Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille syvänmeren kalakantojen hoidon tarkastelusta (KOM(2007)0030),

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (KOM(2007)0196),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0103/2008),

A.   ottaa huomioon, että kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vuosina 2002 ja 2004 antamissa syvänmeren lajeja koskevissa suosituksissa korostetaan, että useimmat lajit ovat turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella; katsoo, että EU on omalta osaltaan vähentänyt kalastuksen aiheuttamaa painetta ICES:n antamiin suosituksiin verrattuna huomattavan vähän; katsoo lisäksi, että paremmat biologiset taustatiedot ovat tärkeitä, jotta voidaan määrittää kiintiöt kestävän kalatalouden varmistamiseksi;

B.   katsoo, että kolmansien maiden alueilla, alueellisen kalastusjärjestön sääntelemillä alueilla tai sääntelemättömillä avomerialueilla toimivien aavanmeren laivastojen on harjoitettava järkiperäistä ja vastuuntuntoista kalastusta Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) merioikeusyleissopimuksen, hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien kyseisen yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn YK:n sopimuksen sekä FAO:n laatimien vastuuntuntoista kalastusta koskevien menettelyohjeiden mukaisesti; ja katsoo, että sekä YK:n kalakantoja koskeva sopimus että FAO:n menettelyohjeet edellyttävät ennalta varautumisen periaatteen soveltamista,

C.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni sitoutui vuonna 2002 pidetyssä Johannesburgin huippukokouksessa varmistamaan kalastuksen kestävyyden maailmanlaajuisesti ja säilyttämään tai palauttamaan – erityisesti liikakalastetut – kalakannat kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaiselle tasolle mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä,

D.   katsoo, että meriympäristön suojelu ja kestävä kalastus voidaan taata tehokkaasti ainoastaan kaikkien asianomaisten valtioiden sopimuksella ja yhteistyöllä,

E.   katsoo, että luotettavien tietojen järjestelmällinen keruu on ydinasia kalakantojen arvioinnissa sekä tieteellisten lausuntojen laatimisessa, joten se on erityisen tärkeää yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) täytäntöönpanon kannalta; ottaa huomioon, että komissio myönsi edellä mainitussa tiedonannossaan, että saatavilla olevat tiedot eivät riitä syvänmeren kalakantojen arvioimiseksi tieteellisesti ja että syvänmeren kalakantojen määritelmästä ollaan erimielisiä,

F.   toteaa, että neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean huhtikuussa 2007 julkaisemassa raportissa käsitellään tieteellisten lausuntojen esittelyaikataulun muuttamista ja niiden laadun parantamista,

G.   ottaa huomioon tarpeen hyväksyä soveltuvia sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä, joilla kalastajille voidaan korvata kalakantojen elvytyssuunnitelmiin sisältyvästä kalastustoiminnan vähentämisestä johtuvat kustannukset,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin 14. marraskuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta(1) kannatettiin lukuisia toimenpiteitä, joilla edistettäisiin merien kestävää käyttöä ja merellisten ekosysteemien säilyttämistä,

1.   panee tyytyväisenä merkille yhteisön kalastuslaivaston pyrkimykset harjoittaa kestävää kalastuspolitiikkaa ja toteaa, että komission tiedonannossa kuvailtu tilanne eroaa jossain määrin todellisesta tilanteesta;

2.   katsoo, että ennen uusien hoitotoimenpiteiden hyväksymistä olisi selvitettävä, miksi nykyisiä toimenpiteitä ei toteuteta ja miksi jäsenvaltiot eivät noudata velvollisuuksiaan tai tekevät sen myöhässä tai erilaisia menetelmiä soveltaen, mikä vaikeuttaa huomattavasti kalastusalueisiin vaikuttavien tekijöiden analysointia;

3.   varoittaa siitä, että voimassa olevan lainsäädännön jatkuva muuttaminen ja uusien ehdotusten antaminen ennen kuin nykyiset ehdotukset on pantu täytäntöön ja saadut tiedot käsitelty asianmukaisesti vaarantaa YKP:n uskottavuuden, ja lisäksi pyyntiponnistusten rajoittaminen on soveltunut tiettyihin lajeihin paremmin kuin toisiin;

