirtoprotokollat, tietojen toimittamisen taajuus;

18.   kehottaa CESR:ää raportoimaan vuonna 2008 rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin soveltamisdirektiivin 26 artiklan vaikutuksesta nykyisiin epävakaus- ja yhdistelmämyyntijärjestelyihin ja tutkimaan, olisiko koko EU:n alueella noudatettavasta valvontaa koskevasta yhteisestä toimintatavasta hyötyä sijoittajille, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon jo olemassa olevat sekä mahdolliset tulevat alan itsesääntelyä koskevat aloitteet;

19.   yhtyy komission EU:n sijoitusrahastolainsäädännön kehittämisestä antamassaan vihreässä kirjassa ilmaisemaan huoleen vakuusrahastojen markkinoilletulosta, sillä niiden määritteleminen vakuusrahastoiksi on harhaanjohtavaa, jollei niille ole säädetty asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia; kehottaa tämän vuoksi komissiota ehdottamaan, miten näitä rahastoja varten voidaan luoda EU:n tasolla asianmukaiset säännökset, esimerkiksi pääomavaatimukset, jotta voidaan varmistaa tehokas kuluttajansuoja; panee tässä yhteydessä merkille, että valvontavaatimusten on oltava yhdenmukaiset ja yhtä tiukat sekä laadullisesta näkökulmasta riskienhallintaa koskevien standardien osalta että määrällisestä näkökulmasta niistä seuraavien pääomavaatimusten osalta;

Yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin ja rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin keskinäinen suhde

20.   pitää myönteisenä, että komissio aikoo opaskirjassaan ratkaista mahdolliset ristiriidat jakelua, kannustimia ja liiketoiminnan harjoittamista koskevien UCITS III -direktiivin ja rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin säännösten välillä; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ei ole julkaissut opaskirjaansa ennen rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ottamaan huomioon rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin täytäntöönpanoa koskevat lait ja asetukset eri jäsenvaltioissa sekä selventämään, mikä on opaskirjan oikeudellinen asema ja mikä on sen suhde Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean tason 3 toimiin ja komission kokoamiin kysymyksiin ja vastauksiin, jotka koskevat rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä;

Rahoitusalan yleinen tietämys

21.   huomauttaa, että vaikka kilpaileviin tuotteisiin sovelletaan myyntihetkellä samoja kustannus-, tuotto- ja arvonkehitystä koskevien tietojen ilmoittamisvaatimuksia, tämä auttaa sijoittajaa tekemään perustellun päätöksen ainoastaan, jos hänellä on hyvä tietämys ja peruskäsitys eri sijoitustuotteiden toiminnasta; korostaa tästä syystä rahoitusalan yleisen tietämyksen merkitystä;

Rahastojen rajatylittävien sulautumisten verottaminen

22.   panee pahoitellen merkille, että monissa oikeusjärjestelmissä rajatylittävät sulautumiset ovat edelleen veronalaisia, kun taas kotimaiset sulautumiset eivät ole verovelvollisuuden synnyttäviä tapahtumia; katsoo, että koska sijoittajat eivät voi vaikuttaa tällaisiin tapahtumiin ja niitä olisi kohdeltava yhdenvertaisesti, rajatylittävien ja kotimaisten sulautumisten olisi oltava verotuksellisesti neutraaleja;

23.   kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen direktiiviksi rahastojen sulautumisten verottamisesta ja noudattamaan tässä yhteydessä direktiiveissä 90/434/ETY ja 2005/56/EY vahvistettua verotuksellisen neutraaliuden periaatetta; korostaa, että tavoitteena ei ole yhdenmukaistaa verotusta, vaan vahvistaa, että kotimaisten ja rajatylittävien sulautumisten olisi oltava verotuksellisesti neutraaleja, jos sijoittaja pitää sijoituksensa rahastossa ennen sulautumista ja sen jälkeen tai ottaa suunnitellun sulautumisen vuoksi sijoituksensa takaisin ennen sulautumisen toteutumista;

