Euroopan parlamentti, joka

-   ottaa huomioon komission tiedonannon asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuvasta vähittäispankkitoiminnan alaa koskevasta tutkinnasta (loppuraportti)(KOM(2007)0033),

-   ottaa huomioon komission 12. huhtikuuta 2006 julkaiseman maksukortteja koskevan ensimmäisen väliraportin sekä 17. heinäkuuta 2006 julkaiseman käyttötilejä ja niihin liittyviä palveluja koskevan toisen väliraportin,

-   ottaa huomioon vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla (KOM(2007)0226),

-   ottaa huomioon komission tiedonannon "2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat" (KOM(2007)0724),

–   ottaa huomioon komission 19. joulukuuta 2007 tekemän päätöksen COMP/34.579 Europay (Eurocard - MasterCard), joka koskee MasterCardin ETA-alueella veloittamia monenvälisiä toimitusmaksuja,

-   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti)(1) (pääomavaatimuksia koskeva direktiivi) sekä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu teksti)(2) (omien varojen riittävyyttä koskeva direktiivi),

-   ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY maksupalveluista sisämarkkinoilla (3)(maksupalveludirektiivi),

-   ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 toisessa käsittelyssä hyväksymänsä kannan neuvoston yhteisestä kannasta kuluttajille myönnettävistä luottosopimuksista annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin hyväksymisestä ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY(4) muuttamisesta (luonnos kulutusluottodirektiiviksi),

-   ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta(5),

-   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelualan jatkuvasta keskittymisestä(6),

-   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0185/2008),

A.   ottaa huomioon, että toimivat yhdennetyt rahoitusmarkkinat ovat ennakkoedellytys Lissabonin ohjelman toteuttamiselle, jotta Euroopan unionista voitaisiin tehdä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua sekä luomaan uusia ja parempia työpaikkoja,

B.   ottaa huomioon vähittäispankkien vaikuttaneen tarvittaessa merkittävällä tavalla rahapolitiikan vaatimusten välittämisessä markkinoille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) ja kuluttajille,

C.   katsoo, että paremmat vähittäisrahoituspalvelut ovat tarpeen rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman toteuttamiseksi ja jotta kuluttajat ja vähittäiskauppiaat saisivat siitä irti täyden hyödyn,

D.   katsoo, että peruspankkipalvelujen saaminen, kuten tilin avaaminen, on jokaisen kansalaisen oikeus,

E.   ottaa huomioon vähittäispankkitoiminnan tärkeyden EU:n talouskasvulle ja työllisyydelle sekä sen merkityksen kuluttajille ja pk-yrityksille,

F.   ottaa huomioon vaikeudet, jotka liittyvät kuluttajapolitiikan yhteensovittamiseen Euroopan unionissa, sekä rahoitustuotteille ominaisen monimutkaisuuden,

G.   ottaa huomioon yhteisön kilpailupolitiikan merkityksen sisämarkkinoiden toteuttamisessa sekä kaikille toimijoille todella tasavertaisen toimintaympäristön moitteettoman toiminnan takaamisessa,

H.   katsoo, että vähittäispankkialalla toimivien rahoituslaitosten (pankkien, säästöpankkien, osuuskuntien jne.) yhtiömuotojen ja liiketoimintatavoitteiden monimuotoisuus on merkittävä etu EU:n taloudelle, sillä se monipuolistaa alaa, vastaa markkinoiden moniarvoista rakennetta ja auttaa lisäämään kilpailua sisämarkkinoilla,

I.   ottaa huomioon tarpeen sovittaa yhteen korkeatasoinen kuluttajansuoja ja toimivat sisämarkkinat,

Yleistä

1.   kannattaa komission yhdennettyä lähestymistapaa, jonka puitteissa tuetaan sisämarkkinapolitiikkaa toteuttamalla hyvin kohdennettuja alakohtaisia tutkimuksia; pahoittelee kuitenkin tämän alakohtaisen tutkimuksen ajoitusta ja ettei ole tehty tutkimusta siitä, kuinka rahapolitiikan vaatimukset on välitetty vähittäismarkkinoille, ja kannustaa komissiota jatkamaan työtään sitten kun omien varojen riittävyydestä annetun direktiivin, yhtenäisen euromaksualueen (SEPA), maksupalveludirektiivin sekä kulutusluottodirektiivin vaikutukset on nähty käytännössä;

