Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon useat aikaisemmat päätöslauselmansa Afganistanista, joista viimeisin on annettu 18. tammikuuta 2006(1),

–   ottaa huomioon Afganistan Compact -hankkeen, josta sovittiin Lontoon konferenssissa 1. helmikuuta 2006, ja sen, että Afganistanin hallitus ja kansainvälinen yhteisö ovat tunnustaneet, että Compact-hankkeen onnistuminen edellyttää vahvaa poliittista, turvallisuuspoliittista ja taloudellista sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseen sovitussa aikataulussa, ja että hankkeen onnistuminen riippuu tehokkaasta koordinointi- ja seurantamekanismista,

–   ottaa huomioon Bukarestissa 3. huhtikuuta 2008 pidetyssä Naton huippukokouksessa annetun kansainvälisiin turvallisuusjoukkoihin (ISAF) Afganistanissa osallistuvien valtioiden ja hallitusten päämiesten julkilausuman,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 21. syyskuuta 2007 ja 6. maaliskuuta 2008 antamat selonteot Afganistanin tilanteesta ja sen vaikutuksista kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen,

–   ottaa huomioon Pariisissa 12. kesäkuuta 2008 pidetyn Afganistanin tukemista käsitelleen kansainvälisen konferenssin tulokset,

–   ottaa huomioon edellä mainitussa Lontoon konferenssissa käynnistetyn Afganistanin hallituksen kansallisen huumeidentorjuntastrategian,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa suosituksen neuvostolle oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa(2),

–   ottaa huomioon kaikki kyseistä asiaa koskevat neuvoston päätelmät ja erityisesti 10. maaliskuuta 2008, 29. huhtikuuta 2008 sekä 26.ja 27. toukokuuta 2008 annetut yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston -päätelmät,

–   ottaa huomioon neuvoston 30. toukokuuta 2007 hyväksymän yhteisen toiminnan 2007/369/YUTP Euroopan unionin Afganistanissa toteuttaman poliisioperaation perustamisesta (EUPOL Afganistan)(3) sekä neuvoston 13. marraskuuta 2007 hyväksymän yhteisen toiminnan 2007/733/YUTP, jolla muutetaan yhteistä toimintaa 2007/369/YUTP(4),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2008(5),

–   ottaa huomioon komission kansallisen maaohjelman, jossa osoitetaan 600 miljoonaa euroa Afganistanin islamilaiselle tasavallalle varainhoitovuosiksi 2007–2010,

–   ottaa huomioon Afganistanin parlamentin (Wolesi Jirga) alahuoneen vierailun Euroopan parlamenttiin 26.–30. marraskuuta 2007,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0269/2008),

A.   katsoo, että Afganistan on tienhaarassa, mistä ovat osoituksena terroritekojen ja väkivaltaisen kapinoinnin lisääntyminen, turvallisuustilanteen vakava heikkeneminen, oopiumin tuotannon kasvu ja korruptiosta sekä valtiovallan epäonnistumisista johtuva väestön kasvava tyytymättömyys; ottaa huomioon, että kansainvälisen yhteisön ponnisteluista ja yhteiskunnan jälleenrakentamisen osittaisesta onnistumisesta huolimatta huomattavalla osalla Afganistanin väestöstä elinolosuhteet eivät ole kohentuneet; katsoo, että Afganistanin tällä hetkellä kokema uhka edellyttää lyhyen aikavälin toimenpiteitä, mutta katsoo, että ongelmien pitkän aikavälin ratkaisut edellyttävät kokonaisvaltaista hallinnon kehittämistä ja vahvan valtion luomista,

B.   ottaa huomioon, että Yhdysvallat aloitti Yhdistyneen kuningaskunnan tukemana 7. lokakuuta 2001 OEF-operaation (Operation Enduring Freedom); ottaa huomioon, että neljä muuta EU:n jäsenvaltiota – Tšekin tasavalta, Ranska, Puola ja Romania – kuuluvat operaatioon osallistuviin liittouman joukkoihin; ottaa huomioon, että Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta kaikki EU:n jäsenvaltiot osallistuvat Nato-johtoisiin ISAF-joukkoihin, joiden vahvuus on yli 21 500 henkilöä; ottaa huomioon, että ensimmäiset alueelliset jälleenrakennusryhmät (PRT) aloittivat toimintansa vuoden 2001 loppupuolella ja että tällä hetkellä koko Afganistanin alueella toimii noin 25 tällaista ryhmää,

C.   katsoo, että tiedot siitä, kuinka paljon rahaa kansainvälinen yhteisö käyttää sotilasoperaatioihin ja toisaalta yhteiskunnan jälleenrakentamiseen ja humanitaariseen apuun, ovat hyvin ristiriitaisia;