24.   katsoo, että verotuksellista neutraaliutta olisi käytännön syistä sovellettava ensin ainoastaan yhteissijoitusyritysten sulautumisiin ja myöhemmin kaikkiin muihin rahastoihin;

25.   korostaa, että yhteissijoitusyritysten tuotteiden ja muiden kuin yhteissijoitusyritysten tuotteiden valvonnan käsittävä koordinointi on erittäin tärkeää, ja kehottaa jatkamaan ponnisteluja rahoitusalan viranomaisten tiedonvaihdon ja käytännön yhteistyön varmistamiseksi;

Investointipolitiikka ja riskinhallinta

26.   pahoittelee, että investointipolitiikan viimeaikainen suunnittelu on johtanut siihen, että hedge-rahastojen rahastojen ja avointen kiinteistörahastojen kaltaiset varat eivät sisälly UCITS III -direktiivin mukaan sijoituskohteiksi hyväksyttyihin varoihin mutta että CESR hyväksyy sijoituskohteiksi hedge-rahastojen indeksien kaltaiset melko epävakaat ja avoimet varat;

27.   katsoo, että niiden varojen määritteleminen, joihin rahastot voivat tehdä sijoituksia, sekä sijoituksia koskevien raja-arvojen asettaminen eivät takaa sijoitusten hoidon laatua ja että ne voivat jopa antaa vähittäissijoittajille väärän turvallisuudentunteen; ehdottaa siksi, että keskipitkällä aikavälillä olisi harkittava siirtymistä ohjailevasta lähestymistavasta periaatteisiin pohjautuvaan lähestymistapaan, joka perustuu varojen ja vastuiden hallintaan, sillä se on riskien hajauttamisen ammattimaisempi muoto; korostaa, että UCITS III -direktiivin tarkistamista ei saisi lykätä käynnistämällä tässä vaiheessa perustavanlaatuista keskustelua tällaisesta muutoksesta; korostaa, että on analysoitava huolellisesti kyseisen järjestelmän vaikutuksia yhteissijoitusyritysten toimintaan ja yhteissijoitusyritysten (UCITS-rahastojen) tuotemerkkiin;

28.   katsoo, että riskinhallintajärjestelmiä koskevien periaatteisiin pohjautuvien säännösten käyttöönotto tasolla 1 auttaa varmistamaan rahoitusjärjestelmän vakauden ja lähentämään valvontakäytäntöjä; odottaa tämän vuoksi, että komissio laatii UCITS III -direktiivin tarkistamista koskevan lainsäädäntötyön valmistuttua riskinhallintajärjestelmien käyttöön luettelon riskinhallintajärjestelmiin sovellettavista periaatteisiin pohjautuvista arviointiperusteista pitäen mielessä, että kyseisten järjestelmien olisi vastattava kunkin rahaston yksilöllistä riskiprofiilia; kehottaa komissiota selvittämään, olisiko hallintayhtiöt velvoitettava perustelemaan tietyn järjestelmän soveltuvuus ja vaadittava yleisesti, että riskinhallintajärjestelmien on saatava valvontaelimiltä ennakkolupa, tai selkeytettävä säilytysyhteisöjen asemaa sijoitustoiminnan valvonnassa; kehottaa CESR:ää saattamaan päätökseen riskien mittausjärjestelmien yhdenmukaistamista koskevan työnsä sekä ryhtymään tarkastelemaan likviditeetin hallintaa;

29.   pitää sijoittajien luottamuksen vahvistamisen kannalta välttämättömänä, että kaikki rahastoyhtiöt ovat oikeudelliselta muodoltaan pääomayhtiöitä ja että kaikkiin sijoitustuotteiden jakelusta vastaaviin listattuihin yrityksiin sovelletaan siinä jäsenvaltiossa voimassa olevia omistajaohjausta koskevia säännöksiä, jossa yrityksellä on kotipaikka, ja omistajaohjausta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä;

