GATS-sopimuksen XXI artiklan mukaisten asiaankuuluvien sopimusten tekeminen *
189k
32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. lokakuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Argentiinan, Australian, Brasilian, Ecuadorin, Filippiinien, Hongkongin, Intian, Japanin, Kanadan, Kiinan, Kolumbian, Korean, Kuuban, Sveitsin, Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen kanssa tehtävien GATS-sopimuksen XXI artiklan mukaisten, sellaisia tarvittavia korvaavia muutoksia koskevien sopimusten tekemisestä, jotka johtuvat Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin (11507/2007 – KOM(2007)0154 – C6-0239/2007 – 2007/0055(CNS))
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2007)0154),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan 1 ja 5 kohdan sekä 300 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0239/2007),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan, 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0340/2007),
1. hyväksyy sopimusten tekemisen;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja asianomaisten edellä mainittujen sopimusten sopimuspuolina olevien kolmansien maiden hallituksille ja parlamenteille.
Bulgarian ja Romanian liittyminen sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehtyyn yleissopimukseen *
188k
32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. lokakuuta 2007 suosituksesta neuvoston päätökseksi Bulgarian ja Romanian liittymisestä Roomassa 19 päivänä kesäkuuta vuonna 1980 allekirjoittamista varten avattuun sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehtyyn yleissopimukseen (KOM(2007)0217 – C6-0157/2007 – 2007/0077(CNS))
– ottaa huomioon komission suosituksen neuvostolle (KOM(2007)0217),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen,
– ottaa huomioon Bulgarian ja Romanian liittymissopimuksen,
– ottaa huomioon Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan(1) 3 artiklan 4 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0157/2007),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0319/2007),
1. hyväksyy komission suosituksen;
2. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
3. vaatii aloittamaan 4. maaliskuuta 1975 annetun yhteisen julistuksen mukaisen neuvottelumenettelyn, jos neuvosto aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission suositukseen;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Asiakirja Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (EUVL L 157, 21.6.2005, s. 203).
Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tietojen keruu ja hallinta *
182k
31k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. lokakuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön puitteista yhteisen kalastuspolitiikan toteuttamista varten tarvittavien tietojen keruulle ja hallinnalle annetun asetuksen (EY) N:o 1543/2000 muuttamisesta (KOM(2007)0369 – C6-0235/2007 – 2007/0127(CNS))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0369),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0235/2007),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0317/2007),
1. hyväksyy komission ehdotuksen;
2. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
3. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;
4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Yhteisen maatalouspolitiikan rahoittaminen *
337k
103k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. lokakuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta (KOM(2007)0122 – C6-0116/2007 – 2007/0045(CNS))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0122),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0116/2007),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A6-0321/2007),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Komission teksti
Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 10 KAPPALE
(10)Koska jäsenvaltioiden ei tarpeen ilmoittaa komissiolle, miten ne ovat päättäneet tai aikovat käyttää peruutetut varat uudelleen ja tarvittaessa muuttaa asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman rahoitussuunnitelmaa, asetuksen (EY) N:o 1290/2005 33 artiklan 4 kohdan toinen alakohta olisi poistettava.
Poistetaan.
Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 12 KAPPALE
(12) On tarpeen täsmentää oikeusperusta asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi. Komission olisi erityisesti voitava antaa yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, jotka liittyvät yhteisen maatalouspolitiikan tuensaajia koskevien tietojen julkaisemiseen, interventiotoimenpiteisiin, joista aiheutuvien menojen yksikkökohtaista määrää ei ole vahvistettu yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä, ja määrärahoihin, jotka on siirretty seuraavalle varainhoitovuodelle kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen menojen rahoittamiseksi.
(12) On tarpeen täsmentää oikeusperusta asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi ja varmistaa komission oikeudellisen yksikön annettua lausuntonsa, että yhteisen maatalouspolitiikan tuensaajia ei syrjitä seuraamusten soveltamisessa. Komission olisi erityisesti voitava antaa yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, jotka liittyvät yhteisen maatalouspolitiikan tuensaajia koskevien tietojen julkaisemiseen, interventiotoimenpiteisiin, joista aiheutuvien menojen yksikkökohtaista määrää ei ole vahvistettu yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä, ja määrärahoihin, jotka on siirretty seuraavalle varainhoitovuodelle kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen menojen rahoittamiseksi.
Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 14 KAPPALE
(14) Näiden tietojen julkaiseminen lisää yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien yhteisön varojen käytön avoimuutta ja parantaa kyseisten rahastojen moitteetonta varainhoitoa, kun erityisesti käytettyjen varojen julkinen valvonta paranee. Kyseisten tavoitteiden ensisijainen painoarvo huomioon ottaen on suhteellisuusperiaatteen ja henkilötietojen suojaamista koskevan vaatimuksen kannalta perusteltua säätää asiaa koskevien tietojen yleisestä julkaisemisesta, sillä se ei mene pitemmälle kuin on tarpeen demokraattisessa yhteiskunnassa, sekä sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemisestä.
(14) Näiden tietojen julkaiseminen lisää yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien yhteisön varojen käytön avoimuutta ja lisää kansalaisten ymmärrystä Euroopan monitoiminnallista maataloutta ja kyseisten rahastojen moitteetonta varainhoitoa kohtaan. Kyseisten tavoitteiden ensisijainen painoarvo huomioon ottaen on suhteellisuusperiaatteen ja henkilötietojen suojaamista koskevan vaatimuksen kannalta perusteltua säätää asiaa koskevien tietojen yleisestä julkaisemisesta, sillä se ei mene pitemmälle kuin on tarpeen demokraattisessa yhteiskunnassa, sekä sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemisestä. Viljelijät tuottavat jokaiselle yhteiskunnalle palveluksia, joista tilat saavat korvauksen. Näitä ovat erityisesti kohtuuhintaisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden tuottaminen lähes 500 miljoonalle eurooppalaiselle, uusiutuvien raaka-aineiden ja energialähteiden toimittaminen ja viljelymaiseman hoito. Kyseisen korvauksen saamiseksi tilojen on täytettävä asetetut vaatimukset, joita viranomaiset valvovat tiukasti.
Tarkistus 4 JOHDANTO-OSAN 14 A KAPPALE (uusi)
(14 a)Näiden tietojen julkaiseminen vaikuttaa huomattavasti asianomaisten henkilöiden yksityisyydensuojaan liittyviin oikeuksiin. Siksi on ehdottoman välttämätöntä sisällyttää olennaiset tietosuojasäännökset ja tietojen julkaisemista koskevat olennaiset seikat neuvoston asetukseen eikä pelkästään täytäntöönpanosääntöihin. Erityisesti olisi varmistettava, että asianomaisille henkilöille ilmoitetaan julkaisemisesta ennakolta. Siksi olisi ehdottomasti säädettävä käyttäjien tai tietoihin tutustuvien henkilöiden kirjautumisesta tai rekisteröitymisestä.
Tarkistus 5 JOHDANTO-OSAN 14 B KAPPALE (uusi)
(14 b)Avoimuutta koskevat säännökset ovat olennainen varainhoidon valvonnan väline. Siksi on aiheellista säätää yhteisön talousarviosta maksettavien varojen vähentämisestä, mikäli avoimuusvelvoitetta rikotaan vakavasti. Tätä varten olisi säädettävä siirtymäkaudesta.
Tarkistus 6 1 ARTIKLAN 1 A KOHTA (uusi) 6 artiklan 2 kohdan 1 alakohta (asetus (EY) N:o 1290/2005)
"2. Jäsenvaltioiden hyväksymien maksajavirastojen on oltava yksikköjä tai laitoksia, jotka täyttävät 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki hyväksynnät, mukaan lukien arviot siitä, kuinka maksajavirasto täyttää 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle, jos hyväksytyn maksajaviraston rakenteessa tai toiminnassa tapahtuu suuria muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa siihen, kuinka maksajavirasto täyttää vaatimukset."
Tarkistus 7 1 ARTIKLAN 1 B KOHTA (uusi) 6 artiklan 4 kohta (asetus (EY) N:o 1290/2005)
1 b)Korvataan 6 artiklan 4 kohta seuraavasti:
"4. Jos hyväksytty maksajavirasto ei täytä tai ei enää täytä yhtä tai useampaa 1 kohdassa säädettyä edellytystä, komissio voi peruuttaa hyväksymisen, ellei jäsenvaltio tee tarvittavia muutoksia määräajassa, jonka komissio asettaa ongelman vakavuuden mukaan."
Tarkistus 8 1 ARTIKLAN 1 C KOHTA (uusi) 6 artiklan 4 a kohta (uusi) (asetus (EY) N:o 1290/2005)
1 c)Lisätään 6 artiklaan kohta seuraavasti:
"4 a. Komissio valvoo jäsenvaltioiden maksajavirastojen hyväksymistä. Jos hyväksytty maksajavirasto ei täytä tai ei enää täytä yhtä tai useampaa 1 kohdassa säädettyä edellytystä, komissio määrää jäsenvaltion peruuttamaan hyväksynnän, ellei jäsenvaltio tee tarvittavia muutoksia määräajassa, jonka komissio asettaa ongelman vakavuuden mukaan."
Tarkistus 9 1 ARTIKLAN 1 D KOHTA (uusi) 7 artikla (asetus (EY) N:o 1290/2005)
1 d)Korvataan 7 artikla seuraavasti:
"7 artikla
Todentamiselimet
Todentamiselimen on oltava jäsenvaltion nimeämä julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen yksikkö, joka vastaa hyväksyttyjen maksajavirastojen tilinpäätöksen asianmukaisuuden, täydellisyyden ja tarkkuuden varmistamisesta hallinto- ja valvontajärjestelmät huomioon ottaen.
Jos todentamiselin ei kykene tai ei enää kykene suorittamaan tehtäviään, jäsenvaltion on peruutettava nimeäminen, ellei todentamiselin tee tarvittavia muutoksia määräajassa, joka asetetaan ongelman vakavuuden mukaan.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle todentamiselinten nimeämiset, mukaan lukien arviot todentamiselinten edellytyksistä suorittaa tehtävänsä. Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle, jos todentamiselinten rakenteessa tai toiminnassa tapahtuu suuria muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa todentamiselinten edellytyksiin suorittaa tehtävänsä.
Komissio valvoo jäsenvaltioiden todentamiselinten nimeämistä sekä niiden toimintaa. Jos todentamiselin ei kykene tai ei enää kykene suorittamaan tehtäviään, komissio määrää jäsenvaltion peruuttamaan nimeämisen, jollei todentamiselin tee tarvittavia muutoksia määräajassa, jonka komissio asettaa ongelman vakavuuden mukaan."
Tarkistus 10 1 ARTIKLAN 1 E KOHTA (uusi) 9 artiklan 3 a kohta (uusi) (asetus (EY) N:o 1290/2005)
1 e)Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:
"3 a. Edellä mainittuja velvoitteita rajoittamatta, kunkin jäsenvaltion on, saadakseen yhteisöltä rahoitusta vuonna N, annettava asianmukaisella kansallisella tasolla vuosittain ennakkoilmoitus – osana varainhoitoasetuksen 53 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vuotuista yhteenvetoa – joka perustuu saatavilla oleviin tarkastuksiin ja ilmoituksiin ja josta käy ilmi, että sillä on olemassa toimiva yhteisön lainsäädännön edellyttämä varainhoidon valvontajärjestelmä."
Tarkistukset 11 ja 12 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 17 a artiklan 2 kohdan a alakohta (asetus (EY) N:o 1290/2005)
a) komissio on jo päättänyt vähintään kahdella 31 artiklan mukaisella päätöksellä jättää samoista syistä yhteisön rahoituksen ulkopuolelle asianomaisen jäsenvaltion samasta toimenpiteestä aiheutuvia menoja;
a) komissio on jo päättänyt vähintään kahdella 31 artiklan mukaisella päätöksellä, jotka koskevat samaa jäsenvaltion maksajavirastoa, jättää samoista syistä yhteisön rahoituksen ulkopuolelle asianomaisen jäsenvaltion samasta toimenpiteestä aiheutuvia menoja. Tämä ehto katsotaan täytetyksi, jos toinen päätös ei koske samaa jäsenvaltion maksajavirastoa mutta yleisistä olosuhteista käy ilmi, että ensimmäisenä tarkastetussa maksajavirastossa havaittua virhettä ei ole korjattu. Toimenpidettä sovelletaan ensimmäisen kerran 16 päivän lokakuuta 2008 jälkeen, jolloin tämä asetus on tullut voimaan 2 artiklan nojalla.
Tarkistus 13 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 17 a artiklan 3 kohdan 2 alakohta (asetus (EY) N:o 1290/2005)
Prosenttiosuus, joka kuukausimaksusta voidaan vähentää tai keskeyttää, on samansuuruinen kuin prosenttiosuus, jonka komissio on vahvistanut 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa viimeisimmässä päätöksessään."
Prosenttiosuus, joka kuukausimaksusta voidaan vähentää tai keskeyttää, on samansuuruinen kuin prosenttiosuus, jonka komissio on vahvistanut 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa viimeisimmässä päätöksessään. Tätä prosenttiosuutta vähennetään, jos jäsenvaltio on tällä välin korjannut osittain komission viimeisimmässä päätöksessä mainitut puutteet. Komissio voi päättää nostaa prosenttiosuutta vuosittain, jos mainitut puutteet ovat vallinneet jo neljän vuoden tai sitä pidemmän ajan.
Tarkistus 14 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 17 a artiklan 3 a kohta (uusi) (asetus (EY) n:o 1290/2005)
3 a.Jos jäsenvaltio voi tilinpäätöksen vahvistamismenettelyn yhteydessä osoittaa, että tämän artiklan mukaisesti määrätyille kuukausimaksujen vähennyksille tai keskeytyksille ei ole riittäviä perusteita, vähennyksiä tai keskeytyksiä vastaavat määrät lisättynä lakisääteisillä ja liiketoiminnassa tavanomaisilla kuluilla voidaan maksaa takaisin suoraan asianomaiselle jäsenvaltiolle.
Tarkistus 15 1 ARTIKLAN 5 A KOHTA (uusi) 31 artiklan 2 kohta (asetus (EY) n:o 1290/2005)
5 a)Korvataan 31 artiklan 2 kohta seuraavasti:
"2. Komissio arvioi rahoituksen ulkopuolelle jätettävät määrät ottaen huomioon erityisesti todetun sääntöjenvastaisuuden merkittävyyden. Komissio ottaa tällöin huomioon rikkomuksen laadun, keston ja vakavuuden sekä yhteisölle aiheutuneen taloudellisen vahingon."
Tarkistus 16 1 ARTIKLAN 6 A KOHTA (uusi) 31 artiklan 5 a kohta (uusi) (asetus (EY) N:o 1290/2005)
6 a)Lisätään 31 artiklaan kohta seuraavasti:
"5 a. Komissio laatii vuotuisen kertomuksen, jossa on yhteenveto määristä, jotka on jätetty yhteisön rahoituksen ulkopuolelle siksi, että jäsenvaltiot ovat laiminlyöneet asetuksen (ETY) N:o 4045/89 mukaisia velvoitteitaan, sekä määristä, joita ei ole voitu jättää yhteisön rahoituksen ulkopuolelle siksi, että jäsenvaltioille ei ole ilmoitettu siitä ajoissa 5 kohdan c alakohdan mukaisesti.
Ensimmäinen vuotuinen kertomus sisältää myös yhteenvedon edellisessä alakohdassa mainituista tiedoista edellisen rahoituskehyksen kuluneilta vuosilta."
Tarkistus 17 1 ARTIKLAN 6 B KOHTA (uusi) 32 artiklan 5 kohta (asetus (EY) N:o 1290/2005)
6 b)Korvataan 32 artiklan 5 kohta seuraavasti:
"5. Jos takaisinperintää ei ole suoritettu neljän vuoden kuluessa hallinto- tai oikeusviranomaisen ensimmäisenä asteena tekemästä päätöksestä tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos takaisinperimiseksi on nostettu kanne kansallisessa tuomioistuimessa, takaisinperinnän toteuttamatta jättämisen taloudellisista seurauksista vastaa kyseinen jäsenvaltio. Viiden vuoden siirtymäkausi voidaan sallia.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa yhteenvedossa erikseen määrät, joita ei ole peritty takaisin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä määräajassa.
Jos takaisinperintämenettelyssä todetaan hallinto- tai oikeusviranomaisen lopullisella päätöksellä, että väärinkäytöstä ei ole tapahtunut, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa sille ensimmäisen alakohdan mukaisesti aiheutuneen kulun maataloustukirahastolle menona.
Jos takaisinperintää ei asianomaisesta jäsenvaltiosta riippumattomista syistä ole voitu suorittaa ensimmäisen alakohdan mukaisessa määräajassa ja jos takaisin perittävä määrä on yli 1 000 000 euroa, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä kuitenkin pidentää alkuperäistä määräaikaa enintään 50 prosentilla."
Tarkistus 18 1 ARTIKLAN 7 KOHTA 33 artiklan 4 kohdan 2 alakohta (asetus (EY) n:o 1290/2005)
7)Poistetaan 33 artiklan 4 kohdan toinen alakohta.