D.   ottaa huomioon, että yli puolet Afganistanin asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella, että maan talous on eräs maailman heikoimmista ja että sen työttömyysaste on 40 prosenttia,

E.   ottaa huomioon, että Afganistanin terveydenhoitojärjestelmän tulokset ovat ensimmäistä kertaa olleet lupaavia: lapsikuolleisuus on vähentynyt 24 prosenttia Talebanin kukistumisen jälkeen, yhä suurempi osa lapsista saavuttaa yli yhden vuoden iän ja perusterveydenhuollon palvelut ovat yhä suuremman väestönosan ulottuvilla,

F.   ottaa huomioon, että Afganistanin koulujärjestelmä osoittaa ensimmäisiä merkkejä myönteisestä kehityksestä, kun yhä suurempi määrä lapsia, erityisesti tyttöjä, sekä opiskelijoita ja opettajia on palannut kouluun, ala-asteen kouluja kunnostetaan ja opettajia koulutetaan,

G.   ottaa huomioon, että vaikka siviilien kuolemantapauksista Afganistanissa ei ole olemassa mitään virallisia lukuja, 6. maaliskuuta 2008 julkaistussa YK:n pääsihteerin kertomuksessa Afganistanin tilanteesta huomautetaan, että kapinallisten ja terroristien toiminta lisääntyi vuonna 2007 voimakkaasti edelliseen vuoteen verrattuna. Kertomuksen mukaan vuonna 2007 kirjattiin keskimäärin 566 tapausta kuukaudessa, kun määrä edeltävänä vuonna oli 425 tapausta kuukaudessa, ja vuonna 2007 selkkauksissa kuolleista 8 000 ihmisestä yli 1 500 oli siviilejä, mikä on korkein luku Talebanin kukistumisen jälkeen vuonna 2001,

H.   ottaa huomioon, että Afganistanin uudessa perustuslaissa ei taata täyttä uskonnonvapautta, koska Islamista luopuminen on sen mukaan edelleen rangaistava teko,

I.   ottaa huomioon, että Afganistanin yhteinen koordinointi- ja valvontaelin ryhtyi Tokiossa 5. ja 6. helmikuuta 2008 pitämässään kokouksessa valmistelemaan kansainvälistä konferenssia edellä mainitussa Lontoon konferenssissa hyväksytyn Afganistan Compact -hankkeen täytäntöönpanon edistymisen arvioimiseksi,

J.   ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien huume- ja rikosjärjestön (UNDC) tekemä vuoden 2008 arviointiselvitys oopiuminviljelystä Afganistanissa vahvistaa vuoden 2007 selvityksen suuntaukset: oopiumivapaiden maakuntien määrä kasvaa pohjois- ja keskiosissa mutta viljely todennäköisesti lisääntyy etelä- ja länsiosissa; ottaa huomioon, että vuoden 2007 selvityksessä toisaalta tuotiin jälleen esiin, että on väärinkäsitys, että maakunnat, joissa unikkoa viljellään vain vähän tai ei ollenkaan ovat "oopiumivapaita", mutta korostetaan toisaalta epävarmuuden ja huumausaineiden tuotannon välistä yhteyttä; ottaa huomioon, että huumeiden vastaisen politiikan tärkeimmät välineet ovat samanaikaisesti suoritettavat sadon hävittäminen, kieltäminen (mihin liittyy paljon muutakin kuin huumekauppiaiden pidättäminen) ja kehitys (vaihtoehtoiset elinkeinot),

K.   ottaa huomioon, että Yhdysvaltain salaisessa vankiohjelmassa satoja afgaaneja pidetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön vastaisesti vangittuina eri vankiloissa, kuten Bagramin sotilastukikohdassa ja Guantánamossa; ottaa huomioon, että afganistanilaisissa vankiloissa pidetään edelleen vankeja sellaisen lainvalvontajärjestelmän nojalla, jossa ei noudateta oikeusvaltioperiaatteen vähimmäisstandardeja eikä kunnioiteta perusihmisoikeuksia,

1.   katsoo, että Afganistanin 30:tä viime vuotta ovat leimanneet neuvostomiehitys, eri mujahideen-ryhmittymien väliset taistelut sekä Taleban-hallinnon harjoittama sorto ja että tänä aikana maa on aloittanut merkittävän ja monimutkaisen yhteiskunnan jälleenrakennusprosessin; toteaa, että maan on jatkettava instituutioidensa vahvistamista ja huolehdittava paremmin kansalaistensa perustarpeista, kuten koulutuksesta, asumisesta, terveydestä ja ravinnosta; suhtautuu myönteisesti Afganistanin kansan ponnisteluihin ja edistymiseen vuodesta 2009 alkaen pyrkimyksissä perustaa oikeusvaltio ja demokratia sekä saavuttaa vakaus;

