Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksen 2007,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan,

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöä koskevan pöytäkirjan 15 artiklan,

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa(1),

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (Osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010)(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (KOM(2008)0238),

–   ottaa huomioon EKP:n joulukuussa 2007 antaman arvion taloudellisesta vakaudesta ja sen huhtikuussa 2008 antaman selvityksen Euroopan rahoitusalan yhdentymisestä,

–   ottaa huomioon komission kevään talousennusteen vuosiksi 2008–2009,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6–0241/2008),

A.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 euroalueen BKT nousi 2,6 prosenttia (verrattuna 2,7 prosenttiin vuonna 2006) huolimatta vuoden jälkimmäisen puoliskon taloudellisen kuohunnan aiheuttamasta lisääntyneestä epävarmuudesta,

B.   ottaa huomioon, että inflaatio oli 2,1 prosenttia (verrattuna 2,2 prosenttiin vuonna 2006) huolimatta taloudellisesta ympäristöstä, jolle oli tunnusomaista merkittävä hintojen nousupaine,

C.   ottaa huomioon, että EKP jatkoi korkotason mukauttamista vuonna 2007 (joulukuussa 2006 se oli 3,5 prosenttia ja kesäkuussa 2007 4,0 prosenttia) ja piti tätä tasoa yllä vuoden jälkimmäisellä puoliskolla,

D.   ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja OECD ovat kehottaneet suureen varovaisuuteen euroalueen korkojen nostossa,

E.   ottaa huomioon, että vuonna 2007 euron nimellinen efektiivinen vaihtokurssi nousi 6,3 prosenttia ja että tämä nousu oli erityisen voimakasta suhteessa Yhdysvaltain dollariin (11,8 prosenttia),

F.   ottaa huomioon, että taloudellinen kuohunta ja huomattava maailmanlaajuinen epätasapaino muodostavat riskin maailmanlaajuiselle talouskasvulle ja vaihtokurssien kehitykselle,

G.   ottaa huomioon, että euroalueen inflaation ennustetaan nousevan vuonna 2008 yhteensä 2–3 prosenttia heijastaen laajalti nykyistä raaka-aineiden hinnannousua ja vuonna 2009 tasoittuvan 1,2 ja 2,4 prosentin väliin,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan perustamissopimuksen 105 artiklan mukaan EKP:n ja EKPJ:n pääasiallisena tavoitteena on ylläpitää hintatason vakautta ja muutoin tukea Euroopan yhteisön yleistä talouspolitiikkaa; tunnustaa EKP:n ja EKPJ:n täyden riippumattomuuden,

I.   ottaa huomioon, että EKP on vaikeuksissa, kun se joutuu kohtaamaan kiihtyvän inflaation tuomat haasteet ja ensimmäiset merkit rahoitusmarkkinoiden viime kuukausien levottomuudesta johtuvasta talouskasvun hidastumisesta,

J.   ottaa huomioon, että parlamentti haluaa auttaa vahvistamaan EKP:n ja euroalueen roolia ja kansainvälistä auktoriteettia kansainvälisellä näyttämöllä,

EKP tänään

1.   pitää myönteisenä, että kymmenen vuotta talous- ja rahaliiton (EMU) käynnistämisen jälkeen sekä EKP että euro ovat maailmantaloudessa arvostettuja ja yleisesti hyväksyttyjä, ja panee merkille, että eurosta on tullut maailmanlaajuisesti arvostettu valuutta, joka on lähes yhdenvertainen Yhdysvaltain dollarin kanssa;

2.   palauttaa mieliin, että EY:n perustamissopimuksessa tehdään nimenomainen ero EKP:n hintavakauden tavoitteen ja yleisen talouspolitiikan tukemisen tavoitteen välillä ja että siksi näitä kahta tavoitetta ei voida pitää toisiaan korvaavina; korostaa EKP:n riippumattomuuden suurta merkitystä tämän kaksoismandaatin hoitamisessa ja pitää myönteisenä sitä, että Lissabonin sopimuksen nojalla EKP:stä pitäisi tulla EU:n toimielin, jolla on sekä oikeushenkilön asema että selkeästi vakiintunut riippumaton poliittinen ja taloudellinen asema; katsoo, että EU:n toimielimen aseman myöntäminen EKP:lle lisää Euroopan parlamentin ja erityisesti parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan vastuuta toimielimenä, jolle EKP ilmoittaa rahapoliittisista päätöksistään;

3.   toivottaa Kyproksen ja Maltan tervetulleiksi talous- ja rahaliittoon, ja panee merkille niiden onnistuneen liittymisen;

