Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. helmikuuta 2008 Lissabonin sopimuksesta (2007/2286(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sellaisina kuin ne ovat muutettuina Euroopan yhtenäisasiakirjalla sekä Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla,
– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1),
– ottaa huomioon Euroopan unionin tulevaisuudesta 15. joulukuuta 2001 annetun Laekenin julistuksen,
– ottaa huomioon Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun sopimuksen Euroopan perustuslaista,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perustuslakiprosessin etenemissuunnitelmasta 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(2) ja hallitustenvälisen konferenssin (HVK) koollekutsumisesta: Euroopan parlamentin lausunto (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 46 artikla) 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(3),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0013/2008),
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin kehittymisellä on ollut viimeisten 50 vuoden aikana merkittävä rooli rauhan ja vakauden alueen luomisessa sodan runtelemassa maanosassa, demokratian, vapauden ja kansalaisten oikeuksien lujittamisessa sekä vaurauden, yhteisvastuullisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä perustamalla maailman suurimmat sisämarkkinat, joilla noudatetaan sosiaalisia normeja, ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa sekä rehellistä kilpailua koskevia yhteisiä sääntöjä ja joihin liittyy talous- ja rahaliitto; lisäksi unionin kehitys on mahdollistanut jäsenvaltioiden yhteistyön kansalliset rajat ylittävien kysymysten käsittelyssä sekä Euroopan painoarvon lisäämisen maailmanpolitiikassa,
B. ottaa huomioon, että yleisesti on tunnustettu tarve uudistaa ja vahvistaa unionin rakenteita tähänastisten saavutusten lujittamiseksi sekä 27:n ja mahdollisesti sitäkin useamman jäsenvaltion muodostaman unionin toimintakyvyn tehostamiseksi, jotta voitaisiin vastata uusiin yhteisiin haasteisiin ja lisätä demokraattista vastuuta unionissa,
C. ottaa huomioon, että mainittuun tarpeeseen perustuivat ne peräkkäiset uudistukset – kuten Maastrichtin sopimus, joka merkitsi käännekohtaa Euroopan yhdentymisessä talous- ja rahaliiton perustamisen sekä ensisijaisesti taloudellisesta yhteisöstä poliittiseen unioniin siirtymisen myötä – joiden puitteissa on muokattu unionin institutionaalista kehystä ja jotka johtivat aikanaan Laekenin julistukseen, joka puolestaan avasi tien uudenlaiselle, valmistelukunnissa tehtävään työhön eikä enää yksinomaan hallitustenvälisiin konferensseihin nojaavalle uudistamisprosessille,
D. ottaa huomioon, että sopimuksen Euroopan perustuslaista laati kahdesta kunkin kansallisen parlamentin edustajasta, kuudestatoista Euroopan parlamentin jäsenestä, kahdesta komission edustajasta sekä yhdestä kunkin kansallisen hallituksen edustajasta koostuva valmistelukunta, joka pääsi julkisen käsittelyn kautta yksimielisyyteen sopimusluonnoksesta, josta vuoden 2004 hallitustenvälinen konferenssi ei juurikaan poikennut, kun taas myöhempi Lissabonin sopimus, johon ei sisällytetty eräitä perustuslain osatekijöitä, aikaansaatiin perinteisemmin hallitustenvälisin työmenetelmin kuitenkin siten, että sen laatimiseen osallistui täysipainoisesti kolme Euroopan parlamentin edustajaa,
E. ottaa huomioon, että valtaosa unionin kansalaisten vaaleilla valitsemista edustajista Euroopan parlamentissa kannatti aiempia pyrkimyksiä uudistaa unionia korvaamalla perussopimukset perustuslailla(4), jonka kaksi kolmannesta jäsenvaltioista ratifioi mutta jonka kaksi (Ranska ja Alankomaat) hylkäsi, ja että tästä lähestymistavasta luovuttiin harkinta-ajan jälkeen, jolloin tuli selväksi, ettei tarvittavaa kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää voitaisi saavuttaa, ja sen sijaan päätettiin vain tarkistaa perussopimuksia,
F. ottaa huomioon, että vaikka uudessa sopimuksessa onkin huomioitu, tosin erilaisessa muodossa, monet perustuslakisopimuksessa hahmotellut käytännön mukautukset unionin toimielinrakenteeseen, menettelytapojen muutos johti kunnianhimoisten tavoitteiden madaltamiseen, monien perustuslain elementtien hylkäämiseen, eräiden uusien mekanismien käyttöönoton viivästymiseen sekä yksittäisiä jäsenvaltioita koskevien erityismääräysten sisällyttämiseen perussopimuksiin,
