Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan ja 12. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) 4 artiklan, jotka koskevat ihmisoikeuksien suojaamista,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, erityisesti sen 5 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 7 artiklan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen (kidutuksen vastainen eurooppalainen yleissopimus) vuodelta 1987 sekä siihen liittyvän vapaaehtoisen pöytäkirjan riippumattomien kansainvälisten ja kansallisten elinten laatimasta säännöllisiä vankilavierailuja koskevasta järjestelmästä,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn Euroopan yleissopimuksen 3 artiklan, sen pöytäkirjat ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon edellä mainitun kidutuksen vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen, jolla perustettiin Euroopan neuvoston eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi, sekä komitean raportit,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöt vuodelta 1957 sekä asiaa koskevat YK:n yleiskokouksen vahvistamat julistukset ja periaatteet,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksista 20. marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerineuvoston päätöslauselmat ja suositukset sekä erityisesti vankeinhoidon vähimmäissääntöjä koskevan päätöslauselman N:o 73(5), Euroopan vankeinhoitosäännöistä annetun suosituksen N:o R(87)3 ja Euroopan vankeinhoitosäännöistä annetun suosituksen N:o R(2006)2,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antamat suositukset ja etenkin Euroopan vankeinhoidon peruskirjan laatimisesta annetun suosituksen N:o (2006)1747 sekä vankilassa olevista äideistä ja lapsista annetun suosituksen N:o (2000)1469,

–   ottaa huomioon 26. toukokuuta 1989 vankilassa olevista naisista ja lapsista(2), 18. tammikuuta 1996 huonoista vankeusoloista Euroopan unionin vankiloissa(3), 17. joulukuuta 1998 vankilaoloista Euroopan unionissa: järjestelyt ja korvaavat rangaistukset(4) antamansa päätöslauselmat sekä vankien oikeuksista Euroopan unionissa neuvostolle 9. maaliskuuta 2004 antamansa suosituksen(5),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0033/2008),

A.   katsoo, että kansainvälisten ja eurooppalaisten yleissopimusten nojalla(6) kaikkia vankeja on kohdeltava ihmisoikeuksia kunnioittaen, että vankeusolojen on oltava ihmisarvon, syrjimättömyyden sekä yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen periaatteiden mukaiset ja että riippumattomien elinten on arvioitava vankeusoloja säännöllisin väliajoin,

B.   katsoo, että vankilassa olevien naisten erityistarpeet ja -olosuhteet on otettava huomioon tuomioistuimen päätöksissä, rikoslainsäädännössä ja jäsenvaltioiden rangaistuslaitoksissa,

C.   ottaa huomioon, että on otettava käyttöön konkreettisia ja naisten erityistarpeita vastaavia toimenpiteitä, jollainen on esimerkiksi vaihtoehtoisten rangaistusten soveltaminen,

D.   katsoo, että vankilassa raskaana olevien naisten pitää saada tukea, tietoa ja raskauden ja äitiyden kannalta tarpeellisia asioita ja erityisesti tasapainoista ravintoa, asianmukaiset hygieeniset olosuhteet, raitista ilmaa, liikuntaa ja synnytystä edeltävää ja synnytyksen jälkeistä hoitoa,

E.   katsoo, että mies- ja naisvangeilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet terveydenhuoltoon mutta että vankeinhoitopolitiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin naisille ominaisten fyysisten ja psyykkisten terveysongelmien ennaltaehkäisyyn, seurantaan ja hoitoon,

F.   ottaa huomioon, että äidin fyysinen ja henkinen hyvinvointi on yhteydessä lapsen hyvinvointiin,

G.   ottaa huomioon, että suuri osa vankilassa olevista naisista kärsii tai on kärsinyt päihteiden tai muiden aineiden aiheuttamasta riippuvuudesta, joka saattaa aiheuttaa mielenterveys- ja käytöshäiriöitä ja siten edellyttää lääkehoitoa sekä vankeinhoidon kokonaisvaltaiseen terveydenhuoltopolitiikkaan pohjautuvaa asianmukaista sosiaalista ja psykologista tukea,

H.   ottaa huomioon, että nykyään tiedetään, että hyvin suuri osa naisvangeista on joutunut menneisyydessään väkivallan, sukupuolisen hyväksikäytön tai perhe- ja parisuhdeväkivallan uhriksi ja ovat taloudellisesti ja psykologisesti hyvin riippuvaisia; kaikilla näillä seikoilla on suora yhteys heidän rikolliseen menneisyyteensä sekä fyysisten ja henkisten seurausten kuten posttraumaattisen stressin esiintymiseen,

I.   katsoo, että vankilahenkilökunnalla on oltava riittävästi koulutusta ja tietoa tasa-arvoon liittyvien näkökohtien huomioon ottamisesta sekä vankilassa olevien naisten erityistarpeista ja tilanteista; ottaa huomioon, että haavoittuvimmassa asemassa oleviin vankeihin eli alaikäisiin ja vammaisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

J.   katsoo, että perhesuhteiden säilyttämisellä on keskeinen merkitys rikosten uusimisen ennaltaehkäisyssä ja vangin sopeuttamisessa uudelleen yhteiskuntaan ja että se on kaikkien vankien sekä heidän lastensa ja muiden perheenjäsentensä oikeus, mutta toteaa, että naisten on usein erittäin hankala käyttää tätä oikeutta siitä syystä, että naisvankilat ovat harvinaisia ja etäisyydet saattavat olla pitkiä,

K.   katsoo, että päätöksissä, jotka koskevat lapsen erottamista vankilassa olevasta vanhemmasta tai lapsen pysymistä hänen luonaan, on aina otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu siten, että turvataan toisen vanhemman huoltajuusoikeudet sekä luodaan toimintatapoja, joiden avulla tunnesiteet perheeseen (sisarukset, isovanhemmat ja muut perheenjäsenet) voidaan säilyttää,

L.   katsoo, että allekirjoittaessaan edellä mainitun, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (sekä muiden kansainvälisten oikeusvälineiden) sopimusvaltiot sitoutuivat varmistamaan kaikille lapsille täysin syrjimättä ja näiden vanhempien oikeudellisesta asemasta riippumatta kaikki kyseisessä yleissopimuksessa määrätyt oikeudet, etenkin oikeuden asianmukaiseen terveydenhuoltoon, vapaa-aikaan ja koulutukseen, ja että tämän sitoumuksen on koskettava myös vankilassa olevan vanhemman luona asuvia lapsia,

M.   katsoo, että rikoksista rankaisemisen lisäksi rangaistuslaitosten pitäisi pyrkiä sopeuttamaan vangit uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään samalla kun otetaan huomioon, että suuri osa mies- ja naisvangeista on aiemmin kärsinyt sosiaalisesta syrjäytymisestä ja köyhyydestä,

N.   ottaa huomioon, että monet naisvangit ovat vangitsemisajankohtanaan asianosaisina vireillä olevassa oikeudenkäynnissä (lasten huostaanotto, sijoittaminen tai adoptio, avio- tai asumusero, häätö jne.), jota ei vangitsemisajankohtana ole ratkaistu, minkä vuoksi naiset ovat jatkuvassa epävarmuuden ja stressin tilassa,

O.   ottaa huomioon, että vangit eivät usein ole tietoisia olemassa olevista sosiaalisista mahdollisuuksista ja että monissa tapauksissa heidän asemaansa koskevien hallinnollisten asiakirjojen (henkilötodistus, sosiaalivakuutuskortti, "perhekirja" ym.) puuttuminen tai voimassaolon päättyminen käytännössä estää heitä käyttämästä kunkin jäsenvaltion kaikille kansalaisille kuuluvia oikeuksia,

P.   katsoo, että niin mies- kuin naisvankienkin yhtäläiset mahdollisuudet työhön, ammatilliseen koulutukseen ja vapaa-aikaan vankeusaikana ovat olennaisen tärkeitä heidän henkiselle tasapainolleen ja heidän sopeutumiselleen uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään,

Q.   ottaa huomioon, että opetukseen, koulutukseen, työhön, vapaa-aikaan ja henkilökohtaiseen ohjaukseen liittyvien toimenpiteiden tarjoaminen mies- ja naisvangeille ei niiden laajuudesta riippumatta riitä vaan on myös toteutettava oheisohjelmia, jotka mahdollistavat heidän osallistumisensa sopeutumisprosessin valmisteluun ja toteuttamiseen,

R.   katsoo, että vankilassa olevilla naisilla on oltava täysin syrjimätön mahdollisuus tehdä palkka- ja vapaaehtoistyötä sekä osallistua monipuolisiin ja työmarkkinoiden tarpeita vastaaviin ammattikoulutus- ja kansalaiskasvatustoimiin, jotka helpottavat heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan tuomion päättymisen jälkeen,

S.   katsoo, että mies- ja naisvankien onnistunut sopeuttaminen yhteiskuntaan ja rikosten uusimisen ennaltaehkäisy perustuvat vankeusaikana tarjottujen mahdollisuuksien laatuun ja etenkin yritysten ja sosiaaliturvajärjestöjen kanssa perustettuihin kumppanuuksiin sekä rangaistuksen suorittamisen jälkeen tarjolla olevaan seurantaan ja sosiaalis-ammatilliseen tukeen,

T.   ottaa huomioon, että tarvitaan kipeästi sukupuolittain jakautuvia, kattavia, vertailukelpoisia ja ajantasaisia tietoja ja tilastoja,

Vankeusolot

1.   kehottaa jäsenvaltioita investoimaan riittävästi varoja vankilainfrastruktuurinsa ajanmukaistamiseen ja uudistamiseen sekä panemaan täytäntöön edellä mainitun Euroopan neuvoston suosituksen N:o R(2006)2, jotta taataan ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittaminen vankeusolojen yhteydessä etenkin asumisen, terveyden, puhtauden, ravinnon, ilmanvaihdon ja valaistuksen osalta;

2.   toistaa komissiolle ja neuvostolle esittämänsä vaatimuksen vankien oikeuksien turvaamisen vähimmäissääntöjä koskevan puitepäätöksen tekemisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan nojalla (mitä myös Euroopan neuvosto suosittaa edellä mainitussa suosituksessaan R(2006)2) ja kehottaa neuvostoa levittämään tietoa Euroopan neuvoston vankeinhoitoa koskevista säännöistä ja edistämään niiden täytäntöönpanoa, jotta voidaan yhdenmukaistaa vankeusoloja Euroopassa ja muun muassa ottaa huomioon naisten erityistarpeet ja selkeyttää mies- ja naisvankien oikeuksia ja velvollisuuksia;

3.   kehottaa komissiota sisällyttämään ihmisoikeuksia koskevaan vuosikertomukseensa mies- ja naisvankien perusoikeuksien kunnioittamista ja naisille määrättyjä erityisiä vankeusoloja koskevan arvioinnin;

4.   kannustaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita ratifioimaan kidutuksen vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen vapaaehtoisen pöytäkirjan vankiloiden riippumattoman valvontajärjestelmän perustamisesta ja kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään tämän yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan ratifiointia osana EU:n ulkopolitiikkaa;

5.   muistuttaa, että toimivaltaisten viranomaisten säännöllisillä tarkistuksilla olisi varmistettava, että vankiloiden toiminta noudattaa kansallisia ja kansainvälisiä oikeudellisia standardeja;

6.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan vankiloiden moitteeton toiminta sekä henkilöstön ja kaikkien vankien turvallisuus lopettamalla väkivalta ja väärinkäytökset, joille naiset sekä etnisten tai sosiaalisten vähemmistöjen edustajat ovat erityisen alttiita;

7.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan naisvangeille mahdollisuuden osallistua väestön keskuudessa yleisesti toteutettaviin ehkäiseviin kampanjoihin, jotka koskevat esimerkiksi rintasyövän ja kohdunkaulan syövän seulontaa, sekä antamaan heille muiden naisten tavoin mahdollisuuden hyödyntää kansallisia perhesuunnitteluohjelmia;

8.   kiinnittää huomiota naisvankiloiden "erityisasemaan" ja vaatii toteuttamaan naisia varten suunniteltuja turvallisuus- ja sopeuttamisrakenteita; muistuttaa lisäksi, että hyväksikäytön uhreiksi joutuneet ja syrjäytyneet naiset tarvitsevat yksilöllisten tarpeidensa mukaan räätälöityjä, kannustavassa ympäristössä toteutettavia uudelleen sijoittamista koskevia järjestelyjä;

9.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat huomioon vankeinhoitopolitiikassa ja vankiloissa sekä kiinnittämään enemmän huomiota naisten erityispiirteisiin ja vankilassa olevien naisten usein traumaattiseen menneisyyteen etenkin valistamalla ja kouluttamalla lääkintä- ja vankilahenkilöstöä sekä kouluttamalla naisia uudelleen perusarvoihin liittyen:

10.   vaatii jäsenvaltioita takaamaan naisille yhtäläisen ja syrjimättömän mahdollisuuden kattavaan terveydenhuoltoon, jonka on vastattava laadultaan muulle väestölle tarjottavaa terveydenhuoltoa naistentautien tehokkaan ennaltaehkäisyn ja hoidon varmistamiseksi;

11.   muistuttaa tarvittavista toimenpiteistä, joiden avulla vankilassa olevien naisten hygieniaan liittyvät erityistarpeet otetaan paremmin huomioon vankilainfrastruktuurissa ja välttämättömien hygieniatuotteiden yhteydessä;

12.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kokonaisvaltaista vankeinhoidon terveydenhuoltopolitiikkaa, jossa tunnistetaan fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja tartutaan niihin heti vankeusajan alusta lähtien sekä tarjotaan kaikille riippuvuuksista kärsiville mies- ja naisvangeille lääketieteellistä hoitoa ja psykologista tukea, naisten erityispiirteitä kuitenkin kunnioittaen;

13.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta kaikille naisvangeille ja erityisesti naisille, jotka ovat joutuneet väkivallan ja/tai väärinkäytösten uhreiksi, sekä yksinhuoltajaäideille ja naispuolisille nuorisovangeille voidaan tarjota psykologista tukea, jonka avulla he voivat saada parempaa suojaa ja sekä paremmat mahdollisuudet ylläpitää ja parantaa perhesuhteitaan ja sosiaalisia suhteitaan, mikä edistää uudelleen sopeutumista yhteiskuntaan ja työelämään; suosittelee, että vankilahenkilökunnalle annetaan koulutusta ja tietoa näiden vankien erityisestä haavoittuvuudesta;

14.   suosittelee, että raskaana olevien naisten ja pienten lasten äitien vangitsemiseen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona ja että tällaisessa ääritapauksessa heidän käyttöönsä asetetaan tilavampi ja mahdollisuuksien mukaan yksityinen selli ja että heidän ravitsemukseensa ja hygieniaansa kiinnitetään erityistä huomiota; katsoo lisäksi, että raskaana olevilla naisilla on oltava mahdollisuus vastaavaan raskaudenaikaiseen ja synnytyksen jälkeiseen seurantaan kuin mitä tarjotaan vankilajärjestelmän ulkopuolella;

15.   kiinnittää huomiota siihen, että kun naisille syntyy vankilassa terveitä lapsia, äiti ja lapsi joutuvat yleensä eroon toisistaan 24–72 tunnin kuluttua syntymästä, ja pitää tervetulleina kaikkia komission ja jäsenvaltioiden esittämiä vaihtoehtoja;

16.   korostaa, että oikeusjärjestelmän on huolehdittava lasten oikeuksien kunnioittamisesta äidin vankeuteen liittyvien kysymysten yhteydessä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan täysin sukupuolisen suuntautumisen kehittymistä ja erilaisia perhe-elämän muotoja sillä edellytyksellä, että ne eivät ole lainvastaisia;

18.   korostaa, että 18-vuotiaita ja tätä nuorempia tyttöjä tai poikia ei pitäisi enää sijoittaa samaan vankilaan aikuisten kanssa;

Perhesuhteiden ja sosiaalisten suhteiden säilyttäminen

19.   kehottaa määräämään etenkin äideille vankeuden sijasta enemmän vaihtoehtoisia rangaistuksia kuten yhteiskuntapalveluun perustuvia seuraamuksia silloin, kun rangaistus on lievä, yleiseen turvallisuuteen kohdistuvat riskit ovat vähäiset ja vankeus voi aiheuttaa vakavia häiriöitä perhe-elämälle sekä etenkin silloin, kun äiti on yksinhuoltaja tai hänellä on pieniä lapsia tai kun hänellä on vastuullaan riippuvaisia tai vammaisia henkilöitä; muistuttaa, että oikeusviranomaisten olisi otettava nämä näkökohdat huomioon rangaistuksen valinnassa etenkin syytetyn vanhemman lapsen edun mukaisesti; suosittelee myös, että alaikäisten lasten huoltajille tai muulla tavoin perheestä vastuussa oleville miesvangeille tarjotaan vastaavia mahdollisuuksia kuin äideille;

20.   korostaa, että raskaana olevien naisvankien eristämisen ja ahdistuksen terveysvaikutuksilla voi myös olla lapsen kannalta vakavia tai jopa vaarallisia seurauksia ja että ne on otettava erittäin tarkoin huomioon vangitsemisesta päätettäessä;

21.   vaatii lisäksi, että oikeusviranomaisten on hankittava tiedot lasten olemassaolosta ennen tutkintavankeuden määräämistä tai tuomion julistamisen yhteydessä ja varmistettava, että on toteutettu toimenpiteitä kaikkien oikeuksien koskemattomuuden säilyttämiseksi;

22.   kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan naisvankiloiden rakentamisen ja sijoittamaan ne alueelleen tasaisemmin, jotta helpotetaan vankilassa olevien naisten perhesuhteiden säilyttämistä ja tarjotaan heille mahdollisuus osallistua uskonnollisiin seremonioihin;

23.   suosittelee, että jäsenvaltiot kehottaisivat rangaistuslaitoksia ottamaan käyttöön vierailukäytäntöjä sekä vierailujen tiheyttä, kestoa ja aikatauluja koskevat joustavat säännöt ja sallimaan perheenjäsenten, ystävien ja kolmansien osapuolten vierailut;

24.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään perheyhteyttä ja etenkin vankilassa olevien vanhempien suhteita lapsiinsa edellyttäen, ettei se ole vastoin lapsen etua, perustamalla tapaamistiloja, joiden ilmapiiri eroaa vankilaympäristön ilmapiiristä ja tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen toimintaan sekä tunteiden ilmaisemiseen asianmukaisella tavalla;

25.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan ja takaamaan vankilassa olevan vanhemman luona asuville lapsille tasavertaiset oikeudet ja tasavertainen kohtelu sekä luomalla heidän tarpeitaan vastaavat elinolot täysin itsenäisissä ja tavallisesta vankilasta mahdollisimman erillään olevissa yksiköissä, joissa he voivat osallistua perinteisiin päivähoito- tai koulutusjärjestelmiin ja joissa heillä on käytössään joustava ja laaja järjestelmä, jonka mukaisesti he voivat poistua vankilasta perheenjäsenten tai lastensuojeluviranomaisten kanssa; näin mahdollistetaan heidän normaali fyysinen, psyykkinen, moraalinen ja sosiaalinen kehityksensä ja joissa on sopivat infrastruktuurit sekä pätevää henkilöstöä, joka voi auttaa vangittuja äitejä kasvatus- ja hoitotehtävissä; suosittelee myös, että vankilassa olevien lasten tapauksessa toisella vanhemmalla on mahdollisuus käyttää huoltajan oikeuksia;

26.   panee pahoitellen merkille, että monet naisvangit ovat yksinhuoltajaäitejä, jotka menettävät yhteyden lapsiinsa, joskus lopullisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan vaihtoehtoisia politiikkoja tällaisen täydellisen eron välttämiseksi;

27.   kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille vangeille vankeuteen liittyvissä kysymyksissä ilmaista oikeusapua, jossa olisi raskaana olevien naisten tapauksessa keskityttävä perheoikeuteen, jotta voidaan vastata kysymyksiin, jotka liittyvät muun muassa synnytykseen, adoptioon, eroon ja sukupuolisidonnaiseen väkivaltaan jne.;

28.   kehottaa toteuttamaan tiedotus- ja opastuskampanjoita, jotka koskevat yhteisöllisiä sosiaalisia palveluja sekä menettelyjä, joilla vankien henkilökohtaista, perheeseen liittyvää ja sosiaalista tilannetta koskevat asiakirjat voidaan päivittää, jotta naisvangit voivat täysin käyttää kansalaisoikeuksiaan;

29.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan psykososiaalisia oheistoimenpiteitä, joilla valmistellaan paremmin lapsen ja vangitun äidin erottamista ja vähennetään sen kielteistä vaikutusta;

Sopeuttaminen uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään

30.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tarjotakseen kaikille vangeille heidän sukupuolestaan riippumatta asianmukaisesti palkattuja ja vaihtelevia työmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat henkilökohtaisen kehittymisen, joita ei ole eroteltu sukupuolen perusteella ja jotka ovat kaikin tavoin syrjimättömiä, sekä kehittämään tätä varten yrityskumppanuuksia;

31.   kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän varoja muun muassa työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien yhteisön rahoitusvälineiden kuten Euroopan sosiaalirahaston ja Progress-ohjelman avulla, jotta ne voivat suunnitella vankeinhoidon yhteydessä lukutaito-ohjelmia sekä työmarkkinoiden tarpeita vastaavia ja tutkinnon suorittamiseen tähtääviä elinikäisen oppimisen ohjelmia ja ammatillisia koulutusohjelmia;

32.   korostaa, että näihin opetusohjelmiin olisi sisällyttävä kielikursseja, mukaan lukien ulkomaalaisten mies- ja naisvankien tapauksessa kansallisen kielen (tai vähintään yhden kansallisista kielistä) opetus, sekä atk-opetusta ja sosiaalisen ja ammatillisen käyttäytymisen opetusta;

33.   korostaa kansalaisjärjestöjen ensisijaista roolia vankien ja erityisesti naisten sosiaalisen ja ammatillisen sopeutumisen yhteydessä ja kehottaa siksi jäsenvaltioita kannustamaan näiden järjestöjen toiminnan kehittämistä vankilaympäristössä erityisesti lisäämällä niille osoitettuja voimavaroja, helpottamalla niiden edustajien pääsyä rangaistuslaitoksiin sekä lisäämällä vankilahenkilöstön tietoisuutta siitä, että heidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä näiden toimijoiden kanssa;

34.   katsoo, että ellei yleiselle turvallisuudelle aiheudu merkittävää vaaraa ja rangaistuksen ankaruudesta riippuen voitaisiin yövankeuden käyttöä lisäämällä mahdollistaa mies- ja naisvankien työssäkäynti tai ammattikoulutukseen osallistuminen vankilan ulkopuolella ja siten edistää heidän sopeuttamistaan uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään;

35.   korostaa, että mies- ja naisvankien ja erityisesti raskaana olevien tai äskettäin synnyttäneiden naisten työolojen on vastattava kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä ja toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti valvottava työoloja;

36.   korostaa, että mies- ja naisvankeja on tarpeen kannustaa panostamaan ammatilliseen koulutukseen ja sosiaaliseen sopeutumiseen, mikä voidaan tehdä esimerkiksi laatimalla henkilökohtaisia tilannearvioita ja arvioimalla vuosittain heidän panostustaan;

37.   pitää ensisijaisena tavoitteena, että kussakin vankilassa on apua ja henkilökohtaista tukea tarjoavia ohjelmia, jotka ovat kaikkien mies- ja naisvankien käytettävissä vapaaehtoiselta pohjalta ja joissa määritellään, toteutetaan ja viimeistellään heidän henkilökohtaista kehitystään ja sosiaalista sopeutumistaan koskevat kehityshankkeensa, jotka on toteutettava heidän päästyään vankilasta;

38.   muistuttaa, että vankeusaikana ja sen jälkeen on tarpeen toteuttaa sosiaalisia tukitoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on auttaa vankia valmistautumaan sopeuttamistoimiinsa, ja etenkin hankkimaan asunto ja työpaikka, jotta ehkäistään sosiaalinen syrjäytyminen ja rikosten uusiminen;

39.   pitää tärkeänä ylläpitää ja edistää mies- ja naisvankien yhteyksiä ulkomaailmaan erityisesti tarjoamalla heille mahdollisuus lukea sanomalehtiä ja käyttää viestimiä sekä mahdollistamalla yhteydenpito sosiaalista tukea tarjoaviin järjestöihin, kansalaisjärjestöihin sekä vankilaviranomaisten hyväksymiin kulttuuri- tai taidejärjestöihin tai muihin järjestöihin;

40.   muistuttaa, että vankien henkisen tasapainon säilyttämisen ja sosiaalisen sopeutumisen mahdollisuuksien parantamisen vuoksi on tärkeää, että heillä on säännöllisesti mahdollisuus urheilu- ja virkistystoimintaan sekä mahdollisuus taide- tai kulttuurikoulutukseen;

41.   kehottaa komissiota kiinnittämään sosiaalisen syrjäytymisen vastaista taistelua koskevan ohjelmansa yhteydessä erityistä huomiota vankiväestöön;

42.   kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota ulkomaalaisiin mies- ja naisvankeihin erityisesti kieli- ja kulttuurierojen vuoksi sekä antamaan vangeille mahdollisuudet pitää yhteyttä sekä läheisiinsä että oman maansa konsulihenkilöstöön; heidän olisi myös voitava hyödyntää vankilan resursseja ja ohjelmia sekä saada tietoa jota he kykenevät ymmärtämään; kehottaa lisäksi ottamaan ulkomaalaisten naisten erityispiirteet huomioon vankilan toiminnan suunnittelussa, kouluttamaan henkilökuntaa toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä sekä vankilassa että sen ulkopuolella ja ottamaan käyttöön sovittelupalveluja vankilassa ja sen ulkopuolella;

43.   kehottaa jäsenvaltioita sosiaalisen ja ammatillisen sopeutumisen helpottamista varten toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niiden kansalliseen lainsäädäntöön voidaan sisällyttää säännöksiä, joilla edistetään entisten vankien ja erityisesti yksinhuoltajaäitien ja naispuolisten nuorisovankien työhönottoa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

44.   kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan etenkin naisten vankeusoloja sekä ammattikoulutustoimenpiteiden ja yhteiskuntaan uudelleen sopeuttamisen tehokkuutta koskevia tietoja ja hyviä käytäntöjä; pitää tästä syystä tärkeänä kannustaa ja rahoittaa viranomaisten ja alan toimijoiden osallistumista innovatiivisiin ohjelmiin ja hyvien käytäntöjen ohjelmiin sekä kansallisiin ja kansainvälisiin kongresseihin ja keskusteluihin, sillä tällainen toiminta on motivoivaa ja luo myönteistä energiaa;

45.   kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tukemaan sukupuolinäkökulmaan perustuvaa vankilatutkimusta ja rahoittamaan tutkimuksia, joissa selvitetään rikollisuuden syitä ja rikollisen käyttäytymisen asiayhteyksiä ja vankilajärjestelmän tehokkuutta, jotta voidaan parantaa mies- ja naisvankien mahdollisuuksia osallistua yhteiskunta-, perhe- ja työelämään;

o
o   o

46.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1. (2) EYVL C 158, 26.6.1989, s. 511. (3) EYVL C 32, 5.2.1996, s. 102. (4) EYVL C 98, 9.4.1999, s. 299. (5) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 154. (6) Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1, 3, 5 ja 12 artikla ja 14. joulukuuta 1990 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 45/111 liitteenä oleva ensimmäinen perusperiaate, joka koskee vankien kohtelua.