Rahapolitiikan vakaus

4.   tunnustaa EKP:n tehneen erinomaista työtä Yhdysvaltain subprime-luottokriisien aikaansaaman taloudellisen kuohunnan hallinnassa, etenkin 9. elokuuta 2007 käynnistetyssä operaatiossa, joka lisäsi markkinoiden likviditeettiä 95 miljardilla eurolla 4,00 prosentin kiinteäkorkoisena huutokauppana noudattaen samaa menettelyä kuin EKP:n tavalliset markkinaoperaatiot; panee merkille, että yhdessä hienosäätöoperaatioiden ja niitä seuranneiden runsaiden viikoittaisten uudelleenrahoitusoperaatioiden kanssa operaatiolla onnistuttiin vakauttamaan erittäin lyhytaikaiset korot; katsoo jälleen kerran tämän osoittavan EKP:n toteuttaman yhteisen rahapolitiikan arvon taloutta epävakaina ajanjaksoina vakauttavana tekijänä;

5.   yhtyy EKP:n näkemyksiin, että rahoitusvälineiden jatkuva monimutkaistuminen ja rahoituslaitosten riskien vaikeaselkoisuus lisäävät epätietoisuutta otettujen riskien vakavuudesta, riskin lopullisesta kantajasta ja mahdollisten tappioiden suuruudesta;

6.   korostaa tarvetta luoda unionin puitteet rahoitusjärjestelmän valvonnalle ja painottaa, että vaikka EY:n perustamissopimuksessa ei anneta EKP:lle suoraa vastuuta valvoa luottolaitosten vakavaraisuutta ja rahoitusjärjestelmän vakautta, EKP on otettava tiiviisti mukaan valvontaan;

7.   katsoo, että EKP:n onnistuneet toimet nykyisen rahoituskriisin hoitamisessa ovat vahvistaneet sen asemaa; pitää myönteisenä EKP:n saamaa uutta uskottavuutta ja kansainvälistä tunnustusta; kehottaa euroryhmää noudattamaan EKP:n esimerkkiä sekä kasvattamaan ja koordinoimaan asiantuntemustaan rahoitusmarkkinasääntelyyn ja -valvontaan liittyvissä asioissa;

8.   korostaa lisääntynyttä tarvetta keskuspankkien ja valvontaviranomaisten yhteistyöhön rahamarkkinoiden vakauden ylläpitämiseksi, etenkin ottaen huomioon yhä yhtenäisemmät rahoitusjärjestelmät; pyytää EKP:ta jatkamaan paremman yhdentymisen ja viestinnän vaatimista EU:n sisällä sekä suhteissaan muiden keskuspankkien ja asiaankuuluvien toimielinten kanssa, etenkin mitä tulee suhteeseen Englannin pankin kanssa, sillä Lontoo on Euroopan unionin merkittävin rahoitusalan keskus; kehottaa EKP:tä ottamaan aktiivisen roolin eri foorumeilla keskusteltaessa valvonnan muutoksista, kuten Lamfalussy-prosessin jatkotoimenpiteistä;

9.   tunnustaa, että merkittävät keskuspankit, kuten EKP ja Yhdysvaltain keskuspankki, varoittivat taloudellisten riskien aliarvioimisesta ennen vuosien 2000 ja 2001 IT-kuplan puhkeamista tai vuoden 2007 subprime-luottokriisiä; panee merkille, että rahoitusmarkkinat eivät tosiasiallisesti reagoineet näihin varoituksiin; pyytää näin ollen EKP:tä analysoimaan tuota reaktion puutetta ja ehdottamaan, miten tällaisten tulevaisuuteen suuntautuneiden varoitusten ja markkinareaktioiden välistä korrelaatioita voitaisiin parantaa; kehottaa EKP:tä viimeaikaisen taloudellisen kuohunnan valossa analysoimaan ja arvioimaan rahoituskriisin jälkivaikutuksia ja tutkimaan, onko sillä riittävät välineet rajatylittävän eurooppalaisen rahoituskriisin hoitamiseksi ja millaisia valtuuksia se tarvitsee euroalueen makrovakausvalvonnan parantamiseksi;

Taloudellinen ja rahapoliittinen kehitys

10.   panee merkille käynnissä olevan keskustelun siitä, miten tulisi määritellä hintavakaus, jonka suhteen jotkut puoltavat suoraa inflaatiotavoitetta; uskoo kuitenkin, että M3:een perustuva kaksipilarinen järjestelmä on sopivin tapa mitata hintavakautta; kehotta EKP:tä parantamaan järjestelmää edelleen; tunnustaa lisätietojen ja inflaatioriskiä koskevan varhaisen varoituksen lisäarvon sekä tällaisen järjestelmän tarjoaman toimintaan liittyvän pidättyvyyden;

