Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008, Pääluokka III – Komissio (C6-0287/2007 – 2007/2019(BUD)) ja oikaisukirjelmästä nro 1/2008 (13659/2007 – C6-0341/2007) esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008

P6_TA(2007)0473 A6-0397/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(2),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–   ottaa huomioon komission vuotuisesta toimintastrategiasta vuoden 2008 talousarviomenettelyssä 24. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman(4),

–   ottaa huomioon komission 2. toukokuuta 2007 esittelemän alustavan esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008 (SEC(2007)0500),

–   ottaa huomioon neuvoston 13. heinäkuuta 2007 hyväksymän esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008 (C6-0287/2007),

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan 9. heinäkuuta 2007 tekemän päätöksen valtuuksista talousarviota 2008 koskevaan neuvottelumenettelyyn ennen neuvoston ensimmäistä käsittelyä(5),

–   ottaa huomioon oikaisukirjelmän nro 1/2008 (13659/2007 – C6-0341/2007) esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A6-0397/2007),

Keskeiset asiat – yleiset luvut, monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista koskevat ehdotukset, oikaisukirjelmä nro 1

1.   muistuttaa esittäneensä vuoden 2008 talousarviota koskevat poliittiset painopisteensä edellä mainitussa vuotuisesta toimintastrategiasta 24. huhtikuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa noudattaen tarkastelutapoja, joita seurattiin vuoden 2007 talousarvion valmistelun ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen aikaansaamiseksi käytyjen neuvottelujen yhteydessä; tähdentää, että kyseisessä päätöslauselmassa vahvistetun tuloksiin keskittyvän talousarvion peruspilareita ovat avoin esittäminen, selvät tavoitteet ja asianmukainen täytäntöönpano siten, että komissiota ei arvioida byrokraattisin perustein, vaan niiden tulosten nojalla, joita se on saavuttanut poliittisesti sovittujen tavoitteiden toteuttamisessa; aikoo korostaa edelleen näitä seikkoja vuoden 2008 talousarvioon liittyvässä työssään;

2.   panee yleisten määrien kohdalla pahoitellen merkille, että neuvosto leikkasi talousarvioesityksessä 2008 maksusitoumusmäärärahoja 717 miljoonalla eurolla alustavasta talousarvioesityksestä (ATE) siten, että maksusitoumukset laskivat 128 401 miljoonaan euroon; vastustaa jyrkästi neuvoston talousarvioesityksessä (TE) olevaa 2 123 miljoonan euron yleistä leikkausta maksumäärärahoihin, jonka seurauksena maksumäärärahat laskivat 119 410 miljoonaan euroon eli 0,95 prosenttiin EU:n bruttokansantulosta (BKTL) ja monivuotisen rahoituskehyksen maksumäärärahojen enimmäismäärään jäi vuonna 2008 yli 10 miljardin euron liikkumavara;

3.   kritisoi etenkin sitä, että neuvosto on leikannut maksusitoumusmäärärahoja ohjelmissa, joiden monivuotisista määrärahoista käytiin parlamentin kanssa neuvotteluja ja päästiin yhteispäätöksellä sopimukseen vasta aivan äskettäin; ehdottaa vuoden 2008 talousarvion ensimmäisessä käsittelyssään näiden leikkausten palauttamista ja pitää välttämättömänä tiettyjä poliittisia painopisteitä koskevia lisäyksiä maksusitoumusmäärärahoihin; korostaa, että tämän toimenpiteen jälkeen määrärahat ovat kokonaisuudessaan 129 688 116 518 euron tasolla;

4.   toteaa, että maksumäärärahojen kohdalla 0,95 prosenttia EU:n BKTL:sta ei riitä EU:n poliittisten haasteiden toteuttamiseen; on erittäin hämmästynyt siitä, että neuvosto ehdottaa yli miljardin euron leikkauksia otsakkeiden 1 a ja 1 b maksumäärärahoihin ohjelmissa, jotka kuuluvat Lissabonin strategian painopisteisiin ja joilla edistetään yhteisön kilpailukykyä ja koheesiota, neuvoston ja parlamentin pitkäaikaisia painopisteitä; ehdottaa tästä syystä, että maksumäärärahat nostetaan yleisesti 0,99 prosentin tasolle EU:n BKTL:sta; ottaen huomioon tuloksiin keskittyvään talousarvioon liittyvän asianmukaisen täytäntöönpanon tavoitteen on kohdistanut nämä lisäykset Lissabonin painopisteisiin ja ohjelmiin, joissa maksattamattomien sitoumusten (maksattamatta oleva määrä, ns. RAL) määrä on jatkuvasti korkea;

5.   panee tyytyväisenä merkille komission 19. syyskuuta 2007 tekemän ehdotuksen, jossa pyydettiin monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista, jotta Galileo-ohjelmalle ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutille voitaisiin tarjota riittävä rahoitus vuosina 2007–2013; palauttaa mieliin 20. kesäkuuta 2007 Galileosta antamansa päätöslauselman(6), jossa kannatettiin Galileota koskevaa yhteisöratkaisua; katsoo, että Euroopan teknologiainstituutin määrärahat olisi budjetoitava tutkimuksen toimintalohkoon 08 siten, että hallintorakenne muodostaisi hallintoa koskevassa otsakkeessa 5 oman budjettikohtansa ("Euroopan teknologiainstituutti – hallintorakenne") ja osaamis- ja innovointiyhteisöt oman kohtansa ("Euroopan teknologiainstituutti – osaamis- ja innovointiyhteisöt"); muistuttaa, että neuvosto otti talousarvioesityksessä Galileon ja EIT:n määrärahat varaukseen, mutta ei vähentänyt niitä; on ehdottanut ensimmäisessä käsittelyssä Galileota ja EIT:tä koskevia tarkistuksia, joiden mukaan talousarvion 2008 lopullisten määrärahojen edellytyksenä olisi tyydyttävä sopimus monivuotisen rahoituskehyksen ehdotetusta tarkistuksesta;

6.   tukee komission 17. syyskuuta 2007 hyväksymää oikaisukirjelmää alustavaan talousarvioesitykseen ja erityisesti ehdotettuja maksusitoumusmäärärahojen lisäyksiä Kosovoa (120 miljoonaa euroa) ja Palestiinaa (142 miljoonaa euroa) varten, mikä tarkoittaa, että määrärahat lisääntyvät ATE:sta yhteensä yli 262 miljoonaa euroa; panee merkille, että myös neuvosto ehdotti talousarvioesityksessä Kosovon ja Palestiinan maksusitoumusmäärärahojen lisäämistä 260 miljoonalla eurolla; toteaa, että komission ja neuvoston olisi perusteltava ehdottamansa lisäykset, kuten myös Kosovolle varattujen määrärahojen jakautuminen EY- ja YUTP-toimien kesken, selkeästi ennen talousarvion 2008 toista käsittelyä parlamentissa;

7.   panee merkille komission 12. syyskuuta 2007 esittämän tiedonannon talousarvion uudistamisesta "Reforming the budget, changing Europe" (SEC(2007)1188); korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 pysyvä esittelijä on jo laatinut asiasta asiakirjan ja aikoo jatkaa parlamentissa toimintaansa tämän asian sekä EU:n tulevien talousarviojärjestelyjen parissa;

Tuloksiin keskittyvä talousarvio ensimmäisen käsittelyn yhteydessä järjestetyn neuvottelukokouksen perusteella

8.   panee tyytyväisenä merkille tähän päätöslauselmaan liitetyt viisi yhteistä lausumaa, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 13. heinäkuuta 2007 järjestetyssä vuoden 2008 talousarvion ensimmäiseen käsittelyyn liittyneessä neuvottelukokouksessa; on lisännyt kyseisten lausumien poliittista painoarvoa ottamalla ne huomioon valmistellessaan talousarvioesitykseen tehtäviä tarkistuksia tuloksiin keskittyvän talousarvion periaatteen mukaisesti;

9.   toivoo 13. heinäkuuta 2007 annetun parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman mukaisesti, että komissio hyväksyy nopeammin rakennerahastoihin, koheesiorahastoon ja maaseudun kehittämiseen liittyviä toimintaohjelmia, jotta niiden täytäntöönpanoon voidaan kohdentaa varoja; kehottaa komissiota etenemään tässä asiassa nopeasti; ottaa osan komission hallintomäärärahoista varaukseen, jotta asiassa edettäisiin nopeammin; korostaa, että varaukseen ei oteta toimintamäärärahoja; aikoo vapauttaa hallintomäärärahoja koskevat varaukset, kun toimintaohjelmien hyväksymisaste paranee;

10.   on ottanut 49 miljoonaa euroa palvelukseen ottamiseen ja tehtävien uudelleenjärjestelyyn varatuista määrärahoista varaukseen odotettaessa, että komissio sitoutuu tekemään 30. huhtikuuta 2008 mennessä toimintoperusteisen johtamisen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen, jossa budjettivallan käyttäjälle annetaan seuraavat tiedot:

11.   vaatii lisäämään käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen avoimuutta; ehdottaa, että käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen välineen käyttöä erillisvirastoissa muutettaisiin siten, että kyseiset tulot sovitettaisiin paremmin yhteen tiettyjä erillisvirastoja varten; ilmaisee huolensa siitä, että käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen käyttö sokerialan rakenneuudistusrahastossa on tosiasiassa luonut talousarvion sisälle oman talousarvion ("budget within a budget"), jota on vaikea yhteensovittaa varainhoitoasetuksessa vahvistetun yleiskatteisuuden periaatteen kanssa; ilmaisee olevansa valmis tarkistamaan varainhoitoasetusta käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen osalta;

12.   palauttaa erillisvirastojen määrärahat ATE:n tasolle lukuun ottamatta rajaturvallisuusvirastoa, jota varten osastossa 3 on hyväksytty 30 miljoonan euron lisäys, sekä Euroopan ympäristökeskusta, jonka määrärahoja osastossa 3 nostettiin hivenen; panee tyytyväisenä merkille, että viimeksi perustetut virastot ovat pystyneet laajentamaan toimintaansa tehokkaasti; pyytää tulevaisuudessa laatimaan entistä selkeämpiä toimintasuunnitelmia ja esityksiä keskipitkän aikavälin henkilöstötarpeista;

13.   korostaa, että perustettaessa yhteisyrityksiä, kuten myös ilmoitettua uutta energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa, on sovellettava 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 47 kohdan mukaista menettelyä;

14.   palauttaa mieliin, että komissio on velvollinen noudattamaan toimeenpanoviraston perustamista koskevia menettelysääntöjä(7); katsoo, että toimeenpanovirastot eivät saa, nyt eikä tulevaisuudessa, kasvattaa hallinnollisten menojensa osuutta; korostaa, että ennen uusien toimeenpanovirastojen perustamista ja olemassa olevien toiminnan laajentamista on tehtävä kattava kustannus-hyötyanalyysi ja ehdotuksessa on esitettävä selkeä vastuunjako;

15.   on tyytyväinen siitä, että ATE:n 2008 yhteydessä annetuissa toimintoselvityksissä keskityttiin paremmin tavoitteisiin ja tuloksiin hallinnollisia prosesseja koskevien pitkien kuvausten sijasta; panee kuitenkin merkille, että toimintoselvitysten laatu vaihteli edelleen merkittävästi komissiossa pääosastoittain; odottaa tulevina vuosina lisää parannuksia;

16.   katsoo, että tulosindikaattorit ovat tällä hetkellä keskeinen osa talousarvion ennakkosuunnittelua komissiossa, mutta vaatii, että niitä olisi käytettävä entistä enemmän myös jälkikäteisessä suoritusten arvioinnissa; on sitä mieltä, että toimintoselvityksissä olevat tiedot olisi sisällytettävä selkeämmin kunkin pääosaston vuotuiseen toimintakertomukseen; katsoo, että näin budjettivallan käyttäjä pystyisi arvioimaan paremmin, missä määrin pyydetyt lisävoimavarat edistävät tulosten saavuttamista eivätkä pelkästään lisää byrokratiaa;

17.   on tyytyväinen budjettivaliokunnan seurantaryhmätoimintaan vuoden 2007 aikana; toivoo, että tätä toimintaa voidaan jatkaa, jotta talousarvion valvontaa vahvistettaisiin entisestään; pitää edelleen tärkeänä talousarvioennustevaroitusjärjestelmää, joka auttaa parantamaan talousarvion toteutusta; pyytää esittämään seuraavan talousarvioennustevaroituksen syyskuussa 2008 lokakuun 2008 sijasta, jotta parlamentti voisi ottaa sen huomioon valmistautuessaan talousarvioesityksen 2009 ensimmäiseen käsittelyyn;

18.   muistuttaa, että varainhoitoasetuksen 53 b artiklan ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 44 kohdan perimmäisenä tavoitteena on varmistaa yhteisön varojen tehokas ja yhtenäinen sisäinen valvonta sekä kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset, ja näiden säännösten perusteella jäsenvaltiot ovat sitoutuneet "laatimaan asianmukaisella kansallisella tasolla vuotuisen yhteenvedon saatavilla olevista tarkastuksista ja ilmoituksista"; panee merkille, että komissiolta saadun tiedon mukaan vain pieni osa jäsenvaltioista on tähän mennessä noudattanut toimielinten sopimuksen määräyksiä; pitää valitettavana, että komission tarkastusstrategiaan ei sisällytetty yhtäkään Euroopan parlamentin komissiota koskevissa vuosien 2003, 2004 ja 2005 vastuuvapauspäätöslauselmissa tekemistä konkreettisista ehdotuksista, jotka liittyivät kansallisiin (hallinnollisiin) ilmoituksiin, ja kehottaa komissiota tiedottamaan asiasta parlamentille; muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvoitteesta noudattaa tarkistetun varainhoitoasetuksen säännöksiä, jotka ne vasta äskettäin hyväksyivät; toistaa, että jäsenvaltiot ovat lisäksi velvollisia täyttämään toimielinten välisen sopimuksen 44 kohdassa asetetut ehdot mutta ovat myös EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan nojalla velvollisia toimimaan komission kanssa täydessä yhteistyössä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

19.   toistaa, että on tärkeää parantaa talousarvion toteutusta, kuten todettiin marraskuussa 2006 käydyissä talousarvioneuvotteluissa annetussa lausumassa; pyytää komissiota tiedottamaan tämän lausuman soveltamiseksi toteutetuista tai suunnitelluista toimista; muistuttaa, että asiasta olisi tiedotettava säännöllisesti kolmikantakokouksissa;

20.   vaatii komissiota noudattamaan täysin neuvoston 15. huhtikuuta 1958 antamaa asetusta N:o 1 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä, ja katsoo, että poikkeukset ovat taloudellisesti perusteettomia, koska niitä ei ole esitetty varainhoitovuoden aikana;

Erityiset kysymykset – tärkeimmät osa-alueet otsakkeittain, pilottihankkeet, valmistelutoimet

21.   ei hyväksy leikkauksia, joita neuvosto teki ensimmäisessä käsittelyssään otsakkeen 1 a, "Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky", maksusitoumus- ja maksumäärärahoihin, erityisesti siltä osin kuin ne koskevat Lissabonin strategiaan liittyviä monivuotisia ohjelmia, joista päätettiin äskettäin parlamentin kanssa yhteispäätösmenettelyssä; palauttaa kyseiset määrärahat ja ehdottaa lisäyksiä budjettikohtiin, jotka kuuluvat parlamentin poliittisiin prioriteetteihin; ehdottaa eräitä pilottihankkeita ja valmistelutoimia sille budjettivallan käyttäjänä kuuluvan toimivallan mukaisesti; korostaa, että tärkeä osa kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa on konkurssin tehneiden leimautumisen estäminen;

22.   pitää valitettavina leikkauksia, joita neuvosto teki ensimmäisessä käsittelyssään otsakkeen 1 b, "Kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio", maksumäärärahoihin; palauttaa nämä määrärahat ja ehdottaa, että maksumäärärahoja lisätään yhteensä 2 000 000 000 euroa budjettikohdissa, joissa maksattamatta oleva määrä on ollut viime vuodet jatkuvasti korkealla; kehottaa yhdenmukaistamaan hallintomenettelyjä, jotka auttavat parantamaan rakenne- ja koheesiorahastojen toimintaohjelmien toteutusta myös laadullisesti, koska tällä alueella unioni pystyy vaikuttamaan voimakkaimmin kansalaistensa elämään;

23.   palauttaa mieliin päätöksen perustaa Euroopan kaukotunnistuksen ja -seurannan (LRIT) tietokeskus Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) alaisuuteen 31. joulukuuta 2008 mennessä (EP:n 25. huhtikuuta 2007 vahvistama kanta(8) ja neuvoston 2. lokakuuta 2007 antama päätöslauselma); toteaa, että EMSA tarvitsee vuonna 2008 lisärahoitusta tämän uuden tehtävän rahoittamiseksi;

24.   panee tyytyväisenä merkille komission ja Euroopan investointipankin (EIP) esittämät asiakirjat ja selvitykset koskien riskinjakorahoitusvälinettä; on sitä mieltä, että näitä kohtia koskeva varaus voidaan vapauttaa; pyytää kuitenkin, että sille tiedotetaan asiasta ja että se saa asiaankuuluvat asiakirjat, kun hyväksytään kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman toista osa-aluetta, riskipääomavälinettä, koskevat suuntaviivat, ja pyytää saada tietoja EIP:n ja komission käymistä neuvotteluista, jotka koskevat yhteistyötä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen lainatakuuvälineen alalla;

25.   vastustaa jyrkästi valikoimattomia leikkauksia, joita neuvosto ehdotti otsakkeen 2, "Luonnonvarojen suojelu", moniin budjettikohtiin; palauttaa useisiin näihin kohtiin ATE:n määrärahat, mutta huomauttaa, että viime kädessä pakollisia menoja koskevista budjettikohdista päättää neuvosto; pyytää selkeyttämään tulevissa talousarviomenettelyissä markkinatoimiin liittyviä menoja ja suoria tukia koskevien lukujen esitystapaa; on huolestunut siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä maaseudun kehittämiseen liittyviä toimintaohjelmia on hyväksytty hitaasti, vaikka se on parlamentin pitkäaikainen prioriteetti; odottaa tässä suhteessa pikaisia parannuksia;

26.   korostaa, että on nopeutettava menettelyä erityisten kansallisten ohjelmien kehittämiseksi metsäpalo- ja muilla katastrofialueilla tapahtuvan maanviljelyn ja kotieläintuotannon elvyttämiseksi; korostaa, että nämä ohjelmat olisi rahoitettava Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta sisäisin siirroin tai jäsenvaltion tukien kautta;

27.   ottaa otsakkeessa 3 a, "Vapaus, turvallisuus ja oikeus", olevan Euroopan palauttamisrahaston määrärahat varaukseen odotettaessa oikeusperustan hyväksymistä; ottaa lisäksi määrärahoja varaukseen odotettaessa, että parlamentti saa tarkempia tietoja rikollisuuden torjunnasta; tähdentää rajaturvallisuusviraston toiminnan merkitystä; ottaa huomioon, että rajaturvallisuusviraston roolia EU:n ulkorajojen vahvistamisessa olisi lujitettava ja että erityisesti sen tehtävänä olisi tukea jäsenvaltioita laittomaan maahanmuuttoon liittyvien tämänhetkisten ongelmien ratkaisemisessa; kehottaa virastoa esittämään säännöllisin väliajoin parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle tilannekatsauksen ja suunnitellut tulevat operaatiot; vaatii jäsenvaltioita pitämään lupauksensa ja tukemaan viraston toimintaa, jotta se voi hoitaa tehtävänsä tehokkaammin;

28.   pahoittelee neuvoston tekemiä leikkauksia otsakkeessa 3 b, "Kansalaisuus", koska ne vaikuttavat muun muassa Kulttuuri 2007 -ohjelmaan ja Media 2007 -ohjelmaan sekä nuorisotoimintaohjelmaan; palauttaa ATE:n määrärahat ja ehdottaa tässä yhteydessä määrärahoja eräille uusille ja meneillään oleville pilottihankkeille ja valmistelutoimille; kiinnittää huomiota siihen, että HELP-tiedotus- ja ennaltaehkäisykampanjan rahoitus päättyy talousarviossa 2008, ja odottaa komissiolta jatkoaloitetta; kannattaa lisäksi sitä, että pelastuspalvelun rahoitusvälineelle tarjotaan lisävalmiuksia valmiusjoukkojen muodossa, jotta se pystyisi antamaan apua sekä luonnonmullistusten ja ihmisten aiheuttamien katastrofien että terroritekojen ja ympäristökatastrofien yhteydessä;

29.   kehottaa komissiota tukemaan kestävästi infrastruktuuri-investointeja, joilla parannetaan pakolaisten majoitustilannetta;

30.   pyrkii kannustamaan vähän edustettuina olevien ryhmien osallistumista kansalaisyhteiskuntaan, torjumaan kaikkia syrjinnän muotoja ja vahvistamaan naisten, lasten, vammaisten ja ikääntyneiden oikeuksia;

31.   kehottaa komissiota käyttämään tiedotusmäärärahat monipuoliseen tiedottamiseen, jossa turvataan myös parlamentaaristen vähemmistöjen tiedotustarve;

32.   kannattaa komission 17. syyskuuta 2007 antamassa ATE:n oikaisukirjelmässä ehdottamia lisäyksiä otsakkeessa 4 "EU maailmanlaajuisena toimijana" oleviin, muun muassa Kosovoa ja Palestiinaa koskeviin määrärahoihin; ehdottaa vielä 10 miljoonan euron lisäystä sekä Kosovoa (momentti 22 02 02) ja Palestiinaa (alamomentti 19 08 01 02) varten sekä muita lisäyksiä sen prioriteetteihin monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärään asti, mukaan lukien ATE:n määrärahojen palauttaminen hätäapuvarausta varten; leikkaa YUTP-menoja 40 miljoonalla eurolla vuoden 2007 talousarvion tasolle; pyytää käyttämään joustovälinettä kaiken kaikkiaan 87 miljoonan euron edestä YUTP-menoihin ja muihin prioriteetteihin, Kosovo ja Palestiina mukaan luettuina; katsoo, että tilanne kuvastaa otsakkeen 4 kroonista alirahoitusta vuosien 2007-2013 monivuotisessa rahoituskehyksessä;

33.   katsoo, että EU:n naapurimaille ja kehitysmaille osoittaman tuen yhdeksi ehdoksi pitäisi asettaa ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen kunnioittaminen;

34.   muistuttaa neuvostoa, että YUTP-asioista säännöllisesti järjestettävien yhteisten neuvottelukokousten pitäisi tarjota mahdollisuus aitoon ennakoivaan poliittiseen vuoropuheluun sen sijaan, että niitä pidetään vain parlamentille jälkikäteen tiedottamista koskevana välineenä;

35.   katsoo, että EU:n olisi koordinoitava paremmin monia, kannatettavia aloitteitaan köyhyyteen liittyvien sairauksien torjumiseksi ja poiskitkemiseksi sen naapurimaista ja kehitysmaista; ehdottaa asianmukaisten määrärahojen kohdentamista tähän tarkoitukseen, jotta kyseiset maat saisivat tarvittavat teknisen avun välineet; on päättänyt perustaa erillisen budjettikohdan aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaa koskevaa maailmanlaajuista rahastoa varten parantaakseen avoimuutta ja varmistaakseen riittävän rahoituksen sekä rahastolle että muille terveyttä koskeville prioriteeteille;

36.   panee otsakkeessa 5 ("Hallinto") merkille, että jatkettaessa Euroopan unionin hallinnon nykyaikaistamista on tärkeä noudattaa selkeää vastuunjakoa; muistuttaa, että kun järjestelmää tulevaisuudessa uudistetaan, johtoajatuksena olisi pidettävä kiistattomia poliittisia tavoitteita ja yksilön vastuuta niiden toteuttamisesta mitattuna tulosindikaattoreilla, jotka määritellään sen jälkeen, kun budjettivaliokunnan pyytämistä tutkimuksista on saatu tulokset;

37.   pahoittelee tässä yhteydessä kilpailujärjestelmään liittyvää tehottomuutta, joka ilmenee siinä, että "hyväksytyt ehdokkaat" saattavat unohtua varallaololistalle useiksi vuosiksi ilman mitään takuita siitä, että heille tarjotaan paikkaa; toteaa, että jos tästä käytännöstä ei luovuta, uusien EU-virkamiesten keskimääräinen taso tulee heikkenemään, koska parhaat ehdokkaat hakevat työtä EU:n dynaamisemmilta taloussektoreilta; kehottaa komissiota sitoutumaan vakavissaan tarkastelemaan tätä asiaa kartoituksensa jatkotoimien yhteydessä ja antamaan yksityiskohtaisempia lisätietoja henkilöstön jakautumisesta palkkaluokittain ja pääosastoittain sekä tulevien vuosien kehityksestä;

38.   palauttaa ATE:n määrärahat ja virat, jotka neuvosto leikkasi otsakkeessa 5; ottaa 49 miljoonaa euroa varaukseen odotettaessa edellä mainittujen tietojen ja tutkimusten saamista; haluaa ylläpitää ja kehittää rakentavaa toimielinten välistä vuoropuhelua meneillään olevista toimista EU:n toimielinten hallintokäytäntöjen parantamiseksi; korostaa tarvetta rekrytoida riittävästi virkamiehiä EU-12-jäsenvaltioista; ottaa huomioon, että laajentumiseen liittyviä keskusteluja ja päätöksiä koskevat olennaiset asiakirjat, kuten muun muassa vaikutusten arvioinnit, olisi saatettava julkisiksi kaikilla tarvittavilla kielillä, koska ne parantavat lainsäädäntötoimien laatua; muistuttaa tässä yhteydessä, että budjettivaliokunta aikoo analysoida kahdella tutkimuksella komission hallintouudistustavoitteita etenkin mitä tulee toimintoperusteisen budjetoinnin ja toimintoperusteisen hallintomallin käyttöönottoon, strategisen suunnittelukierroksen käynnistämiseen ja siihen liittyvien hallintomenojen jakautumiseen;

39.   kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen, jossa henkilöresursseja verrataan muihin kansainvälisiin organisaatioihin jatkotoimena kartoitukselleen henkilöstöresurssien suunnittelusta ja optimoinnista; kehottaa lisäksi komissiota esittämään suuntaviivat, jotka helpottavat julkisen infrastruktuurin rahoittamista julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien avulla (PPP);

40.   ehdottaa, että hyväksytään innovatiivisia pilottihankkeita, jotka ovat EU:n tämänhetkisten poliittisten haasteiden tasolla;

41.   ehdottaa, että hyväksytään valmistelutoimiin liittyviä aloitteita, joilla voidaan viitoittaa tietä tuleville toimille, jotka vahvistavat Euroopan unionin valmiuksia vastata kansalaisten todellisiin tarpeisiin;

o
o   o

42.   panee merkille erityisvaliokuntien hyväksymät lausunnot, jotka sisältyvät mietintöön A6-0397/2007;

43.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteet sekä yleisen talousarvioesityksen pääluokkaan III tehdyt tarkistukset ja muutosehdotukset neuvostolle ja komissiolle sekä muille asianomaisille toimielimille ja elimille.

LIITE

13. heinäkuuta 2007 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyt yhteiset lausumat

1.  Kauden 2007–2013 rakenne- ja koheesiorahastojen sekä maaseudun kehittämisen ohjelmat

"Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät erittäin tärkeänä, että komissio hyväksyy nopeasti jäsenvaltioiden esittämät, rakenne- ja koheesiorahastojen kauden 2007–2013 uusiin ohjelmiin liittyvät toimenpideohjelmat ja hankkeet samoin kuin maaseudun kehittämisen nojalla rahoitetut ohjelmat.

Jotta vältettäisiin ohjelmakauden 2000–2006 alkuvaiheesta saadut kokemukset, Euroopan parlamentti ja neuvosto aikovat valvoa tarkasti ja säännöllisesti toimenpideohjelmien ja hankkeiden hyväksymisprosessia tehokkuuden lisäämiseksi ja hyvän hallinnon toteuttamiseksi. Tätä varten komissiota pyydetään jatkamaan valvonnassa käytettävien erityisten välineiden, myös vuokaavion, laatimista säännöllisesti talousarviomenettelyn aikana."

2.  Vuosien 2004 ja 2007 laajentumiseen liittyvä palvelukseen ottaminen

"Euroopan parlamentti ja neuvosto panevat huolestuneina merkille keskijohdon toimien alhaisen täyttöasteen, väliaikaisten toimihenkilöiden melko suuren määrän pysyvissä toimissa ja asianmukaisten kilpailujen määrän riittämättömyyden.

Euroopan parlamentti ja neuvosto korostavat, että toimielinten ja erityisesti Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston EPSOn olisi tehtävä voitavansa tilanteen korjaamiseksi ja budjettivallan käyttäjän myöntämien toimien täyttämisen nopeuttamiseksi. Tällöin olisi noudatettava henkilöstösääntöjen 27 artiklassa tarkoitettuja perusteita ja saavutettava mahdollisimman laaja maantieteellinen tasapaino mahdollisimman pian.

Euroopan parlamentti ja neuvosto aikovat seurata tiiviisti meneillään olevaa palvelukseenottoprosessia. Tätä varten ne pyytävät kutakin toimielintä ja EPSOa toimittamaan budjettivallan käyttäjälle kahdesti vuodessa tilannetiedot palvelukseen ottamisesta vuosien 2004 ja 2007 laajentumisen johdosta.

3.  Käyttötarkoitukseensa sidotut tulot

"Euroopan parlamentti ja neuvosto uskovat, että avoimuuden lisääminen talousarvion alalla on osa EU:n varojen moitteetonta hoitoa.

Tässä yhteydessä ne pyytävät komissiota ja muita toimielimiä toimittamaan käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista asianmukaiset, ajantasaiset ja yksityiskohtaiset, tosiasiallisen toteutumisen ja mahdollisimman pitkälti ennusteet kattavat asiakirjat alustavan talousarvioesityksen yhteydessä. Komissio toimittaa käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista tarvittavat tiedot varainhoitovuodelta toiselle siirtämisten ja, mikäli mahdollista, määrärahasiirtojen yhteydessä; tämä merkitsee muutoksia nykyisen asiakirjakäytännön muotoon ja sisältöön eikä vaikuta budjettivallan käyttäjän tekemiin päätöksiin.

Ne pitävät hyvin tärkeänä käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen seuraamista erityisesti yhteisön virastoissa ja pyytävät komissiota raportoimaan säännöllisesti niiden toteutumisesta, erityisesti nimenomaisen asiakirjan perusteella, ennen budjetin ensimmäistä käsittelyä. Ne pyytävät komissiota esittämään asianmukaisia ehdotuksia, jotka mahdollistavat käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tehokkaan seurannan ja valvonnan yhteisöjen virastoja koskevan varainhoidon puiteasetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 tulossa olevan tarkistuksen yhteydessä.

Komissiota pyydetään raportoimaan tehdyistä parannuksista viimeistään seuraavan talousarviomenettelyn alussa. Euroopan parlamentti ja neuvosto seuraavat edelleen tarkoin käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen hoitoa ja odottavat pikaisia parannuksia tällä alalla."

4.  Hajautetut erillisvirastot

"Varainhoitoasetuksen 185 artiklan mukaisen uuden elimen luomisen tai toiminta-alan muuttamisen osalta molemmat budjettivallan käyttäjät pyytävät komissiota ilmoittamaan niille hyvissä ajoin käynnissä olevasta lainsäädäntömenettelystä, jotta ne voisivat käyttää oikeuksiaan toimielinten sopimuksen 47 kohdan mukaisesti.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio vaativat hajautettuihin erillisvirastoihin liittyvän avoimuuden parantamista, jotta niiden kehittämistä voitaisiin valvoa paremmin. Komissio määrittelee kunkin otsakkeen osalta virastojen menot mukaan lukien niiden kehitys kaudella 2007–2013.

Ne palauttavat mieleen yhteisön virastoista 18. huhtikuuta 2007 annetun yhteisen lausumansa, erityisesti sen 4 kohdan, ja pyytävät komissiota toimittamaan luettelon virastoista, joita se aikoo arvioida, sekä tämän menettelyn yksityiskohtaisen aikataulun samoin kuin seikkaperäisen selostuksen virastojen valinnassa käytetyistä perusteista ja esittämään tulokset vuosittain viimeistään lokakuussa pidettävissä kolmikantaneuvotteluissa.

Jotta budjettivallan käyttäjä voisi saada selvän ja kokonaisvaltaisen kuvan jo tehdyistä arvioinneista, komission olisi annettava luettelo jo arvioiduista virastoista ja lyhyt yhteenveto näiden analyysien keskeisistä tuloksista.

Ne myös palauttavat mieleen, että edellä mainitussa 18. huhtikuuta 2007 annetussa yhteisessä lausumassa komissiota pyydetään toimittamaan yhtä aikaa kunkin alustavan talousarvioesityksen kanssa työasiakirja, joka kattaa kaikki yhteisön virastot.

Jotta tähän päästäisiin, hajautettuja erillisvirastoja pyydetään toimittamaan vuosittain yksityiskohtaisia tietoja tulevaa varainhoitovuotta koskevien alustavien arvioidensa ohessa. Mukana olisi oltava niiden henkilöstöpolitiikkaa koskeva päivitetty suunnitelma, jossa on tietoja henkilöstötaulukkoon kuuluvien vakinaisten ja väliaikaisten toimihenkilöiden lukumäärästä ja ulkopuolisen henkilöstön lukumäärästä (sopimussuhteiset toimihenkilöt) vuosien n-1, n ja n+1 osalta; viraston työohjelma ja tietoja niiden budjetin sisällöstä, yksilöiden osastot 1 ja 2.

Niiden on myös toimitettava saataville esimerkiksi sellaiset arviot ja indikaattorit kuin vuokrat tai rakennusten arvioitu arvo, henkilöstösäännöt ja virastoille isäntäjäsenmaassa mahdollisesti myönnetyt erioikeudet.

Tämän lisäksi virastojen olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden n maaliskuun loppuun mennessä arvio vuoden n-1 toimintaylijäämästä, joka on tarkoitus palauttaa yhteisön talousarvioon myöhemmin vuonna n, tarkoituksena täydentää jo saatavissa olevia tietoja vuoden n-2 ylijäämää koskevilta osin.

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävät komissiota ryhtymään kaikkien edellä mainittujen tietojen keräämiseen hyvissä ajoin ennen kutakin alustavaa talousarvioesitystä ja keräämään tämän vuoden osalta puuttuvat tiedot."

5.  Toimeenpanovirastot

"Euroopan parlamentti ja neuvosto suhtautuvat myönteisesti kaikkiin pyrkimyksiin tehostaa menetelmiä, joita Euroopan komissio käyttää EU:n politiikkojen ja ohjelmien täytäntöönpanossa.

Toimeenpanovirastojen perustaminen voi osaltaan lisätä mainitunlaista tehokkuutta mutta vain, jos kyseinen menetelmä on täysin moitteettoman varainhoidon periaatteen mukainen ja täysin avoin. Tämä tarkoittaa sitä, että virastot eivät saa, nyt eikä tulevaisuudessa, lisätä hallinnollisten menojen osuutta. Näin ollen periaatteesta, joka koskee toimien jäädyttämistä 19. joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 58/2003 määritellyn mukaisesti, tällaisen uudelleenjärjestelyn tuloksena, on pidettävä tinkimättömästi kiinni. Uusien toimeenpanovirastojen perustamista koskevien ehdotusten olisi perustuttava kattavaan kustannus-hyötyanalyysiin. Vastuunjako on esitettävä selkeästi ehdotuksessa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto vetoavat komissioon, jotta se uuden viraston perustamisesta tai jonkin olemassa olevan viraston toimivallan laajentamisesta päättäessään antaisi aukottomat ja yksityiskohtaiset tiedot henkilöstön määrästä ja käytöstä, niin että budjettivallan käyttäjä voisi varmistua siitä, että ohjelman täytäntöönpanoa koskevia hallintomenoja ei todella ole lisätty.

Muistutetaan, että budjettivallan käyttäjä tekee lopullisen päätöksen henkilöstökysymyksistä."

Komission lausuma käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista

"Komissio palauttaa mieleen, että aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintä on moitteettoman varainhoidon keskeinen väline; määriä olisi arvioitava ottaen huomioon monivuotisessa rahoituskehyksessä päätettyjen ohjelmien täytäntöönpano kokonaisuudessaan.

Lisäksi komissio katsoo, että budjettivallan käyttäjälle ei voida toimittaa ennusteita muista kuin alustavaan talousarvioesitykseen jo sisältyvistä käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista."