Rahastojen käsittely

30.   on tyytyväinen European Fund and Asset Management Association -järjestön (EFAMA) rahastojen käsittelyn standardointiryhmän, Eurofi:n ja muiden kansallisella tasolla toteutettavien hankkeiden kaltaisiin aloitteisiin, joiden tavoitteena on parantaa rahastojen käsittelyn tehokkuutta; panee kuitenkin merkille, että tähän mennessä saavutettu edistys on riittämätöntä; katsoo, että komission olisi toteutettava toimia, jos ala ei vuoden 2009 loppuun mennessä ole edistynyt merkittävästi rahastojen sähköisessä ja vakiomuotoisessa käsittelyssä;

31.   kiinnittää huomiota pienten ja keskisuurten jakelijoiden ja rajatylittävältä toiminnaltaan pienten jakelijoiden ongelmiin siirryttäessä automatisoituihin ja standardoituihin ratkaisuihin;

32.   panee merkille ajatuksen, että selvityksen määräaikojen vakioiminen voisi kannustaa automaation lisäämiseen sekä yksinkertaistaa ja selkeyttää tilausten käsittelyä ja vähentää virheitä;

33.   panee merkille ajatuksen, että vahvistettaisiin vakioitu menettely, jonka tarkoituksena on parantaa luotettavien ja vakiomuotoisten tietojen saatavuutta rajatylittävistä rahastoista, ja että tätä tuettaisiin tarvittaessa eurooppalaisella rahastoja koskevalla viitetietokannalla, johon kerätään pysyviä tietoja, kuten esitteitä ja käsittelyä koskevia tietoja; korostaa, että tietojen ajantasaisuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi tarvitaan valvontaa;

Säilytysyhteisö

34.   pahoittelee, että kaikki jäsenvaltiot eivät salli EU:n luottolaitosten sivuliikkeiden toimivan säilytysyhteisöinä, vaikka niitä säännellään EU:n tasolla rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti; kehottaa siksi komissiota toteuttamaan UCITS III -direktiivin meneillään olevan tarkistamisen yhteydessä kaikki tarvittavat lainsäädäntötoimet, jotta tällaiset luottolaitosalan sivuliikkeet voisivat toimia säilytysyhteisöinä ja jotta selvennettäisiin keinoja tehokkaan valvontayhteistyön tekemiseen;

35.   katsoo, että säilytysyhteisöjen toimintojen yhdenmukaistettu määrittely voisi edistää ymmärtämystä ja yhteistyötä sääntelijöiden välillä ja taata sijoittajien suojelun yhdenmukaisen tason koko Euroopassa; tunnustaa kuitenkin, että on vaikeaa ratkaista kansallisia eroja, erityisesti niitä, jotka koskevat varallisuusoikeutta, vastuuehtoja ja suojaa maksukyvyttömyystilanteissa koskevia sääntöjä; kehottaa selvittämään edelleen, mitä lainsäädännöllisiä esteitä olisi poistettava, ennen kuin säilytysyhteisöjen toiminnot saadaan yhdenmukaistettua, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon säilytysyhteisöjen asemasta ja vastuualoista EU:n eri jäsenvaltioissa tehdyn tutkimuksen;

36.   korostaa, että säilytysyhteisön toimilupa olisi otettava käyttöön vasta sen jälkeen, kun säilytysyhteisön asema ja vastuut on yhdenmukaistettu kaikilta osin; korostaa, että ennen päätöksen tekemistä on huolellisesti tutkittava, millä tavoin säilytysyhteisön toimilupa, rahastoyhtiöin toimilupa, rahasto ja sääntelijä vaikuttavat toisiinsa;

37.   pyytää komissiota tutkimaan, miten erittäin monimutkaisten tuotteiden, kuten johdannaisten, joihin kuuluvat myös luottojohdannaiset ja -indeksit, myös hedge-rahastoindeksit, laaja käyttö vaikuttaa säilytysyhteisön valvontatoimien tehokkuuteen;

Lamfalussy-menettely

38.   korostaa, että on tärkeää varmistaa täytäntöönpanovälineiden valinnan vapaus sen perustana olevan tason 1 lainsäädännön sisällön ja tavoitteiden perusteella; kehottaa komissiota ehdottamaan tasolla 1 oikeusperustaa tason 2 täytäntöönpanodirektiivien ja -asetusten soveltamiselle; huomauttaa, että uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä on sovellettava kaikkiin tason 2 toimiin;

Hedge-rahastot

39.   viittaa todisteisiin, joiden mukaan hedge-rahastotoiminnan kaltaiset vaihtoehtoiset sijoitukset, vaikka niihin sisältyviä mahdollisia järjestelmäriskejä ei vielä ymmärretäkään riittävästi, johtavat usein markkinoiden suurempaan likviditeettiin, riskien hajaantumiseen, erityisesti perinteisten arvopaperisalkkujen tapauksessa, ja tehokkaampaan kilpailuun markkinatakaajien ja välittäjien välillä ja joiden mukaan ne myös lisäävät hyödyllistä tutkimusta omistuksesta, mikä edistää omalta osaltaan tiedon lisääntymistä ja tehokkaampaa hinnoittelua;

40.   katsoo, että avoimuus ja tiedottaminen sijoittajille ja valvojille ovat äärimmäisen tärkeitä, ja odottaa, että kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteistyöjärjestön (IOSCO) tulevat ehdotukset parantavat selkeyttä tässä asiassa, ja kehottaa tässä yhteydessä alaa sopimaan arvopaperisalkun arviointia koskevista käytännesäännöistä, riskinhallintajärjestelmistä, maksurakenteiden avoimuudesta sekä investointistrategioita koskevasta tehokkaammasta lähestymistavasta; kehottaa komissiota omaksumaan aktiivisemman roolin kyseisessä keskustelussa (esimerkiksi G8-maiden toiminnan puitteissa);

41.   on vakuuttunut siitä, että vähittäissijoittajien pääsyä hedge-rahastoihin ei sinällään pitäisi estää; huomauttaa kuitenkin, että niihin pääsyyn vähittäistasolla olisi sovellettava tiukkoja ehtoja, koska hedge-rahastoja ja niiden toimintaa koskeva sääntely on usein kevyttä; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää vahvistaa selkeät kriteerit sijoittajaksi hyväksymiselle ja säännellä saatavuutta eri osapuolille; korostaa samalla, että rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin piiriin kuuluviin tahoihin sovelletaan jakelun yhteydessä soveltuvuus-/asianmukaisuustestejä, minkä tarkoituksena on estää väärinkäytökset;

42.   katsoo, että rahoitusjärjestelmän vakautta koskevia kysymyksiä olisi käsiteltävä maailmanlaajuisella tasolla, tehostamalla valvontaviranomaisten ja keskuspankkien yhteistyötä kansainvälisissä elimissä kuten IOSCOssa ja käymällä säännöllistä vuoropuhelua hallitusten ja lainsäätäjien välillä; kehottaa komissiota, Euroopan keskuspankkia ja CESR:ää kannustamaan aktiivisesti kyseistä vuoropuhelua ja ehdottamaan tarvittaessa asianmukaisia toimia;

43.   uskoo, että hedge-rahastot voivat auttaa vahvistamaan omistajaohjausta koskevia käytäntöjä, sillä ne lisäävät osakkeenomistajan oikeuksiaan aktiivisesti ja tietoon perustuvalla tavalla käyttävien sijoittajien määrää; on kuitenkin huolissaan siitä, että jotkin hedge-rahastot saattavat kasvattaa äänivaltaansa vähäisin kustannuksin käyttämällä erilaisia mekanismeja, esimerkiksi osakkeiden lainaksi antamista ja ottamista; tunnustaa, että hedge-rahastot eivät ole ainoita rahastoja, jotka käyttävät osakkeiden lainaksi ottamista; ehdottaa, että komission olisi tutkittava mahdollisuuksia toteuttaa ja käytännössä soveltaa sellaista säännöstä, että jos arvopaperi on kirjattu sijoittajan salkkuun, osakkeiden lainaksi antamista koskevaan sopimukseen on sisällyttävä lainaksiantajan oikeus saada osuutensa nopeasti takaisin ja, jollei takaisinottoa tapahdu, lainaksi saaja voi käyttää kyseisiin lainattuihin osuuksiin perustuvaa äänioikeutta ainoastaan lainaksi antajan ohjeiden mukaisesti;