G. ottaa kuitenkin huomioon, että se, että kaikki unionin kansalliset hallitukset ovat suostuneet uuteen sopimukseen, osoittaa, että jäsenvaltioiden vaaleilla valitut hallitukset katsovat tämän kompromissin olevan toivottava perusta tulevaisuudessa tehtävälle yhteistyölle, ja edellyttää mittavaa poliittista sitoumusta jäsenvaltioiden hallituksilta sopimuksen ratifioinnin varmistamiseksi ennen 1. tammikuuta 2009,
H. ottaa huomioon, että on välttämätöntä saada Lissabonin sopimukselle kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointi vuoden 2008 loppuun mennessä, jotta kansalaiset voisivat äänestää vuoden 2009 vaaleissa täysin tietoisina unionin uudesta institutionaalisesta kehyksestä,
Unionin tulevaisuuden kannalta myönteinen kehitysaskel
1. toteaa, että Lissabonin sopimus merkitsee kaiken kaikkiaan huomattavaa parannusta olemassa oleviin sopimuksiin, ja se lisää unionin demokraattista vastuuta ja päätöksentekokykyä (vahvistamalla Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien roolia) ja kansalaisten oikeuksia suhteessa unioniin sekä tehostaa unionin toimielinten toimintaa;
Demokraattisen vastuun lisääminen
2. pitää myönteisenä, että kansalaiset voivat paremmin valvoa unionin toimintaa lisääntyneen demokraattisen vastuun ja päätöksentekokyvyn myötä etenkin seuraavien parannusten ansiosta:
(a)
Euroopan unionin lainsäädännön hyväksyntä edellyttää tiiviimpää parlamentaarista valvontaa kuin missään muussa ylikansallisessa tai kansainvälisessä järjestelmässä:
–
muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaiken Euroopan unionin lainsäädännön hyväksyntä edellyttää sekä (kotimaansa parlamentille vastuussa olevista kansallisista ministereistä koostuvan) neuvoston että (suorilla vaaleilla valituista jäsenistä koostuvan) Euroopan parlamentin yhdenvertaista hyväksyntää;
–
kansallisten parlamenttien roolia unionin lainsäädännön ennakkotarkastuksessa vahvistetaan, koska niille toimitetaan kaikki EU:n lainsäädäntöehdotukset hyvissä ajoin keskusteltavaksi kansallisten ministerien kanssa ennen neuvoston kannan hyväksymistä, jonka lisäksi jäsenvaltioiden parlamentit saavat oikeuden vaatia sellaisten ehdotusten uutta käsittelyä, joiden ne eivät katso olevan toissijaisuusperiaatteen mukaisia;
(b)
Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston tekemän ehdotuksen, jossa otetaan huomioon Euroopan parlamentin vaalit, pohjalta;
c)
unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittää sekä Eurooppa-neuvosto että komission puheenjohtaja, ja komission jäsenenä myös häneen sovelletaan parlamentissa samanlaista virkaanasettamismenettelyä kuin muihin komission jäseniin: komission varapuheenjohtajana korkeaa edustajaa koskevat sekä virkaan asettamisen yhteydessä että virkaa hoidettaessa samat säännöt kuin muitakin komission jäseniä;
d)
otetaan käyttöön uusi, yksinkertaisempi ja demokraattisempi talousarviomenettely, johon sisältyy vain yksi käsittely; pakollisten ja ei-pakollisten menojen välinen erottelu lopetetaan, mikä takaa parlamentin ja neuvoston välisen täyden yhdenvertaisuuden koko vuotuisen talousarvion hyväksymisen osalta, ja parlamentille annetaan lisäksi oikeus antaa suostumuksensa oikeudellisesti sitovalle monivuotiselle rahoituskehykselle;
e)
komissiolle uskotun lainsäädäntövallan käytön demokraattista valvontaa vahvistetaan uuden valvontajärjestelmän avulla, jossa Euroopan parlamentti tai neuvosto voi joko peruuttaa komission päätökset tai peruuttaa lainsäädäntövallan siirron;
(f)
Euroopan parlamentin suostumus tarvitaan useiden unionin allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten tekemiseksi, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen alaisia aloja unionin sisäisellä tasolla;
g)
neuvosto kokoontuu julkiseen istuntoon keskustellakseen lainsäädäntöluonnoksista ja äänestääkseen niistä, ja kansalaiset voivat näin seurata maansa hallituksen toimia neuvostossa;
h)
virastojen ja etenkin Europolin ja Eurojustin parlamentaarista valvontaa lisätään;
i)
alueiden komitealle annetaan mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, sen jäsenten toimikautta jatketaan viiteen vuoteen ja sen suhteet Euroopan parlamenttiin määritellään selkeämmin;
j)
perussopimusten tarkistusmenettely tulee olemaan aiempaa avoimempi ja demokraattisempi, sillä Euroopan parlamentti saa oikeuden esittää muutosehdotuksia, ja ehdotettujen tarkistusten tutkinnasta vastaa valmistelukunta, jossa ovat edustettuina kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti, paitsi siinä tapauksessa, että parlamentti katsoo valmistelukunnan koolle kutsumisen olevan tarpeetonta, ja otetaan käyttöön uudet yksinkertaistetut tarkistusmenettelyt perussopimusten tiettyjen määräysten tarkistamiseksi yksimielisellä päätöksellä ja kansallisten parlamenttien hyväksynnällä;
Arvojen vahvistaminen, kansalaisten oikeuksien lisääminen ja toimintaperiaatteiden selkeyttäminen
3. pitää myönteisenä kansalaisten oikeuksien vahvistamista seuraavien parannusten myötä:
(a)
EU:n perusoikeuskirjasta, jossa kirjataan ajanmukaisella tavalla kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, tulee oikeudellisesti sitova; perusoikeuskirjalla tarjotaan EU:n kansalaisille oikeudellista varmuutta ja varmistetaan, että kaikkien unionin oikeudellisten säännösten ja sen toimielinten toimien sekä EU:n lainsäädäntöön perustuvien toimien on noudatettava näitä normeja ja samalla toissijaisuusperiaatetta;
b)
unioni jättää hakemuksen Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymiseksi, joten kansalaisten oikeuksien kunnioittamista valvotaan ulkoisesti myös unionissa samoin kuin sen jäsenvaltioissa;
c)
uudet määräykset helpottavat kansalaisten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen osallistumista unionin keskusteluihin, mikä perustuu heidän tärkeälle panokselleen sopimuksen valmistelussa; vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten sekä kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa rohkaistaan;
d)
unionin kansalaisille annettu aloiteoikeus sallii kansalaisten tehdä ehdotuksia asioista, joissa heidän mielestään tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi;
e)
yksittäisten kansalaisten oikeussuojaa parannetaan, koska unionin tuomioistuimen toimivaltaa laajennetaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyviin kysymyksiin sekä Eurooppa-neuvoston, Euroopan keskuspankin ja EU:n erillisvirastojen toteuttamiin toimiin, samalla kun parannetaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden mahdollisuuksia osallistua siellä käytäviin menettelyihin;
4. pitää myönteisenä, että sopimuksessa vahvistetaan aiempaa selvemmin ja näkyvämmin kaikille jäsenvaltioille yhteiset arvot, joille unioni perustuu, samoin kuin unionin tavoitteet ja sen toimintaa ohjaavat periaatteet sekä suhteet jäsenvaltioihin:
a)
unionin toimivallan rajat suhteessa jäsenvaltioihin määritellään selkeästi ja ne perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille;
b)
painotetaan entistä paremmin kansalaisten kannalta mitä ilmeisimmin hyödyllisiä politiikkoja: sopimukseen sisältyy uusia yleisesti sovellettavia määräyksiä, jotka liittyvät korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, korkeatasoiseen koulutukseen ja terveyden korkeatasoiseen suojeluun, kaikenlaisen syrjinnän poistamiseen sekä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen; uusilla määräyksillä vahvistetaan kestävän kehityksen edistämistä ja ympäristönsuojelua, mukaan lukien ilmastonmuutoksen torjunta, sekä yleishyödyllisten palvelujen arvossa pitämistä; myös taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus vahvistetaan sopimuksessa uudelleen unionin tavoitteeksi;
c)
sekaannus ilmaisujen "Euroopan yhteisö" ja "Euroopan unioni" välillä poistuu, koska Euroopan unionista tulee yksi ainoa oikeudellinen yksikkö ja rakenne;
d)
solidaarisuuslauseke jäsenvaltioiden välillä merkitsee, että kansalaiset voivat odottaa saavansa apua unionin muista osista terrori-iskun, luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden seurauksena;
e)
sopimuksessa vahvistetaan unionin toimielinjärjestelmän erityisluonne, sillä jäsenvaltiot siirtävät unionin toimielimille sellaiset valtuutensa, joita ne uskovat käytettävän paremmin yhteisten mekanismien puitteissa, samalla kun siinä annetaan mahdollisten epäilysten poistamiseksi seuraavanlaisia riittäviä takeita siitä, että unionista ei tule keskitettyä kaikkivoipaa supervaltiota:
–
velvollisuus kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja perustuslaillisia perusrakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta sekä niiden keskeisiä valtion tehtäviä, erityisesti niitä, joiden tavoitteena on valtion alueellisen koskemattomuuden turvaaminen, yleisen järjestyksen ylläpitäminen sekä kansallisen turvallisuuden takaaminen;
–
annetun toimivallan periaate (jonka mukaan unionilla on vain jäsenvaltioiden sille antama toimivalta), toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate;
–
jäsenvaltioiden osallistuminen unionin päätöksentekojärjestelmään ja suostuminen siihen tehtäviin mahdollisiin muutoksiin;
–
jokaisen jäsenvaltion oikeus erota halutessaan unionista tunnustetaan;
Toiminnan tehostaminen
5. pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen myötä unionin toimielimet voivat toteuttaa tehtäviään tehokkaammin, erityisesti koska
a)
niiden alojen määrä kasvaa merkittävästi, joista hallitukset päättävät neuvostossa yksimielisen päätöksen sijasta määräenemmistöllä, minkä ansiosta 27 jäsenvaltion unioni voi toimia entistä useammilla aloilla ilman, että sen toimintaa estetään veto-oikeudella;
b)
uusi kaksoisenemmistöön perustuva äänestysjärjestelmä helpottaa päätöksentekoa neuvostossa;
(c)
Eurooppa-neuvostosta tulee Euroopan unionin täysivaltainen toimielin ja sen kuuden kuukauden kiertävän puheenjohtajakauden sijaan jäsenet valitsevat puheenjohtajan kahden ja puolen vuoden kaudeksi, mikä lisää neuvoston työn valmistelun johdonmukaisuutta ja työn jatkuvuutta;
d)
komission jäsenmäärä lasketaan vuodesta 2014 lähtien kahteen kolmannekseen jäsenvaltioiden lukumäärästä, mikä parantaa komission toimintakykyä ja selventää entisestään, että komission jäsenet edustavat unionin etua eivätkä kotimaansa etua, ja samalla vuorottelujärjestelmä takaa edelleen kaikkien jäsenvaltioiden tasavertaisen osallistumisen;
e)
unionin näkyvyys ja sen kapasiteetti globaalina toimijana paranevat merkittävästi:
–
unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen virat, jotka aiheuttavat päällekkäistä työtä ja sekaannusta, yhdistetään komission varapuheenjohtajan/ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan viraksi, ja tämä henkilö toimii ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana ja hänellä on oikeus puhua unionin nimissä asioista, joista unionilla on yhteinen kanta, mikä takaa unionin ulkoisten toimien aiempaa suuremman johdonmukaisuuden;
–
tulee olemaan ainoastaan yksi yhtenäinen ulkoisen toiminnan yksikkö, jossa on virkamiehiä sekä komissiosta, neuvostosta että kansallisista ulkoasiainhallinnoista ja jonka neuvosto voi perustaa vain komission suostumuksella ja parlamentin kuulemisen jälkeen; yksikköä johtaa komission varapuheenjohtaja/korkea edustaja, sen olisi oltava yhteydessä komissioon ja sen on määrä mahdollistaa entistä suurempi yhdenmukaisuus unionin ulkopolitiikan määrittämisessä ja toteuttamisessa;
–
unionin valmiuksia kehittää yhteisiä rakenteita turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla vahvistetaan muun muassa sisällyttämällä lauseke, jonka myötä tarjotaan apua ja tukea aseellisen hyökkäyksen sattuessa, millä vaikutetaan myönteisesti kansalaisten turvallisuuden tunteeseen, samalla kun varmistetaan tarvittava joustavuus, jonka ansiosta voidaan huomioida jäsenvaltioiden erilainen suhtautuminen näihin kysymyksiin;
f)
lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovälineiden välistä eroa selkeytetään, ja säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten uusi määritelmä mahdollistaa unionin lainsäädännön yksinkertaistamisen ja virtaviivaistamisen;
g)
pilarirakenteesta luopuminen mahdollistaa toimien yhdenmukaistamisen unionin eri toimialoilla yksinkertaistettujen mekanismien ja välineiden avulla, vaikkakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityisluonne edellyttää näillä aloilla erityisiä menettelyjä;
h)
vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan toiminnan tavoitteet ovat aiempaa kunnianhimoisempia ja menettelyt tehokkaampia, koska tällä alalla ei enää käytetä erillisiä hallitusten välisiä välineitä tai menettelyjä, ja toimia ryhdytään valvomaan oikeudellisesti, mikä antaa toivoa konkreettisesta edistymisestä oikeus-, turvallisuus- ja maahanmuuttokysymyksissä;
i)
unionin tavoitteet ja toimivalta ilmastonmuutoksen, lasten oikeuksien, naapuruuspolitiikan, humanitaarisen avun, energian (mukaan lukien sopimukseen kuuluva viittaus jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuullisuuteen tällä alalla), avaruusalan, tutkimuksen, matkailun, urheilun, kansanterveyden ja pelastuspalvelujen suhteen määritellään selkeämmin; yhteinen kauppapolitiikka tunnustetaan unionin yksinomaiseksi toimivallaksi;
j)
monien muiden kysymysten osalta tehokkaampien päätöksentekomenettelyjen soveltaminen on mahdollista heti, kun siihen on poliittista tahtoa;
k)
joustaviin järjestelyihin turvautumista helpotetaan siinä tapauksessa, että kaikki jäsenvaltiot eivät halua tai voi edetä tiettyjen toimintalinjojen mukaisesti yhtaikaa;
Huolenaiheet
6. on tietoinen laajalti esiintyvästä pahoittelusta sen suhteen, että Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten seurauksena sopimuksen aikaansaamiseksi 27 jäsenvaltion kesken on jouduttu
–
hylkäämään perustuslaillinen toimintamalli ja eräät sen piirteet, kuten kansalaistensa ja jäsenvaltioiden tahtoon perustuva unioni, yksi yhtenäinen teksti, lainsäädännöllisiä välineitä määrittävät selkeämmät termit, lipun ja hymnin sisällyttäminen perustamissopimukseen sekä korkean edustajan tittelin sijaan käytettävä titteli "ulkoministeri";
–
lykkäämään uuden sopimuksen tärkeiden osatekijöiden toteuttamista, kuten uuden äänestysjärjestelmän käyttöönottoa neuvostossa (johon liittyy erityisiä määräyksiä äänestysten lykkäämiseksi, jotka tunnetaan nimellä "Ioanninan kompromissi"), sekä lisäämään rajoittavia mekanismeja eli eräänlaisia "hätäjarruja" tavanomaiseen lainsäätämisjärjestykseen joillakin toimivalta-aloilla;
–
sisällyttämään sopimukseen tiettyjä jäsenvaltioita koskevia määräyksiä, kuten suostumusjärjestelmän ("opt-in") laajentaminen kahden jäsenvaltion osalta poliisiyhteistyöhön ja rikosoikeuteen, perusoikeuskirjan soveltamista kahden jäsenvaltion sisäiseen lainsäädäntöön rajoittava pöytäkirja sekä yhdelle jäsenvaltiolle alenevan suhteellisuuden periaatteesta poiketen myönnetty ylimääräinen paikka parlamentissa;
–
muuttamaan monien sopimuskohtien tai sopimukseen liitettyjen pöytäkirjojen ja julistusten sanamuotoa, mikä on johtanut perustelemattomaan negatiiviseen äänensävyyn, joka luo vaikutelman unioniin ja sen toimielimiin kohdistuvasta epäluottamuksesta ja joka lähettää siten vääränlaisen signaalin suurelle yleisölle;
Päätelmät
7. kannattaa sopimusta ja korostaa sen tarvetta, että kaikki unionin jäsenvaltiot ratifioivat sen hyvissä ajoin, jotta se voisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009;
8. uskoo Lissabonin sopimuksen luovan vakaat puitteet, jotka mahdollistavat unionin jatkokehityksen;
9. on tietoinen, että aiempia sopimuksia muuttava sopimus on väistämättömästi kodifioitua sopimusta epäselvempi ja vaikeaselkoisempi; vaatii siksi Lissabonin sopimuksella muutettujen konsolidoitujen sopimusten välitöntä julkistamista, sillä ne tarjoaisivat kansalaisille entistä selkeämmän perusasiakirjan unionista;
10. toistaa pyyntönsä, että niin EU:n toimielimet kuin kansalliset viranomaisetkin pyrkivät vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti mahdollisuuksiensa mukaan tiedottamaan Euroopan kansalaisille selkeästi ja puolueettomasti sopimuksen sisällöstä;
11. kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaa valmistelemaan työjärjestykseen tarvittavia muutoksia ja arvioimaan tarvetta uusille täytäntöönpanotoimille;
o o o
12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan entisille jäsenille sekä varmistamaan, että parlamentin yksiköt, tiedotustoimistot mukaan lukien, tarjoavat yksityiskohtaista tietoa parlamentin kannasta sopimukseen.
500 ääntä puolesta, 137 vastaan ja 40 tyhjää (12. tammikuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan perustuslaista tehdystä sopimuksesta (Corbettin ja Méndez de Vigon mietintö) EUVL C 247E, 6.10.2005, s. 88).