Poistetaan.
Tarkistus 19 1 ARTIKLAN 7 A KOHTA (uusi) 33 artiklan 8 kohdan 1 alakohta (asetus (EY) N:o 1290/2005)
7 a)Korvataan 33 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:
"8. Jos takaisinperintää ei ole suoritettu ennen maaseudun kehittämisohjelman päättämistä, takaisinperinnän toteuttamatta jättämisen taloudellisista seurauksista vastaa kyseinen jäsenvaltio, ja ne otetaan huomioon joko neljän vuoden kuluttua hallinto- tai oikeusviranomaisen ensimmäisenä asteena tekemästä päätöksestä tai kahdeksan vuoden kuluttua, jos takaisinperimiseksi on nostettu kanne kansallisissa tuomioistuimissa, taikka ohjelmaa päätettäessä, jos edellä mainitut määräajat kuluvat loppuun ennen ohjelman päättämistä."
Tarkistus 20 1 ARTIKLAN 9 KOHDAN C ALAKOHTA 42 artiklan 8 b kohta (asetus (EY) N:o 1290/2005)
8 b. yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 44 a artiklassa säädettyä jäsenvaltioiden velvollisuutta julkaista tuensaajia koskevia tietoja, mukaan luettuina seikat, jotka liittyvät yksilöiden suojeluun henkilötietojen käsittelyssä;
8 b. tarvittaessa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 44 a artiklassa säädettyä jäsenvaltioiden velvollisuutta julkaista tuensaajia koskevia tietoja, mukaan luettuina seikat, jotka liittyvät jäljitettävyyteen, kolmansien osapuolten mahdollisuuksiin käyttää ja hyödyntää tietoja sekä yksilöiden suojeluun henkilötietojen käsittelyssä ja kyseisten yksilöiden suojeluun radikaaleilta eläinaktivisteilta;
Tarkistus 21 1 ARTIKLAN 9 A KOHTA (uusi) 43 artiklan 1 a kohta (uusi) (asetus (EY) n:o 1290/2005)
9 a)Lisätään 43 artiklaan kohta seuraavasti:
"Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen maatalouden tukimaksujen saajia koskevien tietojen julkaisemisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa on esitettävä, mihin tietoja on käytetty ja kuka niitä on käyttänyt, sekä arvio tietojen julkaisemisen hyödyistä yhteisen maatalouspolitiikan avoimuuden, läpinäkyvyyden ja yleisen ymmärryksen kannalta. Komissio esittää lisäksi, olisiko tiedot aiheellista julkaista keskitetysti komission tasolla tai miksi näin ei ole syytä tehdä."
Tarkistus 22 1 ARTIKLAN 9 B KOHTA (uusi) 43 a artikla (asetus (EY) N:o 1290/2005)
9 b)Lisätään 43 a artikla seuraavasti:
"43 a artikla
Arviointikertomukset
1.Komissio laatii vuosina 2008–2009 arviointikertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia1.
2.Komissio laatii vuonna 2011 arviointikertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat erityisesti maatalous- ja maaseudun kehitysrahastojen objektiivista jakoa, joka perustuu objektiivisiin kriteereihin aikaisempien maksuperusteiden ja neuvostossa tehtyjen vaihtokauppojen sijaan.
__________ 1Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehtyyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseen toimielinten sopimukseen (EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1) sisältyvän julistuksen 9 mukaisesti."
Tarkistus 23 1 ARTIKLAN 10 KOHTA 44 a artikla (asetus (EY) n:o 1290/2005)
Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 1605/2002 53 b artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti varmistettava, että maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tuensaajat ja kunkin tuensaajan kustakin näistä rahastoista saamat määrät julkaistaan vuosittain.
1.Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 1605/2002 53 b artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti varmistettava, että maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tuensaajat ja kunkin tuensaajan kustakin näistä rahastoista saamat määrät julkaistaan vuosittain Internetin välityksellä. Tarjottaville verkkosivuille pääsemiseksi käyttäjiltä on edellytettävä kirjautumista tai rekisteröitymistä. Molemminpuolisen avoimuuden varmistamiseksi myös yhteisön tukien julkistettujen saajien on saatava tutustua heihin liittyvillä verkkosivuilla vierailleista henkilöistä tehtäviin raportteihin.
Vähintään seuraavat tiedot on julkaistava:
2.Vähintään seuraavat tiedot on julkaistava:
a) maataloustukirahaston osalta määrä eriteltynä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin suoriin tukiin ja muihin menoihin;
a) maataloustukirahaston osalta määrä eriteltynä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin suoriin tukiin ja muihin menoihin; interventiomenot on lisäksi eriteltävä toimenpidealoittain;
b) maaseuturahaston osalta julkisen rahoituksen kokonaismäärä tuensaajaa kohden."
b) maaseuturahaston osalta julkisen rahoituksen määrä tuensaajaa kohden eriteltynä toimintalinjoittain Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/20051 IV osaston I luvun mukaisesti;
b a) tuensaajien nimet (suku- ja etunimet) ja – ellei pakottavista tietosuojasäännöksistä muuta johdu – kunta, jossa tuensaajan kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka sijaitsee, sekä vuosittaisen tukimaksun suuruus;
b b) jos oikeudelliselta muodoltaan yksityisyrityksenä toimivien tilojen osalta julkaistaan yritysten johtohenkilöiden etu- ja sukunimet, oikeudelliselta muodoltaan muunlaisten yritysten ja oikeushenkilöiden osalta on tällöin julkaistava myös rahoittajien ja vastuullisten yhtiömiesten, esimerkiksi osakeyhtiöiden hallitusten jäsenten ja rajavastuuyhtiöiden toimitusjohtajien etu- ja sukunimet.
Jäsenvaltiot voivat tietosuojaa koskevia vaatimuksia noudattaen eritellä tietoja tarkemmin. Ne voivat erityisesti julkaista tietoja maaseuturahastosta maksetuista tuista myös toimittain. Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia ilmoittamaan puhtaasti kansallisista varoista maksettavia lisätukia ("top-ups"), mutta niitä kannustetaan julkaisemaan myös kyseiset tiedot.
3.Tiedot julkaistaan vuosittain jäsenvaltion määräämänä ajankohtana, josta ilmoitetaan komissiolle ja tuensaajille joko etukäteen kirjallisesti tai siinä yhteydessä, kun maksajavirasto ilmoittaa maksetut määrät.
4.Jos menot rahoitetaan suoraan maataloustukirahastosta ja ne liittyvät yksittäisiin työntekijöihin, julkaiseminen on sallittua ainoastaan asianomaisen työntekijän nimenomaisella suostumuksella tai sellaisessa muodossa, josta ei voida päätellä yksittäisen palkatun työntekijän tosiasiallista palkkaa.
5.Jäsenvaltiot voivat säätää, että tietojen julkaisemisesta 44 artiklan a alakohdan mukaisesti huolehtivat kokonaan tai osittain yksittäiset maksajavirastot, jolloin jäsenvaltiot voivat säätää, että tiedot julkaistaan ainoastaan kunkin maksajaviraston alueella maksetuista tuista (alueellinen julkaiseminen).
6.Komissio perustaa internetfoorumin, joka linkitetään jäsenvaltioiden internetfoorumeihin. Jos tietoja julkaisevat jäsenvaltioissa useat maksajavirastot, myös ne on linkitettävä toisiinsa. Jäsenvaltiot ja komissio voivat vapaasti arvioida ja selittää yleisesti julkaistuja tietoja. Yksittäisiä tietoja saa arvioida ainoastaan asianomaisen henkilön suostumuksella.
7.Tietoja julkaistaessa on samalla esitettävä perustelut, joissa selvitetään, mihin tarkoituksiin maksut on suoritettu, ja tilatuen osalta selvitys siitä, että tilatuki on usein varsinainen maataloustulo ja että tuotantokustannuksista johtuen varsinainen maataloustulo on joskus pienempi kuin tilatuen määrä.
__________ 1 EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2012/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 8).
Tarkistus 24 1 ARTIKLAN 10 A KOHTA (uusi) 44 b artikla (uusi) (asetus (EY) N:o 1290/2005)
10 a)Lisätään 44 b artikla seuraavasti:
"44 b artikla
Täydentävät säännökset tuensaajia koskevien tietojen julkaisemisesta
1.Jos jäsenvaltioiden 30 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen vuosittain julkaisemissa tiedoissa on keskeisten seikkojen puuttumisen vuoksi vakavia virheitä, jotka merkittävästi vaarantavat pyrkimyksenä olevan tukimenojen avoimuuden, asianomaisen rahaston ja asianomaisen maksajaviraston tukia on kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta vähennettävä kiinteämääräisesti 2 prosentilla kunkin vuoden osalta, jonka aikana vakavia virheitä ei ole korjattu. Vastaavasti sovelletaan 17 a artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa.
2.Kumotaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1974/20061 liitteessä VI oleva 2.1 kohta.
__________ 1 EUVL L 368, 23.12.2006, s. 15, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 434/2007 (EUVL L 104, 21.4.2007, s. 8)."
Tarkistus 25 2 ARTIKLAN 2 KOHTA
Asetuksen 1 artiklan 10 kohtaa sovelletaan 16 päivästä lokakuuta 2007 aiheutuneisiin maataloustukirahaston menoihin ja 1 päivästä tammikuuta 2007 aiheutuneisiin maaseuturahaston menoihin.
Asetuksen 1 artiklan 10 kohtaa sovelletaan 16 päivästä lokakuuta 2008 aiheutuneisiin maataloustukirahaston menoihin ja 1 päivästä tammikuuta 2008 aiheutuneisiin maaseuturahaston menoihin.
Tämä koskee jäsenvaltioiden 16 päivän lokakuuta 2008 jälkeen maksamia maataloustukirahastomaksuja ja 1 päivän tammikuuta 2008 jälkeen maksamia maaseuturahastomaksuja.
Asetuksen 1 artiklan 3 ja 5 kohta tulevat voimaan 16 päivänä lokakuuta 2008.
EY:n ja Yhdysvaltojen välinen lentoliikennesopimus *
187k
33k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. lokakuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen tekemisestä (8044/3/2007 – KOM(2006)0169 – C6-0210/2007 – 2006/0058(CNS))
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi (KOM(2006)0169),
– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen, joka sisältää EU:n ja Yhdysvaltojen valtuuskuntien 30. huhtikuuta 2007 allekirjoittaman sopimusluonnoksen, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta (8044/3/2007),
– ottaa huomioon yhteisön ulkoisen ilmailupolitiikan kehittämisestä 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(1),
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen lentoliikennesopimusta koskevista neuvotteluista 14. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(2),
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0210/2007),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan sekä 83 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0320/2007),
1. hyväksyy sopimuksen tekemisen;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.
– ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman hallitustenvälisen konferenssin (HVK) koollekutsumisesta: parlamentin lausunto (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artikla)(1),
– ottaa huomioon 29. lokakuuta 2004 tehdyn sopimuksen Euroopan perustuslaista I-20 artiklan 2 kohdan ja sen pöytäkirjan 34(2),
– ottaa huomioon 21. ja 22. kesäkuuta 2007 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät(3),
– ottaa huomioon ehdotuksen sopimukseksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta (uudistussopimus) 1 artiklan 15 kohdan(4),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0351/2007),
A. ottaa huomioon, että 21. ja 22. kesäkuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi Euroopan parlamenttia esittämään lokakuuhun 2007 mennessä ehdotuksen vuoden 2004 hallitustenvälisessä konferenssissa sovitussa pöytäkirjassa N:o 34 tarkoitetuksi aloitteeksi Euroopan parlamentin tulevasta kokoonpanosta,
B. ottaa huomioon, että vaalikauden 2009–2014 paikkajaosta säädetään tällä hetkellä 25. huhtikuuta 2005 Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan 9 artiklan 2 kohdassa,
C. ottaa huomioon, että ehdotuksessa uudistussopimukseksi ehdotetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen muuttamista (uusi [9 a] artikla) siten, että Euroopan parlamentin kokoonpanosta määrättäisiin uudella menettelyllä, jossa kokonaismäärä rajataan 750 paikkaan, jolloin jäsenvaltiolla olisi enintään 96 paikkaa ja vähintään kuusi paikkaa, ja noudatetaan alenevan suhteellisuuden periaatetta,
D. ottaa huomioon, että alenevan suhteellisuuden periaatetta ei ole määritelty sopimuksessa ja että se on täsmennettävä selvästi ja objektiivisesti, jotta se voi toimia suuntaviivana aina kun paikat Euroopan parlamentissa on jaettava uudelleen,
E. katsoo, että alenevan suhteellisuuden periaate, sellaisena kuin se on vahvistettuna primaarioikeudessa ja määriteltynä tässä päätöslauselmassa, toimii muuttujana, jolla arvioidaan sen päätöksen yhdenmukaisuutta, jonka toimivaltaiset toimielimet tekevät määrätessään Euroopan parlamentin kokoonpanosta,
F. katsoo, että tuomioistuin voisi jopa määrätä seuraamuksia tämän periaatteen rikkomisesta,
G. katsoo, että nykyisissä olosuhteissa on tärkeää toimia siten, että mikään jäsenvaltio ei koe, että siltä vähennetään liikaa paikkoja verrattuna sen viime laajentumisen jälkeiseen paikkamäärään,
H. katsoo, että tässä vaiheessa ei ole syytä ottaa huomioon tulevien laajentumisten vaikutusta, joita ei ole mahdollista arvioida ennakolta ja joiden seuraukset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon vastaavissa liittymisasiakirjoissa ylittämällä väliaikaisesti 750 paikan enimmäismäärä, kuten toimittiin edellisen laajentumisen yhteydessä,
I. katsoo, että selkeää, ymmärrettävää ja avointa järjestelmää tulee voida soveltaa myös jäsenvaltioiden asukasmäärien tulevaan kehitykseen ilman perinpohjaisia neuvotteluja,
J. katsoo, että Euroopan parlamentin paikkajakoa koskeva oikeudenmukainen, ymmärrettävä ja kestävä järjestelmä on tarpeen kansanedustuksen demokraattisen legitimiteetin vahvistamiseksi ja on edellytyksenä sille, että Euroopan parlamentti omaksuu roolinsa ja osallistuu unionin mielipiteenmuodostukseen ja lainsäädäntömenettelyyn,
K. katsoo, että tämänhetkinen Euroopan parlamentin jäsenten paikkamäärä näyttää osoittavan, että on aiheellista ja perusteltua määrittää vuonna 2009 valittavalle parlamentille jäsenmäärä, jonka avulla voidaan siirtyä nykytilanteesta järjestelmään, joka on tasapainoisempi ja perustuu alenevaan suhteellisuuteen,
1. haluaa Eurooppa-neuvoston tavoin saada heti aikaan poliittisen sopimuksen, jolla Euroopan parlamentin kokoonpanoa voidaan mukauttaa uuden sopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisesti, ja virallistaa tämän sopimuksen välittömästi uuden sopimuksen voimaantulon jälkeen hyvissä ajoin ennen Euroopan parlamentin vuoden 2009 vaaleja;
2. katsoo, että sellaisen uuden kokoonpanon määrittäminen Euroopan parlamentille, joka on lähempänä demografista todellisuutta ja heijastaa paremmin Euroopan kansalaisuutta, lujittaa Euroopan parlamentin demokraattista legitimiteettiä hetkellä, jolloin sen on käytettävä lisääntyneitä toimivaltuuksiaan, jotka sille annetaan uudessa sopimuksessa;
3. toteaa, että Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan mukaista Euroopan parlamentin kokoonpanoa on joka tapauksessa muutettava viipymättä uudistussopimuksen voimaantulon jälkeen;
4. toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [9 a] artiklassa, sellaisena kuin se sisällytetty ehdotukseen uudistussopimukseksi, määrätään puitteista, joihin sisältyy 750 paikan kokonaismäärä, jolloin väkiluvultaan suurimmalla jäsenvaltiolla on 96 paikkaa ja väkiluvultaan pienimmällä kuusi paikkaa, ja siinä esitetään Euroopan kansalaisten edustamista alenevan suhteellisuuden periaatteen mukaisesti määrittelemättä periaatetta tarkemmin;
5. huomauttaa, että edellä mainitun [9 a] artiklan mukaisesti näillä puitteilla voidaan yhdistää tehokkuuden periaate, kun asetetaan jäsenten enimmäismäärä tasolle, joka on sovitettavissa yhteen lainsäädäntöelimen tehtävän kanssa, moniarvoisuuden periaate, kun annetaan jokaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus, että edustettuna on tärkeimpien poliittisten suuntausten kirjo, erityisesti enemmistö ja oppositio, ja yhteenkuuluvuuden periaate, jonka mukaisesti väkiluvultaan suurimmat jäsenvaltiot hyväksyvät olevansa aliedustettuja, jotta väkiluvultaan pienemmät jäsenvaltiot voivat olla paremmin edustettuja;
6. katsoo, että alenevan suhteellisuuden periaate merkitsee, että kunkin jäsenvaltion väkiluvun ja paikkojen määrän suhteen on vaihdeltava niiden väkiluvun perusteella siten, että väkiluvultaan suuremman jäsenvaltion jokainen parlamentin jäsen edustaa useampia kansalaisia kuin väkiluvultaan pienemmän jäsenvaltion jokainen parlamentin jäsen ja päinvastoin, mutta se merkitsee myös sitä, että millään väkiluvultaan pienemmällä jäsenvaltiolla ei ole enempää paikkoja kuin väkiluvultaan suuremmalla jäsenvaltiolla;
7. korostaa, että nykytilanteessa, jossa kansalaisuuden käsitettä ei ole yhdenmukaistettu riittävästi jäsenvaltioiden välillä, kunkin jäsenvaltion väkiluvusta on käytettävä Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston (Eurostat) toimittamia lukuja, joiden perusteella Euroopan unionin neuvosto tarkistaa määräenemmistöpäätösten yhteydessä kunkin jäsenvaltion prosenttiosuuden Euroopan unionin kokonaisväkiluvusta;
