Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 27. syyskuuta 2007 - Strasbourg
Digitaaliset kirjastot
 Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus
 Kuolemanrangaistusta koskevaa moratoriota koskevan neuvoston päätöksen täytäntöönpano
 ETPP-operaatio Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa
 Burman tilanne
 Rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteet
 Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano
 Naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionissa – 2007

Digitaaliset kirjastot
PDF 198kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 aloitteesta "i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto" (2006/2040(INI))
P6_TA(2007)0416A6-0296/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "i2010: Digitaaliset kirjastot" (KOM(2005)0465),

–   ottaa huomioon kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä 24. elokuuta 2006 annetun komission suosituksen 2006/585/EY(1),

–   ottaa huomioon neuvoston päätelmät kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä(2),

–   ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(3),

–   ottaa huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän 18. huhtikuuta 2007 antaman kertomuksen tekijänoikeuksista, digitaalisesta säilyttämisestä sekä tekijänoikeudettomista ja loppuunmyydyistä teoksista,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Tieteellinen tieto digitaaliaikana: tiedon saatavuus, levittäminen ja säilyttäminen" (KOM(2007)0056),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A6-0296/2007),

A.   katsoo, että kulttuuri on kokoava, kanssakäymistä edistävä ja osallistava tekijä, joka osaltaan lähentää Euroopan unionia sen kansalaisiin ja myötävaikuttaa todellisen eurooppalaisen identiteetin vahvistumiseen ja ilmenemiseen,

B.   katsoo, että on turvattava, että eurooppalaisen kulttuuriperinnön rikkautta ja monimuotoisuutta edistetään, suojellaan ja levitetään mahdollisimman laajalle,

C.   katsoo, että jäsenvaltiot ja kulttuuri-instituutiot, erityisesti kirjastot, niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla, ovat ratkaisevassa asemassa tässä kysymyksessä,

D.   katsoo, että on otettava huomioon uusien tekniikoiden nopea kehitys, jonka tuloksena muodostuu kulttuurisia käytänteitä,

E.   katsoo, että internetistä on tullut väline, jonka avulla suuri osa kansalaisista ja erityisesti nuoret hankkivat tietoa ja tietämystä,

F.   katsoo, että on oleellista, että digitaalisessa ympäristössä turvataan, että eurooppalainen kulttuuriperintö on kaikkien hyödynnettävissä sekä varmistetaan kulttuuriperinnön säilyminen tuleville sukupolville ja muodostetaan näin kollektiivinen muisti,

G.   katsoo, että laajapohjaisesti toteutettu digitointi ja aineiston sähköinen saatavuus ovat pääasialliset keinot hyödyntää eurooppalaista kulttuuriperintöä,

H.   katsoo, että eurooppalainen kulttuuriperintö heijastaa Euroopan monimuotoisuutta ja että tämän vuoksi kulttuuriperinnön on oltava hyödynnettävissä monikielisesti,

I.   katsoo, että on välttämätöntä luoda digitointia ja digitoituja teoksia koskevia yhtenäisiä politiikkoja, jotta vältyttäisiin korvaamattoman kulttuurisen aineiston menetyksiltä, noudattaen tarkasti tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia,

J.   katsoo, että itsessään arvokkaiden kulttuuristen vaikutustensa lisäksi eurooppalaisen kulttuuriperinnön digitointi hyödyttää tulevaisuudessa myös muita toiminta-aloja ja erityisesti koulutusta, tiedettä, tutkimusta, matkailua ja tiedotusvälineitä,

K.   katsoo, että suurisuuntaisella kulttuuristen sisältöjen digitoinnilla ei pyritä korvaamaan perinteisiä kulttuuristen sisältöjen muotoja tai kilpailemaan niiden kanssa vaan tuottamaan viimeksi mainittujen rinnalle luotettavia ja laadukkaita digitoituja sisältöjä,

L.   katsoo, että digitaaliteknologia on merkittävä työväline siitä syystä, että sen avulla aineistoja voidaan muokata vammaisten käyttöön ja heidän tarpeisiinsa sopiviksi,

M.   katsoo silti, että ainoastaan vaatimaton osa eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä on tähän päivään mennessä digitoitu, ja että jäsenvaltiot etenevät digitoinnissa hyvin eri tahtiin,

N.   katsoo, että massadigitointiin myönnetyt julkiset varat eivät riitä näin laajan hankkeen toteuttamiseen,

O.   katsoo, että digitoinnin alalla tehdyt aloitteet ovat edelleen erittäin epäyhtenäisiä ja yhteisötasolla tehdyt kokeilut ovat vielä huonosti tunnettuja, eivätkä ne tarjoa vielä mahdollisuutta hyödyntää teoksia, joista eurooppalainen kulttuuriperintö koostuu, yksinkertaisesti, välittömästi ja monikielisesti,

P.   katsoo, että on luotava "suurelle yleisölle" tarkoitettu väline, joka turvaa eurooppalaisen kulttuuriperinnön yleisen ja esteettömän saatavuuden, minkä ei pidä edellyttää siirtymistä paikasta toiseen, ja nopeuttaa digitointia,

Q.   katsoo, että tästä näkökulmasta tarkasteltuna olisi tukeuduttava jo olemassa oleviin eurooppalaisiin aloitteisiin, joiden avulla digitaalista kirjastoa voidaan alkaa kehittää ja joita ovat esimerkiksi TEL (Eurooppalainen kirjasto), joka tarjoaa jo nyt mahdollisuuden hyödyntää Euroopan kansallisten kirjastojen kokoelmien asiakirjoja ja jonka ansiosta voidaan ennen kaikkea tehdä hakuja 23 kansalliskirjaston digitaalisesta tai bibliografisesta materiaalista 47 kansalliskirjaston joukosta, TEL-ME-MOR-hanke, jonka tavoitteena on edistää uusien jäsenvaltioiden kymmenen kansallisen kirjaston liittämistä järjestelmään, EDL-hanke, jonka tavoitteena on liittää yhdeksän muuta kansallista kirjastoa EU:n ja EFTA:n piiriin sekä Europeana-hanke, joka yhdistää toisiinsa Ranskan, Unkarin ja Portugalin kansalliset kirjastot,

Euroopan digitaalinen kirjasto, yhdentyneen Euroopan monimuotoisuuden kuvastin

1.   suosittelee, että edetään Euroopan digitaalisen kirjaston perustamiseen, jossa Euroopan kulttuuriperintö olisi yhteisesti, esteettömästi ja monikielisesti kaikkien saatavilla;

2.   korostaa, että jos päämääränä on luoda väline, joka kattaa kaikki kulttuurisen materiaalin lajit, kuten audiovisuaaliset sisällöt, Euroopan digitaalisen kirjaston olisi keskityttävä ensisijaisesti tekstimuodossa ja vapaasti käytettävissä olevaan aineistoon;

3.   kehottaa kyseisen päämäärän saavuttamiseksi eurooppalaisia kirjastoja luovuttamaan Euroopan digitaalisen kirjaston käyttöön niiden omistamat teokset, joilla ei ole tekijänoikeuksia ja jotka ovat jo digitaalisessa muodossa;

4.   kehottaa eurooppalaisia yliopistoja ja muita korkeakouluja antamaan mahdollisuuden tutustua Euroopan kulttuuriperintöä koskeviin väitöskirjoihin ja muihin kyseistä aihetta käsitteleviin tieteellisiin töihin määrätyin ehdoin ja noudattaen tekijänoikeuksia;

5.   kehottaa muita eurooppalaisia kulttuuri-instituutioita, niin alueellisia kuin paikallisia, osallistumaan kyseisen hankkeen toteuttamiseen, jotta sen lopputulos edustaisi eurooppalaisen kulttuurin rikkautta ja monimuotoisuutta; kehottaa lisäksi museoita digitoimaan arkistonsa, jotta ne voidaan liittää kyseiseen hankkeeseen;

6.   korostaa, että Euroopan digitaalisen kirjaston luomisen päämääränä ei ole pelkästään aineiston levittäminen vaan myös digitoitujen teosten saatavuuden hallinnointi;

7.   kannustaa suosimaan ja käyttämään yhteisiä normeja, jotka perustuvat olemassa oleviin ja käyttöön otettuihin muotoihin, jotta sisältöjen yhteentoimivuus voitaisiin turvata, mikä on välttämätöntä Euroopan digitaalisen kirjaston toimivuuden kannalta, ottamalla käyttöön vähitellen vakiinnutettuja metatietostandardeja (Dublin Core jne.);

8.   kannustaa jäsenvaltioita pyrkimään tavoitteisiinsa ja nopeuttamaan kulttuuristen sisältöjen digitointia, jotta aineistoa saataisiin riittävästi;

9.   kannustaa sen vuoksi jäsenvaltioita, yhteisymmärryksessä kulttuuri-instituutioiden kanssa, laatimaan kansallisen tai alueellisen tason digitointisuunnitelmia, joiden avulla voidaan kartoittaa kaikki digitoinnin alalla tapahtuva toiminta, mikä puolestaan mahdollistaa yhteistyön tekemisen pyrkien välttämään useiden julkisten ja yksityisten laitosten jo toteuttamien aineistojensa digitointia koskevien toimien ja kustannusten päällekkäisyyttä, koska on välttämätöntä luetteloida laitoksen tyypin mukaan jo suoritetut työt;

10.   kannustaa jäsenvaltioita läheiseen yhteistyöhön kulttuuri-instituutioiden kanssa sekä vaihtamaan digitointia, teosten saatavuutta sekä digitaalista säilytystä koskevia hyväksi havaittuja käytänteitä;

11.   korostaa, että Euroopan digitaalinen kirjasto edistää tutkimusta digitoinnin, yhteentoimivuuden ja digitaalisen säilyttämisen aloilla erityisesti komission perustamien osaamiskeskuksien välityksellä, sillä eurooppalainen digitaalinen kirjasto ei voi toteutua ilman vahvaa panostamista tutkimukseen ja kehitykseen;

12.   korostaa, että on tuettava innovaatioita ja tutkimusta monikielisyyden alalla;

13.   muistuttaa, että jos digitointia ei voida rahoittaa sellaisenaan yhteisö-ohjelmien varoista, on kehitettävä uusia rahoitusmuotoja, myös yhteistyökumppanuutta yksityisen sektorin kanssa, ja samalla vältettävä mahdollisimman paljon eriaikaista digitointia jäsenvaltioiden kesken;

Euroopan digitaalisen kirjaston rakenne ja sisältö – eurooppalaisen kulttuuriperinnön yhteinen monikielinen saatavuus

14.   kannustaa luomaan yhteisen järjestelmän, jonka avulla voidaan hyödyntää laadultaan ja luotettavuudeltaan taattua aineistoa käyttäen hakukonetta, jolla voidaan hakea metatietoja ja tietoja suoraan tekstistä, kun digitaaliset asiakirjat ovat tekstimuodossa;

15.   korostaa, että on tärkeää, että järjestelmä toimisi monikielisesti, mikä mahdollistaisi aineiston hyödyntämisen kaikilla Euroopan unionin kielillä siten, että varmistetaan, että hakuja voidaan tehdä paitsi tavanomaisesti tekijän tai otsikon perusteella myös aiheen tai avainsanan perusteella, jolloin hakutuloksiin täytyy sisältyä kaikkien kumppanuuskirjastojen tiedot kaikilla saatavilla olevilla kielillä;

16.   kehottaa luomaan innovatiivisia, uudenaikaisia ja kaikkien käyttäjien tarpeisiin soveltuvia toimintoja;

17.   korostaa sitä, että eurooppalaisen digitaalisen kirjaston suunnittelussa ja järjestelyissä olisi otettava lähtökohdaksi sellainen aineisto ja tekninen kapasiteetti, joiden avulla voidaan helpottaa tiedon luomista, hakua ja käyttöä, ja että kirjastosta ei muodostu pelkkä eurooppalaisten teosten digitaalinen luettelo;

18.   tarkentaa, että olisi toivottavaa, että eurooppalaista kulttuuriperintöä ei rajattaisi käsittämään ainoastaan Euroopan unionin valtioiden omia teoksia vaan, että huomioon otettaisiin myös muiden Euroopan maiden kulttuurinen panos;

19.   tarkentaa, että vaikka eurooppalainen kulttuuriperintö koostuu suurilta osin julkisesta omaisuudesta, se ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan siihen;

20.   muistuttaa, että on erotettava toisistaan julkista omaisuutta ja tekijänoikeuksien alaisuudessa olevat teokset ottaen huomioon myös tekijänoikeudettomat ja loppuunmyydyt teokset sekä suunnitella eri toimintamallit kullekin niistä jokaiselle toiminta-alalle mukautettuina;

21.   hyväksyy aikaisemmin mainitun korkean tason asiantuntijaryhmän perustamisen ja tukee erityisesti ryhmän tekemää ehdotusta laatia luettelo tekijänoikeudettomista ja loppuunmyydyistä teoksista sekä kehittää järjestelmiä, jotka helpottavat tekijänoikeuksien haltijoiden löytämistä;

22.   korostaa, että korkean tason asiantuntijaryhmän ensimmäisessä kertomuksessaan antamat ehdotukset koskevat pääasiassa kirjapainoalaa ja että ehdotusten ulottamisesta muille aloille on päätettävä yhteisesti niiden edustajien kanssa;

23.   tähdentää, että olisi toivottavaa, että jatkossa kirjaston käyttöön voitaisiin mahdollisesti saada vapaasti käytettävissä olevien lähdeaineistojen rinnalle myös tekijänoikeuksien alaisuudessa olevia lähdeaineistoja kunnioittaen tarkasti henkistä pääomaa koskevaa kansallista, yhteisön ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

24.   korostaa, että kaikki päätökset on tehtävä yhteistyössä kaikkien muiden asianosaisten osapuolten kanssa erityisesti tekijöiden, kustantajien ja kirjakauppiaiden kanssa;

25.   ehdottaa, että Euroopan digitaalisen kirjaston kautta käyttäjät voisivat paikantaa kaikki digitoidut, kuva- tai tekstimuodossa olevat lähdeaineistot ja selata vapaasti käytettävissä olevia teoksia kokonaan ja tekijänoikeuksien suojaamia teoksia lyhyin ottein edellyttäen, että siihen on tekijänoikeuksien haltijan lupa;

26.   ehdottaa, että harkittaisiin mahdollisuutta tutustua virtuaalisesti tekijänoikeuksilla suojattuun teokseen erityissivustoilla, joilla taataan oikeuksien omistajan edellyttämä turvataso;

27.   ehdottaa lopuksi, että Euroopan digitaalisen kirjaston tehtävänä on toimia yksinkertaisesti tiedon levittämisen väylänä;

28.   tähdentää, että tekijänoikeuksien suojaamien lähdeaineistojen saatavuus kokonaisuudessaan voitaisiin toteuttaa erikoistuneiden verkkosivujen välityksellä, yhteisymmärryksessä tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa kohtuullista korvausta vastaan;

Hallinta ja seuranta

29.   kehottaa perustamaan ohjausryhmän, jonka toiminnassa kulttuuri-instituutioilla olisi merkittävä asema, mikä rajoittaisi eurooppalaiselle digitaaliselle kirjastolle annettavia etuoikeuksia ja linjauksia ja samalla varmistaisi sen toiminnan koordinoinnin, hallinnoinnin ja seurannan;