2.   toteaa, että Afganistanista on tullut kansainvälisen kehitysavun sekä kahdenvälisen ja monenvälisen yhteistyön koetinkivi; tähdentää, että kansainvälisen yhteisön on jatkettava yhteistyötä Afganistanin hallituksen ja kansan kanssa osoittaakseen, että se pystyy katkaisemaan väkivallan ja köyhyyden noidankehän ja tarjoamaan maalle mahdollisuuden kestävään rauhaan ja kehitykseen; kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään aloitteen kansainvälisen neuvoston perustamiseksi, johon kuuluisivat suurimmat avunantajat ja YK:n järjestöt, jonka johtajana voisi toimia Yhdistyneiden Kansakuntien avustusoperaatio Afganistanissa ja joka perustuisi YK:n rauhanrakennuskomission toimintaperiaatteeseen, jotta erilaiset jälleenrakennusponnistelut saataisiin yhdenmukaistettua Afganistanissa;

3.   kiinnittää huomiota maassa käytyjen sotien pysyviin vaikutuksiin, miljooniin uhreihin, vammautuneisiin, pakolaisiin ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneisiin ihmisiin sekä lähes kaikkien tärkeimpien infrastruktuurien tuhoutumisesta johtuviin aineellisiin vahinkoihin;

4.   tuomitsee mitä jyrkimmin Kabulissa 7. heinäkuuta 2008 Intian suurlähetystöä vastaan tehdyn terrori-iskun, joka vaati yli 40 kuolonuhria, joista neljä oli lähetystön työntekijöitä; ilmaisee syvän osanottonsa uhrien perheille, loukkaantuneille sekä Afganistanin ja Intian hallitukselle;

5.   katsoo, että Afganistanin ja Pakistanin välinen suhde on ollut merkittävä syy alueen epävakauteen, ja katsoo siksi, että alueen vakauttaminen edellyttää tähän suhteeseen liittyvää kattavaa politiikkaa; toivoo, että Pakistanin uuden hallituksen myötä kahdenväliset suhteet saavat uutta pontta; uskoo kuitenkin, että ilman kansainvälisen yhteisön aktiivista osallistumista ja apua kyseiset maat eivät löydä ulospääsyä vaikeasta kahdenvälisestä suhteestaan; huomauttaa, että Afganistanin turvallisuus on suurelta osin riippuvainen Pakistanin demokratisoitumisesta; vaatii kansainvälistä yhteisöä ehdottamaan ja tukemaan toimenpiteitä, joilla vähennetään jännitteitä Afganistanin ja Pakistanin välillä, mukaan lukien rajat ylittävien alueiden vakauttamiseen ja kehittämiseen tarkoitettu pitkän aikavälin ohjelma, johon osallistuvat molempien puolien sidosryhmät;

6.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Afganistanin kansa ja instituutiot ovat vuodesta 2002 alkaen työskennelleet oikeusvaltion ja demokratian sekä vakauden saavuttamiseksi ja edistyneet pyrkimyksissään; pitää näitä saavutuksia äärimmäisen tärkeinä Afganistanissa Neuvostoliiton ja Talebanin hallintojen aikana vallinneiden rakenteelliset ongelmien, kuten laillisuuden ja ihmisarvon kunnioituksen, valossa;

7.   katsoo erityisesti, että suuri äänestysvilkkaus maan eri vaaleissa osoittaa Afganistanin naisten ja miesten halun auttaa perustamaan aktiivisen ja osallistuvan demokratian periaatteisiin perustuvan maan; korostaa, että vaalit ovat toimineet hyvänä esimerkkinä sekä koko alueelle että vakavista aseellisista selkkauksista kärsiville kehitysmaille;

8.   painottaa, että Afganistanin instituutioiden on jatkettava kaikenlaisen korruption torjumista sekä laadittava tehokkaita politiikkoja väestön sosiaalisen tilanteen parantamiseksi;

9.   huomauttaa, että EU tunnetaan Afganistanissa lähinnä humanitaarisena järjestönä, mutta katsoo, että EU olisi nähtävä myös poliittisesti voimakkaampana vaikuttajana ja kehottaa siksi komissiota ehdottamaan strategioita, joilla EU voisi vahvistaa näkyvyyttään Afganistanin kansan luonnollisen täysivaltaisuuden huomioon ottaen antaessaan valtaa kansalaistoiminta-, politiikka- ja byrokratiajärjestelmälle, kunnes valtiollisesta infrastruktuurista on tullut vakaampi ja kestävämpi;