8. katsoo, että ei ole tarkoituksenmukaista ehdottaa Euroopan integraatioprosessin tässä vaiheessa millekään jäsenvaltiolle sen paikkojen määrän vähentämistä Bulgarian ja Romanian liittymissopimuksen perusteella jäsenvaltioille annettujen paikkojen määrään nähden, poikkeuksena uudistussopimuksen mandaattiin sisältyvä väkiluvultaan suurimman jäsenvaltion Saksan paikkojen vähentäminen 99:stä 96:een;
9. katsoo lisäksi, että nykyisissä olosuhteissa ei ole syytä vähentää Euroopan parlamentin paikkamäärää ja näin unionin kansalaisten edustusta EU:ssa jo ennen tulevia laajentumisia, joiden ajankohtaa ei voida ennakoida;
10. ehdottaa näin ollen, että tulevan Euroopan parlamentin paikat jaetaan 750 jäsenen perusteella, ja katsoo, että tulevien liittymisten yhteydessä enimmäismäärä voidaan ylittää väliaikaisesti kyseisen vaalikauden loppuun saakka, kuten toimittiin Bulgarian ja Romanian tapauksessa, minkä jälkeen paikkajakoa tarkistetaan kokonaisuudessaan laajentumista seuraavien Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä;
11. muistuttaa, että alenevan suhteellisuuden periaatteen, sellaisena kuin se on määriteltynä tässä päätöslauselmassa, noudattamatta jättämisestä voisi tulevaisuudessa seurata tuomioistuimen määräämiä seuraamuksia sen jälkeen kun säädöksestä, jolla määrätään Euroopan parlamentin kokoonpanosta, tulee johdetun oikeuden säädös, jossa on noudatettava sopimuksessa määrättyjä rajoja ja periaatteita;
12. pyytää hallitustenvälistä konferenssia sisällyttämään tämän päätöslauselman liitteenä 1 olevan luonnoksen Eurooppa-neuvoston päätökseksi, jolla vahvistetaan Euroopan parlamentin kokoonpano, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [9 a] artiklan 2 kohdasta, sellaisena kuin se on sisällytettynä ehdotukseen uudistussopimukseksi, annettavaan julkilausumaan, joka liitetään mainitun hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan, edellyttäen, että se hyväksytään virallisesti [9 a] artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti heti uudistussopimuksen voimaantulon jälkeen; sitoutuu omasta puolestaan toimimaan viipymättä heti kun uudistussopimus on tullut voimaan; pyytää Eurooppa-neuvostoa panemaan edellä mainitun julkilausuman täytäntöön heti uudistussopimuksen voimaantulon jälkeen ja sen määräysten mukaisesti, jotta jäsenvaltiot voivat antaa hyvissä ajoin tarvittavat kansalliset säädökset Euroopan parlamentin vaalien järjestämiseksi vaalikaudeksi 2009–2014;
13. kehottaa ottamaan edellä mainitun Eurooppa-neuvoston päätösluonnoksen 3 artiklassa vahvistetun tarkistuksen mahdollisuutena tutkia, onko teknisesti ja poliittisesti mahdollista ottaa huomioon Euroopan kansalaisten määrä sen sijaan, että otetaan huomioon Eurostatin vuosittain vahvistama asukkaiden määrä; kehottaa sen vuoksi edustajiaan hallitustenvälisessä konferenssissa esittämään konferenssille jäljempänä esitetyn luonnoksen julkilausumaksi, joka on esitetty tämän päätöslauselman liitteenä 2 ja joka koskee siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 10 olevaa 2 artiklaa (Osasto I: Euroopan parlamenttia koskevat määräykset), ja kehottaa konferenssia liittämään julkilausuman päätösasiakirjaansa;
14. kiinnittää huomiota poliittiseen yhteyteen ehdotetun, alenevan suhteellisuuden periaatteen mukaisen paikkajaon ja unionin toimielinten kokonaisuudistuspaketin välillä, erityisesti neuvoston määräenemmistöä koskevan kaksoisenemmistöperiaatteen (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [9 c] artiklan 4 kohta, sellaisena kuin se on sisällytettynä ehdotukseen uudistussopimukseksi) ja komission kokoonpanon (edellä mainitun sopimuksen [9 d] artiklan 5 kohta) välillä, ja korostaa, että uudistuspaketin on oltava johdonmukainen, mutta tunnustaa samalla kunkin toimielimen erityisen oikeudellisen luonteen; on yhtä mieltä siitä, että vaikka neuvoston määräenemmistöpäätöstä ja komission kokoonpanoa koskeva uudistus ei tulekaan voimaan ennen vuotta 2014, Euroopan parlamentin uusi paikkajako pitäisi toteuttaa vuonna 2009; pidättää kuitenkin itsellään oikeuden vahvistaa hyväksyntänsä Eurooppa-neuvoston päätökselle, jonka se tekee Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [9 a] artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin paikkajaosta, ottaen huomioon uudistussopimuksessa määrätyt Euroopan unionin toimielinten uudistukset;
15. on tietoinen siitä, että ehdotettaessa täten Euroopan parlamentin kokoonpanoa pannaan objektiivisesti täytäntöön uudistussopimusehdotuksen määräyksiä, mutta tulevaisuudessa tarvitaan mukautustoimia, jotta voidaan vastata pitkällä aikavälillä eteen tuleviin uusiin haasteisiin, etenkin tulevien liittymisten yhteydessä; katsoo, että tällaisen tulevan uudistuksen yhteydessä olisi joka tapauksessa myös voitava korjata historiallisista syistä mahdollisesti olemassa olevaa eriarvoista kohtelua;
16. ehdottaa, että Eurooppa-neuvosto tarkastelisi yhdessä Euroopan parlamentin kanssa hyvissä ajoin ennen jokaisia Euroopan parlamentin vaaleja väestölukuja ja vahvistaisi laskelmien pohjan;
17. ehdottaa tässä yhteydessä, että tarkastellaan mahdollisuutta valita osa Euroopan parlamentin jäsenistä ylikansallisilta vaalilistoilta; katsoo, että tämä toisi todellista eurooppalaista ulottuvuutta vaalikeskusteluihin, etenkin siten, että Euroopan tason poliittiset puolueet saisivat keskeisen aseman;
18. vahvistaa, että tämä ehdotus liittyy kiinteästi uudistussopimuksen voimaantuloon; katsoo, että jos uudistussopimuksen ratifiointia ei saada onnistuneesti päätökseen ennen vuonna 2009 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja, on noudatettava edelleen nykyisten perussopimusten mukaista parlamentin paikkajakoa;
19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja edellä mainitun perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön hallitustenväliselle konferenssille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
LIITE 1
Ehdotus Eurooppa-neuvoston päätökseksi Euroopan parlamentin kokoonpanosta
EUROOPPA-NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [9 a] artiklan 2 kohdan,
ottaa huomioon Euroopan parlamentin aloitteen,
ottaa huomioon Euroopan parlamentin antaman hyväksynnän,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) On tehtävä mahdollisimman pian Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [9 a] artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu päätös, jotta jäsenvaltiot voivat toteuttaa kansalliset toimenpiteet Euroopan parlamentin vaalikauden 2009–2014 vaalien järjestämistä varten.
(2) Tässä päätöksessä on noudatettava saman artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyjä periaatteita, joiden mukaan unionin kansalaisten edustajien kokonaismäärä on enintään 750 jäsentä ja edustus on alenevasti suhteellinen siten, että vähimmäismäärä on kuusi jäsentä jäsenvaltiota kohden ja jäsenvaltio voi saada enintään 96 paikkaa.
(3) Tässä vaiheessa ei ole syytä ottaa huomioon vaikutusta, joka on mahdollisilla uusilla laajentumisilla, jotka vastaavien liittymisasiakirjojen nojalla voivat johtaa 750 paikan enimmäismäärän väliaikaiseen ylittämiseen, kuten meneteltiin Bulgarian ja Romanian liittyessä Euroopan unioniin,
ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:
1 artikla
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen [9 a] artiklassa tarkoitettua alenevan suhteellisuuden periaatetta sovelletaan seuraavasti:
–
sopimuksessa määrättyjä vähimmäis- ja enimmäismääriä on käytettävä täysimääräisesti, jotta Euroopan parlamentin paikkajako eroaa mahdollisimman vähän jäsenvaltioiden väestömäärien jakautumisesta;
–
mitä suurempi jäsenvaltion väkiluku on, sitä suurempi oikeus sillä on suureen paikkamäärään;
–
mitä suurempi jäsenvaltion väkiluku on, sitä suurempi on niiden asukkaiden määrä, joita sen jokainen Euroopan parlamentin jäsen edustaa.
2 artikla
Jäsenvaltioissa valittujen Euroopan parlamentin edustajien määrät ovat 1 artiklan mukaisesti vaalikauden 2009–2014 alusta lähtien seuraavat:
Belgia
22
Bulgaria
18
Tšekin tasavalta
22
Tanska
13
Saksa
96
Viro
6
Kreikka
22
Espanja
54
Ranska
74
Irlanti
12
Italia
72
Kypros
6
Latvia
9
Liettua
12
Luxemburg
6
Unkari
22
Malta
6
Alankomaat
26
Itävalta
19
Puola
51
Portugali
22
Romania
33
Slovenia
8
Slovakia
13
Suomi
13
Ruotsi
20
Yhdistynyt kuningaskunta
73
3 artikla
Tätä päätöstä tarkistetaan hyvissä ajoissa ennen vaalikauden 2014–2019 alkua, jotta tulevaisuudessa ennen uusia Euroopan parlamentin vaaleja paikat voidaan jakaa uudelleen jäsenvaltioiden kesken objektiivisesti 1 artiklassa määritellyn alenevan suhteellisuuden periaatteen perusteella ottaen huomioon jäsenvaltioiden määrän mahdollinen kasvu ja demografiset muutokset, jotka on asianmukaisesti todettu.
4 artikla
Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tehty Brysselissä […]
Eurooppa-neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
LIITE 2
Luonnos julkilausumaksi, joka koskee siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 10 olevaa 2 artiklaa (Osasto I: Euroopan parlamenttia koskevat määräykset)
Sanotun rajoittamatta Eurooppa-neuvoston päätöstä Euroopan parlamentin kokoonpanosta vaalikaudeksi 2009–2014 konferenssi kehottaa parlamenttia antamaan ehdotuksen jäsentensä valitsemisesta yleisillä ja välittömillä vaaleilla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 190 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jossa määritellään tarkemmin käsite "kansalainen", kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 a artiklan 2 kohdassa määrätään. Tämä ehdotus olisi laadittava hyvissä ajoin ennen seuraavia, vuonna 2014 pidettäviä vaaleja.
– ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä ja erityisesti 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Palestiinan vaalien tuloksista ja Lähi-idän tilanteesta(1), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman palestiinalaisalueiden humanitaarisesta kriisistä ja EU:n asemasta(2), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Lähi-idän tilanteesta(3), 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Gazan tilanteesta(4), 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman MEDA-ohjelmasta ja rahoitustuesta palestiinalaishallinnolle – arviointi, toteuttaminen ja valvonta(5), sekä 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Lähi-idästä(6),
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967) ja 338 (1973),
– ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin 23. syyskuuta 2007 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon ulkosuhteiden neuvoston 23. ja 24. heinäkuuta 2007 esittämät päätelmät,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomissaarin 21. syyskuuta 2007 antaman lausunnon Lähi-idästä,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että ihmisten ja tavaroiden liikkumisen estäminen, julkisen infrastruktuurin ja yksityisten kotien massiiviset hävitykset, sairaaloiden, klinikoiden ja koulujen toiminnan häiriintyminen, puhtaan juomaveden, elintarvikkeiden ja sähkön saannin osittainen estäminen ja viljelysmaan tuhoaminen ovat johtaneet siihen, että Gazan alueen humanitaarinen kriisi on saavuttanut katastrofaaliset mittasuhteet,
B. ottaa huomioon, että Karnin ja Rafahin rajanylityspaikat ovat olleet kiinni kuukausia, ja ottaa huomioon, että ihmisten ja tavaroiden liikkumisen estäminen on edelleen pahentanut talouselämän halvaantumista ja vaikuttanut osaltaan merkittävästi Gazan alueen äärimmäisen korkeaan työttömyysasteeseen,
C. katsoo, että vesi- ja jätevesihuolto ovat kriittisessä tilassa, ja katsoo, että tilanne voi vesipulan ja jäteveden mahdollisen tulvimisen vaaran seurauksena johtaa uusiin ympäristöllisiin ja humanitaarisiin katastrofeihin,
D. ottaa huomioon, että terveydenhoitojärjestelmään kohdistuu valtavia paineita ja että suuri osa väestöstä kärsii kiireellisesti tarvittavan hoidon tai lääkityksen puutteesta,
E. ottaa huomioon, että koulutusjärjestelmän toiminnassa on perustarvikkeista vallitsevan pulan johdosta vakavia puutteita ja että koulutuksen taso on laskussa; katsoo, että tällä tilanteella on vakavia seurauksia Gazan alueella elävän nuoren palestiinalaissukupolven tulevaisuuden kannalta,
F. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on antanut palestiinalaisille viime vuosina huomattavaa taloudellista tukea; ottaa huomioon, että väliaikainen kansainvälinen mekanismi ja EU:n tarjoama projektirahoitus ovat merkittävällä tavalla auttaneet välttämään humanitaarisen katastrofin Gazan alueella ja Länsirannalla vuoden 2006 jälkeen,
G. ottaa huomioon, että tavaroiden ja ihmisten liikkumisen estäminen ja sisäisen turvallisuuden puute haittaavat merkittävästi komission humanitaarisen avun pääosaston, YK:n virastojen, Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun ja muiden humanitaaristen järjestöjen toimintaa niiden pyrkiessä tarjoamaan apua ja tukea Gazan alueen asukkaille; ottaa huomioon, että Euroopan komissio, YK:n kehitysohjelma (UNDP), YK:n Palestiinan pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA) ja Maailmanpankki ovat jäädyttäneet useita infrastruktuurihankkeita, koska ne eivät pysty tuomaan alueelle raaka-aineita; ottaa huomioon, että humanitaariset toimistot, virastot ja organisaatiot jatkavat toimintaansa kaikista esteistä huolimatta; korostaa tarvetta täyttää Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden antamat, näihin toimintoihin liittyvät taloudelliset sitoumukset,
H. ottaa huomioon, että Lähi-idän kvartetti ilmoitti 23. syyskuuta 2007 antamassaan lausunnossa olevansa syvästi huolissaan Gazan alueen tilanteesta, oli yhtä mieltä esteettömän hätäavun ja humanitaarisen avun jatkumisen tärkeydestä, ja kehotti jatkamaan olennaisten palvelujen tarjoamista,
I. ottaa huomioon, että Gazan alueella ja Länsirannalla asuvien palestiinalaisten elinolojen parantaminen on yhdessä rauhanprosessin elvyttämisen sekä toimivien palestiinalaisten instituutioiden perustamisen kanssa keskeinen tekijä pyrkimyksissä, joilla tavoitellaan oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa israelilaisten ja palestiinalaisten välille,
1. on syvästi huolissaan Gazan alueen humanitaarisesta kriisistä ja sen mahdollisista vakavista seurauksista; korostaa, että alueella on täysin kunnioitettava ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; toistaa kaikille osapuolille osoittamansa kehotuksen pidättyä väkivallasta;
2. kehottaa Israelia täyttämään sillä Geneven yleissopimusten mukaisesti olevat kansainväliset velvollisuudet turvata humanitaarisen avun ja tuen sekä sähkön ja polttoaineen kaltaisten olennaisten palvelujen toimitukset Gazan alueelle; kehottaa lopettamaan Gazan alueen saarron; kehottaa Israelia mahdollistamaan ihmisten ja tavaroiden liikkumisen Rafahissa liikkumista ja pääsyä koskevan sopimuksen (Agreement on Movement and Access) sekä EU:n rajavalvonnan avustusoperaation mukaisesti, sekä mahdollistamaan tavaroiden liikkumisen Karnissa; kehottaa neuvostoa, ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota kantamaan täyden vastuun kyseisen sopimuksen täytäntöönpanosta; kehottaa Israelia takaamaan varojen toimitukset Gazan alueelle, koska ne ovat olleet keskeytyksissä 25. syyskuuta 2007 alkaen, ja katsoo, että varojen puutteella on merkittävä vaikutus Palestiinan kansan taloudelliseen, sosiaaliseen ja päivittäiseen elämään;
3. kehottaa palestiinalaishallintoa ja Hamasia tukemaan poliittisesta umpikujasta huolimatta keskeisiä palveluja tarjoavien julkisten instituutioiden toimintaa sekä kansainvälisten humanitaaristen toimistojen, virastojen ja järjestöjen operaatioita, joilla pyritään parantamaan kaikkien alueella elävien palestiinalaisten elinoloja;
4. kehottaa neuvostoa ja komissiota takaamaan vastedeskin yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa välttämättömän humanitaarisen avun toimittamisen palestiinalaisille ottaen erityisesti huomioon erityisen haavoittuvien ryhmien erityistarpeet; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan sen, että kaikki alueen toimijat, mukaan luettuna ei-valtiolliset toimijat, noudattavat täysin kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia Israelin valtion kanssa tehdyn Euro-Välimerisopimuksen(7) ja palestiinalaishallinnon kanssa tehdyn väliaikaisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen(8) mukaisesti, jotta tarvittava humanitaarinen tila voidaan säilyttää;
5. toteaa toivovansa, että pyrkimyksillä kutsua koolle kansainvälinen rauhankonferenssi päästäisiin israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan, joka perustan muodostavat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat, Israelin valtion oikeus elää turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä sekä palestiinalaisten oikeus elinkelpoiseen valtioon;
6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, parlamentaarisen Euro-Välimeri-yleiskokouksen puheenjohtajalle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle, Israelin hallitukselle ja knessetille sekä Egyptin hallitukselle ja parlamentille.