30.   kehottaa koordinoimaan komission perustamia ryhmiä, erityisesti jäsenvaltioiden digitointia ja digitaalista säilyttämistä käsittelevää asiantuntijaryhmää ja edellä mainittua korkean tason asiantuntijaryhmää, jotta päästään todelliseen synergiaan unionin tasolla;

31.   ehdottaa, että unionin tasolla perustettaisiin TEL:iä vastaava koordinointielin kansallisten museoiden ja arkistojen, jotka hallinnoivat kaikentyyppistä Euroopan kulttuuriperintöön liittyvää digitaalista materiaalia, aineistoja varten, jotta ne liitetään eurooppalaisen digitaalisen kirjaston hakujärjestelmään;

32.   korostaa, että jos Euroopan digitaalinen kirjasto liitetään kiinteäksi osaksi koulutusjärjestelmiä, tarjoutuisi mahdollisuus ottaa paremmin huomioon Euroopan nuoret ja perehdyttää heidät syvällisemmin omaan kulttuuri- ja kirjallisuusperintöönsä siten, että he oppisivat samalla käyttämään uusia tekniikoita, mikä puolestaan ehkäisisi digitaalisen kuilun syntymistä;

33.   katsoo, että on välttämätöntä lisätä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa muiden eurooppalaisten elinten, kuten arkisto- ja museoaineistojen säilyttämistä ja saatavuutta edistävän järjestön, kolmansien maiden instituutioiden, kuten Yhdysvaltain kongressin kirjaston, kansainvälisten yhdistysten, kuten Fédération internationale des associations de bibliothécaires et des bibliothéques -maailmanjärjestön sekä julkisten tai yksityisten järjestöjen, kuten Online Computer Library Center -järjestön ja muiden järjestöjen kanssa ja pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon käytännössä jo hyväksi havaittuja ja toimivia ohjelmistoja ja ratkaisuja;

34.   kannustaa Euroopan digitaalisen kirjaston edistämistä, sen avoimuutta ja hyödynnettävyyttä laaja-alaisen ja kaikille tasoille ulottuvan vuorovaikutuksen avulla sekä luomalla logon, joka tekee kirjastosta tunnistettavan;

35.   suosittaa tässä yhteydessä, että osa eurooppalaiselle digitaaliselle kirjastolle suunnattavista varoista käytettäisiin sen esittelemiseksi mahdollisimman laajalle yleisölle;

36.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 236, 31.8.2006, s. 28.
(2) EUVL C 297, 7.12.2006, s. 1.
(3) EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10.


Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus
PDF 128kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (2007/2113(INI))
P6_TA(2007)0417A6-0326/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (KOM(2006)0481),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (KOM(2006)0479),

–   ottaa huomioon toisessa käsittelyssä 25. lokakuuta 2006 hyväksymänsä kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta(1), ja ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1720/2006/EY(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Aikuiskoulutus: Oppia ikä kaikki" (KOM(2006)0614),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 26. syyskuuta 2006 hyväksymänsä kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista(3) ja elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/962/EY(4),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 13. lokakuuta 2005 hyväksymänsä kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi eurooppalaisen yhteistyön jatkamisesta korkea-asteen koulutuksen laadun varmistamisessa(5) ja ottaa huomioon eurooppalaisen yhteistyön jatkamisesta korkea-asteen koulutuksen laadun varmistamisessa 15. helmikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/143/EY(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0326/2007),

A.   ottaa huomioon, että julkisten varojen riittämättömyyden, globalisaatiosta johtuvien haasteiden, väestömuutosten ja teknisten innovaatioiden vuoksi kaikkialla Euroopassa kiinnitetään yhä enemmän huomiota koulutusalan tehokkuuden parantamiseen,

B.   katsoo, että vuotta 2003 koskevasta PISA-raportista ilmenevät huomattavat erot EU:n koulutusjärjestelmien tuloksissa antavat syytä huoleen,

C.   katsoo, että tämä voi lisätä eroja jäsenvaltioiden taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä ja vaarantaa Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen,

D.   ottaa huomioon, että oikeus koulutukseen on periaate, joka tunnustetaan sekä kansainvälisellä tasolla että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa,

E.   ottaa huomioon, että useimmat yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät toisintavat tai jopa kumuloivat olemassa olevia epätasapuolisia piirteitä,

F.   ottaa huomioon, että koulutukseen liittyvästä epätasapuolisuudesta aiheutuu valtavasti piilokustannuksia,

G.   ottaa huomioon, että koulutukseen tehtävillä investoinneilla saadaan pitkän aikavälin taloudellista ja sosiaalista hyötyä ja että niitä on suunniteltava pitkällä aikavälillä,

H.   katsoo, että koulutusjärjestelmien sisälle on tarpeen luoda arviointikulttuuri, jotta järjestelmien kehitystä voidaan seurata tehokkaasti pitkällä aikavälillä,

I.   ottaa huomioon tarpeen luoda yhteyksiä koulutuspolitiikan sekä työllisyyteen, talouteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien politiikkojen välille,

J.   ottaa huomioon, että koulutus on keskeisessä asemassa monikulttuuriseen koulutukseen ja rauhaan perustuvan eurooppalaisen identiteetin luomisessa,

K.   ottaa huomioon, että nuorten naisten työttömyys on edelleen todennäköisempää kuin nuorten miesten, sillä 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa nuorten naisten työttömyysaste oli 18,1 prosenttia vuonna 2006, kun taas nuorilla miehillä se oli 16,9 prosenttia; ottaa huomioon, että johtavissa asemissa on vähemmän naisia huolimatta siitä, että useimmissa jäsenvaltioissa naiset saavuttavat korkean koulutustason miehiä useammin,

Tehokkuus ja tasapuolisuus elinikäisen oppimisen näkökulmasta

1.   kannattaa pitkän aikavälin suunnitteluprosessia elinikäisen oppimisen alalla, koska tähän alaan tehtävillä investoinneilla saadaan pitkäaikaista taloudellista ja sosiaalista hyötyä;

2.   on yhtä mieltä siitä, että johonkin koulutusasteeseen tehdyillä investoinneilla voidaan paitsi tukea asiantuntemusta ja pätevyyttä kyseisellä tasolla myös luoda perusteet muiden pätevyyksien ja taitojen hankkimiselle muilla oppimisen tasoilla;

3.   kannattaa aikomusta luoda elinikäisen oppimisen edistämiseksi eurooppalainen tutkintojen viitekehys, jonka avulla voidaan helpottaa koulutussaavutusten tunnustamista ja tehdä mahdolliseksi näkyvä ja avoin siirtyminen eri opintovaihtoehtojen välillä;

4.   katsoo, että koulutusjärjestelmien sisälle on tarpeen luoda arviointikulttuuri ja siksi tehokkaiden pitkän aikavälin politiikkojen on perustuttava luotettavaan mittaukseen;

5.   pitää myönteisenä komission pyrkimystä ottaa koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus huomioon laadittaessa osoittimien ja viitearvojen kehystä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen arviointia varten;

6.   katsoo, että Euroopan koulutusjärjestelmien tehokkuutta ja tasapuolisuutta koskevien tutkimusten jatkamiseksi on selvennettävä terminologiaa sekä tehokkuuden että tasapuolisuuden osalta; katsoo, että jälkimmäistä tarkasteltaessa olisi kiinnitettävä huomiota myös henkilöiden ominaispiirteisiin, kuten sukupuoleen, etniseen alkuperään tai vammaisuuteen (muihin kuin sosioekonomisiin piirteisiin);

7.   on yhtä mieltä siitä, että investoiminen elinikäiseen oppimiseen siten, että pyritään parantamaan koulutukseen pääsyä ja tasapuolisuutta, lisää sosiaalista koheesiota ja antaa yksilöille mahdollisuuden ratkaista ongelmia, mukautua muutoksiin, kasvattaa itsetuntoaan ja selviytyä muutoksista, mikä auttaa heidän henkilökohtaisessa kehittymisessään ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan selvitä muista elämään kuuluvista muutoksista;

8.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolen huomioon ottavaa koulutuspolitiikkaa ja ottamaan käyttöön asiaa koskevia aineistoja sukupuolten välisen epätasa-arvon poistamiseksi koulutuksesta ja sukupuoleen liittyvän kaavamaisen ajattelun hävittämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan nuoria ihmisiä, mukaan luettuna lapset ennen ikää, jolloin tärkeimmät koulutus- ja uravalinnat tehdään, tekemään sukupuolelle epätyypillistä työtä (esimerkiksi enemmän miesopettajia peruskouluihin ja enemmän naisia tieteellisiin ammatteihin) sukupuoleen perustuvan erottelun vähentämiseksi; toistaa, että sukupuolen ja iän mukaan eritellyt parempilaatuiset tiedot ovat edellytyksenä kaikelle politiikalle;

Tehokkuuden ja tasapuolisuuden varmistaminen koulutuspolitiikassa
Esiopetus: varhaisiän oppimista korostetaan

9.   uskoo, että tehokkuus ja tasapuolisuus saavutetaan yksilöllisesti, jos investoinnit ja uudistukset keskitetään opetuksen varhaisiin vaiheisiin;

10.   korostaa tarvetta kehittää esikouluvaiheesta lähtien toteutettavia toimenpiteitä, joilla edistetään Euroopan unionin alueella oleskelevien kolmansista maista kotoisin olevien lasten kotouttamista;

11.   kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän lastentarhoissa tapahtuvaan esiopetukseen, koska siihen investoiminen voi olla tehokas tapa luoda perusta tulevalle koulutukselle, kehittää lapsen älyä ja parantaa yleisiä taitoja ja se voi lisätä huomattavasti koulutusjärjestelmän tasapuolisuutta;

12.   katsoo kuitenkin, että EU:n tasolla on vielä tehtävä esiopetusta koskevaa tutkimusta, erityisesti varhaisten ja kohdennettujen toimien alalla, jotta voidaan määrittää odotettuihin tuloksiin johtavat käytännöt;

13.   katsoo, että esiopetuksen laatu on osittain riippuvainen riittävän koulutetuista opettajista, joten on syytä noudattaa taloudellisesti kestävää strategiaa, jonka ansiosta koulutus on laadukasta ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ja opettajan ura on tyydyttävä;

14.   tunnustaa, että luokkien ja järjestelmien sosiaalinen monimuotoisuus on taattava esikouluvaiheesta lähtien, jotta vältetään opetussuunnitelmien ja odotusten erilaistuminen;

15.   pitää vanhempien ottamista mukaan opetustoimintaan opetus- ja tiedotusohjelmien avulla (erityisesti kun kyseessä ovat muita heikommassa asemassa olevat lapset) tärkeänä esiopetuksen onnistumisen kannalta;

16.   kannattaa kaikenlaista esiopetusta ja puuttumista ongelmiin varhaisessa vaiheessa, (kun lasten kognitiiviset taidot ovat kehittymässä), koska koko elinikäisen oppimisen prosessin kaikista vaiheista tämä vaihe tuottaa suurimman tuloksen;

17.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tuettujen paikkojen määrää esiopetuksessa ja tällä tavoin antamaan niille kouluikäisille lapsille, joiden taloudellinen tilanne ei ole turvattu, mahdollisuuden hyötyä koulutusjärjestelmästä;

Perusasteen ja toisen asteen koulutus: parempaa peruskoulutusta kaikille

18.   korostaa, että oppivelvollisuuskoulutuksen olisi annettava kaikille peruskoulutus ja avaintaidot; korostaa lisäksi, että koulutus ja asianmukaiset avaintaidot auttavat saavuttamaan sosiaalisia ja sivistyksellisiä perusarvoja, vahvistavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja auttavat parantamaan henkilökohtaista pätevyyttä ja työllistyvyyttä;

19.   huomauttaa myös, että koulutuksessa, erityisesti ala- ja yläastetasolla, olisi ensisijaisesti otettava huomioon monikulttuuriset arvot ja rauhankasvatus, sillä nämä ovat eurooppalaisen identiteetin kulmakiviä;

20.   katsoo, että ennenaikainen eriyttäminen vaikuttaa haitallisesti koulutusjärjestelmien tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen;

21.   katsoo, että heikossa asemassa olevien henkilöiden tasavertaiset mahdollisuudet osallistua laadukkaaseen koulutukseen voivat myös parantaa Euroopan koulutusjärjestelmien tehokkuutta ja tasapuolisuutta;

22.   kannattaa toisaalta useiden joustavien opintovaihtoehtojen luomista toisen asteen koulutukseen, mikä ei saa estää eri vaihtoehdon valitsemista myöhemmässä koulutusvaiheessa;

23.   kehottaa jäsenvaltioita valvomaan kaikkia opintoja, erityisesti valinta- ja perehdyttämisvaiheissa, ja varmistamaan, että niiden koulutusjärjestelmissä tuetaan oppilaita ja opiskelijoita motivoimalla heitä heidän pyrkiessään kehittämään itseään;

24.   ottaa huomioon eritasoisen tuen, jota kukin oppilas saa kotonaan opintojensa ajan, sekä tarjotun koulutuksen toisinaan erittäin epätasa-arvoisen luonteen, ja kannattaa näin ollen pyrkimyksiä ottaa lasten vanhemmat mukaan koulutusprosessiin ja vähentää siten huomattavasti sosiaalisen syrjäytymisen riskiä tulevaisuudessa;

25.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan opettajien perus- ja jatkokoulutusta, parantamaan heidän motivaatiotaan sekä kouluolojen laatua, koska nämä ovat ratkaisevia tekijöitä pyrittäessä tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen;

26.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään monikielisyyttä kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla ja siten parantamaan lasten, nuorten ja aikuisten liikkuvuutta EU:n alueella ja tehostamaan koulutusprosessia EU:ssa;

27.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten ja miesten tasa-arvoisuuden tiedostamista opettajien ja kasvatuksen ammattilaisten keskuudessa, jotta he kykenisivät välittämään tasa-arvon periaatteen nuorille sukupolville;

Korkeakoulutus: lisää investointeja ja laajempi osallistuminen

28.   on yhtä mieltä siitä, että korkeakoulutus on osaamistalouden ja -yhteiskunnan avaintekijä;

29.   kannattaa suunnitelmia yliopistojen uudenaikaistamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että korkeakoulutuksesta tulee kilpailukykyisempää, että kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus osallistua siihen ja että se pysyy taloudellisesti kestävänä ja tehokkaana;

30.   kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sekä tehokkuutta että tasapuolisuutta luomalla olosuhteet ja kehittämällä kannustimia, jotka tuovat lisää julkisia ja yksityisiä investointeja;

31.   on yhtä mieltä siitä, että ilmainen korkeakoulutus ei välttämättä sinällään takaa tasapuolisuutta; kehottaa tässä yhteydessä tekemään lisätutkimuksia oletuksesta, jonka mukaan lukukausimaksut eivät ole irrallinen kysymys vaan osa monien tekijöiden kokonaisuutta, joka liittyy taloudellisiin kannustimiin ja taloudelliseen tukeen, jolla voidaan vähentää muita heikommassa asemassa olevien epätasa-arvoa korkeakoulutuksen saamisessa;