2.   pahoittelee, ettei alakohtaisessa tutkimuksessa oteta riittävästi huomioon tiukasti säännellyn pankkialan erityispiirteitä eikä kulttuurin, tottumusten ja kielen merkitystä rahoitustuotteita koskevissa kuluttajien valinnoissa ja kuluttajansuojassa; katsoo, että kuluttajien vähäinen liikkuvuus EU:ssa selittyy usein pankin ja kuluttajan välisellä pitkäaikaisella luottamussuhteella; on huolissaan siitä, että komission arvio markkinoiden yhdentämisestä perustuu liian pieneen määrään talouden indikaattoreita eikä siksi välttämättä heijasta kunnolla vähittäispankkitoiminnan alan ominaispiirteitä;

3.   muistuttaa, että kilpailupolitiikka on tehokas väline sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, mutta kilpailun lisäämiseen pyrkimisen ei tulisi johtaa riskienhallinnan heikentymiseen pankkialalla eikä tämän maailmantalouden kannalta ratkaisevan tärkeän ja strategisen sektorin vakauden vaarantamiseen; korostaa, että niin markkinoiden kuin kuluttajien luottamus on olennaista rahoituspalvelujen kehittämiseksi ja että kuluttajille suunnattua, rahoituspalveluja koskevaa tiedotusta on lisättävä kuluttajien roolin vahvistamiseksi markkinatoimijoina;

4.   huomauttaa, että hajanainen sääntelykehys estää rajat ylittävien pankkipalvelujen kehittämisen; kannattaa siksi komission aloitetta alkaa käsitellä uudelleen 23. syyskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/65/EY kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä(7) ja katsoo, että tässä yhteydessä on myös tarkasteltava uudelleen sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä(8) ja sähköisiä allekirjoituksia koskevaa direktiiviä(9), jotta niillä voidaan todella saavuttaa niissä asetetut tavoitteet;

5.   katsoo, että jopa rahanpesua koskevan lainsäädännön täytäntöönpano voi estää kuluttajien liikkuvuuden esimerkiksi estämällä käyttötilien avaamisen rajojen yli, koska pankeille asetetut tunnistus- ja varmennusvaatimukset vaihtelevat; kehottaa komissiota arvioimaan rahanpesua koskevan lainsäädännön vaikutusta kuluttajien liikkuvuuteen;

Kuluttajien liikkuvuus

6.   pyytää komissiota ryhtymään toimiin kuluttajien liikkuvuuden helpottamiseksi ja seuraamaan jäsenvaltioiden edistymistä siihen pyrkimisessä, että kuluttajat voisivat entistä helpommin vaihtaa palveluntarjoajaa, mikä lisäisi palveluntarjoajien välistä tervettä kilpailua; toivoo, ettei palveluja keskeytetä edes käyttötilin sulkemisen yhteydessä tai palveluntarjoajaa vaihdettaessa ja että vältetään kallista palvelujen päällekkäisyyttä;

7.   korostaa, ettei rahoituspalveluja koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen ja kuluttajien liikkuvuuden esteiden purkaminen saa heikentää kuluttajansuojaa jäsenvaltioissa;

8.   suosittelee vain täysin perusteltujen tilinsulkemiskulujen soveltamista liikkuvuuden ja kilpailun edistämiseksi; rohkaisee pankkialaa kehittämään parhaat toimintatavat tilien pankista toiseen siirtämiseksi nopeasti ja tehokkaasti siten, että otetaan huomioon sekä asianomaisen menettelyn kesto että siihen liittyvät kulut; katsoo, ettei käyttötilin siirtämisestä saisi aiheutua haittaa kuluttajille; vastustaa kaikenlaisia tarpeettomia sopimusehtoja, jotka haittaavat kuluttajien liikkuvuutta;

9.   korostaa, että tuotteiden sitomisen tapauksessa on tehtävä selvä ero yhtäältä sekä kuluttajalle että pankille edullisten ja kaikille talouden aloille yhteisten tuoteyhdistelmien ja toisaalta epäreiluun kilpailuun johtavien käytäntöjen välillä;