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. lokakuuta 2007 naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa ja Euroopan unionin roolista ilmiön torjumisessa (2007/2025(INI))
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirja),
– ottaa huomioon vuonna 1994 tehdyn Amerikan valtioiden yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä, rankaisemisesta ja poistamisesta (Belém do Parán yleissopimus),
– ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan vuodelta 2002 ja paremman täytäntöönpanomahdollisuuden,
– ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) ja sen valinnaisen pöytäkirjan vuodelta 1999,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan amerikkalaisen julistuksen (American Declaration of the Rights and Duties of Man) ja suositukset, jotka sisältyvät Amerikan ihmisoikeustoimikunnan (Inter-American Commission on Human Rights) 7. maaliskuuta 2003 laatimaan raporttiin "Situación de los Derechos Humanos de la Mujer en Ciudad Juárez, México: El Derecho a no ser Objeto de Violencia y Discriminación" (Naisten ihmisoikeustilanne Ciudad Juárezissa Meksikossa: oikeus väkivallattomuuteen ja syrjimättömyyteen),
– ottaa huomioon Meksikon komission kolmannen toimintakertomuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta Ciudad Juárezissa toukokuun 2005 ja syyskuun 2006 välisenä aikana,
– ottaa huomioon suositukset, jotka sisältyvät Euroopan neuvoston tasa-arvoasiain komitean 12. toukokuuta 2005 julkaiseman useiden naisten ja tyttöjen katoamisia ja murhia Meksikossa koskevaan raporttiin, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen samasta aiheesta hyväksymään päätöslauselmaan 1454 (2005) sekä 28. syyskuuta 2005 hyväksyttyyn Euroopan neuvoston ministerikomitean vastaukseen,
– ottaa huomioon suositukset, jotka sisältyvät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Yakın Ertürkin tekemään Meksikon-vierailuun liittyvään, 13. tammikuuta 2006 annettuun raporttiin "Integration of the Human Rights of Women and a Gender Perspective: Violence against Women" (Naisten ihmisoikeuksien integrointi ja sukupuolinäkökulma: naisiin kohdistuva väkivalta),
– ottaa suositukset, jotka sisältyvät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Yakın Ertürkin tekemään Guatemalan-vierailuun liittyvään, 10. helmikuuta 2005 annettuun raporttiin "Integration of the Human Rights of Women and a Gender Perspective: Violence against Women" (Naisten ihmisoikeuksien integrointi ja sukupuolinäkökulma: naisiin kohdistuva väkivalta),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan 19. huhtikuuta 2006 järjestämän yhteisen julkisen kuulemistilaisuuden naisten murhista: Meksikon ja Guatemalan tapaukset,
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen(1), vuonna 2003 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Costa Rican, El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin, Nicaraguan ja Panaman tasavaltojen välisen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen , ja Euroopan talousyhteisön sekä Costa Rican tasavallan, El Salvadorin tasavallan, Guatemalan tasavallan, Hondurasin tasavallan, Nicaraguan tasavallan ja Panaman tasavallan välistä yhteistyötä koskevan puitesopimuksen(2),
– ottaa huomioon komission Keski-Amerikkaa koskevan alueellisen strategia-asiakirjan vuosiksi 2001‐2006 sekä Meksikoa koskevan maakohtaisen strategia-asiakirjan vuosiksi 2007‐2013,
– ottaa huomioon vuosituhannen kolmannen kehitystavoitteen, joka koskee tasa-arvon edistämistä ja naisten aseman vahvistamista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0338/2007),
A. ottaa huomioon, että Meksiko ja kaikki Keski-Amerikan valtiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen,
B. ottaa huomioon, että Meksiko valittiin myös YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajavaltioksi,
C. ottaa huomioon, että Meksikolla on vuodesta 1999 lähtien ollut tarkkailijan asema Euroopan neuvostossa, ja että Meksiko osallistuu tämän aseman mukaisesti ministerikomitean ja suurlähettiläiden kokouksiin; ottaa huomioon, että Meksiko on myös ratifioinut Palermon pöytäkirjan,
D. ottaa huomioon, että Meksiko on ratifioinut Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,
E. ottaa huomioon, että käsite "naismurha" on peräisin seuraavasta Belém do Parán yleissopimuksen 1 artiklassa vahvistetusta määritelmästä naisiin kohdistuvasta väkivallasta: "kaikkea hänen sukupuoleensa perustuvaa tekoa tai kohtelua, josta seuraa naisen kuolema tai joka tuottaa hänelle vamman taikka fyysistä, seksuaalista tai psyykkistä kärsimystä julkisessa tai yksityiselämässä"; katsoo, että kyseisistä teoista rankaiseminen ja naismurhien poistaminen on kaikkien oikeusvaltioiden velvollisuus ja ensisijainen tehtävä,
F. katsoo, että tällä päätöslauselmalla halutaan kehottaa parantamaan tehokkaasti kyseisissä valtioissa vallitsevaa epätyydyttävää tilannetta, ja katsoo, ettei siinä esitetyillä toteamuksilla ja suosituksilla millään muotoa syytetä tai tuomita näiden täysin suvereenien valtioiden ja kansainvälisessä politiikassa yhdenvertaisten kumppanimaiden hallituksia,
G. ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen eikä vain paikallinen ilmiö ja että sitä esiintyy kaikissa valtioissa, myös Euroopassa; katsoo, että tämä päätöslauselma on osa maailmanlaajuista strategiaa ja että sen tavoitteena on konkretisoida Euroopan unionin ja kumppanimaiden yhteiset toimet ja pyrkimykset naisten väkivaltaisten kuolemien torjumiseksi ja ehkäisemiseksi kaikkialla; katsoo myös, että on tarpeen parantaa Latinalaisen Amerikan maiden ja Euroopan maiden välistä vuoropuhelua, yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen keskinäistä vaihtoa,
H. ottaa huomioon, että naisten murhat Ciudad Juárezissa ja Guatemalassa ovat olleet luonteeltaan poikkeuksellisen raakoja ja että monille uhreille on tehty seksuaalista väkivaltaa, mikä jo sellaisenaan on julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua; katsoo, että Ciudad Juárezin tapaukseen vaikuttaa eri tekijöiden yhdistelmä: väestönkasvu, siirtolaisvirrat, järjestäytynyt rikollisuus sekä se, että suuri osa murhista on tehty alueilla, joilla toimivat tuotantoteollisuusyritykset (maquiladoras), joissa ei ole käytössä tarvittavia turvatoimia naisten suojelemiseksi; ottaa huomioon, että kuten erityisraportoijan Yakın Ertürkin edellä mainitussa, Meksikoa koskevassa raportissa todetaan, on oleellisen tärkeää varmistaa, että kyseisillä alueilla on työntekijöiden turvallisempaan liikkumiseen tarvittava infrastruktuuri,
I. ottaa huomioon, ettei tämän päätöslauselman aiheena olevia naisten murhia voida selittää "väkivallan ilmapiirin yleistymisellä", vaan on otettava huomioon myös naisten syrjintä sekä paikalliset naisten – varsinkin alkuperäisväestöön kuuluvien naisten – epäsuotuisat yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet, suuri köyhyys, naisten taloudellinen riippuvaisuus, rikollisjoukkioiden toiminta sekä laittomien turvallisuusjoukkojen ja maanalaisten turvallisuusryhmien hajottamisen laiminlyöminen,
J. ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1454 (2005), jonka mukaan Meksikon viranomaiset ovat ryhtyneet huomattaviin toimiin kaikilla tasoilla korjatakseen kyseisten kaupunkien sosiaalista verkkoa ja torjuakseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, tutkiakseen naisten katoamisia ja murhia ja saadakseen oikeuden eteen sekä rikosten tekijät että ne virkamiehet, jotka alussa hoitivat tutkintoja huolimattomasti ja vaikeuttivat oikeuden toimintaa,
K. ottaa huomioon joidenkin tekojen rankaisematta jättämisen, toisin sanoen tekoihin syyllistyneiden henkilöiden – oikeudellisesti tai tosiasiallisesti – rikos- tai siviilioikeudelliseen, hallinnolliseen tai kurinpidolliseen vastuuseen saattamatta jättämisen, tutkimusten toteuttamatta tai tekojen rankaisematta jättämisen, määrärahojen puutteen sekä uhrien ja heidän omaistensa usein kohtaamat esteet asiansa oikeuteen saattamisessa,
L. ottaa huomioon, että oikeusvaltio on velvollinen edistämään asianmukaisia toimia kaikkien naisten ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien naisten asianmukaiseksi suojelemiseksi syrjinnältä, väkivallalta ja viime kädessä murhilta; ottaa huomioon, että ensimmäiseksi on saatava virkamiehet kaikilla tasoilla ja koko yhteiskunta tiedostamaan ongelman vakavuus,
M. ottaa huomioon, että naismurhien ja rankaisemattomuuden torjumiseksi tarvitaan ennaltaehkäisevien toimenpiteiden vahvistamista, kaiken syrjinnän poistamista lainsäädännöstä, syytteen nostamisen helpottamista ja parempia suojelutoimenpiteitä naisille asianomistajina sekä oikeusjärjestelmän ja -menettelyjen vahvistamista (erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa) rikostutkinnoista tuomioiden täytäntöönpanoon asti,
N. ottaa huomioon, että instituutioiden vahvistaminen tai niiden jälleenrakentaminen on olennaisen tärkeää, jotta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan torjua tehokkaasti, ja katsoo, että tarvitaan henkilöresursseja ja rahoitusta,
O. ottaa huomioon Pekingissä vuonna 1995 pidetyn YK:n neljännen naisten maailmankonferenssin toimintaohjelman 9 kohdan tehtävänmäärittelyn, joka on myös viime vuosikymmenen kaikissa kansainvälisissä kokouksissa esitetty perusperiaate: "Tämän toimintaohjelman toimeenpano on jokaisen valtion ehdoton velvollisuus. Se vaatii kansallisen lainsäädännön, strategioiden, menettelytapojen, ohjelmien ja kehitysprioriteettien muokkaamista kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien mukaisiksi. Yksittäisten ihmisten ja heidän yhteisöjensä erilaisia uskonnollisia ja eettisiä arvoja, kulttuuritaustoja ja filosofisia vakaumuksia on kunnioitettava ja niiden merkitys on otettava huomioon siten, että se edistää naisten mahdollisuuksia nauttia täysin ihmisoikeuksistaan. Vain näin saavutamme tasa-arvon, kehityksen ja rauhan.",
P. ei missään nimessä hyväksy kidutusta keinona saada naismurhista epäillyt tunnustamaan syyllisyytensä,
Q. ottaa huomioon, että kaksi Alankomaiden kansalaista on joutunut naismurhan uhriksi: Hester Van Nierop (vuonna 1998) ja Brenda Susana Margaret Searle (vuonna 2001), ja Searlen tapauksessa annettiin 26. helmikuuta 2007(3) tuomio, jonka seurauksena toiselle syylliselle langetettiin 33 vuoden ja toiselle 39 vuoden vankeusrangaistus; tuomiosta on kuitenkin valitettu,
R. ottaa huomioon, että naisten murhiin ja tiettyjen naisiin kohdistuvien rikosten tekijöiden rankaisemattomuuteen liittyviä ongelmia on edelleen,
S. ottaa huomioon, että maissa, joissa yhteiskunnan sosiaaliset stereotyypit vaikuttavat siihen, että naiset joutuvat ensimmäisinä väkivallan eri muotojen uhreiksi, väkivalta on toistuva ilmiö,
T. pitää myönteisinä Meksikossa toteutettuja lainsäädäntötoimia, erityisesti helmikuussa 2007 säädettyä yleistä lakia naisten oikeudesta elää ilman väkivaltaa, ja erikoistuneiden liittovaltion ja paikallistason laitosten perustamista, kuten muun muassa vuonna 2006 aloittanutta naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten tutkinnasta vastaavan erityissyyttäjän virastoa, Juárezin komissiota ja naisten kansallista instituuttia,
U. arvostaa Keski-Amerikan valtioiden lainsäädäntötoimia naisten oikeuksien tunnustamiseksi oikeusjärjestelmässä, mutta on edelleen huolissaan vaikeuksista ja viivästyksistä kyseisen lainsäädännön soveltamisessa,
V. ottaa huomioon Espanjan, Meksikon ja Guatemalan parlamenttien naisjäsenten välisen vuoropuhelu- ja yhteistyöliittouman, joka perustettiin naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevien lainsäädäntötoimien edistämistä varten,
W. ottaa huomioon, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vahvistamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on oltava erottamaton osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa,
X. ottaa huomioon, että EY:n ja Meksikon taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen ihmisoikeus- ja demokratialauseke on oikeudellisesti sitova ja koskee molempia osapuolia,
Y. ottaa huomioon, että kun EU ja sen kumppanit allekirjoittavat ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen sisältävän sopimuksen kolmannen maan kanssa, niillä on velvollisuus valvoa, että kyseinen kolmas maa kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja sopimuksen tekohetkellä, koska kyseinen lauseke koskee molempia osapuolia,
1. kehottaa alueen hallituksia ja Euroopan unionin toimielimiä noudattamaan täysimääräisesti eri raporteissa ja ihmisoikeuksien suojelua koskevissa kansainvälisissä välineissä esitettyjä suosituksia, erityisesti edellä mainittuja naisten ihmisoikeuksia koskevia suosituksia; tunnustaa tässä yhteydessä Meksikon saavuttaman edistyksen naisten ja miesten tasa-arvoa koskevassa lainsäädännössä, pitää myönteisenä liittovaltion lakia syrjinnän ennaltaehkäisemisestä ja lopettamisesta ja kehottaa painokkaasti Meksikoa edistymään edelleen samaan suuntaan;
2. kehottaa painokkaasti Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden hallituksia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Yhdistyneiden kansakuntien vahvistamien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;
3. kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia kahdenvälisissä suhteissaan Latinalaisen Amerikan valtioihin sekä unionin toimielimiä strategisen kumppanuuden puitteissa tukemaan yhteistyöohjelmin sekä taloudellisin ja teknisin resurssein naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemistä ja siltä suojaamista koskevia toimia, kuten sukupuoleen liittyviä ongelmia koskevien valistus- ja koulutusohjelmien perustamista tai vahvistamista, lisäämään määrärahoja murhatutkimuksista vastaaville elimille, luomaan tehokkaita suojelujärjestelmiä todistajille, uhreille ja näiden omaisille, vahvistamaan tuomioistuinten, turvallisuusjoukkojen ja syyttäjäviranomaisten kapasiteettia, jotta väkivallantekijät voidaan saada vastaamaan teoistaan ja heitä voidaan rankaista niistä, sekä torjumaan huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta; kehottaa myös parantamaan alan instituutioiden koordinointia kaikkien hallitustasojen välillä;
4. kehottaa unionin toimielimiä edistämään yhteistyötä ja vuoropuhelua Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden, Keski-Amerikan valtioiden ja Meksikon välillä, tukemaan kaikilla tasoilla toteutettavia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen tähtääviä aloitteita ja edistämään uhrien ja näiden omaisten asianmukaista suojelua;
5. kehottaa Euroopan unionia edistämään Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden instituutioiden välistä koordinointia, tukemaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien vaihto- ja yhteistyöohjelmien perustamista sekä edistämään jäsenvaltioiden ja niiden kumppanien viranomaisten yhteistyötä keskinäistä tukea ja oppimista koskevien ohjelmien toteuttamiseksi tässä tarkoituksessa;
6. arvostaa Guatemalan kongressissa edustettuina olevien poliittisten puolueiden ilmaisemaa selvää päättäväisyyttä torjua rankaisemattomuutta niiden hyväksyessä rankaisemattomuutta Guatemalassa käsittelevän kansainvälisen selvitysryhmän (CICIG) perustamisen; kehottaa painokkaasti maan seuraavaa hallitusta jatkamaan toimiaan rankaisemattomuuden torjumiseksi ja luomaan kansainväliselle selvitysryhmälle otolliset institutionaaliset edellytykset täyttää toimeksiantonsa sekä kehottaa kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että kyseiset toimet toteutetaan käytännössä;
7. kehottaa painokkaasti Keski-Amerikan valtioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet naisiin kohdistuvan väkivallan tehokkaaksi torjumiseksi; kehottaa ryhtymään toimiin, jotta varmistetaan ihmisoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan amerikkalaisen julistuksen mukaisesti esimerkiksi varmistamalla väkivallan uhriksi joutuneille naisille ja heidän omaisilleen ilmainen oikeusapu; kehottaa Meksikon hallitusta jatkamaan peräkkäisten hallintojen asiassa toteuttamia tarmokkaita toimia;
8. kehottaa Meksikon hallitusta ja Keski-Amerikan valtioita poistamaan kaikki naisia syrjivät säännökset kansallisesta lainsäädännöstään; tunnustaa Meksikon asiassa saavuttaman edistyksen sen hyväksyttyä liittovaltion lain syrjinnän ennaltaehkäisemisestä ja lopettamisesta ja yleisen lain naisten ja miesten tasa-arvosta; kehottaa kansallisia viranomaisia edistämään lainsäädäntöaloitteita, joissa perheväkivalta ja sukupuolinen häirintä työpaikalla ja kaikilla julkisen elämän aloilla määritellään rikoksiksi, sekä kehottaa niitä laatimaan toimintalinjoja ja lainsäädäntöä rankaisemattomuuden torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi naismurhiin ja sen uhreihin liittyvien asioiden parissa työskentelevien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden muotoilemien suositusten ja johtopäätösten perusteella;
9. kehottaa painokkaasti Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden hallituksia kunnioittamaan ja helpottamaan naismurhien uhrien omaisten sekä ihmisoikeuksien puolustajien tuesta vastaavien kansalaisjärjestöjen ja valtioista riippumattomien järjestöjen työtä luomalla tehokkaan todistajiensuojelujärjestelmän ja edistämällä uhrien omaisille tarkoitettuja hyvitysmekanismeja, joissa rahallisen korvauksen lisäksi annetaan psykologista tukea ja avustetaan oikeussuojan saamisessa, sekä käymään vuoropuhelua näiden kanssa ja tunnustamaan näiden ratkaisevan tärkeän tehtävän yhteiskunnassa;
