Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta (2007/2188(INI))

P6_TA(2008)0096 A6-0006/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Julkisen ja yksityisen rahoituksen kanavointi ilmastoystävällisten, kohtuuhintaisten ja varmojen energiapalvelujen maailmanlaajuisen saatavuuden parantamiseksi: energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto" (KOM(2006)0583),

–   ottaa huomioon Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan etenemissuunnitelmasta uusiutuvia energiamuotoja varten(1),

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiatehokkuudesta annetusta vihreästä kirjasta "Enemmän tuloksia vähemmällä"(2),

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman biomassaan ja biopolttoaineisiin sovellettavasta strategiasta(3),

–   ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa sekä ehdotuksista konkreettisiksi toimiksi(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A6-0006/2008),

A.   katsoo, että tavoite, jonka mukaan koko maailman keskimääräisen lämpötilan nousu saa olla enintään 2 °C, voidaan saavuttaa vain lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta niin, että saavutettuaan huipputasonsa vuonna 2015 koko maailman päästöt vähenevät,

B.   ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen taloudellisia näkökohtia koskevan Sternin raportin (lokakuu 2006) sekä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raporttien mukaan köyhimmät maat ja kansat kärsivät aikaisimmin ja eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista,

C.   katsoo, että uusiutuvat energialähteet ja energiansäästö ovat energiapalvelujen kestävän saatavuuden keskeisiä osatekijöitä ja auttavat osaltaan

D.   ottaa huomioon, että maailman valtioiden päämiehet sopivat kestävän kehityksen maailmanlaajuisessa huippukokouksessa vuonna 2002 puolittavansa niiden ihmisten määrän, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää perusenergiapalveluja – tällä hetkellä 1,6 miljardia ihmistä; katsoo, että jos nykysuuntaus jatkuu, tätä tavoitetta ei koskaan saavuteta,

E.   katsoo, että kestäviä ratkaisuja kehitysmaiden energiahaasteisiin olisi pyrittävä saavuttamaan lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä, parantamalla edelleen energiatehokkuutta ja säästämällä energiaa,

F.   katsoo, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus julkisia ja yksityisiä sijoittajia kohtaan on erittäin tärkeää arvioitaessa ja mahdollisesti lisättäessä energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän maailmanlaajuisen rahaston tarjoamaa tukea ja että valvonta tulee olemaan tiivistä varsinkin rahaston täytäntöönpanon ensimmäisinä vuosina,

1.   pitää tervetulleena komission ehdotusta energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta (Global Energy Efficiency and Renewable Energy Fund, GEEREF);

2.   uskoo, että etenkin kehitysmaiden ja nousevien talouksien kestävä kehitys, jolle ovat ominaisia alhaiset kasvihuonekaasupäästöt, puhdas ilma ja kestävät energiatoimitukset, on saavutettavissa vain varmistamalla uusiutuvaan energiaan perustuvien teknologioiden käyttö paikallisia energialähteitä hyödyntäen ja parantamalla energian saatavuutta siten, että suositaan investointeja jakeluun syrjäisillä alueilla ja hajautettuihin toimitusyksiköihin;

3.   katsoo, että rahaston keskeisinä tavoitteina tulisi olla energiatehokkuuden, energian säästämisen ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen, kasvihuonekaasupäästöjen sekä muiden uhkien vähentäminen, energiapalvelujen saavutettavuuden parantaminen köyhimmissä maissa sekä energialähteiden monipuolistaminen kehitysmaissa;

4.   suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että rahastossa keskitytään lisäämään yksityisiä investointeja tarjoamalla riskipääomaa, sillä tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta kehitysmaissa pystytään pitkällä aikavälillä toteuttamaan menestyksekkäästi kestäviä energiahankkeita;

5.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kaiken hankkeille ja teknologian valinnalle myönnettävän tuen edellytyksenä on, että täytetään kattavat kestävyyskriteerit ja edistetään kestävää kehitystä, ja että tuki riippuu myös maantieteellisistä erityispiirteistä ja käytettävissä olevista alueellisista resursseista;

6.   kehottaa komissiota keskittymään rahaston täytäntöönpanossa pieniin hankkeisiin, joiden osalta on vaikeinta houkutella yksityissektorin investointeja; katsoo, että komission tulisi tarkistaa säännöllisesti yksittäisille hankkeille asetettua 10 miljoonan euron ylärajaa ja varata vähintään kolmasosa käytettävissä olevista varoista pieniin alle miljoonan euron hankkeisiin;

7.   kehottaa komissiota varmistamaan, että saadakseen tukea kehitysmaiden kaikkien biomassahankkeiden, myös vesien ja jätevesien käsittelyhankkeiden, on täytettävä tiukat kestävyyskriteerit, joilla varmistetaan, että tuetaan vain kaikkein kestävimpiä teknologioita, ja että otetaan huomioon biomassan koko elinkaaren aikaiset vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin, ilman laatuun, maaseudun kehittämiseen, sosiaalis-taloudellisiin oloihin ja luonnon monimuotoisuuteen sekä luonnonmetsien suojeluun ja ruokatuotannon turvaamiseen kaikille parhaita paikallisia maatalouskäytänteitä kehittämällä;

8.   kehottaa komissiota varmistamaan, että GEEREF tukee aurinkosähköhankkeita, ja kehottaa komissiota tukemaan älykkäiden verkkoteknologioiden kehittämistä; kannustaa erityisesti tekemään maaseudun köyhille asukkaille soveltuvia investointeja, kuten sähköistys uusiutuvalla energialla (vesivoima, aurinko- ja tuulienergia sekä biomassa), aurinkoenergialla toimivat lämmittimet, pastörointilaitteet ja keittimet, tuulipumput ja entistä paremmat liedet; pitää tärkeänä myös tukea mikroluottojärjestelmille, joilla edistetään paikallista osallistumista energiahankkeisiin;

9.   vaatii, että GEEREF ei saa tukea yli miljoonan euron suuruisia hankkeita, jotka koskevat perinteisiä energialähteitä ja biomassan yhteispolttoa nykyisissä tai uusissa hiilivoimaloissa, fossiilisten polttoaineiden pienimuotoista käyttöä (esimerkiksi dieselgeneraattoreissa) tai maatalousperäisten polttoaineiden laajamittaista tuotantoa; kehottaa komissiota varmistamaan, että GEEREFin rahoittamien alarahastojen investoinneilla ei tueta tämän tyyppisiä teknologioita; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan, että hallintosopimuksilla ja hankkeiden valintakriteereillä suljetaan pois tällaisten hankkeiden valinta;

10.   katsoo, että tuki olisi mahdollisuuksien mukaan keskitettävä hankkeisiin, joissa yhdistyvät uusiutuvia energialähteitä hyödyntävä teknologia ja energiatehokkuuden parantaminen, kuten rakennuskannan, valaistuksen ja kylmäketjun parannushankkeisiin;

11.   kehottaa koordinoimaan GEEREFin ja komission ehdottaman energiatehokkuutta käsittelevän kansainvälisen yhteistyöfoorumin tulevat toimet tutkimus-, kehitys- ja esikuva-analyysiyhteistyön parantamiseksi;

12.   kehottaa komissiota varmistamaan, että rahasto tukee kehitysmaiden paikallisten markkinoiden, teollisuuden ja valmiuksien kehittämistä esimerkiksi tukemalla paikallisia pk-yrityksiä, jotta ne voivat ottaa vastuun uusien teknologioiden myynninedistämisestä tietyllä alueella;

13.   katsoo, että rahastoa tulisi käyttää myös siihen, että luodaan mahdollisuuksia erityisesti jäsenvaltioiden pk-yrityksille antaa teknistä taitotietoaan kestävien energiateknologioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon kehitysmaissa;

14.   kehottaa komissiota varmistamaan, että rahasto on johdonmukainen jäsenvaltioiden ja EU:n muiden kehitysyhteistyöpolitiikkojen ja kehitysmaihin suunnattujen energia-aloitteiden kanssa ja täydentää niitä;

15.   kehottaa komissiota varmistamaan, että rahasto toimii tehokkaasti monien muiden kestäviä energiahankkeita kehitysmaissa tukevien kansainvälisten aloitteiden ja rahastojen rinnalla ja täydentää niitä, Maailmanpankin ja alueellisten kehityspankkien johtamat ja kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 käynnistetyt aloitteet mukaan luettuina;

16.   kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että rahasto osaltaan poistaa puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) käyttämisen esteitä tietyissä maissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa, ja että sillä edelleen kannustetaan CDM-hankkeisiin, jotka tuovat todellista lisäarvoa, joilla on myönteisiä vaikutuksia kestävään kehitykseen ja jotka täyttävät Gold Standard -kriteerit;

17.   kehottaa komissiota miettimään mahdollisuuksia laajentaa rahastoa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen mukaisen vuoden 2012 jälkeisen järjestelyn yhteydessä ottaen huomioon, että kestävän energian aikaansaaminen kehitysmaissa on ratkaisevan tärkeää tämän sopimuksen tavoitteen saavuttamisen kannalta;

18.   pahoittelee sitä, että GEEREF-rahaston ehdotettu vähimmäisrahoitustavoite 100 miljoonaa euroa, josta vain 15 miljoonaa euroa annettaisiin kummallekin vuosista 2007 ja 2008, on täysin riittämätön GEEREFin osuudeksi, kun tavoitteena on lisätä energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden osuutta ja edistää olennaisesti kestävää kehitystä, ja että toistaiseksi vain harvat maat ovat päättäneet osallistua rahaston rahoitukseen; kehottaa siksi komissiota lisäämään rahoitusosuuttaan ja kannustamaan samalla jäsenvaltioita ja monenvälisiä rahoituslaitoksia yhdistämään voimansa rahaston koon kasvattamiseksi merkittävästi; kehottaa nykyistä useampia jäsenvaltioita tarjoamaan rahoitustukea;

19.   katsoo, että avoimen GEEREF-rahaston keskeisenä tavoitteena tulisi ensimmäisinä vuosina olla kehittää lisärahoitusta houkuttelevia esimerkkejä ja lisätä siten investointeja uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa sekä pelastaa energiaköyhyydeltä huomattavasti enemmän ihmisiä kuin vain arvioidut 1–3 miljoonaa ihmistä;

20.   korostaa, että GEEREFissä on annettava etusija vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeiden tyydyttämiselle ja interventioille, joilla on todistetusti vahvoja kytköksiä köyhyyden vähentämiseen; toteaa, että GEEREF tukee alueellisia alarahastoja, jotka koskevat Saharan eteläpuolista Afrikkaa, Karibiaa ja Tyynenmeren saarivaltioita, Euroopan naapuruusmaita (mukaan luettuna Pohjois-Afrikka ja EU:n ulkopuolinen Itä-Eurooppa), Latinalaista Amerikkaa ja Aasiaa; kehottaa kuitenkin kiinnittämään erityistä huomiota AKT-maiden tarpeisiin; kehottaa komissiota varmistamaan varoja jaettaessa, että niitä ei jaeta vain yhteen tai kahteen alarahastoon; suosittaa painokkaasti, että Kiinaa ja Venäjää koskevat alarahastot, jos ne sisällytetään investointisalkkuun, eivät saisi viedä kaikkia käytettävissä olevia resursseja ja että niitä käytettäisiin varsinkin pilottihankkeisiin;

21.   tunnustaa kuitenkin, että GEEREF-välineellä saattaa nykyisessä muodossaan olla vaikeuksia täyttää OECD:n kehitysapukomitean (DAC) asettamia julkisen kehitysavun (ODA) kriteereitä, koska sijoitukset ohjautuvat ennemminkin ennakoidun taloudellisen tuoton kuin kehitysaputarpeiden mukaisesti; tunnustaa riskin, että köyhyyden vähentäminen, joka on mainittu GEEREFin keskeisenä tavoitteena, saattaa jäädä ainoastaan rahaston toissijaiseksi tavoitteeksi; painottaa tämän vuoksi, että sen lisäksi, että luodaan selkeät kehittämiskriteerit GEEREF-rahoitukseen oikeutettujen hankkeiden valitsemiseksi, komission on merkittävästi lisättävä myös tukeen perustuvaa kehitysapua, jotta köyhimmille yhteisöille voitaisiin tarjota kestäviä energiapalveluja;

22.   kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti rahaston täytäntöönpanon edistymisestä ja siitä tuetuista hankkeista ja erityisesti toimittamaan parlamentille vuosittain kertomuksen edistymisestä;

23.   kehottaa komissiota ehdottamaan keinoja, joilla voidaan helpottaa tiivistä yhteydenpitoa ja eri hankkeista, niiden tuloksista ja niiden kestävän kehityksen panoksesta saatujen kokemusten vaihtoa;

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0406. (2) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 273. (3) EUVL C 317 E, 23.12.2006, s. 890. (4) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 599.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haasteista uusille jäsenvaltioille (2007/2140(INI))

P6_TA(2008)0097 A6-0036/2008

Euroopan parlamentti, joka Kehitysyhteistyötä koskeva lainsäädäntö

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1), sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 allekirjoitetulla kumppanuussopimuksen muuttamista koskevalla sopimuksella(2),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, YK:n vuonna 2005 laatiman raportin "Investing in Development" sekä vuosituhannen kehitystavoitteet (vuosituhattavoitteet),

–   ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen kehitysavun tuloksellisuudesta,

–   ottaa huomioon vuoden 2002 Monterreyn konsensuksen kehitysrahoituksesta,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus" (kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus)(3),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman "Eurooppalainen konsensus humanitaarisesta avusta"(4),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 15. toukokuuta 2007 antamat päätelmät kehitysyhteistyöpolitiikan täydentävyyttä ja työnjakoa koskevista EU:n menettelysäännöistä,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi" (KOM(2005)0134),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – Kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087) sekä siihen perustuvat yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 11. huhtikuuta 2006 antamat päätelmät,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Vuosikertomus 2006 Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta ja ulkoisen avun täytäntöönpanosta" (KOM(2006)0326),

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(5),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus ja hallintotapa: kohti yhdenmukaista lähestymistapaa Euroopan unionissa" (KOM(2006)0421),

–   ottaa huomioon Tšekin tasavallan kansainvälisen kehitysyhteistyöpolitiikan ja muun muassa kahdenvälistä kehitysyhteistyötä vuonna 2007 koskevan suunnitelman sekä Angolaa ja Sambiaa koskevat maakohtaiset strategia-asiakirjat,

–   ottaa huomioon Unkarin kansainvälisen kehitysyhteistyöpolitiikan,

–   ottaa huomioon Latvian kehitysyhteistyöpoliittisen ohjelman vuosiksi 2006–2010,

–   ottaa huomioon Liettuan kehitysyhteistyöpolitiikan vuosiksi 2006–2010,

–   ottaa huomioon Viron kehitysyhteistyö- ja humanitaarisen avun strategian vuosiksi 2006–2010,

–   ottaa huomioon Puolan vuonna 2003 laatiman kehitysyhteistyöstrategian sekä Puolan vuoden 2007 kehitysapuohjelman,

–   ottaa huomioon Romanian kansallisen strategian kansainvälistä kehitysyhteistyötä varten,

–   ottaa huomioon Slovakian julkisen kehitysavun keskipitkän aikavälin strategian vuosiksi 2003–2008 sekä Slovakian vuoden 2006 julkisen kehitysapuohjelman,

–   ottaa huomioon Slovenian kehitysyhteistyön vuosina 2002–2004,

–   ottaa huomioon hätäavun ja kehitysyhteistyön alalla toimivien eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän (CONCORD) vuoden 2007 kehitysavun seurantaraportin "Hold the Applause! EU governments risk breaking aid promises", johon sisältyy kansalaisjärjestöjen arvio kunkin jäsenvaltion antamasta julkisesta kehitysavusta,

–   ottaa huomioon EU:n Keski-Aasian strategian (uusi kumppanuusstrategia) vuosiksi 2007–2013,

–   ottaa huomioon EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden sekä kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien edustajien laatiman, kehitysyhteistyötä koskevaa opetusta ja tietoisuuden lisäämistä käsittelevän strategisen puiteasiakirjan "European Consensus on Development: the Contribution of Development Education and Awareness Raising", joka esiteltiin Lissabonissa marraskuussa 2007 järjestetyillä Euroopan kehitysyhteistyöpäivillä,

–   ottaa huomioon 7.–9. marraskuuta 2006 järjestetyn eurooppalaisen konferenssin kansalaisjärjestöjen viestinnästä,

–   ottaa huomioon (kehitysyhteistyöasioiden) neuvoston 8. marraskuuta 2001 antaman päätöslauselman kehitysyhteistyötä koskevasta opetuksesta ja eurooppalaisen yleisön kehitysyhteistyötä koskevan tietoisuuden lisäämisestä,

–   ottaa huomioon julkilausuman eurooppalaisesta puitestrategiasta vuoteen 2015 saakka globaalikasvatuksen parantamiseksi ja lisäämiseksi Euroopassa, jonka antoi Maastrichtissa 15.–17. marraskuuta 2002 kokoontunut Euroopan laajuisen globaalikasvatuksen foorumi, johon osallistui Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden parlamenttien jäseniä, paikallis- ja alueviranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä,

–   ottaa huomioon Palermossa vuonna 2003 aloitetut keskustelut, joiden tavoitteena oli perustaa epävirallinen keskustelufoorumi, jonka puitteissa alan toimijat voisivat vaihtaa mielipiteitä eurooppalaisen kehitysavun edistysaskelista ja ongelmista ja täydentää siten epävirallisesti komission virallisia kuulemismenettelyjä,

–   ottaa huomioon Brysselissä 19. ja 20. toukokuuta 2005 järjestetyn tietoisuuden lisäämistä ja kehitysyhteistyötä koskevaa opetusta sekä pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon välisen yhteenkuuluvuuden edistämistä käsitelleen eurooppalaisen konferenssin,

–   ottaa huomioon Helsingissä 3. ja 4. heinäkuuta 2006 järjestetyn konferenssin kehitysyhteistyötä koskevasta opetuksesta Euroopassa,

–   ottaa huomioon Saksan, Portugalin ja Slovenian puheenjohtajuuskausien 18 kuukauden kehityspoliittisen ohjelman,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104) sekä 20. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman laajemmasta Euroopasta ja naapuruudesta: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin(6),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 12. joulukuuta 2003 hyväksymän asiakirjan "Turvallinen Eurooppa entistä paremmassa maailmassa: Euroopan turvallisuusstrategia",

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan naapuruuspolitiikka – Strategia-asiakirja" (KOM(2004)0373),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia koskevista komission ehdotuksista (KOM(2004)0795),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan naapuruuspolitiikka – Armeniaa, Azerbaidžania, Georgiaa, Egyptiä ja Libanonia koskevat suositukset" (KOM(2005)0072),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726),

–   ottaa huomioon komission 14. marraskuuta 2006 hyväksymän Etelä-Kaukasiaa (Armenia, Azerbaidžan, Georgia) koskevan toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamista koskevaan komission tiedonantoon liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2006)1504),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Vuosikertomus 2007 Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta ja ulkomaanavun täytäntöönpanosta vuonna 2006" (KOM(2007)0349) liitteenä olevan komission työasiakirjan (SEC(2007)0840),

–   ottaa huomioon selvitykset Euroopan naapuruuspolitiikan edistymisestä Ukrainassa (SEC(2006)1505) ja Moldovassa (SEC(2006)1506),

–   ottaa huomioon komission 24. marraskuuta 2005 antaman lehdistötiedotteen "European Neighbourhood Policy: A Year of Progress" (IP/05/1467),

–   ottaa huomioon komission jäsenen Ferrero-Waldnerin komissiolle antaman tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamisesta ja tukemisesta (SEC(2005)1521),

–   ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006(7) (ENPI-väline),

–   ottaa huomioon eurooppalaisen naapuruuspolitiikan edunsaajamaiden sekä Venäjän oikeudesta saada tiedonvaihto-ohjelman (TAIEX) tukea 23. tammikuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/62/EY(8),

–   ottaa huomioon päätöksen 2000/24/EY muuttamisesta Euroopan unionin laajentumisen ja Euroopan naapuruuspolitiikan huomioon ottamiseksi 22. joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/47/EY(9),

–   ottaa huomioon Valkovenäjää, Moldovaa, Ukrainaa, Armeniaa, Azerbaidžania ja Georgiaa koskevan kertomuksen "Eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline: maakohtainen strategia-asiakirja 2007–2013 ja kansallinen maaohjelma 2007–2010",

–   ottaa huomioon EY:n ja ENPI:n laatiman itäisiä alueita koskevan alueellisen strategia-asiakirjan vuosiksi 2007–2013, joka täydentää komission laatimia maakohtaisia strategia-asiakirjoja,

–   ottaa huomioon ENPI:n laatiman itäisiä alueita koskevan alustavan alueellisen ohjelman vuosiksi 2007–2010, jossa määritellään yksityiskohtaisemmin uuden ENPI:n itäisten alueiden kiintiön puitteissa toteutettujen toimien painopisteet,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Mustanmeren synergia – uusi alueellinen yhteistyöaloite" (KOM(2007)0160),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yleisestä toimintamallista Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden osallistumiselle yhteisön virastojen ja ohjelmien toimintaan (KOM(2006)0724),

–   ottaa huomioon talouden ja rahoituksen pääosaston Occasional Papers -julkaisusarjassa kesäkuussa 2006 julkaistun asiakirjan "European Neighbourhood Policy: Economic Review of ENP Countries",

–   ottaa huomioon komission heinäkuussa 2007 alulle paneman valmiuksien toisen kehittämisjärjestelmän (CBSII), jonka avulla uusia jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita tuetaan kehitysyhteistyön alalla,

–   ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta(10),

–   ottaa huomioon kumppanuus- ja yhteistyösopimukset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0036/2008),

Yleisiä huomioita

A.   ottaa huomioon, että EU antoi vuonna 2006 kaikkiaan 47 524 miljoonaa euroa julkista kehitysapua, mikä on 57 prosenttia maailmanlaajuisesta kehitysavusta, ja summan odotetaan nousevan 78 626 miljoonaan euroon vuoteen 2010 mennessä,

B.   ottaa huomioon, että uudet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet saavuttamaan kehitysaputavoitteen, joka on 0,17 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) vuoteen 2010 mennessä ja 0,33 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä sekä antamaan panoksensa EU:n roolin vahvistamiseen kansainvälisen kehitysyhteistyön kentällä,

C.   ottaa huomioon, että uusien jäsenvaltioiden kehitysavulla on merkitystä sekä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikalle että Euroopan naapuruuspolitiikalle,

D.   ottaa huomioon, että uusien jäsenvaltioiden kehitysyhteistyö painottuu itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) maihin ja Länsi-Balkanin maihin sekä muutamiin maihin, jotka ovat Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-maat) ryhmän jäseniä,