32.   korostaa, että korkeakouluilla on oltava kattavat tiedottamiseen ja opiskelijoiden valintaan liittyvät toimintalinjat, jotta ne voivat vastata nopeasti muuttuviin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tarpeisiin;

Ammatillinen koulutus: laadun ja merkityksellisyyden parantaminen

33.   katsoo, että väestön ikääntyessä korkealla tasolla pysyttelevä nuorisotyöttömyys on yhä vakavampi ongelma;

34.   kannattaa väestön ikääntymisestä aiheutuvan ongelman vuoksi parempien aikuisopiskelumahdollisuuksien tarjoamista, jotta ihmisten on helpompi mukautua työmarkkinoiden vaatimuksiin ja vähän koulutetut saadaan opintojen pariin;

35.   tähdentää, että nuorilla, joilla on vähiten koulutusta, on suuria vaikutuksia päästä työmarkkinoille ja he ovat haavoittuvimpia taloudellisen laskusuhdanteen aikana, ovat suuremmassa vaarassa jäädä työttömiksi ja joutuvat todennäköisesti tekemään vähän taitoja vaativaa tai tilapäistä työtä;

36.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten naisten, erityisesti syrjäisiltä alueilta ja heikommassa asemassa olevista ryhmistä peräisin olevien naisten, kuten maahanmuuttajanaisten, etnisistä vähemmistöistä tulevien naisten, vammaisten naisten ja heikon ammattitaidon omaavien naisten, mahdollisuuksia koulutukseen; kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään ja vaihtamaan alan parhaita käytäntöjä ja kehottaa työmarkkinaosapuolia sekä yksityisiä ja julkisia yrityksiä poistamaan kaikenlaisen syrjinnän ja edistämään aktiivisesti työssä tapahtuvaa koulutusta poistaen kaikki ikään liittyvät esteet sekä tukemaan heikommassa asemassa olevien koulutusvapaita;

37.   pyytää jäsenvaltioita edistämään työttömien naisten ja niiden, jotka eivät ole suorittaneet oppivelvollisuuttaan, pääsyä osallisiksi julkisesti rahoitetuista aikuiskasvatusjärjestelmistä;

38.   kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön politiikkaa, jolla helpotetaan nuorten ihmisten siirtymistä koulusta työelämään ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota nuoriin naisiin, joilla on siirtymisessä usein enemmän vaikeuksia; korostaa, että koulutuksen parempi laatu, paremmat koulutusmahdollisuudet ja investoinnit nuoriin vaikuttavat työmarkkinoilla elämän myöhemmissä vaiheissa; kehottaa ottamaan käyttöön arviointimekanismin, jolla voidaan arvioida hallitusten koulutusmenojen tehokkuutta ja vaikutuksia työttömiin nuoriin, erityisesti naisiin;

39.   pyytää jäsenvaltioita tukemaan huippuyliopisto-ohjelmia, sillä ne tarjoavat eri aloille erittäin ammattitaitoisia asiantuntijoita, jolloin työmarkkinoiden tarpeisiin vastataan tehokkaammin;

40.   kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa opetus- ja koulutusjärjestelmissä naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet käyttää uusia teknologioita sukupuolten välisen digitaalisen kuilun kuromiseksi umpeen;

41.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään naisten osuutta ja vahvistamaan heidän asemaansa tieteellisillä ja teknisillä aloilla; kehottaa kansallisia hallituksia kasvattamaan naisten määrää johtavissa asemissa ja mittaamaan edistystä ottamalla käyttöön laadulliset ja määrälliset tavoitteet;

42.   suosittelee parantamaan mahdollisuuksia päästä korkea-asteen koulutukseen ja tarjoamaan koulutuksen päättäneille tilaisuuksia jatkaa opintojaan ja samalla työskentelemään;

43.   korostaa, että tarjottavien koulutusohjelmien olisi oltava joustavia, jotta ne voivat vastata työmarkkinoiden kysyntään, koska tämä on erityisen tehokas tapa lisätä heikossa asemassa olevien työllistymismahdollisuuksia; tunnustaa tässä yhteydessä, että julkisia investointeja olisi keskitettävä heikossa asemassa oleviin ryhmiin, sillä ne hyötyvät kaikista vähiten jatkuvasta koulutuksesta;

44.   kehottaa jäsenvaltioita ehdottamaan yhdessä korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten kanssa opintojen joustavaa organisointia, jotta voitaisiin paremmin vastata työssä käyvien tai perheestä huolehtivien ja samalla opiskelevien nuorten tarpeisiin ja välttää opintojen ennenaikainen keskeyttäminen;

45.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan koulutuslaitokset, yhtiöt, työmarkkinaosapuolet ja muut kumppanitahot sekä julkisen sektorin mukaan yhteiseen kumppanuuteen onnistuneiden koulutusohjelmien toteuttamiseksi;

Euroopan unionin toimet

46.   korostaa, että EU:n toimien perustavoitteena on edistää EU:n koulutusjärjestelmien lähentymistä parempien tulosten saavuttamiseksi;

47.   katsoo, että EU:n toimien kohdistamiseksi paremmin on tarpeen kehittää menettely, joka perustuu jäsenvaltioiden kausittain toimittamiin raportteihin ja riippumattomiin arviointeihin ja jossa arvioidaan EU:n koulutusjärjestelmien tuloksia kiinnittäen erityistä huomiota siihen, miten oppilaat ovat oppineet perustaidot ja miten tasapuolisuustavoite on täytetty;

48.   pyytää komissiota antamaan Euroopan koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta säännöllisiä kertomuksia, jotta seurataan edistystä kohti parempien tulosten saavuttamista;

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 187.
(2) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.
(3) EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 165.
(4) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(5) EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 100.
(6) EUVL L 64, 4.3.2006, s. 60.


Kuolemanrangaistusta koskevaa moratoriota koskevan neuvoston päätöksen täytäntöönpano
PDF 109kWORD 37k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisesta keskeyttämisestä
P6_TA(2007)0418RC-B6-0357/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007(1) ja 26. huhtikuuta 2007(2) hyväksymänsä päätöslauselmat Italian aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi yleismaailmallisesti,

–   ottaa huomioon 3. kesäkuuta 1998 annetut EU:n suuntaviivat, jotka koskevat suhteita yhteisön ulkopuolisiin maihin kuolemanrangaistukseen liittyvissä kysymyksissä,

–   ottaa huomioon EU:n puheenjohtajavaltion YK:n yleiskokoukselle 19. joulukuuta 2006 toimittaman kuolemanrangaistuksen poistamista koskevan julkilausuman, jonka alun perin allekirjoitti 85 maata kaikista maantieteellisistä ryhmistä,

–   ottaa huomioon julkilausuman, jonka EU:n puheenjohtajavaltio luki Euroopan unionin puolesta YK:n ihmisoikeusneuvoston neljännessä istunnossa 29. maaliskuuta 2007,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin äskettäisellä Rooman-vierailullaan julkisesti ilmaiseman tuen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiselle,

–   ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen vastaista eurooppalaista teemapäivää aletaan viettää vuosittain 10. lokakuuta, mitä myös puheenjohtajakokous asettui kannattamaan 12. heinäkuuta 2007,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(3) 2 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   katsoo, että kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä koskeva vaatimus merkitsee selkeää poliittista päätöstä, jolla pyritään kuolemanrangaistuksen poistamiseen kaikissa maissa,

B.   ottaa huomioon, että 1. helmikuuta 2007 ja 26. huhtikuuta 2007 hyväksymissään päätöslauselmissa parlamentti kehotti EU:n puheenjohtajavaltiota antamaan kiireesti päätöslauselmaesityksen YK:n nyt koolla olevalle yleiskokoukselle ja tiedottamaan parlamentille saavutetuista tuloksista; ottaa huomioon, että YK:n nyt koolla olevalle yleiskokoukselle ei vielä ole esitetty päätöslauselmaa,

C.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin YK:n yleiskokouksessa 19. joulukuuta 2006 esittämän kuolemanrangaistusta koskevan julkilausuman on nyt allekirjoittanut 95 maata kaikista maantieteellisistä ryhmistä,

D.   ottaa huomioon, että neuvosto antoi EU:n puheenjohtajavaltiolle tehtäväksi laatia ja esittää yhdessä Italian kanssa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kansainvälistä keskeyttämistä koskeva teksti, joka lähetetään Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle,

1.   muistuttaa EU:n puheenjohtajavaltiota ja jäsenvaltioita siitä, että päätöslauselman tärkeimpänä poliittisena sisältönä on oltava maailmanlaajuinen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen, mikä on ratkaiseva askel kohti kuolemanrangaistuksen poistamista;

2.   kehottaa EU:n puheenjohtajavaltiota ja jäsenvaltioita esittelemään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan päätöslauselman Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 62. istunnon avajaisissa otsakkeen "ihmisoikeudet" yhteydessä, jotta se voidaan hyväksyä vuoden 2007 loppuun mennessä; toistaa EU:n puheenjohtajavaltiolle esittämänsä pyynnön, että päätöslauselman taakse olisi saatava mahdollisimman paljon maita;

3.   kehottaa puheenjohtajavaltiota kannustamaan maita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet ja ratifioineet kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toista valinnaista pöytäkirjaa, samoin kuin jäsenvaltioita, jotka eivät ole allekirjoittaneet kuolemanrangaistusta koskevaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 13. lisäpöytäkirjaa, tekemään niin;

4.   toistaa antavansa täyden tukensa sille, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ottavat yhdessä Euroopan neuvoston kanssa käyttöön vuosittain 10. lokakuuta vietettävän kuolemanrangaistuksen vastaisen eurooppalaisen teemapäivän; pitää valitettavana, että asiasta ei olla yksimielisiä neuvostossa, ja kehottaa Puolan tulevaa hallitusta antamaan täyden tukensa kyseiselle aloitteelle, sillä se ilmentää Euroopan unionin perusarvoja; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltiota yhdessä Euroopan neuvoston kanssa tukemaan edelleen kyseistä aloitetta ja valtuuttaa puhemiehen edistämään tätä poliittista aloitetta;

5.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä ja kuolemanrangaistuksen poistamista ajavien alueellisten koalitioiden perustamista;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle sekä YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0018.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0166.
(3) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.


ETPP-operaatio Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa
PDF 208kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavasta ETPP-operaatiosta
P6_TA(2007)0419RC-B6-0362/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Darfurin konfliktin ja sen laajemman alueellisen vaikutuksen erityisesti Tšadin itäosaan ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosaan,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. elokuuta 2006 antaman päätöslauselman 1706 (2006), jossa painotetaan, että alueelliset turvallisuusnäkökohdat on otettava huomioon kestävän rauhan aikaan saamiseksi Darfuriin,

–   ottaa huomioon 23. ja 24. heinäkuuta 2007 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät, joissa pyydettiin sen toimivaltaisia elimiä jatkamaan suunnittelua, jotta Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa voidaan tehdä mahdollinen päätös väliaikaisesta operaatiosta, jolla tuetaan YK:n monitahoista läsnäoloa itäisessä Tšadissa ja koillisessa Keski-Afrikan tasavallassa näiden alueiden turvallisuuden parantamiseksi,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. heinäkuuta 2007 antaman päätöslauselman 1769 (2007), jolla käynnistetään 12 kuukauden pituiseksi ensimmäiseksi jaksoksi Afrikan unionin ja YK:n yhteinen operaatio Darfurissa (UNAMID),

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 10. elokuuta 2007 esittelemän raportin, jossa suositeltiin kansainvälisten joukkojen sijoittamista itäiseen Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavallan koillisosiin, jotta parannetaan pakolaisten ja siirtymään joutuneen väestön turvallisuutta, helpotetaan humanitaarisen avun antamista ja luodaan olosuhteet jälleenrakentamiselle ja kehitysyhteistyölle näillä alueilla,

–   ottaa huomioon Darfurissa 3.–6. elokuuta 2007 järjestetyn Arushan rauhankonferenssin,

–   ottaa huomioon, että kaikki hallitsevat ja oppositiota edustavat Tšadin poliittiset puolueet allekirjoittivat N'Djamenassa 13. elokuuta 2007 kansainvälisen yhteisön ja Tšadin valtionpäämiehen presidentti Idriss Deby Itnon läsnä ollessa poliittisen sopimuksen, jolla pyritään vahvistamaan Tšadin demokraattista prosessia,

–   ottaa huomioon 27. elokuuta 2007 annetun YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausunnon, jossa vahvistetaan sen valmius käynnistää YK:n operaatio Tšadissa ja tuetaan EU:n aikomusta tarjota tukea sotilaallisen ETPP-operaation muodossa,

–   ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 10. syyskuuta 2007 "kriisinhallintakäsitteen" kirjallisella menettelyllä,

–   ottaa huomioon Sudanissa ja Tšadissa 30. kesäkuuta – 6. heinäkuuta 2007 vierailleen kehitysyhteistyövaliokunnan Darfur-valtuuskunnan työn tulokset,

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Darfurin tilanteesta(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   on äärimmäisen huolissaan humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä Tšadissa, jossa Darfurin konfliktin ja sen rajat ylittävien seurausten johdosta noin 238 000 pakolaista Sudanista, 44 600 pakolaista Keski-Afrikan tasavallasta ja 170 000 maansisäistä pakolaista on majoitettu 12 leiriin Tšadin Sudanin vastaiselle itärajalle,

B.   on huolissaan Tšadin itäosan turvallisuustilanteesta, joka on heikentynyt vuoden 2006 jälkeen Tšadin turvallisuusjoukkojen ja tšadilaisten kapinallisten välisten yhteenottojen sekä aseistettujen Janjaweed-joukkojen ja sudanilaisten aseistettujen ryhmien hyökkäysten vuoksi, joihin on lisättävä ryöstely ja humanitaarisia järjestöjä vastaan kohdistetut iskut,

C.   ottaa huomioon, että myös Keski-Afrikan tasavallan koillisosan väestö on joutunut kärsimään Sudanin kapinallisjoukkojen hyökkäyksistä,

D.   katsoo, että tämän Darfurin konfliktista kärsineen alueen turvallisuutta on edistettävä osana yleistä ja alueellista lähestymistapaa,

E.   katsoo, että pitkäkestoinen vakaus Sudanissa, Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa edellyttää ihmisoikeuksien, oikeusvaltion periaatteiden ja hyvän hallintotavan kunnioittamista,

F.   pitää tervetulleena YK:n päätöslauselmaa 1769 (2007), jolla valtuutetaan sijoittamaan Darfuriin 26 000 Afrikan unionin ja YK:n sotilasta, jotka osaltaan rauhoittavat koko aluetta samalla kun alueelle sijoitetaan YK:n poliisivoimia ja kun toteutetaan suunniteltu ETPP-operaatio Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa,

G.   ottaa huomioon, että Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan viranomaiset ovat vahvistaneet YK:n pääsihteerille suostuvansa EU:n joukkojen lähettämiseen,

H.   tukee YK:n pääsihteerin Ban Ki-Moonin pyrkimyksiä päästä Darfurin konfliktissa neuvotteluratkaisuun edistämällä Sudanin viranomaisten ja eri kapinallisryhmien välisiä yhteyksiä,