10. kehottaa painokkaasti Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden hallituksia varmistamaan työtä tekevien naisten oikeudet kansallisessa lainsäädännössään ja kaikilla hallitustasoilla sekä huolehtimaan siitä, että yritykset kunnioittavat sosiaalisen vastuunsa mukaisesti työntekijöidensä koskemattomuutta, turvallisuutta, fyysistä ja henkistä hyvinvointia ja oikeuksia;
11. kehottaa painokkaasti Belizen, Hondurasin ja Nicaraguan hallituksia ratifioimaan kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;
12. kehottaa komissiota toimimaan niin, että voimassa oleviin ja neuvoteltaviin sopimuksiin sisällytetään molemminpuolinen velvoite perustaa ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen täytäntöönpanomekanismeja ja että kyseisen velvoitteen muotoilussa painotetaan jäsenvaltioiden, Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteita, ottaen erityisesti huomioon naisten oikeuksien kunnioittamisen ja sukupuolten tasa-arvon, joista on säädetty kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehdyssä yleissopimuksessa ja sen valinnaisessa pöytäkirjassa sekä ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevassa amerikkalaisessa julistuksessa;
13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan yhteistyössään Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden kanssa etusijalle alueen oikeus- ja rangaistusjärjestelmän uudistamisen ja parantamisen, parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämisen, valistuskampanjoiden käynnistämisen sekä uhrien, todistajien ja heidän omaistensa suojelujärjestelmien perustamisen erityisesti naismurhien ilmiantoja varten; katsoo, että kyseiseen yhteistyöhön voitaisiin ottaa mukaan muita osapuolia, muun muassa kansainvälinen työtoimisto ja OECD, jotta ohjelmia, joilla varmistetaan naisten turvallisuus, ihmisarvoiset työolosuhteet ja yhtäläiset mahdollisuudet työelämässä, laaditaan tarvittaessa;
14. kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen käytettäviksi metodeiksi, josta keskustellaan muun muassa EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisessa edustajakokouksessa ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden välisessä huippukokouksessa Limassa toukokuussa 2008 sen määrittämiseksi, miten koordinoida EU:n eri aloitteet naismurhien ja niihin syyllistyneiden rankaisematta jäämisen ennaltaehkäisemiseksi yhteistyössä paikallisten instituutioiden ja järjestöjen kanssa, ja miten toteuttaa toimia niiden henkilöstön valistamiseksi sukupuolten tasa-arvoon ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvissä asioissa; kehottaa myös esittämään mainitunkaltaisia aloitteita säännöllisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan käsiteltäviksi yhdessä suhteista Keski-Amerikan maihin vastaavan valtuuskunnan ja EU:n ja Meksikon parlamentaariseen sekavaliokuntaan osallistuvan valtuuskunnan kanssa;
15. kehottaa komission Meksikon-lähetystöä panemaan mahdollisimman pian täytäntöön uuden ihmisoikeusohjelman, jolla jatketaan viime vuosina toteutettuja toimia kolmea toimintalinjaa noudattaen: ensiksi Meksikon lainsäädännön yhdenmukaistaminen ihmisoikeuksien alalla tehtyjen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti, toiseksi naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen ja kolmanneksi oikeusjärjestelmän uudistaminen;
16. kehottaa komissiota osoittamaan ihmisoikeuksiin Meksikossa ja Keski-Amerikan valtioissa liittyville ohjelmille oman budjettikohdan kahdenväliseen yhteistyöhön osoitetussa talousarviossa, jotta niille varattuja vähäisiä rahoitusvaroja ei ylikuormitettaisi;
17. kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan, että poliittisessa vuoropuhelussa Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden hallitusten kanssa sekä vuoropuhelussa kansalaisyhteiskunnan kanssa käsitellään naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmaa, erityisesti naismurhia, sekä uhrien omaisten ja tukijärjestöjen oikeutta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi;
18. pitää myönteisenä toimia sukupuolten tasa-arvon hyväksi ja kehottaa asiaankuuluvia yhteisön elimiä tukemaan alan jatkuvan vuoropuhelun ja myönteisten kokemusten vaihdon vakiinnuttamista sekä osallistumaan niihin; kehottaa kuitenkin komissiota lisäämään naismurhien, naisiin kohdistuvan väkivallan ja naisten syrjinnän painotusta maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa vuosiksi 2007–2013 sekä esittämään toimintasuunnitelman;
19. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan naisten ja miesten välisen syrjimättömyyden edistämistoimia ja osallistumaan alan parhaiden käytäntöjen vaihtoa edistävän rakenteellisen vuoropuhelun käynnistämiseen;
20. kehottaa komissiota mahdollisimman pian täydentämään kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia tulevan EY:n ja Keski-Amerikan valtioiden välisen assosiaatiosopimuksen neuvottelujen yhteydessä sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnilla, jonka tulokset otetaan huomioon jo neuvottelujen aikana;
21. kehottaa komissiota tiedottamaan EY:n ja Keski-Amerikan valtioiden assosiaatiosopimusneuvottelujen edistymisestä ennen niiden päättymistä tai ainakin ennen Limassa järjestettävää EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden huippukokousta;
22. kehottaa jäsenvaltioiden pysyviä edustustoja EU:ssa ja niiden lähetystöjä järjestämään naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoja ja erityisesti naismurhia globaalissa kontekstissa ja niiden rankaisemattomuutta koskevan pyöreän pöydän keskustelun, johon osallistuvat eri verkostot ja parlamenttien aloitteet, tutkimuskeskukset, ihmisoikeusjärjestöt, tasa-arvojärjestöt ja uhrien omaisten järjestöt;
23. kehottaa suhteista Keski-Amerikan maihin vastaavaa valtuuskuntaa ja EU:n ja Meksikon parlamentaarista sekavaliokuntaa sisällyttämään järjestelmällisesti asianomaisten valtioiden parlamentteihin suuntautuvien vierailujensa ohjelmaan sukupuoleen liittyvää väkivaltaa, naismurhia ja niiden rankaisemattomuutta Meksikossa, Keski-Amerikassa ja Euroopassa koskevan asiakohdan sekä sisällyttämään sen myös Meksikon ja Keski-Amerikan valtioiden Eurooppaan suuntautuvien parlamenttivaltuuskuntien vierailuohjelmaan ihmisoikeustilanteen järjestelmällisen seuraamisen varmistamiseksi, kuten Euroopan parlamentin valtuuskuntien puheenjohtajakokouksen vuonna 2006 hyväksymissä säännöissä edellytetään;
24. ehdottaa, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, ihmisoikeuksien alivaliokunta ja asiasta vastaavat valtuuskunnat järjestävät ennen Limassa vuonna 2008 järjestettävää EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden huippukokousta yhteisen julkisen kuulemistilaisuuden, jossa arvioidaan toteutettuja toimia ja alalla perustettujen elinten kokemuksia osana naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista;
25. kehottaa arvioimaan samassa yhteydessä kaikkia tapauksia, joissa uhrina on jäsenvaltion kansalainen;
26. kehottaa painokkaasti kaikista tässä päätöslauselmassa mainituista syistä neuvostoa ja tulevia neuvoston puheenjohtajavaltioita antamaan naisten oikeuksia koskevia suuntaviivoja, joilla edistetään ratkaisevasti unionin ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden lujittumista;
27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille sekä Euroopan neuvostolle ja Meksikon yhdysvaltojen, Belizen, Guatemalan tasavallan, Costa Rican tasavallan, El Salvadorin tasavallan, Hondurasin tasavallan, Nicaraguan tasavallan sekä Panaman tasavallan hallituksille ja parlamenteille.
Brenda Searlen tapauksessa vastaajien rikosprosessi kesti viisi vuotta ja päättyi vuonna 2007.
Savukkeiden salakuljetuksen torjuminen (EY:n ja Philip Morrisin välinen sopimus)
146k
66k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. lokakuuta 2007 Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Philip Morrisin välisen, savukkeiden salakuljetuksen torjumiseen tähtäävän sopimuksen seurauksista ja yhteisön passitusjärjestelmän tutkintavaliokunnan suositusten täytäntöönpanossa saavutetusta edistymisestä (2005/2145(INI))
– ottaa huomioon 13. maaliskuuta 1997 antamansa suosituksen(1) yhteisön passitusjärjestelmän tutkintavaliokunnan kertomuksesta ja sen 38 suosituksen hyväksymisestä,
– ottaa huomioon komission, kymmenen jäsenvaltion ja Philip Morris International -yhtiön 9. heinäkuuta 2004 tekemän salakuljetuksen ja väärennösten torjumista koskevan sopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 11/2006 yhteisön passitusjärjestelmästä sekä komission vastaukset(2),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A6–0337/2007),
A. ottaa huomioon, että yhteisön passitusjärjestelmä helpottaa koko EU:n alueella niiden yhteisön tavaroiden ja yhteisön ulkopuolella tuotettujen tavaroiden liikkumista, jotka viedään kolmansiin maihin tai joita tuodaan kolmansista maista, keskeyttämällä väliaikaisesti tullimaksut ja muut verot siihen asti, kunnes tavarat on saatu niiden määränpäähän,
B. ottaa huomioon, että edellä mainitun tutkintavaliokunnan tulosten perusteella Euroopan parlamentti suositteli neuvoston ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tukemana, että petosten torjumiseksi passitustapahtumat olisi tietokoneistettava ja oikeudellisia puitteita tarkistettava ja että komission ja jäsenvaltioiden olisi parannettava fyysisiä tarkastuksia yhteisen riskianalyysin perusteella,
C. ottaa huomioon, että edellä mainittu tutkintavaliokunta, joka oli Euroopan parlamentin ensimmäinen, onnistui nostamaan passituskysymyksen hallinnollisesta varjosta poliittiselle areenalle, sai sidosryhmät reagoimaan ja todisti, että tutkintavaliokunnilla voi olla merkittävää lisäarvoa poliittisessa prosessissa ja ne ovat hyödyllisiä EU:n kansalaisille,
1. pitää myönteisenä edellä mainittua Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta nro 11/2006; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin teki tarkastusvierailun yhteentoista jäsenvaltioon, jotka yhdessä vastaavat 80 prosentista passitustapahtumista; muistuttaa, että savukkeiden kaltaisten veroiltaan korkeiden ja painoltaan kevyiden tuotteiden tapauksessa huijarit voivat saada huomattavaa tuottoa vain muutamastakin tapahtumasta; pyytää tilintarkastustuomioistuinta ryhtymään jatkotoimenpiteisiin havaintojensa pohjalta myös muissa kuin vierailun kohteina olleissa 11 jäsenvaltiossa;
Passitustapahtumien tietokoneistaminen
2. panee merkille, että huomattavista viivästyksistä huolimatta uusi tietokoneavusteinen passitusjärjestelmä (NCTS) on ollut toiminnassa kaikissa jäsenvaltioissa tammikuusta 2006 lähtien, vaikka toiminta vaihtelee jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että tämä on huomattava muutos entiseen, paperisiin asiakirjoihin perustuvaan vanhanaikaiseen menettelyyn verrattuna; panee merkille, että tekniseltä kannalta tarkasteltuna komissio koordinoi onnistuneesti NCTS:n täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;
3. panee merkille, että toisin kuin paperisiin asiakirjoihin perustuvassa menettelyssä, NCTS estää passitusmenettelyjen hyväksynnän väärentämisen väärennettyjen asiakirjojen tai leimojen avulla; muistuttaa, että NCTS:n pitäisi myös auttaa havaitsemaan reaaliaikaisesti tapaukset, joissa tavaroita poistetaan passitusjärjestelmän valvonnasta ennen kuin ne saapuvat lopulliseen määränpäähänsä, ja auttaa myös tutkinnan käynnistämisessä välittömästi; panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja pahoittelee, että yksikään vierailun kohteena olleesta yhdestätoista jäsenvaltiosta ei noudattanut tutkinnan käynnistämiselle asetettuja määräaikoja; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että NCTS:llä ei voida estää tavaroiden tuontia väärillä luokittelutiedoilla varustettuna, ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin, jotta tavaroiden vääriä luokittelutietoja voidaan käsitellä asianmukaisesti;
Vakavat puutteet uusien passitussääntöjen soveltamisessa jäsenvaltioissa
4. on huolissaan useista puutteista, joita tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkistettujen oikeudellisten puitteiden soveltamisessa jäsenvaltioissa erityisesti yksinkertaistettujen menettelyjen vahvistamisen, tiedustelujen ja takaisinperinnän osalta; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin esitti yksityiskohtaisen luettelon puutteista ja kyseessä olevista jäsenvaltioista (katso edellä mainittu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 11/2006 liite 1);
5. muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat omien varojen järjestelmää koskevan asetuksen(3) nojalla velvollisia ottamaan todetut tullimaksut A-kirjanpitoon ja antamaan ne komission käyttöön viimeistään maksujen toteamiskuukautta seuraavan toisen kuukauden aikana kantamiskuluilla vähennettynä; panee merkille, että poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat ottaa B-kirjanpitoon maksut, joita ei ole peritty tai joista ei ole toimitettu vakuutta tai jotka on kiistetty; panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon siitä, että Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Belgiassa ja Unkarissa päättämättä jääneisiin passitustapahtumiin liittyvät tullimaksut otettiin B-kirjanpitoon, vaikka niistä oli toimitettu vakuus; panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa hallintovirkamiesten menettelyt B-kirjanpidon osalta ovat kyseenalaisia;
6. kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyn jäsenvaltioita vastaan aina, kun B-kirjanpidon virheet eivät ole ainutkertaisia vaan järjestelmällisiä ja rakenteellisia; on tyytyväinen, että kahden viime vuoden aikana, sen jälkeen kun komissio käynnisti rikkomusmenettelyt useita jäsenvaltioita vastaan, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi monia tärkeitä tuomioita, joilla vahvistettiin komission tulkinta säännöistä; katsoo, että A- ja B-kirjanpitojen asianmukaista toimintaa on tarkistettava vuoden 2009 jälkeen;
7. panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone(4) katsoo, että noin neljä prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisista ALV-tuloista menetetään vuosittain karusellipetosten takia; panee merkille ylähuoneen havainnon siitä, että vaikka ALV-petoksen tekeminen vaikuttaa tuottoisimmalta yhteisön sisäisessä kaupassa, sitä voi esiintyä myös kaupassa, johon liittyy kauppa kolmansien valtioiden kanssa; on erittäin huolestunut ylähuoneen selvityksestä, jonka mukaan jälkimmäisessä tapauksessa yhteisön passitusjärjestelmä on perinteinen osa karusellipetosta;
8. on huolissaan ylähuoneen keräämistä todisteista, joiden mukaan rahtikoneita vuokrataan viikoittain elektroniikkatuotteiden kuljettamiseksi pois EU:sta osana karusellipetosta; panee merkille, että ylähuone toteaa edellä mainitun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 11/2006 perusteella, että tällaiset petokset ovat mahdollisia, koska jäsenvaltiot hallinnoivat ja valvovat heikosti yhteisön passitusjärjestelmää;
9. on kiitollinen siitä, että ylähuone käsitteli yhteisön passitusjärjestelmän alttiutta petoksille, vaikka Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei keskittynyt tutkimuksessaan pelkästään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan; on erittäin tyytyväinen ylähuoneen suositukseen siitä, että hallituksen pitäisi tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ehdottamat muutokset yhteisön passitusjärjestelmään asetetaan etusijalle tällaisten petosten tuotantoketjuun puuttumiseksi; kehottaa muita jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanssa, jotta petokset eivät enää onnistuisi yhteisön passitusjärjestelmässä; kehottaa komissiota koordinoimaan tätä yhteistyötä;
10. katsoo, että olisi tutkittava uusia keinoja petoksen torjunnan koordinoimiseksi EU:ssa entistä paremmin; on tyytyväinen asiaa koskevaan komission aloitteeseen, erityisesti koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi 31. toukokuuta 2006 annettuun tiedonantoon (KOM(2006)0254); panee merkille, että Ecofin-neuvosto pyysi 5. kesäkuuta 2007 komission ehdotuksen perusteella komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksia tavanomaisista petoksentorjuntatoimista sekä tutkimaan tarkemmin kauaskantoisempia petostentorjuntatoimia, kuten verotusta alkuperäjäsenvaltiossa tai valinnaisen käännetyn verovelvollisuuden järjestelmän käyttöönottoa; panee merkille, että käännetyn verovelvollisuuden järjestelmässä veron maksu siirretään tuottavalta vastaanottavalle yritykselle;
11. on tyytyväinen siihen, että 5. kesäkuuta 2007 kokoontunut Ecofin-neuvosto pyysi komissiota analysoimaan valinnaisen käännetyn verovelvollisuuden järjestelmän vaikutuksia ja toimittamaan tulokset neuvostolle vuoden 2007 loppuun mennessä; panee merkille erityisesti, että neuvosto pyysi komissiota tutkimaan mahdollisuutta käynnistää pilottihanke Itävallassa; pyytää komissiota toimittamaan tulokset myös Euroopan parlamentille;
12. panee merkille, että kesäkuussa 2007 Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettiin poikkeus ALV-säännöistä, joilla mahdollistetaan ALV:n käännetty verovelvollisuus matkapuhelinten ja tietokoneiden mikrosirujen osalta; pyytää komissiota esittämään arvionsa myös Euroopan parlamentille siitä, kuinka tehokas oli kyseinen toimi, jota on suunniteltu vuodelle 2009;