E.   ottaa huomioon, että institutionaalinen kehys on edelleen yksi tärkeimmistä haasteista uusien jäsenvaltioiden tehokkaalle kehitysyhteistyölle,

F.   katsoo, että yksi uusien jäsenvaltioiden suurimmista haasteista on tarve saada puoluerajoista riippumaton poliittinen tuki sekä julkinen tuki kehitysyhteistyölle, maailman vähiten kehittyneille mailla annettava tuki mukaan lukien,

G.   ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa on edelleen tarvetta lisätä tietoisuutta kehitysyhteistyökysymyksistä,

H.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden oikeus soveltaa kansallisten prioriteettiensa mukaisia kehitysyhteistyöstrategioita on niiden suvereniteetin täysin oikeutettu ilmentymä, joka on tunnustettava ja jota on kunnioitettava sellaisenaan,

Uusien jäsenvaltioiden ensisijaiset maat

I.   ottaa huomioon, että valtaosa Viron ja Latvian kahdenvälisestä kehitysavusta keskittyy IVY-maihin ja etenkin Georgiaan, Moldovaan ja Ukrainaan, sekä Afganistaniin; ottaa huomioon, että Viron julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,08 prosenttia ja Latvian julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,07 prosenttia,

J.   ottaa huomioon, että valtaosa Liettuan antamasta kahdenvälisestä kehitysavusta suuntautuu Valkovenäjälle, Ukrainaan, Moldovaan, Etelä-Kaukasian maihin, Afganistaniin (Ghorin maakunta) ja Irakiin ja vain yhteen AKT-maahan eli Mauritaniaan ja että Liettuan julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,06 prosenttia,

K.   ottaa huomioon, että valtaosa Puolan antamasta kahdenvälisestä kehitysavusta suuntautuu Valkovenäjälle, Ukrainaan, Moldovaan ja Georgiaan ja että Puolan julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,07 prosenttia,

L.   ottaa huomioon, että valtaosa Unkarin antamasta kahdenvälisestä kehitysavusta suuntautuu Länsi-Balkanille (Montenegro, Serbia, Bosnia ja Hertsegovina) ja että Unkarin julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,11 prosenttia,

M.   ottaa huomioon, että valtaosa Romanian antamasta kahdenvälisestä kehitysavusta suuntautuu Moldovaan, Serbiaan ja Georgiaan ja että Romanian julkinen kehitysapu vuonna 2006 oli 0,04 prosenttia,

N.   ottaa huomioon, että valtaosa Slovenian antamasta kahdenvälisestä kehitysavusta suuntautuu Länsi-Balkanille (Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Serbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (EJTM) ja Albania) sekä Moldovaan ja että Slovenian julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,11 prosenttia,

O.   ottaa huomioon, että Slovakian kahdenvälinen kehitysapu on suunnattu pääosin Serbiaan, Montenegroon, Kirgisiaan, Kazakstaniin, Ukrainaan ja Valkovenäjälle ja että Slovakian julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,12 prosenttia,

P.   ottaa huomioon, että Tšekin tasavallan kahdenvälisestä kehitysavusta valtaosa keskittyy Bosnia ja Hertsegovinaan, Moldovaan, Mongoliaan, Serbiaan, Montenegroon sekä Vietnamiin ja että Tšekin tasavallan julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli 0,11 prosenttia,

Q.   ottaa huomioon, että Bulgaria hyväksyi johdonmukaisen kansallisen strategian kansainvälistä kehitysyhteistyötä varten vasta vuoden 2007 lopussa, että sen ensisijaisia kohdemaita ovat Albania, EJTM, Bosnia ja Hertsegovina, Ukraina ja Moldova ja että Bulgarian julkinen kehitysapu vuonna 2005 oli arviolta noin 0,04 prosenttia, mikä vastaa maan monenvälisiin instituutioihin antamaa panosta,

Uusien jäsenvaltioiden ja AKT-maiden väliset suhteet

R.   ottaa huomioon, että Viro, Latvia ja Romania eivät anna kehitysapua AKT-maihin EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa, mutta Viro ei ole sulkenut pois kahdenvälisen yhteistyön käynnistämistä yhden Saharan eteläpuolisen Afrikan vähiten kehittyneen maan kanssa,

S.   ottaa huomioon, että Bulgaria aikoo suunnata kehitysapua niihin Afrikan maihin, joiden kanssa se oli tehnyt kahdenvälisen sopimuksen ennen vuotta 1989, kuten Ghanaan,

T.   ottaa huomioon, että Tšekin tasavalta antaa kehitysapua Angolaan ja Sambiaan, joista Angola saa 8 prosenttia (956 000 euroa vuonna 2007) ja Sambia 4 prosenttia (775 000 euroa vuonna 2007) myönnetyistä varoista; ottaa huomioon, että Angolassa Tšekki rahoittaa lisäksi maatalouden ja maaseudun kehittämishankkeita ja koulutusohjelmia sekä muun muassa miinanraivaukseen, julkisen sektorin tehostamiseen, kansalaisyhteiskunnan ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja ympäristönsuojeluun liittyviä monialaisia ohjelmia; ottaa huomioon, että Sambiassa Tšekin tasavalta rahoittaa terveydenhuollon hankkeita, joilla pyritään saavuttamaan vuosituhattavoitteet, kuten lapsikuolleisuuden vähentäminen, äitien terveyden parantaminen sekä HI-viruksen/aidsin ja muiden tautien torjunta, ja rahoitus keskittyy erityisen epäsuotuisista luonnonolosuhteista kärsivään läntiseen maakuntaan,

U.   ottaa huomioon, että Unkarin kehitysapu kohdistuu Etiopiaan, kun taas Puola keskittyy pääasiassa Angolaan ja Tansaniaan,

V.   ottaa huomioon, että Slovakia antaa kehitysapua Keniaan, Sudaniin ja Mosambikiin; Keniassa se tukee yrityssektoria ja terveysalaa sekä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä; ottaa huomioon, että Slovakian kehitysyhteistyö Sudanissa käsittää velan vähentämisen ja kehitysapu on suunnattu vesihuollon kaltaisiin teknisiin perusrakenteisiin ja sosiaalialaan, etenkin peruskoulutuksen ja perusterveydenhuollon edistämiseen,

W.   ottaa huomioon, että Slovenia aikoo suunnata kehitysapua Madagaskarille, Nigeriin, Maliin, Burkina Fasoon, Ugandaan ja Malawiin kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjensä kautta ja tukea paikallisyhteisöjä esimerkiksi infrastruktuurien, koulutuksen, vesi- ja viemärihuollon sekä kestävän energiahuollon alalla,

X.   ottaa huomioon, että Liettua aloitti vuonna 2006 ensimmäisen kahdenvälisen kehityshankkeensa Mauritaniassa (tuki luonnonvarojen kehittämiselle),

Y.   ottaa huomioon, että merkittävä osa kaikkien uusien jäsenvaltioiden kehitysavusta kanavoidaan kansainvälisten tahojen, myös EU:n välityksellä, ja että näin kaikki nämä maat osallistuvat välillisesti AKT-maiden kehitykseen,

Uusien jäsenvaltioiden ja niiden naapurimaiden väliset suhteet

Z.   ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikka on EU:n ulkosuhteissa etusijalla ja sen avulla pyritään edistämään hyvää hallintotapaa ja talouskehitystä unionin lähialueilla, mikä puolestaan kaventaa jäsenvaltioiden ja niiden naapureiden välisiä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia eroja,

AA.   ottaa huomioon, että kolmea Etelä-Kaukasian maata (Georgia, Armenia ja Azerbaidžan) koskevat Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat julkistettiin 14. marraskuuta 2006, vaikka ajatus Etelä-Kaukasian maiden ottamisesta mukaan naapuruuspolitiikkaan oli alun perin hylätty edellä mainitun laajempaa Eurooppaa koskevan komission tiedonannon alaviitteessä,

AB.   katsoo, että toimintasuunnitelmia on mukautettava maakohtaisesti,

AC.   toteaa, että EU suosii ulkosuhteissaan perinteisesti alueellista lähestymistapaa,

AD.   panee merkille, että Georgian hallitus on ilmaissut haluavansa kuulua Ukrainan ja Moldovan kanssa Mustanmeren alueeseen Etelä-Kaukasuksen alueen asemesta, mikä on otettu huomioon myös toimintasuunnitelmassa,

AE.   toteaa EU:n ja Georgian välisen toimintasuunnitelman osoittavan, että EU on valmis antamaan Georgialle entistä enemmän konfliktien ratkaisemista koskevaa poliittista tukea, mistä se on tähän asti kieltäytynyt,

AF.   ottaa huomioon, että uudet jäsenvaltiot osallistuivat Euroopan naapuruuspolitiikan laatimiseen ennen kuin niistä tuli EU:n jäseniä,

AG.   toteaa, etteivät uudet jäsenvaltiot pystyneet vaikuttamaan toimintasuunnitelmaan eivätkä ne osallistuneet päätöksentekoon ja menettelyyn ennen jäsenyyttään,

AH.   toteaa, että osallistuakseen Euroopan naapuruuspolitiikkaan naapurivaltioilla on oltava voimassa oleva sopimussuhde, kuten kumppanuus- ja yhteistyösopimus tai assosiaatiosopimus; toteaa, että Valkovenäjä, Libya ja Syyria jäävät Euroopan naapuruuspolitiikan ulkopuolelle, koska niillä ei ole voimassa olevaa sopimussuhdetta,

AI.   ottaa huomioon, että Keski-Aasian osalta EU pyrkii tasapainoiseen kahdenväliseen ja alueelliseen toimintamalliin,

AJ.   toteaa, että Kazakstanin, Kirgistanin, Venäjän federaation, Tadžikistanin, Turkmenistanin, Uzbekistanin ja EU:n välinen suhde perustuu kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin ja Bakun aloitteen kaltaisiin yhteistyökehyksiin sekä erilaisiin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineisiin,

AK.   toteaa, että kaikilla EU:n naapureilla on mahdollisesta jäsenyyskysymyksestä riippumatta yhtäläinen mahdollisuus solmia halutessaan EU:n kanssa etuoikeutettuja suhteita, jotka perustuvat yhteisiin etuihin ja arvoihin,

AL.   toteaa, että toimintasuunnitelman suurin etu on, että sen avulla voidaan auttaa maita määrittämään prioriteetteja ja ohjata EU:n tukea maiden pyrkimyksille,

AM.   toteaa, että Bulgaria ja Romania ovat jo mukana rajat ylittävässä yhteistyössä Euroopan naapuruspolitiikkaan liittyvien relevanttien kumppanien kanssa,

AN.   toteaa, että uusien jäsenvaltioiden roolia siirtymään liittyvien kokemustensa jakamisessa hyödynnetään ja sitä käytetään täydentämään "vanhojen" jäsenvaltioiden tietämystä TAIEXin ja kumppanuusohjelmien avulla,

Yleisen tietoisuuden lisääminen

AO.   ottaa huomioon, että useimpien taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) maiden kehitysyhteistyökysymyksiä koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseen käyttämien varojen määrä on tällä hetkellä yhteensä noin 190 miljoonaa euroa eli 0,25 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta,

AP.   ottaa huomioon, että Puolaa ja Maltaa lukuun ottamatta kaikki uudet jäsenvaltiot pitävät kehitysyhteistyöopetusta alan kansalaisjärjestöjen kansallisten kattojärjestöjen ensisijaisena tehtävänä,

AQ.   toteaa, että yhdelläkään uudella jäsenvaltiolla ei vielä ole kehitysyhteistyöopetusta koskevaa kansallista strategiaa,

AR.   ottaa huomioon, että vain 12 prosenttia OECD-maiden kansalaisista on edes kuullut vuosituhattavoitteista ja näistä 62 prosenttia ei tiedä, mitä ne tarkoittavat, ja että 17 prosenttia Euroopan kansalaisista ei osaa sanoa, onko kehitysavulla todellista merkitystä, mikä johtuu korruptiosta ja näkemyksestä, että köyhät eivät hyödy kehitysavusta (luku on Portugalissa 34 prosenttia, Italiassa 24, Irlannissa 23 ja Espanjassa 22 prosenttia),

AS.   ottaa huomioon, että vain 29 prosenttia Euroopan kansalaisista uskoo, että äärimmäistä köyhyyttä ja nälkää voidaan vähentää vuoteen 2015 mennessä, ja että kansalaisten mukaan suurimmat esteet köyhyyden vähentämiselle ovat rahan tai resurssien puute (18 prosenttia), tahdon puute (18 prosenttia) ja edessä olevan tehtävän suuruus (14 prosenttia),

AT.   panee merkille, että YK:n kehitysohjelman kertomuksessa ehdotettiin, että komissio ja jäsenvaltiot pyrkisivät saavuttamaan julkisessa kehitysavussa 3 prosentin tason tai ylittämään sen vähimmäistavoitteena yleisen tietämyksen parantamista ja kehitysyhteistyöopetusta koskevissa menoissa,

1.   korostaa, että kehityspolitiikka kuuluu erottamattomasti yhteisön säännöstöön, ja muistuttaa uusien jäsenvaltioiden kansainvälisistä sitoumuksista tällä alalla; korostaa EU:n tarvetta tukea uusia jäsenvaltioita ja auttaa niitä saattamaan yhteisön säännöstö osaksi kansallista lainsäädäntöään;

2.   ottaa huomioon, että 10 uutta jäsenvaltiota allekirjoitti kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen vuoden kuluessa liittymisestään ja samalla sitoutui panemaan täytäntöön kunnianhimoisen kehitysmallin sekä työskentelemään vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi asetetussa määräajassa;

3.   ilmaisee huolensa siitä, että monet uudet jäsenvaltiot eivät ole oikealla tiellä saavuttaakseen kehitysaputavoitteen, joka on 0,17 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2010 mennessä, ja julkisen kehitysavun määrää saatetaan laskea edelleen joissain maissa valtionvelan vähentämiseksi tarpeellisten yleisten budjettileikkausten yhteydessä;

4.   korostaa jäsenvaltioiden omia kokemuksia etenkin siirtymäprosessin aikana ja katsoo, että hyvän hallintotavan ja demokratian edistämisen tulee olla etusijalla kehitysyhteistyötä koskevissa kysymyksissä; kehottaa EU:n toimielimiä kehitysyhteistyöpolitiikkaa tehostaakseen hyödyntämään näissä asioissa uusissa jäsenvaltioissa saatuja kokemuksia;

5.   uskoo, että aktiivisen kehitysyhteistyöpolitiikan ansiosta uudet jäsenvaltiot edistävät osaltaan perusoikeuksien kunnioittamista ja yhteisvastuullisuutta uusien sukupolvien keskuudessa niissä kolmansissa maissa, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin;

6.   korostaa kehitysyhteistyöpolitiikkaan osallistumisen uusille jäsenvaltioille tuomaa konkreettista hyötyä etenkin talouskehityksen ja kaupan alalla;

7.   pitää myönteisenä, että komission uudessa lähestymistavassa ei rajoituta perinteisiin kehitysyhteistyöpolitiikkoihin ja luodaan uusia kumppanuussuhteita kehitysmaiden kanssa;

8.   pitää myönteisenä, että kansainvälinen yhteisö on valmis tunnustamaan yhteisvastuuperiaatteen humanitaarisissa kriiseissä;

9.   ehdottaa, että uudet ja vanhat jäsenvaltiot tekevät entistä aktiivisempaa yhteistyötä EU:n kanssa sen takaamiseksi, että tiettyjen Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvien maiden tilannetta seurataan entistä ajantasaisemmin, jolloin EU voi reagoida nykyistä joustavammin näitä maita koskevassa politiikassaan;

10.   korostaa kehityksen olevan yhteydessä muuttoliikkeeseen, joka on merkittävä haaste useimmille unionin ulkorajoilla sijaitseville uusille jäsenvaltioille;

11.   panee merkille uusien jäsenvaltioiden edistymisen avunsaajamaista avunantajamaiksi ja on tietoinen edessä olevista haasteista;

12.   ottaa huomioon, että uusien jäsenvaltioiden siirtymäkauden jälkeiset painopisteet määrittyvät pitkälti jäsenvaltioilla naapurimaidensa kanssa olevien historiallisten suhteiden ja siteiden perusteella ja että valtaosa uusien jäsenvaltioiden kehitysyhteistyömäärärahoista on suunnattu niiden lähinaapureille ja IVY-maihin; kehottaa EU:ta hyödyntämään näiden uusien jäsenvaltioiden kautta avautunutta tilaisuutta ja vahvistamaan näin strategista läsnäoloaan Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Kaukasian alueella eli alueilla, jotka eivät ole olleet mitenkään keskeisiä eurooppalaisen tuen saajia mutta joilla on edessään lukuisia kehityshaasteita;

13.   korostaa, että tehokkaat toimet uusille jäsenvaltioille tärkeiden asioiden eli demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä ovat nekin keino vähentää pitkällä aikavälillä köyhyyttä, mikä on yksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä vahvistetuista EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisista tavoitteista;

14.   muistuttaa EU:n ulkosuhteiden itäisen ulottuvuuden tärkeydestä ja uskoo, että historiallisen kokemuksen pohjalle rakentuva EU:n ja sen naapurimaiden uusi liitto (AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, Euro–Välimeri-kumppanuuden Euromedin ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen yleiskokouksen Eurolatin mallin mukaisesti) voisi lisätä uusien jäsenvaltioiden unionin politiikkaan antamaa panosta, edistää Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämistä ja lisätä naapurimaiden tietoisuutta uusista politiikanaloista;

15.   ottaa huomioon, että useimmilla jäsenvaltioilla on ulkoministeriöissään kehitysyhteistyölle omistettu osasto, mutta suosittaa kuitenkin, että ne koordinoisivat paremmin sekä ministeriöiden sisäistä että kehitysyhteistyöosastojen keskinäistä ja muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä päätöksentekoprosesseissa kansallisten parlamenttien ja paikallisviranomaisten hyväksymässä laajuudessa;

16.   myöntää tarvittavien rakenteiden kehittämisen ja politiikan toteuttamisen olevan aikaa vievä prosessi;

17.   katsoo, että uusien jäsenvaltioiden tulevien vuosien suurimmat haasteet ovat määrärahojen lisääminen ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävien toimien tehostaminen;

18.   pitää myönteisenä edellä mainittua strategista puiteasiakirjaa "European Consensus on Development: The Contribution of Development Education and Awareness Raising" ja katsoo, että parlamentin on tärkeää korostaa kehitysyhteistyötä koskevan opetuksen ja tietoisuuden lisäämisen nykyistä ja mahdollista asemaa niin uusien jäsenvaltioiden virallisissa kuin epävirallisissa koulutusjärjestelmissä;

19.   katsoo, että maailmanlaajuisen köyhyyden poistamisessa todella hyödyllisiä ovat pitkän aikavälin hankkeet, jotka on kohdistettu sellaisiin yhteistyökumppaneihin ja aloihin, joilla uusilla jäsenvaltioilla on suhteellinen etu ja ne voivat siirtää kokemukseen perustuvaa tietämystään;

20.   kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan keskinäisestä työnjaosta kunkin toimijan panoksen lisäarvon ja toimivan yhteistyön aikaansaamiseksi;

21.   katsoo, että valtaosa uusista jäsenvaltioista voisi priorisoida aiempaa enemmän kehitysyhteistyöpolitiikkaansa ja huolehtia kattavasta, sisäisesti entistä tehokkaammin koordinoidusta strategiasuunnittelusta (lukuun ottamatta Liettuaa, jossa ulkoasiainministeriö vastaa julkisen kehitysavun suunnittelusta ja hallinnoinnista);

22.   toteaa, että EU:n tavoitteena ei ole vain hyödyntää uusien jäsenvaltioiden kokemuksia vaan se pyrkii myös auttamaan niitä lujittamaan rooliaan uusina avunantajina; kannustaa siksi vanhoja ja uusia jäsenvaltioita sopimaan yhdessä realistisesta aikataulusta, jolla uudet jäsenvaltiot saadaan unionin kehitysyhteistyötavoitteiden tasalle ja jossa otetaan huomioon uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden mahdollisuudet ja rajallisuudet;

23.   korostaa, että uudet jäsenvaltiot on otettava täysipainoisesti mukaan kokemusten jakamiseen ja erityiskoulutukseen kehitysyhteistyöpolitiikan ohjelmointia, toteutusta ja arviointia koskevissa asioissa; ottaa huomioon valmiuksien kehittämistä koskevista eri järjestelmistä saadut kokemukset ja kehottaa lisäparannuksiin (pysäyttämään erityisesti virkamiesten vaihtuvuuden);

24.   toistaa uusista jäsenvaltioista ja liittyvistä valtioista tai ehdokasmaista vastaavien virkamiesten kanssa käytävän jatkuvan vuoropuhelun olevan ehdottoman tärkeää; korostaa EuropeAid-yhteistyötoimiston toiminnan tärkeyttä teknisen tuen antamisessa koulutuskurssien, seminaarien ja konferenssien järjestämiseksi ja asianomaisten maiden ilmaisemiin tarpeisiin vastaavan kohdistetun teknisen tuen antamisessa; painottaa tältä osin komission kehitysyhteistyön pääosaston rahoittamien toimien merkitystä;

25.   pitää valitettavana, että uusien jäsenvaltioiden kapasiteetin kehittämistä käsittelevä erityistyöryhmä ei kokoontunut enää vuonna 2007, vaikka on erittäin suuri tarve lisätä uusien jäsenvaltioiden kehitysyhteistyövalmiuksia ja vaikka EU:n laajentumisprosessi on edelleen käynnissä;

26.   vaatii käynnistämään työryhmän toiminnan uudelleen ja huolehtimaan siitä, että ryhmässä ovat edustettuina parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta tai sen sihteeristö ja Trialog-hanke (hanke, jonka yhteydessä tehdään tiivistä yhteistyötä kehitysyhteistyöalan eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa) sekä siitä, että työryhmän tehtävät ulotetaan kattamaan uusien jäsenvaltioiden erityisongelmat kehitysyhteistyön alalla;

27.   pitää hyvin tärkeinä kumppanuushankkeita ja "kevennettyjä kumppanuushankkeita", uusien jäsenvaltioiden henkilöstön kouluttamiseksi korkeatasoista teknistä apua antamalla, mihin vain Unkari ja Slovakia ovat pyytäneet varoja;

28.   kehottaa järjestämään kahdesti vuodessa kehitys- ja yhteistyökysymyksiin keskittyviä parlamentin ja uusien jäsenvaltioiden parlamenttien välisiä tapaamisia ja luomaan tätä varten erityisen verkoston;

29.   uskoo, että uusien jäsenvaltioiden osallistuminen Euroopan kehitysrahaston komiteaan toisi keskusteluihin uuden ulottuvuuden ja edistäisi uusien jäsenvaltioiden teknisen kapasiteetin luomista;

