Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon laajentumisstrategiasta sekä vuosien 2007 ja 2008 tärkeimmistä haasteista (KOM(2007)0663),

–   ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2005 laajentumisstrategiasta(1) ja 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007(2),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Länsi-Balkanin maista, Turkista ja Euroopan naapuruuspolitiikan eurooppalaisista kumppaneista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A6-0266/2008),

A.   ottaa huomioon, että unionin laajentumisstrategialla on sekä ulkoinen että sisäinen ulottuvuus,

B.   ottaa huomioon, että tämän strategian ulkoiseen ulottuvuuteen kuuluu uudistusten edistäminen eurooppalaisten demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, rauhaa ja vakautta sekä vaurautta koskevien standardien mukaisesti,

C.   ottaa huomioon, että laajentumisstrategian sisäinen ulottuvuus vaikuttaa suoraan EU:n kykyyn ajaa poliittisia tavoitteitaan ja muodostaa yhä tiiviimpi unioni perussopimusten mukaisesti,

D.   katsoo, että poliittisesti yhdentynyt EU, joka kykenee laatimaan solidaarisuutta ja vakautta koskevia kunnianhimoisia politiikkoja, on välttämätön,

E.   toteaa, että jokainen Euroopan valtio voi Rooman sopimuksen mukaan hakea Euroopan unionin jäsenyyttä,

F.   katsoo, että koska aikaisemmat laajentumiset ovat epäilyksettä olleet menestyksellisiä sekä Euroopan unionin että siihen liittyneiden jäsenvaltioiden näkökulmasta ja että ne ovat edistäneet koko Euroopan vakautta, kehitystä ja vaurautta, on hyvin tärkeää luoda tarvittavat edellytykset myös tulevien laajentumisten onnistumisen takaamiseksi,

G.   katsoo, että vakautus- ja assosiointisopimukset ovat merkittävästi ja menestyksekkäästi edistäneet EU:n ja Länsi-Balkanin maiden välisiä suhteita viimeksi mainittujen maiden integroimiseksi unioniin ja että ne edistävät alueellista yhteistyötä,

H.   ottaa huomioon, että Thessalonikissa vuonna 2003 sekä Brysselissä vuonna 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti EU:n aikomuksen noudattaa Kaakkois-Euroopan ja Länsi-Balkanin maiden suhteen tekemiään sitoumuksia,

I.   katsoo, että joulukuussa 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä uudistettu konsensus perustuu sitoumusten vakauttamisen periaatteisiin, tiukkojen ja tasapuolisten ehtojen noudattamiseen sekä parempaan kommunikaatioon kansalaisten kanssa,

J.   katsoo, että laajentumisstrategia on paljon enemmän kuin neuvottelumetodiikkaa, koska se heijastaa sitä keskeistä vakaumusta, että Euroopan unioni on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö, ja se kytkeytyy monitahoisesti keskusteluun EU:n tavoitteista ja tehokkuudesta, sen tulevaisuudesta sekä sen roolista naapurialueilla ja muualla maailmassa,

K.   katsoo, että edellä mainitussa komission tiedonannossa hahmoteltu metodiikka ja arviointiperusteet, jotka koskevat liittymisneuvottelujen käymistä, ansaitsevat täyden tuen ja ne olisi pantava tinkimättömästi täytäntöön, ja että poliittiset seikat eivät saa haitata näiden arviointiperusteiden tiukkaa noudattamista,

L.   katsoo, että unionin laajentumisstrategian olisi oltava osa laajaa politiikan välineiden kokonaisuutta, joka on suunniteltu demokratian vakiinnuttamiseen sekä vakauden ja yhteiskunnallisen kehityksen luomiseen EU:n naapurimaissa sekä EU:n aseman vahvistamiseen koko maailmassa,