I.   pitää tervetulleena, että kaikki Tšadin poliittiset puolueet allekirjoittivat N'Djamenassa 13. elokuuta 2007 sopimuksen, jolla pyritään vahvistamaan Tšadin demokraattista prosessia,

J.   panee merkille alueellisten toimijoiden pyrkimykset päästä Tšadin sisäisessä konfliktissa ratkaisuun niiden ryhmien kanssa, jotka eivät allekirjoittaneet edellistä sopimusta,

K.   suhtautuu myönteisesti 25. syyskuuta 2007 annettuun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1778 (2007), jolla Euroopan unioni valtuutetaan lähettämään Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan rauhanturvajoukkoja, joilla on kattava mandaatti,

1.   muistuttaa, että mikään rauhanturvaoperaatio Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa ei voi olla menestyksekäs ilman aitoa poliittista sovinnontekoprosessia;

2.   kehottaa siksi neuvostoa, komissiota ja YK:ta koordinoimaan pyrkimyksensä, jotta voidaan luoda olosuhteet, jotka antavat Darfurin, Tšadin itäosien ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosien laajemman alueen konfliktin eri osapuolille mahdollisuuden päästä poliittiseen ratkaisuun, jolla tehdään loppu epävarmuudesta ja siitä aiheutuvasta inhimillisestä katastrofista, jolloin mahdollistetaan pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten paluu asuinsijoilleen;

3.   antaa hyväksyntänsä Tšadin itäosissa ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosissa toteutettavalle ETPP-operaatiolle, joka kestää vuoden ajan, mutta asettaa lopullisen hyväksyntänsä ehdoksi seuraavaa:

   a) eurooppalaisten EUFOR-joukkojen tehtävänä on oltava luoda olosuhteet YK:n poliisivoimien turvalliselle työskentelylle, maansisäisten pakolaisten kotiinpaluulle, humanitaarisen avun toimittamiselle, humanitaarisen avustushenkilöstön vapaalle liikkumiselle ja alueen poliittisten voimien keskinäisen vuoropuhelun jatkamiselle,
   b) on äärimmäisen tärkeää, että EUFORia pidetään puolueettomana; EUFOR-joukkojen kokoonpanon on siten oltava monipuolinen ja jäsenvaltioiden olisi täydennettävä tarvittavia joukkoja mahdollisimman pian,
   c) jotta EUFORista itsestään ei tule kohdetta, sen on samalla pysyteltävä puolueettomana suhteessa alueen monimutkaiseen poliittiseen tilanteeseen välttäen osallistumista hallituksen viranomaisten ja kapinallisryhmien välisiin taisteluihin,
   d) noudattaen täysimääräisesti kansainvälisen oikeuden periaatteita EUFORin ei pidä puuttua Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa toimivien hallituksista riippumattomien järjestöjen tehtäviin, jotta ei vaaranneta kyseisten järjestöjen asemaa,
   e) EUFORin on luotava tehokas koordinointi UNAMIDin kanssa sen vastuulla olevan alueen turvaamiseksi tehokkaimmalla tavalla,
   f) EUFORin on toimittava pelotteena, mikä merkitsee sitä, että sillä on oltava Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan VII luvun mukainen kattava valtuutus ja selkeät voimankäyttösäännöt, jotka mahdollistavat voimankäytön tarvittaessa ja erityisesti iskujen estämiseksi siviilejä, leirejä ja kyliä, avustustyöntekijöitä ja YK:n poliisivoimia vastaan sekä itsepuolustukseksi,
   g) mahdollisten hyökkääjien pelottamiseksi EUFORilla on oltava riittävä määrä asianmukaisesti varustettuja joukkoja; sen on pystyttävä turvaamaan huoltoreittinsä ja suorittamaan pitkän matkan partiointia panssaroiduilla ajoneuvoilla, helikoptereilla (mukaan luettuna kuljetus- ja taisteluhelikopterit) sekä tiedustelulentokoneilla,
   h) EUFORia on pidettävä "väliaikaisena" voimatekijänä, jolla on väliaikaiset toimintavaltuudet; siksi ennen joukkojen lähettämistä on määriteltävä selkeä poistumisstrategia, jossa olisi määrättävä EUFORin korvaamisesta sitä seuraavalla operaatiolla (Afrikan unioni, YK tai yhdistelmä), jotta sen valtuutus voidaan viedä menestyksekkäästi loppuun ja jotta lähetetyt joukot voidaan kotiuttaa ajoissa;

4.   pahoittelee, että tätä ETPP-operaatiota ei voida monista syistä toteuttaa Euroopan unionin vasta perustetusta operaatiokeskuksesta Brysselissä;

5.   korostaa, että parlamentin operaatiolle antama lopullinen hyväksyntä edellyttää, että sille tiedotetaan täysin operaation valmistelun eri vaiheista (kriisinhallinnan konsepti, yhteinen toiminta, operaation konsepti, operaatiosuunnitelma, joukkojen muodostamisprosessi jne.);

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Afrikan unionille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille sekä Tšadin, Keski-Afrikan tasavallan ja Sudanin presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0342.


Burman tilanne
PDF 106kWORD 36k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 Burmasta
P6_TA(2007)0420RC-B6-0363/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Burmasta ja erityisesti 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Burman buddhalaismunkkien liitto on johtanut massiivista rauhanomaisten mielenosoitusten aaltoa Burman sortavaa sotilasjunttaa vastaan ja vaatinut vapautta Aung San Suu Kyille ja muille poliittisille vangeille,

B.   ottaa huomioon, että mielenosoitukset ovat kasvaneet jatkuvasti huolimatta pidätyksistä ja hallituksen joukkojen pelätystä väkivaltaisesta reagoinnista,

C.   ottaa huomioon, että Dalai Lama vetosi 23. syyskuuta 2007 Burman viranomaisiin, jotta nämä välttäisivät väkivaltaa buddhalaisia munkkeja ja muita mielenosoittajia vastaan,

D.   ottaa huomioon, että 20. syyskuuta 2007 Burman tilanteesta keskusteltiin ainoastaan lyhyesti YK:n turvallisuusneuvostossa,

1.   antaa tunnustusta Burman munkkien ja kymmenientuhansien muiden rauhanomaisten mielenosoittajien rohkealle toiminnalle heidän vastustaessaan demokratian vastaista sortohallintoa Burmassa ja tuomitsee jyrkästi Burman viranomaisten raakamaiset vastatoimet;

2.   toistaa vaatimuksensa Aung San Suu Kyin välittömästä vapauttamisesta ja täydellisestä liikkumis- ja ilmaisuvapaudesta;

3.   pitää kauhistuttavana rauhanomaisten mielenosoittajien surmaamista, vaatii tiukasti, että turvallisuusjoukkojen on palattava kasarmeille, ja kehottaa tunnustamaan oikeutetuiksi vaatimukset kansainvälisen lääkintäavun toimittamisesta loukkaantuneille sekä vangittujen mielenosoittajien ja muiden poliittisten vankien vapauttamisesta;

4.   pyytää lopettamaan nykyisen laittoman perustuslakiprosessin ja korvaamaan sen täysimääräisesti edustavalla kansalliskokouksella, johon osallistuvat myös Kansallinen demokratialiitto ja muut poliittiset puolueet ja ryhmät;

5.   pyytää Kiinaa ja Venäjää tukemaan täysin YK:n turvallisuusneuvoston lausuntoa, jossa tuomitaan raakamainen voimankäyttö Burmassa, ja kehottaa turvallisuusneuvostoa valtuuttamaan YK:n pääsihteerin toimimaan välittäjänä Burmassa helpottaakseen kansallisen sovinnon syntymistä ja siirtymistä demokratiaan ja YK:n yleiskokousta ryhtymään välittömästi asianmukaisiin toimiin;

6.   kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa varmistamaan, että YK:n pääsihteerin Burman-kysymysten erityisneuvonantaja Ibrahim Gambari toteuttaa mahdollisimman pian suunnitellun Burman-vierailunsa ja että hänelle annetaan liikkumisvapaus ja esteetön pääsy;

7.   kehottaa EU:n neuvostoa ottamaan kiireellisesti yhteyttä Yhdysvaltoihin, Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestöön (ASEAN) ja muihin kansainvälisen yhteisön jäseniin koordinoitujen lisätoimien valmistelemiseksi, mukaan luettuina kohdennetut talouspakotteet, joita voitaisiin ottaa käyttöön Burman hallitusta vastaan, mikäli se turvautuu väkivaltaan eikä noudata kehotusta palata demokratiaan;

8.   pyytää komissiota asettamaan saataville riittävästi varoja demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevan rahoitusvälineen puitteissa tukeakseen aktiivisesti demokratialiikettä ja kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat hyvän hallintotavan palauttamiseksi Burmaan;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, ASEANin jäsenmaiden hallituksille, Kansalliselle demokratialiitolle (NLD), Myanmarin rauhan ja kehityksen neuvostolle sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0384.


Rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteet
PDF 133kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteista (2006/2049(INI))
P6_TA(2007)0421A6-0294/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 95 ja 153 artiklan,

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi palveluntarjoajien vastuusta (KOM(1990)0482),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon palveluntarjoajien vastuuta koskevista uusista suuntauksista (KOM(1994)0260),

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla(1) (palveludirektiivi),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (KOM(2006)0744),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013 (KOM(2007)0099),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuluttajapalveluiden turvallisuudesta (KOM(2003)0313),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan maaliskuussa 2007 tilaaman tutkimuksen rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteista,

–   ottaa huomioon komission 12. tammikuuta 2006 antaman vastauksen Euroopan parlamentin jäsenen Diana Wallisin kirjalliseen kysymykseen(2),

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa suosituksen(3), joka perustuu Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisiä käsittelevän tutkintavaliokunnan raporttiin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0294/2007),

A.   ottaa huomioon, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys EU:ssa riippuu suuressa määrin palvelualasta, joka kasvaa jatkuvasti ja muodostaa lähes 70 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan kuluttajien luottamus rajat ylittävään kulutukseen on heikko, mistä todistaa sekin, että vain 6 prosenttia kuluttajista suoritti rajat ylittäviä ostoksia internetissä vuonna 2006,

C.   ottaa huomioon, että palveluiden rajat ylittävää kauppaa kuvaavat luvut ovat erittäin alhaisia tavarakaupan lukuihin verrattuna,

D.   ottaa huomioon, että viallisten laitteiden tuotevastuuta koskeva direktiivi(4) hyväksyttiin vuonna 1985 ja direktiivi yleisestä tuoteturvallisuudesta(5) vuonna 2001,

E.   ottaa huomioon, että kuluttajien turvallisuustaso ja kuluttajansuojan taso vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, mitä tulee palvelujen rajat ylittävään tarjoamiseen, kun taas tavarakaupan alalla kuluttajansuojaa ovat turvaamassa tyydyttävästi sekä kansainvälinen että yhteisön oikeus,

F.   ottaa huomioon, että tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 33 prosenttia kuluttajista ilmoittaa yritysten kieltäytyneen myymästä tai toimittamasta palveluita sen vuoksi, että kuluttaja ei asunut niiden kotimaassa,

G.   ottaa huomioon, että kuluttajapolitiikka on yhtä tärkeää kuin kilpailupolitiikka, sillä asiantuntevat kuluttajat luovat kilpailupainetta markkinoilla,

H.   ottaa huomioon, että EU:n nykyinen kuluttajansuojaa koskeva säännöstö on hajanainen: perussopimuksissa tehdyn toimivaltuuksien jaon perusteella unioni on laatinut selkeät säännöt ainoastaan tiettyjen palveluiden alalla, kuten etäsopimukset, sopimattomat kaupalliset menettelyt, kuluttajaluotto, pakettilomat ja aikaosuusasunnot,

I.   ottaa huomioon, että on näyttöä siitä, että lainsäädäntökehyksen nykyinen hajanaisuus voi estää kuluttajia ryhtymästä rajat ylittäviin liiketoimiin ja saattaa avata rajat ylittäville petoksille ja huijareille epäsuotavia mahdollisuuksia,

J.   ottaa huomioon, että komission vihreässä kirjassa kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta ei käsitellä palveluntarjoajien velvoitteita,

K.   ottaa huomioon, etteivät kuluttajat eivätkä palveluntarjoajat aina pysty selvästi määrittämään, mitä oikeusjärjestelmää sovelletaan mihinkin toiminnan osaan, eli sovelletaanko kohde- vai kotimaan oikeutta tai kohde- vai kotimaan sääntelyjärjestelmää,

L.   ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa yksityisten elinten tarjoamien palveluiden käyttäjiä suojellaan paremmin kuin julkisten elinten tarjoamien palveluiden käyttäjiä,

M.   ottaa huomioon, että nykyisessä lainsäädännössä ei yleisesti puututa palveluntarjoajien olennaisiin velvoitteisiin eikä tarjota kuluttajien saataville erityistä muutoksenhakumenettelyä, toisin kuin asia on niiden toimenpiteiden kohdalla, jotka on otettu käyttöön tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla,

N.   ottaa huomioon, että sellaisen yhteisön tason oikeudellisen rakenteen puuttuminen, joka tarjoaisi kuluttajille mahdollisuuden ryhtyä rajat ylittävältä pohjalta yhteistoimiin huijareita ja huonoja palveluntarjoajia vastaan, merkitsee sekä aukkoa sääntelyjärjestelmässä että – mikä on vielä tärkeämpää – estettä sille, että kuluttajat saisivat käyttöönsä kustannustehokkaita oikeuskeinoja ja korvauksia rajat ylittävästi,

O.   ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole toimivaltaisia elimiä avustamaan tuomioistuinten ulkopuolisessa riitojenratkaisussa ja että nykyiset yhteisön tason rakenteet, ECC-verkko (European Consumer Centres Network) ja FIN-NET-verkosto (rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkosto), ovat molemmat riittämättömästi tunnettuja ja niiden resurssit alimitoitettuja,

Palveluiden sisämarkkinat

1.   kannustaa palvelujen sisämarkkinoita täydentävien toimien kehittämistä;

2.   on vakuuttunut, että palvelumarkkinoiden muuttuessa yhä enemmän rajat ylittäviksi tarvitaan yhdenmukaisempaa palvelujen tarjoajien velvoitteita koskevaa järjestelmää, jotta voidaan helpottaa palvelujen saumattomien sisämarkkinoiden kehittämistä;

3.   on tietoinen siitä, että palveludirektiivillä, joka on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa 28. joulukuuta 2009 mennessä, pitäisi olla huomattava vaikutus rajat ylittävään palvelujen tarjoamiseen, mutta huomauttaa, ettei direktiivissä käsitellä palveluntarjoajien olennaisia velvoitteita;

4.   katsoo, että palveluntarjoajien velvoitteita koskevan oikeudellisen järjestelmän selkeyttäminen EU:ssa tuo enemmän kilpailua ja valinnanmahdollisuuksia kuluttajille, mutta samanaikaisesti on kuitenkin todettava, että sen ei pitäisi luoda epäoikeutettuja esteitä palveluiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla;

5.   uskoo, että lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen erot jäsenvaltioissa aiheuttavat epävarmuutta ja avoimuuden puutetta, josta kärsivät sekä palveluntarjoajat että kuluttajat, ja vaikeuttavat EU:n yhteisten voimavarojen käyttöä, mutta ne myös tarjoavat tilaisuuden kilpailla kuluttajansuojalla;

6.   pahoittelee, että lainsäädäntövälineiden nykyinen valikoima, johon kuuluu lainvalintasääntöjä ja sisämarkkinavälineitä, sekä niiden vuorovaikutukseen liittyvä epämääräisyys aiheuttavat sen, että kuluttajat ja palveluntarjoajat eivät aina pysty selkeästi ymmärtämään, mitä oikeusjärjestelmää sovelletaan mihinkin toiminnan osaan, eli sovelletaanko kohde- vai kotimaan oikeutta tai kohde- vai kotimaan sääntelyjärjestelmää;

7.   on vakuuttunut siitä, että kun kuluttajat ovat epävarmoja palvelun turvallisuudesta ja laadusta, he alitajuisesti vastustavat ulkomaisia palveluntarjoajia, jolloin he eivät uskalla käyttää rajat ylittäviä palveluita, ja että kun kuluttajalla on kielteisiä kokemuksia, tilanne heijastuu epäoikeudenmukaisesti kaikkiin ulkomaisiin palveluntarjoajiin;

8.   huomauttaa, että mitä tulee palvelun toimittamiseen, yhteisön säännöstö ei suojaa kuluttajia yhtä hyvin kuin tavaroita ostavia kuluttajia;

9.   suhtautuu kuitenkin ennen palveludirektiivin täyttä täytäntöönpanoa varauksellisesti kauaskantoisiin uusiin horisontaalisiin välineisiin palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi;

10.   on tietoinen, että palvelut ovat usein monimutkaisia rakenteita, joihin liittyy ihmisten välistä kanssakäymistä ja valintoja;

11.   on vakuuttunut siitä, etteivät ainoastaan kuluttajat, vaan myös ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, niin rajat ylittävien palveluiden ostajina kuin niiden myyjinä, voisivat hyötyä suuremmasta oikeusvarmuudesta, yksinkertaisuudesta ja kustannusten vähentämisestä;

12.   muistuttaa, että palvelukauppaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti rajat ylittäviä palveluja tarjotaan monella eri tavalla (esim. verkkomyynti, toiseen maahan matkustaminen palvelua varten tai palveluntarjoajan vierailu kuluttajan kotimaassa), mikä tulee ottaa huomioon;

13.   huomauttaa, että vireillä on lukuisia lakialoitteita, joiden tarkoitus on varmistaa oikeuksien oikeusvarmuus ja erityisesti rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteet, kuten asetusehdotus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) (KOM(2005)0650), Euroopan parlamentin ja neuvoston 11. heinäkuuta 2007 antama asetus (EY) N:o 864/2007(6) sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) ja vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta;

14.   huomauttaa, että Rooma I -ehdotuksen 5 artikla on keskeinen päätettäessä, sovelletaanko palveluntarjoajan alkuperämaan vai palveluja käyttävän asiakkaan (palvelun kuluttaja) maan kuluttajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä; painottaa, että on tärkeää odottaa lainsäädäntömenettelyn lopputulosta;

15.   on vakuuttunut, että sellaisten palveluiden sisämarkkinoiden perustaminen, joiden oikeudellinen kehys perustuu perustamissopimuksessa vahvistettuun ja palveludirektiivissä määriteltyyn sijoittautumista ja palvelujen tarjoamista koskevaan perusvapauteen, edellyttää asianmukaisia toimia, jotka ovat selkeitä sekä oikeudellisesta että käytännön näkökulmasta;

Julkiset ja yksityiset palveluntarjoajat

16.   kehottaa komissiota pitämään mielessä, että palvelujen tarjoajien velvoitteissa ei pitäisi tehdä minkäänlaista eroa yksityisten ja julkisten palveluntarjoajien välillä, joiden pitäisi kuulua yhtä lailla kuluttajansuojaa koskevien direktiivien soveltamisalaan;

17.   tunnustaa, että vaikka EU:n nykyinen lainsäädäntö, kuten palveludirektiivi ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi(7), ei sisällä mitään erityisiä säännöksiä, joiden tarkoituksena on säännellä palveluntarjoajien rajat ylittäviä vastuita, sillä voi olla epäsuora vaikutus jäsenvaltioiden tämän alan lainsäädäntöön;

18.   kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti nykyisen ja tulossa olevan horisontaalisen ja alakohtaisen lainsäädännön, joka liittyy rajat ylittävien palvelujen tarjoajien vastuuseen, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa;

19.   kehottaa komissiota tutkimaan toimenpiteitä, esimerkiksi EU-standardien käyttöönottoa, keinona edistää palveluiden turvallisuutta ja taata jäsenvaltioiden tarjoamiin rajat ylittäviin palveluihin liittyvät kuluttajien oikeudet;

20.   kehottaa komissiota edelleen kehittämään, resursoimaan ja edistämään ECC-verkoston ja FIN-NET-verkoston työtä ja harkitsemaan, mikäli vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten järjestelmää ei saada käyttöön palvelujen avainaloilla jäsenvaltioissa, vähintään suosituksen antamista asiasta;

21.   kehottaa komissiota jatkamaan yhteisön tasoisen oikeudellisen välineen käyttöönoton aktiivista harkitsemista, jotta helpotettaisiin kuluttajien rajat ylittävältä pohjalta tapahtuvaa kollektiivista toimintaa oikeussuojakeinojen saatavuuden edistämiseksi;

22.   tunnustaa, että palveluntarjoajia koskevia vastuujärjestelmiä on kaikissa jäsenvaltioissa, joskin vaihtelevassa määrin, mutta uskoo, että selkeyden vuoksi ja jotta kasvatettaisiin kuluttajien luottamusta, tarvitaan lähentymistä, erityisesti tärkeimmillä rajat ylittävillä aloilla; uskoo myös, että tarvitaan enemmän yhteistyötä kansallisten sääntelyelinten ja ammattialan järjestöjen välillä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista;

Pyyntö palvelujen tarjoajien velvoitteista annettavaa laaja-alaista säädöstä koskevan ehdotuksen laatimiseksi

23.   kehottaa komissiota, samalla kun se jatkaa työtä alakohtaiselta pohjalta keskeisillä aloilla, esittämään 12 kuukauden kuluessa työohjelman tarkoituksenmukaiseksi arvioinniksi nykyisen ja tulevan lainsäädännön vaikutuksista sisämarkkinoilla rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteisiin ja tarpeesta ottaa käyttöön laaja-alainen horisontaalinen väline, jotta yhdenmukaistetaan rajat ylittävien palvelujen tarjontaa koskevat säännöt korkeatasoisen kuluttajasuojan tarjoamiseksi;

24.   katsoo, että tällaisessa arvioinnissa olisi tutkittava mahdollisuutta luoda laaja-alainen väline, jonka pitäisi sisältää ainakin yleiset perussäännöt, joissa vaaditaan asianmukaiset tiedot hinnoista, sopimusehdoista ja muutoksenhausta tapauksissa, joissa palvelut ovat puutteellisia tai myöhässä;

25.   kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi kansainvälisen yksityisoikeuden välineiden ja sisämarkkinavälineiden välisen vuorovaikutuksen pitäen silmällä sitä, ettei mitään epäilystä jää sen suhteen, milloin sovelletaan kotimaan ja milloin kohdemaan lainsäädäntöä tai sääntelyjärjestelmää, ja näin ollen mahdollisimman suuressa määrin välttämään aukkojen jättämistä palveluntarjoajiin sovellettavaan vastuujärjestelmään;

26.   katsoo, että komission olisi otettava huomioon kaikkien aloitteiden vaikutus pk-yrityksiin;

27.   kehottaa kaikkia komission pääosastoja, jotka työskentelevät palvelualan lainsäädännön parissa, osallistumaan aktiivisesti yhteisiä puitteita koskevaan jatkuvaan työhön pitäen silmällä palvelusopimuksia koskevien jaksojen sisällyttämistä erityisesti niillä aloilla, joilla jo on tai todennäköisesti tulee olemaan paljon rajat ylittävää toimintaa kuten, vain esimerkkinä mainiten, rahoituspalvelut ja terveydenhuoltoala;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(2) P-4797/05.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0264.
(4) Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25. heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3. joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).
(6) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11. toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).


Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano
PDF 149kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY soveltamisesta (2007/2094(INI))
P6_TA(2007)0422A6-0278/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä sisä- ja oikeusasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan ja työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0278/2007),

Syrjinnän torjunta

A.   ottaa huomioon, että EU on poliittinen hanke, joka perustuu yhteisiin arvoihin, esimerkiksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojeluun, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa on vahvistettu, ja se edistää toimintalinjoillaan ja säädöksillään tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä, mikä on vahvistettu myös EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa,

B.   pitää tärkeänä, että toimitaan syrjinnän torjunnasta annettujen poliittisten julistusten mukaisesti, niin että tapahtuu myönteistä kehitystä ja toimintalinjat ja säädökset sekä erityisesti syrjinnän vastaiset direktiivit ja tasa-arvoa edistävät hankkeet, joista voidaan mainita esimerkkinä yhdenvertaisten mahdollisuuksien eurooppalainen teemavuosi, pannaan täytäntöön kaikilta osin ja asianmukaisesti,

C.  Rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin täytäntöönpano

C. ottaa huomioon, että Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen vuosikertomuksessa 2006 vahvistetaan, että syrjintä on edelleen vakava ongelma jäsenvaltioissa,

D.   ottaa huomioon, että äskettäin julkaistu Eurobarometri-tutkimus osoittaa, että tutkimukseen osallistuneissa 25 jäsenvaltiossa 64 prosenttia kansalaisista katsoo etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän olevan edelleen yleistä,

E.   katsoo, että rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1) hyväksymisen voidaan katsoa olevan tärkeä askel rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän uhrien suojelun tason nostamiseksi ja heidän oikeussuojansa parantamiseksi,

Todistustaakka

F.   katsoo, että todistustaakkaa koskeva säännös on keskeinen osa direktiiviä, koska se edistää direktiivin antaman suojan tehokasta täytäntöönpanoa,

G.   katsoo, että todistustaakkaa koskeva oikeuskäytäntö osoittaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen huomattavia eroja sen osalta, mitä tuomioistuimet hyväksyvät riittäväksi todisteeksi (prima facie); katsoo, että jäsenvaltioita pitäisi siksi rohkaista keskustelemaan tästä kysymyksestä, jotta voidaan selvittää, onko oikeudellisia menettelyitä mahdollista yhdenmukaistaa,

H.   katsoo, että tasavertaisuuden periaatteen tehokasta täytäntöönpanoa edistäisi, jos todistustaakkaa koskevia sääntöjä siviili- ja hallintoasioissa laajennettaisiin koskemaan vastatoimenpiteiden vastaisia oikeudellisia säännöksiä,

Tasa-arvoelimet

I.   ottaa huomioon, että lähes kaikilla jäsenvaltioilla on nyt tasa-arvoelimiä tai ne ovat antaneet tällaisten elinten tehtävät olemassa olevien elinten hoidettaviksi,

J.   katsoo, että kaikkia jäsenvaltioita pitäisi rohkaista laajentamaan tasa-arvoelintensä toimivaltuuksia niin, että ne kattavat myös muut kuin rotuun tai etniseen alkuperään perustuvat syrjintämuodot, mikä olisi erittäin myönteinen edistysaskel,

K.   katsoo, että tasa-arvoelimillä tulee olla riittävät voimavarat sekä henkilöstön että rahoituksen osalta,

L.   katsoo, että tasa-arvoelinten tulee pystyä toimimaan valtiosta riippumattomina, ja niiden toiminta on miellettävä riippumattomaksi eli niitä ei tule mieltää osaksi valtionhallintoa,

M.   ottaa huomioon, että syrjinnän vastaisista erityisvirastoista ja tasa-arvoelimistä huolimatta virallisten ilmoitusten määrä pysyy edelleen alhaisena monissa jäsenvaltioissa,

N.   ottaa huomioon, että käytännössä tasa-arvoelimet tuovat valitettavasti vain pienen osan tapauksista oikeusistuimen käsiteltäväksi, mikä johtuu taloudellisten ja inhimillisten voimavarojen niukkuudesta; ottaa huomioon, usein kansalaisjärjestöt ovat se taho, joka auttaa syrjinnän uhreja menettelyjen loppuun saakka,

O.   katsoo, että direktiivin tavoitteita koskevan koulutuksen tarjoaminen viranomaisille on erittäin tärkeää, koska heillä on vastuu sen täytäntöönpanosta,

Soveltamisala

P.   katsoo, että aina ei ole mahdollista erottaa rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää uskontoon, mielipiteeseen tai kansallisuuteen perustuvasta syrjinnästä,

Q.   katsoo, että aina ei ole helppo määrittää, onko kyse sukupuoleen, etniseen alkuperään, rotuun, sosiaaliseen tilanteeseen, seksuaaliseen suuntautumiseen vai muihin tekijöihin perustuvasta syrjinnästä,

Tiedon levittäminen ja tietoisuuden lisääminen

R.   katsoo, että äskettäin julkaistu Eurobarometri-tutkimus vahvistaa, että tietoisuus syrjinnän vastaisen lainsäädännön olemassaolosta EU:ssa on melko vähäistä ja että keskimäärin vain kolmasosa EU:n kansalaisista väittää tuntevansa oikeutensa, jos joutuisi syrjinnän tai ahdistelun uhriksi,

S.   ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot ovat kuitenkin tehneet monenlaisia tiedottamiseen tai tietoisuuden lisäämiseen liittyviä aloitteita (Internet-sivuja, kampanjoita, TV-mainoksia, lehti-ilmoituksia),

T.   katsoo, että jotkin jäsenvaltiot ovat tehneet tärkeitä aloitteita sisällyttääkseen kansalliseen lainsäädäntöönsä työnantajia koskevan velvoitteen tiedottaa työntekijöilleen syrjimättömyyttä koskevista laeista,

U.   ottaa huomioon, että jotkin alaan erikoistuneet elimet jäsenvaltioissa ovat ottaneet käyttöön palvelevia puhelimia, joista syrjinnän uhrit saavat tietoa ja tukea,

V.   ottaa huomioon, että on myös jäsenvaltioita, joissa on toteutettu melko vähäisiä tiedottamiseen tai tietoisuuden lisäämiseen liittyviä toimia, ja että joissakin maissa ei ole ilmoitettu mistään tietoisuuden lisäämiseen liittyvistä kampanjoista,

W.   katsoo, että erityisesti Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden yhteydessä sekä EU:n toimielinten että jäsenvaltioiden tulisi ponnistella huomattavasti tiedottaakseen kansalaisille heidän oikeuksistaan, ja katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että vuonna 2007 käynnistettyjä toimia jatketaan edelleen vuonna 2008, Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuonna,

Tiedonkeruu

X.   katsoo, että tiedonkeruu on ratkaisevan tärkeää syrjinnän torjumisen kannalta, ja etnisen alkuperän mukaisesti erotellut tilastotiedot voivat olla ratkaisevan tärkeitä epäsuoran syrjinnän osoittamisen, tiedotuspolitiikan ja positiivisten toimintastrategioiden kehittämisen kannalta, mutta tuo samalla esiin useita eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä,