30.   panee merkille, että kehitysyhteistyöprioriteetit eivät ole julkisesti tunnustettuja eräissä uusissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa laatimaan kattavan viestintä- ja koulutusstrategian tämän puutteen korjaamiseksi; pitää tärkeänä kehitysyhteistyöasioiden sisällyttämistä koulujen opetusohjelmiin ja tiedotusvälineiden roolia yleisen tietoisuuden lisäämisessä ja kansainvälisen vapaaehtoisperinteen luomisessa;

31.   suhtautuu myönteisesti kertomukseen kehitysyhteistyöopetuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä sekä niiden roolista kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen täytäntöönpanossa, jossa käsitellään kehitysyhteistyötä koskevan opetuksen ja tietoisuuden lisäämisen nykyistä ja mahdollista asemaa Euroopan ja erityisesti uusien jäsenvaltioiden virallisissa ja epävirallisissa koulutusjärjestelmissä;

32.   katsoo, että uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat jo tietoisia humanitaarista apua koskevista kysymyksistä, minkä osoitti niiden suuri aktiivisuus vuoden 2004 tsunamin yhteydessä, ja että tätä voidaan hyödyntää yleisen mielipiteen tekemisessä tietoiseksi siitä, että toimivassa kehitysyhteistyössä tarvitaan konkreettisia pitkän aikavälin sitoumuksia;

33.   kehottaa komissiota käynnistämään kohdistetun tiedotuskampanjan, jossa keskitytään uusien jäsenvaltioiden suhteellisiin etuihin ja lisäarvoon kehitys- ja yhteistyökysymyksissä;

34.   kehottaa tehostamaan asiassa mukana olevien kansallisten sidosryhmien koordinointia ja varmistamaan kansalaisjärjestöjen ja paikallisen tason viranomaisten riittävän osallistumisen kansallisiin toimintalinjoihin;

35.   kehottaa komissiota ottamaan uudet jäsenvaltiot aktiivisesti mukaan toimintasuunnitelmien valmisteluun ja niitä koskeviin neuvotteluihin sekä niiden toteutuksen seurantaan;

36.   toteaa, että uudet jäsenvaltiot voisivat kehitysapunsa sidonnaisuuden täysimääräisellä purkamisella näyttää myönteistä esimerkkiä kaikille jäsenvaltioille;

37.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi luotava aikataulu kehitysapunsa sidonnaisuuden purkamiselle, koska sidonnaisuus ei pitkällä aikavälillä palvele hyvää hallinnointia eikä varojen tehokasta jakamista eikä edistä kehitysyhteistyötavoitteiden saavuttamista;

38.   katsoo, että yksityisen sektorin ja kehitysyhteistyön väliset yhteydet avaavat lupaavia uusia näkymiä uusille jäsenvaltioille ja että niiden yksityisten yritysten aktiivisempi osallistuminen kehitysyhteistyöhankkeita koskeviin yhteisön tason tarjouskilpailuihin voisi lisätä tietoisuutta kehitysyhteistyöstä;

o
o   o

39.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna AKT–EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22). (2) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (3) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (4) Humanitaarista apua koskevasta Euroopan konsensuksesta annetun julkilausuman hyväksyi neuvosto 19. marraskuuta ja Euroopan parlamentti 29. marraskuuta, ja komission puheenjohtaja, neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan parlamentin puhemies allekirjoittivat sen 18. joulukuuta 2007. (5) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (6) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 506. (7) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1. (8) EUVL L 32, 4.2.2006, s. 80. (9) EUVL L 21, 25.1.2005, s. 9. (10) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 312.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden toteuttamaan tutkimus- ja kehitysohjelmaan iäkkäiden ihmisten elämänlaadun parantamiseksi uuden tieto- ja viestintäteknologian avulla (KOM(2007)0329 – C6-0178/2007 – 2007/0116(COD))

P6_TA(2008)0098 A6-0027/2008

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0329),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 169 artiklan ja 172 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0178/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0027/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena, kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2008/EY tekemiseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään tutkimus- ja kehitysohjelmaan iäkkäiden ihmisten elämänlaadun parantamiseksi uuden tieto- ja viestintäteknologian avulla

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o .../2008/EY.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta moottoripolttoaineena ammattitarkoitukseen käytettävään kaasuöljyyn sovellettavien erityisten verojärjestelyjen tarkistamiseksi sekä lyijyttömän bensiinin ja moottoripolttoaineena käytettävän kaasuöljyn verotuksen koordinoimiseksi (KOM(2007)0052 – C6-0109/2007 – 2007/0023(CNS))

P6_TA(2008)0099 A6-0030/2008

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0052),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0109/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0030/2008),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 4 KAPPALE (4)  Suuri osa maantiekuljetusyrityksen toimintakustannuksista on polttoainekustannuksia. Kaasuöljyn verotuksessa on kuitenkin havaittavissa suuria eroja eri jäsenvaltioiden välillä. Nämä erot johtavat polttoaineturismiin ja kilpailun vääristymiin. Lähentämällä ammattitarkoitukseen käytettävään kaasuöljyyn sovellettavia verotasoja yhteisön tasolla puututtaisiin tehokkaasti epäreilun kilpailun aiheuttamaan ongelmaan, mikä parantaisi viime kädessä sisämarkkinoiden toimintaa ja vähentäisi ympäristövahinkoja. (4)  Suuri osa maantiekuljetusyrityksen toimintakustannuksista on polttoainekustannuksia. Kaasuöljyn verotuksessa on kuitenkin havaittavissa suuria eroja eri jäsenvaltioiden välillä. Nämä erot voivat johtaa polttoaineturismiin ja kilpailun vääristymiin raja-alueilla. Lähentämällä ammattitarkoitukseen käytettävään kaasuöljyyn sovellettavia verotasoja yhteisön tasolla puututtaisiin tehokkaasti epäreilun kilpailun aiheuttamaan ongelmaan, mikä parantaisi viime kädessä sisämarkkinoiden toimintaa ja vähentäisi ympäristövahinkoja. Valmisteverokantojen lähentämisessä olisi otettava huomioon myös inflaatiovaikutukset ja tarve vahvistaa Euroopan unionin kilpailukykyä. Lyijyttömän bensiinin ja kaasuöljyn valmisteverokantojen yhdenmukaistamisen ei pitäisi johtaa suhteettomiin vaatimuksiin niille jäsenvaltioille, jotka jo muutoin noudattavat tiukkaa veropolitiikkaa ja ovat voimakkaasti sitoutuneet inflaation torjuntaan. Tarkistus 28 JOHDANTO-OSAN 5 KAPPALE (5)  Komission tekemä vaikutusten arviointi on osoittanut, että paras tapa lähentää ammattitarkoitukseen käytettävään kaasuöljyyn sovellettavia verotasoja on nostaa kyseiseen kaasuöljyyn sovellettavaa vähimmäistasoa, koska sen avulla voidaan vähentää kilpailun vääristymiä, niistä johtuvaa polttoaineturismia sekä kokonaiskulutusta. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että kaasuöljyyn sovellettava vähimmäisverotaso on vuodesta 2012 alkaen sama kuin lyijyttömään bensiiniin sovellettava vähimmäisverotaso, mikä ilmentää sitä seikkaa, että nämä kaksi polttoainetta ovat yhtä haitallisia ympäristölle. Vuodesta 2014 alkaen vähimmäisverotason tulisi olla 380 euroa 1 000 litralta, jotta todellinen vähimmäistaso pysyisi vakaana ja jotta kilpailun vääristymiä ja ympäristövahinkoja voitaisiin vähentää vieläkin enemmän. (5)  Komission tekemä vaikutusten arviointi on osoittanut, että paras tapa lähentää ammattitarkoitukseen käytettävään kaasuöljyyn sovellettavia verotasoja on nostaa kyseiseen kaasuöljyyn sovellettavaa vähimmäistasoa, koska sen avulla voidaan vähentää kilpailun vääristymiä, niistä johtuvaa polttoaineturismia sekä kokonaiskulutusta. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että kaasuöljyyn sovellettava vähimmäisverotaso on vuodesta 2012 alkaen sama kuin lyijyttömään bensiiniin sovellettava vähimmäisverotaso, mikä ilmentää sitä seikkaa, että nämä kaksi polttoainetta ovat yhtä haitallisia ympäristölle. Vuodesta 2015 alkaen vähimmäisverotason tulisi olla 359 euroa 1 000 litralta, jotta todellinen vähimmäistaso pysyisi vakaana ja jotta kilpailun vääristymiä ja ympäristövahinkoja voitaisiin vähentää vieläkin enemmän. Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 6 KAPPALE (6)  Vaikuttaa siltä, että tässä vaiheessa on ympäristön kannalta asianmukaista vahvistaa lyijytöntä bensiiniä ja kaasuöljyä varten samat vähimmäisverotasot. Ei ole mitään pätevää syytä vahvistaa muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävää kaasuöljyä ja lyijytöntä bensiiniä varten alempia kansallisia vähimmäisverotasoja kuin ammattitarkoitukseen käytettävää kaasuöljyä varten. Jäsenvaltioille, jotka erottavat toisistaan dieselpolttoöljyn käytön ammattitarkoitukseen ja muuhun tarkoitukseen, olisi tähdennettävä, että ne eivät saa soveltaa muuhun tarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn alempaa verotasoa kuin ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn. Lyijyttömän bensiinin verotus olisi samalla tavoin rinnastettava ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoöljyn verotuksen kanssa. (6)  Vaikuttaa siltä, että tässä vaiheessa on ympäristön kannalta asianmukaista vahvistaa lyijytöntä bensiiniä ja kaasuöljyä varten samat vähimmäisverotasot. Ei ole mitään pätevää syytä vahvistaa muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävää kaasuöljyä ja lyijytöntä bensiiniä varten alempia kansallisia vähimmäisverotasoja kuin ammattitarkoitukseen käytettävää kaasuöljyä varten. Jäsenvaltioille, jotka erottavat toisistaan dieselpolttoöljyn käytön ammattitarkoitukseen ja muuhun tarkoitukseen, olisi tähdennettävä, että ne eivät saa soveltaa muuhun tarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn alempaa verotasoa kuin ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn, ilman että tästä aiheutuu haittaa dieselpolttoöljyä muuhun tarkoitukseen käyttäville. Lyijyttömän bensiinin verotus olisi samalla tavoin rinnastettava ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoöljyn verotuksen kanssa. Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 6 A KAPPALE (uusi) (6 a)  Siirtymäkausia hyödyntävät jäsenvaltiot eivät yleensä valitettavasti toteuta toimenpiteitä saavuttaakseen valmisteverokantojen vähimmäisstandardit, mikä on vastoin niiden tekemiä sitoumuksia. Siirtymäkauden automaattista jatkamista ei siis voida mitenkään hyväksyä. Komission olisi esitettävä vuonna 2010 selvitys siitä, missä määrin jäsenvaltiot, joille myönnetty siirtymäkausi on loppumaisillaan, ovat täyttäneet velvollisuutensa. Tarkistus 4 JOHDANTO-OSAN 6 B KAPPALE (uusi) (6 b)  Jotta varmistettaisiin direktiivin 2003/96/EY yhdenmukaisuus yhteisen liikennepolitiikan kanssa ja vältettäisiin mahdollinen kilpailun vääristyminen kuljetusalalla, dieselpolttoöljyn määritelmää olisi muutettava. Ammattikäytön määritelmä koskee maanteiden tavarakuljetuksia ajoneuvoilla, joiden suurin sallittu paino kuormattuna on vähintään 3,5 tonnia. Tarkistus 5 JOHDANTO-OSAN 7 KAPPALE (7)  Tietyille jäsenvaltioille on myönnetty siirtymäkausia, jotta ne voisivat joustavasti sopeutua direktiivissä 2003/96/EY vahvistettuihin verotasoihin. Sen vuoksi näitä siirtymäkausia olisi täydennettävä tämän direktiivin osalta. (7)  Tietyille jäsenvaltioille on myönnetty siirtymäkausia, jotta ne voisivat joustavasti sopeutua direktiivissä 2003/96/EY vahvistettuihin verotasoihin. Eräiden näiden jäsenvaltioiden tapauksessa siirtymäkausia olisi täydennettävä tämän direktiivin osalta. Tarkistus 6 JOHDANTO-OSAN 10 KAPPALE (10)  Olisi laajennettava jäsenvaltioiden mahdollisuutta vahvistaa ammattitarkoitukseen käytettävää kaasuöljyä varten verotaso, joka on alempi kuin 1 päivänä tammikuuta 2003 voimassa ollut kansallinen verotaso, jos ne ottavat käyttöön tienkäyttömaksujärjestelmän tai soveltavat tällaista järjestelmää ja kokonaisverorasitus pysyy jotakuinkin samana. Kokemusten perusteella on asianmukaista, että tätä varten luovutaan vaatimuksesta, jonka mukaan 1 päivänä tammikuuta 2003 voimassa ollut dieselpolttoöljyn verotaso on vähintään kaksi kertaa niin korkea kuin 1 päivänä tammikuuta 2004 sovellettu vähimmäisverotaso. (10)  Olisi laajennettava jäsenvaltioiden mahdollisuutta vahvistaa ammattitarkoitukseen käytettävää kaasuöljyä varten verotaso, jos ne ottavat käyttöön tienkäyttömaksujärjestelmän tai soveltavat tällaista järjestelmää ja kokonaisverorasitus pysyy jotakuinkin samana. Jäsenvaltioiden olisi voitava edistää muiden kuin fossiilisten ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttöä sekä verokannustimin että järjestelyjen avulla näiden polttoaineiden tietyn kulutustason takaamiseksi. Kokemusten perusteella on asianmukaista, että tätä varten luovutaan vaatimuksesta, jonka mukaan 1 päivänä tammikuuta 2003 voimassa ollut dieselpolttoöljyn verotaso on vähintään kaksi kertaa niin korkea kuin 1 päivänä tammikuuta 2004 sovellettu vähimmäisverotaso. Tarkistus 7 JOHDANTO-OSAN 10 A KAPPALE (uusi) (10 a)  Toissijaisuusperiaate huomioon ottaen tämän direktiivin täytäntöönpanosta lisätuloja saavia jäsenvaltioita pitäisi kannustaa investoimaan ne uudelleen pääasiallisesti infrastruktuuriin, biopolttoaineisiin ja uusiin ympäristötoimiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tarkistus 8 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHTA 7 artiklan 1 kohta (direktiivi 2003/96/EY) 1.  Moottoripolttoaineisiin sovellettavat vähimmäisverotasot vahvistetaan 1 päivästä tammikuuta 2004, 1 päivästä tammikuuta 2010, 1 päivästä tammikuuta 2012 ja 1 päivästä tammikuuta 2014 liitteessä I olevan taulukon A mukaisesti. 1.  Moottoripolttoaineisiin sovellettavat vähimmäisverotasot vahvistetaan 1 päivästä tammikuuta 2004, 1 päivästä tammikuuta 2010, 1 päivästä tammikuuta 2012 ja 1 päivästä tammikuuta 2015 liitteessä I olevan taulukon A mukaisesti. Tarkistus 9 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHTA 7 artiklan 2 kohdan 1 alakohta (direktiivi 2003/96/EY) 2.  Jäsenvaltiot voivat tehdä eron ammattitarkoitukseen ja muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen välillä edellyttäen, että yhteisön vähimmäistasoja noudatetaan ja että ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoöljyn verokanta ei laske 1 päivänä tammikuuta 2003 voimassa olleen kansallisen verotason alle. 2.  Jäsenvaltiot voivat tehdä eron ammattitarkoitukseen ja muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen välillä edellyttäen, että yhteisön vähimmäistasoja noudatetaan. Tarkistus 10 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN A A ALAKOHTA (uusi) 7 artiklan 3 kohdan a alakohta (direktiivi 2003/96/EY) (a a)  Korvataan 3 kohdan a alakohta seuraavasti: "(a) tavaroiden kuljetus joko toisen henkilön tai omaan lukuun yksinomaan maanteiden tavaraliikenteeseen tarkoitetulla moottoriajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä, jonka suurin sallittu paino kuormattuna on vähintään 3,5 tonnia;" Tarkistus 11 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN B ALAKOHTA 7 artiklan 4 kohta (direktiivi 2003/96/EY) 4.  Jäsenvaltiot, jotka soveltavat 3 kohdassa määriteltyä ammattitarkoitukseen käytettävää dieselpolttoöljyä käyttäviä moottoriajoneuvoja koskevaa tienkäyttömaksujärjestelmää tai ottavat tällaisen järjestelmän käyttöön, voivat soveltaa tällaiseen dieselöljyyn alennettua verokantaa, joka on alempi kuin 1 päivänä tammikuuta 2003 voimassa ollut verokanta, kunhan kokonaisverorasitus pysyy jotakuinkin samana ja edellyttäen, että dieselöljyyn sovellettavaa yhteisön vähimmäistasoa noudatetaan. 4.  Jäsenvaltiot voivat soveltaa 3 kohdassa määriteltyä ammattitarkoitukseen käytettävää dieselpolttoöljyä käyttäviä moottoriajoneuvoja koskevaa tienkäyttömaksujärjestelmää tai ottaa tällaisen järjestelmän käyttöön edellyttäen, että dieselöljyyn sovellettavaa yhteisön vähimmäistasoa noudatetaan. Tarkistus 12 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN C ALAKOHTA 7 artiklan 5 kohdan 2 alakohta (direktiivi 2003/96/EY) Komissio vahvistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja mekanismeja koskevat yksityiskohtaiset säännöt 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio vahvistaa viimeistään ...* ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja mekanismeja koskevat yksityiskohtaiset säännöt 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. ______ * Kuusi kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta. Tarkistus 13 1 ARTIKLAN 2 KOHTA 18 artikla (direktiivi 2003/96/EY) (2)  Muutetaan 18 artikla seuraavasti: (2)  Muutetaan 18 artikla seuraavasti: (a)  Korvataan 3 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (a)  Poistetaan 3 kohdan ensimmäinen virke. "Espanjan kuningaskunnalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2007, jotta se voi saattaa dieselpolttoaineen kansallisen verokantansa uudelle 302 euron vähimmäistasolle, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saavuttaa 330 euron vähimmäistason, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2014, jota se voi saavuttaa 359 euron vähimmäistason, ja siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saavuttaa 380 euron vähimmäistason." (b)  Korvataan 4 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (b)  Poistetaan 4 kohdan ensimmäinen virke. "Itävallan tasavallalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2007, jotta se voi saattaa dieselpolttoaineen kansallisen verokantansa uudelle 302 euron vähimmäistasolle, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saavuttaa 330 euron vähimmäistason, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2014, jota se voi saavuttaa 359 euron vähimmäistason, ja siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saavuttaa 380 euron vähimmäistason." (c)  Korvataan 5 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (c)  Poistetaan 5 kohdan ensimmäinen virke. "Belgian kuningaskunnalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2007, jotta se voi saattaa dieselpolttoaineen kansallisen verokantansa uudelle 302 euron vähimmäistasolle, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saavuttaa 330 euron vähimmäistason, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2014, jota se voi saavuttaa 359 euron vähimmäistason, ja siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saavuttaa 380 euron vähimmäistason." (d)  Korvataan 6 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (d)  Poistetaan 6 kohdan ensimmäinen virke. "Luxemburgin suurherttuakunnalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2009, jotta se voi saattaa dieselpolttoaineen kansallisen verokantansa uudelle 302 euron vähimmäistasolle, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saavuttaa 330 euron vähimmäistason, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2014, jota se voi saavuttaa 359 euron vähimmäistason, ja siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saavuttaa 380 euron vähimmäistason." (e)  Korvataan 7 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (e)  Poistetaan 7 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke. "Portugalin tasavallalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2009, jotta se voi saattaa dieselpolttoaineen kansallisen verokantansa uudelle 302 euron vähimmäistasolle, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saavuttaa 330 euron vähimmäistason, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2014, jota se voi saavuttaa 359 euron vähimmäistason, ja siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saavuttaa 380 euron vähimmäistason." (f)  Korvataan 8 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (f)  Poistetaan 8 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen virke. "Kreikan tasavallalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa dieselpolttoaineen kansallisen verokantansa uudelle 302 euron vähimmäistasolle, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saavuttaa 330 euron vähimmäistason, siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2014, jota se voi saavuttaa 359 euron vähimmäistason, ja siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saavuttaa 380 euron vähimmäistason." Tarkistus 14 1 ARTIKLAN 3 KOHDAN A ALAKOHTA 18 a artiklan 5 kohdan 1 alakohta (direktiivi 2003/96/EY) (a)  Korvataan 5 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (a)  Korvataan 5 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: "Latvian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2011, jotta se voi saattaa kaasuöljyn ja polttoaineena käytettävän kerosiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2013, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle, sekä 1 päivään tammikuuta 2015, jotta se voi saattaa dieselpolttoöljyn verokantansa 359 euron vähimmäistasolle, ja 1 päivään tammikuuta 2017, jotta se voi saattaa tämän verokantansa 380 euron vähimmäistasolle." "5. Latvian tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saattaa kaasuöljyn ja polttoaineena käytettävän kerosiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2013, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle, sekä 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saattaa dieselpolttoöljyn verokantansa 359 euron vähimmäistasolle. Kaasuöljyyn ja kerosiiniin sovellettavan verokannan on 1 päivästä tammikuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 245 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 274 euroa 1 000 litralta." Tarkistus 15 1 ARTIKLAN 3 KOHDAN B ALAKOHTA 18 a artiklan 6 kohdan 1 alakohta (direktiivi 2003/96/EY) (b)  Korvataan 6 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (b)  Korvataan 6 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: "Liettuan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2011, jotta se voi saattaa kaasuöljyn ja polttoaineena käytettävän kerosiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2013, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle, sekä 1 päivään tammikuuta 2015, jotta se voi saattaa dieselpolttoöljyn verokantansa 359 euron vähimmäistasolle, ja 1 päivään tammikuuta 2017, jotta se voi saattaa tämän verokantansa 380 euron vähimmäistasolle." "6. Liettuan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saattaa kaasuöljyn ja polttoaineena käytettävän kerosiinin kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2013, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle, sekä 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saattaa dieselpolttoöljyn verokantansa 359 euron vähimmäistasolle. Kaasuöljyyn ja kerosiiniin sovellettavan verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 245 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 274 euroa 1 000 litralta." Tarkistus 16 1 ARTIKLAN 3 KOHDAN C ALAKOHTA 18 a artiklan 9 kohdan 2 alakohta (direktiivi 2003/96/EY) (c)  Korvataan 9 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke seuraavasti: (c)  Korvataan 9 kohdan toinen alakohta seuraavasti: "Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2010, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän kaasuöljyn kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle, 1 päivään tammikuuta 2014, jota se voi saattaa verokantansa 359 euron vähimmäistasolle, ja 1 päivään tammikuuta 2016, jota se voi saattaa verokantansa 380 euron vähimmäistasolle. "Puolan tasavalta voi soveltaa siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2012, jotta se voi saattaa polttoaineena käytettävän kaasuöljyn kansallisen verokantansa uudelle vähimmäistasolle, joka on 302 euroa 1 000 litralta, ja 1 päivään tammikuuta 2013, jotta se voi saattaa verokantansa 330 euron vähimmäistasolle, sekä 1 päivään tammikuuta 2016, jotta se voi saattaa verokantansa 359 euron vähimmäistasolle. Kaasuöljyyn ja kerosiiniin sovellettavan verokannan on 1 päivästä toukokuuta 2004 oltava kuitenkin vähintään 245 euroa 1 000 litralta ja 1 päivästä tammikuuta 2008 vähintään 274 euroa 1 000 litralta." Tarkistus 17 1 ARTIKLAN 4 KOHTA 18 c artikla (direktiivi 2003/96/EY) Bulgarian tasavalta ja Romania voivat soveltaa dieselpolttoöljyyn ylimääräistä siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2015, jotta ne voivat saattaa verokantansa 359 euron vähimmäistasolle, ja 1 päivään tammikuuta 2017, jotta ne voivat saattaa verokantansa 380 euron vähimmäistasolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden 7 artiklaa koskevien poikkeusten soveltamista, jotka on vahvistettu Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevassa sopimuksessa. Bulgarian tasavalta ja Romania voivat soveltaa dieselpolttoöljyyn ylimääräistä siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2016, jotta ne voivat saattaa verokantansa 359 euron vähimmäistasolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden 7 artiklaa koskevien poikkeusten soveltamista, jotka on vahvistettu Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevassa sopimuksessa. Tarkistus 18 1 ARTIKLAN 5 KOHTA Liite I, taulukko A (direktiivi 2003/96/EY) Komission teksti 1 päivä tammikuuta 2004 1 päivä tammikuuta 2010 1 päivä tammikuuta 2012 1 päivä tammikuuta 2014 Lyijytön bensiini (euroa 1 000 litralta) CN-koodit 2710 11 31, 2710 11 41, 2710 11 45 ja 2710 11 49 359 359 359 380 Kaasuöljy (euroa 1 000 litralta) CN-koodit 2710 19 41– 2710 19 49 302 330 359 380 Parlamentin tarkistus 1 päivä tammikuuta 2004 1 päivä tammikuuta 2010 1 päivä tammikuuta 2012 1 päivä tammikuuta 2015 Lyijytön bensiini (euroa 1 000 litralta) CN-koodit 2710 11 31, 2710 11 41, 2710 11 45 ja 2710 11 49 359 359 359 359 Kaasuöljy (euroa 1 000 litralta) CN-koodit 2710 19 41– 2710 19 49 302 330 340 359 Tarkistus 19 1 ARTIKLAN 5 KOHTA Liite I, taulukko A, huomautus (uusi) (direktiivi 2003/96/EY) Seuraavia määräyksiä sovelletaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta 18 a artiklan 5, 6 ja 9 kohdassa sekä 18 c artiklassa säädettyjen ajanjaksojen soveltamista: –  Lyijyttömän bensiinin ja kaasuöljyn valmisteverokantojen on oltava vähintään 359 euroa 1 000 litralta ennen 1 päivää tammikuuta 2015. –  Jäsenvaltioiden, joita vaaditaan yhteisön lainsäädännön nojalla nostamaan kaasuöljyn valmisteverokantaa 340 euroon 1 000 litralta 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä, on määrättävä ainakin 359 euron valmisteverosta 1 000 litralta 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä. –  Jäsenvaltiot, joissa kaasuöljyn valmisteverokanta oli enemmän kuin 400 euroa 1 000 litralta 1 päivänä tammikuuta 2008, eivät saa nostaa kaasuöljyn valmisteverokantaa ennen 1 päivää tammikuuta 2015. –  Jäsenvaltiot, joissa lyijyttömän bensiinin valmisteverokanta oli enemmän kuin 500 euroa 1 000 litralta 1 päivänä tammikuuta 2008, eivät saa nostaa tätä verokantaa ennen 1 päivää tammikuuta 2015. Tarkistus 20 1 ARTIKLAN 5 A KOHTA (uusi) 29 a artikla (uusi) (direktiivi 2003/96/EY) (5 a)  Lisätään 29 a artikla seuraavasti: "29 a artikla Komissio esittää selvityksen siitä, miten jäsenvaltiot, joiden siirtymäaika päättyy vuonna 2010, ovat noudattaneet velvollisuuksiaan."

Euroopan parlamentin suositus 13. maaliskuuta 2008 neuvostolle Euroopan unionin tehtävästä Irakissa (2007/2181(INI))

P6_TA(2008)0100 A6-0052/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Ana Maria Gomesin PSE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin tehtävästä Irakissa (B6-0328/2007),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Irakista, joista viimeisin on 25. lokakuuta 2007 annettu päätöslauselma(1),

–   ottaa huomioon Irakista 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 15. marraskuuta 2007 ja 6. joulukuuta 2007 tekemät päätökset suhteista Irakiin vastaavan tilapäisen valtuuskunnan kokoonpanosta ja tehtävästä,

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 23. ja 24. huhtikuuta 2007, 15. ja 16. lokakuuta 2007 ja 19. ja 20. marraskuuta 2007 antamat päätelmät EU:n tehtävästä Irakissa,

–   ottaa huomioon komission 7. kesäkuuta 2006 antaman tiedonannon "Suositukset Euroopan unionin uudistetulle sitoutumiselle Irakiin" (KOM(2006)0283),

–   ottaa huomioon Egyptin Sharm el-Sheikhissä 3. toukokuuta 2007 tehdyn aloitteen kansainväliseksi sopimukseksi Irakin kanssa,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston 8. kesäkuuta 2004 antaman päätöslauselman 1546 (2004), 10. elokuuta 2007 antaman päätöslauselman 1770 (2007) ja 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 1790 (2007) sekä erityisesti sen liitteet I ja II,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin yhdennetystä oikeusvaltio-operaatiosta Irakin osalta, EUJUST LEX, 7. maaliskuuta 2005 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2005/190/YUTP(3), joka vahvistettiin Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa, sekä myöhemmät yhteiset toiminnat, joilla sitä on muutettu ja toimeksiantoa jatkettu,

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuusstrategian "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa",

–   ottaa huomioon 22. marraskuuta 2005 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan Eurooppalaisen konsensuksen,

–   ottaa huomioon naisten asemasta aseellisissa selkkauksissa sekä heidän roolistaan maan konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman(4),

–   ottaa huomioon 12. elokuuta 1949 tehdyn neljännen Geneven yleissopimuksen siviilien suojelusta sodan aikana ja sen liitteenä olevat lisäpöytäkirjat I ja II ja on erityisen huolestunut väkivaltaisuuksista, joiden kohteeksi humanitääristä, terveydenhuoltoon liittyvää tai hengellistä työtä tekevä henkilöstö joutuu tehtäviään suorittaessaan,

–   ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä kehitysmaissa 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0052/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuoden 2005 jälkeen Irakin tasavalta on järjestänyt kahdet monipuoluevaalit, hyväksynyt perustuslain kansanäänestyksellä, luonut perustan liittovaltiolle ja aloittanut demokraattisten instituutioiden rakentamiseen tähtäävän vaikean prosessin,

B.   ottaa huomioon, että Irakissa sekä yhteiskunta että poliittinen johto ovat hajaantuneita ja että turvallisuustilanne joissakin osissa maata on edelleen äärimmäisen huono,

C.   ottaa huomioon, että Irak kärsii uskonsuuntien välisestä konfliktista ja kapinasta sekä yleisestä oikeusvaltion periaatteiden puuttumisesta,

D.   ottaa huomioon, että Irakin tasavallan turvallisuustilanne on parantunut mutta Irakin joukkojen haasteena on edelleen tämän parannuksen ylläpitäminen ja lujittaminen kansanvälisen avun turvin, ja katsoo, että poliittista ja turvallisuustilannetta on jatkuvasti parannettava, jotta voidaan ryhtyä vakaviin toimiin jälleenrakentamisen ja kestävän kehityksen turvaamiseksi ja jotta EU pystyy auttamaan irakilaisia,

E.   ottaa huomioon, että vuosikymmenten ajan Irakin diktatorinen julkishallinto oli suunnattu pikemminkin väestön valvontaan kuin julkisiin palveluihin ja vuosia kestänyt tiukasti keskitetty baath-puolueen hallinto on johtanut vakaviin puutteisiin irakilaisten kyvyssä hallinnoida talousarviota ja hoitaa taloudellisia resursseja asianmukaisella tavalla, minkä seurausta on nykyinen hauras ja heikko julkinen sektori, jolta puuttuu täysin kehittynyt kulttuuri sen suhteen, että etusijalle asetettaisiin julkisten palvelujen tarjoaminen irakilaisille,

F.   katsoo, että naapurimaiden on pidättäydyttävä kaikesta puuttumisesta Irakin sisäisiin asioihin ja kunnioitettava sen itsenäisyyttä, suvereenisuutta ja alueellista koskemattomuutta ja Irakin kansan halua rakentaa maan perustuslaillista ja poliittista järjestelmää omin voimin,

G.   ottaa huomioon, että konflikti on tähän mennessä aiheuttanut sen, että 2,4 miljoonaa henkilöä on joutunut siirtymään kotiseudultaan Irakissa ja 2,28 miljoonaa pakolaista on siirtynyt naapurimaihin, pääasiassa Syyriaan ja Jordaniaan,

H.   ottaa huomioon, että kurdialue on Irakissa alue, jossa jonkinasteinen rauha ja vakaus on taattu ja jossa kansainvälinen kehitysyhteistyö ja yksityiset investoinnit kasvavat,

I.   katsoo, että EU:n olisi globaalina toimijana kannettava vastuunsa uuden demokraattisen Irakin rakentamisesta ja että EU:n Irakin-politiikka olisi nähtävä laajempana osana EU:n strategista kumppanuutta Välimeren alueen ja Lähi-idän kanssa,

J.   ottaa huomioon, että EU:n on oltava entistä strategisempi Irakin demokraattisen liittovaltion rakentamista koskevaa prosessia tukevissa toimissaan; ottaa huomioon, että EU myöntää, että sen tehokkaan tuen edellytyksenä on vakaa kumppanuus irakilaisten kanssa ja se, että Irakin hallitus sitoutuu jatkuvasti varmistamaan turvallisuuden, sovinnon ja yhteistyöhalukkuuden sekä kehittämään voimavaroja ja demokratiaa, torjumaan korruptiota ja varmistamaan avoimuuden ja tehokkuuden, sillä ne ovat perusedellytyksiä Euroopan unionin tehtävän laajentamiselle Irakissa; katsoo, että tärkeimmät jälleenrakentamista koskevat haasteet ovat institutionaalisella ja sosiaalisella rintamalla eli instituutioiden ja hallinnon voimavarojen kehittämisessä ja oikeusvaltion periaatteiden, lainvalvonnan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen lujittamisessa,

K.   ottaa huomioon, että EU on tunnistanut tarpeen ottaa käyttöön operaatioiden monivuotinen suunnittelu, joka ulottuu pidemmällä kuin nykyinen erityistoimenpiteisiin perustuva vuosittainen suunnittelu, jotta se voi parantaa apunsa tehokkuutta,

L.   katsoo, että EU:n on tarpeen mukauttaa resurssiensa käyttöä Irakin kohtaamien erityisten sisäisten, alueellisten ja humanitaaristen haasteiden mukaisesti; katsoo, että tehokkuus, avoimuus ja näkyvyys ovat perusedellytykset Euroopan unionin tehtävän laajentamiselle Irakissa,

M.   katsoo, että Irak on taantunut 1970-luvun keskituloisen maan asemastaan ja että EU:n on mukautettava resurssiensa käyttö sen mukaisesti,

N.   ottaa huomioon, että komissiolla on ollut joulukuusta 2005 lähtien Bagdadissa pieni lähetystö, jonka toiminnallinen osasto on Ammanissa ja jonka on hyvin vaikea toimia joillakin alueilla, erityisesti Bagdadissa, sotilaallisista järjestelyistä ja turvallisuustilanteesta johtuen,

O.   ottaa huomioon, että komissio on vuodesta 2003 alkaen antanut yli 800 miljoonaa euroa tukea Irakille (pääasiassa Kansainvälisen Irakin jälleenrakennusrahoitusjärjestelyn (IRFFI) kautta), ja ottaa huomioon, että EU on ollut suoraan mukana parantamassa oikeusvaltion periaatteiden noudattamista maassa vuodesta 2005 alkaen osana Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa toteutetun EUJUST LEX -operaation kautta; ottaa huomioon, että EUJUST LEXin toimeksiantoa on jatkettu viimeisen kerran,

P.   ottaa huomioon, että Irakin hallitus hyväksyi yhdessä Maailmanpankin ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa 3. toukokuuta 2007 Irakin kanssa tehtävän kansainvälisen kokonaissuunnitelman, joka on Irakin hallituksen visio seuraaviksi viideksi vuodeksi ja pääasiallinen viitekehys kansainvälisen yhteisön osallistumiselle maassa ja jonka Euroopan unioni yhtenä tärkeimmistä avunantajista hyväksyi täysin,

Q.   ottaa huomioon, että edellä mainitulla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1770 (2007) laajennettiin hiljattain merkittävästi YK:n Irakin avustusoperaation toimeksiantoa,

R.   ottaa huomioon, että vuosia kestänyt baath-hallinto ja vuosikymmenten sotiminen ovat jättäneet jälkeensä vaurioituneen yhteiskunnan, joka kärsii sodan ja sorron aiheuttamista traumoista sekä (myös kemiallisin asein muun muassa Halabjassa toteutetuista) etnisistä puhdistuksista ja siitä, että nämä rikokset jäivät kansainvälisesti huomiotta; katsoo, että kansainvälisellä yhteisöllä ja erityisesti niillä mailla, jotka kannattivat väliintuloa, on oikeudellinen ja moraalinen velvollisuus ja myös turvallisuuteen liittyvä intressi tukea Irakin kansaa ja että Euroopan unionin on muiden kansainvälisten lahjoittajien kanssa koordinoiden otettava nopeasti ja luovasti käyttöön kaikki sen käytettävissä olevat asian kannalta olennaiset välineet oman osuutensa tekemiseksi,

S.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on päättänyt kehittää edelleen suhteitaan Irakin edustajien neuvostoon myös virallisten yhteyksien kautta,

1.   suosittaa neuvostolle, että

2.   korostaa parlamentin sitoutumista parlamentaarisen demokratian periaatteisiin ja käytäntöön; palauttaa siksi mieleen vuoden 2008 talousarvioon sisällyttämänsä aloitteen, jossa tuetaan demokratian kehittämistä kolmansien maiden parlamenttien kanssa, muistuttaa olevansa sitoutunut tukemaan aktiivisesti Irakin edustajien neuvostoa antamalla apua valmiuksien kehittämiseen, sekä palauttaa mieleen Irakista vastaavan tilapäisen valtuuskunnan kautta tekemänsä työn kahdenvälisten suhteiden edistämiseksi; päättää siksi tukea Irakin edustajien neuvoston edelleen kehittämistä

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle sekä tiedoksi komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Irakin tasavallan hallitukselle ja edustajien neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0481. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0357. (3) EUVL L 62, 9.3.2005, s. 37. (4) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 287. (5) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 171. (6) Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1717/2006, annettu 15. marraskuuta 2006, vakautusvälineen perustamisesta (EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1). (7) Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41). (8) Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2006, annettu 20. joulukuuta 2006, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 aseiden vientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä ja neuvoston kyvyttömyydestä hyväksyä yhteinen kanta ja muuttaa käytännesäännöt oikeudellisesti sitovaksi välineeksi

P6_TA(2008)0101 RC-B6-0063/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt ovat vuonna 2008 olleet voimassa 10 vuotta,

B.   ottaa huomioon, että pysyvien edustajien komitea (Coreper) sopi teknisellä tasolla yhteisen kannan tekstistä yli kaksi vuotta sitten 30. kesäkuuta 2005 sen jälkeen, kun oli saatu päätökseen aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen perinpohjainen tarkistamisprosessi, jonka tavoitteena oli muuttaa käytännesäännöt tehokkaaksi välineeksi EU:n alueelta suuntautuvan ja EU:ssa toimivien yritysten aseviennin valvomiseksi,

C.   ottaa huomioon, että yhteisen kannan hyväksymisen myötä käytännesäännöistä tulee oikeudellisesti sitova aseviennin valvontaväline kaikissa jäsenvaltioissa,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on useaan otteeseen pitänyt tätä yhteistä kantaa erittäin myönteisenä, muun muassa 18. tammikuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeen 8 mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta(1),

E.   ottaa huomioon, että neuvosto on vuodesta 2005 lähtien epäonnistunut yrityksissään hyväksyä yhteinen kanta poliittisella tasolla,

F.   ottaa huomioon, että syitä tähän epäonnistumiseen ei ole koskaan virallisesti selitetty, mutta ne ovat ilmeisesti sidoksissa joidenkin EU:n jäsenvaltioiden toiveeseen poistaa EU:n Kiinan kansantasavallalle asettama nykyinen aseidenvientikielto,

G.   ottaa huomioon, että tästä kysymyksestä on jälleen tullut kiireellinen seuraavista syistä:

H.   ottaa huomioon, että neuvoston aseita käsittelevän työryhmän (COARM) myönteisiltä pyrkimyksiltä kehittää edelleen käytännesääntöjä ja niiden soveltamista vie pohjaa asevienti EU:n jäsenvaltioista maihin, joissa vallitsee konfliktitilanne tai epävakaus tai joissa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia ja jotka käytännesäännöissä katsotaan "vastuuttomiksi kohteiksi",

I.   ottaa huomioon, että poliittisen tahdon puute muuttaa käytännesäännöt yhteiseksi kannaksi on vastoin Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden roolia johtavana toimijana edistettäessä maailmanlaajuisia oikeudellisia välineitä, joilla pyritään julkisten ja yksityisten asesiirtojen valvontaan, erityisesti asekauppaa koskevaa sopimusta,

1.   pahoittelee nykyistä poliittista umpikujaa, johon yhteisen kannan hyväksymisessä on ajauduttu, kun otetaan huomioon, että käytännesääntöjen voimaantulosta on kulunut 10 vuotta;

2.   kehottaa puheenjohtajavaltio Sloveniaa ottamaan yhteisen kannan hyväksymisen pysyväksi asiakohdaksi kunkin yleisten asioiden neuvoston istunnon esityslistalla, kunnes asia saadaan ratkaistuksi;

3.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka vastustavat oikeudellisesti sitovia käytännesääntöjä, harkitsemaan kantaansa uudelleen;

4.   katsoo, että EU:n panos kansainvälisesti sitovan asekauppaa koskevan sopimuksen laatimiseen on uskottavampi sen jälkeen, kun sen omasta asevalvontajärjestelmästä tulee oikeudellisesti sitova;

5.   on vakuuttunut, että yhteisen kannan hyväksymisen ohella olisi ryhdyttävä esimerkiksi seuraaviin toimiin:

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 210.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 vankilassa olevien naisten erityistilanteesta ja vanhempien vangitsemisen vaikutuksesta yhteiskunnalliseen elämään ja perhe-elämään (2007/2116(INI))

P6_TA(2008)0102 A6-0033/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan ja 12. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) 4 artiklan, jotka koskevat ihmisoikeuksien suojaamista,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, erityisesti sen 5 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 7 artiklan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen (kidutuksen vastainen eurooppalainen yleissopimus) vuodelta 1987 sekä siihen liittyvän vapaaehtoisen pöytäkirjan riippumattomien kansainvälisten ja kansallisten elinten laatimasta säännöllisiä vankilavierailuja koskevasta järjestelmästä,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn Euroopan yleissopimuksen 3 artiklan, sen pöytäkirjat ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon edellä mainitun kidutuksen vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen, jolla perustettiin Euroopan neuvoston eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi, sekä komitean raportit,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöt vuodelta 1957 sekä asiaa koskevat YK:n yleiskokouksen vahvistamat julistukset ja periaatteet,

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksista 20. marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerineuvoston päätöslauselmat ja suositukset sekä erityisesti vankeinhoidon vähimmäissääntöjä koskevan päätöslauselman N:o 73(5), Euroopan vankeinhoitosäännöistä annetun suosituksen N:o R(87)3 ja Euroopan vankeinhoitosäännöistä annetun suosituksen N:o R(2006)2,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antamat suositukset ja etenkin Euroopan vankeinhoidon peruskirjan laatimisesta annetun suosituksen N:o (2006)1747 sekä vankilassa olevista äideistä ja lapsista annetun suosituksen N:o (2000)1469,

–   ottaa huomioon 26. toukokuuta 1989 vankilassa olevista naisista ja lapsista(2), 18. tammikuuta 1996 huonoista vankeusoloista Euroopan unionin vankiloissa(3), 17. joulukuuta 1998 vankilaoloista Euroopan unionissa: järjestelyt ja korvaavat rangaistukset(4) antamansa päätöslauselmat sekä vankien oikeuksista Euroopan unionissa neuvostolle 9. maaliskuuta 2004 antamansa suosituksen(5),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0033/2008),

A.   katsoo, että kansainvälisten ja eurooppalaisten yleissopimusten nojalla(6) kaikkia vankeja on kohdeltava ihmisoikeuksia kunnioittaen, että vankeusolojen on oltava ihmisarvon, syrjimättömyyden sekä yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen periaatteiden mukaiset ja että riippumattomien elinten on arvioitava vankeusoloja säännöllisin väliajoin,

B.   katsoo, että vankilassa olevien naisten erityistarpeet ja -olosuhteet on otettava huomioon tuomioistuimen päätöksissä, rikoslainsäädännössä ja jäsenvaltioiden rangaistuslaitoksissa,

C.   ottaa huomioon, että on otettava käyttöön konkreettisia ja naisten erityistarpeita vastaavia toimenpiteitä, jollainen on esimerkiksi vaihtoehtoisten rangaistusten soveltaminen,

D.   katsoo, että vankilassa raskaana olevien naisten pitää saada tukea, tietoa ja raskauden ja äitiyden kannalta tarpeellisia asioita ja erityisesti tasapainoista ravintoa, asianmukaiset hygieeniset olosuhteet, raitista ilmaa, liikuntaa ja synnytystä edeltävää ja synnytyksen jälkeistä hoitoa,

E.   katsoo, että mies- ja naisvangeilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet terveydenhuoltoon mutta että vankeinhoitopolitiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin naisille ominaisten fyysisten ja psyykkisten terveysongelmien ennaltaehkäisyyn, seurantaan ja hoitoon,

F.   ottaa huomioon, että äidin fyysinen ja henkinen hyvinvointi on yhteydessä lapsen hyvinvointiin,

G.   ottaa huomioon, että suuri osa vankilassa olevista naisista kärsii tai on kärsinyt päihteiden tai muiden aineiden aiheuttamasta riippuvuudesta, joka saattaa aiheuttaa mielenterveys- ja käytöshäiriöitä ja siten edellyttää lääkehoitoa sekä vankeinhoidon kokonaisvaltaiseen terveydenhuoltopolitiikkaan pohjautuvaa asianmukaista sosiaalista ja psykologista tukea,

H.   ottaa huomioon, että nykyään tiedetään, että hyvin suuri osa naisvangeista on joutunut menneisyydessään väkivallan, sukupuolisen hyväksikäytön tai perhe- ja parisuhdeväkivallan uhriksi ja ovat taloudellisesti ja psykologisesti hyvin riippuvaisia; kaikilla näillä seikoilla on suora yhteys heidän rikolliseen menneisyyteensä sekä fyysisten ja henkisten seurausten kuten posttraumaattisen stressin esiintymiseen,

I.   katsoo, että vankilahenkilökunnalla on oltava riittävästi koulutusta ja tietoa tasa-arvoon liittyvien näkökohtien huomioon ottamisesta sekä vankilassa olevien naisten erityistarpeista ja tilanteista; ottaa huomioon, että haavoittuvimmassa asemassa oleviin vankeihin eli alaikäisiin ja vammaisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

J.   katsoo, että perhesuhteiden säilyttämisellä on keskeinen merkitys rikosten uusimisen ennaltaehkäisyssä ja vangin sopeuttamisessa uudelleen yhteiskuntaan ja että se on kaikkien vankien sekä heidän lastensa ja muiden perheenjäsentensä oikeus, mutta toteaa, että naisten on usein erittäin hankala käyttää tätä oikeutta siitä syystä, että naisvankilat ovat harvinaisia ja etäisyydet saattavat olla pitkiä,

K.   katsoo, että päätöksissä, jotka koskevat lapsen erottamista vankilassa olevasta vanhemmasta tai lapsen pysymistä hänen luonaan, on aina otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu siten, että turvataan toisen vanhemman huoltajuusoikeudet sekä luodaan toimintatapoja, joiden avulla tunnesiteet perheeseen (sisarukset, isovanhemmat ja muut perheenjäsenet) voidaan säilyttää,

L.   katsoo, että allekirjoittaessaan edellä mainitun, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (sekä muiden kansainvälisten oikeusvälineiden) sopimusvaltiot sitoutuivat varmistamaan kaikille lapsille täysin syrjimättä ja näiden vanhempien oikeudellisesta asemasta riippumatta kaikki kyseisessä yleissopimuksessa määrätyt oikeudet, etenkin oikeuden asianmukaiseen terveydenhuoltoon, vapaa-aikaan ja koulutukseen, ja että tämän sitoumuksen on koskettava myös vankilassa olevan vanhemman luona asuvia lapsia,

M.   katsoo, että rikoksista rankaisemisen lisäksi rangaistuslaitosten pitäisi pyrkiä sopeuttamaan vangit uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään samalla kun otetaan huomioon, että suuri osa mies- ja naisvangeista on aiemmin kärsinyt sosiaalisesta syrjäytymisestä ja köyhyydestä,

N.   ottaa huomioon, että monet naisvangit ovat vangitsemisajankohtanaan asianosaisina vireillä olevassa oikeudenkäynnissä (lasten huostaanotto, sijoittaminen tai adoptio, avio- tai asumusero, häätö jne.), jota ei vangitsemisajankohtana ole ratkaistu, minkä vuoksi naiset ovat jatkuvassa epävarmuuden ja stressin tilassa,

O.   ottaa huomioon, että vangit eivät usein ole tietoisia olemassa olevista sosiaalisista mahdollisuuksista ja että monissa tapauksissa heidän asemaansa koskevien hallinnollisten asiakirjojen (henkilötodistus, sosiaalivakuutuskortti, "perhekirja" ym.) puuttuminen tai voimassaolon päättyminen käytännössä estää heitä käyttämästä kunkin jäsenvaltion kaikille kansalaisille kuuluvia oikeuksia,

P.   katsoo, että niin mies- kuin naisvankienkin yhtäläiset mahdollisuudet työhön, ammatilliseen koulutukseen ja vapaa-aikaan vankeusaikana ovat olennaisen tärkeitä heidän henkiselle tasapainolleen ja heidän sopeutumiselleen uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään,

Q.   ottaa huomioon, että opetukseen, koulutukseen, työhön, vapaa-aikaan ja henkilökohtaiseen ohjaukseen liittyvien toimenpiteiden tarjoaminen mies- ja naisvangeille ei niiden laajuudesta riippumatta riitä vaan on myös toteutettava oheisohjelmia, jotka mahdollistavat heidän osallistumisensa sopeutumisprosessin valmisteluun ja toteuttamiseen,

R.   katsoo, että vankilassa olevilla naisilla on oltava täysin syrjimätön mahdollisuus tehdä palkka- ja vapaaehtoistyötä sekä osallistua monipuolisiin ja työmarkkinoiden tarpeita vastaaviin ammattikoulutus- ja kansalaiskasvatustoimiin, jotka helpottavat heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan tuomion päättymisen jälkeen,

S.   katsoo, että mies- ja naisvankien onnistunut sopeuttaminen yhteiskuntaan ja rikosten uusimisen ennaltaehkäisy perustuvat vankeusaikana tarjottujen mahdollisuuksien laatuun ja etenkin yritysten ja sosiaaliturvajärjestöjen kanssa perustettuihin kumppanuuksiin sekä rangaistuksen suorittamisen jälkeen tarjolla olevaan seurantaan ja sosiaalis-ammatilliseen tukeen,

T.   ottaa huomioon, että tarvitaan kipeästi sukupuolittain jakautuvia, kattavia, vertailukelpoisia ja ajantasaisia tietoja ja tilastoja,

Vankeusolot

1.   kehottaa jäsenvaltioita investoimaan riittävästi varoja vankilainfrastruktuurinsa ajanmukaistamiseen ja uudistamiseen sekä panemaan täytäntöön edellä mainitun Euroopan neuvoston suosituksen N:o R(2006)2, jotta taataan ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittaminen vankeusolojen yhteydessä etenkin asumisen, terveyden, puhtauden, ravinnon, ilmanvaihdon ja valaistuksen osalta;

2.   toistaa komissiolle ja neuvostolle esittämänsä vaatimuksen vankien oikeuksien turvaamisen vähimmäissääntöjä koskevan puitepäätöksen tekemisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan nojalla (mitä myös Euroopan neuvosto suosittaa edellä mainitussa suosituksessaan R(2006)2) ja kehottaa neuvostoa levittämään tietoa Euroopan neuvoston vankeinhoitoa koskevista säännöistä ja edistämään niiden täytäntöönpanoa, jotta voidaan yhdenmukaistaa vankeusoloja Euroopassa ja muun muassa ottaa huomioon naisten erityistarpeet ja selkeyttää mies- ja naisvankien oikeuksia ja velvollisuuksia;

3.   kehottaa komissiota sisällyttämään ihmisoikeuksia koskevaan vuosikertomukseensa mies- ja naisvankien perusoikeuksien kunnioittamista ja naisille määrättyjä erityisiä vankeusoloja koskevan arvioinnin;

4.   kannustaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita ratifioimaan kidutuksen vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen vapaaehtoisen pöytäkirjan vankiloiden riippumattoman valvontajärjestelmän perustamisesta ja kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään tämän yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan ratifiointia osana EU:n ulkopolitiikkaa;

5.   muistuttaa, että toimivaltaisten viranomaisten säännöllisillä tarkistuksilla olisi varmistettava, että vankiloiden toiminta noudattaa kansallisia ja kansainvälisiä oikeudellisia standardeja;

6.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan vankiloiden moitteeton toiminta sekä henkilöstön ja kaikkien vankien turvallisuus lopettamalla väkivalta ja väärinkäytökset, joille naiset sekä etnisten tai sosiaalisten vähemmistöjen edustajat ovat erityisen alttiita;

7.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan naisvangeille mahdollisuuden osallistua väestön keskuudessa yleisesti toteutettaviin ehkäiseviin kampanjoihin, jotka koskevat esimerkiksi rintasyövän ja kohdunkaulan syövän seulontaa, sekä antamaan heille muiden naisten tavoin mahdollisuuden hyödyntää kansallisia perhesuunnitteluohjelmia;

8.   kiinnittää huomiota naisvankiloiden "erityisasemaan" ja vaatii toteuttamaan naisia varten suunniteltuja turvallisuus- ja sopeuttamisrakenteita; muistuttaa lisäksi, että hyväksikäytön uhreiksi joutuneet ja syrjäytyneet naiset tarvitsevat yksilöllisten tarpeidensa mukaan räätälöityjä, kannustavassa ympäristössä toteutettavia uudelleen sijoittamista koskevia järjestelyjä;

9.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat huomioon vankeinhoitopolitiikassa ja vankiloissa sekä kiinnittämään enemmän huomiota naisten erityispiirteisiin ja vankilassa olevien naisten usein traumaattiseen menneisyyteen etenkin valistamalla ja kouluttamalla lääkintä- ja vankilahenkilöstöä sekä kouluttamalla naisia uudelleen perusarvoihin liittyen:

10.   vaatii jäsenvaltioita takaamaan naisille yhtäläisen ja syrjimättömän mahdollisuuden kattavaan terveydenhuoltoon, jonka on vastattava laadultaan muulle väestölle tarjottavaa terveydenhuoltoa naistentautien tehokkaan ennaltaehkäisyn ja hoidon varmistamiseksi;

11.   muistuttaa tarvittavista toimenpiteistä, joiden avulla vankilassa olevien naisten hygieniaan liittyvät erityistarpeet otetaan paremmin huomioon vankilainfrastruktuurissa ja välttämättömien hygieniatuotteiden yhteydessä;

12.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kokonaisvaltaista vankeinhoidon terveydenhuoltopolitiikkaa, jossa tunnistetaan fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja tartutaan niihin heti vankeusajan alusta lähtien sekä tarjotaan kaikille riippuvuuksista kärsiville mies- ja naisvangeille lääketieteellistä hoitoa ja psykologista tukea, naisten erityispiirteitä kuitenkin kunnioittaen;

13.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta kaikille naisvangeille ja erityisesti naisille, jotka ovat joutuneet väkivallan ja/tai väärinkäytösten uhreiksi, sekä yksinhuoltajaäideille ja naispuolisille nuorisovangeille voidaan tarjota psykologista tukea, jonka avulla he voivat saada parempaa suojaa ja sekä paremmat mahdollisuudet ylläpitää ja parantaa perhesuhteitaan ja sosiaalisia suhteitaan, mikä edistää uudelleen sopeutumista yhteiskuntaan ja työelämään; suosittelee, että vankilahenkilökunnalle annetaan koulutusta ja tietoa näiden vankien erityisestä haavoittuvuudesta;

14.   suosittelee, että raskaana olevien naisten ja pienten lasten äitien vangitsemiseen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona ja että tällaisessa ääritapauksessa heidän käyttöönsä asetetaan tilavampi ja mahdollisuuksien mukaan yksityinen selli ja että heidän ravitsemukseensa ja hygieniaansa kiinnitetään erityistä huomiota; katsoo lisäksi, että raskaana olevilla naisilla on oltava mahdollisuus vastaavaan raskaudenaikaiseen ja synnytyksen jälkeiseen seurantaan kuin mitä tarjotaan vankilajärjestelmän ulkopuolella;

15.   kiinnittää huomiota siihen, että kun naisille syntyy vankilassa terveitä lapsia, äiti ja lapsi joutuvat yleensä eroon toisistaan 24–72 tunnin kuluttua syntymästä, ja pitää tervetulleina kaikkia komission ja jäsenvaltioiden esittämiä vaihtoehtoja;

16.   korostaa, että oikeusjärjestelmän on huolehdittava lasten oikeuksien kunnioittamisesta äidin vankeuteen liittyvien kysymysten yhteydessä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan täysin sukupuolisen suuntautumisen kehittymistä ja erilaisia perhe-elämän muotoja sillä edellytyksellä, että ne eivät ole lainvastaisia;

18.   korostaa, että 18-vuotiaita ja tätä nuorempia tyttöjä tai poikia ei pitäisi enää sijoittaa samaan vankilaan aikuisten kanssa;

Perhesuhteiden ja sosiaalisten suhteiden säilyttäminen

19.   kehottaa määräämään etenkin äideille vankeuden sijasta enemmän vaihtoehtoisia rangaistuksia kuten yhteiskuntapalveluun perustuvia seuraamuksia silloin, kun rangaistus on lievä, yleiseen turvallisuuteen kohdistuvat riskit ovat vähäiset ja vankeus voi aiheuttaa vakavia häiriöitä perhe-elämälle sekä etenkin silloin, kun äiti on yksinhuoltaja tai hänellä on pieniä lapsia tai kun hänellä on vastuullaan riippuvaisia tai vammaisia henkilöitä; muistuttaa, että oikeusviranomaisten olisi otettava nämä näkökohdat huomioon rangaistuksen valinnassa etenkin syytetyn vanhemman lapsen edun mukaisesti; suosittelee myös, että alaikäisten lasten huoltajille tai muulla tavoin perheestä vastuussa oleville miesvangeille tarjotaan vastaavia mahdollisuuksia kuin äideille;

20.   korostaa, että raskaana olevien naisvankien eristämisen ja ahdistuksen terveysvaikutuksilla voi myös olla lapsen kannalta vakavia tai jopa vaarallisia seurauksia ja että ne on otettava erittäin tarkoin huomioon vangitsemisesta päätettäessä;

21.   vaatii lisäksi, että oikeusviranomaisten on hankittava tiedot lasten olemassaolosta ennen tutkintavankeuden määräämistä tai tuomion julistamisen yhteydessä ja varmistettava, että on toteutettu toimenpiteitä kaikkien oikeuksien koskemattomuuden säilyttämiseksi;

22.   kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan naisvankiloiden rakentamisen ja sijoittamaan ne alueelleen tasaisemmin, jotta helpotetaan vankilassa olevien naisten perhesuhteiden säilyttämistä ja tarjotaan heille mahdollisuus osallistua uskonnollisiin seremonioihin;

23.   suosittelee, että jäsenvaltiot kehottaisivat rangaistuslaitoksia ottamaan käyttöön vierailukäytäntöjä sekä vierailujen tiheyttä, kestoa ja aikatauluja koskevat joustavat säännöt ja sallimaan perheenjäsenten, ystävien ja kolmansien osapuolten vierailut;

24.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään perheyhteyttä ja etenkin vankilassa olevien vanhempien suhteita lapsiinsa edellyttäen, ettei se ole vastoin lapsen etua, perustamalla tapaamistiloja, joiden ilmapiiri eroaa vankilaympäristön ilmapiiristä ja tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen toimintaan sekä tunteiden ilmaisemiseen asianmukaisella tavalla;

25.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan ja takaamaan vankilassa olevan vanhemman luona asuville lapsille tasavertaiset oikeudet ja tasavertainen kohtelu sekä luomalla heidän tarpeitaan vastaavat elinolot täysin itsenäisissä ja tavallisesta vankilasta mahdollisimman erillään olevissa yksiköissä, joissa he voivat osallistua perinteisiin päivähoito- tai koulutusjärjestelmiin ja joissa heillä on käytössään joustava ja laaja järjestelmä, jonka mukaisesti he voivat poistua vankilasta perheenjäsenten tai lastensuojeluviranomaisten kanssa; näin mahdollistetaan heidän normaali fyysinen, psyykkinen, moraalinen ja sosiaalinen kehityksensä ja joissa on sopivat infrastruktuurit sekä pätevää henkilöstöä, joka voi auttaa vangittuja äitejä kasvatus- ja hoitotehtävissä; suosittelee myös, että vankilassa olevien lasten tapauksessa toisella vanhemmalla on mahdollisuus käyttää huoltajan oikeuksia;

26.   panee pahoitellen merkille, että monet naisvangit ovat yksinhuoltajaäitejä, jotka menettävät yhteyden lapsiinsa, joskus lopullisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan vaihtoehtoisia politiikkoja tällaisen täydellisen eron välttämiseksi;

27.   kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille vangeille vankeuteen liittyvissä kysymyksissä ilmaista oikeusapua, jossa olisi raskaana olevien naisten tapauksessa keskityttävä perheoikeuteen, jotta voidaan vastata kysymyksiin, jotka liittyvät muun muassa synnytykseen, adoptioon, eroon ja sukupuolisidonnaiseen väkivaltaan jne.;

28.   kehottaa toteuttamaan tiedotus- ja opastuskampanjoita, jotka koskevat yhteisöllisiä sosiaalisia palveluja sekä menettelyjä, joilla vankien henkilökohtaista, perheeseen liittyvää ja sosiaalista tilannetta koskevat asiakirjat voidaan päivittää, jotta naisvangit voivat täysin käyttää kansalaisoikeuksiaan;

29.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan psykososiaalisia oheistoimenpiteitä, joilla valmistellaan paremmin lapsen ja vangitun äidin erottamista ja vähennetään sen kielteistä vaikutusta;

Sopeuttaminen uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään

30.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tarjotakseen kaikille vangeille heidän sukupuolestaan riippumatta asianmukaisesti palkattuja ja vaihtelevia työmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat henkilökohtaisen kehittymisen, joita ei ole eroteltu sukupuolen perusteella ja jotka ovat kaikin tavoin syrjimättömiä, sekä kehittämään tätä varten yrityskumppanuuksia;

31.   kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän varoja muun muassa työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien yhteisön rahoitusvälineiden kuten Euroopan sosiaalirahaston ja Progress-ohjelman avulla, jotta ne voivat suunnitella vankeinhoidon yhteydessä lukutaito-ohjelmia sekä työmarkkinoiden tarpeita vastaavia ja tutkinnon suorittamiseen tähtääviä elinikäisen oppimisen ohjelmia ja ammatillisia koulutusohjelmia;

32.   korostaa, että näihin opetusohjelmiin olisi sisällyttävä kielikursseja, mukaan lukien ulkomaalaisten mies- ja naisvankien tapauksessa kansallisen kielen (tai vähintään yhden kansallisista kielistä) opetus, sekä atk-opetusta ja sosiaalisen ja ammatillisen käyttäytymisen opetusta;

33.   korostaa kansalaisjärjestöjen ensisijaista roolia vankien ja erityisesti naisten sosiaalisen ja ammatillisen sopeutumisen yhteydessä ja kehottaa siksi jäsenvaltioita kannustamaan näiden järjestöjen toiminnan kehittämistä vankilaympäristössä erityisesti lisäämällä niille osoitettuja voimavaroja, helpottamalla niiden edustajien pääsyä rangaistuslaitoksiin sekä lisäämällä vankilahenkilöstön tietoisuutta siitä, että heidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä näiden toimijoiden kanssa;

34.   katsoo, että ellei yleiselle turvallisuudelle aiheudu merkittävää vaaraa ja rangaistuksen ankaruudesta riippuen voitaisiin yövankeuden käyttöä lisäämällä mahdollistaa mies- ja naisvankien työssäkäynti tai ammattikoulutukseen osallistuminen vankilan ulkopuolella ja siten edistää heidän sopeuttamistaan uudelleen yhteiskuntaan ja työelämään;

35.   korostaa, että mies- ja naisvankien ja erityisesti raskaana olevien tai äskettäin synnyttäneiden naisten työolojen on vastattava kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä ja toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti valvottava työoloja;

36.   korostaa, että mies- ja naisvankeja on tarpeen kannustaa panostamaan ammatilliseen koulutukseen ja sosiaaliseen sopeutumiseen, mikä voidaan tehdä esimerkiksi laatimalla henkilökohtaisia tilannearvioita ja arvioimalla vuosittain heidän panostustaan;

37.   pitää ensisijaisena tavoitteena, että kussakin vankilassa on apua ja henkilökohtaista tukea tarjoavia ohjelmia, jotka ovat kaikkien mies- ja naisvankien käytettävissä vapaaehtoiselta pohjalta ja joissa määritellään, toteutetaan ja viimeistellään heidän henkilökohtaista kehitystään ja sosiaalista sopeutumistaan koskevat kehityshankkeensa, jotka on toteutettava heidän päästyään vankilasta;

38.   muistuttaa, että vankeusaikana ja sen jälkeen on tarpeen toteuttaa sosiaalisia tukitoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on auttaa vankia valmistautumaan sopeuttamistoimiinsa, ja etenkin hankkimaan asunto ja työpaikka, jotta ehkäistään sosiaalinen syrjäytyminen ja rikosten uusiminen;

39.   pitää tärkeänä ylläpitää ja edistää mies- ja naisvankien yhteyksiä ulkomaailmaan erityisesti tarjoamalla heille mahdollisuus lukea sanomalehtiä ja käyttää viestimiä sekä mahdollistamalla yhteydenpito sosiaalista tukea tarjoaviin järjestöihin, kansalaisjärjestöihin sekä vankilaviranomaisten hyväksymiin kulttuuri- tai taidejärjestöihin tai muihin järjestöihin;

40.   muistuttaa, että vankien henkisen tasapainon säilyttämisen ja sosiaalisen sopeutumisen mahdollisuuksien parantamisen vuoksi on tärkeää, että heillä on säännöllisesti mahdollisuus urheilu- ja virkistystoimintaan sekä mahdollisuus taide- tai kulttuurikoulutukseen;

41.   kehottaa komissiota kiinnittämään sosiaalisen syrjäytymisen vastaista taistelua koskevan ohjelmansa yhteydessä erityistä huomiota vankiväestöön;

42.   kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota ulkomaalaisiin mies- ja naisvankeihin erityisesti kieli- ja kulttuurierojen vuoksi sekä antamaan vangeille mahdollisuudet pitää yhteyttä sekä läheisiinsä että oman maansa konsulihenkilöstöön; heidän olisi myös voitava hyödyntää vankilan resursseja ja ohjelmia sekä saada tietoa jota he kykenevät ymmärtämään; kehottaa lisäksi ottamaan ulkomaalaisten naisten erityispiirteet huomioon vankilan toiminnan suunnittelussa, kouluttamaan henkilökuntaa toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä sekä vankilassa että sen ulkopuolella ja ottamaan käyttöön sovittelupalveluja vankilassa ja sen ulkopuolella;

43.   kehottaa jäsenvaltioita sosiaalisen ja ammatillisen sopeutumisen helpottamista varten toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niiden kansalliseen lainsäädäntöön voidaan sisällyttää säännöksiä, joilla edistetään entisten vankien ja erityisesti yksinhuoltajaäitien ja naispuolisten nuorisovankien työhönottoa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

44.   kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan etenkin naisten vankeusoloja sekä ammattikoulutustoimenpiteiden ja yhteiskuntaan uudelleen sopeuttamisen tehokkuutta koskevia tietoja ja hyviä käytäntöjä; pitää tästä syystä tärkeänä kannustaa ja rahoittaa viranomaisten ja alan toimijoiden osallistumista innovatiivisiin ohjelmiin ja hyvien käytäntöjen ohjelmiin sekä kansallisiin ja kansainvälisiin kongresseihin ja keskusteluihin, sillä tällainen toiminta on motivoivaa ja luo myönteistä energiaa;

45.   kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tukemaan sukupuolinäkökulmaan perustuvaa vankilatutkimusta ja rahoittamaan tutkimuksia, joissa selvitetään rikollisuuden syitä ja rikollisen käyttäytymisen asiayhteyksiä ja vankilajärjestelmän tehokkuutta, jotta voidaan parantaa mies- ja naisvankien mahdollisuuksia osallistua yhteiskunta-, perhe- ja työelämään;

o
o   o

46.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1. (2) EYVL C 158, 26.6.1989, s. 511. (3) EYVL C 32, 5.2.1996, s. 102. (4) EYVL C 98, 9.4.1999, s. 299. (5) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 154. (6) Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1, 3, 5 ja 12 artikla ja 14. joulukuuta 1990 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 45/111 liitteenä oleva ensimmäinen perusperiaate, joka koskee vankien kohtelua.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (2007/2182(INI))

P6_TA(2008)0103 A6-0035/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 8. maaliskuuta 2007 esittämän tiedonannon "Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä" (KOM(2007)0100),

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2007 hyväksytyt yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät "Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä",

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämisestä kehitysyhteistyössä 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 806/2004(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan sekä 137 ja 141 artiklan,

–   ottaa huomioon vuonna 2000 esitetyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan(2) ja erityisesti sen 23 artiklan,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

–   ottaa huomioon Beijingissä syyskuussa 1995 pidetyn naisten neljännen maailmankokouksen, Beijingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintakehyksen sekä seuranta-asiakirjat, jotka hyväksyttiin 9. kesäkuuta 2000 ja 11. maaliskuuta 2005 YK:n erityisistunnoissa Beijing +5 ja Beijing +10 ja jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Beijingin julistuksen ja toimintakehyksen täytäntöönpanemiseksi,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa syyskuussa 2000 hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet ja erityisesti tavoitteen, joka koskee sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja naisten vaikutusvallan lisäämistä edellytyksenä nälän, köyhyyden ja sairauksien poistamiselle niin, että toteutetaan tasa-arvo kaikilla koulutuksen tasoilla ja kaikenlaisessa työssä sekä taataan yhtäläinen resurssien hallinta ja yhtäläinen edustus julkisessa elämässä ja politiikassa,

–   ottaa huomioon komission kertomuksen vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteista 2000–2004 (SEC(2004)1379),

–   ottaa huomioon 16. ja 17. joulukuuta 2004 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, joissa vahvistettiin Euroopan unionin täysi sitoutuminen vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteisiin ja johdonmukaiseen politiikkaan,

–   ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi(3) ja 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa(4),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta(5) ja 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta(6),

–   ottaa huomioon 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Afrikan maatalouden edistämisestä – Ehdotus maatalouden kehittämisestä ja elintarviketurvasta Afrikassa(7),

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 hyväksymän päätöslauselman (UNSCR 1325 (2000)) naisten asemasta, rauhasta ja turvallisuudesta ja erityisesti sen 1 kohdan, jossa jäsenvaltioita kehotetaan takaamaan naisten edustuksen lisääminen päätöksenteon kaikilla tasoilla kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä elimissä,

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Euroopan konsensus"(8) (Euroopan konsensus kehityspolitiikasta), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005, sekä joulukuussa 2007 hyväksytyn julkilausuman humanitaarista apua koskevasta Euroopan konsensuksesta(9),

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(10) sellaisena kuin se on muutettuna 25. kesäkuuta 2005 Luxemburgissa allekirjoitetulla kumppanuussopimusta muuttavalla sopimuksella(11) (Cotonoun sopimus),

–   ottaa huomioon yhdenmukaistamista koskevan Rooman sopimuksen, joka allekirjoitettiin 25. helmikuuta 2003 yhdenmukaistamista käsitelleen korkean tason foorumin jälkeen, sekä 2. maaliskuuta 2005 hyväksytyn tuen tehokkuutta koskeneen Pariisin julistuksen,

–   ottaa huomioon Monterreyssä maaliskuussa 2002 pidetyn kehitysavun rahoitusta käsitelleen kansainvälisen konferenssin sekä Johannesburgissa syyskuussa 2002 pidetyn kestävää kehitystä käsitelleen maailman huippukokouksen,

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 49. istunnossa maaliskuussa 2005 hyväksytyn loppuraportin,

–   ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman vuonna 2006 esitetyn kertomuksen "En Route to Equality",

–   ottaa huomioon YK:n väestörahaston maailman väestöä käsitelleet vuosien 2005 ja 2006 kertomukset "The Promise of Equality: Gender Equity, Reproductive Health and the Millennium Development Goals" (Tasa-arvon lupaus: sukupuolten tasa-arvo, lisääntymisterveys ja vuosituhannen kehitystavoitteet) sekä "A Passage to Hope: Women and International Migration" (Matkalla kohti toivoa: naiset ja kansainvälinen muuttoliike),

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(12),

–   ottaa huomioon tilastot, jotka perustuvat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) jäsenten kesäkuussa 2007 julkistettuun raporttiin sukupuolten tasa-arvoa koskevan politiikan seurannasta vuosina 2004–2005, ja ottaa huomioon OECD:n vuonna 2006 julkistaman raportin sukupuolten tasa-arvosta ja tuen antamisesta,

–   ottaa huomioon maaliskuussa 2000 esitetyn kasvua ja työpaikkoja käsittelevän Lissabonin strategian,

–   ottaa huomioon Afrikan naisten oikeuksia koskevan pöytäkirjan eli niin kutsutun Maputon pöytäkirjan, joka tuli voimaan 26. lokakuuta 2005,

–   ottaa huomioon neuvoston 5. ja 6. joulukuuta 2007 esittämät päätelmät sen tarkastelusta, miten jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet ovat toteuttaneet Beijingin toimintaohjelmaa, ja erityisesti puheenjohtajavaltio Portugalin laatiman mukaan liitetyn kertomuksen, joka sisälsi naisia ja köyhyyttä koskevia indikaattoreita,

–   ottaa huomioon Kairossa syyskuussa 1994 pidetyn YK:n kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin, Kairossa hyväksytyn toimintaohjelman sekä tuloksena saadut asiakirjat, jotka hyväksyttiin vuonna 1999 YK:n Kairo+5 -erityisistunnossa ja jotka koskivat lisätoimia toimintaohjelman toteuttamiseksi,

–   ottaa huomioon Brysselissä esitetyn kehotuksen ryhtyä toimiin konfliktien yhteydessä ja muutoin esiintyvän seksuaalisen väkivallan käsittelemiseksi (kesäkuu 2006),

–   ottaa huomioon Maputon toimintasuunnitelman, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen saattamista toimintavalmiiksi 2007–2010 ja joka hyväksyttiin Afrikan unionin erityisistunnossa syyskuussa 2006,

–   ottaa huomioon Brysselin toimintakehyksen ja terveyttä ja kestävää kehitystä koskeneet suositukset, jotka Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän terveysministerit hyväksyivät Brysselissä lokakuussa 2007,

–   ottaa huomioon julistuksen sukupuolten välisestä tasa-arvosta keskeisenä kysymyksenä muuttuvassa yhteiskunnassa sekä vastaavan toimintaohjelman, joka hyväksyttiin 5:nnessä Euroopan ministerineuvostossa,

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvosta vastaavien ministerien Luxemburgissa 4. helmikuuta 2005 pitämän kokouksen ministeritason julistuksen,

–   ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) 7. joulukuuta 2004 Sofiassa hyväksytyn päätöksen 14/04 Etyj:n vuoden 2004 toimintasuunnitelmasta sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi,

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän Kansainyhteisön toimintasuunnitelman 2005–2015,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0035/2008),

A.   toteaa, että ihmisoikeuksia käsitelleessä YK:n maailmankokouksessa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen mukaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat erottamaton, luovuttamaton ja jakamaton osa yleisiä ihmisoikeuksia,

B.   toteaa, että kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaan sukupuolten tasa-arvo on yhteinen periaate, ja EU ottaa sukupuoleen liittyvät kysymykset asianmukaisella tavalla huomioon suhteissaan kehitysmaihin (I osa – 19 artikla); toteaa Cotonoun sopimuksen korostavan selvästi sukupuolten tasa-arvon merkitystä ja vahvistavan, että yhteistyöllä pyritään tekemään naisille entistä helpommaksi kaikkien sellaisten resurssien käyttäminen, joiden avulla he voivat toteuttaa täysin perusoikeuksiaan (31 artikla),

C.   toteaa, että YK:n yleiskokous on määrittänyt lisääntymisterveydenhuollon yleismaailmallisen saatavuuden vuoteen 2015 mennessä vuosituhannen kehitystavoitteiden alatavoitteeksi,

D.   toteaa, että Beijingin toimintakehyksessä tuettiin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista tehokkaana strategiana sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, ja sen mukaan hallitusten ja muiden toimijoiden tulisi edistää sukupuolisidonnaisten kysymysten aktiivista ja näkyvää valtavirtaistamispolitiikkaa kaikilla politiikanaloilla ja kaikissa ohjelmissa niin, että ennen päätösten tekemistä analysoidaan sekä naisiin että miehiin kohdistuvat vaikutukset,

E.   toteaa, että naiset ja tytöt tekevät noin kaksi kolmasosaa kaikesta maailman työstä mutta heidän osuutensa tuloista on vähemmän kuin 5 %; toteaa, että naisten työ tuottaa puolet maailman ravinnosta ja että lähes 74 % työelämän ulkopuolella olevista naisista hoitaa etupäässä kotitöitä ja perhettä, kun työttömistä miehistä näin tekee 27 %,

F.   toteaa, että 1,3 miljardista täydellisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä 70 % on naisia ja köyhyys ei ole vain tulojen, omistuksen, resurssien, markkina-aseman ja hallintaoikeuden epätasaisen jakautumisen oire vaan myös niiden syy; toteaa EU:n edistävän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kehitysyhteistyössään sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisella että erityisillä toimilla, joilla pyritään edistämään naisten oikeuksia ja lisäämään naisten vaikutusvaltaa,

G.   toteaa, että taloudellinen kasvu on olennainen tekijä köyhyyden vastustamisessa, mutta se ei yksin riitä, koska se ei luo tarpeeksi uusia mahdollisuuksia yritysten perustamiseen ja työpaikkojen luomiseen,

H.   katsoo, että sukupuolten epätasa-arvolla on taipumus johtaa yhä lisääntyvään epätasa-arvoon, jolla on kielteisiä vaikutuksia naisten hyvinvointiin, heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä sekä heidän mahdollisuuksiinsa kehittää itseään,

I.   ottaa huomioon, että useimmissa maissa toimia sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä ei pidetä ensiarvoisen tärkeinä, vaan sukupuolta pidetään toisarvoisena asiana, ja kulttuurisia, uskonnollisia ja sosioekonomisia käytäntöjä käytetään tekosyinä, kun halutaan estää edistymistä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa asioissa,

J.   ottaa huomioon, että naisten vaikutusvallan lisäämisen on todettu vauhdittavan kaikkien muiden vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, sillä tämä vähentää köyhyyttä ja parantaa väestötieteellisiä, yhteiskunnallisia ja taloudellisia indikaattoreita,

K.   toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen voi auttaa siirtymään entistä demokraattisempiin yhteiskuntiin, joissa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia kaikilla elämänaloilla, mutta se ei kuitenkaan korvaa erityistä tasa-arvopolitiikkaa ja myönteisiä toimia osana kaksisuuntaista lähestymistapaa sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi,

L.   toteaa, että tyttöjen ja naisten varhaisvaiheessa tapahtuva opettaminen ja kouluttaminen (kattava seksuaalivalistus mukaan lukien) ovat keskeisellä sijalla pyrittäessä kitkemään köyhyys ja laajalti esiintyvät sairaudet ja taattaessa, että naiset voivat lisätä tietojaan, taitojaan ja luottamustaan niin, että he voivat osallistua täysin yhteiskuntaan sekä politiikkaan,

M.   katsoo, että naisten täysi seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvä terveys sekä täydet seksuaalisuuteen ja terveyteen liittyvät oikeudet ovat edellytyksenä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle, koska naisten kyky säädellä omaa hedelmällisyyttään on perustava tekijä heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämisessä ja koska naiset, jotka pystyvät harjoittamaan perhesuunnittelua, voivat suunnitella elämäänsä muiltakin osin ja koska terveet naiset voivat olla tuottavampia ja koska lisääntymiseen liittyvien oikeuksien suojelu – esimerkkinä perhesuunnittelu, synnytysten ajankohdista ja niiden väleistä päättäminen ja lisääntymistä koskeva päätöksenteko ilman syrjintää – antaa vapauden osallistua yhteiskuntaan entistä täydemmin ja tasa-arvoisemmin,

N.   pitää keskeisenä, että naisjärjestöille annetaan rahallista ja teknistä apua sellaisten ohjelmien edistämiseksi, jotka koskevat haavoittuvimmassa asemassa olevia väestöryhmiä, kuten muuttavia ja maan sisällä siirtymään joutuvia naisia sekä pakolaisnaisia, ja kehottaa antamaan erityisesti välineitä ja asianmukaista tekniikkaa elintarvikkeiden käsittelyyn ja työtaakan keventämiseen ja kehottaa helpottamaan naisten maansaantia sekä parantamaan tyttöjen mahdollisuuksia päästä kouluihin ja käydä koulua,

O.   katsoo, että naiset ovat alttiita syrjinnälle avioliittoasioissa, kiinteän omaisuuden ja maaomaisuuden saantia sekä voimavarojen saantia ja niistä määräämistä koskevissa asioissa,

P.   ottaa huomioon, että monilta naisilta evätään perusterveydenhoitopalvelut, kaiken asteinen koulutus ja taloudellinen riippumattomuus ja että heillä ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään eikä päätöksentekoprosesseihin,

Q.   toteaa, että tietyissä kulttuureissa on edelleen perinteisiä ja uskonnollisia ennakkoasenteita, jotka rajoittavat tyttöjen ja nuorten naisten koulutusmahdollisuuksia syrjivällä tavalla,

R.   toteaa, että ainakin 130 miljoonaa naista on joutunut kokemaan sukuelinten silpomisen tai muunlaisen perinteiden mukaisen väkivaltaisen toimenpiteen ja että vuosittain 2 miljoonaa naista on vaarassa kärsiä tällaisia heidän fyysisen koskemattomuutensa ja ihmisoikeuksiensa vakavia loukkauksia,

S.   toteaa, että naispuoliset maahanmuuttajat joutuvat miehiä useammin kärsimään pakkotyöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja he joutuvat myös useammin hyväksymään huonot työolot,

T.   toteaa, että erilaisista selkkauksista kärsineissä maissa, joissa on käynnissä jälleenrakennus ja uudelleenintegroituminen, institutionaaliset mekanismit ja sitoumukset sukupuolten tasa-arvoon ovat tehokkaita ensi askeleita kohti naisten oikeuksien suojelua ja edistämistä; toteaa, että kaikkien relevanttien toimijoiden, kuten hallitusten ja poliittisten edustajien, kansalaisjärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ryhmien sekä akateemisten piirien, osallistuminen sekä naisten ryhmien ja verkkojen suora osallistuminen ovat olennainen edellytys jaetun ja kestävän kehityksen saavuttamiselle,

U.   toteaa, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 57 % hiv:n/aidsin saaneista aikuisista on naisia ja 15–24-vuotiaat naiset saavat tartunnan yli kolme kertaa niin todennäköisesti kuin nuoret miehet,

V.   toteaa, että hiv:n/aidsin tartuntavoista ja ennalta estävistä toimista vallitsee miesten ja naisten välinen tietokatkos, jota syrjinnän ilmapiiri ja sukupuoleen perustuva väkivalta pahentavat; katsoo, että seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät terveyskasvatus ja tiedottaminen sekä lisääntymisterveydenhuollon palveluiden saanti takaavat parhaiten hiv:n/aidsin ja muiden sukupuoliteitse tarttuvien tautien leviämisen estämisen,

W.   toteaa, että joka vuosi synnytykseen kuolee edelleen 536 000 naista (95 % tapauksista Afrikassa ja Aasiassa) ja että yhtä kuollutta naista kohden vähintään 20 kokee vakavia komplikaatioita, jotka voivat olla kroonisia infektioita tai toimintakykyä heikentäviä vammoja, kuten synnytyskanavan avanne, jotka voitaisiin välttää helposti, jos taattaisiin synnytykseen liittyvän perusterveydenhuollon ja kiireellisen hoidon sekä lisääntymisterveydenhuollon yleinen saatavuus,

X.   toteaa, että Kansainvälisen elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan on olemassa selvä yhteys lasten ravitsemustilanteen ja sen välillä, kuinka paljon naisilla on sananvaltaa taloudessa; toteaa, että heikossa asemassa olevat naiset, joilla ei ole sananvaltaa perheessä, ovat todennäköisemmin itse aliravittuja; toteaa, että parempi ravinto voisi estää suuren osan lapsikuolemista ja auttaisi lapsikuolleisuuden vähentämistä koskevan vuosituhannen kehitystavoitteen saavuttamista,

Y.   ottaa huomioon, että joidenkin tähän mennessä toteutettujen hankkeiden tehokkuutta ovat heikentäneet monille maille tyypilliset epäkohdat, joista voidaan mainita esimerkkeinä heikot paikalliset ja kansalliset hallintoviranomaiset, korruptoituneet hallitukset ja asiantuntemuksen ja sellaisen koulutetun henkilökunnan puute, joka osaisi käsitellä naisten vaikutusvallan lisäämiseen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia,

Z.   katsoo, että suurempi luonnonkatastrofien riski sekä paikallisesti ja alueellisesti aiheutettu resurssien huononeminen koskettavat suhteettoman suuressa määrin muita huonomassa asemassa olevia väestöryhmiä,

1.   pitää komission edellä mainittua tiedonantoa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä myönteisenä uutena askeleena toimintaohjelmassa, joka koskee sukupuolten tasa-arvon huomioonottamista EY:n kehitysyhteistyössä vuosina 2001–2006;

2.   pahoittelee, että sen jälkeen, kun neuvosto ensimmäisen kerran julisti 20. joulukuuta 1995 esittämässään päätöslauselmassa sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamisen kehitysyhteistyössä yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikan perusperiaatteeksi, ei käytännössä ole saavutettu riittävästi edistystä;

3.   toteaa, että naisten roolia sodan jälkeisissä yhteiskunnissa ja heidän panostaan sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen ei tule pitää vain yleisenä kertomuksena "naisten sotakokemuksista", vaan on tunnustettava naisten kokemusten erityisluonne ja monimuotoisuus;

4.   pahoittelee, että suurin osa kehitysyhteistyöhön liittyvistä maakohtaisista strategia-asiakirjoista viittaa sukupuoleen kaikenkattavana teemana mainitsematta mitään erityisiä sukupuoleen liittyviä tavoitteita tai toimia; kehottaa painokkaasti sisällyttämään tuleviin strategioihin sukupuoleen liittyviä tavoitteita ja toimia;

5.   pitää myönteisenä komission kehotusta, jonka mukaan EU:n pitäisi tukea kolmansia maita kansainvälisten velvoitteiden noudattamisessa ja täytäntöönpanossa, mistä esimerkkeinä ovat kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (1979), Kairon toimintaohjelma (1994 ja 2004), Beijingin toimintaohjelma (1999 ja 2005) sekä YK:n vuosituhatjulistus;

6.   yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan varat, jotka osoitetaan sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten valtavirtaistamisen tukemiseksi kehitysyhteistyöpolitiikassa, ovat merkityksettömiä verrattuina muihin horisontaalisiin toimiin tarkoitettuihin varoihin; pahoittelee, että vain 5 % kehitysyhteistyövaroista temaattiselle ohjelmalle "Investointi ihmisiin" (2007–2013) on tarkoitettu sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen ja että alueelliset ja maakohtaiset strategia-asiakirjat eivät anna yleiskuvaa sukupuolten tasa-arvoon ohjattavista talousarvion määrärahoista, koska sukupuoli mainitaan vain kaikenkattavana teemana eikä rahoitusta koskevia yksityiskohtia näin esitetä;

7.   on huolissaan komission uudesta tukimallista, jossa etusijalle asetetaan tuki talousarviosta, koska tämä voi aiheuttaa lisävaikeuksia sukupuolten tasa-arvon edistymisen arvioinnissa;

8.   pitää komission yleistä lähestymistapaa hyvänä perustana, jonka avulla EU ja jäsenvaltiot voivat sisällyttää sukupuoleen liittyvät kysymykset kehitysyhteistyöohjelmiinsa saavuttaakseen sukupuolten tasa-arvon ja lisätäkseen naisten vaikutusvaltaa; katsoo, että tätä voitaisiin pitää pääasiallisena välineenä ihmisoikeuksien parantamisessa ja köyhyyden torjunnassa, mutta panee merkille, että parannuksiin on edelleen varaa erityisesti tietojen analysoinnissa, jotta voidaan välttää naisten asemaa heikentäviä toimenpiteitä;

9.   uskoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehokkuus kehitysyhteistyöpolitiikassa riippuu siitä, miten herkästi jäsenvaltiot ja asiaan liittyvät EU:n toimielimet reagoivat sukupuoleen liittyviin kysymyksiin; katsoo tämän osoittavan, että naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 (KOM(2006)0092) asetettujen tavoitteiden saavuttaminen EU:ssa on välttämätön edellytys sille, että sukupuolten tasa-arvo voidaan valtavirtaistaa tehokkaasti kehitysyhteistyössä;

10.   painottaa, että huomiota ei saisi kohdistaa pelkästään naisiin vaan myös sukupuolten välisiin suhteisiin, kuten miesten ja naisten väliset yhteiskunnalliset suhteet, joiden vuoksi syntyy sukupuolten välistä pysyvää epätasa-arvoa; katsoo, että tämän seurauksena hankkeet olisi kohdistettava niin miehiin kuin naisiinkin;

11.   korostaa, että globalisoitumiseen liittyvien prosessien tulisi tarjota köyhille maille uusia mahdollisuuksia ja niiden yhteydessä on otettava huomioon naisten erityistarpeet, koska naiset ovat usein ammattitaidottomia työntekijöitä ja sen vuoksi sosiaalisesti huonossa asemassa;

12.   kehottaa komissiota esittämään käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten yhä globalisoituneemmassa maailmassa voidaan saada aikaan työpaikkoja ja elanto kehitysmaiden lukuisille ammattitaidottomille naisille;

13.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kehitysyhteistyössä sellaisiin toimiin, joilla saavutetaan konkreettisia ja mainittavia vaikutuksia sukupuoleen liittyvissä asioissa (lainsäädännön, instituutioiden ja nykyisten patriarkaalisten rakenteiden muuttaminen, rahoitusmahdollisuuksien lisääminen ja naisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten olosuhteiden parantaminen);

14.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehitysmaissa toimivina työnantajina ottamaan huomioon ihmisarvon mukaisen työn periaatteen korottamalla palkkoja minimipalkan määrittämistä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) 22. kesäkuuta 1970 antaman suosituksen 135 mukaisesti erityisesti kehitysmaat huomioon ottaen;

15.   pitää myönteisinä ehdotuksia, jotka koskevat tilapäisten työntekijöiden työhön liittyvien oikeuksien ja kansalaisoikeuksien suojelun edistämistä ja joilla pyritään edistämään naisten osallistumista ammattiliittoihin, jotta näin voitaisiin helpottaa naisten työssä kohtaamia vaikeuksia;

16.   vaatii komissiota kehitysyhteistyöpolitiikan laatimisen yhteydessä tukemaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan naisten oikeudellista asemaa, edistämään naisten tasa-arvoista pääsyä kunnolliseen työhön sekä perusihmisoikeuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien piiriin sekä kiinnittämään erityishuomiota maahanmuuttajanaisten lisääntyvään määrään ja heidän asemansa vaikeutumiseen, jotta naisista ei muodostuisi uutta hyväksikäytettyjen yhteiskuntaluokkaa;

17.   kehottaa komissiota arvioimaan taloudellisten kumppanuussopimusten mahdollista vaikutusta sukupuolinäkökulmasta;

18.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhdenmukaisuuden kehitysyhteistyöpolitiikan ja muiden yhteisön politiikan alojen (esimerkiksi kauppapolitiikka ja maatalouspolitiikka) välillä, jotta voitaisiin välttyä kielteisiltä eri politiikanalojen välisiltä vaikutuksilta erityisesti sellaisten toimenpiteiden yhteydessä, joiden tarkoituksena on naisten vaikutusvallan lisääminen;

19.   toteaa, että naisten kyky vaikuttaa omaan elämäänsä on riippuvainen heidän koulutuksestaan; pitää hyvin tärkeinä sekä naisille että miehille suunnattuja koulutusohjelmia, joissa sukupuoleen liittyvät kysymykset otetaan huomioon;

20.   kehottaa komissiota suorittamaan sukupuolisidonnaisen analyysin kaikissa politiikan määrittelyn, toteutuksen ja arvioinnin vaiheissa, jotta voidaan varmistaa kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistaminen ja jotta voidaan suojella ja edistää naisten ihmisoikeuksia;

21.   kehottaa komissiota laatimaan arvioinnin uusien avustusmenetelmien vaikutuksista naisten asemaan ja ottamaan huomioon, että naisiin ja sukupuolten tasa-arvoon kohdistuva huomio on vähentynyt, mikä johtuu osaksi kyseisestä uudesta kehityssuuntauksesta;

22.   pitää myönteisenä komission kehotusta laatia saavutusten mittaamiseen indikaattoreita, joissa sukupuoleen liittyvät seikat otetaan huomioon, ja kehottaa sisällyttämään tällaiset indikaattorit kaikkeen kehitysyhteistyöhön sekä Euroopan kehitysrahaston maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin samoin kuin tällaisten strategioiden tulosten puolivälin arviointiin ja loppuarviointiin; kehottaa komissiota kehittämään edullisia, avoimia ja helposti tulkittavia parametrejä kvantitatiivisesti mitattavien sekä kvalitatiivisten indikaattorien muodossa niin, että se voi arvioida edistymistä kohti tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä säännöllisesti ja tehokkaasti; kehottaa komissiota ottamaan kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa esiin sukupuolen mukaan eriteltyjen ja vertailukelpoisten tietojen merkityksen; tukee komission edellä mainittuun tiedonantoon sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä kuuluvassa liitteessä (osa VII) (SEC(2007)0332) esitettyjä sukupuolen mukaan eriteltyjä indikaattoreita hyvänä perustana tulosten mittaamiseen käytettävien kattavien välineiden kehittämiselle;

23.   pitää myönteisenä sitä, että komission strategiassa otetaan huomioon sukupuoleen liittyvä väkivalta;

24.   korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta ei ole ainoastaan naisia koskettava ongelma, vaan asia vaatii myös miehiin kohdistuvaa lähestymistapaa; on tyytyväinen naispuolisia uhreja koskeviin ohjelmiin mutta vaatii samalla komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia, joiden avulla vedotaan miespuolisiin hyväksikäyttäjiin ja käsitellään näin myös ilmiön syitä eikä pelkästään seurauksia;

25.   panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tietoisuuden lisäämisestä laajentamalla asian käsittelyä tiedotusvälineissä ja kouluttamalla sotilaita sekä lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen henkilöstöä; vaatii kuitenkin kiinnittämään enemmän huomiota toimenpiteisiin, joilla puututaan ihmiskauppaan, kidutukseen ja vahingollisiin perinteisiin menetelmiin, joista mainittakoon erityisesti naisten sukuelinten silpominen, kunniarikokset ja nuorten tyttöjen pakkoavioliitot, ja vaatii naispuolisen henkilökunnan lisäämistä laitoksissa, jotka avustavat suoraan näiden käytäntöjen uhreja;

26.   pitää myönteisenä, että komission edellä mainitussa komission tiedonannossa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä korostetaan hiv/aids-tartuntojen lisääntymistä naisten keskuudessa; katsoo, että olisi ollut syytä esittää myös jäsenvaltioille erityinen kehotus täyttää niiden antamat tätä asiaa koskevat rahalliset sitoumukset;

27.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä määräaikaan sidottuja ja mitattavissa olevia sitoumuksia, joita tuetaan riittävin varoin ja joilla pyritään toteuttamaan kaikkien naisten mahdollisuus hiv:n/aidsin ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja tukeen vuoteen 2010 mennessä;

28.   pitää myönteisenä sitä, että edellä mainitussa komission tiedonannossa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä on tuotu voimakkaasti esiin hiv:tä/aidsia koskevan politiikan ja ohjelmien yhtymäkohdat seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niihin liittyviä oikeuksia koskevaan politiikkaan ja palveluihin;

29.   kehottaa komissiota vahvistamaan poliittista johtajuuttaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niihin liittyviä oikeuksia koskevassa politiikassa ja lisäämään asiaa koskevaa rahoitusta, jotta maat pystyisivät saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet ja etenkin lisääntymisterveydenhuollon yleismaailmallisen saannin äitien terveyden parantamista koskevan tavoitteen (tavoite 5) yhteydessä, ja kehottaa käsittelemään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niihin liittyvien oikeuksien yhteydessä tällä hetkellä laiminlyötyjä kysymyksiä, kuten synnytyskanavan avannetta;

30.   toteaa, että tyttöjen ja naisten syrjintä lisää heidän riskiään saada hiv/aids-tartunta, koska heidän on alhaisen sosiaalisen asemansa vuoksi vaikea päättää itse seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä;

31.   tuomitsee äärimmäisen jyrkästi sharia-lain kahlitsemien naisten käytännössä esineisiin verrattavissa olevan aseman ja katsoo tällaisen alistamisen olevan täysin vastoin kaikkia parlamentin erittäin tärkeinä pitämiä periaatteita;

32.   pitää myönteisenä sitä, että komission tiedonantoon sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä kuuluvassa edellä mainitussa liitteessä tunnustetaan mikrobisideja ja rokotteita koskevan tutkimuksen tukemisen merkitys (sillä ne ovat lupaavimpia naisille tarkoitettuja menetelmiä), ja kehottaa EU:ta edelleen takaamaan, että hiv/aids-rokotteen ja mikrobisidien tutkimus ja kehittäminen sisällytetään kehitystä ja sukupuolten tasa-arvoa koskeviin laajempiin toimintaohjelmiin;

33.   katsoo, että naisten vaikutusvallan lisääminen takaamalla heille mahdollisuus saada tietoa seksuaalisuutta ja lisääntymisterveyttä koskevista asioista sekä saada tähän liittyviä palveluja ja tarvikkeita parantaa naisten asemaa turvallisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä sopimisessa ja sukupuolitaudeilta suojautumisessa, hiv/aids mukaan lukien; kannattaa komission ehdottamia toimenpiteitä naisten suojaamiseksi sukupuolitaudeilta ja erityisesti rahoituksen myöntämistä mikrobisidien ja rokotteiden kehittämiseen sekä ehdotettuja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä toimenpiteitä;

34.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan äidistä lapseen siirtyvän tartunnan estämisen sisällyttämistä hiv:n/aidsin vastustamista koskevien kattavien lähestymistapojen kokonaisuuteen;

35.   pitää hyvin tärkeänä, että naiset otetaan keskeisesti huomioon vesihuoltoa, viemäröintiä ja hygieniaa koskevassa politiikassa, ja korostaa siksi merkitystä, joka on puhtaan juomaveden, riittävän viemäröinnin ja tuottavaan käyttöön tarkoitetun veden saannin parantamisella;

36.   arvostelee voimakkaasti sitä, etteivät menetelmät perinteisten käytäntöjen kuten naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi sisälly komission strategiaan; tuomitsee kaikenlaiset oikeudelliset, kulttuuriset ja uskonnolliset käytännöt, jotka syrjivät naisia, estävät heitä osallistumasta poliittiseen ja julkiseen elämään ja eristävät heidät jokapäiväisessä elämässä, ja tuomitsee samoin käytännöt, jotka suvaitsevat raiskauksia, perheväkivaltaa, pakkoavioliittoja, epätasa-arvoa avioeromenettelyissä ja "kunniamurhia", ja tuomitsee kaikenlaiset naisten velvoitteet noudattaa tietynlaisia pukeutumissääntöjä vastoin tahtoaan, sukupuoleen liittyvien normien tai sääntöjen noudattamatta jättämisen johdosta tapahtuvan ahdistelun samoin kuin ihmiskaupan sekä pakkotyön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastustamaan tällaisia käytäntöjä kehitysyhteistyöpolitiikassaan; kehottaa komissiota toteuttamaan ponnekkaita toimia sellaisten tiedotus- ja tukiohjelmien edistämiseksi, joilla parannetaan yleistä tietämystä ja muutetaan julkista mielipidettä maaohjelmissa, ja kehottaa tekemään kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perinteisten haitallisten käytäntöjen vastustamiseksi toteutettavista toimenpiteistä hyvää hallintotapaa koskevan kriteerin kumppanuusmaissa;

37.   panee huolestuneena merkille maailman väestön tilaa viime vuonna koskeneen YK:n väestörahaston kertomuksen, jonka mukaan maailmassa on 60 000 000 naisen vaje ja nämä "puuttuvat" naiset on valittu ennen syntymää abortoitaviksi tai heidät on surmattu lapsina;

38.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan Brysselin toimintakehotuksen konflikteihin liittyvän ja muun seksuaalisen väkivallan kitkemiseksi;

39.   kehottaa komissiota tekemään seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollosta ja aiheeseen liittyvistä oikeuksista kriisi- ja konfliktialueilla prioriteetin humanitaarisessa vaiheessa sekä sodan jälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa, mikä koskee myös seksuaalisen väkivallan vastustamista;

40.   korostaa tarvetta täydentää kuvaa naisista haavoittuvina uhreina kuvalla naisista hyvin monimuotoisena sosiaalisten toimijoiden ryhmänä, jolla on arvokkaita voimavaroja ja kapasiteettia ja jolla on omat päämääränsä; toteaa, että naiset vaikuttavat tapahtumien kulkuun ja että heidän on muotoiltava kehitysprosessia;

41.   katsoo, että naisten osallistuminen päätöksentekoprosessiin kaikilla tasoilla on hyvän hallintotavan välttämätön edellytys, ja suhtautuu myönteisesti kaikkiin tukitoimiin, kuten naisten liikkuvuuden ja naisjärjestöjen tukemiseen sekä naisten oikeuksien aktiiviseen edistämiseen maakohtaisten strategia-asiakirjojen yhteydessä; toteaa jälleen kerran, että naisten roolia on kasvatettava poliittisessa päätöksentekoprosessissa ja että on varmistettava naisten kokonaisvaltainen osallistuminen kaikkiin ponnisteluihin, joilla pyritään edistämään rauhaa ja konfliktien ratkaisemista; kannattaa lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) suosituksia;

42.   kehottaa EU:ta tehostamaan toimia, jotta voitaisiin panna täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000), jossa kehotetaan lisäämään naisten osallistumista päätöksenteon kaikilla tasoilla konfliktien ratkaisemisessa ja rauhanprosesseissa;

43.   korostaa, että raiskausta on käytetty aseena sodassa ja että tätä ilmiötä on käsiteltävä uhreille suunnattujen tukiohjelmien avulla;

44.   kehottaa komissiota toteuttamaan ponnekkaasti toimia, jotta sukupuolten välinen tasa-arvo voitaisiin ottaa täysin huomioon maaohjelmissa; korostaa, että tarvitaan vielä huomattavasti työtä sukupuolten tasa-arvon sisällyttämiseksi horisontaalisena tehtävänä EU:n kehitysyhteistyön jokapäiväiseen käytännön toimintaan; kehottaa komissiota pyrkimään sukupuolten väliseen tasapainoon komission valtuuskunnissa nimittämällä yhä enemmän naisia myös johtaviin asemiin kuten valtuuskuntien johtajiksi;

45.   korostaa mikrolainojen mahdollisuuksia välineenä, joita voidaan käyttää kehitysyhteistyöpolitiikassa paikallisten yhteisöjen kehittämiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen;

46.   kehottaa komissiota kehittämään toimia, joilla naisia kannustetaan muodostamaan oman avun ryhmiä ja heitä kannustetaan itsenäisyyteen yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen (kuten Finance PlaNetin) kanssa, jotta mikrolainaverkkoa voitaisiin laajentaa niin, että entistä useammat naiset voivat ottaa lainoja taloudellista tilannettaan parantaakseen;

47.   kehottaa komissiota antamaan selkeitä tietoja mekanismeista, joita on käytettävissä nykyisen strategian toteutuksen seurantaan ja arviointiin niin, että seurannassa otetaan huomioon myös varat ja henkilöstö, jotka osoitetaan sen tehokkaan toteutuksen takaamiseksi;

48.   toteaa, että kansallisella tasolla sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen on todennäköisempää, jos käytettävissä on riittävästi varoja ja jos hankkeita toteutettaviin ryhmiin osallistuu päteviä sukupuolten tasa-arvon asiantuntijoita;

49.   kehottaa komissiota antamaan kehitysmaissa työskentelevälle henkilöstölleen koulutusta sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä;

50.   panee tyytyväisenä merkille toimet, joita komissio on ehdottanut koulutuksen alalla, sillä naisten vaikutusvallan lisääminen koulutustasoa nostamalla parantaa paitsi naisten myös heidän lastensa asemaa;

51.   korostaa, että tyttöjen pääsyä kaikentasoiseen koulutukseen ja ammattikoulutukseen on edelleen parannettava, jotta he välttyisivät varhaiselta syrjäytymiseltä, ja on tuettava oikeudenmukaista ja korkealaatuista koulutuspolitiikkaa kouluttamalla opettajia sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä ja tukemalla opetusohjelmien uudistamista sisällyttämällä niihin miesten ja naisten tasa-arvoa, lisääntymisterveyttä sekä naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat kysymykset, sillä useimmissa kehitysmaissa tyttöjä syrjitään edelleen koulutukseen pääsyssä;

52.   toteaa, että EU:n kansainvälisiin ja alueellisiin toimiin liittyvään strategiaan on valitettavasti jätetty sisällyttämättä EU:n kannanotto YK:n uudistamiseen sukupuolten tasa-arvoon liittyen;

53.   pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvoa kehityksen ja rauhan edistämiseksi koskevan EY/YK-kumppanuuden(13) perustamista ja korostaa haluaan saada tietoja tämän kumppanuuden yhteydessä tehtävästä työstä ja osallistua siihen;

54.   pitää tärkeänä, että kannustetaan avunantajien yhteistyötä sukupuoleen liittyvien kysymysten valtavirtaistamisessa sekä vuoropuhelun ja kommunikoinnin parantamista, jotta saavutettaisiin yhteisymmärrys sukupuoleen liittyvistä käsitteistä ja sopivasta metodologiasta;

55.   kehottaa neuvostoa nimittämään Euroopan naisten oikeuksien lähettilään, joka vahvistaisi EU:n sitoutumista naisten aseman lujittamiseen ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikassa ja edistäisi vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista keskittymällä maailmanlaajuisesti naisten ja miesten tasa-arvoon, äitikuolleisuuden vähentämiseen ja köyhyyden torjumiseen;

56.   panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen, jonka mukaan talousarviosta myönnettävien tukien maksun ehtona tarkastellaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tulosindikaattorien perusteella arvioituja suorituskriteereitä; vaatii kuitenkin, että epäpäteviin hallintoviranomaisiin epäsuotuisasti vaikuttavat ratkaisut on tehtävä harkitusti, jotta ei aiheutettaisi haittaa tukien viimekätisille edunsaajille eli naisille;

57.   korostaa, ettei pelkkä osallistuminen riitä naisten epätasa-arvon lieventämiseen, vaan kaikki nämä naisten osallistumista haittaavat esteet voidaan poistaa vasta silloin, kun perustan muodostavat kohdennetut ja tehokkaat toimet;

58.   toteaa, että hyvä hallintotapa käsittää perusvapauksien kunnioittamisen ja naisten oikeuksien sekä sukupuolten tasa-arvon pitämisen perusoikeuksina; toteaa, että nämä tekijät ovat keskeisellä sijalla vuosituhannen kehitystavoitteiden ja muiden kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta;

59.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 40. (2) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1. (3) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0274. (5) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0483. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0577. (8) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (9) Humanitaarista apua koskevasta Euroopan konsensuksesta annetun julkilausuman hyväksyi neuvosto 19. marraskuuta ja Euroopan parlamentti 29. marraskuuta, ja komission puheenjohtaja, neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan parlamentin puhemies allekirjoittivat sen 18. joulukuuta 2007. (10) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (11) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (12) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41. (13) "EC/UN Partnership on Gender Equality for Development and Peace" -aloite käsittää komission, YK:n naisrahaston (UNIFEM) sekä Kansainvälisen työjärjestön kansainvälisen koulutuskeskuksen ITCILO). Se on jatkoa "Owning Development. Promoting Gender Equality in New Aid Modalities and Partnerships"1 -konferenssille, jonka komissio ja UNIFEM järjestivät yhdessä marraskuussa 2005.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 Armeniasta

P6_TA(2008)0104 RC-B6-0110/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Armeniasta ja Etelä-Kaukasiasta ja etenkin 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Etelä-Kaukasiaa koskevasta tehokkaammasta EU:n politiikasta: lupauksista tekoihin(1),

–   ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman uudesta poliittisesta lähestymistavasta Mustanmeren alueeseen(2),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta(3),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen(4), joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1999,

–   ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman, jonka EU:n ja Armenian yhteistyöneuvosto hyväksyi 14. marraskuuta 2006 ja joka mahdollistaa uudistuspaketin täytäntöönpanon EU:n tuella,

–   ottaa huomioon kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan 20. helmikuuta 2008 antaman lausunnon alustavista tuloksista ja johtopäätöksistä sekä 3. maaliskuuta 2008 päivätyn vaalien jälkeisen väliraportin,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta 5. maaliskuuta 2008 antaman julkilausuman presidentinvaalien jälkeisestä tilanteesta Armeniassa 1. maaliskuuta 2008 sekä puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta 25. helmikuuta 2008 antaman julkilausuman Armeniassa 19. helmikuuta 2008 pidetyistä presidentinvaaleista,

–   ottaa huomioon EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) korkean edustajan Javier Solanan 2. maaliskuuta 2008 antaman lausunnon ja komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin 21. helmikuuta 2008 ja 4. maaliskuuta 2008 antamat lausunnot,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni sitoutuu edelleen Armenian-suhteidensa kehittämiseen ja tukemaan maata sen pyrkimyksissä ottaa käyttöön tarvittavat poliittiset ja taloudelliset uudistukset sekä keinot vakaiden ja tehokkaiden demokraattisten instituutioiden perustamiseksi ja korruption torjumiseksi; katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskeva toimintasuunnitelma antaa Armenialle tilaisuuden lähentyä EU:ta sekä hyväksyä ja jakaa sen perusarvot,

B.   ottaa huomioon, että edellä mainittu kansainvälinen vaalitarkkailuryhmä totesi, että 19. helmikuuta 2008 pidetyt presidentinvaalit toimitettiin pääasiallisesti Etyjin ja Euroopan neuvoston vaatimusten ja normien mukaisesti, mutta se havaitsi myös useita ongelmia, jotka liittyivät erityisesti tiedotusvälineiden sitoutumiseen toimittaa puolueetonta tietoa,

C.   ottaa huomioon, että lisävaatimukset katsottiin tarpeellisiksi jäljellä oleviin ongelmiin puuttumiseksi (kuten siihen, että valtion ja puolueen toimintoja ei ollut erotettu selkeästi toisistaan, varmistamaan ehdokkaiden yhdenvertainen kohtelu ja ääntenlasku) ja yleisön luottamuksen palauttamiseksi vaaliprosessiin,

D.   ottaa huomioon, että Armeniassa 19. helmikuuta 2008 pidettyjen presidentinvaalien virallisten tulosten mukaan pääministeri Serzh Sarkisian voitti ensimmäisen kierroksen mutta yksi oppositiojohtajista, Levon Ter-Petrosian, väitti tuloksia väärennetyiksi; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin tutki opposition pyynnöt ja totesi, että selvistä sääntöjenvastaisuuksista huolimatta ei ollut riittävästi todisteita vaalitulosten kyseenalaistamiseen,

E.   ottaa huomioon, että opposition kannattajat aloittivat rauhanomaiset joukkokokoukset 20. helmikuuta 2008 Jerevanissa osoittaakseen mieltään vaalitulosta vastaan ja vaatiakseen vaalien uusintaa; ottaa huomioon, että illalla 1. maaliskuuta 2008 opposition kannattajien osoitettua mieltään 11 päivää väkivaltaisuudet alkoivat, kun poliisi tunkeutui Vapaudenaukiolle Keski-Jerevanissa hajottaakseen telttailevat mielenosoittajat, mikä johti kahdeksan ihmisen, joista yksi oli poliisi, kuolemaan ja kymmenien ihmisten haavoittumiseen; ottaa huomioon, että hätätila julistettiin 1. maaliskuuta 2008 ja tiedotusvälineiden vapautta, kokoontumisvapautta ja poliittisten puolueiden toimintaa rajoitettiin,

F.   ottaa huomioon, että hallituksen valvomat televisiokanavat ovat jättäneet joukkokokoukset käytännössä täysin huomiotta; ottaa huomioon, että hätätilan aikana paikallisia toimittajia on kielletty levittämästä tietoja, jotka ovat peräisin muista kuin hallituslähteistä; ottaa huomioon, että tämän seurauksena seitsemän johtavaa sanomalehteä, joista jotkut ovat riippumattomia ja jotkut sidoksissa oppositioon, on kieltäytynyt toimimasta tällä tavoin rajoitetuissa oloissa ja keskeyttänyt julkaisutoimintansa; ottaa huomioon, että joidenkin riippumattomien lehtien internet- ja satelliittiyhteydet on katkaisu,

G.   ottaa huomioon, että monia ihmisiä on pidätetty ja monia heistä on syytetty joukkolevottomuuksiin yllyttämisestä ja niihin osallistumisesta ja välivaltaisesta vallankaappausyrityksestä; ottaa huomioon, että Armenian parlamentti pidätti 4. maaliskuuta 2008 neljältä jäseneltään rikosoikeudellisen koskemattomuuden,

H.   ottaa huomioon, että Turkin rajan sulkeminen haittaa edelleen Armenian taloutta ja alueellista vakautta,

I.   ottaa huomioon, että Armenian tasavalta on sekaantunut ratkaisemattomaan konfliktiin Azerbaidžanin tasavallan kanssa Nagorno-Karabahin asemasta,

1.   on huolestunut Armenian viimeaikaisista tapahtumista, kuten poliisin väkivaltaisesta tehoiskusta opposition mielenosoituksia vastaan, minkä seurauksena kahdeksan henkilöä, joista yksi oli poliisi, kuoli ja yli sata loukkaantui; kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan avoimuutta ja pidättyvyyttä, lieventämään lausuntojaan ja osallistumaan rakentavaan ja tuloksekkaaseen vuoropuheluun, jolla pyritään tukemaan maan demokraattisia instituutioita ja vakauttamaan ne;

2.   vaatii 1. maaliskuuta 2008 tapahtuneiden asioiden nopeaa, perusteellista, avointa, riippumatonta ja puolueetonta tutkimista, johon sisältyy riippumaton tutkinta poliisin väliintulosta mielenosoitusten hajottamiseksi, sekä virheisiin ja väkivaltaisuuksiin syyllistyneiden saattamista oikeuteen ja heidän rankaisemistaan; kehottaa neuvostoa ja komissiota tarjoamaan Armenian viranomaisille EU:n apua mainitussa tutkinnassa;

3.   kehottaa Armenian viranomaisia kumoamaan hätätilan, jota lievennettiin 10. maaliskuuta 2008 annetulla presidentin asetuksella, palauttamaan viestintävälineiden vapauden ja ryhtymään kaikin tarvittaviin toimiin olojen normalisoinnin takaamiseksi; kehottaa niitä lisäksi ottamaan huomioon Armenian tasavallan oikeusasiamiehen julkaisemassa virallisessa raportissa mainitut puutteet ja korjaamaan ne;

4.   kehottaa Armenian viranomaisia vapauttamaan kansalaiset, jotka pidätettiin heidän käytettyään oikeuttaan kokoontua rauhanomaisesti;

5.   korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman tärkein painopistealue liittyy demokraattisten rakenteiden vahvistamiseen ja oikeusvaltion periaatteisiin; kehottaa komissiota tästä syystä keskittymään Armenialle annettavan avun yhteydessä oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja Armenia poliisivoimien ja turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen; kehottaa Armenian viranomaisia panemaan nopeasti täytäntöön kaikki jäljellä olevat kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset;

6.   tukee EU:n Etelä-Kaukasian erityisedustajaa Peter Semnebya hänen tehtävässään helpottaa vuoropuhelua poliittisten ryhmittymien välillä ja tutkia mahdollisia tapoja ratkaista Armenian poliittinen kriisi; suhtautuu myönteisesti Etyjin erityisedustajan, suurlähettiläs Heikki Talvitien sovitteluun, koska tällä on paljon kokemusta Etelä-Kaukasian alueesta; kehottaa Armenian viranomaisia tekemään täysipainoisesti yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa yhteisesti sovitun ratkaisun löytämiseksi;

7.   pahoittelee viimeaikaisia ihmishenkien menetyksiä valvontalinjalla Armenian ja Azerbaidžanin joukkojen välisissä taisteluissa; kehottaa molempia osapuolia pidättymään uusista väkivaltaisuuksista ja palaamaan neuvottelupöytään;

8.   toistaa EU:n selvän sitoutumisen suhteiden tiivistämiseen Armenian ja Etelä-Kaukasian maiden kanssa erityisesti kehittämällä edelleen ja vahvistamalla naapuruuspolitiikkaa; korostaa kuitenkin, että EU:n kanssa tehtävän tiiviimmän yhteistyön on perustuttava todelliseen ja konkreettiseen edistymiseen ja uudistuksiin sekä täydelliseen sitoutumiseen demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteisiin; kehottaa komissiota tukemaan edelleen pyrkimyksiä, joilla parannetaan poliittista kulttuuria Armeniassa, vahvistetaan vuoropuhelua ja lievennetään hallituspuolueiden ja opposition välistä erittäin jännittynyttä tilannetta;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Armenian presidentille ja parlamentille, Ety-järjestölle sekä Euroopan neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0016. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0017. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0538. (4) EYVL L 239, 9.9.1999, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 Venäjästä

P6_TA(2008)0105 B6-0124/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vuonna 1997 voimaan tulleessa ja vuonna 2007 päättyneessä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden ja Venäjän federaation kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa asetetun tavoitteen demokratian ja poliittisten vapauksien lujittamisesta Venäjän federaatiossa(1),

–   ottaa huomioon EU:n ja Venäjän ihmisoikeusvuoropuhelun,

–   ottaa huomioon Pietarissa 31. toukokuuta 2003 pidetyn EU:n ja Venäjän 11. huippukokouksen jälkeen annetussa yhteisessä julistuksessa määritellyn EU:n ja Venäjän tavoitteen perustaa yhteinen talousalue, yhteinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, yhteistyöhön ulkoisen turvallisuuden alalla perustuva yhteinen alue sekä tutkimus- ja koulutusalan yhteinen alue, joka käsittää myös kulttuurin,

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 25. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän suhteista venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murhan jälkeen(2), 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Venäjästä(3), 14. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän huippukokouksesta(4) sekä 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman Helsingissä 24. marraskuuta 2006 pidetystä EU:n ja Venäjän huippukokouksesta(5),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   toteaa, että EU:n ja Venäjän tehostettu yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat keskeisiä tekijöitä koko Euroopan vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta; katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation strategisen kumppanuussopimuksen tekeminen on erittäin tärkeä tekijä EU:n ja Venäjän yhteistyön kehittämisessä ja tehostamisessa, etenkin kun on kyse poliittisesta ja taloudellisesta sekä turvallisuus- ja energiayhteistyöstä, mutta myös oikeusvaltion ja demokratian periaatteiden ja menettelytapojen sekä perusihmisoikeuksien kunnioittamisesta,

B.   ottaa huomioon, että Venäjä on paitsi Yhdistyneiden Kansakuntien myös Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) jäsen ja on siis sitoutunut noudattamaan kyseisten organisaatioiden vahvistamia demokratian ja demokraattisten vaalien periaatteita sekä kunnioittamaan sanan- ja kokoontumisvapautta; ottaa huomioon, että kyseiset periaatteet ja arvot muodostavat myös EU:n ja Venäjän välisen strategisen kumppanuuden perustan,

C.   ottaa huomioon, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto (ODIHR) kansainvälisiä vaalistandardeja valvovana elimenä joutui perumaan tarkkailuvaltuuskunnan matkan Venäjän hallituksen vaalitarkkailijoille asettamien tiukkojen rajoitusten takia,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen tarkkailijoiden johtajan mukaan ehdokkaiden tiedotusvälineisiin pääsyn edellytykset eivät ole parantuneet, mikä saattaa kyseenalaiseksi vaalien oikeudenmukaisuuden,

E.   ottaa huomioon, että entinen pääministeri ja Kansan demokraattisen unionin nykyinen johtaja Mihail Kasjanov asettui ehdokkaaksi 14. joulukuuta 2007, mutta keskusvaalilautakunta hylkäsi hänet myöhemmin sillä perusteella, että kahdelta miljoonalta kannattajalta kerättyjen allekirjoitusten joukossa oli liikaa väärennettyjä; ottaa huomioon, että Kasjanov valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, mutta tämä hylkäsi kanteen 6. helmikuuta 2008,

F.   ottaa huomioon, että tärkeimpien oppositiovoimien mukaan Venäjän viranomaiset lisäävät parlamentti- ja presidentinvaalien edellä oppositioryhmiin ja kansalaisjärjestöihin kohdistuvaa painostusta, jotta nämä eivät ryhtyisi presidentin ja hallituksen vastaisiin toimiin, ja estävät tiedotusvälineitä raportoimasta tällaisesta toiminnasta,

G.   ottaa huomioon, että demokratia on heikentynyt Venäjällä erityisesti siksi, että kaikki suuret tv-kanavat ja useimmat radioasemat on alistettu hallituksen valvontaan, itsesensuuri on levinnyt lehdistön keskuuteen, julkisten mielenosoitusten järjestämiselle on asetettu uusia rajoituksia ja kansalaisjärjestöjen toimintaympäristö on huonontunut,

H.   ottaa huomioon, että oppositiopuolueiden koalitio Toinen Venäjä järjesti 3. maaliskuuta 2008 nk. erimielisten marssin, jossa vastustettiin Venäjällä 2. maaliskuuta 2008 järjestettyjä presidentinvaaleja; ottaa huomioon, että kaupungin viranomaiset eivät antaneet mielenosoitukseen lupaa siksi, että hallitusta tukeva Nuori Venäjä -ryhmä oli jo suunnitellut kokoontumisia pääkaupungin kaikille suurille kohtauspaikoille; ottaa huomioon, että Toinen Venäjä päätti järjestää marssin ja ilmoitti valittavansa kaupungin päätöksestä,

I.   ottaa huomioon, että useita oppositiota tukevia mielenosoittajia pidätettiin, kun kypärin ja mellakkakilvin varustautuneet mellakkapoliisit ja miliisit hajottivat Turgenevskaja-aukiolle Moskovan keskustaan kokoontuneen ihmisjoukon; ottaa huomioon, että pidätettyjen joukossa oli muun muassa Oikeistovoimien liitto -puolueen johtaja Nikita Belikh; ottaa huomioon, että myös Pietarin Jabloko-puolueen johtaja Maksim Reznik pidätettiin,

1.   tuomitsee poliisin ja mellakkapoliisin ja miliisin kohtuuttoman voimankäytön mielenosoittajia vastaan 3. maaliskuuta 2008 ja kehottaa viranomaisia tutkimaan tapahtumat ja saattamaan niistä vastuussa olevat henkilöt oikeuteen;

2.   kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki mielenosoittajat, jotka vielä ovat pidätettyinä;

3.   pitää erityisesti valitettavana, että opposition ehdokkaita kohdeltiin laittomasti ennen presidentinvaaleja; pahoittelee, ettei vaaleja käytetty demokratian ja oikeusvaltion periaatteen lujittamiseen Venäjällä;

4.   pitää valitettavana, että Venäjän viranomaiset pitivät Etyjin/ODIHR:n suunnittelemaa tarkkailuvaltuuskunnan lähettämistä sekaantumisena maan sisäisiin asioihin; ilmaisee voimakkaan tukensa tämän vaalitarkkailuvaltuuskunnan tärkeälle työlle ja muistuttaa Venäjää sille Etyjin sekä Euroopan neuvoston jäsenenä kuuluvista sitoumuksista ja velvollisuuksista, jotka kattavat myös kokoontumisvapauden sekä oikeuden järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia;

5.   pitää myönteisenä, että Venäjän vastavalittu presidentti on sitoutunut takaamaan oikeusvaltion periaatteen ja demokratian, ja toivoo, että hän pitää ensiarvoisen tärkeänä suhteiden syventämistä Euroopan unioniin;

6.   kehottaa vastavalittua Venäjän presidenttiä tarkastelemaan uudestaan vangittuina olevien julkisuuden henkilöiden (mm. Mihail Hodorkovskin ja Platon Lebedevin) kohtelua, sillä monet tarkkailijat ovat sitä mieltä, että heitä pidetään vangittuina poliittisin perustein; korostaa, että tämä vahvistaisi Venäjän viranomaisten uskottavuutta ja syventäisi Venäjän ja Euroopan unionin kumppanuutta entisestään;

7.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita asettamaan Venäjän kanssa käytävän vuoropuhelun keskeiseksi painopisteeksi, että Venäjä noudattaa kaikilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita;

8.   kehottaa Venäjän uutta presidenttiä ja hallitusta luomaan yhdessä EU:n kanssa tarvittavat edellytykset sille, että osapuolet voivat käynnistää pikaisesti neuvottelut uudesta EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta; korostaa tässä yhteydessä jälleen kerran, että demokratian ja ihmisoikeuksien on oltava olennainen osa kaikkia Venäjän kanssa tehtäviä sopimuksia;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja Venäjän federaation hallituksille ja parlamenteille sekä Venäjän federaation presidentille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) EYVL L 327, 28.11.1997, s. 1. (2) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 271. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0169. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0528. (5) EUVL C 317 E, 23.12.2006, s. 474.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 afganistanilaisen toimittajan Perwiz Kambakhshin tapauksesta

P6_TA(2008)0106 RC-B6-0112/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Afganistanista,

–   ottaa huomioon vuonna 2004 hyväksytyn Afganistanin perustuslain,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman, jossa vaadittiin kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämistä (A/RES/62/149),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Pohjois-Afganistanin Balkhin maakunnan alueellinen tuomioistuin tuomitsi 22. tammikuuta 2008 afganistanilaisen 23-vuotiaan toimittajan Perwiz Kambakhshin kuolemaan sen vuoksi, että hän oli levittänyt internetistä lataamaansa artikkelia naisten oikeuksista islaminuskossa; ottaa huomioon, että tuomioistuimen mukaan artikkelissa syyllistyttiin "jumalanpilkkaan" ja Kambakhsh tuomittiin kuolemaan,

B.   ottaa huomioon, että Perwiz Kambakhshilta evättiin mahdollisuus oikeusapuun ja hänet tuomittiin ilman asianmukaista käsittelyä; ottaa huomioon, että häntä tiettävästi pahoinpideltiin ja uhkailtiin teloituksella niin kauan, kunnes hän allekirjoitti tunnustuksen,

C.   ottaa huomioon, että Afganistanin riippumattomien toimittajien liiton valtuuskunta tapasi 6. helmikuuta 2008 Afganistanin presidentin Hamid Karzain Kabulissa, toimitti hänelle tietoja Kambakhshin tapauksesta ja pyysi häntä toimimaan Kambakhshin puolesta,

D.   ottaa huomioon, että Afganistanin perustuslain 34 artiklassa turvataan selkeästi sananvapaus ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti ja sen mukaan "sananvapaus on loukkaamaton; jokaisella afganistanilaisella on oikeus ilmaista ajatuksiaan puheen, kirjoitusten ja kuvitusten kautta samoin kuin muilla keinoin tämän perustuslain säännösten mukaisesti",

E.   ottaa huomioon, että Afganistanissa toimittajat, etenkin naistoimittajat, joutuvat yhä useammin pelottelun, tappouhkausten, sieppausten ja väkivallan kohteiksi,

F.   ottaa huomioon, että Perwiz Kambakhsh tuomittiin kuolemaan huolimatta siitä, että YK:n yleiskokous hyväksyi edellä mainitun päätöslauselman, jossa kehotettiin keskeyttämään kuolemanrangaistuksen käyttö maailmanlaajuisesti, ja aikana, jolloin yhteensä 135 maata on poistanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännöstään tai luopunut siitä käytännössä,

1.   vahvistaa vastustavansa ehdoitta kuolemanrangaistusta ja olevansa sitoutunut oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamiseen;

2.   tuomitsee Perwiz Kambakhshin pidätyksen ja Balkhin maakunnan ensimmäisen oikeusasteen päätöksen tuomita hänet kuolemaan jumalanpilkkasyytteiden perusteella; vaatii, että Kambakhsh vapautetaan;

3.   kehottaa Afganistanin viranomaisia osoittamaan kiireellisesti olevansa sitoutuneita kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja demokraattisia oikeuksia tekemällä kaikkensa, jotta Kambakhshin teloitus estetään, ja varmistamalla hänen tapauksensa uudelleenkäsittely; kehottaa presidentti Hamid Karzaita käyttämään oikeuttaan myöntää Kambakhshille armahdus, jos vetoomustuomioistuin pitää kuolemantuomion voimassa;

4.   muistuttaa, että presidentti Karzai vakuutti Afganistanin riippumattomien toimittajien liiton valtuuskunnalle 6. helmikuuta 2008 takaavansa Perwiz Kambakhshin turvallisuuden;

5.   ilmaisee solidaarisuutensa kaikille henkilöille, jotka taistelevat riippumattoman toimittajantyön puolesta Afganistanissa;

6.   kehottaa Afganistanin presidenttiä ja parlamenttia ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joilla nopeutetaan kansainvälisiin normeihin ja parhaisiin käytänteisiin perustuvan toimivan rangaistus- ja oikeusjärjestelmän kehittämistä; panee tyytyväisenä merkille EU:n ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen Roomassa heinäkuussa 2007 pidetyssä "Afganistanin oikeusvaltio" -konferenssissa antaman ilmoituksen, jossa hän tarjosi Afganistanille välitöntä taloudellista tukea, jolla voitaisiin auttaa Afganistania vahvistamaan oikeusvaltiota ja uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä;

7.   kehottaa Afganistanin hallitusta noudattamaan täysimääräisesti Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja varmistamaan, että kaikille Afganistanin kansalaisille taataan sananvapaus;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2008 Iranin kansalaisen Seyed Mehdi Kazemin tapauksesta

P6_TA(2008)0107 RC-B6-0111/2008

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja etenkin sen 3 artiklan, jossa kielletään henkilöiden palauttaminen, karkottaminen ja luovuttaminen maihin, joissa heitä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai alentava kohtelu tai rangaistus,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 18 artiklan, joka koskee oikeutta turvapaikkaan, ja 19 artiklan, joka koskee suojelua palauttamisen, karkottamisen ja luovuttamisen yhteydessä,

–   ottaa huomioon 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31. tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan pakolaisten asemasta,

–   ottaa huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY(1) (määrittelydirektiivi) sekä niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio,18. helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) 343/2003(2) (Dublin-asetus), sekä muun turvapaikkaa koskevan Euroopan unionin lainsäädännön,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerille 10. syyskuuta 2007 välittämän kirjeen Pegah Emambakhshin tapauksesta – hän on iranilainen lesbonainen, joka oli vaarassa joutua lähetetyksi takaisin Iraniin sen jälkeen, kun hänen turvapaikkapyyntönsä oli evätty,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   panee merkille, että Seyed Mehdi Kazemi, 19-vuotias homoseksuaalinen Iranin kansalainen, pyysi turvapaikkaa Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja että hänen pyyntönsä evättiin; panee merkille, että hän pakeni karkotusuhan alaisena Alankomaihin ja anoi sieltä turvapaikkaa; toteaa, että Alankomaiden viranomaiset ovat pyynnön käsittelyn jälkeen päättäneet lähettää hänet takaisin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan,

B.   toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten on nyt tehtävä lopullinen päätös hänen turvapaikkahakemuksestaan ja hänen mahdollisesta karkottamisestaan Iraniin,

C.   toteaa, että Iranin viranomaiset pidättävät, kiduttavat ja teloittavat rutiininomaisesti ihmisiä ja etenkin homoseksuaaleja; toteaa, että Seyed Mehdi Kazemin kumppani on jo teloitettu ja että Kazemin isä on uhannut poikaansa kuolemalla,

D.   toteaa, että samanlaisessa Pegah Emambakhshin tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset päättivät kansainvälisen painostuksen jälkeen olla karkottamatta häntä takaisin Iraniin, mutta hänen kohtalonsa on edelleen epäselvä,

E.   toteaa, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin tiedottaja ei ole kommentoinut Seyed Mehdi Kazemin tapausta, hän on yleisesti vakuuttanut Yhdistyneen kuningaskunnan turvapaikkamenettelyjen vastaavan kansainvälisiä sitoumuksia viitaten mahdollisuuteen vedota turvapaikkapäätöksistä riippumattomaan tuomioistuimeen ja todeten, että viranomaiset eivät karkottaisi ketään, jolle palauttaminen aiheuttaisi vaaran,

F.   toteaa, että jäsenvaltioissa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota EU:n turvapaikkalainsäädännön soveltamiseen seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvissä tapauksissa,

1.   ilmaisee syvän huolensa Seyed Mehdi Kazemin kohtalosta;

2.   pyytää soveltamaan asianmukaisesti ja täysin määrittelydirektiiviä, joka tunnustaa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan vainon turvapaikan myöntämisperusteeksi ja jonka mukaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon kulloinenkin yksittäistapaus sekä tilanne alkuperämaassa, mukaan lukien lait ja asetukset ja niiden soveltamistapa;

3.   katsoo, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät voi soveltaa unionin lainsäädäntöä ja kansallisia lakeja ja menettelyjä tavalla, josta voi seurata henkilöiden karkotus kolmansiin maihin, joissa heitä uhkaa vaino, kidutus ja kuolema, koska tämä merkitsisi Euroopan tason sekä kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden loukkaamista;

4.   kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita löytämään yhteisen ratkaisun sen takaamiseksi, että Seyed Mehdi Kazemille myönnetään turvapaikka tai suojelu EU:n alueella eikä häntä lähetetä takaisin Iraniin, missä hänet mitä ilmeisimmin teloitettaisiin, ja kehottaa siten takaamaan, että unionin viranomaiset ja tässä tapauksessa erityisesti Yhdistynyt kuningaskunta noudattavat täysin Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 3 artiklaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan asiassa täydessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

5.   kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, jotta tällaiset tilanteet voitaisiin välttää tulevaisuudessa tekemällä yhteistyötä ja soveltamalla EU:n suuntaviivoja ratkaisujen löytämiseksi vastaavissa tapauksissa; kehottaa komissiota valvomaan ja arvioimaan EU:n turvapaikkalainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa erityisesti seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvissä tapauksissa ja kehottaa raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille; korostaa, että komissio on ilmoittanut vuonna 2008 Dublin-asetukseen ja määrittelydirektiiviin tehtävistä muutoksista, joilla otetaan huomioon tässä päätöslauselmassa esiin tuodut kysymykset;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virastolle sekä Seyed Mehdi Kazemille.

(1) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12. (2) EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1.