Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 tekemänsä, työjärjestyksen 175 artiklan mukaisen päätöksen ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta(1),

–   ottaa huomioon Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 annetun G8-maiden huippukokouksen julkilausuman ja erityisesti sen ilmastonmuutosta, energiatehokkuutta ja energiahuollon varmuutta maailmantalouden kasvun haasteena ja mahdollisuutena käsittelevän osion,

–   ottaa huomioon Valenciassa Espanjassa 17. marraskuuta 2007 julkaistun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännen arviointikertomuksen (AR4) päätelmät sekä kansallisten hallitusten tilaamat tai muiden YK:n elinten toimeenpanemat lisätutkimukset,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Edistyminen Kioton tavoitteiden saavuttamisessa" (KOM(2007)0757),

–   ottaa huomioon 1. ja 2. lokakuuta 2007 pidetyn Euroopan parlamentin ja jäsen- ja ehdokasvaltioiden kansallisten parlamenttien välisen ilmastonmuutosta koskevan yhteisparlamentaarisen kokouksen,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 13. kokouksen (COP 13) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten kolmannen konferenssin (COP/MOP 3), jotka pidettiin Balilla Indonesiassa 3.–15. joulukuuta 2007,

–   ottaa huomioon julkiset kuulemistilaisuudet ja keskustelut korkea-arvoisten henkilöiden kanssa ja ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valtuuskuntien vierailujen tulokset sekä erityisesti ilmaston lämpenemisen eri tasojen ilmastovaikutusta käsittelevän 10. syyskuuta 2007 pidetyn teemakohtaisen istunnon asiantuntijoiden esityksistä ja niitä seuranneista keskusteluista saadut tiedot,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A6-0136/2008),

A.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan tehtävänä on laatia Euroopan unionin yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevia suosituksia; katsoo, että kyseisten suositusten olisi perustuttava huipputason tutkimustietoon ja uusimpaan tieteelliseen näyttöön,

B.   ottaa huomioon, että väliaikaisen valiokunnan väliaikaisessa mietinnössä käsitellään pelkästään tieteelliseen näyttöön perustuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksia; ottaa huomioon, että lopullisessa mietinnössä tehdään EU:n yhteiseen tulevaan ilmastonmuutospolitiikkaan liittyviä ehdotuksia valiokunnalle myönnettyjen toimivaltuuksien mukaisesti ja kaikkiin valiokunnan työssään keräämiin tietoihin perustuen; ottaa huomioon, että lopulliseen mietintöön sisällytetään myös parlamentin kanta vuoden 2012 jälkeiseen ilmastopolitiikkaa koskevaan kansainväliseen toimintakehykseen liittyvissä neuvotteluissa ottaen huomioon COP 14 -konferenssin, joka pidetään Poznanissa Puolassa joulukuussa 2008,

C.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen alkuperästä ja syistä vallitsee maailmanlaajuisesti, niin IPCC:ssä kuin sen ulkopuolellakin, vakiintunut ja tunnustettu tieteellinen yksimielisyys; katsoo, että tieteellinen tieto ja ymmärrys siitä, että ihminen on nykyisen maapallon lämpenemissuuntauksen takana, on lisääntynyt valtavasti vuonna 1990 julkaistun IPCC:n ensimmäisen arviointikertomuksen jälkeen, ja sitä pidetään nykyään tieteellisenä tosiasiana; katsoo, että tieteellinen yksimielisyys ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksista maapallon ilmastoon on syvälle juurtunut; katsoo, että suoritetun riskinarvioinnin valossa epävarmuus edellyttää toimimista ilman vitkastelua,

D.   katsoo, että tutkimusten ja tietojenkeruun avulla tähän mennessä saatu tieto ilmastonmuutoksesta ja maapallon lämpenemisen syistä riittää käynnistämään poliittisen toiminnan ja päätöksenteon, joita tarvitaan pikaisesti, jotta päästöjä voidaan vähentää merkittävästi ja voidaan valmistautua sopeutumaan väistämättömään ilmastonmuutokseen,