Y.   katsoo, että kyseinen tiedonkeruu ei saa loukata yksityisyyttä paljastamalla yksilöllisiä identiteettejä, eikä sitä saa käyttää etnisten tai rodullisten profiilien laatimiseen,

Oikeussuoja

Z.   katsoo, että vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ei pitäisi vaikuttaa oikeudenkäynnin mahdollisuuteen,

AA.   ottaa huomioon, että suuri osa syrjinnän uhreista kääntyy vain harvoin tuomioistuimen puoleen jättääkseen kantelun, mikä johtuu useista syistä, kuten kustannuksista ja kostotoimien pelosta,

AB.   katsoo, että syrjinnän torjunnan tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan, jos oikeudellisten toimenpiteiden lisäksi toteutetaan positiivisia toimenpiteitä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla,

AC.   katsoo, että Euroopan unionin perusoikeusviraston tehtävänä on perusoikeuksia koskevien asianmukaisten, luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen kerääminen ja analysointi,

1.   painottaa toistamiseen direktiivin 2000/43/EY merkitystä;

2.   muistuttaa, että direktiivi 2000/43/EY on vähimmäisstandardi, ja sen pitäisi näin ollen toimia perustana, jolle kattava syrjinnän vastainen politiikka voidaan rakentaa;

3.   pitää myönteisenä komission tiedonantoa, joka koskee rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY soveltamista (KOM(2006)0643), jolla pyritään antamaan puitteet rodusta tai etnisestä alkuperästä johtuvan syrjinnän torjumiselle, jotta yhdenvertaisuus lain edessä, yhtäläiset mahdollisuudet ja yhdenvertaisen kohtelun periaate toteutuisivat jäsenvaltioissa toissijaisuusperiaatetta täysin kunnioittaen kansallisten perinteiden ja toimintatapojen mukaisesti; pitää myönteisenä komission tiedonannossa tehtyä yhteenvetoa direktiivin soveltamisesta, mutta huomauttaa, että olisi myös ollut hyödyllistä saada yksityiskohtainen kuvaus siitä tavasta, jolla direktiivin 2000/43/EY säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, kuten direktiivissä itsessään säädetään; muistuttaa, että sen lisäksi, että komissio on sitoutunut keräämään yksityiskohtaiset tiedot, komissio on sitoutunut myös toimittamaan ne parlamentille ja neuvostolle ja että parlamentti on jo puitestrategiasta "Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille" 14. kesäkuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa(2) pyytänyt komissiota "tutkimaan nopeasti niiden lakien laadun ja sisällön, joilla syrjinnän kieltävät direktiivit pannaan täytäntöön";

4.   kehottaa jäsenvaltioita panemaan mahdollisimman pian täytäntöön kaikki syrjinnän torjuntaa koskevat yhteisön oikeuden säädökset ja hyödyntämään kaikkia positiivisia toimenpiteitä sisältäviä säännöksiä varmistaakseen tasa-arvon toteutumisen käytännössä;

5.   korostaa, että direktiivin soveltamisala ei rajoitu työhön, itsenäisen ammatin harjoittamiseen tai ammattiin pääsyyn, ja se kattaa myös koulutuksen, sosiaalisen suojelun, myös sosiaaliturvan ja terveydenhoidon, sosiaalietuudet ja tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan sellaisten demokraattisten ja suvaitsevaisten yhteiskuntien kehittymisen turvaamiseksi, joissa kaikki voivat olla täysivaltaisia jäseniä rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatta;

6.   panee tyytyväisenä merkille, että useimmat jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimiin direktiivin panemiseksi täytäntöön, mutta on pettynyt siihen, että vain harvat ovat asianmukaisesti saattaneet kaikki sen säännökset täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

7.   huomauttaa, että erityisesti useita direktiivin säännöksiä, esimerkiksi suoran ja epäsuoran syrjinnän sekä häirinnän määritelmiä ja todistustaakkaa, ei ole siirretty asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä monissa jäsenvaltioissa;

8.   vaatii erityisesti todistustaakan osittaista kääntämistä koskevan säännön soveltamisen tiukkaa valvontaa, koska se on erityisen tehokas työllisyyttä koskevissa kiistoissa;

9.   ilmaisee huolensa siitä, että jäsenvaltiot ovat jättäneet direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle enemmän toiminta-alueita kuin mikä olisi toivottavaa tai perusteltua;

10.   palauttaa mieliin, että direktiivi hyväksyttiin kesäkuussa 2000 ja jäsenvaltioiden oli määrä panna se täytäntöön kesäkuuhun 2003 mennessä, joten niillä oli riittävästi aikaa hyväksyä tarvittavat täytäntöönpanotoimet; kehottaa komissiota omaksumaan aktiivisemman lähestymistavan, esimerkiksi antamaan tulkitsevia tiedonantoja ja täytäntöönpano-ohjeita, jotta voidaan varmistaa täysimääräinen ja asianmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa; pyytää komissiota jatkamaan direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon valpasta seurantaa, julkaisemaan arviointinsa mahdollisimman pian ja käynnistämään tarvittaessa viipymättä ja joka tapauksessa vuoden 2007 loppuun mennessä rikkomismenettelyjä;

11.   toistaa kantanaan, että direktiivin 2000/43/EY mukaisesti annettujen kansallisten säädösten rikkomisesta määrättävien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia;

12.   kehottaa käynnistämään kansallisia yhdennettyjä toimintasuunnitelmia, jotta voidaan torjua tehokkaasti kaikkia syrjinnän muotoja;

13.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan rasismin ja syrjinnän vastaisia kansallisia toimintaohjelmia, joihin kuuluu yhtenä osatekijänä tietojen kerääminen, valvonta ja seuranta politiikan avainaloilta, joita ovat mm. tasa-arvo, syrjimättömyys, sosiaalinen osallisuus, yhteisön yhteenkuuluvuus, yhdentyminen, sukupuoli, koulutus ja työ;

14.   pyytää komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle erityisen toimintasuunnitelman kansallisten täytäntöönpanotoimien vaikutusten tarkkailu- ja kuvausmenetelmistä ja järjestelmistä; korostaa syrjintää koskevien tietojen keräämismenetelmien kehittämisen merkitystä, erityisesti työsuhteiden ja etenkin laittoman, pimeän, pienipalkkaisen ja vakuuttamattoman työn osalta tietosuojalainsäädännön mukaisesti, tehokkaana välineenä syrjinnän torjumista koskevan politiikan ja toimintatapojen määrittelemisessä, valvomisessa ja uudelleen tarkastelussa kansallisia osallistamismalleja kunnioittaen; kehottaa komissiota vahvistamaan tietoja koskevat yhteiset standardit, jotta toimitettuja tietoja voidaan verrata tehokkaasti; korostaa, että sovellettavan lainsäädännön sisällön lisäksi myös lainsäädännön tehokkuus on otettava huomioon;

15.   kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita arvioimaan direktiivin 2000/43/EY täytäntöönpanoa koskevassa vuotuisessa kertomuksessa syrjinnän vastaisen lainsäädännön tehokkuutta erityisesti koulutuksen sekä työmarkkinoille pääsyn, terveydenhoitopalvelujen, tavaroiden ja palveluiden saatavuuden osalta tapahtuvan vähemmistöjen ja naisten järjestelmällisen syrjinnän torjunnassa ja lisäksi sisällyttämään kertomukseen sukupuolten tasa-arvoa koskevat näkökohdat keinona vähentää useisiin ihmisiin kohdistuvaa moninkertaista syrjintää;

16.   muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti haluaisi saada asiakirjan, jossa luetellaan jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetyt poikkeukset, jotta näistä poikkeuksista voidaan käydä julkista keskustelua;

17.   muistuttaa, että jäsenvaltioiden tulee tehdä riippumattomia tutkimuksia kansallisten määräaikojen vaikutuksesta ja kostotoimilta suojelun tehokkuudesta;

18.   on huolissaan syrjinnän vastaisen lainsäädännön huonosta tuntemuksesta kansalaisten parissa jäsenvaltioissa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan tietoisuuden lisäämiseksi;

19.   katsoo, että romanit samoin kuin muut tunnustetut etniset yhteisöt tarvitsevat erityistä sosiaalista suojelua etenkin laajentumisen seurauksena, sillä hyväksikäytön, syrjinnän ja syrjäytymisen ongelmat ovat heidän osaltaan kärjistyneet entisestään;

20.   korostaa, että lait ovat tehokkaita vain, jos kansalaiset ovat tietoisia oikeuksistaan ja heillä on mahdollisuus oikeudenkäyntiin, sillä direktiivissä säädetty suojelujärjestelmä on riippuvainen kansalaisten tekemistä aloitteista;

21.   muistuttaa, että direktiivin 10 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvoitteesta tiedottaa yleisölle direktiivin asiaa koskevista säännöksistä kaikin aiheellisin tavoin;

22.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään avoimen koordinoinnin menetelmän yhteydessä vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan ryhtyä toimenpiteisiin laadukkaan koulutuksen takaamiseksi etnisiin vähemmistöihin kuuluville lapsille ja erityisesti tyttölapsille yhtäläisin edellytyksin; tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi positiiviset säädökset, joissa vaaditaan rotuerottelun lopettamista kouluissa ja säädetään sellaisten suunnitelmien yksityiskohdista, joilla pyritään lopettamaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten erillinen, ala-arvoinen koulutus;

23.   muistuttaa jäsenvaltioita, että ne ovat velvollisia levittämään kansalaisille asianmukaista tietoa ja kannustamaan ja tukemaan tiedotuskampanjoita voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja syrjinnän vastaisessa toiminnassa työskentelevistä elimistä;

24.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki etnisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt, erityisesti naiset, saavat perusterveydenhuoltoa, ensiapua ja ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, kehittämään ja toteuttamaan toimintalinjoja sen varmistamiseksi, että myös kaikkein syrjäisimmillä yhteisöillä on rajoittamaton pääsy terveydenhuoltopalveluihin, ja käynnistämään terveydenhoitohenkilökunnalle suunnattuja koulutus- ja tiedotustoimia ennakkoluulojen poistamiseksi;

25.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia takaamaan yhtäläisen kohtelun ja tasa-arvon työllisyyspolitiikan ja sosiaalisen osallisuuden aloilla, korjaamaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten huomattavan korkeaa työttömyysastetta ja erityisesti puuttumaan suoran syrjinnän aiheuttamiin vakaviin esteisiin rekrytointimenettelyissä;

26.   uskoo vahvasti, että on erittäin tärkeää, että viranomaiset saavat koulutusta direktiivin tavoitteista ja säännöksistä, koska ne ovat vastuussa direktiivin kattavasta täytäntöönpanosta yhteiskunnassa ja jotta poistetaan valtion omista elimistä kaikki institutionaalisen rasismin riskit; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan tällaiseen koulutukseen ja rohkaisee niitä ja komissiota laatimaan yhteisön tason ohjelmia eri kansallisten hallintojen välistä tietojenvaihtoa varten;

27.   kehottaa jäsenvaltioita keräämään, kokoamaan ja julkaisemaan vuosittain kattavia, tarkkoja, luotettavia ja sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja seuraavilta aloilta: työmarkkinat, asuminen, koulutus ja ammattikoulutus, sairausvakuutus- ja sosiaaliturvaedut, tavaroiden ja palveluiden julkinen saatavuus, rikosoikeusjärjestelmä sekä yhteiskunnallinen ja poliittinen osallistuminen, sekä asettamaan selkeitä mitattavissa olevia tavoitteita ja osoittimia työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevien suuntaviivojen yhteydessä, joiden avulla ne voivat mitata siirtolaisten ja/tai vähemmistöjen tilanteessa tapahtunutta edistystä;

28.   suosittaa, että jäsenvaltiot antavat tasa-arvoelimilleen asianmukaiset resurssit ja valtuudet, jotta ne voivat hoitaa tärkeän tehtävänsä tehokkaasti ja jotta tasa-arvoelimet voivat käyttää toimivaltuuksiaan täysimääräisesti asioissa, joissa niillä on merkittävää toimivaltaa;

29.   suosittaa, että jäsenvaltiot antavat resurssit ja valtuudet valtiosta riippumattomille järjestöille, jotka tiedottavat kansalaisille aktiivisesti ja tarjoavat oikeusapua syrjintätapauksissa;

30.   huomauttaa, että valtiosta riippumattomien järjestöjen taakka on kohtuuttoman suuri, sillä ne tiedottavat kansalaisille ja tarjoavat oikeusapua, mutta ne eivät saa jäsenvaltioiden viranomaisilta vastaavaa asemaa eivätkä rahoitusta;

31.   suosittaa, että komissio valvoo huolellisesti tasa-arvoelinten riippumatonta toimintaa, missä tarkoituksessa se voi viitata kansallisten instituutioiden asemaan liittyviin periaatteisiin ("Pariisin periaatteet"), jotka hyväksyttiin YK:n yleiskokouksen 20. joulukuuta 1993 antamassa päätöslauselmassa 48/134 ja joihin sisältyy periaatteita tällaisten elinten asianmukaisesta rahoituksesta;

32.   muistuttaa komissiota parlamentin kannasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumattomilla elimillä on käytössään riittävät taloudelliset resurssit pystyäkseen vähintään takaamaan, että valitukset käsitellään ilmaiseksi sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät pysty itse osallistumaan rahoitukseen, ja kehottaa komissiota keskustelemaan jäsenvaltioiden kanssa siitä, miten tähän tavoitteeseen päästään;

33.   suosittaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät muiden jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä, joihin kuuluu sallia tasa-arvoelinten ryhtyminen oikeustoimiin uhrien puolesta sekä osallistuminen oikeudenkäynteihin amicus curiae -roolissa;

34.   suosittaa, että valituksia koskevat tiedot ja tuomioistuinten, erikoistuneiden elinten, muiden elinten tai oikeuslaitosten asiaan liittyvien menettelyjen tulokset eriteltäisiin syrjinnän syyn mukaan, mikä parantaisi lainsäädännön täytäntöönpanon tehokkuuden arviointia, erityisesti maissa, joissa erikoistuneet elimet ja/tai oikeuslaitokset käsittelevät kaikkia syrjinnän syitä;

35.   suosittelee, että jäsenvaltiot osoittavat riittävästi taloudellisia ja henkilöstövoimavaroja tasa-arvoelimilleen, jotta nämä voivat hoitaa tehokkaasti tärkeät tehtävänsä, joihin kuuluu muun muassa asianmukainen apu syrjinnän uhreille; on sitä mieltä, että elimille olisi myös annettava tapausten tutkimiseen tarvittavat toimivaltuudet;

36.   rohkaisee jäsenvaltioita tiivistämään vuoropuheluaan kaikkia syrjinnän muotoja torjuvien kansalaisjärjestöjen kanssa sekä varmistamaan niiden täysipainoisen osallistumisen tasa-arvoista kohtelua edistämään pyrkiviin politiikkoihin;

37.   korostaa, että syrjinnän uhreja tulisi avustaa oikeudenkäynneissä, ja muistuttaa tältä osin, että lakisääteiset ja muut organisaatiot voivat olla suureksi avuksi uhreille;

38.   kehottaa jäsenvaltioita keräämään ja toimittamaan Euroopan unionin perusoikeusvirastolle asianmukaisia ja vertailukelpoisia tietoja;