4.   on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että luotettavien tietojen järjestelmällinen keruu on ydinasia kalakantojen arvioinnissa sekä tieteellisten lausuntojen laatimisessa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kalastusteollisuutta poistamaan vallitsevat puutteet, jotta pyyntiponnistuksen rajoittamistoimenpiteet voidaan mukauttaa kalastuksen mukaan, ja myöntää, että suurin osa syvänmeren kalastuksesta on sekakalastusta;

5.   muistuttaa komissiota siitä, että vaikka syvänmeren kalastusta koskevat suurimmat sallitut saaliit (TACit) ja pyyntiponnistusrajoitukset on jouduttu vahvistamaan sattumanvaraisesti sen takia, että syvänmeren lajien biologinen perustuntemus on vähäistä, kutakin syvänmeren kalalajia koskevaa ennalta varautumisen periaatetta ja hyödyntämistä on siitä huolimatta noudatettava, ja TACit on vahvistettava tämän mukaisesti ja täsmällisten tieteellisten tutkimusten perusteella;

6.   panee merkille, että elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002(2) edellytetään, että sovelletaan ennalta varautuvaa lähestymistapaa, joka tarkoittaa kyseisen asetuksen 3 artiklassa olevan määritelmän mukaan sitä, "että riittävien tieteellisten tietojen puuttumista ei käytetä perusteena lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi";

7.   korostaa tarvetta kieltää syvänmeren kalastuksessa saatujen sivusaaliiden poisheittäminen, mikä mahdollistaisi sen, että tiedemiehet voisivat tutkia tarkemmin lajien, joista monet ovat syömäkelvottomia, kun ne on purettu maihin, monimuotoisuuden kirjoa;

8.   katsoo, että komission olisi sivusaaliiden vähentämiseen ja saaliiden poisheittämisen lopettamiseen tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä mukautettava pyyntiponnistuksia kohdelajien ja tahattomien saaliiden mukaisesti, ja samaan aikaan seuranta- ja valvontamenettelyjä olisi vahvistettava;

9.   panee merkille, että monia syvänmeren lajeja joutuu sivusaaliiksi, ja kehottaa täten komissiota kiinnittämään enemmän huomiota pyyntiponnistusten valvontaan sivusaaliiden vähentämiseksi; panee kuitenkin merkille, että verkkojen silmäkokoa koskevat rajoitukset ovat syvänmeren lajien muodon ja koon vuoksi epäasianmukaisia;

10.   kehottaa komissiota teettämään syvänmeren kalastusta koskevan sosiaalisen ja taloudellisen arvion ja erittelyn uusien pyyntiponnistuksia koskevien rajoitusten vaikutuksista kyseiseen alaan sekä siitä, mikä on niiden kalakantojen jatkuvan harvenemisen vaikutus, josta kalastus on riippuvainen; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää luoda tasapaino sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden sekä ympäristön kestävän kehityksen välille;

11.   huomauttaa, että monet näistä kalakannoista esiintyvät kansainvälisillä vesillä, minkä vuoksi eri alueellisten kalastusjärjestöjen toimia on koordinoitava, jotta toimia hyväksyttäessä huomioidaan kaikki kyseisillä pyyntialueilla toimivat alukset; katsoo, että EU:n olisi ryhdyttävä toimiin varmistaakseen, että YK:n yleiskokouksen avomerellä tapahtuvaa syvänmeren kalastusta ja pohjakalastusta koskeva päätöslauselma 61/105 pantaisiin täytäntöön täysimääräisesti ja tosiasiallisesti; katsoo, että kaikkia rajoituksia olisi sovellettava kaikkien sopimuspuolten kalastajiin, jottei yksikään osapuoli joutuisi muita epäsuotuisampaan asemaan;

12.   ehdottaa, että kalastusta ei sallittaisi syvänmeren alueilla, joissa ei ole vielä harjoitettu kalastustoimintaa, ennen kuin kyseiset alueet on tutkittu ja ennen kuin on vahvistettu tieteellisen todistusaineiston perusteella, että kestävää kalastusta voidaan harjoittaa ilman, että biologinen monimuotoisuus ehtyy ja elinympäristö vahingoittuu, eikä ennen kuin vastaavat hallinnointitoimet on otettu käyttöön;

13.   kehottaa komissiota luomaan uusia tieteellisen tiedon keruuohjelmia, käyttäen tarvittaessa tutkimusaluksia; katsoo, että yhtenä esimerkkinä voisi olla ohjelma, jota Espanjan kalastushallinto sovelsi kartoittaessaan Koillis-Atlantin kalastuskomission sääntelyalueeseen kuuluvaa Hatton Bankin aluetta, jolla pyydetään syvänmeren kalalajeja, ja jonka yhteydessä tutkimuksessa keskityttiin vedenalaisten vuorten, kylmän veden koralliriuttojen sekä hydrotermisten purkausaukkojen sijaintiin herkkien alueiden paikallistamiseksi kalastuslaivastojen pyyntialueilla;

14.   on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tällaisilla pyyntialueilla on omaksuttava ekosysteemiin perustuva lähestymistapa, mutta korostaa, että toimenpiteiden pitää olla edes jossain määrin uskottavia, eikä niitä pidä panna täytäntöön sellaisenaan, vaan niiden on perustuttava arvioihin ympäristövaikutuksista, jotta voidaan estää riskittömien alueiden asettaminen pyyntikieltoon ja samalla sulkea pohjakalastukselta alueita, joissa haavoittuvaisia meriekosysteemejä tiedetään varmasti tai varsin todennäköisesti olevan, tai joissa kalakannat ovat turvalliset biologiset rajat alittavalla tasolla; katsoo, että merenpohjien kartoittamiseen, ekosysteemeitä määrittävien tekijöiden yhteisvaikutukseen sekä valtamerten luonnonvarojen tuntemukseen keskittyvät tutkimukset on asetettava etusijalle, mikäli tavoitteena on EU:n uuden meripolitiikan toteutuminen käytännössä;

15.   vahvistaa, että kalastajia ja heidän etujärjestöjään on kuunneltava ja että nämä on otettava osalliseksi määritettäessä meriympäristön suojeluun, kalavarojen hoitoon sekä kalakantojen elvyttämiseen suunnattuja toimia;

16.   katsoo neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean tapaan, että lähestulkoon kaikille pyyntialueille on osoitettava sekä henkilöstöä että taloudellisia voimavaroja biomassojen ja kalalajien kuolleisuuden analysoimiseksi; katsoo myös, että jos kaikkien osapuolten halutaan hyväksyvän tieteelliset lausunnot, on välttämätöntä määritellä selkeä strateginen linja, jonka avulla vältetään päällekkäisyydet ja estetään synergian puuttuminen;

17.   ilmaisee huolestumisensa siitä, että nykyiset YKP:tä koskevat säännökset ovat tehottomia ja niiden täytäntöönpano huonoa; vaatii komissiota parantamaan seuranta- ja valvontamenettelyä jäsenvaltioissa;

18.   korostaa, että on tärkeää kehittää uutta tekniikkaa, jonka avulla varmistetaan seuranta- ja valvontajärjestelmän toimivuus; kehottaa komissiota jatkamaan seurantatekniikan kehittämistä ja viittaa tässä yhteydessä sähköisen kalastuspäiväkirjan tarjoamiin mahdollisuuksiin;

19.   korostaa Natura 2000 -verkon yhteyteen perustettavan suojeltujen merialueiden verkon (MPA) etuja ja uskoo, että tällä toimenpiteellä olisi myönteisiä vaikutuksia ylikalastettuihin kalakantoihin; rohkaisee jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen kaikkia Natura 2000 -verkoston meriympäristöä koskevia toimintamahdollisuuksia;

20.   kehottaa komissiota tekemään kaikkensa nykyisten syvämerenkalastusta koskevien kansainvälisten sopimusten toteuttamisen ja mahdollisen parantamisen varmistamiseksi;

21.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhteiset ohjeet, vaihtamaan kokemuksia parhaista käytännöistä, parantamaan saatavilla olevan yhteisön tekniikan käyttöä ja kannustamaan asiantuntijaryhmiä ja kansalaisjärjestöjä yhteistyöhön, jotta toimenpiteet laittoman kalastuksen ja Euroopan markkinoilla toteutettavan laittomien saaliiden myynnin vähentämiseksi pannaan paremmin täytäntöön;

22.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ympäristöystävällisempiä kalastusmenetelmiä, jotka eivät vahingoita ympäristöä eivätkä luonnon monimuotoisuutta ei-toivottujen sivusaaliiden tai muille eliöille aiheutuvien tarpeettomien vahinkojen muodossa;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 131. (2) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.