M.   katsoo, että näiden toimintalinjojen olisi katettava joukko erilaisia tilanteita, joita esiintyy EU:n naapurialueilla, erityisesti niissä eri maissa, jotka ovat ehdokasvaltion asemassa ja aloittaneet neuvottelut, jotka ovat ehdokasvaltion asemassa mutta eivät vielä aloittaneet neuvotteluja, joiden jäsenyyttä koskevia suunnitelmia on olemassa, jotka pyrkivät yhdentymään Euroopan kanssa tai jotka pelkästään haluavat solmia läheiset naapuruussuhteet EU:n kanssa,

N.   katsoo, että näiden toimintalinjojen olisi oltava riippumattomia eivätkä ne saa vaikuttaa säännöksiin, joiden mukaan tietty maa voi edetä yhdentyyppisestä suhteesta EU:n kanssa toisentyyppiseen, mikäli kyseiselle maalle asetetut tarvittavat sisäiset ja ulkoiset ehdot täyttyvät,

O.   katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat itäiset kumppanit ovat selvästi yksilöitävissä Euroopan maiksi ja että eräät niistä ovat ilmaisseet pyrkivänsä lähentymään Eurooppaan,

P.   katsoo, että edellä mainitun 13. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman mukaan maiden, joilla on mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi, olisi hyödyttävä läheisestä kahden- tai monenvälisestä suhteesta EU:n kanssa, joka on niiden erityistarpeiden ja -etujen mukainen; katsoo, että tämä vaihtoehto, joka tuo mukanaan laajan valikoiman toimintamahdollisuuksia, antaisi kumppanimaille vakaan pitkän aikavälin näkymän, kun suhteet EU:n kanssa olisi institutionalisoitu, ja tarjoaisi tarvittavan kannustimen vakauden, rauhan, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja demokraattisten sekä taloudellisten uudistusten edistämiseen kyseisissä maissa,

Q.   katsoo, että edellä mainitun päätöslauselman mukaisesti kaikkien maiden, joilla on tunnustetut mahdollisuudet liittyä jäseniksi, olisi itse päätettävä, haluavatko ne hyötyä samanlaisista monenvälisistä järjestelyistä välivaiheena ennen täysjäsenyyttä,

R.   katsoo, että EU:n laajentumisstrategia on myös selitettävä ja välitettävä tehokkaasti nykyisille EU:n kansalaisille sekä kaikille sen tuleville kansalaisille, jotta voidaan varmistaa, että he ovat täysin tietoisia asiaan liittyvistä politiikoista ja jotta EU saa lisää yleistä tukea naapureilleen antamilleen sitoumuksille, millä taataan EU:n uskottavuus ja solidaarisuus kumppanina ja pyritään samalla vastaamaan oikeutettuihin huolenaiheisiin,

1.   on samaa mieltä komission kanssa siitä, että aiemmat laajentumiset ovat olleet suuri menestys, joka on hyödyttänyt sekä EU:n vanhoja että sen uusia jäsenvaltioita edistäen taloudellista kehitystä, tukien yhteiskunnallista edistystä ja tuoden Euroopan mantereelle rauhaa, vakautta, vapautta ja hyvinvointia; katsoo, että aiemmista laajentumisista voidaan saada oppia ja että laajentumisprosessin laadun uusien parantamistapojen on perustuttava tähän mennessä saatuihin myönteisiin kokemuksiin;

2.   toistaa vakaan tukensa kaikille ehdokasvalioille sekä maille, joille on annettu selkeät jäsenyysnäkymät, edellyttäen että kaikki vuonna 1993 määritetyt Kööpenhaminan kriteerit täytetään täysin ja tiukasti; katsoo, että EU:n on pyrittävä vahvistamaan integrointivalmiuttaan ja että tämä valmius on otettava täysin huomioon;

3.   muistuttaa tässä yhteydessä, että entisen Jugoslavian mailta edellytetään ehdottomasti täyttä yhteistyötä entistä Jugoslaviaa käsittelevän kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

4.   katsoo, että EU:n laajentumisstrategiassa olisi noudatettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräyksiä ja EU:n aiemmin tekemiä sitoumuksia sekä saatava aikaan tasapaino EU:n geostrategisten intressien, unionin rajojen ulkopuolella tapahtuvan poliittisen kehityksen aiheuttamien vaikutusten sekä EU:n integrointivalmiuden välillä, mukaan lukien sen kyky selviytyä tulevista sisäisistä ja ulkoisista haasteista ja toteuttaa poliittisen integroitumisen suunnitelma;

5.   muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta tehdä tarvittavat sisäiset uudistukset, joilla pyritään muun muassa lisäämään tehokkuutta sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistamaan demokraattista vastuuta;

6.   muistuttaa, että integrointivalmius liittyy EU:n kykyyn päättää tiettynä ajankohtana poliittisista tavoitteistaan ja siten myös saavuttaa ne, ottaen huomioon erityisesti tavoitteet edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja työllisyyden korkeaa tasoa jäsenvaltioissa, vahvistaa unionin identiteettiä ja kykyä toimia kansainvälisellä näyttämöllä, edistää samalla tavoin EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan kansalaisten oikeuksia ja etuja, kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, säilyttää täysin yhteisön säännöstö ja kehittää sitä sekä puolustaa perusoikeuksia ja -vapauksia, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa;

7.   katsoo, että integrointivalmiuden käsitteeseen sisältyy neljä osatekijää:

8.   korostaa, että laajentumisstrategian uskottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden on noudatettava Kööpenhaminan kriteereitä ja täytettävä ne täysimääräisesti, jotta vältetään edellyttämästä ehdokasvaltioilta tiukempia normeja kuin ne, joita sovelletaan joissakin osissa EU:ta;

9.   muistuttaa lisäksi, että kunkin uuden jäsenvaltion taloudellinen rakenne ja edut voivat vaikuttaa siihen, minkä suunnan EU:n politiikat ja talousarvio saavat ja että vaadittava politiikan mukauttaminen voi vaikuttaa itse EU:n luonteeseen; muistuttaa, että yhtenäisen kansakuntien yhteisön tulee perustua johdonmukaiseen politiikkaan ja etuihin liittyvään solidaarisuuteen;

10.   katsoo, että mahdollisten tulevien laajentumisten talousarviovaikutukset sekä laajemmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset on otettava asianmukaisesti huomioon kauden 2007–2013 monivuotista rahoituskehystä arvioitaessa ja tulevia rahoituskehyksiä laadittaessa;

11.   on myös vakuuttunut siitä, että jokaisen liittymään pyrkivän valtion olisi yritettävä ratkaista suurimmat sisäiset ongelmansa ja erityisesti alueellista ja perustuslaillista rakennettaan koskevat ongelmansa, ennen kuin se voi liittyä unioniin; katsoo, että ennen tällaisten maiden kanssa käytäviä neuvotteluja ja niiden aikana EU:n tulisi antaa apuaan näiden kysymysten ratkaisemisessa;

12.   korostaa vakiinnuttamisen, ehdollisuuden ja viestinnän merkitystä EU:n laajentumisstrategian johtavina periaatteina;

13.   katsoo, että jokaisen laajentumisen jälkeen on toteutettava riittävä lujittaminen ja poliittinen keskittäminen, toisin sanoen EU:n politiikkojen ja toimintatapojen vakava uudelleenarviointi, jotta vastattaisiin Euroopan kansalaisten odotuksiin ja taattaisiin EU:n elinkelpoisuus poliittisena hankkeena;

14.   on huolissaan siitä, että laajentuminen ilman riittävää vakiinnuttamista ja valmistelua voi vaikuttaa kielteisesti unionin sisäiseen yhteenkuuluvuuteen, ja sillä voi olla vakavia EU:n toimintamahdollisuuksiin kohdistuvia vaikutuksia, koska se heikentäisi sen toimielimiä, tekisi jäsenvaltioista entistä haavoittuvampia ulkoisten paineiden suhteen ja heikentäisi EU:n uskottavuutta globaalina toimijana;