(1) EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42. (2) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1). (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0131. (5) PE 391.970. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0272. (7) "Toimeenpanoviraston perustamista koskevat menettelysäännöt", jotka komissio hyväksyi 20. huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellään (liite Euroopan parlamentin 22. huhtikuuta 2004 antamaan päätöslauselmaan esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 6/2004 varainhoitovuodeksi 2004 (EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 951)). (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0146.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008, Pääluokka I – Euroopan parlamentti, Pääluokka II – Neuvosto, Pääluokka IV – Tuomioistuin, Pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin, Pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, Pääluokka VII – Alueiden komitea, Pääluokka VIII – Oikeusasiamies, Pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu (C6-0288/2007 – 2007/2019B(BUD))

P6_TA(2007)0474 A6-0394/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(2),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–   ottaa huomioon 6. toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta(4) ja erityisesti sen 26 kohdan,

–   ottaa huomioon vuoden 2008 talousarviomenettelyn suuntaviivoista pääluokkia II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX varten sekä vuoden 2008 talousarviomenettelyä varten alustavasta ennakkoarviosta Euroopan parlamentin tuloista ja menoista (Pääluokka I) 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon ennakkoarviosta Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2008 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(6),

–   ottaa huomioon komission 2. toukokuuta 2007 esittelemän alustavan esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008 (SEC(2007)0500),

–   ottaa huomioon neuvoston 13. heinäkuuta 2007 hyväksymän esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2008 (C6-0288/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A6-0394/2007),

A.   ottaa huomioon, että vuosi 2008 on uuden rahoituskehyksen (2007–2013) toinen vuosi ja että otsakkeen 5 (hallintomenot) enimmäismääräksi on vahvistettu 7 457 miljoonaa euroa nykyhinnoin,

B.   ottaa huomioon, että kaikkien toimielinten alustavassa talousarvioesityksessä (ATE) rahoituskehyksen otsakkeen 5 enimmäismäärään jätettiin noin 121 285 164 miljoonan euron liikkumavara varainhoitovuodeksi 2008,

C.   ottaa huomioon, että neuvoston päätöksen jälkeen talousarvioesityksessä (TE) otsakkeen 5 enimmäismäärässä on 266 755 254 euron liikkumavara varainhoitovuodeksi 2008,

Yleiset huomautukset

1.   antaa tunnustusta toimielimille siitä, että ne ovat neuvoston ensimmäisen käsittelyn jälkeen pyrkineet vähentämään osan tavanomaisista menoistaan tasapainottaakseen kokonaistarpeitaan; katsoo, että tämä menettely on edistänyt EU:n veronmaksajille tarkoitetun talousarvion laatimista, kuten suuntaviivoista annetussa päätöslauselmassa pyydettiin; kannustaa lämpimästi toimielimiä jatkamaan samansuuntaisia toimia, jotta kansalaisten luottamusta Eurooppaan ja sen toimielimiin voidaan lujittaa;

2.   toteaa, että useimmat inflaatioasteen ylittävät lisäykset johtuvat kiinteistömenoista; on huolissaan kiinteistöistä aiheutuvien menojen painottumisesta lähivuosina, jolleivät toimielimet hallinnoi niitä tiiviisti; vaatii, että kun jäsenten asemaa koskevat säännöt tulevat voimaan vuonna 2009, budjettivallan käyttäjälle toimitetaan 31. maaliskuuta 2008 mennessä seuraavien kolmen vuoden ajaksi laadittu ajantasaistettu kiinteistöinvestointeja koskeva suunnitelma, joka sisältää kunnostuskustannukset;

3.   on siksi päättänyt rajata vuoden 2008 talousarvion kasvun 6,92 prosenttiin; päättää jättää otsakkeen 5 enimmäismäärään liikkumavaraa; suosittelee, että neuvoston muiden toimielinten (komissiota lukuun ottamatta) talousarvioihin tekemästä 22 127 359 euron vähennyksestä palautetaan 8 180 945 euroa eli 37 prosenttia, kun kunkin toimielimen erityispyyntöjä ja tarpeita on tarkasteltu; katsoo, että tällä lähestymistavalla reagoidaan toimielinten tehokkuustarpeisiin ja taataan niiden talousarvioiden kestävyys;

4.   pyytää ympäristöä koskevien yleisten huolenaiheiden yhteydessä kaikkia toimielimiä, komissio mukaan lukien, kartoittamaan yhdessä isäntäjäsenvaltioiden kanssa erilaisia mahdollisuuksia julkista liikennettä koskevien suunnitelmien tehostamiseksi, toimielinten sisäiset liikkuvuutta koskevat tiedotuspisteet ja intranetissä olevat aikataulutiedot mukaan luettuina, jotta Euroopan toimielinten henkilöstöä kannustettaisiin käyttämään julkisia kulkuvälineitä tai polkupyöriä turvallisissa oloissa;

5.   antaa tunnustusta parlamentin pyrkimyksille toteuttaa virkojen uudelleenjärjestelyjä koskevaa menettelyä kuluneiden kahden vuoden aikana; pahoittelee, että monet muut toimielimet eivät toteuta tehokasta uudelleenjärjestelyjä koskevaa politiikkaa; odottaa, että nämä toimielimet ottavat virkojen uudelleenjärjestelyt olennaiseksi osaksi talousarviomenettelyään tulevina vuosina;

6.   toteaa, että vuonna 2006 parlamentti pyysi muilta toimielimiltä tarkempia tietoja niiden keskeisten tehtävien suorittamisesta ja kustannuksista voidakseen perustella avoimemmin niiden tehokkuuden tai muutoin lisävarojen myöntämisen; toteaa, että vain harvat toimielimet antavat näitä informatiivisia toimintaan perustuvia kertomuksia; kehottaa kaikkia kyseeseen tulevia toimielimiä antamaan nämä tiedot kunkin vuoden syyskuun ensimmäiseen viikkoon mennessä;

Pääluokka I – Euroopan parlamentti
Yleiset huomautukset

7.   muistuttaa, että vuosi 2008 on nykyisen lainsäädäntökauden viimeinen kokonainen vuosi ja viimeinen vuosi ennen jäsenten asemaa koskevien uusien sääntöjen voimaan tulemista; katsoo, että tämä olisi otettava huomioon tulevien rahoitusvaatimusten yhteydessä;

8.   pitää myönteisenä, että puhemiehistö on ensimmäistä kertaa esittänyt oikaisukirjelmässään uusia pyyntöjä, jotka eivät ylitä parlamentin itsensä asettamaa 20 prosentin (tarkkaan ottaen 19,87 prosentin) enimmäismäärää otsakkeessa 5, mutta tähän sisältyy 45,6 miljoonan lisäys ennakkoarvioihin verrattuna; muistuttaa, että puhemiehistö aikoo käynnistää lukuisia uusia hankkeita, jotka eivät kytkeydy suoraan parlamentin päätoimintaan; katsoo, että koska hallintobudjetissa ei sovelleta joustavuutta, uusia hankkeita olisi kehitettävä varovaisesti ottaen huomioon varojen rajallisen saatavuuden ja näkymät vuodesta 2009 lähtien; kannustaa hallintoa ja puhemiehistöä harkitsemaan todellisia tarpeita ja tarkastelemaan itse toimielintä hallinnon ja politiikan kannalta ja pyrkimään vähentämään hoidettujen tehtävien juoksevia kuluja; toistaa, että edellä esitetty ei rajoita parlamentin oikeutta käyttää täysimääräisesti 20 prosentin enimmäismäärää vuonna 2008 ja sitä seuraavina vuosina, jos se pitää tarpeellisena ja perusteltuna toimia näin;

9.   ehdottaa laajaa keskustelua Euroopan historiasta ja sen tulkinnasta asiantuntijatasolla ennen Euroopan historian talon (House of European History) perustamista;

10.   pitää pääsihteerin ehdottamaa, 58 virkaa koskevaa uudelleenjärjestelysuunnitelmaa myönteisenä; pitää sitä askeleena oikeaan suuntaan uusien tarpeiden täyttämisessä samalla kun henkilöstötaulukko pidetään jatkossa vakaana; kannustaa pääsihteeriä jatkamaan toimintaansa ja analysointiaan, jotta tehtävät voidaan järkeistää paremmin samalla kun ulkoistamiskustannukset voidaan pitää hallinnassa;

11.   päättää edellä mainitun 7. kesäkuuta 2007 parlamentin ennakkoarvioista vuodeksi 2008 annetun päätöslauselman mukaisesti vähentää useita budjettikohtia, erityisesti sellaisia, jotka ovat osoittautuneet liian suuriksi vuonna 2006; toteaa, että nämä vähennykset eivät koske lukuja 10 ja 12 ja osastoa 4;

12.   myöntää, että uusia ehdotuksia on esitetty myöhäisessä vaiheessa, mikä on haitannut täysistunnossa tehtyä päätöstä inflaatioastetta vastaavan lisäyksen rajoissa pysymisestä lukuun ottamatta tapauksia, joissa uudet aloitteet on perusteltu asianmukaisesti; on päättänyt asettaa parlamentin talousarvion lopullisen tason 1 452 517 167 euroon, mikä merkitsee 3,9 prosentin lisäystä vuoden 2007 talousarvioon verrattuna ja 19,48 prosentin lisäystä otsakkeessa 5;

13.   panee merkille, että toisinaan toimielimet ovat erinäisistä syistä joutuneet hankkimaan tai vuokraamaan omaisuutta hintaan, joka ensi näkemältä on vaikuttanut markkinahintaa korkeammalta; haluaa tutkia tarkemmin toimielinten kesken, miten Euroopan unionin toimielinten toteuttamaa kiinteistöjen hankintaa tai vuokrausta sekä kiinteistöjen kunnostusta koskevia julkisten hankintojen ehtoja voitaisiin parantaa siten, että kiinteistöjen hankinta- ja vuokrahintaa sekä kunnostuskustannuksia saataisiin alennettua ja samalla varmistettua tarvittava joustavuus kartellien tai monopolien syntymisen välttämiseksi;

14.   vahvistaa sitoutuneensa pitämään säädöskäytännön parantamista prioriteettina parlamentin ydintoiminnassa ja tukee tämän suuntaisia päätöksiä; kannustaa pääsihteeriä jatkamaan pyrkimyksiään parlamentin asiantuntemuksen lujittamiseksi säädöskäytännön parantamisessa;

Jäsenten avustamisen tehostaminen

15.   katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten kielellisen monimuotoisuuden säilyttäminen on yksi hallinnon tärkeimmistä haasteista; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että vuonna 2008 aiotaan käynnistää pilottihanke, jolla vastataan jäsenten toistuviin pyyntöihin, että heidän olisi voitava turvautua henkilökohtaiseen kielelliseen avustamiseen ja että avustamista olisi saatava myös lainsäädäntötehtävien hoitamiseen kytkeytyvissä epävirallisissa kokouksissa;

16.   päättää siksi rajoitaa pilottihankeen kokonaismäärärahat 4 miljoonaan euroon ja ottaa samalla 2 miljoonaa euroa varaukseen, millä kannustetaan hallintoa asettamaan jäsenille virallisten kokousten aikana tarjottavan kielellisen avustamisen tehostaminen etusijalle; toteaa, että 2 miljoonan euron varaus ei vaikuta pilottihankkeeseen;

17.   toistaa, että tulkkauspalveluja ja kokouksiin kytkeytyviä varoja olisi käytettävä mahdollisimman kustannustehokkaasti; katsoo, että kaikkiin kokoussaleihin asennettava sähköisen äänestämisen laitteisto on yksi tapa parantaa tulkkauspalvelujen käyttöä;

18.   kehottaa puhemiehistöä kuulemaan poliittisia ryhmiä Strasbourgissa sijaitsevien WIC 100- ja WIC 200 -kokoushuoneiden sisustuksesta ja uudelleenjärjestelystä, ennen kuin se tekee uusia päätöksiä näissä asioissa;

19.   muistuttaa, että monikielisyyttä koskevilla käytännesäännöillä pyritään tarjoamaan jäsenille mahdollisimman laadukkaita palveluja nykymäärärahojen enimmäismäärän puitteissa; kehottaa hallintoa huolehtimaan aktiivisemmin monikielisyyttä koskevien käytännesääntöjen toteuttamisesta, jotta mahdolliset puutteet tai kielipalvelujen vastuuton käyttö tai väärinkäyttö voidaan välttää; pitää kuitenkin valitettavana, ettei voida soveltaa joustavuutta käännettäessä tärkeimpiä asiakirjoja erityisen kiireisinä aikoina; kehottaa hallintoa pyrkimään kaikin tavoin takaamaan laadukkaat käännöspalvelut, jotka vastaavat parlamentin laadulle, määräajoille ja luottamuksellisuudelle asettamia vaatimuksia, ja huolehtimaan käännöspalvelujen asianmukaisista resursseista ja organisoimisesta, jotta mahdolliset puutteet ja niistä aiheutuva kustannusten lisääntyminen voidaan välttää etenkin silloin, kun päätöksenteon määräaika on vahvistettu perustamissopimuksessa;

20.   tunnustaa, että olisi tarpeen ja hyödyllistä luoda nykyiseen parlamentin kirjastoon analyysipalvelu, joka tarjoaisi yksittäisille jäsenille heidän parlamentaariseen toimintaansa liittyviä analyysejä;

21.   ottaa huomioon ehdotuksen uuden momentin 323 (Suhteet yhteisön ulkopuolisten maiden parlamenttien kanssa ja parlamentaarisen demokratian tukeminen) luomisesta ja 360 000 euron myöntämisestä siihen, jotta kyseiset parlamentin toiminnat voidaan erotella maantieteellisten alueiden mukaisesti; on huolissaan parlamentin talousarviossa olevien valtuuskuntien ja yleiskokousten määrästä erityisesti siksi, että niiden rahoitusvaikutuksia ei kyetä yksilöimään täsmällisesti talousarviossa, sillä ne sisältävät nykyisten budjettikohtien mukaisten määrärahojen ohella myös tulkkauksesta sekä teknisestä ja logistisesta tuesta aiheutuvat liitännäiskustannukset; pyytää hallintoa tekemään ehdotuksen tällaisen toiminnan avoimuuden parantamiseksi;

22.   katsoo, että parlamentin puhemiehen ja neuvoston puheenjohtajan olisi otettava huomioon EU:n kansalaisten mielipide parlamentin toiminnan hajauttamisesta kolmeen toimipaikkaan ja tästä aiheutuvista kustannuksista ja ympäristövaikutuksista;

23.   kehottaa hallintoa parlamentin avustajien osalta lujittamaan sisäistä valvontajärjestelmää varmistaakseen, että jäsenten avustajien palvelukseen ottaminen on selkeää ja avointa, millä varmistetaan verotusta ja sosiaaliasioita (palkkaa ja sosiaaliturvaoikeuksia jne.) koskevien säännösten noudattaminen;

24.   kehottaa komissiota esittämään uuden ehdotuksen avustajien ohjesäännöksi, jolla turvataan jäsenille tarvittava valinnanvapaus ja joustavuus sopimusten keston ja palkkojen suhteen ja toisaalta verotuksen, sosiaaliturvaa koskevien säännösten ja sairausvakuutusten yhdenmukaisuus ja turva avustajille;

Eurooppalaiset poliittiset säätiöt

25.   on päättänyt talousarviomenettelyn tässä vaiheessa – eurooppalaisten poliittisten säätiöiden rahoittamista koskevan oikeusperustan hyväksymistä odotettaessa – luoda uuden budjettikohdan 403 (Maksut eurooppalaisille poliittisille säätiöille), jonka määrärahat ovat varauksessa olevat viisi miljoona euroa ja joka on varustettu p.m.-merkinnällä;

Euroopan parlamentin oppisopimuskoulutusohjelma

26.   pitää myönteisenä pääsihteeristön työtä, jonka tavoitteena on arvioida parlamentin oppisopimuskoulutusohjelman käyttöönottoa, ja kehottaa puhemiehistöä ryhtymään tarvittavaan valmistelutyöhön käytettävissä olevien viiden viran yhteydessä; kehottaa hallintoa sisällyttämään hankintamenettelyihinsä myöntämisperusteeksi oppisopimuskoulutettavien työllistämisen tarjouksen tehneissä yrityksissä;

Ympäristöystävällinen parlamentti

27.   pitää valitettavana, että kun on kulunut yli viisi vuotta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) käynnistämisestä talousarviomenettelyssä, EMAS-rekisteröintiä ei ole vielä suoritettu ja vaikutukset ympäristöön, säästöt ja investoinnit sen toteuttamiseen eivät vielä ole tiedossa; pyytää hallintoa hankkimaan kyseiset tiedot, kuten 29. maaliskuuta 2007 annetun päätöslauselman 37 kohdassa ja 7. kesäkuuta 2007 annetun päätöslauselman 31 kohdassa pyydetään, ja esittämään ne parlamentin valiokunnille ja muille elimille, joita asia koskee; pyytää lisäksi hallintoa raportoimaan energian kulutuksen vähenemisestä, jonka olisi pitänyt syntyä kesäkauden ilmastoinnin vähenemisestä, ja esittämään parlamentin toiminnasta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja korvaamista koskevan toimintasuunnitelman, erityisesti matkustamisen ja rakennusten sekä veden, paperin ja muiden resurssien käytön vähentämisen suhteen; kehottaa hallintoa tässä yhteydessä esittämään asiantuntijoiden laatiman kertomuksen parlamentin rakennusten kattoihin ja seiniin asennettavien aurinkosähkö- tai aurinkopaneelien mahdollisesta käytöstä energian tuotantoon;

28.   pyytää hallintoa uudistamaan autokantaa ostamalla tai vuokraamalla nykyistä vähemmän saastuttavia ajoneuvoja, kuten hybridiajoneuvoja, sellaisen asiaa koskevan toimintasuunnitelman perusteella, jossa on esitetty tällaisen päätöksen rahoitusvaikutukset;

29.   pyytää hallintoa vähentämään virkamatkojen määrää ja kannustamaan henkilöstöä turvautumaan ympäristöystävällisimpiin matkustustapoihin kolmen toimipaikan välisillä matkoilla;

Tiedotuspolitiikka

30.   toistaa haluavansa päättäväistä tiedotuspolitiikkaa, johon poliittiset ryhmät osallistuvat ja jonka Euroopan kansalaiset mieltävät läheiseksi; katsoo, että tähän voidaan päästä vahvistamalla paikallisia ja alueellisia tiedotusvälineitä, nopeuttamalla Brysselin vierailukeskuksen avaamista ja lisäämällä joustavuutta vierailijaryhmien suhteen; muistuttaa viimeksi mainitun yhteydessä, että todellisten kustannusten maksaminen määriteltävän enimmäismäärän mukaisesti varmistaa täydellisen avoimuuden ohjelman suhteen; pyytää siksi kvestoreita tarkastelemaan uudelleen nykyisiä määräyksiä;

31.   pyytää puhemiehistöltä päätöstä tulevaa vaalikampanjaa koskevasta ohjelmasta, jossa otetaan huomioon, että parlamentin jäsenten ja EU:n kansalaisten yhteyksien on oltava tiiviitä; korostaa tässä yhteydessä tiedotustoimistojen sekä alueellisten ja paikallisten tiedotusvälineiden merkitystä, jotta EU:n kansalaiset olisivat paremmin perillä parlamentin toiminnasta; kehottaa hallintoa lujittamaan toimia paikallisten ja alueellisten tiedotusvälineiden hyväksi ulkoisissa tiedotustoimistoissa, myös jäsenten avustuksella; odottaa tässä yhteydessä saavansa niiden vuotuisen työohjelman vuodeksi 2008 joulukuuhun 2007 mennessä voidakseen vapauttaa varauksen tammikuussa;

32.   kehottaa puhemiehistöä käyttämään tiedotusmäärärahat monipuoliseen tiedottamiseen, jossa turvataan myös parlamentaaristen vähemmistöjen tiedotustarve;

33.   pahoittelee budjettivallan käyttäjälle toistaiseksi Internet-television prototyypin edistymisestä toimitetun tiedon vähyyttä, varsinkin kun tiedotuspolitiikka, Internet-televisio mukaan luettuna, on vuoden 2008 prioriteetti; päättää pitää yhdeksän miljoonaa euroa tiedotus- ja viestintäpolitiikkaa koskevassa varauksessa, kunnes prototyyppi on esitelty budjettivallan käyttäjän hyväksyttäväksi;

34.   odottaa Internet-television prototyyppiä; palauttaa mieliin, että tämän hankkeen rahoittamisen edellytys, josta sovittiin jo edellisessä talousarviomenettelyssä ja parlamentin 26. lokakuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa vuoden 2007 talousarviosta (Pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII(A) ja VIII(B))(7), on prototyypin hyväksyminen;

Turvallisuus

35.   katsoo hallinnon tavoin, että turvallisuus on merkittävä kysymys; toteaa kuitenkin, että hallinto ei kykene ilmoittamaan tarkasti, kuinka monta henkeä parlamentin rakennuksissa on, koska eräät henkilöt eivät käytä henkilökorttiaan porttien avaamiseen; kehottaa siksi hallintoa varmistamaan, että henkilöstö noudattaa määräyksiä, ja pyytää kvestoreita harkitsemaan uudelleen, että parlamentin jäsenet käyttäisivät sähköisiä henkilökortteja, jolloin voitaisiin hyödyntää erilaisia uusia ominaisuuksia, kuten sähköistä allekirjoitusta;

36.   korostaa, että turvallisuutta Brysselissä sijaitsevien parlamentin kiinteistöjen läheisyydessä ei kyetä takaamaan hyvin jäsenten ja henkilöstön tavanomaisen työpäivän päätyttyä; kehottaa hallintoa patistamaan Belgian viranomaisia turvallisuuden parantamiseen;

Henkilöstötaulukko

37.   tukee kahden uuden pääosaston perustamista tulkkausta sekä teknistä innovointia ja tukea varten; katsoo tämän parantavan jäsenille ja hallinnon eri yksiköille tarjottavia palveluja;

38.   katsoo, että pääsihteerin esittämä henkilöstöä koskeva ehdotus, jossa perustetaan uusia virkoja ja tehdään erinäisiä virkoja koskevia uudelleenjärjestelyjä sekä virkojen muuntamisia, heijastaa parlamentin näkemystä, että henkilöstötaulukon kasvattaminen on rajattava tiukasti uusiin hankkeisiin tai erityisosaamiseen; toteaa, että uudelleenjärjesteltyjen virkojen lukumäärä täyttää ennakkoarvioista annetussa päätöslauselmassa vahvistetun yhden prosentin vuositavoitteen; pyytää, että sille tiedotetaan säännöllisesti uudelleenjärjestelysuunnitelman täytäntöönpanosta; myöntää lisäksi, että esitetyllä ehdotuksella ei ole juurikaan rahoitusvaikutuksia vuoden 2008 talousarvioon;

39.   on siksi päättänyt hyväksyä pääsihteerin ehdottamat henkilöstötaulukkoa koskevat muutostoimet seuraavasti:

40.   on päättänyt vapauttaa varauksesta parlamentin sihteeristöön tarkoitetut 448 palkkaluokan korotusta, joita hallinto pyysi vakinaista ja väliaikaista henkilöstöä koskevien henkilöstösääntöjen 6 artiklan yhteydessä, sekä vastaavat määrärahat; vakinaisista viroista korotetaan 2 AD13:sta AD14:ään, 45 AD12:sta AD13:een, 25 AD11:stä AD12:een; 10 AD7:stä AD8:aan, 3 AD6:sta AD7:ään, 165 AD5:stä AD6:een, 50 AST7:stä AST8:aan, 65 AST4:stä AST5:een ja 65 AST1:stä AST2:een sekä väliaikaisista toimista 1 AD12:sta AD13:een, 2 AD10:stä AD11:een, 1 AST2:sta AST3:een, 2 AST1:stä AST2:een ja 12 AST1:stä AST3:een;

41.   on vastaavasti päättänyt vahvistaa poliittisten ryhmien pyytämät 74 palkkaluokkien korotusta: 1 AD12:sta AD13:een, 6 AD11:stä AD12:een, 4 AD10:stä AD11:een, 2 AD9:stä AD10:een, 4 AD8:sta AD9:ään, 3 AD7:stä AD8:aan, 7 AD6:sta AD7:ään, 8 AD5:stä AD6:een, 3 AST10:stä AST11:een, 9 AST8:sta AST9:ään, 9 AST7:stä AST8:aan, 3 AST6:sta AST7:ään, 2 AST5:stä AST6:een, 2 AST4:stä AST5:een, 1 AST3:sta AST4:ään, 2 AST2:sta AST3:een ja 8 AST1:stä AST2:een;

42.   huomauttaa, että komission demokraattinen valvonta on parlamentin ydintehtävä, ja kehottaa puhemiehistöä ja hallintoa myöntämään tarvittavat komiteamenettelyyn liittyvät virat tätä tehtävää varten ottaen huomioon parlamentin uudet velvollisuudet ulkoasioiden ja kehitysyhteistyöpolitiikan ohjelmien aloilla; korostaa lisäksi, että on tärkeää lujittaa parlamentin hallinnollisia valmiuksia ottaen huomioon sen uudet valtuudet ulkoisen tuen välineiden demokraattisessa valvonnassa; pyytää näin ollen pääsihteeriä siirtämään kaksi AD-virkaa – yhden ulkoasiainvaliokuntaan ja yhden kehitysyhteistyövaliokuntaan – vuoden 2008 aikana heti, kun jokin virka vapautuu sellaisessa osastossa, joka on yksilöity "negatiiviseksi prioriteetiksi";

43.   pitää myönteisenä puhemiehistön aloitetta laatia suuntaviivat rekrytoinnista, jossa otetaan vammaiset huomioon myös harjoittelijoiden, väliaikaisten toimihenkilöiden ja/tai sopimussuhteisen henkilöstön yhteydessä, kuten vammaisten töihin ottamista koskevissa käytännesäännöissä todetaan; pitää myönteisenä myös hallinnon aloitetta, joka koskee koulutusohjelmaa vammaisten hyväksi; katsoo, että hallinnon olisi harkittava niin kutsutun vammaiskoordinaattorin nimittämistä, jotta voidaan helpottaa vammaisten sopeutumista parlamentin hallintoon;

44.   on päättänyt asettaa kaksi kirjastoa varten tarkoitettua virkaa varaukseen motivoidakseen hallintoa luomaan kattavan sisäisen tiedonhallintajärjestelmän;

Muuta

45.   panee merkille puhemiehistön ehdotuksen myöntää 100 000 euroa Saharov-säätiölle avustuksena ihmisoikeuksia koskevaan toimintaan; aikoo tarkistaa, onko avustuksen myöntäminen Moskovassa toimivalle Saharov-säätiölle – puhemiehistön tehtyä 10. lokakuuta 2007 päätöksen sopimusluonnoksen periaatteellisesta hyväksymisestä –varainhoitoasetuksen säännösten mukainen ja erityisesti sen säännöksen mukainen, että parlamentti voi myöntää avustuksia tiedotustoimintaan (varainhoitoasetuksen 108 artiklan 4 kohdan nojalla);

Pääluokka IV – Yhteisöjen tuomioistuin

46.   korostaa, että talousarvion kasvaminen johtuu ensisijaisesti New Palais -rakennuksen luovuttamisesta toimielimelle; katsoo, että tällä on erityisen tuntuvia rahoitusvaikutuksia vuoden 2008 talousarvioon ja että kasvun olisi pysyttävä poikkeuksellisena; tähdentää, että monivuotisen rahoituskehyksen mukaan otsakkeessa 5 oleva liikkumavara jää rajatuksi vuonna 2009; pyytää siksi tuomioistuimelta yksityiskohtaista ja seurannan alaista täytäntöönpanoa, jotta kasvua kyettäisiin rajoittamaan vuonna 2009;

47.   on samaa mieltä tuomioistuimen kanssa New Palais -rakennuksen osto-vuokrausta koskevan rahoitusosuuden vähentämisestä 4 miljoonalla eurolla, koska vuoden 2007 talousarviossa oli tämänsuuruinen etupainotus;

48.   on päättänyt yhteisymmärryksessä tuomioistuimen kanssa palauttaa perusvähennyksen 3,7 prosentin tasolle; on siksi palauttanut vastaavat määrärahat;

49.   on päättänyt seuraavista henkilöstötaulukkoa koskevista toimenpiteistä:

50.   on päättänyt lisätä neuvoston talousarvioesityksessä myöntämiä määrärahoja 3 102 000 eurolla, mikä merkitsee 8,03 prosentin lisäystä vuoden 2007 talousarvioon verrattuna;

Pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin

51.   on päättänyt yhteisymmärryksessä tilintarkastustuomioistuimen kanssa palauttaa perusvähennyksen 4,82 prosentin tasolle; on siksi palauttanut vastaavat määrärahat;

52.   on päättänyt seuraavista henkilöstötaulukkoa koskevista toimenpiteistä:

53.   on palauttanut määrärahat, jotka koskevat Luxemburgin terveys- ja turvallisuusalalla antaman lainsäädännön edellyttämiä muutostöitä ja tilintarkastustuomioistuimen kokoussalin kunnostamista; pitää näitä menoja luonteeltaan poikkeuksellisina ja katsoo, että niitä ei voida uudistaa vuoden 2009 talousarviossa;

54.   on päättänyt lisätä neuvoston talousarvioesityksessä myöntämiä määrärahoja 3 261 204 eurolla, mikä merkitsee 9,65 prosentin lisäystä vuoden 2007 talousarvioon verrattuna;

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea

55.   pitää valitettavana, että komiteat eivät ole talousarviomenettelyn tässä vaiheessa kyenneet esittämään uutta yhteistyösopimustaan; muistuttaa, että se totesi neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2007 (kaikki pääluokat)(8) 14. joulukuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa, että se odottaa saavansa sopimuksen heinäkuuhun 2007 mennessä; on siksi päättänyt siirtää 10 prosenttia yhteisen palvelun kustannuksia varten vuoden 2007 talousarviossa myönnetystä määrästä lukuun 10 0 (Alustavat määrärahat); on valmis vapauttamaan määrärahat varauksesta heti kun sopimus on tehty;

56.   toistaa haluavansa säilyttää yhteistyösopimuksen, joka on esimerkki hyvästä toimielinten välisestä yhteistyöstä ja lisää kummankin komitean tehokkuutta, sillä logistisiin ja teknisiin tehtäviin saadaan lisää asiantuntemusta ja varsinaiset toimintaa hoitavat yksiköt voidaan vapauttaa päivittäisistä hallintotehtävistä;

Pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

57.   on päättänyt yhteisymmärryksessä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa jättää perusvähennyksen 4 prosentin tasolle;

58.   on samaa mieltä neuvoston kanssa pyynnöstä, joka koskee urakehitykseen liittyviä palkkaluokan korotuksia henkilöstösääntöjen 6 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 6, 9 ja 10 artiklan mukaisesti; muistuttaa, että varainhoitoasetuksen 47 artiklan 1 kohdassa annetaan mahdollisuus tehdä ennakoimattomien tapausten perusteella henkilöstötaulukoihin muutoksia, jotka koskevat enintään 10 prosenttia toimista, ja että sitä ei pitäisi soveltaa henkilöstön palkkaluokan korotusten tärkeimpänä välineenä;

59.   on päättänyt perustaa viisi uutta vakinaista virkaa (4 AD5 ja 1 AST3);

60.   on päättänyt lisätä neuvoston talousarvioesityksessä myöntämiä määrärahoja 546 178 eurolla, mikä merkitsee 1,82 prosentin lisäystä vuoden 2007 talousarvioon verrattuna;

Pääluokka VII – Alueiden komitea

61.   on päättänyt yhteisymmärryksessä alueiden komitean kanssa palauttaa perusvähennyksen 4 prosentin tasolle; on siksi palauttanut vastaavat määrärahat;

62.   on päättänyt seuraavista henkilöstötaulukkoa koskevista toimenpiteistä:

63.   on lisännyt neuvoston talousarvioesityksessä esittämiä määrärahoja 1 054 962 eurolla, mikä vastaa vuoden 2007 talousarvioon verrattuna 6,12 prosentin lisäystä, laajentumiseen liittyvät menot mukaan lukien;

Pääluokka VIII – Oikeusasiamies

64.   on lisännyt oikeusasiamiehen määrittelemien painopistealueiden vuoksi neuvoston talousarvioesityksessä myöntämiä määrärahoja 142 230 eurolla, mikä merkitsee 4,36 prosentin lisäystä vuoden 2007 talousarvioon verrattuna;

Pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu

65.   on samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että perusvähennystä ei sovelleta;

66.   on päättänyt perustaa pyydetyt kuuden kuukauden ajan rahoitettavat neljä virkaa seuraavasti:

67.   on lisännyt neuvoston talousarvioesityksessä esittämiä määrärahojoa 83 058 eurolla ylläpitääkseen kehitystä, mikä vastaa 7,10 prosentin lisäystä vuoden 2007 talousarvioon verrattuna;

o
o   o

68.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä yleisen talousarvioesityksen pääluokkiin I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX tehdyt tarkistukset neuvostolle ja komissiolle sekä asianomaisille muille toimielimille ja elimille.

(1) EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42. (2) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1). (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (4) EUVL C 172, 18.6.1999, s. 1, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2005/708/EY (EUVL L 269, 14.10.2005, s. 24). (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0099. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0237. (7) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 415. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0570.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2007 Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan aloitteesta neuvoston puitepäätöksen tekemiseksi ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen tunnustamisesta ja valvonnasta (6480/2007 – C6-0129/2007 – 2007/0807(CNS))

P6_TA(2007)0475 A6-0356/2007

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan aloitteen (6480/2007)(1),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0129/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0356/2007),

1.   hyväksyy Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan aloitteeseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallituksille.

Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Otsikko Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan teksti ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen tunnustamisesta ja valvonnasta Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan teksti ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen tunnustamisesta, valvonnasta ja täytäntöönpanosta Tarkistus 2 Johdanto-osan 5 kappale (5)  Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja periaatteita, jotka ilmaistaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti sen VI luvussa. Tässä puitepäätöksessä ei ole säännöstä, joka olisi tulkittava siten, että se estäisi kieltäytymästä tuomion tunnustamisesta ja/tai ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen taikka vaihtoehtoisen rangaistuksen valvomisesta, jos voidaan objektiivisten syiden perusteella katsoa, että ehdolliseen rangaistukseen liittyvä toimenpide tai vaihtoehtoinen rangaistus on määrätty henkilön rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, etnisen alkuperänsä, kansallisuutensa, kielensä, poliittisten mielipiteidensä tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella tai että jokin kyseisistä syistä voisi vaikuttaa haitallisesti hänen asemaansa. (5)  Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja periaatteita, jotka ilmaistaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti sen VI luvussa. Tässä puitepäätöksessä ei ole säännöstä, joka olisi tulkittava siten, että se estäisi kieltäytymästä tuomion tunnustamisesta ja/tai ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen taikka vaihtoehtoisen rangaistuksen valvomisesta, jos voidaan objektiivisten syiden perusteella katsoa, että ehdolliseen rangaistukseen liittyvä toimenpide tai vaihtoehtoinen rangaistus on määrätty selvästi Euroopan unionin perussopimuksiin sisältyvien perusoikeuksien vastaisesti. Tarkistus 3 Johdanto-osan 6 kappale (6)  Tämä puitepäätös ei saisi estää jäsenvaltiota soveltamasta perustuslaillisia säännöksiään, jotka koskevat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdistymisvapauteen, lehdistönvapauteen ja ilmaisunvapauteen muissa tiedotusvälineissä. (6)  Tämä puitepäätös ei saisi estää jäsenvaltiota soveltamasta perustuslaillisia säännöksiään, jotka koskevat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdistymisvapauteen, lehdistönvapauteen ja ilmaisunvapauteen muissa tiedotusvälineissä, ja yleensä perusoikeuksia koskevia kaikkia perustuslaillisia säännöksiään, joiden soveltaminen ei ole yhteensopimatonta toimenpiteiden täytäntöönpanon luonteen kanssa. Tarkistus 4 Johdanto-osan 8 kappale (8)  Ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen vastavuoroisen tunnustamisen ja valvonnan täytäntöönpanovaltiossa olisi parannettava tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuksia siten, että tälle luodaan mahdollisuus säilyttää perhe-, kieli- ja kulttuurisiteet sekä muut siteet. Tarkoituksena on kuitenkin myös parantaa ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten noudattamisen valvontaa tavoitteena torjua uusia rikoksia ja ottaa näin ollen huomioon uhrien suojelu. (8)  Ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen vastavuoroisen tunnustamisen ja valvonnan täytäntöönpanovaltiossa olisi parannettava tuomitun yhteiskuntaan paluun mahdollisuuksia antamalla hänelle mahdollisuus säilyttää perhe-, kieli- ja kulttuurisiteet sekä muut siteet. Tarkoituksena on kuitenkin myös parantaa ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten noudattamisen valvontaa tavoitteena torjua uusia rikoksia ja ottaa näin ollen huomioon uhrien suojelu ja yhteiskunnan puolustaminen yleensä. Tarkistus 5 Johdanto-osan 9 kappale (9)  Tehokkaan tietojenvaihdon varmistamiseksi kaikista ehdolliseen rangaistukseen liittyvistä seikoista, jäsenvaltioita kehotetaan huolehtimaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siitä, että asia merkitään kansallisiin rekistereihin, kun ne ottavat hoidettavakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen ja vaihtoehtoisen rangaistuksen valvonnan. (9)  Tehokkaan tietojenvaihdon varmistamiseksi kaikista ehdolliseen rangaistukseen liittyvistä seikoista, jäsenvaltioita kehotetaan huolehtimaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siitä, että asia merkitään kansallisiin rekistereihin, kun ne ottavat hoidettavakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen, vaihtoehtoisen rangaistuksen ja rangaistusten määräämisen ehdollisen lykkäämisen valvonnan. Tarkistus 6 1 artiklan 1 kohta 1.  Tämän puitepäätöksen tavoitteena on tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen helpottamiseksi ja uhrien suojan parantamiseksi vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltio valvoo toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion perusteella määrättyjä ehdolliseen rangaistukseen liittyviä toimenpiteitä tai tällaiseen tuomioon sisältyviä vaihtoehtoisia rangaistuksia sekä tehtävä kaikki myöhemmät tuomion täytäntöönpanoon liittyvät päätökset, jos tämä kuuluu sen toimivaltaan. 1.  Tällä puitepäätöksellä pyritään helpottamaan tuomitun paluuta yhteiskuntaan ja parantamaan uhrien ja yhteiskunnan suojaa sekä helpottamaan ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä asianmukaisten ehdollisten tuomioiden täytäntöönpanoa niiden rikoksentekijöiden osalta, jotka eivät asu tuomion antaneessa jäsenvaltiossa. Nämä tavoitteet huomioon ottaen tässä puitepäätöksessä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltio, jossa tuomitulla henkilöllä on pysyvä ja laillinen asuinpaikkansa, tunnustaa toisessa jäsenvaltiossa annetut tuomiot sekä valvoo ehdollisia ja vaihtoehtoisia rangaistuksia ja rangaistuksen määräämisen ehdollista lykkäämistä sekä panee ne täytäntöön. Tarkistus 7 1 artiklan 2 kohta 2.  Tätä puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tuomioiden tunnustamiseen sekä ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä kaikkien muiden tässä puitepäätöksessä tarkoitettujen oikeuden päätösten valvontaa koskevan vastuun siirtämiseen. Tätä puitepäätöstä ei sovelleta sellaisten rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanoon, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide ja jotka kuuluvat neuvoston puitepäätöksen 2007/.../YOS? soveltamisalaan. Sakkojen ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano perustuu jäsenvaltioiden välillä sovellettaviin välineisiin, erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24 päivänä helmikuuta 2005 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2005/214/YOS ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin 6 päivänä lokakuuta 2006 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2006/783/YOS. 2.  Tätä puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tuomioiden tunnustamiseen sekä ehdollisten rangaistusten täytäntöönpanon, vaihtoehtoisten rangaistusten ja rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen sekä kaikkien muiden tässä puitepäätöksessä tarkoitettujen myöhempien päätösten valvontaa koskevan vastuun siirtämiseen. Tätä puitepäätöstä ei sovelleta sellaisten rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanoon, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapaudenmenetyksen käsittävä toimenpide ja jotka kuuluvat neuvoston puitepäätöksen 2007/.../YOS? soveltamisalaan. Sakkojen ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano perustuu jäsenvaltioiden välillä sovellettaviin välineisiin, erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24 päivänä helmikuuta 2005 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2005/214/YOS ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin 6 päivänä lokakuuta 2006 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2006/783/YOS. Tarkistus 8 2 artiklan b alakohdan ii alakohta ii) kun osa vapausrangaistuksesta tai vapauden menetyksen käsittävästä toimenpiteestä on kärsitty (ehdonalainen vapauttaminen/ehdonalainen vapaus) ii) kun osa vapausrangaistuksesta tai vapaudenmenetyksen käsittävästä toimenpiteestä on kärsitty (päätös ehdonalaisesta vapauttamisesta / ehdonalaisesta vapaudesta) ja yksi tai useampi ehdolliseen rangaistukseen liittyvä toimenpide on määrätty Tarkistus 9 2 artiklan c alakohta (c) 'vaihtoehtoisella rangaistuksella' velvoitetta tai ehtoa, joka määrätään riippumattomana rangaistuksena ja joka ei ole vapausrangaistus, vapauden menetyksen käsittävä toimenpide eikä sakkorangaistus; (c) 'vaihtoehtoisella rangaistuksella' velvoitetta tai ehtoa, joka määrätään itsenäisenä rangaistuksena, joka ei merkitse vapaudenmenetystä tai rahamäärän maksamista; Tarkistus 10 2 artiklan d alakohta (d) 'rangaistuksen määräämisen ehdollisella lykkäämisellä' tuomioistuimen päätöstä, jolla rangaistuksen määräämistä lykätään ehdollisena määräämällä yksi tai useampi ehdolliseen rangaistukseen liittyvä toimenpide; (d) 'rangaistuksen määräämisen ehdollisella lykkäämisellä' tuomioistuimen päätöstä, jolla rangaistuksen määräämistä on lykätty ehdollisesti ja määrätty samalla yksi tai useampi ehdolliseen rangaistukseen liittyvä toimenpide; Tarkistus 11 2 artiklan g alakohta (g) 'täytäntöönpanovaltiolla' jäsenvaltiota, jossa ehdolliseen rangaistukseen liittyviä toimenpiteitä ja vaihtoehtoisia rangaistuksia valvotaan ja jossa kaikki myöhemmät tuomion täytäntöönpanoon liittyvät päätökset tehdään, jos kyseinen valtio on ottanut vastaan asiaa koskevan toimivallan. (g) 'täytäntöönpanovaltiolla' jäsenvaltiota, jossa ehdolliseen rangaistukseen liittyviä toimenpiteitä ja vaihtoehtoisia rangaistuksia valvotaan ja jossa kaikki myöhemmät ehdollisten rangaistusten, vaihtoehtoisten rangaistusten ja rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen täytäntöönpanoon liittyvät päätökset tehdään 7 artiklassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti. Tarkistus 12 2 artiklan g a alakohta (uusi) (g a) 'pysyvällä ja laillisella asuinpaikalla' paikkaa, johon asianomainen henkilö on perustanut pysyvän intressiensä keskuksen ja joka on määriteltävä kaikkien asiaankuuluvien tosiseikkojen perusteella. Tarkistus 13 3 artikla Tämä puitepäätös ei aiheuta muutoksia velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja yleisiä oikeudellisia periaatteita. Tämä puitepäätös ei aiheuta muutoksia velvollisuuteen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa vahvistettuja perusoikeuksia ja yleisiä oikeudellisia periaatteita. Tarkistus 14 4 artiklan 1 kohta 1.  Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, mikä oikeusviranomainen on tai mitkä oikeusviranomaiset ovat jäsenvaltion lainsäädännön nojalla toimivaltaisia toimimaan tämän puitepäätöksen mukaisesti silloin, kun kyseinen jäsenvaltio on tuomion antanut valtio tai täytäntöönpanovaltio. 1.  Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, mikä viranomainen on tai mitkä viranomaiset ovat jäsenvaltion lainsäädännön nojalla toimivaltaisia toimimaan tämän puitepäätöksen mukaisesti silloin, kun kyseinen jäsenvaltio on tuomion antanut valtio tai täytäntöönpanovaltio. Luettelo toimivaltaisista viranomaisista on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tarkistus 15 5 artiklan 1 kohdan johdantokappale 1.  Tuomio, joka sisältää yhden tai useamman seuraavista ehdolliseen rangaistukseen liittyvistä toimenpiteistä tai vaihtoehtoisista rangaistuksista, voidaan lähettää toiseen jäsenvaltioon, jossa sijaitsee tuomitun laillinen asuinpaikka, kyseisten toimenpiteiden ja rangaistusten tunnustamista ja valvontaa varten: 1.  Tuomio tai ehdonalaista vapauttamista koskeva päätös, joka sisältää yhden tai useamman seuraavista ehdolliseen rangaistukseen liittyvistä toimenpiteistä, velvoitteista tai ehdoista, voidaan lähettää toiseen jäsenvaltioon, jossa sijaitsee tuomitun laillinen asuinpaikka, kyseisten toimenpiteiden ja velvoitteiden tai ehtojen tunnustamista ja valvontaa varten. Jäljempänä 6 artiklassa tarkoitettuun todistukseen voidaan valvontatarkoituksessa sisällyttää yksi tai useampi tuomioon sisältyvistä ehdolliseen rangaistukseen liittyvistä toimenpiteistä, velvoitteista tai ehdoista: Tarkistus 16 5 artiklan 1 kohdan a alakohta (a) tuomitun velvollisuus ilmoittaa asuinpaikan muutokset täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle; (a) tuomitun velvollisuus ilmoittaa asuinpaikan tai työ- tai opiskelupaikan muutokset täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle; Tarkistus 17 5 artiklan 1 kohdan b alakohta (b) velvollisuus olla ilman lupaa poistumatta tietyiltä paikkakunnilta tuomion antaneessa valtiossa tai täytäntöönpanovaltiossa tai tulla ilman lupaa näille paikkakunnille sekä muut elämäntapaa, oleskelua, koulutusta, ammatillista toimintaa tai vapaa-ajanviettoa koskevat määräykset; (b) velvollisuus olla tulematta ilman lupaa tietyille paikkakunnille tuomion antaneessa valtiossa tai täytäntöönpanovaltiossa sekä muut elämäntapaa, oleskelua, koulutusta, ammatillista toimintaa tai vapaa-ajanviettoa koskevat määräykset; Tarkistus 18 5 artiklan 1 kohdan e alakohta (e) velvollisuus hyvittää teosta aiheutunut haitta; (e) velvollisuus korvata rikoksella aiheutettu vahinko ja ilmoittaa täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tämän velvollisuuden täyttämisestä; Tarkistus 19 5 artiklan 1 a kohta (uusi) 1 a.  Syytettyä on kuultava ennen tuomion tai ehdonalaista vapauttamista koskevan päätöksen lähettämistä tämän puitepäätöksen mukaisesti. Tarkistus 20 5 artiklan 3 kohta 3.  Edellä olevassa 1 kohdassa mainittujen toimenpiteiden ja rangaistusten lisäksi 6 artiklassa tarkoitettu todistus sisältää vain sellaisia toimenpiteitä tai rangaistuksia, jotka asianomainen täytäntöönpanovaltio on 2 kohdan nojalla ilmoittanut. 3.  Edellä olevassa 1 kohdassa mainittujen toimenpiteiden ja rangaistusten lisäksi 6 artiklassa tarkoitettu todistus saa sisältää vain sellaisia ehdolliseen rangaistukseen tai velvoitteisiin tai ehtoihin liittyviä toimenpiteitä, jotka asianomainen täytäntöönpanovaltio on 2 kohdan nojalla ilmoittanut. Tarkistus 21 6 artiklan 1 kohta 1.  Tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen lähettää tuomion tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen yhdessä todistuksen, jota koskeva vakiolomake on liitteessä A, kanssa suoraan täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste niin, että täytäntöönpanovaltio voi todeta niiden aitouden. Alkuperäinen tuomio tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja alkuperäinen todistus on toimitettava täytäntöönpanovaltioon tämän sitä vaatiessa. Virallinen yhteydenpito tapahtuu niin ikään suoraan mainittujen toimivaltaisten oikeusviranomaisten välillä. 1.  Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on lähetettävä liitteessä I olevan mallin mukainen todistus yhdessä tuomion tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen ja tarvittaessa ehdonalaista vapauttamista koskevan päätöksen kanssa suoraan täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste niin, että täytäntöönpanovaltio voi todeta niiden aitouden. Alkuperäinen tuomio tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja alkuperäinen todistus on toimitettava täytäntöönpanovaltioon tämän sitä vaatiessa. Virallinen yhteydenpito tapahtuu niin ikään suoraan mainittujen toimivaltaisten oikeusviranomaisten välillä. Tarkistus 22 6 artiklan 3 kohta 3.  Tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen lähettää tuomion ja todistuksen kerrallaan ainoastaan yhteen täytäntöönpanovaltioon. 3.  Tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen lähettää tuomion ja todistuksen sekä mahdollisen ehdonalaista vapauttamista koskevan päätöksen kerrallaan ainoastaan yhteen täytäntöönpanovaltioon. Tarkistus 23 6 artiklan 5 kohta 5.  Jos tuomion ja todistuksen vastaanottavalla täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisella ei ole toimivaltaa tunnustaa tuomiota, sen on viran puolesta toimitettava tuomio ja todistus toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on ilmoitettava tuomion ja todistuksen toimittamisesta tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle välittömästi sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste. 5.  Jos tuomion ja todistuksen vastaanottavalla täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisella ei ole toimivaltaa tunnustaa tuomiota, sen on viran puolesta toimitettava tuomio ja todistus sekä mahdollinen ehdonalaista vapauttamista koskeva päätös toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on ilmoitettava tuomion ja todistuksen toimittamisesta tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle välittömästi sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste. Tarkistus 24 7 artiklan 1 kohta 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on tunnustettava lähetetty tuomio 6 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja toteutettava viipymättä kaikki tarvittavat toimenpiteet ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvomiseksi, jollei toimivaltainen oikeusviranomainen päätä vedota johonkin 9 artiklan mukaisista syistä, joiden perusteella voidaan kieltäytyä tunnustamisesta ja valvonnan hoitamisesta. 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on tunnustettava lähetetty tuomio 6 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja toteutettava viipymättä kaikki tarvittavat toimenpiteet ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisen rangaistuksen muodostavien velvoitteiden ja ehtojen valvomiseksi, jollei toimivaltainen oikeusviranomainen päätä vedota johonkin 9 artiklan mukaisista syistä, joiden perusteella voidaan kieltäytyä tunnustamisesta ja valvonnasta. Tarkistus 25 7 artiklan 2 kohta 2.  Jos ehdolliseen rangaistukseen liittyvät toimenpiteet tai vaihtoehtoiset rangaistukset eivät laatunsa ja kestonsa osalta ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisia, tämän valtion toimivaltainen oikeusviranomainen voi mukauttaa niitä samankaltaisista rikoksista kyseisen valtion lainsäädännössä säädettyjen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden tai vaihtoehtoisten rangaistusten mukaisiksi. Mukautetun ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen on mahdollisimman pitkälle vastattava tuomion antaneessa valtiossa määrättyä ehdolliseen rangaistukseen liittyvää toimenpidettä tai vaihtoehtoista rangaistusta. 2.  Jos ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden tai vaihtoehtoisten rangaistusten kesto ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen, tämän valtion toimivaltainen oikeusviranomainen voi mukauttaa sitä vastaavista rikoksista kyseisen valtion lainsäädännössä säädettyjen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden sekä nykyiset vaihtoehtoiset rangaistukset muodostavien velvoitteiden ja ehtojen mukaisiksi. Mukautetun ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen on mahdollisimman pitkälle vastattava tuomion antaneessa valtiossa määrättyä ehdolliseen rangaistukseen liittyvää toimenpidettä tai vaihtoehtoista rangaistusta. Tarkistus 26 7 artiklan 3 a kohta (uusi) 3 a.  Jos ehdolliseen rangaistukseen liittyviä toimenpiteitä tai vaihtoehtoisia rangaistuksia mukautetaan 2 kohdan nojalla, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on ilmoitettava viipymättä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle tästä päätöksestä. Ilmoituksen jälkeen tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen voi päättää myös todistuksen ja tuomion sekä tarvittaessa myös ehdonalaista vapauttamista koskevan päätöksen takaisinottamisesta. Näissä tapauksissa on varmistettava tuomitun henkilön oikeus tulla kuulluksi. Tarkistus 27 9 artiklan 1 kohdan johdantokappale 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta tuomiota ja ottamasta vastatakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvonnasta, jos: 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta tuomiota tai tarvittaessa ehdonalaista vapauttamista koskevaa päätöstä sekä ottamasta vastatakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvonnasta, jos: Tarkistus 28 9 artiklan 1 kohdan a alakohta (a)  6 artiklassa tarkoitettu todistus on puutteellinen tai se ei selvästi vastaa tuomiota eikä sitä ole täydennetty tai oikaistu täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa, (a)  6 artiklassa tarkoitettu todistus on puutteellinen tai se ei selvästi vastaa tuomiota tai ehdonalaista vapauttamista koskevaa päätöstä eikä sitä ole täydennetty tai oikaistu täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa, Tarkistus 29 9 artiklan 1 kohdan b alakohta (b)  5 artiklassa esitetyt perusteet eivät täyty, (b)  5 artiklassa esitetyt perusteet eivät täyty, mukaan luettuna muttei yksinomaan laillista ja pysyvää asuinpaikkaa täytäntöönpanovaltiossa koskeva vaatimus, Tarkistus 30 9 artiklan 1 kohdan e alakohta (e) syyteoikeus on jo vanhentunut tai määrätty rangaistus rauennut täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan, ja ne liittyvät tekoon, joka täytäntöönpanovaltion oman lainsäädännön mukaan kuuluu täytäntöönpanovaltion toimivaltaan, (e) rangaistus on vanhentunut täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan, Tarkistus 31 9 artiklan 1 kohdan i alakohta (i) tuomioon sisältyy lääketieteellisiä tai hoitotoimenpiteitä, joita täytäntöönpanovaltio ei voi valvoa sen oikeus- tai terveysjärjestelmän mukaisesti sen estämättä, mitä 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, tai (i) tuomioon tai mahdollisesti ehdonalaista vapauttamista koskevaan päätökseen sisältyy lääketieteellisiä tai hoitotoimenpiteitä, joiden valvontaa täytäntöönpanovaltio ei voi panna täytäntöön oman terveydenhoitojärjestelmänsä mukaisesti sen estämättä, mitä 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, tai Tarkistus 32 9 artiklan 1 kohdan j alakohta (j)  13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ei päästä yhteisymmärrykseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten mukauttamisesta. Poistetaan. Tarkistus 33 9 artiklan 1 kohdan j a alakohta (uusi) (j a) todistukseen tai tuomioon sisältyy toimenpiteitä, joita ei ole lueteltu eikä hyväksytty tämän puitepäätöksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Tarkistus 34 9 artiklan 2 kohta 2.  Ennen kuin täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen tekee 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksen olla tunnustamatta tuomiota ja ottamasta vastatakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvonnasta, sen on kuultava tuomion antaneen valtion toimivaltaista oikeusviranomaista asianmukaisella tavalla ja tarvittaessa pyydettävä sitä toimittamaan viipymättä mahdolliset tarvittavat lisätiedot. 2.  Ennen kuin täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen tekee 1 kohdan a, b, c, h ja i alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksen olla tunnustamatta tuomiota tai mahdollisesti ehdonalaista vapauttamista koskevaa päätöstä ja ottamasta vastatakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvonnasta, sen on kuultava tuomion antaneen valtion toimivaltaista oikeusviranomaista asianmukaisella tavalla ja tarvittaessa pyydettävä sitä toimittamaan viipymättä mahdolliset tarvittavat lisätiedot. Tarkistus 35 10 artiklan 1 kohta 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen päättää kymmenen päivän kuluessa tuomion ja todistuksen vastaanottamisesta, tunnustaako se tuomion ja ottaako se vastatakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvonnasta. Se ilmoittaa päätöksestään viipymättä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle tavalla, josta jää kirjallinen todiste. Kieltäytyminen tuomion tunnustamisesta ja valvontavastuun ottamisesta on perusteltava. 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen päättää 30 päivän kuluessa tuomion ja todistuksen vastaanottamisesta, tunnustaako se tuomion ja ottaako se vastatakseen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvonnasta. Se ilmoittaa päätöksestään viipymättä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle tavalla, josta jää kirjallinen todiste. Kieltäytyminen tuomion tunnustamisesta ja valvontavastuun ottamisesta on perusteltava. Tarkistus 36 10 artiklan 2 kohta 2.  Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen ei pysty erityisessä tapauksessa noudattamaan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, sen on ilmoitettava siitä viipymättä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle mitä tahansa keinoa käyttäen ja esitettävä viivästyksen syyt ja arvio lainvoimaisen päätöksen tekemiseen tarvittavasta ajasta. 2.  Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen ei pysty poikkeuksellisessa tapauksessa noudattamaan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, sen on ilmoitettava siitä viipymättä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle mitä tahansa keinoa käyttäen ja esitettävä viivästyksen syyt ja arvio lainvoimaisen päätöksen tekemiseen tarvittavasta ajasta. Tarkistus 37 11 artikla Ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvontaan sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä. Ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoiset rangaistukset muodostavien velvoitteiden ja menettelysääntöjen valvontaan sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä. Tarkistus 38 12 artiklan 1 kohta 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisella oikeusviranomaisella on toimivalta tehdä ehdolliseen rangaistukseen, vaihtoehtoiseen rangaistukseen tai rangaistuksen määräämisen ehdolliseen lykkäämiseen liittyvät kaikki myöhemmät päätökset, kuten ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden muuttaminen, rangaistuksen ehdollisuuden kumoaminen, seuraamusten määrääminen rangaistuksen määräämistä ehdollisesti lykättäessä tai rangaistuksen lieventäminen. Edellä mainittuihin päätöksiin ja kaikkiin tuomiosta johtuviin seuraamuksiin sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä. 1.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisella viranomaisella on toimivalta tehdä ehdolliseen rangaistukseen, vaihtoehtoiseen rangaistukseen, rangaistuksen määräämisen ehdolliseen lykkäämiseen tai ehdonalaiseen vapauteen liittyvät kaikki myöhemmät päätökset, kuten ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden muuttaminen, ehdollisen rangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi, seuraamusten määrääminen kun rangaistuksen määräämistä oli lykätty ehdollisesti tai tällainen lykkäys on kumottu, tai rangaistuksen raukeaminen. Edellä mainittuihin päätöksiin ja kaikkiin tuomiosta johtuviin seuraamuksiin sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä. Tarkistus 39 12 artiklan 2 kohta 2.  Tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen voi pidättää itselleen oikeuden kaikkiin rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen yhteydessä tehtäviin päätöksiin. Tässä tapauksessa kaikkiin jatkoseuraamuksiin sovelletaan tuomion antaneen valtion lainsäädäntöä. 2.  Tuomion antaneen valtion toimivaltainen viranomaisen voi pidättää itselleen oikeuden kaikkiin rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen yhteydessä tehtäviin päätöksiin. Tässä tapauksessa kaikkiin 1 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin ja kaikkiin jatkoseuraamuksiin sovelletaan tuomion antaneen valtion lainsäädäntöä. Tarkistus 40 12 artiklan 3 kohta 3.  Tämän puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltio voi ilmoittaa, että se täytäntöönpanovaltiona voi yksittäistapauksissa kieltäytyä ottamasta 1 kohdan mukaista toimivaltaa. Näissä tapauksissa päätös tehdään ja ilmoitus annetaan 10 artiklan mukaista menettelyä käyttäen. Tämä ei vaikuta 7 artiklan 1 kohdan mukaiseen velvoitteeseen. 3.  Tämän puitepäätöksen hyväksymisen yhteydessä tai myöhemmin sen täytäntöönpanon yhteydessä kukin jäsenvaltio voi neuvoston pääsihteerille jätetyllä ilmoituksella ilmoittaa, että se kieltäytyy täytäntöönpanovaltiona kyseisen jäsenvaltion erittelemien tapausluokitusten mukaisesti ottamasta 1 kohdan mukaista toimivaltaa. Näissä tapauksissa päätös tehdään (perustelut ilmoittaen) ja ilmoitus annetaan 10 artiklan mukaista menettelyä käyttäen. Tämä ei vaikuta 7 artiklan 1 kohdan mukaiseen velvoitteeseen. Jäsenvaltion ilmoitus voidaan peruuttaa milloin tahansa. Ilmoitukset tai ilmoitusten peruutukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tarkistus 41 13 artikla 13 artikla Poistetaan. Toimivaltaisten oikeusviranomaisten keskinäinen kuuleminen 1.  Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen aikoo tehdä 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen mukauttamisen, sen on ensin kuultava tuomion antaneen valtion toimivaltaista oikeusviranomaista mukautettujen ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden tai vaihtoehtoisen rangaistuksen osalta. 2.  Tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen voi toimittaessaan 6 artiklan mukaan tuomion ja todistuksen luopua 1 kohdassa mainitusta kuulemisesta. Tässä tapauksessa täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen ilmoittaa tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle jälkikäteen kaikista 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisista mukauttamisista. Tarkistus 42 14 artiklan otsikko Asianomaisten viranomaisten velvollisuudet silloin, kun täytäntöönpanovaltiolla on toimivalta kaikissa myöhemmissä päätöksissä (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 43 14 artiklan 1 kohdan a alakohta (a) ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen muutosta; (a) vaihtoehtoisia rangaistuksia ja ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden muutosta; Tarkistus 44 14 artiklan 1 kohdan b alakohta (b) rangaistuksen ehdollisuuden kumoamista; (b) ehdollisen rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäyksen tai rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäyksen peruuttamista; Tarkistus 45 14 artiklan 1 kohdan c alakohta (c) rangaistuksen määräämistä, kun on kyse n rangaistuksen määräämisen ehdollisesta lykkäämisestä; (c) rangaistuksen määräämistä, kun sitä oli lykätty ehdollisesti; Tarkistus 46 14 artiklan 1 kohdan d alakohta (d) ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen raukeamista. (d) ehdollisten rangaistusten, ehdollisesti lykätyn rangaistusten määräämisen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen raukeamista. Tarkistus 47 14 artiklan 1 a kohta (uusi) 1 a.  Jos ehdollisen rangaistuksen täytäntäänpanon lykkäys, rangaistuksen määräämisen ehdollinen lykkäys tai vaihtoehtoinen rangaistus peruutetaan, täytäntöönpanovaltio on vastuussa tuomiossa määrätyn vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta lukuun ottamatta 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia. Tarkistus 48 14 artiklan 2 kohta 2.  Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste, kaikista seikoista tai tiedoista, jotka sen käsityksen mukaan voivat aiheuttaa rangaistuksen ehdollisuuden kumoamisen tai muutoksen ehdolliseen rangaistukseen liittyvään toimenpiteeseen tai vaihtoehtoisen rangaistukseen. 2.  Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste, kaikista seikoista tai tiedoista, jotka sen käsityksen mukaan voivat aiheuttaa ehdollisen rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäyksen peruuttamisen, rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäyksen peruuttamisen tai muutoksen ehdolliseen rangaistukseen liittyvään toimenpiteeseen taikka vaihtoehtoisen rangaistuksen muodostaviin velvoitteisiin tai ehtoihin. Tarkistus 49 14 artiklan 2 a kohta (uusi) 2 a.  Vastaajan kuulemista koskevan perustavanlaatuisen periaatteen noudattamiseksi oikeusviranomaisten on kuultava tuomittua henkilöä ennen rangaistuksen määräämistä, kun sitä oli lykätty ehdollisesti, ja ennen ehdollisen rangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi. Tarkistus 50 15 artiklan otsikko Asianomaisten viranomaisten velvollisuudet silloin, kun tuomion antaneella valtiolla on toimivalta kaikissa myöhemmissä päätöksissä (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 51 15 artiklan 1 kohdan johdantokappale 1.  Jos tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen on 12 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimivaltainen kaikissa myöhemmissä päätöksissä, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava sille viipymättä: (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 52 15 artiklan 1 kohdan a alakohta (a) jokaisesta ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen rikkomisesta sekä (a) ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen muodostavien velvoitteiden tai ehtojen rikkomisesta sekä Tarkistus 53 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta (i) todennäköisesti aiheuttaisivat muutoksen ehdolliseen rangaistukseen liittyvään toimenpiteeseen tai vaihtoehtoiseen rangaistukseen, (i) todennäköisesti aiheuttaisivat muutoksen ehdolliseen rangaistukseen liittyvään toimenpiteeseen taikka vaihtoehtoisen rangaistuksen muodostaviin velvoitteisiin tai ehtoihin, Tarkistus 54 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohta (ii) otettaisiin huomioon määrättäessä rangaistusta, kun on kyse rangaistuksen määräämisen ehdollisesta lykkäämisestä, tai (ii) otettaisiin huomioon määrättäessä rangaistusta, kun sitä oli lykätty ehdollisesti, tai Tarkistus 55 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohta (iii) voisivat johtaa rangaistuksen ehdollisuuden kumoamiseen. (iii) voisivat johtaa ehdollisen rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäyksen ja rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäyksen peruuttamiseen. Tarkistus 56 15 artiklan 3 kohta 3.  Jos kyseessä on rangaistuksen määrääminen sen jälkeen, kun rangaistuksen määräämistä on ehdollisesti lykätty tai rangaistuksen ehdollisuuden kumoaminen, tuomitulle on ennen asiaa koskevan päätöksen vahvistamista annettava mahdollisuus tulla kuulluksi. Tämä vaatimus voidaan tarvittaessa täyttää keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen 10 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti. 3.  Jos kyseessä on rangaistuksen määrääminen sen jälkeen, kun rangaistuksen määräämistä oli ehdollisesti lykätty, tai ehdollisen rangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi, tuomitulle on ennen asiaa koskevan päätöksen vahvistamista annettava mahdollisuus tulla oikeusviranomaisten toimesta kuulluksi, jotta varmistetaan vastaajan kuulemista koskevan perustavanlaatuisen periaatteen noudattaminen. Tarkistus 57 15 artiklan 4 kohdan a alakohta (a) ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen muutosta; (a) ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen muodostavien velvoitteiden tai ehtojen muutosta; Tarkistus 58 15 artiklan 4 kohdan b alakohta (b) rangaistuksen ehdollisuuden kumoamista; (b) ehdollisen rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäyksen tai rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäyksen peruuttamista; Tarkistus 59 15 artiklan 4 kohdan c alakohta (c) rangaistuksen määräämistä, kun on kyse rangaistuksen määräämisen ehdollisesta lykkäämisestä; (c) rangaistuksen määräämistä, kun sitä oli lykätty ehdollisesti; Tarkistus 60 15 artiklan 4 kohdan d alakohta (d) ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen raukeamista. (d) ehdollisen rangaistuksen, ehdollisesti lykätyn rangaistusten määräämisen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen raukeamista. Tarkistus 61 15 artiklan 4 a kohta (uusi) 4 a.  Kaikki tuomion antaneen valtion toimivaltaisten viranomaisten ehdolliseen rangaistukseen liittyvän toimenpiteen tai vaihtoehtoisen rangaistuksen muodostavien velvoitteiden tai ehtojen muutokset on tehtävä ottamalla 5 artikla asianmukaisesti huomioon. Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi muutostapauksissa käyttää hyväkseen mahdollisuutta tehdä uusi päätös 7 artiklan tai 9 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti. Tarkistus 62 15 artiklan 5 kohdan johdantokappale 5.  Jos kyseessä on rangaistuksen vahvistaminen tai rangaistuksen ehdollisuuden kumoaminen, tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle samalla, aikooko se mahdollisesti toimittaa täytäntöönpanovaltiolle: 5.  Jos kyseessä on rangaistuksen määrääminen tai ehdollisen rangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi, tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle samalla ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden valvontatarpeen lakkaamisesta. Tarkistus 63 15 artiklan 5 kohdan a alakohta (a) neuvoston puitepäätöksessä 2007/.../YOS? säädetyn tuomion ja todistuksen vapauden menetyksen käsittävän toimenpiteen täytäntöönpanosta huolehtimista varten; tai Poistetaan. Tarkistus 64 15 artiklan 5 kohdan b alakohta (b) eurooppalaisen pidätysmääräyksen tuomitun luovuttamista varten eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisesti. Poistetaan. Tarkistus 65 15 artiklan 6 kohta 6.  Jos velvollisuus panna ehdolliseen rangaistukseen liittyvät toimenpiteet tai vaihtoehtoiset rangaistukset täytäntöön on rauennut, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on lopetettava määrätyt toimenpiteet heti, kun tuomion antaneen valtion toimivaltainen oikeusviranomainen ilmoittaa sille asiasta. 6.  Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on saatuaan tuomion antaneen valtion toimivaltaiselta viranomaiselta 5 kohdan mukaisen ilmoituksen lopetettava ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden valvonta ja täytäntöönpano. Tarkistus 66 16 artiklan otsikko Yleinen armahdus ja henkilökohtainen armahdus Yleinen armahdus, henkilökohtainen armahdus ja tuomion uudelleentutkiminen Tarkistus 67 16 artiklan 1 a kohta (uusi) Ainoastaan tuomion antanut valtio voi ratkaista hakemukset, joissa pyydetään uudelleentutkimaan ehdollisia rangaistuksia, vaihtoehtoisia rangaistuksia ja rangaistuksen määräämisen ehdollista lykkäämistä koskevia tuomioita, joiden valvonta ja täytäntöönpano kuuluvat tämän puitepäätöksen soveltamisalaan. Tarkistus 68 17 artikla Jos tuomittu muuttaa pois täytäntöönpanovaltiosta ja perustaa laillisen ja pysyvän asuinpaikkansa toiseen jäsenvaltioon, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on siirrettävä ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten valvontaa sekä kaikkia myöhempiä tuomion täytäntöönpanoon liittyviä päätöksiä koskeva toimivalta takaisin tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle. Jos tuomittu muuttaa pois täytäntöönpanovaltiosta tai hänen pysyvä ja laillinen asuinpaikkansa ei enää ole täytäntöönpanovaltiossa, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen oikeusviranomaisen on siirrettävä ehdolliseen rangaistukseen liittyvien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten rangaistusten muodostavien velvoitteiden tai ehtojen valvontaa sekä kaikkia myöhempiä tuomion täytäntöönpanoon liittyviä päätöksiä tai tarvittaessa ehdonalaisesta vapauttamisesta tehtävää päätöstä koskeva toimivalta takaisin tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle. Tarkistus 69 17 artiklan 1 a kohta (uusi) Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu toimivallan siirto on tehtävä myös, jos tuomion antanut valtio pyytää sitä täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselta viranomaiselta siksi, että tuomion antaneessa valtiossa on vireillä uusia syytteitä asianomaista henkilöä vastaan.

(1) EUVL C 147, 30.6.2007, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, näiden tuomioiden täytäntöönpanemiseksi Euroopan unionissa (9688/2007 – C6-0209/2007 – 2005/0805(CNS))

P6_TA(2007)0476 A6-0362/2007

(Kuulemismenettely – uudelleen kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston ehdotuksen (9688/2007),

–   ottaa huomioon Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen (7307/2005)(1),

–   ottaa huomioon kantansa 14. kesäkuuta 2006(2),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia uudestaan (C6-0209/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 51 artiklan ja 55 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0362/2007),

1.   hyväksyy neuvoston ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää neuvostoa muuttamaan ehdotuksen tekstiä vastaavasti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Neuvoston teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a)  Rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavat oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen varmistamiseksi, mutta komission ehdotuksesta rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavia oikeuksia koskevaksi puitepäätökseksi, jota Euroopan parlamentti kannatti ensimmäisessä käsittelyssä1, ei puheenjohtajavaltio Saksan ponnisteluista huolimatta ole tähän mennessä päästy sopimukseen. __________ 1 EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 159.

(1) EUVL C 150, 21.6.2005, s. 1. (2) EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 201.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2007 muutetusta ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Madagaskarin tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä (KOM(2007)0428 – C6-0064/2007 – 2007/0006(CNS))

P6_TA(2007)0477 A6-0405/2007

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon muutetun ehdotuksen neuvoston asetukseksi (KOM(2007)0428),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0064/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A6-0405/2007),

1.   hyväksyy muutetun ehdotuksen neuvoston päätökseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna ja hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Madagaskarin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a)  On tärkeää parantaa Euroopan parlamentille suunnattua tiedotusta. Tätä varten komission olisi välitettävä sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten päätelmät. Tarkistus 3 3 a artikla (uusi) 3 a artikla Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen pöytäkirjan 7 artiklassa kuvatun monivuotisen alakohtaisen ohjelman tuloksista. Tarkistus 4 3 b artikla (uusi) 3 b artikla Pöytäkirjan viimeisen voimassaolovuoden aikana ja ennen sen uusimiseen tähtäävän uuden sopimuksen tekemistä komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sopimuksen soveltamisesta ja sen täytäntöönpano-olosuhteista. Tarkistus 5 3 c artikla (uusi) 3 c artikla Edellä 3 b artiklassa tarkoitetun kertomuksen perusteella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan neuvosto antaa komissiolle tarvittaessa neuvotteluvaltuudet uuden pöytäkirjan tekemiseksi. Tarkistus 6 3 d artikla (uusi) 3 d artikla Komissio välittää Euroopan parlamentille sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten päätelmät.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2007 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Mosambikin tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä (KOM(2007)0472 – C6-0284/2007 – 2007/0170(CNS))

P6_TA(2007)0478 A6-0404/2007

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (KOM(2007)0472),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0284/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A6-0404/2007),

1.   hyväksyy ehdotuksen neuvoston asetukseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna ja hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Mosambikin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a)  Euroopan yhteisön rahoitusosuutta olisi käytettävä kalataloudesta elantonsa saavien rannikkoyhteisöjen kehittämiseen ja pienten paikallisten kalanpakastus- ja kalanjalostusyritysten perustamiseen. Tarkistus 2 Johdanto-osan 2 b kohta (uusi) (2 b)  On tärkeää parantaa Euroopan parlamentille suunnattua tiedotusta. Tätä varten komission olisi välitettävä sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten päätelmät. Tarkistus 4 3 a artikla (uusi) 3 a artikla Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen pöytäkirjan 7 artiklassa kuvatun monivuotisen alakohtaisen ohjelman tuloksista. Tarkistus 5 3 b artikla (uusi) 3 b artikla Komissio välittää Euroopan parlamentille sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten päätelmät. Tarkistus 6 3 c artikla (uusi) 3 c artikla Pöytäkirjan viimeisen voimassaolovuoden aikana ja ennen sen uusimiseen tähtäävän uuden sopimuksen tekemistä komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sopimuksen soveltamisesta ja sen täytäntöönpano-olosuhteista. Tarkistus 7 3 d artikla (uusi) 3 d artikla Edellä 3 c artiklassa tarkoitetun kertomuksen perusteella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan neuvosto antaa komissiolle tarvittaessa neuvotteluvaltuudet uuden pöytäkirjan tekemiseksi.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2007 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tilastointiin tarkoitettujen yritysrekisterien laatimista koskevan yhteisen kehyksen vahvistamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2186/93 kumoamisesta (7656/5/2007 – C6-0218/2007 – 2005/0032(COD))

P6_TA(2007)0479 A6-0353/2007

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (7656/5/2007 – C6-0218/2007),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0112),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0353/2007),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 25. lokakuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2008 antamiseksi tilastointiin tarkoitettujen yritysrekisterien laatimista koskevan yhteisen kehyksen vahvistamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2186/93 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin toisessa käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 177/2008.)