13. korostaa, että poikkeusjärjestelyihin, joilla poiketaan arvonlisäveron perimistä koskevista yleisistä yhteisön säännöksistä, liittyy aina riski, että petoksia ei siten torjuta vaan vain siirretään talouden muille aloille tai muihin maihin;
14. korostaa, että veropetosten torjumista koskevan EU:n yhteisen strategian määrittelemistä on edelleen pidettävä ensisijaisena tavoitteena;
15. pyytää tilintarkastustuomioistuimelta lausuntoa lainsäädäntöehdotuksista, jotka neuvosto antaa vuoden 2007 lopussa komissiolle;
16. on järkyttynyt tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan komissio ei tehnyt yhtään passitukseen suunnattua omien varojen tarkastusta vuosina 2001–2005, vaan ainoastaan vuonna 2006; pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille, miten tarkastusten puuttuminen aiotaan korjata jatkossa;
NCTS:n kulut ja hyödyt petosten torjumisen kannalta
17. panee merkille, että edellä mainittu tutkintavaliokunta katsoi NCTS:ään tehtävät investoinnit suhteellisen vähäisiksi; panee merkille, että se luotti komission arvioihin siitä, että NCTS vähentäisi petoksia huomattavasti ja että siitä saataisiin noin 5–10 miljardin euron hyöty viiden vuoden aikana; panee merkille, että komission vuonna 2006 teettämän ulkoisen tutkimuksen mukaan NCTS:n kokonaiskustannukset ovat 359 000 000 euroa; pahoittelee, että tietoa oli tarjolla vain rajoitetusti ja petosten havaitsemisen avulla säästettyjen varojen osalta ei lainkaan;
18. panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen esittämän seuraavan havainnon(5): "Jotta voitaisiin arvioida passitusjärjestelmän uudistuksen vaikuttavuutta passitustapahtumiin liittyvien petosten vähenemisen näkökulmasta, tarvittaisiin luotettavat ja kattavat tiedot petoksista EU:n tasolla. Tarkastuksessa kuitenkin ilmeni, että passitustapahtumiin liittyviä petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia EU:n tasolla koskevien pääasiallisten tietolähteiden luotettavuutta ja kattavuutta ei ole kyetty varmistamaan"; ei halua katsoa NCTS:n kustannusten ja hyötyjen välistä suhdetta myönteiseksi ennen kuin komissio esittää tietoa siitä, missä määrin NCTS vähentää petoksia ja estää omien varojen menettämistä;
Kilpailevien tietojenvaihtojärjestelmien järkeistäminen ja fyysiset tarkistukset
19. panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen pyynnön siitä, että komissiolle annettaisiin mahdollisuus tutustua kaikkiin jo toteutettujen tai toteutettavien järjestelmien tietoihin kaikkien tavaroiden osalta (ei siis ainoastaan arkojen tavaroiden osalta) ja käyttää niitä henkilötietosuojan asianmukaisuudesta varmistuttuaan strategisessa ja operatiivisessa analyysissä ja riskinhallinnassa(6); panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin mainitsee esimerkkinä NCTS:n, ECS:n (vientitarkastusjärjestelmä), AIS:n (automaattinen tuontijärjestelmä) ja EMCS:n (valmisteveron alaisten tuotteiden tietojenvaihtojärjestelmä);
20. kehottaa sääntöjenvastaisuuksiin ja petoksiin liittyvistä tietojenvaihtojärjestelmistä vastaavia komission yksiköitä, varsinkin verotuksen ja tulliliiton pääosastoa, budjettipääosastoa ja Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) vahvistamaan näitä tietokantoja, tarjoamaan yhteisölle luotettavia ja täydellisiä tilastotietoja siitä, missä määrin niiden toiminta itse asiassa vähentää sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, sekä ottamaan yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla käyttöön yhteisen toimintatavan riskianalyysien osalta ja koordinoimaan fyysisiä tarkistuksia asianmukaisesti; pyytää komissiota raportoimaan havainnoistaan Euroopan parlamentille ja talousarvion valvontavaliokunnalle vuoden 2008 loppuun mennessä;
21. pahoittelee, että vaikka edellä mainittu tutkintavaliokunta oli kehottanut painokkaasti komissiota luomaan yhteisen riskienhallintapolitiikan jo vuonna 1997, passituksen ja muiden tullimenettelyjen yhteinen riskienhallintakehys annettiin yhteisön lainsäädännössä ensimmäistä kertaa asetuksella (EY) N:o 648/2005(7) ja siinä jäsenvaltioiden siirtymiselle tietokoneistettuun riskienhallintaan annetaan pitkät siirtymäajat;
22. toteaa, että yhteisön lainsäädännön mukaan riskien määritelmä passituksessa ja muissa tullimenettelyissä sisältää nimenomaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden etujen vaarantumisen; toteaa, että edellä mainitun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 11/2006 mukaan komission yksiköt eivät ole vielä käsitelleet asianmukaisesti passituspetosten riskiä;
23. katsoo, että OLAFin työtä on helpotettava entisestään erittäin pikaisesti, jotta sille annettaisiin mahdollisuus suojella yhteisön taloudellisia etuja tehokkaasti; kehottaa siksi budjettivallan käyttäjää jäädyttämään NCTS:n rahoittamisen siihen asti, kunnes OLAF on käytännössä päässyt tutkimaan NCTS:ää koskevia tietoja täysimääräisesti, mikä tarjoaa yleiskuvan arkojen tavaroiden laittoman kaupan vakiintuneista reiteistä ja myös mahdollistaa strategisten ja toiminnallisten analyysien tekemisen tällaisista tavaroista; muistuttaa, että OLAFin pääsy tietoihin on varmistettava myös silloin, kun komission ehdottama Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä (KOM(2005)0609) tulee voimaan;
24. onnittelee OLAFia kaikkien 27 jäsenvaltion tulliviranomaisten onnistuneesta koordinoinnista helmikuussa 2007 toteutetussa Diabolo-operaatiossa, jonka aikana takavarikoitiin 135 miljoonaa väärennettyä savuketta ja muita väärennettyjä tuotteita sekä estettiin 220 000 000 euron mahdolliset tappiot yhteisön ja jäsenvaltioiden talousarvioissa;
25. toteaa, että jäsenvaltioiden riskienhallinnan osalta edellä mainitussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 11/2006 todetaan: "Passitukseen liittyvien riskien järjestelmällinen hallinta on monissa jäsenvaltioissa kehittymätöntä tai olematonta, ja ainoastaan pieni joukko jäsenvaltioita on sisällyttänyt riskiprofiilit NCTS-järjestelmään."(8); on tyytyväinen siihen, että jotkut jäsenvaltiot ovat jo reagoineet tilintarkastustuomioistuimen tuloksiin ja ovat parhaillaan lisäämässä riskianalyysivälineitä kansallisiin NCTS-sovelluksiinsa; kannustaa tilintarkastustuomioistuinta ryhtymään jatkotoimiin riskienhallintaa koskevien tulosten pohjalta kaikkien jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yhdenmukaisuuden riskienhallintaa koskevan yhteisön lainsäädännön kanssa passituksessa ja muissa tullimenettelyissä;
26. toteaa, että joidenkin jäsenvaltioiden tulliviranomaiset käyttävät kehittyneempää tekniikkaa kuin toiset, esimerkiksi EU:n satamiin tulevien konttien läpivalaisuun; pelkää, että huijarit voivat keskittyä satamiin, joissa käytetään vähemmän kehittynyttä tekniikkaa; pyytää komissiota seuraamaan tekniikan kehitystä ja edistämään huipputekniikkaa kaikkialla EU:ssa;
Yhteistyö kolmansien maiden kanssa
27. huomauttaa, että rajatylittävät tiedonvaihtojärjestelmät toimivat vain, jos tullihallinnot ovat hyvin varustettuja ja tullivirkailijat hyvin koulutettuja; on siksi tyytyväinen tullia koskevan yhteisön toimintaohjelman jatkamiseen vuoteen 2013; kehottaa neuvostoa nopeuttamaan lainsäädäntöprosessia sisämarkkinoiden verotuksen järjestelmien vahvistamista koskevan Fiscalis-ohjelman jatkamiseksi vuoteen 2013; huomauttaa, että erityishuomiota olisi kiinnitettävä siihen, että ehdokas- ja naapurivaltiot sekä muut kolmannet valtiot osallistuvat ohjelmiin ainakin veroparatiisien ongelman ratkaisemiseksi;
28. kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että yhteistyötä EU:n rajanaapureiden kanssa tehostetaan tulliasioissa entisestään; katsoo, että tilanne Kaliningradin rajalla on parantunut, mutta että sieltä tuodaan edelleen laittomasti huomattava määrä savukkeita ja muita tavaroita;
Uusi toimintatapa savukkeiden salakuljetuksen ja väärentämisen estämisessä: Philip Morrisin kanssa tehty sopimus ja muut toimenpiteet
29. pitää hälyttävänä komission päätelmää(9), että tupakkatuotteet ovat edelleen tavaroita, joihin petokset ja epäsäännönmukaisuudet kohdistuvat pahimmin, kuten aikaisempina vuosina; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että jälleenmyyntihintojen eroja supistetaan laajentuneessa EU:ssa, mikä tekee savukkeiden salakuljetuksesta vähemmän kannattavaa; kehottaa myös OLAFia paljastamaan takavarikoiden määrät ja niihin liittyvät tuotemerkit;
30. on huolestunut väärennettyjen savukkeiden lisääntymisestä EU:n markkinoilla; ei pidä ongelmallisena ainoastaan tulojen menetyksiä veroina ja tulleina, vaan myös sitä, että kyseisten tuotteiden tuotanto ja markkinointi ovat rikollisjärjestöjen kasvava tulonlähde; kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille, mihin toimiin se ryhtyy juuri tämän rikollisuuden lajin torjumiseksi;
Sopimus Philip Morrisin kanssa
31. katsoo, että kaikkien oikeusriitojen päättämistä osapuolten välillä koskeva Philip Morris -yhtiön kanssa tehty sopimus, jonka nojalla Philip Morris -yhtiö velvoitettiin maksamaan 1,25 miljardia Yhdysvaltain dollaria yli 12 vuoden aikana ja jonka tavoitteena on torjua petoksia ja savukkeiden laitonta kauppaa, oli merkittävä askel eteenpäin; panee merkille, että Philip Morris -yhtiö tehostaa sopimuksen nojalla tuotteidensa seuraamista ja jäljittämistä auttaakseen lainvalvontaviranomaisia laittoman kaupan torjumisessa; panee merkille, että Philip Morris -yhtiön on sopimuksen nojalla maksettava korvauksia menetetyistä tullimaksuista, jos takavarikoinnin kohteena on Philip Morris -merkkisiä savukkeita; kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta liittymään sopimukseen, sillä Yhdistynyt kuningaskunta on ainoa jäsenvaltio, joka ei ole vielä allekirjoittanut sopimusta; kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuonetta tukemaan tätä pyyntöä ottaen huomioon sen työn EU:ssa tapahtuvien petosten alalla;
32. on erittäin pettynyt tapaan, jolla komissio käsitteli Philip Morris sopimuksen maksujen jakamista 10 jäsenvaltiolle ja yhteisölle, missä yhteydessä yhteisö sai vain 9,7 prosenttia ja loput menivät korvamerkitsemättömänä suoraan jäsenvaltioiden valtiovarainministereille; katsoo, että jakaminen on vastoin sopimuksen henkeä ja tavoitetta, sillä sopimus neuvoteltiin siltä pohjalta, että 1,25 miljardia Yhdysvaltain dollaria olisi käytettävä petosten torjuntaan;
33. katsoo ja ymmärtää, että Philip Morrisin maksujen harkitsematon jakaminen sopimuksen nojalla saa muut valmistajat välttämään vastaavien sopimusten tai ratkaisujen tekemistä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikille osapuolille selväksi, ennen kuin muita sopimuksia allekirjoitetaan, että tulevat maksut käytetään petosten torjuntaan;
Neuvottelut uusista sopimuksista
34. pahoittelee, että muut savukkeiden valmistajat eivät tähän mennessä ole tehneet vastaavanlaisia sopimuksia; kehottaa komissiota jatkamaan neuvotteluja markkinoiden kaikkien tärkeiden toimijoiden kanssa sellaisten sopimusten tekemiseksi, joissa vähimmäisnormina käytetään Philip Morris -yhtiön kanssa tehtyä sopimusta pääasiallista maksua lukuun ottamatta; tukee Japan Tobacco -yhtiölle ja Reynolds American -yhtiölle esitettyä komission kehotusta vastaavanlaisten sopimusten tekemisestä sitä vastaan, että EU luopuu kaikista niitä vastaan käynnistetyistä oikeustoimista;
35. katsoo kuitenkin, että komission olisi käytettävä kaikki toimivaltansa merkittävien korvausten saamiseksi tappioille, joita EU:lle ja jäsenvaltioille aiheuttivat yritykset, jotka suoraan tai epäsuorasti olivat osallisena savukkeiden tai muiden tupakkatuotteiden laittoman kaupan helpottamiseen menneisyydessä tai tulevaisuudessa;
36. kehottaa komissiota ja erityisesti OLAFia ilmoittamaan Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle säännöllisesti ja luottamuksellisesti edistyksestä, jota on saavutettu sopimusten tekemisessä tupakkatuotteiden valmistajien kanssa sekä mahdollisista oikeustoimista kyseisiä yrityksiä vastaan;
37. katsoo, että Philip Morris -sopimuksen olisi oltava esimerkkinä sopimuksille sellaisten yritysten kanssa, jotka tuottavat tai käsittelevät muita riskituotteita, kuten alkoholia, tekstiilejä, mineraaliöljytuotteita tai muita maataloustuotteita; kehottaa siksi komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille, mihin toimiin se ryhtyy kehittääkseen standardisopimuksia muilla aloilla ja neuvotellakseen niistä;
38. katsoo, että tämäntyyppiset sopimukset olisi tehtävä raakatupakan tuottajien ja kauppiaiden kanssa erityisesti jäljityksen ja seurannan osalta; katsoo, että kyseiset sopimukset parantaisivat avoimuutta ja auttaisivat luomaan oikeudenmukaisen taloudellisen riskin jakoa kaikille henkilöille tai yrityksille, joilla on taloudellisia etuja savukkeiden kaupassa;
39. toteaa, että passituspetoksen suuri riski arkojen tavaroiden, kuten savukkeiden tai alkoholin, tapauksessa sai aikaan muutoksen liikenne ja logistiikkamarkkinoilla; panee merkille, että nykyisin monet kuljetusyritykset kieltäytyvät käsittelemästä kyseisiä tuotteita; panee merkille, että muut kuljetusyritykset ovat erikoistuneet kyseisten tavaroiden kuljettamiseen suojautumalla petokselta esimerkiksi pyytämällä asiakkaitaan ottamaan vastuulleen kyseisten tavaroiden kuljetukseen liittyvät taloudelliset riskit;
40. kehottaa logistiikkayrityksiä ja tuottajia, arkojen tavaroiden viejiä ja tuojia – huolimatta käynnissä olevista neuvotteluista Philip Morris -sopimuksen kaltaisista sopimuksista – tehostamaan petostentorjuntaa koskevia toimiaan yhteistyössä komission ja kansallisten tulliviranomaisten kanssa;
Muut toimet savukkeiden laittoman kaupan torjumiseksi
41. kehottaa painokkaasti komissiota takaamaan lainsäädäntömenettelyssä esiintyneistä viivästyksistä huolimatta Herkules II -ohjelman täysimääräisen täytäntöönpanon; panee merkille, että rahoituskehys vuosiksi 2007–2013 on yhteensä 98 500 000 euroa ja että komissio aikoo käyttää 44 000 000 euroa savukkeiden laittoman kaupan torjuntaa koskevan uuden tavoitteen saavuttamiseen;
42. tukee voimakkaasti komission toimia Philip Morris -yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen periaatteiden kytkemiseksi vuonna 2005 tehtyyn tupakoinnin torjuntaa koskevaan Maailman terveysjärjestön puitesopimukseen liitettyyn laitonta kauppaa koskevaan pöytäkirjaan;
43. ehdottaa, että komissio perustaa laboratorion, jonka avulla lainvalvontaviranomaiset voivat tarkastaa, ovatko savukkeet aitoja vai ei ja kerätä tarkastusten tulokset tupakan ja muiden savukkeissa käytettyjen komponenttien alkuperää koskevasta tietokannasta; katsoo, että savukkeiden valmistajia olisi pyydettävä tukemaan hanketta taloudellisesti;
44. pyytää komissiota käynnistämään tutkimuksen ja mahdollisen pilottihankkeen parhaiden teknisten ratkaisujen löytämiseksi alkuperäisten savukkeiden tunnistamiseksi, mikä varmistaa samalla kuluttajille sen, että he ostavat aitoja savukkeita sekä takaa mahdollisimman tehokkaan petosten torjunnan; katsoo, että jos tällaiset tekniset ratkaisut ovat mahdollisia, komission olisi yhdessä tupakkateollisuuden ja jäsenvaltioiden kanssa ehdotettava eurooppalaisia normeja ja standardeja hyväksyttäväksi tällä alalla;
45. kehottaa painokkaasti komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä savukeväärennösten torjumiseksi, jotta voidaan ottaa käyttöön lupajärjestelmä koneiden ja muiden savukkeiden valmistuksessa tarvittavien laitteiden ostamiseksi ja kieltää käytettyjen koneiden kauppa;
46. kehottaa komissiota perustamaan foorumin kaikille sidosryhmille, mukaan luettuna teollisuus ja kansalaisyhteiskunta, koordinoitujen ja entistä tehokkaampien lähestymistapojen löytämiseksi tupakkatuotteiden, myös väärennettyjen savukkeiden, laittoman kaupan torjumiseksi;
47. kehottaa lopuksi komissiota (a) korjaamaan passitukseen suunnattujen tarkistusten puutteen, (b) vahvistamaan tietokantoja, takaamaan tietojen luotettavuuden petosten ja sääntöjenvastaisuuksien osalta ja löytämään yhteisen lähestymistavan riskianalyyseihin ja fyysisiin tarkastuksiin sekä (c) jatkamaan Philip Morris -yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen saavutusten edistämistä Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla;
48. kehottaa lisäksi jäsenvaltioita (a) yhdenmukaistamaan NCTS:n täytäntöönpanossa käytettävät tietotekniset sovellukset, kuten komissio ehdottaa lainsäädäntöehdotuksessaan sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä, (b) estämään tietyissä jäsenvaltioissa B-kirjanpitoa koskevien epäselvien menettelyjen soveltamisen sekä (c) puuttumaan pikaisesti tilintarkastustuomioistuimen luetteloimiin puutteisiin, erityisesti yksinkertaistettujen menettelyjen tarkistamisen, tiedustelujen ja takaisinperinnän osalta;
49. kehottaa komissiota esittämään asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle vuoden 2008 loppuun mennessä kattavan kertomuksen tämän päätöslauselman perusteella toteutetuista komission ja jäsenvaltioiden seurantatoimista;
50. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000, annettu 22 päivänä toukokuuta 2000, yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta (EYVL L 130, 31.5.2000, s. 1).
Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone, Euroopan unioniin liittyvistä asioista vastaava valiokunta, istuntokauden 2006–2007 20. kertomus "Stopping the Carousel: Missing Trader Fraud in the EU", julkaistu 25. toukokuuta 2007.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 648/2005, annettu 13 päivänä huhtikuuta 2005, yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta (EUVL L 117, 4.5.2005, s. 13).
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2006)0819),
– ottaa huomioon komission kertomuksen 15 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/67/EY soveltamisesta (KOM(2006)0821),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0349/2007),
A. ottaa huomioon, että globalisaatio ja nopea talouskasvu johtavat EU:ssa lentomatkojen kysynnän (liikenne ilman lentoasemien rajoituksia) vähintään 4,3 prosentin ja todennäköisimmin jopa 5,2 prosentin keskimääräiseen vuosikasvuun,
B. ottaa huomioon, että tämän kehityksen jatkuminen johtaa vuoteen 2025 mennessä 2,5 kertaa suurempaan lentomatkojen kysyntään kuin vuonna 2003,
C. ottaa huomioon, että kaikista uusista investoinneista huolimatta vuonna 2025 yli 60 lentoasemaa ei kykene vastaamaan tyypilliseen ruuhka-ajan kysyntään ilman, että se johtaa myöhästymisiin tai tyydyttämättömään kysyntään (vuositasolla 3,7 miljoonalle lennolle ei voitaisi tarjota niiden tarvitsemaa kapasiteettia),
D. ottaa huomioon, että koska nykyisiä lentoasemia ei voida laajentaa riittävästi, yksi tapa ratkaista vuodeksi 2025 ennustettu kapasiteetin riittämättömyyden vuoksi toteutumatta jäävien lentojen suuri määrä voisi olla korvaavien lentoasemien rakentaminen ruuhkautuneiden kenttien läheisyyteen,
E. ottaa huomioon, että lentoasemakapasiteetin puute ja lentomatkojen kysynnän kasvu luovat todennäköisesti kysyntää uusille suurille lentoasemille (joita tarvitaan Eurocontrolin tutkimuksen mukaan jopa 10) sekä keskisuurille lentoasemille (Eurocontrolin mukaan jopa 15),
F. ottaa huomioon, että nämä Euroopan lentoliikenteen tulevaisuuden kehityssuunnat korostavat tarvetta ennakoida EU:n tasolla tarvittavat toimenpiteet sekä unionin kansalaisten että EU:n taloudellisen kokonaisedun suojaamiseksi,
G. ottaa huomioon, että tehokkaat maahuolintapalvelut auttavat hyödyntämään olemassaolevaa lentoasemakapasiteettia paremmin lisäämällä lentoasemien suorituskykyä,
H. ottaa huomioon, että pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla annetun direktiivin 96/67/EY(1) täysimääräinen täytäntöönpano sekä direktiivin mahdollinen tarkistaminen näiden palvelujen tuottamisen toimivuuden lisäämiseksi saattaisi lisätä olemassaolevan lentoasemakapasiteetin tehokasta käyttöä,
I. ottaa huomioon, että perinteisillä lentoyhtiöillä, halpalentoyhtiöillä, tilauslentoyhtiöillä, rahtiyhtiöillä ja liikelentoyhtiöillä on erilaiset vaatimukset lentoasemapalvelujen ja lähtö- ja saapumisaikojen jakamisen osalta,
J. ottaa huomioon, että riittävät liikenneyhteydet lentoasemalle ja lentoasemalta ja erityisesti julkisen liikenteen yhdennetty järjestelmä ovat olennainen osa lentoasemien infrastruktuuria,
1. pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa, joka on ensimmäinen askel lentoasemakapasiteettia koskevaan kysymykseen vastaamiseksi siitä huolimatta, että uusien infrastruktuurien suunnittelu kuuluu edelleen jokaisen jäsenvaltion toimivaltaan; kehottaa samalla komissiota antamaan lentoliikenteelle sen ansaitseman huomion, sillä se on Euroopan tavara- ja matkustajaliikenteen keskeinen tekijä; kehottaa lisäksi komissiota seuraamaan lentoasemakapasiteetin nykyistä tilannetta ja esittämään siitä tarkkoja tilastoja, jotta asiaa voidaan käsitellä paremmin;
2. katsoo, että lentoasemien asianmukainen kapasiteetti, mukaan lukien olemassaolevan kapasiteetin käyttö, ja tehokas maahuolinta ovat erittäin tärkeitä EU:n taloudelle ja että ne on varmistettava;
3. pitää ilahduttavana komission tiedonannossaan esittämää ehdotusta ja painottaa, että lentoliikenne on avainasemassa varmistettaessa unionin alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhtenäisyyttä, ja painottaa lentoliikenteen merkitystä keskustoista etäällä olevien ja syrjäisten alueiden sekä saarten kannalta;
4. katsoo, että komission tiedonantonsa liitteessä ehdottamat 14 toimenpidettä edustavat johdonmukaista lähestymistapaa olemassaolevan kapasiteetin käyttämiseksi paremmin; pyytää kuitenkin komissiota asettamaan konkreettisemmat määräajat niiden täytäntöönpanolle ja vaatii noudattamaan kyseisiä määräaikoja;
Uuden kapasiteetin rakentaminen
5. katsoo kuitenkin, ettei komissio ole vielä tutkinut perinpohjaisesti mahdollisuutta ottaa käyttöön lisäkapasiteetin tarvetta, tulevien lisäkapasiteetti-investointien rajoitteita ja strategisia tavoitteita koskevaa unionin yleistä toimintamallia, jonka avulla voitaisiin paitsi ennakoida kapasiteetin ylittämisen riskiä, myös varmistaa, että EU:sta tulee yhtenäinen ja kilpailukykyinen lentoliikenteen toimintaympäristö maailmanlaajuisella tasolla;
6. ehdottaa, että infrastruktuurin nykyisestä kysynnästä tehdään tutkimus, jolla parannettaisiin kaikkia tulevia Euroopan lentokenttien kapasiteettia koskevia kattavia suunnitelmia ja josta voisi tulla EU:n laajuisesti hyväksytty lentoliikenteen ennustusmekanismi; painottaa, että lentokentät voisivat käyttää sellaista mekanismia kapasiteetin parantamisen suunnittelupuitteena ja että kysyntään perustuvan ennusteen etuna on se, että sillä saadaan realistinen kuva markkinoista lentoliikennealan tulevaa kehittämistä varten;
7. toteaa, että yksi huolintapalvelujen vapauttamisen ja tehokkuuden suurimmista esteistä on tilanpuute, johon yhteisön monien lentokenttien edustajat ovat viitanneet, mutta katsoo, että tämä väite on tarkistettava ja tarvittaessa ratkaistava;
8. korostaa tarvetta kehittää yhteisiä määritelmiä ja analyyttisiä välineitä lentokenttien kapasiteetin arvioimiseksi sekä menettelyjä, joiden puitteissa kaikki sidosryhmät voidaan ottaa mukaan EU:n lentokenttien keskipitkän ja pitkän aikavälin kapasiteettitarpeiden määrittelyyn; huomauttaa, että yhteistyötä voitaisiin täydentää vaihtamalla parhaita käytäntöjä aiheista kuten ympäristövaikutukset ja kustannustehokkuus, uusien infrastruktuurien ennakkorahoitus, maankäytön suunnittelu ja hallinta, kaikkien liikennemuotojen yhdentäminen, minkä lisäksi uuden kapasiteetin suunnittelun ja rakentamisen vauhdittamiseksi voitaisiin käyttää simulaatio- ja mallinnusvälineitä; katsoo, että näillä aloitteilla voitaisiin täydentää uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) ohjelmaa ja että niihin voitaisiin liittää uusia institutionaalisia välineitä, jotka auttavat lisäämään lentokenttien kapasiteettia;
9. pyytää komissiota antamaan parlamentille ennen vuotta 2009 selvityksen Euroopan lentokenttäkapasiteetin parantamista koskevasta yleissuunnitelmasta; korostaa, että kertomuksessa olisi luotava jäsenvaltioille johdonmukainen toimintamalli kansainväliseen liikenteeseen tarkoitetun lentoasemakapasiteetin rajatylittävien rakennushankkeiden edistämiseksi ja yhteensovittamiseksi ja olemassaolevan kapasiteetin käyttämiseksi paremmin sekä toissijaisen lentoasemakapasiteetin hallinnoimiseksi; painottaa, että lentoliikenteen keskukset ja alueelliset lentokentät voivat suorien lentoyhteyksien (point-to-point) kautta kukin omalla tavallaan ja eri jäsenvaltioiden erityisrajoitusten puitteissa vastata ympäristöongelmiin, ruuhkautumisongelmiin ja pääsyä koskeviin haasteisiin, ja että vain kansallisiin erityispiirteisiin perustuvien erilaisten lentokenttämallien rinnakkaisuus antaa EU:lle mahdollisuuden tyydyttää tarpeensa tällä alalla; muistuttaa tässä yhteydessä, että pääsy lentokentille on erittäin tärkeää ja että pääsyteiden onnistunut yhdentäminen liikenneverkkoihin on oleellinen edellytys eri liikennemuotojen yhdistämiselle;
10. kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia toimimaan niin, että lentoasemat, riippumatta niitä hallinnoivien tahojen oikeudellisesta luonteesta, otetaan huomioon aluesuunnittelussa ja alueellisissa kehitysstrategioissa; muistuttaa, että laajennettaessa olemassa olevia tai rakennettaessa uusia suuria infrastruktuureja, kuten lentoasemia, on tutkittava niiden vaikutukset ympäröivään alueeseen;
11. tukee komissiota sen pyrkimyksissä lentokenttien sisäisen logistisen tehokkuuden lisäämiseksi, mutta ehdottaa, että alan toimet rajoitettaisiin matkatavaroiden ja rahdin jäljittämiseen;
12. uskoo, että lentoasemakapasiteetin lisäämiseksi infrastruktuurien kehittämisen ennakkorahoitus on toimiva vaihtoehto; korostaa, että tällainen rahoitusohjelma on hyödyksi sekä lentoyhtiöille että lentokentille, sillä se laskee infrastruktuurien rahoituksen kokonaiskustannuksia ja siten tasoittaa lentoyhtiöiden hintahaarukkaa ja vähentää lentokenttien riskiä, koska lentoyhtiöt vastaavat lentoasemainvestointien kustannuksista entistä aikaisemmin;
13. korostaa lentoasemien taloudellista merkitystä työpaikkojen luomisessa erityisesti alueellisella tasolla; toteaa, että eurooppalaisten lentoasemien toiminnanharjoittajat, lento- ja huoltoyhtiöt ja ravitsemisyritykset luovat huomattavan määrän työpaikkoja ja voivat siten edistää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista;
14. kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan lentoasemien sijoituspaikkojen valinnassa huomioon ympäristövaikutukset kuten meluhaitat, päästöt, lentoaseman ympäristön liikennetiheyden, polttoainevarastojen läheisyyden ja säätekijät;
Ympäristöystävällisen kehityksen edistäminen
15. toteaa, että lentokoneiden moottoreiden parantunut suorituskyky on viimeisten 40 vuoden aikana vähentänyt 70 prosentilla niiden hiilidioksidipäästöjä kilometriä kohden ja ne vähenevät edelleen jatkossakin; korostaa, että alan teollisuuden tavoitteena on leikata päästöjä vielä 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä;
16. huomauttaa kuitenkin, että tästä edistyksestä huolimatta viime vuosina huomattavasti lisääntynyt ilmaliikenteen kasvu on johtanut tämän toimialan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän jyrkkään kasvuun (Euroopan ympäristökeskuksen arvioiden mukaan yli 100 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna) ja että lentokenttien ruuhkautumisella on siihen huomattava vaikutus;
17. muistuttaa, että ilmaliikenteen kasvuun on vastattava teknisin sääntelyjärjestelmin, joilla rajoitetaan sen ulkoisia kustannuksia; pitää tältä osin myönteisenä komission aloitetta ilmailun liittämiseksi Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään (EU ETS); huomauttaa, että lentokenttien ympäristövaikutusten vähentämiseen tarkoitettujen toimien tehokkuus riippuu myös eri maiden maailmanlaajuisella tasolla harjoittamasta politiikasta, ja korostaa siksi, että kolmansien maiden kanssa on käynnistettävä yhteisiä ohjelmia;
18. katsoo kuitenkin, että kasvihuonekaasupäästöjä koskevaa kysymystä olisi käsiteltävä aina kun mahdollista määrätietoisemmin sekä eurooppalaisella että kansainvälisellä tasolla ja pyrkien samalla parantamaan kestävämmän EU:n ilmaliikenteen kilpailukykyä, jota uhkaa jo suurten liikennekeskusten nopea kehittyminen unionin naapurustossa sijaitsevilla mutta siihen kuulumattomilla Euroopan alueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään kaikki mahdolliset keinot tätä kysymystä koskevan kansainvälisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi;
19. korostaa erityisesti tarvetta kehittää sääntely- ja rahoitusjärjestelmiä kaluston uudistamisen ja uusimisen kannustamiseksi ja moottorien ympäristötehokkuuden edistämiseksi, jolloin niistä samalla tulisi hiljaisempia ja energiatehokkaampia ja ne saastuttaisivat vähemmän;
Sääntelykehyksen asianmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen varmistaminen
20. katsoo, että lentoliikenteen kasvun vuoksi on tarpeen panna paremmin täytäntöön lentoliikenteeseen sovellettava oikeudellinen kehys;
21. kehottaa komissiota varmistamaan lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93(2) täysimääräisen täytäntöönpanon sekä ohjaamaan ja selventämään säädöksen tulkintaa; korostaa erityisesti tarvetta varmistaa ilmaliikenteen säätelyjärjestelmän (ATFM) jakamien lentovuorojen ja lentoasemavuorojen parempi yhteensovittaminen ja keskinäinen vastaavuus, koordinointikomiteoiden toiminnan tehostaminen sekä lähtevän ja saapuvan liikenteen parempi yhteensovittaminen, ja korostaa lisäksi tarvetta yhdenmukaistaa käytetyt määritelmät ja toleranssit sekä lentoasemien vuorojen ja ATFM-aikojen jakamiskäytännöt;