10.   korostaa, että kansainvälisen yhteisön on koordinoitava paremmin ponnistuksiaan tehokkaan ja kestävän siviiliavun tarjoamiseksi; vaatii siksi myös tasapainoisen talousarvion laatimista, jotta yhteiskunnan jälleenrakentamiseen ja humanitaariseen apuun voidaan jakaa riittävästi varoja, koska turvallisten olosuhteiden luominen ja oikeusvaltion kunnioittaminen ovat ensisijaisen tärkeitä asioita;

11.   pitää myönteisenä sitä, että edellä mainitussa 12. kesäkuuta 2008 pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa paitsi sitouduttiin myöntämään vielä 21 miljardia dollaria, myös tarkasteltiin tarvittavia menettelyjä, joiden avulla kansainvälinen apu voidaan suunnata entistä tehokkaammin ja tarkemmin prioriteetteihin sekä lahjonnan estämiseen;

12.   korostaa, että tarvitaan poliittisen tahdon merkittävää vahvistamista ja sitoutumista asiaan ja että tästä olisi seurattava valmius lisätä taistelujoukkoja vaikeimmilla alueilla, joihin kansalliset esteet eivät vaikuta, mutta myös kiireellisten ja tehostettujen yhteiskunnan jälleenrakennustoimien toteuttaminen saavutusten vahvistamiseksi ja Afganistanin kansan luottamuksen palauttamiseksi pitkäaikaisesti ja kestävästi; katsoo erityisesti, että OEF-operaatiota voitaisiin pitää kielteisenä, jos kapinallisiin kohdistettavan sotilaallisen painostuksen rinnalla ei ole vahvistettua poliittista prosessia, jonka avulla Afganistanin viranomaiset tukevat kaikkia väestönosia, jotka tunnustavat perustuslain ja luopuvat aseistaan; huomauttaa myös, että humanitaarisen yhteisön, YK ja kansalaisjärjestöt mukaan lukien, on parannettava koordinointia, vältettävä väliaikaisia aloitteita ja kehitettävä valmiutta ja valmiussuunnitelmia;

13.   korostaa, että Euroopan unionin olisi hyödynnettävä Afganistanin vakautus- ja jälleenrakennusprosessissa omissa tehtävissään keräämäänsä kokemusta ja asiantuntemusta sekä jo Afganistanin alueella sotilaallisissa tai siviilitehtävissä olevien jäsenvaltioidensa kokemusta ja asiantuntemusta;

14.   tukee Nato-joukkojen pyrkimyksiä parantaa maan turvallisuutta ja torjua paikallista ja kansainvälistä terrorismia ja katsoo, että joukkojen läsnäolo on olennaisen tärkeää maan tulevaisuuden varmistamisen kannalta;

15.   kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan toimia, joilla pyritään torjumaan terrorismia, uskonnollisia ja etnisiä ääriliikkeitä, etnistä separatismia ja kaikkia Afganistanin alueellisen koskemattomuuden, valtion yhtenäisyyden ja kansallisen täysivaltaisuuden heikentämiseen tähdättyjä toimia;

16.   kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi tuettava Afganistania rakentamaan oma valtionsa ja vahvat demokraattiset instituutiot, jotka pystyvät varmistamaan kansallisen täysivaltaisuuden, valtion yhtenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden, kestävän talouskehityksen ja Afganistanin kansan hyvinvoinnin sekä kunnioittamaan kaikkien Afganistanin alueen etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen historiallisia, uskonnollisia, hengellisiä ja kulttuurisia perinteitä;

17.   huomauttaa, että jälleenrakennustarve on suuri koko Afganistanissa mutta että avun jakamiseen ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat ovat erityisesti pataanivaltaisten alueiden ongelma, ja kehottaa siksi nopeuttamaan jälleenrakennustoimia Afganistanin eteläosissa;

18.   kiinnittää huomiota siihen, että EU:n olisi kannustettava ja autettava eurooppalaisia sijoittajia osallistumaan Afganistanin jälleenrakentamiseen, olemaan läsnä paikan päällä ja perustamaan liiketoimintaa;

19.   korostaa, että maan ensisijaiset haasteet ovat turvallisuuden palauttaminen ja toimivan valtion luominen; huomauttaa, että Afganistanin turvallisuusongelmat eivät liity vain terrorismin vastaiseen taisteluun vaan ne ovat monimutkaisempia, ja että siksi sotilaallinen ratkaisu ei ole riittävä; tähdentää, että turvallisuus ja oikeusvaltion periaatteen toteutuminen ovat toisistaan riippuvaisia, mikä puolestaan luo inhimilliseen kehitykseen johtavan ilmapiirin, ja että oikeusvaltion lujittaminen on välttämätöntä, jotta maan kansalaiset voivat tehdä sellaisia taloudellisia ja sosiaalisia valintoja, joiden ansiosta he voivat elää mielekästä ja tervettä elämää, varsinkin kun siihen lisätään toimivan valtion palauttamiseen suunnattuja toimenpiteitä oikeusvaltion suojelemiseksi, julkisten peruspalvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi maan kansalle;