39.   suosittaa, että jäsenvaltiot varmistavat, että tällaiset lakisääteiset ja muut organisaatiot saavat asianmukaiset resurssit;

40.   pyytää komissiota tutkimaan huolellisesti tiedonkeruuseen liittyvät erilaiset oikeudelliset kysymykset ja tunnusluvut ja antamaan ehdotuksia syrjintätapausten rekisteröinnin parantamiseksi sekä varmistamaan, että kyseinen tiedonkeruu ei loukkaa yksityisyyttä paljastamalla yksilöllisiä identiteettejä, eikä sitä käytetä etnisten tai rodullisten profiilien laatimiseen; katsoo, että olisi varmistettava, että kaikista jäsenvaltioista on saatavilla vertailukelpoiset tiedot, sillä tällä hetkellä tietoja ei ole saatavilla kaikista jäsenvaltioista, ja vertailukelpoiset tiedot ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta toimintalinjojen kehittämiselle saadaan vankka perusta;

41.   korostaa, että rotuun tai etniseen alkuperään liittyvien tietojen käsittely on arkaluontoista, ja muistuttaa, että tätä direktiiviä sovellettaessa on noudatettava tietosuojadirektiivejä; korostaa, että rotuun ja etniseen alkuperään liittyvien tietojen yhteydessä olisi säädettävä lisätakuista, sillä kyseisiä tietoja voidaan väärinkäyttää muihin tarkoituksiin oikeus- ja sisäasioiden alalla, esimerkiksi etnisten profiilien laatimiseen; toistaa pyyntönsä, että tietosuojasta olisi annettava puitepäätös, jotta voidaan varmistaa myös se, että ensimmäisen ja kolmannen pilarin tietojen mahdolliseen vuorovaikutukseen sovelletaan tiukkoja tietosuojasääntöjä;

42.   suosittaa, että jäsenvaltioiden olisi henkilötietojen suojan takaavia asianmukaisia suojatoimenpiteitä käyttäen, joilla varmistetaan, ettei tietoja käytetä etnisten profiilien laatimiseen, harkittava tilastotietojen keräämistä siitä, miten etniset ja rodulliset ryhmät ovat edustettuina yhteiskunnan eri aloilla, sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ja kehitettävä näiden tietojen perusteella toimintalinjoja, joiden tarkoituksena on varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet työnsaannin, yrittäjyyden, ammatin harjoittamisen, koulutuksen, sosiaalisen suojelun ja sosiaaliturvan, sosiaalietuuksien sekä tavaroiden saatavuuden ja tarjonnan alalla;

43.   kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen, jossa selvitetään, missä jäsenvaltioissa on annettu positiivisia toimia koskevia säädöksiä, mitä testejä on läpäistävä, miten valtion virastot ja valtiosta riippumattomat foorumit ovat soveltaneet näitä säädöksiä käytännössä ja millainen vaikutus niillä on ollut;

44.   kehottaa jäsenvaltioita saattamaan julkisesti saataville yksityiskohtaisia tilastoja rasistisista rikoksista sekä kehittämään rikos- ja uhritutkimuksia, jotka mahdollistavat rasististen rikosten uhreja koskevien määrällisten ja vertailukelpoisten tietojen keruun;

45.   pyytää komissiota tutkimaan moninkertaista syrjintää ja toimittamaan sitä koskevia tietoja;

46.   pyytää komissiota seuraamaan tarkasti piilosyrjintää, joka perustuu työhön liittyviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin, siihen, miten syrjintätapaukset, joiden syynä on tämän poikkeuksen soveltaminen uskonnollisiin syihin miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(3) yhteydessä, ja niiden vaikutukset rotuun ja etniseen alkuperään vaikuttavat toisiinsa, ja kiinnittämään erityistä huomiota koulutuksessa tapahtuvaan syrjintään;

47.   painottaa toistamiseen, että on poliittisesti, sosiaalisesti ja oikeudellisesti toivottavaa poistaa käytöstä eri syistä tapahtuvalta syrjinnältä suojelemisen hierarkia, ja suhtautuu tältä osin myönteisesti komission aikeeseen antaa ehdotus direktiivin 2000/43/EY soveltamisalan laajentamisesta kaikkiin muihin syrjinnän syihin, kuten komissio ilmoitti vuoden 2008 lainsäädäntöohjelmassaan; odottaa tästä syystä, että komissio käynnistää valmistelutyöt jo tänä vuonna, jotta se voi esittää ehdotuksensa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuoden 2008 loppuun mennessä;

48.   pitää myönteisenä sitä, että komissio tutkii moniin eri tekijöihin perustuvaa syrjintää ja on käynnistänyt asiaa koskevan tutkimuksen; kehottaa komissiota omaksumaan sellaisen laajan käsitteen moniin eri tekijöihin perustuvasta syrjinnästä, jossa voidaan ottaa huomioon se mahdollisuus, että yksilöt voivat joutua syrjinnän kohteeksi monesta eri syystä samaan aikaan;

49.   pyytää jäsenvaltiota kiinnittämään enemmän huomiota syrjintätesteihin; neuvoo niitä noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön syrjintätesteistä antamia ohjeita, kuten perusoikeusvirasto on ehdottanut, ja kouluttamaan henkilöstöä tekemään testejä tärkeimmillä aloilla, joita ovat työ ja ammatti, koulutus, asuminen ja majoitus, terveys sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuus sekä rasistinen väkivalta;

50.   kehottaa komissiota sisällyttämään perusoikeusviraston yhteisön syrjinnän vastaiseen oikeudelliseen kehykseen viraston toimivaltuudet huomioon ottavalla tavalla, jotta se voi antaa tärkeän panoksensa toimittamalla säännönmukaisesti tarkkaa ja ajantasaista tietoa, jota tarvitaan uuden lainsäädännön laatimisessa;

51.   kehottaa EU:n toimielimiä pitämään etnisten vähemmistöjen, erityisesti naisten ja lasten, tilannetta ehdokasvaltioissa jatkossakin keskeisenä perusteena arvioitaessa niiden valmiutta liittyä Euroopan unioniin;

52.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(2) EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 259.
(3) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.


Naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionissa – 2007
PDF 225kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007 (2007/2065(INI))
P6_TA(2007)0423A6-0290/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,

–   ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle naisten ja miesten tasa-arvosta – 2007 ("komission tasa-arvokertomus") (KOM(2007)0049),

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhteisön puitestrategian (2001–2005) (KOM(2000)0335) ja komission kertomukset vuosilta 2000, 2001, 2002, 2004, 2005 ja 2006 (KOM(2001)0179, KOM(2002)0258, KOM(2003)0098, KOM(2004)0115, KOM(2005)0044 ja KOM(2006)0071),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen,

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvopolitiikoista vastuussa olevien EU:n jäsenvaltioiden ministerien 4. helmikuuta 2005 hyväksymän yhteisen julkilausuman,

–   ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 (KOM(2006)0092),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean 22. maaliskuuta 2007 antaman lausunnon sukupuolten välisestä palkkakuilusta,

–   ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten 22. maaliskuuta 2005 hyväksymät toimintapuitteet sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0290/2007),

A.   ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat äskettäin uusineet sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvoon, etenkin edellä mainittuun naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmaan ja eurooppalaiseen tasa-arvosopimukseen,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan demografisella haasteella on selkeä sukupuoliulottuvuus ja että sukupuolten tasa-arvopolitiikat ovat olennaisen tärkeitä keinoja tähän haasteeseen vastaamiseksi,

C.   katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että arvioidaan, kuinka poliittiset, hallinnolliset ja yhteiskunnalliset toimet vaikuttavat sekä naisten että miesten elämään ja asemaan, ja että tarvittaessa otetaan vastuuta ja arvioidaan näitä toimia uudelleen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi,

D.   ottaa huomioon, että naisten ja miesten työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittaminen on tärkeää edistettäessä naisten tuloa ja paluuta työmarkkinoille ja pysymistä niillä; katsoo, että vastuu lapsista on vanhempien keskenään jakama vastuu sukupuolesta riippumatta,

E.   ottaa huomioon, että erottelu opetuksessa ja sukupuolistereotypioiden pysyminen opiskelualojen valinnassa ja tyttöjen ja nuorten naisten syrjiminen koulutuksessa on edelleen laajalle levinnyttä ja että sillä on kielteisiä seurauksia naisten suhteelliseen asemaan tietyillä työmarkkinoiden aloilla, erityisesti korkeaan teknologiaan, tieteisiin, tutkimukseen ja insinööritaitoon liittyvillä aloilla,

F.   ottaa huomioon, että neuvosto myönsi jälleen kerran maaliskuun 2006 Eurooppa-neuvostossa, että tasa-arvopolitiikat ovat elintärkeitä talouskasvun välineitä,

G.   ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistaminen on eräs Lissabonin ohjelman päävaatimuksista, että se on edelleen alikehittynyttä ja että se puuttuu usein työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista,

H.   ottaa huomioon, että komission tasa-arvokertomuksessa korostetaan naisten myönteistä työllistymistulosta, koska EU:ssa vuodesta 2000 lähtien luoduista kahdeksasta miljoonasta työpaikasta kuuteen miljoonaan työpaikkaan on työllistynyt nainen, mutta toteaa samalla, että eri ikäryhmien työllistymisasteiden välillä on huomattavia eroja ja että naisten työllisyysaste on kohonnut eritoten niillä ammattialoilla, jotka olivat ennestäänkin naisvaltaisia; pitää valitettavana, että suurin osa naisten uusista työtilaisuuksista on osa-aikatyötä ja että jotkut työpaikat ovat turvattomia, epävarmoja ja matalapalkkaisia ja niiden palkkakehitys on heikkoa,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan työllisyyttä vuonna 2006 käsittelevä komission kertomus osoittaa, että 32,3 prosentilla EU:ssa työskentelevistä naisista on osa-aikatyö, kun taas miesten vastaava osuus on vain 7,4 prosenttia,

J.   ottaa huomioon, että sukupuolten palkkakuilussa (joka on keskimäärin 15 prosenttia EU:ssa ja jopa 30 prosenttia joissakin Euroopan maissa) ei ole huomattavaa eroa edelliseen kertomukseen verrattuna, mikä osoittaa selvästi, että todellista edistystä kolmekymmentä vuotta sitten direktiivillä 75/117/ETY(2), joka annettiin 10. helmikuuta 1975 miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, käyttöön otetun "sama palkka samanarvoisesta työstä" -periaatteen täytäntöönpanossa ei ole tapahtunut; toteaa, että myös omaisuus on jakautunut EU:ssa epätasaisesti miesten ja naisten kesken,

K.   ottaa huomioon, että vuoden 2003 Eurobarometri-tutkimuksessa osoitettiin, että tärkeimmät tekijät, jotka estävät isiä ottamasta enemmän kotiin ja perheeseen liittyviä velvollisuuksia, eivät ole ainoastaan taloudellisia vaan liittyvät myös pelkoon urakehityksen kielteisistä seurauksista,

L.   ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on suhteellisesti yleisempää naisten keskuudessa ja että vastuu alle viisivuotiaista lapsista on yhteydessä lapsettomia naisia korkeampaan työttömyysprosenttiin,

M.   katsoo, että lasten, vanhusten ja muiden huollettavien hoitopalvelujen saatavuus on olennaista, jotta miehet ja naiset voivat osallistua työmarkkinoille täysipainoisesti ja yhdenvertaisesti,

N.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa, jotka ovat ottaneet käyttöön sekä naisia että miehiä koskevia yhteensovittamispolitiikkoja, syntyvyysasteet, naisten osuus työmarkkinoilla ja työllisyys ovat korkeampia,

O.   katsoo, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli määritettäessä sukupuolten tasa-arvoon liittyviä toimia eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella, alakohtaisella ja yrityksellisellä tasolla ja että menestyksekkäät yhteensovittamispolitiikat edellyttävät kumppanuutta työnantajien, ammattiyhdistysten, työntekijöiden ja julkisten viranomaisten kesken,

P.   katsoo, että parhaat käytännöt osoittavat, että yhteensovittamistoimet mikrotaloudellisella tasolla aiheuttavat alhaisempaa henkilöstön vaihtuvuutta ja poissaoloja, suurempaa sitoutumista ja tuottavuutta ja vetävät puoleensa tehokasta ja motivoinutta työvoimaa,

Q.   ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(3) 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että "jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista edistetään rahastojen täytäntöönpanon eri vaiheissa",

1.   pitää tervetulleina komission ponnisteluja tehostaa toimiaan naisten ja miesten tasa-arvon edistämisessä;

2.   panee tyytyväisenä merkille, että komission tasa-arvokertomuksessa keskitytään työllisyyskysymyksiin, kuten sukupuolten palkkakuiluun, yhteensovittamiseen ja yhtäläisen kohtelun direktiiveihin, koska naisten taloudellinen riippumattomuus on yksi naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman painopisteistä;

3.   suhtautuu myönteisesti EU:n tasa-arvoisuuden kulttuuriin, johon sisältyy komission naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma, ja vaatii sen täytäntöönpanoa käytännössä konkreettisten toimien ja rahoituksen avulla;

4.   korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehostaminen kaikilla politiikan aloilla edellyttää lisäponnisteluja ja vanhentuneiden päätöksenteko- ja menettelytapojen poistamista etenkin hallinnossa;

5.   muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen politiikka käsitetään EU:n tasolla kaksitasoisena strategiana, jolla toisaalta varmistetaan, että miesten ja naisten tasa-arvo huomioidaan kaikilla politiikan aloilla ja kaikessa päätöksenteossa, ja toisaalta samanaikaisesti toteutetaan tarkoin suunnattuja toimia naisten syrjimisen poistamiseksi;

6.   kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan lähestymistavan lisäksi erityistoimenpiteistä, muun muassa tiedotuskampanjoista, parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta, vuoropuhelujen käymisestä kansalaisten kanssa sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusaloitteista;

7.   pitää myönteisinä sosiaalisen koheesiopolitiikan mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa;

8.   vaatii, että vuosittaisten tasa-arvokertomusten ja etenemissuunnitelmassa määriteltyjen painopisteiden välillä on oltava selvä ja pysyvä yhteys, jotta toteutettaisiin tehokasta sukupuolten tasa-arvon suunnittelu-, seuranta- ja arvioimissykliä; kannustaa komissiota työskentelemään kohti tätä sykliä;

9.   palauttaa mieliin 2. helmikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa miesten ja naisten tasa-arvosta Euroopan unionissa(4) esittämänsä pyynnön, että komissio valvoo miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan yhteisön säännöstön noudattamista jäsenvaltioissa kaikilla unionin toiminnan aloilla, erityisesti työtä ja työllisyyttä koskevissa kysymyksissä sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa ja niiden tarjonnassa; kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan tutkimuksen siitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön säännöstöä, ja ryhtymään tarvittaviin toimiin niiden jäsenvaltioiden kohdalla, jotka eivät saata tasa-arvoa koskevaa yhteisön säännöstöä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai jotka rikkovat sitä vastaan;

10.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan komissiota kansallisten toimenpiteiden toteuttamisen valvonnassa politiikkojen arvioimiseksi ja tasa-arvon periaatteiden kunnioittamiseksi, erityisesti mitä tulee lakisääteisiin oikeuksiin ja eläkejärjestelmiin sekä sosiaaliturvajärjestelmiin;