(1) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 127.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 rehujen ja elintarvikkeiden hintojen noususta

P6_TA(2007)0480 RC-B6-0400/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 vahvistamansa kannan(1) kesannoinnista vuonna 2008,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että viljan maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet jyrkästi viime kuukausina ja että yksityiset ja julkiset viljavarastot ovat laskeneet alimmalle tasolle 40 vuoteen,

B.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 EU:n 27 jäsenvaltion viljasato tulee viimeisimpien arvioiden mukaan olemaan noin 8 miljoonaa tonnia pienempi kuin vuonna 2006,

C.   ottaa huomioon, että vuonna 2006 sato oli vain 265,5 miljoonaa tonnia, josta jäi vain miljoona tonnia interventioihin vuodeksi 2007,

D.   ottaa huomioon, että luultavasti ilmastonmuutoksesta johtuvat sääolosuhteet, erityisesti kuivuus ja tulvat, ovat haitanneet maailman viljansaantia,

E.   katsoo, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole mahdollista osoittaa välitöntä ja pitkäaikaista yhteyttä tiettyjen tuotteiden hintojen nousun ja biopolttoaineiden kysynnän välillä, mutta olisi kuitenkin korostettava, että esimerkiksi Yhdysvalloissa biopolttoaineeksi tarkoitetun maissin tuotannon aktiiviset edistämistoimet vaikuttavat suoraan rehujen ja elintarvikkeiden hintoihin, minkä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on tunnustanut,

F.   ottaa huomioon, että syyskuussa 2007 julkaistussa OECD:n tutkimuksessa, joka koski biopolttoaineiden tuotannon vaikutuksia maailman elintarviketurvaan ja biologiseen monimuotoisuuteen, varoitetaan, että elintarvikkeiden ja rehujen tuotannon ja polttoaineiden välinen kilpailu maa-alasta ja resursseista saattaa nostaa elintarvikkeiden hintoja siinä määrin, että köyhimpien ihmisten ja alueiden elintarvikkeiden saanti voi olla vaarassa,

G.   ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen elintarvikkeiden kysyntä kasvaa nopeammin kuin niiden tarjonta, etenkin kehittyvien kansantalouksien, kuten Intian ja Kiinan, tulojen kasvun vuoksi, ja että tämä yhdistyneenä väestönkasvuun lisää erityisesti lihan ja maitotaloustuotteiden ja siten myös rehun kysyntää,

H.   ottaa huomioon, että puutteellinen elintarviketurva on edelleen todellisuutta yli 854 miljoonalle ihmiselle, joista noin 820 miljoonaa elää kehitysmaissa,

I.   ottaa huomioon, että elintarvikkeiden vähittäishinnat eivät ole pysyneet elinkustannusten tasalla eivätkä tuottajahinnat vähittäishintojen tasalla,

J.   ottaa huomioon, että EU:ssa toimivilla suurilla tukkuliikkeillä ja pienellä määrällä suuria vähittäismyyjiä on huomattavasti valtaa elintarvikkeiden hintojen määrittämisessä ja että ne ovat niin keskittyneitä, että käytännössä ne ovat määräävässä asemassa tuottajiin nähden,

K.   ottaa huomioon, että yhdistelmärehun hinnannousu nostaa karjankasvatuksen tuotantokustannuksia,

L.   ottaa huomioon, että EU:n yhteiskunnan ja sen kehittyvän talouden asettamat paineet ovat 15 viime vuoden aikana saaneet yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) jo aikaan jyrkkiä muutoksia ja että tuen irrottaminen tuotannosta antaa viljelijöille mahdollisuuden reagoida markkinasignaaleihin,

M.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan mukaan tarvikkeiden saatavuuden varmistaminen sekä kohtuullisten kuluttajahintojen takaaminen ovat yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita,

Kesannointi

1.   pitää myönteisenä, että maatalousneuvosto päätti äskettäin hyväksyä komission ehdotuksen kesannointivelvoitteiden kumoamisesta vuodeksi 2008(2);

2.   panee merkille komission arvion, jonka mukaan tällä toimella vapautetaan noin 2,9 miljoonaa hehtaaria viljantuotantoon ja lisätään vuoden 2008 satoa noin kymmenellä miljoonalla tonnilla;

3.   pahoittelee, että neuvosto ei hyväksynyt parlamentin tarkistuksia kesannointivelvoitteiden kumoamisesta myös vuodeksi 2009, ja edellyttää, että asia otetaan esiin tulevassa YMP:n "terveystarkastuksessa";

Elintarviketuotanto ja vähittäiskauppa

4.   panee merkille komission jäsenen Fischer Boelin äskettäisen kommentin, jonka mukaan lihan ja lihatuotteiden hinnat saattavat nousta jopa 30 prosenttia vuonna 2008 rehukustannusten nousun vuoksi;

5.   toteaa, että maidon hinnannousu vuonna 2007 antaa pienen mutta erittäin tarpeellisen tulonlisän maidontuottajille mutta siitä aiheutuu ongelmia kuluttajille ja se vaikeuttaa muun muassa koulujen ja sairaaloiden tarvitsemien maitotuotteiden hankintaa;

6.   kehottaa komissiota ehdottamaan pikaisesti maitokiintiöiden väliaikaista korottamista hintojen vakauttamiseksi sisämarkkinoilla;

7.   panee huolestuneena merkille, että eurooppalaisten siipikarjantuottajien on maksettava rehusta 40–60 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten, varsinkin kun rehukustannukset muodostavat noin 60 prosenttia heidän kokonaiskustannuksistaan;

8.   korostaa erittäin painokkaasti, että raaka-ainekustannukset ovat suhteellisen pieni osa monien elintarvikkeiden, erityisesti elintarvikejalosteiden kokonaiskustannuksista ja että äskettäisten vehnän hintojen nousujen jälkeenkin vehnän osuus on alle kymmenen prosenttia leivän vähittäishinnasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja alle viisi prosenttia patongin hinnasta Ranskassa;

9.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tuottajahintojen ja suurimpien vähittäiskauppojen perimien hintojen välisiä eroja; huomauttaa, että komission olisi tutkittava varsinkin vähittäiskaupan alan keskittymisen vaikutuksia, jotka haittaavat pääasiassa pieniä tuottajia, pienyrityksiä ja kuluttajia, sekä käyttämään kaikkia käytössään olevia oikeudellisia keinoja, mikäli markkina-asemaa todetaan käytetyn väärin;

10.   kehottaa painokkaasti komissiota sallimaan suorien etukäteismaksujen maksamisen karjankasvattajille, etenkin tautiepidemioista (esimerkiksi bluetongue-taudista) kärsiville tuottajille, koska rehun hintojen kohoaminen saattaa aiheuttaa heille vakavia kassavirtaongelmia;

Biopolttoaineet

11.   painottaa, että vain hyvin pieni osa EU:n viljatuotannosta käytetään nykyisin biopolttoaineiden tuotantoon ja että biopolttoaineita koskevien EU:n tavoitteiden saavuttaminen vuonna 2020 edellyttäisi vain 15:tä prosenttia EU:n viljelysmaista;

12.   panee merkille, että energiakasvien viljelyala EU:ssa on kymmenkertaistunut 2,84 miljoonaan hehtaariin vuodesta 2004;

13.   korostaa, että biopolttoaineet ovat toistaiseksi ainoa fossiilisten polttoaineiden korvike, jota on saatavissa markkinoilla laajassa mittakaavassa ja joka, toisin kuin fossiiliset polttoaineet, on uusiutuva ja jolla voidaan merkittävästi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä;

14.   toteaa, että jokaisesta EU:ssa bioetanolin tuotantoon käytettävästä viljatonnista jopa 40 prosenttia päätyy eläinten rehuksi sivutuotteina;

15.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kuitenkin lisäämään toimiaan sellaisen toisen sukupolven bioenergian käytön ja tuotannon edistämiseksi, jonka tuotannossa käytetään lantaa ja maatalousjätteitä mieluummin kuin maatalouden alkutuotteita;

16.   kehottaa komissiota suorittamaan ympäristöä ja elintarviketurvaa koskevan vaikutustenarvioinnin, jossa otetaan huomioon elintarvikkeiden ja kasviperäisten polttoaineiden tuotannon välillä vallitseva kilpailu maa-alasta ja resursseista ja jossa käsitellään myös vaikutusta ilmastonmuutokseen sekä mahdollisia toimenpiteitä, joilla vältetään elintarviketuotannon resurssien jatkuva väheneminen;

Tuonti ja vienti

17.   panee hyvin huolestuneena merkille, että yhdistelmärehun hinta on noussut 75 euroa tonnilta ja että hinta nousee edelleen rehuviljasta syntyneen akuutin pulan vuoksi; toteaa, että tästä aiheutuu kymmenen miljardin lisäkustannukset EU:n karjankasvatusalalle;

18.   panee merkille, että maatalousneuvoston syyskuussa 2007 pidetyssä kokouksessa komissio ilmoitti aikomuksestaan laatia ehdotus viljan tuontimaksujen poistamisesta vuodeksi 2008, jotta lievitettäisiin karjankasvatusalan ja erityisesti sianliha-alan vaikeaa tilannetta;

19.   huomauttaa, että tällaiset päätökset voivat tosiasiassa heikentää EU:n neuvotteluasemaa markkinoillepääsyä koskevissa WTO:n neuvotteluissa;

20.   painottaa, että tätä päätöstä ei pitäisi käyttää ennakkotapauksena muilla aloilla, kuten riisialalla;

21.   hylkää kaikki toimet vientikiintiöiden ja -maksujen asettamiseksi EU:n maataloustuotannolle;

22.   vaatii, että kolmansien maiden toimijoita valvotaan yhtä tarkasti kuin EU:n tuottajia;

23.   kehottaa komissiota käymään läpi käytössään olevat tarjonnan hallintaan ja elintarviketurvaan liittyvät mahdolliset toimenpiteet, joilla voitaisiin jatkossa välttää rehujen ja elintarvikkeiden hintojen äärimmäiset heilahtelut sekä elintarvikkeiden ja polttoaineiden tuotannon välinen kestämätön kilpailu;

Maailmanlaajuisesti puutteellinen elintarviketurva

24.   on tietoinen siitä, että maailman elintarvikevarastojen vähenemisellä on vakavia vaikutuksia erityisesti niihin kehitysmaihin, joissa tulot ovat alhaiset ja joissa on pulaa elintarvikkeista, ja että näiden maiden viljantuontikustannusten arvioidaan nousevan merkittävästi, niin että ne vuonna 2007–2008 kohoavat 28 miljardiin dollariin, mikä on kaikkien aikojen ennätys ja merkitsee suunnilleen 14 prosentin lisäystä viime vuoden jo valmiiksi korkeaan tasoon;

25.   toteaa, että kaiken kaikkiaan kehitysmaat käyttävät vuonna 2007–2008 ennätykselliset 52 miljardia dollaria viljantuontiin;

26.   kehottaa komissiota analysoimaan huolellisesti viljojen ja öljykasvien toimitusvaikeuksien vaikutukset heikoimmassa asemassa oleviin elintarvikkeiden tuottajiin ja kuluttajiin EU:ssa ja kolmansissa maissa ja esittämään tässä yhteydessä ehdotuksia välineiksi ja toimenpiteiksi, joilla voidaan välttää elintarvikehuollon häiriöt ja tulevien hinnankorotusten inflatoriset vaikutukset;

27.   kehottaa komissiota tekemään perusteellisen tutkimuksen maailmanmarkkinoiden suuntauksista, esimerkiksi elintarvikkeiden lisääntyneestä kysynnästä kehitysmaissa, niin että voidaan harkita osana YMP:n "terveystarkastusta" pysyvien mekanismien luomista riittävän elintarvikehuollon takaamiseksi tulevaisuudessa;

28.   kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin sellaisen kestävän maatalouden varmistamiseksi, jonka avulla voidaan vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja taata jäsenvaltioiden elintarvikeomavaraisuus;

o
o   o

29.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0411. (2) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetusta asetuksesta (EY) N:o 1782/2003 poikkeamisesta kesannoinnin osalta vuonna 2008 26 päivänä syyskuuta 2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2007 (EUVL L 253, 28.9.2007, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 luonnoksesta komission päätökseksi Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007

P6_TA(2007)0481 B6-0422/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(1),

–   ottaa huomioon luonnoksen komission päätökseksi Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007 (CMT-2007-2245),

–   ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1905/2006 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean (jäljempänä 'kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitea') 8. lokakuuta 2007 antaman lausunnon,

–   ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(2) 8 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitea kannatti 8. lokakuuta 2007 äänestyksessä luonnosta komission päätökseksi Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007 (CMT-2007-2245),

B.   ottaa huomioon, että parlamentti sai päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdan sekä neuvoston päätöksen 1999/468/EY(3) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen 1 kohdan mukaisesti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitealle toimitetun ehdotuksen täytäntöönpanotoimiksi sekä äänestystulokset,

C.   toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 2 artiklan 1 kohdan mukaan "asetuksen nojalla tehtävän yhteistyön ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys kumppanimaista ja -alueilta osana kestävää kehitystä",

D.   ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että "toimenpiteet, joihin viitataan 1 artiklan 1 kohdassa(4), on suunniteltava niin, että ne täyttävät OECD/DAC:n [Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean]vahvistamat julkisen kehitysavun arviointiperusteet",

E.   ottaa huomioon, että OECD/DAC määrittelee asiakirjassa "Reporting Directives for the Creditor Reporting System" vuodelta 2002 (DCD/DAC (2002)21) julkisen kehitysavun rahoitusvirroiksi, jotka suunnataan DAC:n julkista kehitysapua saavien maiden luettelossa oleville maille ja joiden kohdalla muun muassa jokaisen rahasiirron yhteydessä on päätavoitteena taloudellisen kehityksen ja kehitysmaiden hyvinvoinnin edistäminen,

F.   ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 23 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään, että "luonnonmullistusten tai yhteiskunnallisten konfliktien tai kriisien aiheuttamien ennakoimattomien ja asianmukaisesti perusteltujen tarpeiden tai tilanteiden osalta, joita ei voida rahoittaa asetuksen (EY) N:o 1717/2006 tai asetuksen (EY) N:o 1257/96 nojalla, komissio päättää strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin tavoiteohjelmiin kuulumattomista erityistoimenpiteistä, jäljempänä "erityistoimenpiteet", ja että "erityistoimenpiteillä voidaan myös rahoittaa toimia, jotka helpottavat siirtymistä hätäavusta pitkän aikavälin kehitystoimiin, mukaan luettuina toimet, joilla pyritään valmistamaan väestöä paremmin toistuviin kriiseihin" (23 artiklan 1 kohta) ja että "jos tällaisten toimenpiteiden kustannukset ylittävät 10 miljoonaa euroa, komissio päättää niistä 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen" (23 artiklan 3 kohta),

1.   katsoo, että Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007 tehdyssä luonnoksessa vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteet eivät ole selvänä prioriteettina; katsoo, että tämä ei täytä asetuksen (EY) N:o 1905/2006 2 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, koska sen mukaan vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteet ovat yksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen kattavista periaatteista;

2.   katsoo, että komissio ylittää Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007 tehdyssä luonnoksessa sillä asetuksen (EY) N:o 1905/2006 nojalla olevan täytäntöönpanovallan valitessaan yhdeksi toimialueeksi Akkasin kaasukenttää koskevan toteutettavuustutkimuksen, jonka yleistavoitteena on tutkia edellytyksiä yhdistää Länsi-Irakissa sijaitsevan Akkasin kaasukentän tuotos Syyrian kaasuputkiverkkoon sekä sisällyttää tämä hanke mahdollisuuksien mukaan Euroopan ja Mashrekin alueen kaasumarkkinahankkeeseen; huomauttaa, että tutkimuksessa otetaan huomioon Mashrekin alueen naapureiden ja Euroopan unionin tulevat intressit sisällyttää kaasulähteiden tuotos Euroopan ja Mashrekin alueen kaasumarkkinoihin ja että tämä avaisi Akkasin kenttien tuotannolle laajat potentiaaliset markkinat ja antaisi mahdollisuuden sisällyttää ensimmäistä kertaa Irakin maakaasu alueellisiin ja Euroopan markkinoihin, ja katsoo näin ollen, ettei tämä tavoite vastaa asetuksen (EY) N:o 1905/2006 2 artiklan 1 ja 4 kohdan säännöksiä, koska erityistoimenpiteestä tehdyssä luonnoksessa ensisijaisena tavoitteena ei ole köyhyyden poistaminen eivätkä ilmoitetut tavoitteet täytä OECD/DAC:n vahvistamia julkisen kehitysavun arviointiperusteita;

3.   kehottaa komissiota peruuttamaan päätösluonnoksensa Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä tai muuttamaan sitä ja esittämään kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitealle uuden päätösluonnoksen noudattaen täysin asetuksen (EY) N:o 1905/2006 säännöksiä;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden edustajille kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomiteassa sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (2) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11). (3) Euroopan parlamentin ja komission välinen sopimus menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 256, 10.10.2000, s. 19). (4) 1 artiklan 1 kohta: "Yhteisö rahoittaa toimenpiteitä, joilla tuetaan yhteistyötä (...) avunsaajien luetteloon sisältyvien (...) maiden ja alueiden kanssa (...)."

Euroopan parlamentin suositus 25. lokakuuta 2007 neuvostolle Euroopan unionin ja Serbian suhteista (2007/2126(INI))

P6_TA(2007)0482 A6-0325/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Jelko Kacinin ALDE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin ja Serbian suhteista (B6-0202/2007),

–   ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Vojvodinan monietnisyyden puolustamisesta(1),

–   ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 päivätyn selonteon Euroopan parlamentin erikoisvaltuuskunnan Vojvodinaan ja Belgradiin tekemästä tiedonkeruumatkasta,

–   ottaa huomioon Serbian tasavallan perustamisen Serbian ja Montenegron valtioliiton seuraajana Montenegrossa 21. toukokuuta 2006 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen, jossa kannatettiin itsenäisyyttä,

–   ottaa huomioon kansanäänestyksellä 28. ja 29. lokakuuta 2006 hyväksytyn Serbian uuden perustuslain,

–   ottaa huomioon komission 8. marraskuuta 2006 julkaiseman Serbiaa koskevan seurantakertomuksen vuodelta 2006 (SEC(2006)1389),

–   ottaa huomioon Serbian liittymisen NATOn rauhankumppanuuteen 14. joulukuuta 2006,

–   ottaa huomioon 21. tammikuuta 2007 pidettyjen Serbian parlamenttivaalien tuloksen,

–   ottaa huomioon kansainvälisen tuomioistuimen 26. helmikuuta 2007 antaman tuomion asiassa Bosnia ja Hertsegovina vastaan Serbia ja Montenegro,

–   ottaa huomioon Serbian perustuslaista 19. maaliskuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunnon nro 405/2006,

–   ottaa huomioon uuden hallituksen muodostamisen Belgradissa 15. toukokuuta 2007,

–   ottaa huomioon 15. toukokuuta 2007 esitetyt Serbian uuden hallituksen viisi päätavoitetta,

–   ottaa huomioon EU:n ja Serbian välisten vakaus- ja assosiaationeuvottelujen aloittamisen uudelleen 13. kesäkuuta 2007,

–   ottaa huomioon 12. helmikuuta 2007 ja 18. kesäkuuta 2007 kokoontuneen yleisten asioiden neuvoston päätelmät Länsi-Balkanista,

–   ottaa huomioon entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän 18. kesäkuuta 2007 päivätyn kertomuksen Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle Serbian yhteistyöstä kyseisen tuomioistuimen kanssa,

–   ottaa huomioon entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän kanssa Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa 26. kesäkuuta 2007 käydyn keskustelun,

–   ottaa huomioon EU:n ja Serbian välisen sopimuksen omistusoikeuksien asianmukaisesta täytäntöönpanosta sekä poliittisen että taloudellisen vakauden edistämiseksi,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan ja 90 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0325/2007),

A.   katsoo, että Serbian tulevaisuus on Euroopan unionissa,

B.   katsoo, että Serbia on tärkeä tekijä alueen vakauden ja hyvinvoinnin kannalta ja että EU:n jäsenyyden mahdollisuus on tärkeä uudistuksiin kannustava tekijä,

C.   ottaa huomioon, että Serbia on allekirjoittanut Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen (CEFTA) ja että se on äskettäin saattanut päätökseen vakaus- ja assosiaatiosopimukseen liittyvät tekniset neuvottelut; ottaa huomioon, että Serbian liittymisestä WTO:hon voidaan päättää ennen vuotta 2008,

D.   toteaa, että 70 prosenttia äänestäneistä serbialaisista kannattaa EU:n jäsenyyttä ja kaksi kolmannesta väestöstä äänesti demokraattiseen ryhmään kuuluvia puolueita,

E.   panee merkille, että Serbian uusi hallitus suhtautuu myönteisesti unioniin ja uudistuksiin,

F.   ottaa huomioon, että vakaus- ja assosiaatiosopimusneuvottelujen aloittaminen menestyksekkäästi uudelleen Serbian kanssa voisi toimia lisäesimerkkinä Länsi-Balkanin myönteisistä muutoksista, joihin muun muassa EU vaikuttaa,

G.   katsoo, että aitoja ponnisteluja on tehty ja niitä olisi jatkettava, jotta kyettäisiin voittamaan menneisyyden jakorajat ja asenteet ja edistämään Serbian kansalaisten eurooppalaista tulevaisuutta,

H.   ottaa huomioon, että vuonna 2006 Serbian talous kasvoi voimakkaasti (noin 5,8 prosenttia) ja suorien ulkomaisten investointien määrä lisääntyi; katsoo kuitenkin, että huolenaiheita ovat yhä nykyinen jatkuvasti kasvava vaihtotaseen vaje sekä korkea työttömyysaste (noin 20,9 prosenttia vuonna 2006),

I.   ottaa huomioon, että korruptio on edelleen vakava ongelma Serbiassa ja ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön vuoden 2006 Corruption Perceptions Index -julkaisussa Serbian keskiarvo oli 3,0 (asteikolla 0 "erittäin paljon korruptiota" – 10 "erittäin vähän korruptiota"),

J.   toteaa, että kaksi kuudesta entisen Jugoslavian alueen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttamasta sotarikoksista syytetystä henkilöstä on äskettäin pidätetty ja siirretty Haagiin ja että vapaana on edelleen neljä henkilöä, mukaan lukien Ratko Mladić ja Radovan Karadžić,

K.   toteaa, että Serbian suurelle yleisölle ei ole riittävästi tiedotettu äskettäisistä sodista ja erityisesti Srebrenicassa tehtyjen rikosten laajuudesta,

L.   toteaa, että sodat Jugoslaviassa ovat muuttaneet perinpohjaisesti Serbian yhteiskuntarakennetta ja johtaneet muun muassa poliittisen ja älyllisen eliitin laajaan maastamuuttoon, ja samalla maahan on tullut pakolaisia ja maan sisäisiä pakolaisia sekä veteraaneja, joita 1990-luvun väkivaltaisuudet ovat traumatisoineet,

M.   katsoo, että Jugoslavian hajoaminen on tuhoisasti aiheuttanut ihmishenkien menetyksiä ja inhimillistä kärsimystä, minkä vuoksi etnisten ryhmien välinen sovittelu on äärimmäisen tärkeää alueen vakautta turvattaessa,

1.   katsoo, että Serbia ansaitsee erityisen kiitoksen siitä, että se on ratkaissut kuluneen vuoden aikana rauhanomaisesti joukon vaikeita haasteita, joista esimerkkeinä mainittakoon Serbian ja Montenegron valtioliiton hajoaminen, oikeudenmukaisten ja vapaiden parlamenttivaalien järjestäminen sekä uuden Eurooppa-myönteisen hallituksen muodostaminen;

2.   pitää myönteisenä, että Serbian hallitus ja EU saattoivat vakaus- ja assosiaatiosopimusta koskevat tekniset neuvottelut päätökseen 13 kuukauden tauon jälkeen; kannustaa molempia osapuolia tekemään kaikki tarpeelliset valmistelut, jotta vältytään teknisiltä viivästyksiltä ennen sopimuksen allekirjoittamista ja jotta sopimus voidaan allekirjoittaa vuoden 2007 loppuun mennessä; katsoo, että vakaus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen on merkittävä askel tiellä EU:n jäsenyyteen;

3.   pitää myönteisenä Serbian hallituksen halua tehdä yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, sillä se antaa mahdollisuuden lisäyhteistyöhön EU:n kanssa, mutta edellyttää, että kyseisen yhteistyön on johdettava nopeasti myös lisätuloksiin;

4.   ottaa huomioon entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen pääsyyttäjän Carla Del Ponten Luxemburgissa 15. lokakuuta 2007 kokoontuneelle yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostolle antaman tilanneselostuksen; pyytää Serbiaa ratkaisemaan edelleen avoimina olevat kysymykset yhteistyössä entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa Del Ponten vieraillessa Belgradissa seuraavan kerran; kehottaa komissiota käynnistämään vakautus- ja assosiaatiosopimuksen käsittelyn viipymättä, kun edellä mainitut kysymykset on ratkaistu;

5.   kiittää Serbiaa sen saavuttamasta viimeaikaisesta edistyksestä yhteistyössä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, minkä ansiosta vakaus- ja assosiaationeuvottelut on voitu käynnistää uudelleen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Carla Del Ponte on voinut antaa myönteisen arvion Serbian yhteistyöstä tuomioistuimen kanssa; pitää myönteisenä Zdravko Tolimirin ja Vlastimir Đorđevićin pidätystä ja heidän siirtämistään Haagiin, pääministeri Koštunican Carla Del Pontelle antamaa vakuutusta "todennäköisistä lisäpidätyksistä" (mukaan lukien entinen Bosnian serbikenraali Ratko Mladić) samoin kuin sellaisten uusien rakenteiden luomista, joilla pyritään keskittämään kaikki toimet pakoilevien rikollisten pidättämiseksi, mukaan lukien kansallisen turvallisuusneuvoston avoimuuden lisääminen; pitää myönteisenä Serbian, Bosnian ja Hertsegovinan sekä Montenegron viranomaisten yhteistyötä äskettäisten Haagiin siirtojen helpottamiseksi;

6.   muistuttaa Serbiaa, että vakaus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen ehtona on täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja että siksi kaikki jäljellä olevat syytetyt henkilöt tulisi pidättää ja siirtää; toteaa viimeaikaisten pidätysten osoittavan, että Serbian viranomaiset pystyvät löytämään ja pidättämään syytettyjä sotarikollisia; korostaa, että täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on paitsi kansainvälinen velvoite myös keskeinen askel kohti pysyvää sovintoa alueella; kehottaa siksi Serbian parlamenttia täyttämään kansainvälisen tuomioistuimen edellä mainitun tuomion mukaiset velvoitteensa ja antamaan julkilausuman, jossa Srebrenican kansanmurha tuomitaan;

7.   katsoo, että entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen valtuutuksen jatkamista olisi harkittava, mikäli sotarikoksista syytettyjä on pidätettävä vielä vuoden 2008 jälkeen, jolloin tuomioistuimen toiminnan lopettamista koskevan nykyisen aikataulun mukaan oikeudenkäynnit päätetään;

8.   toteaa, että 21. ja 22. kesäkuuta 2007 Brysselissä kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa saavutetun kompromissisopimuksen ansiosta on mahdollista vuoteen 2009 mennessä saavuttaa Euroopan unionin uudistettu oikeusperusta, jolla luodaan tarvittavat institutionaaliset puitteet tuleville laajentumisille, ja saadaan EU ja Serbia hoitamaan liittymisprosessia dynaamisesti Serbian kehityksen ja ansioiden pohjalta;

9.   katsoo, että Kosovon lopullisen aseman nopea ratkaisu edistää Länsi-Balkanin vakautta ja helpottaa alueen integrointia Euroopan unioniin;

10.   panee tyytyväisenä merkille, että Serbia on saavuttanut merkittävää taloudellista kehitystä vuodesta 2000 alkaen ja että sen vuotuinen keskimääräinen kasvu on ollut 5 prosenttia; panee kuitenkin merkille, että kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan se ei ole vähentänyt köyhyyttä eikä korkeaa työttömyyttä (yli 20 prosenttia); uskoo, että näiden ongelmien käsittely kuuluu uuden hallituksen keskeisiin haasteisiin; kehottaa siksi Serbian viranomaisia sitoutumaan määrätietoisemmin työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden lievittämiseen sekä toteuttamaan konkreettisia toimia taloudellisen kehityksen tasapainottamiseksi maan kaikissa osissa niin, että erityistä huomiota kiinnitetään vähiten kehittyneisiin maan kaakkois- ja itäosiin;

11.   katsoo, että hallinnollisten rakenteiden ja menettelyjen kehittäminen edelleen voi lisätä luottamusta oikeusvaltioon, vahvistaa markkinataloutta ja edistää Serbian talouskasvua; kehottaa Serbian viranomaisia tekemään talousympäristöstä suotuisamman ulkomaisille investoinneille ja lisäämään avoimuutta kauppasuhteissa;

12.   panee tyytyväisenä merkille, että Serbialla on uusi perustuslaki, johon sisältyy ihmisoikeuksia koskevia asianmukaisia määräyksiä; panee kuitenkin merkille, että vähemmistöjen suojelua koskevaa oikeudellista kehystä on parannettava edelleen; on huolissaan ongelmallisista määräyksistä, jotka koskevat muun muassa tuomarien ja syyttäjien nimittämis-, ylentämis- ja erottamismenettelyjä, sekä siitä, ettei luonnosvaiheessa ole järjestetty riittävästi julkisia kuulemisia eikä keskusteluja parlamentissa; kehottaa Serbian viranomaisia harkitsemaan alueellisen hajauttamisen lisäämistä erityisesti Vojvodinan osalta;

13.   korostaa, kuinka tärkeää on varmistaa, että EU:n apu toimitetaan tavalla, jossa otetaan huomioon Serbian nykyiset alue- ja hallintorakenteet ja kyseisten alueiden etninen kokoonpano sekä niiden perinteiset talous- ja kulttuurisuhteet samalla kun paikallis- ja alueviranomaiset otetaan täysipainoisesti mukaan; kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia seuraamaan tiiviisti NUTS 2 -tason alueiden järjestämistä Serbiassa;

14.   kiittää Serbiaa hallituksen ja parlamentin toiminnan entistä paremmasta avoimuudesta sekä maan hyvästä hallinnollisesta valmiudesta; onnittelee Serbiaa siitä, että se on antanut vuoden 2007 talousarviota koskevan lain ja valinnut oikeusasiamiehen ja julkisesta tiedottamisesta vastaavan virkamiehen, Serbian keskuspankin pääjohtajan ja valtion tilintarkastuslaitoksen neuvoston jäsenet; pahoittelee, että perustuslakituomioistuimen tuomarien nimittäminen on vielä kesken;

15.   on vakuuttunut siitä, että tärkein ihmisoikeuksia koskeva kysymys on kestävien ratkaisujen löytäminen pakolaisille ja maan sisäisille pakolaisille erityisesti siksi, että Serbiassa on edelleen erittäin paljon pakolaisia, joista suurin osa tulee Kroatiasta ja osa Bosnia ja Hertsegovinasta sekä maan sisäisiä pakolaisia Kosovosta; pitää hyvin valitettavana, että vuoden 2006 lopun määräaikaa kaikkien jäljellä olevien pakolaisten paluuta ja omaisuuden korvaamista koskevien kysymysten ratkaisemiseksi Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian ja Montenegron 31. tammikuuta 2005 allekirjoittaman Sarajevon julistuksen mukaisesti ei ole noudatettu, ja että edistystä on tapahtunut julistuksen jälkeen hyvin vähän;

16.   kehottaa siksi Serbian hallitusta jatkamaan toimiaan Sarajevon julistuksen täytäntöönpanemiseksi esimerkiksi hyväksymällä selkeän oikeudellisen kehyksen, joka sisältää muun muassa oikeuden palata kotipaikkaan ja oikeuden saada korvausta omaisuudesta; kehottaa painokkaasti EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä sitoutumaan edelleen varmistamaan pakolaisten oikeudet ja antamaan jatkuvaa tukea kyseisille maille muun muassa osoittamalla riittävät varat tähän tarkoitukseen; korostaa, että pakolaisten ja maan sisäisten pakolaisten integrointi ja uudelleenasuttaminen eivät saa muuttaa merkittävästi alueen alkuperäistä etnistä tasapainoa; viittaa tässä tarkoituksessa 1. helmikuuta 1995 tehtyyn vähemmistöjen suojelua koskevaan Euroopan neuvoston puiteyleissopimukseen;

17.   panee merkille lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa saavutetun edistyksen, joka on viime aikoina johtanut moniin merkittäviin pidätyksiin, mutta toteaa samalla, että lahjonta on etenkin poliisi- ja oikeuslaitoksen piirissä edelleen vakava ongelma ja että lahjontaa koskevilla virallisilla tutkimuksilla vaikuttaa usein olevan poliittinen motiivi; toteaa, että lahjonta on merkittävä este ulkomaisten investointien lisäämiselle, ja kehottaa Serbian hallitusta panemaan täytäntöön kattavan lahjonnan vastaisen strategian; katsoo, että on edelleen tarpeen torjua järjestäytynyttä rikollisuutta;

18.   pitää myönteisenä sitä, että valtion rajojen suojelua koskeva toimivalta on siirretty armeijalta poliisille, mikä on merkittävä askel kohti EU:n normien täyttämistä; kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota kannustamaan edelleen Serbian hallitusta toteuttamaan poliisivoimien, turvallisuuspalvelun sekä armeijan kattavan uudistuksen, mukaan lukien toimet, joilla tehostetaan siviilihenkilöiden suorittamaa armeijan valvontaa; katsoo, että poliisivoimien uudistuksessa olisi otettava huomioon vähemmistöjen kieliä puhuvien poliisien tarve alueilla, joilla asuu paljon vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä;

19.   katsoo, että oikeusvaltion ja säännösten tinkimättömän täytäntöönpanon edistämisen on oltava yksi hallituksen ensisijaisista tavoitteista; pitää myönteisenä tähän mennessä toteutettuja toimenpiteitä oikeusjärjestelmän uudistamiseksi, mutta korostaa, että prosessia on jatkettava erityisesti oikeudenkäyntien nopeuden, todistajien suojelun, lahjonnan ehkäisyn ja tuomareiden riippumattomuuden osalta; pitää valitettavana, ettei perustuslakituomioistuin toimi, ja huomauttaa, että tämä ei edistä demokratian ja demokraattisen lainsäädännön kehitystä Serbiassa;

20.   pitää myönteisenä pääministeri Zoran Đinđićin murhaan liittyvän oikeudenkäynnin saattamista päätökseen ja tukee erikoissyyttäjän äskettäistä aloitetta, jonka mukaan murhan takana olevat poliittiset motiivit tulisi selvittää;

21.   pitää myönteisenä Serbian sotarikoksia käsittelevän syyttäjän työtä, mutta pahoittelee, että maassa järjestettäviä sotarikosoikeudenkäyntejä haittaa avoimuuden puute sekä riittämätön poliittinen tahto käskyketjun seuraamiseksi tekijöitä korkeammalle tasolle käskyjen varsinaisiin antajiin saakka; katsoo, että Serbian sotarikostuomioistuimen antamat tuomiot puolisotilaallisen Skorpionit-ryhmän neljälle jäsenelle kuuden muslimin teloittamisesta Srebrenicassa eivät vastanneet rikoksen vakavuutta; panee merkille, että Serbian presidentti esitti julkisesti pahoittelunsa annettujen tuomioiden lyhyydestä;

22.   katsoo, että Serbian kansalaisilla on oikeus saada tietää totuus heidän nimissään vielä äsken harjoitetusta sodan ja kansanmurhan politiikasta sekä sotarikoksiin syyllistyneistä henkilöistä; katsoo, että Serbian on kohdattava lähimenneisyyteensä rehellisesti, jotta se voisi kehittyä, ja että menneisyyden hyväksyminen on olennainen osa sovinnon saavuttamista Serbian naapureiden kanssa; kehottaa hallitusta avaamaan uudelleen vuonna 2001 perustetun totuus- ja sovintokomission etenkin myönteisen ilmapiirin edistämiseksi maan niissä osissa, joihin etnisten ryhmien konfliktit ovat vaikuttaneet eniten; kehottaa painokkaasti komissiota edistämään aloitteita, joiden avulla edistetään alueen ihmisten välisiä yhteyksiä, ja kehottaa osoittamaan nykyistä suuremman osan varoista tähän tarkoitukseen;

23.   pitää myönteisenä Serbian presidentin Kroatian kansalaisille esittämää anteeksipyyntöä Serbian nimissä äskettäisen sodan aikana tehdyistä sotarikoksista; katsoo sen osoittavan suurta poliittista kypsyyttä ja demokraattista johtajuutta, ja sen olevan konkreettinen esimerkki tämänhetkisen hallituksen päättäväisyydestä harjoittaa ystävyyden ja yhteistyön politiikkaa naapurimaiden kanssa;

24.   katsoo, että sovinto ja oikeus ovat välttämättömiä alueen kaikkien maiden vakauden ja kehityksen sekä niiden Euroopan unioniin integroitumisen kannalta; kehottaa painokkaasti Serbian naapurimaita seuraamaan tätä mallia ja tuomitsemaan kaikki etnisen suvaitsemattomuuden ja rasismin ilmentymät alueillaan;

25.   katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi aloitettava ja tuettava ohjelmia, joilla pyritään tarjoamaan psykososiaalista neuvontaa ensisijaisesti naisille ja lapsille, mutta myös muille, joita sodanaikaiset ja sen jälkeiset kokemukset ovat traumatisoineet;

26.   pitää myönteisenä Belgradin ja Pristinan välistä viimeaikaista yhteistyötä Kosovon konfliktissa kadonneiden henkilöiden löytämiseksi, erityisesti viimeaikaisia yhteisiä toimia Raškan alueella; kehottaa Serbian hallitusta antamaan julkisen selvityksen Mačkaticasta;

27.   kehottaa neuvostoa ja komissiota osoittamaan kadonneita henkilöitä käsittelevälle kansainväliselle komitealle riittävästi varoja, jotta järjestö voi saattaa entisen Jugoslavian alueella kadonneiden kaikkien henkilöiden tunnistamista koskevan työnsä päätökseen vuoteen 2010 mennessä; katsoo, että kadonneita henkilöitä käsittelevän kansainvälisen komitean työ edistää merkittävästi alueen totuus-, oikeus- ja sovintoprosessia;

28.   panee merkille, että Serbian opiskelijaliiton vuonna 2004 Strategic Marketing Agencylla teettämän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia serbialaisista yliopisto-opiskelijoista ei ole ikinä matkustanut ulkomailla; pitää myönteisenä aloitteita, joiden mukaan serbialaisille opiskelijoille tarjottaisiin mahdollisuuksia opiskella EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita etsimään uusia tapoja edistää vuorovaikutusta Serbian kansan kanssa;

29.   panee merkille, että Serbia edistää aktiivisesti alueellista yhteistyötä ja hyviä naapuruussuhteita osallistumalla moniin alueellisiin aloitteisiin, kuten vakaussopimukseen/alueellisen yhteistyön neuvostoon ja Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen; kehottaa Serbiaa jatkossakin toimimaan vastuullisessa roolissa alueella; korostaa, että on maan omien etujen mukaista kehittää ja ylläpitää hyviä suhteita Serbian alueellisten kumppanien kanssa, parantaa tehokasta rajatylittävää yhteistyötä, käyttää raja-alueiden kansallisten vähemmistöjen kyvyt täysimääräisesti hyödyksi ja osallistua aktiivisesti kahdenvälisiin, alueellisiin ja eurooppalaisiin infrastruktuurihankkeisiin; muistuttaa, että alueen kaikkien maiden tulevaisuus on EU:ssa;

30.   kannustaa Serbian hallitusta edistämään hyviä naapuruussuhteita Bosnia ja Hertsegovinan kanssa;

31.   kehottaa painokkaasti Serbian hallitusta jatkamaan kaakkoisten naapuriensa kanssa vuoropuhelua rajakysymyksistä, koska Serbian ja Kroatian sekä Serbian ja Bosnia ja Hertsegovinan välisiä alueellisia rajalinjoja ei ole vielä merkitty;

32.   kiittää Serbiaa etnisen ryhmien välisten suhteiden parantamisesta erityisesti Vojvodinassa, missä etnisten ryhmien väliset selkkaukset ovat vähentyneet huomattavasti, vaikkakaan ne eivät ole loppuneet kokonaan; kehottaa Serbian viranomaisia edistämään lisätoimin kansallisten vähemmistöjen kehitystä monietnisessä Vojvodinassa, edistämään niiden välistä rauhanomaista yhteiseloa ja varmistamaan, että poliisi, oikeuslaitos ja muut valtion elimet toimivat etnisesti neutraalilla tavalla sekä varmistamaan kansalaisten kyseisiä instituutioita kohtaan tunteman luottamuksen lujittamiseksi, että näiden elinten henkilöstö heijastaa asianmukaisesti etnistä kokoonpanoa; kehottaa lisäksi Serbian viranomaisia valvomaan pakolaisten mahdollista maahantuloa tarkoin, jotta ei häirittäisi alueen etnistä, kulttuurillista, uskonnollista, taloudellista ja poliittista tasapainoa, ja jotta varmistettaisiin pakolaisten onnistunut integroituminen monikulttuuriseen ympäristöön; pitää erittäin tärkeinä ohjelmia, joilla pyritään lisäämään yhteisöjen välistä suvaitsevaisuutta etenkin Vojvodinassa; katsoo, että myös nämä ohjelmat tarvitsevat EU:n rahoitusta;

33.   pitää myönteisenä, että Preševon laakson albaanipuolueet osallistuivat äskettäin järjestettyihin vaaleihin ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja että vähemmistöt ovat edustettuina sekä lainsäädäntövallan että toimeenpanovallan tasolla; katsoo, että Sandžakin alue aiheuttaa edelleen erityistä huolta, ja kehottaa hallitusta toimimaan paikallisten poliittisten toimijoiden kanssa sellaisen politiikan kehittämiseksi, jonka avulla voidaan estää yhteisön radikalisoituminen entisestään ja jakolinjojen syntyminen siihen;

34.   pitää myönteisenä varojen osoittamista vuoden 2007 talousarviosta hankkeille, jotka liittyvät suoraan romanien integraation vuosikymmentä koskevaan toimintasuunnitelmaan; on kuitenkin huolissaan yleisen järjestelmällisen politiikan puutteesta romaneiden elämän ja elinolojen parantamiseksi, mukaan lukien maan sisäiset pakolaiset ja palanneet henkilöt, ja on huolissaan myös romaniyhteisön jatkuvasta syrjinnästä;

35.   kehottaa Serbian hallitusta panemaan täysimääräisesti täytäntöön kansalliset toimintaohjelmat romanien integraation vuosikymmentä koskevan toimintasuunnitelman toteuttamiseksi sekä rahoituksellisesti että institutionaalisesti, käytännöllisten ja kestävien ratkaisujen kehittämiseksi romaniyhteisölle; muistuttaa Serbiaa, että syrjinnän vastaisen kattavan lainsäädännön hyväksyminen sekä edelleen leireissä elävien romaneiden kestävä paluu asuinsijoilleen kuuluvat molemmat EU:n ja Serbian välisen kumppanuuden ensisijaisiin tavoitteisiin;