11.   korostaa, että epäsymmetrisen talouskehityksen riskit euroalueella saattavat lisääntyä uusien jäsenien myötä, kun jäsenvaltioiden talouksien koko- ja kehittyneisyyserot kasvavat; kehottaa EKP:tä kiinnittämään erityistä huomiota tähän tilanteeseen sekä torjumaan tällaiset riskit heti alkuunsa ja ilmoittamaan niistä jäsenvaltioille;

12.   kehottaa kaikkia euroalueen jäsenvaltioita, euroalueen ulkopuolelle jättäytyneitä jäsenvaltioita sekä euroalueeseen liittymään pyrkiviä jäsenvaltioita panemaan merkille nämä haasteet ja näin ollen noudattamaan täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereitä sekä täyttämään Maastrichtin kriteerit asianmukaisella tavalla, sillä tämä yhdessä julkisen talouden vakauttamisen, verotuksen ja kasvuun ja tuottavuuteen perustuvan palkkapolitiikan kanssa tarjoaa parhaan turvan epäsymmetrisen kehityksen haasteilta;

13.   korostaa, että kun otetaan huomioon kasvuennusteisiin hiljattain tehty korjaus, korkojen nostamisessa olisi noudatettava varovaisuutta, jotta ei vaaranneta talouskasvua; toteaa, että jäsenvaltioiden on talouden elpymisen tukemiseksi toteutettava tarvittavat rakennemuutokset ja investoinnit;

14.   odottaa neuvoston kohtelevan kaikkia euroalueeseen liittymään pyrkiviä jäsenvaltioita yhdenvertaisina ja noudattamaan täysimääräisesti EKP:n arviota ja suosituksia siitä, ovatko ne valmiita liittymään euroalueeseen;

15.   panee merkille euron arvon nousun erityisesti suhteessa Yhdysvaltain dollariin; korostaa hintavakaustavoitetta mutta huomauttaa, että voimakkaat ja nopeat muutokset euron valuuttakurssissa eivät saisi haitata EKP:n kykyä hallita rahapolitiikkaansa, jolle haasteita tarjoavat inflaatio ja viennistä riippuvaisten valtioiden vaikeat kasvunäkymät; pyytää EKP:tä tarkkailemaan tätä kehitystä ja tarvittaessa ryhtymään toimiin sekä kehottaa euroryhmää, komissiota ja EKP:tä tehostamaan valuuttakurssipoliittisten toimiensa koordinointia;

16.   panee merkille kasvavan inflaatiopaineen, jonka taustalla on erityisesti elintarvikkeiden ja energian hintojen nousu; kehottaa EKP:tä tehostamaan kansallisten keskuspankkien kanssa asiasta käymäänsä vuoropuhelua, jotta voidaan keskittyä paremmin hintavakauteen;

Hallinto ja tehokas päätöksenteko

17.   muistuttaa jatkuvasta pyynnöstään lisätä EKP:n avoimuutta, mikä puolestaan lisäisi uskottavuutta ja ennakoitavuutta, ja arvostaa jo toteutettuja parannuksia tällä alalla; myöntää tässä suhteessa vaikeudet EKP:n neuvoston kokousten pöytäkirjojen julkaisemisessa, koska erot henkilökohtaisissa kannoissa saatettaisiin tulkita kansallisten etujen ajamiseksi, mikä saattaisi johtaa jäsenvaltioiden hallitusten painostukseen EKP:n neuvoston jäseniä kohtaan; pyytää EKP:tä toimittamaan parlamentille ja kansalaisille vuosittain yhteenvedon EKP:n toimintakyvyn parantamiseksi tämän päätöslauselman mukaisesti toteutetuista toimista;

18.   katsoo, että parlamentin ja EKP:n välinen valuuttapoliittinen vuoropuhelu oli menestys, ja sitä on edelleen vahvistettava; korostaa, että EKP:n jälkivastuun toteutumisella on keskeinen merkitys luottamukselle ja siten rahoitusmarkkinoiden vakaudelle; katsoo, että EKP:n johtokunnan ja neuvoston yhtenäisyyden kannalta on tärkeää, että ne ovat jatkossakin päättäväisiä ulkoisessa esiintymisessään; kannattaa kohdennettua tiedotuspolitiikkaa EKP:n suhteissa parlamenttiin, neuvostoon, komissioon ja euroryhmään; on pettynyt laimeaan kannanottoon, jolla EKP reagoi Euroopan parlamentin päätöslauselmaan 12. heinäkuuta 2007 Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2006(3); korostaa erityisesti, että kehotus parantaa EKP:n viestintäpolitiikkaa on nähtävä yhteydessä siihen, että samalla säilytetään EKP:n ja sen elinten riippumattomuus;

19.   kehottaa EKP:tä ilmoittamaan neuvostossaan tehtyjen päätösten jälkeisissä lausumissaan yksityiskohtaisesti ja selkeästi, päästiinkö keskusteluissa yksimielisyyteen helposti vai pidettiinkö eriävistä mielipiteistä tiukasti kiinni, sillä se tarjoaisi markkinoille enemmän tietoa olematta esteenä EKP:n neuvoston päätösten yhteisille eurooppalaisille näkymille;

20.   kehottaa EKP:tä esittämään ajatuksiaan neuvoston rakenteen uudistamisesta, koska kansallisten keskuspankkien pääjohtajien lukumäärän odotetaan 1. tammikuuta 2009 lähtien ylittävän 15; panee merkille, että euroalueen valtioiden määrän kasvaessa uudistuksista tulee entistäkin tarpeellisempia; kannattaa EKP:n aiempaa ehdotusta, että rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden taloudellista painoarvoa tulisi pitää merkittävimpänä tekijänä äänioikeuden rotaatiossa ja että päätöksentekijöiden määrä tulisi pitää alhaisena tehokkuuden varmistamiseksi;

21.   katsoo, että EKP:n riippumattomuus myös johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyssä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi; korostaa, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että EKP:n johtokunnan jäsenet nimitetään henkilöistä, joilla on arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla, ja tähdentää, että heidän kansallisuudellaan ei pitäisi olla merkitystä ja että heitä arvioidaan vastaisuudessakin EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen tiukkojen kriteerien, kuten ammatillisen pätevyyden perusteella; katsoo, että demokraattinen ennakkovastuu ja avoimuus lisääntyisivät, jos neuvosto arvioisi useita mahdollisia ehdokkaita ja jos neuvoston esittämät ehdokkaat asetettaisiin tämän jälkeen parlamentissa hyväksymisäänestykseen;

22.   katsoo, että kun otetaan huomioon EKP:n tuleva, Lissabonin sopimuksen mukainen asema, parlamentin roolia johtokunnan nimittämisessä olisi vahvistettava; korostaa olevansa halukas tarkastelemaan yhdessä muiden toimielinten kanssa mahdollisuuksia parantaa nimitysmenettelyä ennen johtokunnan kokoonpanon vuonna 2010 tapahtuvaa seuraavaa uudistamista;

23.   tunnustaa euroryhmän ja sen puheenjohtajan kasvavan roolin Euroopan unionin talousohjelman pääosan täytäntöönpanossa, etenkin muodollisemman rakenteen osalta, ja sen keskeisen roolin euroryhmän sisäisen talouspolitiikan koordinoinnissa, kuten säädetään EY:n perustamissopimuksen 136 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, koskien myös euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita; kannattaa sellaisen euroalueen kehittämisen vahvistamista, joka on kansainvälisillä foorumeilla yksiääninen, kuten säädetään EY:n perustamissopimuksen 138 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, ja jonka ääntä käyttää euroryhmän puheenjohtaja;

24.   kannattaa EKP:n, komission ja rahoituspalvelualan välistä yhteistyötä yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) onnistuneessa käyttöönotossa ja lyhytaikaisia velkapapereita (STEP) koskevien aloitteiden tekemisessä; katsoo näiden rahoituspalvelualan panosten olevan myönteisiä Euroopan unionin taloudellisen integraation edistämisessä;

25.   pitää myönteisenä Target 2 -hankkeiden onnistunutta käynnistämistä ja siirtymistä jaettavaan laitealustaan (single shared platform, SSP); katsoo, että SSP:n käyttö on tärkeä askel kohti taloudellista yhdentymistä sekä selvityskustannusten pienenemistä; katsoo, että EKP:n on nyt pikaisesti tehtävä TARGET2-Securities-hankkeen (T2S) hallintorakennetta koskeva ehdotus;

Euron ulkoinen ulottuvuus

26.   panee merkille euron aseman vakaan nousun kansainvälisenä valuuttana; huomauttaa, että Euroopan unionin talous- ja raha-asioiden edustus kansainvälisillä foorumeilla heijastaa huonosti euroalueen todellista taloudellista painoarvoa ja että tätä voidaan pitää vaikutusvallan lisääntymisen esteenä kansainvälisissä talousasioissa; kehottaa näin ollen ryhtymään konkreettisiin toimiin yhtenäisen euroalueen edustuksen luomiseksi kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, kuten Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF);

27.   kannustaa EKP:tä jatkamaan koordinointiprosessinsa vahvistamista kansainvälisissä taloudellisissa yhteyksissä; uskoo, että euron kansainvälisesti vahvempi asema hyödyttää euroaluetta ja kannustaa tällä hetkellä rahaliiton ulkopuolella olevia jäsenvaltioita hakemaan täysimääräistä jäsenyyttä;

o
o   o

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille.

(1) EYVL C 138, 4.5.1998, s. 177. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0058. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0349.