20.   pitää tervetulleena Afganistan Compact -hankkeen yhteydessä ilmaistua sitoumusta pyrkiä kohti vakaata ja vaurasta Afganistania, jossa noudatetaan hyvää hallintotapaa ja suojataan kaikkien ihmisoikeuksia oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti; katsoo, että selkeät painopistealueet ja tavoitteenasettelut puuttuvat,, ja hankkeelle olisi siksi määriteltävä suuntaviivat kunnianhimoisten päämäärien saavuttamiseksi, ja tähdentää tästä syystä, että avunantajien olisi varmistettava, että niiden ohjelmat ovat yhdenmukaisia ensisijaisten tavoitteiden kanssa sekä keskushallinnon tasolla että maakunnissa ja että kohdennetut voimavarat ovat tarkoituksenmukaisia ja käytetään tehokkaasti;

21.   tähdentää, että turvallisuusalan uudistus edellyttää kiireellisesti tasapainoista ja kestävää lähestymistapaa, johon sisältyvät kansallinen ammattiarmeija ja poliisivoimat; korostaa, että Afganistanin oikeusjärjestelmä tarvitsee kipeästi investointeja ja että on tarpeen keskittyä sen kapasiteetin ja voimavarojen lisäämiseen;

22.   kiinnittää huomiota poliisivoimien uudistamisessa viiden viime vuoden aikana tapahtuneeseen kehitykseen, joka joistakin tähän mennessä saavutetuista tuloksista huolimatta on kaiken kaikkiaan ollut pettymys ja osoitus kansainvälisen yhteisön käytännön työssä kohtaamista instituutioiden kehittämiseen liittyvistä vakavista vaikeuksista; kehottaa kansainvälistä yhteisöä yleisesti ja EU:n poliisioperaatiota erityisesti jatkamaan ponnistelujaan, jotta Afganistaniin saataisiin luotua omat, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota kunnioittavat poliisivoimat;

23.   kiinnittää huomiota siihen, että EU:n poliisioperaation (EUPOL) mandaatissa on tehtäviä, joilla "tuetaan poliisiin ja laajemman oikeusvaltion välisiä yhteyksiä", ja kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota koordinoimaan toimintaansa edelleen läheisessä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että EU:n toimintalinjoista tulee yhdenmukaisempia ja tehokkaampia; pitää yhtä tärkeänä sitä, että EU lisää huomattavasti EUPOLin toimintaan osoitettuja henkilövoimavaroja ja määrärahoja; korostaa, että pyrkimykset uudistaa poliisivoimat ovat välttämättömiä ja että ne epäonnistuvat ilman Afganistanin sisäasianministeriön kattavaa uudistamista, mikä on ennen kaikkea poliittinen tehtävä ja vähemmässä määrin tekninen ongelma, ja pitää siksi erittäin tärkeänä toista EUPOLin tavoitetta, joka on "valvonta, ohjaus, neuvonta ja koulutus Afganistanin sisäasiainministeriön, alueiden ja maakuntien tasolla"; ilmaisee tukevansa vakautusvälineeseen(6) sisältyvää 2,5 miljoonan euron ohjelmaa, joka koskee tuomarien ja syyttäjien nimitysmenettelyn uudistamistoimenpiteitä, ja odottaa, että tämän pilottihankkeen avulla voidaan luoda vuodeksi 2009 uudistusohjelma, jolla muutetaan lainkäyttöä merkittävällä ja kestävällä tavalla;

24.   kiinnittää huomiota siihen, että EU:n poliisioperaatio (EUPOL) ei ole vieläkään täydessä vahvuudessaan, vaikka sen käynnistämisestä on 15. kesäkuuta 2007 on kulunut vuosi, ja huomauttaa, että täysivahvuisenakin se koostuu ainoastaan 195:stä henkilöstä, jotka valvovat korkean tason päätöksiä Kabulissa ja maakuntakeskuksissa; ottaa huomioon Afganistanin ulkoasiainministerin hiljattain antaman lausunnon, jonka mukaan maassa tarvitaan kiireellisesti vähintään 700 ylimääräistä kouluttajaa, sekä kyseisen puutteen vaikutuksen, jonka vuoksi poliisivoimissa kuolleisuus on merkittävästi suurempi kuin armeijassa; huomauttaa, että Saksan hallitus on tarjoutunut lisäämään osuuttaan 60:stä 120:een kouluttajaan, mikäli muut EU-maat tekevät samankaltaisia sitoumuksia; vaatii koordinoimaan paremmin EU:n ja Yhdysvaltain afganistanilaisten siviilipoliisien koulutusta koskevia ponnisteluja;

25.   kehottaa neuvostoa ja komissiota sitoutumaan Afganistanin avustusohjelman puitteissa uudistamaan oikeusjärjestelmää tavoitteenaan tehdä Afganistanin oikeuslaitoksesta ammattimaisempi sen tärkeimpien elinten avulla keskittyen korkeimpaan oikeuteen, syyttäjäviranomaiseen ja oikeusministeriöön, jotta voitaisiin turvata vastaajien oikeudet, tarjota tarvittava oikeusapu haavoittuvimmassa asemassa oleville ryhmille ja varmistaa oikeus puolustukseen; vaatii, että kuolemanrangaistuksen lykkäämisestä 18. joulukuuta 2007 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 62/149 noudattamisen on oltava eräs Euroopan unionin painopistealueista pyrittäessä uudistamaan Afganistanin oikeusjärjestelmää;

26.   uskoo vahvasti, että alueellisten jälleenrakennusryhmien olisi keskityttävä tiettyihin turvallisuuteen, koulutukseen ja Afganistanin poliisin ja armeijan kanssa työskentelyyn liittyviin tavoitteisiin sekä autettava keskushallitusta pääsemään turvattomille alueille; korostaa tarvetta määritellä uudelleen alueellisten jälleenrakennusryhmien asema erityisesti, mitä tulee niiden väliseen koordinointiin sekä parhaiden käytänteiden vaihtoon; on vakuuttunut siitä, että vaikka Afganistanin turvallisuus ja kehitys ovat sidoksissa toisiinsa, sotilaalliset ja humanitaariset toimet on pidettävä selkeästi toisistaan erillään, ja katsoo näin ollen, että turvallisuus- ja kehitysyhteistyöalan ammattilaisten pitäisi vaikuttaa osaltaan niiden vahvistamiseen ja ammattitaidon parantamiseen; uskoo, että alueellisissa jälleenrakennusryhmissä työskentelevien afgaanien määrää olisi lisättävä ja että paikallista omistajuutta olisi edistettävä mahdollisimman paljon;

27.   tukee voimakkaasti ja pitää kiireellisenä tarvetta kehittää ja lujittaa Afganistanin orastavaa kansalaisyhteiskuntaa, sillä laajan tietoisuuden kehittyminen ihmisoikeuksien, demokratian ja perusvapauksien, ja erityisesti sukupuolten tasa-arvon, koulutuksen ja vähemmistöjen suojelun merkityksestä vaatii paljon aikaa ja työtä; korostaa, että vahva kansalaisyhteiskunta voi kehittyä ainoastaan sellaisessa poliittisessa ympäristössä, jossa on vakaat ja tehokkaasti toimivat instituutiot ja hyvin järjestäytyneet poliittiset puolueet; afganistanilaisessa yhteiskunnassa vallitsevan "väkivallan kulttuurin" voittamiseksi kansainvälisen avunantajayhteisön olisi annettava taloudellista ja teknistä tukea paikallisille sovintohankkeille; pitää tärkeänä, että Euroopan unioni omaksuu yhä merkittävämmän roolin Afganistanin kansalaisyhteiskunnan tukemisessa; korostaa, että Afganistanin parlamentti ja kansalaisyhteiskunta tarvitsevat apua, jotta ne voivat olla täysipainoisesti mukana EU:n kehitysyhteistyön suunnittelussa ja erityisesti laatimassa maakohtaisia strategia-asiakirjoja (CSP) ja vuosittaisia toimintasuunnitelmia (AAP);

28.   uskoo, että Afganistanin kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen onnistuu ainoastaan, jos siinä ovat edustettuina ja kuultuina kaikki etniset ja uskonnolliset ryhmät ja jos siihen sisältyy myös yhteistyö perinteisten heimojohtajien kanssa (käytäntöä sovelletaan jo niin kutsutuissa heimojen yhteistyökeskuksissa);