Pääomarahastot

44.   katsoo, että pääomarahastot tarjoavat suurille julkisesti noteeratuille yhtiöille mutta myös pienille ja keskisuurille yrityksille merkittävän pääomalähteen toiminnan käynnistämiseen, kasvattamiseen ja uudelleenjärjestämiseen; on kuitenkin tietoinen myös tapauksista, joissa velkaantumisasteen kasvu on johtanut yhtiön ja sen työntekijät huomattavan vaaralliseen tilanteeseen, kun yritysjohto ei ole enää pystynyt täyttämään takaisinmaksuvelvoitteitaan;

45.   korostaa, että sijoittajille ja valvontaviranomaisille olisi kerrottava avoimesti maksuista ja varojen keräämisestä, erityisesti jos niillä pyritään kohentamaan yksityistetyn yhtiön taloudellista asemaa, sekä niiden hallinnollisista tavoitteista, erityisesti suurten yhtiöiden uudelleenjärjestelyjen yhteydessä;

46.   katsoo, että on ratkaisevan tärkeää säännellä saatavuutta eri osapuolille ja vahvistaa selkeät kriteerit sijoittajaksi hyväksymiselle rajoitettaessa pääomarahastojen saatavuutta vähittäissijoittajille;

47.   tunnustaa, että vaikutukset työllisyyteen ovat usein yleisenä huolenaineena; panee merkille, että saatavilla olevat tiedot pääomarahastojen kokonaisvaikutuksesta yleiseen työllisyystasoon ovat ristiriitaisia keskenään; kehottaa komissiota toimittamaan asiasta paremman selvityksen;

48.   on vakuuttunut, että tarvitaan syvemmälle luotaava selvitys, jotta voidaan ymmärtää paremmin, miten yhtäältä hedge-rahastojen ja toisaalta pääomarahastojen kaltaiset vaihtoehtoiset sijoitukset vaikuttavat rahoitusjärjestelmän vakauteen, omistajaohjaukseen, kuluttajien valintoihin ja kuluttajansuojaan sekä työllisyyteen; odottaa pääsevänsä tutkimaan tätä hedge-rahastoista ja pääomarahastoista laadittavissa parlamentin mietinnöissä, jotka perustuvat elokuussa 2007 tilattujen tutkimusten tuloksiin; ehdottaa, että kyseisissä mietinnöissä olisi tutkittava muun muassa seuraavia kysymyksiä:

–   riittävätkö alan sisäiset käytännesäännöt lisäämään rahoitusjärjestelmän vakautta ja parantamaan sijoittajien suojelua vai tarvitaanko tietojen ilmoittamista koskevien vaatimusten osalta lainsäätäjän ja valvontaviranomaisten lisätoimia, joilla asetetaan tietojen toimittamiseen sovellettavia vähimmäisvaatimuksia ja säännellään asianomaisia toimijoita;

–   onko vaihtoehtoisia sijoitusvälineitä koskevan eurooppalaisen laatumerkin käyttöönotolle kiinnostusta tai peräti tarvetta, ja mitkä voisivat tässä tapauksessa olla ne kriteerit, joiden perusteella kyseiset EU:n lainsäädännön piiriin kuuluvat arvopaperiluokat erotetaan toisistaan; ja

–   millä ehdoilla näihin arvopaperiluokkiin voitaisiin myöntää pääsy vähittäistasolla;

o
o   o

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 20. (2) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 35. (3) EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9). (4) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2007/44/EY (EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1). (5) EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10. (6) EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3. (7) EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1. (8) EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 407. (9) EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 257. (10) EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26. (11) EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64. (12) EYVL L 225, 20.8.1990, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/98/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 129). (13) EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1.