10.   katsoo, että peruspankkipalvelujen saaminen, kuten tilin avaaminen, on oikeus, ja kehottaa komissiota tunnistamaan tämän oikeuden harjoittamisen esteet ja vähittäispankkitoiminnan alan toimijoiden noudattamat parhaat käytänteet;

Tiedotus ja avoimuus

11.   katsoo, että kuluttajille tiedottaminen on erittäin tärkeää pankkien keskinäisen kilpailun varmistamiseksi; vaatii antamaan korkealaatuisempaa ja ymmärrettävämpää tietoa, joka olisi näin ollen myös paremmin kuluttajien käytettävissä; katsoo tällaisen tiedon hankkimisen olevan vielä liian paljon aikaa vievää ja työlästä kuluttajille;

12.   panee merkille, että ongelmana on se, kuinka kuluttajille voidaan tarjota riittävästi tietoja välttäen kuitenkin samalla liiallista tietotulvaa; katsoo, että tiedon laatu on sen määrää tärkeämpää; kehottaa näin ollen komissiota pyytämään kuluttajajärjestöjä määrittelemään, mitkä tiedot ovat niiden mielestä oleellisia, jotta kuluttajat voivat tehdä asianmukaisia valintoja;

13.   pyytää komissiota varmistamaan, että pankit olemassa olevien kansallisten säännösten noudattamisen lisäksi antavat kuluttajille ennen tilin avaamista tiiviin yhteenvedon, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kaikki kulut, mahdolliset tilinlopettamiskulut mukaan lukien, siten, että ne ovat vertailukelpoisia koko Euroopan unionissa; kehottaa komissiota esittämään asianmukaisia ehdotuksia siltä varalta, että pankit laiminlyövät tämän tehtävänsä;

14.   pitää myönteisenä komission tutkimusta vähittäissijoitustuotteiden ja sääntely-ympäristöstä ja luottaa siihen, että sen myötä tuodaan kustannukset, riskit ja ehdot paremmin esiin ja tehdään hyödyllisiä rajat ylittäviä vertailuja;

15.   kehottaa laatimaan yhteisen EU:n standardin tiedoista, joita palveluntarjoajan on annettava kuluttajalle perustuotteistaan sekä niihin liittyvistä kustannuksista ja ehdoista, jotta tuotteiden vertailu olisi helppoa ja avointa, mikä ei nykyään ole mahdollista sidottujen tuotteiden kohdalla; kehottaa pyydettäessä paljastamaan vähittäisrahoitustuotteiden arvoketjun kustannukset yhtäläisten kilpailumahdollisuuksien varmistamiseksi; ehdottaa, että pankit selvittävät mahdollisuutta sellaisen EU:n laajuisen hakujärjestelmän luomisesta, jonka avulla tuotteita voidaan vertailla rajojen ylitse helposti ja vapaasti;

Vähittäispankkitoimintaan liittyvä kuluttajavalistus

16.   pyytää kehittämään rahoituspalveluja koskevia opetusohjelmia, joilla pyritään valistamaan kuluttajia varojensa hallintaa koskevista vaihtoehdoista;

17.   kannattaa komission ja rahoituspalvelualan pyrkimyksiä parantaa kuluttajien tietoja rahoitustuotteista ja toteuttaa asiaa koskevia opetusohjelmia, koska kuluttajien on myös ymmärrettävä ja osattava käyttää rahoituspalvelujen tarjoajien antamia tietoja;

18.   muistuttaa, kuinka tärkeää on kehittää talousalan opetusta keinona täydentää asianmukaista kuluttajansuojaa erityisesti vähittäispankkipalvelujen alalla (esimerkiksi lainat, kiinnelainat, hajautetut ja riskittömät säästämis- ja sijoittamismuodot); kehottaa jäsenvaltioita ja pankkialaa toteuttamaan ja koordinoimaan toimenpiteitä, joilla parannetaan kansalaisten – myös lasten, nuorten, työntekijöiden ja eläkeläisten – taloustietoja, ja valistamaan näin kuluttajia ja tarjoamaan heille uusia mahdollisuuksia etsiä parempia, halvempia ja sopivampia tuotteita ja palveluja sekä edistämään kilpailua, laatua ja innovointia pankkialalla; muistuttaa, että luottavaiset sijoittajat voivat tuoda lisää likviditeettiä pääomamarkkinoille;

19.   pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan rahoituspalveluista vastaavan riippumattoman kansallisen kuluttaja-asiamiehen perustamista;

Luottorekisterit ja luotonvälittäjät

20.   korostaa luotettavan, tasavertaisesti ja avoimesti saatavilla olevan luottoja ja petoksia koskevan tiedon tärkeyttä pankeille ja muille luotonantajille; painottaa kuitenkin tarvetta suojata kuluttajien henkilötietoja; pyytää komissiota yksilöimään tietojen vaihtoa koskevat esteet ja tekemään tietorekistereiden yhteentoimivuutta koskevia ehdotuksia kuitenkin niin, että kunnioitetaan kuluttajien yksityiselämää ja heidän oikeuttaan saada tutustua kyseisiin tietoihin ja saada oikaista niitä; katsoo, että kuluttajille olisi ilmoitettava heitä koskevista rajat ylittävistä luottotietopyynnöistä; pitää myönteisenä komission aikomusta perustaa luottotietohistoriaa käsittelevä asiantuntijaryhmä auttamaan komissiota tätä koskevien toimenpiteiden valmistelussa;

21.   kehottaa komissiota tehostamaan luotonvälittäjiin (edustajat tai välittäjät) liittyvien kysymysten käsittelyä kuluttajansuojan varmistamiseksi sekä sellaisten vaikeaselkoisten myyntimenettelyjen estämiseksi, jotka ovat erityisen vahingollisia muita heikommassa asemassa oleville kuluttajaryhmille; pitää myönteisenä sitä, että komissio on sitoutunut julkaisemaan EU:n luotonvälitysmarkkinoita koskevan tutkimuksen, jossa tarkastellaan sen sääntelykehystä ja selvitetään, ovatko jotkin säännökset haitallisia kuluttajille;

22.   pyytää komissiota selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan välittäjien oikeuksia ja velvollisuuksia "sama liiketoiminta, samat riskit, samat säännöt" -periaatteen mukaisesti, sillä ongelmia esiintyy usein rahoituspalvelusopimusten myynnissä, hallinnoinnissa ja täytäntöönpanossa; huomauttaa, että eriyttämätön "sama malli kaikille" -lähestymistapa vähentäisi tuotevalikoimaa; kiinnittää komission huomiota eroon toisaalta sellaisten tietojen, joiden on oltava selkeitä, täsmällisiä, ymmärrettäviä ja ilmaisia, sekä toisaalta asiakkaalle räätälöityjen neuvontapalvelujen välillä;

Pankkien välinen yhteistyö

23.   pitää myönteisenä sitä, että komissio tutkii lisää pankkien välistä yhteistyötä arvioidakseen, onko kyseisestä yhteistyöstä taloudellista hyötyä ja hyötyvätkö kuluttajat siitä ja voisiko se johtaa kilpailun rajoittamiseen; korostaa kuitenkin, että pankkien välisestä yhteistyöstä – esimerkiksi hajautetuissa verkostoissa toimivat luottolaitokset – voi koitua taloudellisia etuja ja aiheutua hyötyä kuluttajille ja että siksi tarvitaan huolellista analyysia ja puolueetonta lähestymistapaa;

24.   katsoo, että säästö- ja osuuspankkien sekä muiden luottolaitosten osuus on merkittävä paikallistalouden rahoittamisessa ja alueiden omien mahdollisuuksien kehittämisessä ja että ne parantavat kaikkien kuluttajien mahdollisuuksia saada rahoituspalveluja; korostaa, että monipuoliset pankkimarkkinat ja palveluntarjoajien moninaisuus ovat edellytys EU:n pankkimarkkinoiden kilpailulle, jos huolehditaan siitä, ettei kilpailu vääristy ja että markkinoiden kaikille toimijoille taataan yhtäläiset toimintaedellytykset "sama liiketoiminta, samat riskit, samat säännöt" -periaatteen mukaisesti;

25.   katsoo, että syrjimätön yhteistyö sellaisten riippumattomien luottolaitosten välillä, jotka kilpailevat edelleen keskenään, on tehokkaampaa ja takaa loppukäyttäjille palvelujen paremman yhteensopivuuden ja laajemman valikoiman sekä voi edistää alan toimintaa ja edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista;

Maksujärjestelmät

26.   uskoo Euroopan yhtenäisen maksualueen (SEPA) ja maksupalveludirektiivin tuovan ratkaisuja alan tutkinnassa havaittuun markkinoiden hajanaisuuteen ja kilpailun puuttumiseen maksujen perusrakenteiden alalla; muistuttaa, että SEPAn ensimmäinen vaihe alkoi 28. tammikuuta 2008, ja se edellyttää yhtenäisiä selvitystoimintajärjestelmiä, jotka noudattavat toiminnassaan samoja sääntöjä ja teknisiä standardeja; korostaa, että SEPAn osallistumisehtojen on oltava tasapuolisia ja avoimia ja että sen hallinnon pitäisi ottaa huomioon kaikki järjestelmän sidosryhmät, ei ainoastaan rahoituslaitoksia; muistuttaa lisäksi, että maksupalveludirektiivissä säädetään, että maksujärjestelmiin pääsyä ei tule estää enempää kuin on tarpeen riskeiltä suojautumiseksi sekä taloudellisen ja operatiivisen vakauden suojaamiseksi; huomauttaa, että yhteisöjen politiikan puolueettomuutta koskevan periaatteen mukaisesti yhtäkään maksutapaa ei pitäisi suosia ja että eri maksujärjestelmien käyttöön liittyvät kulut pitäisi ilmoittaa niin avoimesti, että kuluttajat voivat valita maksutavan täysin tietoisina tosiseikoista;

27.   kehottaa komissiota tutkimaan, vähentääkö maksupalveludirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä maksupalvelujen tarjoajien määrää ja sekä ryhtymään välittömästi toimiin, jos suuret palveluntarjoajat hankkivat monopoliaseman, joka voi vähentää kilpailua;

28.   toteaa, että komissio ja monet kansalliset kilpailuviranomaiset ovat todenneet useaan otteeseen, etteivät monenväliset toimitusmaksut (MIF) ole itsessään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla kiellettyjä; panee kuitenkin merkille, että komissio on äskettäin kiinnittänyt huomiota monenvälisiä toimitusmaksuja koskevan järjestelmän yhteensopivuuteen yhteisön kilpailulainsäädännön kanssa; suosittaa, että komissio antaa selkeitä suuntaviivoja ja ohjeita markkinoilla ilmenevien puutteiden korjaamiseksi; muistuttaa komissiota oikeusvarmuuden tärkeydestä markkinatoimijoille ja markkinoiden uusille tulokkaille niiden palvelujen kehittämisen ja uudistamisen kannalta;

29.   uskoo olevan suurta tarvetta selkeyttää menettelyjä ja sääntöjä, joita sovelletaan maksukorttijärjestelmiä koskevien monenvälisten toimitusmaksujen hallinnassa sekä pankkiautomaatteja ja muita kuin maksukorttijärjestelmiä koskevien, pankkienvälisistä tapahtumista perittävien maksujen laskentamekanismissa; muistuttaa, että suoraveloitus- ja tilisiirtojärjestelmät, kuten SEPAn järjestelmät, tukevat palveluja, joita kaksi maksupalvelujen tarjoajaa tarjoaa ja kaksi kuluttajaa pyytää yhdessä, ja tuovat näin taloudellista hyötyä niin sanottujen verkkovaikutusten ansiosta; ehdottaa, että komissio asettaa ja ilmoittaa kaikille sidosryhmille kriteerit, joiden mukaisesti markkinatoimijat määrittelevät kaikkien monenvälisten toimitusmaksujen laskentamenetelmän, joka komission on otettava huomioon, taatakseen todella tasavertaisen toimintaympäristön ja kaikkien kilpailusääntöjen täytäntöönpanon;

30.   muistuttaa komissiolle, että on yhtä tärkeää keskittyä maksuihin ja hintoihin kuin pyrkiä lisäämään alan avoimuutta tiedottamalla kuluttajille maksutuotteiden ja -palvelujen ominaisuuksista sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan käyttäjinä, jotta lisätään kilpailua markkinoilla;

o
o   o

31.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealle.

(1) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1. (2) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201. (3) EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0011. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0338. (6) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 110. (7) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16. (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8. kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1). (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13. joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).