11.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä, joilla torjutaan naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa, joka aiheutuu työuran keskeytymisestä, etenkin äitiyden tai huollettavien hoitamisen vuoksi, ja vähentämään sen kielteisiä vaikutuksia uriin, palkkoihin ja eläkeoikeuksiin sekä pyrkimään sukupuolineutraaleihin palkkoihin ja eläkkeisiin; kehottaa komissiota löytämään asianmukaisia tapoja työmarkkinoilla ilmenevän sukupuolierottelun torjumiseksi ja naisten muille kuin perinteisesti naisvaltaisille aloille pääsyn helpottamiseksi;

12.   kehottaa komissiota kehittämään sukupuolianalyysin, jossa kartoitetaan valtavirtaistamisen näkökulmasta eläkeuudistusten vaikutuksia EU:ssa naisten elämään pyrkien yksilöimään eläkeoikeuksia sekä sosiaaliturvaa ja verotusjärjestelmiä koskevia oikeuksia;

13.   pitää tervetulleena komission käynnistämää työmarkkinaosapuolien kuulemisprosessia, jotta parannettaisiin sekä lainsäädännöllisiä että ei-lainsäädännöllisiä puitteita työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi; kannustaa komissiota käynnistämään viivytyksettä kuulemisen toisen vaiheen;

14.   kehottaa komissiota keräämään ja levittämään parhaita käytäntöjä, jotka koskevat työympäristön politiikkoja, jotka mahdollistavat tehokkaan tasapainon työ- ja perhe-elämän välillä, sekä toimia, joilla edistetään miesten aktiivisempaa osallistumista perhe-elämään; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan tarvittavat toimet toisaalta työpaikoilla ilmenevän sukupuolisen ja moraalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja toisaalta sen torjumiseksi; vaatii tukemaan naisia heidän ammattiurallaan; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan vakavia toimia sukupuolten välisen palkkakuilun kaventamiseksi ja edistämään sekä miesten vanhempainloman että isyysloman käyttöä;

15.   panee merkille, että työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tärkeä asia ja yksi avaimista työllisyyden lisäämiseen ja väestön ikääntymistaakan vähentämiseen; muistuttaa, että kaikkien tämän alan politiikkojen on aina perustuttava vapaan valinnan periaatteeseen ja että niitä on mukautettava eri elämänvaiheisiin;

16.   pitää valitettavana, että komissio ei kuullut työmarkkinaosapuolia laatiessaan vihreää kirjaa työlainsäädännön nykyaikaistamisesta (KOM(2006)0708);

17.   panee merkille, että globalisaatiolla on myönteinen voima, jolla mahdollistetaan, että naiset ympäri maailman saavuttavat potentiaalinsa erityisesti sen kautta, että koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin päästään paremmin; panee kuitenkin merkille, että kaupan vapauttaminen on luonut ristiriitaisia ja samanaikaisia suuntauksia, joissa toisaalta edistetään tehokkaasti työsuhteiden virallistamista monilla aloilla ja toisaalta laajennetaan epävirallista taloutta uusilla työtyypeillä ja naisten tulonlähteillä, kuten kotona tehtävä etätyö, aliurakointi ja mikroyritykset;

18.   toteaa, että lisääntyvän globaalistumisen yhtenä seurauksena on köyhyyden naisistuminen ja että globaalistumisen kokonaisvaikutuksia naisten mahdollisuuksiin hankkia elantonsa olisi tutkittava kattavissa tieteellisissä selvityksissä;

19.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkia tulevia kauppasopimuksia, esimerkiksi WTO:n puitteissa tehtäviä kauppasopimuksia, tarkastellaan sukupuolinäkökulmasta;

20.   kehottaa komissiota keskittymään erityisesti esteisiin, jotka estävät naisten pääsyn tärkeimpiin työpaikkoihin, jotta arvioitaisiin tämän ilmiön rakenteellista ulottuvuutta; pitää siksi myönteisenä toimia, joilla naisia autetaan pääsemään työelämään tasa-arvoisina miesten kanssa ja edistetään naisten yrittäjyyttä, ja pitää tärkeänä poistaa nykyiset ennakkoluulot ja sukupuolisyrjinnän, jotka koskevat naisten kilpailukykyä ja työllistettävyyttä erityisesti korkeatasoisten työpaikkojen osalta;

21.   korostaa, että on puututtava vakavaan demokratiavajeeseen, joka liittyy naisten aliedustukseen poliittisessa päätöksenteossa, ja kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan tilanteita, jotka estävät naisten osallistumisen politiikkaan tai julkishallinnon johtotehtäviin kaikilla tasoilla, ja toteuttamaan toimia tällaisten tilanteiden torjumiseksi;

22.   kehottaa kiinnittämään erityishuomiota etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajanaisten tilanteeseen, koska näiden naisten syrjäytymistä vahvistaa ulkopuolelta ja omista yhteisöistä tuleva moninainen syrjintä; suosittelee kansallisten integroitujen toimintasuunnitelmien hyväksymistä, jotta moninaista syrjintää voidaan torjua tehokkaasti etenkin silloin, kun eri elimet käsittelevät syrjintäkysymyksiä yksittäisessä jäsenvaltiossa;

23.   pitää tärkeänä varmistaa, että EU:n alueelle saapuvat maahanmuuttajat tietävät naisten ja miesten tasa-arvoa koskevista arvoista, lainsäädännöstä ja sosiaalisista tavoista, jotta vältettäisiin kulttuurisesta tiedostamattomuudesta aiheutuvia syrjimistilanteita;

24.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työmarkkinoiden syrjimättömyyttä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta pidettäisiin huolta tasa-arvotoimien tehokkuudesta ja dynamiikasta kansallisten ominaispiirteiden suhteen;

25.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään EU:n sosiaalisen osallisuuden strategiassa erityisiä sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, sekä toimenpidekokonaisuuden, jolla tuetaan yksinhuoltajaperheitä ja muita kuin perinteisiä perheitä, sekä erityisiä poliittisia toimia, joilla tuetaan naisryhmiä, joilla on suuri köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, kuten maahanmuuttajanaisia, naispakolaisia, etniseen vähemmistöön kuuluvia naisia, naisvanhuksia ja vammaisia naisia;

26.   kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä asianmukaisten tietojen keräämiseksi ja sellaisten toimien toteuttamiseksi, joilla voitaisiin estää seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakkotyövoimaan perustuva ihmiskauppa;

27.   kehottaa komissiota keskittymään välineisiin ja mekanismeihin, joilla estetään siirtotyöläisten riistäminen, tilapäissiirtolaisten perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien tunnustaminen ja toteuttaminen mukaan lukien, sen sijaan, että se luottaisi hillitsemiseen;

28.   vaatii jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan äitiys- ja vanhempainlomakorvaukset, jotta varmistettaisiin, että naiset eivät ole enää miehiä kalliimpi työvoiman lähde;

29.   kehottaa jäsenvaltioita torjumaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolien kanssa työmarkkinoilla ilmenevää raskaana olevien naisten syrjintää ja hyväksymään kaikki tarvittavat toimet äitiyden suojelemisen tason kohottamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan tiukemmin alalla annetun yhteisön lainsäädännön noudattamista ja arvioimaan sen tarkistamistarvetta;

30.   panee huolestuneena merkille, että kaikesta edistyksestä huolimatta naisia, etenkin vanhempia naisia ja yksityishuoltajia, uhkaa edelleen syrjäytyminen ja köyhyys;

31.   kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia pyrkimään siihen, että kaikille kokopäivätyötä hakeville naisille voidaan tarjota kokopäivätyötä usein turvattomien ja epävarmojen osa-aikaisuuksien sijasta;

32.   pitää tervetulleina komission ponnisteluja antaa uutta vauhtia Eurooppa-neuvoston Barcelonassa 2002 hyväksymien tavoitteiden saavuttamiselle poistaa esteet naisten ja miesten osallistumiselta työmarkkinoille ja ottaa käyttöön vuoteen 2010 mennessä lastenhoito 90 prosentille lapsista, joiden ikä on kolmesta oppivelvollisuusiän alkuun saakka, ja ainakin 33 prosentille alle 3-vuotiaista lapsista erityisesti rakennerahastojen kautta; kannustaa komissiota esittämään suunnitelmien mukaan vuonna 2008 tiedonannon, jossa asetetaan lisätoimet, jotka on tehtävä kaikilla tasoilla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että tavoitteena pitäisi olla antaa kaikille lapsille oikeus korkealaatuiseen hoitoon, johon yhdistetään opetuksellinen tekijä;

33.   katsoo jäsenvaltioiden olevan vastuussa siitä, että kaikilla vanhustenhuoltoa, tai sairaiden tai vajaakuntoisten hoitoa tarvitsevilla on mahdollisuus saada laadukasta hoitoa ja huolenpitoa;

34.   edellyttää, että politiikassa on keskityttävä sukupuolistereotypioiden torjumiseen koulutuksessa varhaisiästä lähtien poistamalla ne opetussuunnitelmista ja oppikirjoista, valistamalla opettajia ja opiskelijoita ja kannustamalla poikia ja tyttöjä valitsemaan muita kuin perinteisiä koulutusvaihtoehtoja;

35.   kehottaa komissiota käymään vuoropuhelua tiedotusvälineiden kanssa ja kannustamaan niitä yhteiskunnallisen vastuunsa vuoksi sukupuolten tasa-arvon edistämisessä sekä naisten ja miesten stereotyyppisen esittämisen välttämisessä;

36.   suosittelee kehitettävän yhteisiä eurooppalaisia tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä, jotta sukupuoleen perustuvat loukkaukset ja naisten alentava esittäminen tiedotusvälineissä ja kaupallisessa viestinnässä vältetään;

37.   suosittelee ottamaan kouluissa paremmin huomioon poikien ja tyttöjen yksittäiset tarpeet heidän kehittymisensä kannalta sekä välttämään samalla stereotypioiden muodostumista;

38.   katsoo, että naisten keskimääräistä korkeampi koulutus ja parempi akateeminen menestys ei näy riittävästi useimpien EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoilla;

39.   suosittelee tukemaan koulutuksessa tietoa ja järkeviä vaatimuksia, joilla mahdollistetaan vapauden, itsemääräämisoikeuden ja tasavertaisuuden saavuttaminen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi; uskoo lisäksi, että yrittäjyyden sekä tieteellis-teknisen lähestymistavan kaltaisia niin kutsuttuja avaintaitoja olisi voimistettava erityisesti naisten keskuudessa;

40.   korostaa tarvittavan vanhempainloman aikaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia muuttuneisiin ammattivaatimuksiin vastaamiseksi;

41.   pitää tärkeänä, että on olemassa asianmukaisia ja vertailukelpoisia tilastoja, ja pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Euroopan tilastojen tietyt henkilökategorioiden tiedot, kuten perheiden maatiloilla työskenteleviä kumppaneita koskevat tiedot, eivät käy ilmi, ja että naiset kirjataan yleensä "kotirouviksi"; kehottaa Eurostatia sisällyttämään tämän henkilökategorian tilastoihinsa ja antamaan näkyvyyttä naisten tekemälle työlle;

42.   korostaa, että naiset tekevät usein avustavina perheenjäseninä huomattavan osan maataloustyöstä; katsoo, että tämä työ voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon maaseudun kehityspolitiikassa;

43.   muistuttaa, että perhemaatiloilla työskentelee useita (enimmäkseen naispuolisia) kumppaneita, joiden oikeudellinen asema on monessa jäsenvaltiossa riittämätön, mikä voi johtaa taloudellisiin ja oikeudellisiin ongelmiin äitiysloman ja sairausloman, eläkeoikeuksien kertymisen, sosiaaliturvan saatavuuden sekä avioeron yhteydessä;

44.   pitää ehdottoman välttämättömänä maataloudessa työskentelevien naisten oikeudellisen aseman parantamista varmistamalla kaikkien naisten suora pääsy sosiaaliturvan piiriin ja turvaamalla heidän asemansa maatalousyrityksissä painottaen erityisesti perheviljelmien yhteisomistusta, lainansaantia ja naisten oikeuksia perintöoikeuden yhteydessä;

45.   palauttaa tässä yhteydessä mieleen itsenäisten ammatinharjoittajien avustavien aviopuolisoiden tilanteesta 21. helmikuuta 1997 antamansa päätöslauselman(5), jossa se pyysi parantamaan maataloudessa työskentelevien avustavien puolisoiden tilannetta tiukentamalla miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla itsenäisinä toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, sekä ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella 11. joulukuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/613/ETY(6) siten, että avustaville puolisoille annetaan oikeudellinen asema, johon sisältyy muassa heidän pakollinen rekisteröimisensä, jotta he eivät enää olisi näkymättömiä työntekijöitä vaan kuuluisivat sosiaaliturvajärjestelmien piiriin ja olisivat näin oikeutettuja sairaus-, työkyvyttömyys-, tapaturma- ja vanhuusvakuutukseen;

46.   kiinnittää huomiota joidenkin maaseutualueiden naisten köyhyyteen ja eristyneisyyteen ja vaatii sellaisten tehokkaiden toimien toteuttamista, joilla taataan naisten yhtäläiset mahdollisuudet, ja katsoo, että tällaisten toimien toteuttamisen pitäisi olla kaikkien yhteisen maatalouspolitiikan välineiden ja muiden asianmukaisten yhteisön politiikkojen ydintavoitteita;

47.   katsoo, että maaseudulla elävien naisten elämänlaatua on parannettava varmistamalla heidän mahdollisuutensa saada yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, päästä elinikäisen oppimisen piiriin, käyttää uusia medioita, käyttää tehokkaita ja asianmukaisia julkisia lähiterveyspalveluja sekä lasten ja perheenhoitoa helpottavia perusrakenteita ja palveluja, kuten lastenseimiä ja -tarhoja, kulttuurikeskuksia ja lähimarkkinoita;

48.   korostaa, että Euroopan sosiaalirahaston on tuettava erityisiä toimenpiteitä, joilla parannetaan naisten pääsyä ja osallistumista työmarkkinoille ja tehostetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista; katsoo, että alueellisilla rahastoilla pitäisi olla tasa-arvonäkökohtia koskeva budjettikohta, josta rahoitetaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia ja naisten asemaa edistävän politiikan vaikutuksia koskevia tutkimuksia;

49.   muistuttaa, että aluekehitysstrategioihin on saatava uusia lähestymistapoja ja innovatiivisia välineitä, ja korostaa, että päätöksentekijöille on järjestettävä alue- ja paikallistasolla koulutusta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen menetelmistä ja välineistä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen hallinnolle suunnattuja ohjeitaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta rakennerahastojen yhteydessä;

50.   pyytää komissiota Euroopan tasa-arvoinstituutin avustuksella sisällyttämään tuleviin vuosikertomuksiinsa naisten ja miesten tasa-arvosta faktoja ja tilastotietoja unioniin liittyvistä maista ja ehdokasmaista;

51.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
(2) EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19.
(3) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
(4) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 73.
(5) EYVL C 85, 17.3.1997, s. 186.
(6) EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö