Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2008 päivätyn julkilausuman Iranin rikosoikeutta koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta,

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, erityisesti Iranin ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmat ja aivan erityisesti 25. lokakuuta 2007(1) ja 31. tammikuuta 2008(2) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön EU:n vuosittaisesta ihmisoikeusraportista sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikasta(3),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleiskokouksen päätöslauselmat ja erityisesti sen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/168 Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta ja 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi,

–   ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikenlaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen sekä lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, joissa kaikissa Iran on sopimuspuolena,

–   ottaa huomioon Teheranissa 7.-9. joulukuuta 2007 pidetyn Euroopan parlamentin ja Islamilaisen neuvoa-antavan kokouksen (Majlis) parlamenttien välisen toisen kokouksen ja siitä tehdyn raportin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että kun "miljoonan allekirjoituksen kampanja" miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta oikeuden edessä käynnistettiin 27. elokuuta 2006, sen jälkeen yli 70 aktivistia on pidätetty tai heitä on muuten vainottu, koska he ovat pyrkineet rauhanomaisin keinoin vaikuttamaan lainsäädännön muuttamiseksi; ottaa huomioon, että Iranin viranomaiset ovat sulkeneet kampanjan internetsivuston useita kertoja,

B.   ottaa huomioon, että naisten oikeuksien puolustajat kohtaavat Iranissa yhä enemmän sortoa, että viimeisten kahden vuoden aikana yli sata heistä on pidätetty, kuulusteltu tai tuomittu samalla kun valtio on kerännyt yli miljoona euroa takuurahoja; ottaa huomioon, että naisten oikeuksia puolustavia sanomalehtiä, aikakauslehtiä sekä radio- ja televisioasemia on suljettu, kuten esimerkiksi tärkein naisten oikeuksia puolustava lehti, yli 17 vuotta ilmestynyt Zanan, jonka toiminta lopetettiin 28. tammikuuta 2008,

C.   ottaa huomioon, että kampanjan näkyvimpiin jäseniin kuuluva naisten oikeuksien puolustaja ja ympäristöaktivisti Khadijeh Moghaddam pidätettiin 8. huhtikuuta 2008 ja vapautettiin vasta suurta, miljardin Iranin rialin (noin 50 000 euroa) takuusummaa vastaan,

D.   ottaa huomioon, että Iranin yleinen ihmisoikeustilanne on huonontunut jatkuvasti vuodesta 2005 lähtien ja että teloitusten lukumäärä on lähes kaksinkertaistunut vuonna 2007, minkä jälkeen teloitusten lukumäärä maassa on asukaslukuun suhteutettuna maailman korkein Saudi-Arabian jälkeen, ja että Iran ja Saudi-Arabia ovat Jemenin lisäksi ne ainoat kolme maata, joissa teloituksia tapahtuu alle 18-vuotiaiden tekemien rikosten johdosta,

E.   ottaa huomioon, että kuoliaaksi kivittäminen uhkaa edelleen ainakin kymmentä naista: Iran, Khayrieh, Kobra N., Fatemeh, Ashraf Kalhori, Shamameh Ghorbani, Leyla Ghomi, Hajar sekä sisarukset Zohreh ja Azar Kabiriniat; ja kahta miestä: Abdollah Farivar ja nimeltä mainitsematon Afganistanin kansalainen,

F.   ottaa huomioon, että Mokarrameh Ebrahimi ja hänen elämänkumppaninsa ja lastensa isä tuomittiin kuolemaan kivittämällä vain, koska he olivat eläneet avioliiton ulkopuolisessa suhteessa, mikä ei kansainvälisten oikeudellisten normien mukaan ole rikos; ottaa huomioon, että Iranin ylin uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei armahti Mokarrameh Ebrahimin 11 vuoden vankeuden jälkeen, ja hänet vapautettiin 17. maaliskuuta 2008 viisivuotiaan nuoremman poikansa kanssa, mutta valitettavasti vasta sen jälkeen kun hänen elämänkumppaninsa Ja'Far Kiani oli kivitetty kuoliaaksi heinäkuussa 2007,

G.   ottaa huomioon, että Iranin korkein oikeusviranomainen, ajatollah seyyed Mahmoud Hashemi Shahroudi teki tärkeän päätöksen kumoamalla äskettäin "tilapäisen vaimon" Shahla Jahedin murhatuomion katsottuaan, että alkuperäisessä tutkinnassa, jossa Jahed oli todettu syylliseksi tilapäisen miehensä laillisen vaimon murhaan, oli "menetelty virheellisesti",

H.   ottaa huomioon, että naisten oikeudet ovat viime vuosina hieman kohentuneet, ennen kaikkea: tyttöjen avioliiton alaikäraja on nostettu yhdeksästä kolmeentoista vuoteen, eronneet äidit voivat säilyttää enintään seitsenvuotiaiden poikiensa huoltajuuden (aiemmin vain enintään kaksivuotiaiden), naiset saavat oikeuden toimia oikeusavustajina, hakea avioeroa ja kieltää miestään ottamasta toista vaimoa,

I.   ottaa kuitenkin huomioon, että Iranin Majlisin käsiteltäväksi äskettäin annetussa "perheen suojelua" koskevassa lakiesityksessä pyritään antamaan oikeutus moniavioisuudelle, tilapäisille avioliitoille sekä miesten yksipuoliselle ja mielivaltaiselle oikeudelle saada avioero ja lasten huoltajuus,

J.   ottaa huomioon, että Iran ei ole vieläkään liittynyt kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen,

1.   pitää myönteisenä Khadijeh Moghaddamin ja Mokarrameh Ebrahimin vapauttamista ja panee merkille Iranin ylimmän uskonnollisen johtajan ja korkeimman oikeusviranomaisen roolin näissä tapauksissa; vaatii Shahla Jahedin vapauttamista;

2.   tuomitsee jyrkästi sorron, joka kohdistuu Iranin kansalaisyhteiskunnan liikkeisiin, mukaan luettuna miljoonan allekirjoituksen kampanjaan osallistuneet naisen oikeuksien puolustajat; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan ilmaisunvapauttaan, järjestäytymisvapauttaan ja kokoontumisvapauttaan rauhanomaisesti käyttävien kansalaisten ahdistelun, pelottelun ja vainoamisen ja vapauttamaan ehdoitta kaikki mielipidevangit; palauttaa mieliin 25. lokakuuta 2007 ja 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselmat;

3.   tunnustaa, että vakavasta ja pysyvästä oikeudellisesta epätasa-arvosta huolimatta naisilla on aktiivinen ja tärkeä rooli iranilaisessa yhteiskunnassa, ja että se voi olla innoituksen ja toivon lähteenä naisille alueen muissa valtioissa;

4.   kehottaa Iranin parlamenttia ja hallitusta muuttamaan Iranin syrjivää lainsäädäntöä, jolla naiset muun muassa suljetaan pois valtion korkeimmista viroista ja tuomarinviroista, jossa heiltä evätään miesten kanssa yhtäläiset oikeudet avioliiton, avioeron, lasten huoltajuuden ja perinnön suhteen ja jossa määritellään, että naisen tuomioistuimessa antaman todistajankertomuksen todistusvoima on vain puolet miehen kertomuksen todistusvoimasta; katsoo, että tietyissä olosuhteissa tämä epätasa-arvo saattaa osaltaan myötävaikuttaa naisten tekemiin väkivaltarikoksiin;

5.   toistaa tuomitsevansa jyrkästi kuolemanrangaistuksen yleensä; vaatii teloitusten välitöntä keskeyttämistä Iranissa ja on järkyttynyt siitä, että Iranissa teloitetaan lapsirikollisia eniten maailmassa ja että kivitysten keskeyttämistä ei ole vieläkään toteutettu kokonaisuudessaan;

6.   panee merkille, että maan korkein oikeusviranomainen Sharoudi on antanut määräykset julkisten teloitusten kieltämisestä ilman ennakkolupaa ja pitkäaikaisten pidätysten kieltämisestä ilman syytteen nostamista;

7.   kehottaa Majlisiin äskettäin valittuja kansanedustajia hyväksymään pikaisesti Iranin rikoslain meneillään olevan uudistuksen, jossa lopetetaan kivittäminen ja lasten teloitukset, siirrytään kohti kuolemanrangaistusten keskeyttämistä, saatetaan Iranin lainsäädäntö kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaiseksi ja ratifioidaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus;

8.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan Iranin ihmisoikeustilanteen tarkkailemista, ottamaan Iranin viranomaisten kanssa esiin konkreettisia ihmisoikeusloukkauksia ja antamaan asiasta parlamentille vuoden 2008 jälkimmäisen puoliskon aikana kattavan kertomuksen, johon sisältyy ehdotuksia hankkeista, joita voitaisiin rahoittaa EU:n demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä(4);

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Iranin valtion korkeimmalle oikeusviranomaiselle sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0488. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0031. (3) A6-0153/2008. (4) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.