36.   panee merkille suoraan pääministerin alaisuudessa toimivan ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia käsittelevän viraston perustamisen, millä korvataan entinen ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia käsittelevä valtiounionin ministeriö; kehottaa pääministeriä noudattamaan johdonmukaista ja aktiivista vähemmistöpolitiikkaa sen varmistamiseksi, että ihmisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet ovat keskeisellä sijalla hallituksen asialistalla; pitää myönteisenä, että Serbian uusi perustuslaki antaa perustuslaillisen pohjan etnisten vähemmistöjen kansallisille neuvostoille, ja kehottaa hyväksymään uutta lainsäädäntöä kyseisten neuvostojen aseman, työn ja kyseisten neuvostojen valinnan sääntelemiseksi paremmin; toivoo tällaisen lainsäädännön antavan entistä paremman oikeudellisen kehyksen vähemmistöjen oikeuksien suojelulle ja kaikkien kansallisten vähemmistöjen integroimiselle valtion rakenteisiin;

37.   pitää myönteisenä, että ihmiskaupan torjuntaa koskeva kokonaisvaltainen kansallinen strategia on hyväksytty, mutta kehottaa painokkaasti Serbian hallitusta olemaan tiukempi syytettä vaativissa tapauksissa ja varmistamaan, että ihmiskauppiaat saavat rikosta vastaavat vankeusrangaistukset ja kärsivät ne;

38.   katsoo, että Serbian radio- ja televisioyhtiön (RTS) muuttuminen julkiseksi palveluksi on askel eteenpäin, mutta kiinnittää huomiota julkisen keskustelun puutteeseen yleisradiotoimintaa koskevan lain muuttamisesta sekä puutteellisista menettelyistä RTS:n johtokunnan jäsenten nimittämisessä; kiinnittää huomiota myös tarpeeseen laatia täysin demokraattiset säännöt, jotka sääntelevät radio- ja televisiolähetysten toimilupia ja mahdollistavat erityisesti valittamisen toimiluvista vastaavan viranomaisen päätöksistä; pitää erityisen valitettavana, että toimittajien murhien selvittämisessä ei ole edistytty lainkaan, ja tuomitsee äskettäisen murhayrityksen, joka kohdistui tunnettuun sotarikoksia ja järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivaan toimittajaan; vaatii, että toimivaltaiset viranomaiset etsivät tekoon syyllistyneet ja tutkivat rikoksen perinpohjaisesti;

39.   panee merkille hyvin kehittyneet kansalaisjärjestöt ja pitää myönteisinä viranomaisten pyrkimystä kuulla kansalaisyhteiskuntaa sekä etenkin erityistä yhteistyömuistiota, jonka ovat allekirjoittaneet Euroopan unioniin integroitumisesta vastaava Serbian virasto, useat kansalaisjärjestöt ja Serbian presidentin perustama yhteyksistä kansalaisyhteiskuntaan vastaava neuvosto sekä Serbian ulkoministeriön perustama ulkopolitiikan neuvosto, ja pitää myönteisenä kansalaisjärjestön edustajien ottamista mukaan pääministerin johdolla toimivaan Euroopan unioniin integroitumisesta vastaavaan valtiolliseen neuvostoon; kehottaa Serbian parlamenttia hyväksymään lainsäädäntöä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen oikeudellisen tilanteen parantamiseksi;

40.   tuomitsee sellaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden julkisen panettelun, jotka arvostelevat hallitusta tai kiinnittävät huomiota arkoihin kysymyksiin, kuten sotarikoksiin; pitää valitettavana viimeaikaista poliittisten hyökkäysten voimakasta kasvua ja varoittaa ihmisoikeusaktivisteihin, toimittajiin ja poliitikkoihin kohdistuvan vihaa lietsovan kielenkäytön yleistymisestä tiedotusvälineissä ja politiikassa;

41.   pitää myönteisenä viisumimenettelyn yksinkertaistamista ja takaisinottoa koskevien sopimusten allekirjoittamista 18. syyskuuta 2007, ja kehottaa painokkaasti neuvostoa varmistamaan niiden voimaantulon vuoden 2007 loppuun mennessä; pitää matkustusasiakirjoja koskevan lain hyväksymistä myönteisenä, ja toteaa, että turvapaikkaa, valtion rajoja ja ulkomaalaisia koskevat säädökset ovat parhaillaan hyväksyttävinä; kehottaa neuvostoa laatimaan komission tuella konkreettisen etenemissuunnitelman viisumittomalle liikkumiselle ja hyväksymään tukitoimia, joilla pyritään useampien kansalaisten ja erityisesti nuorten matkustusmahdollisuuksien lisäämiseen; korostaa, että liikkuvuus on tärkeää Serbian sekä poliittiselle että taloudelliselle kehitykselle, koska liikkuvuus antaa ihmisille mahdollisuuden saada ensi käden kokemusta EU:sta ja helpottaa Serbian integroitumista unioniin; kehottaa lisäämään osallistumista elinikäiseen oppimiseen ja sekä kulttuurisiin vaihto-ohjelmiin; kehottaa neuvostoa harkitsemaan yhteisen järjestelmän käyttöönottoa viisumihakemusten käsittelemiseksi niin, että vähennetään kiireisimpien konsulaattien työtaakkaa ja varmistetaan anomusten käsittely kohtuullisessa ajassa;

42.   katsoo, että koulutusjärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä ja myös Serbian ainoa keino kehittää uusi arvojärjestelmä nuoremmille sukupolville käynnissä olevan demokratisointiprosessin yhteydessä;

43.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita pyrkimään yhdessä EU:n näkyvyyden lisäämiseen Serbiassa ja kehottaa painokkaasti komissiota välttämään enempää viivettä henkilöstön palkkaamisessa valtuuskuntansa toimistoon, mukaan lukien liittymistä valmistelevan tukivälineen varoja hallinnoivat asiantuntijat;

44.   kehottaa ulkoasiainvaliokuntaa ja sen ihmisoikeuksista vastaavaa alivaliokuntaa seuraamaan edelleen Vojvodinan tilannetta tiiviisti, kuten parlamentin Vojvodinaan suuntautuneen tiedonkeruumatkan loppuraportissa edellytetään;

45.   kehottaa Serbian viranomaisia hyväksymään pikaisesti muiden maiden korvauslakien kanssa yhdenmukaiset korvauslait, joilla tarjotaan tarvittaessa todellisia kustannuksia vastaava korvaus valtion obligaatioiden asemesta;

46.   kehottaa uusia jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti Serbian lähentyessä EU:ta ja antamaan Serbian hyötyä niiden uudistuksia koskevista kokemuksista;

47.   kehottaa Serbian viranomaisia jatkamaan lainsäädännön lähentämistä EU:n ympäristölainsäädäntöön ja -normeihin ja panemaan täytäntöön ja valvomaan hyväksytyn lainsäädännön soveltamista;

48.   pitää myönteisenä Serbian jäsenyyttä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa; kehottaa neuvostoa lisäämään erityisesti nuorille ihmisille suunnattuja ystävyysohjelmia ja teknisen tuen ohjelmia;

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja antamaan sen tiedoksi komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Serbian hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 620.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta (2007/2002(INI))

P6_TA(2007)0483 A6-0375/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Afrikan yhtenäisyysjärjestön ja EU:n johdolla Kairossa 3. ja 4. huhtikuuta 2000 järjestetyssä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa esitetyn julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon kaudelle 2004–2007 annetun Afrikan unionin komission (AUC) strategisen suunnitelman, joka hyväksyttiin Addis Abebassa Etiopiassa 7. heinäkuuta 2004 kesäkuuta pidetyssä Afrikan valtionpäämiesten ja pääministerien kolmannessa huippukokouksessa,

–   ottaa huomioon "luonnoksen yhteiseksi EU–Afrikka-strategiaksi" siinä muodossa kuin EU–Afrikka-ministeritroikka sen hyväksyi Brysselissä 15. toukokuuta 2007 pitämässään kahdeksannessa kokouksessa,

–   ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2007 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Kairosta Lissaboniin – EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus" (KOM(2007)0357),

–   ottaa huomioon komission ja neuvoston pääsihteeristön 27. kesäkuuta 2007 antaman yhteisen asiakirjan aiheesta "Lissabonin jälkeen: EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden käytännön toteutus" (SEC(2007)0856),

–   ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin marraskuussa 2005 hyväksymän strategisen suunnitelman kaudelle 2006–2010 aiheesta "Yksi Afrikka, yksi ääni",

–   ottaa huomioon AUC:n työasiakirjan Afrikan unionin (AU) ja EU:n strategiaa koskevasta yhteisestä visiosta,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1) (Cotonoun sopimus) sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 allekirjoitetulla sopimuksella(2) kumppanuussopimuksen muuttamisesta,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(3),

–   ottaa huomioon 12. lokakuuta 2005 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa" (KOM(2005)0489),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta(4),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 21. ja 22. marraskuuta 2005 antamat päätelmät EU:n Afrikka-strategiasta,

–   ottaa huomioon Bamakossa Malissa 2. joulukuuta 2005 kokoontuneen Afrikan ja EU:n troikan välisen viidennen ministerikokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon asiakirjan "EU ja Afrikka: kohti strategista kumppanuutta", jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15. ja 16. joulukuuta 2005 Brysselissä pitämässään kokouksessa,

–   ottaa huomioon komission ja neuvoston pääsihteeristön yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostolle 12. lokakuuta 2006 antaman yhteisen edistymisraportin EU:n Afrikka-strategian täytäntöönpanosta,

–   ottaa huomioon AUC:n Accrassa Ghanassa 26.–28. maaliskuuta 2007 järjestämän AU:n ja EU:n yhteistä kehitysstrategiaa koskevan Afrikan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kuulemisen tulokset ja päätelmät,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta "Eurooppalainen konsensus", joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005(5),

–   ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman peräkkäiset raportit inhimillisestä kehityksestä,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi 12. huhtikuuta 2005(6) ja vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa 20. kesäkuuta 2007(7) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen – Euroopan unionin panos" (KOM(2005)0132,

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti määrittelemiksi kriteereiksi köyhyyden poistamiselle,

–   ottaa huomioon interventiota ja valtiosuvereenisuutta käsitelleen kansainvälisen toimikunnan joulukuussa 2001 julkaiseman raportin "The Responsibility to Protect",

–   ottaa huomioon AU:n terveysministerien konferenssin erityisistunnossa Maputossa (Mosambik) 18.–22. syyskuuta 2006 hyväksytyn Maputon toimintasuunnitelman, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä -oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen saattamista toimintavalmiiksi,

–   ottaa huomioon Abujassa (Nigeria) 2.–4. toukokuuta 2006 pidetyssä AU:n erityisessä HIV/aidsia, tuberkuloosia ja malariaa koskevassa huippukokouksessa tehdyn HIV/aids-, tuberkuloosi- ja malariapalvelujen yleisen saatavuuden nopeuttamista Afrikassa koskevan vetoomuksen,

–   ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) työryhmän II neljännen arviointiraportin "Impacts, Adaptation and Vulnerability",

–   ottaa huomioon vuonna 2005 laaditun vuosituhannen ekosysteemistä tehdyn arviointikertomuksen, jossa tutkitaan maapallon eri luonnonvarojen käyttöä ja riistämistä,

–   ottaa huomioon tulokset EU:n ja Afrikan yhteistä strategiaa koskevasta julkisesta kuulemisesta, jonka kehityspolitiikan tutkimusta harjoittava keskus järjesti komission ja AUC:n pyynnöstä,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0375/2007),

A.   ottaa huomioon, että kansainvälistä ympäristöä ovat vuoden 2000 jälkeen huomattavasti muuttaneet sellaiset maailmanlaajuiset haasteet kuten ihmisten turvallisuus ja siirtolaisuus, ilmastonmuutos ja aavikoituminen, julkisten hyödykkeiden kestävä hallinnointi, köyhyyden ja pandemioiden torjunta sekä AU:n perustaminen ja EU:n laajentuminen,

B.   ottaa huomioon, että Bamakossa 2. joulukuuta 2005 järjestetyssä Afrikan ja EU:n troikan viidennessä ministerikokouksessa Afrikka suhtautui myönteisesti EU:n vuoden 2005 Afrikka-strategiaan ja molemmat osapuolet sopivat muuttavansa kyseisen strategian kansojen tarpeita ja pyrkimyksiä heijastelevaksi yhteiseksi Afrikka–EU-strategiaksi sekä kehittävänsä toimintasuunnitelman sen täytäntöönpanoa varten,

C.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa työasiakirjassa AU:n ja EU:n strategiaa koskevasta yhteisestä visiosta AU:n toimeenpaneva neuvosto toteaa, että pitäisi olla selvää, että yhteisen strategian tavoitteena ei voi olla nykyisen EU:n Afrikka-strategian validointi vaan molempien osapuolten yhdistettyjä pyrkimyksiä heijastelevan uuden yhteisen strategian kehittäminen,

D.   katsoo siksi, että yhteisen strategian tarkoituksena pitäisi olla se, että EU:n ja Afrikan tulevalle kumppanuudelle kehitetään yhteinen poliittinen visio sekä käytännön lähestymistapoja, jotka perustuvat keskinäiseen kunnioitukseen, yhteisiin etuihin ja arvoihin sekä omistajuuden periaatteeseen,

E.   katsoo, että molempien osapuolten halukkuus määritellä yhteinen kumppanuus uudelleen juontaa juurensa kasvavasta tietoisuudesta siitä, että Afrikka ja EU eivät välttämättä enää ole toistensa ainoita etuoikeutettuja kumppaneita,

F.   ottaa huomioon, että edellä mainittua EU:n Afrikka-strategian täytäntöönpanoa koskevaa yhteistä edistymiskertomusta ei ole laadittu riippumattoman ulkoisen arvioinnin perusteella,

G.   ottaa huomioon, että Afrikka on maailman köyhin maanosa ja ainoa maanosa, jossa köyhyys on lisääntynyt viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana,

H.   ottaa huomioon, että edellä mainitun Kairon toimintasuunnitelman allekirjoittajat pahoittelevat sitä kestämätöntä seikkaa, että yli puolet afrikkalaisista elää ehdottomassa köyhyydessä, ja lupaavat tehostaa köyhyyden torjuntaa sekä katsovat, että jokainen maa on ensisijaisesti itse vastuussa köyhyyden lieventämisestä, mutta että tämä ei vähennä köyhyyden torjunnan kansainvälisen ulottuvuuden merkitystä,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on perustanut vuonna 2006 suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan väliaikaisen valtuuskunnan ja että yleisafrikkalainen parlamentti on perustanut vuonna 2007 suhteista Euroopan parlamenttiin vastaavan väliaikaisen valiokunnan,

J.   ottaa huomioon, että kummankin unionin parlamenttien, jotka ovat kehitysprosessin ensisijaisia toimijoita, on osallistuttava aktiivisesti edustamaansa väestöön vaikuttaviin strategioihin ja toimintasuunnitelmiin,

K.   ottaa huomioon, että useimmat Afrikan valtiot ovat AKT-ryhmän jäseniä ja Cotonoun sopimuksen allekirjoittajia,

L.   ottaa huomioon, että Afrikka vaatii tulla kohdelluksi yhtenä kokonaisuutena ja saada tukea yleisafrikkalaiselle yhdentymisprosessille, johon osallistuvat Pohjois-Afrikka, Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Etelä-Afrikka, ja ottaa huomioon, että AU on määritellyt oman strategisen ohjelmansa Afrikan kehittämiselle,

M.   ottaa huomioon, että Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävää kehitystä koskevassa maailman huippukokouksessa hallitukset sopivat, että hyvä hallintotapa perustuu kestävään ympäristö-, sosiaali- ja talouspolitiikkaan, kaikkien ihmisten tarpeisiin vastaaviin demokraattisiin instituutioihin, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteisiin, korruption vastaisiin toimenpiteisiin, sukupuolten tasa-arvoon sekä investointeja suosivaan ympäristöön,

N.   katsoo, että on ratkaisevan tärkeää, että yhteisessä strategiassa suhtaudutaan kokonaisvaltaisesti ihmisoikeuksiin, mukaan luettuna taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet,

O.   ottaa huomioon, että AU:n toimielimet on perustettu vasta hiljattain ja että niiden yhdentyminen, organisaatio ja tehokkuus ei ole vielä samalla tasolla kuin EU:n toimielimissä,

P.   katsoo, että tehokkuus ja vastavuoroinen vastuuvelvollisuus edellyttää ennustettavissa olevia ja pitkäaikaisia taloudellisia resursseja, selkeitä aikatauluja sekä sitoumusten molemminpuolista täyttämistä,

Q.   katsoo, että vastuulinjat kulkevat liian usein suoraan kansallisista toimeenpanevista elimistä kehitysyhteistyökumppaneihin, jolloin ohitetaan täysin kansainvälisten sopimusten parlamentaarinen hyväksyntä (sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten kuuleminen),

R.   ottaa huomioon, että Afrikan historiallinen panos ilmastonmuutoksen syihin on mitätön, mutta että maanosana sen on kärsittävä seurauksista eniten; ottaa huomioon, että IPCC:n arvioiden mukaan 75–250 miljoonaa ihmistä Afrikassa kärsii vedenpuutteesta vuoteen 2020 mennessä ja että joissakin valtioissa sateiden varassa olevat sadot pienentyvät 50 prosentilla samaan vuoteen mennessä,

S.   katsoo, että Afrikan luonnonvarojen kuluttaminen loppuun vaarantaa köyhyyden vähentämisen tavoitteen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen,

T.   ottaa huomioon, että Afrikka tarjoaa maailmalle suuren joukon ekosysteemipalveluja, mukaan luettuna hiilen sitoutuminen sademetsiin, ilman että sille annetaan siitä asianmukaista korvausta,

Yhteisen strategian prosessi, rakenteet ja periaatteet
Prosessi ja rakenteet

1.   suhtautuu myönteisesti 15. toukokuuta 2007 annettuun troikan luonnokseen ensimmäisenä yhteisenä askeleena kohti yhteistä strategiaa;

2.   pahoittelee, että edellä mainittu EU:n vuoden 2005 Afrikka-strategia hyväksyttiin ilman AU:n toimielinten ja Afrikan hallitusten ja parlamenttien perusteellista kuulemista sekä ilman eurooppalaisen ja afrikkalaisen kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistumista; panee tässä yhteydessä merkille, että kyseinen lähestymistapa sanelee pääkysymykset, joihin ehdotetulla uudella yhteisellä strategialla puututaan, jolloin on vaarana, että strategialla ei puututa muihin kysymyksiin, jotka ovat Afrikan kestävän kehityksen kannalta tärkeitä; toivoo, että AU:n toimielimiä kuullaan perusteellisesti ehdotetun uuden strategian kehittämisen yhteydessä;

3.   pahoittelee, että Euroopan komission ja EU:n neuvoston sekä AUC:n ja AU:n toimeenpanevan neuvoston yhteisen strategian laatimiselle ja hyväksymiselle asettamat aikarajat ovat rajoittaneet prosessia merkittävästi; panee merkille, että parlamenttien täysimittaisen osallistumisen varmistaminen muodostaa haasteen, ja korostaa, että muut kuin valtiolliset toimijat sekä paikallisviranomaiset on kiireellisesti otettava täysimittaisesti mukaan ja otettava huomioon kaikissa yhteisen strategian hyväksymisen, täytäntöönpanon, valvonnan ja arvioinnin vaiheissa, koska Lissabonin huippukokousta olisi pidettävä virstanpylväänä pitkässä ja avoimessa prosessissa;

4.   suhtautuu myönteisesti komission toteamukseen, jonka mukaan parlamentilla on selkeästi tärkeä asema prosessissa, ja komission lupaukseen tiedottaa parlamentille säännöllisesti yhteisen strategian valmistelussa tapahtuneesta edistyksestä ja sen parlamentille esittämään kannustukseen osallistua keskusteluihin ja olla myös aloitteellinen; panee kuitenkin merkille, että neuvotteluaikataulu on Euroopan komission ja AUC:n määrittelemä, ja odottaa näin ollen, että Euroopan komissio ja AUC tekevät aloitteen ottaakseen Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin mukaan yhteisen strategian valmisteluprosessiin sekä strategian eri vaiheiden hyväksymiseen ja täytäntöönpanoon;

Yhteiset periaatteet ja visio

5.   yhtyy AU:n toimeenpanevan neuvoston visiota koskevaan julkilausumaan: "Afrikka ja Eurooppa jakavat kehityksestä, rauhasta, turvallisuudesta ja vauraudesta yhteisen vision, joka asettaa ihmisen niiden ponnistusten keskipisteeseen, ja kyseistä visiota ohjaa keskinäiseen kunnioitukseen, yhteiseen etuun ja yhteiseen tavoitteeseen perustuva kumppanuus, joka velvoittaa kummatkin alueet syventämään alueellista yhdentymistä keinona saavuttaa taloudellista ja sosiaalista kehitystä; osapuolet jakavat myös vision demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien edistämisestä yleismaailmallisina arvoina, joilla edistetään kehitystä ja vahvistetaan yhteistyötä näiden kahden maanosan solidaarisuutta ja jakamattomuutta kunnioittavassa ympäristössä";

6.   huomauttaa, että humanitaarinen apu on yksi keinoista, joilla kansainvälinen yhteisö voi auttaa suojelemaan vaarassa olevia väestöryhmiä, ja korostaa, että EU ei voi olla reagoimatta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksiin; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä käymään syvällistä poliittista vuoropuhelua interventio-oikeudesta – ellei jopa interventiovelvollisuudesta – kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja/tai ihmisoikeuksien vakavien rikkomusten tapauksessa ottaen huomioon interventiota ja valtiosuvereenisuutta käsitelleen kansainvälisen toimikunnan edellä mainitun raportin "The responsibility to protect" päätelmät ja suositukset;

7.   korostaa, että yhteisiin periaatteisiin ja visioon olisi myös sisällyttävä edellä mainitussa Kairon julistuksessa tunnustetut arvot eli oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen, osallistava demokratia, moniarvoisuus ja perusvapaudet;

8.   on tyytyväinen edellä mainitussa 15. toukokuuta 2007 tehdyssä troikan strategialuonnoksessa esitettyihin tavoitteisiin, joita ovat: i) EU:n ja Afrikan poliittinen kumppanuus, ii) rauhan, turvallisuuden, kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien sekä alueellisen ja maanosanlaajuisen yhdentymisen jatkuva edistäminen Afrikassa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, iii) yhteinen puuttuminen maailmanlaajuisiin ongelmiin ja iv) ihmisiin keskittyvä kumppanuus; katsoo, että näiden tavoitteiden olisi kuvastettava tarkkaan afrikkalaisten esittämiä painopistealoja, ja huomauttaa, että kehitys on joka tapauksessa strategian päätavoitteena;

9.   vaatii komissiota selventämään, miten uusi strategia heijastaa maakohtaisia strategia-asiakirjoja ja Cotonoun sopimukseen kuuluvia kansallisia ja alueellisia ohjeellisia ohjelmia ja miten uuden yhteisen strategian vahvistamisesta joulukuussa 2007 johtuvat mahdolliset uudet osatekijät vaikuttavat näihin strategia-asiakirjoihin ja ohjeellisiin ohjelmiin;

10.   pahoittelee, että komission ja neuvoston panostus strategiaan ei sisällä vahvaa sitoutumista Afrikan kohtelemiseen yhtenä kokonaisuutena, mikä on yksi Afrikan pääasiallisista vaatimuksista; korostaa tältä osin, että poliittisen vuoropuhelun ja neuvottelujen tasolla olisi sovellettava "maanosien välistä" lähestymistapaa tämän kuitenkaan estämättä eriytettyä lähestymistapaa politiikan täytäntöönpanon tasolla; pyytää EU:n toimielimiä mukauttamaan kehitysyhteistyövälineitään tätä AU:n uutta poliittista pyyntöä vastaavasti sekä antamaan täyden tukensa Afrikan poliittiselle ja taloudelliselle yhdentymisprosessille maanosan tasolla;

11.   pyytää EU:n toimielimiä luomaan uudet ohjelmoitavat ja ennustettavissa olevat yleisafrikkalaiset määrärahat Euroopan kehitysrahastosta (EKR), kehitysyhteistyön teemakohtaisista rahoitusvälineistä (DCI) ja Euroopan naapuruuspolitiikan välineen rahastoista (ENPI) tämän uuden yhteisen strategian täytäntöönpanon rahoittamiseksi ja tukemiseksi;

12.   pahoittelee, että yhteisessä strategiassa ei viitata edellä mainittuun AUC:n strategiseen suunnitelmaan kaudelle 2004–2007, ja kehottaa Euroopan komissiota suuntaamaan ehdottamansa toimet AU:n toimielinten, aloitteiden ja ensisijaisten tavoitteiden tukemiseen poliittisesti, taloudellisesti, logistisesti, teknisesti ja henkilöresurssien osalta sen sijaan, että ehdotettaisiin uusia avustajavetoisia aloitteita ja rinnakkaisia rakenteita;

13.   vahvistaa, että molemmilta osapuolilta edellytetään vastuullisuutta panoksen, vuoropuhelun ja keskinäisen vastuuvelvollisuuden osalta; korostaa tässä yhteydessä, että yhteisessä strategiassa on myös otettava huomioon, että osapuolet ovat samanarvoisia oikeuksiensa ja vastuualueidensa osalta, mutta eivät yhdentymisen ja taloudellisten, teknisten ja inhimillisten resurssien osalta, ja että strategiaa on pantava täytäntöön realistisesti, minkä seurauksena tässä yhteydessä on tarpeen määritellä "kumppanuus" ja "omistajuus";

Rakenne: toiminnan neljä painopistealuetta

14.   korostaa, että oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen saavuttamiseen ja köyhyyden poistamiseen on sitouduttava yhteisesti ja että niiden on oltava EU:n ja Afrikan yhteistyön kokonaisvaltainen tavoite, johon kaiken politiikan on perustuttava, ja korostaa kyseiselle tavoitteelle yleisesti hyväksytyt puitteet tarjoavien vuosituhannen kehitystavoitteiden keskeistä asemaa;

15.   katsoo, että yhteisessä strategiassa on myös korostettava naisten, nuorten ja kansalaisjärjestöjen asemaa Afrikan kehitysprosessissa;

16.   kehottaa komissiota varmistamaan yhdenmukaisuuden tämän uuden strategian ja niiden EU:n politiikanalojen välillä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti EU:n ja Afrikan uuden strategisen kumppanuuden edistämiseen, ja pyytää sitä kiinnittämään erityistä huomiota kauppa-, ympäristö-, maahanmuutto- ja maatalouspolitiikkaan; katsoo, että näitä asioita olisi käsiteltävä EU:n ja Afrikan välisessä poliittisessa vuoropuhelussa;

Rauha ja turvallisuus

17.   suosii konfliktien ja konfliktitilanteiden osalta suojeluvastuun käsitteeseen perustuvaa kattavaa lähestymistapaa, johon sisältyy konfliktien estäminen, ratkaiseminen ja hallinta sekä jälleenrakentaminen;

18.   on vakuuttunut siitä, että rauha on tärkeä askel kohti poliittista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja että kestävä ja oikeudenmukainen taloudellinen kehitys on pysyvän rauhan tärkeä edellytys;

19.   katsoo, että konfliktien ehkäiseminen on myös pysyvän rauhan keskeinen edellytys, ja kehottaa puuttumaan AU:n ja EU:n yhteisellä strategialla konfliktien perimmäisiin syihin toteuttamalla kestävää kehityspolitiikkaa Afrikan väestön perustarpeiden täyttämiseksi ja työttömyyden sekä sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi;

20.   muistuttaa, että heikkojen valtioiden tilanteeseen on puututtava konfliktiin sopivalla lähestymistavalla, siten, että otetaan huomioon ihmisten turvallisuuden edistäminen ja puututaan konfliktin poliittiseen talouteen ja epäoikeudenmukaisuuden ja syrjinnän syihin kestävän rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi; kehottaa lisäämään EU:n politiikan johdonmukaisuutta esimerkiksi panemalla täytäntöön nykyisiä sitoumuksia asekaupan valvomiseksi, mutta myös muuttamalla aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt oikeudellisesti sitovaksi YUTP:n yhteiseksi kannaksi ja nopeuttamalla pienaseiden ja kevyiden aseiden (SALW) laittoman keskittymisen ja kaupan torjumista koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää pikemminkin ehkäistä konflikteja kuin ratkaista niitä; kehottaa antamaan kansainvälistä tukea, jotta voidaan perustaa alueellisia valvontakeskuksia, jotka pystyvät havaitsemaan etnisten ryhmien, uskontokuntien tai kieliryhmien välien heikkenemisen ja ilmoittamaan kansainväliselle yhteisölle Afrikassa esiintyvistä tilanteista, jotka voivat muuttua väkivaltaisiksi;

21.   kehottaa komissiota ja sen lähetystöjä olemaan erityisen valppaana ja varoittamaan kansainvälistä yhteisöä ajoissa etnisistä ja uskonnollisista jännitteistä Afrikassa;

22.   katsoo, että asevientiä koskevia EU:n käytännesääntöjä on tiukennettava, jotta torjutaan pienaseiden ja kevyiden aseiden leviäminen, mikä pahentaa kohtalokkaita konflikteja useissa kehittyvissä maissa; katsoo, että yhteisellä strategialla edistetään aseiden kaupan torjumista;

23.   tunnustaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa paineita jo ennestään heikossa asemassa oleville valtioille; korostaa ilmastonmuutosta ja energiaa koskevien EU:n ja Afrikan kumppanuuksien puitteissa tarvetta kehittää kattava lähestymistapa ilmastonmuutokseen mukautumiseen sen turvallisuusvaikutusten osalta, mukaan luettuna katastrofien tehokkaampi estäminen ja parempi hallintotapa sekä konfliktien estäminen;

24.   katsoo niin ikään, että Afrikan rauhanrahastoa on vahvistettava, ja kannustaa muita siviilialan mekanismeja osallistumaan siihen lisätyllä, joustavalla ja kestävällä rahoituksella; korostaa, että kehityspolitiikka on yksi pääasiallisista välineistä epävarmuuden perimmäisiin syihin puuttumiseksi, mutta sitä ei pidä asettaa turvallisuuspolitiikan alaiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) vahvistamat kriteerit ovat tukikelpoisten kehitysyhteistyömenojen osalta tällä hetkellä liian laajat, jotta niillä voitaisiin estää tietyn tyyppisten varojen osoittaminen tarpeisiin, jotka eivät suoranaisesti liity köyhyyden torjumiseen ja todellisen tuen antamiseen, ja korostaa, että EKR ei ole riittävä lähde Afrikan rauhanrahaston tulevalle täydentämiselle;

25.   korostaa merkitystä, joka on hyvän hallinnon ja demokraattiset vaalit käsittävällä kestävällä demokratialla, johon on sisällyttävä parlamentaaristen valmiuksien parantaminen, erityisesti Euroopan parlamentin, yleisafrikkalaisen parlamentin ja Afrikan alueellisten parlamenttien välisen yhteistyön edistäminen sekä kansalaisyhteiskunnan tukeminen ja paikallisviranomaisten osallistuminen poliittiseen vuoropuheluun, erityisesti yhteistyön ja tiedonvaihdon edistäminen afrikkalaisten ja eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen välillä;

26.   kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan EU:n ja AU:n sekä muiden afrikkalaisten alueellisten elinten toteuttamia vaalitarkkailutoimia ja korostaa, että kyseisten vaalitarkkailuvaltuuskuntien olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä toistensa kanssa;

27.   korostaa asevoimien demokraattisen valvonnan merkitystä; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta nopeuttamaan ponnistelujaan turvallisuusalan uudistuksen (SSR) alalla erityisesti panemalla täysimääräisesti täytäntöön komission ja neuvoston suunnitteluasiakirjat turvallisuusalan uudistamisesta;

28.   kehottaa sisällyttämään yhteiseen strategiaan säännöksiä rankaisemattomuuteen puuttumiseksi; kehottaa tässä yhteydessä vahvistamaan Afrikan oikeusjärjestelmiä ja kyseisten järjestelmien demokraattisia valvontamekanismeja ihmisoikeuksien mukaisesti, jotta ne voivat pyrkiä asettamaan vakavien ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten tekijät syytteeseen itse Afrikassa; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kansainvälisen tuomioistuimen perustamisen jälkeen tapahtuneeseen merkittävään edistykseen;

29.   kehottaa kaikkia rauhan ja turvallisuuden edistämiseen Afrikassa osallistuvia toimijoita tarkastelemaan kysymyksiä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ja lisäämään naisedustajien määrää konfliktinratkaisua koskevan päätöksenteon kaikilla tasoilla, myös kaikissa siviilien ja asevoimien toteuttamissa rauhanturvaamistehtävissä; kehottaa YK:n jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston naisista, rauhasta ja turvallisuudesta 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman (S/RES/1325);

30.   kannustaa toteuttamaan toimia konfliktiresurssien määrittelemiseksi YK:ssa, jotta sotatalouksia voitaisiin torjua tehokkaammin;

31.   kehottaa sisällyttämään konfliktinäkökulman kaikkiin yhteisen strategian tavoitteisiin: ei vain rauhaa ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin, vaan myös kauppaa, luonnonvarojen hallintaa, ilmastonmuutosta ja muita kehitysasioita koskeviin tärkeimpiin kysymyksiin;

32.   kehottaa sisällyttämään yhteiseen strategiaan sitoumuksen hyväksyä kansainvälisiä toimia konflikteja edistävään luonnonvarojen laittomaan kauppaan puuttumiseksi, mukaan luettuna konfliktiresurssien määritteleminen; kehottaa nimittämään asiantuntijaryhmän kehittämään monenvälisiä lähestymistapoja tähän kysymykseen;

Hallinto, mukaan luettuna ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaatteet, sekä keskinäinen vastuuvelvollisuus

33.   toistaa, että ulkoiset toimijat eivät voi pakottaa soveltamaan tietynlaisen hallinnon käsitettä tai sen arviointiin käytettäviä vertailukohtia, vaan niitä on kehitettävä yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa ja yhteisten arvojen sekä kansainvälisesti tunnustettujen normien perusteella;

34.   korostaa hyvän hallintotavan ja demokraattisten vaalien merkitystä; kehottaa lisäämään tukea parlamentin jäsenten ja kansalaisjärjestöjen valmiuksien kehittämiseen tähtääville toimille erityisesti talousarvion paremman valvonnan ja korruption torjunnan varmistamiseksi;

35.   toistaa kannattavansa AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen huhtikuussa 2005 kokoontuneessa 9. täysistunnossa esitettyä kehotusta osoittaa asianmukainen osuus EKR:n määrärahoista parlamentin jäsenille ja poliittisille, taloudellisille ja sosiaalisille johtajille annettavaan poliittiseen koulutukseen, jotta vahvistettaisiin pysyvästi hyvän hallintotavan, oikeusvaltion periaatteen ja demokraattisten rakenteiden kunnioittamista sekä hallituksen ja opposition välistä vuorovaikutusta vapaisiin vaaleihin perustuvassa moniarvoisessa demokratiassa; panee merkille, että mainittuja varoja olisi käytettävä julkisen hallinnon korkeakoulujen perustamiseen ja poliittisen koulutuksen antamiseen parlamentin jäsenille, paikallisviranomaisille ja poliittisten puolueiden ja yhdistysten vastuuhenkilöille;

36.   katsoo, että painopistealana on Afrikan valtioiden hallinnon vahvistaminen; huomauttaa kuitenkin, että hallintoa on parannettava molemmilla puolilla – Euroopan puolella avustussitoumusten hallinnoinnin ja niihin liittyvän vastuuvelvollisuuden osalta sekä parantamalla avustajien välistä koordinointia, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon ns. avustusorvot; korostaa, että valtioiden ja maanosan parlamentit, valtiosta riippumattomat toimijat ja paikallisviranomaiset ovat keskeisessä asemassa tällä alalla;

37.   pitää tervetulleena EU:n ja AU:n välisen ihmisoikeusvuoropuhelun käynnistämistä syyskuussa 2007 ja toivoo, että vuoropuhelusta kehittyy tällä kertaa tehokas foorumi, jossa puututaan pakottaviin valtiokohtaisiin kysymyksiin ja joka antaa samalla EU:n ja Afrikan edustajille mahdollisuuden yksilöidä yhteisiä huolenaiheita ja koordinoida toimiaan YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja muissa YK:n elimissä;

38.   toistaa jälleen kerran pyyntönsä komissiolle ja neuvostolle, että sen olisi saatava säännöllisiä selvityksiä EU:n ja kolmansien maiden välisten ihmisoikeusvuoropuhelujen ja kuulemisten sisällöstä ja tuloksista erityisesti EU:n ja AU:n välisen ihmisoikeusvuoropuhelun osalta;

39.   korostaa, että Euroopan parlamentin ja afrikkalaisten parlamenttien väliset elimet (kuten AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous sekä EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteinen parlamentaarinen edustajakokous) ovat tärkeitä rauhan ja turvallisuuden sekä hyvän hallintotavan ja demokratian edistämisen kannalta sekä tehokkaita foorumeja yhteistyölle ja yhteisiin huolenaiheisiin puuttumiselle;

40.   vaatii pysyvää EU:n ja Afrikan välistä hallintoa koskevaa vuoropuhelua ja neuvottelufoorumien perustamista useilla eri tasoilla, jotta vuoropuhelu ei keskeytyisi erimielisyyden tai poliittisen kriisin takia;

41.   korostaa, että kansalaisjärjestöt ovat itseoikeutettuja toimijoita kehitysyhteistyön alalla, sillä ne antavat merkittävän panoksen hallinnon, rauhan ja konfliktinratkaisun, sosiaalipalvelujen tarjoamisen, ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, köyhyyden lievittämisen ja tiedon välittämisen kaltaisilla aloilla; korostaa, että EU:n ja Afrikan kumppanuudessa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan kansalaisjärjestöjä olisi kuultava politiikan muotoilu- ja täytäntöönpanoprosessien sekä kehitysyhteistyötä koskevien suunnitelmien laatimisen yhteydessä;

42.   kehottaa lisäämään tukea olemassa oleville afrikkalaisille aloitteille, kuten Afrikan vertaisarviointimekanismille (APRM), joka on Afrikan johtajien tähän mennessä suurin ponnistus hallinnon kehittämiseksi kyseisessä maanosassa, sekä AU:n käyttöönottamille eri välineille, jotka lisäävät Afrikan omistajuutta prosessissa;

43.   ilmaisee vakavan huolensa siitä, että komission kullekin AKT-valtiolle kehittämät hallintoprofiilit, joilla ohjataan kehitysavun ohjelmoimista kymmenennen EKR:n 2,7 miljardin suuruisesta lisärahoituksesta, on laadittu ottamatta huomioon osallistumista; panee merkille, että edunsaajavaltioiden kelpoisuus lisäavun saamiselle on määritelty perusteilla, jotka liittyvät siirtolaisuuden, kaupan vapauttamisen ja terrorismin torjunnan kaltaisiin kysymyksiin, ja että ainoastaan yksi peruste liittyy suoraan vuosituhannen kehitystavoitteisiin; on tyrmistynyt siitä, että komission profiilit saattavat tehdä APRM:n tuloksettomaksi ja että komissio ehdottaa, että se voi käynnistää APRM:stä riippumattoman "hallintofoorumin" ainoastaan sitten, kun lisärahoituksen ohjelmointiprosessi on ohi, ja että "jotta panafrikkalaista hallintorakennetta (…) voitaisiin tukea nykyistä tehokkaammin, EU aikoo selvittää uusia tapoja, joilla yhteisön ja jäsenvaltioiden myöntämä rahoitus voitaisiin kanavoida"; kehottaa komissiota kuulemaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ja tiedottamaan niille kyseisten varojen seurannasta ja käytöstä sen varmistamiseksi, että varoja osoitetaan hallintoa koskeviin aloitteisiin, ja kehottaa komissiota tukemaan AU:n hallintosuunnitelmaa ja APRM:ää;

44.   korostaa, että keskinäinen vastuuvelvollisuus tarkoittaa myös, että EU:n on puututtava eri yhteistyösopimustensa ja rahoitusvälineidensä epäjohdonmukaisuuteen sekä EU:n eri toimijoiden (jäsenvaltiot, komissio ja sen eri yksiköt) yhdenmukaisuuden puutteeseen, ja että EU:n toimielinten olisi nimenomaisesti raportoitava arvioistaan, jotka koskevat sisä- ja ulkopolitiikan johdonmukaisuudessa saavutettua edistymistä;

45.   vaatii, että EU ja afrikkalaiset osapuolet tunnustavat osana edellä mainittuja suhteita velvollisuutensa kunnioittaa, suojella ja noudattaa ihmisoikeuksia kansainvälisessä kehitysyhteistyö- ja investointipolitiikassaan ja -käytännöissään;

46.   kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan kehitysyhteistyöhön vaikuttavien politiikkojen johdonmukaistamistyötä, jonka aiheena ovat EU:n muut politiikat sellaisilla aloilla kuin kauppa, maatalous, kalastus, maahanmuutto (aivovienti), asekauppa jne.;

47.   korostaa maantieteellisten strategia-asiakirjojen parlamentaarisen valvonnan merkitystä; suhtautuu näin ollen myönteisesti neuvoston päätökseen välittää AKT:n maakohtaisten strategia-asiakirjojen luonnokset "tiedoksi" AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, mutta huomauttaa, että tämä on vain ensimmäinen askel ja että parlamenttien on pystyttävä täysin valvomaan näitä ohjelma-asiakirjoja;

48.   panee merkille, että vahvistettuun EU:n ja Afrikan kumppanuuteen olisi sisällyttävä Afrikan roolin kehityksen tukeminen maailmanlaajuisesti sekä Euroopan ja Afrikan välisten liittoutumien perustaminen sellaisissa kysymyksissä kuin ilmastonmuutos ja aavikoituminen, kauppa ja kansainvälisen kehitysyhteistyörakenteen hallinto, mukaan lukien kansainväliset rahoituslaitokset;

49.   panee merkille, että EU:n ja Afrikan kumppanuuden kaikkien näkökohtien on oltava johdonmukaisia ja että energiakumppanuuden tavoitteita olisi kehitettävä demokraattisen hallinnon kumppanuuden sekä rauhan ja turvallisuuden kumppanuuden tavoitteita vastaavasti;

50.   pyytää, että Euroopan komissio ja AUC käyttävät AU:lle tarkoitettua tukiohjelmaa helpottamaan Afrikan parlamenttien, paikallisviranomaisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden mahdollisuutta osallistua AU:ssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun ja siihen, että osa 55 miljoonasta eurosta osoitetaan nimenomaisesti yleisafrikkalaisen parlamentin vahvistamiseen;

51.   yhtyy yleisafrikkalaisen parlamentin näkemykseen, jonka mukaan on tarpeen vahvistaa kiireellisesti AU:n tuomioistuimen sekä Afrikan ihmis- ja kansanoikeuskomission asemaa ja valmiuksia, mukaan luettuna niiden taloudellinen riippumattomuus, ja jonka mukaan olisi lisättävä niiden AU:n jäsenvaltioiden määrää, jotka ovat ratifioineet tuomioistuimen perustamispöytäkirjan, ja pyrittävä antamaan kansalaisille ja kansalaisjärjestöille mahdollisuus ottaa siihen suoraan yhteyttä, ja kehottaa Euroopan komissiota ja AUC:tä esittämään ehdotuksia, joilla voidaan auttaa varmistamaan tämän olennaisen tarpeen täyttäminen;

52.   korostaa, että ihmisoikeudet on otettava huomioon kaikissa AU:n elimissä sen varmistamiseksi, että kaikki mahdollisuudet puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin hyödynnetään;

53.   pyytää sisällyttämään yhteiseen strategiaan toimenpiteitä rauhan ja kansainvälisen oikeuden vahvistamisen edistämiseksi ja kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi kansainvälisen oikeuden mukaisesti siten, että strategiassa todetaan, että EU ja jäsenvaltiot pyrkivät jakamaan Afrikan valtioiden kanssa kokemuksensa niiden oikeudellisten mukautusten hyväksymisestä, jotka ovat tarpeen kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön liittymiseksi, ja että ne näin ollen antavat teknistä tukea ja tekevät tiivistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on tehdä lainsäädäntöön ja perustuslakiin ne muutokset, jotka ovat tarpeen Rooman perussääntöön liittymiseksi ja sen täytäntöönpanemiseksi;

54.   korostaa, että paikallisen ja kansallisen tason hallinnon vahvistamiseen tähtäävien kumppanuuksien on sisällettävä valmiuksien kehittäminen ilmastonmuutoksen huomioon ottamiseksi kansallisessa päätöksentekoprosessissa, osallistumisen lisääminen ilmastonmuutosta koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja monenvälisissä elimissä sekä riskinhallinta- ja katastrofinestostrategioiden kehittäminen;

Taloudellinen kasvu, kauppa ja alueellinen yhdentyminen

55.   korostaa, että kehitysapu on köyhyyden torjumisessa välttämätön mutta riittämätön edellytys ja että vain oikeudenmukaisuuteen perustuva ja kestävä taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen kehitys antaa valtiolle mahdollisuuden kehittyä ja sen väestölle mahdollisuuden päästä asteittain köyhyydestä sillä edellytyksellä, että kasvuun yhdistyvät oikeanlaiset yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevat sisäiset ja kansainväliset politiikat;

56.   katsoo, että EU:n ja Afrikan yhteisen strategian olisi perustuttava kestävään kehityspolitiikkaan, jossa otetaan huomioon Afrikan väestön todelliset tarpeet ja jolla pyritään takaamaan asianmukaiset tulot pienviljelijöille, lisäämään paikallista tuotantoa, takaamaan elintarviketurva ja maaseudun elinkeinot sekä kehittämään kansallisia ja alueellisia markkinoita köyhyyden torjumiseksi Afrikassa;

57.   katsoo, että yhteisessä strategiassa olisi otettava huomioon ilmastonmuutoksen tuhoisa vaikutus Afrikan valtioihin, ja pyytää siksi AU:ta ja EU:ta asettamaan ilmastonmuutoksen keskeiseen asemaan strategiassa;

58.   tunnustaa, että yksityiset ja julkiset investoinnit voivat potentiaalisesti edistää kehitystä; kehottaa sisällyttämään yhteiseen strategiaan tukea ja valmiuksien kehittämistoimia, jotta Afrikan maat voivat kehittää houkuttelevan sijoitusilmapiirin;

59.   pahoittelee, että vaikka köyhyyden vähentäminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä ovat oikeutetusti ensisijaisena tavoitteena, edellä mainitussa troikan 15. toukokuuta 2007 hyväksymässä strategialuonnoksessa ei esitetä konkreettisia ehdotuksia kasvun edistämiseksi pienten ja keskisuurten yritysten ja ulkomaisten suorien investointien edistämisen, omistusoikeuden parantamisen ja hallinnollisen taakan vähentämisen avulla;

60.   kehottaa EU:ta varmistamaan, että lainanantajaorganisaatiot kuten Euroopan investointipankki ja yritystoiminnan kehittämiskeskus (CDE) tukevat pieniä ja keskisuuria yrityksiä Afrikassa ja kunnioittavat luonnonvarojen hyödyntämisen hyvää hallintotapaa koskevia periaatteita, jotka on vahvistettu vuonna 2004 laaditussa Maailmanpankin pyytämässä selvityksessä luonnonvarojen hyödyntämisestä; katsoo, että epäviralliseen sektoriin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ja että mikrorahoituskäytäntöä olisi laajennettava ja edistettävä, jotta sillä edistettäisiin myös naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamista ja sosiaalista integraatiota;

61.   korostaa, että kaupan vapauttaminen on yksi talouskasvun sekä poliittisen ja sosiaalisen edistyksen tehokkaimmista kannustimista ja että se vähentää väistämättä köyhyyttä ja tukee kestävää maailmanlaajuista kehitystä;

62.   huomauttaa, että talouskumppanuussopimukset (EPA) olisi laadittava ja niistä olisi neuvoteltava sekä kehitysyhteistyösopimuksina että kauppasopimuksina, mikä tarkoittaa, että niiden pitää perustua AKT-maiden alueita tukevan epäsymmetrian periaatteisiin, joilla tuetaan AKT-maiden alueellista yhdentymistä, vakaiden ja luotettavien puitteiden luomista kaupan ja investointien edistämiseksi AKT-maiden alueella sekä alueellisten markkinoiden perustamista ja lujittamista ennen markkinoiden avaamista EU:lle; pyytää sen vuoksi komissiota lykkäämään tarvittaessa markkinoiden avaamista siihen asti kunnes kehityksessä on saavutettu konkreettinen taso, etsimään ratkaisuja ja jatkamaan samalla neuvotteluja;

63.   tunnustaa, että EPA-sopimukset voivat olla tärkeä väline Afrikan kaupassa ja taloudellisessa yhdentymisessä, jos niiden sisältö vastaa kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita, mutta vain sillä ehdolla, että kyseiset sopimukset ovat "kehitysmyönteisiä" ja mahdollistavat poikkeukset ja pitkät siirtymäkaudet tapauksissa, joissa tämä on tarpeen kotimaisten tuottajien ja teollisuudenalojen sopeuttamiseksi uusiin markkinatilanteisiin;

64.   katsoo, että yhteisellä strategialla olisi kannustettava vuoropuheluun EPA-sopimusten ja Pohjois-Afrikan kanssa tehdyn kauppasopimuksen välisen johdonmukaisuuden selvittämiseksi, jotta molemmat voivat olla perustana Afrikan maanosan yhdentymiselle;

65.   vaatii eriytettyä lähestymistapaa, joka perustuu monipuolistamiseen ja jolla tuetaan kansainvälisen reilun kaupan liikkeen käytäntöjen kaltaisia parhaita käytäntöjä, jotka takaavat ihmisarvoiset työolot kehitysmaissa, ja jolla tuetaan Afrikan nykyisiä alueellisia taloudellisia yhteisöjä (REC) ja annetaan Afrikan yhdentymiselle mahdollisuus noudattaa sille sopivaa rytmiä ja ohjelmaa; korostaa, että on erittäin tärkeää vahvistaa etelä–etelä-kauppaa ja edistää alueellista integraatiota ja investointien korkeaa tasoa sekä Afrikassa että sen ulkopuolella; korostaa tässä yhteydessä myös sitä, että tarvitaan enemmän teknistä tukea, jolla pyritään nostaman Afrikan kykyä tuottaa monipuolisempia tuotteita ja palveluja;

66.   uskoo, että REC-yhteisöjen pitäisi muodostaa Afrikan yhdentymisprosessin ja yleisafrikkalaisten markkinoiden luomisen perusta eikä niiden pitäisi ainoastaan tehdä suoraan kauppaa Euroopan kanssa; katsoo, että EPA-sopimuksilla ei pitäisi heikentää Afrikan omaa alueellisen integraation ohjelmaa vaan että niiden pitäisi myös olla etelä–etelä-integraation ja -kaupan välineitä; kehottaa siksi EU:ta kunnioittamaan Afrikan omaa yhdentymisprosessia sellaisena kuin se on määritelty kesäkuussa 1991 tehdyssä Afrikan talousyhteisön perustamissopimuksessa (Abujan sopimus), jossa määrätään, että Afrikan talousyhteisö luodaan asteittaisella prosessilla, joka perustuu koordinointiin, yhdenmukaistamiseen ja Afrikan nykyisten ja tulevien REC-yhteisöjen toimien asteittain etenevään integrointiin;

67.   panee merkille, että köyhyyttä esiintyy Afrikassa pääasiassa maaseudulla, sillä yli 70 prosenttia Afrikan köyhimmistä kansalaisista saa elantonsa ja ruokansa maataloudesta, mutta siitä huolimatta maataloudelle myönnettävä kehitysapu on vähenemässä; on siksi tyytyväinen uusiin aloitteisiin Afrikan maatalousalan valmiuksien kehittämiseksi esimerkiksi tukemalla siemenpankkeja ja maataloustuotannon monipuolistamista koskevaa tutkimusta, ja toivoo, että lisäarvoa tuovien vientituotteiden osalta noudatetaan "kaikkea paitsi aseita" -aloitetta;

68.   muistuttaa luonnonvarojen hyödyntämisen hyvän hallintotavan ja avoimuuden merkityksestä kehitykselle ja korostaa, että luonnonvara-ala voi edistää kestävää kehitystä vain, jos sen kielteiset vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön minimoidaan ja sen tuotot ja kustannukset jaetaan tasapuolisesti väestön kesken; kehottaa eurooppalaisia ja afrikkalaisia osapuolia ja Kiinan kaltaisia muita osapuolia lisäämään ponnistelujaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi; pyytää Afrikan valtioita varmistamaan, että tuloja käytetään myös talouden monipuolistamiseen ja sellaisten taloudellisten toimien kehittämiseen, jotka toteutetaan tuotantoketjun myöhemmässä vaiheessa ja jotka eivät liity pelkästään luonnonvarojen hyödyntämiseen;

69.   pitää tervetulleena komission aloitetta luoda EU:n ja Afrikan välille energiaa koskeva kumppanuus ja tunnustaa, että kestävistä energialähteistä saadut asianmukaisesti käytetyt tulot voivat edistää talouskasvua ja kehitystä; korostaa, että kumppanuudessa olisi asetettava keskeiselle sijalle köyhyyden vähentäminen tarjoamalla kohtuuhintaista energiaa tehokkaasti ja uusiutuvista energialähteistä ja että kumppanuudessa ei pitäisi keskittyä Euroopan energian toimitusvarmuuteen;

70.   korostaa, että pitkän aikavälin talouskasvun ja kehityksen saavuttaminen edellyttää kattavaa strategiaa Afrikan luonnonvarojen nykyisen loppuunkuluttamisen estämiseksi; korostaa erityisesti, että on pikaisesti pysäytettävä käynnissä oleva metsien tuhoaminen ja poistettava metsien tuhoamista edistävät kannusteet; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ottamaan EU:n päästökauppajärjestelmässä käyttöön trooppisten metsien ja maiden käytön päästöoikeudet ja antamaan kannusteita heikentyneiden ekosysteemien elvyttämiseen;

Investoiminen ihmisiin

71.   panee merkille, että Afrikan ensisijainen tavoite kaikissa kumppanuussuhteissa painottuu sen väestön sosiaalis-taloudelliseen kehitykseen;

72.   muistuttaa, että kehitystavoitteita ei voida saavuttaa, jos sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevia periaatteita ei noudateta; panee merkille, että EU on toistanut keskeisissä poliittisissa asiakirjoissa sitoutuneensa edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja että AU on tehnyt tällä alalla pitkän aikavälin sitoumuksia, joiden pitäisi olla kumppanuuden perustana; korostaa tämän takia, että yhteisellä strategialla olisi edistettävä sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista ja sellaisten erityisten ja konkreettisten toimien täytäntöönpanoa, joilla pyritään antamaan naisille paremmat vaikuttamismahdollisuudet;

73.   palauttaa mieliin, että terveys on yksi kaikkien merkittävimpiä vetureita taloudellisen kehityksen osalta ja että erityisesti lasten kuolleisuus on huomattava köyhyyden indikaattori; korostaakin siksi sitä merkitystä, jota lasten suojelemisella sairauksilta on, varsinkin mitä tulee sairauksiin, jotka voidaan ehkäistä uusilla rokotteilla tai rokotteilla, joita ei käytetä tarpeeksi;

74.   korostaa, että on tärkeää suojella tyttöjä ja lisätä tietoa varhaisesta avioitumisesta, raiskauksista, seksuaalisesta häirinnästä kouluissa sekä tyttöjen alttiudelta sairastua HIV/aidsiin;

75.   korostaa, että yhteiseen strategiaan on nimenomaisesti sisällytettävä nykyinen kansainvälinen sitoutuminen koulutukseen ja terveyteen kaikille; huomauttaa, että terveyden ja koulutuksen pitäisi olla kaikkien köyhiä hyödyttävien kehitysstrategioiden keskeisenä osana ja että erityistä huomiota pitäisi kiinnittää palvelujen saatavuuteen, erityisesti mitä tulee naisiin, lapsiin, haavoittuviin ryhmiin ja vammaisiin;

76.   katsoo, että heikot terveydenhuoltojärjestelmät, mukaan luettuna henkilöstöpula, ovat suuri este terveyttä koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle, ja korostaa, että terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisen pitäisi olla keskeisessä osassa yhteisessä strategiassa, mukaan luettuna tärkeä asema, joka esimerkiksi yhteisössä toimivien järjestöjen kaltaisilla valtiosta riippumattomilla terveyspalvelujen tarjoajilla on terveydenhuoltopalvelujen tarjoamisen tukemisessa erityisesti vaikeapääsyisillä alueilla ja syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien parissa;

77.   panee merkille, että 63 prosenttia maailman kaikista HIV-tartunnan saaneista ihmisistä asuu Afrikassa ja että useimmissa Afrikan valtioissa keskimääräinen eliniänodote laskee dramaattisesti aids-pandemian takia; korostaa siksi, että yhteiseen strategiaan olisi sisällytettävä HIV/aidsia, tuberkuloosia ja malariaa koskevien palvelujen yleinen saatavuus Afrikassa, erityisesti kyseisten sairauksien ehkäisemistä ja hoitamista sekä potilaiden hoitamista ja tukemista koskevien palvelujen yleinen saatavuus, sillä näillä taudeilla on merkittävä vaikutus Afrikan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen;

78.   korostaa, että naiset ja tytöt ovat erityisen alttiita sukupuolitaudeille, mukaan luettuna HIV/aids, sekä raskausajan komplikaatioille, mikä johtaa korkeaan äitiyskuolleisuuteen ja vastasyntyneiden lasten kuolleisuuteen; kehottaa siksi sisällyttämään yhteiseen strategiaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja siihen liittyvät oikeudet, kuten on tehty edellä mainitussa Maputon toimintasuunnitelmassa, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä -oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen saattamista toimintavalmiiksi vuosina 2007–2010;

79.   panee merkille, että lääkkeiden väärentäminen (joka koskee lähinnä tappavia tauteja, kuten malariaa, tuberkuloosia ja HIV/aidsia) on kasvava ongelma Afrikassa ja että se vaarantaa useiden miljoonien ihmisten hengen; kannustaa EU:ta ja kyseisiä valtioita toteuttamaan toimia (erityisesti oikeudellisia toimia ja seuraamuksia koskevia toimia) tämän ongelman torjumiseksi;

80.   korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota heikommassa asemassa oleviin väestönosiin, kuten hätäsiirtolaisiin ja pakolaisiin; korostaa tämän takia, että terveydenhuoltopalvelujen saatavuus olisi taattava myös humanitaaristen kriisien aikana myös lisääntymisterveyttä koskevien palvelujen ja tarvikkeiden osalta;

81.   korostaa, että on tärkeä vahvistaa tukea NEPADille (uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi), sillä se on tärkein afrikkalainen aloite kestävän kehityksen edistämiseksi;

82.   korostaa, että maatalouden ja elintarviketurvan pitäisi olla äärimmäisen tärkeitä yhteisessä strategiassa ja että EU:n politiikat, mukaan lukien tukipolitiikka, eivät saa vahingoittaa Afrikan maataloutta tai vaarantaa elintarviketurvaa; kehottaa siksi tukemaan strategialla Afrikan maatalousalan kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehittymistä myös Dohan kehityskierroksen yhteydessä; kehottaa lisäksi EU:ta tarjoamaan taloudellista tukea AU:n ja NEPADin hyväksymälle Afrikan kattavalle maatalousohjelmalle;

83.   korostaa myös huolestuttavan ja pahenevan aavikoitumisen takia tarvetta tukea kestäviä maatalousmenetelmiä; muistuttaa tässä yhteydessä, että kasvun on oltava laaja-alaista ja pienviljelijöihin keskittyvää ja lisättävä työmahdollisuuksia, jotta se vähentäisi köyhyyttä;

84.   katsoo, että aavikoitumista ja veden saatavuutta koskevien kysymysten pitäisi olla tärkeässä osassa yhteisessä strategiassa; ilmaisee huolensa erityisesti aavikoitumisen useista kielteisistä vaikutuksista muun muassa elintarviketurvaan, siirtolaisuuteen, pakolaisiin ja hätäsiirtolaisiin;

85.   huomauttaa, että Afrikka on se maanosa, jonka on ennustettu kärsivän eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista; kehottaa siksi EU:ta, AU:ta ja niiden jäsenvaltioita sekä sijoittajia ja liike-elämän toimijoita tunnustamaan vastuunsa ilmastonmuutoksesta, ja kehottaa niitä laatimaan ympäristöystävällisen kehitysyhteistyöstrategian tilanteen korjaamiseksi, mukaan luettuna rahoituskehys ympäristöä koskevaa mukauttamista varten; kehottaa lisäksi EU:ta tarjoamaan taloudellista tukea ympäristöä käsittelevän Afrikan ministerikonferenssin Brazzavillessa (Kongo) 2006 hyväksymälle ja kahdeksannen AU:n huippukokouksen Addis Abebassa (Etiopia) tammikuussa 2007 vahvistamalle NEPADin ympäristöaloitteen toimintaohjelmalle ja sitä koskeville operatiivisille päätöksille;

86.   pitää tervetulleena komission aloitetta luoda EU:n ja Afrikan välille ilmastonmuutosta koskeva kumppanuus ja perustaa maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma (Global Climate Change Alliance, GCCA); korostaa tässä yhteydessä, että EU:n on tarjottava huomattavaa rahoitusta Afrikan valtioissa toteutettaville mukauttamistoimille; korostaa myös, että mukauttamista ei pitäisi tarkastella vain humanitaarisena kysymyksenä; korostaa, että riskien vähentäminen ja "ilmastonkestävyyden varmistamista" koskevat toimenpiteet on sisällytettävä yhteiseen kehitysohjelmaan, mukaan luettuna köyhyyden vähentämistä koskeviin strategia-asiakirjoihin ja maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin;

87.   kehottaa puuttumaan yhteisessä strategiassa siirtolaisuuden perimmäisiin syihin ja kiinnittämään erityistä huomiota siirtolaisten oikeuksiin ja kotouttamiseen sekä kysymykseen aivovuodosta erityisesti terveydenhuoltoalalla ehdottamalla käytännön ratkaisuja onnistunutta kiertomuuttoa varten; korostaa, että EU:hun suuntautuvan maahanmuuton rajoittamista ei tulisi pitää avun ehtona eikä kehitysstrategiana;

88.   katsoo, että kulttuuri on avainasemassa kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja uskontojen välisen ymmärryksen, kansallisen ja alueellisen identiteetin tunteen sekä vankan sosiaalisen perustan kannalta ja että se on kansojen sisäisen tai niiden välisen solidaarisuuden turvallinen lähtökohta; katsoo siksi, että kestävän kehityksen suunnitelman olisi koskettava myös kulttuuria;

89.   katsoo, että koska monissa Afrikan valtioissa velka on edelleen kaikkia kehityspyrkimyksiä hankaloittava raskas taakka, velan keventämistä on tarkasteltava tapauskohtaisesti, ja sen ehtona olisi oltava hallintotavan parantaminen ja talouspolitiikan vahvistaminen, velanhallinta ja erityisesti sen varmistaminen, että muut lainanantajat eivät automaattisesti uusi velkoja;

90.   tunnustaa talousarviotuen hyödyllisyyden ja merkityksen, sillä se antaa mahdollisuuden kehittää perussosiaalipalveluja ja auttaa samalla vahvistamaan Afrikan valtioiden rakennetta; kehottaa kuitenkin varovaisuuteen velan maksamisessa talousarviotuen muodossa; korostaa, että talousarviotukea on käsiteltävä erikseen kunkin valtion osalta sen nimenomaisesta tilanteesta riippuen; korostaa, ettei se ole asianmukainen ratkaisu heikoille tai konfliktista kärsiville valtioille; kehottaa laatimaan indikaattoreita, joilla mitataan inhimillistä ja sosiaalista kehitystä, tasa-arvonäkökohtien huomioon ottamista talousarvion laadinnassa ja koulutusta ja terveydenhuoltoa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota kehittämään edelleen ehdottamaansa "vuosituhannen kehitystavoitteita koskevaa sopimusta" talousarviotuen suunniteltujen edunsaajien kanssa; korostaa, että prosessin valvomiseksi talousarviotukeen on liitettävä parlamenttien, kansallisten valtiontalouden tarkastusvirastojen, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien vahvistaminen, jotta vältytään perussosiaalipalvelujen resurssien ehtymiseltä; esittää, että talousarviotuella ei pitäisi korvata tukea tietyille keskeisille kehityssektoreille, kuten koulutukselle ja terveydenhuollolle tai sektoreille, jotka ovat vaarassa saada vähemmän huomiota vastaanottajavaltioiden hallituksilta;

91.   korostaa, että kestävä kehitys on mahdollista vain, jos se tarkoittaa kehitystä kaikille, myös naisille ja alaikäisille sekä heikossa asemassa oleville ryhmille;

92.   korostaa EU:n tuen merkitystä strategioille, joilla pyritään parantamaan naisten vaikutusmahdollisuuksia, mukaan luettuna mikroluottojen sekä sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä koskevien ohjelmien tukeminen, sillä ne ovat ratkaisevan tärkeitä HIV/aidsin torjumisessa;

Täytäntöönpano ja valvonta

93.   pyytää komissiota ja neuvoston pääsihteeristöä lähettämään myös Euroopan parlamentille kaikki tulevat kertomukset EU:n Afrikka-strategian täytäntöönpanon edistymisestä; pyytää myös tietoja siitä, miten on myönnetty ja käytetty 2,7 miljardin euron lisämäärärahat, jotka komissio on osoittanut kullekin AKT-maalle "hallintotapaa koskeviin aloitteisiin" kymmenennen EKR:n nojalla;

94.   pyytää komissiota kertomaan, miten yhdeksännen EKR:n varoja on käytetty ja ohjelmoitu EU:n Afrikka-strategian täytäntöönpanemiseksi; kehottaa laatimaan riippumattoman arvioinnin tämän strategian täytäntöönpanosta; pyytää komissiota esittämään yhteistä mekanismia, jolla pannaan täytäntöön ja arvioidaan uutta yhteistä strategiaa teknisellä ja poliittisella tasolla, mukaan luettuna kaikki kehitystä koskevat EY:n taloudelliset välineet kaikilla tasoilla;

95.   suhtautuu myönteisesti EU:n ja AU:n aikeisiin laatia toimintasuunnitelma yhteisen strategian ensimmäiselle kaudelle; huomauttaa, että tähän on sisällyttävä kaikilla täytäntöönpanon tasoilla (paikallisella, kansallisella ja alueellisella tasolla sekä maanosan tasolla) sekä kaikissa asiaa koskevissa taloudellisen yhteistyön välineissä konkreettista rahoitusta ja mitattavia indikaattoreita, joilla valvonnasta tehdään helpompaa ja avoimempaa; korostaa, että parlamenttien, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan valvominen on otettava osaksi virallista valvontaprosessia;

96.   kehottaa komissiota varmistamaan, että osana valvontapuitteita valvotaan myös AU:n ja EU:n nykyisiä sitoumuksia, kuten vuosituhannen kehitystavoitteita, edellä mainittua Cotonoun sopimusta, edellä mainittua Abujan vetoomusta nopeutetusta toiminnasta sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta;

97.   kehottaa sisällyttämään yhteiseen strategiaan nimenomaisen maininnan viestintästrategiasta, jotta voidaan lisätä yleisön tietoisuutta hallitusten toiminnasta ja luodaan myönteinen palautekehä sen varmistamiseksi, että hallitukset vastaavat politiikallaan vaalipiiriensä asukkaiden tarpeisiin;

98.   kannustaa luomaan osana yhteistä strategiaa poliittisen ympäristön aidolle ja tehokkaalle kansojen väliselle vuoropuhelulle antamalla sille asianmukaista rahoitusta ja takaamalla sen poliittisen riippumattomuuden, ja kehottaa luomaan sillä mekanismeja, joiden avulla kansalaisyhteiskunta ja valtiosta riippumattomat toimijat voivat osallistua hallitusten päätöksentekoprosesseihin ja joilla viranomaiset voidaan asettaa vastuuseen kansan edessä;

99.   kehottaa komissiota ilmoittamaan, kuinka se aikoo rahoittaa uutta strategiaa toimintaohjelmallaan; panee merkille, että kymmenes EKR, Etelä-Afrikkaa koskeva maantieteellinen ohjelma, kehitysyhteistyön välineen teemakohtaiset ohjelmat sekä eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline ovat ainoat käytettävissä olevat suuret rahastot yhteisen strategian täytäntöönpanemiseksi; kehottaa komissiota takaamaan johdonmukaisuuden näiden yhteistyövälineiden ja yhteisen strategian täytäntöönpanossa; pyytää komissiota välittämään Euroopan parlamentille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille tietoa prosessin kaikissa vaiheissa (ohjelmointi, määrittely, arviointi, rahoitus, täytäntöönpano ja arviointi);

100.   kehottaa sisällyttämään ensimmäiseen toimintaohjelmaan erityiset määrärahat yleisafrikkalaisille toimielimille, yleisafrikkalaisella tasolla täytäntöönpantavat toimet sekä uudet kumppanuudet (Lissabonin aloitteet); korostaa niin ikään, että kansallisten, alueellisten ja maanosanlaajuisten parlamenttien on nimenomaisesti katsottava olevan tuen edunsaajia;

101.   pitää tervetulleena sitä, että neuvosto on perustanut väliaikaisen työryhmän, johon osallistuu asiantuntijoita asiaan sitoutuneista jäsenvaltioista ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden kantoja yhteisessä strategiassa käsiteltyihin kysymyksiin; pyytää komissiota ja neuvostoa tiedottamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti kyseisen työryhmän toimista;

102.   vahvistaa, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin on tärkeinä hallintoeliminä oltava keskeisinä toimijoina yhteisen strategian seurannassa ja että myös paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden, kuten AU:n talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvoston (ECOSOCC) ja sen EU:ssa toimivan vastapuolen ECOSOCin, on osallistuttava seurantaan;

103.   ilmaisee päättäneensä tämän takia valvoa tarkasti yhteisen strategian ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa yhdessä yleisafrikkalaisen parlamentin kanssa; kehottaa näin ollen perustamaan Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin yhteisen valtuuskunnan foorumiksi, missä EU:n ja Afrikan kansojen suhteisiin vaikuttavista kysymyksistä voidaan neuvotella demokraattisesti;

104.   aikoo yhdessä yleisafrikkalaisten järjestöjen kanssa varmistaa, että kehitysyhteistyöpolitiikka on johdonmukaisessa suhteessa muihin EU:n politiikan aloihin, jotka vaikuttavat Afrikan kehittyviin maihin;

105.   katsoo, että kehitysapupakettien parlamentaarisen valvonnan ja hyväksynnän on oltava varojen myöntämisen edellytys;

106.   päättää järjestää yhdessä yleisafrikkalaisen parlamentin kanssa yhteisen parlamentaarisen tilaisuuden ennen joulukuussa 2007 Lissabonissa pidettäväksi suunniteltua EU:n ja Afrikan toista huippukokousta;

o
o   o

107.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AU:n komissiolle, AU:n toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT:n ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (2) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (3) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (4) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475. (5) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (6) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0274.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 kaikkien rypäleammusten maailmanlaajuisesta kieltämisestä

P6_TA(2007)0484 B6-0429/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa sekä valtioiden että valtioista riippumattomien toimijoiden käyttämien joidenkin asetyyppien (maamiinojen ja rypäleammusten, köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten, fosforiammusten ja sodanaikaisten räjähteiden) haitallisista vaikutuksista,

–   ottaa erityisesti huomioon biologisia ja toksiiniaseita koskevasta yleissopimuksesta (BTWC), rypälepommeista ja tavanomaisista aseista 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman(1), jossa EU:n toimielimiä kehotettiin tukemaan aloitetta maailmanlaajuisen kattavan ja tehokkaan yleissopimuksen tekemiseksi rypälepommien kieltämisestä,

–   ottaa huomioon, että eräitä tavanomaisia aseita YK:n yleissopimuksen (Convention on Certain Conventional Weapons, CCW-yleissopimus) viides pöytäkirja sodanaikaisista räjähteistä allekirjoitettiin 28. marraskuuta 2003, ja pitää myönteisenä, että se on tullut voimaan 12. marraskuuta 2006,

–   ottaa huomioon useiden valtioiden, Yhdistyneiden kansakuntien järjestöjen, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean, rypäleammusten vastaisen liiton ja muiden humanitaaristen järjestöjen 22. ja 23. helmikuuta 2007 hyväksymän Oslon julistuksen, jonka mukaan sovittiin siitä, että vuoteen 2008 mennessä tehtäisiin kansainvälisesti sitova sopimus, jolla kielletään siviileille liiallista kärsimystä aiheuttavien rypäleammusten käyttö, valmistaminen, siirtäminen ja varastoiminen (Oslon prosessi),

–   ottaa huomioon rypäleammuksia koskevan CCW-yleissopimusta koskevan neuvottelumandaatin luonnoksen, jonka Saksa on esittänyt EU:n puolesta CCW-yleissopimuksen kansallisten asiantuntijoiden ryhmälle,

–   ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2007 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2007/528/YUTP(2), jolla tuetaan Euroopan turvallisuusstrategian puitteissa yleissopimusta tiettyjen sellaisten tavanomaisten aseiden käytön kielloista tai rajoituksista, joiden voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutukseltaan umpimähkäisiä,

–   ottaa huomioon YK:n johtajien kokouksessa 17. syyskuuta 2007 ilmaistun Yhdistyneiden Kansakuntien uuden kannan, jossa YK kehotti jäsenvaltioitaan puuttumaan välittömästi rypäleammusten aiheuttamiin hirvittäviin humanitaarisiin, ihmisoikeuksia rikkoviin ja kehitystä jarruttaviin vaikutuksiin tekemällä oikeudellisesti sitovan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sopimuksen, jossa kielletään siviileille liiallista kärsimystä aiheuttavien rypäleammusten käyttö, valmistaminen, siirtäminen ja varastoiminen ja edellytetään mainittujen ammusten nykyisten varastojen tuhoamista sopimuksessa olisi myös määrättävä räjähteiden raivauksesta, räjähdevaaraa koskevasta valistuksesta ja muista riskien vähentämistä koskevista toimista sekä uhrien avustamisesta, avustamisesta ja yhteistyöstä sekä noudattamista ja avoimuutta koskevista toimista; YK:n kannassa todetaan myös, että mainitun sopimuksen voimaantuloon saakka YK kehottaa valtioita ryhtymään viipymättä kansallisiin toimiin kaikkien rypäleammusten käytön ja siirtämisen jäädyttämiseksi,

–   ottaa huomioon noin 200 erikoistuneen kansalaisjärjestön muodostaman rypäleammusten vastaisen liiton ja pitää liiton olemassaoloa myönteisenä asiana,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että sodanaikaisilla räjähteillä tarkoitetaan räjähtämättömiä ammuksia, jotka on viritetty, varustettu sytyttimellä, aktivoitu tai muulla tavalla valmisteltu käyttöä varten ja käytetty aseellisessa konfliktissa mutta ovat jääneet suutareiksi,

B.   ottaa huomioon, että käsite "rypäleammus" tarkoittaa asejärjestelmää, joka voidaan sekä pudottaa ilmasta että laukaista heittimellä maastossa,

C.   ottaa huomioon, että myös uusimpien rypäleammustyyppien räjähdysvarmuus on liian alhainen, koska ne jäävät usein suutareiksi ja ovat vaarana paikallisyhteisölle kauan konfliktin päättymisen jälkeen; ottaa huomioon, että useat rypäleammustyypit on varustettu herkillä sytyttimillä, jotka reagoivat vähäisempään fyysiseen kosketukseen kuin henkilömiinat,

D.   ottaa huomioon, että rypäleammukset ovat erittäin epätarkkoja, että niitä käytetään usein suuria määriä sekä maaseutu- että kaupunkialueilla ja että ne peittävät laajoja alueita tuottaen suuria määriä räjähtämättömiä ammuksia,

E.   ottaa huomioon, että rypäleammusten käyttö on hyvin umpimähkäistä, koska niiden käyttäjät eivät erottele sotilashenkilöitä ja siviilejä toisistaan; ottaa huomioon, että 98 prosenttia niiden uhreista on todetusti siviilejä,

F.   ottaa huomioon, että rypäleammukset aiheuttavat vakavia humanitaarisia seurauksia hyökkäyksille alttiille yhteisöille ja humanitaarisen avun työntekijöille, ja että suuri määrä lapsia, joita rypäleammusten väri ja pieni koko houkuttelevat, saa kuolettavia vammoja tai vammautuu,

G.   ottaa huomioon, että kaikentyyppiset purkamista vaikeuttavat ansalaitteet vaikeuttavat humanitäärisen miinanraivaushenkilöstön työtä,

H.   ottaa huomioon, että räjähtämättömät rypäleammukset haittaavat kehittämistä ja jälleenrakennusta, koska räjähtämättömien ammusten uhka estää teiden, rakennusten ja kriittisen infrastruktuurin käyttämisen ja estää pääsyn viljelysmaille, haittaa paikallista kaupankäyntiä ja liikenneyhteyksiä ja vaikuttaa ruokaturvallisuuteen ja saattaa estää humanitaarisen avun toimittamisen,

I.   ottaa huomioon, että rypäleammusten vaikutuksista kärsivät maat ovat monessa tapauksessa maailman köyhimpiin kuuluvia maita ja että mainituissa maissa köyhimmät ihmiset ovat suurin kohderyhmä,

J.   ottaa huomioon todisteet, joiden mukaan rypäleammuksia on yli 15 jäsenvaltion ammusvarastoissa ja vähintään 10 jäsenvaltiota valmistaa niitä,

K.   ottaa huomioon, että Belgian hallituksen 26. huhtikuuta 2007 hyväksymä "Mahouxin laki" kieltää rypäleammusten rahoittamisen, valmistamisen, käytön ja hallussapidon,

1.   toistaa tarpeen vahvistaa rypäleammuksia koskevaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja tarpeen hyväksyä pikaisesti kansainvälisellä tasolla rypäleammusten käytön, valmistamisen, siirtämisen ja varastoinnin kattavaa kieltämistä koskeva sopimus, ja antaa sen vuoksi vahvan tukensa Oslon prosessille;

2.   vaatii, että rypäleammusten käyttö, rahoittaminen, varastointi, valmistaminen, siirtäminen ja vienti on keskeytettävä viipymättä siten, että se koskee ilmasta pudotettavia rypäleammuksia ja ohjusten, rakettien ja tykistökranaattien kuljettamia tytärammuksia siihen saakka, kunnes neuvottelut rypäleammusten valmistamisen, varastoinnin, viennin ja käytön kieltämistä koskevasta kansainvälisesti sitovasta sopimuksesta on saatettu päätökseen;

3.   kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita hyväksymään kansallisella tasolla toimet, jotka varmistavat rypäleammusten käytön, valmistamisen, viennin ja varastoinnin täydellisen kieltämisen;

4.   kehottaa kaikkia valtioita, jotka ovat käyttäneet rypäleammuksia tai niihin verrattavia ammuksia, jotka jäävät maastoon räjähtämättöminä, kantamaan vastuunsa mainittujen ammusten raivaamisesta ja erityisesti säilyttämään tarkat tiedot ammusten käyttöalueista konfliktin jälkeisen raivauksen helpottamiseksi; katsoo, että näitä tietoja olisi käytettävä hyväksi myös siten, että alueen väestöä ja humanitaarisen avun työntekijöitä voidaan varoittaa vaarallisista alueista selkeillä varoitustauluilla CCW:n viidennen pöytäkirjan mukaisesti;

5.   vaatii, että EU:n jäsenvaltioiden joukot eivät saa missään tilanteessa eivätkä missään olosuhteissa käyttää minkäänlaisia sirpalepommeja, ennen kuin on tehty näiden aseiden sääntelyä, rajoittamista tai kieltämistä koskeva kansainvälinen sopimus;

6.   korostaa, että kukin valtio on hallinnoimallaan alueella vastuussa varoitusten antamisesta, ja että tällaisen valtion on suojeltava siviiliväestöä, räjähdevaraa koskeva valistus mukaan luettuna, ja annettava erityisohjeita sodanaikaisten räjähteiden uhrien auttamiseksi;

7.   kehottaa kaikkia rypäleammuksia käyttäneitä EU:n jäsenvaltioita auttamaan siitä kärsivää väestöä;

8.   kehottaa komissiota lisäämään rahoitusapua nopeasti ja kaikkien käytettävissä olevien välineiden avulla, jotta räjähtämättömistä rypäleammuksista kärsimään joutuneita yhteisöjä ja henkilöitä voidaan auttaa ja avustaa;

9.   kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät ole sodanaikaisia räjähteitä koskevan CCW:n viidennen pöytäkirjan sopimuspuolia, allekirjoittamaan ja ratifioimaan mainitun pöytäkirjan ja noudattamaan sitä nyt vallitsevassa välivaiheessa;

10.   pitää myönteisinä neuvoston puheenjohtajavaltion ja EU:n jäsenvaltioiden tekemiä ponnisteluja valtuuksien saamiseksi neuvotella CCW-yleissopimuksen uudesta pöytäkirjasta, joka koskee kaikkia rypäleammusten käyttöön liittyviä humanitaarisia ongelmia, ja pitää valitettavana sitä, että toistaiseksi asiassa ei ole tapahtunut minkäänlaista edistymistä;

11.   kehottaa neuvostoa hyväksymään yhteisen kannan, joka velvoittaa kaikki EU:n jäsenvaltiot vaatimaan vahvoja neuvotteluvaltuuksia CCW-yleissopimuksen puitteissa ja tukemaan aktiivisesti Oslon prosessia;

12.   huomauttaa, että kansainvälinen sopimus voi olla tehokas vain, kun se sisältää vähintään seuraavat velvoitteet:

13.   suosittelee edustajien lähettämistä tuleviin Oslon prosessin konferensseihin;

14.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille ja rypäleammusten vastaiselle liitolle.

(1) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 327. (2) EUVL L 194, 26.7.2007, s. 11.

Euroopan parlamentin suositus 25. lokakuuta 2007 neuvostolle oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (2007/2125(INI))

P6_TA(2007)0485 A6-0341/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ALDE-ryhmän puolesta tehdyn ehdotuksen neuvoston suositukseksi oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (B6-0187/2007),

–   ottaa huomioon Afganistanista aiemmin antamansa päätöslauselmat, josta viimeisin on annettu 18. tammikuuta 2006(1),

–   ottaa huomioon YK:n huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston (UNODC) ja Maailmanpankin vuoden 2006 raportin Afganistanin huumeteollisuudesta,

–   ottaa huomioon UNODC:n kesäkuussa 2007 julkaiseman vuosikertomuksen 2007,

–   ottaa huomioon kivun hoidosta analgeettisten opioidien avulla 22. heinäkuuta 2005 annetun YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) päätöslauselman 2005/25, jossa käsitellään tällaista hoitoa edistävän tukimekanismin toteutettavuutta, suuntaviivoista opioidiriippuvaisten psykososiaaliavusteista farmakologista hoitoa varten 21. heinäkuuta 2004 annetun ECOSOCin päätöslauselman 2004/40, lääkintä- ja tiedetarkoituksiin käytettävien opiaattien kysynnästä ja toimittamisesta 22. heinäkuuta 2005 annetun ECOSOCin päätöslauselman 2005/26, syövän ehkäisystä ja valvonnasta 25. toukokuuta 2005 annetun maailman terveyskokouksen (WHA) päätöslauselman 58.22, keskeisten lääkkeiden saatavuuden varmistamisesta 18. toukokuuta 2002 annetun WHAn päätöslauselman 55.14 sekä 3.–6. huhtikuuta 2006 Soulissa järjestetyn lääkeviranomaisten 12. kansainvälisen konferenssin (ICDRA) lopulliset suositukset, joissa viranomaisia kehotetaan pyrkimään narkoottisten kipulääkkeiden saatavuuden parantamiseen,

–   ottaa huomioon Afganistaniin heinäkuussa 2005 lähetetyn erikoisvaltuuskunnan ja syyskuussa 2005 tehdyn vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportit,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin matkasta 18. syyskuuta 2005 järjestettyihin parlamenttivaaleihin ja maakuntaneuvoston vaaleihin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0341/2007),

A.   ottaa huomioon, että kansainväliset huumepolitiikat perustuvat niihin YK:n yleissopimuksiin vuosilta 1961, 1971 ja 1988, joissa kielletään erityisesti useiden muihin kuin lääkintä- tai tiedekäyttöön tarkoitettujen aineiden tuotanto, kauppa, myynti ja kulutus,

B.   ottaa huomioon, että UNODC:n raportissa "Afganistan Opium Survey 2006" korostetaan, että laittomalla oopiuminviljelyalueella tuotettiin ennätysmäärä oopiumia eli noin 6 100 tonnia vuonna 2006, mikä tarkoittaa noin 50 prosentin lisäystä vuoden 2004 lukuihin verrattuna,

C.   ottaa huomioon, että tammikuussa 2006 hyväksytyssä Afganistanin kansallisessa huumevalvontastrategiassa käsitellään sekä toimittamisen että kysynnän vähentämistä, vaihtoehtoisia elinkeinoja sekä hallituksen toimielinten vahvistamista; katsoo, että EU:n rahoituksen avulla perustettu huumeiden torjunnasta vastaava ministeriö on pääasemassa strategian toimeenpanossa,

D.   ottaa huomioon, että Afganistanin hallitus on perustanut huumeiden valvontakomitean, joka koostuu huumeiden torjunnasta vastaavan ministeriön, terveysministeriön ja valtionvarainministeriön viranomaisista ja jonka tavoitteena on säännellä kaikkien huumeiden lupamenettelyjä, myyntiä, erivapautta, tuontia ja vientiä laillisiin tarkoituksiin Afganistanissa,

E.   katsoo, että EU:n olisi toimittava tehokkaammin (osallistumalla huumausaineiden vastaiseen erityisrahastoon ja rahastoon, josta palkitaan hyvät suoritukset) oopiumintuotannon vähentämiseksi ratkaisevasti, sillä UNODC:n vuoden 2007 Afganistanin oopiumunikkoselonteon mukaan Afganistanin oopiumintuotanto on nyt saavuttanut pelottavan uuden tason eli kaksinkertaistunut vain kahden vuoden takaisesta tuotantomäärästä; toteaa, että Afganistanista on käytännössä tullut maailman kuolettavimman huumeen yksinomainen toimittaja, jolla on 93 prosentin osuus maailman opiaattimarkkinoista, vaikkakin on pantava merkille, että oopiumista vapaiden maakuntien määrä on yli kaksinkertaistunut vuoden 2006 kuudesta vuoden 2007 lukuun 13, mikä johtuu onnistuneista ohjelmista vaihtoehtoisten elinkeinojen tukemiseksi, maan pohjoisosan turvallisen alueen laajentumisesta sekä valistusohjelmista, joihin kuuluu myös hyvien suoritusten palkitseminen, ja että puolet Afganistanin koko oopiumsadosta tulee yhdestä ainoasta eli Helmandin maakunnasta,

F.   ottaa huomioon, että Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto arvioivat, että lähes 40 prosenttia Afganistanin BKT:stä perustuu oopiumiin ja että UNODC:n arvioiden mukaan 3,3 miljoonaa ihmistä (yli 31-miljoonaisesta väestöstä) on mukana unikkosektorilla, joka antaa 1 965 Yhdysvaltain dollarin vuositulot yhtä perhettä kohti,

G.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 oopiumsadon tuottajahinta oli kaikkiaan miljardi Yhdysvaltain dollaria tai 13 prosenttia Afganistanin laillisesta 7,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin BKT:stä; ottaa huomioon, että maan vuoden 2007 oopiumsadon potentiaalinen kokonaisarvo maanviljelijöille, laboratorioiden omistajille ja afganistanilaisille huumekauppiaille oli 3,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaa lähes puolta maan laillisesta BKT:stä tai 32 prosenttia koko taloudesta oopiumsektori mukaan luettuna,

H.   katsoo, että pääosin taloudelliset syyt pakottavat afgaaniviljelijät tuottamaan opiaatteja ja että opiaattien luvallinen tuotanto on taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto vain siinä tapauksessa, että siitä saatavat tulot ovat suuremmat kuin laittoman tuotannon antamat tulot,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on edelleen suurin niiden hankkeiden rahoittaja, joiden avulla pyritään oopiumin tarjonnan vähentämiseen edistämällä vaihtoehtoisia elinkeinoja – joita tarvitaan epätoivoisesti maan ravitsemustilanteen parantamiseksi – laittomien satojen korvikkeeksi,

J.   kiinnittää huomion komission käsitykseen, siten kuin esitetty komission Afganistania koskevassa maakohtaisessa strategia-asiakirjassa (2007–2013), että kasvava oopiumtalous ja vaara huumesektorin "vallankaappauksesta" valtion hallinnossa aiheuttavat vakavan uhan kehitykselle, valtion rakenteiden kehittämiselle ja turvallisuudelle Afganistanissa,

K.   ottaa huomioon perustellut väitteet siitä, että kapinalliset, sotapäälliköt, Taliban ja terroristiryhmät saavat suuren osan rahoituksestaan laittomien huumausaineiden kaupasta,

L.   ottaa huomioon, että 25. kesäkuuta 2007 Senlis-neuvosto, kansainvälinen turvallisuus- ja kehitysmietintäryhmä, esitteli yksityiskohtaisen teknisen asiakirjan, jossa esitetään kuinka "unikosta lääkettä" -kylähanke toimisi Afganistanissa: hankkeeseen sisältyisi integroitu sosiaalinen valvontajärjestelmä, afganistanilaisten lääkkeiden tuotanto kylätasolla, pakollinen talouden monipuolistaminen ja yleinen maaseudun kehittäminen,

M.   panee merkille, että Maailman terveysjärjestö (WHO) on osoittanut, että kymmenen maata kuluttaa 80 prosenttia laillisesti saatavista opiaateista maailmanlaajuisesti ja että jäljelle jäävät 180 maata kattavat suurimman osan kehitysmaista, jotka muodostavat 80 prosenttia maailman väestöstä; panee myös merkille, että kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (INCB) on pyytänyt kansainvälistä yhteisöä edistämään kipulääkkeiden määräämistä erityisesti köyhissä maissa, sillä riittämättömästä hoidosta raportoidaan yli 150 maassa, joissa lähes kukaan hoitoa tarvitsevista ei sitä saa, ja 30 muussa maassa hoito on vielä riittämättömämpää tai tietoja ei ole saatavilla,

N.   panee merkille, että YK:n vuoden 1961 yleissopimuksen 23 artiklassa esitetään ehdot oopiumin viljelylle, tuotannolle ja jakelulle valtion viraston valvonnassa ja korostaa, että Afganistanin hallituksen on täytettävä nämä ehdot erityisesti eteläisissä maakunnissa, joissa oopiumia viljellään liikaa,

O.   ottaa huomioon, että kansainvälisen huumausainevalvontalautakunnan raportin mukaan lääkinnälliseen käyttöön tarkoitetuista opiaateista on maailmassa ylitarjontaa,

P.   ottaa huomioon, että Afganistanin lain mukaan huumausaineiden viljely ja tuotanto on laitonta,

Q.   ottaa huomioon, että Afganistanin perustuslaissa säädetään, että "valtion on ehkäistävä huumausaineiden viljelyä ja salakuljetusta niiden kaikissa muodoissa", ja että vuonna 2005 annetussa Afganistanin lääkelaissa huumausaineiden torjumiseksi säädetään mahdollisuudesta valvottujen aineiden luvanvaraiseen tuotantoon ja jakeluun Afganistanissa,

R.   on vakuuttunut siitä, että rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi ja vahvistamiseksi Afganistanissa tarvitaan kansainvälisen läsnäolon lisäksi laajempaa siviiliyhteistyötä sosiaalipoliittisen edistyksen ja talouden kehityksen tukemiseksi sekä paikallisen väestön mielipiteiden muuttamiseksi,

S.   toteaa jälleen kerran, että on erittäin kallista ja huomattavan tehotonta toteuttaa sellaista huumeiden vastaista strategiaa, jossa ei vaihtoehtoisia elinkeinoja koskevia toimia suunniteltaessa ja toteutettaessa huomioida Afganistanin maaseutualueiden alueellisten, sosiaalisten ja taloudellisten ominaispiirteiden monimuotoisuutta ja joka perustuu pelkästään huumeiden hävittämiseen,

T.   katsoo, että yhteiskunnan rakenteiden kehittämisprosessia, demokratisointia ja vahvempaa oikeusvaltioperiaatetta, oikeudenmukaista oikeusjärjestelmää sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia voidaan edistää ainoastaan toimenpiteillä, jotka eivät johda väkivaltaisiin ratkaisuihin, kuten satojen hävittämiseen pakkokeinoin, sinänsä väkivallattomien toimien yhteydessä,

U.   katsoo, että Afganistanin huumetuotannon torjunnassa pitäisi soveltaa paikasta riippuen eriytettyä lähestymistapaa, että viljelijöihin kohdistetut huumeiden vastaiset toimet on huolellisesti rajoitettava sellaisille alueille, joilla laillisen elinkeinon harjoittaminen on mahdollista (paremmat mahdollisuudet viljelysmaahan ja vedensaantiin, markkinoiden läheisyys, viljelysmaan ja väestön lukumäärän välinen suhde on suurempi) ja että vaihtoehtoisen elinkeinon harjoittamista koskevissa ohjelmissa on erityisesti kohdistettava toimia köyhemmille alueille, joissa on vain rajallisesti voimavaroja, koska tällaiset alueet ovat riippuvaisimpia oopiumista,

V.   katsoo, että maakohtaisessa strategia-asiakirjassa 2007-2013 keskitytään asianmukaisesti maaseudun kehittämiseen ja hallintoon, mutta että vielä enemmän on painotettava Afganistanin huumetuotantoa valvovien ministeriöiden ja erityisesti sisäministeriön uudistamista,

1.   suosittaa neuvostolle, että

2.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 176.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 vihreästä kirjasta tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (2007/2026(INI))

P6_TA(2007)0486 A6-0371/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vihreän kirjan tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (KOM(2006)0618),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0371/2007),

A.   ottaa huomioon, että muiden maksutapojen kuin käteisen rahan käytössä ja rajatylittävän maksuliikenteen alalla on edistytty merkittävästi ja kehitys jatkuu tulevaisuudessa yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA),

B.   ottaa huomioon, että vaikka lähes kaikissa jäsenvaltioissa on säännöksiä väliaikaisista turvaamistoimista, niiden toteuttaminen EU:n laajuisesti on erilaisten oikeusjärjestelmien ja menettelysäännösten vuoksi mahdollista vain monimutkaisilla ja pitkällisillä menettelyillä ja ne jättävät velalliselle mahdollisuuden siirtää rahansa ulkomaisille pankkitileille,

C.   katsoo, että rajat ylittäviä tapauksia koskevasta yhtenäisestä eurooppalaisesta menettelystä olisi etua niille, joilla on riita-asioita vireillä monessa maassa, sekä pankeille, jotka vastaanottavat toimenpidemääräyksiä useista jäsenvaltioista,

D.   katsoo, että velkojan on voitava toimia sitä vastaan, että velallinen siirtää lyhyessä ajassa ja mahdollisesti useaan kertaan rahaa ulkomaisille pankkitileille,

1.   on tyytyväinen siihen, että komissio on tehnyt vihreällä kirjalla aloitteen rajatylittävän eurooppalaisen menettelyn käyttöön ottamisesta väliaikaisen takavarikon kohdistamiseksi pankkitalletuksiin;

2.   ehdottaa, että tulevissa selvityksissä kerätään myös tilastotietoja tuloksettomina päättyvien täytäntöönpanomenettelyjen todellisesta määrästä, jotta ehdotettujen toimien tarkoituksenmukaisuutta kyetään arvioimaan paremmin;

3.   kannattaa sitä, että otetaan käyttöön yhtenäinen eurooppalainen sääntely, joka toimii itsenäisesti kunkin jäsenvaltion kansallisten täytäntöönpanosäännösten rinnalla;

4.   katsoo, että on parempi luoda pankkitalletusten takavarikointia koskeva johdonmukainen, helppokäyttöinen ja itsenäinen eurooppalainen menettely, jossa on vahvat oikeusturvatakeet, kuin yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntö;

5.   painottaa sitä, että kyseinen menettely koskee vain rajatylittäviä tapauksia;

6.   korostaa, että on säänneltävä vain pankkitalletusten takavarikointia ja pankkitilisaamisiin kohdistettavia turvaamistoimia mutta ei missään tapauksessa velkojan tyydyttämistä;

7.   katsoo, että tällaisen menettelyn oikeusperustana tulee kyseeseen EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan c kohta;

8.   viittaa siihen, että tällaiseen menettelyyn ryhtymisen on oltava mahdollista jo ennen pääasiaa koskevan menettelyn vireillepanoa;

9.   muistuttaa siitä, että kyseessä on vain summaarinen menettely, jossa velkojan on tehtävä uskottavaksi vaateensa, johon hän vetoaa, sekä osoitettava asian kiireellisyys ja oikeuksiensa vaarantuminen;

10.   katsoo, että määräyksellä olisi voitava jäädyttää pankkitalletukset muttei siirtää varoja, ennen kuin sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa pankkitiliä pidetään, on antanut päätöksen, jossa myös ratkaistaan mahdolliset saatavien etuoikeusjärjestystä koskevat kysymykset; katsoo, että turvaamistointa ei saisi kohdistaa varoihin, jotka ylittävät rahasaatavan määrän kulut mukaan lukien;

11.   katsoo, että määräyksen perusteleminen esimerkiksi varojen hukkaamisvaaralla on välttämätöntä; katsoo, että olisi varmistettava, etteivät takavarikointimääräykset kohdistu useampiin tileihin kuin on välttämätöntä;

12.   katsoo, että velkojien oikeudet saatavansa perimiseksi ja vastaajan oikeuksien asianmukainen turvaaminen on tasapainotettava huolellisesti;

13.   katsoo, että on otettava huomioon pankkitalletusten takavarikointia väärin perustein vaatineen velkojan vastuu velalliselle sen vuoksi aiheutuneista vahingoista;

14.   katsoo, että pankkitalletusten yksilöimiseksi on annettava riittävät tiedot, vaikka pankit joutuisivat sitä varten tekemään perusteellisia nimi- ja osoitehakuja, jolloin niiden on meneteltävä huolellisesti;

15.   pitää asianmukaisena tarkastella kysymystä pankkitalletusten takavarikoinnin täytäntöönpanosta pankeille aiheutuvien kustannusten korvaamisesta;

16.   katsoo, että velkojalla olisi oltava velvollisuus pääasiaa koskevan menettelyn vireillepanoon määräajassa;

17.   katsoo, että takavarikkoa olisi kuitenkin voitava jatkaa, jos oikeudenkäynti ei ole vielä päättynyt, edellyttäen että se etenee asianmukaisesti;

18.   katsoo, että pankkitalletusten väliaikaista takavarikointia koskeva määrällinen rajoitus on välttämätön, jotta estetään velkojan saatavan turvaaminen yli sen määrän ja jotta velallista voidaan suojella;

19.   korostaa erityisesti velallisen suojelemista siinä mielessä, että on vältettävä hänen maineensa perusteetonta vahingoittumista ja hänelle on taattava vähimmäistoimeentuloon tarvittavat varat;

20.   pitää velallisen suojelemiseksi ja velkojan väärinkäytösten estämiseksi välttämättömänä, että velkojan on ennen lainvoimaisen täytäntöönpanoperusteen olemassaoloa asetettava vakuus, jonka suuruus määräytyy takavarikolla turvattavan rahamäärän perusteella;

21.   torjuu takavarikoinnista vapautettavan suojaosuuden yhdenmukaistamisen EU:n tasolla ja pitää asianmukaisena, että velallisen asiana on vedota kulloinkin sovellettavaan kansalliseen suojaosuuteen;

22.   katsoo, että velallisella on oltava oikeus hakea muutosta ja oikeus saada takavarikko peruuntumaan asettamalla vakuuden; katsoo erityisesti, että mikäli vastaaja vastustaa takavarikointimääräystä tai vaatii sen kumoamista, häntä ei saa asettaa menettelyn periaatteiden ja keston osalta epäedullisempaan asemaan;

23.   katsoo, että hoidettaviksi uskottuja varoja sisältävät tilit on erityisesti suojattava väliaikaiselta takavarikoinnilta; katsoo, että yhteistilien takavarikoinnin olisi oltava mahdollista edellyttäen, että turvataan muiden kuin velallisena olevien kolmansien osapuolten oikeudet;

24.   korostaa, että takavarikointipäätösten toimittamista varten on varmistettava, että Euroopan unionissa laaditaan (esimerkiksi vakiolomakkeita käyttäen) yhdenmukaiset normit tuomioistuinten ja pankkien väliselle viestinnälle;

25.   katsoo, että takavarikkomääräykset olisi välitettävä niin, että varmistetaan asian saattaminen pankin tietoon määräyksen välittämistä seuraavana päivänä ja että määräykset pannaan täytäntöön 24 tunnin kuluessa pankkitalletuksen yksilöinnistä; pankki tekee täytäntöönpanoviranomaiselle ja velkojalle virallisen ilmoituksen siitä, onko saatavan määrää vastaava turvaamistoimi täytäntöönpantu; pankin on myös virallisesti ilmoitettava velalliselle takavarikointimääräyksen voimaantulosta; pitää toivottavana, että kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä olisi olemassa vakiomuotoinen virallinen ilmoitus tapauskohtaisen käännöstarpeen poistamiseksi tai vähentämiseksi;

26.   katsoo, että vastaava säädös olisi annettava tarvittaessa asetuksen muodossa;

27.   kehottaa komissiota ennen ehdotuksen antamista selvittämään avoimet ja osittain vaikeat kysymykset perusteellisilla ja laaja-alaisilla tutkimuksilla ja erityisesti toteuttamaan lainsäädännöstä vaikutustenarvioinnin;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta 2006 (2007/2131(INI))

P6_TA(2007)0487 A6-0301/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa koskevan vuosikertomuksen 2006,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195, 230 ja 232 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 43 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom(1),

–   ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan muuttamisesta 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2006,

–   ottaa huomioon 5. lokakuuta 2005 annetun komission tiedonannon, joka koskee Euroopan oikeusasiamiehen valtuuttamista hyväksymään ja antamaan tiedonantoja sekä valtuuttamaan virkamiehiä saapumaan Euroopan oikeusasiamiehen kuultavaksi (SEK(2005)1227),

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 11. heinäkuuta 2006 lähettämän kirjeen Euroopan parlamentin puhemiehelle menettelyn käynnistämisestä oikeusasiamiehen ohjesäännön tarkistamiseksi,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 195 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0301/2007),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa koskeva vuosikertomus 2006 toimitettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 12. maaliskuuta 2007 ja että oikeusasiamies Nikiforos Diamandouros esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle Brysselissä 2. toukokuuta 2007,

B.   ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan "jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa",

C.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 43 artiklan mukaan "jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöeliminä",

D.   pitää välttämättömänä, että osallistuvan demokratian lisäämiseksi Euroopassa ja kansalaisille suunnatun EU:n viestinnän parantamiseksi kansalaiset saavat EU:n toimielimiltä ja elimiltä nopeita ja konkreettisia vastauksia tiedusteluihinsa, kanteluihinsa ja vetoomuksiinsa; pitää välttämättömänä, että kyseisille toimielimille ja elimille annetaan tarvittavat ja asianmukaiset määrärahat ja riittävä henkilöstö sen varmistamiseksi, että kansalaiset saavat nopeita ja konkreettisia vastauksia,

E.   ottaa huomioon, että vaikka 6. syyskuuta 2001 annetusta parlamentin päätöslauselmasta, jossa hyväksyttiin Euroopan oikeusasiamiehen laatima hyvän hallintotavan säännöstö, on kulunut jo yksi kokonainen parlamentin vaalikausi ja sitä seuraava vaalikausi on jo puolessa välissä, unionin muut päätoimielimet eivät ole vieläkään täyttäneet parlamentin kiireellistä pyyntöä saattaa toimintansa kyseisen säännöstön mukaiseksi,

F.   ottaa huomioon, että vaikka kantelujen määrä vuonna 2006 pysyi vuoden 2004 korkealla tasolla, enemmän kuin kolme neljäsosaa niistä ei edelleenkään kuulunut oikeusasiamiehen toimivaltaan, lähinnä siksi, etteivät ne liittyneet yhteisön toimielimiin tai elimiin,

G.   ottaa huomioon, että 95 tapauksessa (26 prosentissa tutkituista tapauksista) oikeusasiamiehen tutkimusten perusteella ei tullut ilmi hallinnollista epäkohtaa,

H.   katsoo, että oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan toiminta on pidettävä erillään ja yleensäkin valtaoikeuksia koskevien ristiriitojen välttämiseksi niiden olisi ilmoitettava toisilleen tutkimustensa lopullisista tuloksista,

I.   katsoo, että sellaisten hallinnollista epäkohtaa koskevien tapausten määrä, joissa saatiin aikaan sovintoratkaisu, väheni vuonna 2006 huomattavasti, mutta vastaavasti kriittiseen huomautukseen päätyneiden tutkimusten määrä kasvoi yhtä merkittävällä tavalla ja oikeusasiamiehen suositusluonnosten myönteinen vaikutus toimielimiin jäi heikommaksi,

J.   ottaa huomioon, että hallinnollisia epäkohtia koskevista muista kuin sovintoratkaisuun päätyneistä tapauksista tehtyihin päätöksiin liittyvät kriittiset huomautukset, oikeusasiamiehen suositukset ja erityiskertomukset eivät ole sitovia, koska hänen toimivaltansa ei ulotu hallinnollisten epäkohtien suoranaiseen oikaisemiseen, vaan sen tarkoituksena on edistää Euroopan unionin toimielinten ja elinten itsesääntelyä,

K.   ottaa huomioon, että erityiskertomuksen toimittaminen Euroopan parlamentille on edelleen oikeusasiamiehen viimeinen keino toimia tapauksissa, joissa toimielin kieltäytyy noudattamasta oikeusasiamiehen suositusta,

L.   ottaa huomioon, että sen jälkeen kun Nizzan sopimus tuli voimaan, Euroopan parlamentilla on ollut samat oikeudet kuin jäsenvaltioilla, neuvostolla ja komissiolla nostaa kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa toimivallan puuttumisen, olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen, EY:n perustamissopimuksen tai sen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomisen taikka harkintavallan väärinkäytön perusteella,

M.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies käytti harkiten toimivaltaansa toimittaessaan vuonna 2006 Euroopan parlamentille kaksi erityiskertomusta(3) sen jälkeen, kun neuvosto ja komissio olivat hylänneet vastaavat suositusluonnokset,

N.   katsoo, että oikeusasiamiehen komissioon soveltamaa uutta lähestymistapaa, johon kuuluu palvelukulttuurin edistäminen kiinteänä osana hyvää hallintotapaa ja välttämättömänä keinona korjata virheellisiä toimia tai käytänteitä, on toteutettava yhteisymmärryksessä alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla,

O.   ottaa huomioon, että vuoden 2006 kertomukseen sisältyviä kriittisiä kommentteja, joita Euroopan oikeusasiamies esitti 41:stä hallinnollisen epäkohdan tapauksesta (kriittiset huomautukset, suositusluonnokset ja erityiskertomukset), voidaan käyttää perustana virheiden ja sääntöjenvastaisuuksien toistamisen välttämiseksi tulevaisuudessa, kun EU:n toimielimet ja muut elimet päättävät asianmukaisista toimista ja toteuttavat niitä,

P.   katsoo, että oikeusasiamiehen käynnistämä vapaaehtoinen yhteistyö Euroopan oikeusasiamiesten verkostossa on toiminut yli kymmenen vuotta tiedonvaihdon ja parhaiden käytänteiden vaihdon joustavana järjestelmänä ja keinona neuvoa kantelijoita kääntymään oikeusasiamiesten tai muiden vastaavien elinten puoleen, jotka parhaiten voivat auttaa heitä,

Q.   katsoo, että oikeusasiamiehen asema unionin kansalaisten suojelemisessa on toimiston perustamista seuranneen runsaan vuosikymmenen aikana kehittynyt myönteisesti oikeusasiamiehen riippumattomuuden ja sen toiminnan avoimuuteen kohdistuneen Euroopan parlamentin demokraattisen valvonnan ansiosta,

R.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies on ilmoittanut olevansa valmis käyttämään toimivaltaansa oma-aloitteisiin tutkimuksiin tapauksissa, joissa EU:n ulkopuolella asuvat kolmansien maiden kansalaiset ovat tehneet oikeusasiamiehelle kantelun, joka muilta osin kuuluu hänen toimivaltaansa,

S.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies ja tietosuojavaltuutettu allekirjoittivat 30. marraskuuta 2006 yhteisymmärryspöytäkirjan, joka koskee yhteistyötä ja kummallekin omalla tahollaan kuuluvan toimivallan käyttöä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä,

T.   ottaa huomioon, että vaikka Euroopan yhdentymisen perusperiaatteisiin kuuluu unionin kansalaisten demokraattinen yhdenvertaisuus ilman kansalaisuuteen tai kieleen perustuvaa syrjintää, kansalaiset, yhdistykset ja yritykset tekevät edelleen useita kanteluja siitä, etteivät ne ole saaneet pyytämiään tietoja omalla kielellään yhteisön tarjouskilpailujen tai kilpailumenettelyjen yhteydessä,

U.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies toisti heinäkuussa 2006 pyyntönsä oikeusasiamiehen ohjesäännön tarkistamisesta ja että Euroopan parlamentti on edellä mainitun 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman perusteella jo hyväksynyt ohjesäännön 3 artiklan muuttamista koskeneen osan hänen pyynnöstään,

1.   hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen toimittaman vuosikertomuksen 2006 ja sen esitysmuodon, johon kuuluu yhteenveto toiminnasta kyseisenä vuonna ja aihekohtainen analyysi oikeusasiamiehen päätöksistä sekä menettelyn eri vaiheissa esiin tulleista ongelmista; kehottaa oikeusasiamiestä ottamaan kuitenkin käyttöön teknisiä muutoksia eri kappaleiden, kuten tilastoja koskevien taulukoiden ja analyyttisen osan tiivistelmien lukemisen helpottamiseksi;

2.   vaatii, että EU:n toimielimille ja elimille myönnetään tarvittavat ja asianmukaiset määrärahat ja riittävä henkilöstö sen varmistamiseksi, että kansalaiset saavat nopeita ja konkreettisia vastauksia tiedusteluihinsa, kanteluihinsa ja vetoomuksiinsa;

3.   katsoo, että oikeusasiamies on edelleen käyttänyt toimivaltaansa tasapainoisella ja tarmokkaalla tavalla tutkiessaan ja käsitellessään kanteluja, tehdessään ja päättäessään tutkimuksia ja pitäessään yllä rakentavia suhteita Euroopan unionin toimielimiin ja elimiin ja rohkaistessaan kansalaisia käyttämään oikeuksiaan suhteissa kyseisiin toimielimiin ja elimiin;

4.   kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä edelleen toimimaan ja edistämään toimintaansa tehokkaasti ja joustavasti, niin että hän edustaa kansalaisten silmissä yhteisön toimielinten moitteettoman hallintotavan valvojaa;

5.   korostaa, että oikeusasiamiehen kaiken toiminnan keskeisenä tarkoituksena on pyrkiä sovintoratkaisuun kantelun tekijän ja toimielimen välillä ja välttää riitojen saattamista tuomioistuimeen;

6.   on yhtä mieltä siitä, että ilmaisua "yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenevä hallinnollinen epäkohta" olisi tulkittava laajasti siten, että se koskisi laittomien hallinnollisten toimien ja sitovien oikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden rikkomisen lisäksi esimerkiksi tapauksia, joissa viranomaiset ovat toimineet saamattomasti, välinpitämättömästi tai ilman avoimuutta tai ovat rikkoneet muita hyvän hallintotavan periaatteita;

7.   kannustaa oikeusasiamiestä edistämään edelleen aitoa palvelukulttuuria kiinteänä osana hyvää hallintotapaa sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin hallintoa johdetaan kohti avoimuutta ja vuoropuhelua palveluja käyttävän yleisön kanssa, erehdykset tunnustetaan ja niitä pyydetään anteeksi ja etsitään kantelijoita tyydyttäviä ratkaisuja;

8.   pitää riittämättömänä sitä, että tietyt yhteisön toimielimet ja elimet, lähinnä komissio ja neuvosto, ovat hyväksyneet erilliset hyvän hallintotavan säännöstöt: komission 13. syyskuuta 2000 hyväksytty säännöstö kattaa sen henkilöstön suhteet yleisöön, ja neuvoston 25. kesäkuuta 2001 hyväksytty säännöstö sen henkilöstön ammatilliset suhteet yleisöön;

9.   panee merkille, että oikeusasiamiehen esittämä ja Euroopan parlamentin 6. syyskuuta 2001 hyväksymä "Hyvän hallintotavan eurooppalainen säännöstö" kattaa yhteisön kaikkien toimielinten ja elinten henkilöstön ja jota, toisin kuin muita säännöstöjä, päivitetään säännöllisesti ja joka julkaistaan oikeusasiamiehen verkkosivuilla;

10.   korostaa, että oikeusasiamies selitti säännöstön erga omnes -vaikutuksen parlamentin puhemiehelle osoittamassaan, 11. maaliskuuta 2002 päivätyssä kirjeessä, joka on julkaistu oikeusasiamiehen verkkosivuilla; katsoo tämän vuoksi, ettei millään muulla rajoitetummin sovellettavalla säännöstöllä voida korvata tai kumota eurooppalaisia menettelysääntöjä;

11.   kehottaa kaikkia toimielimiä rakentavaan yhteistyöhön oikeusasiamiehen kanssa menettelyn kaikissa vaiheissa, suostumaan sovintoratkaisuihin, ottamaan huomioon kriittiset huomautukset ja soveltamaan suositusluonnoksia;

12.   kehottaa oikeusasiamiestä laatimaan vuosittain luettelon parhaista hallintotavoista ja luettelon hänen päätöstensä kanssa ristiriidassa olevista käytänteistä sekä teettämään tutkimuksen kriittisten huomautustensa vaikutuksista;

13.   kehottaa kaikkia kriittisen huomautuksen saaneita noudattamaan niitä ja ottamaan ne huomioon tulevissa toimissaan välttääkseen epäjohdonmukaisuutta virallisten lausuntojen ja hallinnollisten toimien tai laiminlyöntien välillä;

14.   muistuttaa kaikkia yhteisön toimielimiä ja elimiä niiden velvoitteista, jotka perustuvat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001(4), jota on toteutettava tehokkaasti myös parhaillaan käsiteltävänä olevan ehdotetun oikaisun uskottavuuden varmistamiseksi; muistuttaa myös velvoitteista, jotka perustuvat yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 95/46/EY(5);

15.   kehottaa jälleen kerran komissiota käyttämään asianmukaisesti harkintavaltaansa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen rikkomismenettelyn aloittamisessa tai ehdottaessaan seuraamuksia EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti ja samalla välttämään huolellisesti asianmukaisten toimien toteuttamisessa viiveitä tai perusteettomia laiminlyöntejä, jotka ovat ristiriidassa yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa koskevan komission toimivallan kanssa;

16.   katsoo, että jos toimielin kieltäytyy noudattamasta oikeusasiamiehen erityiskertomuksen suositusta, vaikka parlamentti on hyväksynyt suosituksen, parlamentti voi käyttää laillisesti toimivaltaansa ja nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa teosta tai laiminlyönnistä, jota oikeusasiamiehen suositus koskee;

17.   kehottaa yhteisön kaikkia toimielimiä ja elimiä sekä jäsenvaltioiden pysyviä edustustoja ryhtymään tässä kertomuksessa mainittuun avoimuuteen ja hyvään hallintotapaan perustuvaan yhteistyöhön sivuuttamatta vastuutaan sellaisista vallankäyttäjistä kuin neuvoston puheenjohtajisto tai Eurooppa-koulujen johtokunta, joita oikeusasiamiehen olisi vaikea valvoa;

18.   kehottaa Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimistoa varmistamaan sääntöjen ja vakiintuneen käytännön tehokkaan ja täysimääräisen noudattamisen kilpailumenettelyjen avoimuuden ja läpinäkyvyyden osalta, erityisesti siltä osin kuin on kyse hakijoiden oikeudesta saada tutustua omiin korjattuihin koesuorituksiinsa, lopettamaan kielellisen syrjinnän ja olemaan kiertämättä omaa vastuutaan viittaamalla valintalautakunnan päätöksiin;

19.   on erittäin tyytyväinen Euroopan oikeusasiamiehen ilmoitukseen siitä, että hän aikoo käsitellä Euroopan investointipankin (EIP) lainatoimintaa EU:n ulkopuolella käyttäen toimivaltaansa tutkimusten suorittamiseen omasta aloitteesta, ja toteaa, että oikeusasiamiehen on arvioitava ja varmistettava sisäiset valmiudet asiaa koskevien kanteluiden käsittelemiseksi;

20.   kehottaa oikeusasiamiestä harkitsemaan yhteisymmärryspöytäkirjan tekemistä EIP:n kanssa elinten välisistä yhteistyömenettelyistä, jotka koskevat oikeusasiamiehen toimivaltaa tutkia kanteluita EIP:n toiminnan hallinnollisista epäkohdista; katsoo, että EIP:n olisi parasta tiedottaa aktiivisesti henkilöille, joita sen rahoittamat hankkeet koskevat, mahdollisuudesta tehdä kantelu oikeusasiamiehelle, myös siinä tapauksessa, että henkilöt ovat kolmansien maiden kansalaisia ja asuvat EU:n ulkopuolella;

21.   on tyytyväinen, että oikeusasiamies voi tehdä tutkimuksia EU:n kolmannen pilarin piirissä toimivien elinten toimista;

22.   panee merkille, että oikeusasiamies on esittänyt edellä mainitut kaksi erityiskertomusta, joista toinen on jo johtanut tarkoitettuun tulokseen ja toista käsitellään parlamentissa; tukee oikeusasiamiehen neuvostolle osoittamia päätelmiä tarpeesta soveltaa yhdenmukaisia sääntöjä neuvoston puheenjohtajavaltioiden käyttämistä kieliä koskevista järjestelyistä ja tarpeesta selkiyttää puheenjohtajavaltion asemaa osana neuvostoa toimielimenä;

23.   olisi tyytyväinen, jos parlamentin sisäisiä menettelyjä tiukennettaisiin sen takaamiseksi, että tulevaisuudessa oikeusasiamiehen vuosikertomus käsitellään parlamentin vetoomusvaliokunnassa entistä nopeammin;

24.   kehottaa oikeusasiamiestä toimittamaan parlamentille kaikki tarpeelliseksi katsomansa asiakirjat kummankin asianomaisten osastojen välisen tiedonvaihdon tehostamiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi 15. maaliskuuta 2006 tehdyn yhteistyötä koskevan puitesopimuksen 1 artiklan mukaisesti, erityisesti tiedotus-, viestintä- ja käännöstoiminnan osastoissa;

25.   ilmaisee tyytyväisyytensä rakentaviin suhteisiin parlamentin vetoomusvaliokunnan kanssa, mikä on näkynyt sekä oikeusasiamiehen osallistumisena valiokunnan kokouksiin että molempien toimivallan ja oikeuksien keskinäisenä kunnioittamisena; kehottaa tämän vuoksi oikeusasiamiestä esittämään vetoomusvaliokunnalle ajoissa kantansa alulle panemiinsa tärkeimpiin tutkimuksiin, jotta synergiaetua voitaisiin hyödyntää;

26.   vahvistaa vuonna 2001 ilmaisemansa myönteisen kannan oikeusasiamiehen pyyntöön oikeusasiamiehen ohjesäännön muuttamisesta asiakirjojen saannin ja todistajien kuulemisen suhteen perustaen näkemyksensä periaatteeseen, jonka mukaan pyydetyt muutokset selventävät osaltaan oikeusasiamiehen toimivaltaa suhteessa hänen tehtäviensä hoitamiseen kohdistuviin kasvaviin vaatimuksiin ja sillä perusteella, että tärkeimmät unionin toimielimet ovat jo käytännössä hyväksyneet suurimman osan muutoksista;

27.   korostaa, että nämä muutokset eivät saisi vaikuttaa oikeusasiamiehen aseman perustaan ja luonteeseen kansalaisten etujen valvojana suhteessa Euroopan unionin julkishallintoon;

28.   panee merkille oikeusasiamiesten eurooppalaisen verkoston toissijaisuusperiaatteen mukaisen merkityksen varmistettaessa tuomioistuinten ulkopuoliset oikeuskeinot;

29.   kannustaa oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan keskinäiseen kuulemiseen oikeusasiamiesten eurooppalaisen verkoston puitteissa, jotta voitaisiin ratkaista asioita, jotka on jo käsitelty, koska ne ovat olleet vetoomusten kohteena;

30.   on tyytyväinen tiedotusvälineiden entistä tiiviimpään osallistumiseen oikeusasiamiehen toiminnan tulosten tunnetuksi tekemiseen; panee tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen hyväksymän viestintästrategian, jossa käytetään useita kansalaisille tiedottamisen ja yleisen tietoisuuden lisäämisen keinoja, joilla edistetään vuoropuhelun eri muotoja, lähennetään kansalaisia Euroopan unionin toimielimiin ja elimiin ja näin ollen pidemmällä aikavälillä lisätään kansalaisten tietoisuutta oikeuksistaan ja yhteisön toimivallasta sekä autetaan kansalaisia ymmärtämään Euroopan oikeusasiamiehen toimivallan rajat;

31.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2002/262/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 92, 9.4.2002, s. 13). (2) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 336. (3) Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille kanteluasiassa 1487/2005/GG Euroopan unionin neuvostolle esitetyn suositusluonnoksen johdosta sekä Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille kanteluasiassa 289/2005(WP)GG komissiolle esitetyn suositusluonnoksen johdosta. (4) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43. (5) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 Iranista

P6_TA(2007)0488 RC-B6-0406/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, erityisesti ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, joiden sopimusvaltio Iran on,

–   ottaa huomioon EU:n ja Iranin ihmisoikeusvuoropuhelun,

–   ottaa huomioon lausunnon, jonka parlamentin puhemies antoi miehen kivittämisestä kuoliaaksi Iranissa, EU:n puheenjohtajavaltion lausunnon sekä komission jäsenen Ferrero-Waldnerin lausunnon Jafir Kianin kivittämisestä kuoliaaksi,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion EU:n puolesta 25. toukokuuta 2007 ja 3. elokuuta 2007 antamat julistukset, jotka koskivat Sian Paymardin kuolemantuomiota, Adnan Hassanpourin ja Abdolwahed Boutimarin kuolemantuomioita, Behnam Zaren lähestyvää teloitusta ja Ali Mahin Torabin kuolemantuomiota,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että kansalaisoikeuksien ja poliittisten vapauksien käyttöä Iranin islamilaisessa tasavallassa koskeva tilanne on huonontunut kahden viime vuoden aikana, erityisesti kesäkuussa 2005 järjestettyjen presidentinvaalien jälkeen, vaikka Iran asetti velvollisuudekseen edistää ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin se on sitoutunut monissa kansainvälisissä tämän alan sopimuksissa,

B.   ottaa huomioon, että teloitukset, myös alaikäisten ja homoseksuaalien teloitukset, jotka ovat usein julkisia ja toteutetaan hirttämällä tai kivittämällä, ovat lisääntyneet Iranissa huomattavasti, ja teloitusten lukumäärä vuoden 2007 alusta lähtien on ainakin 244(1), mikä ylittää vuoden 2006 lukumäärän, joka oli 177,

C.   ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous äänestää 2007 pidettävässä 62. istunnossaan päätöslauselmasta, jossa vaaditaan teloitusten maailmanlaajuista keskeyttämistä, mikä on tarkoitettu askeleeksi kohti kuolemanrangaistuksen poistamista kokonaan,

D.   ottaa huomioon, että Adnan Hassanpour ja Abdolvahed Botimar ovat ensimmäiset toimittajat, joille on hiljattain langetettu kuolemantuomio,

E.   ottaa huomioon, että vankien kiduttamisen ja huonon kohtelun käytännöt, eristäminen, laittomat pidätykset sekä julmien, epäinhimillisten ja alentavien rangaistusten käyttö ja järjestysvallan edustajien rankaisematta jättäminen ovat edelleen yleinen ilmiö,

F.   ottaa huomioon, että pidätettyinä on yhä enemmän älymystön edustajia ja tukahduttamisen aalto on viime aikoina ulotettu henkilöihin, joilla on kaksoiskansalaisuus ja joita syytetään yhteistyöstä ulkovaltojen kanssa tai vakoilusta,

G.   ottaa huomioon, että useita naisten oikeuksia ajavaan liikkeeseen kuuluvia aktivisteja vainotaan tai on vainottu osallistumisesta "miljoonan allekirjoituksen" kampanjaan, jonka tarkoituksena on kumota naisia syrjivät lait ja luovuttaa allekirjoitukset kansalliselle parlamentille majlisille,

H.   ottaa huomioon, että Iran ei ole vieläkään liittynyt kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen,

I.   ottaa huomioon, että Iranin viranomaiset nujersivat kesäkuussa 2007 Teheranissa kaksi opiskelijajärjestöä; ottaa huomioon, että tämä johti pidätyksiin, vaikkakin opiskelijoista monet vapautettiin myöhemmin takuita vastaan; ottaa lisäksi huomioon, että Iranin entisten opiskelijoiden yhdistys suljettiin, mikä on Iranin lakien ja kansainvälisten yhdistymisvapautta koskevien ihmisoikeusnormien vastaista,

J.   ottaa huomioon, että sen jälkeen kun Iranin kulttuurin ja islamilaisen valvonnan ministeriön laatimat julkaisua koskevat menettelyohjeet otettiin käyttöön, sensuuria on kiristetty, toimittajien häirintä ja vangitsemiset ovat lisääntyneet, ja samaan aikaan viranomaiset sulkevat säännöllisin väliajoin tiedotusvälineiden toimituksia,

K.   ottaa huomioon, että ammattiyhdistysliikkeen tukahduttaminen on lisääntynyt ja sen tunnustettuja johtajia on pidätetty, esimerkiksi Teheranin ja sen esikaupunkialueiden linja-autonkuljettajaliiton puheenjohtaja Mansour Osanlou ja hänen varamiehensä Ebrahim Madadi sekä leipomotyöntekijöiden liiton entinen puheenjohtaja Mahmoud Salehi,

L.   ottaa huomioon, että uskonnolliseen tai etniseen taustaan perustuva vähemmistöjen syrjintä ja häirintä ovat lisääntyneet erityisesti raja-alueilla (Kurdistan, Khuzestan, Sistan-Baluchestan, Azerbaidžan), mukaan lukien joidenkin jäsenten jatkuvat pidätykset ja kuolemantuomiot,

M.   ottaa huomioon, että baha'i-uskon uskonnollisen yhteisön jäsenet eivät voi harjoittaa uskoaan, heitä vainotaan ja heiltä evätään kaikki kansalaisoikeudet (esimerkiksi omistusoikeus, korkeakoulutukseen pääsy) ja heidän uskonnollisia kohteitaan tuhotaan,

N.   ottaa huomioon, että kolmansien maiden takaisin Iraniin lähettämät iranilaiset turvapaikanhakijat ovat suuressa vaarassa joutua vainon kohteiksi, kuten Rasool Ali Mezrean äskettäinen tapaus osoittaa, sillä tätä Ahwazin vapautusjärjestön jäsentä uhkaa teloitus sen jälkeen, kun hänet pakotettiin palaamaan Syyriasta, vaikka hänellä on tunnustettu UNHCR:n pakolaisasema,

1.   ilmaisee syvän huolestuneisuutensa Iranin ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä viime vuosina; vetoaa Iranin viranomaisiin, jotta nämä noudattaisivat velvollisuuksiaan kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja Iranin ratifioimien välineiden mukaisesti, kun tavoitteena on edistää yleismaailmallisia arvoja ja taata kaikille ihmisille oikeus käyttää kansalaisoikeuksiaan ja poliittisia vapauksiaan;

2.   tuomitsee voimakkaasti Jafar Kianin teloittamisen kivittämällä 5. heinäkuuta 2007 Aghche-kandin kylässä (Qazvinin maakunnassa) ja kehottaa Iranin viranomaisia panemaan täytäntöön ilmoittamansa kivitystuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämisen; vaatii, että Iranin islamilaista rikoslainsäädäntöä on uudistettava kivitystuomion poistamiseksi;

3.   on syvästi huolissaan siitä, että kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukahduttaminen on lisääntynyt Iranissa merkittävästi viime vuoden aikana; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan naisten oikeuksien puolustajien, "miljoonan allekirjoituksen" kampanjan ja opiskelijaliikkeiden aktivistien, vähemmistöjen oikeuksien puolustajien, älymystön edustajien, opettajien, toimittajien, verkkopäiväkirjan pitäjien ja ammattiyhdistysaktivistien raa'an tukahduttamisen;

4.   muistuttaa Iranin hallitusta, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen allekirjoittaneena se on velvollinen turvaamaan keskeiset ihmisoikeudet, erityisesti mielipiteenvapauden, ja kehottaa vapauttamaan kaikki mielipidevangit;

5.   on tyrmistynyt teloitusten huikeasta lukumäärästä ja katsoo, että monet teloitettiin ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä;

6.   kehottaa Irania noudattamaan kaikilta osin rikosprosessilainsäädäntöään ja takaamaan kaikille henkilöille oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, erityisesti antamaan heille mahdollisuuden käyttää asianajajaa oikeusmenettelyn alusta asti; vaatii, että vangeille, joiden terveydentila on heikko, on annettava ehdoitta asianmukaista lääkinnällistä hoitoa;

7.   tuomitsee jyrkästi Iranissa langetetut kuolemantuomiot ja teloitukset, erityisesti nuorille rikoksentekijöille ja alaikäisille langetut kuolemantuomiot, ja vaatii Iranin viranomaisia noudattamaan kansainvälisesti tunnustettuja oikeudellisia turvatakeita, kuten lapsen oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta;

8.   kehottaa Iranin viranomaisia panemaan täytäntöön tuomarikunnan johtajan huhtikuussa 2004 ilmoittaman kidutuskiellon;

9.   pyytää Iranin parlamenttia muuttamaan Iranin lehdistölainsäädäntöä ja rikoslainsäädäntöä, siten että ne saatetaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisiksi, ja erityisesti kumoamaan kaikki rikosoikeudelliset säännökset, jotka koskevat mielipiteen rauhanomaista ilmaisua, lehdistö mukaan lukien;

10.   vaatii, että lukuisten suljettujen tai sensuurin hampaisiin joutuneiden toimitusten olisi voitava toimia lehdistönvapautta koskevien vakiintuneiden sääntöjen mukaisesti;

11.   kehottaa Iranin viranomaisia nopeuttamaan älymystön edustajien ja poliittisten aktivistien epäilyttävien kuolemien ja tappamisten tutkintamenettelyä, jotta syyllisiksi epäillyt saadaan oikeuden eteen;

12.   vetoaa Iranin parlamentin majlisin jäseniä tarkistamaan rikoslainsäädäntöä välittömästi siten, että kivittämisen keskeyttäminen muutetaan lopulliseksi kielloksi, ja hyväksytään lainsäädäntöä, joka kieltää nuorten rikoksentekijöiden teloittamisen ja kuolemanrangaistuksen langettamisen homoseksuaalisista teoista tai aviorikoksista;

13.   kehottaa Iranin viranomaisia panemaan täytäntöön kaikki turvatakeet, joita kuolemanrangaistustapauksissa edellytetään, ja karsimaan niitä rikoksia, joista voidaan rangaista kuolemantuomiolla, mikä on ensimmäinen askel kohti kuolemanrangaistuksen poistamista kokonaan; kehottaa iranilaisia tukemaan kuolemanrangaistuksen vastaisen maailmanliiton ja muiden kansalaisjärjestöjen aloitteesta käynnistettyä kampanjaa, joka kulkee nimellä "Stop the Death Penalty: the World decides";

14.   kehottaa viranomaisia noudattamaan kansainvälisesti tunnustettuja oikeudellisia takeita, jotka koskevat uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvia henkilöitä, riippumatta siitä, onko kyseiset vähemmistöt tunnustettu virallisesti vai ei; tuomitsee nykyisen vähemmistöoikeuksien loukkaamisen ja vaatii, että kaikkien vähemmistöjen on saatava harjoittaa kaikkia Iranin perustuslaissa ja kansainvälisessä oikeudessa vahvistettuja oikeuksia; kehottaa edelleen viranomaisia poistamaan kaikentyyppisen uskontoon tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän ja vähemmistöjen, kuten kurdien, azerien, arabien, balutšien ja baha'i-uskon kannattajien, syrjinnän; kehottaa erityisesti kumoamaan baha'i-uskon harjoittamiselle käytännössä asetetun kiellon;

15.   kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan ehdoitta kaikki mielipidevangit, joista voidaan mainita erityisesti toimittajat Emaddedin Baghi, Ako Kurdnasab, Ejlal Ghavami, Mohammad Sadegh Kaboudvand, Said Matinpour, Adnan Hassanpour, Abdolvahed Botimar, Kaveh Javanmard ja Mohammand Hassan Fallahieh, ammattiyhdistysaktivistit Mansour Osanlou, Ebrahim Madadi ja Mahmoud Salehi sekä opiskelijat Ehsan Mansouri, Majid Tavakoli ja Ahmad Ghassaban; tuomitsee ihmisoikeusaktivisti Sohrab Razzaghin pidätyksen ja vangitsemisen 24. lokakuuta 2007 ja pyytää vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta;

16.   kehottaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokousta äänestämään päätöslauselmasta, jossa tuomitaan selkeäsanaisesti ja päättäväisesti Iranissa tapahtuvat keskeisten ihmisoikeuksien loukkaukset, sekä hyväksymään välittömästi toimia pysäyttääkseen Iranissa parhaillaan käynnissä olevan teloitusten aallon;

17.   kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti asioiden kehittymistä Iranissa ja myös ottamaan esille konkreettisia ihmisoikeusloukkaustapauksia; kehottaa neuvostoa ja komissiota raportoimaan Iranin tilanteen seurannasta;

18.   ehdottaa, että kesäkuusta 2004 saakka keskeytyksissä ollut EU:n ja Iranin ihmisoikeusvuoropuhelu olisi käynnistettävä uudelleen;

19.   toistaa tukensa kaikille niille Iranissa toimiville järjestöille ja yksityisille henkilöille, jotka pyrkivät vuoropuheluun toiminnassaan demokraattisten oikeuksien hyväksi;

20.   kehottaa komissiota tekemään parhaansa tukeakseen kansalaisyhteiskunnan edustajien vaihtoa sekä akateemista, sosioekonomista ja kulttuurivaihtoa Euroopan ja Iranin välillä, jotta voidaan edistää avointa vuoropuhelua, erityisesti uuden demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan välineen avulla;

21.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita pidättäytymään karkottamasta iranilaisia turvapaikanhakijoita, mukaan lukien ne turvapaikanhakijat, joita vainotaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella, ja kehottaa Kreikkaa olemaan palauttamatta Mohammad Hassan Talebia, Mohammad Hossein Jaafaria ja Vahid Shokoohi Niaa Iraniin;

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Iranin korkeimman oikeuden presidentille sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Lähde: Amnesty International, 18. lokakuuta 2007.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 Pakistanista

P6_TA(2007)0489 RC-B6-0409/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pakistanista ja etenkin 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon 24. marraskuuta 2001 tehdyn Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen kumppanuutta ja kehitysyhteistyötä koskevan yhteistyösopimuksen,

–   ottaa huomioon Kashmirista 24. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Pakistanin kansanpuolueen (PPP) johtaja Benazir Bhutto palasi Pakistaniin 18. lokakuuta 2007; ottaa huomioon, että kun Bhutto palasi Karachiin, siellä tehtiin kauhea pommi-isku, jossa kuoli yli 130 ja haavoittui yli 500 ihmistä; ottaa huomioon, että tämä isku kiristi entisestään Pakistanin herkkää ilmapiiriä vaalien alla,

B.   ottaa huomioon, että Muslimiliiton puheenjohtajan Nawaz Sharifin yritys palata Pakistaniin epäonnistui, koska hänet pakotettiin lähtemään maasta heti saavuttuaan,

C.   ottaa huomioon, että Pakistanin aseistautumisesta ja salaisen palvelun roolin kasvamisesta on olemassa selviä merkkejä ja että salaisella palvelulla on erittäin suuri vaikutus Pakistanin politiikkaan, hallitukseen ja talouteen,

D.   ottaa huomioon, että vaalikausi päättyy 15. marraskuuta 2007 ja Pakistanin parlamenttivaalit on ilmoitettu pidettäväksi tammikuun puolivälissä 2008,

E.   katsoo, että demokratian palauttaminen edellyttää vallan siirtämistä takaisin siviilihallitukselle,

F.   ottaa huomioon, että Pakistanin korkein oikeus jatkoi 17. lokakuuta 2007 sen kysymyksen käsittelyä, onko presidentti Musharrafin valinta perustuslain mukainen, ja sen odotetaan ilmoittavan päätöksensä pikimmiten,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni myöntää Pakistanille huomattavia varoja köyhyyden lievittämiseksi sekä terveydenhoitojärjestelmän ja julkisen koulujärjestelmän kehittämiseksi,

1.   tuomitsee ankarasti oppositiojohtajaa ja siviilejä vastaan tehdyn itsemurhapommi-iskun; vaatii Pakistanin hallitusta ryhtymään välittömästi toimiin jatkaakseen tämän iskun tarkkaa ja riippumatonta tutkintaa, jotta siitä vastuussa olevat voidaan saattaa oikeuden eteen;

2.   ilmaisee syvän myötätuntonsa Pakistanin kansalle ja erityisesti kaikkien tämän halveksuttavan teon vuoksi kuolleiden ja loukkaantuneiden perheille;

3.   ilmaisee jälleen solidaarisuutensa Pakistanin kansalle, jonka tavoitteita ovat demokraattinen, avoin ja vastuullinen hallinto ja joka toimii rohkeasti ja päättäväisesti terrorismia ja rikollista väkivaltaa vastaan;

4.   kehottaa Pakistania noudattamaan kaikkia edellä mainitun yhteistyösopimuksen periaatteita ja erityisesti sen demokratia- ja ihmisoikeuslauseketta;

5.   tuomitsee ankarasti entisen pääministerin Nawaz Sharifin pakotetun lähdön Saudi-Arabiaan 10. syyskuuta 2007 huolimatta Pakistanin korkeimman oikeuden päätöksestä, jonka mukaan hän sai palata Pakistaniin;

6.   kehottaa Pakistanin hallitusta demokraattisten vaalien ennakkoedellytyksenä antamaan kaikkien poliittisten johtajien palata maahan vastustamaan ääriaineksia ja auttamaan vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien avulla laillisen hallituksen muodostamisessa nykyisen sotilasdiktatuurin tilalle;

7.   toistaa esittämänsä vaatimuksen, että perustettavan väliaikaishallituksen on oltava puolueeton, ja ilmaisee toistamiseen huolensa siitä, että presidentti Musharraf päättää yksin väliaikaishallituksen kokoonpanosta;

8.   pahoittelee joitakin viimeaikaisia Pakistanin korkeimmassa oikeudessa käynnissä olevia menettelyjä, jotka antavat aihetta vakavaan huoleen oikeusvaltion periaatteen noudattamatta jättämisestä; kehottaa Pakistanin hallitusta pidättäytymään poliittisesta sekaantumisesta asiaan ja kunnioittamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta;

9.   pahoittelee, että presidentti Musharraf ei luopunut asemastaan armeijan ylipäällikkönä ennen asettumistaan ehdokkaaksi ja valintaansa presidentiksi, vaikka hän oli aikaisemmin EU:lle antamassaan sitoumuksessa sopinut tekevänsä niin; toistaa vaatimuksensa, että hänen olisi tehtävä niin ennen virkaanastumistaan; toteaa, että Musharrafin kieltäytymisellä toimimasta näin on ollut kielteinen vaikutus Pakistanin presidentin uskottavuuteen;

10.   tuomitsee opposition jäsenten mielivaltaiset pidätykset heidän arvosteltuaan presidentti Musharrafia ja kehottaa hallitusta hyväksymään korkeimman oikeuden määräyksen lopettaa poliittisten vastustajien katoamiset ja panemaan sen täytäntöön;

11.   kehottaa Pakistania palaamaan demokraattiseen hallintoon järjestämällä vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet vaalit tammikuussa 2008 ja varoittaa julistamasta poikkeustilaa tai määräämästä muita toimia, joilla rajoitetaan sananvapautta tai yhdistymis-, kokoontumis- tai liikkumisvapautta; kehottaa Pakistanin hallitusta antamaan kaikille puolueille yhtäläiset mahdollisuudet päästä tiedotusvälineisiin;

12.   kehottaa Pakistania ryhtymään välittömästi toimiin rajoittaakseen armeijan vaikutusta koko yhteiskuntaan; kehottaa Pakistanin hallitusta kunnioittamaan siirtymistä siviilihallintoon ja lujittamaan demokraattisia elimiä, koska se on ainoa tapa vastata Pakistanin yhteiskunnan haasteisiin; kehottaa hallitusta toistamiseen rajoittamaan armeijan ja muiden aseistettujen ryhmittymien roolia ja vaikutusta ja palauttamaan vallan demokraattisille elimille;

13.   on huolestunut raporteista, joissa kerrotaan uskonnollisten vähemmistöjen, kuten kristittyjen, buddhalaisten, hindujen, sikhien ja ahmadien, jatkuvasta sorrosta ja jumalanpilkkalakien käyttämisestä niitä vastaan;

14.   kehottaa Pakistanin hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin lopettaakseen tällaisen uskontoon perustuvan sorron ja varmistaakseen kaikkien vähemmistöjen koskemattomuuden ja turvallisuuden tarjoamalla niille aitoa ja tehokasta oikeudellista ja poliittista suojelua; kehottaa Pakistania uudistamaan jumalanpilkkalakejaan, joita käytetään laajalti väärin; kehottaa Pakistanin hallitusta tarjoamaan asianmukaista suojaa asianajajille ja ihmisoikeuksien puolustajille, jotka joutuvat uhatuiksi puolustaessaan jumalanpilkasta syytettyjä henkilöitä; kehottaa Pakistanin hallitusta tarjoamaan asianmukaista suojaa haavoittuvassa asemassa oleville uskonnollisille ja muille vähemmistöyhteisöille, joita uhkaa pakkokäännyttäminen ja ääriryhmien väkivaltainen pelottelu;

15.   kehottaa Pakistanin viranomaisia kumoamaan hudood-määräykset, joiden vuoksi on vangittu satoja naisia;

16.   pitää myönteisenä, että EU aikoo seurata Pakistanin parlamenttivaaleja ja parlamentti osallistuu vaalitarkkailuvaltuuskuntaan; on huolestunut siitä, että Pakistanin naiset eivät mahdollisesti voi osallistua täysimääräisesti demokraattiseen prosessiin, koska ehdokkaaksi asettuvilta vaaditaan akateeminen loppututkinto, millä estetään 70:ää prosenttia pakistanilaisnaisista asettumasta ehdolle vaaleissa; kehottaa poistamaan tämän rajoituksen;

17.   antaa tunnustusta Pakistanin pyrkimyksille estää terrorismiryhmien nousua; pahoittelee, että ratkaisu, joka saavutettiin uuden konfliktin estämiseksi Pohjois-Waziristanissa, ei ollut onnistunut; kehottaa hallitusta torjumaan uudelleen esiintyvää kapinallismielistä väkivaltaa oikeasuhteisilla toimilla ja ottamaan käyttöön oikeusvaltion periaatteen ja ulottamaan poliittiset ja kansalaisoikeudet tälle alueelle;

18.   ottaa erityisesti huomioon jatkuvan kapinoinnin Balochistanissa ja vaatii armeijaa pidättäytymään islamistipuolueiden tukemisesta voidakseen torjua sekulaarisia balochistanilaisia ja maltillisia pashtunilaisia voimia; vaatii lisäksi vapauttamaan kaikki poliittiset vangit, tiedusteluvirastojen laittomasti pidättämät henkilöt mukaan lukien;

19.   korostaa, että yleinen pääsy julkiseen koulujärjestelmään sekä madrassa-koraanikoulujen tehokas valvonta on tärkeää, jotta estetään ääriryhmien nousu valvovaan asemaan; kehottaa Pakistanin hallitusta toteuttamaan aikaisemman sitoumuksensa, joka koskee ulkomaisten opiskelijoiden osallistumista madrassoihin;

20.   vaatii EU:n jäsenvaltioita noudattamaan täydellisesti asevientiä koskevia Euroopan unionin menettelysääntöjä;

21.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Pakistanin hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0351. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0214.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 Sudanin tilanteesta

P6_TA(2007)0490 RC-B6-0408/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Darfurin tilanteesta ja etenkin 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Darfurin tilanteesta 28. kesäkuuta 2007 Wiesbadenissa hyväksymän päätöslauselman,

–   ottaa huomioon Tripolissa 28. ja 29. huhtikuuta 2007 pidetyssä kokouksessa saavutetun yhteisymmärryksen Darfurin poliittisesta prosessista,

–   ottaa huomioon Afrikan unionin huhtikuussa 2004 tekemän päätöksen Sudanissa toteutettavasta Afrikan unionin operaatiosta (AMIS),

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1706 (2006), jossa Darfuriin ehdotetaan 22 000 hengen vahvuista rauhanturvajoukkoa,

–   ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen peruskirjan suhteessa kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin,

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 25. syyskuuta 2007 hyväksymän päätöslauselman 1778 (2007), jolla päätettiin sijoittaa itäiseen Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavallan koillisosiin kansainvälisiä joukkoja, jotka koostuvat YK:n rauhanturvajoukoista (MINURCAT), YK:n kouluttamista tšadilaisista poliisivoimista ja EU:n sotilasoperaatiosta (EUFOR),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että tunnistamattomiksi jääneet joukot hyökkäsivät 30. syyskuuta 2007 Afrikan unionin (AU) tukikohtaan Haskanitassa Etelä-Darfurissa ja tappoivat kymmenen AU:n rauhanturvaajaa ja siviilipoliisia, ainakin kahdeksan Sudanissa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMIS) työntekijää haavoittui vakavasti ja AU:n lausuntojen mukaan noin 40 on edelleen kateissa;

B.   ottaa huomioon, että resurssien puutteesta kärsivät AU:n joukot kokivat tähän asti pahimmat ihmishenkien menetykset,

C.   ottaa huomioon, että väkivallan kiihtyminen Etelä-Darfurissa viime viikkoina on johtanut kolmen Maailman elintarvikeohjelman (WFP) kuljettajan surmaamiseen ja saanut Lääkärit ilman rajoja -avustusjärjestön vetämään henkilöstönsä pois Muhajiriyan kaupungista jättäen monet pakolaiset ilman lääkärihoitoa,

D.   ottaa huomioon, että AMISin joukot Darfurissa koostuvat tällä hetkellä noin 7 000 sotilaasta ja siviilipoliisista ja ne ovat käytännössä ainoat paikalla toimivat joukot, jotka suojelevat siviilejä; ottaa huomioon, että 26 000 sotilaan AU:n ja YK:n yhteisjoukoille (UNAMID) annettiin valtuutus heinäkuussa 2007 ja niitä ei ole vielä lähetetty,

E.   ottaa huomioon, että AMISin tehtävänä on valvoa Darfurin rauhansopimusta ja useita muita tulitaukosopimuksia,

F.   panee merkille, että hyökkäykset AMISin henkilöstöä kohtaan ovat viime aikoina lisääntyneet ja että vuodesta 2004, jolloin joukot lähetettiin, yli 25 sotilasta ja työntekijää on saanut surmansa ja kymmenet ovat haavoittuneet,

G.   ottaa huomioon, että Darfurin rauhansopimuksen epäonnistumisen jälkeen laittomuudet ja turvattomuus ovat lisääntyneet,

H.   ottaa huomioon, että UNAMIDin joukoilla on valtuudet puuttua aktiivisesti tilanteeseen ihmishenkien pelastamiseksi toisin kuin nykyisillä AU:n tarkkailijoilla,

I.   ottaa huomioon, että kuluu vielä ainakin vuosi ennen kuin rauhanturvajoukot ovat täydessä vahvuudessa,

1.   on syvästi murheellinen ja järkyttynyt Haskanitan ja Muharijiyan kaupunkien ympäristössä tapahtuneista surmista ja ryöstelystä;

2.   tuomitsee jyrkästi kymmenen AU:n rauhanturvaajan tappamisen Darfurissa ja pitää tätä sotarikoksena, joka on annettava välittömästi AU:n ja YK:n tutkittavaksi;

3.   pahoittelee alueen lisääntyvää turvattomuutta, josta nämä väkivallanteot ovat osoituksena ja josta kansainväliset tarkkailijat ja alueella toimivat kansalaisjärjestöt jatkuvasti ovat raportoineet;

4.   pyytää lopettamaan välittömästi vihollisuudet ja AMIS-joukkoihin, siviileihin ja humanitaarisiin järjestöihin, niiden työntekijöihin ja omaisuuteen sekä avustuskuljetuksiin kohdistuvat hyökkäykset;

5.   kehottaa Sudanin hallitusta ja kapinallisryhmiä antamaan kaiken tukensa Haskanitan hirvittävästä hyökkäyksestä tehtävälle riippumattomalle tutkimukselle ja tuomaan rikoksesta vastuussa olevat oikeuden eteen;

6.   korostaa, että yhä kateissa olevien rauhanturvaajien kohtalo on selvitettävä, ja vaatii, että hyökkäyksestä vastuussa oleva ryhmä ilmoittaa välittömästi olinpaikkansa;

7.   pahoittelee, että hyökkäys tehtiin ajankohtana, jolloin AU ja YK tekevät kaikkensa saadakseen Darfurin rauhanneuvottelut uudelleen käyntiin Libyassa 27. lokakuuta 2007; kehottaa lähettämään UNAMIDin joukot Darfuriin auttamaan Darfurin konfliktin lopettamisessa;

8.   painottaa, että tavanomaiset sodankäynnin lait kieltävät kansainvälisten rauhanturvatehtävien henkilöstöön ja omaisuuteen kohdistuvat hyökkäykset, mikäli ne eivät ole suoraan osallisina vihollisuuksissa;

9.   panee tyytyväisenä merkille, että Sudanin hallitus hyväksyi 12. kesäkuuta 2007 UNAMID-joukot; muistuttaa kuitenkin, että Sudanin hallitus on aiemmin antanut täyttämättä jääneitä sitoumuksia yhteisjoukkojen päästämisestä Sudaniin; kehottaa lähettämään UNAMID-joukot nopeasti ja antamaan niille mandaatin, jonka turvin ne voivat suojella tehokkaasti siviilejä, ja kehottaa YK:ta noudattamaan sitoumustaan ja antamaan lupaamansa joukot käyttöön;

10.   muistuttaa Sudanin hallitusta, että se kantaa päävastuun sisäisestä turvallisuudesta ja ettei se voi siirtää tätä vastuuta kansainväliselle yhteisölle;

11.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja YK:ta antamaan viipymättä ratkaisevan tärkeää poliittista, taloudellista, logistista, teknistä ja muuta tukea, AMISin ja UNAMIDin erikoistunut henkilöstö mukaan lukien, jotta tehtävien siirtäminen voidaan saattaa loppuun aikataulun mukaisesti joulukuun 2007 loppuun mennessä; kehottaa Sudanin hallitusta hyväksymään kaikkien maiden antaman tuen ja joukot ja tekemään kaikkensa helpottaakseen niiden tehtävien suorittamista;

12.   korostaa, että kaikkien osapuolten joukkojen ja henkilöstön, ajoneuvojen ja omaisuuden pitää olla selvästi erotettavissa avustustyöntekijöistä heidän puolueettomuutensa varmistamiseksi ja aseellisten hyökkäysten estämiseksi;

13.   kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille AMISin taloudellisessa avustamisessa saavutetusta edistyksestä, erityisesti AMISin sotilaiden palkkojen ja päivärahojen maksamisen osalta;

14.   kehottaa EU:ta, YK:ta ja AU:ta osoittamaan yhtenäisyyttä Darfurin konfliktin ratkaisemisessa ja asettamaan etusijalle perusteellisen rauhanprosessin kaikkien osapuolten poliittisen vuoropuhelun avulla;

15.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Sudanin hallitukselle ja parlamentille, YK:n pääsihteerille, Arabiliiton valtioiden ja hallitusten päämiehille, AKT-maiden hallituksille, yhteiselle AKT–EU-edustajakokoukselle ja Afrikan unionin toimielimille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0419.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2007 yksityisestä eurooppayhtiöstä ja yhtiön kotipaikan siirtoa koskevasta neljännestätoista yhtiöoikeusdirektiivistä

P6_TA(2007)0491 B6-0399/2007

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 ja 232 artiklan,

–   ottaa huomioon 26. toukokuuta 2005 hyväksytyn Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma" (KOM(2003)0284),

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhtiöoikeuden viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä(1),

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman yksityisen eurooppayhtiön säännöistä(2),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suullisen kysymyksen O-0042/07 yksityisen eurooppayhtiön sääntöjä ja neljättätoista yhtiöoikeusdirektiiviä koskevien lainsäädäntömenettelyjen nykytilanteesta,

–   ottaa huomioon komission asiasta tämänkertaisen täysistunnon aikana antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 artiklan 5 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että yhtiöoikeutta ja omistajaohjausta koskevaa EU:n sääntelykehystä on tarpeen mukauttaa siten, että siinä otetaan huomioon eurooppalaisten yhtiöiden yhä kasvava käytäntö toimia rajojen yli EU:n sisällä sekä Euroopan markkinoiden jatkuva yhdentyminen,

1.   pitää myönteisenä komission ilmoitusta esittää lainsäädäntöehdotus yksityisen eurooppayhtiön säännöistä viimeistään 30. kesäkuuta 2008;

2.   pitää myönteisenä komission ilmoitusta etenkin ottaen huomioon parlamentin 1. helmikuuta 2007 antaman päätöslauselman ja perustamissopimuksen 192 artiklan määräykset pyynnöistä, joita parlamentti voi esittää komissiolle aiheellisten ehdotusten tekemisestä;

3.   korostaa odottavansa, että kyseinen lainsäädäntöehdotus sisällytetään virallisesti komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan vuodeksi 2008;

4.   luottaa siihen, että komissio pitää lupauksensa ja esittää ehdotuksen 30. kesäkuuta 2008 mennessä, kuten se on ilmoittanut;

5.   pitää valitettavana, että komissio pitkän viiveen jälkeen on nyt ilmoittanut parlamentille, että se ei aio tehdä lainsäädäntöehdotusta neljännestätoista yhtiöoikeusdirektiivistä kotipaikan siirrosta;

6.   varaa kuitenkin itselleen oikeuden toteuttaa lisätoimia yhtiöiden kotipaikan rajatylittäviä siirtoja koskevassa asiassa;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 114. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0023.