15.   uskoo myös, että laajentumisprosessin onnistuminen (ja siten myös EU:n poliittisen integraatioprosessin onnistuminen) voi toteutua ainoastaan silloin, kun kunkin ehdokasmaan EU-jäsenyydelle saadaan kansalaisilta selvä ja kestävä kannatus; katsoo siksi, että tuleviin laajentumisiin tulisi liittyä yhteinen tiedotuspolitiikka, jossa kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltioiden hallitukset sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat olisivat mukana ja että tällaisen tiedotuspolitiikan tulisi olla suunniteltu selittämään EU:n kansalaisille laajentumisen poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia etuja; muistuttaa siksi olevan jäsenvaltioiden hallituksien ja parlamenttien vastuulla, että kansalaisille tiedotetaan asianmukaisesti aiempien laajentumisten myönteisistä saavutuksista, käynnissä olevien neuvottelujen nykytilanteesta ja asioista, jotka liittyvät uusien jäsenvaltioiden liittymiseen;

16.   katsoo, että maiden, joilla on mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi, olisi tehtävä kaikkensa selittääkseen kansalaisille unioniin integroitumisen prosessia, osallistaakseen heidät ja valmistellakseen heidät siihen, ja kansalaisyhteiskunnan olisi oltava mukana tässä prosessissa alusta alkaen;

17.   on myös vakuuttunut siitä, että laajentumisstrategialle olisi annettava sivustatukea aiempaa monipuolisemmalla valikoimalla ulkoisten sopimusten kehyksiä ja että nämä kehykset olisi rakennettava toisensa läpäiseviksi samankeskisiksi kehiksi siten, että maille tarjottaisiin tilaisuus, tiukkojen mutta selkeiden sisäisten ja ulkoisten ehtojen puitteissa, siirtyä halutessaan asemasta toiseen, jos ne täyttävät kuhunkin erityiseen kehykseen liittyvät arviointiperusteet;

18.   vahvistaa, että osallistuminen unionin naapuruuspolitiikkaan ei periaatteessa eikä käytännössä korvaa jäsenyyttä tai ole välttämättä jäsenyyteen johtava vaihe; katsoo, että EU:n laajentumisstrategian ja sen naapuruuspolitiikan välinen käsitteellinen, poliittinen ja oikeudellinen kuilu on kurottava umpeen, jotta vastataan itäisten naapureiden odotuksiin; on vakuuttunut siitä, että komission vahvistettu naapuruuspolitiikka ei ole tässä suhteessa riittävä, vaikka se edustaa jo myönteistä askelta oikeaan suuntaan, ja että tarvitaan merkittävämpää laadullista muutosta;

19.   ehdottaa näin ollen, että mitä tulee niihin itäisiin naapureihin, joilla poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen tilanteensa sekä EU:n nykyisen integrointivalmiuden vuoksi ei tällä hetkellä ole jäsenyysmahdollisuuksia, mutta jotka samanaikaisesti täyttävät tietyt demokratiaa ja taloutta koskevat ehdot, EU:n olisi perustettava yhteisille toimintalinjoille perustuva alue, joka kattaisi erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, ihmisoikeudet, ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan yhteistyön, talous- ja rahoitusasiat, kaupan, energian, liikenteen, ympäristökysymykset, oikeusasiat, turvallisuuden, maahanmuuton, viisumivapaan liikkumisen ja koulutuksen; katsoo, että näillä yhteisillä menettelyillä olisi pyrittävä yleisesti ottaen avustamaan itäisiä naapureita EU:n standardien vähittäisessä saavuttamisessa ja avaamaan siten tietä näiden maiden entistä tiiviimmälle yhdentymiselle Eurooppaan; on myös vakuuttunut siitä, että nämä yhteiset toimintalinjat olisi muotoiltava yhdessä osallistuvien maiden kanssa erityisten päätöksentekomekanismien pohjalta ja niitä tulisi vahvistaa riittävällä rahallisella avulla; suhtautuu myönteisesti Puolan ja Ruotsin ehdotukseen itäisestä kumppanuudesta, joka esitettiin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa 26. ja 27. toukokuuta 2008, mikäli ehdotuksen sisältämä aloite toteutetaan EU:n puitteissa;

20.   pitää tässä suhteessa myönteisenä Barcelonan prosessin eli Välimeren unionin uudelleen käynnistämistä EU:n puitteissa katsoen sen olevan myönteinen edistysaskel EU:n suhteissa eteläisiin naapureihin; uskoo, että tämä uusi kehitys vahvistaa perusteita erityisten monenvälisten sopimussuhteiden solmimiselle myös EU:n itäisten naapureiden kanssa, joilla on eteläisiin kumppaneihin verrattuina selkeät Euroopan unioniin lähentymistä koskevat tavoitteet ja mahdollisuudet; muistuttaa, että ensimmäisenä askeleena näiden suhteiden tulee johtaa vapaakauppa-alueen perustamiseen, jota seuraisivat läheisemmät suhteet laajennetun Euroopan talousalueen (EEA +), Euroopan kansainyhteisön tai erityisten alueellisten yhteistyökehysten mallin mukaisesti;

21.   muistuttaa edellä mainittujen erityisten alueellista yhteistyötä koskevien kehysten yhteydessä, kuinka tärkeää on laatia Mustanmeren aluetta varten nykyistä synergia-aloitetta laajempi pitkälle kehitetty ja kattava EU-strategia, johon liittyisi sellaisen Mustanmeren yhteistyösopimuksen luominen, johon kuuluisivat yhdenveroisina kumppaneina EU, Turkki ja kaikki Mustanmeren rannikkovaltiot niin, että samalla pyrittäisiin Venäjän täyteen osallistumiseen, ja josta voisi myöhemmin kehittyä Mustanmeren unioni; uskoo, että tällainen monenvälinen kehys antaisi osallistuville maille mahdollisuuden lujittaa yhteistyötään EU:n kanssa monilla eri aloilla samalla, kun EU voisi myös osallistua aktiivisemmin rauhanomaisten ratkaisujen hakemiseen alueen selkkauksiin, mikä edistäisi tämän alueen turvallisuutta;

22.   uskoo samalla, että maat, joilla on tunnustetut jäsenyysmahdollisuudet, mutta joilla on yhä huomattavasti tehtävää ennen kuin ne pystyvät täyttämään ehdokasvaltion aseman saamiselle asetetut poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ehdot, voisivat osallistua tuloksekkaasti täysin vapaaehtoisuuteen perustuen niin, että sovellettaisiin edellä mainittujen kahden- ja monenvälisten puitteiden kaltaisia menettelyjä; muistuttaa, että tällainen välivaihe auttaisi kaikkien EU:n käytettävissä olevien välineiden hyödyntämistä niin, että näitä maita voitaisiin auttaa niiden matkalla kohti täysjäsenyyttä;

23.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä 5. maaliskuuta 2008 annettua komission tiedonantoa "Länsi-Balkan – lähemmäksi EU-jäsenyyttä" (KOM(2008)0127), jossa hahmotellaan joukko toimenpiteitä alueen maiden tukemiseksi niiden ponnisteluissa kohti yhdentymistä EU:hun ja EU:n ja näiden maiden välisten suhteiden syventämiseksi kaupan, energian, koulutuksen ja/tai tutkimuksen alalla; on tyytyväinen siihen, että 7. marraskuuta 2007 on allekirjoitettu vakautus- ja assosiointisopimukset Serbian sekä 16. kesäkuuta 2008 Bosnia ja Hertsegovinan kanssa, mikä on uusi askel tämän alueen ja EU:n välisten siteiden vahvistamisessa; kehottaa tässä yhteydessä nopeuttamaan viisumivapautta koskevia neuvotteluja Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta voidaan helpottaa niiden osallistumista yhteisön ohjelmiin;

24.   kehottaa komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia EU:n naapureita kohtaan harjoitettavasta entistä monipuolisemmasta ulkosuhdepolitiikasta niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka on hahmoteltu tässä päätöslauselmassa, ja kehottaa sen omien hallinnollisten rakenteiden tarkastelun yhteydessä ainakin luomaan yhteyden laajentumisasioiden pääosaston ja ulkosuhteiden (RELEX) pääosaston toimintojen välille;

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 402. (2) EUVL C 317 E, 23.12.2006, s. 480.