29.   korostaa, että tiedotusvälineiden vapaus on olennaisen tärkeää demokraattista yhteiskuntaa luotaessa; on erittäin huolissaan lisääntyvistä toimittajiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja vaatii Afganistanin viranomaisia tutkimaan nämä rikkomukset tarkasti; suhtautuu myönteisesti riippumattomien tiedotusvälineiden työskentelyyn Afganistanissa, sillä ne ovat palauttaneet maahan monipuolisen tiedon tarjonnan vuosikymmeniä kestäneen ilmaisunvapauden puutteen jälkeen; katsoo, että lehdistön- ja ilmaisunvapaus ovat olennaisia edellytyksiä maan sosiaaliselle kehitykselle sekä Afganistanin ja Euroopan unionin välisille suhteille; pitää huolestuttavana presidentti Karzain kieltäytymistä tiedotusvälineitä koskevan lakiesityksen allekirjoittamisesta 15. joulukuuta 2007 parlamentin molempien huoneiden jo hyväksyttyä sen; kehottaa presidenttiä antamaan selvityksen tiedotusvälineitä koskevan lakiesityksen edistymisestä ja muistuttaa hallituksen sitoutumisesta Afganistan Compact -hankkeeseen, johon kuuluu riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittäminen; ilmaisee huolestuneisuutensa ilmaisunvapauden tilasta, jota uhkaavat riippumattomien toimittajien ja verkkopäiväkirjojen kirjoittajien saamat tuomiot, ja kehottaa Afganistanin hallitusta ryhtymään toimiin toimivan sananvapauden varmistamiseksi kaikille maan kansalaisille ja aloittamaan työnsä puolustamalla Internetin vapautta;

30.   korostaa edistyksellisen tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön merkitystä rakennettaessa osallisuutta edistävää, suvaitsevaista ja demokraattista yhteiskuntaa, jossa otetaan huomioon maan uskonnolliset ja kulttuuriset arvot eikä rajoitetta tiedotusvälineiden toimintaa ja riippumattomuutta kansallisen turvallisuuden tai uskonnon ja kulttuurin verukkeella;

31.   ilmaisee huolestuneisuutensa Wolesi Jirgan jäsenen Malalai Joyan fyysisestä hyvinvoinnista ja kehottaa Afganistanin viranomaisia varmistamaan hänen suojelunsa; vaatii Afganistanin viranomaisia vapauttamaan kotiarestista Afganistanin kansallisen kongressipuolueen perustajan Latif Pedramin, luopumaan häntä vastaan nostetuista syytteistä ja takaamaan hänen turvallisuutensa;

32.   toistaa kehotuksensa Afganistanin viranomaisille, jotta nämä lopettaisivat kuolemantuomioiden antamisen; ilmaisee äärimmäisen huolestuneisuutensa Perwiz Kambakhshin ja kymmenien muiden kuolemantuomion saaneiden puolesta, sillä maan oikeusjärjestelmä ei vielä pysty takaamaan puolueetonta oikeudenkäyntiä, ja vaatii presidentti Karzaita lieventämään heidän tuomioitaan;

33.   on tyytyväinen naisten poliittisen edustuksen kehittymiseen Afganistanissa; ilmaisee solidaarisuutensa kaikille maassa asuville naisille, jotka joutuvat kamppailemaan oikeuksiensa puolustamiseksi ja edistämiseksi; on edelleen huolissaan valtavan suurista naisten ja miesten välisistä tuloeroista, naisten erittäin alhaisesta lukutaitoprosentista, kulttuurisyistä johtuvasta naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta, joka ilmenee peruspalvelujen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen kieltämisenä naisilta perheenjäsenten ja yhteisöjen toimesta ja työtilaisuuksien puuttumisena, sekä perheväkivallan ja syrjinnän yleisyydestä; katsoo, että lainsäädännöllisiin ja poliittisiin uudistuksiin on erittäin kiireellisesti sisällytettävä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojella naisten oikeuksia; kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan aktiivisesti tukea sellaiselle aloitteelle ja osoittamaan varoja toimenpiteisiin, kuten aktiivisiin toimiin tyttöjen koulunkäynnin lisäämiseksi ja naisopettajien palkkaamiseksi, joiden avulla voidaan lisätä Afganistanin valmiuksia suojella naisten, tyttöjen ja lasten oikeuksia, koska viime mainitut joutuvat myös kotiväkivallan, kulttuurisyistä johtuvan seksuaalisen hyväksikäytön sekä pakkotyön ja ihmiskaupan uhreiksi; toivoo lisäksi erityisiä toimenpiteitä, joilla Afganistanin naisten terveyteen ja koulutukseen liittyviin ongelmiin voitaisiin puuttua;

34.   panee merkille, että maaliskuusta 2002 alkaen YK:n ihmisoikeustoimikunta on auttanut 3,69:ää miljoonaa afgaanipakolaista palaamaan Afganistaniin, mikä on suurin paluuta koskeva avustusoperaatio järjestön historiassa, mutta että siitä huolimatta Pakistanissa ja Iranissa on edelleen 3,5 miljoonaa rekisteröityä ja rekisteröimätöntä afgaanipakolaista; pitää huolestuttavana afgaanipakolaisille osoitetun rahoituksen hiipumista ja korostaa, että onnistuneen palauttamisohjelman toteuttaminen tulee todennäköisesti kalliimmaksi, koska Pakistaniin ja Iraniin jäävillä pakolaisilla on vähemmän varoja ja heikommat siteet Afganistaniin kuin aiemmin palanneilla; painottaa, että afgaanipakolaisten ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden afgaanien turvallisen ja vapaaehtoisen paluun on oltava edelleenkin Afganistanin ja kansainvälisen yhteisön keskeinen tavoite; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään rahoitusta pakolaisten sopeuttamiseksi uudelleen kotimaan oloihin;