22. muistuttaa tarpeesta ottaa lähtö- ja saapumisaikojen jakomenettelyssä käyttöön markkinaperusteisia mekanismeja niukan lentoasemakapasiteetin hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla; huomauttaa kuitenkin, että vuonna 2004 muutetun asetuksen (ETY) N:o 95/93 mukaan komission oli annettava parlamentille ja neuvostolle kyseisen asetuksen soveltamista koskeva kertomus viimeistään huhtikuussa 2007 ja että markkinaperusteisten mekanismien käyttöönottoa pitäisi harkita vasta kyseisen kertomuksen perusteella;
23. huomauttaa kuitenkin, että turvautuminen markkinaperusteisiin mekanismeihin, kuten tulo- ja lähtöaikojen jakamiseen lentokenttien olemassaolevan kapasiteetin hyödyntämiseksi paremmin, ei vaikuta infrastruktuuripulaan, koska sellainen mekanismi ei loisi yhtään uutta lähtö- tai tuloaikaa; katsoo lisäksi, että lentoasemien vuorojen ja ATFM-vuorojen yhdenmukaisuudella on hyvin rajallisesti etuja eikä se ratkaise kapasiteettiongelmaa;
24. kehottaa neuvostoa ehdottamaan naapurijäsenvaltioiden siviili-ilmailuviranomaisten välisen yhteistyön lisäämiseksi aikatauluja ja määräaikoja merkittävän edistymisen takaamiseksi toiminnallisten ilmatilan lohkojen järjestämisessä ennen vuotta 2010;
25. korostaa, että toiminnallisten ilmatilan lohkojen täytäntöönpanoa varten tarvitaan tarkka aikataulu, ja panee merkille joidenkin, erityisesti Pohjois- ja Keski-Euroopassa sijaitsevien jäsenvaltioiden tässä asiassa toteuttamat myönteiset toimet, esimerkiksi pohjoisen yläilmatilan valvontaa koskevan hankkeen (Northern Upper Area Control, NUAC) ja toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevat uudet hankkeet Keski-Euroopassa;
26. kehottaa komissiota tuntuvien parannusten takaamiseksi turvautumaan ns. ylhäältä alas -lähestymistapaan, mikäli jäsenvaltiot eivät ole edistyneet merkittävästi vuoteen 2008 mennessä;
27. korostaa Galileo-hankkeen tärkeyttä lentoasemien nykyisen ja tulevan hallintakapasiteetin käyttötehokkuuden parantamisessa ja huomauttaa, että Galileon nykyisistä taloudellisista vaikeuksista on otettava oppia SESAR-hankkeen täytäntöönpanemiseksi;
28. on huolissaan siitä, että innovaatio ja uusien teknologioiden käyttöönotto voi olla paljon hitaampaa kuin lentomatkojen kasvu; korostaa lisäksi, että tarvitaan uusia kansainvälisiä melurajoituksia ja uusi toimintamalli meluhaitoista kärsivän väestön määrän rajoittamiseksi;
Lentokentistä vastaavien alueiden yhteistyön lisääminen kapasiteetin rakentamisessa
29. uskoo, että kapasiteetin laajentaminen ei ole mahdollista ilman lentokenttäviranomaisten sekä asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten tehokasta ja kattavaa yhteistyötä edellyttäen, että tällainen yhteistyö ei ole vastoin yhteisön kilpailusääntöjä;
30. suhtautuu myönteisesti kaikkiin sellaisiin lentokentistä vastaavien alueiden aloitteisiin, jotka voivat johtaa Euroopan laajuiseen keskusteluun uuden lentoasemakapasiteetin rakentamista koskevista kysymyksistä ja etenkin kapasiteetin koordinoinnista tai yhdentämisestä, lähialueiden väestöille aiheutuvista ympäristövaikutuksista, maankäytön suunnittelusta sekä kasvusta ja työllisyydestä;
31. pyytää, että komissio kehottaisi kaikkia jäsenvaltioita tiukentamaan kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntöään, jotta melua ja muuta saastetta, joita lentokentät aiheuttavat ympäristölleen, voitaisiin ehkäistä;
32. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan lentokentistä vastaavien alueiden julkisen hallinnon alan parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä rahoittamaan pilottiohjelmia ja tutkimuksia, jotka koskevat lentokenttien vaikutuksia niitä ympäröiviin alueisiin ja näiden asukkaisiin;
33. toivoo, että alueellista kehitystä tukeville lentoasemille eristyneillä, kaukaisilla tai syrjäisimmillä alueilla osoitetaan jatkossakin niiden hoitamiin yleishyödyllisiin tehtäviin suhteutettua valtion tukea;
34. katsoo, että lentoyhtiöiden olisi annettava riittävät takuut ja vastattava lentokenttien johdolta vaatimiensa lentoasemien palvelurakenteiden lunastamisesta, jotta lentoasemien johto ei joutuisi vaikeuksiin lentoyhtiön vetäytyessä odottamattomasti ennen lopullista lunastamista;
Maahuolintapalvelut
35. panee merkille edellä mainitun komission kertomuksen neuvoston direktiivin 96/67/EY soveltamisesta;
36. on tyytyväinen komission kertomuksessa kuvattuun direktiivin myönteiseen vaikutukseen, mutta toteaa ensinnäkin, että myönteinen arvio perustuu havaintoihin vuoden 2002 tutkimuksesta, joka ei kattanut koko laajentunutta unionia; ottaa huomioon, että on todettu, että direktiivin täytäntöönpano on erityisen huolenaihe jäsenvaltioissa, jotka liittyivät Euroopan unioniin tämän ajankohdan jälkeen; toteaa myös, että jäljellä on vaikeuksia ja epävarmuutta, jotka koskevat erityisesti kriteereitä, jotka tarjouskilpailuihin osallistuvien palveluntarjoajien on täytettävä; kehottaa komissiota julkaisemaan yksityiskohtaiset ohjeet tai tarvittaessa esittämään uusia ehdotuksia tarjouspyyntöjä koskevien sääntöjen selventämiseksi;
37. kehottaa komissiota toteuttamaan uuden vaikutusarvioinnin direktiivin täytäntöönpanosta ja sen lopullisista hyödyistä ja/tai haitoista käyttäjille, työntekijöille ja matkustajille ennen kuin annetaan ehdotuksia, jotka johtaisivat liikenteen vapauttamisen jatkamiseen;
38. katsoo, että komissio voisi tarvittaessa antaa uuden vaikutusarvioinnin pohjalta lisäohjausta tiettyjen säännösten tulkinnasta, jotka saattavat jättää lentokentille liian suuren tulkintavaran ja jotka mahdollisesti johtavat ei-toivottuihin seurauksiin maahuolintapalvelujen toimittajien markkinoillepääsymahdollisuuksien kannalta;
39. katsoo toisaalta, että joihinkin säännöksiin, kuten työntekijöiden suojaa yritysten luovuttamisen yhteydessä koskeviin säännöksiin ja käyttömaksuja koskeviin säännöksiin, tarvitaan pikaisesti selvennystä; kehottaa siksi komissiota antamaan mahdollisimman pian ohjausta näiden säännösten tulkinnasta;
40. suosittaa, että mahdollisissa uusissa pyrkimyksissä direktiivin tarkistamiseen keskityttäisiin ensisijaisesti maahuolintapalvelujen laadun parantamiseen ja maahuolinta-alan työpaikkojen laatuun; kehottaa komissiota erityisesti:
–
tutkimaan mahdollisuutta laatia laatua ja työnormeja koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka olisi otettava huomioon valintamenettelyssä ja sisällytettävä lentoyhtiön ja maahuolintapalvelujen tuottajan välisiin sopimuksiin,
–
luomaan puitteet alihankinnalle varmistamalla palveluntuottajien turvallisuus- ja laatuvaatimusten vähimmäistason noudattamisen reilun kilpailun takaamiseksi sekä vaatimalla kaikkien alihankkijoiden ilmoittamista etukäteen,
–
määrittelemään ja mahdollisimman suureksi osaksi selvästi vahvistamaan edellytykset, joilla lentokentät voivat tarjota maahuolintapalveluja erityisesti silloin, kun riittävä määrä riippumattomia palveluntarjoajia haluaa tarjota näitä palveluja,
–
harkitsemaan lentokentällä hyväksyttyjen palveluntarjoajien vähimmäislukumäärän (nykyisin kaksi) uudelleenarvioimista ja tarvittaessa lisäämistä erityisesti suurilla lentokentillä sekä harkitsemaan kolmansina osapuolina toimivien huolitsijoiden lukumäärää koskevien keinotekoisten rajoitusten poistamista;
–
ottamaan jäsenvaltioiden tasolla käyttöön lupamenettelyn, jolla taataan palveluntuottajalle asetettujen laatua ja kestävyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten pakollisuus ja työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen; korostaa, että toimilupien myöntämistä voitaisiin ohjata vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella,
–
varmistamaan, että palveluntuottajat takaavat työntekijöidensä asianmukaisen koulutuksen ja sosiaalisen suojelun,
–
varmistamaan turvallisuuden asianmukainen taso kaikille käyttäjille, matkustajille ja rahdille;
41. huomauttaa, että lentokentät eivät ota aina huomioon niitä käyttävien lentoyhtiöiden mielipidettä rajoitettujen maahuolintapalvelujen toimittajien valinnassa, ja muistuttaa, että on ollut tapauksia, joissa rajoitettujen maahuolintapalvelujen tuottaja on valittu lentokentän käyttäjien komitean lähes yksimielisestä vastustuksesta huolimatta;
42. painottaa tarvetta lisätä avoimuutta ja laatia tiukempia käyttäjälähtöisiä säännöksiä rajoitettujen maahuolintapalvelujen toimittajan valitsemisessa; korostaa erityisesti, että lentokentän käyttäjien komiteoiden osalta olisi harkittava mahdollisia uusia sääntöjä, joihin kuuluisi esimerkiksi velvollisuus perustella lentokentän tekemät komitean mielipiteestä eroavat päätökset; toteaa, että päätöksenteko voitaisiin myös siirtää tällaisessa tapauksessa lentokentän hallinnosta riippumattomalle viranomaiselle; ehdottaa lopuksi, että komissio harkitsee direktiivin 96/67/EY tarkistamista koskevissa tulevissa ehdotuksissa, olisiko lentokentällä maahuolintapalveluja kolmansille jo tarjoavilta lentoyhtiöiltä evättävä äänioikeus uusia palveluntuottajia valittaessa;
43. toteaa, että direktiivin 96/67/EY hyväksymisen jälkeen kilpailu on selvästi voimistunut ja maahuolintapalvelujen hinnat ovat laskeneet melkein kaikissa EU:n "vanhoissa" jäsenvaltioissa;
44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
EYVL L 14, 22.1.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 793/2004 (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 50).
Syöväntorjuntastrategia
126k
46k
Euroopan parlamentin kannanotto kattavan syöväntorjuntastrategian tarpeellisuuteen
A. ottaa huomioon, että perussopimusten mukaan yhteisöä kehotetaan toimimaan aktiivisesti terveydenhuollon alalla noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta,
B. ottaa huomioon, että syöpä on edelleen yleisin kuolinsyy Euroopassa,
C. ottaa huomioon, että nykyään tiedetään, että kolmasosa syövistä on ehkäistävissä ja kolmasosa voidaan havaita varhaisessa vaiheessa, mikä mahdollistaa hoidon onnistumisen,
1. uskoo, että jos syöpää torjutaan laaja-alaisella strategialla, se ei kohta enää ole johtava kuolinsyy Euroopassa;
2. kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan kattavan strategian, jossa keskitytään neljään syövän torjumisen perustekijään:
a)
ennaltaehkäisy
b)
varhainen toteaminen
c)
diagnosointi, hoito ja seuranta
d)
oireenmukainen hoito;
3. kehottaa komissiota tarkistamaan asian kannalta olennaisia yhteisön säädöksiä ja toimia sekä ajantasaistamaan ja muuttamaan niitä uusia tieteen saavutuksia vastaaviksi;
4. kehottaa komissiota:
–
edistämään tutkimusta ja innovatiivista toimintaa, jolla pyritään syövän ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen toteamiseen
–
edistämään suurelle yleisölle ja kaikille terveydenhuollon palveluja tarjoaville suunnattuja tiedotuskampanjoita
–
huolehtimaan siitä, että yhteisön lainsäädäntö sisältää kannustimia teollisuudelle ja tutkijoille tutkimustyön jatkuvuuden turvaamiseksi ja uusien sukupolvien lääkkeiden sekä uusien hoitojen kehittämiseksi syövän torjuntaan
–
huolehtimaan siitä, että tiedot parhaista käytännöistä leviävät verkostojen kautta, jotta parhaat käytettävissä olevat hoidot ovat kansalaisten saatavilla;
5. kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle ja komissiolle:
Euroopan parlamentin kannanotto tarpeeseen ryhtyä toimiin uhattuna olevan historiallisen muistomerkin, Bukarestin (Romania) roomalaiskatolisen Pyhän Joosefin katedraalin suojelemiseksi
A. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 151 artiklalla, joka muodostaa perustan yhteisön toiminnalle kulttuurin alalle, pyritään tukemaan ja suojaamaan jäsenvaltioiden kulttuuriperintöä,
B. ottaa huomioon, että Bukarestissa rakennetaan parhaillaan kahdeksan metrin päähän Pyhän Joosefin kirkosta pilvenpiirtäjää, jossa on neljä maanalaista ja kaksikymmentä maanpäällistä kerrosta ja että kyseinen historiallista merkkirakennusta ympäröivä alue on Romanian kansallisen lainsäädännön mukaan suojeltu,
C. katsoo, että tässä tapauksessa Romanian toimivaltaiset viranomaiset ovat järjestelmällisesti kieltäytyneet soveltamasta sekä kansallisen lainsäädännön historiallisten muistomerkkien suojelua koskevia säännöksiä että yhteisön säännöksiä kulttuuriperinnön ja rakennusten suojelusta,
1. tuomitsee jyrkästi tämän rakennuksen laittoman rakentamisen, joka uhkaa kahta Bukarestin roomalaiskatolisen arkkihiippakunnan rakennusta, Pyhän Joosefin katedraalia ja roomalaiskatolista Metropolitan-katedraalia, jotka ovat molemmat Romanian historiallisesti arvokkaiden muistomerkkien luettelossa;
2. pyytää komissiota ja neuvostoa tuomitsemaan jyrkästi Romanian viranomaisten suhtautumistavan sekä käynnistämään asiaan kuuluvat oikeudelliset menettelyt ja velvoittamaan asianomaiset viranomaiset noudattamaan kulttuuriperinnön, muun muassa arkkitehtuurin, säilyttämistä ja suojaamista koskevia yhteisön velvoitteita, jotka esitetään EY:n perustamissopimuksen 151 artiklassa;
3. kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle ja komissiolle sekä Romanian hallitukselle ja eurooppalaisen kulttuuriperinnön suojaamisesta vastaaville elimille: