(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0820),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0056/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0497/2007),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Lentoasemien tärkein tehtävä ja kaupallisen toiminnan kohde on varmistaa ilma-aluksista sekä matkustajista ja rahdista huolehtiminen laskeutumisesta nousuun, jotta lentoliikenteen harjoittajat voivat tarjota lentoliikennepalveluja. Tätä varten lentoasemat tarjoavat ilma-alusten käyttöön sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn liittyviä tiloja ja palveluja, joiden kustannukset ne yleensä kattavat lentoasemamaksuilla. Tiloja ja palveluja, joista maksuja peritään, olisi tarjottava kustannustehokkaalta pohjalta.

(2)  On tarpeen vahvistaa yhteiset puitteet, joissa säännellään lentoasemamaksujen keskeisiä tekijöitä ja sitä, miten nämä maksut asetetaan. Tällaisten puitteiden puuttuminen voi vaarantaa lentoaseman pitäjien ja sen käyttäjien välisten suhteiden perusvaatimusten noudattamisen.

(3)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava yhteisön alueella sijaitseviin lentoasemiin, jotka ylittävät tietyn vähimmäiskoon, koska pienten lentoasemien pitäminen ja rahoittaminen ei edellytä yhteisön puitteita.

(4)  Lennonvarmistusmaksujen perimistä käsitellään║komission asetuksessa (EY) N:o 1794/2006(4) ja maahuolintamaksujen perimistä║neuvoston direktiivissä 96/67/EY(5).

(5)  Lentoasemamaksujen olisi oltava syrjimättömiä. Olisi säädettävä lentoaseman pitäjien ja käyttäjien välistä säännöllistä kuulemista koskevasta pakollisesta menettelystä, jossa kummallakin osapuolella on mahdollisuus vedota riippumattomaan sääntelyviranomaiseen, jos lentoaseman käyttäjät vastustavat lentoasemamaksuja koskevaa päätöstä tai maksujärjestelmän muutosta.

(6)  Jokaiseen jäsenvaltioon olisi nimitettävä tai perustettava yksi riippumaton sääntelyviranomainen, jotta voidaan varmistaa kyseisen viranomaisten päätösten puolueettomuus ja tämän direktiivin asianmukainen ja tehokas soveltaminen. Viranomaisella olisi oltava kaikki tehtäviensä suorittamiseksi tarvittava henkilöstö, asiantuntemus ja rahoitus, jotta varmistetaan, että lentoasemat tarjoavat palvelujaan kustannustehokkaalta pohjalta.

(7)  On välttämätöntä, että lentoaseman käyttäjät saavat lentoaseman pitäjältä säännöllisesti tietoja siitä, miten ja millä perusteilla lentoasemamaksut lasketaan. Tällainen avoimuus antaisi lentoaseman pitäjälle käsityksen lentoasemalle aiheutuvista kustannuksista ja lentoaseman investointien tuottavuudesta. Jotta lentoasematoiminnan harjoittaja voisi kunnolla arvioida tulevia investointitarpeitaan, lentoaseman käyttäjien olisi hyvissä ajoin annettava lentoaseman pitäjän käyttöön kaikki toimintaansa koskevat ennusteet sekä tiedot kehittämishankkeistaan ja erityisistä tarpeistaan ja toiveistaan.

(8)  Lentoasemien olisi tiedotettava lentoaseman käyttäjille tärkeistä infrastruktuurihankkeista, koska niillä voi olla huomattavia vaikutuksia lentoasemamaksujen tasoon. Tällaiset tiedot olisi annettava senkin takia, että voidaan seurata infrastruktuurikustannuksia ja varmistaa lentoaseman tilojen soveltuvuus ja kustannustehokkuus.

(9)  Viime aikoina markkinoille on tullut lentoliikenteen harjoittajia, jotka tarjoavat lentoliikennepalveluja alhaisin kustannuksin. Näiden lentoliikenteen harjoittajien käyttämien lentoasemien olisi voitava soveltaa maksuja, jotka vastaavat tarjottua infrastruktuuria ja/tai palvelutasoa, koska lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus edellyttää, että lentoaseman tarjoamien palvelujen hinta vastaa niiden laatua. Mahdollisuus tällaiseen erilaiseen infrastruktuurin tai palvelujen käyttöön olisi kuitenkin annettava syrjimättä kaikille lentoliikenteen harjoittajille, jotka sitä haluavat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, käyttöoikeus on määriteltävä objektiivisin ja syrjimättömin perustein, jotka lentoaseman pitäjä vahvistaa. Maksujen eriyttämisen ja/tai korottamisen olisi aina perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja selkeisiin arviointiperusteisiin. Eriyttämisen voidaan katsoa kannustavan uusien reittien avaamiseen ja edistävän näin kehitystä sellaisilla alueilla, jotka kärsivät maantieteellisistä ja luonnonoloista johtuvista haittatekijöistä, syrjäisimmät alueet mukaan luettuina.

(10)  Koska turvakustannuksista aiheutuvien maksujen vahvistamiseen ja perimiseen sovelletaan yhteisössä erilaisia menetelmiä, on tarpeen yhdenmukaistaa turvakustannuksista johtuvien maksujen perimisen perusteet niillä yhteisön lentoasemilla, jolla turvakustannukset vaikuttavat lentoasemamaksuihin. Näillä lentoasemilla maksun määrän olisi oltava sidoksissa turvaamisesta aiheutuviin todellisiin kustannuksiin siten, että turvakustannusten kattamiseen myönnettyä mahdollista julkista rahoitusta ja valtion tukea hallinnoidaan tarkasti, ja palvelujen tarjoamisen olisi tapahduttava omakustannushintaan, jonka tuloksena ei saada voittoa. Turvatoimista aiheutuvien menojen kattamiseksi käyttöön otetuista lentoasemamaksuista saadut tulot olisi käytettävä ainoastaan turvatoimien toteuttamiseen.

(11)  Lentoaseman käyttäjillä olisi oltava oikeus tiettyyn palvelutasoon vastineena suorittamistaan maksuista. Tämän vuoksi palvelutasosta olisi lentoasemalla tehtävä säännöllisin väliajoin lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjiä edustavan organisaation tai organisaatioiden välinen sopimus.

(12)  Tämä direktiivi ei rajoita perustamissopimuksen määräysten ja erityisesti sen 81–89 artiklan soveltamista.

(13)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita║, koska lentoasemamaksujärjestelmää ei voida toteuttaa niiden tasolla tavalla, joka olisi yhdenmukainen koko yhteisössä, vaan tavoitteet voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on║näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset periaatteet lentoasemamaksujen perimiselle yhteisön lentoasemilla. Se ei vaikuta lentoaseman pitäjien vapauteen päättää, soveltavatko ne single till- vai dual till -mallia vai niiden yhdistelmää.

2.  Tätä direktiiviä sovelletaan perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitseviin lentoasemiin, joilla voidaan harjoittaa kaupallista liikennettä ja joiden vuotuinen liikennemäärä on enemmän kuin 5 miljoonaa matkustajaa tai joilla vuotuinen matkustajamäärä on yli 15 prosenttia lentoaseman sijaintijäsenvaltion matkustajamäärästä.

Jäsenvaltiot voivat, kansallisten kilpailuviranomaisten tutkittua asian perusteellisesti, soveltaa tätä direktiiviä myös muihin lentoasemiin, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi.

Tätä direktiiviä sovelletaan lisäksi kaikkiin perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitseviin lentoasemaverkkoihin ja verkoiksi järjestäytyneisiin lentoasemiin.

Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo alueellaan toimivista lentoasemista, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. Luettelon on perustuttava Eurostatin tietoihin ja sitä on päivitettävä vuosittain.

Tätä direktiiviä ei sovelleta maksuihin, joita peritään korvaukseksi lennonvarmistuspalveluista reitillä ja lentoasemalla║asetuksen (EY) N:o 1794/2006║ mukaisesti, eikä maksuihin, joita peritään korvaukseksi maahuolintapalveluista, joita tarkoitetaan║direktiivin 96/67/EY║ liitteessä, tai maksuihin, jotka peritään vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien avustamisen rahoittamiseksi vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2006(6) mukaisesti.

Tämä direktiivi ei rajoita kunkin jäsenvaltion oikeutta soveltaa alueellensa sijoittautuneeseen lentoaseman pitäjään muita sääntelytoimenpiteitä, jos ne eivät ole yhteensopimattomia tämän direktiivin tai muiden yhteisön lainsäädännön säännösten kanssa. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla erityisesti maksujärjestelmien ja/tai maksujen tason hyväksyminen kilpailulainsäädännön perusteella.

2 artikla

Määritelmät

3 artikla

Syrjimättömyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasemamaksuista ei aiheudu syrjintää lentoaseman käyttäjien tai lentomatkustajien välillä.

Maksuja voidaan tämän säännöksen estämättä tarkistaa yleisen edun mukaisista objektiivisista ja läpinäkyvistä syistä.

4 artikla

Lentoasemaverkko

Sen varmistamiseksi, että lentoasemaverkon lentoasemia on mahdollisuus käyttää lentomatkustajien määrään nähden kohtuulliseen hintaan, jäsenvaltiot voivat sallia, että lentoasemaverkkojen toiminnanharjoittajat ottavat käyttöön lentoasemamaksujen yhdenmukaisen ja avoimen järjestelmän kaikille lentoasemaverkkoon kuuluville lentoasemille. Lupa voidaan myöntää ainoastaan sillä edellytyksellä, että eri jäsenvaltioiden lentoasemien välinen kilpailu ei vääristy esimerkiksi matkailun osalta. Erimielisyystapauksessa kantelija voi vedota komissioon asiassa sovellettavien Euroopan yhteisön kilpailusääntöjen perusteella.

5 artikla

Kuuleminen ja muutoksenhaku

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullakin lentoasemalla, johon tätä direktiiviä sovelletaan, otetaan käyttöön pakollinen menettely, jonka mukaisesti lentoaseman pitäjä ja lentoaseman käyttäjät tai näiden edustajat kuulevat ▌toisiaan lentoasemamaksujärjestelmän toiminnasta ja maksujen tasosta, mukaan lukien palvelun laatu, jota lentoaseman pitäjältä odotetaan vastineeksi lentoasemamaksusta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällainen kuuleminen toteutetaan, ennen kuin lentoaseman pitäjät tai lentoaseman käyttäjät haluavat ottaa käyttöön tai tehdä merkittäviä muutoksia lentoasemamaksujärjestelmään tai maksujen tasoon. Kun lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien tai lentoaseman käyttäjien edustajien välillä on monivuotinen sopimus, kuuleminen on toteutettava kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasemamaksujärjestelmän tai maksujen tason muutokset tehdään lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien yhteisellä sopimuksella aina, kun se on mahdollista. Tätä varten lentoaseman pitäjän on toimitettava lentoaseman käyttäjille kaikki ehdotukset lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamiseksi sekä tiedot ehdotettujen muutosten syistä viimeistään kuusi kuukautta ennen muutosten voimaantuloa. Jos kuka tahansa lentoaseman käyttäjistä sitä pyytää, lentoaseman pitäjän on järjestettävä ehdotetuista muutoksista lentoaseman käyttäjien kuuleminen ja otettava näiden näkemykset huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Lentoaseman pitäjän on julkaistava lopullinen päätöksensä kohtuullisen ajoissa ennen sen voimaantuloa. Lentoaseman pitäjän on perusteltava lentoaseman käyttäjien näkemyksiä koskeva päätöksensä, jos ehdotetuista muutoksista ei päästä sopimukseen lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjien välillä.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos lentoasemamaksuja koskevasta päätöksestä ei päästä lopultakaan sopimukseen, lentoaseman pitäjät tai lentoaseman käyttäjät, jotka edustavat vähintään kahta toisistaan riippumatonta lentoyhtiötä tai vähintään 10:tä prosenttia lentoaseman vuotuisista lentojen määristä tai vuotuisista matkustajamääristä, voivat vedota riippumattomaan sääntelyviranomaiseen, jonka on tutkittava lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamista koskevat perustelut.

Nämä ehdot ja perusteet eivät saa olla syrjiviä, ja niiden on oltava avoimia ja vastattava kilpailulainsäädännön ja tämän direktiivin periaatteita.

Lentoasemamaksujärjestelmän tai lentoasemamaksujen tason muuttamisen tutkittavaksi ottamisella ei ole lykkäävää vaikutusta.

4.  Lentoaseman käyttäjän on esitettävä todennäköisyysnäyttö siitä, että asianomainen lentoasema on toteuttanut toimia, joilla rikotaan EY:n kilpailulainsäädäntöä.

5.  Tämä ei vaikuta minkään voimassa olevan riitojenratkaisumenettelyn tai lakisääteisen muutoksenhakumenettelyn soveltamiseen.

6 artikla

Avoimuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä antaa kullekin lentoaseman käyttäjälle tai näiden edustajille tai organisaatioille vuosittain tiedot tekijöistä, joiden perusteella kaikkien lentoasemalla perittävien maksujen taso on määritelty. Näihin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman käyttäjät antavat lentoaseman pitäjälle ennen odotettavissa olevaa lentoasemamaksujen tason muuttamista tai uusien lentoasemamaksujen käyttöönottoa erityisesti seuraavat tiedot:

3.  Lentoaseman pitäjälle 1 ja 2 kohdan nojalla annettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisina ja niitä on käsiteltävä sen mukaisesti. Ne kuuluvat tietojen salassapitoa koskevan kansallisen lainsäädännön piiriin. Julkisesti noteerattujen lentoasemien tapauksessa on erityisesti otettava huomioon pörssilainsäädännöstä johtuvat vaatimukset.

4.  Riippumattomalla sääntelyviranomaisella on oltava asianmukaisten salassapitosääntöjen puitteissa oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joita se tarvitsee tehtävänsä hoitamisen yhteydessä.

7 artikla

Uusi infrastruktuuri

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä kuulee lentoaseman käyttäjiä ennen uusia infrastruktuurihankkeita koskevien lopullisten suunnitelmien tekemistä. Lentoaseman pitäjä voi enintään viisi vuotta ennen investoinnin toteuttamista turvata etunsa etukäteisrahoituksen avulla, kun lentoasemamaksut asetetaan.

8 artikla

Laatuvaatimukset

1.  Lentoaseman sujuvan ja tehokkaan toiminnan turvaamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman pitäjä sekä lentoaseman käyttäjiä edustava organisaatio tai organisaatiot käynnistävät neuvottelut kutakin palvelutasoa koskevien sopimusten tekemiseksi maksujen eriyttämistä koskevan 9 artiklan säännösten mukaisesti lentoaseman terminaalissa tai terminaaleissa annettavien palvelujen laadusta sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, lentoaseman käyttäjien suunnittelemistaan toimista toimittamien tietojen oikeellisuudesta ja toimitusajasta, jotta lentoasema voi noudattaa velvollisuuksiaan. Tällainen sopimus on tehtävä vähintään joka toinen vuosi, ja siitä on ilmoitettava kunkin jäsenvaltion riippumattomalle sääntelyviranomaiselle.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos palvelutasosopimusta ei saada tehtyä, kumpikin osapuoli voi vedota riippumattomaan sääntelyviranomaiseen.

9 artikla

Maksujen eriyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lentoaseman pitäjä voi vaihdella tiettyjen lentoasemapalvelujen laatua ja laajuutta tai tarjota erilaatuisia ja -kokoisia terminaaleja tai terminaalien osia, kun se haluaa tarjota räätälöityjä palveluja taikka varata terminaalin tai terminaalin osan tietylle käyttäjälle. Lentoasemamaksujen taso voidaan suhteuttaa tällaisten palvelujen laatuun ja laajuuteen, mutta maksut voidaan eriyttää myös ympäristönsuojelun tason, melusaasteen tai muiden yleistä etua koskevien perusteiden mukaisesti, mikäli nämä määräytyvät asianmukaisten, objektiivisten ja avoimien kriteerien perusteella.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että lentoasemat perivät saman maksun samasta palvelusta. Lentoaseman pitäjä voi myöntää lentoaseman käyttäjille alennuksia maksuista käytettyjen palvelujen laadun perusteella sillä edellytyksellä, että kyseinen alennus on kaikkien lentoaseman käyttäjien saatavilla julkistetuin, avoimin ja objektiivisin ehdoin. Se voi myöntää alennuksen uusia reittejä avaaville käyttäjille sillä edellytyksellä, että alennus myönnetään niin ikään julkisella ja syrjimättömällä tavalla ja se on kaikkien lentoaseman käyttäjien saatavilla samalla tavalla EY:n kilpailulainsäädännön mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman käyttäjällä, joka haluaa käyttää räätälöityjä palveluja taikka tietylle käyttäjälle varattua terminaalia tai terminaalin osaa, voi saada käyttöönsä nämä palvelut, terminaalin tai terminaalin osan.

Jos käyttäjiä, jotka haluavat saada käyttöönsä räätälöityjä palveluja ja/tai tietylle käyttäjälle varatun terminaalin tai terminaalin osan, on useampia kuin kapasiteetin rajoissa on mahdollista, käyttöoikeus on määriteltävä asianmukaisin, objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin perustein.

10 artikla

Turvamaksut

Tietyllä lentoasemalla perityistä turvamaksuista saadut tuotot saa käyttää ainoastaan lentoaseman turvatoimista aiheutuvien menojen kattamiseen siellä, missä maksut perittiin. Lentoasemaverkkojen tapauksessa turvamaksuista saadut tuotot saa käyttää ainoastaan verkkoon kuuluvilla lentoasemilla turvatoimista aiheutuviin menoihin.

11 artikla

Tiukempien turvatoimien kustannukset

Jäsenvaltiot vastaavat asetuksessa (EY) N:o 2320/2002 säädettyjä vähimmäisturvatoimia tiukempien turvatoimien toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista.

12 artikla

Riippumaton sääntelyviranomainen

1.  Tämän direktiivin noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen ▌ja 5 ja 8 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on nimitettävä tai perustettava riippumaton elin, joka toimii niiden riippumattomana sääntelyviranomaisena. Kyseinen elin voi olla sama taho, jolle jäsenvaltio on antanut tehtäväksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen muiden sääntelytoimenpiteiden soveltamisen, mukaan luettuna maksujärjestelmän ja/tai maksujen tason hyväksyminen, jos kyseinen taho täyttää tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.  Riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen voi siirtää tämän direktiivin säännösten tai niiden osien täytäntöönpanon valvonnassaan toimiville alueellisille riippumattomille sääntelyviranomaisille edellyttäen, että täytäntöönpano tapahtuu samojen vaatimusten mukaisesti. Riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on edelleen varmistaa tämän direktiivin säännösten lainmukainen soveltaminen. Jäljempänä olevan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan myös alueellisiin riippumattomiin sääntelyviranomaisiin.

3.  Jäsenvaltioiden on taattava riippumattoman sääntelyviranomaisen riippumattomuus varmistamalla, että se on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton lentoaseman pitäjästä ja lentoliikenteen harjoittajista. Jäsenvaltioiden, joilla säilyy lentoasemien, lentoasemien pitäjien tai lentoliikenteen harjoittajien omistajuus tai määräämisvalta, on varmistettava sääntelytehtävien tosiasiallinen rakenteellinen erottaminen omistajuuteen tai määräämisvaltaan liittyvästä toiminnasta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumaton sääntelyviranomainen käyttää toimivaltaansa puolueettomasti ja avoimesti.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle riippumattoman sääntelyviranomaisen nimi ja osoite, sille osoitetut tehtävät ja vastuualueet sekä toimenpiteet, joita on toteutettu 3 kohdan noudattamiseksi.

5.  Tehtäessä 5 artiklassa tarkoitettua tutkimusta siitä, onko lentoasemamaksujen rakenteen tai tason muuttamiselle perusteita, riippumaton sääntelyviranomainen voi pyytää tarvittavia tietoja asianomaisilta osapuolilta ja sen on kuultava asianomaisia osapuolia ja kaikkia muita osapuolia, joihin asia vaikuttaa, voidakseen tehdä päätöksensä. Riippumattoman sääntelyviranomaisen on tehtävä päätöksensä mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua valituksen vastaanottamisesta, ja sen on julkaistava päätös sekä sen perustelut. Sääntelyviranomaisen päätökset ovat sitovia.

6.  Riippumattoman sääntelyviranomaisen on julkaistava toiminnastaan vuosikertomus.

13 artikla

Kertomus ja tarkistaminen

1.  Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin toimintaa koskevan kertomuksen, jossa se arvioi edistymistä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa, sekä tarvittaessa soveltuvia ehdotuksia viimeistään ...(8) ║.

2.  Jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä tämän direktiivin soveltamiseksi erityisesti 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseen tarvittavien tietojen keräämisessä.

14 artikla

Täytäntöönpano

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ...(9)* . Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

15 artikla

Voimaantulo ja osoitus

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty║

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 10, 15.1.2008, s. 35. (2) EUVL C 305, 15.12.2007, s. 11. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 15. tammikuuta 2008. (4) Komission asetus (EY) N:o 1794/2006, annettu 6 päivänä joulukuuta 2006, lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä (EUVL L 341, 7.12.2006, s. 3). (5) Neuvoston direktiivi 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla (EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). (6) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1. (7) EYVL L 355, 30.12.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 849/2004 (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 229, 29.6.2004, s. 3). (8) * Neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. (9) ** 18 kuukauden kuluttua siitä, kun tämä direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.