E.   toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan maapallon hiilidioksidipäästöt kasvoivat noin 80 prosenttia vuosien 1970 ja 2004 välisenä aikana ja että tämä kasvu johtui pääasiassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä,

F.   katsoo, että havaintoihin ja mallintamiseen perustuva tutkimus osoittaa, että planeetallemme uhkaa koitua vakavia seurauksia, ellei ryhdytä viipymättä toimenpiteisiin hiilidioksidin ja muiden IPCC:n luetteloon sisältyvien kasvihuonekaasujen päästöjen lisääntymisen hidastamiseksi tai jopa niiden pysäyttämiseksi,

G.   katsoo, että tarkastelujakson ja sitä seuranneen IPCC:n AR4-arviointikertomuksen julkaisemisen jälkeen monissa uusissa tieteellisissä tutkimuksissa on mitattu ja esitetty maapallon lämpenemisen vahvistavia tietoja ja arvioitu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa ihmiskuntaan yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti, sekä tarvetta sopeutua siihen ja hillitä sitä,

H.   ottaa huomioon, että Sternin raportissa korostetaan, että ellei ryhdytä toimenpiteisiin, ilmastonmuutoksen arvioidut kustannukset ovat vuosittain 5–20 prosenttia BKT:sta vuonna 2050; ottaa huomioon samassa raportissa esitetyn päätelmän, että ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa, jos tästä lähtien käytetään vuosittain yksi prosentti BKT:sta alan toimenpiteisiin,

I.   ottaa huomioon, että nykyisin käytävässä tieteellisessä keskustelussa ei enää kyseenalaisteta maapallon lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen syitä; katsoo, että kaikki tieteellinen keskustelu ilmentää ainoastaan tieteellistä edistystä, jonka tarkoituksena on selventää jäljellä olevaa epätietoisuutta ja epäilyjä, sekä pyrkimystä ymmärtää paremmin, mikä on ihmisen vaikutus luonnollisiin prosesseihin,

J.   ottaa huomioon, että viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat tuoneet lisää todisteita siitä, että ihmisen toiminta aiheuttaa muutoksia maapallon ilmakehään, että ilmastonmuutosta tutkiva fyysinen tiede arvioi aikojen kuluessa tapahtuneiden päästöjen aiheuttaman nykyisen maapallon lämpenemistason konkreettisia vaikutuksia ja että kyseisten tutkimusten tuloksissa korostetaan, että on kiireellisesti toteutettava sopeutumistoimia, jotta voidaan rajoittaa ihmisille, kasvi- ja eläinkunnan biologiselle monimuotoisuudelle, luontotyypeille ja infrastruktuurille aiheutuvia vakavia vahinkoja, jotka koskevat ensi sijassa kehitysmaita mutta myös Eurooppaa ja muita maailman vauraita osia,

K.   ottaa huomioon, että tiede on tunnistanut maapallon ilmastojärjestelmässä joitakin käännekohtia ("tipping-points"); katsoo, että kyseiset käännekohdat ovat kohtia, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat käytännöllisesti katsoen peruuttamattomia, joita ihminen ei voi enää hallita; katsoo, ettei näitä käännekohtia eikä näin käynnistyneitä vääjäämättömiä bio- ja geofysikaalisia prosesseja voi täysin ottaa huomioon nykyisissä tulevaisuuden ilmastoa koskevissa skenaarioissa; katsoo, että näitä käännekohtia ovat ikijään sulaminen ja siitä seuraava suurten metaanimäärien pääsy ilmakehään, jäätiköiden sulaminen ja siitä seuraava auringonvalon absorptiokertoimen nousu sekä hiilidioksidin vähäisempi liukeneminen meriveteen lämpötilan kohoamisen seurauksena; katsoo, että kun lämpötila kohoaa, nämä tekijät ovat heijastusvaikutusten takia omiaan kiihdyttämään maapallon lämpenemistä,

L.   toteaa, että 20–30 prosenttia kaikista lajeista on vaarassa hävitä, jos lämpötila nousee 1,5-2,5 celsiusasteella; toteaa, että jos lämpötila nousee 3,5 celsiusasteella, prosenttiosuus on 40–70, minkä vuoksi ilmastonmuutoksen hillitseminen on äärimmäisen tärkeää maapallon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseksi,

M.   toteaa, että yli 70 % maapallon pinta-alasta on valtamerten peitossa; toteaa, että yli 97 % maapallon kaikesta vedestä on valtamerissä ja valtamerissä on 99 % maapallon elollisesta tilasta; toteaa, että suurin osa ihmiskunnan käyttämästä proteiinista on peräisin kalasta ja kala on 3,5 miljardin ihmisen ensisijainen ravinnonlähde; toteaa, että kolme neljännestä maailman suurimmista kaupungeista sijaitsee meren rannalla,

N.   katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa ilmaistun tieteellisen yksimielisyyden perusteella on selvää, että vakavien riskien välttämiseksi maapallon kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 50–85 prosentilla vuoden 2000 tasosta; katsoo, että tätä päämäärää on yhä vaikeampi saavuttaa, jos maapallon kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät jatkuvasti vuoteen 2020 asti ja sen jälkeen; katsoo, että lähes kaikki EU:n jäsenvaltiot edistyvät hienosti pyrkiessään vastuun jakamista koskeviin yksilöllisiin tavoitteisiinsa EU:ssa, mikä lisää todennäköisyyttä, että EU saavuttaa Kioton tavoitteensa vuoteen 2012 mennessä; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään kunnianhimoisemmin vuoden 2012 jälkeen, jos ne aikovat saavuttaa edellä mainitussa 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa teollisuusmaille hyväksytyt yhteiset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 60–80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

O.   katsoo IPCC:n AR4-arviointikertomuksen osoittavan, että ilmaston lämpenemisen ja maalla ja valtamerissä olevien hiilinielujen määrän vähenemisen väliset heijastusvaikutukset voivat edellyttää vielä merkittävää lisävähennystä päästöihin, jotta kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet saadaan vakiinnutettua,

P.   katsoo, että EU:ssa on poliittinen yksimielisyys siitä, että on elintärkeää saavuttaa strateginen tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; toteaa, että maapallon lämpötila on jo kuluneella vuosisadalla noussut 0,74 celsiusasteella ja nousee aiempien päästöjen vuoksi edelleen vielä 0,5–0,7 asteella,

Q.   katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan ihmisen toiminnasta aiheutuneet maapallon kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet esiteollisesta ajasta ja lisääntyvät parhaillaan ennennäkemättömän nopeasti siten, että vuosina 1970–2004 kasvu oli 70 prosenttia ja että kasvu vuodesta 1990 lähtien on ollut merkittävää eli 24 prosenttia; katsoo, että alueellinen ilmastonmuutos on jo vaikuttanut kaikkien maanosien ja useimpien valtamerien luonnonjärjestelmään, koska se on nostanut lämpötiloja, muuttanut sade- ja tuulimalleja ja pahentanut vesipulaa,

R.   katsoo, että ilmastojärjestelmässä on merkityksellistä ilmakehään pääsevien kasvihuonekaasujen kokonaismäärä, eivät suhteelliset päästöt tai suhteelliset vähennykset, ja että siksi vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämisessä ratkaiseva tekijä on tulevien vuosien ja vuosikymmenten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä,

S.   toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa on ensimmäistä kertaa koottu yhteen Euroopan ilmastossa tapahtuneet dokumentoidut laaja-alaiset vaikutukset, kuten jäätiköiden vetäytyminen, kasvukausien piteneminen, lajien esiintymisalueiden muuttuminen ja epätavallisten voimakkaiden lämpöaaltojen aiheuttamat terveysvaikutukset; katsoo, että havaitut muutokset ovat yhdenmukaisia tulevan ilmastonmuutoksen yhteydessä ennustettujen muutosten kanssa; toteaa, että koko Euroopassa lähes kaikki alueet tulevat kärsimään ilmastonmuutoksen vaikutuksista, jotka muodostuvat haasteeksi monille sosioekonomisille aloille; toteaa, että ilmastonmuutoksen odotetaan moninkertaistavan alueellisia eroja Euroopan luonnonvarojen, kuten veden saatavuuden osalta,

T.   toteaa, että ilmastonmuutoksen ja väestönkasvusta johtuvan voimakkaan kaupungistumisen arvellaan nostavan kaupunkialueiden lämpötiloja, millä on välittömiä kielteisiä vaikutuksia kaupunkilaisten terveyteen ja hyvinvointiin,

U.   katsoo, että nykyiset ilmastonmuutoksen lieventämistoimet ja niihin liittyvät kestävän kehityksen käytännöt, joita on joka tapauksessa tehostettava, eivät kuitenkaan riitä vähentämään maapallon kasvihuonekaasupäästöjä seuraavien vuosikymmenten aikana; katsoo, että tieteellisten suositusten mukaisesti otollinen aika vakauttaa maapallon kasvihuonekaasupäästöjen määrä tasolle, jolla on 50 prosentin todennäköisyys pitää ilmastonmuutos kahden celsiusasteen suuruisena, jatkuu vuoteen 2015 asti, jolloin maapallon päästöt olisivat suurimmillaan,

V.   panee merkille IPCC:n AR4-arviontikertomuksen laadintaan osallistuneen työryhmä III:n näkemyksen, että IPCC:n tähän mennessä määrittämien alhaisimpien tasojen saavuttamiseksi ja sitä myötä vahinkojen rajoittamiseksi YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen UNFCCC:n liite I -sopimuspuolten olisi ryhmänä vähennettävä päästöjä 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

W.   ottaa huomioon, että IPCC:n seuraava arviointikertomus julkaistaan todennäköisesti vasta vuonna 2012 tai 2013, katsoo, että hallitusten tilaamista tai muiden kansainvälisten elinten tai YK:n toimielinten, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n kehitysohjelman (UNDP), Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) tai Maailman terveysjärjestön (WHO) toimeenpanemista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista ja tieteellisistä raporteista peräisin oleva tieto on merkittävänä lisänä pyrittäessä ymmärtämään perinpohjaisemmin ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön nyt ja tulevaisuudessa sekä sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja hillitsemään sitä,

X.   katsoo, että useimmissa näistä lisätutkimuksista saaduissa tuloksissa korostetaan, että maapallon lämpenemiseen on reagoitava kiireellisesti; katsoo erityisesti, että WMO:n joulukuussa 2007 julkaisemien viimeisimpien tietojen mukaan vuosikymmen 1998–2007 on lämpimin muistiin merkitty vuosikymmen ja että vuosi 2007 on yksi kaikkien aikojen kymmenestä lämpimimmästä vuodesta, jonka lämpötila oli 0,41 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi; toteaa, että vuodelle 2007 tunnusomaista olivat yli 4 celsiusasteen lämpötilapoikkeamat osissa Eurooppaa tammi- ja huhtikuussa pitkän aikavälin kuukausittaisiin keskimääriin verrattuna;

Y.   katsoo, että maapallon lämpenemistä ja ilmastonmuutoksen eri ulottuvuuksia on tarkasteltava muiden maailmanlaajuisten ongelmien kuten köyhyyden ja maailman terveysongelmien näkökulmasta, koska nämä ongelmat pahenevat kohonneen lämpötilan, kuivuuden, tulvien, merenpinnan nousun ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisen vuoksi; toteaa, että ilmastonmuutos voi hankaloittaa maiden mahdollisuuksia kulkea kestävän kehityksen tietä ja saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet; katsoo, että ilmastonmuutos voi uhata vakavasti myönteistä kehitystä ja että tämän vuoksi sen pitäisi olla kaikkia koskettava asia kansainvälisessä yhteistyössä,

1.   pitää myönteisenä sitä, että YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolet pitivät Balin kokouksessaan IPCC:n AR4-arviointikertomusta kattavimpana ja arvovaltaisimpana ilmastonmuutoksesta tähän mennessä tehdyistä arvioinneista, jossa esitetään yhteinen tieteellinen, tekninen ja sosioekonominen näkökulma olennaisista asioista ja kannustetaan käyttämään tarjottua tietoa ilmastonmuutokseen liittyvän kansallisen politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa;

2.   on vakuuttunut siitä, että tiede edistyy asettamalla vastakkain hyväksytyt tiedot ja oletukset ja kilpailevat ajatukset ja soveltamalla vertaisarvioituja menettelyjä; pitää myönteisenä IPCC:n toimintaa ja kykyä luoda puitteet tuhansien tutkijoiden työlle; katsoo, että IPCC:n olisi suhtauduttava uusiin argumentteihin vakavasti, jotta varmistetaan jatkossakin sen tekemän tutkimustyön uskottavuus ja laatu;

3.   pitää ilmastonmuutostiedettä riittävän vakiintuneena ja toistaa sitoutuvansa EU:n strategiseen tavoitteeseen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu korkeintaan kahteen celsiusasteeseen yli esiteollisen tason, mikä voidaan useiden tieteellisten kertomusten perusteella saavuttaa lähes 50 prosentin todennäköisyydellä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden ollessa 400–450 ppm hiilidioksidiekvivalenttia ja mikä IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan edellyttää, että teollisuusmaat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä; on sitä mieltä, että tästä huolimatta päästöjen hillintään tähtäävissä toimenpiteissä olisi itse asiassa pyrittävä siihen, että pysytään huomattavasti alle kahden celsiusasteen tavoitteessa, koska jo tämäkin lämpenemisen taso vaikuttaa huomattavasti yhteiskuntaamme ja ihmisten elämäntapoihin ja aiheuttaa merkittäviä muutoksia ekosysteemeihin ja vesivaroihin;

4.   korostaa, että ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kasvu aiheuttaa merten ekosysteemeihin, resursseihin ja kalastuksen harjoittajiin kohdistuvia dramaattisia vaikutuksia ja vakavia uhkia ja että merkittävät muutokset veden lämpötilassa voivat johtaa merieliöiden kantojen siirtymisiin (muuttoihin) ja vieraiden lajien esiinnousuun samoin kuin kotoperäisten lajien häviämiseen;

5.   vahvistaa, että vuotta 2050 koskevien ennusteiden perusteella on selvää, että nyt on aika toimia; korostaa, että otollinen tilanne aloittaa lieventämistoimet kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi päättyy ensi vuosikymmenen puolivälissä;

6.   korostaa, että kaikista maanosista ja useimmilta valtameriltä saadut tieteelliset todisteet osoittavat, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamien hiilipäästöjen johdosta syntyneet alueelliset ilmastonmuutokset ovat jo vaikuttaneet moniin luonnonjärjestelmiin; painottaa, että on tieteellisesti todistettu, että maapallon lämpenemisen syynä ovat ensisijaisesti ihmisen toimet ja että kerättyjen tietojen perusteella voidaan osoittaa ihmistoiminnasta johtuva maan ilmakehän muuttuminen;

7.   korostaa, että kohonneista hiilidioksiditasoista johtuvalla valtamerten ennustetulla happamoitumisella voi olla vakavia vaikutuksia merten ekosysteemeihin, ja kehottaa tehostamaan alan tutkimusta, jotta ymmärretään ongelman vakavuus ja tunnistetaan toimien vaikutukset;

8.   arvelee, että lämpötiloja, happipitoisuutta, suolapitoisuutta, happamuutta, lehtivihreää ja tuulioloja koskevat muutokset näkyvät vasta vuosien päästä; korostaa, että tarvitaan tietokokonaisuuksia ja laaja-alaista valtamerten ja merenpohjan seurantaa, jotta voitaisiin selittää kalastukseen vaikuttavia paikallisia muutoksia samalla, kun kykymme selvittää ekosysteemiin liittyviä syitä ja seurauksia muuttuu;

9.   korostaa tieteellisten tulosten osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja ja osoittaen, että maapallon lämpeneminen on sekä kehitysongelma että maailmanlaajuinen ympäristöongelma, joka haavoittaa eniten köyhiä ihmisiä ja kehitysmaita; katsoo, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamista päästöistä johtuvan maapallon lämpenemisen väistämättömien seurausten hallinnan vaatima sopeutuminen on yhtä tärkeää kuin tehokkaat lieventämistoimet, joita suunnitellaan maapallon hallitsemattoman lämpenemisen jatkumisen estämiseksi;

10.   korostaa, että käännekohtia, joihin kuuluvat muun muassa Amazonin sademetsien häviäminen, Grönlannin ja läntisen Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen, Intian monsuunisateiden loppuminen ja Siperian tundralta tulevat massiiviset metaanipäästöt, on vaikea ennustaa, mutta ne kaikki voivat hyvinkin saavuttaa kriittisen pisteensä tämän vuosisadan kuluessa nykyisissä ilmastonmuutosoloissa; korostaa, että näiden käännekohtien välttäminen edellyttää osallistumista ilmastonmuutoksen hillintään, joka on IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyä tehokkaampaa;

11.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä COP 13 - ja COP/MOP 3 -konferenssien tuloksia ja niiden pohjalta laadittuja tieteellisiä lausuntoja ja erityisesti Balin kokouksessa sovittua etenemissuunnitelmaa, jota olisi arvioitava vuoden 2008 COP 14 -konferenssissa ja jonka avulla on tarkoitus päästä sopimukseen kattavasta järjestelmästä vuoteen 2009 mennessä; pitää lisäksi myönteisenä, että teknologian siirtoa käsittelevälle asiantuntijaryhmälle annettiin tehtäväksi arvioida, mitä puutteita ja esteitä on sellaisten rahoituslähteiden käytössä ja käyttöönotossa, joita tarjotaan kehitysmaille niiden sitoutuessa toteuttamaan kansallisesti soveltuvia lieventämistoimia siten, että toimia voidaan mitata, niistä voidaan raportoida ja ne voidaan todentaa; pitää niin ikään myönteisenä sopeutumisrahaston perustamista ja metsien sisällyttämistä uuteen ilmastonsuojelusopimukseen tarkoituksena estää metsäkatoa sekä hiilipäästöjä, joiden aiheuttajia ovat metsä- ja turvesuopalot, jotka aiheuttavat myös paikallisille yhteisöille valtavaa vahinkoa, muun muassa jopa niiden omien maiden pakkolunastuksia laittomien tai puoliksi laillisten menettelyjen perusteella;

12.   ei hyväksy tieteellisesti toteennäyttämättömiin väitteisiin perustuvia pyrkimyksiä saada ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia koskevien tutkimusten tulokset näyttämään epäilyttäviltä, epävarmoilta tai kyseenalaisilta; ymmärtää kuitenkin, että tieteelliselle edistykselle ovat aina olleet tunnusomaisia tietyt epäilyt, niiden asteittainen kumoaminen ja selitysten tai mallien etsiminen tieteen sen hetkisen valtavirran ulkopuolelta;

13.   katsoo, että vastuullinen päätöksenteko edellyttää lisätutkimuksia, joiden perusteella pyritään ymmärtämään paremmin maapallon lämpenemisen syyt ja seuraukset; katsoo kuitenkin tähän mennessä karttuneen tiedon olevan riittävää, jotta voidaan suunnitella kiireellisesti toimia kasvihuonekaasupäästöjen saamiseksi sellaiselle tasolle, että ilmastomuutos ei ole kahta celsiusastetta suurempi, ja jotta voidaan sopeutua tämän hetkiseen ilmastonmuutokseen;

14.   korostaa, että on analysoitava ja tutkittava edelleen ilmastonmuutoksen seurauksia, kuten esimerkiksi vaikutuksia talouden kilpailukykyyn, energiakustannuksiin ja yhteiskunnalliseen kehitykseen Euroopassa, maankäytön rooliin, metsäalueisiin ja metsien häviämiseen, meriympäristön rooliin ja teollisuuden ulkoisten ilmastokustannusten arviointiin, varsinkin kuljetusalalla, lentokoneiden päästöjen vaikutusten määrittäminen mukaan lukien; katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta huolehditaan siitä, että mukauttaminen ja riskien vähentäminen sisällytetään kaikkiin poliittisiin toimenpiteisiin kehityspolitiikassa ja köyhyyden torjunnassa;

15.   kehottaa tutkimaan tarkemmin, miten biopolttoainetuotannon edistäminen kaikkine lieveilmiöineen vaikuttaa metsien lisääntyneeseen hävittämiseen, viljelymaa-alan lisäämiseen ja maailman elintarvikevaroihin;

16.   korostaa tarvetta tutkia merikalojen fysiologiaa ja ekologiaa erityisesti trooppisessa ympäristössä, missä tutkimusta on tehty suhteellisen vähän; korostaa, että tietojen karttuessa tutkijat voivat tehdä entistä tarkempia ennusteita ja kehittää niiden mukaisia ratkaisuja; katsoo, että kaiken sivusaaliin purkaminen tieteellistä analyysiä varten edistäisi huomattavasti tietämystämme; tunnustaa samoin tarpeen tutkia jatkuvasti ilmastonmuutoksen vaikutusta merilintukantoihin ravinnon niukkuuden kautta sekä sen vaikutusta pesinnän onnistumiseen ja henkiinjäämiseen;

17.   katsoo, että ihmisen vaikutuksesta maapallon ilmastoon saatujen tieteellisten todisteiden välittäminen on tärkein osa laajempaa pyrkimystä lisätä suuren yleisön tietoisuutta ja saada tällä tavoin suuren yleisön pysyvä tuki hiilipäästöjen hillitsemiseen tähtääville poliittisille toimille, kuten yhteistyö eri työmarkkinaosapuolten kanssa ei ainoastaan teollisuusmaissa vaan myös nopeasti kehittyvän talouden maissa; pyytää IPCC:tä julkaisemaan suurelle yleisölle tarkoitetun tiivistelmän arviointikertomuksistaan; on lisäksi sitä mieltä, että ihmisten on muutettava elintapamallejaan ja että asia olisi sisällytettävä koulutusohjelmiin, joissa kerrotaan maapallon lämpenemisen syistä ja vaikutuksista;

18.   kehottaa tiedeyhteisöä ja poliittisia vastuunkantajia yhdistämään voimansa tietoisuuden lisäämisessä ja 'tärkeiden pienten tekojen' mainostamisessa ottaen huomioon, että myös yhteisöt, joilla on hyvät mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, ovat alttiita ääri-ilmiöille ja yllättäville tapahtumille;

19.   korostaa, että yksityiskohtainen tieto, jota tarvitaan opastettaessa ihmisiä noudattamaan elämäntapaa, josta aiheutuu vähän hiilidioksidipäästöjä, kuten kasvihuonekaasupäästöjen jalanjäljestä tiedottaminen kulutustavaroissa ja kasvihuonekaasupäästömerkinnät, on nykyään melko vähäistä, minkä vuoksi sitä olisi kehitettävä nopeasti; korostaa, että asiaa koskevat aloitteet olisi hyvä perustaa yhteisiin standardeihin ja että niissä olisi otettava huomioon myös tuonnista johtuvat kasvihuonekaasupäästöt;

20.   pyytää ilmastonmuutosta käsittelevää väliaikaista valiokuntaa jatkamaan työtään ja esittämään toimikautensa päätteeksi parlamentille mietinnön, johon sisältyy tarvittaessa suosituksia EU:n yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeviksi toimiksi tai aloitteiksi ja lieventämis- ja torjuntatoimia, joilla pyritään EU:n tavoitteeseen rajoittaa maapallon lämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen ja jotka ovat IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyjen havaintojen mukaisia;

21.   kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia kannattamaan korkeimman tason neuvotteluja ja vuoropuhelua niin EU:ssa kuin kolmansissa maissa hyviksi osoittautuneiden, tieteellistä tutkimusta koskevien strategioiden, periaatteiden ja standardien sekä tiedeyhteisön suosittamien ilmastonmuutoksen torjuntatoimien levittämiseksi kaikkiin maailman kumppanimaihin;

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 652.