Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin yhdeksännen vuosittaisen ihmisoikeusraportin (2007)(1),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13 ja 19 artiklan sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaa koskevat kansainväliset ihmisoikeusvälineet(2),

–   ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

–   ottaa huomioon kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat,

–   ottaa huomioon alueelliset ihmisoikeusvälineet, mukaan luettuna erityisesti ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan, valinnaisen pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa, Amerikan ihmisoikeussopimuksen sekä arabimaiden ihmisoikeuksien peruskirjan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön voimaantulon 1. heinäkuuta 2002 ja kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevat päätöslauselmansa(3),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja vuonna 2005 tehdyn EU:n suunnitelman parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi(4),

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjan nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa,

–   ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (kidutuksen vastainen yleissopimus),

–   ottaa huomioon lasten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(5),

–   ottaa huomioon AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen ja sen tarkistuksen(6),

–   ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006(7) (demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline, EIDHR),

–   ottaa huomioon ihmisoikeustilanteesta maailmassa aikaisemmin antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(8) Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) viidennestä istunnosta ja 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman(9) UNHRC:n seitsemännestä istunnosta sekä päätöslauselmansa UNHRC:tä koskevien neuvottelujen tuloksista,

–   ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(10),

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007(11) ja 26. huhtikuuta 2007(12) antamansa päätöslauselmat aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi yleismaailmallisesti sekä YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen käyttämisen kieltämisestä,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 naisten sukupuolielinten silpomisesta antamansa päätöslauselman(13), jolla vahvistetaan, että kaikenlainen naisten sukupuolielinten silpominen, olipa se minkä asteista tahansa, on naiseen kohdistuva väkivallanteko, joka loukkaa naisten perusoikeuksia,

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista(14); päätöslauselma koskee myös naisten oikeuksia, sillä niitä on käsiteltävä selvästi kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa,

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta Internetissä(15),

–   ottaa huomioon kaikki ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevissa kiireellisissä tapauksissa antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumin, joka kokoontui Lissabonissa joulukuussa 2007,

–   ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö ja useimmat jäsenvaltiot allekirjoittivat 30. maaliskuuta 2007 ja jossa osapuolet velvoitetaan ottamaan vammaisten edut ja huolenaiheet huomioon kolmansia maita koskevissa ihmisoikeustoimissa,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin lähetystöille ja yksiköille tarkoitetun vammaisuutta ja kehitysyhteistyötä koskevan ohjekirjan, joka julkaistiin heinäkuussa 2004,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksen sekä ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta vastaavan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan toimet,

–   ottaa huomioon joulukuussa 2006 hyväksytyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta pakotetulta katoamiselta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi(16) sekä Euroopan unionin suuntaviivat lapsista aseellisissa konflikteissa sekä ihmisoikeuksien puolustajista, kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta, ihmisoikeuksista käytävistä vuoropuheluista kolmansien maiden kanssa sekä lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 112 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasianvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0153/2008),

A.   ottaa huomioon, että neuvoston ja komission laatima yhdeksäs Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2007 tarjoaa yleiskatsauksen ihmisoikeuksia koskeviin Euroopan unionin toimielinten toimiin EU:ssa ja EU:n ulkopuolella,

B.   toteaa, että tässä päätöslauselmassa tutkitaan, arvioidaan ja tietyissä tapauksissa arvostellaan rakentavasti komission, neuvoston ja parlamentin ihmisoikeustoimia,

C.   katsoo, että Euroopan unionin sisäinen ihmisoikeustilanne epäilemättä vaikuttaa suoraan sen uskottavuuteen ja kykyyn toteuttaa tehokasta ulkopolitiikkaa,

D.   katsoo, että ihmisoikeudet ja niiden turvaaminen riippuvat oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta, demokraattisesta hallinnosta, toimivallan jakamisen periaatteesta ja poliittisesta vastuuvelvollisuudesta sekä poliittisista oikeuksista, joiden avulla oikeuksien saajat voivat edistää omia ihmisoikeuksiaan, ja katsoo, että niitä olisi edistettävä rinnakkain toistensa kanssa,

E.   katsoo, että on toimittava yleisesti sen hyväksi, että perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin, erityisesti poliittisiin oikeuksiin, kiinnitetään enemmän huomiota neuvoteltaessa kahdenvälisistä tai alueellisista kauppasopimuksista, myös tärkeiden kauppakumppaneiden kanssa, ja pantaessa kyseisiä sopimuksia täytäntöön,

F.   katsoo, että oikeus, vapaus, demokratia ja oikeusvaltion periaatteet ovat kestävän rauhan perustana, sillä ne takaavat perusvapaudet ja ihmisoikeudet, ja katsoo, että kestävää rauhaa ei voida saavuttaa sopimuksilla, joilla suojellaan ihmisoikeusloukkauksiin tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiseen järjestelmällisesti syyllistyneitä tahoja,

G.   ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävä politiikka on uhattuna useilla alueilla maailmassa, sillä ihmisoikeusloukkaukset liittyvät vääjäämättä ihmisoikeuksien rikkojien toimiin oikeuksien edistämistä tähtäävän politiikan vaikutuksen vähentämiseksi, erityisesti valtioissa, joissa ihmisoikeusloukkaukset ovat tärkeitä epädemokraattisen hallituksen pitämiseksi vallassa,

H.   ottaa huomioon, että 82 prosenttia vammaisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella kehitysmaissa ja että heidän ihmisoikeuksiaan loukataan edelleen erittäin vakavalla tavalla, mukaan lukien rikkomukset, jotka koskevat oikeutta elämään, sekä epäinhimillinen tai halventava kohtelu, ja katsoo, että vammaisten lasten tilanne on erityisen huolestuttava tämän asian osalta,

I.   ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) perussäännön mukaan mahdollisimman hyvän terveydentilan omaaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, ja katsoo, että kaikkien kansalaisten terveys on ratkaisevan tärkeää rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi,

1.   pahoittelee, että Euroopan unioni ei vieläkään harjoita läheskään tarpeeksi johdonmukaista ja tehokasta politiikkaa ihmisoikeuksien säilyttämiseksi ja edistämiseksi maailmassa, ja korostaa, että tällaista politiikkaa on toteutettava tehokkaammin; katsoo, että on saavutettava merkittävää edistymistä voimassa olevien EU:n ihmisoikeussäännösten tiukan noudattamisen varmistamiseksi;

2.   katsoo, että jotta ihmisoikeusasioissa edistytään merkittävästi, on toteutettava toimia EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) vahvistamiseksi, sillä jäsenvaltioiden kansalliset edut haittaavat usein kyseistä politiikkaa, ja että tavoitteena pitäisi olla sen varmistaminen, että ihmisoikeuksien edistäminen katsotaan painopistealaksi ja että toteutetaan toimia sen varmistamiseksi, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena olevaa ihmisoikeuksien edistämistä, joka määritellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa, pannaan täytäntöön ponnekkaasti;

3.   kehottaa neuvostoa ja komissiota työskentelemään entistä tehokkaammin parantaakseen Euroopan unionin kykyä vastata nopeammin ihmisoikeusloukkauksiin kolmansissa maissa, erityisesti sisällyttämällä ihmisoikeuspolitiikan kaikkeen kolmansia maita koskevaan Euroopan unionin ulkopolitiikkaan ja käsittelemällä järjestelmällisesti ihmisoikeuskysymyksiä kaikilla tasoilla käytävän poliittisen vuoropuhelun puitteissa;

Yleiset periaatteet sekä ihmisoikeuksia, demokratiaa, rauhaa ja väkivallattomuutta koskevat ehdotukset

4.   vahvistaa, että ihmisoikeudet – kuten ne määritellään tärkeimmissä kansainvälisissä välineissä ja yleissopimuksissa, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa – ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia oikeuksia, joiden tehokas kunnioittaminen käytännössä on erittäin tärkeä keino varmistaa kansainvälisen yleisen järjestyksen täytäntöönpano ja valvonta sekä rauhan, vapauden, oikeuden ja demokratian edistäminen;

5.   katsoo, että ihmisoikeuksien tosiasiallinen tuomioistuinkelpoisuus kaikkialla maailmassa paikallisissa tai kansallisissa tuomioistuimissa tai, mikäli tämä ei ole mahdollista, ylikansallisissa tuomioistuimissa olisi vahvistettava EU:n politiikan, varsinkin YUTP:n yksiselitteiseksi ja keskeiseksi tavoitteeksi;

6.   katsoo, että yhtenä Euroopan unionin tärkeimpänä tavoitteena pitäisi olla oikeuslaitosten tukeminen kaikilla tasoilla, erityisesti tuen tarjoaminen kansainvälisille tuomioistuimille, ja että tämä olisi katsottava osaksi ponnisteluja ihmisoikeuksien tehokkaan kunnioittamisen varmistamiseksi;

7.   pyytää siksi neuvostoa ja komissiota toteuttamaan kiireellisiä toimia – kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisen tapauksessa – kaikkien ihmisoikeuksien suojelemiseen osallistuvien tuomioistuimien toiminnan tukemiseksi; katsoo erityisesti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ylikuormittumiseen olisi puututtava osoittamalla sille lisää varoja ja että suurinta mahdollista tukea olisi annettava Amerikan ihmisoikeustuomioistuimelle sekä ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia käsittelevälle afrikkalaiselle tuomioistuimelle, ja että olisi toteutettava toimia ihmisoikeustuomioistuimen perustamisen edistämiseksi Aasian ja Tyynenmeren valtioiden kesken;

8.   katsoo, että oikeus demokratiaan – mikä ymmärretään kaikkien kansalaisten oikeutena osallistua kansalaisten suvereniteetin harjoittamiseen sellaisten instituutioiden puitteissa, joihin sovelletaan oikeusvaltion periaatteita – on historiallisesti saavutettu yleismaailmallinen ihmisoikeus, joka tunnustetaan selväsanaisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, ihmisoikeuksien maailmankonferenssin vuonna 1993 antamassa Wienin julistuksessa sekä Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistuksessa; katsoo, että oikeus demokratiaan edellyttää sitä, että kansainvälisen yhteisön elimet, Euroopan unioni ja sen kaikki jäsenvaltiot toteuttavat toimia niiden tekijöiden poistamiseksi, jotka estävät oikeuksien täysimääräisen nauttimisen kaikkialla maailmassa; katsoo, että tämän saavuttamiseksi olisi toteutettava lisätoimia ja erityisesti luotava maailman demokratioiden aito verkosto muuttamalla ja vahvistamalla nykyisiä instituutioita;

9.   katsoo, että väkivallattomuus on asianmukaisin keino varmistaa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien täysimääräinen nauttiminen, säilyttäminen, edistäminen ja kunnioittaminen; katsoo, että väkivallattomuuden edistämisen pitäisi olla ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n politiikan ensisijaisena tavoitteena, ja aikoo pysyä ajan tasalla nykyisestä väkivallattomuutta koskevasta teoriasta ja käytännöstä ja tutkia niitä, osittain vertailemalla parhaita käytäntöjä menneisyydessä; ehdottaa antaakseen tälle ajatukselle keskeisen poliittisen aseman, että väkivallattomuutta käsittelevä eurooppalainen kokous kutsuttaisiin koolle vuonna 2009 ja että vuosi 2010 nimettäisiin väkivallattomuutta koskevaksi Euroopan teemavuodeksi; kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä sen varmistamiseksi, että ajanjakso 2010–2020 julistetaan väkivallattomuuden vuosikymmeneksi;

Euroopan unionin vuosittainen ihmisoikeusraportti 2007

10.   korostaa Euroopan unionin vuosittaisen ihmisoikeusraportin merkitystä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan analysoinnissa ja arvioinnissa ja tunnustaa, että raportti antaa yleiskuvan Euroopan unionin toimien lisääntymisestä ihmisoikeuksien alalla;

11.   katsoo, että olisi annettava enemmän ja parempaa tietoa aiemman politiikan arviointia varten ja että olisi ehdotettava osa-aloja ja suuntaviivoja poliittisten painopistealojen mukauttamiseksi kunkin maan tarpeisiin, jotta voitaisiin hyväksyä maakohtainen ihmisoikeusstrategia tai ainakin lisätä maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin ihmisoikeuksia koskeva luku; toistaa pyyntönsä siitä, että ihmisoikeuksia kolmansissa maissa koskevan Euroopan unionin politiikan sekä alaan liittyvien välineiden ja aloitteiden käyttöä ja tuloksia arvioitaisiin säännöllisin väliajoin; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään erityisiä määrällisiä indikaattoreita ja vertailukohtia kyseisen politiikan tehokkuuden mittaamiseksi;

12.   on tyytyväinen neuvoston ja komission ihmisoikeusraportin 2007 julkiseen esittelyyn parlamentin täysistunnossa joulukuussa 2007, missä yhteydessä myös annettiin sudanilaiselle Salih Mahmoud Mohamed Osmanille vuosittain myönnettävä Euroopan parlamentin Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolustamisesta; katsoo, että tästä on muodostunut säännöllinen käytäntö, jonka myötä joulukuun täysistunnosta on tullut EU:n ihmisoikeuksia koskevien toimien vuosittainen keskipiste;

13.   kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja komissiota määrittelemään "erityisen huolestuttavat valtiot", joissa ihmisoikeuksien edistäminen on erityisen vaikeaa, ja tässä yhteydessä kehittämään perusteet, joiden avulla valtioiden ihmisoikeustilanteita voidaan arvioida, mikä antaa mahdollisuuden määritellä erityisiä poliittisia painopistealoja;

Ihmisoikeuksiin liittyvä neuvoston ja komission toiminta kansainvälisillä foorumeilla

14.   katsoo, että ihmisoikeusasioista vastaavan neuvoston sihteeristön määrällinen ja laadullinen kehittäminen antaisi Euroopan unionille mahdollisuuden lisätä näkyvyyttään ja vahvistaa asemaansa ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä ja takaamisessa oman ulkopolitiikkansa avulla; odottaa, että komission varapuheenjohtajana toimivan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittäminen edistää merkittävästi EU:n toimien johdonmukaisuutta ja tehokkuutta tällä alalla;

15.   katsoo, että edistyminen perusoikeusviraston perustamisessa on ensimmäinen vastaus parlamentin pyyntöön sellaisten yhdennettyjen sääntelypuitteiden ja institutionaalisten puitteiden luomisesta, joiden tarkoituksena on tehdä perusoikeuskirjasta sitova ja joilla varmistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksella säädetyn järjestelmän noudattaminen ja joiden avulla laaditaan EU:lle vähemmistöjen oikeuksia koskeva kattava politiikka; korostaa, että viraston toimivaltuuksien olisi katettava myös ne valtiot, jotka ovat tehneet vakautus- ja assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa;

16.   katsoo erittäin tärkeäksi sen, että Euroopan unionin erityisedustajien tehtävänkuvaus sisältää tulevaisuudessa erityismaininnan ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisestä ja varmistamisesta;

17.   katsoo, että Euroopan unionin valmius ehkäistä kriisejä, reagoida niihin, hallita niitä ja ratkaista ne on osoittautunut riittämättömäksi, ja pyytää neuvostoa Euroopan siviilirauhanturvajoukkojen perustamista koskevan aiemmin antamansa suosituksen mukaisesti muuttamaan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan siviilinäkökohtia vähitellen kohti "siviilien rauhanpalveluksen" luomista lyhyen aikavälin siviilikonfliktien ja pitkän aikavälin rauhanrakentamisen hallintaa varten; katsoo, että Euroopan unionin olisi tässä yhteydessä vahvistettava kansalaisyhteiskunnan verkostoja itse paikalla – paikallisella, kansallisella ja alueellisella tasolla – luottamuksen, valmiuksien kehittämisen, valvonnan ja tiedottamisen edistämiseksi, millä tuetaan kansalaisyhteiskunnan vakiintunutta osallistumista alueellisiin ja paikallisiin rauhaa ja turvallisuutta koskeviin rakenteisiin;

18.   toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön siitä, että komissio kannustaisi Euroopan unionin jäsenvaltioita ja kolmansia maita, joiden kanssa käydään neuvotteluja tulevasta liittymisestä, allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikki keskeiset Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat; kiinnittää Euroopan unionin jäsenvaltioiden huomion erityisesti tarpeeseen ratifioida siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskeva kansainvälinen yleissopimus vuodelta 1990, jota yksikään jäsenvaltio ei ole tähän mennessä ratifioinut(17);

19.   kehottaa Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan pikaisesti vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen; toivoo, että yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa pidettäisiin sopimuksen erottamattomana osana, ja pyytää yhteisöä ja jäsenvaltioita liittymään yleissopimukseen ja pöytäkirjaan samanaikaisesti;

20.   korostaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden pitäisi osallistua vuoteen 2007 verrattuna aktiivisemmin ihmisoikeus- ja demokratia-asioihin vuonna 2008 erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla, myös UNHRC:ssa, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ministerineuvostossa sekä Euroopan neuvostossa;

21.   pyytää tehostamaan yhteistyötä ja koordinointia Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välillä; on tyytyväinen siihen, että Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välillä tehty yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettiin 11. toukokuuta 2007, ja kehottaa molempia osapuolia panemaan sen täytäntöön; viittaa erityisesti seuraaviin 11. huhtikuuta 2006 päivätyssä Jean-Claude Junckerin raportissa "Council of Europe -European Union: a sole ambition for the European continent" esitettyihin suosituksiin:

22.   kehottaa Euroopan neuvostoa ja Euroopan unionia tekemään tehokkaampaa yhteistyötä vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä ja alueellisten kielien ja vähemmistökielien suojelemisessa; kehottaa käyttämään Euroopan neuvoston oikeudellisesti sitovia yleissopimuksia, kuten kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puitesopimusta ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevaa Euroopan neuvoston peruskirjaa, sekä niiden hyvin toimivia valvontamekanismeja; kehottaa ottamaan EU:n toimielinten työssä ja erityisesti ehdokasvaltioiden liittymisprosessin yhteydessä huomioon puitesopimuksen neuvoa-antavan komitean lausunnon ilmoitusvelvollisten valtioiden toteuttamista toimenpiteistä sekä peruskirjan asiantuntijakomitean kertomukset sopimusvaltioiden lupausten täyttämisestä;

23.   panee merkille, että UNHRC voi kehittyä arvokkaaksi kehykseksi Euroopan unionin monenvälisille ihmisoikeustoimille; toteaa huolestuneena, että viimeisen toimintavuoden aikana kyseinen uusi eli ei ole osoittanut uskottavuuttaan, mutta korostaa jälleen kerran, että UNHRC:llä on ratkaisevan tärkeä asema YK:n toimintarakenteessa kokonaisuudessaan; uskoo, että yleismaailmallisen jaksottaisen arviointimekanismin täytäntöönpanon avulla saavutetaan ensimmäiset konkreettiset tulokset ja parannukset; kehottaa neuvostoa ja komissiota valvomaan tarkasti tätä prosessia sen varmistamiseksi, että mekanismin avulla pannaan täytäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen UNHRC:stä 15. maaliskuuta 2006 antama päätöslauselma 60/251, joka on lähtökohtana objektiiviseen ja luotettavaan tietoon perustuvalle yleismaailmalliselle, säännöllisin väliajoin tehtävälle arvioinnille siitä, miten kukin jäsenvaltio on täyttänyt omat ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa ja sitoumuksensa; toteaa, että valvonta on toteutettava tavalla, jolla varmistetaan välineen yleinen soveltaminen kaikkiin valtioihin ja niiden yhtäläinen kohtelu; pyytää neuvostoa kuulemaan parlamenttia tästä asiasta;

24.   on tyytyväinen siihen, että aiemmin käytössä olleeseen "1503-menettelyyn" perustuva kantelumenettely antaa yksityishenkilöille ja järjestöille jatkossakin mahdollisuuden esittää UNHRC:lle kanteluja ihmisoikeuksien törkeästä ja luotettavasti vahvistetusta loukkaamisesta, ja pyytää neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että UNHRC kuulee edelleen kansalaisjärjestöjä, jotta ne voivat hyödyntää niiden neuvoa-antavan asemaan perustuvaa etuoikeutta antaa kirjallisia tiedonantoja ja esittää suullisia lausuntoja;

25.   vahvistaa erityisten menettelyjen ja valtioiden toimivaltuuksien merkityksen UNHRC:ssä; katsoo, että toimivaltuuksien uusimisprosessin pitää olla avoin ja että on ponnisteltava sellaisten riippumattomien ja kokeneiden ehdokkaiden nimeämiseksi, jotka edustavat kaikkia kansalaisia sekä maantieteellisesti että sukupuolen osalta; panee merkille, että Darfurin asiantuntijapaneelin toimivaltuuksia on täytynyt yhdistää Sudanin erityisraportoijan toimivaltuuksiin; panee myös merkille, että Euroopan unioni on päättänyt tukea päätöslauselmaa, jossa kehotetaan olemaan jatkamatta ihmisoikeusasiantuntijoiden toimivaltuuksia Darfurissa, sekä UNHRC:n päätöksen olla uusimatta toimivaltuuksia Valko-Venäjän ja Kuuban osalta;

26.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen jäsenyyskriteerien luomista ihmisoikeusneuvostoon valintaa varten, mukaan luettuna pysyvien kutsujen esittäminen erityismenettelyihin; kehottaa myös valvomaan YK:n jäsenvaltioiden hallitusten vaalilupausten täytäntöönpanoa; katsoo, että EU:n olisi sovellettava tätä sääntöä, kun se päättää ehdokasvaltioiden tukemisesta;

27.   kehottaa tässä yhteydessä Euroopan unionia tekemään virallista yhteistyötä muiden alueellisten ryhmien demokraattisten hallitusten kanssa virallisen yhteistyön ja kuulemisten käynnistämiseksi UNHRC:n puitteissa, jotta taattaisiin niiden aloitteiden onnistuminen, joiden tavoitteena on edistää Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa esitettyjen periaatteiden kunnioittamista; katsoo, että Euroopan unionin monenväliset ihmisoikeusponnistelut voivat olla tehokkaita Yhdistyneiden Kansakuntien foorumeilla ainoastaan demokraattisten valtioiden välisen alueellisen liittouman yhteisten toimien avulla, kuten aikaisemmin mainitun kuolemanrangaistuksen käyttämisen keskeyttämistä koskevan yleiskokouksen päätöslauselman 62/149 hyväksyminen 18. joulukuuta 2007 osoittaa;

28.   on tyytyväinen siihen, että komissio käytti vaikutusvaltaansa Kimberleyn prosessin puheenjohtajana vuonna 2007 niiden mekanismien vahvistamiseksi, joilla pyritään pysäyttämään konfliktitimanttien pääsy kauppaan; korostaa Kimberleyn prosessin merkitystä, kun otetaan huomioon yhteys konfliktitimanttien kaupan estämisen ja kestävän rauhan ja turvallisuuden saavuttamisen välillä; toivottaa myös Turkin ja Liberian tervetulleiksi vuonna 2007 liittyneinä uusina jäseninä, ja on tyytyväinen siihen, että Kongon tasavalta otettiin uudelleen jäseneksi Kimberleyn prosessiin (jolloin prosessiin osallistuu yhteensä 48 jäsentä, mukaan luettuna Euroopan yhteisö, joka edustaa 27 jäsenvaltiota);

29.   on tyytyväinen siihen, että kolmas kansainvälinen konferenssi, jonka tavoitteena on tehdä kansainvälinen sopimus, jolla kielletään kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön mukaisesti rypälepommien tuotanto, käyttö, siirto ja varastointi, pidettiin Wienissä joulukuussa 2007 Euroopan unionin täysimääräisellä tuella(18); kehottaa Romaniaa ja Kyprosta allekirjoittamaan rypälepommeista 23. helmikuuta 2007 annetun Oslon julistuksen, sillä ne ovat ainoat kaksi jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole sitä tehneet; tukee täysimääräisesti Oslon prosessin puitteissa Wellingtonissa 18.–22. helmikuuta 2008 pidettyä kokousta ja Dublinissa 19.–30. toukokuuta 2008 pidettävää kokousta; odottaa, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat allekirjoittaa sopimuksen tilaisuudessa, joka on tarkoitus järjestää Oslossa vuoden 2008 lopussa;

30.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan tarmokkaita pyrkimyksiään Rooman perussäännön yleismaailmallisen ratifioinnin ja tarpeellisen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen lainsäädännön hyväksymisen edistämiseksi 16. kesäkuuta 2003 annetun kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP(19) ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman mukaisesti; huomauttaa, että neuvoston kaikki puheenjohtajavaltiot eivät pyri tähän tavoitteeseen yhtä tarmokkaasti; pyytää kaikkia puheenjohtajavaltioita mainitsemaan kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävän yhteistyön aseman kaikissa kolmansien maiden kanssa pidettävissä huippukokouksissa; pyytää, että tällaiset ponnistelut ulotetaan koskemaan myös kansainvälisen rikostuomioistuimen etuoikeuksia ja immuniteettia koskevan sopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa, sillä se on tuomioistuimen tärkeä työväline; panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehdyn tuomioiden täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen voimaantulon 8. joulukuuta 2007 (sekä Itävallan kanssa tehdyn vastaavanlaisen sopimuksen voimaantulon vuonna 2005) ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita harkitsemaan vastaavanlaisen sopimuksen tekemistä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; tunnustaa, että EU:n ja kansainvälisen rikostuomioistuimen yhteistyö- ja avunantosopimus on tärkeä väline kunkin jäsenvaltion velvoitteiden täydentämisessä;

31.   on tyytyväinen siihen, että Japani ratifioi Rooman perussäännön heinäkuussa 2007 ja että sopimuspuolten kokonaismäärä kasvoi 105:een joulukuussa 2007; kehottaa Tšekin tasavaltaa, joka ainoana Euroopan unionin jäsenvaltiona ei ole vielä ratifioinut Rooman perussääntöä, tekemään niin viivytyksettä; kehottaa jälleen kerran kaikkia valtioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Rooman perussääntöä, tekemään niin viipymättä(20), kehottaa Romaniaa purkamaan Yhdysvaltain kanssa tekemänsä kahdenvälisen koskemattomuussopimuksen;

32.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisissä rikosoikeudellisissa mekanismeissa ja erityisesti karkulaisten saattamisessa oikeuteen; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Kongon demokraattisen tasavallan yhteistyön Germain Katangan siirtämisessä kansainvälisen rikostuomioistuimen kuultavaksi, Serbian yhteistyön Zdravko Tolimirin pidättämisessä ja siirtämisessä entistä Jugoslaviaa koskevista asioista vastaavan kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) kuultavaksi sekä Serbian ja Montenegron yhteistyön Vlastimir Đjorđjevićin pidättämisessä ja siirtämisessä ICTY:n kuultavaksi; panee kuitenkin huolestuneena merkille Sudanin jatkuvan epäonnistumisen yhteistyön tekemisessä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa Ahmad Muhammad Harunin ja Ali Muhammad Ali Abd-Al-Rahmanin pidättämisessä ja siirtämisessä; panee huolestuneena merkille, että kansainvälisen rikostuomioistuimen määräyksiä Lord's Resistance Army -joukkojen neljän jäsenen pidättämiseksi Ugandassa ei ole vielä pantu täytäntöön; panee myös huolestuneena merkille, että Radovan Karadžić ja Ratko Mladić ovat edelleen karkuteillä ja että heitä ei ole vieläkään tuotu ICTY:n tuomittavaksi; kehottaa tässä yhteydessä Serbian viranomaisia varmistamaan täysimääräisen yhteistyön ICTY:n kanssa, minkä pitäisi johtaa kaikkien vapaana olevien syytteeseen asetettujen henkilöiden pidättämiseen ja siirtämiseen, jotta voitaisiin käynnistää toimet vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifioimiseksi; katsoo lisäksi, että Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria vastaan Haagissa toimivassa Sierra Leonen erityistuomioistuimessa nostetut kanteet ovat merkittävä edistysaskel kohti rankaisemattomuuden päättymistä;

33.   korostaa tarvetta vahvistaa kansainvälistä rikosoikeudellista järjestelmää ja tunnustaa tässä yhteydessä, että oikeusalan nopeiden valmiustoimien mekanismin perustamisen myötä marraskuussa 2007 käyttöön on saatu uusi kansainvälinen yhteistyöhön perustuva mekanismi, jonka avulla voidaan tarjota asiantuntemusta ja apua tapauksissa, joissa tietojen tunnistaminen, kerääminen ja säilyttäminen auttaisivat erilaisissa kansainvälisissä ja väliaikaisissa oikeudellisissa toimissa; kehottaa kansainvälistä rikostuomioistuinta tehostamaan yhteistyöhön liittyvää toimintaansa, jotta yhteisöt otettaisiin rakentavan vuorovaikutuksen avulla mukaan tutkittaviin tilanteisiin; näin pyritään lisäämään tietämystä tuomioistuimen toimivaltuuksista ja saamaan niille tukea, vastaamaan odotuksiin ja antamaan kyseisille yhteisöille mahdollisuudet seurata ja ymmärtää kansainvälistä rikosoikeudellista prosessia; korostaa tuomioistuimen ulkopuolisten mekanismien mahdollista merkitystä ihmisoikeusrikkomuksiin puututtaessa ja kansainvälistä rikosoikeutta sovellettaessa, mikäli tällaisilla toimilla noudatetaan asianmukaista menettelyä, eivätkä ne ole huiputusta;

34.   on tyytyväinen siihen, että Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous antoi julkilausuman alkuperäiskansojen oikeuksista, ja kiittää neuvostoa ja jäsenvaltioita tekstin hyväksymisen tukemisesta, sillä se antaa valtioille uudet puitteet alkuperäiskansojen oikeuksien suojeluun ja edistämiseen ilman syrjäytymistä tai syrjintää; toteaa kuitenkin samalla huolestuneena, että ilman uusia, kyseisen julkilausuman täytäntöönpanon takaavia välineitä alkuperäiskansojen, erityisesti autoritaarisen hallinnon alla tai diktatuurissa elävien kansojen elämän ei voida odottaa parantuvan; kehottaa komissiota siksi seuraamaan julkilausuman täytäntöönpanoa, erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) avulla ja erityisesti velvoittamaan kaikki jäsenvaltiot ratifioimaan mahdollisimman pian alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169, jolla tuetaan kyseisessä julkilausumassa esitettyjä periaatteita oikeudellisesti sitovalla välineellä;

35.   kehottaa jälleen kerran komissiota kehittämään romaneja koskevan EU:n puitestrategian, kun otetaan huomioon romaniyhteisöjen erityinen yhteiskunnallinen asema Euroopan unionissa, ehdokasvaltioissa ja vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvissa Länsi-Balkanin valtioissa;

36.   kehottaa EU:ta ottamaan keskeisen aseman Durbanin arviointikonferenssissa sellaisen tasapainoisen tekstin edistämiseksi, jolla torjutaan rasismia sen sijaan, että pyrittäisiin poistamaan demokraattisten valtioiden legitimiteetti ja edistämään vihamielisyyttä, kuten kävi Durbanissa vuonna 2001;

37.   panee pahoitellen merkille, että siitä huolimatta, että komissio on useaan otteeseen suositellut ILOn yleissopimuksen nro 169 ratifioimista, tähän mennessä eli lähes 20 vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen ainoastaan kolmen jäsenvaltiota – Tanska, Alankomaat ja Espanja – on ratifioinut kyseisen sopimuksen; kannustaa siksi luomaan aloitteita, joilla tiedotetaan tästä tärkeästä oikeudellisesta välineestä ja joilla edistetään sen tehokkuutta maailmanlaajuisesti varmistamalla, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat sen;

Ihmisoikeuksia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat

38.   kehottaa jälleen kerran komission edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä ja konsulaatteja varmistamaan, että koko niiden henkilöstö tuntee ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat täysimääräisesti; katsoo, että uuden Euroopan ulkosuhdehallinnon luomista olisi hyödynnettävä etukäteen jäsenvaltioiden lähetystöjen ja komission ulkomaan edustustojen toimintatapojen yhdenmukaistamiseksi ihmisoikeuksien alalla jakamalla rakenteita ja henkilökuntaa aitojen "Euroopan unionin suurlähetystöjen" luomiseksi;

39.   panee merkille puheenjohtajavaltioiden Saksan ja Portugalin ponnistelut lasten oikeuksia koskevien Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivojen laatimisen loppuun saattamiseksi; odottaa saavansa ensi vuoden kuluessa luonnokset erityisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, joilla keskitytään panemaan täytäntöön sitä kokonaisvaltaista ja kattavaa toimintatapaa, joka määritellään keskeisillä suuntaviivoilla;

40.   kehottaa puheenjohtajavaltiota etsimään keinoja parantaa koordinointia ja yhteistyötä neuvoston työryhmien välillä, jotta edistyttäisiin yhteisten huolenaiheiden osalta, esimerkiksi ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) ja kansainvälistä rikostuomioistuinta käsittelevän kansainvälisen julkisoikeuden työryhmän (COJUR) välillä kansainvälisen rikosoikeuden sekä lapsia aseellisissa konflikteissa koskevien kysymysten osalta;

41.   kehottaa neuvostoa tarkistamaan suuntaviivoja, jotta niissä tunnustettaisiin täysimääräisesti parhaimman mahdollisen saatavilla olevan terveydenhuollon merkitys perusoikeutena kiinnittäen erityistä huomiota kivun hoitoon;

Kuolemanrangaistus

42.   on tyytyväinen edellä mainittuun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan 62/149 aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseksi keskeyttämiseksi, ja toteaa, että aloitteella on myönteisiä, alueelliset rajat ylittäviä erityispiirteitä;

43.   kehottaa neuvostoa ajanmukaistamaan kuolemanrangaistusta koskevat suuntaviivat, jotta niillä tuettaisiin kaikkia toimia, joiden tavoitteena on panna täysimääräisesti täytäntöön yleiskokouksen päätöslauselma, jossa muun muassa kehotetaan kuolemanrangaistusta edelleen soveltavia valtioita noudattamaan kansainvälisiä normeja suojakeinoista kuolemanrangaistukseen tuomittujen henkilöiden suojelun takaamiseksi 25. toukokuuta 1984 annetussa talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselmassa 1984/50 esitettyjä vähimmäisvaatimuksia; huomauttaa, että päätöslauselmassa annetaan pääsihteerille tietoja kuolemanrangaistuksen soveltamisesta ja niiden suojakeinojen valvonnasta, joilla taataan kuolemanrangaistuksen saaneiden henkilöiden suojelu, ja että sillä pyritään rajoittamaan asteittain kuolemanrangaistuksen käyttöä ja vähentämään niiden rikosten määrää, joista kyseinen rangaistus voitaisiin antaa; huomauttaa lisäksi, että päätöslauselman lopussa kaikkia Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioita kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpano ja poistamaan kuolemanrangaistukset;

44.   kehottaa puheenjohtajavaltiota kannustamaan Italiaa, Latviaa, Puolaa ja Espanjaa allekirjoittamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa, sillä ne ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka eivät sitä vielä ole tehneet(21); tunnustaa tässä yhteydessä, että kuolemanrangaistusta koskevat suuntaviivat voitaisiin panna johdonmukaisemmin täytäntöön, jos jäsenvaltiot allekirjoittaisivat ja ratifioisivat tällaiset pöytäkirjat ja yleissopimukset;

45.   on tyytyväinen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 7. joulukuuta 2007 tekemään päätökseen, jonka nojalla allekirjoitetaan Euroopan neuvoston / Euroopan unionin yhteinen julistus vuosittain 10. lokakuuta vietettävästä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä; on tyytyväinen Lissabonissa 9. lokakuuta 2007 pidetyn eurooppalaisen konferenssin pöytäkirjaan, jossa jälleen kerran pyydetään kuolemanrangaistuksen poistamista Euroopassa ja jolla edistetään kuolemanrangaistuksen poistamista maailmanlaajuisesti;

46.   on tyytyväinen kuolemanrangaistuksen poistamiseen Albaniassa 25. maaliskuuta 2007 (kaikkien rikosten osalta), Kirgisiassa 27. kesäkuuta 2007, Ruandassa 26. heinäkuuta 2007, New Jerseyn osavaltiossa (Yhdysvalloissa) 13. joulukuuta 2007 ja Uzbekistanissa 1. tammikuuta 2008; on huolissaan siitä, että kuolemanrangaistus saatetaan ottaa uudelleen käyttöön Guatemalassa; kehottaa Guatemalan hallitusta sitoutumaan sen sijaan aidosti kuolemanrangaistuksen yleiseen poistamiseen; on tyytyväinen siihen, että Kiina on päättänyt pyytää korkeinta oikeutta tarkastelemaan uudelleen kaikki kuolemanrangaistukseen johtaneet tapaukset, mutta on edelleen huolissaan siitä, että Kiina panee edelleen täytäntöön eniten teloituksia koko maailmassa; tuomitsee kuolemanrangaistuksen käyttämisen Valko-Venäjällä, sillä se on vastoin eurooppalaisia arvoja; tuomitsee Iranin hallinnon yhä yleisemmän turvautumisen kuolemanrangaistukseen; on erittäin huolestunut siitä, että Iranin hallinto tuomitsee vieläkin alle 18-vuotiaita syytettyjä kuolemaan;

Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu

47.   panee merkille, että Kreikka, Unkari, Latvia, Liettua ja Slovakia eivät ole vielä allekirjoittaneet tai ratifioineet kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa (OPCAT); panee merkille, että Itävalta, Belgia, Kypros, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali ja Romania ovat tähän mennessä allekirjoittaneet pöytäkirjan mutta eivät ratifioineet sitä; kehottaa kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät ole tähän mennessä allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa, tekemään niin viipymättä;

48.   on huolissaan niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden sitoutumisesta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta edellä mainittua kansainvälistä yleissopimusta kaikkien ihmisten suojelemisesta pakotetulta katoamiselta; pyytää kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet kyseistä sopimusta, tekemään niin pikaisesti(22);

49.   huomauttaa neuvostolle ja komissiolle äskettäisestä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevasta tutkimuksesta, joka esiteltiin parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle 28. kesäkuuta 2007 ja COHOM-työryhmälle joulukuussa 2007; pyytää molempia noudattamaan sen suosituksia, esimerkiksi suositusta siitä, että kehitetään selkeä maailmanlaajuinen näkemys, jossa otetaan huomioon kansalliset näkökohdat paikallisen politiikan, yhteiskunnan, kulttuurin ja oikeuskäytännön osalta; kehottaa neuvostoa ja komissiota toimittamaan – analyysin jälkeen – ohjeet edustustoilleen ja jäsenvaltioiden lähetystöille, jotta niitä autettaisiin panemaan suuntaviivat täytäntöön;

50.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa, jotta voitaisiin luoda Euroopan laajuinen alue, jolla ei esiinny kidutusta tai muuta pahoinpitelyä, ja jotta annettaisiin selvä merkki siitä, että Euroopan valtiot ovat sitoutuneet vahvasti näiden käytäntöjen poistamiseen myös omien rajojensa sisällä;

51.   odottaa kiinnostuneena sitä COHOM-työryhmälle esiteltäväksi valmisteltavaa arviota kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanosta; odottaa, että COHOM-työryhmä keskustelee näiden suuntaviivojen tarkistamisen yhteydessä yksittäistapauksia koskevista erityisistä toimintaperusteista suuntaviivojen täytäntöönpanon parantamiseksi; kehottaa hyväksymään toimenpiteitä täydellisen kidutuskiellon ja muiden epäinhimillisten ja alentavien rangaistusten kieltämisen kunnioittamisen varmistamiseksi ja kehottaa vastustamaan kaikkia pyrkimyksiä sellaisen Euroopan unionin kannan vahvistamiseen, jolla oikeutetaan diplomaattisten vakuutusten käyttö henkilöiden siirtämiseksi maihin, joissa heitä saatetaan kiduttaa tai joissa he voivat saada muita epäinhimillisiä tai alentavia rangaistuksia;

52.   kehottaa ajanmukaistamaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevia Euroopan unionin suuntaviivoja siten, että niissä otetaan huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 15 artikla, joka koskee kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen tai kohtelun kieltoa;

53.   kehottaa puheenjohtajavaltiota tai neuvoston pääsihteeristöä osallistumaan säännöllisesti keskeisiin Yhdistyneiden Kansakuntien komiteoihin sekä tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euroopan neuvoston ja sen kidutuksen vastaisen komitean kanssa, jotta saadaan merkittävää ja hyödyllistä aineistoa päätöksentekoon tiettyjä maita koskevista toimista;

54.   kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan toimia kaikkien Euroopan unionin kansainvälisten kumppaneiden osalta kidutuksen ja pahoinpitelyn kieltävien kansainvälisten yleissopimusten ratifioimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi ja kuntoutuksen tarjoamiseksi kidutuksen uhreille; kehottaa Euroopan unionia pitämään kidutuksen ja pahoinpitelyn torjumista sen ihmisoikeuspolitiikan keskeisenä painopistealana erityisesti tehostamalla Euroopan unionin suuntaviivojen ja kaikkien muiden Euroopan unionin välineiden, kuten eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen täytäntöönpanoa ja estämällä EU:n jäsenvaltioita käyttämästä diplomaattisia vakuutuksia kolmansien maiden kanssa, jos on todellisena vaarana, että jotkin henkilöt joutuvat kidutuksen tai pahoinpitelyn kohteeksi;

Lapset aseellisissa selkkauksissa

55.   on tyytyväinen lapsista aseellisissa selkkauksissa vastaavan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan raporttiin, joka julkaistiin 13. elokuuta 2007 ja jossa todetaan, että Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioiden olisi toteutettava konkreettisia ja kohdennettuja toimia vastaanhangoittelevien ihmisoikeuksien rikkojien osalta;

56.   on tyytyväinen YK:n pääsihteerin raporttiin ja suosituksiin lapsista Burman aseellisessa selkkauksessa; tuomitsee lasten oikeuksien räikeän loukkaamisen kyseisessä valtiossa ja kehottaa COHOM-työryhmää asettamaan Burman etusijalle, kun se panee täytäntöön lapsia aseellisissa konflikteissa koskevat suuntaviivansa;

57.   on tyytyväinen edistymiseen kansainvälisten lastensuojelunormien soveltamisessa sen osalta, että väitetyt rikoksentekijät asetetaan vastuuseen; tästä ovat esimerkkinä kansainvälisen rikostuomioistuimen nostamat kanteet Kongon demokraattisen tasavallan eri aseellisten ryhmien korkea-arvoisia johtajia vastaan sekä Ugandan Lord's Resistance Army -joukkojen neljää korkea-arvoisempaa jäsentä vastaan; pitää merkittävänä saavutuksena Sierra Leonen erityistuomioistuimen tuomiota, jonka mukaan alle 15-vuotiaiden lasten palkkaaminen tai käyttö sotatoimissa katsotaan sotarikokseksi kansainvälisen tapaoikeuden nojalla, sekä sen äskettäin armeijan komentajille lasten palkkaamisen seurauksena määräämät tuomiot;

58.   on tyytyväinen lasten oikeuksien suurempaan huomioonottamiseen erilaisissa neuvotteluissa, sopimuksissa, rauhanrakennus- ja rauhanturvaamistoimissa, ohjelmissa ja yleissopimuksissa; korostaa kuitenkin, että lapsia koskevien rauhansopimusten lausekkeiden pitäisi olla täsmällisiä ja että niiden tavoitteiden pitäisi olla saavutettavissa;

59.   on tyytyväinen lasten oikeuksien parempaan huomioonottamiseen mekanismeissa, joilla syylliset asetetaan vastuuseen rikoksista kansainvälisen oikeuden nojalla (ja tunnustaa tässä yhteydessä asiaa koskevat Liberian totuus- ja sovittelukomission ponnistelut vuonna 2007), sillä se tärkeä keino panna täytäntöön lasten oikeus osallistua sellaisten päätösten tekemiseen, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä; korostaa kuitenkin, että tällaisen osallistumisen olisi perustuttava lasten etuun, myös siten, että pannaan täytäntöön ikäryhmälle sopivaa politiikkaa ja toimenpiteitä ja että edistetään lapsiuhrien kuntouttamista ja sopeuttamista takaisin yhteiskuntaan;

60.   on tyytyväinen edistymiseen aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskeviin yhdennettyihin normeihin (2006) sekä lapsia asevoimissa tai aseellisissa ryhmittymissä koskeviin Pariisin periaatteisiin ja suuntaviivoihin (2007) liittyvän politiikan muotoilussa; korostaa kuitenkin, että ne on nyt pantava tehokkaasti täytäntöön;

61.   on tyytyväinen siihen, että seitsemän uutta valtiota (Argentiina, Kroatia, Guatemala, Laos, Mauritania, Marokko ja Ukraina) ovat liittyneet Pariisin sitoumuksina tunnettuun kansainväliseen sitoumukseen lasten palkkaamisen lopettamiseksi aseellisissa selkkauksissa; pahoittelee, että Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut sitoumusta, koska se vastustaa kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevaa lauseketta;

62.   on tyytyväinen siihen, että yksitoista Euroopan unionin jäsenvaltiota on allekirjoittanut Geneven julistuksen aseellisista selkkauksista ja kehityksestä, minkä ansiosta julistuksen on nyt allekirjoittanut yhteensä 42 valtiota; kehottaa niitä 16 EU:n jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet Geneven julistusta, tekemään niin viipymättä;

63.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisia pöytäkirjoja, tekemään niin viipymättä(23);

64.   muistuttaa, että ratkaisemattomia konflikteja ENP-valtioissa ei ole vielä selvitetty lopullisesti, ja korostaa, että tällaisissa olosuhteissa oikeusvaltion periaatteet ja ihmisoikeusloukkaukset alueella jäävät huomiotta, mikä vaikeuttaa lisäksi merkittävästi lapsen kaikkien oikeuksien takaamista ja kunnioittamista; kehottaa puuttumaan lasten ja heidän perheidensä erityistilanteeseen ENP:n piiriin kuuluvissa valtioissa sijaitsevilla ratkaisemattomien konfliktien alueilla ensisijaisena kysymyksenä tällä alalla toteutettujen EU:n toimien puitteissa;

65.   panee merkille, että puheenjohtajavaltio Portugali noudatti suuntaviivojen nojalla Saksan aloitteita ja kehotti kaikkia ensisijaisissa valtioissa sijaitsevia EU:n diplomaattisia edustustoja katsomaan COHOM-työryhmän 15. kesäkuuta 2007 hyväksymät maakohtaiset strategiat pysyviksi ohjeiksi, jotka on sisällytettävä lapsia aseellisissa konflikteissa koskevaan edustustojen päällikköjen työhön; on tyytyväinen siihen, että puheenjohtajavaltio on myös välittänyt paikallisille puheenjohtajille asiasta vastaavien kansalaisjärjestöjen vastaanottamia raportteja tietyistä valtioista; on tyytyväinen puheenjohtajavaltion Slovenian aloitteeseen sellaisen tutkimuksen teettämisestä, joka koskee EU:n toimien vaikutusta lapsiin aseellisissa konflikteissa; korostaa tässä yhteydessä suuntaviivojen rajattua vaikutusta lapsiin aseellisissa konflikteissa, erityisesti siitä syystä, että useimmille komission edustustoille ja jäsenvaltioiden suurlähetystöille ei ilmoitettu, että kohdevaltio katsottiin ensisijaiseksi valtioksi näiden suuntaviivojen soveltamisen osalta;

66.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään lasten pakkotyön torjumisen humanitaarisiin ja kauppapoliittisiin toimintatavoitteisiinsa;

Ihmisoikeuksien puolustajat

67.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sitoutumaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen avoimempaan ja järjestelmällisempään täytäntöönpanoon, sillä kyseessä on tärkeä ja innovatiivinen väline, jonka tarkoituksena on tukea ihmisoikeuksien puolustajia ja suojella vaarassa olevia ihmisoikeuksien puolustajia;

68.   odottaa, että koska ihmisoikeuksien puolustajia koskevat suuntaviivat on tunnustettu painopistealaksi ihmisoikeuksia koskevassa Euroopan unionin ulkopolitiikassa, suuntaviivat pannaan tämän perusteella tehokkaasti täytäntöön 120 valtiota koskevissa paikallisissa strategioissa; huomauttaa, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin tukitoimien puute tietyissä valtioissa, kuten Kiinassa, Tunisiassa, Etiopiassa, Iranissa ja Venäjällä, näyttää heijastavan yhteisymmärryksen puutetta Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskuudessa, sillä yksittäiset jäsenvaltiot asettavat erilaisia ulkopoliittisia tavoitteita, mikä estää yhteiset toimet;

69.   katsoo, että yhdenmukaisella lähestymistavalla olisi myös keskityttävä vahvistamaan ihmisoikeusaktivistien, myös taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien puolustamiseen sitoutuneiden aktivistien valmiuksien kehittämistä ja edistettävä kuulemis- ja vuorovaikutusmekanismeja aktivistien ja hallitusten välillä demokraattista uudistusta ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä, erityisesti silloin kun demokratisoitumisprosessi on vaarassa;

70.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia välittämään tietoa väkivallattomuutta koskevasta teoriasta ja käytännöstä ja edistämään tietämystä parhaista käytännöistä sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa kentältä saadun ensikäden tiedon perusteella;

71.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita käsittelemään pikaisesti kysymystä hätäviisumien myöntämisestä ihmisoikeuksien puolustajille sisällyttämällä yhteisön uuteen viisumisäännöstöön selvän viittauksen ihmisoikeuksien puolustajien erityistilanteeseen ja näin ollen luomalla erityisen ja nopeutetun viisumimenettelyn, missä voitaisiin hyödyntää Irlannin ja Espanjan hallitusten kokemuksia tästä asiasta; katsoo, että ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettujen Euroopan unionin toimien luottamuksellisuus on toisinaan hyödyksi, mutta toteaa, että tästä luottamuksellisuudesta huolimatta Euroopan unionin paikallisen henkilöstön olisi aina ilmoitettava luottamuksellisesti tällaisista toimista paikalla toimiville kansalaisjärjestöille;

72.   panee merkille, että huomattavista taloudellisista uudistuksista huolimatta poliittisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia rikotaan Kiinassa yhä järjestelmällisesti, mikä käy ilmi esimerkiksi poliittisena vankeutena, asianajajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja toimittajiin, myös niin sanottuun weiquan-liikkeeseen kohdistuvina hyökkäyksinä ja ahdisteluna, riippumattoman oikeuslaitoksen puutteena, pakkotyönä, sananvapauden, uskonnonvapauden ja uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien rajoittamisena, mielivaltaisina pidätyksinä, Laogai-työleirijärjestelmänä ja väitettynä elinten laittomana kauppana; on huolissaan myös toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja, Dalai lamaa ja hänen seuraajiaan ja Falun Gongin harjoittajia koskevien mustien listojen laatimisesta;

73.   pahoittelee, että Valko-Venäjällä on rekisteröity enää ainoastaan viisi ihmisoikeusjärjestöä ja että viranomaiset pyrkivät jatkuvasti ahdistelemaan ja valvomaan näitä ryhmiä, samalla kun ne hylkäävät toistuvasti laillista rekisteröintiä koskevat muiden ihmisoikeusryhmien hakemukset; on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen toukokuussa 2007 tekemään päätökseen hylätä Valko-Venäjän hakemus paikan saamiseksi ihmisoikeusneuvostosta viitaten sen liian heikkoon ihmisoikeustilanteeseen; kehottaa jälleen kerran Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan ihmisoikeuksien puolustajiin ja Valko-Venäjän kansalaisjärjestöjen aktivisteihin kohdistuvan pelottelun, ahdistelun, kohdennetut pidätykset ja poliittisiin syihin perustuvat syytteet;

74.   on erittäin huolissaan siitä, että vuonna 2007 Iranin viranomaiset ahdistelivat entistä voimakkaammin riippumattomia ihmisoikeuksien puolustajia ja asianajajia estääkseen heitä julkaisemasta ja osoittamasta ihmisoikeuksien rikkomuksia; pahoittelee sitä, että Iranin hallitus on lakkauttanut kansalaisjärjestöt, jotka edistävät kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja tiedottavat ihmisoikeuksien rikkomisesta, mukaan lukien järjestöt, jotka tarjoavat oikeudellista ja sosiaalista apua väkivallan uhreiksi joutuneille naisille;

75.   korostaa jälleen kerran sen merkitystä, että opas suuntaviivojen täytäntöönpanosta annetaan kaikille kentällä toimiville ihmisoikeuksien puolustajille; kannustaa COHOM-työryhmää jakamaan aluetoimistoissa sekä suurlähetystöissä ja edustustoissa ihmisoikeuksien puolustajille käännöksiä Euroopan unionin suuntaviivoista niillä Euroopan unionin kielillä, jotka ovat yleisesti käytettyjä kieliä (lingua franca) kolmansissa maissa, ja muilla keskeisillä kielillä; on tyytyväinen siihen, että tähän mennessä käännöksiä on saatavilla venäjän, arabian, kiinan ja persian kaltaisilla kielillä, mutta korostaa, että käännöksiä on tehtävä enemmän paikallisesti; kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita yksinkertaistamaan viisumien myöntämistä niille ihmisoikeuksien puolustajille, jotka on kutsuttu Euroopan unionissa pidettäviin tilaisuuksiin tai jotka pakenevat heikentyviä turvallisuusoloja;

Suuntaviivat ihmisoikeuksista käytävistä vuoropuheluista ja tunnustetuista neuvotteluista kolmansien maiden kanssa

76.   kehottaa neuvostoa ja komissiota käynnistämään ihmisoikeusvuoropuheluja koskevien suuntaviivojen kattavan arvioinnin ja kehittämään selvät indikaattorit kunkin vuoropuhelun vaikutusta varten sekä kriteerit vuoropuhelujen käynnistämiselle, keskeyttämiselle ja käynnistämiselle uudelleen;

77.   toistaa, että ihmisoikeuksia koskevia vuoropuheluja olisi laajennettava kattamaan tilanne sekä kolmansissa maissa että Euroopan unionissa, jotta parannettaisiin kyseisten vuoropuhelujen uskottavuutta;

78.   toistaa, että ihmisoikeuskysymyksiä olisi tarkasteltava korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta ihmisoikeuksia koskeville huolenaiheille annettaisiin suurempaa poliittista painoarvoa ja että jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden ei pitäisi antaa erottaa ihmisoikeuskysymyksiä poliittisesta vuoropuhelusta; katsoo siksi, että vuoropuhelua ei pitäisi koskaan käyttää siihen, että asian käsittely rajataan vain asiantuntijoiden välisiin kokouksiin ja että sille näin ollen annetaan toissijainen asema muuhun politiikkaan nähden; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota toteuttamaan seuraavat toimenpiteet:

79.   korostaa jälleen kerran tässä yhteydessä ehdotuksia, jotka esitettiin edellä mainitussa 6. syyskuuta 2007 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista; korostaa tässä yhteydessä, että vuoropuhelu neuvoston, komission ja parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan välillä käynnistettiin tammikuussa 2008, jotta pantaisiin täytäntöön kyseisen päätöslauselman suositukset parlamentin yleisestä osallistumisesta vuoropuheluihin; muistuttaa tässä yhteydessä, että neuvoston velvollisuutena on kuulla parlamenttia ja ottaa sen näkemykset asianmukaisella tavalla huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti;

80.   korostaa, että Euroopan unionin ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua on tehostettava voimakkaasti, ja on huolissaan siitä, että Kiina on antanut vastauksen vain kahteen kolmasosaan kysymyksistä, joita EU on esittänyt yksittäisistä huolenaiheista osana tätä vuoropuhelua; ilmaisee huolensa ihmisoikeuksien vakavasta rikkomisesta Kiinassa ja korostaa, että tulevia olympialaisia varten tehdyistä Kansainvälisen Olympiakomitean peruskirjan mukaisista hallituksen lupauksista huolimatta ihmisoikeustilanne itse paikalla ei ole parantunut; on Kansainvälisen Olympiakomitean peruskirjan mukaisesti tyytyväinen siihen, että Kiina pyrkii panemaan täytäntöön kidutusta käsittelevän erityisraportoijan suositukset ja että se on äskettäin kehottanut tuomioistuimia olemaan luottamatta tunnustuksiin; panee merkille, että vaikka Kiinan hallitus on toistuvasti luvannut ratifioida kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ratifiointi on edelleen käynnissä; pahoittelee, että Pekingissä 28. marraskuuta 2007 pidetyssä Euroopan unionin ja Kiinan välisessä huippukokouksessa ei annettu Euroopan unionin ja Kiinan yhteistä julistusta ihmisoikeuksista, vaikka alun perin ilmoitettiin, että tällainen julistus aiottiin antaa; kehottaa neuvostoa antamaan parlamentille yksityiskohtaisempaa tietoa keskustelujen jälkeen, mukaan luettuna yksityiskohtainen luettelo neuvoston ja jäsenvaltioiden toimista yksittäisissä tapauksissa; huomauttaa, että tällaisia huolenaiheita olisi korostettava ennen Pekingin olympialaisia, sillä kyseessä on historiallinen mahdollisuus parantaa ihmisoikeuksia Kiinassa; on tässä yhteydessä edelleen huolissaan Kiinan lainsäädännöstä, myös valtiosalaisuuksia koskevasta järjestelmästä, joka estää avoimuuden, joka olisi tarpeen hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteisiin perustuvan järjestelmän kehittämiseksi; on huolissaan rajoituksista, joita on asetettu kiinalaisille ja kansainvälisille tiedotusvälineille, mukaan lukien Internet, blogien pitäminen ja kiinalaisten ja kansainvälisten toimittajien tiedonsaanti; on yhtä huolissaan mustien listojen laatimisesta toimittajista ja ihmisoikeusaktivisteista, mukaan luettuna Dalai Lama, hänen lähettiläänsä ja Falun Gongin harjoittajat; kehottaa tässä yhteydessä viipymättä vapauttamaan tunnetun AIDS-aktivistin Hu Jian; korostaa, että myös olympialaisten jälkeen on edelleen valvottava ihmisoikeustilannetta ja asiaa koskevan lainsäädännön muuttamista; kehottaa Euroopan unionia varmistamaan, että sen kauppasuhteet Kiinaan edellyttävät ihmisoikeuksia koskevia uudistuksia, ja pyytää tässä yhteydessä neuvostoa tekemään kattavan arvioinnin ihmisoikeustilanteesta ennen minkään uuden kumppanuus- ja yhteistyöpuitesopimuksen tekemistä; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan esille kysymyksen Sisä-Mongolian autonomisesta alueesta, Itä-Turkestanista ja Tiibetin autonomisesta alueesta, tukemaan aktiivisesti avointa vuoropuhelua Kiinan hallituksen ja maanpaossa toimivan Tiibetin hallituksen välillä ja ottamaan huomioon Kiinan politiikan vaikutukset ihmisoikeuksiin Afrikassa; on edelleen huolissaan uiguurien etnisen ryhmän ihmisoikeuksien järjestelmällisestä rikkomisesta Xinjiangin autonomisella uiguurialueella;

81.   on edelleen huolestunut siitä, että ihmisoikeusvuoropuhelu Iranin kanssa on ollut keskeytettynä vuodesta 2004 lähtien, koska ihmisoikeustilannetta ei ole saatu parannettua ja koska Iran ei ole halukas tekemään yhteistyötä; pyytää Iranin viranomaisia käynnistämään tämän vuoropuhelun uudelleen demokratian edistämiseen sitoutuneiden kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien tukemiseksi ja vahvistamaan – rauhanomaisin ja väkivallattomin keinoin – nykyisiä prosesseja, jotka voivat edistää demokraattisia, institutionaalisia ja perustuslaillisia uudistuksia, ja varmistamaan kyseisten uudistusten kestävyyden, vahvistamaan kaikkien iranilaisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen edustajien osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon ja vahvistamaan edelleen niiden asemaa yleisessä poliittisessa keskustelussa; on erittäin huolestunut siitä, että perusihmisoikeuksien, erityisesti ilmaisunvapauden ja kokoontumisvapauden kunnioittaminen heikkeni Iranissa entisestään vuonna 2007; tuomitsee Iranin viranomaisten huhtikuun 2007 alussa käynnistämän uuden moraalikampanjan, jonka nojalla tuhansia miehiä ja naisia on pidätetty "moraalittoman käytöksen estämisen" nimissä; tuomitsee sen, että Iranin hallinto käyttää yhä useammin kuolemanrangaistusta;

82.   pahoittelee, että Euroopan unionin ja Venäjän väliset ihmisoikeuskeskustelut eivät ole johtaneet kunnollisiin tuloksiin, ja pyytää ottamaan parlamentin mukaan tällaiseen prosessiin; tukee neuvoston ja komission ponnisteluja sellaisten olosuhteiden luomiseksi, että neuvotteluja voitaisiin käydä vuorotellen Venäjällä ja Euroopan unionissa, jolloin muutkin Venäjän ministeriöt kuin ulkoministeriö voisivat osallistua neuvotteluihin ja jolloin Venäjän valtuuskunta voisi osallistua venäläisten tai eurooppalaisten parlamentaaristen elinten tai kansalaisjärjestöjen kokouksiin, jotka järjestetään neuvottelujen yhteydessä; pahoittelee, että Euroopan unioni ei ole onnistunut muuttamaan Venäjän politiikkaa varsinkaan arkojen aiheiden, kuten Tšetšenian ja Kaukasian muiden tasavaltojen tilanteen, rankaisemattomuuden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden, ihmisoikeuksien puolustajien kohtelun, tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja ilmaisunvapauden, etnisten vähemmistöjen kohtelun, oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen ja ihmisoikeuksien suojelun asevoimissa, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän sekä muiden kysymysten osalta; uskoo, että pitkään jatkunutta keskustelua Tšetšeniasta olisi laajennettava koskemaan Ingušian ja Dagestanin huolestuttavaa tilannetta; kehottaa Venäjän viranomaisia suojelemaan kansallisia vähemmistöjä Marin tasavallassa ja takaamaan ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen Marin tasavallan perustuslain ja EU:n normien mukaisesti; pahoittelee toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen jatkuvaa vainoamista, esimerkiksi Novaja Gazeta sanomalehden ja nizhnynovgorodilaisen suvaitsevaisuutta edistävän säätiön ahdistelua; on huolissaan siitä, että vuonna 2006 voimaantullutta Venäjän uutta lainsäädäntöä kansalaisjärjestöistä on vuonna 2007 pantu täytäntöön mielivaltaisesti ja valikoiden ja sitä on käytetty hankaloittamaan ja rajoittamaan kansalaisjärjestöjen laillista toimintaa ja sen nojalla on annettu myös rangaistuksia, mikä on lisännyt kansalaisjärjestöjen turvattomuutta ja haavoittuvuutta; ilmaisee joulukuussa 2007 annetun Amnesty International järjestön raportin mukaisesti huolensa myös siitä, että syyttäjänvirasto ei ole vieläkään kunnioittanut Mihail Hodorkovskin ja hänen kumppaninsa Platon Lebedevin oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin kansainvälisten normien mukaisesti, ja ilmaisee huolensa siitä, että Jukos-yhtiön entiselle varapääjohtajalle Vasili Aleksanjanille ei suostuta antamaan elintärkeää lääketieteellistä hoitoa, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja ovat toistuvasti tätä pyytäneet; kehottaa Venäjää toteuttamaan lisätoimia ilmaisunvapauden ja toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden suojelemiseksi; katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan unionin olisi pidettävä painopistealana Venäjän yhteistyötä Etyjin, Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusmekanismien kanssa sekä kaikkien asiaa koskevien ihmisoikeussopimusten ratifiointia, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 14 ratifiointia, koska sillä muutetaan yleissopimuksen valvontajärjestelmää; pahoittelee Venäjän haluttomuutta kutsua riittävä määrä kansainvälisiä vaalitarkkailijoita riittävän aikaisin, jotta ne voisivat valvoa asianmukaisesti vaaleja Etyjin normien mukaisesti, minkä takia Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto ei voi toteuttaa suunniteltuja vaalitarkkailutehtäviä toimivaltuuksiensa mukaisesti, ja joutuu siksi kyseenalaistamaan vuoden 2007 parlamenttivaalien ja vuoden 2008 presidentinvaalien demokraattisuuden; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan ihmisoikeuskysymykset, mukaan lukien yksittäiset tapaukset, esille Venäjän korkeimman tason viranomaisten kanssa ja Venäjän kanssa tehtävässä uudessa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa; kehottaa komissiota säätämään selkeämmistä velvollisuuksista ja luomaan tehokkaampia valvontamekanismeja ihmisoikeuksia koskevien lausekkeiden lisäksi, jotta ihmisoikeustilannetta voitaisiin todella parantaa;

83.   kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan ihmisoikeuksien alivaliokuntia kaikkien naapurivaltioiden kanssa; toistaa, että parlamentin jäsenten pitäisi osallistua tällaisten alivaliokuntien kokousten valmisteluun ja että heille olisi kerrottava kokousten tuloksista; katsoo, että vaikka kokousten ensimmäisellä kierroksella keskitytään kenties alivaliokunnan kestävyyden kehittämiseen ja kumppaneiden välisen luottamuksen edistämiseen, kuten tehtiin Tunisian tapauksessa, tällaisissa alivaliokunnissa, kuten nykyisin Marokon osalta, olisi siirryttävä tuloskeskeiseen vaiheeseen laatimalla konkreettisia vertailuperusteita ja indikaattoreita edistymiselle ja antamalla mahdollisuuden ottaa esille yksittäisiä tapauksia; korostaa, että ihmisoikeuksista käytäviä keskusteluja ei missään nimessä pitäisi rajoittaa vain näihin alivaliokuntiin, ja korostaa, että nämä kysymykset on otettava osaksi myös korkeimmalla tasolla käytävää poliittista vuoropuhelua, jotta lisättäisiin EU:n politiikan johdonmukaisuutta tällä alalla ja jotta vähennettäisiin epäjohdonmukaisuuksia molempien osapuolten lehdistölle antamissa lausunnoissa ihmisoikeustilanteesta; on tyytyväinen 16. lokakuuta 2007 annettuun neuvoston lausuntoon siitä, että keskusteluissa EU:n ja Libyan välisestä tulevasta puitesopimuksesta keskitytään erityisesti muun muassa yhteistyöhön ja edistykseen ihmisoikeusasioissa;

84.   muistuttaa heikkenevästä tilanteesta Syyriassa, jossa hallituksen viranomaiset kieltäytyvät myöntämästä virallista asemaa ihmisoikeusryhmille ja jossa turvallisuuspalvelu ahdistelee ihmisoikeusryhmiä ja jossa ihmisoikeusryhmien jäseniä vangitaan, koska ryhmillä ei ole oikeudellista asemaa; tuomitsee toisinajattelijoiden ja oppositiopuolueiden jäsenten pidättämisen ja pyytää, että neuvosto ja komissio kehottaisivat Syyrian hallitusta vapauttamaan tämän syyn nojalla pidätetyt toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja riippumattomat asianajajat ja lopettamaan poikkeustilan;

85.   tuomitsee Valko-Venäjän viranomaisten oppositiota vastaan toteuttamat toimenpiteet; panee merkille, että nämä toimenpiteet ovat yhä useammin järjestelmällisiä pyrkimyksiä opposition jäsenten nöyryyttämiseen ja pahoinpitelyyn; viittaa esimerkkinä Saharov-palkinnon saajan Aljaksandr Milinkevitšin äskettäiseen pidättämiseen; panee merkille, että Euroopan unioni ei ole onnistunut edistämään ihmisoikeuksia koskevia uudistuksia Valko-Venäjällä;

86.   ilmaisee uudelleen syvän huolensa myös Gazan alueen humanitaarisesta kriisistä ja sen mahdollisesti vakavista seuraamuksista; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; vahvistaa 21. helmikuuta 2008 Gazan alueen tilanteesta antamansa päätöslauselman(24) sisällön;

87.   tunnustaa neuvoston ja komission pyrkimykset Euroopan unionin ja Uzbekistanin välisen ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun toisen kierroksen järjestämiseksi toukokuussa 2008 ja kiittää komissiota sen ponnisteluista kansalaisjärjestöjen seminaarin järjestämiseksi tiedotusvälineiden ilmaisunvapaudesta vuoropuhelun yhteydessä, mahdollisesti Taškentissa; huomauttaa jälleen kerran, että ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun käyminen ja asiantuntijoiden kokoukset vuonna 2005 tapahtuneesta Andijan verilöylystä eivät sinällään tarkoita edistymistä eikä niitä voida käyttää syynä pakotteiden poistamiseen; huomauttaa, että koska Andijan verilöylystä ei ole tehty riippumatonta kansainvälistä tutkintaa eikä ihmisoikeustilanne Uzbekistanissa ole parantunut lainkaan – nämä ovat olleet Euroopan unionin asettamat edellytykset pakotteiden poistamiselle – Uzbekistanin vastaisia pakotteita on johdonmukaisesti laajennettu; on tyytyväinen siihen, että 15.–16. lokakuuta 2007 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen päätelmissä esitetään erityisiä ehtoja, joita on noudatettava kuuden kuukauden kuluessa, jotta viisumirajoitusten keskeyttämistä jatkettaisiin; kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin siitä, mitä vaikutuksia on ollut päätöksellä joidenkin niiden viisumirajoitusten keskeyttämisestä kuudeksi kuukaudeksi, jotka ovat osa Euroopan unionin pakotteita Uzbekistania kohtaan, ja kehottaa niitä arvioimaan yleistä ihmisoikeustilannetta kyseisessä valtiossa; pahoittelee sitä, että Uzbekistan ei ole tähän mennessä edistynyt lainkaan näiden asioiden osalta; on tyytyväinen Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan toimiin ihmisoikeustilanteen valvomiseksi tarkasti kuuden kuukauden välein, jotta neuvostolle voitaisiin antaa säännöllisesti parlamentin arvioita ja suosituksia tätä asiaa koskevasta EU:n politiikasta; on järkyttynyt 23. joulukuuta 2007 pidetyistä Uzbekistanin presidentinvaaleista, jotka Etyj:n demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston mukaan järjestettiin "tiukasti valvotussa poliittisessa ympäristössä, jossa todelliselle oppositiolle ei ollut tilaa ja joka ei yleisesti vastannut moniakaan Etyjin sitoumuksia demokraattisten vaalien osalta"; tuomitsee riippumattoman Ilkhom-teatterin perustajan ja taiteellisen johtajan Mark Weilin murhan Tashkentissa 9. syyskuuta 2007 sekä toimittajan ja Uzbekistanin hallinnon arvostelijan Alisher Saipovin murhan kirgisialaisessa kaupungissa Oshissa 24. lokakuuta 2007; toistaa pyyntönsä siitä, että poliittiset vangit(25) vapautettaisiin välittömästi;

88.   tukee neuvoston halukkuutta luoda ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu kunkin neljän jäljellä olevan Keski-Aasian valtion kanssa; kehottaa käymään vuoropuheluja tavoitteellisesti ja noudattaen Euroopan unionin suuntaviivoja kolmansien maiden kanssa käytävistä ihmisoikeusvuoropuheluista ja takaamaan kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan parlamentin osallistumisen; kehottaa osoittamaan vuoropuhelujen käynnistämisen yhteydessä riittävästi voimavaroja neuvoston ja komission sihteeristöille;

89.   toteaa, että sekä Turkin että EU:n sitoutuminen Turkin liittymisprosessiin edistää käynnissä olevia ihmisoikeusuudistuksia Turkissa;

90.   toivoo, että Benazir Bhutton salamurhaan syyllistyneet tahot tunnistetaan ja saatetaan vastuuseen mahdollisimman pian; panee merkille, että Pakistanin ihmisoikeustilanne on heikentynyt koko vuoden 2007 ja erityisesti että oikeuslaitoksen riippumattomuus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat uhattuina; tuomitsee tässä yhteydessä Pakistanin korkeimman oikeuden entisen presidentin Iftikhar Mohammad Choudhryn mustamaalaamisen sekä sen, että hänet on erotettu virasta ja pantu kotiarestiin; kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan tuomarikunnan ja asianajajien käynnistämää demokratialiikettä, erityisesti laajentamalla kutsuja koskemaan joitakin liikkeen edustajia, kuten Choudhrya; kehottaa palauttamaan uudelleen virkaan kaikki viralta otetut tuomarit; panee merkille Pakistania koskevan uuden maakohtaisen strategia-asiakirjan hyväksymisen ja on tyytyväinen konfliktien estämisen ja ihmisoikeuksien sisällyttämiseen koko asiakirjaan; panee merkille, että Euroopan yhteisön ja Pakistanin yhteisen komission ensimmäinen kokous pidettiin Islamabadissa 24. toukokuuta 2007, ja korostaa, että ihmisoikeudet on otettava kaikkien myöhemmin pidettävien kokousten asialistan keskeisiksi osiksi;

Naisten sukupuolielinten silpominen ja muut vahingolliset perinteiset käytännöt

91.   korostaa, että ponnisteluja kaikenlaisen naisten sukupuolielinten silpomisen estämiseksi olisi tehostettava sekä ruohonjuuritasolla että poliittisessa päätöksenteossa, jotta korostetaan, että kyseessä on sukupuoleen liittyvä kysymys ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvä ihmisoikeusrikkomus;

92.   vaatii, että naisten oikeuksia käsitellään yksiselitteisesti kaikissa ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa, erityisesti kaikkinaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan torjuntaa ja estämistä, mukaan luettuna erityisesti raskauksien keskeyttäminen lapsen sukupuolen perusteella, kaikenlaiset vahingolliset perinteiset tai tavanomaiset käytännöt, kuten naisten sukupuolielinten silpominen ja varhainen naimisiinmeno tai pakkoavioliitto, kaikenlainen ihmiskauppa, kotiväkivalta ja naismurhat, hyväksikäyttö työssä ja taloudellinen hyväksikäyttö, ja vaatii kieltämään sen, että valtiot vetoavat tapoihin, perinteisiin tai mihin tahansa uskonnolliseen syyhyn välttääkseen tällaisten julmuuksien ja kaikkien naisten henkeä uhkaavien käytäntöjen torjumista koskevan velvollisuutensa noudattamisen;

93.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään ihmisoikeuslauseketta, jotta naisten sukupuolielinten silpomisen torjumisesta tehtäisiin painopisteala suhteissa kolmansien maiden kanssa, erityisesti niiden valtioiden kanssa, jotka nauttivat Euroopan unionin suosituimmuuskohtelua Cotonoun sopimuksen puitteissa (nykyisin EU:n kumppanuussopimusten nojalla), ja jotta niitä painostettaisiin hyväksymään tarpeelliset lainsäädännölliset, hallinnolliset, oikeudelliset ja estävät toimenpiteet kyseisten käytäntöjen päättämiseksi;

94.   muistuttaa vuosituhattavoitteista ja korostaa, että koulutukseen pääsy ja terveys ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia; katsoo, että Euroopan unionin kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeuspolitiikan on korostettava terveysohjelmia, mukaan lukien seksuaaliterveyttä koskevat ohjelmat, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, naisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen sekä lasten oikeudet erityisesti siellä, missä sukupuoleen perustuva väkivalta on yleistä ja naiset ja lapset ovat alttiita HIV/AIDS tartunnoille tai heiltä on kielletty tiedonsaanti, mahdollisuus ehkäisyyn ja/tai hoitoon; pyytää, että komissio sisällyttää työntekijöiden perusoikeudet ja ihmisarvoisen työn toimintaohjelman kehityspolitiikkaansa ja erityisesti kaupankäyntiin liittyviin apuohjelmiinsa;

95.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan erityisesti Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Afrikan unionin pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa;

96.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan eurooppalaista demokratia- ja ihmisoikeusaloitetta ja varmistamaan varojen osoittamisen toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on torjua kaikenlaista naisten sukupuolielinten silpomista;

Neuvoston ja komission sekä kahden puheenjohtajavaltion toiminnan yleinen valvonta

97.   pahoittelee Burman sotilasjuntan jatkuvia rikkomuksia ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan ja tukee Euroopan unionin sitoutumista sen tavoitteiden saavuttamiseen eli osallistavan ja aidon "kolmenvälisen vuoropuhelun käymiseen sotilashallinnon, demokraattisen opposition (erityisesti vuoden 1990 vaalit voittaneen kansallisen demokraattisen liiton) ja etnisten kansallisuuksien välillä sellaisen kansallisen sovinnonteon takaamiseksi, joka on tarpeen demokratian toteutumiseksi Burmassa, sekä sellaisen legitiimin ja demokraattisen siviilihallituksen luomiseen, joka kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia ja palauttaa normaalit suhteet kansainväliseen yhteisöön; on tyytyväinen siihen, että neuvosto hyväksyi marraskuussa 2007 yhteisen kannan, jolla uusitaan nykyiset rajoitteet ja jolla otetaan käyttöön uusia rajoitteita, mutta pahoittelee, että ratkaisevan tärkeät alat, kuten energia-ala ja sotilashallintoon kohdistetut taloudelliset ja rahoitukselliset pakotteet, jätettiin kyseisten toimenpiteiden ulkopuolelle; katsoo tässä yhteydessä, että rajoittavien toimenpiteiden hyväksymisen lisäksi olisi automaattisesti annettava voimakasta tukea kansalaisyhteiskunnalle, mitä ei ole kuitenkaan tehty Burman osalta; tuomitsee Burman viranomaisten raa'an vastauksen buddhalaismunkkien mielenosoituksiin ja muihin rauhanomaisiin mielenosoituksiin; pahoittelee demokratiaa puolustavien aktivistien ja toimittajien jatkuvia pidätyksiä ja vangitsemista ja kehottaa neuvostoa korostamaan jatkossakin Burman ihmisoikeustilanteen asemaa UNHRC:n ensisijaisena kysymyksenä ja jatkamaan painostusta, jotta Burman ihmisoikeustilanteesta vastaava YK:n erityisraportoija Tomas Ojea Quintana vierailisi valtiossa toisen kerran arvioidakseen uudelleen ihmisoikeusloukkauksia; on tyytyväinen Piero Fassinon nimittämiseen Euroopan unionin Burman erityislähettilääksi ja pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti demokratiaa tukevaa burmalaista liikettä eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen puitteissa; kehottaa häntä myös jatkamaan Burman naapurivaltioiden kannustamista, jotta ne tukisivat Burman kehittymistä demokratiaksi ja jotta ne osallistuisivat Burmaa koskeviin monenvälisiin keskusteluihin; pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti demokratiaa tukevaa burmalaista liikettä eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen puitteissa; tuomitsee 14. helmikuuta 2008 tapahtuneen Karen National Union järjestön (KNU) pääsihteerin Padoh Mahn Shan salamurhan, jossa hänet surmattiin kotiinsa Thaimaassa; kehottaa tekemään tutkimuksen tähän salamurhaan johtaneista tekijöistä ja pyytää EU:ta ilmaisemaan paheksuntansa sotilashallinnolle ja kehottamaan suojelemaan tehokkaammin Burman johtavia demokratian puolustajia, jotka elävät Thaimaassa maanpaossa; on huolissaan siitä, että burmalaiset pakolaiset Malesiassa ovat erittäin haavoittuvaisia ja että Malesian viranomaiset voivat pidättää, pitää vangittuina ja karkottaa kyseisiä pakolaisia ja tuomita heidät saamaan kepiniskuja; kehottaa neuvostoa pyytämään Malesian viranomaisia lopettamaan pakolaisten julman kohtelun, kannustamaan YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimistoa (UNHCR) rekisteröimään kaikki pakolaiset paremman suojelun takaamiseksi ja kehottamaan useampia valtioita ottamaan vastaan ja asuttamaan Malesiaan saapuneita burmalaisia pakolaisia;

98.   kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota keskittymään ihmisoikeuksien kannalta erityisen huolestuttaviin valtioihin; kannustaa neuvostoa erityisesti panemaan täysimääräisesti täytäntöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ja osoittamaan lisävaroja eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen yhteydessä toteutettaviin hankkeisiin, erityisesti demokratian edistämiseen Valko-Venäjällä, Burmassa, Kuubassa, Eritreassa, Laosissa, Pohjois-Koreassa, Uzbekistanissa, Vietnamissa ja Zimbabwessa; katsoo, että kyseisten hallintojen suostumus tai yhteistyö ei saa olla kyseisten hankkeiden käynnistämisen ja täytäntöönpanon edellytyksenä;

99.   on tyytyväinen Euroopan unionin ensimmäisen ihmiskaupan vastaisen päivän järjestämiseen 18. lokakuuta 2007, sillä päivän tarkoituksena on lisätä tietoa ihmiskaupasta ja korostaa Euroopan unionin pitkän aikavälin sitoutumista sen poistamiseen;

100.   on tyytyväinen Euroopan unionin kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusfoorumiin, jonka puheenjohtajavaltio Portugali ja komissio järjestivät Lissabonissa joulukuussa 2007 ja jossa käsiteltiin taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia; tukee foorumin suosituksia, joissa vahvistetaan ihmisoikeuksien jakamattomuus ja yleisyys ja joilla Euroopan unionin politiikan ulkoiset ja sisäiset näkökohdat saatiin yhdistettyä toisiinsa; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota vahvistamaan komission kauppapolitiikan pääosaston toteuttamaa kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten nykyistä arviointia ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten asianmukaisella arvioinnilla;

101.   on tyytyväinen Haagissa 7. ja 8. toukokuuta 2007 pidettyyn EU:n yhteyspisteiden verkoston neljänteen kokoukseen, jossa käsiteltiin kansanmurhista, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista syytettyjä henkilöitä; panee merkille työt kokouksessa, jossa käsiteltiin yksinomaan Ruandaa ja Euroopan valtioiden Ruandaa koskevia tutkimuksia; pahoittelee, että Portugalin puheenjohtajakauden aikana ei saatu järjestettyä verkoston viidettä kokousta; muistuttaa, että neuvosto on sitoutunut järjestämään tällaisen kokouksen kunkin puheenjohtajakauden aikana;

102.   kehottaa neuvoston puheenjohtajaa puuttumaan Euroopan unionin toimien puutteeseen Darfurissa; on tyytyväinen Darfurissa toteutettuun Afrikan unionin / Yhdistyneiden Kansakuntien hybridioperaatioon (UNAMID), joka hyväksyttiin yksimielisesti 31. heinäkuuta 2007 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1769 (2007), sillä se on pieni askel oikeaan suuntaan; panee merkille, että UNAMID korvasi Sudanissa toteutettavan Afrikan unionin rauhanturvaoperaation (AMIS) 31. joulukuuta 2007 ja että sen tehtävä päättyy alustavasti 31. heinäkuuta 2008; odottaa, että 7 000 sotilaan vahvuiset AMIS-joukot, jotka ovat tähän mennessä olleet vastuussa rauhanturvaamisesta, yhdistetään näihin uusiin joukkoihin ja että toteutetaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että UNAMID voi täyttää tehtävänsä, mukaan luettuna joukkoihin otettujen rauhanturvaajien määrän kausittainen arviointi; vaatii kuitenkin, että kansainvälisen rikostuomioistuimen antamat Darfuriin liittyvät pidätysmääräykset pannaan täytäntöön mahdollisimman pian; huomauttaa, että Darfurin humanitaariseen kriisiin vastaamiseksi toteutettujen toimenpiteiden riittämättömyys johti osaltaan poliittisen ja sosiaalisen tilanteen heikkenemiseen Tšadissa; kehottaa toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä suuremman avun antamiseksi kyseiselle valtiolle;

103.   ilmaisee huolensa kapinallishyökkäyksestä Tšadin pääkaupungissa N'Djamenassa helmikuun 2008 alussa; korostaa, että EU:n on osallistuttava diplomaattiseen painostukseen, jonka tavoitteena on tulitauosta sopiminen Tšadissa saarrettujen siviilien suojelemiseksi, ja että sen on myös tuettava keskusteluja, joilla pyritään rauhaan ja kansalliseen sovinnontekoon kyseisessä valtiossa; tuomitsee Tšadin hallituksen toteuttamat poliittisiin vastustajiin kohdistuneet iskut pääkaupungissa N'Djamenassa helmikuun vallankaappausyrityksen jälkeen; kehottaa neuvostoa toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet Tšadin poliittisen opposition vapauden varmistamiseksi; korostaa pakolaisia ja maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä koskevan kriisin vakavuutta Itä-Tšadissa, jossa yli 400 000 pakolaista ja maan sisällä siirtymään joutunutta henkilöä on sijoitettu 12 leiriin Tšadin itärajan läheisyydessä; on tyytyväinen EU:n EUFOR TCHAD/RCA (European Union Force in the Republic of Chad and the Central African Republic) -rauhanturvaoperaation käynnistämiseen ja sen perimmäiseen tavoitteeseen eli pakolaisten, maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja humanitaaristen työntekijöiden suojelemiseen tällä kriisialueella;

104.   on tyytyväinen siihen, että Yhdistyneissä Kansakunnissa on käynnistetty työt yhteisten käytännesääntöjen luomiseksi kaikelle rauhanturvaoperaatioihin osallistuvalle henkilöstölle; panee merkille, että erikoisyksikköjä koskevassa toimintasuunnitelmassa esitetään pääpiirteittäin vaatimus siitä, että kuusi perusperiaatetta on sisällytettävä kaikkiin YK:n järjestöjen välisen pysyvän komitean käytännesääntöihin, mukaan luettuna periaate seksuaalisen kanssakäymisen kieltämisestä alle 18-vuotiaiden henkilöiden kanssa riippumatta enemmistön iästä tai paikallisesta suojaikärajasta; on tyytyväinen siihen, että näitä käytännesääntöjä sovelletaan nykyisin kaikkiin Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaajiin ja humanitaariseen henkilöstöön; on tyytyväinen Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioiden puitteissa Burundissa, Norsunluurannikolla, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Haitissa luotuihin henkilökohtaista käytöstä käsitteleviin yksiköihin, joiden tehtävänä on tutkia syytöksiä ja auttaa uhreja; odottaa, että käytännesäännöt pannaan täysimääräisesti täytäntöön kaikissa Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioissa, mukaan luettuna tarvittaessa rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano niitä henkilöstön jäseniä vastaan, jotka ovat raiskanneet lapsia tai käyttäneet heitä seksuaalisesti hyväksi;

105.   on tyytyväinen siihen, että neuvosto laatii ja päivittää säännöllisesti luetteloja keskeisistä valtioista, joiden osalta toteutetaan yhteisiä lisätoimia niiden Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi, jotka koskevat lapsia aseellisissa konflikteissa, kuolemanrangaistusta (maat, joissa toimintalinja on muuttumassa) sekä ihmisoikeuksien puolustajia; panee merkille, että samanlaista käytäntöä suunnitellaan myös sen täytäntöönpanostrategian nojalla, joka koskee uusia Euroopan unionin suuntaviivoja lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta; kannustaa neuvostoa ja komissiota ulottamaan tämän hyvän käytännön kidutusta koskeviin Euroopan unionin suuntaviivoihin, sillä käytäntö antaa Euroopan unionille muun muassa mahdollisuuden reagoida tehokkaammin huomautusten, lausuntojen ja muun toiminnan avulla; kannustaa neuvostoa ja komissiota ottamaan toimintaan mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien erityismekanismit ja ottamaan huomioon Euroopan parlamentin suositukset ja kiireelliset päätöslauselmat, kun ne määrittelevät kohdevaltioita;

106.   toistaa pyyntönsä siitä, että kaikissa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa kolmansien maiden kanssa käytävissä keskusteluissa, välineissä, asiakirjoissa ja kertomuksissa, myös ihmisoikeuksia koskevissa vuosikertomuksissa, käsitellään selkeästi syrjintäkysymyksiä, mukaan luettuna etniset, kansalliset ja kielelliset vähemmistöt, uskonnonvapaus, myös vähemmistöuskontoja syrjivät käytännöt, kastiin perustuva syrjintä, alkuperäiskansojen oikeuksien suojelu ja edistäminen, naisten ihmisoikeudet, lasten oikeudet, vammaiset, mukaan lukien älyllisistä ongelmista kärsivät henkilöt, sekä seksuaaliselta suuntautumiseltaan poikkeavat henkilöt, ja että kyseisiä ryhmiä edustavat järjestöt otetaan tarvittaessa täysimääräisesti mukaan toimintaan Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa;

Komission ulkoisen avun ohjelmat ja EIDHR

107.   ilmaisee huolensa presidentinvaalien tuloksien ilmiselvästä vääristelemisestä Keniassa joulukuussa 2007 ja vaalien jälkeen esiintyneistä väkivaltaisuuksista ja kehottaa takaamaan ihmisoikeudet, myös ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden sekä vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit; on huolissaan EU:n rahoituksen antamisesta Kenialle vaalien jälkeisenä päivänä joulukuussa 2007; katsoo, ettei hallituksille osoitettavia maksuja pitäisi tulevaisuudessa suorittaa yhtä pikaisesti parlamenttivaalien jälkeen ja ettei tällaisia maksuja pitäisi suorittaa ennen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin vastaanottamista; toteaa, että rauhanneuvottelut huomioon ottaen EU:n on osallistuttava jatkossakin niiden pyrkimysten tukemiseen, joiden tavoitteena on saada Keniaan toimiva ja vakaa demokraattinen hallitus ja demokraattisesti valittu presidentti;

108.   on tyytyväinen EIDHR:n hyväksymiseen, sillä se on ulkoisen avun rahoitusväline, jonka tavoitteena on erityisesti ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen; on lisäksi tyytyväinen siihen, että parlamentin painopistealat on otettu huomioon vuosien 2007 ja 2008 ohjelma-asiakirjoissa;

109.   kehottaa täyteen avoimuuteen sen suhteen, miten varoja käytetään ja miten hankkeita valitaan ja arvioidaan EIDHR:n puitteissa; kehottaa julkaisemaan Internetissä kaikki valitut hankkeet, mikäli tuensaajan suojelu ei sitä estä;

110.   on tyytyväinen EIDHR:n yhteydessä käynnistettyyn uuteen hankkeeseen, jonka myötä on mahdollista ryhtyä kiireellisiin toimiin ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi; kehottaa komissiota panemaan kyseisen uuden hankkeen täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti;

111.   ehdottaa, että EIDHR:n talousarviota kasvatetaan vuodesta 2009 lähtien, jotta voitaisiin osoittaa lisärahoitusta hankkeille, jotka toteutetaan "hankalissa" valtioissa tai joita komission edustustot hallinnoivat suoraan kansalaisjärjestöjen kanssa, jolloin kaikki valtiot, joissa tällaisia hankkeita pannaan täytäntöön, voivat saada yhteisön rahoitusta;

112.   kehottaa komissiota mukauttamaan EIDHR:n täytäntöönpanoon osoitetun henkilökunnan määrää päätoimistossa ja edustustoissa niin, että siinä huomioidaan tämän uuden välineen erityispiirteet ja ongelmat, jotta käytettävissä on tarvittavat voimavarat ja riittävästi asiantuntemusta ottaen huomioon välineen tukemien hankkeiden erityisluonteen, tarpeen suojella hankkeita toteuttavia kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja välineen poliittisen tavoitteen merkityksen;

113.   kehottaa antamaan kolmansissa maissa sijaitsevien EU:n edustustojen henkilökunnalle, myös ylimmissä tehtävissä oleville henkilöille, erityistä koulutusta ihmisoikeus- ja demokratia-asioisssa, ottaen erityisesti huomioon suuntaviivojen nojalla toteutetut hankkeet ja tarve suojella pikaisesti ihmisoikeuksien puolustajia; kehottaa myös sisällyttämään edustustojen päälliköille kahden vuoden välein annettavaan koulutukseen ihmisoikeusasioita käsittelevän osion, sillä edustustoilla on uusia tehtäviä tällä alalla;

114.   kehottaa komissiota varmistamaan unionin poliittisten painopistealojen ja sen tukemien hankkeiden ja ohjelmien välisen johdonmukaisuuden, erityisesti kolmansien maiden kanssa toteutettavien kahdenvälisten hankkeiden osalta; kehottaa lisäksi takaamaan johdonmukaisuuden ohjelmien ja teemakohtaisten välineiden välillä ja kehottaa vahvistamaan näitä välineitä, sillä ne ovat unionin ainoa keino toteuttaa hankkeita kolmansissa maissa ilman kyseisten valtioiden viranomaisten tukea;

115.   panee merkille, että Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnille EIDHR:stä osoitettujen varojen osuus vuonna 2007 oli 23 prosenttia kaikista EIDHR:n määrärahoista (30,1 miljoonaa euroa) ja että vuoden aikana järjestettiin yhteensä 11 valtuuskuntaa;

116.   panee merkille, että suuri osa (noin 50 prosenttia) kaikista hankkeille osoitetuista EIDHR:n määrärahoista vuonna 2007 osoitettiin suuriin aihekohtaisiin hankkeisiin ja vain pieni osa (24 prosenttia) osoitettiin maakohtaisiin tukihankkeisiin (jotka voidaan rinnastaa mikrohankkeisiin); panee myös merkille, että vain pieni osa varoista osoitettiin Aasiaa koskeviin hankkeisiin, ja ehdottaa, että maantieteellistä tasapainoa harkitaan uudelleen;

117.   huomauttaa, että on toimittava varovaisesti myönnettäessä rahoitusta kansainvälisen rikostuomioistuimen kaltaisille kansainvälisille järjestöille, joiden rahoituksesta jäsenvaltiot vastaavat oman osuutensa mukaisesti, sillä tällaisille järjestöille myönnettävä rahoitus tarkoittaa käytännössä niiden sopimusvaltioiden tukemista, joiden velvollisuutena on myöntää tällaista rahoitusta kyseisille järjestöille, ja se vaarantaa muut hankkeet ja instituutiot, jotka ovat riippuvaisia EIDHR:n rahoituksesta, kuten kansalaisjärjestöjen hankkeet sekä Sierra Leonen erityistuomioistuimen perintöohjelma ja avustustyöt;

Vaaliapu ja vaalitarkkailu

118.   panee tyytyväisenä merkille, että EU hyödyntää entistä useammin vaaliapua ja vaalitarkkailua edistääkseen demokratiaa kolmansissa maissa ja että kyseisten toimien laatu ja riippumattomuus on tunnustettu laajalti;

119.   kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota perusteisiin, joiden nojalla päätetään, missä maissa vaaliapua/vaalitarkkailutoimintaa toteutetaan, ja kehottaa noudattamaan kansainvälisellä tasolla sovittuja toimintatapoja ja sääntöjä, erityisesti valtuuskunnan riippumattomuuden osalta;

120.   katsoo saatujen kokemusten perusteella, että vaaliavusta ja vaalitarkkailusta olisi tässä vaiheessa muodostettava jatkuva prosessi, jossa demokratian ja ihmisoikeuksien vakiinnuttamista tuetaan ennen vaaleja ja jossa ennen kaikkea tuetaan ja arvioidaan demokraattista prosessia vaalien jälkeen oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen vahvistamiseksi sekä demokraattisten instituutioiden, politiikan moniarvoisuuden, riippumattoman oikeuslaitoksen ja kansalaisyhteiskunnan aseman vakiinnuttamiseksi;

121.   muistuttaa, että EIDHR:n oikeusperustassa mainitaan tarve vaalien jälkeen toteutettavia toimia koskevan politiikan määrittelemiseen;

122.   kehottaa sisällyttämään vaalimenettelyn, mukaan luettuina vaiheet ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, asianosaisten kolmansien maiden kanssa eri tasoilla käytävien poliittisten vuoropuhelujen asialistoille, jotta varmistetaan EU:n politiikan johdonmukaisuus ja vahvistetaan ihmisoikeuksien ja demokratian ratkaisevan tärkeää asemaa;

123.   muistuttaa lisäksi neuvostoa ja komissiota siitä, että kutakin valtiota varten on laadittava demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevat strategiat, kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo ryhdytty tekemään, sillä ne ovat olennaisen tärkeä keino varmistaa harjoitetun politiikan johdonmukaisuus, myös vaalimenettelyjen aikana;

124.   kehottaa ulkoasiainvaliokuntaa arvioimaan EIDHR:n eri osa-alojen täytäntöönpanoa ennen väliarvioinnin tekemistä;

Ihmisoikeus- ja demokratialausekkeiden täytäntöönpano ulkoisissa sopimuksissa

125.   pahoittelee, että ihmisoikeus- ja demokratialauseketta, joka on olennainen osa kaikkia kolmansien maiden kanssa tehtyjä yhteistyö- ja kumppanuussopimuksia, ei ole vieläkään pantu kunnolla täytäntöön, koska käytössä ei ole mekanismia, jonka avulla tämä voitaisiin tehdä;

126.   tuo jälleen kerran tässä yhteydessä esille suositukset, jotka esitettiin edellä mainitussa 14. helmikuuta 2006 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ihmisoikeus- ja demokratialausekkeista Euroopan unionin sopimuksissa; korostaa erityisesti sitä, että tällaisia lausekkeita on sisällytettävä kaikkiin EU:n sopimuksiin, mukaan lukien alakohtaiset sopimukset;

127.   kehottaa neuvostoa ja komissiota käyttämään hyväkseen nykytilannetta eli useiden naapurivaltioiden ja Venäjän kanssa tehtyjen kumppanuus- ja yhteistyösopimusten voimassaolon päättymistä sekä uusista sopimuksista käytäviä neuvotteluja, jotta ihmisoikeudet ja niistä käytävä tehokas vuoropuhelu otettaisiin osaksi tulevia sopimuksia, myös seurantamekanismin avulla;

128.   kehottaa komissiota varmistamaan toteuttamiensa ulkomaankauppaa, investointeja ja kehitysyhteistyötä koskevien EU:n politiikkojen yhteydessä, että EU:n yksityisten yhtiöiden kolmansissa maissa harjoittama taloudellinen toiminta on kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaista, erityisesti mitä tulee luonnonvarojen hyödyntämiseen ja kansainvälisesti hyväksyttyyn velvollisuuteen hankkia asianomaisten paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen etukäteen ja harkitusti antama suostumus; on sitä mieltä, että Euroopan parlamentin tulisi seurata tällä alalla saavutettua edistystä ja raportoida siitä;

129.   toistaa pyyntönsä siitä, että ihmisoikeuslausekkeita olisi pantava täytäntöön osapuolten avoimemman kuulemismenettelyn avulla ja että menettelyssä olisi annettava yksityiskohtainen kuvaus sovellettavista poliittisista ja oikeudellisista mekanismeista siinä tapauksessa, että pyydetään kahdenvälisen yhteistyön keskeyttämistä kansainvälisen oikeuden vastaisen jatkuvan ja/tai järjestelmällisen ihmisoikeuksien rikkomisen takia; katsoo, että tällaisten lausekkeiden olisi myös sisällettävä yksityiskohtaista tietoa mekanismista, jolla yhteistyösopimukset voidaan lakkauttaa väliaikaisesti, sekä varoitusjärjestelmästä;

130.   panee merkille, että Euroopan unioni ei vuonna 2007 tehnyt yhtään uutta ihmisoikeuslausekkeen sisältävää sopimusta;

131.   on tyytyväinen siihen, että neuvosto ja komissio lakkauttivat Valko-Venäjän kauppaa koskevan etuuskohtelun kesäkuussa 2007 yleisen tullietuusjärjestelmän nojalla, koska Valko-Venäjän hallitus ei ole pannut täytäntöön yhtään kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 2004 antamista suosituksista;

132.   katsoo, että demokratian ja ihmisoikeuksien tehokkaan suojelun takaamisen EU:n ulkorajoilla pitäisi olla ensisijaisena tavoitteena EU:n ponnisteluissa ihmisoikeuksien valtavirtaistamiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan entisestään valtavirtaistamista koskevia ponnistelujaan Euroopan naapuruuspolitiikan, EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden sekä EU:n ja Turkin ja EU:n ja Länsi-Balkanin maiden välisten suhteiden yhteydessä, ja kehottaa samalla myös hyödyntämään täysimääräisesti nykyisiä alueellisia yhteistyöpuitteita kyseisillä alueilla; toistaa, että on erityisesti tarpeen puuttua ihmisoikeusloukkauksiin kyseisten valtioiden niillä alueilla, joilla konflikteja ei ole ratkaistu, sillä se estää oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen ja demokratian vahvistamisen EU:n nykyisillä ulkorajoilla;

Ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen

133.   kehottaa komissiota valvomaan edelleen tarkasti GSP+ -etuuksien myöntämistä maille, joilla on vakavia puutteita keskeisiin työnormeihin liittyvien kahdeksan ILOn yleissopimuksen täytäntöönpanossa kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien loukkausten tai vankityövoiman käytön vuoksi; pyytää komissiota kehittämään arviointiperusteita sen määrittämiseksi, milloin GSP-etuudet olisi peruutettava ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä;

134.   muistuttaa oikeutta kehitykseen koskevasta julistuksesta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous antoi 4. joulukuuta 1986 päätöslauselmallaan 41/128 ja jossa tunnustetaan, että oikeus kehitykseen on luovuttamaton ihmisoikeus ja että valtiot ovat ensisijaisesti vastuussa sellaisten olojen luomisesta, jotka tukevat kehitystä koskevan oikeuden toteutumista, ja että niiden on toteutettava toimia kansainvälisen kehitysyhteistyöpolitiikan laatimiseksi tämän oikeuden täysimääräiseksi toteuttamiseksi; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vammaiset otetaan huomioon tätä valtiovelvollisuutta koskevissa kansainvälisissä kehitysyhteistyöohjelmissa ja että ohjelmat ovat myös vammaisten saatavilla, kuten säädetään Euroopan yhteisön 30. maaliskuuta 2007 allekirjoittaman vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 32 artiklassa;

135.   muistuttaa, että neuvosto on sitoutunut valtavirtaistamaan ihmisoikeuskysymykset YUTP:hen ja muuhun EU:n politiikkaan, kuten todetaan asiakirjassa, jonka poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea hyväksyi 7. kesäkuuta 2006; kehottaa panemaan kyseisessä asiakirjassa esitetyt suositukset tehokkaammin täytäntöön; muistuttaa neuvostoa erityisesti maantieteellisistä alueista vastaavien työryhmien velvollisuudesta määritellä keskeiset ihmisoikeuksia koskevat kysymykset, painopistealat ja strategiat osana ryhmien yleistä suunnittelua, ja kehottaa käymään järjestelmällisempää keskustelua kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien kanssa;

136.   muistuttaa, että Euroopan unionin yleisellä talousarviolla varainhoitovuodeksi 2008 myönnetään vammaisuutta koskevia määrärahoja, jotka olisi tarkistettava sen varmistamiseksi, että ne yhteisön tukena vastaavat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 32 artiklaa; kehottaa panemaan tarmokkaasti täytäntöön nämä budjettikohdat ja seuraamaan kyseisten määrärahojen käyttöä;

137.   kehottaa neuvostoa tekemään kaikkensa pannakseen täytäntöön terveydenhuoltoa koskevan perusoikeuden kivun hoitamisen ja opioidianalgeettien saatavuuden osalta, varsinkin kun kansainvälinen huumausaineiden valvontalautakunta on pyytänyt kansainvälistä yhteisöä edistämään kipulääkkeiden määräämistä erityisesti köyhissä valtioissa, kuitenkin kansallisten hallitusten tai Yhdistyneiden Kansakuntien erityisvirastojen kaltaisten tunnustettujen kansainvälisten ja kansallisten valvontaviranomaisten tiukassa valvonnassa, sillä hoidon kerrotaan olevan puutteellista yli 150 valtiossa; kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan sen puolesta, että kaikille valtioille annettaisiin mahdollisuus liittyä WHO:hon, kuten säädetään sen perustamiskirjan 3 artiklassa, mikä lisäisi WHO:n ohjelmien tehokkuutta ja yleismaailmallisuutta;

138.   tuomitsee ehdoitta lasten hyväksikäytön kaikki muodot, oli kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö käsittäen lapsipornografian ja lapsiseksimatkailun tai lasten pakkotyö, sekä ihmiskaupan kaikki muodot; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että tuhansia katulapsia ja kerjäämään pakotettuja lapsia koskevat kysymykset ovat vakava yhteiskunnallinen ongelma ja ihmisoikeuksia koskeva ongelma, ja pyytää niitä toteuttamaan toimia ongelmien ratkaisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön niille tahoille annettavia rangaistuksia, jotka häpäisevät lapsia pakottamalla heidät kerjäämään;

139.   kehottaa komissiota jatkamaan yritysten sosiaalisen vastuun edistämistä eurooppalaisissa ja paikallisissa yrityksissä; pyytää komissiota raportoimaan parlamentille kaikesta yrityksistä ja ihmisoikeuksista vastaavalta YK:n erityisedustajalta saadusta palautteesta, jossa selvitetään normeja ylikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten vastuusta ja vastuuvelvollisuudesta ihmisoikeuksien alalla;

140.   tunnustaa, että maahanmuuttopolitiikasta on tullut painopisteala Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikassa ja että unioni on teksteissään pyrkinyt yhdistämään maahanmuuton ja kehityksen toisiinsa ja pyrkinyt varmistamaan, että maahanmuuttajien perusoikeuksia kunnioitetaan; katsoo kuitenkin, että todellisuus kentällä osoittaa kyseiset tekstit turhiksi; korostaa, että laittomien maahanmuuttajien takaisinottoa koskevia sopimuksia on tehtävä sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on tarvittava laillinen ja institutionaalinen koneisto kansalaistensa takaisin ottamiseksi ja heidän oikeuksiensa suojelemiseksi; korostaa, että takaisinottosopimusten täytäntöönpanossa on varmistettava palauttamiskiellon periaatteen täysimääräinen noudattaminen ja pääsy oikeudenmukaiseen turvapaikkamenettelyyn; kehottaa seuraamaan tehokkaasti takaisinottosopimusten nojalla palautettujen ihmisten kohtelua ja varsinkin mahdollisia "ketjupalautuksia";

141.   kehottaa neuvostoa varmistamaan, että pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien oikeuksia kunnioitetaan käytännössä täysimääräisesti tehostettaessa kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä maahanmuuton ja turvapaikka-asioiden osalta; korostaa, että erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan mekanismia olisi käytettävä ihmisoikeuksien noudattamisen valvontaan tällä alalla; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että laittomaan maahanmuuttoon liittyvän kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa toteutetaan kaikki mahdolliset toimet sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden poliisi- ja oikeusviranomaiset kunnioittavat ihmisoikeuksia, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että poliisi- ja oikeusviranomaisille ei anneta tukea valtioissa, jotka rikkovat räikeästi ja järjestelmällisesti ihmisoikeuksia ja/tai jotka eivät raportoi siitä, miten kyseiset varat käytetään;

142.   kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan kansainvälisellä tasolla Euroopan unionin toimia seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan vainon ja syrjinnän torjumiseksi esimerkiksi edistämällä päätöslauselman antamista tästä asiasta Yhdistyneissä Kansakunnissa ja myöntämällä tukea kansalaisjärjestöille ja toimijoille, jotka edistävät tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä; tuomitsee sen, että useat valtiot ovat kriminalisoineet homoseksuaalisen käyttäytymisen, että homoseksuaalisista toimista annetaan kuolemanrangaistus Iranissa, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Sudanissa, Mauritaniassa, Arabiemiirikunnissa ja osassa Nigeriaa, että 77 valtiossa on voimassa säädöksiä, joiden nojalla valtion viranomaiset voivat nostaa syytteen ja mahdollisesti määrätä vankeusrangaistuksia samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja että useissa valtioissa, kuten Pakistanissa, Bangladeshissa, Ugandassa, Keniassa, Tansaniassa, Sambiassa, Malawissa, Nigerissä, Burkina Fasossa, Sierra Leonessa, Malesiassa ja Intiassa (jossa asiaa koskevia rikoslain säännöksiä ollaan tällä hetkellä tarkistamassa) on voimassa säädöksiä, joiden nojalla rangaistukseksi voidaan määrätä vankeutta 10 vuodesta elinkautiseen; tukee täysimääräisesti Yogyakartan periaatteita kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön soveltamisesta seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään turvapaikan henkilöille, jotka ovat kotimaissaan vaarassa joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä takia;

143.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan huumausaineista ja rikollisuudesta vastaavan Yhdistyneiden Kansakuntien viraston vuonna 2009 pidettäväksi suunniteltua ministerikokousta ajatellen, että kansainvälisille virastoille, kuten laittomia huumausaineita torjuville Yhdistyneiden Kansakuntien virastoille, osoitettuja varoja ei koskaan käytetä suoraan tai välillisesti turvallisuuselinten tukemiseen valtioissa, joissa ihmisoikeuksia loukataan räikeästi tai järjestelmällisesti tai joissa määrätään kuolemanrangaistuksia huumausaineisiin liittyvissä asioissa; kehottaa myös laatimaan Yhdistyneiden Kansakuntien huumausainetoimikunnan tulevaa kokousta varten asiakirjan, jossa esitetään kattavasti ja yksityiskohtaisesti kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden parhaat käytännöt ihmisoikeuksien ja huumausainepolitiikan osalta;

144.   toistaa, että Euroopan unionin sisäpolitiikka on merkittävä tekijä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön noudattamisen edistämisessä ja että jäsenvaltioiden on säädettävä lakeja yhdenmukaisesti muun muassa Geneven yleissopimusten ja sen lisäpöytäkirjojen, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen, joukkotuhonnan ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen ja Rooman perussäännön asettamien velvoitteiden kanssa; on tyytyväinen edistykseen, jota on saavutettu yleisen tuomiovallan soveltamisessa joissakin jäsenvaltioissa; kannustaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään vakavista kansainvälisistä rikoksista rankaisematta jättämistä torjuvat toimet vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan Euroopan unionin yhteisen alueen kehittämiseen, pyrittäessä parantamaan sisä- ja ulkopolitiikan välistä yhdenmukaisuutta;

145.   toistaa huolensa, jotka liittyvät joko tiedon välittämistä tai sen vastaanottamista koskevaan Internet-sisällön rajoittamiseen, josta hallitus on vastuussa ja joka on vastoin sananvapauden periaatetta; pyytää tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota laatimaan yhteisön säännöt kolmansien maiden kanssa käytävästä tavarakaupasta, mukaan lukien sellaisten ohjelmistojen, laitteistojen ja muiden vastaavien tuotteiden kaupasta, joiden tarkoituksena on auttaa toteuttamaan yleisiä valvontatoimia ja rajoittaa Internet-sisällön saatavuutta tavalla, joka on vastoin sananvapauden periaatetta, ja laatimaan myös säännöt kyseisten tuotteiden tuonnista ja viennistä, lukuun ottamatta tuotteita, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojella lapsia; katsoo, että tätä olisi myös sovellettava sellaisille maille toimitettavaan valvonta- ja/tai sotilasteknologiaan, joissa ihmisoikeuksia rikotaan järjestelmällisesti; pyytää myös etsimään konkreettisen ratkaisun sen estämiseksi, että eurooppalaiset yritykset toimittavat kyseisille valtioille henkilötietoja, joita saatetaan käyttää tällaisten oikeuksien, erityisesti sananvapauden rikkomiseen;

Euroopan parlamentin toimien tehokkuus ihmisoikeustapauksissa

146.   pyytää neuvostoa osallistumaan keskusteluihin päätöslauselmista ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevissa kiireellisissä tapauksissa ja kehottaa antamaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle rakentavamman aseman johdonmukaisten ja avoimien kriteerien määrittelemisessä kiireellisten aiheiden valintaa varten;

147.   suosittelee, että ihmisoikeuskysymyksiin liittyvät päätöslauselmat ja muut keskeiset asiakirjat käännetään kohdealueilla käytetyille kielille, erityisesti niille kielille, joiden käyttöä ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet hallituksen viranomaiset eivät hyväksy virallisesti;

148.   pahoittelee syvästi sitä, että Burman ja Kuuban viranomaiset eivät suostuneet parlamentin pyyntöön siitä, että alueille olisi lähetetty valtuuskunta vierailemaan aikaisempien Saharov-palkinnon saajien luona; katsoo, että parlamentin olisi autettava luomaan Saharov-palkinnon saajien verkosto, jolla on säännöllisiä kokouksia parlamentissa;

149.   torjuu päättäväisesti järjestelmälliset väkivallanteot ja toistuvan häirinnän, joiden kohteiksi Saharovin palkinnon saajat Damas de Blanco -ryhmän jäsenet ovat joutuneet, kun he ovat osoittaneet mieltään rauhanomaisesti ja pyytäneet Kuubassa nyt jo yli viiden vuoden ajan vankeina pidettyjen sukulaistensa vapauttamista; kehottaa puhemiestä esittämään Kuuban viranomaisille uudelleen pyynnön, että vuoden 2002 Saharovin palkinnon saaja Oswaldo Payá saisi saapua yhteisön toimielimiin näiden hänelle esittämän kutsun mukaisesti tekemään henkilökohtaisesti selkoa Kuuban nykyisestä poliittisesta tilanteesta; kehottaa lisäksi puhemiestä esittämään Kuuban hallinnolle Euroopan parlamentin vakaan ja päättäväisen toiveen voida lähiviikkoina kutsua Damas de Blanco -ryhmän jäsenet jompaankumpaan parlamentin toimipaikkaan vuoden 2005 Saharovin palkinnon virallista luovuttamista varten;

150.   muistuttaa parlamentin valtuuskunnille, että niiden olisi sisällytettävä parlamenttien välinen keskustelu ihmisoikeustilanteesta järjestelmällisemmin kolmansiin maihin suuntautuvien vierailujensa asialistalle;

151.   tunnustaa Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan toiminnan ja kyseisen valiokunnan mietinnön, jonka perusteella parlamentti antoi asiasta päätöslauselman 14. helmikuuta 2007(26); pyytää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään kaikilla tasoilla yhteistyötä poikkeuksellisten luovutusten käytännön paljastamiseksi ja tuomitsemiseksi nyt ja tulevaisuudessa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota raportoimaan parlamentille vastauksista, jotka se on saanut 23. heinäkuuta 2007 päivättyyn Puolan ja Romanian hallituksille osoitettuun kirjeeseen, jossa pyydetään yksityiskohtaista tietoa molemmissa valtioissa tehtyjen tutkimusten tuloksista ja terrorismin torjuntaan liittyvää lainsäädäntöä koskevan kaikille EU:n jäsenvaltioille lähetetyn kyselyn tuloksista, kuten ilmoitettiin täysistunnossa syyskuussa 2007;

o
o   o

152.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille Kansakunnille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden ja alueiden hallituksille.

(1) Neuvoston asiakirja 13288/1/07. (2) Kaikkien asiaa koskevien tekstien osalta: katso ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä A6-0128/2007 olevan liitteen III taulukko. (3) EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265; EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262; EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88; EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 576. (4) EUVL C 311, 9.12.2005, s. 1. (5) EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1. (6) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3; EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (7) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0235. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0065. (10) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (11) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 91. (12) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 775. (13) EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 126. (14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0381. (15) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 879. (16) EUVL C 327, 23.12.2005, s. 4. (17) Tilanne kesäkuussa 2007. (18) Kokoukseen osallistui yli 140 kansalaisyhteiskunnan edustajaa ja 138 valtiota (joista 94 valtiota on sitoutunut Oslon julistukseen tai Oslon prosessiin). (19) EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67. (20) Seuraavat 87 valtiota eivät 13. maaliskuuta 2008 mennessä vielä olleet ratifioineet Rooman perussääntöä: Algeria, Angola, Armenia, Azerbaidžan, Bahama, Bahrain, Bangladesh, Valko-Venäjä, Bhutan, Brunei, Kamerun, Kap Verde, Chile, Kiina, Norsunluurannikko, Kuuba, Tšekin tasavalta, Korean demokraattinen kansantasavalta, Egypti, El Salvador, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Etiopia, Grenada, Guatemala, Guinea-Bissau, Haiti, Intia, Indonesia, Iran, Irak, Israel, Jamaika, Kazakstan, Kiribati, Kuwait, Kirgisia, Laos, Libanon, Libya, Madagaskar, Malesia, Malediivit, Mauritania, Mikronesian liittovaltio, Moldova, Monaco, Marokko, Mosambik, Myanmar/Burma, Nepal, Nicaragua, Oman, Pakistan, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Filippiinit, Qatar, Venäjän federaatio, Ruanda, Saint Lucia, Sao Tome ja Principe, Saudi-Arabia, Seychellit, Singapore, Salomonsaaret, Somalia, Sri Lanka, Sudan, Suriname, Swazimaa, Syyria, Thaimaa, Togo, Tonga, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Tuvalu, Ukraina, Arabiemiraattien liitto, Amerikan yhdysvallat, Uzbekistan, Vanuatu, Vietnam, Jemen, Zimbabwe. (21) Italia, Latvia, Puola ja Espanja ovat 10. tammikuuta 2008 allekirjoittaneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjaa nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa, mutta eivät ole vielä ratifioineet sitä. (22) Allekirjoittaneet valtiot (joulukuussa 2007): Itävalta, Belgia, Kypros, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Irlanti, Italia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Slovakia, Slovenia, Espanja ja Ruotsi. (Ainoastaan kaksi valtiota – Albania ja Argentiina – ovat ratifioineet yleissopimuksen, jonka voimaantulo edellyttää ratifiointia 20 maassa.) (23) Tšekin tasavalta, Suomi, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta (marraskuussa 2007).Viro, Kreikka, Unkari ja Alankomaat eivät ole ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, ja Kypros ei ole allekirjoittanut tai ratifioinut sitä lainkaan (lokakuussa 2007). (24) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0064. (25) Erityisesti Plammenoe Serdtse -ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja Mutabar Tadjibaeva sekä seuraavat 9 ihmisoikeuksien puolustajaa: Nosim Isakov, Norboi Kholjigitov, Abdusattor Irzaev, Habibulla Okpulatov, Azam Formonov, Alisher Karamatov, Mamarajab Nazarov, Dilmurad Mukhiddinov ja Rasul Khudainasarov. (26) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 309.