35.   on syvästi huolissaan jatkuvasti kasvavasta oopiumin viljelystä ja kaupasta, jolla on vakavia poliittisia ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia Afganistanissa ja sen naapurimaissa; tähdentää, että oopiumitalous synnyttää edelleen korruptiota ja heikentää julkisia instituutioita, etenkin turvallisuuden ja oikeuden aloilla; koska tilanteeseen ei ole olemassa itsestään selvää ratkaisua ja koska sadon hävittämiseksi toteutetut pakkotoimet eivät riitä yksistään tuottamaan toivottuja tuloksia, kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja Afganistanin hallitusta kehittämään pitkän aikavälin strategian, jonka ensisijaisena tavoitteena on maaseudun kokonaisvaltainen kehittäminen, muun muassa tarvittavan infrastruktuurin ja toimivien hallinnollisten instituutioiden luominen; suhtautuu myönteisesti Afganistanin, Iranin ja kansainvälisen yhteisön väliseen lisääntyneeseen vuoropuheluun tavoista vähentää oopiumin tuotantoa ja vientiä;

36.   kehottaa Yhdysvaltain hallitusta lopettamaan sadonhävittämispolitiikkansa ja erityisesti Roundup-torjunta-aineen käytön lentoruiskutuksiin, koska aine voi aiheuttaa vakavia ympäristö- ja terveysriskejä ja unikonviljelijöitä vastaan hyökkääminen ainoastaan lisäisi kansainvälisten joukkojen läsnäolon vastustamista;

37.   on huolestunut huumeriippuvuuden aiheuttamista mittavista sosiaalisista ja terveydellisistä ongelmista ja erityisesti huumeriippuvaisille afgaaninaisille aiheutuvista sosiaalisista ja taloudellisista seurauksista; viittaa UNODC:n vuonna 2005 tekemään selvitykseen, jonka mukaan Afganistanissa oli tuolloin 920 000 huumeidenkäyttäjää, joista 120 000 oli naisia; kiinnittää huomiota tutkimuksen toteamukseen, jonka mukaan huumeriippuvuutta pidetään afgaaniyhteiskunnassa pikemminkin henkilökohtaisena kuin sosiaalisena ongelmassa ja useat naiset käyttävät huumeita lääkintätarkoitukseen lievittääkseen ja parantaakseen erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia; huomauttaa, että vaikka maassa voidaan antaa huumeiden kasvattamisesta, salakuljettamisesta tai käytöstä ankaria rangaistuksia, Afganistanin hallitus ei tällä hetkellä pysty panemaan kyseisiä lakeja täytäntöön; kehottaa Afganistanin hallitusta ja kansainvälistä yhteisöä laatimaan, rahoittamaan ja toteuttamaan huumeriippuvaisille naisille ja heidän perheilleen suunnattuja asianmukaisia ohjelmia, toimia ja tiedotuskampanjoita;

38.   tukee komission ponnisteluja Afganistanin auttamiseksi ja kehottaa komissiota avoimuuden lisäämiseksi arvioimaan säännöllisin väliajoin Euroopan unionin antaman taloudellisen avun, etenkin komission rahastoille myöntämien varojen käytön tehokkuutta; kehottaa komissiota pitämään Euroopan parlamenttia ajan tasalla arviointien tuloksista;

39.   muistuttaa Euroopan parlamentin aloitteesta, jossa se aikoi tukea vuoden 2008 talousarviosta demokratian rakentamista kolmansien maiden parlamenttien kanssa, sekä päätöksestä käyttää määrärahoja kapasiteetin lisäämiseen ja tekniseen apuun, jotta Afganistanin parlamentilla olisi paremmat mahdollisuudet lainsäädäntään ja täytäntöönpanoelinten seurantaan siten, että se samalla ylläpitää oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien sekä etenkin naisten oikeuksien kunnioittamista;

40.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, sekä jäsenvaltioiden ja Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 176. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0485. (3) EUVL L 139, 31.5.2007, s. 33. (4) EUVL L 295. 14.11.2007, s. 31. (5) EUVL L 71, 14.3.2008. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1717/2006, annettu 15. marraskuuta 2006, vakausvälineen perustamisesta (EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1).